. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

22.4. ruokatuntikäynti Siikalahdella tuotti ensin naaras sinisuohaukan ja lähes perään muutti samaa reittiä naaras arosuohaukka. Myös viisi pikkukuovia muutti yhdessä parvessa ja lahden yllä kierteli räystäspääsky. Illalla kävimme kuuntelemassa viitasammakoita ja kuulimme myös luhtahuitin.

24.4. teimme illalla lyhyen Saaren visiitin, jolla mukavin havainto oli Jyrkilässä korkealla taivaalla soidintanut suopöllö. Pöllö esitti komeita siivenläpytyksiä ja ainakin yksi, todennäköisesti kaksikin muuta suopöllöä lenteli myös pelloilla. Sitten suuntasimme metsojen soidinpaikalle, jossa Hanna oli jo yhden yön viettänyt kuvausteltassa, mutta vaikka metsoja oli näkynyt, niin kuvaushollille ne eivät olleet saapuneet. Jo illalla telttoja pystyttäessämme näimme pari ukkometsoa.

Yöllä Hanna kuuli puputtavan helmipöllön ja molemmat kuulimme muutamia mustalintuja. Aamulla heräsimme aikaisin, kun metsot kuulostivat saapuvan soitimelleen. Itse heräsin kovaan humaukseen, kun yksi lintu lensi yli aivan telttaani hipoen. Mutta soidin oli ilmeisesti jo hiipumaan päin, sillä vain pari soidintavaa kukkoa ja pari kanaa nähtiin ja yksi metso soi kauempana. Kuvat jäivät nekin aika kaukaa otetuiksi.

Luovutettuamme kuulimme kangasmetsässä vielä fasaanin jostain kaukaa ja löysimme pieneltä aukolta Parikkalassa varsin harvinaisen kangaskiurun sekä parinkymmenen tilhen parven.

Aamulla teimme taas Saaren kierroksen, jonka saldoa olivat mm. 4 harmaasorsaa Akonpohjassa, pari isolepinkäistä, uuttukyyhkypari Jyrkilässä, kivitasku Suurenjärvenlietteellä sekä 5 merikotkaa Tarassiinlahdella.

Hanna päätti viettää kuitenkin vielä yhden yön metsoteltalla yrittämässä metsojen kuvaamista ja illalla hänet vietyäni kävin vielä Pohjanrannassa, jossa oli nähty pikku-uikku. ”Puikkua” ei löytynyt mutta löysin 2kv arosuohaukan siivoamasta höyhenistöään rannassa olleen kannon nokassa. Kohta lintu nousi siivilleen ja jatkoi ohitseni kohti pohjoista. Näin myös muuttavat koiras ja naaras sinisuohaukan ja rannassa piipersi vuodenpinnaksi pikkutylli.

26.4. oli taas vesilintulaskennan vuoro ja ison vesialueen laskennat sujuivat ilman yllätyksiä mutta patotielle saavuttuani ja Partasen Harrin kanssa laskujen ohessa jutellessani, huomasin parkkipaikan kaiteelta pikkulinnun – komea koiras mustaleppälintu! Saimme linnusta pikaisesti jokusen kuvan, kun se siirtyi etäämmäksi puskia pitkin kohti opastuskeskusta. Sitten pyöräilijä säikytti sen ja niittykirvisparven ilmaan ja ”istit” jahtasivat ”mulelin” meiltä hukkaan, eikä sitä enää sen koommin näkynyt. Heti perään huomasin petolinnun matkaamassa kohti pohjoista opastuskeskuksen päällä ja sehän oli komea haarahaukka!

Samaan aikaan Hanna joutui taas tyytymään vain äänihavaintoihin metsoista. Piilokojun yli lensi laulava pohjansirkku ja umpimetsässä harvinaiset tiklit.

Jatkoin laskentaa eteläpäähän, jossa laskentatornissa (johon ei muuten ole muilla kuin alueella luvan kanssa kulkevilla mitään asiaa) vesilintuja taas ynnäillessäni löysin hanhimassoista komean punakaulahanhen! Lintu oli kovaa vauhtia uimassa katveeseen sellaiseen osaan lahtea, josta se ei näkyisi minnekään, mutta onnistuin saada siitä phoneskoupattua puskien läpi yhden kuvan, josta sen jotenkuten pystyi erottamaan.

Laskennan muita mainittavia havaintoja olivat 18 pikkujoutsenta, 2845 tundrametsä-, 439 tundra-, 508 ja valkoposki- ja 2 kanadanhanhea, 21 jouhisorsaa, heinätavipari, 101 tukkasotkaa, 121 telkkää, 9 silkkiuikkua ja 5 härkälintua. Puolisukeltajasorsien muutto alkoi selvästi olla jo ohitse.

Laskennan jälkeen ajoin hakemaan Hannaa ja hieman ennen Rautalahtea 6-tien päällä kaarteli haarahaukka. Napattuani Hannan kyytiin, kävimme vain hakemassa kotoa eväitä ja palasimme lahdelle, sillä silloin pitää takoa, kun rauta on kuumaa! Emme ehtineet kuin Huhmarisen peltojen kohdalle, kun huomasin pellossa olleen petolinnun – taas haarahaukka. En valitettavasti onnistunut peruuttaa linnun viereen, mutta Hanna sai otuksesta kuitenkin kelpo lentokuvat!

Patotiellä hanhimassasta löytyi pari merihanhea ja itse näin lyhyesti lyhytnokkahanhen lennossa, mutta punakaulaa ei löytynyt. Olin kuitenkin nähnyt päivän aikana lahdella seitsemän lajia hanhia! Päivästaiji tuotti 25 piekanaa, pari merikotkaa, muuttohaukan ja yhden aivan käsittämättömän pahan näköisen supervaalean ”börringe” -hiirihaukan, joka todella vei ajatukset pikkukotkaan matkatessaan myötätuulessa kohti etelää eli päinvastaiseen suuntaan kuin päivän kaikki muut petolinnut. Myös 5 pikkulokkia nähtiin ja 3 uuttukyyhkyä.

Iltapäivällä kävimme katsomassa lopu pöllönpönttömme ja yhdessä varpuspöllön pöntössä oli kuusi munaa mutta emoa ei näkynyt missään. Munat tuntuivat myös viileiltä eli pesintä lienee jäänyt kesken. Näinpä meillä ei ole noin 90 pöntössämme tänä vuonna ainuttakaan pesintää! Kierroksen havainnot jäivät nekin yhteen ukkometsoon. Illalla innostuin vielä suuntaamaan lintutornille hanhia katsomaan, mutta hanhetpa eivät tulleet lahdelle lainkaan ennen pimeää. Näin kuitenkin kaksi korkealla taivaalla muuttanutta suopöllöä.

Viikko alkoi 27.4. mukavasti, kun huomasin aamulla, että Tiiraan oli ilmoitettu Surumäestä eräässä pihassa ollut sepelrastas. Singahdin saman tien paikalle ja yllättäen näinkin aran koiras sepelrastaan pariin kertaan lyhyesti. Kuulin paikalla myös nokkavarpusen tiksutusta. Päivä jatkui mukavasti ruokiksella nähdyillä paikallisena yhä olleilla muuttohaukalla sekä haarahaukalla ja näkyipä neljä muuttavaa merimetsoakin. Illalla kävimme taas kartoittamassa viitasammakoita ja kuulimme 4 uutta luhtakanaa sekä pari luhtahuittia.

28.4. aamulla Härskiinmutkasta näkyi pari mustalintua ja tukkakoskeloa ja Surumäen sepelrastas suvaitsi näyttäytyä sekunnin maassakin. Ruokatunnilla ”Ei päivää ilman harvinaisuutta” -teema sai jatkoa, kun löysin pohjoispuolella kaarrelleen haarahaukan, jonka katseluun kyllästyttyäni huomasin sen takana toisen petolinnun, joka näytti heti paljon mielenkiintoisemmalta – se oli subad/ad pikkukiljukotka! Myös ampuhaukka, kapustarinta, pieni tilhiparvi ja pari lapinsirkkua tuli havaituksi.

29.4. ruokatuntikäynti lahdelle oli lyhyt, sillä patotielle päästyäni alkoi taivaalta sataa tuutin täydeltä lunta! Silti haarahaukka leijaili taivaalla hiirihaukan kanssa kisaillen. Loppupäivä meni kotosalla, kunnes iltayhdeksän aikaan muistimme käppäillä pihalle, sillä naapuritalossa asuva Lötjösen Matti oli parina edellisiltana nähnyt ja kuullut huonosti ja lyhyesti leppälintulajia pihassaan. Kuinka ollakaan emme ehtineet kuin portaat alas pihalle, kun Hanna äkkäsi naaraspukuisen mustaleppälinnun aivan edestämme. Lintu siirtyi pikkuhiljaa venerantaan, jonne jätimme sen piilottelemaan.

30.4. teimme aamulla yhdessä vesilintulaskennan siten, että Hanna laski linnut tornilta ja patotieltä ja minä kaikista muista pisteistä. Hannan aamu alkoi mukavasti, kun tornille kävellessään hänet ylitti koiras arosuohaukka. Laskenta oli aika vaisu, mutta ilahduttavinta oli se, että punasotkia oli jopa 27/17. Harmaasorsakoiraankin Hanna näki lyhyesti mutta sen seuralaista hän ei ehtinyt saada lajilleen. Toivottavasti kaveriksi olisi vihdoin löytynyt oman lajin yksilö.

Ehdimme saada nippa nappa laskennan tehdyksi, kun minun piti kiiruhtaa töihin. Ruokatunnilla kävin lahdella lyhyesti ja taas kannatti, sillä löysin pohjoispuolella kaarrelleen komean 2kv kiljukotkan! Kotka lensi ylitsemme komeasti ja näytti jäävän lahdelle paikalliseksi, mutta eipä tätä enää kukaan nähnytkään. Näin lyhyesti myös todennäköisen koiras arosuohaukan mutta vain tipahtamassa metsän taakse.

Illalla pakkasimme auton täyteen ja otimme suunnan kohti etelää. Ajoimme suoraan Virolahdelle, jossa kävimme Lintulahdella nähden kirjosiepon, 5 haarapääskyä sekä 6 liro ym. Pystytimme leirin taas Lakakalliolle, jonne Elissakin oli jo saapunut. Kalliolla kävimme vain lyhyesti nähden parisataa mustalintua sekä pari räyskää.

1.5. suuntasimme aamulla anivarhain kohti Leerviikiä ja staijin aloitimme klo 5:20. Muutto oli suht hiljaista, mutta kuitenkin 230 kuikkaa, 4 kaakkuria, 58 jouhisorsaa, 19 lapasorsaa, 2 punasotkaa, 2 pilkkasiipeä, 85 tukkakoskeloa, 2 nuolihaukkaa, muuttohaukka, 15 pikkukuovia, 19 pikkulokkia, 7 haarapääskyä, metsäkirvinen ym. nähtiin. Myös pajulintuja ja tiltaltteja äänteli ja lauloi lähistöllä ja pari rantasipiä näkyi rantakivillä.

Miikankin saavuttua jatkoimme piakkoin Kolsinpohjaan, josta löysimme neljä jalohaikaraa! Yksi linnuista oli keltanokkainen mutta koristehöyheniä ei silläkään ollut. Myös suokukko ja metsän puolella nähty valkoselkätikka havaittiin. Suuntasimme vielä Kurkelaan petolintustaijiin, mutta havainnot jäivät merikotkiin, pariin pensastaskuun sekä keltavästäräkkiin.

Illalla Miika jatkoi kotiin Kotkaan mutta me muut otimme suunnan kohti länttä ja ajoimme Porvoon Ruskikselle. Tutusta paikasta siltojen välistä löysimme helposti viiksitimaliparin. Sikosaaren tornilta emme nähneet ihmeempiä, mutta Pohjoisniityn tornilta näimme 2 kv mustavariksen sekä kuulimme aivan outoäänisen linnun, joka paljastui lopulta heinäkurpaksi, joka ei vielä päästänyt pilinää kuin aivan sarjan alussa, loppu oli pelkkää narinaa. Illemmalla otus oli kuitenkin alkanut äännellä kunnolla ja saatu näkyviinkin.

Me olimme illalla kuitenkin jo ajaneet Emäsaloon, jossa leiriydyimme parin kilometrin päähän kärjestä ja aika aikaisin olimme jo nukkumassa.

2.5. olimme eteläkärjessä klo 5:30 ja kovassa itätuulessa staijasimme klo 8:00 asti. Muutto oli todella mukavaa, joten sitä olisi mieluusti seurannut koko päivänkin, sillä näimme mm. 78 lapasotkaa, 75 haahkaa, 51 pilkkasiipeä, 16 kaakkuria, 87 kuikkaa, 11 härkälintua, ruokin, 20 paikallista riskilää, huikeat 370 pikkulokkia sekä parhaimpina ensin noin 25 ja sitten 4 allihaahkaa.

Mutta meillä oli sovittu treffit Helsinkiin ja Lintuvarusteelle klo 9:30 eli jo puolta tuntia ennen kaupan aukeamista. Samaan aikaa Emäsalossa muutti kohti itää riuttatiira – laji, jota olin sieltä ja aika monesta muustakin paikasta ollut vuosien saatossa hakemassa. Miikakin saapui kaupalle ja kohta olimme saaneet toivomamme neljä erilaista kaukoputkea erilaisilla kinopäillä ja jalustoilla kantoon ja kävelemässä näitä testaamaan Etu-Viikin pelloille. Kävellessä näimme koiras leppälinnun ja pari kesyä uuttukyyhkyä ym.

Pelloilla putkien testauskohde oli helppo valita, sillä paikalta oli edellispäivänä löytynyt arotasku, joka onneksemme oli yhä paikalla. Myös mm. keltavästäräkki ja pari pensastaskua nähtiin. Tuntia myöhemmin olivat Elli ja Miika tehneet selkeät päätöksensä mutta minun pähkäilyni jatkui vielä Lintuvarusteen pihalla heidän jo hieroessa kauppoja. Lopulta päädyin pitkäaikaisena Zeiss-uskovaisena samanlaiseen Harpiaan, joka Hannalla on jo ollut puolisentoista vuotta. Ostimme molemmat Hannan kanssa putkien testauksen yhteydessä äärimmäisen miellyttäväksi todenneemme Gitzon kiikun.

Päivä oli jo pitkällä, kun lähdimme ajamaan pois Helsingistä. Katsoin onneksi Lintutiedotusta ja huomasin, että Tuusulassa jo pitempään olut kiljuhanhi oli yhä paikalla ja meillä oli paikalle vain vajaat 40 kilometriä. Kyseessä oli kuitenkin kova elis Miikalle ja Ellille. Niinpä ajoimme Tuusulan Terrilään ja löysimme pienen hakemisen jälkeen vanhan kiljuhanhen nukkumasta hanhien sekaparvesta.

Miika jatkoi taas kotia kohti, mutta me muut päätimme suunnata takaisin Emäsaloon. Kokkailimme iltaeväät nuotiolla havaiten ohessa vierestä muuttaneen 30 meriharakan parven. Illalla pystytimme teltan tuttuun paikkaan ja kömmimme vesisateen alettua telttaan ja kohta satoikin ja kunnolla!

3.5. heräsimme todella aikaisin ja olimme kärjessä jo klo 5:00. Yllättäen paikalle saapui pian vanha Oulun aikainen tuttumme Petri Lampila ja kohta myös edellispäivänä Viikissä tapaamamme Antti Peuna – eli kärjessä oli vanhojen oululaisten kokoontumisajot. Myöhemmin paikalle saapui muitakin, joten porukkaa oli paikalla mukavasti – valitettavasti maiseman oli kuitenkin vallannut sankka sumu…

Jutellessa aika kului kuitenkin nopeasti ja lopulta sumu hellitti. Linnut kuitenkin olivat vähissä, mutta sitten kun jotain näkyi, oli se lähes poikkeuksetta jotain mielenkiintoista. Harmaasorsa laskeutui rantakivikkoon sinisorsan kanssa, meriharakoita muutti kolme parvea, yhteensä 200 lintua, lapinsirri ja ruokki jäivät vain osan näkemiksi, mutta ylitsemme länttä kohti lentäneen punakuirin sekä kahden koiras haahkan kanssa muuttaneen allihaahkan näkivät kaikki.

Klo 9:25 aloin seurata putkella kaukana suoraan kohti lentänyttä tiiraa, joka lensi todella suoraviivaisesti ja kovaa meitä kohti. Sanoin ohimennen vieressä seisoneelle Ellille, että: ”Olisi jo aika tulla yksi tietty tiira”, mutta koska en nähnyt tiirasta yhtään mitään muuta kuin voimakkaan lentotyylin, en sen kummemmin nostattanut linnusta mitään toiveita. Lintu lähestyi ja lähestyi ja nokka alkoi näyttää tummalta, mutta niinhän se joskus keväällä on kalatiiroillakin. Lintu tuli yhä aivan suoraan kohti kuin juna, joten mitään muuta en linnusta nähnyt. Lopulta se oli aivan lähellä ja väänsin uudesta putkestani zoomit pois ja katsoin kun se vihdoin oli viistosti sivuttain ja kanttasi juuri tuolloin hieman – riuttatiira – ja aivan putken täydeltä upeasti näkyen! Huusin linnusta muille, mutta siinä sekunnissa se oli ohittanut meidät ja kun itsekin ympäri pyörähtäessäni hukkasin sen hetkeksi, eivät muutkaan heti tienneet mitä tiiraa hakea. Ja kun kaikki sen löysimme, jatkoi se yhä vain junamaisesti suoraan poispäin näyttämättä itsestään mitään muuta kuin siluetin ja voimakkaan lentotyylin sekä tuntuman siitä että kyseessä oli kookas tiira, mutta ei siitä enää mitään tuntomerkkejä saatu irti. Olin siis vihdoin nähnyt oman ”boogie-birdini” mutta havainnosta jäi silti enemmän pieni ketutus kuin hyvä fiilis, sillä en ollut tajunnut varoittaa linnusta ajoissa. Selittäähän ne hiihtäjätkin, mutta uskallan väittää, että mikäli olisin käyttänyt tilanteessa vielä vanhaa putkeani, olisi uskaltanut avata suuni paljon aikaisemmin. Mutta enpä olisi itse sillä nähnyt riuttista sitä sekunnin puolikasta, kun se hyvin näkyi, niin hyvin…

Koska muutto jatkui hiljaisena harveni porukka pikkuhiljaa mutta yksi ylläri oli vielä edessä. Juttelin Mikolan Aleksin kanssa, kun päällemme lensi yksinäinen käpylintu, jolla näkyi jo paljain silmin ja etenkin kiikareilla komeat siipijuovat. Aleksi sai linnun putkeenkin sen jatkettua merelle, jossa tämän naaras kirjosiipikäpylinnun seuraan liittyi toinenkin käpylintu, joka jäi kuitenkin määrittämättä. Yhdessä nämä lähtivät lentämään meren päällä kohti etelää.

Klo 11 mekin päätimme luovuttaa ja autoille käppäillessämme kuulimme vielä pari laulavaa sirittäjää. Miika päätti lähteä kotia kohti mutta me jatkoimme vielä Ruskikselle, jossa havaitsimme 4 viiksitimalia, komean 180 liron parven ym.

Lopulta oli aika lähteä kotimatkalle, jonka varressa pysähdyimme vielä kokkailemaan Loviisan Haravanlahden lintutornille ilman sen kummempia havaintoja. Elli jatkoi Kouvolaan ja me ajelimme vielä Luumäen kala-altailla sekä Imatran Kymälahdessa stopaten, mutta ilman ihmeellisempiä haviksia.

Huhtikuun alkupuolella yllätykset olivat vähissä lintumaailmassa. Peltolassa pari merihanhea näkyi 800 harmaan hanhen joukossa, joutsenporukassa oli yhä toista kymmentä pikkujoutsenta ja punasotka kellui telkkien joukossa Siikalahden sulassa.

Koska kevät oli aikaisessa ja Siikalahtikin sulamassa kovaa tahtia, tein 4.4. jo ensimmäisen vesilintulaskennan. Pikkujoutsenia oli 17, laulujoutsenia 330, taigametsähanhia 2, tundrametsähanhia 600 ja tundrahanhia 250. Nyt näkyi joukossa kolme merihanhea ja 42 kanadanhanhea. Haapanoita laskin 16, taveja 6, sinisorsia 94, punasotkia oli nyt sekä koiras että jo pitkään paikalla viihtynyt naaras, telkkiä 30, uivelokoiras, 6 isokoskeloa ja nokikanaa. Muita havaintoja laskennassa ja sen jälkeen olivat mm. 5 merikotkaa, 2 kanahaukkaa, aikainen kalasääski, kapustarinta, naurulokki, 4 uuttukyyhkyä, pyrstötiainen sekä pari tikliä.

Seuraavana päivänä muutaman tunnin staijilla näkyi mm. jouhisorsapari, tukkasotkapari, varpushaukka, taivaanvuohi, 23 naurulokkia sekä 14 pulmusta. Hanna kökötti yön ja aamun kuvausteltassa hanhia kytäten. Hanhien sijaan kuvia tuli variksista. Aamun kuvaussessiosta tuli pitkä, kun teltasta pääsi pois vasta puolilta päivin, kun merikotka säikäytti pellolla olleet hanhet lahdelle.

6.4. ruokatuntivisiitti oli hyvä, kun hanhiparvesta löytyi vihdoin lyhytnokkahanhi ja myös ruskosuohaukkanaaras oli saapunut lahdelle. Iltakäynnillä punasotkia näkyi jo 7 ja Peltolan pellolta löytyi 2kv mustavaris.

7.4. oli aivan käsittämättömän lämmin ja kaunis päivä. Hanhiparveen saapui ruokatuntini aikaan 13 valkoposkihanhea, ruskosuohaukkakoiras oli saapunut ja sinisuohaukkanaaras näkyi lyhyesti. Yllättävin havis oli kuitenkin kolmen maakotkan lähes parvi! Kaikki kolme kotkaa olivat samaan aikaan näkyvillä ja lisäksi niitä vastaan lensi nuori merikotka ja heti perään vanha merikotka kaarteli taivaalla.

Kotkahavainnon innostamana vietin työpäivän jälkeen koko illan lahdella mutta ei kotkia ollut tuon lisäksi näkynyt muita aiemmin eikä niitä näkynyt kuin vanha tuttu merikotkapari. Näin kuitenkin seitsemän piekanaa, kalasääsken, pari tuulihaukkaa, kuovin, västäräkin, pari punakylkirastasta, 18 räksää ja kulorastaan ja lahdella pyöri enimmillään jopa noin 350 naurulokkia sekä 20 kalalokkia. Jouhisorsia näkyi jo muutama pari ja tukkasotkia ja uiveloita molempia kuusi paria. Hanna piilotteli koko iltapäivän ja illan jälleen kuvauskojussa.

8.4. illalla näin 20 vanhaa pikkujoutsenta lahdella kellumassa ja oletettavasti lisää olisi ollut vielä pelloillakin. Sinisorsia velloi patotien ja pellon väliä 200 linnun parvi ja taas näin kuusi piekanaakin. Muuten havainnot jäivät samaan tuttuun mustavarikseen. Särkisalmella kuului sentään laulava punarinta.

9.4. kävin vain pikaisesti tsekkaamassa Peltolan hanhet, joiden joukossa oli jo 61 valkoposkeakin. Työpäivän jälkeen otimme suunnan kohti etelää ja pian pointsasimme matkan varrelta ristisorsan Lappeenrannan Joutsenon Korvenkylän altaalta. Ajoimme vahingossa hieman harhaan ja päädyimme ajamaan Ylämaantietä kohti Ylämaata. Näimme matkalla lehtokurpan, piekanan ja sitten metsäviklonkin. Lopulta pääsimme taas isommalle tielle ja pian kurvasimme Väkevänjärven suuntaan, jossa kävimme tornilla sekä sillalla, mutta emme juuri mitään mainittavaa havainneet. Sitten jatkoimme vielä loppumatkan Virolahdelle, jossa leiriydyimme tutun Lakakallion juurelle, jonne pian saapui Hannan sisko Elissakin Pääsiäisen viettoon. Illalla emme havainneet kuin jonkun omituisesti äännelleen eläimen, joka oli kaiketi joku nisäkäs.

10.4. aamulla hurautimme ennen auringon nousua Leerviikiin, jonne Hannan veli Miikakin saapui pian. Staijasimme sitten koko aamun varsin viileässä luoteistuulisessa kelissä. Merimetsoja ynnäsimme aamun aikana 890 muuttavaa, mutta muuten oli vaisumpaa. Meille oli kuitenkin tärkeintä se, että olimme päässeet edes muihin maisemiin, kun olimme olleet jämähtäneenä ihan turhan pitkään Parikkalaan ja työkiireisen sekä nyt myös koronan takia liikkumisrajoitteisen kevään takia juuri mitään menoja ei ollut tulevaisuuden suunnitelmissa. Niinpä olimme tyytyväisiä, kun pääsimme näkemään haahkoja, joitakin meriharakoita, muutaman kuikan ja silkkiuikun, selkälokin, harmaahaikaran, harmaasorsan sekä parhaana kaukana selällä kelluneen ruokin. Näkyvyys merelle oli aivan uskomaton ja seurailimme tämän ruokin omituista uiskentelua pitkään. Linnulla oli varmasti jotain vialla, sillä se ui koko ajan samassa kyyryasennossa eikä sukellellut lainkaan.

Päivällä suuntasimme Vilkkilänturalle, jossa Kolsinpohjassa näimme mm. lapasorsa- ja heinätaviparin. Jatkoimme Hämeenkylän pelloille ja siellä vilahtaneen niittykirvisen jälkeen keskipäivästaijille Kurkelan pelloille, jossa lumisadekuurojen lomassa näimme mm. ruskosuo- ja ampuhaukan, kalasääsken sekä tietysti merikotkia. Miika palaili Kotkaan, mutta me jatkoimme vielä Lintulahdelle sekä Hanskin rantaan, mutta havainnot jäivät vaisuiksi.

11.4. tuuli oli kääntynyt länteen mutta meno oli yhä vain hiljaisempaa. Merimetsoja laskettiin 560 mutta mitään muuta ei muutamassa tunnissa sitten näkynytkään. Ja köyhää oli Lintulahdessakin. Niinpä lähdimme valumaan Haminan suuntaan matkan varrella Klamilan tuulessa huojuneessa tornissa käväisten ja Kattilaisten peltojen läpi ajellen. Lupinlahdelle osuimme kesken todella sakea lumisateen, mutta silti näimme mm. kolme räyskää sekä isot parvet tukkasotkia ja kuulimme punajalkaviklon. Jatkoimme sitten pikkumatkan Tallimäkeen, josta pienen haeskelun jälkeen löytyi turkinkyyhky.

Kirkkojärvellä Miika liittyi taas joukkoomme ja ihmeteltyämme vanhaa pussitiaisen pesää ja käytyämme tornissa kuuntelemassa muutaman luhtakanan kiljuntaa, staijasimme tovin kasalla lumisadekuurojen väleissä. Havainnot jäivät kanahaukkaan sekä ruskikseen.

Seuraavaksi jatkoimme Salminlahdelle, jossa ei juuri näkynyt kuin harmaahaikaroita. Keli oli sen verran huono, että päätimme lopulta suunnata sisämaahan päin ja kohta löysimme itsemme Kouvolan Junkkarinjärveltä. Väreily oli täällä kuitenkin niin paha, että peltokävely jäi aika lyhyeksi. Silti näin itse lyhyesti jänkäkurpan ja taivaanvuohia näkyi niin kompatessa kuin kalasääsken lentoon ajamina yhteensä nelisenkymmentä lintua. Etsimme vielä tovin lähiseudulta hanhiparvia, muttemme löytäneet niitä lainkaan, joten emme päässeet edes seulomaan parvista pitkään paikalla heilunutta punakaulahanhea. Lopulta Miika lähti taas kotia kohti ja me jatkoimme vielä pikkujoutsenen matkalla nähtyämme Myllykoskelle bongaamaan mustaleppälintua, mutta eipä sitäkään löytynyt. Ja koska sääennuste näytti seuraaville päiville surkeaa keliä, pääsimme lopulta jatkaa Hannan kanssa kotiin Parikkalaan stopaten matkan varrella vain lyhyesti Imatran Kymälahdella.

12.4. etelästä vyörymässä ollut matalapaine oli onneksi tulossa Parikkalaan vasta päivällä, joten suuntasin aamusta taas vesilintulaskentaan. Ja ajoitus oli erinomainen, sillä laskin lahdelta yhteensä: 26 pikku- ja 179 laulujoutsenta, 220 tundrametsä- ja 250 tundra- sekä 880 harmaata hanhea, 30 valkoposkea, 8 kanukkia, 84 haapanaa, harmaasorsakoiraan, joka liehitteli sinisorsanaarasta, 80 tavia, huikeat 563 sinisorsaa, 19 jouhisorsaa, 22 puna- ja 58 tukkasotkaa, 81 telkkää, hurjat 85 uiveloa, 5 isokoskeloa, 53 nokikanaa ja kahlaajistakin näkyi 83 töyhtöhyyppää sekä 16 kuovia. Ohessa kuului harmaapää- sekä pikkutikka ja näkyi 27 niittykirvistä ym. Laskennan jälkeen bongasimme ensin meriharakan Saharannasta ja sitten kolme nokkavarpusta Kirkonkylältä. Sitten keli muuttuikin surkeaksi…

13.4. teimme aamulla pikakierroksen lähipelloille, mutta havainnot jäivät patotien yli lentäneisiin kolmeen selkälokkiin, Kontiolammen uuttukyyhkypariin sekä järripeippoon. Moskuunniemen Hernesaaressa kuului pähkinänakkeli. Päivällä, kelin muututtua edes siedettäväksi, teimme kierroksen Saarelle, jossa parhaimmistoa olivat Akonpohjasta lasketut 300 tavia, Pohjanrannasta bongattu juhlapukuinen jalohaikara, noin tonnin sepelkyyhkyparvi sekä kolme metsävikloa ja Jyrkilän uuttukyyhkypari sekä sinisuo- ja kanahaukka. Illalla suuntasimme vielä Siikalahdelle, jossa hanhimassassa näkyi merihanhi, kuului jopa kymmenen luhtakanaa ja ympäriajolla näkyi vielä Kannaksella sarvipöllö ja kaksi hirveä.

Pääsiäisen jälkeen paluu arkeen oli raskas ja kelit jatkuivat nekin kehnoina. Silti kävin lahdella päivittäin ja illoittain ja 14.4. tiistain havainnoista mainittavimmat olivat lapasorsa ja heinätavi, neljä silkkiuikkua sekä mustakurkku-uikku. Jo sulavalla Kirkkoselällä näkyi kuikka ja silkkiuikku sekä illan viimeisillä valoilla 1500 lokkia.

15.4. metsäviklo oli päiväkäynnin ainoa havis, mutta illalla sadan punakylkirastaan parvesta löytyi viimein laulurastas ja 22 pikkujoutsenen lisäksi näkyi myös harmaahaikara sekä vielä paikalla ollut mustakurkku-uikku, joka sitten tämän jälkeen katosikin. Seuraavan päivän ainoa havis oli 5 ruskista ja huonon kelin yhä vain jatkuessa päätimme perjantaina aloittaa urakoimaan pöllön pönttöjen kiertoa. Pöllöjä ei pöntöistä löytynyt, mutta näin sentään sinisuohaukan Tiviällä ja illalla kävin pointsaamassa lahdelta aikaisen luhtahuitin vuodariksi.

18.4. lauantaina jatkoimme pönttöjen parissa ja tyhjää oli! Metsässä sentään törmäsi rautiaisiin, peukaloiseen, hippiäiseen, pyyhyn, teeriin sekä yllättäen keskellä metsää laulaen ylitsemme etelää kohti lentäneeseen kangaskiuruun. Ajellessa näimme myös mm. sinisuo- sekä ampuhaukan. Illalla kävimme vielä lahdella, mutta hanhien tuijotteluksi meni.

19.4. tein taas aamulla vessulaskennan, jonka tulokset olivat nyt jo vaatimattomampia, mutta 1500 tundrametsä- ja 400 tundrahanhea sekä etenkin 45 pikkujoutsenta ansaitsevat tulla mainituiksi! Harmaasorsa roikkui yhä tiiviisti sinisorsanaaraan perässä ja heinätavikoiraskin näkyi, mutta muuten sorsien levähtäjämäärät olivat jo laskemaan päin eikä uikkuja vieläkään ollut saapunut. Oheishavainnotkin jäivät muutamaan harmaapäätikkaan. Laskennan jälkeen jatkoimme pönttöurakointia ja lopulta olimme kiertäneet 75 pönttöä tai pesäpohjaa eikä yhdessäkään ollut mitään merkkejä pöllöasutuksesta! Yhdessä pöntössä sentään oli asukkaita – kaksi metsähiirtä! Ohessa teimme kuitenkin pari mukavaa havaintoa muutaman minuutin sisään, kun ensin erään kuusen latvassa näkyi pari äännellyttä kirjosiipikäpylintua ja heti perään ylitsemme lensi neljä merimetsoa.

20.4. mainittavimmat havainnot olivat pari merihanhea Siikalahdella ja meriharakka taas Kangaskylällä ja 21.4. 27 pikkujoutsenta, härkälintu sekä valkoviklo lahdella ja näimme ja kuulimme yhteensä kuusi kaulushaikaraa sekä kuulimme 14 luhtakanaa. Seuraava päivä oli niin hiljainen, että pikkuhiljaa alkoi tuntua todellakin siltä, etten näkisi koko keväänä muita kuin tavallisia lintuja…

J.A.

Maaliskuun alussa jo maisema oli varsin keväinen. Lunta oli todella vähän. 2.3. Siikalahdella näkyi 12 joutsenen ohella sinisorsapari, valkoselkätikka sekä tuttu asiatica-pähkinänakkeli, Kannaksella viherpeippoparvessa tundraurpiainen ja Kirkkoselällä pilkkijöiden liepeillä oleili pari harmaalokkia sekä pari merikotkaa. 3.3. joutsenia oli 20 ja seuraavana päivänä jo 34 yksilöä ja Kirkkoselällä näkyi jo 23 harmaalokkia ja 6.3. lokkeja näkyi jopa 62 lintua.

7.3. oli edessä talvilintulaskenta ja keli oli kerrankin oikein mainio. Yhteensä reitillä havaitsin 35 laulujoutsenta, 2 teertä, 13 harmaalokkia, 7 kesykyyhkyä, 2 palokärkeä, harmaapäätikan, 18 käpytikkaa, pikkutikan, 3 mustarastasta, 39 sini-, 98 tali- ja 5 hömötiaista, isolepinkäisen, 12 närheä, 23 harakkaa, 45 naakkaa, 56 varista, 5 korppia, kottaraisen, 7 varpusta, 30 pikkuvarpusta, 16 viherpeippoa, 2 tikliä, 19 vihervarpusta, 176 urpiaista, 2 pikkukäpylintua, 11 punatulkkua ja 32 keltasirkkua.

Illalla kävimme Hanna, Elissan ja Miikan kanssa pöllöretkellä Melkoniemen suunnalla ja kuulimme mukavasti sarvipöllön, 3 viirupöllöä sekä helmipöllön. Toiveita siis on, että pöllövuodesta tulisi kerrankin parempi.

8.3. oli vuorossa ensimmäinen kunnon kevätstaiji ja lintuja näkyikin mm. heti aamusta yllättänyt ampuhaukka, 2 hiirihaukkaa, pulmunen, kiuru sekä 3 töyhtöhyyppää. Muita havaintoja olivat 4 sinisorsaa, 2 isolepinkäistä, harmaapää- ja valkoselkätikka ym. Taas pari merikotkaa näkyi Härskiinmutkasta jäällä kököttämässä. Illalla Miika ja Elli löysivät Tarvaslammen nurkilta huuhkajaparin, jota piti käydä kuuntelemassa. Yötaivaalta kuului myös töyhtöhyypän vinkaisu.

9.3. lahdella näkyi 78 joutsenta, 11 töyhtöhyyppää, merikotka, hiirihaukka, 2 uuttukyyhkyä, 3 kiurua sekä pulmunen. Mutta muutamana seuraavana sateisempana päivänä havainnot jäivät lisääntyneisiin laulujoutseniin, joita oli 12.3. jo 105 lintua, muutamiin hyyppiin ja merikotkiin sekä pariin uuttukyyhkyyn. Kotipihassa näkyi neljä tikliä. Hanna sai kuvattua lumikon.

13.3. aamukäynti Siikalahdella tuotti huippuaikaisen naaras haapanan, joka oleili piilokojun edustan sulassa sinisorsien sekä parin koirastelkän kanssa. Tätä lintua ei kuitenkaan enää myöhemmin näkynyt, mutta ruokatunnilla laulujoutsenten (nyt 143) seasta löytyi ennätysaikaiset pikkujoutsen sekä pari tundrametsähanhea. Kelit olivat nyt olleet kohtuu kylmiä ja sateisia, joten muuta uutta ei näkynyt ja mm. töyhtöhyyppiäkin näkyi vain yksittäisiä.

Sunnuntaina 15.3. oli tuuli taas kääntynyt etelän puolelle, mutta edelleen oli varsin kylmä. Staijasimme kuitenkin patotiellä paikallisittain mukavan runsaslukuisen vaihtuvan porukan kanssa klo 10:15 – 14:30 mutta havainnot jäivät muutamaan hiirihaukkaan, kanahaukkaan, ainakin kolmeen paikalliseen uuttukyyhkyyn, jo pitkään paikalla olleeseen kottaraiseen, yhä paikalla olleeseen pikkujoutseneen, jolla oli nyt kaverinaan 200 laulujoutsenta ja lopulta sinnikäs staiji palkittiin vielä esiaikuisella maakotkalla. Jotenkin sitä jo odotti enemmänkin lintuja saapuvaksi, kun maisema on lähes täysin lumeton, mutta elettiin kuitenkin vasta maaliskuun puolta väliä.

Pikkujoutsen viihtyi Peltolan joutsenparvessa, joka kasvoi edelleen ja lopulta paikalla oli jo reilut parisataa joutsenta ja 17.3. parvessa oli mukana kahdeksan tundrametsähanheakin. Patotien ruokatuntistaijilla näkyi myös pari kiurua, yhdeksän pulmusen parvi, merikotkapari, pari hiirihaukkaa sekä kanahaukka. Särkisalmen sulaan oli saapunut ennätysaikaiset kolme kanadanhanhea sekä telkkäpari. Seuraavana päivänä samaiset kanadanhanhet näkyivät kylällä lentämässä kohti Siikalahtea ja siellä ne sitten lopulta olivat yhdessä yhden uuden lajitoverinsa kanssa. Muuten vaihteeksi taas kylmenneen kelin havainnot jäivät pariin kottaraiseen, isolepinkäiseen sekä muihin tuttuihin joutsenparven lintuihin.

19.3. oli joutsenparveen saapunut hauskan äänekkäästi kujerrellut pikkujoutsenpari yksinäisen seuraksi. Tundrametsähanhien seuraan oli lyöttäytynyt kolme taigametsähanhea ja patotien havaintoja olivat vaisusti puuskuttanut kaulushaikara, isokoskelopari, 60 töyhtöhyyppää, 10 kiurua, uuttukyyhky, valkoselkätikka, harmaapäätikka, 4 hiirihaukkaa sekä 21 kottaraista. Pohjoistuuli kuitenkin voimistui ja öisin oli kovia pakkasia, joten perjantain 20.3. havainnot jäivät vaisuiksi, mutta uuttarin kanssa etelään matkannut sepelkyyhky, 19 kiurua, 17 hyyppää ja joutsenparvessa oli nyt 4 pikkujoutsenta, 6 tundrahanhea ja 11 kanadanhanhea samojen tuttujen kahdeksan tundrametsähanhen seurana. Pitkästä aikaa näkyi asiatica-nakkelikin Raikanniemessä.

Viikonloppu alkoi jo tutunlaisella öisellä haikarabongauksella eikä vieläkään kyseessä ollu yöhaikara vaan Joutsenon Eiskolaan haavan oksalle yöpymään jäänyt huippuaikainen kattohaikara. Lintu hoitui ohiajaessa eikä koko käyntiin mennyt pahemmin aikaa. Muuten viikonloppu oli pohjoistuulinen ja yöt olivat kylmiä. Lauantaina staijasimme patotiellä klo 8:30 – 13:00 mutta hiljaista oli. Tundrametsähanhia oli nyt 22, tundrahanhia 10, joista kolme jatkoi muuttoaan, kaulushaikara puuskutti, merikotkia näkyi kaksi paria, uuttukyyhkyjä kolme, kiuruja 28 ja päivän mukavimman havainnon titteli meni kurjelle, joka saapui lahden kaakkoispuolen pelloille. Pieni pöllöretki ei tuottanut yhtään havaintoa, mutta jäiden laulua ja pauketa oli hieno kuunnella.

Sunnuntaina Hanna vietti aamuyön ja aamun piilokojussa joutsenpellon reunassa, mutta pakkanen oli niin kireä, etteivät joutsenet oikein liikkuneet – ainakaan kojun lähelle. Staijalimme sitten patotiellä klo 8:45 – 14:00 mutta uudet havainnot jäivät vähiin. Itse näin muuttavan varpushaukan, hempon, kaksi tikliä sekä kaksi pajusirkkua ja porukalla näimme mm. edelleen paikalla olevan kurjen, jokusen sepelkyyhkyn sekä 32 pulmusen parven.

23.3. tuuli oli kääntynyt lounaaseen, mutta ruokatunnilla taivas oli silti tyhjä. Yli äännellen lentänyt vuorihemppo aiheutti määritysvaikeuksia, kun moista lajia ei ollut pitkään aikaan tullut Suomessa kuultua ja ensin äänestä tuli aivan toinen laji mieleen, mutta kun löysin linnun kiikariin, oli tunnistus lopulta helppo, kun ääntäkin tuli vielä heti kerrattua Xeno-cantosta. Hetkeä myöhemmin vastavalosta löytyi yksinäinen hanhi tulossa kohti ja oli siinä muilla staijareilla hieman ihmettelyä, kun sanoin, että: “Yksinäiset hanhet kannattaa aina tarkistaa huolella, sillä usein ne ovat merihanhia”. Ja piilokojun edustalle laskeutuessaan lintu lopulta määrittyi merihanheksi. Pari ihan kivaa lajia siis näkyi lyhyellä käynnillä.

24.3. laulujoutsenia oli jopa 290 ja harmaahanhiakin jo 88 tundrametsähanhea, 9 tundrahanhea sekä merihanhi. Särkisalmen visiitillä kuului pähkinänakkeli. 25.3. lahdelle oli saapunut haapanapari, sinisorsia oli jo 16 ja kurjellekin oli saapunut puoliso. Kaulushaikara oli jo oppinut ääntelemään ihan kunnolla. Parin lyhyen käynnin saldona näkyi jo 53 sepelkyyhkyäkin, joten muutto oli jo kunnolla käynnistynyt. Särkisalmella yllärinä oli ison sulan reunalla jouhisorsapari sekä uivelopari.

26.3. joutsen-hanhilössissä oli 7 pikkujoutsenta, 2 merihanhea ja lahdella kellui muutama tavi sekä nokikana. Särkisalmen ylläri oli tällä kertaa Rantasen Joukon löytämä ennätysaikainen harmaasorsa. Molempien alalajien pähkinänakkelikin tuli havaittua. 27.3. lajisto oli lahdella pitkälti samaa, mutta hanhia saapui lisää ja arvion metsähanhimääräksi jo 320 lintua ja tundrahanhia oli 40. Sinisuohaukkanaaras näkyi lyhyesti ja taivaanvuohi lensi äännellen ylistemme. Iltapäivällä teimme Saaren kierroksen, jonka havainnot jäivät kuitenkin pieniin määriin joutsenia ja hanhia. Ratilan piekana sekä Pohjanrannan kurkipari sekä 3 pikkujoutsenta olivat ainoat paremmat havikset.

28.3. tundrametsähanhia näkyi yhteensä jo lähes 600 ja tundrahanhia vajaat sata kuten jo sinisorsiakin. Haapanoita oli seitsemän, pari kaulushaikaraa pumppasi, 10 naurulokkia, pari kulorastasta, hemppoa ja tikliä muutti, 5 uuttukyyhkyä, 5 pajusirkkua ja 22 pulmusta näkyi mutta muuten oli kyllä vaisua, vaikka keli oli koko kahdeksan tuntisen staijin ajan mitä mainioin.

29.3. keli oli paljon huonompi mutta havainnot lyhyellä käynnillä paljon parempia. Ensimmäisessä kiuruparvessa muutti lapinsirkku ja heti perään tulleessa toisessa parvessa oli mukana kangaskiuru. Tämä parvi kurvasi takaisin hanhi-joutsenpellolle. Tuulihaukka saapui lahdelle, ampuhaukka näkyi paikallisena ja komea 80 pulmusen parvi lensi ylitsemme.

Kuun viimeisinä päivinä olisi voinut puhua takatalvesta, jos etutalvi olisi joskus ollut. Lunta satoi ja oli pakkasta. Niinpä havainnot jäivät vähiin. Enimmillään laulujoutsenia oli 370, pikkujoutsenia 15, harmaita hanhia noin 900 ja kanadanhanhia 48. Punasotkanaaras oli saapunut jo isolla vesialueella olevaan sulaan telkkien seuraksi.

J.A.

Perjantaina 28.2. työpäivän jälkeen pakkasin kamat autoon ja lähdin liikenteeseen. Ajoin vielä Siikalahden ympäri ja laskin vielä pellolta 14 joutsenta ja Joukiossa näkyi kohti etelää ajaessa pari lisää. Ja Rautjärvellä näkyi vauhdista seitsemän teeren parvi lennossa.

Imatralla stoppasin Kuparissa, jossa ruokinnalla näkyi peippo, neljä pyrstötiaista, mustarastas, vihervarpusia sekä lähipuissa valkoselkätikka. Vuoksen rannassa näkyi vielä koskikara sekä kahdeksan merimetsoa.

Keli oli muuttumassa surkean talviseksi. Oli pakkasta ja lunta pyrytti välillä ihan kunnolla. Jatkoin vielä Joutsenon Konnunsuolle, jossa lintutornilla päivysti isolepinkäinen ja Pikku-Läykästä löytyi etsimäni hiiripöllö, joka lopulta poseerasi minulle oikein mainiosti, kun sitä autosta kuvailin.

Sitten pitikin kiiruhtaa Rauhaan kaukalopallopeliin, jossa onneksi saimme varmistettua jatkopelipaikan välieriin näin jo hyvissä ajoin eli ennen viimeistä rukosarjaottelua.

Pelin jälkeen ajelin sitten Kirkkonummelle vanhemmilleni, jonne Hanna oli jo junaillut oltuaan Helsingissä shoppailemassa koko päivän ja Pirkka oli saapunut jo edellispäivänä autojunalla. Seuraavana päivänä oli tarkoitus revittää karkauspäiväpinnoja! Illalla hieman suunnittelimme päivän ohjelmaa ja kuvio menikin kokonaan uusiksi ja päätimmekin suunnata Varsinais-Suomeen ja mahdollisesti sieltä Pirkanmaalle, mikäli aika vain riittäisi.

Heräyskello soi klo 5 aamulla ja itse olin edellispäivän pelistä ja ajelusta niin jumissa, etten lopulta ollut nukahtanut lainkaan, ainakaan syvään uneen asti. Aika pian oli aamupala pupellettu ja lähdimme ajamaan kohti länttä. Karjaalta oikaisimme Tenholaan, josta sitten jatkoimme Salon puolelle Perniöön, josta sitten jatkoimme kohti Särkisaloa. Lopulta parkkeerasimme tien varren levikkeelle Finbyssä ja olimmekin ensimmäisinä paikalla pihassa, jossa oli jo yhdeksän päivää vieraillut ruokinnalla pikkusirkku. Toki lintuharrastajille tieto tästä harvinaisesta talvivieraasta ja muutenkin Salon ensimmäisestä pikkusirkusta tieto oli saatu vasta paria päivää aiemmin.

Käppäilimme pihaan, jonne ystävälliset talon asukkaat, jotka linnun olivat löytäneetkin, olivat antaneet luvan tulla lintua katsomaan ja pian paikalle alkoi saapua muitakin bongareita. Palokärki huuteli ja rummutteli ja harmaapäätikka kuikutti lähistöllä ja pikkuhiljaa ruokinnalla alkoi käydä tali- ja sinitiaisia, kuusitiainen lauloi ja puukiipijäkin piipahti paikalla. Porukkaa saapui lisää ja pihalla oli ehkä hieman liikaakin liikettä, kun kaikki yrittivät saada hyvää näkymää pihan ruokinnalle ja sen läheisten katajien alle, jossa pikkusirkku oli usein viihtynyt.

Keli muuttui kauhuksemme todella talviseksi, kun alkoi sataa lunta oikein urakalla ja pian maisemaa peitti jo ihan kunnon lumipeite – kuulemma ensimmäistä kertaa koko talvena näillä main. Toki toivoimme, että sää ajaisi linnut sitäkin paremmin ruokinnalle ja keltasirkkuja vierailikin pihassa pitkälti toistakymmentä ja lähipuista laskimme enimmillään 45 lintua, mikä oli paljon enemmän kuin edellispäivinä paikalla oli nähty. Pikkusirkkua ei kuitenkaan näkynyt.

Pitkän odottelun jälkeen joku ilmoitti nähneensä sirkun erään kiven päällä, mutta me emme sitä ainakaan nähneet, vaikka katsoimme pikkuporukalla samaa kiveä juuri samaan aikaan, eräs vieressämme ollut kokenut bongari jopa kaukoputkella. Ja tietysti juuri tällöin ruokinnalle iski varpushaukka, joka yritti ensimmäistä kertaa koko aamuna näkynyttä mustarastasta, mutta jäi ilman saalista. Kaikki pikkulinnut kuitenkin levisivät ympäriinsä ja odottelu jatkui.

Taas pitkän odottelun jälkeen pari bongaria ilmoitti nähneensä pikkusirkun lyhyesti, mutta kukaan muu ympärillä olleista parista kymmenestä ei sitä nähnyt. Samaan aikaan osa porukasta määritti koko aamun pihan lähikuusissa äännelleitä ja näkyneitä pikkukäpylintuja eri lajeiksi.

Lopulta reilu kolme tuntia paikalla vietettyämme, päätimme antaa periksi, jotta ehtisimme ainakin jonnekin muuallekin päivän aikana.

Ajelimme takaisin Perniöön, josta löytyi helposti Kirkonkylän pellolla talvehtinut kurki. Vauhdista näimme päivän ensimmäisen monista hiirihaukoista ja pian olimme Salossa, jossa stoppasimme ensin Kauniaisten riippusillan lähistöllä, jossa oli edellispäivänä ilmoitetettu nähdyn turkinkyyhkyjä. Lumisade oli todella sankkaa, mutta löysimme lähipuista silti kyyhkyjä, mutta nämä kahdeksan olivat kaikki sepelkyyhkyjä. Myös fasaani näkyi ennen kuin jatkoimme kiertelemään Halikon Susi-Saaren peltoaukeaa. Ensimmäinen petolintu näkyi jo motarilla vauhdista, kun eräässä puussa kyhjötti surkean näköisenä kanahaukka. Onneksi pian lumisade taukosi ja lähes heti lintuja alkoi näkyä enemmän. Eräällä sähkölinjalla istui tolpilla vierekkäin pari tuulihaukkaa ja viereisellä pellolla ruokaili pari uuttukyyhkyä. Räkättirastasparvessa ei valitettavasti ollut muita rastaita mukana.

Kohta keli taas muuttui surkeaksi ja päätimme jatkaa kohti Turkua, josta oli hetkeä aiemmin löytynyt jouhisorsa. Matkalla Kaarinassa näkyi varpushaukka sekä taas pari sepelkyyhkyä. Aika pian kurvasimme Uittamon Neulalahden rantaan, jossa pienessä sulassa torkkui jään reunalla sinisorsien seurassa naaras jouhisorsa, jonka kohta äkäinen sinisorsa ajoin kaislikkoon uimasilleen. Tiklikin lensi ylitsemme.

Seuraava etappimme oli sitten ehkä koko päivän tärkein ja pian parkkeerasimmekin Raision Tahvion muuntajalle. Paikalla ei ollut ketään, joten hieman saimme ensin ihmetellä, mitä paikalla pitäisi tehdä, kun lähistöllä oli kauhea mönkijärallikin menossa. Pian kuitenkin löysimme isohkon keltasirkkuparven, joka lenteli mönkijöiden kovia ääniä säikkyen pellon päällä rauhattomasti edes takaisin. Osa linnuista laskeutui aina lyhyesti puiden latvoihin näkyviin, mutta vain sekunneiksi, kun kohta taas rysähti ja linnut säikähtivät lentoon. Onneksi lopulta meteli hiljeni ja linnut rauhoittuivat ja kun kelikin oli vihdoin parantunut, pääsimme kaukoputkilla seulomaan parvia todella hienossa valossa. Eikä onneksi mennyt kauankaan, kun löysin yhden puun latvasta oikean linnun! Lintu oli aika kaukana, mutta määrittyi kuitenkin yllättävänkin helposti. Pirkka ja Hanna saivat tästä nuoresta mäntysirkkukoiraasta eliksen. Molemmat olivat toki aikanaan nähneet Himangan todella hyvän näköisen naaras”mäsin”, mutta se oli hylätty RK:n toimesta pari vuotta sitten kaikkien muiden naarasmäsien ohella. Paikalle tuli muitakin bongareita ja näytimme linnun heillekin. Mutta kohta linnut taas hajaantuivat lentoon.

Päätimme vielä jäädä toviksi paikalle, sillä lintu olisi kiva nähdä vielä hieman paremminkin. Paikalla näkyi muitakin lintuja mm. tikli, isolepinkäinen sekä kanahaukka ja jonkin aikaa taas puiden latvoissa pörränneitä keltasirkkuparvia skannattuamme, löysin mäntysirkun taas uudelleen ja tällä kertaa se näkyi hieman paremmin, vaikkakin oli edelleen aika kaukana ja hieman oksienkin takana. Olimme kuitenkin havaintoon jo tyytyväisiä ja jatkoimme matkaa.

Olimme jo päättäneet, ettemme lähtisi lainkaan Porin suuntaan, vaikka sieltä olikin tiedossa useita hyviä pinnoja. Muutama tärkeä laji oli kuitenkin joko kadonnut tai vaikutti olevan hyvin hankalia löytää, joten meillä ei millään olisi aikaa sinne tarpeeksi. Niinpä päätimme lähteä takaisin Saloon, josta oli löytynyt kuningaskalastaja ja tuntia lähtömme jälkeen oli lopulta pikkusirkkukin nähty niin luotettavasti, että se oli päivitetty Lintutiedotukseen.

Kaarinan ja Turun rajalla näimme merikotkan ja Paimion Meltolassa löysimme langalla olleen ampuhaukan. Jatkoimme Salon puolelle ja Kokkilan lossirantaan, jossa heti autosta noustuamme meille ystävälliset bongarit näyttivät kuningaskalastajan omista putkistaan. Lintu oli mukavasti näkyvillä, mutta aika pian itse jo staijailin ympärille ja huomasinkin läheisestä lokkiparvesta kuusi naurulokkia. Olin kyllä nämä naurulokit aiemmin Tiirasta havaintoja katsoessani noteerannut, mutten ollut kuvitellut, että ne osuisivat reitillemme, ja nyt vasta tajusin, että ai niin, täällähän ne olivatkin.

Kunkkua hetken ihasteltuamme alkoi lossi lähestyä laituria ja onneksi avasin taas kerran suuni ja kysyin, oliko lossin kautta pitkä matka Särkisaloon. Lossi oikaisi paikallisten mukaan mukavasti, joten kohta olimme vastarannalla ajamassa kohti Kemiönsaarta, kuntaa jossa emme olleet aiemmin olleetkaan.

Pari hömötiaista nähtyämme saavuimme Kemiönsaareen, jonka läpiajo tuotti merikotkan sekä isolepinkäisen. Lopulta olimme taas tutussa pihassa tuijottamassa tuttuja katajia.

Vajaan tunnin odottelun jälkeen kuulimme selvää pikkusirkun (tai ainakin tik-sirkun) tiksutusta takaamme metsän puolelta. Päätimme kiertää talon toiselle puolelle, jossa muutkin bongarit olivat, jotta lintu ei ainakaan meidän takia jättäisi tulematta ruokinnalle. Lopulta sirkku löytyikin sitten edestämme puskista, joista se kuitenkin nousi mäntyjen latvustoon käymättä lopulta lainkaan maassa ruokailemassa ainakaan niin, että kukaan olisi huomannut. Olipahan ollut hankala lintu bongata, mutta loppu hyvin kaikki hyvin!

Ajoimme vielä Saloon, jossa kurvasimme Halikonlahdelle yrittämään paikalta löytynyttä niittykirvistä. Komppasimme aika ison alueen, joka oli meille ennestään tuttu edelliskesäisen ruskopääsirkun ansiosta, mutta ”istiä” emme löytäneet. Sen sijaan fasaaneja näkyi kymmenkunta ja ainakin pari peltopyytäkin pyrähti jaloistamme lentoon. Taas kerran sopii miettiä, miksi fasaaneista saa kyllä laskea hyväksyttävän havainnon mutta ainakin joidenkin mielestä peltopyitä ei tulisi tällä paikalla laskea pinnaksi.

Ilta jo hämärsi, kun jatkoimme vielä Halikon Susi-Saaren pelloille, josta löytyi nyt hienossa kelissä hiiripöllö helposti. Sitten suuntasimme Salon ABC:lle syömään. Lopulta ajelimme vielä kokeilemaan yhtä sarvipöllöä, jota ei kuitenkaan kuulunut ja jatkoimme sitten pöllöpysähdyksiä matkalla tehden kohti Kirkkonummea. Yhden huuhkajan vielä Salon Korvenkylässä kuulimmekin, mutta lopulta keli muuttui taas huonommaksi ja lopulta olimme Kirkkonummella, jossa vielä yritimme bongata parina iltana kuulunutta lehtopöllöä turhaan. Aika tolkuttoman väsyneinä (ainakin minä) olimme lopulta vanhemmillani. Ja aika pian suuntasimme unten maille. Päivä oli kuitenkin tuottanut minullekin 12 uutta karkauspäiväpinnaa, joten saldo on tällä hetkellä 87 lajia. Lisää sitten taas neljän vuoden kuluttua.

Seuraavana aamuna, 1.3. totesimme kauhuksemme, että talvi oli saapunut Kirkkonummellekin. Lunta satoi, oli sumu ja kaiken lisäksi tuulikin aika kovaa. Niinpä emme pitäneet mitään kiirettä, mutta lopulta ennen kymmentä otimme suunnan kohti Porkkalaa. Matkalla näkyi vain pari valkohäntäkaurista ja lopulta päätimme kurvata Luotsikalliolle, jolla emme olleet aiemmin käyneet. Tämä oli viisas veto, sillä tälle paikalle pääsi lähes perille asti autolla ja koska näkyvyys merelle oli lumisateen takia surkea, olisi kävely tutulle Pampskatanille ollut ihan ajan hukkaa. Lumisateessa alkuun ihastelimme vain kesyjä hippiäisiä ja näimme pari töyhtötiaistakin, mutta kun merelle olimme kuitenkin tulleet tuijottamaan, niin pitihän sitä putket laittaa pystyyn, vaikka räntäsade optiikan ohella vaatteitakin kasteli. Alleja velloi meressä ja jokunen kyhmyjoutsen sekä yksittäinen sumuisella luodossa juuri ja juuri määritettävissä olleena möykkynä erottunut merimetso nähtiin. Pari halliakin näkyi nisäkäsvuodariksi. Onneksi hetkellisesti sää parani ja sitä myöten näkyvyyskin parani huomattavasti. Niinpä kaukana lännessä aiemmin vain hahmoina kaukoputkella erottuneet Jungfrugatanin luodotkin alkoivat näkyä hyvin. Ja lähes heti löytyi yhden luodon kärjestä yksinäinen pieni möykky, jonka viereen piipersi kohta neljä samanlaista lisää – merisirrejä.

Kun keli taas huononi ajoimme takaisin Kirkkonummelle, jossa nappasimme meidänkin auton ja lähdimme kahdella autolla kohti Helsinkiä. Suuntasimme erääseen puistoon, jossa lehtopöllöllä oli jo poikaset maastossa! Kiitos paikalla olleen mukavan nuoren kuvaajan löytyivät kolme säälittävän märkää ressukkaa ja emokin puista nukkumasta. Uskokaa tai älkää, itse en ollut koskaan aiemmin nähnyt pienempiä lehtopöllön poikasia. Puistossa näimme myös 50 räkättirastasta sekä puukiipijän. Pian kuitenkin lähdimme taas jatkamaan matkaa.

Ajoimme aina Porvooseen ja Ruskikselle asti, jossa oli parin päivän ajan oleillut pari valkopäätiaista. Keli oli taas surkea, nyt satoi vettä ihan kunnolla. Niinpä pian olimme aika märkiä emmekä olleet käytännössä nähneet ainoatakaan lintua. Paikalla oli muitakin bongareita ja hajaannuimme tuttujen siltojen väliseen maastoon tiaisia etsimään. Pyrstö-, tali- ja sinitiaisia kuului ruovikon takaa metsiköstä mutta ruovikossa ei tuntunut olevan mitään elämää. Yhden viiksitimalin näin vilahtavan tien yli lähes tien pintaa viistäen ja Hanna ja Pirkka kuulivat sen jälkeen timalin ääntä samaisessa kohdassa ruovikosta. Muita havaintoja olivat vain merikotka sekä räkättirastasparvessa lentänyt kottarainen. Vedenpintakin oli siihen malliin nousussa, että tielle alkoi tulla kunnon tulva.

Toista tuntia paleltuamme pari bongaria näki valkopäätintin kolmossillalta juuri niiden kuulemiemme pyrstö- ja sinitiaisten seurassa. Linnut kuitenkin katosivat sen sileän tien, mutta koko porukka päätti kuitenkin jäädä tälle paikalle odottamaan. Lopulta muutamaa sadekuuroa myöhemmin näimme pyrstö- ja sinitiaisia lentämässä ruovikkoon ja kun ne taas sieltä nousivat näin itse lyhyesti valkopäätiaisen niiden seurassa lentämässä, mutta koko porukka laskeutui pian takaisin ruovikkoon. Kohta näin sen taas ja samaan aikaan Hanna ja Pirkka näkivät myös valkopäätiaisen, mutta he mielestäni kuvailivat paikan aivan eri paikaksi eli todennäköisesti he näkivät toisen yksilön. Ja lopulta pienen odottelun jälkeen toinen linnuista nousi pyrstötiaisten perässä korkeammalle ruovikon päälle ja lensi pidemmän matkan jokiuoman yli kakkossiltaa kohti niin hienosti, että koko porukka vihdoin näki sen mainiosti.

Olimme jo tekemässä lähtöä, kun ylitsemme lensi vielä pajusirkku vuodariksi. Lopulta suuntasimme Keskustaan syömään ja sitten meillä oli edessä pitkä kotimatka. Pirkka palasi takaisin Kirkkonummelle hiihtoloman viettoon. Hänen perheensäkin oli saapumassa etelään seuraavana aamuna junalla.

Lappeenrannassa stoppasimme vielä tutussa huuhkajapaikassa, jossa itse näin bubon lyhyesti lennossa. Lopulta olimme kotona. Viikonloppu oli ollut raskas mutta antoisa.

J.A.