Harvinaisempiakin kevätlintuja

22.4. ruokatuntikäynti Siikalahdella tuotti ensin naaras sinisuohaukan ja lähes perään muutti samaa reittiä naaras arosuohaukka. Myös viisi pikkukuovia muutti yhdessä parvessa ja lahden yllä kierteli räystäspääsky. Illalla kävimme kuuntelemassa viitasammakoita ja kuulimme myös luhtahuitin.

24.4. teimme illalla lyhyen Saaren visiitin, jolla mukavin havainto oli Jyrkilässä korkealla taivaalla soidintanut suopöllö. Pöllö esitti komeita siivenläpytyksiä ja ainakin yksi, todennäköisesti kaksikin muuta suopöllöä lenteli myös pelloilla. Sitten suuntasimme metsojen soidinpaikalle, jossa Hanna oli jo yhden yön viettänyt kuvausteltassa, mutta vaikka metsoja oli näkynyt, niin kuvaushollille ne eivät olleet saapuneet. Jo illalla telttoja pystyttäessämme näimme pari ukkometsoa.

Yöllä Hanna kuuli puputtavan helmipöllön ja molemmat kuulimme muutamia mustalintuja. Aamulla heräsimme aikaisin, kun metsot kuulostivat saapuvan soitimelleen. Itse heräsin kovaan humaukseen, kun yksi lintu lensi yli aivan telttaani hipoen. Mutta soidin oli ilmeisesti jo hiipumaan päin, sillä vain pari soidintavaa kukkoa ja pari kanaa nähtiin ja yksi metso soi kauempana. Kuvat jäivät nekin aika kaukaa otetuiksi.

Luovutettuamme kuulimme kangasmetsässä vielä fasaanin jostain kaukaa ja löysimme pieneltä aukolta Parikkalassa varsin harvinaisen kangaskiurun sekä parinkymmenen tilhen parven.

Aamulla teimme taas Saaren kierroksen, jonka saldoa olivat mm. 4 harmaasorsaa Akonpohjassa, pari isolepinkäistä, uuttukyyhkypari Jyrkilässä, kivitasku Suurenjärvenlietteellä sekä 5 merikotkaa Tarassiinlahdella.

Hanna päätti viettää kuitenkin vielä yhden yön metsoteltalla yrittämässä metsojen kuvaamista ja illalla hänet vietyäni kävin vielä Pohjanrannassa, jossa oli nähty pikku-uikku. ”Puikkua” ei löytynyt mutta löysin 2kv arosuohaukan siivoamasta höyhenistöään rannassa olleen kannon nokassa. Kohta lintu nousi siivilleen ja jatkoi ohitseni kohti pohjoista. Näin myös muuttavat koiras ja naaras sinisuohaukan ja rannassa piipersi vuodenpinnaksi pikkutylli.

26.4. oli taas vesilintulaskennan vuoro ja ison vesialueen laskennat sujuivat ilman yllätyksiä mutta patotielle saavuttuani ja Partasen Harrin kanssa laskujen ohessa jutellessani, huomasin parkkipaikan kaiteelta pikkulinnun – komea koiras mustaleppälintu! Saimme linnusta pikaisesti jokusen kuvan, kun se siirtyi etäämmäksi puskia pitkin kohti opastuskeskusta. Sitten pyöräilijä säikytti sen ja niittykirvisparven ilmaan ja ”istit” jahtasivat ”mulelin” meiltä hukkaan, eikä sitä enää sen koommin näkynyt. Heti perään huomasin petolinnun matkaamassa kohti pohjoista opastuskeskuksen päällä ja sehän oli komea haarahaukka!

Samaan aikaan Hanna joutui taas tyytymään vain äänihavaintoihin metsoista. Piilokojun yli lensi laulava pohjansirkku ja umpimetsässä harvinaiset tiklit.

Jatkoin laskentaa eteläpäähän, jossa laskentatornissa (johon ei muuten ole muilla kuin alueella luvan kanssa kulkevilla mitään asiaa) vesilintuja taas ynnäillessäni löysin hanhimassoista komean punakaulahanhen! Lintu oli kovaa vauhtia uimassa katveeseen sellaiseen osaan lahtea, josta se ei näkyisi minnekään, mutta onnistuin saada siitä phoneskoupattua puskien läpi yhden kuvan, josta sen jotenkuten pystyi erottamaan.

Laskennan muita mainittavia havaintoja olivat 18 pikkujoutsenta, 2845 tundrametsä-, 439 tundra-, 508 ja valkoposki- ja 2 kanadanhanhea, 21 jouhisorsaa, heinätavipari, 101 tukkasotkaa, 121 telkkää, 9 silkkiuikkua ja 5 härkälintua. Puolisukeltajasorsien muutto alkoi selvästi olla jo ohitse.

Laskennan jälkeen ajoin hakemaan Hannaa ja hieman ennen Rautalahtea 6-tien päällä kaarteli haarahaukka. Napattuani Hannan kyytiin, kävimme vain hakemassa kotoa eväitä ja palasimme lahdelle, sillä silloin pitää takoa, kun rauta on kuumaa! Emme ehtineet kuin Huhmarisen peltojen kohdalle, kun huomasin pellossa olleen petolinnun – taas haarahaukka. En valitettavasti onnistunut peruuttaa linnun viereen, mutta Hanna sai otuksesta kuitenkin kelpo lentokuvat!

Patotiellä hanhimassasta löytyi pari merihanhea ja itse näin lyhyesti lyhytnokkahanhen lennossa, mutta punakaulaa ei löytynyt. Olin kuitenkin nähnyt päivän aikana lahdella seitsemän lajia hanhia! Päivästaiji tuotti 25 piekanaa, pari merikotkaa, muuttohaukan ja yhden aivan käsittämättömän pahan näköisen supervaalean ”börringe” -hiirihaukan, joka todella vei ajatukset pikkukotkaan matkatessaan myötätuulessa kohti etelää eli päinvastaiseen suuntaan kuin päivän kaikki muut petolinnut. Myös 5 pikkulokkia nähtiin ja 3 uuttukyyhkyä.

Iltapäivällä kävimme katsomassa lopu pöllönpönttömme ja yhdessä varpuspöllön pöntössä oli kuusi munaa mutta emoa ei näkynyt missään. Munat tuntuivat myös viileiltä eli pesintä lienee jäänyt kesken. Näinpä meillä ei ole noin 90 pöntössämme tänä vuonna ainuttakaan pesintää! Kierroksen havainnot jäivät nekin yhteen ukkometsoon. Illalla innostuin vielä suuntaamaan lintutornille hanhia katsomaan, mutta hanhetpa eivät tulleet lahdelle lainkaan ennen pimeää. Näin kuitenkin kaksi korkealla taivaalla muuttanutta suopöllöä.

Viikko alkoi 27.4. mukavasti, kun huomasin aamulla, että Tiiraan oli ilmoitettu Surumäestä eräässä pihassa ollut sepelrastas. Singahdin saman tien paikalle ja yllättäen näinkin aran koiras sepelrastaan pariin kertaan lyhyesti. Kuulin paikalla myös nokkavarpusen tiksutusta. Päivä jatkui mukavasti ruokiksella nähdyillä paikallisena yhä olleilla muuttohaukalla sekä haarahaukalla ja näkyipä neljä muuttavaa merimetsoakin. Illalla kävimme taas kartoittamassa viitasammakoita ja kuulimme 4 uutta luhtakanaa sekä pari luhtahuittia.

28.4. aamulla Härskiinmutkasta näkyi pari mustalintua ja tukkakoskeloa ja Surumäen sepelrastas suvaitsi näyttäytyä sekunnin maassakin. Ruokatunnilla ”Ei päivää ilman harvinaisuutta” -teema sai jatkoa, kun löysin pohjoispuolella kaarrelleen haarahaukan, jonka katseluun kyllästyttyäni huomasin sen takana toisen petolinnun, joka näytti heti paljon mielenkiintoisemmalta – se oli subad/ad pikkukiljukotka! Myös ampuhaukka, kapustarinta, pieni tilhiparvi ja pari lapinsirkkua tuli havaituksi.

29.4. ruokatuntikäynti lahdelle oli lyhyt, sillä patotielle päästyäni alkoi taivaalta sataa tuutin täydeltä lunta! Silti haarahaukka leijaili taivaalla hiirihaukan kanssa kisaillen. Loppupäivä meni kotosalla, kunnes iltayhdeksän aikaan muistimme käppäillä pihalle, sillä naapuritalossa asuva Lötjösen Matti oli parina edellisiltana nähnyt ja kuullut huonosti ja lyhyesti leppälintulajia pihassaan. Kuinka ollakaan emme ehtineet kuin portaat alas pihalle, kun Hanna äkkäsi naaraspukuisen mustaleppälinnun aivan edestämme. Lintu siirtyi pikkuhiljaa venerantaan, jonne jätimme sen piilottelemaan.


30.4. teimme aamulla yhdessä vesilintulaskennan siten, että Hanna laski linnut tornilta ja patotieltä ja minä kaikista muista pisteistä. Hannan aamu alkoi mukavasti, kun tornille kävellessään hänet ylitti koiras arosuohaukka. Laskenta oli aika vaisu, mutta ilahduttavinta oli se, että punasotkia oli jopa 27/17. Harmaasorsakoiraankin Hanna näki lyhyesti mutta sen seuralaista hän ei ehtinyt saada lajilleen. Toivottavasti kaveriksi olisi vihdoin löytynyt oman lajin yksilö.

Ehdimme saada nippa nappa laskennan tehdyksi, kun minun piti kiiruhtaa töihin. Ruokatunnilla kävin lahdella lyhyesti ja taas kannatti, sillä löysin pohjoispuolella kaarrelleen komean 2kv kiljukotkan! Kotka lensi ylitsemme komeasti ja näytti jäävän lahdelle paikalliseksi, mutta eipä tätä enää kukaan nähnytkään. Näin lyhyesti myös todennäköisen koiras arosuohaukan mutta vain tipahtamassa metsän taakse.

Illalla pakkasimme auton täyteen ja otimme suunnan kohti etelää. Ajoimme suoraan Virolahdelle, jossa kävimme Lintulahdella nähden kirjosiepon, 5 haarapääskyä sekä 6 liro ym. Pystytimme leirin taas Lakakalliolle, jonne Elissakin oli jo saapunut. Kalliolla kävimme vain lyhyesti nähden parisataa mustalintua sekä pari räyskää.

1.5. suuntasimme aamulla anivarhain kohti Leerviikiä ja staijin aloitimme klo 5:20. Muutto oli suht hiljaista, mutta kuitenkin 230 kuikkaa, 4 kaakkuria, 58 jouhisorsaa, 19 lapasorsaa, 2 punasotkaa, 2 pilkkasiipeä, 85 tukkakoskeloa, 2 nuolihaukkaa, muuttohaukka, 15 pikkukuovia, 19 pikkulokkia, 7 haarapääskyä, metsäkirvinen ym. nähtiin. Myös pajulintuja ja tiltaltteja äänteli ja lauloi lähistöllä ja pari rantasipiä näkyi rantakivillä.

Miikankin saavuttua jatkoimme piakkoin Kolsinpohjaan, josta löysimme neljä jalohaikaraa! Yksi linnuista oli keltanokkainen mutta koristehöyheniä ei silläkään ollut. Myös suokukko ja metsän puolella nähty valkoselkätikka havaittiin. Suuntasimme vielä Kurkelaan petolintustaijiin, mutta havainnot jäivät merikotkiin, pariin pensastaskuun sekä keltavästäräkkiin.


Illalla Miika jatkoi kotiin Kotkaan mutta me muut otimme suunnan kohti länttä ja ajoimme Porvoon Ruskikselle. Tutusta paikasta siltojen välistä löysimme helposti viiksitimaliparin. Sikosaaren tornilta emme nähneet ihmeempiä, mutta Pohjoisniityn tornilta näimme 2 kv mustavariksen sekä kuulimme aivan outoäänisen linnun, joka paljastui lopulta heinäkurpaksi, joka ei vielä päästänyt pilinää kuin aivan sarjan alussa, loppu oli pelkkää narinaa. Illemmalla otus oli kuitenkin alkanut äännellä kunnolla ja saatu näkyviinkin.

Me olimme illalla kuitenkin jo ajaneet Emäsaloon, jossa leiriydyimme parin kilometrin päähän kärjestä ja aika aikaisin olimme jo nukkumassa.

2.5. olimme eteläkärjessä klo 5:30 ja kovassa itätuulessa staijasimme klo 8:00 asti. Muutto oli todella mukavaa, joten sitä olisi mieluusti seurannut koko päivänkin, sillä näimme mm. 78 lapasotkaa, 75 haahkaa, 51 pilkkasiipeä, 16 kaakkuria, 87 kuikkaa, 11 härkälintua, ruokin, 20 paikallista riskilää, huikeat 370 pikkulokkia sekä parhaimpina ensin noin 25 ja sitten 4 allihaahkaa.

Mutta meillä oli sovittu treffit Helsinkiin ja Lintuvarusteelle klo 9:30 eli jo puolta tuntia ennen kaupan aukeamista. Samaan aikaa Emäsalossa muutti kohti itää riuttatiira – laji, jota olin sieltä ja aika monesta muustakin paikasta ollut vuosien saatossa hakemassa. Miikakin saapui kaupalle ja kohta olimme saaneet toivomamme neljä erilaista kaukoputkea erilaisilla kinopäillä ja jalustoilla kantoon ja kävelemässä näitä testaamaan Etu-Viikin pelloille. Kävellessä näimme koiras leppälinnun ja pari kesyä uuttukyyhkyä ym.

Pelloilla putkien testauskohde oli helppo valita, sillä paikalta oli edellispäivänä löytynyt arotasku, joka onneksemme oli yhä paikalla. Myös mm. keltavästäräkki ja pari pensastaskua nähtiin. Tuntia myöhemmin olivat Elli ja Miika tehneet selkeät päätöksensä mutta minun pähkäilyni jatkui vielä Lintuvarusteen pihalla heidän jo hieroessa kauppoja. Lopulta päädyin pitkäaikaisena Zeiss-uskovaisena samanlaiseen Harpiaan, joka Hannalla on jo ollut puolisentoista vuotta. Ostimme molemmat Hannan kanssa putkien testauksen yhteydessä äärimmäisen miellyttäväksi todenneemme Gitzon kiikun.

Päivä oli jo pitkällä, kun lähdimme ajamaan pois Helsingistä. Katsoin onneksi Lintutiedotusta ja huomasin, että Tuusulassa jo pitempään olut kiljuhanhi oli yhä paikalla ja meillä oli paikalle vain vajaat 40 kilometriä. Kyseessä oli kuitenkin kova elis Miikalle ja Ellille. Niinpä ajoimme Tuusulan Terrilään ja löysimme pienen hakemisen jälkeen vanhan kiljuhanhen nukkumasta hanhien sekaparvesta.

Miika jatkoi taas kotia kohti, mutta me muut päätimme suunnata takaisin Emäsaloon. Kokkailimme iltaeväät nuotiolla havaiten ohessa vierestä muuttaneen 30 meriharakan parven. Illalla pystytimme teltan tuttuun paikkaan ja kömmimme vesisateen alettua telttaan ja kohta satoikin ja kunnolla!

3.5. heräsimme todella aikaisin ja olimme kärjessä jo klo 5:00. Yllättäen paikalle saapui pian vanha Oulun aikainen tuttumme Petri Lampila ja kohta myös edellispäivänä Viikissä tapaamamme Antti Peuna – eli kärjessä oli vanhojen oululaisten kokoontumisajot. Myöhemmin paikalle saapui muitakin, joten porukkaa oli paikalla mukavasti – valitettavasti maiseman oli kuitenkin vallannut sankka sumu…

Jutellessa aika kului kuitenkin nopeasti ja lopulta sumu hellitti. Linnut kuitenkin olivat vähissä, mutta sitten kun jotain näkyi, oli se lähes poikkeuksetta jotain mielenkiintoista. Harmaasorsa laskeutui rantakivikkoon sinisorsan kanssa, meriharakoita muutti kolme parvea, yhteensä 200 lintua, lapinsirri ja ruokki jäivät vain osan näkemiksi, mutta ylitsemme länttä kohti lentäneen punakuirin sekä kahden koiras haahkan kanssa muuttaneen allihaahkan näkivät kaikki.

Klo 9:25 aloin seurata putkella kaukana suoraan kohti lentänyttä tiiraa, joka lensi todella suoraviivaisesti ja kovaa meitä kohti. Sanoin ohimennen vieressä seisoneelle Ellille, että: ”Olisi jo aika tulla yksi tietty tiira”, mutta koska en nähnyt tiirasta yhtään mitään muuta kuin voimakkaan lentotyylin, en sen kummemmin nostattanut linnusta mitään toiveita. Lintu lähestyi ja lähestyi ja nokka alkoi näyttää tummalta, mutta niinhän se joskus keväällä on kalatiiroillakin. Lintu tuli yhä aivan suoraan kohti kuin juna, joten mitään muuta en linnusta nähnyt. Lopulta se oli aivan lähellä ja väänsin uudesta putkestani zoomit pois ja katsoin kun se vihdoin oli viistosti sivuttain ja kanttasi juuri tuolloin hieman – riuttatiira – ja aivan putken täydeltä upeasti näkyen! Huusin linnusta muille, mutta siinä sekunnissa se oli ohittanut meidät ja kun itsekin ympäri pyörähtäessäni hukkasin sen hetkeksi, eivät muutkaan heti tienneet mitä tiiraa hakea. Ja kun kaikki sen löysimme, jatkoi se yhä vain junamaisesti suoraan poispäin näyttämättä itsestään mitään muuta kuin siluetin ja voimakkaan lentotyylin sekä tuntuman siitä että kyseessä oli kookas tiira, mutta ei siitä enää mitään tuntomerkkejä saatu irti. Olin siis vihdoin nähnyt oman ”boogie-birdini” mutta havainnosta jäi silti enemmän pieni ketutus kuin hyvä fiilis, sillä en ollut tajunnut varoittaa linnusta ajoissa. Selittäähän ne hiihtäjätkin, mutta uskallan väittää, että mikäli olisin käyttänyt tilanteessa vielä vanhaa putkeani, olisi uskaltanut avata suuni paljon aikaisemmin. Mutta enpä olisi itse sillä nähnyt riuttista sitä sekunnin puolikasta, kun se hyvin näkyi, niin hyvin…

Koska muutto jatkui hiljaisena harveni porukka pikkuhiljaa mutta yksi ylläri oli vielä edessä. Juttelin Mikolan Aleksin kanssa, kun päällemme lensi yksinäinen käpylintu, jolla näkyi jo paljain silmin ja etenkin kiikareilla komeat siipijuovat. Aleksi sai linnun putkeenkin sen jatkettua merelle, jossa tämän naaras kirjosiipikäpylinnun seuraan liittyi toinenkin käpylintu, joka jäi kuitenkin määrittämättä. Yhdessä nämä lähtivät lentämään meren päällä kohti etelää.

Klo 11 mekin päätimme luovuttaa ja autoille käppäillessämme kuulimme vielä pari laulavaa sirittäjää. Miika päätti lähteä kotia kohti mutta me jatkoimme vielä Ruskikselle, jossa havaitsimme 4 viiksitimalia, komean 180 liron parven ym.

Lopulta oli aika lähteä kotimatkalle, jonka varressa pysähdyimme vielä kokkailemaan Loviisan Haravanlahden lintutornille ilman sen kummempia havaintoja. Elli jatkoi Kouvolaan ja me ajelimme vielä Luumäen kala-altailla sekä Imatran Kymälahdessa stopaten, mutta ilman ihmeellisempiä haviksia.