SSP-kauden avaus, Pihojen Taisto, laskentoja, elisbongaus ja paljon muuta

Vapun jälkeen arki jatkui taas itselläni töissä ja Hannalla etätöissä. Perinteisesti vuoden paras lintuaika osuu näillä nurkilla Vapun tienoolle ja ennen vappua olikin mennyt sen verran mukavasti, että odotukset olivat yhä korkealla. Toki nyt tulvia ei ollut lainkaan, joten etenkään kahlaajia ei ollut odotettavissa.

Ja heti 4.5. ruokatunti lunasti odotuksia, kun Sojamon Esan kanssa näimme muuttavan vanhan kiljukotkan. Myös pari merikotkaa, haarahaukka, itselleni päivällä ennätysaikainen tervapääsky, pensastasku ym. havaittiin. Härskiinmutkaan näkyi jopa 14 merimetsoa sekä rantasipi ja iltaisella lenkkisaunakäynnillä Tarvaslammella näkyi ja kuului reviirilleen jopa palannut nuolihaukka. Saunan jälkeen kävimme vielä Siikalahdellakin, jossa kuului kertaalleen mustakurkku-uikku ja suokukkojakin näkyi pikkuparvi.

Seuraavan päivän ruokiskäynnin havainnot jäivät taivaalta kuuluneeseen pikkutylliin, kivitaskuun, hernekerttuun sekä merikotkaan. Illalla kävimme laittamassa SSP-rengastuspaikallemme verkot valmiiksi pauloille seuraavan aamun pyyntiä varten. Ohessa kuulimme käen ja näimme pari lapinsirkkua.

Eka SSP

7.5. herätys oli aikaisin ja viideltä meillä oli verkot pystytettyinä SSP-paikallamme. Puskissa ei juuri liikettä näkynyt, mutta silti aamulla tuli joka kierroksella jokunen lintu rengastettavaksi. Alkuun tuli pajusirkkuja ja yksi hernekerttu ja hieman myöhemmin jokunen talitiainen sekä pajulintu. Kun myöhemmin alkoi tuulla ja aurinko alkoi loimottaa sinitaivaalta, loppui lintujen liikkuminen täysin ja ilmeisesti vähät linnut näkivät verkot. Niinpä minun lähdettyä töihin, Hanna sai loppupyynnin aikana enää vain pari pajulintua. Vaikka pyynnin yhteissaldo oli vain 15 lintua, oli näistä kuitenkin pari omia vanhoja kontrolleja. Aamun mukavin havainto oli hetken verkkojen lähellä tiksuttanut pohjansirkku.

Lyhyt Siikalahtikäynti tuotti taas haarahaukan, pensaskertun, pari merikotkaa sekä komeasti ylitsemme muuttaneen nuoren maakotkan. Jossain kaukana Kullinsuon suunnilla pyöri taivaalla noin sadan kapustarinnan palloparvi pariin otteeseen.

8.5. ruokatuntikäynnillä oli hiljaista mutta työpäivän jälkeen hoitui vuodariksi ensin aivan päällämme huutaneet pari lampivikloa, jotka laskeutuivat piilokojun eteen katveeseen, mutta nousivat pariin kertaan uudelleen lentoon ja lopulta lensivät pienen liroporukan kanssa kohti pohjoista, kun Kontiokorven Jarikin oli sattumalta stopannut paikalle. vuodariksi hoituivat myös mustaviklo, ruokokerttunen sekä törmäpääsky, ainakin kolme eri haarahaukkaa näkyi kiertelemässä lahtea ja vielä näkyi pari uuttukyyhkyä, joten eivätköhän ne pesi jossain lehden rannoilla?

Koska huomasin vuodaritilanteeni olevan kutkuttava 199 lajia, kävimme vielä illemmalla parissa paikassa lahden ympäristössä, mutta havainnot jäivät merihanheen. Illalla piti sitten sortua bongaamaan satakieli 200. vuodariksi opastuskeskuksen metsiköstä. Vaikka aika vähän on tullut retkeiltyä muualla kuin Siikalahdella ja rannikkokäyntejä on vain parilta viikonlopulta ja bongauksiakin vain kourallinen, rikkoutui 200 vuodarin raja minulla nyt ennätysaikaisin.

Pihojen Taisto

9.5. oli vuorossa Pihojen Taisto. Corona-virushan oli perunut tältä keväältä kaiken, niin myös Tornien Taiston, joten sen korvikkeena kisattiin kotipihoilla samassa taloudessa asuvien toimiessa joukkueena. Meillehän tämä passasi! Olimme aina miettineet, että pitäisi kokeilla, montako lajia pihaltamme voisi nähdä, mutta aina veri vaan vetää Siikalahdelle tai muille tutuille ja turvallisille lintupaikoille.

Aamuviideltä satoi, mutta silti parkkeerasimme tonttimme rajalle rantaan ja tässä seisoimme sitten koko kahdeksan tuntisen ajan lähes samoilla jalansijoilla. Sade oli pudottanut Kirkkoselälle joitakin vesilintuparvia, joita nousi muutolle sateen tauottua ja kahlaajiakin näkyi enemmän kuin poutakelillä olisi näkynyt, joten pian olimme kirjanneet mukavasti allia, mustalintua, liroa, suokukkoa sekä jopa pikkutyllin lajilistallemme.

Kun sade loppui, alkoivat pikkulinnut laulaa ja pihaleppälintujemme lisäksi kuulimme mm. punarinnan, rautiaisen, pajulintuja sekä jopa peukaloisen, mutta silti oli yllättävänkin hiljaista. Kurjet huutelivat, teeret pulisivat ja palokärki rummutti, mutta tietenkään edellisaamuna hulluna huutanutta harmaapäätikkaa ei kuulunut koko päivänä.

Staijasimme sinnikkäästi taivaalle ja kuikkien ohella näimme muutaman kaakkurin, muutaman pienen pilkkasiipiparven, pari merikotkaa, vihdoin pari merimetsoa ja lähes aina kun jotain, yleensä hanhiparvea, katsoi putkella, näkyi kuvassa myös muuttavia pikkulintuja. Näistä suurin osa meni kuitenkin aivan liian kaukana ja korkealla, mutta mm. jokunen urpiainen, metsäkirvinen ja keltavästäräkki saatiin tunnistettua. Yllätys oli myös nähdä, kuinka punatulkku pari lensi koko selän yli kylälle ilmeisesti vielä jollekin ruokinnalle ruokailemaan. Pari pajusirkkuakin näkyi, mikä ei ollut lainkaan varmana pitämämme laji.

Vastarantojen selaus tuotti mukavasti sorsiakin, kun näimme kolme sinisorsaa ja haapanaa, lapasorsaparin sekä yksinäisen tavin – kovasti etsimämme härkälintu kuitenkin pysyi piilossa. Sen sijaan kolme lapasotkaa, jotka lensivät selän yllä ja löytyi myöhemmin yhdestä mustalintuparvesta kellumasta, oli mukava yllätys. Vielä mukavampi ylläri oli kohti pohjoista muuttanut harmaahaikara, kaulushaikaroita kuului pari eri puolilta selkää olleista ruovikoista.

Petolinnustosta näkyi alkuun muuttanut ampuhaukka, ruskosuohaukkoja, pari kalasääskeä, muutama tuulihaukka sekä koko päivän pikkulintuja pommittanut nuolihaukkapari. Myöhemmin näkyi vielä pari hiirihaukkaa sekä koko päivän kovimpina lajeina ensin kohti pohjoista järven yllä muuttanut 2kv arosuohaukka ja sitten Oravaniemen rantoja seuraillut haarahaukka, joka lopulta kurvasi Kirkkoselän yli ja sopivasti pihallaan kisanneen Partasen Harrinkin yli. Ja vihdoin loppuvaiheessa kisaa näkyi varpushaukkakin.

Kahlaajista hoitui edellä mainittujen lisäksi vielä yksinäinen vastarannalla soidintanut taivaanvuohi, kuovit, töyhtöhyypät, rantasipit sekä äännellen muuttanut mustaviklo. Kahlaajia olisi suonut näkyvän toki enemmänkin.

Päivällä alkoi sitten tuulla navakasti ja parin tunnin aikana emme nähneet paljoakaan lintuja. Lopulta onneksi sitkeys palkittiin ja kylän puluja laskeutui kolmen porukka naapuritalomme räystäälle ja yhtäkkiä härkälintu kajautti sulosointunsa aivan edessämme – jostain sen oli onnistunut uida huomaamatta kotirantaamme.

Kelin taas parannuttua, iltapäivän mukavia lajeja olivat uuttukyyhky, etelää kohti lentänyt käki, vihdoin haarapääskyjen ohella näkyneet räystäspääskyt, muutama kulorastas, koko päivän ainoa hetken laulanut punakylkirastas (lauraa emme havainneet lainkaan) sekä vihdoin hoituneet keltasirkku sekä niittykirvinen. Niin ja niitä hanhia – emme tapamme mukaa niitä jaksaneet laskea, mutta arvioimme nähneemme noin parikymmentätuhatta muuttavaa hanhea.

Lopulta kello oli yksi ja pääsimme ynnäilemään lajejamme. Olimme jo parin tunnin jälkeen laskeneet havainneemme uskomattomat 80 lajia, kun alkuperäinen tavoitteemme oli ollut nähdä 75-80 lajia. Lopulllinen lajimäärä olikin sitten jopa 93 lajia, joka on aikalailla keskiarvotuloksemme Siikalahden Tornien Taistossa. Nyt sopiikin sitten miettiä, olisiko nyt Siikalahdella mennyt sata lajia rikki, vai onko pihamme todellakin saman tasoinen lintupaikka? Tietysti Siikalahdella raripotentiaali on toinen joka tapauksessa, mutta muutonseurantaa pitäisi kyllä harkita tekevänsä kotipihassa vastaisuudessakin…

Päivällä kävimme vajaan tunnin vielä Siikalahdella ja siinä muiden paikalla olleiden kanssa jutustellessa näimme helposti kymmenen sellaista lajia, joita emme olleet kotipihasta nähneet, parempina mustapyrstökuirin ja muuttohaukan.

Kartoitukset alkavat

10.5. alkoivat sitten Siikalahden kartoituslaskennat. Aloitimme yölaulajakartoituksilla kuunnellen ensin yhdessä pohjoispuolen ja patotien. Sitten Hanna jatkoi eteläpuolen yölaulajakartoituksiin ja minä soutulaskentaan. Aamulla itselläni jatkui laskenta eteläpuolen soudulla sekä saarten kartoituksella ja Hannalla itäpuolen kartoituslaskennalla. Yökartoituksessa havaitsimme mm. harmaahaikaran, 4 luhtahuittia, runsaasti luhtakanoja, jänkäkurpan sekä kuulimme muuttavia mustalintuparvia. Itselläni mukavimpia havaintoja olivat sarvipöllö sekä sinirinta ja vuodariksi kuului myös mustapääkerttu. Hanna puolestaan kuuli huippuaikaisen pensassirkkalinnun, pari sirittäjää sekä mustapääkertun.

Laskennan jälkeen kävimme vain pikaisesti kotona ja staijailimme sitten vielä vaihtuvassa porukassa patotiellä havaiten vielä lapinkirvisen, haarahaukkoja, sinisuohaukan sekä taas ilmeisesti samaisen mustapyrstökuirin.

11.5. satoi lähes koko päivän, joten Siikalahden käynnillä ei ihmeitä näkynyt. Illalla kävin lyhyellä peltoretkellä, jonka ainoaksi havainnoksi näkyi Lahdensuon pelloilla valkoposkiparven seurana ollut mustapyrstökuiri.

12.5. oli minulla lomapäivä terkkaritöistä, jotta pääsin tekemään kartoituslaskentaa tällä kertaa lahden pohjoispuolen länsiosiin. Laskenta-alue on valtava ja lintuja paikoitellen todella runsaasti ja ihan mukaviakin havaintoja kertyi, parhaimpina mm. 4 pikkutikkaa, 3 harmaapäätikkaa, pikkusieppo., lehtokerttu, mustapääkerttu, sirittäjä sekä pyrstötiaispari.

Päivällä tapasimme lahdella vanhan tuttumme Kuokkasen Panun, joka työskentelee nykyisin Metsähallituksella ja vastuualueenaan hänellä on lintukosteikot. Siikalahdelle suunnitellaan kunnostustöitä, mm. pohjapatoa lahden pohjoispuolelle ja me kiersimmekin Panun kanssa kuuden tunnin ajan lahtea esitellen tietysti paikkoja mutta myös kertoen omia ideoitamme, mielipiteitämme sekä toiveitamme tulevia kunnostustöitä ajatellen. Samalla tietysti juttelimme niitä näitä ja havaitsimme lintujakin mm. haarahaukan, mehiläishaukan, pari sinirintaa, tikkoja sekä taas lapinkirvisen.

13.5. oli toinen laskentavapaapäiväni ja tällä kertaa laskimme aamusta yhdessä vesilintulaskennan. Lintuja oli yllättävän vähän, mukavimpina 2k1n harmaasorsa ja 3k1n heinätavia. Sinirintoja havaitsimme yhteensä viisi lintua ja vuodariksi kuului harmaasieppo.

Hannan jouduttua pitkästä aikaa kouluun töihin, jatkoin itse vapaapäivääni lahdella staijaillen ja pikkuporukalla näimme mm. haarahaukkoja, mehiläishaukan, lyhytnokkahanhen. Kunnon päikkäreiden jälkeen suuntasin vielä iltaretkelle Saarelle, mutta havainnot jäivät Akonpohjan harmaasorsaan, Akanvaaran Tetrisuon tuhkaselkälokkiin, Pohjasuon uuttukyyhkyyn ja Karinmäen sarvipöllöön.

Elisbongaus

14.5. aamupäivästä Lintutiedotus kertoi jo edellispäivänä Kontiolahden Linnunsuolta löytyneestä tundrakurppelosta. Löytäjä oli jo tuolloin epäillyt lintua kurppelolajiksi, mutta vasta seuraavana päivänä lintu oli käyty kuvaamassa ja määritys varmistunut. Olisihan sitä mielellään jo edellisiltana paikalle suunnannut vaikka mahdollistakin kurppeloa katsomaan, mutta nyt piti sitten kärvistellä koko päivä töissä ennen kuin pääsi bongaamaan.

Pääsimme lopettamaan työmme kolmelta ja poimimme Särkisalmen ABC:lta Miikan ja Punnosen Pekan kyytiin ja ajelimme Linnunsuolle, jossa edessä oli vielä jonkinmoinen kävely paikkaan, jossa lintu onneksi yhä oli paikalla. Lintu ei kuitenkaan ollut hallinnassa ja paikallaolijoista ei oikein saanut selvää, missä ja milloin se oli viimeksi näkynyt. Selvää kuitenkin onneksi oli, että siellä se jossain yhä oli… Ja eipä mennyt kauankaan, kun aivan altaiden perukasta löysimme tämän kauniin kahlaajan touhuilemasta viklojen ja tavien lähettyviltä. Lintu jotenkin onnistui olemaan suurimman osan ajasta koko ajan jonkin tuppaan tai mättään takana, mutta lopulta pääsimme näkemään sen ihan kohtuullisesti.

Muita Linnunsuolla havaittuja lintuja olivat mm. musta- ja punajalkaviklot, 4 tylliä, jänkäkurppa, meriharakka, suosirri, useampikin sinirinta sekä pari pyrstötiaista.

Lopulta lähdimme kotimatkalle tyytyväisinä ja stoppasimme vielä iltavaloissa tarkistamaan Pohjanrannan, jossa oli ihan kohtuullisesti kahlaajia mutta ainoana mainittavana lajina pikkutylli.

15.5. pari haarahaukkaa, kanahaukka, uuttukyyhky sekä punajalkaviklo olivat mainittavimmat Siikalahtihavainnot ja 16.5. oli edessä taas aikainen herätys SSP-rengastukseen. Ja olipahan verkoilla hiljaista: hilut saivat kinttuihin vain punarinta, 2 pensaskerttua, 3 pajulintua ja 1 kontrolli, 3 kirjosieppoa sekä punatulkku ja lisäksi saatiin yksi pajusirkkukontrolli. Oheishavainnotkin jäivät 7500 muuttavaan valkoposkihanheen, joita olikin sitten mennyt muualla aika paljon enemmän sekä harmaahaikaraan. Iltapäivävisiitti Saarelle paljasti sitten, kuinka paljon valkoposkihanhia oli liikkunut, sillä arvioimme Saarelta yhteensä noin 60 000 valkoposkihanhea – juuri muuta siellä ei sitten näkynytkään.

Melkoinen iltaretki

17.5.oli tarkoitus pitää sateen takia huilipäivä, mutta päivällä Koitsanlahdelta ilmoitettiin löydetyn lumihanhi. Singahdimme paikalle ja jo liikkuvasta autosta näimme valkoisen hanhen ison valkkariparven etualalla ja heti kiinnitimme huomiota, että hanhi oli aivan liian pieni ollakseen lumihanhi. Näimme vastakkaisen kaistan bussipysäkillä Pirhosen Jampan ja ennen kuin ajoimme hänen luokse, katsoin lintua kiikareilla ja totesin, että tuo on kyllä eskimohanhi! Parkkeerasimme Jampan luo ja tämä huuteli, että: ”Tuossa on eskimohanhi”! Jamppa ei ollut huomannut lumihanhihälyä lainkaan ja sattunut paikalle aivan sattumalta ja Sanna oli huomannut parvessa valkoisen hanhen. Ja todellakin lintu oli aivan päivän selvä eskimohanhi. Valitettavasti sade oli niin rankka, että sen katselu ei ollut mitenkään herkkua ja kuvatkin jäivät siksi vaatimattomiksi.

Iltapäivällä suuntasimme peltokierrokselle Siikalahden ympäristöön ja lähipelloille, joilla näimme yhteensä 30 000 valkoposkihanhea ja kun eskimohanhi oli lähtenyt Koitsanlahdelta ensin Joukioon ja sieltä sitten itään, löysimme sen muutamien vielä tulossa olleiden bongareiden onneksi Lahdensuon pelloilta. Kuvailtuamme nätisti meille poseerannutta viirupöllö jatkoimme vielä Tiviän suuntaan, jossa tien yli juoksi pieni erausnalle! Otus kääntyi juoksemaan tien suuntaisesti metsässä ja me ajoimme sen rinnalla Hannan yrittäessä ottaa pelkääjän paikalta minun ylitseni ikkunasta siitä kuvia. Ihme kyllä pari ruutua jopa onnistui jotenkin, vaikka vauhti oli niin nallella kuin meilläkin melkoinen. Lopulta nalle osui erään mökin pihapiiriin ja ajoimme mökkitielle odottamaan, josko se ylittäisi tien, mutta tien ylittikin vain paniikissa olleet metsäjänis sekä pyy. Nalle sen sijaan näkyi vielä uudelleen Tiviän rannassa hölköttelemässä takaisin toiseen suuntaan ennen kuin hukkasimme sen ryteikköön. Siikalahden ohi ajaessamme löysimme vielä anseriparvesta lyhytnokkahanhen ja illan jo hämärtäessä kävimme vielä löytämässä Likolammen ympäristöstä pähkinänakkelin pesän. Eli eipä ollut lainkaan hassumpi iltaretki lähellä kotia!

18.5. aamulla näin vielä eskimohanhen vilaukselta, kun Lahdensuon valkkariparvi oli jo ilmassa, kun vasta ajelin Kolmikannantietä kohti Lahdensuota. Myöhemmin lintua oli vielä nähty Pistoniemessä mutta sen koommin lintua ei nähty. Härskiinmutkassa ihmettelin 440 kalatiiraa ja lahdella näkyi taas haarahaukka. Illalla kävimme Valosen Artun kanssa veneilemässä Kurhonselällä tyynessä kelissä ja olipa mukava nähdä tuttuja järvimaisemia hieman eri kolkista. Pari pientä alliparveakin löysimme, joissa oli mukana joitakin mustalintuja ja pilkkasiipiä ja niinpä jotain kuviakin saatiin. Kotimatkalla näimme saman tutun viirupöllön.


J.A.