Sponde pitkästä aikaa

19.5. ruokisstaijilla näkyi vain 21 kuikkalintua muutolla mutta illalla suuntasimme Saarelle. Ekan stopin teimme Akonpohjan lintutornilla, josta näkyi pari harmaasorsaa, pikkukuovia ja mehiläishaukkaa muttei juuri muuta. Olimme jo lähtemäisillämme pois, kun aivan viimeisen selauksen viimeisestä nurkasta löysin sotkan nukkumasta suoraan rinta minua kohti. Olin erottavinani kontrastia sen kylkilaikussa – aivan kuin etuosa olisi valkoinen ja taempana harmaampaa. Tuijotin lintua täysillä zoomeilla ainakin viisi minuuttia ja näin, että sillä oli silmä auki mutta silti koko ajan nokka siiven alla ja asento edelleen koko ajan aivan sama. Sanoin kuitenkin Hannalle, joka oli jo laskeutunut alas tornin alemmalta tasanteelta, että hakisi hänkin putken autosta. Kohta tuijottelimme molemmat nukkuvaa lintua ja vihdoin noin 10 minuuttia myöhemmin se kääntyi ja näytti koko sivuprofiilinsa – kaikki täsmäsi amerikantukkasotkaan!

Mutta edelleen lintu nukkui nokka piilossa. Koska halusimme sulkea pois risteymän mahdollisuuden, jouduimme odottamaan vielä ainakin 10 minuuttia, kunnes olin jo laittamassa linnusta Lintutiedotusviestiä, vaikkei nokkaa ollut nähtykään ja silloin lintu viimein heräsi! Ja nokkakin sopi amerikantusolle! Lintu uikin sitten heti läheisen saaren taakse piiloon, mutta tuli onneksi puiden takana olleeseen telkkäparveen näkyviin. Ja sitten yhtäkkiä se nousi siivilleen ja lensi koko järven poikki etelärannalle, jossa se ui ruovikkoon piiloon. Onneksi se kuitenkin vielä löytyi ruovikon reunasta sukimasta ja sukeltelemasta, joten laitoimme vielä tarkat tiedot tiedotukseen, missä lintu oli ja teimme tulossa oleville bongareille tilaa ahtaaseen ja lahoon torniin. Ja pian lintua olivat muutkin katsomassa.

Saaren kierroksella löysimme vielä palokärjen pesän, tyllin, kolme uuttukyyhkyä, pari suopöllöä ja lopetimme retkemme tutulle heinäkurppapaikalle, jolla näimme ja kuulimme pari soidintavaa heinäkurppaa. Itse jatkoin vielä Siikalahden patotielle, jossa sirisi pensassirkkalintu, kökötti ja kiljui runsaasti luhtakanoja sekä huittaili luhtahuitti.

20.5. Vuodariksi hoitui Siikalahdelta punavarpunen ja tuttu viirupöllö näkyi taas – alkoi todellakin tuntua siltä, että ainoa tietämämme pöllöpesintä olisi sitäkin eriskummallisemmassa paikassa…

21.5. nakkelit ruokkivat poikasiaan Likolammella ja päiväretken suuntasimme Saarelle, jossa suuntasimme Akonpohjaan, jossa tapasimme tuttuja amerikantukkasotkabongareita. Itse lintukin oli ihan mukavasti näytillä tukkasotkien ja lapasotkaparin kanssa. Kovin hyvin sotkia ei kuitenkaan päästy kuvaamaan, mutta oli mukava nähdä lintu huomattavasti paremmin kuin löytötilanteessa.

Suurenjärvenlietteellä näkyi noin 20 000 valkoposkihanhea ja Kanavalammelta löytyi mustakurkku-uikku. Olimme jo palailemassa Parikkalaan, kun tapaamamme bongarit “Kettu” Koistinen ja Mika Teivonen olivat löytäneet pikkukanadanhanhikandin Kinnarniemestä. Singahdimme paikalle, mutta ehdimme nähdä hanhen vain lyhyesti, kun joku säikytti kaikki noin 8000 hanhea lentoon. Löytäjätkin olivat jo kiinnittäneet huomiota linnun vääränlaiseen kaulan ja rinnan väritykseen, jonka itsekin näin linnun lentäessä hanhimassassa. Muuten lintu olisi kyllä mennyt jonkin sortin pikkukanukista, mikä saattaa hyvinkin olla ollut risteymän toinen vanhempi?

22.5. teimme vesilintulaskennan, jonka vesilintusummista ei kauheasti jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Mutta laskennan yhteydessä törmäsin Irina Nordmaniin, joka oli löytänyt Kaukolasta edellispäivänä kertaalleen ilmoitetun ja vasta kuvista löytyneen renkaallisen kiljuhanhen. Otus oli ulkonäöltäänkin vähintäänkin hämmentävän näköinen, joten ruotsalaista istutusporukkaa tämäkin lienee?

Muitakin oheishavaintoja tuli ihan mukavasti, kun molemmat kuulimme saman pikkuhiljaa edenneen käenpiian, kultarinnan sekä itse löysin Tiviältä harvakseltaan laulaneen luhtakerttusen. Illalla teimme vielä lyhyen peltokierroksen, jolla löysimme joitakin tonneja valkoposkihanhia, mutta emme löytäneet vielä pariin kertaan eri päivinä eri paikoissa nähtyä eskimohanhea.

23.5. oli vuorossa maailman hiljaisin SSP. Rengastuksia tuli yhteensä hernekerttu, 3 pensaskerttua, pajusirkku rengastus ja kontrolli sekä mukavana yllärinä liro. Oheishavainnotkin jäivät aamulta olemattomiin. Päivällä kävimme etsimässä tutusta paikassa rupimantereita mutta vain Hanna näki yhden vilauksen todennäköisestä. Sen sijaan mantereita näimme useita.

24.5. oli taas vuorossa yökartoitus sekä minulla aamusoutu saarineen ja Hannalla oma koluamisensa itärannoilla. Hanna kuuli viitasirkkalinnun, yhteensä kuulimme ruovikoissa sirisseitä pensassirkkalintuja neljä yksilöä, luhtakanoja ynnättiin kartalle parikymmentä, viirupöllön pesintä varmistui, kun poikasten kerjuu kuului yhdestä pökkelöstä, itse kuulin ruisrääkän, näin kymmenen tyllin muuttoparven, sarvipöllön, uuttukyyhkyn sekä taas vaihteeksi haarahaukan.

Illalla kävimme Moskuunniemessä kokeilemassa lyhyttä iltastaijia, mutta vain 13 lapasotkan parvi ja kolme mustalintua nähtiin. Ruisrääkkä kuului täälläkin.

25.5. täystyrmäyspäivä meni töissä ja nukkuessa, mutta silti työpaikan pihaan kuului kuhankeittäjä ja ruokatunnilla näkyi petolintuja, yllättävimpänä vielä muutolla ollut naaras sinisuohaukka. Kultarintoja kuului useampikin. Iltalenkkiin yhdistyi parin viirupöllön poikasen rengastus. Kolmas poikanen oli vielä pesimäpökkelön nupissa saavuttamattomissa.

26.5. nukuttuani miten sattuu, lähdin jo kolmen aikaan aamulla maastoon ja yön aikana viitakerttuset olivat saapuneet. Neljältä aloitin pohjoispuolisen alueeni kartoituslaskennan ja olipahan taas urakka! Havikset jäivät totutusti tavallisiin pesimälajeihin, joista mukavimpana löytyi vuodariksi pikkulepinkäinen sekä muutama pyrstötiainen ja kuhankeittäjä. Iltapäivällä teimme vielä kierroksen Saarelle, jossa amerikantukkasotka oli yhä Akonpohjassa ja sitä katsellessa kuulimme myös käenpiian ja pari luhtakerttusta sekä näimme pikkutikan. Pikaretken muuta antia oli suopöllö Akanvaaran Tetrisuolla.

27.5. suuntasin vapaapäivän aamuna Soininmäelle, josta löytyi pohjantikka sekä isokäpylintu muttei mitään parempia laulajia. Toki pyörin metsässä sen verran zombiena, ettei huomiokyky ollut ihan paras mahdollinen – univelkaa oli kertynyt aika pitkään. Silti Siikalahdella nyt laskemassa olleen Lötjösen Matin haviksen perusteella bongasin vielä viitasirkkalinnun Siikalahdelta ja jatkoin vielä Saarellekin kahlaajien toivossa. Mutta eihän siellä näkynyt kuin tuttu amerikantukkasotka ja mustakurkku-uikku sekä ensimmäisen sukupolven karttaperhonen Akonpohjassa. Pitkien päiväunien jälkeen suuntasimme iltaretkelle Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoelle, josta löysimme kuin löysimmekin etsimämme, kun koiras virtavästäräkki näyttäytyi pikaisesti.

28.5. Hanna ja Matti olivat laskennassa ja löysivät lahdelta kahdeksan jalohaikaran parven. Liikkeellä oli ajoittaisia sadekuuroja, mutta vaikka kaikkialla muualla nähtiin kahlaajia ja etenkin jänkäsirriäisiä, ei ainoatakaan näkynyt lahdella, jossa itsekin kävin tietysti ruokiksella niitä hakemassa. Itse näin vain yhden jalohaikaran lyhyesti. Kävin myös Saarella Pohjanrannassa kahlaajien perässä, mutta eipä näkynyt.

29.5. ruokatuntivisiitillä näkyi vakio-haarahaukka, muutama heinätavi sekä vielä piilokojun edustalla nukkui muutama tundra- sekä yksinäinen valkoposkihanhi. Iltapäivällä kävimme rengastamassa Tarvaslammen kottaraiset, joita oli kolmessa pöntössä yhteensä 13 poikasta. Illalla kävimme vielä kertaalleen (kuten joka ilta) tarkistamassa, löytyisikö viirupöllön kolmas poikanen, jota ei parina iltana oltu edes havaittu ja olimmekin jo pelänneet pahinta. Mutta nyt se yllättäen löytyi ja saimme lopulta koko poikueen renkaisiin. Kävimme vielä heinäkurppakuuntelullakin ja nyt yhdeltä vakiopaikoista löytyi vihdoin ainakin yksi vaisusti soidintanut lintu.

30.5. Hanna jäi nukkumaan lomansa alkamisen kunniaksi pitkään, kun itse suuntasin aamuretkelle. Lahdella näkyi haarahaukka, pikkulepinkäinen, 17 muuttavaa kuikkaa, 13 kaakkurin parvi sekä 4 tukkakoskeloa. Sitten alkoi itsellänikin silmä luppasta ja oli pakko painua kotiin nukkumaan univelkoja pois.

Iltapäivällä suuntasimme Saarelle, jossa Pohjanrannasta löytyi kuin löytyikin viisi jänkäsirriäistä eli ihan ilman pikkukahlaajia ei jääty tänäkään keväävä. Myös tylli piipersi lietteellä ja Akanvaaran Tetrisuolla näimme suopöllön ja parissa paikassa uuttukyyhkyparit. Akonpohjasta tai muualtakaan emme enää löytäneet amerikantukkasotkaa, josta ei pariin päivään ollut muiltakaan enää ilmoituksia. Liekö lintu jatkanut harharetkiään vai alkanut sulkia tms. ja on nyt vain piilottelevampi kuin aiemmin.

Kuun viimeisenä päivänä suuntasimme metsäretkelle ja toiveena oli löytää “iduli” mutta tyytyminen oli pariin pikkusieppoon. Nämä olivat kuitenkin molemmat komeita vanhoja koiraita, joista toista Hanna pääsi jopa kuvaamaan ihan mukavasti.
J.A.