Pitkiä päiviä maastossa

Kesäkuun ensimmäinen oli maanantai ja ruokatunti suuntautui tuttuun tapaan Siikalahdelle. Tervapääskyjä pyöri taivaalla kymmeniä ja nuolihaukka jahtasi niitä onnistumatta ensin aikeissaan. Mutta kun haukan puoliso saapui avittamaan jahdissa, onnistuivat ne nappaamaan yhden tervapääskyn saaliikseen. Olettamani koiras luovutti saman tien lennossa saaliin naaraalle, joka laskeutui saalista syömään. Vain paria minuuttia myöhemmin molemmat linnut olivat taas taivaalla ”apusten” riesana. Haarahaukka näkyi taas tuttuun tapaan kiertämässä lahtea, mutta suurempi yllätys oli lyhyen aikaa piilokojun edustalla lennähtänyt mustapyrstökuiri. Se laskeutui pian takaisin katveeseen pikkusaarekkeiden taakse.

Illalla kokeilimme taas kahlaajastaijia Moskuunniemessä ja pitkän hiljaisuuden rikkoi alkuun vain yksinäinen suokukko. Mutta pian Hanna löysi pohjoiselta taivaalta pitkän kahlaajajonon, jotka saimme tunnistettua isosirreiksi. Ja pian perään eteläpuolelta meni toinen parvi varsin kaukaa. Yhteensä näimme näissä parvissa 260 isosirriä. Kotiin palaillessamme stoppasimme vielä Kukonkannan raviradalla, jossa luhtakerttunen lauloi yhä ja löysimme myös etsimämme, kun ruovikossa lauloi rytikerttunen.

2.6. ruokiksen ylläri oli patotien pohjoispuolelta löytynyt kotka, joka ohitti lavan länsipuolelta määrittyen 2kv pikkukiljukotkaksi. Linnusta tiedottaessani huomasin saaneeni viestin, jossa Koskisen Janne kirjoitti, että hänen kaverinsa oli katsellut kiljukotkalajia (tn. 2kv pikkukiljukotkaa) Siikalahdella useampaan otteeseen aamun aikana. Oikeastaan ihan mukava, etten ollut viestiä huomannut ja laji varmistui näin.

Illalla staijailimme parin ”pomppua” bongaamaan tulleen kaverin kanssa lahdella ja pitkään oli hiljaista, lähinnä keskityimme kuvailemaan pikkulokkeja, joiden joukossa oli jännä talvipukuinen lintu, kunnes ensin äkkäsin kohti lentävän kahlaajan, joka ylitti meidät aivan päältä ja määrittyi jänkäsirriäiseksi. Illan jo hämärtäessä huomasin kohti tulevan aivan valtaisan kahlaajaparven. Meidät ohitti varsin komeasti kaakkoispuolelta huikea 660 isosirrin parvi! Yksinäinen tundrahanhi lenteli piilokojun edustan ja lähipellon välillä ja illan jo pimetessä näimme lyhyesti kotkalajin, joka ei ollut merikotka, muttemme ehtineet saada siitä mitään irti ennen kuin se painui kuusten taakse. Ehkä ”pomarina” oli kuin olikin yhä paikalla?

Parin seuraavan päivän havikset toistivat samoja tavallisia – haarahaukkaa ja hienosti laulava luhtakerttunen lauleskeli patotiellä ym. Pikaisella Saaren kierroksella 4.6. kuului Akonpohjassa viitasirkkalintu. Hanna kävi parina päivänä Siikalahdella kuvailemassa ja mukavimpana kohteen oli pyrstötiaispoikue. 5.6. illalla kävimme laittamassa taa verkot SSP-paikalle valmiiksi ja yllättäen löysimme pari taivaanvuohen maastopoikasta, jotka saivat renkaan jalkaansa.

6.6. SSP-pyynti oli hiljainen, mutta melkoisena yllärinä verkosta tuli nuori töyhtötiainen! Myös vanha koiras pikkulepinkäinen ja viisi punavarpusta olivat mukavia. Muita olivat ruokokerttunen 3r, pensaskerttu 1+1k, lehtokerttu 1, pajulintu 1k, talitiainen 1k, peippo 1, viherpeippo 3, punatulkku 1 ja pajusirkku 1+3k. Päivällä onnistuin näkemään ensimmäistä kertaa poikasen aiemmin löytämässämme maakunnan ensimmäisessä merikotkan pesässä. Siikalahdella näkyi jopa 150 tervapääskyä, vakio-haarahaukka, pari uuttukyyhkyä ym.

7.6. oli taas kartoituslaskentaa ja touhu alkoi klo 00:00 yölaskennalla ja jatkui itselläni saarten kierroilla soutaen. Pari heinätavia, uivelopari, neljä ruovikoissa laulanutta pensassirkkalintua, kaksi luhtakerttusta, joista toinen aivan keskellä lahden parasta ruovikkoa, pikkulepinkäinen, edelleen paikalla olleet mutta jo jonkin verran pesältään siirtyneet viirupöllön poikaset emoineen sekä tutut haarahaukat näkyivät. Illalla kävimme kiertämässä parit perinteiset heinäkurppapaikat ja toisessa kuulimme kaksi ja toisessa yhden linnun ennen kuin alkoi sataa kaatamalla.

Tuttuja lintuja näkyi taas seuraavana päivänä,kuten myös 9.6. etenkin aamuisessa laskennassa, jonka pääsimme aloittamaan hieman myöhässä, kun sade vihdoin loppui. Niinpä teimme lopulta vain pienen osan pohjoisesta laskenta-alueesta. Laskennan jälkeen suuntasimme Saarelle nähden matkalla Rautalahdella tien päällä kaarrelleen haarahaukan. Koitimme löytää vuoden projektilajia peltosirkkua mutta huonolla menestyksellä. Edes Akanvaaran Tetrisuolla ei ole kuulunut ainuttakaan lintua! Pikkukäpylintuja oli liikenteessä joka paikassa ja isoimmissa parvissa oli kymmeniä lintuja. Pohjanrannassa näkyi ainoana kahlaajana pikkukiva lampiviklo sekä myöskin harmaahaikara. Jyrkilässä näkyi vielä kaksi tundrahanhea, sekä uuttukyyhky- ja suopöllöparit. Karinmäessä ylitsemme lensi harmaapäätikka ja lauloi kuhankeittäjä kuten myös Akonpohjassakin.

10.6. tein sade-ennusteesta huolimatta lopun pohjoispään laskennasta ja lopulta keli oli oikein mainio. Havaitut linnut olivat kovin tuttuja. Laskennan jälkeen suuntasimme Haukmäen ja Soininmäen metsiin. Savon puolella niukin naukin olevalta Haukmäeltä löysimme pikkusiepon sekä kuusitiaisen pesän ja Soininmäestä kolme-neljä pikkusieppoa sekä pari töyhtötiaista muttemme juuri muuta. Loppupäivä menikin sitten järkyttävistä univeloista toipuessa.

11.6. Hanna teki vielä viimeisen laskentansa ja iltapäivällä kävimme Koskimiehen Pertin kanssa rengastamassa kautta aikain ensimmäisen eteläkarjalaisen merikotkan poikasen. Hattua täytyy nostaa Pertille, sillä ei ole petorengastajan touhu kyllä helppoa!

12.6. ruokatuntistaijilla staijasimme yhdessä Haliaksen ”Paronin” eli Aintilan Akin kanssa ja toki pari haarahaukkaa nähtiin. Iltapäivällä saapui Ylätalon Teo viikonlopuksi meille retkiseuraksi ja käytyämme laittamassa taas SSP-paikan seuraavaa aamua varten valmiiksi, kävimme vielä kuuntelemassa heinäkurppia nähden myös sarvipöllöjä ja kuuluivatpa ensimmäiset poikasetkin.

13.6. olimme taas pyynnissä verkot valmiina jo auringon noustessa. Touhua seuraamaan saapuivat myös Kerimäen lupaukset eli Veikka Kosonen sekä Oskari Saunisto. Verkoilla oli varsin hiljaista mutta onneksi sentään pensastaskupari, 1r+1k ruokokerttusta, 3+2k pensaskerttua, 4 lehtokerttua, 2+1k pajulintua, 1k kirjosieppo, 1 vihervarpunen, 1 punavapunen ja 2+2k pajusirkkua saatiin. Yhden nollakierroksen jälkeen kävimme Teon kanssa testaamassa riimuverkkoa ja kuinka ollakaan saimme helposti saaliiksi yrittämämme ruisrääkän.

Ruisrääkän ohella koimme muitakin elämyksiä, sillä yhtäkkiä taivaalta kuului kauhea kohina kuin hävittäjä olisi lentämässä ylitsemme. Löysin taivaalta ensin pari ja sitten kahdeksan lintua lisää syöksymässä korkeutta pudottaen alaspäin – ne olivat kaakkureita. Ja klo 8:22 kuului kirkkaassa auringon paisteessa kehrääjän surinaa tovin aikaa lähimetsiköstä.

Kunnon päiväunien jälkeen hoidimme ensin muutamia lajeja Teolle Parikkala-pinnaksi kylältä ja järveltä ja suuntasimme sitten patotielle, jossa päivällä huittaillut luhtahuitti ei enää edes yllättänyt. Haarahaukka näkyi taas mutta muuten oli hiljaista. Hanna kävi lähimetsiköstä pyytämässä satakielen rengastettavaksi. Lopulta päätin, että käymme vielä vilkaisemassa ns. kahlaajalutakon, josta löytyi yllättäen taas mustapyrstökuiri sekä vielä yllättävämmin lokkien seurassa oleillut räyskä! Myös pari kuhankeittäjää joikhasi paikalla.

Illalla kävimme vielä lyhyellä metsäajelulla, jonka ainoaksi havikseksi näkyi Savon puolella lammellaan ollut kaakkuri. Sitten olikin taas aika suunnata lepäämään.

14.6. lähdimme sitten puolilta öin Saaren suuntaan yöretkelle ja retki alkoi mukavasti, kun löysimme ensin ns. satasen vauhdista ikkunat kiinni ajaessamme viitasirkkalinnun ja sitten aivan uudesta paikasta kolme komeasti soidintanutta heinäkurppaa!

Kuultuamme pari poikueellista sarvipöllöjä, joista toisen poikaset osasivat jo lentääkin, pari kehrääjää, ruisrääkkiä, ihmeen vähän viitakerttusia sekä yhden pensassirkkalinnun, kuulimme taas yhdellä pellolla heinäkurppia. Näitähän tuntuu kuuluvan helpommin kuin taivaanvuohia nykyään!

Loppukierroksella kuului vielä samoja lajeja lisää sekä pari luhtahuittia ja kuhankeittäjää ja Akonpohjassa yritimme tovin saada yölaulajia verkkoon siinä kuitenkaan onnistumatta. Paluumatkalla kuitenkin kuulimme taas vauhdista saman viitasirkkalinnun ja päätimme ottaa sen kiinni ja lopulta onnistuimmekin saamaan renkaan tälle aivan kuutostien vieressä säksättäneelle linnulle.

Aamu-unien jälkeen suuntasimme Teon kanssa vielä patotielle, jossa haarahaukka näyttäytyi nyt hieman paremmin ja niin mustapyrstökuiri kuin tundrahanhikin olivat taas näkyvillä. Ylitsemme muutti myös viiden sepelhanhen parvi, joka määrittyi juuri ja juuri väreilyssä viimein vuodariksi. Kahlaajalutakolla näkyi vielä valkoposkihanhi sekä heinätavikoiras. Lopulta Teo lähti ajelemaan kohti Kouvolaa ja itse suuntasin taas nukkumaan univelkoja pois.

Viikolla havainnot toistivat tuttua kaavaa ja 15.6. heinäkurppakuuntelun ohessa iltamyöhällä näkynyt sinisuohaukka oli ainoa yllätys. 16.6. kahlaajalutakolla olivat jo ensimmäiset 6 eteläänmuuttajasuokukkoa.

Pari seuraavaa päivää havikset olivat tuttuja samoja lintuja. Ja viimein torstaina Juhannuksen aatonaattona 18.6. alkoi aika pikaisella aikataululla suunniteltu loma, jolla suuntasimme kohti pohjoista ja Lappia.

J.A.