. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Syyskuun ensimmäisenä ruokis ei tuottanut ylläreitä: pari valkoselkätikkaa, tylli ja pari merikotkaa ym. Illalla olimme taas laskemassa kurkia, joita näkyi 578 lintua sekä 18 jalo- ja 3 harmaahaikaraa ja vielä näkyi syyskuussa mukava kehrääjäkin.

2.9. ruokiksella kuului lapinkirvinen ja näkyi pari palokärkeä ym. ja illalla kurkia näkyi Siikalahden kautta aikain ennätysmäärä 858 lintua. 18 jallua lensi taas Sokkiiselän suuntaan yöpymään, lehtokurppa vilahti ylitsemme ja ruovikoista kuului vielä 4 luhtakanaa. 3.9. lahdella saalisteli 6 nuolihaukkaa ja nuoret tylli ja suosirri lentelivät kimpassa edes takaisin.

4.9. Huhmarisen pellolla oli syksyn ensimmäinen joutsenparvi ja heti siinä oli mukana pikkujoutsen. Tiiran mukaan kyseessä oli jaetusti aikaisin syyshavainto Etelä-Karjalasta. Lahdella näkyi kolme kapustarintaa ja sinisuohaukka ja työpäivän jälkeen kävin pikaisesti Kokkolanjoella, jossa Lahnasella näkyi virtavästäräkki ja kuului kuningaskalastaja. Illalla talkoilimme Saaren Pohjanrannassa kahlaajalutakkoa peittämällä rantakasvillisuutta isoilla pressuilla. Saa nähdä, onnisuuko kokeilu ja näkyykö paikalla ensi syksynä normaalia enemmän kahlaajia?

5.9. aloitimme pohjansirkkupyynnin Siikalahden lähirannassa ja kolmella verkolla saimme aamun aikana saaliiksi 3 rautiaista, 2 punarintaa, leppälinnun, 2 mustarastasta, punakylkirastaan, 4 herne-, 2 pensas- ja 2 lehtokerttua, 2 tiltalttia, 2 sini- ja 5 talitiaista, hömötiaisen, 2 puukiipijää ja 2 peippoa muttemme ainoatakaan sirkkua. Verkkopyynnin ohella staijailimme patotien lavalla, josta näimme 4 merimetsoa, pari nuorta mehiläishaukkaa, pari merikotkaa, sinisuohaukan, ampuhaukan, tyllin, uuttukyyhkyn ja 14 tikliä.

6.9. olimme taas lahdella ja nyt verkoista poimittiin rautiainen, 2r+1k punarintaa, ruokokerttunen, 2 mustapääkerttua, hippiäinen, 2 talitiaista, peippo, pajusirkku sekä mukavat 4 pohjansirkkua. Ainakin kolme muutakin pohjansirkkua kävi verkkojen lähistöllä tiksumassa. Näimme aamun aikana myös mm. sinisuohaukan, pari piekanaa, ampuhaukan, päivän parhaana muuttavan haarahaukan, 19 kapustarintaa, tyllin, uuttukyyhkyn, 3 törmäpääskyä, sinirinnan sekä 3 lapinkirvistä.

Heitettyäni päivällä parin tunnin juoksulenkin, palasimme iltapäivällä lahdelle tekemään vesilintulaskennan, jonka saldona näkyi mm. merihanhen ja 3 tundra- ja yhden taigametsähanhen parvi, 783 haapanaa, 49 tavia, 592 sinisorsaa, 14 jouhi- ja 2 lapasorsaa ym. Laskennan kovin havis tuli kuitenkin Lietteeltä, jossa pakattuani juuri putken auton takapenkille, huomasin kahlaajalutakon päältä kotkan, joka näytti heti hurjalta! Sain putken nopeasti pystyyn ja ehdin nähdä lintua parikymmentä sekuntia ennen kuin se katosi matalalla puiden taakse. Juoksin linnun perään, mutta ei sitä enää näkynyt. Ajoin myös linnun perässä aina Joukioon asti, josko olisin sen vielä löytänyt, mutta ehkä se oli laskeutunut jonnekin lahden etelärannalla. Lintu oli näyttänyt minusta lähes vanhalta maakotkalta, mutten ollut millään pystynyt poissulkemaan lähes vanhaa keisarikotkaa. Enkä oikein osannut heti päättää, kumpi lajeista olisi tähän aikaan vuodesta todennäköisempi havainto näillä nurkilla. Havainto jäi minulla kauttalajiksi, mutta seuraavana päivänä huomasin Tiirasta, että lahden rannalla vain parin sadan metrin päässä havaintopaikastani asuva maanviljelijä ja harrastelijakuvaaja Erkki Paajanen oli kuvannut samaisen linnun ja laittanut kuvan Tiiraan. Yhden kuvan perusteella en vieläkään osannut lintua määrittää, mutta sain Erkiltä myös pari lisäkuvaa ja näistä linnun pystyi lopulta määrittämään lähes vanhaksi maakotkaksi.

7.9. pikkujoutsen näkyi vielä Huhmarisessa tuttujen ansereiden seurassa, mutta seuraavana päivänä paikalla olivat vain hanhet. Kurkilaskennassa näkyi 578 kurkea, 60 mustalinnun muuttoparvi sekä nyt 20 jalohaikaraa.

Muutama seuraava päivä menivät ilman mitään uutta, mutta 11.9. ruokiksella näkyi isolepinkäinen sekä ensimmäinen vaeltava kuusitiainen. Päätimme vaihteeksi kokeilla verkkojen roikottamista illalla, mutta verkkosaalis oli laiha vaikkakin lajistollisesti hieman yllättävä, sillä saimme leppälinnun, hernekertun ja 2 lehtokerttua, sinitiaisen sekä peipon.

12.9. verkot olivat taas aamun auki niin pitkään kuin pikkuhiljaa huonommaksi muuttunut keli salli. 5 punarintaa, herne-, pensas-, lehto- ja 2 mustapääkerttua, tiltaltti, 2 pajulintua, 3 hippiäistä, 3 sinitiaista, puukiipijä, pajusirkku ja kovan peippomuuton ansiosta 17 peippoa ja 3 järripeippoa rengastettiin. Projektilajeja ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut. Staiji tuotti 11 metsähanhea, aikaisen lyhytnokkahanhen, 10 merimetsoa, sinisuohaukan, komean nuoren arosuohaukan, 2 kanahaukkaa, piekanan, mukavan 20 punakuirin parven, 10 pk:n (tn. suosirrejä) parven, yhden pikkusirrin, keltavästäräkin ja pähkinähakin.

13.9. pikkujoutsen näkyi Särkisalmen Huotikkalanpellolla, jossa oli myös 78 valkoposki- 58 kanadan- ja 3 metsähanhea. Illalla Siikalahdella näkyi taas 20 jallua, harmaa- ja kaulushaikara, 580 kurkea, pensastasku sekä pähkinähakki. Ja seuraavan päivän havainnot olivat tuttuja, myös pari luhtakanaa ja lapinkirvinen kuului ja 3 kuusitiaista vaelsi.

15.9. sään parannuttua teimme illalla vesilintulaskennan, jonka saldoa olivat jopa 1019 haapanaa, 393 sinisorsaa, 24 lapa- ja 6 jouhisorsaa, 35 tavia sekä harmaasorsa ja 22 valkoposkihanhea ym. Illalla roikotimme taas verkkoja, mutta vain punarinta ja mustapääkerttu saatiin renkaisiin. Lisäksi näkyi ainakin 750 kurkea, mutta tämä oli vain arvio, kun laskemaan ei keritty alusta asti. 20 jallua ja kaulushaikara nähtiin taas.

17.9. oli lahdelle saapunut jo noin tuhannen valkoposken ja 250 tundrametsähanhen parvi. Seasta löytyi myös 4 tundrahanhea sekä ainakin yksi taigametsähanhi. Vielä kuului luhtakanakin. Ja seuraavana päivänä ruokatuntikäynnillä valkoposkihanhia oli jo noin 3000 paikallista ja saman verran näkyi muuttaia, mukavasti näkyi myös kolme isoa parvea, yhteensä 1450 sepelhanhea. Myös töyhtöhyyppä ja pari suokukkoa näkyi.

J.A.

Kuun vaihteessa olin kaveriporukalla perinteisellä Saimaan ”norpparisteilyllä”, jolla ei tälläkään kertaa norppaa nähty mutta Puumalan suunnalle tehty reissu oli taas todella mukava. Jokunen havaintokin veneestä tuli tehtyä, kun merimetsoja näkyi sekä mennessä että palatessa ja paluumatkalla 2.8. Taipalsaaren Huuhanselällä näkyi pikkusirri, Joutsenossa merikotka ja Lappeenrannassa harmaahaikara.

4.8. Siikalahdella näkyi nuori lapinsirri, seuraavan illan käynnillä näkyi kolmea haikaralajia (kaulus-, jalo- ja harmaa-) kaikkia yksi lintu ja 6.8. ruokiksella pari uuttukyyhkyä.

8.8. oli vuorossa taas SSP ja odotukset olivat korkealla, mutta taas olivat pusikot koko aamun märkiä ja lintuja liikkui odottamaamme vähemmän. Paikalliset linnut olivat selvästi pääosin jo lähteneet, sillä ainoatakaan kontrollia emme saaneet. Renkaan saivat aamun aikana pensastasku, 4 ruokokerttusta, nuori luhtakerttunen, 8 herne- ja 2 pensaskerttua, tiltaltti, 7 pajulintua, sini- ja talitiainen, 2 pikkulepinkäistä, punavarpunen sekä pari pajusirkkua. Kuhankeittäjä lauloi vielä lyhyesti ja hetken verkkojen välissä olleissa puskissa hiittaili lintu, joka kuulosti lähinnä sinipyrstöltä, mutta emme saaneet lintua näkyviin ja jotenkin se katosi paikalta jäämättä verkkoihin, vaikka aika hyvin yleensä olemme kaikki alueella liikkuneet linnut saaneet kiinni. Onneksi pian tämän jälkeen taivaalta kuului tundrakurmitsan ääntelyä, joten yksi parempi havis saatiin kuitenkin.

Illalla teimme Siikalahden vesilintulaskennat, joista ei juuri jäänyt mainittavaa muuta kuin 305 sinisorsaa ja 0 sotkaa sekä 0 uikkua. Jalohaikaroita tuntui olevan sen verran runsaasti, että jäimme patotielle odottamaan niiden iltalentoa. Lopulta auringonlaskun jälkeen pohjoiseen Sokkiinselän suuntaan nousi 10 jalohaikaraa. Näimme myös jo 80 kurkea ja kuulimme ainakin 6 luhtakanaa.

9.8. suuntasimme päiväretkelle Saarelle, jossa oli odotetun hiljaista. Pohjasuolla näkyi tikli ja hemppo ja Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä päästyämme ehdin jo tokaista, että näemmeköhän paikalla ainuttakaan lintua, kun huomasin ison petolinnun lentämässä suoraan automme päällä. Stoppasimme nopeasti ja lintu oli helppo tunnistaa 2kv kiljukotkaksi! Lintu jäi rundailemaan toviksi järven yläpuolelle ruskosuohaukkojen kanssa mutta otti sitten pian korkeutta ja lensi ylitsemme ja lähti kohti etelää. Pian Juha Vesaoja näki samaisen linnun Saaren Selänteellä menossa kohti kaakkoa. Itse näin vielä lyhyesti pähkinähakin, ennen kuin jatkoimme retkeä, jolla ei kuitenkaan muuta mainittavaa enää löytynyt.

10.8. näkyi pari hakkia kylillä ja 11.8. tuulisena ja jo syksyisen tuntuisena päivänä Siikalahdella oli ruokatunnilla todella mukavasti petolintuliikennettä. Sinisuohaukkoja ja merikotkia näkyi pari, muttei mitään sen kummempaa. Jos olisi ollut aikaa olla lahdella pitempään, niin varmasti jotain olisi näkynyt…

12.8. iltaretkellä näkyi lahdella pari kanahaukkaa sekä taas 10 yöpymään noussutta ”jallua” ja 6 harmaahaikaraa. Kotiin ajaessamme nousi Muttelinmäessä tieltä kehrääjä lentoon. Seuraavan illan retkellä näkyi lahdella lapinsirri, jo 320 kurkea ja kuului vielä hetken surissut kehrääjä jo iltayhdeksän aikaan.

Hiljaista oli seuraavinakin päivinä, vaikka kävin lahdella päivittäin ja 15.8. teimme kunnon Saaren kierroksenkin. Havainnot jäivät 5 niittykirviseen Akanvaaran Tetrisuolla, 214 kurkeen Jyrkilässä ja matkan varrella kylällä näkyneeseen hakkiin. Hanna meni illaksi vielä kuvauskojuunsa, jossa kahlaajien sijaan kuvia tuli pikkulepinkäisistä ja pensastaskuista.

16.8. hiljaisuudesta ”nautittiin” SSP:ssä, jossa verkoista tuli rautiainen, 2 leppälintua, 2 ruokokerttusta, 8 hernekerttua, 2 pensaskerttua, 3 lehtokerttua, 7r+2k pajulintua, 1k talitiainen, 1 viherpeippo sekä 1 pajusirkku. Illan pitkällä saunalenkillä Melkoniemen metsissä näkyi muutama teeri sekä pyy ja koppelo.

17.8. ruokiksen havainnot jäivät merikotkaan ja tylliin ja 18.8. Härskiinmutkassa näkyi 94 silkkiuikkua, 10 merimetsoa sekä merikotka ja Siikalahdella näkyi uivelo, 9 jalohaikaraa ja pimeässä kuului tylli ja kotimatkalla näkyi taas kehrääjä.

20.8. metsästyksen avauksen aikaan olin ruokatunnilla lahdella, jonne kuitenkin saapui varsin vähän sorsia turvaan. 15 merimetsoa lensi kohti Laatokkaa ja taas näkyi tyllikin. Illalla teimme vesilintulaskennan, josta mainittavimmat havainnot ovat 146 haapanaa, 97 tavia, 416 sinisorsaa sekä se, että juuri mitään muuta lahdella ei sitten ollutkaan…

21.8. saunalenkillä Melkoniemen metsissä näkyi ukkometso ja illalla kokeilimme kehrääjäpyyntiä täydellisessä kelissä, mutta vain yksi lintu kävi hetken ääntelemässä pihassa.

22.8. staijailimme muutaman tunnin lahdella havaiten pari pähkinähakkia, 3kv merikotkan, uuttukyyhkyn sekä 12 pyrstötiaista. Hiljaista oli siis edelleen. Seuraavana päivänä pitkällä lenkillä työpaikan pihalla näkyi urpiainen, järven yllä merikotka, metsissä pari pyytä ja pellolla sinisuohaukka. Illalla lahdella näkyi toinen sinisuohaukka 8 jallua sekä kesän viimeiset tervapääskyt.

25.8. oli lahdelle saapunut 5 metsähanhen porukka ja seuraavana päivänä näkyi korkealla taivaalla lentänyt suopöllö. 27.8. lahdella näkyi 2kv merikotka ja toisaalla nuori merikotka näkyi taas pesällään emon pitäessä vahtia lähipuussa. 28.8. syksyn tuntua toi järripeipon ääni taivaalta, nuori sinisuohaukka sekä pari muuttavaa nuorta mehiläishaukkaa. Kylällä kuului taas urpiainen.

29.8. oli vuorossa viimeinen SSP, ”kiitos koronan” teimme tänä kesänä kaikki 12 pyyntiä. Saaliiksi tuli rautiainen, sinirinta, 2 ruokokerttusta, 2 viitakerttusta, hernekerttu, pensaskerttu, 3 pajulintua, sinitiainen, 2 viherpeippoa sekä koko sesongin mukavin lintu – nuori pikkusieppo! Päivällä suuntasimme Rautjärven Kokkolanjoen Kangaskoskelle bongaamaan sieltä löytyneitä kahta kuningaskalastajaa. Heti paikalle saavuttuamme kuului jokivarresta kunkun ääntä, mutta sitten homma menikin vaikeaksi. Paikalla oli useampikin bongari, mutta vain Hanna ja eräs toinen ehtivät nähdä eri vilaukset yhdestä linnusta. Onneksi kaikki muutkin olivat kuulleet edes ääntä. Kesken bongailun saimme tiedon, että samassa jokivarressa Ritakoskella oli ollut jo parina päivänä virtavästäräkki, jota piti myös käydä katsomassa. Lintu näkyi lyhyesti mutta löytyi sitten Lahnaselta paremmin näkyville ja kuvattavaksikin.

Illalla teimme vielä vesilintulaskennan ja sen päälle kurki- ja haikaralaskennan. Haapanoita oli nyt 223, taveja 96, sinisorsia 550, jouhisorsia 15 ja 26 kanadanhanhea, muita vesilintuja todella vähän. Itse näin kierroksella viirupöllön sekä kuulin liejukanan. Illan kurkilaskennassa näkyi jo tasan 700 kurkea, 15 jalo-, 2 harmaa- ja 3 kaulushaikaraa, 3 töyhtöhyyppää, lehtokurppa, 5 nuolihaukkaa, jotka aloittavat ehkä koko vuorokauden aktiivisimman saalistuksen aina auringonlaskun aikaan. Lopulta ylitsemme lensi vielä tutut 5 metsähanhea, joiden seuraan oli lyöttäytynyt Hannan jo laskennassa näkemä merihanhikin. Aivan pimeässä näimme vielä 3 pientä tummaa hanhea, joista yksi oli todella pieni. Voisivatko nämä olla Siikalahdella kesää viettänyt tundrahanhi sekä Joukiossa oleilleet tundra- ja istukaskiljuhanhi? Näitä ei ole pitkään aikaan nähty, mutta tuskin Joukiossa on kukaan käynytkään… Illan aikana kuulimme myös ainakin 11 luhtakanaa.

Seuraavan illan vietin taas patotien lavalla kurkia laskien. Ilta oli pimeä ja kurjet saapuivat aikaisemmin yöpymään. Kurkia saapui 669 lintu ja jopa 18 jalohaikaraa nousi Sokkiinselän suuntaan yöpymään. Simpelejärven päällä muutti muutamassa sorsaparvessa 305 haapanaa ja 10 jouhisorsaa ja 10 kapustarintaa kierteli taivaalla, mutta muuta ihmeempää ei sitten näkynytkään ja kuun viimeisen päivänkin havainnot jäivät sinisuohaukkaan.

J.A.

Lapista palattuamme suuntasimme aikaisin pehkuihin, heräsimme välillä laittamaan verkot SSP-paikalle paikoilleen ja painuimme takaisin pehkuihin.

28.6. herätyskellot soivat aikaisin ja auringon noustessa meillä oli verkot pystyssä. Yhä vain verkoilla oli varsin hiljaista ja saaliiksi tuli punarinta, 2 räkätti-, 2 punakylki- ja 1 laulurastas, 4r ja 4k ruokokerttusta, 1r+1k lehtokerttua, 2 pajulintua, 2 kirjosieppoa, sinitiainen, 9 talitiaista, viherpeippo sekä punavarpunen. Oheishavainnotkin jäivät muuttavaan pikkukuoviin.

Päiväunien jälkeen oli sitten illalla vuorossa vielä Siikalahden vesilintujen poikuelaskenta. 8ad+10pull laulujoutsenta, 52 haapanaa, 22+6pull tavia, 198+12pull sinisorsaa, 4 puna- ja 5 tukkasotkaa, 17+33pull telkkää, 2 kuikkaa, 4 silkkiuikkua, 10 härkälintua, 4 harmaahaikaraa, 15+21juv nokikanaa ja muutama tavallinen kahlaaja sekä kourallinen lokkeja ja kalatiiroja, joilla ei ollut ainoatakaan poikasta, nähtiin. Ainoa oheishavainto oli koiras pikkulepinkäinen.

29.6. patotieltä näkyi taas haarahaukka, joka lensi kuitenkin vain lahtea ympäri. Myöhemmin sain kuulla, että keväällä laskennoissa löytämäni ja varsin tiukasti salassa pienen piirin tietona pidetty haarahaukan pesintä oli keskeytynyt/tuhoutunut tuntemattomasta syystä.

1.7. kävimme ensimmäistä kertaa koko kesänä katsomassa Joukion valkoposkihanhia ja laskimme paikalta 160 vanhaa ja 50 poikasta! Porukassa näkyi myös satelliittilähettimellä varustettu hanhi, joka oli hollantilainen tutkimuslintu, joka oli aiempina kesinä käynyt Novaja Zemljassa, mutta päättänyt nyt jäädä viettämään kesää Parikkalaan! Jututimme rannoilla asustelevia isäntiä ja saimme taas luvat yrittää hanhien rengastusta. Haaveena oli saada myös satelliittilintu kiinni, sillä linnun lähetin oli huonosti kiinni ja sovimme toimittavamme sen Hollantiin, mikäli saisimme sen linnulta pois. 2.7. myös Kangaskylässä S-Marketin rannassa oli 6 ad ja 15 poikasta.

3.7. näkyi vielä molemmat haarahaukat lahdella ja iltapäivällä kävimme Särkisalmella rengastamassa eräästä pihasta käenpiian poikaset. Nämä seitsemän poikasta olivat jo melkein valmiita jättämään pönttönsä ja paria päivää myöhemmin talon asukkaat ilmoittivatkin niiden lähteneen maailmalle.

4.7. oli taas SSP:n vuoro ja vieläkään ei lintumäärillä juhlittu: punarinta, räkättirastas, 2k ruokokerttusta, viitakerttunen, 2 pensas-, 2r+1k lehto- ja koiras mustapääkerttu, 2 pajulintua, kirjosieppo, sini- ja 4r+1k talitiaista, punavarpunen, 2 kelta- ja 4 pajusirkkua saatiin. Sarvipöllön poikaset huutelivat lähikuusikossa pitkälle aamuun ja pari kuhankeittäjää jodlaili lahden molemmin puolin.

5.7. kuulin parin kirjosiipikäpylinnun ääntä ollessani juoksemassa Siikalahtea ympäri. 6.7. illalla Hanna oli kerännyt porukkaa valkoposkihanhipyyntiin ja tehtyämme sotasuunnitelmat olimme pian matkalla kohti Joukiota. Mukana olivat lisäksemme aiemminkin apunamme olleet Elissa Soikkeli, Matti Lötjönen ja Harri Partanen sekä ensimmäistä kertaa Juho Saukkonen sekä Irina Nordman. Ja kuten niin tavallista, eivät suunnitelmamme onnistuneet lainkaan, sillä lahden itäpuolen hanhet olivat aivan liian lähellä rantaa ja ne juoksivat veteen meitä pakoon aivan liian nopeasti.

Niinpä jatkoimme vain pikaisen suunnitelman tehtyämme lahden länsipuolelle ja taas homma näytti menevän huonosti, kun saimme juoksemalla estettyä vain parin poikueen pakenemisen veteen. Onneksi kuitenkin isompi porukka oli kuin olikin jäänyt pellon puolelle piilottelemaan ja Harri ja Irina saivat ne ajettua paremmalle hollille. Niinpä saarroimme tämän muutamalta kymmeneltä linnulta näyttäneen porukan ja Hanna ja Elissa pystyttivät ansan rantaan. Ja pian olimme ajamassa lintuja ansaan. Homma sujuikin hyvin, kun linnut pikkuhiljaa lähtivät kulkemaan haluamaamme suuntaan. Ollessamme jo lähellä rantaa ja ansaa, huomasi Irina uivassa hanhiporukassa kaksi tummempaa hanhea ja jo kiikareilla toinen näytti häkellyttävän pieneltä verrattuna toiseen, joka oli tundrahanhi. Koska meillä oli porukkaa paljon kyydissä, olimme jättäneet kaukoputken kotiin ja lopulta ainoa mukana ollut putki oli Harrin autossa, joka oli jätetty aika kauas rannasta. Onneksi Juholla oli kamera mukana ja hän napsi hanhista kuvia ja kuvista saatoimme toisen hanhen olevan kiljuhanhi!

No meillä oli valkoposkihanhien ajo kesken, joten harmaahanhet saivat unohtua toviksi, kun lopulta saimme ajettua paljon luulemaamme isommat hanhilauman ansaan. Aloimme tilanteen hieman rauhoituttua sitten napsia ansasta ensin vanhoja lintuja kiinni ja tällöin tietysti paniikki oli valmis ja lentokykyiset aikuiset linnut yrittivät karkuun ja tässä tapauksessa annoimme niiden onnistuakin aikeessaan, sillä meillä oli ansassa ihan tarpeeksi lintuja muutenkin.

Matti napsi lintuja haavilla, josta minä poimin ne syliini ja Hanna rengasti. Aikuiset valkoposkihanhet ovat todella vahvoja ja niiden pitelyssä tulee kyllä ihan hiki! Ja teräsrenkaat ovat myös melkoiset raskaita puristaa linnun jalkaan, joten Hannallakin oli melkoinen duuni, mutta pikkuhiljaa touhu alkoi sujua ja varsinkin, kun emot olivat renkaissa, oli poikasten rengastus jo varsin vauhdikasta. Muutama pienin poikanen päästettiin matkaan ilman rengasta, mutta lopulta rengastimme 13 vanhaa ja 32 poikasta ja kaiken lisäksi kontrolloimme pari kaksi vuotta aikaisemmin paikalla rengastamaamme lintua!

Kun homma oli paketissa, olivat valkoposkihanhet kaikki uimassa aika kaukana lahdella, mutta yllättäen harmaahanhet olivat uimassa meitä kohti ja pian kipusivat rantaan. Menimme hanhia piiloon autojen luokse ja odotimme rauhassa niiden kävelevän kauemmas rannasta. Kun ne olivat pitkällä pellossa, kävelimme Juhon kanssa rivakasti niiden ja rannan väliin ja kuinka ollakaan, ne eivät yrittäneetkään pakoon. Niinpä saarroimme linnut koko porukalla ja tällöin tundrahanhi nousi siivilleen ja lensi lahteen, mutta kiljuhanhi lähti ensin juoksemaan peltoon ja yhtäkkiä vain katosi! Onneksi ”Elli” näki hanhen pään vilahtavan hieman kauempana edessämme ja lähdin itse juoksemaan aivan täysillä sen perään hanhen jo kiihdyttäessä kohti rantaa. Jouduin juoksemaan haavi ojossa hanhen perässä parisen kymmentä metriä, enkä saavuttanut sitä yhtään ja suunnittelin jo heittäytymistä, kun kuitenkin lopulta pääsin hieman lähemmäksi hanhea ja tajusin, että nyt oli iskettävä – ja sain kuin sainkin hanhen haaviin!

Valitettavasti pettymys oli melkoinen, kun heti hanheen käsiksi päästyäni, sen jaloissa näkyi loimottavat värirenkaat. Irina huomasi värien kuitenkin olevan erit kuin alkukesästä Siikalahdella näkemällämme ruotsalaisella istukashanhella, jollainen tämäkin tietysti oli. Olihan se kuitenkin aika mageeta pidellä kiljuhanhea sylissä ja kuvia otettiinkin aika paljon, ennen kuin lintu päästettiin uimaan kaverinsa tundrahanhen perään. Toivottavasti tämä kaveripari ei sen enempää kiinny toisiinsa, sillä näiden ruotsalaisten tarhakiljukkaiden järkevyyttä luonnossa on kyseenalaistettu varsin voimakkaasti. Ja mikäli nämä sattuisivat risteytymään, olisi niiden poikanen uhka oikeille kiljuhanhille – tällainen risteymä tulkittaisiin jo vieraslajiksi ja sellaisen saisi lakienkin puitteessa poistaa luonnosta.

Illalla kävimme vielä pikaisesti Saaren Pohjanrannassa katsomassa, olisiko siellä olevalla mitättömän pienellä, mutta kuitenkin Parikkalan parhaalla lietteellä mitään kahlaajia, mutta havikset jäivät kymmeneen liroon.

7.7. näkyi kylillä viimein pähkinähakki vuodenpinnaksi ja 8.7. kävin taas Pohjanrannassa, jossa näkyi vain jokunen valkoviklo ja liro. Joukionsalmessa näkyi tundra- ja kiljuhanhi edelleen valkoposkien mukana ja illalla kävimme tarkistamassa, että Kirkkolahdelta ilmoitettu pensassirkkalintu oli varmasti sellainen.

9.7. teimme taas illalla pienemmällä porukalla uuden hanhipyydystysyrityksen. Olimme jättäneet ansan valmiiksi länsipuolen rantaan mutta kuten arvata saattaa, olivat hanhet ottaneet opikseen ja valtaosa juoksi veteen jo automme nähtyään. Saimme kuitenkin pienen porukan saarretuksi ja lopulta ajettua ansaankin. Näistä aikuisista lähes kaikki kuitenkin osasivat lentää ja paniikin yhteydessä poikasiakin pääsi rynnimään ansasta pakoon. Lopulta saimme vain 2 aikuista ja 11poikasta renkaisiin ja kontrolloimme taas yhden oman pari vuotta aiemmin rengastetun linnun. Yritimme pikaisesti pyyntiä myös itäpuolella mutta taas onnistumatta. Harmaat hanhet näkyivät nyt tällä puolella, mutta lähetinhanhea emme joukoista erottaneet tälläkään kertaa.

10.7. löysin Siikalahdelta jalohaikaran, jolla paljastui myöhemmin olevan kaverikin. Myös mustaviklo kuului muutolla.

11.7. suuntasimme aikaisin aamusta retkelle Lappeenrantaan, jossa ei ollutkaan tullut käytyä pitkään aikaan. Joutsenon Konnunsuolta yritimme vuodariksi viiriäistä mutta saimme tyytyä suopöllöön, 2kv koiras sinisuohaukkaan, kirjosiipikäpylintuparveen sekä peltosirkkuun, joka sentään oli eekoovuodari. Viiriäistä yritettiin myös toisaalta, mutta lopulta parkkeerasimme Paraistentielle, josta oli jo kesäkuun alussa ilmoitettu keltahemppo, josta oli kuitenkin vasta nyt edellispäivänä ilmoitettu tehdyn toinenkin havainto. Kuulostelimme tien varressa tunnin verran ja kuulimme parin sekunnin laulunpätkän ja kertaalleen keltahempolle sopinutta lentoääntä. Itse kuulin laulun paremmin ja kuittasin vuodarin, mutta Hannalla ei ole lajia Suomesta, joten hän päätti olla ottamatta elistä.

Kun sää alkoi muuttua sateiseksi pari tuntia ennustettua aikaisemmin, kiiruhdimme kohti Toikansuota, pointsaten ensin liejukanan vuodariksi matkan varrelta. Mäellä olivat Punnosen Pekka ja Vanhapellon Matti jo passissa ja kuulemma mitään kahlaajia ei ollut paikalla. Sade kiihtyi kovaksi ja touhu näytti aika toivottomalta, mutta onneksi jostain tupsahti ensin 10 suosirriä ja sitten 3 lapinsirriä paikalle. Näimme myös meriharakan, 2 pikkutylliä ja metsäviklon, mutta lopulta sade oli jo niin kova, että päätimme lähteä käymään hieman kaupassa ja syömässä – emmepä olleetkaan ihmisten ilmoilla juuri kuukausiin liikkuneet ja toki aika hyvin nytkin yritimme muita välttää…

Illalla kävin vielä Siikalahden kahlaajalutakolla ja kuinka ollakaan siellä oli taas mustapyrstökuiri sekä myöskin viisi suosirriä. Ja seuraavana päivänä samaisessa paikassa näkyi 2 suosirriä ja 2 lapinsirriä ja patotieltäkin vielä 2 lapinsirriä. Näin sain 200 Parikkala-vuodaria täyteen. Kävimme taas Saaren Pohjanrannassakin, jossa näkyi nuori mustapyrstökuiri, pikkukuovi sekä 3 lapinsirriä.

13.7. Siikalahdella kahlaili piilokojun edustalla taas pari ”jallua” ja yllättäen aivan niiden jaloissa näkyi taas jokunen kahlaaja – lirojen ohella näkyi yksittäiset suo-, lapin- sekä vihdoin odotettu kuovisirrikin.

14.7. illalla teimme toisen poikuelaskennan Siikalahdella ja summasimme 7ad+10 laulujoutsenta, 51+26juv haapanaa, 50+12juv tavia, 334ad ja n-puk sekä 11juv sinisorsaa, 3 lapasorsaa, punasotka, 4+2pull tukkasotkaa, 4n ja n-puk+22juv telkkää, 2 silkkiuikkua, 10 härkälintua, 2 jalo- ja 3 harmaahaikaraa, 8+44juv nokikanaa, 71 töyhtöhyyppää, 15 taivaanvuohta, 6 suosirriä sekä taas yksittäisiä lokkeja sekä kourallisen kalatiiroja, joista yhdellä parilla oli ihme kyllä hengissä kolme pientä poikasta – vielä eivät olleet varikset ehtineet niitä löytää…

15.7. näkyi lahdella muuttanut naaras sinisuohaukka ja 16.7. laskin kylältä 67 pulua. Merikotkan poikanen näkyi viimeistä kertaa pesässään. Nyt odotellaan sitten muualta havaintoja tästä rengastetusta yksilöstä.

Kävin Siikalahdella päivittäin etenkin pienille lietteille laskeutuvien kahlaajien toivossa ja 16.7. näkyi 3 suosirriä. Muuten havainnot jäivät kuhankeittäjiin, joita tuntuu ilahduttavasti olevan enemmän kuin viime vuosina.

18.7. oli vuorossa SSP, joka oli jo tuloksekkaampi, sillä etenkin pajusirkkunuoriso oli liikkeellä. Ihme kyllä koko aamuna emme saanet ainuttakaan kontrollia, joten renkaan saivat 20 pajusirkun lisäksi punarinta, mustarastas, 2 ”räksää”, ”laura” 5 ”punakylkeä”, 3 ruoko- ja 4 viitakerttusta, 3 herne-, 4 pensas-, 2 lehto- ja 2 mustapääkerttua, 3 pajulintua, kirjosieppo, talitiainen, pikkulepinkäinen sekä mukavana yllätyksenä närhi.

Suurin ylläri oli, kun aamulla taivaalta kuului kiurumainen ”sriiu” -ääni, jota emme tunnistaneet. Paljain silmin näin kellertävän, hoikan ja pitkäpyrstöisen västäräkin, jolla oli musta kurkku. Ensimmäinen ajatus oli virtavästäräkki. Lintuja oli juuri verkoissa aika paljon ja niinpä ilmoitin havainnon koiras virtaväinönä. Vasta pikkuhiljaa alkoi minulla nousta epäilys, sillä linnun äänihän ei ollut sopinut lainkaan virtavästäräkille! Kuuntelimme hieman netistä äänitteitä ja ääni oli aivan selvästi sitruunavästäräkin ääni. Ei ihme, että lintukaan ei ollut näyttänyt niin kovin keltaiselta, sillä musta kurkku sopi tietysti nuorelle sitruunavästäräkille.

Iltapäivällä ollessamme lähdössä Saaren kierrokselle, huomasin tikan makaamasta naapuripihan nurmikolla. Se oli nuori valkoselkätikka. Lintu oli ilmeisesti törmännyt lasioveen. Saaren kierros alkoi mukavasti Akanvaaran Tetrisuolla näkyneillä sinisuohaukalla ja harmaahaikaralla. Pohjanrannassa harmaahaikaroita näkyi muutama lisää sekä myös pari uuttukyyhkyä. Suurenjärvenlietteellä näkyi edellisyönä Laitasalon Jarin löytämä tundrametsähanhi, joka oli ensimmäinen heinäkuuhavaintoni lajista Parikkalassa ja Jyrkilässä taas pari uuttukyyhkyä.

19.7. staijailimme parin tunnin ajan Siikalahdella, jossa näkyi taas pari ”jallua”, 2 suosirriä, mustaviklo, keltavästäräkki ym. Mielenkiintoisin havainto oli taas kotipihalta, jossa näkyi lyhyesti puun latvassa äännellyt urpiaispoikue ja näistä tuli muutama muukin havainto lähipäivinä. Urpiaistakaan en ollut ennen havainnut Parikkalassa heinäkuussa.

20.7. Siikalahden lietteiden tarkistus palkitsi taas suo- ja kuovisirrillä ja uuttukyyhky huhuili täyttä päätä. 21.7. ruokatuntistaijin erikoisin havainto oli etelää kohti muuttavan näköisesti lentänyt isolepinkäinen, joka oli kolmeen päivään minulle jo neljäs uusi Parikkala-heinäkuulaji. Lintu näytti kuitenkin laskeutuvan Kannaksen suunnalle, mutten sitä pikaetsinnällä löytänyt.

Hanna vietti viikolla aikaa rakentamallaan kahlaajalutakkokojulla ja sai ihan mukavia kuvia tavan kahlaajista. Toivottavasti paikalle eksyy vielä muutakin lajistoa.

24.7. kylällä näkyi jopa 74 pulua ja Siikalahdella näkyi muiltakin päiviltä tuttua ”jallua”, kuhankeittäjää ja suosirriä ja 25.7. näkyi taas kuovisirrikin.

26.7. teimme taas sateitten jälkeen märässä maastossa SSP-pyynnin ja hiljaista oli, kunnes sitten yhdellä verkkokierroksella verkkoon tunki kaikki lähiseudun tiaispoikueet kerralla ja mekastuksellaan ne houkuttelivat verkkoihin kaikki muutkin lähiseudun linnut. Tällä yhdellä kierroksella verkoissa roikkui yli 30 lintua, kun koko aamun yhteyssumma oli 52 lintua. Talitiaisia tuli 24r+2k, pajulintuja 7+1k, hernekerttuja ja pajusirkkuja 3+1k, viitakerttusia ja pikkulepinkäisiä 2, ruokokerttusia 1+1r, punarinta, pensas- ja lehtokerttu sekä keltasirkku. Oheishavainnot jäivät ”kuhikseen” ja hemppoon. Illalla Siikalahdella kuovisirri oli yhä paikalla suosirrin kanssa.

Heinäkuun loppu sujui ilman kummoisempia lintuhavaintoja, vaikka toki lyhyillä retkillä päivittäin kävinkin. Jalohaikaroita näkyi päivittäin, mutta edelleen vain yhtä tai kahta lintua. 30.7. näkyi pitkään onnistuneesti piilotellut tundrahanhi, kiertelevä merimetso, pari sinisuohaukkaa, vielä ilmeisesti sama pitkään paikallisena oleillut kuovisirri, 6 suosirriä sekä pari määrittämättä jäänyttä pientä kahlaajaa, jotka saattoivat olla jänkäsirriäisiä mutta näkyivät liian lyhyesti.

J.A.

Kesäkuun ensimmäinen oli maanantai ja ruokatunti suuntautui tuttuun tapaan Siikalahdelle. Tervapääskyjä pyöri taivaalla kymmeniä ja nuolihaukka jahtasi niitä onnistumatta ensin aikeissaan. Mutta kun haukan puoliso saapui avittamaan jahdissa, onnistuivat ne nappaamaan yhden tervapääskyn saaliikseen. Olettamani koiras luovutti saman tien lennossa saaliin naaraalle, joka laskeutui saalista syömään. Vain paria minuuttia myöhemmin molemmat linnut olivat taas taivaalla ”apusten” riesana. Haarahaukka näkyi taas tuttuun tapaan kiertämässä lahtea, mutta suurempi yllätys oli lyhyen aikaa piilokojun edustalla lennähtänyt mustapyrstökuiri. Se laskeutui pian takaisin katveeseen pikkusaarekkeiden taakse.

Illalla kokeilimme taas kahlaajastaijia Moskuunniemessä ja pitkän hiljaisuuden rikkoi alkuun vain yksinäinen suokukko. Mutta pian Hanna löysi pohjoiselta taivaalta pitkän kahlaajajonon, jotka saimme tunnistettua isosirreiksi. Ja pian perään eteläpuolelta meni toinen parvi varsin kaukaa. Yhteensä näimme näissä parvissa 260 isosirriä. Kotiin palaillessamme stoppasimme vielä Kukonkannan raviradalla, jossa luhtakerttunen lauloi yhä ja löysimme myös etsimämme, kun ruovikossa lauloi rytikerttunen.

2.6. ruokiksen ylläri oli patotien pohjoispuolelta löytynyt kotka, joka ohitti lavan länsipuolelta määrittyen 2kv pikkukiljukotkaksi. Linnusta tiedottaessani huomasin saaneeni viestin, jossa Koskisen Janne kirjoitti, että hänen kaverinsa oli katsellut kiljukotkalajia (tn. 2kv pikkukiljukotkaa) Siikalahdella useampaan otteeseen aamun aikana. Oikeastaan ihan mukava, etten ollut viestiä huomannut ja laji varmistui näin.

Illalla staijailimme parin ”pomppua” bongaamaan tulleen kaverin kanssa lahdella ja pitkään oli hiljaista, lähinnä keskityimme kuvailemaan pikkulokkeja, joiden joukossa oli jännä talvipukuinen lintu, kunnes ensin äkkäsin kohti lentävän kahlaajan, joka ylitti meidät aivan päältä ja määrittyi jänkäsirriäiseksi. Illan jo hämärtäessä huomasin kohti tulevan aivan valtaisan kahlaajaparven. Meidät ohitti varsin komeasti kaakkoispuolelta huikea 660 isosirrin parvi! Yksinäinen tundrahanhi lenteli piilokojun edustan ja lähipellon välillä ja illan jo pimetessä näimme lyhyesti kotkalajin, joka ei ollut merikotka, muttemme ehtineet saada siitä mitään irti ennen kuin se painui kuusten taakse. Ehkä ”pomarina” oli kuin olikin yhä paikalla?

Parin seuraavan päivän havikset toistivat samoja tavallisia – haarahaukkaa ja hienosti laulava luhtakerttunen lauleskeli patotiellä ym. Pikaisella Saaren kierroksella 4.6. kuului Akonpohjassa viitasirkkalintu. Hanna kävi parina päivänä Siikalahdella kuvailemassa ja mukavimpana kohteen oli pyrstötiaispoikue. 5.6. illalla kävimme laittamassa taa verkot SSP-paikalle valmiiksi ja yllättäen löysimme pari taivaanvuohen maastopoikasta, jotka saivat renkaan jalkaansa.

6.6. SSP-pyynti oli hiljainen, mutta melkoisena yllärinä verkosta tuli nuori töyhtötiainen! Myös vanha koiras pikkulepinkäinen ja viisi punavarpusta olivat mukavia. Muita olivat ruokokerttunen 3r, pensaskerttu 1+1k, lehtokerttu 1, pajulintu 1k, talitiainen 1k, peippo 1, viherpeippo 3, punatulkku 1 ja pajusirkku 1+3k. Päivällä onnistuin näkemään ensimmäistä kertaa poikasen aiemmin löytämässämme maakunnan ensimmäisessä merikotkan pesässä. Siikalahdella näkyi jopa 150 tervapääskyä, vakio-haarahaukka, pari uuttukyyhkyä ym.

7.6. oli taas kartoituslaskentaa ja touhu alkoi klo 00:00 yölaskennalla ja jatkui itselläni saarten kierroilla soutaen. Pari heinätavia, uivelopari, neljä ruovikoissa laulanutta pensassirkkalintua, kaksi luhtakerttusta, joista toinen aivan keskellä lahden parasta ruovikkoa, pikkulepinkäinen, edelleen paikalla olleet mutta jo jonkin verran pesältään siirtyneet viirupöllön poikaset emoineen sekä tutut haarahaukat näkyivät. Illalla kävimme kiertämässä parit perinteiset heinäkurppapaikat ja toisessa kuulimme kaksi ja toisessa yhden linnun ennen kuin alkoi sataa kaatamalla.

Tuttuja lintuja näkyi taas seuraavana päivänä,kuten myös 9.6. etenkin aamuisessa laskennassa, jonka pääsimme aloittamaan hieman myöhässä, kun sade vihdoin loppui. Niinpä teimme lopulta vain pienen osan pohjoisesta laskenta-alueesta. Laskennan jälkeen suuntasimme Saarelle nähden matkalla Rautalahdella tien päällä kaarrelleen haarahaukan. Koitimme löytää vuoden projektilajia peltosirkkua mutta huonolla menestyksellä. Edes Akanvaaran Tetrisuolla ei ole kuulunut ainuttakaan lintua! Pikkukäpylintuja oli liikenteessä joka paikassa ja isoimmissa parvissa oli kymmeniä lintuja. Pohjanrannassa näkyi ainoana kahlaajana pikkukiva lampiviklo sekä myöskin harmaahaikara. Jyrkilässä näkyi vielä kaksi tundrahanhea, sekä uuttukyyhky- ja suopöllöparit. Karinmäessä ylitsemme lensi harmaapäätikka ja lauloi kuhankeittäjä kuten myös Akonpohjassakin.

10.6. tein sade-ennusteesta huolimatta lopun pohjoispään laskennasta ja lopulta keli oli oikein mainio. Havaitut linnut olivat kovin tuttuja. Laskennan jälkeen suuntasimme Haukmäen ja Soininmäen metsiin. Savon puolella niukin naukin olevalta Haukmäeltä löysimme pikkusiepon sekä kuusitiaisen pesän ja Soininmäestä kolme-neljä pikkusieppoa sekä pari töyhtötiaista muttemme juuri muuta. Loppupäivä menikin sitten järkyttävistä univeloista toipuessa.

11.6. Hanna teki vielä viimeisen laskentansa ja iltapäivällä kävimme Koskimiehen Pertin kanssa rengastamassa kautta aikain ensimmäisen eteläkarjalaisen merikotkan poikasen. Hattua täytyy nostaa Pertille, sillä ei ole petorengastajan touhu kyllä helppoa!

12.6. ruokatuntistaijilla staijasimme yhdessä Haliaksen ”Paronin” eli Aintilan Akin kanssa ja toki pari haarahaukkaa nähtiin. Iltapäivällä saapui Ylätalon Teo viikonlopuksi meille retkiseuraksi ja käytyämme laittamassa taas SSP-paikan seuraavaa aamua varten valmiiksi, kävimme vielä kuuntelemassa heinäkurppia nähden myös sarvipöllöjä ja kuuluivatpa ensimmäiset poikasetkin.

13.6. olimme taas pyynnissä verkot valmiina jo auringon noustessa. Touhua seuraamaan saapuivat myös Kerimäen lupaukset eli Veikka Kosonen sekä Oskari Saunisto. Verkoilla oli varsin hiljaista mutta onneksi sentään pensastaskupari, 1r+1k ruokokerttusta, 3+2k pensaskerttua, 4 lehtokerttua, 2+1k pajulintua, 1k kirjosieppo, 1 vihervarpunen, 1 punavapunen ja 2+2k pajusirkkua saatiin. Yhden nollakierroksen jälkeen kävimme Teon kanssa testaamassa riimuverkkoa ja kuinka ollakaan saimme helposti saaliiksi yrittämämme ruisrääkän.

Ruisrääkän ohella koimme muitakin elämyksiä, sillä yhtäkkiä taivaalta kuului kauhea kohina kuin hävittäjä olisi lentämässä ylitsemme. Löysin taivaalta ensin pari ja sitten kahdeksan lintua lisää syöksymässä korkeutta pudottaen alaspäin – ne olivat kaakkureita. Ja klo 8:22 kuului kirkkaassa auringon paisteessa kehrääjän surinaa tovin aikaa lähimetsiköstä.

Kunnon päiväunien jälkeen hoidimme ensin muutamia lajeja Teolle Parikkala-pinnaksi kylältä ja järveltä ja suuntasimme sitten patotielle, jossa päivällä huittaillut luhtahuitti ei enää edes yllättänyt. Haarahaukka näkyi taas mutta muuten oli hiljaista. Hanna kävi lähimetsiköstä pyytämässä satakielen rengastettavaksi. Lopulta päätin, että käymme vielä vilkaisemassa ns. kahlaajalutakon, josta löytyi yllättäen taas mustapyrstökuiri sekä vielä yllättävämmin lokkien seurassa oleillut räyskä! Myös pari kuhankeittäjää joikhasi paikalla.

Illalla kävimme vielä lyhyellä metsäajelulla, jonka ainoaksi havikseksi näkyi Savon puolella lammellaan ollut kaakkuri. Sitten olikin taas aika suunnata lepäämään.

14.6. lähdimme sitten puolilta öin Saaren suuntaan yöretkelle ja retki alkoi mukavasti, kun löysimme ensin ns. satasen vauhdista ikkunat kiinni ajaessamme viitasirkkalinnun ja sitten aivan uudesta paikasta kolme komeasti soidintanutta heinäkurppaa!

Kuultuamme pari poikueellista sarvipöllöjä, joista toisen poikaset osasivat jo lentääkin, pari kehrääjää, ruisrääkkiä, ihmeen vähän viitakerttusia sekä yhden pensassirkkalinnun, kuulimme taas yhdellä pellolla heinäkurppia. Näitähän tuntuu kuuluvan helpommin kuin taivaanvuohia nykyään!

Loppukierroksella kuului vielä samoja lajeja lisää sekä pari luhtahuittia ja kuhankeittäjää ja Akonpohjassa yritimme tovin saada yölaulajia verkkoon siinä kuitenkaan onnistumatta. Paluumatkalla kuitenkin kuulimme taas vauhdista saman viitasirkkalinnun ja päätimme ottaa sen kiinni ja lopulta onnistuimmekin saamaan renkaan tälle aivan kuutostien vieressä säksättäneelle linnulle.

Aamu-unien jälkeen suuntasimme Teon kanssa vielä patotielle, jossa haarahaukka näyttäytyi nyt hieman paremmin ja niin mustapyrstökuiri kuin tundrahanhikin olivat taas näkyvillä. Ylitsemme muutti myös viiden sepelhanhen parvi, joka määrittyi juuri ja juuri väreilyssä viimein vuodariksi. Kahlaajalutakolla näkyi vielä valkoposkihanhi sekä heinätavikoiras. Lopulta Teo lähti ajelemaan kohti Kouvolaa ja itse suuntasin taas nukkumaan univelkoja pois.

Viikolla havainnot toistivat tuttua kaavaa ja 15.6. heinäkurppakuuntelun ohessa iltamyöhällä näkynyt sinisuohaukka oli ainoa yllätys. 16.6. kahlaajalutakolla olivat jo ensimmäiset 6 eteläänmuuttajasuokukkoa.

Pari seuraavaa päivää havikset olivat tuttuja samoja lintuja. Ja viimein torstaina Juhannuksen aatonaattona 18.6. alkoi aika pikaisella aikataululla suunniteltu loma, jolla suuntasimme kohti pohjoista ja Lappia.

J.A.

19.5. ruokisstaijilla näkyi vain 21 kuikkalintua muutolla mutta illalla suuntasimme Saarelle. Ekan stopin teimme Akonpohjan lintutornilla, josta näkyi pari harmaasorsaa, pikkukuovia ja mehiläishaukkaa muttei juuri muuta. Olimme jo lähtemäisillämme pois, kun aivan viimeisen selauksen viimeisestä nurkasta löysin sotkan nukkumasta suoraan rinta minua kohti. Olin erottavinani kontrastia sen kylkilaikussa – aivan kuin etuosa olisi valkoinen ja taempana harmaampaa. Tuijotin lintua täysillä zoomeilla ainakin viisi minuuttia ja näin, että sillä oli silmä auki mutta silti koko ajan nokka siiven alla ja asento edelleen koko ajan aivan sama. Sanoin kuitenkin Hannalle, joka oli jo laskeutunut alas tornin alemmalta tasanteelta, että hakisi hänkin putken autosta. Kohta tuijottelimme molemmat nukkuvaa lintua ja vihdoin noin 10 minuuttia myöhemmin se kääntyi ja näytti koko sivuprofiilinsa – kaikki täsmäsi amerikantukkasotkaan!

Mutta edelleen lintu nukkui nokka piilossa. Koska halusimme sulkea pois risteymän mahdollisuuden, jouduimme odottamaan vielä ainakin 10 minuuttia, kunnes olin jo laittamassa linnusta Lintutiedotusviestiä, vaikkei nokkaa ollut nähtykään ja silloin lintu viimein heräsi! Ja nokkakin sopi amerikantusolle! Lintu uikin sitten heti läheisen saaren taakse piiloon, mutta tuli onneksi puiden takana olleeseen telkkäparveen näkyviin. Ja sitten yhtäkkiä se nousi siivilleen ja lensi koko järven poikki etelärannalle, jossa se ui ruovikkoon piiloon. Onneksi se kuitenkin vielä löytyi ruovikon reunasta sukimasta ja sukeltelemasta, joten laitoimme vielä tarkat tiedot tiedotukseen, missä lintu oli ja teimme tulossa oleville bongareille tilaa ahtaaseen ja lahoon torniin. Ja pian lintua olivat muutkin katsomassa.

Saaren kierroksella löysimme vielä palokärjen pesän, tyllin, kolme uuttukyyhkyä, pari suopöllöä ja lopetimme retkemme tutulle heinäkurppapaikalle, jolla näimme ja kuulimme pari soidintavaa heinäkurppaa. Itse jatkoin vielä Siikalahden patotielle, jossa sirisi pensassirkkalintu, kökötti ja kiljui runsaasti luhtakanoja sekä huittaili luhtahuitti.

20.5. Vuodariksi hoitui Siikalahdelta punavarpunen ja tuttu viirupöllö näkyi taas – alkoi todellakin tuntua siltä, että ainoa tietämämme pöllöpesintä olisi sitäkin eriskummallisemmassa paikassa…

21.5. nakkelit ruokkivat poikasiaan Likolammella ja päiväretken suuntasimme Saarelle, jossa suuntasimme Akonpohjaan, jossa tapasimme tuttuja amerikantukkasotkabongareita. Itse lintukin oli ihan mukavasti näytillä tukkasotkien ja lapasotkaparin kanssa. Kovin hyvin sotkia ei kuitenkaan päästy kuvaamaan, mutta oli mukava nähdä lintu huomattavasti paremmin kuin löytötilanteessa.

Suurenjärvenlietteellä näkyi noin 20 000 valkoposkihanhea ja Kanavalammelta löytyi mustakurkku-uikku. Olimme jo palailemassa Parikkalaan, kun tapaamamme bongarit “Kettu” Koistinen ja Mika Teivonen olivat löytäneet pikkukanadanhanhikandin Kinnarniemestä. Singahdimme paikalle, mutta ehdimme nähdä hanhen vain lyhyesti, kun joku säikytti kaikki noin 8000 hanhea lentoon. Löytäjätkin olivat jo kiinnittäneet huomiota linnun vääränlaiseen kaulan ja rinnan väritykseen, jonka itsekin näin linnun lentäessä hanhimassassa. Muuten lintu olisi kyllä mennyt jonkin sortin pikkukanukista, mikä saattaa hyvinkin olla ollut risteymän toinen vanhempi?

22.5. teimme vesilintulaskennan, jonka vesilintusummista ei kauheasti jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Mutta laskennan yhteydessä törmäsin Irina Nordmaniin, joka oli löytänyt Kaukolasta edellispäivänä kertaalleen ilmoitetun ja vasta kuvista löytyneen renkaallisen kiljuhanhen. Otus oli ulkonäöltäänkin vähintäänkin hämmentävän näköinen, joten ruotsalaista istutusporukkaa tämäkin lienee?

Muitakin oheishavaintoja tuli ihan mukavasti, kun molemmat kuulimme saman pikkuhiljaa edenneen käenpiian, kultarinnan sekä itse löysin Tiviältä harvakseltaan laulaneen luhtakerttusen. Illalla teimme vielä lyhyen peltokierroksen, jolla löysimme joitakin tonneja valkoposkihanhia, mutta emme löytäneet vielä pariin kertaan eri päivinä eri paikoissa nähtyä eskimohanhea.

23.5. oli vuorossa maailman hiljaisin SSP. Rengastuksia tuli yhteensä hernekerttu, 3 pensaskerttua, pajusirkku rengastus ja kontrolli sekä mukavana yllärinä liro. Oheishavainnotkin jäivät aamulta olemattomiin. Päivällä kävimme etsimässä tutusta paikassa rupimantereita mutta vain Hanna näki yhden vilauksen todennäköisestä. Sen sijaan mantereita näimme useita.

24.5. oli taas vuorossa yökartoitus sekä minulla aamusoutu saarineen ja Hannalla oma koluamisensa itärannoilla. Hanna kuuli viitasirkkalinnun, yhteensä kuulimme ruovikoissa sirisseitä pensassirkkalintuja neljä yksilöä, luhtakanoja ynnättiin kartalle parikymmentä, viirupöllön pesintä varmistui, kun poikasten kerjuu kuului yhdestä pökkelöstä, itse kuulin ruisrääkän, näin kymmenen tyllin muuttoparven, sarvipöllön, uuttukyyhkyn sekä taas vaihteeksi haarahaukan.

Illalla kävimme Moskuunniemessä kokeilemassa lyhyttä iltastaijia, mutta vain 13 lapasotkan parvi ja kolme mustalintua nähtiin. Ruisrääkkä kuului täälläkin.

25.5. täystyrmäyspäivä meni töissä ja nukkuessa, mutta silti työpaikan pihaan kuului kuhankeittäjä ja ruokatunnilla näkyi petolintuja, yllättävimpänä vielä muutolla ollut naaras sinisuohaukka. Kultarintoja kuului useampikin. Iltalenkkiin yhdistyi parin viirupöllön poikasen rengastus. Kolmas poikanen oli vielä pesimäpökkelön nupissa saavuttamattomissa.

26.5. nukuttuani miten sattuu, lähdin jo kolmen aikaan aamulla maastoon ja yön aikana viitakerttuset olivat saapuneet. Neljältä aloitin pohjoispuolisen alueeni kartoituslaskennan ja olipahan taas urakka! Havikset jäivät totutusti tavallisiin pesimälajeihin, joista mukavimpana löytyi vuodariksi pikkulepinkäinen sekä muutama pyrstötiainen ja kuhankeittäjä. Iltapäivällä teimme vielä kierroksen Saarelle, jossa amerikantukkasotka oli yhä Akonpohjassa ja sitä katsellessa kuulimme myös käenpiian ja pari luhtakerttusta sekä näimme pikkutikan. Pikaretken muuta antia oli suopöllö Akanvaaran Tetrisuolla.

27.5. suuntasin vapaapäivän aamuna Soininmäelle, josta löytyi pohjantikka sekä isokäpylintu muttei mitään parempia laulajia. Toki pyörin metsässä sen verran zombiena, ettei huomiokyky ollut ihan paras mahdollinen – univelkaa oli kertynyt aika pitkään. Silti Siikalahdella nyt laskemassa olleen Lötjösen Matin haviksen perusteella bongasin vielä viitasirkkalinnun Siikalahdelta ja jatkoin vielä Saarellekin kahlaajien toivossa. Mutta eihän siellä näkynyt kuin tuttu amerikantukkasotka ja mustakurkku-uikku sekä ensimmäisen sukupolven karttaperhonen Akonpohjassa. Pitkien päiväunien jälkeen suuntasimme iltaretkelle Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoelle, josta löysimme kuin löysimmekin etsimämme, kun koiras virtavästäräkki näyttäytyi pikaisesti.

28.5. Hanna ja Matti olivat laskennassa ja löysivät lahdelta kahdeksan jalohaikaran parven. Liikkeellä oli ajoittaisia sadekuuroja, mutta vaikka kaikkialla muualla nähtiin kahlaajia ja etenkin jänkäsirriäisiä, ei ainoatakaan näkynyt lahdella, jossa itsekin kävin tietysti ruokiksella niitä hakemassa. Itse näin vain yhden jalohaikaran lyhyesti. Kävin myös Saarella Pohjanrannassa kahlaajien perässä, mutta eipä näkynyt.

29.5. ruokatuntivisiitillä näkyi vakio-haarahaukka, muutama heinätavi sekä vielä piilokojun edustalla nukkui muutama tundra- sekä yksinäinen valkoposkihanhi. Iltapäivällä kävimme rengastamassa Tarvaslammen kottaraiset, joita oli kolmessa pöntössä yhteensä 13 poikasta. Illalla kävimme vielä kertaalleen (kuten joka ilta) tarkistamassa, löytyisikö viirupöllön kolmas poikanen, jota ei parina iltana oltu edes havaittu ja olimmekin jo pelänneet pahinta. Mutta nyt se yllättäen löytyi ja saimme lopulta koko poikueen renkaisiin. Kävimme vielä heinäkurppakuuntelullakin ja nyt yhdeltä vakiopaikoista löytyi vihdoin ainakin yksi vaisusti soidintanut lintu.

30.5. Hanna jäi nukkumaan lomansa alkamisen kunniaksi pitkään, kun itse suuntasin aamuretkelle. Lahdella näkyi haarahaukka, pikkulepinkäinen, 17 muuttavaa kuikkaa, 13 kaakkurin parvi sekä 4 tukkakoskeloa. Sitten alkoi itsellänikin silmä luppasta ja oli pakko painua kotiin nukkumaan univelkoja pois.

Iltapäivällä suuntasimme Saarelle, jossa Pohjanrannasta löytyi kuin löytyikin viisi jänkäsirriäistä eli ihan ilman pikkukahlaajia ei jääty tänäkään keväävä. Myös tylli piipersi lietteellä ja Akanvaaran Tetrisuolla näimme suopöllön ja parissa paikassa uuttukyyhkyparit. Akonpohjasta tai muualtakaan emme enää löytäneet amerikantukkasotkaa, josta ei pariin päivään ollut muiltakaan enää ilmoituksia. Liekö lintu jatkanut harharetkiään vai alkanut sulkia tms. ja on nyt vain piilottelevampi kuin aiemmin.

Kuun viimeisenä päivänä suuntasimme metsäretkelle ja toiveena oli löytää “iduli” mutta tyytyminen oli pariin pikkusieppoon. Nämä olivat kuitenkin molemmat komeita vanhoja koiraita, joista toista Hanna pääsi jopa kuvaamaan ihan mukavasti.
J.A.

Vapun jälkeen arki jatkui taas itselläni töissä ja Hannalla etätöissä. Perinteisesti vuoden paras lintuaika osuu näillä nurkilla Vapun tienoolle ja ennen vappua olikin mennyt sen verran mukavasti, että odotukset olivat yhä korkealla. Toki nyt tulvia ei ollut lainkaan, joten etenkään kahlaajia ei ollut odotettavissa.

Ja heti 4.5. ruokatunti lunasti odotuksia, kun Sojamon Esan kanssa näimme muuttavan vanhan kiljukotkan. Myös pari merikotkaa, haarahaukka, itselleni päivällä ennätysaikainen tervapääsky, pensastasku ym. havaittiin. Härskiinmutkaan näkyi jopa 14 merimetsoa sekä rantasipi ja iltaisella lenkkisaunakäynnillä Tarvaslammella näkyi ja kuului reviirilleen jopa palannut nuolihaukka. Saunan jälkeen kävimme vielä Siikalahdellakin, jossa kuului kertaalleen mustakurkku-uikku ja suokukkojakin näkyi pikkuparvi.

Seuraavan päivän ruokiskäynnin havainnot jäivät taivaalta kuuluneeseen pikkutylliin, kivitaskuun, hernekerttuun sekä merikotkaan. Illalla kävimme laittamassa SSP-rengastuspaikallemme verkot valmiiksi pauloille seuraavan aamun pyyntiä varten. Ohessa kuulimme käen ja näimme pari lapinsirkkua.

Eka SSP

7.5. herätys oli aikaisin ja viideltä meillä oli verkot pystytettyinä SSP-paikallamme. Puskissa ei juuri liikettä näkynyt, mutta silti aamulla tuli joka kierroksella jokunen lintu rengastettavaksi. Alkuun tuli pajusirkkuja ja yksi hernekerttu ja hieman myöhemmin jokunen talitiainen sekä pajulintu. Kun myöhemmin alkoi tuulla ja aurinko alkoi loimottaa sinitaivaalta, loppui lintujen liikkuminen täysin ja ilmeisesti vähät linnut näkivät verkot. Niinpä minun lähdettyä töihin, Hanna sai loppupyynnin aikana enää vain pari pajulintua. Vaikka pyynnin yhteissaldo oli vain 15 lintua, oli näistä kuitenkin pari omia vanhoja kontrolleja. Aamun mukavin havainto oli hetken verkkojen lähellä tiksuttanut pohjansirkku.

Lyhyt Siikalahtikäynti tuotti taas haarahaukan, pensaskertun, pari merikotkaa sekä komeasti ylitsemme muuttaneen nuoren maakotkan. Jossain kaukana Kullinsuon suunnilla pyöri taivaalla noin sadan kapustarinnan palloparvi pariin otteeseen.

8.5. ruokatuntikäynnillä oli hiljaista mutta työpäivän jälkeen hoitui vuodariksi ensin aivan päällämme huutaneet pari lampivikloa, jotka laskeutuivat piilokojun eteen katveeseen, mutta nousivat pariin kertaan uudelleen lentoon ja lopulta lensivät pienen liroporukan kanssa kohti pohjoista, kun Kontiokorven Jarikin oli sattumalta stopannut paikalle. vuodariksi hoituivat myös mustaviklo, ruokokerttunen sekä törmäpääsky, ainakin kolme eri haarahaukkaa näkyi kiertelemässä lahtea ja vielä näkyi pari uuttukyyhkyä, joten eivätköhän ne pesi jossain lehden rannoilla?

Koska huomasin vuodaritilanteeni olevan kutkuttava 199 lajia, kävimme vielä illemmalla parissa paikassa lahden ympäristössä, mutta havainnot jäivät merihanheen. Illalla piti sitten sortua bongaamaan satakieli 200. vuodariksi opastuskeskuksen metsiköstä. Vaikka aika vähän on tullut retkeiltyä muualla kuin Siikalahdella ja rannikkokäyntejä on vain parilta viikonlopulta ja bongauksiakin vain kourallinen, rikkoutui 200 vuodarin raja minulla nyt ennätysaikaisin.

Pihojen Taisto

9.5. oli vuorossa Pihojen Taisto. Corona-virushan oli perunut tältä keväältä kaiken, niin myös Tornien Taiston, joten sen korvikkeena kisattiin kotipihoilla samassa taloudessa asuvien toimiessa joukkueena. Meillehän tämä passasi! Olimme aina miettineet, että pitäisi kokeilla, montako lajia pihaltamme voisi nähdä, mutta aina veri vaan vetää Siikalahdelle tai muille tutuille ja turvallisille lintupaikoille.

Aamuviideltä satoi, mutta silti parkkeerasimme tonttimme rajalle rantaan ja tässä seisoimme sitten koko kahdeksan tuntisen ajan lähes samoilla jalansijoilla. Sade oli pudottanut Kirkkoselälle joitakin vesilintuparvia, joita nousi muutolle sateen tauottua ja kahlaajiakin näkyi enemmän kuin poutakelillä olisi näkynyt, joten pian olimme kirjanneet mukavasti allia, mustalintua, liroa, suokukkoa sekä jopa pikkutyllin lajilistallemme.

Kun sade loppui, alkoivat pikkulinnut laulaa ja pihaleppälintujemme lisäksi kuulimme mm. punarinnan, rautiaisen, pajulintuja sekä jopa peukaloisen, mutta silti oli yllättävänkin hiljaista. Kurjet huutelivat, teeret pulisivat ja palokärki rummutti, mutta tietenkään edellisaamuna hulluna huutanutta harmaapäätikkaa ei kuulunut koko päivänä.

Staijasimme sinnikkäästi taivaalle ja kuikkien ohella näimme muutaman kaakkurin, muutaman pienen pilkkasiipiparven, pari merikotkaa, vihdoin pari merimetsoa ja lähes aina kun jotain, yleensä hanhiparvea, katsoi putkella, näkyi kuvassa myös muuttavia pikkulintuja. Näistä suurin osa meni kuitenkin aivan liian kaukana ja korkealla, mutta mm. jokunen urpiainen, metsäkirvinen ja keltavästäräkki saatiin tunnistettua. Yllätys oli myös nähdä, kuinka punatulkku pari lensi koko selän yli kylälle ilmeisesti vielä jollekin ruokinnalle ruokailemaan. Pari pajusirkkuakin näkyi, mikä ei ollut lainkaan varmana pitämämme laji.

Vastarantojen selaus tuotti mukavasti sorsiakin, kun näimme kolme sinisorsaa ja haapanaa, lapasorsaparin sekä yksinäisen tavin – kovasti etsimämme härkälintu kuitenkin pysyi piilossa. Sen sijaan kolme lapasotkaa, jotka lensivät selän yllä ja löytyi myöhemmin yhdestä mustalintuparvesta kellumasta, oli mukava yllätys. Vielä mukavampi ylläri oli kohti pohjoista muuttanut harmaahaikara, kaulushaikaroita kuului pari eri puolilta selkää olleista ruovikoista.

Petolinnustosta näkyi alkuun muuttanut ampuhaukka, ruskosuohaukkoja, pari kalasääskeä, muutama tuulihaukka sekä koko päivän pikkulintuja pommittanut nuolihaukkapari. Myöhemmin näkyi vielä pari hiirihaukkaa sekä koko päivän kovimpina lajeina ensin kohti pohjoista järven yllä muuttanut 2kv arosuohaukka ja sitten Oravaniemen rantoja seuraillut haarahaukka, joka lopulta kurvasi Kirkkoselän yli ja sopivasti pihallaan kisanneen Partasen Harrinkin yli. Ja vihdoin loppuvaiheessa kisaa näkyi varpushaukkakin.

Kahlaajista hoitui edellä mainittujen lisäksi vielä yksinäinen vastarannalla soidintanut taivaanvuohi, kuovit, töyhtöhyypät, rantasipit sekä äännellen muuttanut mustaviklo. Kahlaajia olisi suonut näkyvän toki enemmänkin.

Päivällä alkoi sitten tuulla navakasti ja parin tunnin aikana emme nähneet paljoakaan lintuja. Lopulta onneksi sitkeys palkittiin ja kylän puluja laskeutui kolmen porukka naapuritalomme räystäälle ja yhtäkkiä härkälintu kajautti sulosointunsa aivan edessämme – jostain sen oli onnistunut uida huomaamatta kotirantaamme.

Kelin taas parannuttua, iltapäivän mukavia lajeja olivat uuttukyyhky, etelää kohti lentänyt käki, vihdoin haarapääskyjen ohella näkyneet räystäspääskyt, muutama kulorastas, koko päivän ainoa hetken laulanut punakylkirastas (lauraa emme havainneet lainkaan) sekä vihdoin hoituneet keltasirkku sekä niittykirvinen. Niin ja niitä hanhia – emme tapamme mukaa niitä jaksaneet laskea, mutta arvioimme nähneemme noin parikymmentätuhatta muuttavaa hanhea.

Lopulta kello oli yksi ja pääsimme ynnäilemään lajejamme. Olimme jo parin tunnin jälkeen laskeneet havainneemme uskomattomat 80 lajia, kun alkuperäinen tavoitteemme oli ollut nähdä 75-80 lajia. Lopulllinen lajimäärä olikin sitten jopa 93 lajia, joka on aikalailla keskiarvotuloksemme Siikalahden Tornien Taistossa. Nyt sopiikin sitten miettiä, olisiko nyt Siikalahdella mennyt sata lajia rikki, vai onko pihamme todellakin saman tasoinen lintupaikka? Tietysti Siikalahdella raripotentiaali on toinen joka tapauksessa, mutta muutonseurantaa pitäisi kyllä harkita tekevänsä kotipihassa vastaisuudessakin…

Päivällä kävimme vajaan tunnin vielä Siikalahdella ja siinä muiden paikalla olleiden kanssa jutustellessa näimme helposti kymmenen sellaista lajia, joita emme olleet kotipihasta nähneet, parempina mustapyrstökuirin ja muuttohaukan.

Kartoitukset alkavat

10.5. alkoivat sitten Siikalahden kartoituslaskennat. Aloitimme yölaulajakartoituksilla kuunnellen ensin yhdessä pohjoispuolen ja patotien. Sitten Hanna jatkoi eteläpuolen yölaulajakartoituksiin ja minä soutulaskentaan. Aamulla itselläni jatkui laskenta eteläpuolen soudulla sekä saarten kartoituksella ja Hannalla itäpuolen kartoituslaskennalla. Yökartoituksessa havaitsimme mm. harmaahaikaran, 4 luhtahuittia, runsaasti luhtakanoja, jänkäkurpan sekä kuulimme muuttavia mustalintuparvia. Itselläni mukavimpia havaintoja olivat sarvipöllö sekä sinirinta ja vuodariksi kuului myös mustapääkerttu. Hanna puolestaan kuuli huippuaikaisen pensassirkkalinnun, pari sirittäjää sekä mustapääkertun.

Laskennan jälkeen kävimme vain pikaisesti kotona ja staijailimme sitten vielä vaihtuvassa porukassa patotiellä havaiten vielä lapinkirvisen, haarahaukkoja, sinisuohaukan sekä taas ilmeisesti samaisen mustapyrstökuirin.

11.5. satoi lähes koko päivän, joten Siikalahden käynnillä ei ihmeitä näkynyt. Illalla kävin lyhyellä peltoretkellä, jonka ainoaksi havainnoksi näkyi Lahdensuon pelloilla valkoposkiparven seurana ollut mustapyrstökuiri.

12.5. oli minulla lomapäivä terkkaritöistä, jotta pääsin tekemään kartoituslaskentaa tällä kertaa lahden pohjoispuolen länsiosiin. Laskenta-alue on valtava ja lintuja paikoitellen todella runsaasti ja ihan mukaviakin havaintoja kertyi, parhaimpina mm. 4 pikkutikkaa, 3 harmaapäätikkaa, pikkusieppo., lehtokerttu, mustapääkerttu, sirittäjä sekä pyrstötiaispari.

Päivällä tapasimme lahdella vanhan tuttumme Kuokkasen Panun, joka työskentelee nykyisin Metsähallituksella ja vastuualueenaan hänellä on lintukosteikot. Siikalahdelle suunnitellaan kunnostustöitä, mm. pohjapatoa lahden pohjoispuolelle ja me kiersimmekin Panun kanssa kuuden tunnin ajan lahtea esitellen tietysti paikkoja mutta myös kertoen omia ideoitamme, mielipiteitämme sekä toiveitamme tulevia kunnostustöitä ajatellen. Samalla tietysti juttelimme niitä näitä ja havaitsimme lintujakin mm. haarahaukan, mehiläishaukan, pari sinirintaa, tikkoja sekä taas lapinkirvisen.

13.5. oli toinen laskentavapaapäiväni ja tällä kertaa laskimme aamusta yhdessä vesilintulaskennan. Lintuja oli yllättävän vähän, mukavimpina 2k1n harmaasorsa ja 3k1n heinätavia. Sinirintoja havaitsimme yhteensä viisi lintua ja vuodariksi kuului harmaasieppo.

Hannan jouduttua pitkästä aikaa kouluun töihin, jatkoin itse vapaapäivääni lahdella staijaillen ja pikkuporukalla näimme mm. haarahaukkoja, mehiläishaukan, lyhytnokkahanhen. Kunnon päikkäreiden jälkeen suuntasin vielä iltaretkelle Saarelle, mutta havainnot jäivät Akonpohjan harmaasorsaan, Akanvaaran Tetrisuon tuhkaselkälokkiin, Pohjasuon uuttukyyhkyyn ja Karinmäen sarvipöllöön.

Elisbongaus

14.5. aamupäivästä Lintutiedotus kertoi jo edellispäivänä Kontiolahden Linnunsuolta löytyneestä tundrakurppelosta. Löytäjä oli jo tuolloin epäillyt lintua kurppelolajiksi, mutta vasta seuraavana päivänä lintu oli käyty kuvaamassa ja määritys varmistunut. Olisihan sitä mielellään jo edellisiltana paikalle suunnannut vaikka mahdollistakin kurppeloa katsomaan, mutta nyt piti sitten kärvistellä koko päivä töissä ennen kuin pääsi bongaamaan.

Pääsimme lopettamaan työmme kolmelta ja poimimme Särkisalmen ABC:lta Miikan ja Punnosen Pekan kyytiin ja ajelimme Linnunsuolle, jossa edessä oli vielä jonkinmoinen kävely paikkaan, jossa lintu onneksi yhä oli paikalla. Lintu ei kuitenkaan ollut hallinnassa ja paikallaolijoista ei oikein saanut selvää, missä ja milloin se oli viimeksi näkynyt. Selvää kuitenkin onneksi oli, että siellä se jossain yhä oli… Ja eipä mennyt kauankaan, kun aivan altaiden perukasta löysimme tämän kauniin kahlaajan touhuilemasta viklojen ja tavien lähettyviltä. Lintu jotenkin onnistui olemaan suurimman osan ajasta koko ajan jonkin tuppaan tai mättään takana, mutta lopulta pääsimme näkemään sen ihan kohtuullisesti.

Muita Linnunsuolla havaittuja lintuja olivat mm. musta- ja punajalkaviklot, 4 tylliä, jänkäkurppa, meriharakka, suosirri, useampikin sinirinta sekä pari pyrstötiaista.

Lopulta lähdimme kotimatkalle tyytyväisinä ja stoppasimme vielä iltavaloissa tarkistamaan Pohjanrannan, jossa oli ihan kohtuullisesti kahlaajia mutta ainoana mainittavana lajina pikkutylli.

15.5. pari haarahaukkaa, kanahaukka, uuttukyyhky sekä punajalkaviklo olivat mainittavimmat Siikalahtihavainnot ja 16.5. oli edessä taas aikainen herätys SSP-rengastukseen. Ja olipahan verkoilla hiljaista: hilut saivat kinttuihin vain punarinta, 2 pensaskerttua, 3 pajulintua ja 1 kontrolli, 3 kirjosieppoa sekä punatulkku ja lisäksi saatiin yksi pajusirkkukontrolli. Oheishavainnotkin jäivät 7500 muuttavaan valkoposkihanheen, joita olikin sitten mennyt muualla aika paljon enemmän sekä harmaahaikaraan. Iltapäivävisiitti Saarelle paljasti sitten, kuinka paljon valkoposkihanhia oli liikkunut, sillä arvioimme Saarelta yhteensä noin 60 000 valkoposkihanhea – juuri muuta siellä ei sitten näkynytkään.

Melkoinen iltaretki

17.5.oli tarkoitus pitää sateen takia huilipäivä, mutta päivällä Koitsanlahdelta ilmoitettiin löydetyn lumihanhi. Singahdimme paikalle ja jo liikkuvasta autosta näimme valkoisen hanhen ison valkkariparven etualalla ja heti kiinnitimme huomiota, että hanhi oli aivan liian pieni ollakseen lumihanhi. Näimme vastakkaisen kaistan bussipysäkillä Pirhosen Jampan ja ennen kuin ajoimme hänen luokse, katsoin lintua kiikareilla ja totesin, että tuo on kyllä eskimohanhi! Parkkeerasimme Jampan luo ja tämä huuteli, että: ”Tuossa on eskimohanhi”! Jamppa ei ollut huomannut lumihanhihälyä lainkaan ja sattunut paikalle aivan sattumalta ja Sanna oli huomannut parvessa valkoisen hanhen. Ja todellakin lintu oli aivan päivän selvä eskimohanhi. Valitettavasti sade oli niin rankka, että sen katselu ei ollut mitenkään herkkua ja kuvatkin jäivät siksi vaatimattomiksi.

Iltapäivällä suuntasimme peltokierrokselle Siikalahden ympäristöön ja lähipelloille, joilla näimme yhteensä 30 000 valkoposkihanhea ja kun eskimohanhi oli lähtenyt Koitsanlahdelta ensin Joukioon ja sieltä sitten itään, löysimme sen muutamien vielä tulossa olleiden bongareiden onneksi Lahdensuon pelloilta. Kuvailtuamme nätisti meille poseerannutta viirupöllö jatkoimme vielä Tiviän suuntaan, jossa tien yli juoksi pieni erausnalle! Otus kääntyi juoksemaan tien suuntaisesti metsässä ja me ajoimme sen rinnalla Hannan yrittäessä ottaa pelkääjän paikalta minun ylitseni ikkunasta siitä kuvia. Ihme kyllä pari ruutua jopa onnistui jotenkin, vaikka vauhti oli niin nallella kuin meilläkin melkoinen. Lopulta nalle osui erään mökin pihapiiriin ja ajoimme mökkitielle odottamaan, josko se ylittäisi tien, mutta tien ylittikin vain paniikissa olleet metsäjänis sekä pyy. Nalle sen sijaan näkyi vielä uudelleen Tiviän rannassa hölköttelemässä takaisin toiseen suuntaan ennen kuin hukkasimme sen ryteikköön. Siikalahden ohi ajaessamme löysimme vielä anseriparvesta lyhytnokkahanhen ja illan jo hämärtäessä kävimme vielä löytämässä Likolammen ympäristöstä pähkinänakkelin pesän. Eli eipä ollut lainkaan hassumpi iltaretki lähellä kotia!

18.5. aamulla näin vielä eskimohanhen vilaukselta, kun Lahdensuon valkkariparvi oli jo ilmassa, kun vasta ajelin Kolmikannantietä kohti Lahdensuota. Myöhemmin lintua oli vielä nähty Pistoniemessä mutta sen koommin lintua ei nähty. Härskiinmutkassa ihmettelin 440 kalatiiraa ja lahdella näkyi taas haarahaukka. Illalla kävimme Valosen Artun kanssa veneilemässä Kurhonselällä tyynessä kelissä ja olipa mukava nähdä tuttuja järvimaisemia hieman eri kolkista. Pari pientä alliparveakin löysimme, joissa oli mukana joitakin mustalintuja ja pilkkasiipiä ja niinpä jotain kuviakin saatiin. Kotimatkalla näimme saman tutun viirupöllön.

J.A.