. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Vielä Foulalla

Syyskuu vaihtui lokakuu vaihtui Shetlannin Foulalla. Lokakuun ensimmäinen päivä olikin ikimuistoinen, kun edellispäivänä löytyneet tuhka- ja tundrakirvinen olivat yhä paikalla ja hyvin kuvattavissa ja illalla löysimme Hannan kanssa reissun kovimman lajin, vasta Shetlannin toisen ja Iso-Britannian kahdeksannen viitarastaan! 2.10. siirryimme vielä Shetlannin pääsaarelle retkeilemään ja vasta 5.10. palailimme koti-Suomeen. Koko reissukertomuksen voit lukea tästä: Foulan reissu: 15.9.-5.10. 2009 (Mm. viitarastas, tundrakirvinen, tuhkakirvinen, idänpikkusieppo, tundraurpiaisia, lyhytvarvaskiuru, nummiriekkoja ym.)

Loppuarktikaa

6.10. oli minulla onneksi vielä vapaana, sillä reissu oli ollut rankka ja olimme lopulta olleet kotona vasta myöhään yöllä. Niinpä nukuin varsin pitkään ennen kuin jaksoin lähteä retkelle ja katsomaan, vieläkö arktisia hanhia olisi pelloilla paikallisina. Ja olihan niitä! Jo kotipihalla näkyi ensimmäinen valkoposkihanhien muuttoparvi ja pohjoista kohti ajaessani niitä alkoi näkyä lisää. Särkisalmi, Akanvaaran Tetrisuo, Pohjasuo ja Lammintaus olivat kuitenkin yllättävän tyhjiä, yhteensä tuhatkunta valkoposkea, joutsenia, jokunen teeri, pari kanahaukkaa ja isolepinkäinen näkyi. Mutta Jyrkilässä sitten paukahti, kun siellä oli komeat 10500 valkoposkea levittäytyneenä ympäri peltoaukeaa ja oletettavasti järvessä oli vielä runsaasti lisää näkymättömissä. Muita hanhia oli parvissa käsittämättömän vähän, sillä vain 2 metsähanhea ja 1 tundrahanhi löytyi. Myös kurki kökötti pellolla. Joutsenia oli 230, joukossaan pikkujoutsen ja harmaapäätikka lensi ylitseni.
Honkakylässä oli 2000 valkoposkea seassaan 2 tundrahanhea ja seuraavat hanhilössit löytyivät sitten rajatietä Parikkalaan palattuani Tyrjältä, jossa oli 2000 valkkaria ja tundrahanhi. Kontiolammella kuitenkin velloi vielä suurempi parvi, 4000 valkkaria, joita seuloessani löysin nopeasti niiden joukosta kauniin punakaulahanhen!

Pääsin saman tien näkemään linnun jalat hyvin ja sain varmistettua, ettei sillä ollut renkaita ja laitettuani linnusta tiedon Lintutiedotukseen, parvi yhtäkkiä säikähti jotain, nousi taivaalle ja levisi ympäriinsä. Palanneiden lintujen joukosta en enää punakaulaa löytänyt. Niinpä jatkoin Kullinsuolle jatkamaan hanhilaskentaa ja sieltä löytyikin taas 3000 valkoposkea ja lähes välittömästi huomasin, että kaiketi sama punakaulahanhi oli parven seassa. Lötjösen Mattikin ehti paikalla lintua katsomaan, ennen kuin parvi taas kahahti ilmaan ja punakaulaa ei enää sen koommin löytynyt. Pyörin loppuillan Siikalahdella sen toivossa, että punakaula löytyisi sieltä Siikalahtipinnaksi, mutta vain 500 valkkaria pyöri lahdella merikotkan säikyteltävinä. Muita lahdella nähtyjä lintuja olivat mm. 450 haapanaa, 4 lapasorsaa, 230 joutsenta, 35 tukkasotkaa, lapasotka, 70 nokikanaa ja kurki.

7.10. Siikalahden pikainen kierros tuotti huvittavan vuodarin, sillä näin nyt vasta vuoden ensimmäisen sepelhanhen, joka laidunsi pellolla 700 valkoposken kanssa. Tiviällä pellolla taapersi 227 laulujoutsenta mukanaan pikkujoutsen. Kontiolammen ja Tyrjän tienoilla velloi suuri 6000 valkoposkihanhen pari mukanaan 30 metsä- ja 2 tundrahanhea.

Seuraavina parina päivinä tein vastaavanlaiset Siikalahtikierrokset pitkälti samanlaisin tuloksin, valkoposkia oli parhaimmillaan hieman toista tuhatta ja Tyrjällä 4000 lisää, metsähanhia oli toistakymmentä ja tundrahanhia oli reilut 30. Tiviänlammella kellui mustalintu ja Härskiinmutkasta näkyi merimetso, Likolammella kuikutti harmaapäätikka. 10.10. pöllöpyynti Tarvaslammella tuotti helmipöllörengastuksen.

11.10. Härskiinmutkassa kellui 3 allia, Särkisalmella 1200 valkkaria seuloessamme ylitsemme lensi isokäpylintu, Akanvaaran Tetrisuolla oli 1000 valkkaria, Pohjasuolla 3800 seassaan outo todennäköinen valkoposken ja punakaulan risteymä, Ala-Ollukassa 4000 valkkaria sekä toinen samanlainen risteymä sekä pikkujoutsenperhe, jossa molemmilla vanhemmilla oli kaularenkaat ja paluumatkalla vielä Liuharannan pelloilla oli 3000 valkoposkea.

Seuraavina päivinä hanhet olivat pääosin lähteneet, sillä vain muutamia pikkuparvia näkyi siellä täällä ja muutenkin oli todella hiljaista. Perinteiset kierrokset lähiseudulla tuottivat mm. pari kuikkaa Härskiinmutkasta, uiveloita Tiviänlammelta ja vesilintuja ja joutsenia sekä kolme isolepinkäistä Siikalahdelta.

17.10. Savonlinnan reissulla näimme tuttuun tapaan pari pähkinähakkia Punkaharjulla. 18.10. Siikalahdella muutti 1780 allia, 196 tundrahanhea, 5 lapasotkaa, 22 pilkkasiipeä sekä taivaalta kuului kerran päivänselvä iso-/mongoliankirvisen ääni! Lintua ei vain nähty eikä se äännellyt kuin kerran, mutta todella lähellä. Ilmeisesti se laskeutui jonnekin lähellemme keskelle lahtea. Myös 3 tikliä ja 8 pyrstötiaista näkyi muutolla ja harmaapäätikka ja valkoselkätikka tappelivat keskenään.

Seuraavina päivinä havainnot toistivat itseään eikä mitään mainittavampaa löytynyt 21.10. Siikalahdella oli 3 kuusitiaista ja lehtokurppa ja Vartialahdella alli, 2 mustalintua sekä pyy. 22.10. Siikalahdella näkyi viimeinen 76 valkoposkihanhen parvi, 3 lapasotkaa, 30 muuttavaa ja 1 paikallinen alli, 2 merikotkaa, kanahaukka ja 3 isolepinkäistä. Härskiinmutkassa kierteli vielä 30 tundrahanhen porukka.
23.10. erehdyin ottamaan työpaikalla influenssarokotteen, joka nosti välittömästi minulle kuumeen ja muutenkin olo oli todella huono. Muutenhan sairastaminen olisi kyllä sopinut, mutta kun piti lähteä yrittämään eliksiä! Niinpä särkylääkkeiden voimin ajoin töistä suoraan Kajaaniin yrittämään kashmirinuunilintua iltapäivän pariksi tunniksi. Kuulinkin linnun ainakin pariin kertaan, mutta vain kerran ja aika kaukaa, mutten päässyt näkemään lintua lainkaan. Vielä iltahämärissä Österbergin Jukan kanssa löysimme puskista mustapää- ja lehtokertun, mutta elislajista ei saatu sellaista havaintoa, että sen olisi kehdannut pointsata. Illalla ajoin Ouluun, jossa majoituin veljeni Rikun perheen luokse.

24.10. heräsin aikaisin ja suuntasin klo 7.30 Hailuodon lauttaan. Lautalla oli pari autollista muitakin orneja, mm. Väyrysen Tuomas, jonka maasturilla päätimme jatkaa yhdessä kohti Tömppää. Tömpässä ajoimme hieman pitemmälle kuin mitä tavallisella autolla olisi päässyt ja jatkoimme loppumatkan rantaan kävellen. Pian muukin porukka sai meidät kiinni ja yhdessä aloimme seuloa lähes tyhjää rantaa kurmitsojen toivossa. Ensin löysimme vain pulmusparven ja sitten pian myös suosirrejä, isosirrin sekä tundrakurmitsan. Onneksi porilaiset olivat vaihtaneet tapaamansa Esa Aallon kanssa puhelinnumeroita, sillä tämä oli suunnannut suoraan Riisinnokkaan ja soitti sieltä, että skvattien seassa oli amerikankurmitsan näköinen lintu Isomatalalla.
Niinpä me lahmusimme rantaa pitkin, pari jänkäkurppaa ilmaan säikyttäen, Riisinnokalle välittämättä yhdestä porukasta bongareita, joka tuuletti takanamme elistä ilmeisesti luultuaan isosirriä amerikankurmitsaksi tai sitten he vain saivat jonkun päivän pinnan siitä – kiva kun muilla on hauskaa! Onneksi oikea lintu löytyi Isomatalalta, jossa se kahlaili yhdessä neljän tundrakurmitsan ja suosirrien kanssa. Pian myös Tömpän kahlurit lensivät paikalle ja yhteensä siis näimme 11 suosirriä, 5 tundrakurmitsaa, isosirrin ja Suomen ensimmäisen amerikankurmitsan! Ylitsemme muutti myös västäräkki ja merellä kellui pari kyhmyjoutsenta.
Aikamme kurmitsaa ihmeteltyämme ja opiskeltuamme, päätimme lähteä Tuomaksen kanssa sponderetkelle muualle luotoon. Pitkän kävelyn päätteeksi olimme autollamme ja Riisintien varressa näimme mm. 2 närheä, teeren, pyrstötiaisia ja pikkutikan, kaikki hyviä luotolajeja. Päätimme ajaa Mäntyniemen kautta, jossa näimme iso- ja pikkukäpylintujen sekaparven, Keskiniemeen, jossa oli täysin tyhjää, mutta ylitsemme muutti läheltä äännellen luotokirvinen!
Pöllässä ja Kuivasäikällä näimme 8 teertä ja muutaman merikotkan, mutta Ojakylänlahti oli taas täynnä lintuja! Parin sadan joutsenen ja tuhannen sorsan seassa kellui mm. 60 uiveloa, lapasorsa, 3 lapasotkaa, meri- sekä metsähanhi ja kyhmyjoutsenperhe. Myös merikotka, naurulokkeja ja pajusirkku nähtiin ennen kuin meidän piti kiirehtiä lautalle.

25.10. heräsin taas aikaisin ja lähdin taas kohti Kajaania. Vuottolahdessa huomasin tiellä ison linnun raadon ja pysähdyin katsomaan, mikä se oikein oli. Yllätys oli melkoinen, kun tajusin, että tiellä oli kuollut leveäpyrstökihu! Kirjastonrantaan päästyäni sain kuulla, että kashmirinuunilintu oli jo aamulla nähty kertaalleen. Monta tuntia komppasin useiden muiden kanssa pientä aluetta havaitsematta muuta kuin koskikaran ja mustapääkertun, kunnes noin klo 12 aikaan kuulimme selkeästi viiden äänen sarjan kashmirinuunilinnuin ”tsuit” -ääntä. Mutta taas kerran lintu katosi eikä sitä nähty koko päivän aikana.
Lopulta reilun 7 tuntia kompattuani olin kuullut tämän sarjan lisäksi ainostaan pari kertaa kaukaiset yksittäiset äänet. Kuitenkin tämä viiden äänen sarja oli ollut niin päivän selvä humei, että saatoin todeta saaneeni 600. wp-pinnani, mutta silti suurempiin juhliin ei jaksanut innostua, sillä havainto oli kuitenkin ollut varsin tylsä!

27.10. Siikalahdella oli vielä 156 joutsenta ja Härskiinmutkassa näkyi pilkkasiipi ja kuikka. 28.10. kylällä näkyi vielä 18 kottaraista ja 29.10. Saharannassa 120 kala-, 4 nauru- ja 4 harmaalokkia ja Siikalahdella 83 joutsenta, 110 sinisorsaa, 35 haapanaa, jouhisorsa, tavi, 5 tukkasotkaa, 4 lapasotkaa, 2 uiveloa ja jopa 35 telkkää. Pohjoisessa oli siis selvästi kylmentynyt!

Ja pian sitten kylmeni meilläkin ja Siikalahti taisi jäätyä lopullisesti. Vielä 30.10. railoissa oli 72 joutsenta, 14 sinisorsaa, 4 haapanaa, 7 tukkasotkaa, 4 telkkää ja uivelo. Kävin myös talvisissa tunnelmissa tervehtimässä kuukkeleita, jotka tulivatkin heti pirteinä minua moikkaamaan.

Kuun viimeisenä teimme talvilintulaskennan ja kävelimme reilut 18 kilometriä kotipihasta Siikalahden ympäri. Siikalahti oli jäätynyt täysin ja joutsenet seisoskelivat jäällä tai olivat pienissä sulana pitämissään lampareissa. Reitin mukavimpina havaintoina näkyi 54 joutsenta, haapana, 7 sinisorsaa, pyy, 3 teertä, 2 merikotkaa, 70 kalalokkia, 100 isokoskeloa, palokärki, valkoselkätikka, 7 pyrstötiaista, isolepinkäinen, 4 kottaraista jne. Yhteensä näkyi 34 lajia ja 876 lintuyksilöä.

Syyskuu

Syyskuun alussa retkeilin lähes päivittäin akselilla Siikalahti-Lahdensuo-Kullinsuo ja kämpille palatessa kävin vielä katsomassa Simpelejärvelle upealta uudelta tieltä Härskiinmutkasta. 3.9. Siikalahdelta löytyi naaraspukuinen harmaasorsa ja Lahdensuolta nuori tylli 14 kapustarinnan seurasta. 5.9. kotipihassa lauloi vaimeasti kaksi tiltalttia, Härskiinmutkasta näkyi harmaahaikara kököttämässä kivellä keskellä selkää sekä myös ennätysmäärä eli 25 kanadanhanhea ja Siikalahdella näin ensimmäistä kertaa pyyn parkkipaikan puissa. Lahdensuolla näkyi vielä sinisuohaukkaa, pikkulepinkäistä sekä pari hernekerttua ja petolintuja oli vielä useita lajeja siellä täällä. Illalla saunareissulla yritimme taas pöllöpyyntiä, jolloin helmipöllöatrapille tuli ärhentelemään pari lehtopöllöä. Verkkoon asti ne eivät kuitenkaan tulleet.

6.9. Siikalahdella muutti vesisateiden välissä pari lapinkirvistä ja Lahdensuolla minut säikäytti keskellä metsää lennellyt kokovalkoinen kyyhky – mikä lie kirjekyyhky? 7.9. Siikalahdella näkyi taas vanha tuttu merikotka, patotiellä huuteli nuori luhtakana ja ruokatunnin päätteeksi näytti, että hiirihaukat aloittivat päämuuttorynnäkkönsä, kun hetkessä näin 12 muuttavaa lintua. Ja olihan niitä sitten mennytkin, mutta itse oli töissä. Myös pääskyillä oli kova meno päällä! Töistä kotiin palatessani oli pihanurmellamme harmaapäätikka.

Seuraavina päivinä alkoivat linnut jo olla selvästi vähissä. Mm. viimeiset törmäpääskyt lentelivät vielä Siikalahdella ja Härskiinmutkassa näin vielä 2 kalatiiraa. Lahdensuolle oli saapunut syksyn viimeinen töyhtöhyyppä, jota hätyytteli kaksi eri sinisuohaukkaa. 10.9. Lahdensuolla oli 3 lapinkirvistä, 3 lapinsirkkua ja Siikalahdella näkyi vielä keltavästäräkkejä, harmaasieppo ja ruokokerttunen. Illalla kävin Lappeenrannan Joutsenon Konnunsuolla ja näin piekanan, pohjansirkun, keltavästäräkkejä, pikkulepinkäisen, töyhtöhyypän, pensastaskun, 20 kivitaskua ym., Kotasaaressa pikkusirrin ja Kivisaaressa lapinkirvisen.

Hailuodon ralli

11.9. lähdimme taas tuttuun tapaan, mutta taas vaihtuneeseen aikaan Hailuodon perinteiseen syysralliin. Tällä kertaa idästä oli enemmänkin lähtijöitä, kun Juvalta nappasin kyytiin sinne autolla Lappeenrannasta saapuneen Kiljusen ”jassin”, junalla Mikkeliin saapuneen Lindenin ”andyn” ja tietysti Suojarinteen ”potun”. Lähes yhtä kyytiä ajoimme aina Ouluun saakka, havaiten matkalla ainoastaan 3 tikliä Juvalla, 3 isolepinkäistä Siikalatvan Rantsilassa ja piekanan Tyrnävän Temmeksessä. Oulussa etsiskelimme jonkin aikaa haarahaukkaa Ruskon kaatopaikalta, mutta tuloksetta. Niinpä ajoimme ennen lopulta Oulunsalon lauttarantaan, jossa vielä näimme 30 kala- ja 1 lapintiiran. Lauttarantaan saapui veljeni Pirkkakin ja tuntia myöhemmin illan jo pimennyttyä olimme viimein perillä Hailuodon Pöllässä, josta meillä oli tuttuun tapaan mökki varattuna ja siellä olivatkin jo Oulun pojat eli Antti Vierimaa, Mikko Ala-Kojola sekä Harry Nyström paikalla.

Harry oli järjestänyt meille pitkien menu-suunnitelmien päätteeksi aivan järkyttävän määrän pizzaa, 3 superkuningas- ja yhden hyperkuningaspizzan! Nimet eivät kerro kaikkea, mutta kyllä ne olivat aivan tolkuttoman isoja – isoin aivan järjettömän kokoinen! Niinpä ilta meni jutustellessa ja syödessä ja jossain vaiheessa vähän saatiin aikaiseksi puhua rallistakin, mutta suunnitelmille tuli loppu, kun Harry kaivoi laukustaan jälkiruoat – aivan hervottoman kokoiset korvapuustit, joille potu antoikin nimen ”tukkapölly”!

12.9. heräsimme ajoissa ja pakkasimme ralliautot siten, että meidän joukkueemme minä, Pirkka, Andy ja potu sullouduimme tavaroinemme minun autooni ja Antti, Mikko, jassi ja Harry viimeksi mainitun autoon. Kaverijoukkueemme lähti jo tuttuun tapaan aloittamaan rallinsa Riisinnokalle, mutta me vedimme taskusta yllätyskortin ja suuntasimme aloittamaan Kirkkosalmen lintutorniin.
Olimme tornilla noin 6.30 ja tajusimme aloituspaikan loistavaksi, vielä kun jonkinlainen näkyvä pikkulintumuutto alkaisi! Seitsemältä alkoi ralli ja saimme varsin mukavia lajeja heti alkuun – ideammehan oli ollut aloittaa mahdollisimman lajirikkaasta paikasta, niinpä perinteiset Kirkkosalmilajit kuten harmaasorsa, ruskosuohaukka, nokikana, viiksitimali ja ruokokerttunen saivat seurakseen myös mm. pohjansirkun, lapinsirkun ja merihanhen. Pari tuntia myöhemmin olimme sitten matkalla kohti Riisinnokkaa ja näimme pari teertä sekä kuusitiaisen. Itse nokalta löytyi sitten runsaasti kyhmyjoutsenia, 6 kaakkuria, ampuhaukka, hiirihaukka, kapustarinta, 6 tundrakurmitsaa sekä pikkulokki.
Matkalla kohti toista Kirkkosalmikäyntiä löysimme pikkutikan ja Kirkkosalmelta irtosi vielä harmaasieppo ja pyrstötiaisparvi. Sitten olivat vuorossa Koivukylän kottaraiset, pikkuvarpunen ja kiuru, josta sitten Järventakustan tyhjien peltojen halki suuntasimme kämppämme ohi Pöllänrantaan, josta löytyi alli sekä harmaahaikara.
Sitten oli aika matkata luoteisrannoille ja kerrankin tie oli suhteellisen hyvässä ajokunnossa. Onnekas rastaspysäys Mäntyniemessä ei tuottanut rastaita, mutta kaksi kirjosiipikäpylintua oli mukava yllätys! Keskiniemessä jouduimme kävelemään todella paljon, mutta onneksi siinä ainoassa kahlaajaparvessa oli muutakin kuin suosirrejä eli 8 pulmussirriä, 2 pikkusirriä ja kuovisirri. Lahmuaminen palkittiin myös nuorella selkälokilla sekä ylitsemme muuttaneilla törmä- ja räystäspääskyillä. Ajomatkalla takaisin metsät olivat yhtäkkiä täynnä rastaita ja saimmekin viimein laulu- ja kulorastaan lajilistallemme.Ulkokarvo oli taas kerran yhtä tuottoista kuin ennenkin! Käsittämätön tilanne koettiin, kun kaikki joukkueemme jäsenet nuotittivat yhtä aika eri lajeja toisilleen! Lopulta sekamelskan keskeltä saimme muuttohaukan, töyhtöhyypän, suokukon ja uivelon hoidettua. Hetkeksi unohtunut kalatiirakin viimein muistettiin kuitata ja löytyipä listallemme myös härkälintu ennen merellä olleita 200 silkkiuikkua! Viimeiseksi lajiksemme löysimme vielä Potinlahdelta nuoren ristisorsan, joten lajimääräksemme tuli 95 lajia. Tällä irtosi rallissa 4. sija elikä varsin keskinkertainen suoritus taas tänäkin vuonna.
Pitkän purun jälkeen ohjelma muuttui onneksi rennommaksi, kun pääsimme taas omalla porukalla Pöllään. Iltaa vietettiinkin ”tukkapöllyjen” jämiä syöden, maailman vahvinta chiliä maistellen ym.

13.9. päätimme käydä luovossa vain Ulkokarvossa, koska rallissa ei ollut löytynyt mitään parempaa. Harmaahaikara, mustaviklo, härkälintu, kanahaukka, merihanhia, pikkulokkeja ja kalatiiroja ym. nähtiin ja tietysti närhikin lensi tien yli ollessamme matkalla kohti lauttarantaa.
Pirkka jatkoi kotia kohti, mutta me muut jatkoimme kohti Liminganlahtea. Perinteinen käynti Limingan kunnantalolla tuotti pari turkinkyyhkyä sekä pähkinähakin. Sitten jatkoimmekin kohti Lumijoen Pitkäänokkaa. Vesi oli todella korkealla, joten limppalahden lahmuaminen ei ollut kovinkaan tuottoisaa, mutta sentään jokunen merikotka, muuttohaukka, ampuhaukka, pikkusirri, 2 mustavikloa, metsähanhia ja leukistinen jouhisorsa nähtiin. Autoille päästyämme hyvästelimme Oululaiset, jotka jatkoivat kotia kohti ja me suuntasimme kulkumme jassin ja potun kanssa kohti Siikajoen Tauvon lintuasemaa. Olimme sopineet asemanhoitajien sekä asemalla miehittäjänä olleen rengastajan Sami Timosen kanssa, että saisimme majoittua asemalla ja avustaa aseman rutiineissa.
Niinpä asemalle saavuttuamme ja Samin kanssa hetken jutusteltuamme suuntasimmekin Ulkonokan kiertoon ja lintulaskentaan. Laskimme kaikki nokan kierrolla havainneemme linnut, joista mukavimpia olivat 23 kyhmyjoutsenta, tundrakurmitsa, 6 pulmussirriä, 4 punakuiria, lapinsirkku sekä pulmunen. Asemalle saavuimme auringon laskiessa ja Sami olikin jo laittanut varpuspöllöatrapin soimaan. Pian pöllönauha vaihtui toiseksi ja kohta verkossa killuikin ensimmäinen helmipöllö! Lopulta muutaman tunnin öinen pyynti tuotti viisi helmaria!

14.9. aamulla heräsimme potun kanssa aikaisin ja teimme rutiineihin kuuluvat aamumuuton seurannat eli staijasimme aseman tornista aina tunnin ensimmäiset 15 minuuttia. Avustimme Samia myös verkot kiertämällä, sillä verkoilla oli varsin mukavasti lintuja. Aamun atrapit olivat tuottaneet, 2 varpupöllöä ja ensimmäinen kierros tuotti myös mukavasti rastaita, pajusirkkuja ym. Parin tunnin jälkeen kuitenkin nousi todella sankka sumu ja lintujen liikehdintä tyrehtyi täysin. Olimme kuitenkin saaneet verkoilta mm. leppälinnun, pohjansirkun, peipon, järripeipon ja metsäkirvisen. Muutolla olimme havainneet mm. muutohaukan, hiirihaukan, ruskosuohaukan, harmaahaikaran, pohjantikan sekä pari rautiaista. Paikallisena kujersi jokunen teeri, pajulintu lauloi ja töyhtötiainen piipitti piha puussa.
Lopulta heitimme Samille ja Tauvolle hyvästit ja lähdimme Raahen Yrjänän pikatsekkauksen, joka ei tuottanut tällä kertaa mitään parempaa, kautta kohti kaakkoa.
Lopulta ajoimme yhtä kyytiä Juvalle, josta potu ja jassi jatkoivat kotejansa kohti ja minä ja andy jatoimme kohti Helsinkiä. Lopulta itse parkkeerasin Kirkkonummelle vanhempieni pihaan noin klo 22.00 todella väsyneenä.

Foulaan

Loppukuu meni sitten Iso-Britanniassa, pääosin Shetlannissa Foulan pienessä eristyneessä saaressa. Siellä retkeilimme yhdessä brittikavereittemme kanssa 2 viikkoa. Koko reissukertomuksen voit lukea tästä: Foulan reissu: 15.9.-5.10. 2009 (Mm. viitarastas, tundrakirvinen, tuhkakirvinen, idänpikkusieppo, tundraurpiaisia, lyhytvarvaskiuru, kyhmyhaahka ym.)

Elokuu

Elokuun ensimmäisenä kävin vielä yöllä kuuntelemassa Siikalahdella luhtakanaa, sarvipöllön poikasia sekä ruisrääkkää. Aamulla suuntasimme kauppareissulle Lappeenrantaan ja matkalla Joutsenon Perä-Aholassa näimme pari mehiläishaukkaa ja pikkulepinkäistä, Kotasaaressa jo pitempään viihtyneen nuoren mustapyrstökuirin sekä muita tavallisia kahlaajia ym. ja Saikkolasta bongasimme kylän langoilla viihtyneen 2kv arosuohaukan. Askolassa ei näkynyt ihmeempiä, joten loppuilta meni shoppaillen ja elokuvissa ym.

2.8. saimme mukavan tiedon, että Rolf Mortensenin mökillä oli käen poikanen, jota västäräkki ruokki maapesään. Niinpä suuntasimme heti aamusta Kesälahden Ruokkeeseen ja siellä kuvasimme useamman tunnin ajan käkeä, joka kerjäsi parin metrin korkuisen hiekkaharjanteen huippulipan alla äänekkäästi ruokaa emoiltaan. Pihassa liikkui myös muita lintuja mukavasti, mm. kolmen palokärjen kiekuva parvi. Alkuviikosta kävin Siikalahdella, mutta mainittavimmat havainnot olivat 2 suosirriä ja 15 suokukkoa.

5.8. aloitimme pitkän viikonloppuvapaan, kun suuntasimme Helsinkiin Madonnan konserttiin. Matkalla kävimme tutustumassa Porvoon Ruskikseen, jossa ei paria lapinsirriä kummempaa kuitenkaan näkynyt. 6.8. menikin sitten keikalla. Aamusta ajoimme Lauttasaareen parkkiin, josta kävelimme keskustaan shoppailemaan ja illalla keikalle.
7.8. Hanna lähti junalla takaisin kotiin ja töihin, mutta itse retkeilin leppoisasti. Ensin suuntasin Laajalahdelle, jossa parhaimpina näkyi pikkusirri, heinätavi ja räyskä ja rytikerttunen lauloi. Suomenojalla laskin 120 harmaasorsaa ja 31 liejukanaa. Saltfjärdeniltä ei ihmeitä löytynyt.
8.8. suuntasin Hankoon aikaisin aamulla ja jo auringon noustessa saavuin Vedagrundetille. Päivän tavoitteena oli tietysti sponde elis eli riuttatiira. Pitkä aamustaiji tuotti kuitenkin vain kaakkurin, riskilän, 9 merikotkaa, pari pilkkasiipeä, merikihun ym. Muutto oli kyllä todella vaisua.
PU:n ja Kim Vinarin kanssa jatkoimme Långörenille, jossa sinnikkäästi seuloimme västäräkkejä kunnes löysimme etsimämme eli paikalla koko kesän viihtyneen englanninvästäräkin. Täktomissa staijasimme vielä paahteessa petoja ennen kuin kaverit jatkoivat Helsinkiin ja minä tutustumaan muihin paikkoihin. Täktbukten, Högholmen ja Svanvik eivät kuitenkaan ihmeitä tarjonneet, joten jatkoin Siuntion Sjundbyhyn, jossa bongasin onnistuneesti mekastaneen kuningaskalastajan.
9.8. ajoin takaisin Parikkalaan ilman havaintoja.

10.8. lähdin suoraan töistä Kiteen Hatunvaaraan bongaamaan paikalla pari päivää viihtynyttä käärmekotkaa. Olin perillä viiden aikaan ja paikallisia harrastajia seuraten tuijottelimme parin tunnin ajan taivasta suuntiin, joissa lintu kuulemma oli nähty. Onneksi sitten Parviaisen Ari tuli paikalle ja vihjaisi, että olimme koko ajan seisseet sellaisessa paikassa, josta hallitsi kyllä horisontin yhtä suuntaa lukuun ottamatta hyvin, mutta kun se lintu oli ollut juuri siinä katveessa olevassa suunnassa! Toista tuntia tuijottelimme sitten oikeaan suuntaan mutta pikkuhiljaa väki alkoi jo luovuttaa. Olin jo jäänyt kyseiselle paikalle yksin, kun huomasin ison pedon istumasta erään kelon nokassa. Linnusta näkyi puiden takaa vain jalat ja pyrstö, joten soitin muutkin paikalle, jotta uskalsin siirtyä paikkaan, josta otus näkyisi paremmin. Ja siellähän se oli noin kahden kilometrin päässä, itse asiassa vielä samassa kelossa kuin Ari oli sen edellispäivänäkin nähnyt. Valitettavasti lintu vain istui eikä enää lennellyt, mutta pääasia että näkyi.

11.8. Siikalahdella näkyi vanha merikotka ja Kirkonkylällä näin sattumalta kaksikin eri viitakerttusta. 13.8. Siikalahdella rätisi pikkusieppo.

Viron ralli

14.8. lähdimme jo kolmatta vuotta peräkkäin Viroon ja Estonian Openiin Sampsa Caireniuksen, Erkki Valstan ja tällä kertaa myös Miika Suojarinteen kanssa. Matka sujui ilman mainittavia havaintoja, mutta illalla ehdimme pohjustaa hieman Tallinnassa, sillä rallialue oli Harjumaa. Ensin suuntasimme Paljassaaren lahdelle, josta löytyikin ristisorsa, tukkakoskeloita, harmaasorsia, punakuireja, tundrakurmitsoita, isosirri, mustakurkku-uikku sekä kanahaukka. Stroomirannassa näkyi vielä pari pikkukuovia. Yöksi majoituimme majataloon Paldiskissa.

15.8. ralli alkoi taas kolmelta aamuyöllä. Me toki aloitimme silloin vasta aamupalamme. Pikkuhiljaa suuntasimme metsiin ja tuulisessa kelissä onnistuimme löytää varpus- ja lehtopöllön, pari kehrääjää sekä lehtokurpan. Auringon noustessa tärkeistä lajeista löytyi vielä punakylkirastas. Eräällä mullospellolla pysähdyttyämme huomasi Sampsa käen, joka kuitenkin katosi metsään. Ihmettelimme kuitenkin pellolta kuuluneita ääniä, jotka kuuluivat neljälle kangaskiurulle. Vihterpalun suunnalla havaitsimme alkuun kalasääsken, lapasorsien muuttoparven, taivaanvuohen, 9 valkoposkihanhen muuttoparven ja viimein myös tiedossa olleen turturikyyhkyn. Vihterpalujoen varressa huusivat viitatiaiset ja palokärjet ja läheisellä suoalueella näimme niittykirvisiä, kaukana lentäneen pähkinähakin ja kuulimme pikkutikan. Keikussa näimme ensin sinisuohaukan ja rannassa nuoren pikkulokin. Rantapuskat olivat aivan käsittämättömän täynnä pikkulintuja ja löysimmekin mm. kultarinnan, punavarpusen, kuusitiaisen, pari sirittäjää sekä kaikki kertut kirjokerttu mukaan lukien! Seuraavaksi suuntasimme meristaijille Ristnaan ja heti löysimme kuikan, härkälintuja, pari kaakkuria, 6 jouhisorsaa ja reilun tunnin aikana näimme myös 3 merihanhea, 150 mustalintua, kolmessa parvessa 280 meriharakkaa, jokusen pilkkasiiven, pari lapasotkaa, 25 isosirriä, 15 punakuiria, 55 tundrakurmitsaa, pikkusirrin, 3 merikihua ym. Läheiseltä rannalta löytyi vielä alli, kuovisirrejä, pari lapintiiraa ym. Alliklepassa kuului närhi ja lähirannasta löytyi lapinsirri ja taivaalta löytyivät ensimmäiset merikotkat. Lähimetsästä pyrähti vielä pyy lentoon.
Harju-Ristissä näkyi jo päivän toinen merihanhiparvi, jopa 10 merikotkaa, tuulihaukka, nuolihaukka, tiedotukseen jo aiemmin tullut nuori punajalkahaukka sekä pari mustaleppälintua. Kömmastessa mullospellolla oli vanha selkälokki. Vasalemmasta Padisen paska-altailta löysimme pari liejukanaa sekä mustakurkku-uikkua ja Sampsa näki vilaukselta mustahaikaran ja Eva satakielen, joita muut eivät nähneet. Laokylässä paikasimme epäonnea kuitenkin koiras niittysuohaukalla. Kloogajärveltä löytyi helposti harmaasorsia, punasotkia, räyskiä ja nokikanoja. Karjakylän kettutarhalla ei ollut paikallisia msutavaakkuja, mutta onneksi taivaalla matkanneesta varisparvesta löytyi yksi. Lopulta ajan jo käydessä vähiin suuntasimme Tallinnaan ja Paljassaaren lahdelle, josta löysimme nopeasti 4 ristisorsaa, tukkakoskeloita ja kottaraisia ja vielä ehdimme Paljassaaren lintutornin maisemiin lopettamaan monen muun joukkueen tavoin ja hoitamaan ylitsemme äännellen lentäneen kapustarinnan, hetken laulaneen ruokokerttusen, useammankin luhtakanan ja viimeisenä lajina 2 minuuttia ennen loppua lähelle ääntelemään saapuneet viiksitimalit.
Lopulta saimme kasaan 15 tunnin aikana 145 lintulajia, joka riitti rallissa tasatulokseen voittajajoukkueen kanssa, mutta heillä oli 3 ässää eli lajia, jota ei millään muulla joukkueella ollut, meidän yhtä ässäämme vastaan. Hieno suoritus kuitenkin! Rallin tulosten purkamisen jälkeen yövyimme purkupaikassa.

16.8. lähdimme aamupalan jälkeen Loksan Nömmeveskiin ja havaitsimme matkalla mm. niinkin katkeran lajin kuin räkättirastaan, jota siis emme olleet edellispäivänä havainneet. Olisi räksä riittänyt voittoon perhana! Jokivarresta etsimme paikalla pesinyttä virtavästäräkkiä, jota paikalta jo poistumassa ollut Takavedon joukkue ei ollut löytänyt. Kuningaskalastaja näkyi jo sillalle, mutta virtaväiskiä saimme hakea pitkään ja hartaasti kunnes viimein löysimme sen. Lintu oli vaihtopukuinen koiras, joka lienee jäänyt vielä puolustamaan reviiriään muun perheen jo lähdettyä? Myös peukaloinen rätisi jokivarren puskissa.
Jatkoimme taas rannikkoa kohti havaiten Kuuksalun Valklassa 5 merihanhea. Jatkoimme Kaberneemeen, jossa kirjosieppo ärsytti meitä tahallaan – edellispäivänä sieppomme jäivät sataan harmaasieppoon. Lähisaaren rannalla piipersi pari pulmussirriä, pari vanhaa pikkutiiraa lensi editsemme ja pyrstötiaiset tirskuivat puiden latvustoissa.
Tallinnaa kohti ajaessamme pysähdyimme Maardujärvellä, josta rallia ennen löytynyt, mutta pimitetty jalohaikara löytyi helposti. Myös kanahaukka ja selkälokki nähtiin. Lopulta jatkoimme lauttarantaan ja lautalta vielä näimme merikotkan ja tuhkaselkäisen selkälokin, mutta loppumatka sujui laivan sisätiloissa. Koko retken lajimääräksi Virosta tuli jopa 160 lajia.
Helsinkiin päästyämme tipautimme Evan kämpilleen ja jatkoimme Etu-Viikkiin bongaamaan siellä päivän viettänyttä punakaulahanhea. Illan jo pimentyessä onnistuimmekin löytää hanhen satojen valkoposkien seasta. Väsymyksestä huolimatta loppumatka kotiin sujui oikein mukavasti.

Viikolla kävin taas joka päivä vähintään Siikalahdella, mutta mainittavimpia havaintoja olivat 21.8. 160 kurkea, 410 nokikanaa, 250 tavia. 22.8. illalla näin vilaukselta kotkan, joka jäi hieman vaivaamaan. 23.8. lähdin aamusta pyöräretkelle ja Ristimäestä löysin aivan valtaisan pikkulintuparven, josta löytyi kerttujen seasta myös kultarinta. Valkoselkätikka koputteli myös oksistossa ja 4 tikliä lensi ylitseni. Joukiosta löysin varoittelevan pikkulepinkäisen ja Lahdensuolla saalisteli sinisuohaukka ja puskassa käväisi punavarpunen. Siikalahdella en ehtinyt kuin pitkoksille, kun sain varmistuksen edellispäivän kotkastani – komea vanhempi esiaikuinen kiljukotka lensi ohitseni! Myös vanha merikotka päivysti lahdella ja nuori luhtakana mekasti ruovikossa. Härskiinmutkasta näin vielä pari nuorta pikkulokkia ja kotipihallamme viihtyi yhä nuori kirjosieppo. Lopulta 6 tunnin pyöräretkellä havaitsin hurjat 86 lintulajia!

25.8. Hanna oli oman lintumaalausnäyttelynsä avajaisissa Inkoon Galleria Karaijassa, mutta minulla oli ihan normaali arki. Ruokatunnilla näin taas saman kiljukotkan, joka rundasi komeasti patotielle kokoontuneen harrastajaporukan päällä. Myös kaksi nuorta sinisuohaukkaa saalisteli lahdella. Illalla suuntasin vielä Konnunsuolle bongaamaan sieltä löytynyttä mustapäätaskua, joka olikin mukavasti valmiina putkessa, kun saavuin paikalle – kiitos tästä löytäjille ym. Mukava oli saada ekly-pinna pitkästä aikaa. Loppukuusta kävin yhä päivittäin retkillä, mutta havainnot eivät päätä huimanneet: 28.8. Lahdensuolla oli tylli, Argusjärvellä valkoselkätikka ja Saaren kierros tuotti pari lapinkirvistä (250. vuodari) Akanvaaran Terisuolta ja Pohjasuolta, jossa oli myös nuori kangaskiuru. Tarassiinlahdella pyöri 2 nuorta pikkulokkia ja Tyrjällä oli jopa 100 keltavästäräkkiä. Illalla kävimme saunomassa Tarvaslammella ja kokeilimme keskiyöhön asti pöllöpyyntiä, joka tuottikin heti alkuillasta yhden söötin varpuspöllön.

29.8. kaveriporukan kesken kisasimme Harjulinnan kentällä 10-ottelun ja yllättäen kesken korkeushypyn löysin lähipuista ääntelevän pähkinänakkelin. 31.8. näin Simpelejärvellä noin parikymmentä kanadanhanhea ja myöskin 2 valkoposkihanhea. Keli oli jo varsin syksyinen ja seuraavana päivänä olikin jo syyskuu.

Heinäkuu

Heinäkuussa innostuin taas retkeilemään päivittäin, mutta tulokset olivat varsin laihoja. Pääasiassa tein lyhyitä yöretkiä, mutta joka päivä pyrin käymään Siikalahdellakin.

1.7. olin yöretkellä Dani Burgaksen ja tämän veljen Albertin kanssa. Alkuun stoppasimme tietysti Siikalahdella, jossa näimme saalista kantaneen suopöllön ja kuulimme luhtahuitin. Sitten hoidimme tietysti heinäkurpan, ainakin yksi lintu soi vielä näkyvillä Kullinsuolla. Ruisrääkät ja jo reissun toinen suopöllö olivat myös mukavia haviksia espanjalaisille.
Sitten suuntasimme Poutalaan, jossa Lötjösen Matti oli paria yötä aiemmin nähnyt aivan rajavyöhykkeen rajalla lapinpöllön. Ja löytyihän tämä upea otus pienen pellon keskellä olleen katajan latvasta. Siitä se lennähti peltoon ja seisoskeli siellä ainakin puoli tuntia tuijotellen oletettavasti myyrän kolon suulle. Lopulta se lennähti metsän reunaan, josta se pimenevässä yössä näkyi varsin heikosti.
Jatkettuamme matkaa kuulimme pari viitakerttusta ja näimme runsaasti lehtokurppia, joista yksi herätti suurta kummastusta retkikavereissani istuskelemalla ladon katolla. Sammallammella kuulimme lisää rääkkiä ja viitakerttusen ja Sounion kehrääjäkin hoitui vauhdista.
Tyrjän kierros tuotti lisää rääkkiä sekä viitasirkkalinnun ja aamun jo sarastaessa hoidimme Koitsanlahdelta viiriäisen, lisää rääkkiä sekä sarvipöllön.
Kolmen aikaan aamulla olimme sitten Rautjärven Simpeleen Lahnasella, mutta reiluun tuntiin ei pikkukultarintaa kuulunut. Lopulta Dani ja Albert plokkasivat caligatan eräästä puskasta, josta kuitenkin kohta talitiainen ajoi sen pois. Lintu kuitenkin saatiin määritettyä ja näin Danille elis ja Albertille jo reissun toinen.

Vielä 4.7. näin heinäkurpan, mutta enää ei soidinintoa ollut. Päivällä kävimme laskemassa Sounion sorakuopalta törmäpääskynpesät, jotta saimme BirdLifen projektilajin osalta velvoitteemme tehtyä. 5.7. kuulin vielä pari uutta viitakerttusta ja näin hämmästyttävää kyllä vasta kesän ensimmäiset pikkulepinkäiset Parikkalassa. Punnosen Pekan kanssa tekemämme Saaren kierros oli vaisu: pari rengastettua töyhtöhyypän poikasta, pari kuhankeittäjää ja sinisuohaukka sekä hauska nuori punatulkku, joka piti meitä hetken pilkkanaan.

6.7. näin kotipihallamme käenpiian ja yöllä suuntasin Sulkavalle määrittämään sieltä löytynyttä outoa tai oikeastaan kahtakin sirkkalintua. Mahdollinen viirusirkka määrittyi helposti viitasirkkalinnuksi, mutta se vieressä lauloi todella oudonkuuloinen lintu! Mutta kyllä sekin oli selvä viitasirkkeli, vaikkei sitä näkyviin saatukaan. – Outo viitasirkkalintu -äänitys – Ruokolahden ja Rautjärven läpi palailin pikkuteitä havaiten muutaman hirven, pari kehrääjää sekä teeren.

9.7. Siikalahdella näkyi syksyn ensimmäiset pari harmaahaikaraa ja Kullinsuolla naaras sinisuohaukka. Rengastin taas hyypän poikasen ja Lahdensuolla näin pari pikkukuovia.

11.7. yöretken parhaita olivat yhä Koitsanlahdella pytpyttänyt viiriäinen ja pikkulepinkäistä varoitellut satakielipari ja taas yksi hyypän poikanen.

12.7. aloitin päivittäiset Siikalahden kahlaajakäynnit ja kävinkin koko loppukuun pari kertaa tsekkaamassa tilanteen. Kovin hääppöisiä eivät saldot olleet: Parhaimmillaan töyhtöhyyppiä oli 102, liroja 30, suokukkoja 17, suosirrejä 3, lapinsirrejä 3, pikkukuoveja 2, valkovikloja 10, metsävikloja 2 ja mustavikloja 2. Vain pari kertaa kuitenkin lintuja oli enemmälti, yleensä vain hyvin vähän. Loppukuusta kävin myös lähes joka yö lyhyillä yöretkillä, kun en oikein koskaan enää heinäkuun lopulla ollut niin tehnyt aiemmin: kehrääjä lauloi varovaisesti vielä 18.7. mutta tämän jälkeen kuului lähinnä enää sammakkoääniä, matkintani innoittamina ne kyllä vielä innostuivat laulamaankin. Siikalahden patotiellä kuulin yhtenä yönä (16.7.) viitasirkkalinnun ja 17.7. löysin Kannakselta pensassirkkalinnun. Sarvipöllöpoikueita oli muutamia ympäri lahtea. Muuten havainnot olivat perin vaatimattomia: heinätavi, tikli ja muuta jo edellä mainittua tai muuten ajan kohtaan kuuluvaa.

Perjantaina 24.7. lähdin pitkälle ajomatkalle länteen halki Suomen. Illalla parkkeerasin Kristiinankaupungissa Kiilin satamaan ja pienen odottelun jälkeen laituriin saapui buster-vene kyydissään pari onnellista bongaria. Muutama sana vaihdettiin pikaisesti samalla, kun me erään toisen bongarin kanssa nousimme Toni Vilkin ohjastamaan veneeseen ja lähdimme kohti läheistä Domarkobbanin saarta. Riskilä nousi lentoon edestämme, mutta kohta jo rantauduimme kallioiselle rannalle ja vain muutamia sekunteja myöhemmin, löysin kiikareilla läheisessä poukamassa vilkkaasti liikehdelleen ylänkötyllin! Tämä Suomen ensimmäinen ylänkötylli oli löytynyt edellispäivänä ja jo saman päivän aikana sadat bongarit olivat käyneet saaressa useammankin veneen kyyditessä bongareita non-stoppina edestakaisin. Paikallisille harrastajille valtaisa kiitos, että he jaksoivat useamman päivän ajan tätä touhua vielä jatkaakin, aina niin pitkään kuin lintu oli paikalla. Sunnuntaiaamuna lintua ei enää löytynyt.
Illalla alkoi sataa kaatamalla, mutta kävin vielä Lintutornioppaan opastamana kiertämässä Kristiinankaupingin lintutornit havaiten Siipyyssä pari merikihua sekä valtavat määrät merimetsoja. Olinpa lyhyesti näkevinäni ylänkötyllin vakiokivelläänkin, paremmalla säällä kyseisestä paikasta lintu olisi kyllä hoitunut rannallekin.
Yöksi suuntasin Raumalle, jonne pääsin kaverini Honkasen Juhan luokse yöpymään. Ja seuraava päivä menikin Juhan kanssa Sonisphere festareilla, jossa mm. Linkin Park ja Metallica esiintyivät.

Sunnuntaina 26.7. retkeilin Porissa ja ensin suuntasin Yyteriin. Jo matkalla näin pari turkinkyyhkyä sekä pähkinähakin ja heti parkkipaikan viereisestä metsästä löytyi varpuspöllö.
Tornilla oli helppo tajuta, että vesi oli todella korkealla. Päätin kuitenkin lähteä pienelle kahlailukierrokselle ja niinpä käppäilin puolisen tuntia paljain jaloin rantavedessä ja löysinkin etsimäni ruostesorsan sekä paljon muuta. Mm. 88 ristisorsaa, punakuiri, 2 tundrakurmitsaa, 8 kuovisirriä, 35 suosirriä ym. olivat ”sisikiselle” oikein mukavia haviksia.
Päivällä kävin vielä Kirrinsannassa ihmettelemässä 36 räyskää sekä Yyterin hiekkarannoilla ja Kaarluodossa, ennen kuin lähdin taas halki Suomen kohti kotia.

Kuusamoralli

Kesäkuun ensimmäinen viikko meni Kuusamossa ralliin kovassa tuulessa ja muutenkin kalseassa kelissä pohjustellessa. Öiset pohjustukset eivät osaltani olleet kovinkaan tuottoisia. 1.6. Oulangan keikan tein yhdessä Salokankaan Jukan kanssa ja parhaimmiksi haviksiksi löytyi riekko, piekana, tuulihaukka, ampuhaukka, käenpiika, koskikara, kaukana Venäjän puolella lennähtänyt viirupöllö sekä Juumasta paluumatkalla löytynyt naakka.

2.6. yö meni Aarnialan Jaakon kanssa erinäisiä lutakoita Kuusamon itäpuolella kierrellessä. Pohjansirkku, heinätavipari, 2 lapasorsaa, metso, riekko, kottarainen sekä Keskustan tienoon pikkuvarpunen olivat päivän mainittavimmat havainnot.

3.6. olimme taas ilta kymmenen aikaan lähteneet koluamaan Jaakon kanssa potentiaalisia sinirintapaikkoja ja olimme aika kaukana Rukan luoteispuolella, kun katsoin huvikseni kännykällä Lintutiedotuksen viestit, josko päivän aikana olisi jotain jossain nähty. Kauhukseni heti ensimmäisenä viestinä oli amerikanjääkuikka klo 21.47 Kemijärvi Pirkka Aalto! Olin kyllä huomannut, että Pirkka oli kertaalleen minulle yrittänyt soittaa, mutta olinpa itsekin häntä tavoitellut aamulla, joten enpä arvannut, että kyseessä olisi ollut mitään normaalia kummempaa. En kuitenkaan enää ilta yhdentoista jälkeen herättyäni ollut kehdannut tälle soitella.
Pitihän elistä päästä bongaamaan, kun matkaakaan ei ollut kuin 100km. Ongelmana oli kuitenkin se, että Jaakko oli kyydissäni, eikä tätä kiinnostanut lähteä immeriä katsomaan. Niinpä heitin ensin Jaakon 40 kilsan päähän väärään suuntaan Kuusamoon, jossa Jaakon oli suunnitelmankin mukaan tarkoitus pyöräillä koko aamu. Sitten vasta pääsin lähtemään kohti Kemijärveä, jonne Kuusamosta oli 140km. Onneksi ainoa muu liikenne matkan varrella oli kaksi hirveä ja kourallinen poroja, joten matka sujui varsin nopeasti. Kahden aikaan yöllä pääsin viimein perille ja onneksi Pirkka ja pari paikalle saapunutta bongaria olivat yhä paikalla pitämässä lintua hallinnassa, sillä se oli uiskennellut jo varsin kauas ja oli hädin tuskin tunnistettavissa nukkuessaan. Puolessa tunnissa lintu ei suostunut heräämään, joten yritimme Pirkan kanssa päästä lähemmäksi lintua ajamalla lahden toiseen päähän, mutta sieltä ei kerta kaikkiaan mitenkään päässyt rantaan, joka oli sankan metsän ja parin jyrkänteen takana reilun kilometrin päässä tiestä. Lopulta käytimme Pirkan paikallissuhteita hyväksemme ja ajoimme Sellulle, jonne Pirkalla oli autokohtainen lupa päästä suljetusta portista sisään milloin tahansa. Niinpä pääsimme lopulta näkemään linnun varsin läheltä, mutta yhä sitkeästi nukkuen.
Päätin lähteä vielä kiireellä takaisin Kuusamoon, jotta ehtisin pohjustaa suunnitellut kohteeni hyvään lintuaikaan aamulla. Puolisen tuntia ajettuani Pirkka soitteli ja ilmoitti, että amerikanjääkuikka oli ottanut siivet alleen ja lähtenyt! Olipahan tuuri, että olin ehtinyt käydä paikalla! Ehdin vielä hyvin kierrellä pohjustuspaikkanikin, mutta jänkäkurppaa ja 3 vesipääskyä kummempaa ei löytynyt. Keskustasta Jaakon haettuani löytyi kyllä aiemmin Tiiraan ilmoitettu mustavaris sekä pari lapinsirriä, mustalintua ja silkkiuikku.

4.6. pohjustimme yhdessä pohjoiseen ohikulkumatkalla olleen Suojarinteen ”potun” kanssa Valtavaaralla, jossa kuului tietysti tänä vuonna joka mäennyppylän sinipyrstöjä sekä pari peukaloista ja kuukkeleita. Rukan virtavästäräkki näkyi ja kuului myös, muttei muuta ihmeellistä. Olimme sopivasti Konttaisen parkkipaikalla taas kuuntelemassa yhtä sinipyrstöä, kun piippariin tuli pikkukiljukotka, joka oli suuntaamassa suoraan meitä kohti. Hetken odoteltuamme saapui rallijoukkueemmekin paikalla Jukkaa lukuun ottamatta eli Jaakko, Vesa Jouhki sekä Andreas Lindén. Päätimme siirtyä läheiselle Virkkulan mäelle kotkaa vastaanottamaan. Mitään ei meinannut näkyä, mutta kohta tuli päivitysviesti, että lintu oli yhä tulossa meitä kohti ja pian löysimmekin sopivan näköisen kotkan jatkamassa kaukana kohti itää. Lintu jatkoi kovaan vastatuuleen aktiivista matkalentoaan eikä tehnyt kuin pari vaivaista kaartelua koko havaintoaikana, mutta kaikki näkemämme tuki hyvin pikkukiljukotkamääritystä, joten laitoimme päivitysviestin muiden lähinnä Rukan suunnassa odotelleiden rallijoukkueiden tiedoksi. Lopulta lintu laski niin alas, että se katosi meillä puiden latvojen taakse. Linnusta näkemämme tuntomerkit jäivät muotoon sekä vaaleisiin peitinhöyhenkenttiin, joten meidän oli helppo uskoa jo kahden porukan tekemiin määrityksiin. Lopulta kuitenkin saimme tietää, että ensimmäinen porukka oli ilmeisesti nähnyt aivan eri linnun kuin mikä oli lopulta saapunut meille. Toisen hälytyksen tehnyt porukka oli päivittänyt ensin merikotkan pikkukiljukotkana ja tämä merikotka ei koskaan saapunut meille asti, mutta sen vanavedessä oli tullut toinen kotka, josta tämä porukka oli ottanut kyllä kuvia ja seurannut sitä jopa puoli tuntia, muttei silti ollut siitä koskaan laittanut mitään tiedotusviestiä. Juuri tämä kotka sitten saapui meillekin nähtäväksi, muttei siis koskaan tullut lähemmäksi vaan pysyi kokoa havaintoajan useamman kilometrin etäisyydellä. Illalla saimme sitten tiedon, että kuvien kotkaa pidettiin keisarikotkana ja olipa osa joukkueestammekin nähnyt kuvat. Omassa havaintotilanteessamme olimmekin kerran hetken ihmetelleet, miksi linnun peitinhöyhenkentät näyttivät niin perhanan vaaleilta, mutta tulkitsimme sen valon sekä tietysti etäisyyden aiheuttamaksi. Silti meitä kovasti vaivasi se, että lintu oli kyllä ollut kaikin puolin aivan clarinan muotoinen, pienipäinen, lyhytpyrstöinen ja roikkosiipinen – ei siis lainkaan keisarikotkan mallinen… Vasta päivää myöhemmin näimme koko porukalla huonolaatuiset pari kuvaa linnusta, mutta siis rallin porussa ja kovassa härdellissä. Noissa kuvissa ei kyllä ainakaan ollut pikkukiljukotka!
Nyt jälkiviisaana kuvia huonolaatuisia kuvia hieman lisääkin katselleena ja muiden kommentteja kuulleena, pitäisin lintu jonkin asteisena vaaleana ns. puoli-fulvescens kiljukotkana. Tähänhän kaikki maastossakin tekemämme havainnot linnusta lopulta täsmäisivät parhaiten.

Mutta palataanpa Kuusamoon… 5.5. klo 9.00 aamulla alkoi sitten ralli! Joukkueemme Takaveto aloitti kovassa tuulessa ja tuiskussa alkaneen rallin armottoman pähkäilyn päätteeksi Valtavaaralta, mikä oli virhe. Keli oli todellakin aivan hirveä! Tuuli oli kova ja aina väliin satoi LUNTA! Parin kymmenen minuutin rallin jälkeen meillä oli koossa kolme lajia: pajulintu, peippo ja järripeippo! Konttaisella sentään kuului sinipyrstö ja hoidettuamme närhen ja nähtyämme myös suokukon jatkoimme Rukan Vuosseliin hoitamaan virtavästäräkin. Jatkettuamme matkaa näimme mehiläishaukan, jota ei kuitenkaan nähnyt kuin 3 viiden hengen joukkueestamme, joten se laji jäi saamatta. Vuotungin tienoilla hoitelimme metsähanhet, heinätavi, vesipääskyt sekä mm. piekanan ja matka jatkui mm. hernekertun ja mustarastaan kautta Kuntivaaraan, jossa tunnetulla petopaikalla hoitui alkuun pikkusirkku ja peukaloinen sekä kovalla staijilla myös merikotkat, maakotka, varpushaukka ja parikin haarahaukkaa. Keskustan kierros tuotti silkkiuikun, yllätykset nuolihaukan sekä muuttohaukan ja mustalinnut ja kaatopaikalta hoitui kottarainen. Iltakiertely lumisateen keskellä tuotti vain hyvin pohjustettuja lajeja kuten kanahaukan, kalasääsken sekä lapintiaisen eikä iltakaan ollut kovin tuottoisa, mitä nyt kova Kuusamo-laji mustakurkku-uikku löydettiin paristakin paikasta. Yöllä suuntasimme Oulankaan, missä heikko meno jatkui eikä mitään muuta uutta lajia saatu kuin lehtokurppa. Aamutuimaan sentään hoituivat kuukkeli ja isolepinkäinen sekä helmipöllö. Ja Keskustan tienoille palattuamme ensin hoidimme riekon ja siteen ihmettelimme todella sankassa lumisateessa laulanutta lehtokerttua. Mitäköhän linnulla liikkui mielessä?
Vihdoin aamulla alkoi mennä hyvin! Perinteiset paikat etelässä onneksi sujuivat hyvin, kun sääkin hieman hetkellisesti parantui, niin lajisarakkeemme täyttyi mm. pohjantikalla, puukiipijällä, spondella pikkusiepolla, käenpiialla, kaakkurilla, jänkäkurpalla ja -sirriäisellä sekä kapustarinnalla. Lopetuslajiksemme jäi vielä onnekkaasti Keskustan tienoilta pari minuuttia ennen rallin loppua löytynyt lapinsirri ja ehkä historian hirveimmässä rallikelissä jäimme lopulta vaatimattomaan 119 lajiin, kun meillä kuitenkin oli pohjustusviikolla havaintoja 144 lajista! Onneksi lopulta lajimäärämme riitti kohtuulliseen sijoitukseen eli toiseksi, vaikka vielä peruslajien jälkeen olimme todella kaukana kärjestä. Olihan meillä jäänyt puuttumaan mm. rautiainen sekä monta muuta varsin tavallista lajia. Huutolajeja meillä kuitenkin oli koko joukosta eniten, joten nousu oli varsin komea, mutta pääosin paikalliselle joukkueelle vahvistettuna Klenkoilla, meille ei kuitenkaan ollut mitään saumaa, sillä he saivat kokoon jopa 127 lajia. Onnittelut heille!

7.6. pitkien unien jälkeen päätin vielä kertaalleen käydä Konttaisella kuuntelemassa sinipyrstöä ja Vuotungissa, jossa äänittelin ensin rallissa puuttumaan jäänyttä pohjansirkkua sekä Kuntivaarassa äänittämässä pikkusirkkua. Sitten lähdin valumaan kohti etelää. Hyrynsalmella sain kuningasidean ja päätin yrittää löytää spondea virtavästäräkkiä. Muistin joskus käyneeni jollain koskella bongaamassa virtaväiskiä, joten tsekkasin Tiirasta ja Lintutiedotuksesta virtaväiskihavikset ja niinpä suuntasin Komulankönkäälle. Olin juuri pääsemässä perille, kun Pirkka soitti ja sanoi, että sieltä on juuri tänään löytynyt virtaväiski! Voihan perhana, miksi menit sanomaan! Siinä meni sponde! Enkä minä mitään päiväpinnoja kerää, joten päätin kääntyä ympäri, vaikka matkaa oli enää 3 kilometriä! Pirkka kuitenkin onneksi muisti, kun kerran oli kirjoittanut Linnut -vuosikirjan pikkuharvinaisuuskatsauksiin virtaväiskistä, että jossain muuallakin Hyrynsalmella joskus lajia havaittu ja niinpä pienen selvittelyn jälkeen suuntasin Ukkohallan laskettelukeskukselle, jossa oli ollut edellisvuonna pari laulavaa lintua, mutta ainakaan toistaiseksi ei tältä vuodelta ollut havaintoja ilmoitettu. Onneksi tällekään paikalle ei sattumalta ollut kuin 3 kilsaa. Enpä ehtinyt perille päästyäni kuin nousta autosta, kun jo kuulin tuttua sirisevää laulua ja erään rakenteilla olevan talon katolta kohta löysinkin laulavan virtavästäräkin. Hoitui se sponde näinkin! Koskapa olin matkalla Kirkkonummelle, tiedotukseen tullut viesti vuori-/balkaninuunilinnusta Siuntiossa sai minut pitämään vauhtia yllä. Olin jo aika pitkällä, kun kuitenkin tuli tieto, että kyseessä oli väärin laulava pajulintu. No, olinpahan lopulta perillä Kirkkonummella ihmisten aikaan.

8.6. nukuin pitkään ja otin muutenkin rennosti. Iltapäivällä kävi pikaisesti Laajalahdella katselemassa kahlureita sekä kuuntelemassa rytikerttusen vuodariksi sekä Suomenojalla ihmettelemässä harmaasorsia ja liejukanoja sekä koiras puna- ja tukkasotkan risteymää, kuitaten myös luhtakerttusen vuodariksi.

Seuraavana päivänä meillä olikin sitten Hannan kanssa lähtö Tringan Huippuvuorten retkelle. Reissukertomus on luettavissa tästä: Huippuvuoret: 9.-15.6. 2009 (Mm. jäälokkeja, tiiralokki, isovesipääskyjä, pikkuruokkeja, amerikantavi sekä mm. jääkarhuja, mursuja ja naaleja.)

Vielä on lomaa, joten…

16.6. Palattuamme huippureissulta Huippuvuorilta, Hannan piti jatkaa saman tien Parikkalaan töihin, mutta minulla oli vielä 5 päivää lomaa jäljellä, joten mieluusti pysyin yhä pois Parikkalasta. Kalajoelta oli juuri sopivasti edellisyönä löytynyt outo laulaja, joka oli päivän aikana määritetty kirjorastaaksi ja kun olimme lentoasemalla yöllä yhden aikaan, oli valtava bongarijoukko juuri saanut lajin hoidettua. Niinpä minä päätin lähteä suoraan ajelemaan kohti pohjoista ja tavoitteenani oli päästä seuraavaksi yöksi Kalajoelle. Mutta koska innostuneena sain hyvän temmon päälle, niin lopulta jatkoin yhtä kyytiä Kalajoelle ja pääsin perille Holmanperälle jo ennen aamuseitsemää. Hetken paikkaa ja sitä, ettei paikalla ollut ketään, ihmeteltyäni, aloin etsiskellä tarkkaa paikkaa, missä lintua oli havaittu ja se löytyikin helposti, kun eräässä paikassa keskellä tietä seisoi pystyssä jonkun toisen väsyneen bongarin jättämä puolitäysi Battery-tölkki. Ja eipä aikaakaan, kun metsästä kuului hämmästyttävän voimakas täysin soinniton vihellys, joka toistui noin viiden sekunnin välein. Siinä se oli – KIRJORASTAS! Mutta vihellys kuului aika kaukaa ja lintu oli selvästi hyvin aktiivisesti liikkeessä, koska se kuului koko ajan eri puolilta tiheää metsikköä. Puolisen tuntia yritin löytää hyvää äänityspaikkaa, mutta lintu oli hyvin katkonaisesti äänessä, ja kun se taas aloitti, niin ääni kuului taas aivan uudesta suunnasta. Sitten näin kertaalleen toisella puolella talojen takana metsän reunan päällä lyhyesti suuren raskaasti, mutta voimakkaasti lentäneen lyhyehköpyrstöisen rastaan lennossa, mutta valitettavasti en ehtinyt edes kiikareilla kunnolla mukaan, kun se jo katosi metsän taakse. Tämän jälkeen kirjorastas ei kuitenkaan enää viheltänyt.

Aivan rättiväsyneenä pyörin paikalla vielä hetken törmäten muutamaan lähiseudulle onnistuneen bongauksen jälkeen yöpymään jääneeseen bongariin, ennen kuin jatkoin Vihaspauhan parkkipaikalle autoon nukkumaan merikihujen ja pikkutiirojen lennellessä lähirannassa. Iltapäivällä herättyäni kävin Kalajoella kaupassa havaiten metkan varrella uuttukyyhkyn ja päätin vietellä vielä illankin unten mailla. Iltakymmeneltä herättyäni lähdin vielä uudestaan kuuntelemaan rastasta. Paikalle oli kerääntynyt reilut 50 bongaria joukossa tuttujakin. Ja juuri kun olin pääsemässä bongareiden luokse, kirjorastas vihelsi ensimmäistä kertaa. Monikaan ei ensimmäistä vihellystä kuullut tai tajunnut, mutta onneksi kohta se aloitti aktiivisen viheltelyn. Ja tällä kertaa lintu oli paljon lähempänä, joten edellisiltana kuulemieni matalahkojen vihellysten välissä kuului myös todella korkeaa vihellystä aina välillä. Muutamia tunteja lintua kuunneltuani ja ääniteltyäni, suuntasin läheiselle huoltoasemalle syömään ja jutusteltuani oululaistuttujeni kanssa, suuntasin vielä kerran äänittämään rastasta. Näin aamuyöstä paikalla ei enää ollut ketään muuta, joten viimein sain todella hyvät äänitykset ilman puhuvia tai liikkuvia ihmisiä taustalla. Tältä kirjorastas kuulosti (mp3, 721kb, 45sec). Tyytyväisenä päätin lähteä pois paikalta, mutta minulla ei ollut mitään ajatusta siitä, että mihin sitten?
Olin harkinnut jatkavani pariksi päiväksi Ouluun, mutta kun muistin, että veljeni Riku oli samana päivänä perheineen lähdössä ulkomaille kesälomareissulle, päätin kuitenkin lähteä ajelemaan koti-Parikkalaa kohti. Olisihan sielläkin kolmen viikon hommat rästissä ja paljon löytämättömiä lintuja odottamassa! Alkumatkasta näin vielä useita suopöllöjä isoilla peltolakeuksilla, mutta sisämaassa havainnot loppuivat täysin. Ruokolahdella nukuin pari tuntia autossa ja kävin tutustumassa Putkilahden uuteen lintutorniin, mutta sitten jatkoin taas suorinta tietä kotiin.

18.6. lepäsin koko päivän, mutta oli silti vielä todella poikki. Yöllä kävin Kullinsuolla bongaamassa sieltä löytyneet soidintaneet heinäkurpat. Ainakin kaksi lintua kuului mutta todella kaukaa pellolta. Koitsanlahdella havaittua viiriäistä ei löytynyt, vain viitakerttunen lauloi, mutta sitten sain Lötjösen Matilta viestin, että Ristimäessä oli äänteleviä lehtopöllön poikasia! Ja pian ihmettelimme Matin kanssa jo hyvin lentokykyisiä palleroita, jotka käheällä äänellään jatkuvasti vaativat vanhempiaan tuomaan heille lisää ruokaa – tästä sain tietysti hyvät äänitykset.

19.6. suuntasin pyörällä pikaretkelle Siikalahdelle, jossa jo patotietä polkiessani huomasin paljain silmin tutun näköisen möykyn istumassa kuivassa puussa lahden pohjoispäässä. Ja vanha tuttu kiljukotkahan se siellä istuskeli samassa puussa kuin kahtena edelliskesänäkin. Olipa lintu mukavasti puvun yksityiskohdistakin tunnistettavissa taas vuoden vanhemmaksi eli 4kv:ksi. Juhannuksena 20.6. kävimme Hannan kanssa ihmettelemässä heinäkurppia ja nyt näimmekin kolmen linnun kunnon soidinta. Myös lehtopöllöt käytiin tietysti katsomassa.

Fillariralli

21.6. heti vuorokauden vaihduttua aloitimme Hannan veljen Miikan kanssa perinteisen pyörärallin, tai oikeastaan sen korvikkeen, sillä ralliin ei tänä vuonna ollut saatu innokkaita osallistujia, joten pidimme sen sitten keskenämme. Aloitimme suuntaamalla Ristimäkeen, josta hoituivat niin lehtopöllöt kuin viitakerttusetkin. Sammallampea ennen olimme jo kuulleet runsaasti ruisrääkkiä, lisää viitakerttusia sekä satakielen ym. ja jatkoimme kohti Kolmikantaa. Ennen Kullinsuota kuulimme ja näimmekin kehrääjän ja eräästä ojasta rysähti teerimamma poikueineen lentoon. Kullinsuolla eivät heinäkurpat enää olleet äänessä, ilmeisesti lopettavat jo ennen aamukolmea? Toki pienellä vesisateellakin saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa? Matka jatkui kohti Siikalahtea ja aamun lämmetessä peukaloinen, tiltaltti, töyhtötiainen ja monta muuta tavallista lajia lisättiin listallemme. Sounion kuopalla kävimme laskemassa törmäpääskyjen pesäkolot ja pointsaamassa kivitaskun ennen kuin jatkoimme Siikalahden patotielle. Rastaskerttunen raksutti, luhtakana kötkötti ja kaulushaikara näkyi ja kuului. Mutta vaikka kävimme tornissakin, ei pikkukäpylintuparvea kummempaa enää nähty. Lopulta 8 tunnin ja 42 kilometrin kepoisella polkupyöräretkellä havaitsimme 82 lintulajia. Mutta helposti huomasi, että oli jo keskikesä, sillä moni lintu oli jo laulukautensa lopettanut.

Laulajia

Seuraavana yönä suuntasimme pikaiselle retkelle Hannan ja taas Punkaharjulle kesäloman viettoon saapuneen Mikko Ala-Kojolan kanssa. Lehtopöllöjen ja heinäkurppien kautta jatkoimme kiertelyä vielä pari tuntia, mutta mitään tavallisesta poikkeavaa ei löytynyt. Toki kehrääjät, luhtakanat ja viitakerttusetkin kelpasivat pohjoisen miehelle.

23.6. työpäivän jälkeen Parikkalassa käymässä ollut Punnosen Pekka sai minut ylipuhuttua (kävi varsin helposti) Lappeenrantaan bongaamaan Hanhijärveltä löytynyttä lapinuunilintua. Lintu löytyikin helposti, kun pääsimme paikalle seuraamalla suunnistusapuna ollutta Kiljusen ”jassia”. Tätä todella aktiivisesti laulanutta, kutsuäännellyttä ja muiden outojen äänien lisäksi vielä lennossa siipiään kylkiään vasten päristänyttä lapulia ihmeteltiin ja ääniteltiin sitten aikamme, ennen kuin oli pakko lähteä paluumatkalle kohti Parikkalaa. Kiirettä piti pitää siksi, että olimme Mikon sekä taas Kesälahdelle saapuneet katalaanikaverini Daniel Burgaksen kanssa sopineet yöretkestä. Niinpä kohta taas ihmeteltiin lehtopöllöjä ja heinäkurppia, mutta myös suo- ja sarvipöllöjä, luhtahuittia, viitakerttusia, kehrääjää, pensassirkkalintua sekä tietysti joka pellon ruisrääkkiä. Muutaman tunnin retkellä ei kuitenkaan sen ihmeellisempiä löytöjä tehty,

25.6. lepopäivän ainoiksi haviksiksi tulivat löytämäni käenpiian pesä sekä käsittämättömän söpö laulujoutsenenpoikanen, jonka maanviljelijäkaverini Huotilaisen ”kile” löysi pelloltaan seisoskelemasta traktorin reitiltä. Hetken tätä suloista otusta ihmeteltyäni, päätin viedä sen läheiseen Tiviänlampeen, jossa tiesin joutsenen pesivän. Epäilin, että linnun täytyi kuulua juuri tähän pesueeseen, sillä vaikka vieressä myös Siikalahdella pesi ainakin 3 paria joutsenia, niin sieltä joutsenten olisi ollut vaikeampi päästä pellolle ja poikanen ei olisi ainakaan helpolla osunut oikeaan perheeseen. Vapautettuani poikasen se heti joi hieman ja alkoi sitten itsenäisesti ruokailla lähimmillä vesikasveilla. Kaukana lammen toisella rannalla joutsenemo näytti vielä lähinnä hautovan, joten hieman epäilytti. Onneksi paria päivää myöhemmin näimme paikalla joutsenemon juuri sopivan kokoisia poikasia perässään, joten eiköhän joutsenrassukkamme ollut liittymään päässyt tähän perheeseen.
Illalla Rautjärven Lahnaselta löytyi pikkukultarinta ja pitihän tämä lempilaulajani päästä pointsaamaan. Mutta lintupa ei enää ollutkaan äänessä, kun paikalle pääsin ja toista tuntia sitä kuulostelin.
Mutta 26.6. aamukuudelta suuntasin taas paikalle ja pääsin äänittämään ja ihastelemaan tätä vaatimattoman näköistä laulajaa. Myös valkoselkätikka lensi ylitseni ollessani paikalla. Illalla kävin taas kertaalleen kokeilemassa, olisivatko heinäkurpat kerrankin äänitysetäisyydellä, mutta vain yksi harvakseltaan äännellyt lintu oli yhä liian kaukana. Jatkoin sitten kohti etelää ja Lappeenrannan Joutsenoa. Perä-Aholassa ei vielä yömyöhällä kuulunut mitään, mutta Ravattilassa löytyi jopa 3 viiriäistä samalta pellolta. Ruisrääkkiä oli todella runsaasti, mutta muuta ihmeellistä ei peltokierroksella löytynyt. Aamukolmeksi palasin Perä-Aholaan, jossa nyt turturikyyhky turisi todella komeasti. Mutta lintu päästi vain pari parinkymmenen sekunnin turinaa ennen kuin hiljeni pitkäksi aikaa. Niinpä jatkoin metsäretkelle erääseen komeaan vanhaan metsään, jossa heti alkumatkasta törmäsin pariin ilmeisestikin nuoreen viirupöllöön, mutta mitään muuta ihmeellistä en löytänyt. Eikä aamukaan tuottanut kummempia haviksia, joten jatkoin kotiin nukkumaan

29.6. kiertelimme yöretkellä Hannan kanssa, mutta Koitsanlahden suunnasta ei löytynyt pensassirkkalintua kummempaa. Kullinsuolla heinäkurppien lisäksi näkyi suopöllöpari. Muuten yön havikset jäivät tavallisiksi, sentään tänä kesänä harvalukuinen luhtahuitti löytyi Vartialahdelta ja Siikalahden rastaskerttunen kuului taas. Loppukuun satoikin rankasti, eikä ulos ollut asiaa.

Vauhdikas toukokuu!

Vappuna kiertelimme Saaren tienoilla Hannan ja tämän siskon Elissan kanssa, mutta ihmeellisemmiltä havainnoilta vältyttiin. Jyrkilässä näkyi pikkujoutsen ja Lammitauksella merikotka. Tavja ja oli liian paljon ja ne olivat niin levällään, ettei amerikantavia enää näkynyt, vaikka se yhä paikalla olikin. Syntymäpäiväni aloitin pikaisella yöretkellä ja kuulin pari viirupöllöä ja sarvipöllön, 4 luhtahuittia sekä 10 -kanaa. Aamulla kävimme ensin Oronmyllyllä katsomassa virtavästäräkkiä ja sitten Siikalahdella, jossa näkyi kaakkuri, piekana, muutama pikkukuovi sekä mm. 11 närhen vaellusparvi.

Virolahdelle

Päätimme kuitenkin lähteä viikonlopun viettoon muihin maisemiin ja suuntasimme Virolahdelle. Päivällä staijailimme kovassa tuulessa Kurkelassa ja näimmekin ainoana isompana petolintuna kohti Venäjää matkanneen kiljukotkan! Lintulahdella näkyi jokunen mustaviklo, pari räyskää, lapintiiraa ja kirjosieppoa ym. ja Hurpussa haahkoja ja härkälintuja. Teltan pystytimme Leerviikkiin tornin viereen. Yöllä uulimmekin telttaan mm. mustalintuparvia, alliparven sekä pikkujoutsenen.

3.5. staijailimme koko aamun Hurpussa ja havaitsimme mm. 56 pikkujoutsenta ja 249 tunnistamatonta joutsenta, 3195 hanhea, joista jo 2158 valkoposkea, ainakin 4000 mustalinnun oloista vesilintua, 128 kuikkaa, 736 meriharakkaa, 7 pikkukuovia, punakuirin sekä 5 merikotkaa. Kotimatkalla pysähdyimme Ylämaan Väkevänjärvellä, jossa kellui 10 allihaahkan parvi, kahlaili kattohaikara ja kaarteli haarahaukka. Lappeenrannan Joutsenon Konnunsuolla oli yhä yli 4000 harmaata hanhea ja illalla vielä pointsasimme liejukanan Imatran Lietteen jätäriltä ja ohitimme tien penkalla piilotelleen koppelon Rautjärven Miettilässä. Mukava pikainen reissu oli ollut!

Kevät etenee vauhdilla

4.5. ruokatunti Siikalahdella oli antoisa, kun patotien ylitti kattohaikaraa ja pohjoispuolella kaarteli haarahaukka. Vuoden projektilaji törmäpääskykin näkyi vuodariksi.

5.5. yöretki Siikalahdelle kovassa tuulessa tuotti kuin tuottikin jänkäkurpan ja 6.5. pitkä aamupyöräretki tuotti Tarvaslammelta yllättäen nokkavarpusen sekä käenpiian ja Siikalahdella näkyi illemmalla pikkutylli ja lapinsirri.

7.5. ”potu” eli Suojarinteen Miika saapui viikonlopuksi retkiseuraksi ja tietysti Tornien Taistoon. Sammallammelta bongasimme ”konzan” aamulla löytämän kuningaskalastajan ja ruokokerttusia kuului saapuneen. Pikainen yöretki tuotti viirupöllön sekä vain kaksi luhtahuittia ja 10 -kanaa sekä sarvipöllön.

8.5. kiertelimme Saaren suunnalla: Rautalahdelta löytyi 2 lyhytnokkahanhea, Akanvaaran Tetrisuolla näkyi peltosirkku ja 40 lapinsirkkua ja Lammintauksella tylli.

Tornien Taisto

9.5. oli Tornien Taisto, jossa joukkueemme minä, Hanna, potu, Lötjösen Matti sekä Kuusisalon Ilpo havaitsi 86 lintulajia. Mukavimpia havaintoja olivat 22 pikkujoutsenta, 2512 hanhea, joista 4 merihanhea ja suosirri. Muutto oli varsin vaisua mutta aurinkoa saatiin – hieman liikaakin! Illalla pointasimme vielä mustapyrstökuirin Tarassinlahdelta ja kotipihan iltastaijin kruunasi komea 2kv niittysuohaukka!

10.5. havaitsimme parikin käenpiikaa, 2 kattohaikaraa, mutta pian oli päästävä lepäämään. Pitkät retkipäivän vaativat aina veronsa ennen pitkää…

11.5. ilmeisesti samat edellispäivän pohjoiseen matkanneet kattohaikarat olivat palanneet Tetrisuon pelloille, josta ne kävin polkupyörällä vesisateessa bongaamassa. Sirittäjäkin oli viimein saapunut ja seuraavana päivänä saapui vihdoin hernekerttukin ja sitä seuraavana satakielikin minulle vuodariksi. 13.5. illan pönttöreissulla näin koppelon ja kävimme tarkistamassa, että helmipöllöllä oli kaikki pöntössään hyvin.

Taas Virolahdelle

15.5. suuntasin illalla viikonloppuretkelle Virolahdelle arktikaa katsomaan. Matkan varrella Konnunsuolla oli yhä toista tuhatta hanhea, mukanaan 7 lyhytnokkaa ja suopöllökin näkyi. Virolahden Lintulahdella tapasimme ”potun” kanssa ja jatkoimme kohti Hurppua. Leerviikissä näkyi karikukko ja Hurpussa ylitsemme muutti isosirri.

16.5. yöllä heräsimme jo kolmelta ja teimme muutaman yölaulajapysähdyksen matkalla kohti Lakakalliota, mutta vain satakieliä sekä pari luhtakanaa kuului. Lakalla staijasimme siten 8 tuntia havaiten 5 pikkujoutsenta, yht. 15419 hanhea, joista valtaosa harmaahanhia, lyhytnokkakin. Kuikkalintuja muutti 274, 3 haarahaukkaa kiepui mantereen päällä, 30 pikkukuovia, tervapääsky ja pikkulepinkäinen nähtiin myös. Kangaskiuru lauloi vieressämme koko päivän. Iltastaijilla muutti sitten lähinnä valkoposkihanhia muutama tuhat ja ainakin 50 000 vesilintua – mustalintua ja allia. Sinirinta piipahti laulamassa kalliolla ja merikihu muutti ylitsemme. Iltagrillauksen ohella kuului kehrääjä.

17.5. aloitimme staijin taas neljän aikoihin ja 7 tunnissa havaitsimme 32680 hanhea, nyt valtaosin valkoposkihanhia, joita määritettiin 20696. Päivän upein havainto oli 1300 valkoposkihanhen parvessa ylitsemme muuttanut kiljuhanhi. Tilanne oli kuitenkin niin nopea, että vaikka huomasin linnun aivan suoraan päältämme, ei kukaan muu onnistunut tätä vanhaa koiraslintua nähdä. Lapasotkia muutti 51, kuikkalintuja 266, merikihu, 2 suopöllöä, harmaasieppo ym. Hanna oli hollantilaisryhmineen myös Virolahdella arktikaa ihailemassa ja heidän onnistui nähdä jopa 4 kiljuhanhea eräässä valkoposkiparvessa!
Kotimatkalla pysähdyin taas Väkevänjärvellä, jossa näkyi 2 lapintiiraa, mehiläishaukka, 2 pensaskerttua ja kaulushaikara. Lappeenrannan Ihalaisessa pointsasin kultarinnan. Illalla olin kotona äärimmäisen väsyneenä, mutta silti innostuin mennä rantaan iltastaijille ja näinkin yli 7000 mustalintua ja allia sekä merikihun.

Välillä Parikkalassakin

18.5. Hanna oli saapunut Pohjois-Karjalasta ryhmänsä kanssa ja illalla menimme rengastamaan viirupöllön poikasia. Ryhmä saikin todellisen näytöksen, sillä edelliskesänä vain pariin hyökkäykseen innostunut pöllömamma puolusti poikasiaan nyt oikein toden teolla. Se hyökkäili jatkuvasti ja osuikin useampaan kertaan meitä päähän. Onneksi pehmustetut palomiehen kypärät suojasivat taas sekä meitä että pöllöä. Pointsasimme myös helmipöllömamman Tarvaslammelta ja samalla tarkistin, että pesässä oli nyt jopa 6 poikasta. Hannan veljen Miikan kanssa jatkoimme vielä toisenkin viirupöllöpoikueen rengastukseen. Tämä perhe oli huomattavasti rauhallisempi, naaras tyytyi pariin valesyöksyyn ja murinaan ja koiraskin innostui pariin kertaan huhuilemaan komeasti.

19.5. pikainen yöretki Siikalahdelle tuotti 10 luhtakanaa, 2 -huittia, 10 satakieltä ja sarvipöllön. Pyöräretkellä kuulin päivällä käenpiian. 20.5. Siikalahdella näkyi suosirri ja punajalkaviklo ja kävin myös pikaisella Saaren kierroksella mutta etsimiäni keräkurmitsoita ei vielä löytynyt. 21.5. vuodari oli punavarpunen, joita olikin saapunut jo runsaasti.

PPLY:n kevätrallireissu

22.5. lähdin kohti pohjoista ja Juvalta nappasin ”potun” kyytiin ja jatkoimme kohti Pohjois-Pohjanmaata ja PPLY:n kevätrallia. Siikalatvan Piippolan Kortteisella näimme tuttuun tapaan pari mustatiiraa ja Oulussa näimme tuttuun tapaan rantakurvin. Käytyämme majoittumassa veljelleni Rikulle ja seurusteltuamme hetken, suuntasimme vielä Vierimaan Antin kanssa Sanginjoen Kuparisenpolulle pohjustamaan tietoon saamaamme varpuspöllöä. Illalla vielä teimme pikavisiitin Pyykösjärvelle, josta löytyi punasotka ja yllättäen ohitsemme lensi vanha isolokki! Meillä oli ollut aika hyvä parin tunnin pohjustus! Klo 23.10. haimme vielä joukkueemme viimeisen lenkin eli Lindénin Andreaksen rautatieasemalta ja painuimme nukkumaan.

23.5. valoisa pohjoinen herätti meidät jo klo 7.00 ja pian olimmekin taas pohjustamassa. Kiviniemessä kuului pensaskerttu ja saatuamme Antinkin kyytiin suuntasimme Toppilaan, josta mustaleppälintu löytyi helposti. Lähipuskissa lauloi vielä mustapääkerttukin. Jätärillä oli aivan järkyttävä haju, mutta myös pari karikukkoa, punavarpusia ja merimetso, Huutilammen liejukanaa ei näkynyt, joten lopulta suuntasimme Kuparisenpolulle pohjustamaan sopivaa aloitusta. Pienimuotoisen sekoilun päätteeksi aloituslajiksemme tuli niinkin vaatimaton laji kuin pyy klo 10.58. Koko ajan laulanut tiltaltti tietenkin oli juuri sopivasti hiljentynyt. Varpupöllö hoitui helposti ja onneksi löysimme metsästä myös mm. palokärjen, rautiaisen, töyhtötiaisen, käpytikan, pikkukäpylintuja, puukiipijöitä, kulorastaita sekä hippiäisiä. Matkalla kohti Oulua näkyi vielä 3 tilheäkin, joten metsäkeikka oli onnistunut välttävästi. Huutilammen liejukanaa ei näkynyt vieläkään pikakäynnillä, joten suuntasimme pyykkärille. Mehiläishaukka kaarteli taivaalla ja järveltä löytyi kaikki tavalliset lokit, pohjustamamme punasotka sekä harmaasorsakoiras ym. Toppilankin pohjustuksetkin onnistuivat, toki mustaleppälintu vei hieman aikaa, mutta palkintona oli myös pikkutikka. Jätäriltä löytyi karikukot ja merimetso helposti ja pian suuntasimme hoitamaan rantakurvia ja lähistöltä hoitui myös fasaani sekä uuttukyyhky. Oulun Kiviniemeen saavuimme sopivasti, kun paikalla oli juuri nähty mehiläissyöjä. Andy näkikin sopivan näköisen linnun lyhyesti, mutta me muut emme saaneet lintu putkeen, kun lintu jo syöksyi puiden taa eikä sitä enää löytynyt. Varpus- ja ampuhaukka, pikkutiira, pensaskerttu ja kottarainen ym. lisättiin lajilistallemme. Oulunsaloa nykyisin oleva Kempeleenlahti tuotti mukavina lajeina punakuirin, jänkäsirriäisen sekä pikkusirrin ja Kempeleen Teppolan pelloilla näkyi jokunen mustapyrstökuiri, punavarpunen sekä suopöllö.
Jatkoimme Tyrnävän Murtoon, jossa peltosirkut lauloivat, tuulihaukkoja oli runsaasti, pari pikkukuovia näkyi ja kuului, suopöllöt saalistelivat ja mullospellolla seisoskeli yksinäinen keräkurmitsa. Limingan Virkkula oli pettymys, sillä ainoastaan ristisorsa ja merikotka olivat uusia lajeja. Nuijilistalle saatiin 3 kertaa lennossa näkemäni heinätavi, joka jäi lopulta ainoaksi peruslajipuutteeksemme. Lumijoen Letossa taivaalla näkyi lyhyesti jalohaukka, joka tippui heti metsän taakse, joten määritykseksi jäi nuoli-/punajalkahaukka. Puhkiavanperä vei vain aikaa ja Sannanlahdella käyntikin tuotti vain räyskän. Koskapa ilta oli jo pitkällä, päätimme ajaa suoraan Siikajoelle ja Tauvoon. Alhonmäellä kangaskiuru lauloi yhä puoliltaöin täyttä päätä ja Kaasassa näkyi naarasuivelo. Tauvossa oli myös vesi todella alhaalla, joten rantalietteitä ei ollut, vain valtaisa hiekka-autiomaa! Havainnot jäivät vähiin, mutta sentään merikihu, 2 mustakurkku-uikkua ja sinirinta nähtiin. Merellä näkyi 12 linnun parvi, joista tulivat mieleen allihaahkat, mutta ne menivät liian kaukana, jotta varma tunnistus olisi ollut mahdollinen.
Raahen kaatopaikan huuhkaja näkyi halpohkosti ja matka jatkui kohti etelää Pyhäjoelle. Heinikarinlammella teimme onnistuneen visiitin, kun luhtahuitin lisäksi kuulimme riekon ja useita metsävikloja. Yön kiepuimme pelloilla havaiten useita äänteleviä suopöllöjä, muttemme mitään uutta. Aamustaijille suuntasimme Elävisluotoon ja hyvin menikin! Kuikkalintuja liikkui merellä mukavasti kuten mustalintuja, pilkkasiipiä ja jokunen allikin. Lapasotkapari muutti ohitsemme ja pian myös 2 ruokkia ja haahkapari. Eräällä luodolla seisoskeli valkoposkihanhi ja myös pari merikihua muutti. Tankokarissa lauloi lehtokerttu ja pikakäynti Hanhikivellä tuotti härkälinnun. Kiireellä suuntasimme taas pohjoiseen ja Raahen Lapaluodosta hoidimme kyhmyjoutsenen ja ajonmatkalla hiirihaukan ja närhen. Siikajoen Säikänlahtea emme sankan ruovikon läpi edes nähneet, mutta pari järripeippoa kuultiin. Sääressä peltopysäykset tuottivat hemppoja, kapustarinnan sekä pikkulepinkäisen ja rannoilta löytyi pari metsähanhea sekä upea 45 isosirrin parvi. Piekanan näköinen haukka nähtiin kaukana muutolla, mutta lajia ei saatu varmistettua. Lumijoen puolella viimein kuului samaan pisteeseen tiltaltti ja sirittäjä ja lopetuspaikaksemme jäi Varjakka, josta ei kuusitiaista löytynyt mutta pohjantikkakoiras kyllä.

Lopulta havaitsimme 24 tunnin aikana 156 lintulajia ja sijoituimme kisassa kolmansiksi. Purkuun jäivät meitä ”Podicepsejä” edustamaan Antti ja ”andy”, me ”potun” kanssa lähdimme vielä ajamaan kohti kaakkoa ja kotia. Väsynyt ajo tarjosi sopivan piristysruiskeen Juvalla, jossa pääsimme bongaamaan komeaa koiras niittysuohaukkaa. Lopulta pääsin itse nukkumaan iltakymmeneltä 40 tuntia valvoneena.

Taas välillä Parikkalassa

26.5. jaksoin käydä lyhyellä ruokatuntiretkellä Siikalahdella ja näin 3 suosirriä ja lapinsirrin sekä kuulin rastaskerttusen. 28.5. tuotti kultarinnan ja ruisrääkän ja 29.5. kävin kuuntelemassa vuodariksi viita- ja pensassirkkalinnun, viitakerttusen ja kuhankeittäjän – tunnissa. Nyt kuulin patotieltä 2 rastaskerttusta.

Taas kutsuu mua Kuusamo

29.5. alkoi lomani ja lähdin suoraan töistä reissaamaan. Suuntasin karttoja sen kummemmin vilkaisematta kohti länttä ja ajoin lähes pysähtymättä Jalasjärven Hirvijärvelle saakka bongaamaan sinisiipitavia. Lintu oli juuri sopivasti löytynyt ja pääsin kuittaamaan eliksen suoraan muiden bongareiden putkista. Myös hieman aiemmin löytyneet lampiviklot olivat heti näkyvillä ja pian näimme ja kuulimme soidinta joka päättyi paritteluun. Upealla lintujärvellä oli muutenkin mukavasti lintuja ja illan aikana näin mm. 9 vesipääskyä, jänkäsirriäisen, tyllin, pikkutyllin, 2 lapinsirriä, punajalkaviklon, suokukon, ruskosuohaukan, suopöllön ja 4 heinätavia.
Yöllä lähdin ajamaan kohti pohjoista. Näin muutaman suopöllön ja Sievissä huuhkajankin ja lopulta pääsin aina Kärsämäen Nurmesjärvelle saakka, jossa nukuin autossa pitkälle aamuun. Päivän aikana pääsin vihdoin Kuusamoon saakka ja väsyneenä vilkaisin pikaisesti kaatopaikan lammen, jolla oli pikkutylli ja pari vesipääskyä ennen kuin suuntasin tutulle mökille, jolla muu rallijoukkueemme oli jo ollut majoittuneena – Jukka Salokangas kauemmin, Andreas Lindén, Jaakko Aarniala ja Vesa Jouhki pari päivää. Kunnon päiväunien jälkeen aloin minäkin yöllä 31.5. oman pohjustusurakkani, mutta pitkän kierroksen havainnot jäivät perin vaatimattomiksi. Aamulla kävin hoitamassa sinipyrstön Konttaiselta, jossa se kuului jo liikkuvaan autoon. Kuukausikin vaihtui pohjustaen Kuusamo ralliin, jossa meillä oli edellisvuotinen voitto puolustettavanamme.