. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Joulukuu

Joulukuun ensimmäisenä olin Lappeenrannassa kouluttautumassa ja heti vapauduttuani kävin pointsaamassa Pallonlahdelta jouhisorsan ekly-talvipinnaksi. Kyseessä oli uusi talvilaji Etelä-Karjalaan. Pari pikaista pysähdystä Vuoksella ja Immalanjärvellä tuottivat kanadanhanhen, merimetson, lapasotkan, pilkkasiipiä sekä harmaalokkeja. Parikkalan puolella Koitsanlahdella oli vielä 42 laulujoutsenta ja Joukiossa yhä pari pilkkasiipeä sekä lapasotka. Iltalenkillä (siis ihan oikeasti juoksulenkillä) näin hyvän talvipinnan, kun Likolammella jaloista lähti lehtokurppa.

Kuun alussa oli Kirkkoselkä vielä auki, joten pihaltammekin näin mm. isokoskeloita, kalalokkeja sekä laulujoutsenia. Muutama pikkukäpylintu alkoi viihtyä pihasembrassamme ja enimmillään niitä oli paikalla seitsemän lintua.

Ralli

Perinteinen päivän talviralli pidettiin tällä kertaa 5.12. lauantaina. Oma osallistumiseni oli pitkään vaakalaudalla, mutta lopulta päätin osallistua yhdessä Hannan lintuja harrastamattoman, mutta jo pariinkin eri ralliin osallistuneen veljen Miikan kanssa. Edellisenä päivänä kesken tylsän koulutuksen rustasin paperille lyhykäisen rallisuunnitelman, joka alkoi klo 7.00 kuten rallikin, mutta päättyi jo klo 14.00 sillä minulla olisi jääkiekkopeli Suomenniemellä klo 16.00 ja hyppäisin joukkueen kyytiin Viipurinportilta klo 14.00.

Aamulla tasan klo 7 hain Miikan Tarvaslammelta ja reilun tunnin pyörimmekin ympäri Parikkalaa ja yritimme neljää eri lajia pöllöjä, mutta ainoastaan Oronmyllyn huuhkaja kuultiin listalle. Aamun toinen laji oli sinisorsa Siikalahdelta ja sitten aamu alkoikin jo valjeta, joten suuntasimme Melkoniemen saloille. Korppi ronksutti jo ja pyy lensi ylitsemme Oronmyllyllä ja hömötiainen ja hippiäinen pointsattiin ennen kuin kuukkelit saapuivat aamupalalleen vakiopaikallaan. Metsä ei kuitenkaan tarjonnut nopeilla pysähdyksillä enää muuta, joten jatkoimme Melkoniemen Lahdenpohjaan, jossa usean tavallisen ruokintapaikkalinnun lisäksi saimme listalle vihervarpusen. Tarvaslammen ruokintakaan ei tarjonnut yllätyksiä, joten matka jatkui Härskiinmutkan isokoskeloiden, laulujoutsenten ja kalalokkien kautta Kangaskylälle, jossa oli aivan käsittämättömän hiljaista. Pulun ja varpusten eteen joutui tekemään töitä eikä naakkoja löytynyt ensimmäistäkään.

Siikalahdelle suunnatessamme sain tiedon, että jääkiekkojoukkueemme linja-auto oli hajonnut ja Suomenniemelle mentäisiin omilla autoilla. Sain ylipuhuttua Miikan katsomaan peliä, joten tiesimme nyt, että saattaisimme rallata hieman pitempään. Mutta koska kuitenkin joutuisimme ajamaan Lappeerannan ohi, päätimme että yrittäisimme ehtiä koluamaan Lappeenrannankin paikoille, joten kiirettä oli pidettävä. Siikalahden nopea kierros tuotti isolepinkäisen sekä teeriparven mutta ei parempia tikkoja lainkaan. Onneksi teimme närhen takia pienen kierroksen Surumäessä, sillä närhen lisäksi löytyi räkättirastaspari sekä harmaapäätikka.

Simpeleen Kokkolanjoelta pointsattiin nopeasti koskikara ja pian matka jatkui kohti Imatraa. Immalanjärvellä päätimme tehdä kaksi stoppia, Rautiosta näimme ainoastaan pilkkasiiven ja Lietteeltä harmaalokin, pilkkasiiven ja kaksi tukkasotkaa. Vuoksella teimme kolme lyhyttä stoppia, sillä aikataulu oli todella tiukka! Itä-Siitolasta löytyi telkkien ohella kanadanhanhi ja urpiaisia ja Imatrankoskelta uivelokoiraat, merimetso sekä vastarannalta lapasotka.

Salo-Issakka oli harmiksemme, sen hetken minkä paikalla olimme, täysin linnuton eikä Konnunsuon tienookaan tuottanut mitään havaintoja, joten jatkoimme Kukkuroinmäelle, josta kottaraiset löytyivät todella helposti. Varislinnut ja harmaalokit kiertelivät aika ajoin paniikissa, mutta mitään petolintua emme saaneet näkyville. Niinpä suuntasimme Luukkaansalmelle, josta löysimme minuutissa neljä harmaahaikaraa ja nopeasti myös toisella puolella siltaa todella kaukana uineen härkälinnun.

Kello alkoi tässä vaiheessa olla jo niin paljon, ettei aikaa ollut enää paljon, sillä Suomenniemelle oli vieläkin pitkä matka. Niinpä ajoimme nopeasti Pallonlahdelle, josta tavi löytyi jään reunalta seisoskelemasta ja pian sinisorsamassasta jouhisorsakin. Syötettyämme aku-ankalle hieman leipää, suuntasimme vielä Toikansuolle, jossa päätimme vain ajaa suoran edestakaisin, josko tuurilla jotain näkyisi ja tuuri olikin puolellamme, kun puussa istuskeli suuri kanahaukka.

Lopulta oli pakko lähteä ajamaan Suomenniemelle, jossa olimme lopulta klo 15.30 ja ehdin näin pelin alkuun ihan mukavasti vaikka alkulämmittelyihin en ehtinytkään. Lopulta pelissä tuli turpiin niin, että tukka taipui, mutta rallissa saimme yllättäen jaetun voiton 45 lajillamme!

Iltakahdeksan aikaan ohitimme taas Lappeenrantaa ja päätimme kurvata Toikansuolle, josta huuhkaja kerrankin löytyi puusta istuskelemasta. Niinpä pääsimme vielä näkemään tämän pöllöjen kuninkaankin, joten päivä oli ollut varsin onnistunut. Heitettyäni Miikan Tarvaslammelle ja saunottuani, pääsin lopulta kotiin iltakymmenen jälkeen. Olipahan ollut pitkä päivä!

Jälkikäteen on helppo sanoa, että jos minun ei olisi tarvinnut olla Suomenniemellä klo 15.30, olisi meillä periaatteessa ollut noin pari tuntia aikaa enemmän käytettäväksi lintupaikoilla, tästä jopa tunti valoisaa aikaa. Tällöin skippaamamme Kupari ja Meltola sekä Toikansuo olisivat todennäköisesti tuottaneet jonkin lisälajin ja hieman enempi aikaa olisi voinut olla käytettävissä myös metsäpysähdyksiin, joten 50 lajin maaginen raja olisi voinut olla rikottavissa. Mutta toki aikaa olisi mieluusti käyttänyt nyt käymissämmekin paikoissa mieluusti enemmän, sillä välillä oli niin vauhti päällä, että meinasi mennä hosumiseksi. Mutta hauskaa oli taas, niin kuin ralleissa kuuluukin olla!

Talvi tulee

Itsenäisyyspäivänä tein pikakäynnin Siikalahdelle ja näin varpuspöllön ja koirasvalkoselkätikan. Särkisalmella näkyi räkättirastas ja varpushaukka. 7.12. Kannaksella pyöri 5 tiklin parvi ja 9.12. Siikalahdella näkyi isolepinkäinen ja jäätyneellä Siikalahdella patotien pienessä sulassa sitkutteli vielä koirassinisorsa.

11.12. näkyi Härskiinmutkassa jäätyvällä Simpelejärvellä viimeiset isokoskelot ja kalalokki, Siikalahdella naarasvaseti ja harmaapäätikka sekä pyrstötiaisia ja Vartialahdella vielä 48 laulujoutsenta sekä 2 sinisorsaa. 12.12. teimme pitkän pyöräretken Lötjösen Matin kanssa ja kävimme katsomassa ekosti kuukkeleita. Reissu onnistui yli odotusten kun näimme myös noin 20 taviokuurnan parven. Melkoniemen korppiparvi oli myös suurempi kuin koskaan – 80 lintua. Näin myös, kuinka Särkisalmella pitkään viivytellyt joutsenperhe otti siivet alleen ja lähti kohti etelää.

Talvi saapui kuun puolivälissä kunnolla. Järvet jäätyivät ja alkoi myös tulla lunta oikein toden teolla! 15.12. kävin bongaamassa Simpeleen Kokkolanjoelta pikku-uikun, joka jäi viimeiseksi ja 248. vuodenpinnakseni. Koskikaroja näkyi myös uudensillankoskella ja laskin joelta 16 talvehtimaan jäävää sinisorsaa. Onnekkaasti näin myös tien yli lentäneen ampuhaukan Simpele-cityssä. Kävin myös tarkistamassa, että Likolammen pähkinänakkeli viihtyi yhä ruokinnalla.

16.12. Tyrjän kierros tuotti isolepinkäisen, varpuspöllön pari koskikaraa sekä pari sinisorsaa. Seuraavana päivänä sinisorsia oli 4 ja 23 teeren parvi oli vastaanottamassa auringonsäteitä koivujen latvoissa – pakkasta kun oli noin 20 astetta. 18.12. Simpeleen pikku-uikku oli yhä paikalla ja Siikalahdella näkyi taas harmaapää- ja valkoselkätikat. 19.12. tein taas pitkän pyöräreissun ja kävin hoitamassa koskikaran ekovuodariksi Tyrjältä. Pakkasta oli reilusti ja pyöräily todella kankeaa.

20.12. pikainen Vuoksipysäys tuotti taas kanadanhanhen sekä pari merimetsoa, mutta muu aamupäiväretki ei tuottanut yhtään mitään, vaikka kiertelin mm. Lappeenrannan Toikansuolla ennen jouluostoksille menoani.

Jouluaattona kävin tutustumassa Siikalahden uuteen lintutorniin, joka oli rakennettu opastuskeskuksen taakse pitkosten alkupäähän. Torni on kyllä upea, mutta paikka sille on täysin järjetön! Näkyvyyttä ei ole kuin rajallisesti ja keskellä haavikkoa sijaitessaan, ei sieltä varmaan kesällä juuri mitään kuulekaan. Toivottavasti Metsähallitus tulee tekemään tornin edustan alueelle esim. jotain vastaavaa kuin Espoon Laajalahdella, niin saadaan tornille jotain käyttöä. Edustan aluehan sopisi erinomaisesti Laajalahden tyyliseksi kahlaaja-alueeksi. Lintuja en Siikalahdella nähnyt ainoatakaan, mutta paluumatkalla plokkasin Muttelinmäestä tilhiparven seasta 12 nokkavarpusta!

Joulupäivänä tein perinteisen talvilintulaskennan, joka oli äärimmäisen raskas, sillä monen päivän lumisateen jälkeen ei Siikalahdelle vielä ollut tehty latuja. Niinpä 18,5 kilometrin hiihtolenkistäni valtaosa oli umpihankihiihtoa. Onneksi laskenta alkoi todella mukavasti, kun asemalta löysin 9 taviokuurnan parven ja Muttelinmäeltä varpuspöllön – molemmat uusia laskentalajeja! Mutta sitten seuraavat 10 kilometriä olivatkin yhtä tuskaa! Lopulta lintuja alkoi taas löytyä kunnolla vasta, kun olin taas lähestymässä kotiamme. Yhteensä 20 lajia ja 399 lintuyksilöä kirjautui havikseeni. Mainittavia olivat muuten ainoastaan 7 räkättirastasta.

Loppuvuosi meni töiden ja urheilun merkeissä, joten viimeisiksi havainnoiksi kirjautuivat 26.12. Muttelinmäessä tien yli saaliin kanssa lentänyt varpushaukka sekä 31.12. Siikalahdella näkynyt 15 teeren parvi ja Tyrjällä yhä olleet koskikara ja 4 sinisorsaa.

Pimeä marraskuu

Marraskuun alussa oli talvista. Jopa lunta oli mukavasti ja linnut olivat talven myötä lähteneet etelään. Kuitenkin ennen kuun puoltaväliä taas lämpeni ja loppukuun oli todella synkkää ja vesisateista. Jopa jo pitkään jäässä ollut Siikalahti suli kokonaan kuun viimeisinä päivinä. Lintujakin alkoi taas liikkua hieman enemmän, kun vielä pohjoisessa viivytelleitä vesilintuja saapui sulille vesille niinä harvoina vähemmän sateisina päivinä.

Alkukuusta retkeilin lähinnä vain tutulla akselilla Härskiinmutka-Siikalahti-Vartialahti ja havainnot jäivät varsin vaisuiksi. Kotipihasta näkyneet pari pilkkasiipeä, mustalintu, silkkiuikku, pari naurulokkia ja pari kottaraista, Likolammella näkynyt pikkutikka, Kannaksella räksäparvessa ollut punakylkirastas, Vartialahden kuikka, 22 kanadanhanhea, haapana, jokunen alli ja pilkkasiipi sekä Siikalahden merikotkapari olivat kuun alkupuolen ainoita mainittavia havaintoja.

14.11. olivat odotetut EKLY:n 40-vuotisjuhlat sekä Erämaalinnustoseminaari. Edellisiltana meille saapuneen Pirkan kanssa suuntasimme aamuhämärissä kohti Lappeenrantaa. Matkan varrella retkeilimme muutaman tunnin Imatralla havaiten Immalanjärvellä silkkiuikun, 3 allia, 6 pilkkasiipeä, mustalinnun, pari lapasotkaa sekä tukkasotkan ja Vuoksella kanadanhanhen, 3 lapasotkaa, tukkasotkan, uivelon, pari pilkkasiipeä ja mustalintua, pari tikliä sekä peräti 26 merimetsoa. Päivä meni upeita esityksiä katsellen, joista erityisesti Pertti Koskimiehen tunturihaukka-, Kimmo Martiskaisen valkoselkätikka- ja Alexander Kondratjevin tundraesitys ansaitsevat tulla mainituiksi! Illalla juhlistettiin EKLY:ä ja palkittiin huikea määrä vanhoja toimihenkilöitä, jopa kolme henkilöä (Koskimies, Sojamo ja Terho Poutanen) sai kultaisen ansiomerkin. Lisäksi Esa Sojamo näytti upeita kuvia Saimaalta ja loppuhuipennuksena oli Jari Kontiokorven hauska lintuaiheinen kisa. Seuraavana aamuna oli sitten vielä BirdLifen edustajiston kokous, josta porukka lähti sitten suoraan kohti kotejansa. Itse jäin kärvistelemään Lappeenrantaan, kun illalla oli vielä kaukispeli siellä.

Seuraavan viikon rerkeily oli taas vähäistä, kun vettä tuli koko ajan taivaan täydeltä ja oli niin järkyttävän pimeää ja ankeaa.

20.11. suuntasimme kohti Helsinkiä, Hanna jo aamusta, jotta ehti päiväksi Eläinmuseolle tutustumaan taas kuukauden työrupeamaansa, ja minä työpäiväni jälkeen. Pikaiset pysähdykset Immalanjärvellä ja Vuoksella tuottivat taas aivan samaa lajistoa kuin edellinenkin käynti, näyttäisi taas siltä, että Vuoksen talvehtijat olisivat samat kuin monena vuonna aiemminkin.
21.11. aamusta suuntasin Kirkkonummen Medvastölle, jossa pitkällisen tapituksen jälkeen näin kaukana väreilyssä kelluneessa vesilintumassassa harmaasorsan lennossa. Kuukausipinna olisi kuitenkin hoitunut paljon helpommin Suomenojalta, jossa kellui 9 repesorsaa. Laajalahdellakin kävin pikaisesti ennen kuin suuntasin Helsingin keskustaan ja Yliopiston päärakennukselle Bongariliiton syyskokoukseen, jossa Dick Forsman näytti upeita välimerenhaukkakuvia ja kertoi lajin määrityksestä ja brittipariskunta Alan Davies ja Ruth Miller kertoivat The Biggest Twitch –maailmanpinnabongausvuodestaan. Olihan minulla sinne Vuoden bongari -taulukin palautettavana ja jouduinpa liiton hallitukseen varajäseneksikin. Iltaa vietettiin porukalla vielä Iguanassa, joten oli todella mukavaa!
22.11. retkeilin vielä Kirkkonummella havaiten mm. varpuspöllön Eestinkylässä, järkyttävän komeasarvisen valkohäntäpeuran Saltfjärdenillä ja tuttuja merimaisemia Porkkalassa. Päivällä lähdin sitten kotia kohti, jottei koko matkaa tarvinnut ajaa pimeässä.

Loppukuun oli reilut 5 astetta lämmintä eikä edes yöpakkasista tietoakaan. Simpelejärvellä pyöri yhä reilut parikymmentä kalalokkia, jokunen harmaalokki sekä 3 naurulokkia. Joukionsalmesta löytyi lapasotka ja Lahdenkylästä varpuspöllö. Isolepinkäisiä oli myös siellä täällä, joten myyränpurijoilla lienee vihdoin jotain tarjolla. Sulaneella Siikalahdella popsi kaloja yhä vanhat komeat merikotkat ja joutsenia oli kerääntyneenä suojaisille lahdille isompiinkin porukoihin.
29.11. kävin taas Imatralla, mutta havainnot olivat yhä sitä samaa: Immalanjärvellä oli 2 lapasotkaa, 5 tukkasotkaa, 6 pilkkasiipeä sekä 10 harmaalokkia ja Vuoksella uivelo, 2 pilkkasiipeä, koskikara ja merimetsoja. Kuun viimeisenä päivänä löysin vielä Kukkaronlahdelta pari pilkkasiipeä ja kylälle saapui reilun sadan tilhen parvi tyhjentämään viimeisiä pihlajia marjoista.

Vielä Foulalla

Syyskuu vaihtui lokakuu vaihtui Shetlannin Foulalla. Lokakuun ensimmäinen päivä olikin ikimuistoinen, kun edellispäivänä löytyneet tuhka- ja tundrakirvinen olivat yhä paikalla ja hyvin kuvattavissa ja illalla löysimme Hannan kanssa reissun kovimman lajin, vasta Shetlannin toisen ja Iso-Britannian kahdeksannen viitarastaan! 2.10. siirryimme vielä Shetlannin pääsaarelle retkeilemään ja vasta 5.10. palailimme koti-Suomeen. Koko reissukertomuksen voit lukea tästä: Foulan reissu: 15.9.-5.10. 2009 (Mm. viitarastas, tundrakirvinen, tuhkakirvinen, idänpikkusieppo, tundraurpiaisia, lyhytvarvaskiuru, nummiriekkoja ym.)

Loppuarktikaa

6.10. oli minulla onneksi vielä vapaana, sillä reissu oli ollut rankka ja olimme lopulta olleet kotona vasta myöhään yöllä. Niinpä nukuin varsin pitkään ennen kuin jaksoin lähteä retkelle ja katsomaan, vieläkö arktisia hanhia olisi pelloilla paikallisina. Ja olihan niitä! Jo kotipihalla näkyi ensimmäinen valkoposkihanhien muuttoparvi ja pohjoista kohti ajaessani niitä alkoi näkyä lisää. Särkisalmi, Akanvaaran Tetrisuo, Pohjasuo ja Lammintaus olivat kuitenkin yllättävän tyhjiä, yhteensä tuhatkunta valkoposkea, joutsenia, jokunen teeri, pari kanahaukkaa ja isolepinkäinen näkyi. Mutta Jyrkilässä sitten paukahti, kun siellä oli komeat 10500 valkoposkea levittäytyneenä ympäri peltoaukeaa ja oletettavasti järvessä oli vielä runsaasti lisää näkymättömissä. Muita hanhia oli parvissa käsittämättömän vähän, sillä vain 2 metsähanhea ja 1 tundrahanhi löytyi. Myös kurki kökötti pellolla. Joutsenia oli 230, joukossaan pikkujoutsen ja harmaapäätikka lensi ylitseni.
Honkakylässä oli 2000 valkoposkea seassaan 2 tundrahanhea ja seuraavat hanhilössit löytyivät sitten rajatietä Parikkalaan palattuani Tyrjältä, jossa oli 2000 valkkaria ja tundrahanhi. Kontiolammella kuitenkin velloi vielä suurempi parvi, 4000 valkkaria, joita seuloessani löysin nopeasti niiden joukosta kauniin punakaulahanhen!

Pääsin saman tien näkemään linnun jalat hyvin ja sain varmistettua, ettei sillä ollut renkaita ja laitettuani linnusta tiedon Lintutiedotukseen, parvi yhtäkkiä säikähti jotain, nousi taivaalle ja levisi ympäriinsä. Palanneiden lintujen joukosta en enää punakaulaa löytänyt. Niinpä jatkoin Kullinsuolle jatkamaan hanhilaskentaa ja sieltä löytyikin taas 3000 valkoposkea ja lähes välittömästi huomasin, että kaiketi sama punakaulahanhi oli parven seassa. Lötjösen Mattikin ehti paikalla lintua katsomaan, ennen kuin parvi taas kahahti ilmaan ja punakaulaa ei enää sen koommin löytynyt. Pyörin loppuillan Siikalahdella sen toivossa, että punakaula löytyisi sieltä Siikalahtipinnaksi, mutta vain 500 valkkaria pyöri lahdella merikotkan säikyteltävinä. Muita lahdella nähtyjä lintuja olivat mm. 450 haapanaa, 4 lapasorsaa, 230 joutsenta, 35 tukkasotkaa, lapasotka, 70 nokikanaa ja kurki.

7.10. Siikalahden pikainen kierros tuotti huvittavan vuodarin, sillä näin nyt vasta vuoden ensimmäisen sepelhanhen, joka laidunsi pellolla 700 valkoposken kanssa. Tiviällä pellolla taapersi 227 laulujoutsenta mukanaan pikkujoutsen. Kontiolammen ja Tyrjän tienoilla velloi suuri 6000 valkoposkihanhen pari mukanaan 30 metsä- ja 2 tundrahanhea.

Seuraavina parina päivinä tein vastaavanlaiset Siikalahtikierrokset pitkälti samanlaisin tuloksin, valkoposkia oli parhaimmillaan hieman toista tuhatta ja Tyrjällä 4000 lisää, metsähanhia oli toistakymmentä ja tundrahanhia oli reilut 30. Tiviänlammella kellui mustalintu ja Härskiinmutkasta näkyi merimetso, Likolammella kuikutti harmaapäätikka. 10.10. pöllöpyynti Tarvaslammella tuotti helmipöllörengastuksen.

11.10. Härskiinmutkassa kellui 3 allia, Särkisalmella 1200 valkkaria seuloessamme ylitsemme lensi isokäpylintu, Akanvaaran Tetrisuolla oli 1000 valkkaria, Pohjasuolla 3800 seassaan outo todennäköinen valkoposken ja punakaulan risteymä, Ala-Ollukassa 4000 valkkaria sekä toinen samanlainen risteymä sekä pikkujoutsenperhe, jossa molemmilla vanhemmilla oli kaularenkaat ja paluumatkalla vielä Liuharannan pelloilla oli 3000 valkoposkea.

Seuraavina päivinä hanhet olivat pääosin lähteneet, sillä vain muutamia pikkuparvia näkyi siellä täällä ja muutenkin oli todella hiljaista. Perinteiset kierrokset lähiseudulla tuottivat mm. pari kuikkaa Härskiinmutkasta, uiveloita Tiviänlammelta ja vesilintuja ja joutsenia sekä kolme isolepinkäistä Siikalahdelta.

17.10. Savonlinnan reissulla näimme tuttuun tapaan pari pähkinähakkia Punkaharjulla. 18.10. Siikalahdella muutti 1780 allia, 196 tundrahanhea, 5 lapasotkaa, 22 pilkkasiipeä sekä taivaalta kuului kerran päivänselvä iso-/mongoliankirvisen ääni! Lintua ei vain nähty eikä se äännellyt kuin kerran, mutta todella lähellä. Ilmeisesti se laskeutui jonnekin lähellemme keskelle lahtea. Myös 3 tikliä ja 8 pyrstötiaista näkyi muutolla ja harmaapäätikka ja valkoselkätikka tappelivat keskenään.

Seuraavina päivinä havainnot toistivat itseään eikä mitään mainittavampaa löytynyt 21.10. Siikalahdella oli 3 kuusitiaista ja lehtokurppa ja Vartialahdella alli, 2 mustalintua sekä pyy. 22.10. Siikalahdella näkyi viimeinen 76 valkoposkihanhen parvi, 3 lapasotkaa, 30 muuttavaa ja 1 paikallinen alli, 2 merikotkaa, kanahaukka ja 3 isolepinkäistä. Härskiinmutkassa kierteli vielä 30 tundrahanhen porukka.
23.10. erehdyin ottamaan työpaikalla influenssarokotteen, joka nosti välittömästi minulle kuumeen ja muutenkin olo oli todella huono. Muutenhan sairastaminen olisi kyllä sopinut, mutta kun piti lähteä yrittämään eliksiä! Niinpä särkylääkkeiden voimin ajoin töistä suoraan Kajaaniin yrittämään kashmirinuunilintua iltapäivän pariksi tunniksi. Kuulinkin linnun ainakin pariin kertaan, mutta vain kerran ja aika kaukaa, mutten päässyt näkemään lintua lainkaan. Vielä iltahämärissä Österbergin Jukan kanssa löysimme puskista mustapää- ja lehtokertun, mutta elislajista ei saatu sellaista havaintoa, että sen olisi kehdannut pointsata. Illalla ajoin Ouluun, jossa majoituin veljeni Rikun perheen luokse.

24.10. heräsin aikaisin ja suuntasin klo 7.30 Hailuodon lauttaan. Lautalla oli pari autollista muitakin orneja, mm. Väyrysen Tuomas, jonka maasturilla päätimme jatkaa yhdessä kohti Tömppää. Tömpässä ajoimme hieman pitemmälle kuin mitä tavallisella autolla olisi päässyt ja jatkoimme loppumatkan rantaan kävellen. Pian muukin porukka sai meidät kiinni ja yhdessä aloimme seuloa lähes tyhjää rantaa kurmitsojen toivossa. Ensin löysimme vain pulmusparven ja sitten pian myös suosirrejä, isosirrin sekä tundrakurmitsan. Onneksi porilaiset olivat vaihtaneet tapaamansa Esa Aallon kanssa puhelinnumeroita, sillä tämä oli suunnannut suoraan Riisinnokkaan ja soitti sieltä, että skvattien seassa oli amerikankurmitsan näköinen lintu Isomatalalla.
Niinpä me lahmusimme rantaa pitkin, pari jänkäkurppaa ilmaan säikyttäen, Riisinnokalle välittämättä yhdestä porukasta bongareita, joka tuuletti takanamme elistä ilmeisesti luultuaan isosirriä amerikankurmitsaksi tai sitten he vain saivat jonkun päivän pinnan siitä – kiva kun muilla on hauskaa! Onneksi oikea lintu löytyi Isomatalalta, jossa se kahlaili yhdessä neljän tundrakurmitsan ja suosirrien kanssa. Pian myös Tömpän kahlurit lensivät paikalle ja yhteensä siis näimme 11 suosirriä, 5 tundrakurmitsaa, isosirrin ja Suomen ensimmäisen amerikankurmitsan! Ylitsemme muutti myös västäräkki ja merellä kellui pari kyhmyjoutsenta.
Aikamme kurmitsaa ihmeteltyämme ja opiskeltuamme, päätimme lähteä Tuomaksen kanssa sponderetkelle muualle luotoon. Pitkän kävelyn päätteeksi olimme autollamme ja Riisintien varressa näimme mm. 2 närheä, teeren, pyrstötiaisia ja pikkutikan, kaikki hyviä luotolajeja. Päätimme ajaa Mäntyniemen kautta, jossa näimme iso- ja pikkukäpylintujen sekaparven, Keskiniemeen, jossa oli täysin tyhjää, mutta ylitsemme muutti läheltä äännellen luotokirvinen!
Pöllässä ja Kuivasäikällä näimme 8 teertä ja muutaman merikotkan, mutta Ojakylänlahti oli taas täynnä lintuja! Parin sadan joutsenen ja tuhannen sorsan seassa kellui mm. 60 uiveloa, lapasorsa, 3 lapasotkaa, meri- sekä metsähanhi ja kyhmyjoutsenperhe. Myös merikotka, naurulokkeja ja pajusirkku nähtiin ennen kuin meidän piti kiirehtiä lautalle.

25.10. heräsin taas aikaisin ja lähdin taas kohti Kajaania. Vuottolahdessa huomasin tiellä ison linnun raadon ja pysähdyin katsomaan, mikä se oikein oli. Yllätys oli melkoinen, kun tajusin, että tiellä oli kuollut leveäpyrstökihu! Kirjastonrantaan päästyäni sain kuulla, että kashmirinuunilintu oli jo aamulla nähty kertaalleen. Monta tuntia komppasin useiden muiden kanssa pientä aluetta havaitsematta muuta kuin koskikaran ja mustapääkertun, kunnes noin klo 12 aikaan kuulimme selkeästi viiden äänen sarjan kashmirinuunilinnuin ”tsuit” -ääntä. Mutta taas kerran lintu katosi eikä sitä nähty koko päivän aikana.
Lopulta reilun 7 tuntia kompattuani olin kuullut tämän sarjan lisäksi ainostaan pari kertaa kaukaiset yksittäiset äänet. Kuitenkin tämä viiden äänen sarja oli ollut niin päivän selvä humei, että saatoin todeta saaneeni 600. wp-pinnani, mutta silti suurempiin juhliin ei jaksanut innostua, sillä havainto oli kuitenkin ollut varsin tylsä!

27.10. Siikalahdella oli vielä 156 joutsenta ja Härskiinmutkassa näkyi pilkkasiipi ja kuikka. 28.10. kylällä näkyi vielä 18 kottaraista ja 29.10. Saharannassa 120 kala-, 4 nauru- ja 4 harmaalokkia ja Siikalahdella 83 joutsenta, 110 sinisorsaa, 35 haapanaa, jouhisorsa, tavi, 5 tukkasotkaa, 4 lapasotkaa, 2 uiveloa ja jopa 35 telkkää. Pohjoisessa oli siis selvästi kylmentynyt!

Ja pian sitten kylmeni meilläkin ja Siikalahti taisi jäätyä lopullisesti. Vielä 30.10. railoissa oli 72 joutsenta, 14 sinisorsaa, 4 haapanaa, 7 tukkasotkaa, 4 telkkää ja uivelo. Kävin myös talvisissa tunnelmissa tervehtimässä kuukkeleita, jotka tulivatkin heti pirteinä minua moikkaamaan.

Kuun viimeisenä teimme talvilintulaskennan ja kävelimme reilut 18 kilometriä kotipihasta Siikalahden ympäri. Siikalahti oli jäätynyt täysin ja joutsenet seisoskelivat jäällä tai olivat pienissä sulana pitämissään lampareissa. Reitin mukavimpina havaintoina näkyi 54 joutsenta, haapana, 7 sinisorsaa, pyy, 3 teertä, 2 merikotkaa, 70 kalalokkia, 100 isokoskeloa, palokärki, valkoselkätikka, 7 pyrstötiaista, isolepinkäinen, 4 kottaraista jne. Yhteensä näkyi 34 lajia ja 876 lintuyksilöä.

Syyskuu

Syyskuun alussa retkeilin lähes päivittäin akselilla Siikalahti-Lahdensuo-Kullinsuo ja kämpille palatessa kävin vielä katsomassa Simpelejärvelle upealta uudelta tieltä Härskiinmutkasta. 3.9. Siikalahdelta löytyi naaraspukuinen harmaasorsa ja Lahdensuolta nuori tylli 14 kapustarinnan seurasta. 5.9. kotipihassa lauloi vaimeasti kaksi tiltalttia, Härskiinmutkasta näkyi harmaahaikara kököttämässä kivellä keskellä selkää sekä myös ennätysmäärä eli 25 kanadanhanhea ja Siikalahdella näin ensimmäistä kertaa pyyn parkkipaikan puissa. Lahdensuolla näkyi vielä sinisuohaukkaa, pikkulepinkäistä sekä pari hernekerttua ja petolintuja oli vielä useita lajeja siellä täällä. Illalla saunareissulla yritimme taas pöllöpyyntiä, jolloin helmipöllöatrapille tuli ärhentelemään pari lehtopöllöä. Verkkoon asti ne eivät kuitenkaan tulleet.

6.9. Siikalahdella muutti vesisateiden välissä pari lapinkirvistä ja Lahdensuolla minut säikäytti keskellä metsää lennellyt kokovalkoinen kyyhky – mikä lie kirjekyyhky? 7.9. Siikalahdella näkyi taas vanha tuttu merikotka, patotiellä huuteli nuori luhtakana ja ruokatunnin päätteeksi näytti, että hiirihaukat aloittivat päämuuttorynnäkkönsä, kun hetkessä näin 12 muuttavaa lintua. Ja olihan niitä sitten mennytkin, mutta itse oli töissä. Myös pääskyillä oli kova meno päällä! Töistä kotiin palatessani oli pihanurmellamme harmaapäätikka.

Seuraavina päivinä alkoivat linnut jo olla selvästi vähissä. Mm. viimeiset törmäpääskyt lentelivät vielä Siikalahdella ja Härskiinmutkassa näin vielä 2 kalatiiraa. Lahdensuolle oli saapunut syksyn viimeinen töyhtöhyyppä, jota hätyytteli kaksi eri sinisuohaukkaa. 10.9. Lahdensuolla oli 3 lapinkirvistä, 3 lapinsirkkua ja Siikalahdella näkyi vielä keltavästäräkkejä, harmaasieppo ja ruokokerttunen. Illalla kävin Lappeenrannan Joutsenon Konnunsuolla ja näin piekanan, pohjansirkun, keltavästäräkkejä, pikkulepinkäisen, töyhtöhyypän, pensastaskun, 20 kivitaskua ym., Kotasaaressa pikkusirrin ja Kivisaaressa lapinkirvisen.

Hailuodon ralli

11.9. lähdimme taas tuttuun tapaan, mutta taas vaihtuneeseen aikaan Hailuodon perinteiseen syysralliin. Tällä kertaa idästä oli enemmänkin lähtijöitä, kun Juvalta nappasin kyytiin sinne autolla Lappeenrannasta saapuneen Kiljusen ”jassin”, junalla Mikkeliin saapuneen Lindenin ”andyn” ja tietysti Suojarinteen ”potun”. Lähes yhtä kyytiä ajoimme aina Ouluun saakka, havaiten matkalla ainoastaan 3 tikliä Juvalla, 3 isolepinkäistä Siikalatvan Rantsilassa ja piekanan Tyrnävän Temmeksessä. Oulussa etsiskelimme jonkin aikaa haarahaukkaa Ruskon kaatopaikalta, mutta tuloksetta. Niinpä ajoimme ennen lopulta Oulunsalon lauttarantaan, jossa vielä näimme 30 kala- ja 1 lapintiiran. Lauttarantaan saapui veljeni Pirkkakin ja tuntia myöhemmin illan jo pimennyttyä olimme viimein perillä Hailuodon Pöllässä, josta meillä oli tuttuun tapaan mökki varattuna ja siellä olivatkin jo Oulun pojat eli Antti Vierimaa, Mikko Ala-Kojola sekä Harry Nyström paikalla.

Harry oli järjestänyt meille pitkien menu-suunnitelmien päätteeksi aivan järkyttävän määrän pizzaa, 3 superkuningas- ja yhden hyperkuningaspizzan! Nimet eivät kerro kaikkea, mutta kyllä ne olivat aivan tolkuttoman isoja – isoin aivan järjettömän kokoinen! Niinpä ilta meni jutustellessa ja syödessä ja jossain vaiheessa vähän saatiin aikaiseksi puhua rallistakin, mutta suunnitelmille tuli loppu, kun Harry kaivoi laukustaan jälkiruoat – aivan hervottoman kokoiset korvapuustit, joille potu antoikin nimen ”tukkapölly”!

12.9. heräsimme ajoissa ja pakkasimme ralliautot siten, että meidän joukkueemme minä, Pirkka, Andy ja potu sullouduimme tavaroinemme minun autooni ja Antti, Mikko, jassi ja Harry viimeksi mainitun autoon. Kaverijoukkueemme lähti jo tuttuun tapaan aloittamaan rallinsa Riisinnokalle, mutta me vedimme taskusta yllätyskortin ja suuntasimme aloittamaan Kirkkosalmen lintutorniin.
Olimme tornilla noin 6.30 ja tajusimme aloituspaikan loistavaksi, vielä kun jonkinlainen näkyvä pikkulintumuutto alkaisi! Seitsemältä alkoi ralli ja saimme varsin mukavia lajeja heti alkuun – ideammehan oli ollut aloittaa mahdollisimman lajirikkaasta paikasta, niinpä perinteiset Kirkkosalmilajit kuten harmaasorsa, ruskosuohaukka, nokikana, viiksitimali ja ruokokerttunen saivat seurakseen myös mm. pohjansirkun, lapinsirkun ja merihanhen. Pari tuntia myöhemmin olimme sitten matkalla kohti Riisinnokkaa ja näimme pari teertä sekä kuusitiaisen. Itse nokalta löytyi sitten runsaasti kyhmyjoutsenia, 6 kaakkuria, ampuhaukka, hiirihaukka, kapustarinta, 6 tundrakurmitsaa sekä pikkulokki.
Matkalla kohti toista Kirkkosalmikäyntiä löysimme pikkutikan ja Kirkkosalmelta irtosi vielä harmaasieppo ja pyrstötiaisparvi. Sitten olivat vuorossa Koivukylän kottaraiset, pikkuvarpunen ja kiuru, josta sitten Järventakustan tyhjien peltojen halki suuntasimme kämppämme ohi Pöllänrantaan, josta löytyi alli sekä harmaahaikara.
Sitten oli aika matkata luoteisrannoille ja kerrankin tie oli suhteellisen hyvässä ajokunnossa. Onnekas rastaspysäys Mäntyniemessä ei tuottanut rastaita, mutta kaksi kirjosiipikäpylintua oli mukava yllätys! Keskiniemessä jouduimme kävelemään todella paljon, mutta onneksi siinä ainoassa kahlaajaparvessa oli muutakin kuin suosirrejä eli 8 pulmussirriä, 2 pikkusirriä ja kuovisirri. Lahmuaminen palkittiin myös nuorella selkälokilla sekä ylitsemme muuttaneilla törmä- ja räystäspääskyillä. Ajomatkalla takaisin metsät olivat yhtäkkiä täynnä rastaita ja saimmekin viimein laulu- ja kulorastaan lajilistallemme.Ulkokarvo oli taas kerran yhtä tuottoista kuin ennenkin! Käsittämätön tilanne koettiin, kun kaikki joukkueemme jäsenet nuotittivat yhtä aika eri lajeja toisilleen! Lopulta sekamelskan keskeltä saimme muuttohaukan, töyhtöhyypän, suokukon ja uivelon hoidettua. Hetkeksi unohtunut kalatiirakin viimein muistettiin kuitata ja löytyipä listallemme myös härkälintu ennen merellä olleita 200 silkkiuikkua! Viimeiseksi lajiksemme löysimme vielä Potinlahdelta nuoren ristisorsan, joten lajimääräksemme tuli 95 lajia. Tällä irtosi rallissa 4. sija elikä varsin keskinkertainen suoritus taas tänäkin vuonna.
Pitkän purun jälkeen ohjelma muuttui onneksi rennommaksi, kun pääsimme taas omalla porukalla Pöllään. Iltaa vietettiinkin ”tukkapöllyjen” jämiä syöden, maailman vahvinta chiliä maistellen ym.

13.9. päätimme käydä luovossa vain Ulkokarvossa, koska rallissa ei ollut löytynyt mitään parempaa. Harmaahaikara, mustaviklo, härkälintu, kanahaukka, merihanhia, pikkulokkeja ja kalatiiroja ym. nähtiin ja tietysti närhikin lensi tien yli ollessamme matkalla kohti lauttarantaa.
Pirkka jatkoi kotia kohti, mutta me muut jatkoimme kohti Liminganlahtea. Perinteinen käynti Limingan kunnantalolla tuotti pari turkinkyyhkyä sekä pähkinähakin. Sitten jatkoimmekin kohti Lumijoen Pitkäänokkaa. Vesi oli todella korkealla, joten limppalahden lahmuaminen ei ollut kovinkaan tuottoisaa, mutta sentään jokunen merikotka, muuttohaukka, ampuhaukka, pikkusirri, 2 mustavikloa, metsähanhia ja leukistinen jouhisorsa nähtiin. Autoille päästyämme hyvästelimme Oululaiset, jotka jatkoivat kotia kohti ja me suuntasimme kulkumme jassin ja potun kanssa kohti Siikajoen Tauvon lintuasemaa. Olimme sopineet asemanhoitajien sekä asemalla miehittäjänä olleen rengastajan Sami Timosen kanssa, että saisimme majoittua asemalla ja avustaa aseman rutiineissa.
Niinpä asemalle saavuttuamme ja Samin kanssa hetken jutusteltuamme suuntasimmekin Ulkonokan kiertoon ja lintulaskentaan. Laskimme kaikki nokan kierrolla havainneemme linnut, joista mukavimpia olivat 23 kyhmyjoutsenta, tundrakurmitsa, 6 pulmussirriä, 4 punakuiria, lapinsirkku sekä pulmunen. Asemalle saavuimme auringon laskiessa ja Sami olikin jo laittanut varpuspöllöatrapin soimaan. Pian pöllönauha vaihtui toiseksi ja kohta verkossa killuikin ensimmäinen helmipöllö! Lopulta muutaman tunnin öinen pyynti tuotti viisi helmaria!

14.9. aamulla heräsimme potun kanssa aikaisin ja teimme rutiineihin kuuluvat aamumuuton seurannat eli staijasimme aseman tornista aina tunnin ensimmäiset 15 minuuttia. Avustimme Samia myös verkot kiertämällä, sillä verkoilla oli varsin mukavasti lintuja. Aamun atrapit olivat tuottaneet, 2 varpupöllöä ja ensimmäinen kierros tuotti myös mukavasti rastaita, pajusirkkuja ym. Parin tunnin jälkeen kuitenkin nousi todella sankka sumu ja lintujen liikehdintä tyrehtyi täysin. Olimme kuitenkin saaneet verkoilta mm. leppälinnun, pohjansirkun, peipon, järripeipon ja metsäkirvisen. Muutolla olimme havainneet mm. muutohaukan, hiirihaukan, ruskosuohaukan, harmaahaikaran, pohjantikan sekä pari rautiaista. Paikallisena kujersi jokunen teeri, pajulintu lauloi ja töyhtötiainen piipitti piha puussa.
Lopulta heitimme Samille ja Tauvolle hyvästit ja lähdimme Raahen Yrjänän pikatsekkauksen, joka ei tuottanut tällä kertaa mitään parempaa, kautta kohti kaakkoa.
Lopulta ajoimme yhtä kyytiä Juvalle, josta potu ja jassi jatkoivat kotejansa kohti ja minä ja andy jatoimme kohti Helsinkiä. Lopulta itse parkkeerasin Kirkkonummelle vanhempieni pihaan noin klo 22.00 todella väsyneenä.

Foulaan

Loppukuu meni sitten Iso-Britanniassa, pääosin Shetlannissa Foulan pienessä eristyneessä saaressa. Siellä retkeilimme yhdessä brittikavereittemme kanssa 2 viikkoa. Koko reissukertomuksen voit lukea tästä: Foulan reissu: 15.9.-5.10. 2009 (Mm. viitarastas, tundrakirvinen, tuhkakirvinen, idänpikkusieppo, tundraurpiaisia, lyhytvarvaskiuru, kyhmyhaahka ym.)

Elokuu

Elokuun ensimmäisenä kävin vielä yöllä kuuntelemassa Siikalahdella luhtakanaa, sarvipöllön poikasia sekä ruisrääkkää. Aamulla suuntasimme kauppareissulle Lappeenrantaan ja matkalla Joutsenon Perä-Aholassa näimme pari mehiläishaukkaa ja pikkulepinkäistä, Kotasaaressa jo pitempään viihtyneen nuoren mustapyrstökuirin sekä muita tavallisia kahlaajia ym. ja Saikkolasta bongasimme kylän langoilla viihtyneen 2kv arosuohaukan. Askolassa ei näkynyt ihmeempiä, joten loppuilta meni shoppaillen ja elokuvissa ym.

2.8. saimme mukavan tiedon, että Rolf Mortensenin mökillä oli käen poikanen, jota västäräkki ruokki maapesään. Niinpä suuntasimme heti aamusta Kesälahden Ruokkeeseen ja siellä kuvasimme useamman tunnin ajan käkeä, joka kerjäsi parin metrin korkuisen hiekkaharjanteen huippulipan alla äänekkäästi ruokaa emoiltaan. Pihassa liikkui myös muita lintuja mukavasti, mm. kolmen palokärjen kiekuva parvi. Alkuviikosta kävin Siikalahdella, mutta mainittavimmat havainnot olivat 2 suosirriä ja 15 suokukkoa.

5.8. aloitimme pitkän viikonloppuvapaan, kun suuntasimme Helsinkiin Madonnan konserttiin. Matkalla kävimme tutustumassa Porvoon Ruskikseen, jossa ei paria lapinsirriä kummempaa kuitenkaan näkynyt. 6.8. menikin sitten keikalla. Aamusta ajoimme Lauttasaareen parkkiin, josta kävelimme keskustaan shoppailemaan ja illalla keikalle.
7.8. Hanna lähti junalla takaisin kotiin ja töihin, mutta itse retkeilin leppoisasti. Ensin suuntasin Laajalahdelle, jossa parhaimpina näkyi pikkusirri, heinätavi ja räyskä ja rytikerttunen lauloi. Suomenojalla laskin 120 harmaasorsaa ja 31 liejukanaa. Saltfjärdeniltä ei ihmeitä löytynyt.
8.8. suuntasin Hankoon aikaisin aamulla ja jo auringon noustessa saavuin Vedagrundetille. Päivän tavoitteena oli tietysti sponde elis eli riuttatiira. Pitkä aamustaiji tuotti kuitenkin vain kaakkurin, riskilän, 9 merikotkaa, pari pilkkasiipeä, merikihun ym. Muutto oli kyllä todella vaisua.
PU:n ja Kim Vinarin kanssa jatkoimme Långörenille, jossa sinnikkäästi seuloimme västäräkkejä kunnes löysimme etsimämme eli paikalla koko kesän viihtyneen englanninvästäräkin. Täktomissa staijasimme vielä paahteessa petoja ennen kuin kaverit jatkoivat Helsinkiin ja minä tutustumaan muihin paikkoihin. Täktbukten, Högholmen ja Svanvik eivät kuitenkaan ihmeitä tarjonneet, joten jatkoin Siuntion Sjundbyhyn, jossa bongasin onnistuneesti mekastaneen kuningaskalastajan.
9.8. ajoin takaisin Parikkalaan ilman havaintoja.

10.8. lähdin suoraan töistä Kiteen Hatunvaaraan bongaamaan paikalla pari päivää viihtynyttä käärmekotkaa. Olin perillä viiden aikaan ja paikallisia harrastajia seuraten tuijottelimme parin tunnin ajan taivasta suuntiin, joissa lintu kuulemma oli nähty. Onneksi sitten Parviaisen Ari tuli paikalle ja vihjaisi, että olimme koko ajan seisseet sellaisessa paikassa, josta hallitsi kyllä horisontin yhtä suuntaa lukuun ottamatta hyvin, mutta kun se lintu oli ollut juuri siinä katveessa olevassa suunnassa! Toista tuntia tuijottelimme sitten oikeaan suuntaan mutta pikkuhiljaa väki alkoi jo luovuttaa. Olin jo jäänyt kyseiselle paikalle yksin, kun huomasin ison pedon istumasta erään kelon nokassa. Linnusta näkyi puiden takaa vain jalat ja pyrstö, joten soitin muutkin paikalle, jotta uskalsin siirtyä paikkaan, josta otus näkyisi paremmin. Ja siellähän se oli noin kahden kilometrin päässä, itse asiassa vielä samassa kelossa kuin Ari oli sen edellispäivänäkin nähnyt. Valitettavasti lintu vain istui eikä enää lennellyt, mutta pääasia että näkyi.

11.8. Siikalahdella näkyi vanha merikotka ja Kirkonkylällä näin sattumalta kaksikin eri viitakerttusta. 13.8. Siikalahdella rätisi pikkusieppo.

Viron ralli

14.8. lähdimme jo kolmatta vuotta peräkkäin Viroon ja Estonian Openiin Sampsa Caireniuksen, Erkki Valstan ja tällä kertaa myös Miika Suojarinteen kanssa. Matka sujui ilman mainittavia havaintoja, mutta illalla ehdimme pohjustaa hieman Tallinnassa, sillä rallialue oli Harjumaa. Ensin suuntasimme Paljassaaren lahdelle, josta löytyikin ristisorsa, tukkakoskeloita, harmaasorsia, punakuireja, tundrakurmitsoita, isosirri, mustakurkku-uikku sekä kanahaukka. Stroomirannassa näkyi vielä pari pikkukuovia. Yöksi majoituimme majataloon Paldiskissa.

15.8. ralli alkoi taas kolmelta aamuyöllä. Me toki aloitimme silloin vasta aamupalamme. Pikkuhiljaa suuntasimme metsiin ja tuulisessa kelissä onnistuimme löytää varpus- ja lehtopöllön, pari kehrääjää sekä lehtokurpan. Auringon noustessa tärkeistä lajeista löytyi vielä punakylkirastas. Eräällä mullospellolla pysähdyttyämme huomasi Sampsa käen, joka kuitenkin katosi metsään. Ihmettelimme kuitenkin pellolta kuuluneita ääniä, jotka kuuluivat neljälle kangaskiurulle. Vihterpalun suunnalla havaitsimme alkuun kalasääsken, lapasorsien muuttoparven, taivaanvuohen, 9 valkoposkihanhen muuttoparven ja viimein myös tiedossa olleen turturikyyhkyn. Vihterpalujoen varressa huusivat viitatiaiset ja palokärjet ja läheisellä suoalueella näimme niittykirvisiä, kaukana lentäneen pähkinähakin ja kuulimme pikkutikan. Keikussa näimme ensin sinisuohaukan ja rannassa nuoren pikkulokin. Rantapuskat olivat aivan käsittämättömän täynnä pikkulintuja ja löysimmekin mm. kultarinnan, punavarpusen, kuusitiaisen, pari sirittäjää sekä kaikki kertut kirjokerttu mukaan lukien! Seuraavaksi suuntasimme meristaijille Ristnaan ja heti löysimme kuikan, härkälintuja, pari kaakkuria, 6 jouhisorsaa ja reilun tunnin aikana näimme myös 3 merihanhea, 150 mustalintua, kolmessa parvessa 280 meriharakkaa, jokusen pilkkasiiven, pari lapasotkaa, 25 isosirriä, 15 punakuiria, 55 tundrakurmitsaa, pikkusirrin, 3 merikihua ym. Läheiseltä rannalta löytyi vielä alli, kuovisirrejä, pari lapintiiraa ym. Alliklepassa kuului närhi ja lähirannasta löytyi lapinsirri ja taivaalta löytyivät ensimmäiset merikotkat. Lähimetsästä pyrähti vielä pyy lentoon.
Harju-Ristissä näkyi jo päivän toinen merihanhiparvi, jopa 10 merikotkaa, tuulihaukka, nuolihaukka, tiedotukseen jo aiemmin tullut nuori punajalkahaukka sekä pari mustaleppälintua. Kömmastessa mullospellolla oli vanha selkälokki. Vasalemmasta Padisen paska-altailta löysimme pari liejukanaa sekä mustakurkku-uikkua ja Sampsa näki vilaukselta mustahaikaran ja Eva satakielen, joita muut eivät nähneet. Laokylässä paikasimme epäonnea kuitenkin koiras niittysuohaukalla. Kloogajärveltä löytyi helposti harmaasorsia, punasotkia, räyskiä ja nokikanoja. Karjakylän kettutarhalla ei ollut paikallisia msutavaakkuja, mutta onneksi taivaalla matkanneesta varisparvesta löytyi yksi. Lopulta ajan jo käydessä vähiin suuntasimme Tallinnaan ja Paljassaaren lahdelle, josta löysimme nopeasti 4 ristisorsaa, tukkakoskeloita ja kottaraisia ja vielä ehdimme Paljassaaren lintutornin maisemiin lopettamaan monen muun joukkueen tavoin ja hoitamaan ylitsemme äännellen lentäneen kapustarinnan, hetken laulaneen ruokokerttusen, useammankin luhtakanan ja viimeisenä lajina 2 minuuttia ennen loppua lähelle ääntelemään saapuneet viiksitimalit.
Lopulta saimme kasaan 15 tunnin aikana 145 lintulajia, joka riitti rallissa tasatulokseen voittajajoukkueen kanssa, mutta heillä oli 3 ässää eli lajia, jota ei millään muulla joukkueella ollut, meidän yhtä ässäämme vastaan. Hieno suoritus kuitenkin! Rallin tulosten purkamisen jälkeen yövyimme purkupaikassa.

16.8. lähdimme aamupalan jälkeen Loksan Nömmeveskiin ja havaitsimme matkalla mm. niinkin katkeran lajin kuin räkättirastaan, jota siis emme olleet edellispäivänä havainneet. Olisi räksä riittänyt voittoon perhana! Jokivarresta etsimme paikalla pesinyttä virtavästäräkkiä, jota paikalta jo poistumassa ollut Takavedon joukkue ei ollut löytänyt. Kuningaskalastaja näkyi jo sillalle, mutta virtaväiskiä saimme hakea pitkään ja hartaasti kunnes viimein löysimme sen. Lintu oli vaihtopukuinen koiras, joka lienee jäänyt vielä puolustamaan reviiriään muun perheen jo lähdettyä? Myös peukaloinen rätisi jokivarren puskissa.
Jatkoimme taas rannikkoa kohti havaiten Kuuksalun Valklassa 5 merihanhea. Jatkoimme Kaberneemeen, jossa kirjosieppo ärsytti meitä tahallaan – edellispäivänä sieppomme jäivät sataan harmaasieppoon. Lähisaaren rannalla piipersi pari pulmussirriä, pari vanhaa pikkutiiraa lensi editsemme ja pyrstötiaiset tirskuivat puiden latvustoissa.
Tallinnaa kohti ajaessamme pysähdyimme Maardujärvellä, josta rallia ennen löytynyt, mutta pimitetty jalohaikara löytyi helposti. Myös kanahaukka ja selkälokki nähtiin. Lopulta jatkoimme lauttarantaan ja lautalta vielä näimme merikotkan ja tuhkaselkäisen selkälokin, mutta loppumatka sujui laivan sisätiloissa. Koko retken lajimääräksi Virosta tuli jopa 160 lajia.
Helsinkiin päästyämme tipautimme Evan kämpilleen ja jatkoimme Etu-Viikkiin bongaamaan siellä päivän viettänyttä punakaulahanhea. Illan jo pimentyessä onnistuimmekin löytää hanhen satojen valkoposkien seasta. Väsymyksestä huolimatta loppumatka kotiin sujui oikein mukavasti.

Viikolla kävin taas joka päivä vähintään Siikalahdella, mutta mainittavimpia havaintoja olivat 21.8. 160 kurkea, 410 nokikanaa, 250 tavia. 22.8. illalla näin vilaukselta kotkan, joka jäi hieman vaivaamaan. 23.8. lähdin aamusta pyöräretkelle ja Ristimäestä löysin aivan valtaisan pikkulintuparven, josta löytyi kerttujen seasta myös kultarinta. Valkoselkätikka koputteli myös oksistossa ja 4 tikliä lensi ylitseni. Joukiosta löysin varoittelevan pikkulepinkäisen ja Lahdensuolla saalisteli sinisuohaukka ja puskassa käväisi punavarpunen. Siikalahdella en ehtinyt kuin pitkoksille, kun sain varmistuksen edellispäivän kotkastani – komea vanhempi esiaikuinen kiljukotka lensi ohitseni! Myös vanha merikotka päivysti lahdella ja nuori luhtakana mekasti ruovikossa. Härskiinmutkasta näin vielä pari nuorta pikkulokkia ja kotipihallamme viihtyi yhä nuori kirjosieppo. Lopulta 6 tunnin pyöräretkellä havaitsin hurjat 86 lintulajia!

25.8. Hanna oli oman lintumaalausnäyttelynsä avajaisissa Inkoon Galleria Karaijassa, mutta minulla oli ihan normaali arki. Ruokatunnilla näin taas saman kiljukotkan, joka rundasi komeasti patotielle kokoontuneen harrastajaporukan päällä. Myös kaksi nuorta sinisuohaukkaa saalisteli lahdella. Illalla suuntasin vielä Konnunsuolle bongaamaan sieltä löytynyttä mustapäätaskua, joka olikin mukavasti valmiina putkessa, kun saavuin paikalle – kiitos tästä löytäjille ym. Mukava oli saada ekly-pinna pitkästä aikaa. Loppukuusta kävin yhä päivittäin retkillä, mutta havainnot eivät päätä huimanneet: 28.8. Lahdensuolla oli tylli, Argusjärvellä valkoselkätikka ja Saaren kierros tuotti pari lapinkirvistä (250. vuodari) Akanvaaran Terisuolta ja Pohjasuolta, jossa oli myös nuori kangaskiuru. Tarassiinlahdella pyöri 2 nuorta pikkulokkia ja Tyrjällä oli jopa 100 keltavästäräkkiä. Illalla kävimme saunomassa Tarvaslammella ja kokeilimme keskiyöhön asti pöllöpyyntiä, joka tuottikin heti alkuillasta yhden söötin varpuspöllön.

29.8. kaveriporukan kesken kisasimme Harjulinnan kentällä 10-ottelun ja yllättäen kesken korkeushypyn löysin lähipuista ääntelevän pähkinänakkelin. 31.8. näin Simpelejärvellä noin parikymmentä kanadanhanhea ja myöskin 2 valkoposkihanhea. Keli oli jo varsin syksyinen ja seuraavana päivänä olikin jo syyskuu.

Heinäkuu

Heinäkuussa innostuin taas retkeilemään päivittäin, mutta tulokset olivat varsin laihoja. Pääasiassa tein lyhyitä yöretkiä, mutta joka päivä pyrin käymään Siikalahdellakin.

1.7. olin yöretkellä Dani Burgaksen ja tämän veljen Albertin kanssa. Alkuun stoppasimme tietysti Siikalahdella, jossa näimme saalista kantaneen suopöllön ja kuulimme luhtahuitin. Sitten hoidimme tietysti heinäkurpan, ainakin yksi lintu soi vielä näkyvillä Kullinsuolla. Ruisrääkät ja jo reissun toinen suopöllö olivat myös mukavia haviksia espanjalaisille.
Sitten suuntasimme Poutalaan, jossa Lötjösen Matti oli paria yötä aiemmin nähnyt aivan rajavyöhykkeen rajalla lapinpöllön. Ja löytyihän tämä upea otus pienen pellon keskellä olleen katajan latvasta. Siitä se lennähti peltoon ja seisoskeli siellä ainakin puoli tuntia tuijotellen oletettavasti myyrän kolon suulle. Lopulta se lennähti metsän reunaan, josta se pimenevässä yössä näkyi varsin heikosti.
Jatkettuamme matkaa kuulimme pari viitakerttusta ja näimme runsaasti lehtokurppia, joista yksi herätti suurta kummastusta retkikavereissani istuskelemalla ladon katolla. Sammallammella kuulimme lisää rääkkiä ja viitakerttusen ja Sounion kehrääjäkin hoitui vauhdista.
Tyrjän kierros tuotti lisää rääkkiä sekä viitasirkkalinnun ja aamun jo sarastaessa hoidimme Koitsanlahdelta viiriäisen, lisää rääkkiä sekä sarvipöllön.
Kolmen aikaan aamulla olimme sitten Rautjärven Simpeleen Lahnasella, mutta reiluun tuntiin ei pikkukultarintaa kuulunut. Lopulta Dani ja Albert plokkasivat caligatan eräästä puskasta, josta kuitenkin kohta talitiainen ajoi sen pois. Lintu kuitenkin saatiin määritettyä ja näin Danille elis ja Albertille jo reissun toinen.

Vielä 4.7. näin heinäkurpan, mutta enää ei soidinintoa ollut. Päivällä kävimme laskemassa Sounion sorakuopalta törmäpääskynpesät, jotta saimme BirdLifen projektilajin osalta velvoitteemme tehtyä. 5.7. kuulin vielä pari uutta viitakerttusta ja näin hämmästyttävää kyllä vasta kesän ensimmäiset pikkulepinkäiset Parikkalassa. Punnosen Pekan kanssa tekemämme Saaren kierros oli vaisu: pari rengastettua töyhtöhyypän poikasta, pari kuhankeittäjää ja sinisuohaukka sekä hauska nuori punatulkku, joka piti meitä hetken pilkkanaan.

6.7. näin kotipihallamme käenpiian ja yöllä suuntasin Sulkavalle määrittämään sieltä löytynyttä outoa tai oikeastaan kahtakin sirkkalintua. Mahdollinen viirusirkka määrittyi helposti viitasirkkalinnuksi, mutta se vieressä lauloi todella oudonkuuloinen lintu! Mutta kyllä sekin oli selvä viitasirkkeli, vaikkei sitä näkyviin saatukaan. – Outo viitasirkkalintu -äänitys – Ruokolahden ja Rautjärven läpi palailin pikkuteitä havaiten muutaman hirven, pari kehrääjää sekä teeren.

9.7. Siikalahdella näkyi syksyn ensimmäiset pari harmaahaikaraa ja Kullinsuolla naaras sinisuohaukka. Rengastin taas hyypän poikasen ja Lahdensuolla näin pari pikkukuovia.

11.7. yöretken parhaita olivat yhä Koitsanlahdella pytpyttänyt viiriäinen ja pikkulepinkäistä varoitellut satakielipari ja taas yksi hyypän poikanen.

12.7. aloitin päivittäiset Siikalahden kahlaajakäynnit ja kävinkin koko loppukuun pari kertaa tsekkaamassa tilanteen. Kovin hääppöisiä eivät saldot olleet: Parhaimmillaan töyhtöhyyppiä oli 102, liroja 30, suokukkoja 17, suosirrejä 3, lapinsirrejä 3, pikkukuoveja 2, valkovikloja 10, metsävikloja 2 ja mustavikloja 2. Vain pari kertaa kuitenkin lintuja oli enemmälti, yleensä vain hyvin vähän. Loppukuusta kävin myös lähes joka yö lyhyillä yöretkillä, kun en oikein koskaan enää heinäkuun lopulla ollut niin tehnyt aiemmin: kehrääjä lauloi varovaisesti vielä 18.7. mutta tämän jälkeen kuului lähinnä enää sammakkoääniä, matkintani innoittamina ne kyllä vielä innostuivat laulamaankin. Siikalahden patotiellä kuulin yhtenä yönä (16.7.) viitasirkkalinnun ja 17.7. löysin Kannakselta pensassirkkalinnun. Sarvipöllöpoikueita oli muutamia ympäri lahtea. Muuten havainnot olivat perin vaatimattomia: heinätavi, tikli ja muuta jo edellä mainittua tai muuten ajan kohtaan kuuluvaa.

Perjantaina 24.7. lähdin pitkälle ajomatkalle länteen halki Suomen. Illalla parkkeerasin Kristiinankaupungissa Kiilin satamaan ja pienen odottelun jälkeen laituriin saapui buster-vene kyydissään pari onnellista bongaria. Muutama sana vaihdettiin pikaisesti samalla, kun me erään toisen bongarin kanssa nousimme Toni Vilkin ohjastamaan veneeseen ja lähdimme kohti läheistä Domarkobbanin saarta. Riskilä nousi lentoon edestämme, mutta kohta jo rantauduimme kallioiselle rannalle ja vain muutamia sekunteja myöhemmin, löysin kiikareilla läheisessä poukamassa vilkkaasti liikehdelleen ylänkötyllin! Tämä Suomen ensimmäinen ylänkötylli oli löytynyt edellispäivänä ja jo saman päivän aikana sadat bongarit olivat käyneet saaressa useammankin veneen kyyditessä bongareita non-stoppina edestakaisin. Paikallisille harrastajille valtaisa kiitos, että he jaksoivat useamman päivän ajan tätä touhua vielä jatkaakin, aina niin pitkään kuin lintu oli paikalla. Sunnuntaiaamuna lintua ei enää löytynyt.
Illalla alkoi sataa kaatamalla, mutta kävin vielä Lintutornioppaan opastamana kiertämässä Kristiinankaupingin lintutornit havaiten Siipyyssä pari merikihua sekä valtavat määrät merimetsoja. Olinpa lyhyesti näkevinäni ylänkötyllin vakiokivelläänkin, paremmalla säällä kyseisestä paikasta lintu olisi kyllä hoitunut rannallekin.
Yöksi suuntasin Raumalle, jonne pääsin kaverini Honkasen Juhan luokse yöpymään. Ja seuraava päivä menikin Juhan kanssa Sonisphere festareilla, jossa mm. Linkin Park ja Metallica esiintyivät.

Sunnuntaina 26.7. retkeilin Porissa ja ensin suuntasin Yyteriin. Jo matkalla näin pari turkinkyyhkyä sekä pähkinähakin ja heti parkkipaikan viereisestä metsästä löytyi varpuspöllö.
Tornilla oli helppo tajuta, että vesi oli todella korkealla. Päätin kuitenkin lähteä pienelle kahlailukierrokselle ja niinpä käppäilin puolisen tuntia paljain jaloin rantavedessä ja löysinkin etsimäni ruostesorsan sekä paljon muuta. Mm. 88 ristisorsaa, punakuiri, 2 tundrakurmitsaa, 8 kuovisirriä, 35 suosirriä ym. olivat ”sisikiselle” oikein mukavia haviksia.
Päivällä kävin vielä Kirrinsannassa ihmettelemässä 36 räyskää sekä Yyterin hiekkarannoilla ja Kaarluodossa, ennen kuin lähdin taas halki Suomen kohti kotia.