. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Kesäkuussa vauhtia riittää

Lämpimien säiden ja pitkään jatkuneiden kaakkoistuulien myötä odotukset olivat korkealla, kun kesäkuun ensimmäisenä olimme taas tekemässä yölaulajakartoitusta Siikalahdella. Lintuja olikin mukavasti, kun kuulimme mm. 15 satakieltä, 5 rytikerttusta, 4 viitakerttusta, 2 kuhankeittäjää, 8 kaulushaikaraa, 3 ruisrääkkää, 13 luhtakanaa, 11 luhtahuittia sekä naaras pikkuhuitin! Valkoselkätikat myös rummuttelivat aktiivisesti, ilmeisesti poikaset saivat oppia vanhemmiltaan. Päivällä kävimme tarkistamassa ainoan pöllön pesintämme, ja yllätykseksemme viirupöllömamma oli yhä pesässä pienen poikasen kanssa. Poikanen oli vieläkin liian pieni rengastettavaksi.

2.6. vuorossa oli sitten kartoituslaskenta, joka oli tuttuun tapaan varsin ruokokerttus- ja pajulintuvoittoinen, mutta sentään rytikerttunen, 2 rastaskerttusta sekä 3 yli lentänyttä nokkavarpusta näkyi.

3.6. otin työpäivän jälkeen suunnan kohti Kirkkonummea bongaten matkalla pikkukultarinnan, keltahempon sekä punakaulahanhen ja seuraavana päivänä lähdin Kalle ja Johanna Larssonin kanssa lyhyelle reissulle Islantiin. Koko reissukertomus löytyy tästä: Islanti 4.-9.6. 2010 (mm. virta-alleja, amerikantelkkiä, sinisiipitavi, tunturihaukka, amerikanjääkuikkia ja käsittämättömän upeita maisemia.)

Reissusta palattuani olin hieman sairaana ja muutenkin varsin ryytynyt sekä tietysti kiireinen, joten retkeily jäi aika vähiin. 10.6. uimarannalla näimme kuitenkin pari tylliä.

14.6. Aamun kartoituslaskennassa havainnot jäivät peukaloiseen, mustapääkerttuun sekä rastaskerttuseen. Lahdella pyöri paikallisena myös valkoposkihanhiparvi, jossa oli mukana pari risteymähanhea. Toinen oli jonkin sortin kanadan- ja valkoposkihanhiristeymä ja toinen ilmeisesti anser- ali jonkin harmaahanhen sekä valkoposkihanhen risteymä. Yöllä kävin bongaamassa naurettavan vuodenpinnapuutteen eli pensassirkkalinnun Sammallammelta.

15.6. vihdoin viirupöllömme oli rengastuskokoinen ja kävimme sateiden välissä urheilemassa hullua pöllömammaa väistellen. Onneksi tajusin nopeasti, ettei rengastaminen onnistu, ellemme nopeasti singahda autoon poikasen kanssa. Jotenkin onnistuin myös palauttaa poikasen pönttöön mammaa väistellen siten, etten lopulta saanut yhtään osumaa.
Yöllä kävin Ruokolahdella bongaamassa Pohja-Lankilan Kotilammelta löytynyttä kääpiöhuittia. Paikalle oli kerääntynyt mukavasti paikallisia orneja, olihan tämä ensimmäinen kääpiöhuitti Etelä-Karjalassa itse Siikalahdelta vuonna 2003 löytämämme jälkeen. Eipä ollut koko maassakaan ollut kääpiöhuitteja tuon jälkeen kuin vasta tänä vuonna.

16.6. työpäivän jälkeen otin suunnan Varkauteen, jossa Lehtoniemessä tuijottelimme pikkuporukalla tuntitolkulla Miettisen Harrin ruokintaa, jolla ensimmäiseen kolmeen tuntiin kävi alkuun vain viherpeippoja, harakoita – mukanaan maailman rumin yksilö, pari fasaania sekä naaras valkoselkätikka, kunnes vihdoin piinaava odotus palkittiin ja paikalle saapui edellisiltana löytynyt ja aamun ja aamupäivän aikaan varsin tiheästi ruokinnalla naaras mustapääsirkku! Eliksestä tyytyväisinä kävimme Nyströmin Harryn kanssa vielä bongaamassa Könönpellon rannassa sinisorsien kanssa nukkuneen varsin ruman vaihtopukuisen mandariinisorsan.

18.6. vuorossa oli taas Siikalahden yölaulajakartoitus ja saldoksi saimme tällä kertaa sarvipöllön, 4 rytikerttusta, rastaskerttusen, 6 satakieltä, 2 ruisrääkkää, 2 viitakerttusta, 5 kuhankeittäjää, 8 luhtakanaa, 15 -huittia sekä nyt sekä koiras että naaras pikkuhuitin. Molempia pääsimme soutamalla todella lähelle, joten sain Pikkuhuitti koiras- ja naarasäänitykset, lajihan oli puuttunut Siikalahdelta monta vuotta.

Perinteinen yökeikka Etelä-Karjalan eteläosiin

19.6. lähdin perinteiselle koko yön retkelle maakunnan eteläisempiin osiin. Matkan varrella kuulin ruisrääkkiä, viitakerttusia sekä viitasirkkalinnun, ennen kuin suuntasin Joutsenoon perinteiselle paikalle, josta yritin useammankin tunnin turturikyyhkyä välillä hieman torkahdellen, mutten nähnyt enkä kuullut lintuja. Sentään lehtopöllön näin lentävän nopeasti erään pellon yli. Pikkukultarinta lauloi innokkaasti Vitjamäen lennokkikentällä, kuten pitikin, mutta mukava yllätys oli, että lintu lauloi todella näkyvästi eikä juuri kuvaajasta välittänyt.
Jatkoin matkaa Luumäelle, josta bongasin harmaasirkun Heimalasta. Lintu nousi harvakseltaan langalle laulamaan, muttei oikein innostunut aktiiviseen lauluun, joten paremmat kuvat jäivät ottamatta. Peltoaukealla lauloi myös peltosirkku. Huopaisesta bongasin idänuunilinnun, joka yhä puuttui vuodenpinnoistani, vaikka niitä oli enemmän kuin ehkä koskaan – pitäisi joskus ehtiä metsäänkin, mutta kun ei vaan ehdi!
Loppupäivä menikin sitten Punnosen Pekan kanssa eteläisen alueen maakuntakierroksella ja kävimme tutustumassa moniin paikkoihin Luumäellä, Savitaipaleella sekä Lemillä. Havainnot jäivät perin vaatimattomiksi, mutta mukavaa oli. Lappeenrannan Askolassa näimme vielä sepelhanhen ennen kuin lähdin kotia kohti.

20.6. oli tarkoituksenamme vihdoin mennä metsäretkelle, mutta kaatosade pilasi suunnitelmamme. Siikalahden risteyksessä paluumatkalla näkyneet pari nokkavarpusta ja Kukonkannassa laulanut rytikerttunen jäivät siten päivän ainoiksi mainittavammiksi havainnoiksi.

21.6. Siikalahden ympäripyöräilyllä kuului vielä molemmat pikkuhuitit ja näkyi taas sarvipöllö, joka on tänä vuonna harvalukuisempi kuin koskaan. Myös 7 viitakerttusta laskettiin.

Juhannusreissu

24.6. pitkä yrittäminen vihdoin palkittiin, kun viimein näin taas Likolammella ruokinnalla käyvät pähkinänakkelit. Olin käynyt paikalla pitkin kesää niitä havaitsematta. Linnut yrittänevät pesintää jo toista vuotta lähistöllä, mutta on mahdollista, että ne ovat eri alalajia eivätkä siksi onnistu pesinnässään?
Työpäivän jälkeen lähdimme Hannan kanssa pitkälle ajomatkalle kohti Pudasjärven Syötettä, jonne olimme menossa Juhannuksen viettoon koko lähisukuni parissa. Me tietysti päätimme ajaa sinne Lumijoen kautta, jossa oli jo viikon ajan pyörinyt Suomen kautta aikain ensimmäinen bongattavana oleva hietatiira. Saavuttuamme Liminganlahden tienoille iltakahdeksan aikaa, ei hietatiirasta ollut tullut ainoatakaan päivitysviestiä aamupuoliyhdeksän jälkeen. Koska tiesimme, että perinteiset havaintopaikat eli Sannanlahti ja Karvonlahti olivat miehitettyinä, päätimme itse aloittaa sponderetken Limingan Virkkulasta. Olimme juuri saaneet optiikat ym. kasattua parkkipaikalla, kun tuli viesti, että tiira oli juuri nähty Karvonlahden kalasatamasta matkaamassa kohti erästä laidunta, jolla se oli edellispäivänä ollut saalistamassa hyönteisiä. Niinpä pakkasimme tavarat autoon ja lähdimme saman tien kohti Karvonlahtea.
Vain alle kymmenen minuuttia myöhemmin olimme kävelemässä kohti laidunta, jonne jo Sannanlahdella ollut bongariporukka oli myös saapumassa. Laitumen päällä ja kauempana lahden rannassa pyörikin lupaavasti runsaasti naurulokkeja hyönteispyynnissä ja hyönteisiä riittikin – valitettavasti ne olivat vieläpä purevaa sorttia! Ehdimme seuloa lintuja vartin verran, kunnes huomasin suuren tiiran tulossa laitumen päällä suoraan meitä kohti ja siinä se oli 350. Suomi-elikseni hietatiira! Lintu pyöri niityllä hyönteisjahdissa viitisen minuuttia käyden välillä mukavan lähellä meitä, ennen kuin jatkoi matkaansa Sannanlahden suuntaan. Moni paikalla ollut oli odottanut lintua koko päivän ja olipa ainakin yksi paikalla jo kolmatta kertaa. Meillä oli onneksi hieman parempi tuuri, kun näimme linnun siis noin vartissa. Olimme kyllä varautuneet olemaan paikalla vaikka koko yön…
Odottelimme lintua vielä saapuvaksi takaisin puolisen tuntia, mutta kun sitä ei enää näkynyt, emmekä enää kestäneet valtaisaa mäkärämäärää, jatkoimme Sannanlahdelle, josta sitten vielä Virkkulaan. Molemmissa paikoissa vietimme vajaan tunnin, muttemme havainneet mitään ihmeellistä. Merikotka, pari luhtahuittia, mustapyrstökuireja, pari merikihua, sinisuohaukka, mustaviklo sekä reilut 260 merihanhea perheparvissa havaittiin. Yhdentoista aikaan lähdimme jatkamaan matkaamme kohti Syötettä, jossa olimme lopulta perillä ennen kahta yöllä.

Pitkä Juhannusviikonloppu sujui 14 Aallon porukalla veljeni Rikun perheen mökillä sekä sen naapurista vuokraamallamme toisella mökillä, jossa majoituimme Pirkan perheen kanssa. Kelit olivat sateiset, mutta parina aamuna ehdimme lyhyille retkillekin. Parhaita havaintoja olivat pihapiirissä pyörinyt tilhiperhe, Särkiperässä tien yli vilahtanut kuukkeli, Vattukurussa sekä Aurinkomäellä olleet yhteensä kuusi idänuunilintua sekä Maaselällä laulanut yksi ja heti Taivalkosken puolella Luokanvaarassa laulaneet kaksi sinipyrstöä.

Sunnuntaina 27.6. palasimme kotia kohti itäistä reittiä ja kurvasimme myös Ilomantsin Hattuvaaraan, jossa 23.00 aloitti laulunsa paikalla jo parin viikon verran oleillut etelänsatakieli. Saatuani tästä harvakseltaan laulaneesta harvinaisuudesta – Etelänsatakieli – äänitykset, jatkoimme Parikkalaan, jossa olimme taas yöllä kahden jälkeen. Matkalla näimme Pohjois-Karjalan puolella vielä pyypoikueen sekä helmi-, suo- ja viirupöllön.

29.6. aamusta suuntasimme taas kartoituslaskentaan. Havainnot jäivät vaisuiksi; kurkiparin kaksi poikasta sentään piristivät mukavasti rankan laskennan keskellä. Peukaloinen, pari kuhankeittäjää, rytikerttunen sekä valkoselkätikka olivat muita parempia. Kova pikkukäpylintuvaellus ei juuri Parikkalassa ole näkynyt, vasta toinen näkemäni parvi matkasi kohti lounasta.

Kuun viimeisenä olivat vuorossa kesän viimeiset kartoitukset. Yölaulajat olivat jo pitkälti hiljentyneet, mutta mm. 6 rytikerttusta, rastaskerttunen, 4 satakieltä, 5 luhtakanaa ja 13 -huittia kuultiin. Pikkuhuitit lie löytäneet toisensa ja alkaneet pesiä, kun niitä ei kuulunut?

Vauhdikas toukokuu

Toukokuun ensimmäisenä aloin urakalla kiertää pöllönpönttöjä. Siikalahden ympäristössä metsissä lauloi jo runsaasti pajulintuja. Jo heti alkuun päätin käydä varmimmalla pesijällämme ja mukaan tulleen Kiljusen Jarinkin riemuksi vanha tuttu viirupöllömamma hautoi jo neljättä vuotta pöntössään. Melkoniemen tien varressa näimme koppelon ja jatkoimme Melkoniemen saloille, jossa muutaman pöntön tarkistettuamme löysimme puolivahingossa kuukkelin erään varpuspöllön pönttömme luota. Pyy lauloi todella innokkaasti, joten äänittelin sitä “Jassin” ruokkiessa nälkäisen oloista kuukkelia. Metsissä näkyi vielä jokunen tilhiparvi ja Oronmyllyllä vuodariksi näkyi rantasipi. Aamupäivällä sumun hävettyä suuntasin Siikalahdelle vesilintulaskentaan, jonka ohessa näkyi jo 15 haarapääskyä, räystäspääsky sekä kalatiira vuodariksi.
Illemmalla suuntasimme vielä Hannan kanssa kiertämään pönttöjä ja matkalla Härskiinmutkassa ylitsemme lensi muuttava suopöllö ja Särkisalmella vielä parempi laji, kun 2kv naaras arosuohaukka kiepsahti aivan automme editse matalalla. Pysähdyttyämme ehdimme vielä nähdä lintua hetken kunnes se jatkoi matalalla 6-tien yli koilliseen.

Synttäripäivän aloitin reippaasti aamuneljän jälkeen Siikalahden kartoituslaskennalla, jota taas teimme muutaman vuoden tauon jälkeen. Päälaskijoina toimi Kontiokorven Jari, mutta niin minä, Hanna kuin Kontiokorven Anninakin laskisimme yhdet alueet. Pari kirjosieppoa, sirittäjä, keltavästäräkki ja 3 peukaloista olivat aamun saldoa. Päivällä staijasimme Siikalahdella, jossa oli kuitenkin yllättävänkin hiljaista: 11 valkoposkihanhea, merikotka, pari piekanaa, kaakkuri sekä 9 suokukkoa sentään näkyi. Niinpä iltapäivällä suuntasimme taas pöntöille, mutta kuten oli varsin odotettavaakin, pöntöistä ei enempää elämää löytynyt, ei nyt eikä myöhemminkään.

Seuraavat päivät menivät kuitenkin yhä pönttöjä kiertäen, mutta onneksi kelit olivat siihen touhuun hyvät eli satoi ja tuuli. Ainoaksi vuodariksi näkyi leppälintu.

6.5. saapui Suojarinteen “potu” meille pitkälle viikonloppuretkelle. Siikalahdella näkyi heti törmäpääskyjä ja Saaren kierros tuotti muutamia isoja metsä- ja tundrahanhisekaparvia, 16 valkoposkihanhea, pikkukuovin, harvoin nähtävän 2kv selkälokin, punajalka- ja mustaviklon, pikkutyllin sekä pari kukkunutta käkeä. Seuraavan yön yölaulajakartoitus Siikalahdella tuotti 4 kaulushaikaraa, 6 luhtakanaa ja 3 -huittia sekä jänkäkurpan.

7.5. aamulla Satumäessä huusi käenpiikapari ja “potun” sekä Hännisen Johanneksen ansiosta ruokatunti meni Siikalahdella heidän näkemäänsä koiras sitruunavästäräkkiä etsien. Etsinnät tuottivat kyllä sinirinnan ja harmaasorsan, muttei haluttua sittistä. Iltapäivällä vielä patotieltä näkyi pari tervapääskyä, mutta sitten oli aika suunnata lepäämään, sillä seuraavana aamuna olisi edessä Tornien Taisto!

Tornien Taisto

Koko illan ja yön satoi vettä kuin aisaa ja sade ei tauonnut aamuksikaan. Silti lähdin sinnikkäästi pyörällä Siikalahdelle, jotta kerryttäisin Taistossa myös ekovuodarisaldoani. Hanna ja “potu” tulivat autolla perässä. Kisa alkoi klo 5.00 ja keli oli todella kolea! Niinpä alkuun olimme lähes koko ajan tornin alatasanteella, jossa siinäkin oli kylmän tuulen takia todella ankeaa! Havainnotkin olivat hyvin vaatimattomia, mutta pikkuhiljaa tietysti lajilista kasvoi tavallisilla lajeilla. Hanna oli klo 5.30 kerran näkevinään vaaleapäisen västäräkin eräässä tuppaassa keskellä lahtea, mutta se hävisi saman tien kasvien taakse. Sateen hetkeksi tauottua klo 6:00 potun kanssa kipusimme ylätasanteelle staijaamaan ja kohta kuulin taivaalta päivänselvän sitruunavästäräkin äänen. Lintu löytyi suoraan päältämme ja ehdimme nähdä sen alapuolelta varsin hyvin, kunnes se kääntyi kohti Kasinniemen tornissa ollutta “vihollisjoukkuetta” ja katosi puiden taakse. Soitto sinne paljasti kuitenkin, etteivät he valitettavasti olleet lintu havainneet. Kohta alkoi taas sataa ja jouduimme palaamaan alakertaan jatkamaan sinnikästä staijia.
Tärisimme kaikki kylmästä ja kosteudesta johtuen ja yksi joukkueestamme joutui jopa jättämään leikin kesken, kun alkoi tuntea itsensä sairaaksi. Keli tuntui yhä vain kylmenevän, mutta pian alkoi tapahtua, sillä pikkuhiljaa alkoi ohitsemme muuttaa kahlaajia, etupäässä liroja ja mustavikloja mutta kohta myös suokukkoja ja kapustarintoja ja parvet olivat suuria! Klo 9:20 Hanna yhtäkkiä plokkasi sitruunavästäräkin lähes samasta paikasta kuin aamuisen mahdollisen ja nyt pääsimme kaikki paikallaolijat näkemään lintua varsin hyvin sen käpötellessä kasvillisuuden seassa muutaman keltavästäräkin kanssa.
Sateesta johtuen uudet lajit olivat tiukassa mutta nyt mieliala oli kaikilla todella korkealla ja kahlaajia riitti! Yhteensä näimme lopulta jopa 220 mustavikloa (34 isoin parvi) sekä minimissään 1250 liroa, 50 valkovikloa, 300 suokukkoa ja 300 kapustarintaa, mutta parempia lajeja ei näkynyt – ainoastaan 3 rantasipiä ja metsäviklon – 14 pikkukuoviakin jäi vain minun näkemikseni, kun ne tippuivat saman tien metsän taa.
Lopulta klo 11 aikaan sade loppui ja pääsimme yläkertaan staijaamaan. Ja mukavampiakin lajeja alkoi kertyä: teeri, 2 kaakkuria, pari käkeä ja leppälintua, suopöllö, tervapääsky, nuolihaukka, luhtakana, 2 kalatiiraa, 2 törmäpääskyä, 5 räystäspääskyä, aina meille niin vaikea metsäkirvinen, kivitasku, kirjosieppo sekä harmaasorsa jne. Lopulta saimme kasaan oman keskiarvotuloksemme 11 vuoden Taistojen ajalta eli 88 lajia, joka oli sää huomioiden todella kova tulos! Niinpä olimmekin lopputuloksissa jopa maan 20. paras lintutorni ja vihdoin sisämaatornien ykkönen!
Juhlat eivät kuitenkaan loppuneet vielä tähän vaan Hannan ja potun jo ajettua kotiin, jutellessani Pirkan kanssa puhelimessa poljin itse pihaan, jossa pomppi aivan ovemme edustalla leppälintu. Jostain syystä päätin katsoa sitä saman tien nopeasti kiikareilla ja puhelu loppui siihen, sillä pihallamme pomppi 2kv koiras mustaleppälintu! Hannan ja potun ei todellakaan tarvinnut avata kuin ulko-ovi hoitaakseen linnun! Muitakin bongareita saapui pian paikalle ja lintu pysyi ainakin seuraavat pari tuntia tiiviisti meidän pihallamme.

9.5. Siikalahden tornilla sitten lauloi edellispäivänä vielä puuttuneet ruokokerttuset, pikkulokkeja oli jo 70, taas muutti suopöllö, 2 lapinsirriä muutti tornin ohitse ja tornin takametsässä levähti hetken harmaasieppo. Illemmalla kirkonkylällä lauloi hernekerttu ja harmaapäätikka kuikutti. 10.5. arktikan alkutahteina Simpelejärvellä kellui pari noin 100 linnun alliparvea, 4 mustalintua sekä 2 pilkkasiipeä. Härskiinmutkassa pikkulokkiparvessa pyöri myös mustatiira! Moni laji oli jo tuntunut saapuneen todella aikaisin, mutta kun Lötjösen Matti illalla soitti laulavasta viitasirkkulinnusta, täytyi minun kysyä heti, oliko tämä nyt ihan vakavissaan? Mutta kyllä, Kirkonkylällä lauloi kuin lauloikin viitasirkkeli ihan täysillä. Puut ja pensaat olivat vielä täysin lehdettömiä, mutta nyt jo yölaulajatkin olivat saapumassa!

Seuraavana päivänä Härskiinmutkassa näkyi 9 pilkkasiipeä, käenpiika kiikitti ja pensaskerttu lauloi, kaukana järven selällä muutti myös erittäin siro naaraspukuinen suohaukka, mutten onnistunut ajamaan sitä kiinni Särkisalmelta, joten se jäi vain todennäköiseksi niittysuohaukaksi – mutta taas kerran näin siis keskellä Simpelejärven selkää muuttaneen sirosuohaukan!

13.5. aamukolmelta saapui veljeni Pirkka Kemijärveltä retkeilemään luoksemme muutamaksi päiväksi. Pihallamme lauloikin satakieli toivottaen tämän tervetulleeksi. Tuntia myöhemmin lähdin itse kartoituslaskentaan Siikalahdelle ja siellä olikin satakieliä jo tutuilla reviireillään. Pari mustapääkerttua, punavarpunen, lehtokerttu ja pikkutikka olivat laskennan parhaimmistoa. Koskapa sää ennusteiden vastaisesti pysyikin erinomaisena, päätin tehdä heti perään myös kevään viimeisen vesilintulaskennan, jotta loppuviikonlopulla meillä olisi sitten vapaammat kädet retkeillä Pirkan kanssa. Harmaasorsa oli ainoa mielenkiintoinen vesilintu, mutta myös pyrstötiaispari, aikainen luhtakerttunen sekä valkoselkätikan pesä löytyi. Sää oli nyt todella helteinen ja pikkuhiljaa maisema alkoi myös vihertää. Päivän staijilla patotiellä havaitsimme vielä mehiläishaukan, 60 vanhan käpylinnun vaellusparven sekä kiertelevän pikkukuovin. Ollessamme jo lopettelemassa retkeä, tuli Saaren Pohjanrannasta hälytys, että siellä oli valkoposkihanhiparvessa punakaulahanhi. Toki lähdimme sitä bongaamaan ja onneksemme linnun löytänyt Järvisen Kimmo oli yhä paikalla ja saimme linnun nopeasti löydettyä, parvi oli todella hankalasti puiden takana aika kaukana olevalla pellolla.
Yöllä teimme vielä lyhyen yöretken: pari kehrääjää, 6 luhtakanaa sekä pari -huittia sekä outo pensasirkkalintumaisesti mutta hyvin matalalla taajuudella laulanut ja aivan liian pian hiljentynyt sirkkalintu kuultiin. Mustalintuja muutti muutama parvi hilytellen taivaalla.

Nopea Virolahden keikka

14.5. minulla oli vielä työpäivä, jota ennen näin Härskiinmutkasta tukkasotkaparvessa 9 lapasotkaa. Töistä päästyäni pakkasimme teltat ja muut roippeet autoon kultarinnan lauleskellessa taustalla ja lähdimme Pirkan kanssa kohti etelää. Rautjärven Lamminkylässä langalla istui taas kangaskiuru ja seuraavan kerran pysähdyimme Joutsenon Konnunsuolla. Pelloilla oli vieläkin pieni tulva, jonka ympärillä oli todella runsaasti hanhia, 1134 tundra-, 340 valkoposki, 100 metsä-, 5 lyhytnokka- sekä merihanhi laskettiin. Rasalasta bongasimme 2kv naaras punajalkahaukan, joka oli ollut paikalla jo pari päivää ja vielä pysähdyimme toviksi staijaamaan Ylämaan Väkevänjärvelle, jossa oli hetkeä aikaisemmin nähty kiljukotka, mutta pian jatkoimme Virolahdelle, jossa kaupan kautta suuntasimme Lakakalliolle. Lakalla oli pitkään hiljaista, joten aika meni “potun”, Kärkkäisen Karin ja Könösen Jukan kanssa jutustellessa. Ohessa vuodariksi tulivat niinkin naurettavat lajit kuin haahka, räyskä, meriharakka sekä lapintiira. Muuton käynnisti muutama pikkujoutsenparvi, joita meni yhteensä 47, 20 lapasotkaa käynnisti vesilinturyöpyn, jolle ei sitten ihan heti tullutkaan loppua! Illan aikana meidät ohitti ja ylitti yksi kaikkien aikojen pilkkasiipimuutoista, kun jopa noin 5000 “luukkua” ynnättiin! Myös noin 3000 allia ja 2000 mustalintua matkasi pilkkasiipien seurana. Illan pimennyttyä muutto yhä jatkui ja parvien ääntä kuunneltiin nukahtamiseen asti telttakankaan läpi.

15.5. aamukolmelta aivan telttamme viereen soimaan saapuneet teeret herättivät meidät! Onnistuin juuri ja juuri saada äänityslaitteet pihalta telttaan ja äänittää lintuja hieman toista minuuttia, kunnes ne yhtäkkiä lähtivät. Tulipahan upea teeriäänitys Itse en enää saanut nukuttua ja jo neljältä kapusin kalliolle aloittelemaan staijia. Ensimmäinen tunti oli todella hiljainen ja vain yksi pikkujoutsenparvi sekä jokunen kuikka ja yksittäinen kaakkuri muuttivat. Viideltä muukin porukka nousi kalliolle ja pian alkoi tapahtua! Noin klo 5:45 saimme tiedon Haminan Vepsun ohittaneesta amerikanjääkuikasta ja klo 5:54 potu plokkasi linnun lentämästä paljon muita kuikkia matalammalla Kauholmin saarta vasten. Niinpä vaikka etäisyyttä lintuun olikin jonkin verran, näimme sen erinomaisesti nokkaa myöten. Vain puolta tuntia myöhemmin tuli taas hälytys, tällä kertaa jääkuikasta ja klo 6:29 plokkasin itse linnun lentämästä täsmälleen samaa reittiä kuin “immerikin” ja nokka loisti komeasti linnun jatkaessa Hurpun staijareiden editse. Ja vaikka päivän aikana näimme vain 136 kuikkaa ja 3 kaakkuria, tuli vielä puoltatoista tuntia myöhemmin taas hälytys linnusta, joka parin edellisen jäägeen tapaan taas määritettiin eri pisteissä eri tavalla. Klo 8:05 Kari plokkasikin valtavan suuren kuikkalinnun muuttamassa kahden kuikan kanssa Kauholmin yläpuolella, mutta vaikka lintu ohitti meidät samalla etäisyydellä kahden edellisen kanssa, olivat valaistusolosuhteet hieman huonontuneet ja lintu koko ajan taivasta vasten, joten emme pystyneet näkemään linnusta värituntomerkkejä lainkaan. Tämä lintu sitten kaiken järjen mukaan kuitenkin oli päivän toinen amerikanjääkuikka, joka oli Vepsussa onnistuttu kuvata. Muuten aamun muutto oli varsin vaisua, sillä 175 pikkujoutsenen ja 2 merikihun sekä pikkutyllin ohella näimme 508 valkoposki-, 70 tundra-, 23 metsä-, 2 meri- ja 645 määrittämätöntä hanhea.
Päivällä kävimme vielä pikaisesti Hurpussa ja Kurkelassa ilman mainittavampia haviksia, kunnes jatkoimme kohti Parikkalaa.

Taas Laukaalla

Kotona pakkasimme Pirkan tavarat tämän autoon ja lähdimme omilla autoillamme ajamaan kiireellä kohti Laukaata, sillä tarkoituksenamme oli pointsata Pirkalle amerikantaivaanvuohi elikseksi. Muutaman tunnin ajon jälkeen olimme perillä ja onneksemme paikalla oli juuri alkamassa kurpan pyydystysoperaatio paikallisten harrastajien toimesta.
Koskapa pian selvisi, että taisimme kuitenkin olla paikalla olevista kokeneimpia rengastajia, autoimme mieluusti verkkojen pystytyksessä ja jäimme jännittyneinä odottelemaan, mitä atrappi saisi aikaan. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja pian sammutimme atrapin ja jäimme odottelemaan, josko monesti aikaisemmin jo ilta seitsemän aikaan aktivoitunut kurppa aloittaisi ääntelyn, jotta saisimme sen paikallistettua, jonka jälkeen voisimme hioa pyydystysstrategiaamme. Hiljaista kuitenkin oli ja lopulta päätin itse painua autoon nukkumaan – ja yllättäen nukuinkin tuntitolkulla! Heräsin noin klo 22.30 ja osa paikallisista oli jo luovuttanut ja pian rengastajakin (jolla ei muuten ollut amerikantaivaanvuohta eliksissä) pakkasi verkot kasaan ja lähti. Paikalle jäi vain muutama sinnikäs bongari ja päätimme hieman laajentaa kuuntelureviiriä. Ja eipä aikaakaan, kun kuulin aivan järven toisesta päästä tutun kuuloista kitkittelua, jota muutkin saapuivat kuuntelemaan ja kohta lintu nousikin taivaalle syöksymään pyrstösulat puputtaen! Muutaman minuutin puputettuaan lintu laskeutui taas järven pohjoispäähän ja hetken kitkitettyään hiljeni. Päätimme Pirkan kanssa jäädä paikalle autoihin nukkumaan, sillä emme todellakaan olleet levänneet tarpeeksi (Pirkka ei lainkaan). Vielä klo 00.30 kuulimme hetken amerikantaivaanvuohen puputtavan aivan suoraan yläpuolellamme jääkiekkokaukalon luona, mutta tämän jälkeen emme sitä enää kuulleet, vaikka noin tunnin välein yritimme. Eikä lintua enää tämän koommin kuultu!

Neljältä aamulla lähdimme sadekuurojen lomassa ajamaan kohti Laukaan Lapinjärveä, josta löysimme helposti keskellä järveä yksinään uiskennelleen amerikantukkasotkan. Varsin pian lähdimme omille teillemme, Pirkka Ranuan kautta Kemijärvelle ja minä Parikkalaan, jossa bongasin heti Rautalahdelta löytyneen kattohaikaran sekä aamupalan jälkeen suuntasimme vielä Hannan kanssa Siikalahdelle. Vilaukselta näkynyt haarahaukka, pohjoispäässä laulanut kultarinta sekä jokunen hanhiparvi nähtiin ennen kuin helteinen sää väsähdytti minut ja oli pakko mennä kotiin lepäämään. Illalla tein vielä nopeahkon Saaren kierroksen, Pohjanrannassa ja Tarassiinlahdella näkynyttä lampivikloa ei kuitenkaan löytynyt, mutta Akanvaaran Tetrisuolta löysin tuttuun tapan 4 peltosirkkua. Iltakymmeneltä vielä kävimme Kullinsuolla kuuntelemassa sieltä löytyneitä heinäkurppia. Mustalinnuilla tuntui olevan muutto päällä ja niitä kuului taivaalta jatkuvasti.

Rareja

18.5. sain työpäivän päätteeksi sykettä nostattavan puhelun sillä Esa Sojamo ja Esko Veijalainen olivat juuri nähneet Siikalahden patotien yli lahtea kohti lentäneen valkosiipitiiran. Ennätysnopeasti olin Siikalahden parkkipaikalla ja marssivauhtia singahdin tornille. Esa oli jo ollut tornissa jonkin aikaa ja totesti, ettei hyvältä näytä, mutta onneksi kohta lintu löytyi kuin löytyikin saalistelemasta hyönteisiä taivaalta lahden eteläpäästä! Hetken lintua ihailtuani, soitin olisiko Hanna jo kotiutunut töistä ja kohta olimmekin Hannan kanssa katsomassa lintua lähempää lahden eteläpäässä kuhankeittäjän laulaessa taustalla.

19.5. vuorokauden juuri vaihduttua suuntasimme Siikalahdelle yölaulajakartoitukseen. Rareja osattiin pitkään jatkuneiden helteisten etelätuulten vuoksi odottaakin, joten ei ollut yllätys, että naaras pikkuhuitti löytyikin! Muuten oli kuitenkin yllättävänkin vaisua: ruisrääkkä sekä viitakerttunen sentään tulivat vuodareiksi.

Seuraavina päivinä sain kärsiä töissä, sillä valkoposkihanhimassat muuttivat upeassa hellesäässä, toki aika leveänä rintamana ja korkealla, mutta mieluummin niitä olisi katsellut kuin töissä istunut. Ja vielä pahemmin alkoi töistä tehdä mieli pois, kun Mynämäeltä löytyi kaartelemasta munkkikorppikotka, joka lähti valumaan niin monien muiden isojen petolintujen tapaan etelärannikkoa pitkin kohti itää. Ensimmäisenä iltana se nähtiin vielä Salossa, josta se taas seuraavana aamuna nousi ja jatkoi matkaansa koko päivän kohti itää. Valitettavasti minulla oli pitkä työpäivä aina kuuteen asti, joten en pystynyt millään lähtemään bongaamaan tätä käsittämättömän harvinaista Suomen pinnaa.

Uskomaton bongaus ja taas arktikaa
Perjantaina 21.1. otin sitten ylityötuntini pois ja lähdin jo klo 10.30 ajamaan vauhdilla kohti Suomen kaakkoisinta nurkkaa eli Virolahtea. Olin joka tapauksessa ollut menossa Virolahdelle arktikaa katsomaan, mutta nyt tiesin, että munkkikorppikotka, joka oli noussut taas aamukymmenen jälkeen taivaalle ja lähtenyt Loviisasta jatkamaan matkaansa itään, olisi mahdollista tavoittaa vielä ennen kuin se ylittäisi itärajan eikä enää koskaan palaisi. Olin vasta Imatralla, kun munkkikorppikotka jo matkasi vauhdikkaasti Pyhtäällä ja Lappeenrannassa ollessani se jo ohitti Haminaa… Olin jo aikeissa kääntyä takaisin kotiin, sillä minua ei todellakaan huvittanut mennä Virolahdelle koko viikonlopuksi katselemaan muiden lintuharrastajien hangonkeksi-hymynaamoja. Päätin kuitenkin epätoivoisena yrittää ja jatkoin vauhdikkaasti kohti Virolahtea. Puhelut Suojarinteen potulle pitivät toiveitani elossa, sillä vielä ei lintu ollut saapunut Virolahdelle saati poistunut maasta. Kun parikymmentä kilometriä oli enää jäljellä, alkoivat toiveet kohota, ei vieläkään uusia viestejä – oliko lintu kääntynyt taas pohjoisemmaksi ja poistuisikin rajan yli jostain Ylämaalta – etten vain ajaisi sen ali? Enää 7 kilsaa, ja lopulta perillä! Reilut 60 muutakin bongaria odotteli lintua Virolahden Vaalimaan Eastgatella, suurin osa touhusi jo hieman luovuttaneen näköisenä jotain ihan muuta, moni lähinnä tuttu orni, tapitti tiiviisti kohti taivasta. Ehdin olla paikalla vain muutaman minuutin, kun helpottava viesti tuli Alapihlajan tienhaarasta, lintu oli matkaamassa yhä itää kohti korkealla kaukana sisämaassa. Nopea kartan tsekkaus paljasti, että lintu pian ohittaisi meidätkin sisämaan puolelta, mutta toivottavasti ei liian kaukaa… Kohta takanani joku porukka löysi ison linnun taivaalta ja yritin itsekin löytää kiikareilla samasta suunnasta jotain, mutten meinannut onnistua. Samaan aikaan edessäni oleva orni huusi löytäneensä ison linnun taivaalta hieman eri suunnasta. Edessäni seissyt Vepsäläisen Ville löysi myös sen ja juoksin hänen viereensä katsomaan tarkan suunnan, mihin hän katsoi ja löysinkin todella korkealta taivaalta selvästi ison kotkan liitämästä kohti itää. Samaan aikaan vieressäni ollut Rantasen Paavo kuulosti saaneen linnun putkeensa. Juoksin putkelleni ja löysin linnun saman tien ja huusin: “Siinä se menee!”. Voi sitä uskomatonta helpotuksen tunnetta, kun tämä majesteetillisen komea kotka liiti kaukoputken kuvassa! Lintu oli todella korkealla, mutta löytyi onneksi ollessaan vielä lähes suoraan kohdallamme. Sen matkavauhti oli kuitenkin niin kova, että pian se meni jo viistosti poispäin ja annoin mieluusti muidenkin, joilla oli vaikeuksia löytää lintua putkeen tai edes kiikareihinsa, katsoa lintua putkestani. Lopulta lintu näkyi vielä lähes vartin päästä pienenä pisteenä matkatessaan jo kaukana Venäjällä, ennen kuin se katosi väreilyyn. Olipahan tullut mieletön elis, niinpä lähdimmekin Rajahoviin potun ja Lundin “mapen” kanssa syömään kunnon juhlalounasta monen muun onnellisen bongarin tavoin!
Lakakalliolla autossa nukuttujen päiväunien jälkeen aloitimme iltastaijin viiden jälkeen. Saldoksi ilta kymmeneen mennessä saatiin pari merikihua, 36 pilkkasiipeä, 60 suosirriä, 7 sepelhanhea sekä vähintään 20000 mustalintua sekä vähintään 80000 allia. Iltamuutto oli siis todella komeaa! Auringon laskiessa myös kohtalaisen kova valkoposkihanhimuutto kiihtyi entisestään ja yhteensä noin 15000 valkoposkihanheakin nähtiin. Pimeässä niin allit, mustalinnut kuin valkoposketkin jatkoivat muuttoa kiivaina ja yön summat olivat varmasti todella hurjia. Me kävimme vielä äänittämässä käsittämättömän äänekästä liejukanaa Hurpun Luuvinlammella ennen kuin palasimme lakalle autoihimme nukkamaan kehrääjän suristessa taustanaan tuhansien ja tuhansien allien ja mustalintujen äänet.

22.5. heräsin aikaisin ja jo klo 3:45 aloitin staijin. Viidessä tunnissa kallion ohitti 11887 valkoposkea, 1350 määrittämätöntä hanhea, pari sepelhanhea, 15 harmaata hanhea, 458 kuikkaa, 15 kaakkuria sekä 205 kuikkalintu sp:tä ym. ennen kuin muutto hyytyi. Aamupäivällä kiertelin Vilkkilänturalla ja Leerviikissä havaiten mm. pikkusiepon, pari rastaskerttusta, tyllin sekä kuhankeittäjän ennen kuin tapasimme potun ja mapen kanssa Haminan Kirkkojärvellä, jossa staijasimme muutaman tunnin petolintuja monen muun rarikotkista toiveikkaan ornin tavoin, mutta laihoin tuloksin. Ainoastaan yksi vaalea “börringe” -hiirihaukka hieman kohotti tunnelmaa, mutta vain hetkeksi. Lupinlahdella laulaneen rytikerttusen kautta jatkoimme taas lakalle, jossa lyhyiden unien jälkeen jatkoimme iltastaijilla. Heti alkuun näkyi 11 tundrakurmitsan parvi, mutta muuten muutto ei vetänyt veroja edellisiltaiselle. 246 sepelhanhea, suopöllö, 3 harmaahaikaraa sekä 15000 allia ja 20000 mustalintu sentään näkyi.

23.5. päätimme staijata viimeisen arktika-aamun mereisemmällä paikalla Hurpun Verkkokalliolla. Aloitin itse staijin jo vesisateessa klo 4.15 ja kannatti, sillä jo ensimmäisen tunnin aikana oli selvää, että näkisin elämäni kovimman lapasotkamuuton. Lapasotkia muuttikin 5 seuraavan tunnin aikana yhteensä 729 lintua ja kaukana merellä näkyi vielä ainakin 200 hyvin todennäköistä lapasotkaa, mutta liian kaukana. Muita aamun haviksia olivat mm. harmaasorsapari, 62 sepelhanhea, 1804 valkoposkihanhea, 5 merikihua sekä 3 vesipääskyä.
Päivästaijille ajoimme Kurkelaan havaiten matkalla pari pikkulepinkäistä sekä äänitettyäni kangaskiurua. Kurkelassakaan ei kuitenkaan näkynyt muita kotkia kuin 3 merikotkaa sekä pari merikihua ja pari kuhankeittäjää. Lopulta oli arktika osaltamme ohi ja potu lähti puolentoista viikon reissun ryydyttämänä kohti Mikkeliä ja minä hieman paremmin voimin kohti Parikkalaa. Nukuttuani muutaman tunnin oli taas virtaa täynnä, joten lähdimme vielä iltakymmenen aikaan Hannan kanssa kohti Tohmajärveä. Ollessamme vasta alkumatkassa saimme tiedon, että Tammalahden kääpiöhuitti oli taas aloittanut ääntelynsä ja päästyämme perille lintu kuuluikin yllättävän upeasti jo autolle asti. Kävelimme vielä rantaan äänittämään tätä narisevaa suurharvinaisuutta – Kääpiöhuitti, joka tuntui mekastavan kilpaa vieressään olleen luhtahuitin kanssa. Sainkin hienot äänitykset, kun taustalla äänteli niin kuikka, metsähanhia, valkoposkihanhia, taivaanvuohi, ruokokerttunen kuin viitakerttunenkin. Äänimaailma oli kuitenkin sen verran rauhallinen, että kääpiöhuitinkin ääni tallentui mainiosti. Kotiin palasimme noin klo 1.30.

PPLY-ralli

25.5. lähdin työpäivän jälkeen matkaan kohti Oulua. Ainoa merkittävämpi havainto matkalla oli Punkaharjun pähkinähakki, jonka vasta nyt jaksoin hoitaa vuodariksi. Seuraavina parina päivinä pohjustelin kevyesti Oulun lähistöä havaiten useissa paikoissa pikkutiiroja, harmaasorsia, räyskiä, pari lapasotkaa, suosirrejä, bongaten Hietasaaren kultarinnan sekä Kempeleen Teppolan valkotäpläsinirinnan ruisrääkän naristessa myös paikalla. Toisena iltana kiertelimme Hukkasen Pentin ja Robillerin Franzin kanssa muutamat pöllönpöntöt sekä kanahaukan pesän. 28.5. vielä kiertelimme muutamia paikkoja Vierimaan Antin kanssa havaitsematta kuitenkaan enää mitään merkittävää. Illalla Nyströmin Harryn luona suunnittelimme rallistrategian valmiiksi ja Pirkkakin saapui paikalle parahiksi hyväksymään suunnitelmamme, joten kaikki oli valmista ralliin!

29.5. aloitimme rallin Pateniemen venerannasta, jossa tunnin staijilla näimme Perämerelle kohtalaisen voimakasta kuikkalintumuuttoa. Klo 10.55 rallin aloituslajiksi tulivat ohitsemme muuttaneet 4 jänkäsirriä ja heti perään hoidimme paikallisina meressä kelluneet mustalinnut, pilkkasiivet sekä härkälinnun ja kivellä seisoskelleen selkälokin. Kun fasaanikin taas suvaitsi huutaa ja merikihu muutti ylitsemme, jatkoimme vielä hetken, mutta kun muutto selvästi alkoi hiipua ja mitään uutta ei lajilistalle ilmaantunut, päätimme jatkaa kohti jätäriä. Taskilan jätäriltä hoitui helposti karikukko ja Toppilan sataman tienoilta löysimme pienen etsinnän jälkeen hakemamme mustaleppälinnun. Keskustan läpi ajettuamme jatkoimme Oritkariin, josta mukavimmaksi lajiksi löytyi 2 peltopyytä! Kiviniemen lintutornilla lauloi pensaskerttu ja muita mukavia olivat pikkutiirat, merimetso sekä Selkäkarilla merihanhien keskellä nukkunut lyhytnokkahanhi. Oulunsalon Vihiluodosta hoitui harmaasorsa ja Kempeleen Teppolasta mm. uuttukyyhkyt, mustapyrstökuirit sekä ruisrääkkä – valkotäpläsinirinta pysyi hiljaa ja piilossa. Iinatin kasalla ollessamme alkoi sataa, mutta pikkutylli ja tiltaltti löytyivät ja Turkansaaressa näkyi sinisuohaukka sekä kuului pyy. Seuraavaksi suuntasimme kiertämään pohjustamamme pesät eli viirupöllön, puukiipijän, kanahaukan, helmipöllön sekä varpuspöllön. Aikaa ei onneksi tuhraantunut reissussa liikaa, mutta valitettavasti vain 4/5 lajeista saatiin lajilistalle hyväksyttävästi hoidettua eivätkä pitkähköt ajot tuottaneet mitään yllätyslajeja, jollei sellaisia sitten olleet Sanginjoen tien varressa laulaneet peltosirkut tai rallin ainoa kulorastaamme. Ilta alkoi olla jo pitkällä, kun löysimme kohtuullisen etsinnän jälkeen Limingasta turkinkyyhkyn ja jatkoimme Virkkulan tornille. Merikotkat, suopöllö, lehtokurppa, nokikanat sekä heinätavit nähtiin ja matka jatkui Lumijoen Sannanlahdelle, jossa ainoaksi uudeksi lajiksi näkyi juuri ja juuri Lamunkarilta tunnistettavasti erottuneet pari valkoposkihanhea. Siikajoen Alhonmäen kangaskiurut löytyivät, kun malttoi pari metriä kävellä tieltä. Mutta sitten sää muuttui yhtäkkiä sankan sumuiseksi ja kylmäksi. Tauvon Munahiedalle päästyämme näkyvyys oli aivan olematon! Ja kun vesikin oli vielä hämmästyttävän alhaalla, tuli Ulkonokan kierroksestamme lopulta melkoinen elämys! Lintuja piti ensin löytää sumun keskeltä, jossa ne näkyivät vasta sitten, kun ne olivat jo vähän liiankin lähellä ja sitten piti vielä hiipiä hieman lähemmäksi, jotta ne pystyttiin vielä tunnistamaankin! Ristisorsan jäikin ainoaksi uudeksi lajiksi, toki 6 jänkäsirriäistäkin nähtiin – mutta ei siis mitään niistä monista muista kahlaajista, joita kipeästi olisimme kaivanneet! Suraavaksi jouduimme palaamaan takaisin Lumijoen Kariin pointsaamaan sieltä löytynyttä viitasirkkalintua. Tämä ei kuitenkaan reittiämme hidastanut, sillä me olimme kuitenkin jatkamassa Raahen kaatikselle, jonne pääsi nopeasti Raahentietä. Huuhkajaa ei kuitenkaan löytynyt. Sitten tuhlasimme jonkin verran aikaa kiertämällä muutamia Tiiraan ilmoitettuja yölaulajia, jotka lienevät olleet muuttomatkalaisia. Raahen Aittalahdella kuitenkin kuulimme luhtahuitin, satakielen sekä kaulushaikaran ja Lapaluodosta hoitui kyhmyjoutsen. Matkalla etelään Saloisissa kuului vauhdista ruisrääkkä ja Pyhäjoen Heinikarin- ja Hietakarinlahdilla kuului yhteensä kolme huittia, muttei mitään uutta, kuten ei muutamassa muussakaan paikassa. Sumun pakottamina päätimme vaihtaa aamun rallisuunnitelmaamme ja lähdimme takaisin kohti pohjoista. Siikajoen Kaasalla kuulimme käenpiian, mutta sitten saimmekin monessa paikassa taas nuolla näppejämme, sillä teimme kyllä monia rallin toisia havaintojamme ja muutenkin mukavia havaintoja, mutta mitään uutta ei näkynyt ennen kuin vasta Karinkannassa, jossa pari kottaraista nousi pellosta lentoon. Savilahdellakin nähtiin vain reissun toiset peltopyyt, mutta Säären rannasta hoitui sentään uiveloparvi. Varjakka puolestaan tuotti ainoastaan varpushaukan ja viimeiseksi tunniksi päätimme suunnata Alhonmäelle petostaijiin, joka kuitenkin osoittautui vääräksi valinnaksi, sillä yhtään petolintua ei nähty. Lopulta 139 lajillamme sijoitumme kovatasoisen rallin keskikastiin. Päivä ja iltapäivä menikin sitten kotiin ajaessa.

Raririkas huhtikuu

Aprillipäivänä ruokatunti ja pari tuntia työpäivän jälkeen meni Siikalahdella leppoisasti, sillä vuodelle uusina lajeina näkyi mm. pajusirkku, peippo, niittykirvinen sekä kulorastas. Lisäksi 2 merikotkaa ja maakotka muuttivat komeasti patotien yli ja 3 nokkavarpusta sekä komea 70 pulmusen parvi lensi ohitseni.

2.4. oli vuorossa perinteinen Erämaaralli ja arvonnan myötä lohkomme oli Rautjärven ja Ruokolahden rajamaastossa Loituman ja Torsanjärven välissä. Yön saldoa olivat matkan varrella Melkoniemessä kuultu helmipöllö sekä rallialueellemme päästyämme kuullut huuhkaja ja viirupöllö. Aamuhämärässä osuimme niin kauheakuntoisille teille, että olimme jo lopettaa koko touhun alkuunsa, mutta pakkasyön ansiosta näytti, että suurin osa teistä olisi kuitenkin ajokuntoisia, siis niistä, joilla ei ollut metriä lunta. Alueemme oli todella köyhä, joten lopulta havaitsimme metson, jokusen pyyn, 4 harmaapäätikkaa, 3 palokärkeä, valkoselkätikan, pikkutikan ja 2 koskikaraa, vuodariksi metsissä lisäksi näkyivät punakylkirastas, västäräkki ja rautiainen. Lopulta kyllästyimme linnuttomien metsien koluamiseen jo muutamaa tuntia ennen rallin loppumista ja ajoimme Siikalahden kautta, jossa näkyi ruskosuohaukka ja muuttava merikotka, kotiin.

3.4. kävimme kaukalopalloturnauspelieni välissä Jarvan Ilkan kanssa Konnunsuolla, jossa muutti merikotka ja näkyi lisäksi mm. 10 kanadanhanhea, 4 naurulokkia, 5 tuulihaukkaa, 85 töyhtöhyyppää, 5 niittykirvistä, 2 kulorastasta, 33 pulmusta, 3 västäräkkiä, isolepinkäinen sekä vuodarilajit ampuhaukka, 2 kurkea sekä uuttukyyhky. Kivisaaressa näkyi vielä pari tikliä sekä pikkukäpylintua ja Imatran jäähallin pihalla vuodariksi selkälokki. Seuraavana päivänä turnaus jatkui jatkopeleillä, joten pikkulenkki Imatran Linnansuolle kannatti, sillä maallikoiden edellisiltana Tiiraan ilmoittama kattohaikara oli edelleen paikalla! Turnauskin voitettiin, joten Pääsiäinen oli varsin onnistunut, vaikka retkeily jäikin aika vähiin.

5.4. kävimme aamuvarhain Oronmyllyn maisemissa tarkastamassa metson soidinpaikkaa, mutta kuulimme vain etäistä klopsutusta ilmeisesti puissa istuvilta linnuilta. Samassa paikassa kuitenkin vihelteli pari varpuspöllöä sekä harmaapäätikka ja yhteensä näimme matkalla 5 pyytä sekä lehtokurpan. Kotiin palattuamme jatkoimme pyörillä Siikalahdelle kuullen matkalla punarinnan ja patotieltä näimme mm. merikotkan, pari ampuhaukkaa, sinisuohaukan, kurjen, 140 hyyppää, selkä-, meri- ja kalalokin, 320 sepel- ja 2 uuttukyyhkyä, hempon, tundraurpiaisen, 2 nokkavarpusta, 2 pikkukäpylintua, 1200 peippoa, lapinsirkun, rastaita ym. Muuttoa oli siis ensimmäistä kertaa oikein kunnolla! Oli kevät! Lunta oli toki vielä paljon, mutta nyt se suli todella nopeasti!

Parikkala-pinna

6.4. ruokatunnin ainoa vuodari oli metsäviklo, mutta 7.4. paukahti pommi, kun Lintutiedotus kertoi Pölläsen Mikon löytäneen Koitsanlahdelta mustapäätaskun! Olin jo harkinnut lähteväni bongaamaan Helsingistä asti eteläisen alalajin mustapäätaskua, koska en sellaista ollut Suomessa koskaan nähnyt, mutta nyt sellainen tuli sitten paljon lähemmäksi! Päästyämme paikalle lintu oli hyvin Kontiokorvilla ja Pölläsellä hallinnassa ja olihan se nätti! Kuvia ja videotakin saatiin, vaikka lintu aktiivisesti kylmässä kelissä liikkui puskien ja talventörröttäjien ja maanpinnan katveen välillä. Lintu oli lisäksi minun 250. Parikkala-pinna!
Tasku oli myös seuraavana aamuna paikalla, ruokatunnilla Siikalahdella muutti merikotka ja työpäivän päätteeksi kävin vielä katsomassa taskua, kun paikalle olivat saapuneet Suojarinteen “potu” ja Nyströmin Harry Mikkelistä. Jatkoimme porukalla Änkilään pointsaamaan Poutasen Joukon löytämän komean koiras mustaleppälinnun ja kävimme yhdessä “Tepparilla” syömässä – mukavaa oli!

9.4. mustapäätaskua ei enää löytynyt, mutta ylitseni muutti kangaskiuru ja uuttukyyhky puuhkutti lähimetsässä ja harmaapäätikalla ja palokärjellä oli huutokilpailu käynnissä – palokärki voitti. Siikalahdella näkyi 5 metsähanhea ja kuului kanadanhanhi ja ensimmäiset 7 nokikanaa olivat saapuneet patotien hieman sulaneelle pikkulutakolle, sinisorsat viihtyivät mieluummin lähipellolla, jossa oli pientä tulvaa.

Taas pinnoja

10.4. Siikalahdella muutti mm. lapinsirkku, laulurastas, 4 merikotkaa, kapustarinta ja kaulushaikara puhalsi vaimeasti pariin kertaan, tulvalla oli 3 haapanaa, 4 taivaanvuohea kierteli hetken taivaalla ja parista kalasääskestä toinen saapui reviirilleen ja toinen jatkoi yhä pohjoisemmaksi.

11.4. muutti jo 103 metsähanhea seurassaan 18 tundrahanhea, jo lähes piilokojulle asti auenneeseen sulaan tipahti koiras uivelo, merilokki ja 4 merikotkaa muutti ylitsemme, ruskosuohaukkoja oli jo 5, kuovi ja järripeippo tulivat vuodariksi. Seuraavan päivän ainoat mainittavat olivat 3 mustavarista.

13.4. Kontiokorven Jari löysi kauden avaus vesilintulaskennassa Siikalahdelta pikku-uikun, jonka kävin tietysti bongaamassa Siikalahti- ja jopa Parikkala-pinnaksi. Lintu oli alueella, jonne ei muilla kuin laskijoilla ole kulkulupaa. Kiitokset “konzalle” hienosta löydöstä! Peukaloinen, lauloi myös itsensä vuodarilistalle. Työpäivä kului hitaasti, sillä Helsingin Etu-Viikin pelloilta löytynyt rusorintakerttu poltteli, josko sinne pitäisi ihan oikeasti lähteä bongaamaan! En löytänyt muita kiinnostuneita lähtijöitä kuin Caireniuksen Sampsan, mutta lopulta päätimme kuitenkin lähteä, sillä Viikissä jos jossain lintu todennäköisesti pysyisi hallinnassa iltaan saakka, sillä porukkaa varmasti paikalla riittäisi! Väliaikatietoja ei oikein linnusta saatu, mutta lopulta ennen iltaseitsemää olimme perillä ja lintu oli kuin olikin yhä hyvin hallinnassa! Tämä käsittämättömän kaunis ja järjettömän aikainen kerttu piileskeli erään ojan varren heinikossa aivan maanrajassa nousten onneksi aika ajoin paremmin esille, lyhyesti jopa lähimpien puiden oksille. Onnistuin kuitenkin saada linnusta vain välttävät dokumenttikuvat sekä -videot. Mutta tulipahan vuoden ensimmäinen elis! Kävimme lyhyesti myös Keinumäen tornilla, josta yllättäen avautui lähes täysin jäinen maisema! Jokunen harmaahaikara kökötti rannassa ja kaukaa mereltä löytyi sulalta 11 silkkiuikkua, mutta odotimme kyllä saavamme enempikin vuodareita. Peltoalueella toki oli valkoposkihanhia ja kuului fasaaneja ja yllättäen näimme myös kaksi mustaleppälintua, naaraspukuisen sekä komean koiraan! Olin Parikkalassa vasta myöhään yöllä, mutta päätin vielä käydä Siikalahdella kuuntelemassa, josko lahdella jo jotain kuuluisi. Mitään ei kuulunut, mutta yllätys oli melkoinen, kun patotien lintulavan kaiteella kökötti huuhkaja! Päivän ainoa vuodari tuli jouhisorsaparista.

15.4. Lemmikonsalmen yksi harvoista linnuista oli punasotka, Siikalahdella muutti taas pari nuorempaa merikotkaa, 3 piekanaa, mustavaris ja 100 paikallisen niittykirvisen kera taivaalla pyörähti lyhyesti tunturikiuru!

Kotkaisa ekoralli

17.4. oli Ekorallin vuoro ja päätin aloittaa sen metsistä, joten aamuneljän jälkeen lähdin polkemaan kohti Melkoniemen saloja. Reilut pari tuntia pyörin metsissä etsien sopivaa rallin aloituslajia tai -paikkaa ja vaikka havaitsin mm. peukaloisen, pikkukäpylintuja sekä isokäpylinnun, päätin lopulta yrittää aloittaa tutuilla ja turvallisilla kuukkeleilla. Ja aloituksesta tulikin ikimuistoinen, sillä kuukkelin löydettyäni ja tarjotessani sille vähäisiä eväitäni, lensi ylitseni komea ukkometso! Metsistä hoitui vielä pikkukäpylinnut sekä pyyt ym. ennen kuin jatkoin vauhdikkaasti Särkisalmen kautta Kangakylään, jossa ei oikein mikään onnistunut, mutta Kirkonkylältä kuului fasaani. Lähes koko loppuralli meni sitten Siikalahdella staijaten ja hyvin menikin! Pian ylitseni lensi kangaskiuru laulaen ja yhteensä näkyi 320 metsähanhea, 37 tundraa, valkoviklo, metsävikloja sekä kuului kaulushaikara sekä aikainen luhtakana. Petokavalkaadin avasi nuori merikotka, jota seurasi kohta upea 2kv kiljukotka, joka saapui päällemme koillisesta, kaarteli aikansa päällämme ja yhtäkkiä tipahti kuin kivi lintutornin tienoille. Suuntasimme Partasen Harrin kanssa sen perään ja lintu löytyikin varisten ja lokkien seurasta jäältä seisoskelemasta. Se oli ilmeisesti varastanut lokilta kalan ja siirtyi pian ruovikkoon sitä popsimaan. Jonkin ajan päästä se nousi taas siivilleen, meinasi lähteä lounaaseen, mutta palasi takaisin ja laskeutui Eteissaareen ihailtavaksemme. Lopulta se taas nousi siivilleen ja lähti jatkamaan kohti lounasta. Palattuamme patotielle plokkasin taas kotkan taivaalta ja tällä kertaa kyseessä oli esiaikuinen maakotka! Kolmas kotka ja kolmas laji! Yhteensä näin 12 päiväpetolintulajia, mm. sinisuohaukan, ampuhaukan, 12 piekanaa ja kanahaukan, Harmaapäätikka, 2 lehtokurppaa sekä hemppo vielä lisäsivät lajilistaani, ennen kuin lähdin vielä kohti Kangaskylää ainakin pulun toivossa. Vaan eipä löytynyt kylältä mitään uutta lajia, joten 76 lajia jäi 10 tunnin ekorallin niukaksi voittotuloksekseni!

18.4. tein vuorostani Siikalahden vesilintulaskennan, jonka parempia lajeja olivat 2 kanadanhanhea, 4 tukkasotkaa, 2 silkkiuikkua, punajalkaviklo sekä tiltaltti. Vesilintumäärät olivat varsin pieniä.

19.4. ruokatuntistaijilla näkyi taas merikotka ja kohta perässä saapui 3kv kiljukotka! Tämäkin kotka tipahti äkisti tornin suunnille ja lähdimme Veijalaisen Eskon kanssa perään. Lintu nousikin siivilleen lopulta vain muutaman kymmenen metrin päästä tornista, harmi ettemme päässeet tornille asti sitä kuvaamaan! Iltaretkellä näkyi vielä Kontiolammella pari pikkujoutsenta.

20.4. aamulla edellispäivänä saapunut kiljukotka oli yhä paikallisena lahdella ja toinen mukava yllätys oli erittäin aikainen keltavästäräkki. Myös 8 kanadanhanhea oli lahdella ja taas nuori merikotka kaarteli taivaalla. Mukava oli myös seurailla pyrstötiaisten pesän rakentelua. Näitä “siittiöitä” ei kovan talven jäljiltä paljon ole!

Suomenpinna!

21.4. ainoa parempia havainto oli 2 punajalkavikloa eivätkä seuraavan päivänkään havainnot olleet Särkisalmen tukkakoskeloa ja Härskiinmutkan kivitaskua kummempia, mutta illalla sitten alkoi tapahtua Laukaassa kummia ja seuraavana aamuna uutinen levisi! Jo parina kesänä Vihtasillassa soinut ja maallikoita ja harrastelijoita ihmetyttänyt puputtava taivaanvuohi oli vihdoin kuultu myös ornin toimesta, kun Linjaman Tero oli äänityslaitteineen osunut paikalle ja äänitysten ja sonogrammien vertailu osoitti selvästi, että kyseessä olisi Suomen ensimmäinen amerikantaivaanvuohi!
23.4. iltapäivällä lähdimme kohti Mikkeliä, josta nappasimme “potun” ja Lundin “mapen” kyytiin satamasta, jossa samalla todistimme paikalla jo pitempään olleen mustaleppälinnun löytäneen itselleen parin! Matka jatkui ja lopulta klo 19.45 olimme perillä Vihtasillassa. Ehdimme hädin tuskin nousta autosta, kun taivaalta jo kuului helmipöllömäistä puputusta ja löysimme äänen aiheuttajan lentelemästä taivaalta laajaa kaarrosta ja syöksyen aika ajoin pyrstösulat puputtaen viistosti alaspäin. Nyt pääsimme myös näkemään linnun ja vaikka sillä oli kova vauhti näyttivät siiven alapinnat sekä takareuna todella hyviltä amerikantaivaanvuohelle! Toki en ollut lajia epäillyt muutenkaan hetkeäkään, sillä tuskin miltään muulta kuin amerikantaivaanvuohelta voisi kuulua täydellinen amerikantaivaanvuohen ääni pyrstösulistaan?
Kohta lintu tippui alas ja yllättäen se tippui pienen bongarijoukon eteen rantanurmikolle, josta onneksemme Mäkelän Petteri kiiruhti tiedottamaan asiasta meillekin. Niinpä kohta pääsimme katsomaan ja kuvaamaan lintua lähes putken täydeltä! Tässä vaiheessa harmitti, ettemme olleet ajomatkalla kerranneet amerikantaivaanvuohen maastotuntomerkkejä, mutta eipä oikein ollut uskottu, että lintua maassa näkisimme.
Kohta lintu hiippaili rantatöyrään taakse emmekä sitä pitkään aikaan nähneet. Jossain vaiheessa rannasta löytyi kurppa kasvaneen bongarijoukon riemuksi ja kättelyitä ja riemunkiljahduksia kuultiin, mutta pian ainakin pienellä porukalla löysimme rannasta myös toisen kurpan. Kumpi oli kumpi? Pimenevä ilta ja kurpan piilottelevaisuus ei oikein mahdollistanut määritystä! Onneksi kohta alkoi rannasta kuulua outoa taivaanvuohimaista kitkatusta, joka aika ajoin kohosi lähes falsettimaiseksi kikityksesti – äänitys – ja lopulta lintu nousi taivaalle ja aloitti taas puputtamisen! Bongarit saivat vihdoin varmistuksen pinnalleen ja niinpä saman tien alkoikin kauhea liikenne, kun tyytyväinen joukkio alkoi lähteä kotiin. Amerikantaivaanvuohi laskeutui jääkiekkokaukalon viereiseen ruovikkoon jatkamaan kitkuttamistaan ja minä päätin äänityslaitteineni seurata sitä. Äänittäminen oli mahdotonta ennen kuin lähes kaikki bongarit olivat lähteneet ja lopulta sain jonkinlaiset äänitykset linnusta maassa ja vielä puolisen tuntia sormet kohmeessa odoteltuani lintu nousi taas taivaalle soimaan ja sain myös puputuksen äänitettyä! Yhdentoista aikaan illalla pääsimme onnellisina matkaan kohti kotia!

24.4. kotona olimme kolmelta aamuyöllä ja tunnin verran lähettelin kuvia lehdistölle, kun minulta niitä oli pyydetty ja laitoin kuvia, äänityksiä ja videota linnusta nettiin. Lopulta en nukkunut silmäystäkään, kun neljän aikaan nousi Hannakin aamupalalle ja viideksi suuntasimme Siikalahden lintutornille yhteishavainnointiin. Keli oli takatalvinen ja tuulinen. Välillä satoi lunta ja muutto oli todella vähäistä ja siitä vähästäkin iso osa suuntasi kohti etelää. Aamun pelastus oli kuitenkin jo äänestä plokattu mustapyrstökuiri, joka tippui lahdelle paikalliseksi. Kuovi oli oikeastaan ainoa selvemmin muuttanut laji ja 59 kuovin joukosta poimimme myös 3 pikkukuovia. Hannan jo hyydyttyä jatkoin vielä pari tuntia staijia havaiten isolepinkäisen, kuikan ja nuolihaukan, ennen kuin klo 12.00 minäkin luovutin ja suuntasin kotiin nukkumaan. Yhteensä havaitsimme yhteishavainnoinnin aikana 65 lintulajia.

Kumiankka

25.4. tein taas vessulaskennan, joka oli yhä vähälintuinen. Ainoa hyvä laji oli merihanhi. Päivällä kiertelimme Saaren lintupaikkoja, mutta Akanvaaran Tetrisuon isolepinkäinen ja Suurenjärvenlietteen 400 tavia, 280 metsä- ja 50 tundrahanhea olivat ainoat mainittavat havainnot.

26.4. Jarvan Ilkka saapui meille yöksi ja niinpä innokkaina kävimme jopa yöretkellä, jolla ei havaittu yhtään mitään. Aamuvarhaisen staiji tuotti sekin hyvin vähän, vaikka keli oli taas lämminnyt varsin keväiseksi. 6 mustakurkku-uikkua ja 5 muuttavaa merimetsoa sentään nähtiin. Illalla menimme Pirhosen Jampan kanssa Ruokolahden Kuokkalammelle bongaamaan sieltä edellisaamuna löytynyttä mandariinisorsaa. Puolentoista tunnin odotus palkittiin, kun lintu vihdoin ui esiin ruovikon kätköistä. Tämä kaunis koiraslintu esitti jopa lentonäytöksenkin.

27.4. tuuli oli kova mutta vihdoin lounaasta, joten muutto oli todella käynnissä. Valkovikloja näkyi ruokatunnilla runsaasti, liro ja pikkulokki kasvattivat vuodarilistaa.
Mutta seuraavana päivänä oli tuuli taas pohjoisen puolella ja kylmä! Ruokatunnilla Siikalahdella näkyi heinätavi ja onneksi päätin käydä pikaisesti myös Särkisalmella, sillä 6-tien päällä lensi matalalla variksen ahdistelemana petolintu, joka nostatti heti fiilistä ja ajettuani sen kiinni, oli se helppo jo paljain silmin tunnistaa haarahaukaksi! Ajoin linnun ali ABC:n viereiselle bussipysäkille ja lintu tulikin kauniisti kaartelemaan suoraan yläpuolelleni ottaen samalla korkeutta ja jatkoi pian kohti pohjoiskoillista.

29.4. Härkälintuja mylvi jo ympäri Simpelejärveä ja kevään ensimmäinen pensastasku oli saapunut patotiellä, jossa myös pikkutikka kiikitti, mutta päivän paras laji oli niinkin naurettava kuin kesykyyhky, joka on kuitenkin Siikalahdella tullut havaittua vain muutaman kerran aiemmin.

Vappuaattona suuntasimme Lappeenrantaan hankkimaan hieman maastovarusteita, sillä Siikalahden kartoituslaskennat olivat alkamassa. Matkalla Lappeenrantaan näimme Rautjärven Lamminkylässä kangaskiurun ja palatessa pysähdyimme Konnunsuolla, jossa tundrahanhia oli vielä illalla reilut 800 seassaan vain muutama kymmentä metsähanhea sekä valkoposkihanhea, myös jokunen metsäkirvinen kuului. Illalla suuntasin vielä pyörällä Siikalahdelle, jossa kuulimme Lötjösen Matin kanssa jänkäkurpan.

Hitaasti kohti kevättä

Maaliskuun alku oli todella talvinen. Lunta tuli yhä vain lisää ja pakkasta oli reilusti. Retkeily jäi vähiin, sillä lintuja ei todella ollut. Jouduin käymään useamman kerran työn puolesta Lappeenrannassa, joten havaintoja kuitenkin tuli jonkin verran.

3.3. Siikalahdella rummutti pari valkoselkätikkaa ja Likolammen pähkinänakkeli oli yhä tiiviisti ruokinnalla. Kokkolanjoella näkyi koskikara sekä laulujoutsen ja Lappeenrannan Toikansuolla kanahaukka. 5.3. Moskuunniemessä näkyi isolepinkäinen ja 6.3. kotipihan yli lensi räkättirastas. Joukionsalmella oli 4 kesykyyhkyä ilmeisesti juomassa ja jossain Rautjärvellä näkyi palokärki.

7.3. Siikalahdella koputteli ja äänteli pohjantikka, joka kuitenkin teki katoamistempun ja Koitsanlahdenkankaalla näkyi palokärki. 8.3. räkättirastas lensi Kokkolanjoen päällä ja Toikansuolta löytyi vuorihemppo, joka lauleskeli pirteänä viherpeippoparvessa.

9.3. Vuoksella näkyi taas kyhmyjoutsen, kanadanhanhi sekä merimetso ja Lappeenrannan Luukkaansalmella isokoskeloiden seurassa uivelonaaras. Kangaskylässä minut yllätti tien yli lentänyt lehtopöllö.

10.3. Siikalahdella näkyi valkoselkätikkapari ja puukiipijä ja 12.3. pari isolepinkäistä sekä ensimmäinen selvästi muuttanut varis. 13.3. pelireissulla bussin ikkunasta Vuoksella näkyi muutama harmaalokki ja Mikkelissä varpuspöllö.

15.3. Kokkolanjoella näkyi isokoskelo sekä telkkä, Vuoksella uivelokoiras ja Luukkaansalmella sama naaras sekä taas enempi isokoskeloita sekä kanahaukka.

20.3. Joukionsalmessa oli koskikara ja 21.3. Vuoksella näkyi taas kyhmäri sekä nyt jo 266 harmaalokkia.

22.3. Siikalahdella kuului joutsenen ääntä, mutta mitään muuttajia ei vieläkään. 23.3. ruokatunnilla tärppäsi kuitenkin kunnolla, kun löysin Tiviältä komean lapinpöllön! Valitettavasti en ehtinyt ottaa kuin muutaman pokkarikuvan sekä lyhyen videon, ennen kuin minun piti palata töihin. Myös 7 teertä näkyi.

24.3. ruokatunti tuotti vain korkealla taivaalla kaarrelleen kanahaukan ja 25.3. näkyi vihdoin ensimmäinen muuttaja, kun vanha merikotka painoi kohti pohjoista. Töiden jälkeen suuntasin kuukkelimetsään, josta kuukkelit löysivät minut nopeasti. Kävellessäni takaisin autolle kuukkelit seurasivat minua koko matkan ja ollessani lähes autolla kuului metsästä varpuspöllön vihellys. Matkin hieman pöllöä, johon ei kuitenkaan kuulunut muuta vastausta kuin pohjantikka, joka sekosi viheltelyistäni aivan täysin ja tuli viereiseen kuusen latvaan mekastamaan. Tästä sitten varpuspöllökin hermostui ja alkoi vihellellä. Siitä sitten hermostuivat myös hömö- ja töyhtötiaiset sekä närhetkin.

26.3. staijailin Siikalahdella useammankin tunnin ja jo alkoi vihdoin tapahtua! Heti näkyi paikallinen vanha tuttu merikotka, joka kuitenkin lähti Laatokkaa kohti. Myöhemmin myös muutti yksi vanha merikotka. Kiuruja muutti 5, töyhtöhyyppiä 16, harmaalokkeja 3, hiirihaukkoja 5, pulmunen, tuulihaukka, mustavariksia 5 sekä räkättirastas. Paikallisena oli lisäksi kanahaukka, kottarainen sekä isolepinkäinen. Vaikutti siis siltä, että kevätmuutto olisi käynnistynyt. Mutta vielä mitä…

Seuraavana päivänä poljimme Hannan kanssa Siikalahdelle havaiten matkalla tiklejä ja töyhtötiaisen, mutta 8 tunnin staiji upeassa lämpimässä ja tyynessä kelissä tuotti ainoastaan yhden etelään muuttaneen sekä yhden paikallisen hiirihaukan, 7 kiertelevää harmaalokkia, yhdet hetken lahden yllä pyörineet, mutta etelään lähteneet pulmunen ja töyhtöhyyppä, 2 mustarastasta, 2 vihervarpusta, 2 pikkukäpylintua sekä 2 paikallista kottaraista, 2 valkoselkätikkaa, palokärki sekä harmaapäätikka. Illalla Särkisalmella näkyi pari laulujoutsenta.

Seuraavina päivinä satoi lähinnä vettä ja räntää, joten muutto lähes täysin pysähdyksissä. 29.3. Siikalahdelle laskeutui 11 töyhtöhyyppää, 2 hiirihaukkaa kierteli paikallisena ja mustarastaskoiras muutti. Kirkkolahden joutsenet mekastivat kuuluen kotipihaamme.

Kuun viimeisenä staijasin Siikalahdella ensin ruokatunnin ja sitten pari tuntia töiden jälkeen, kunnes alkoi sataa ihan kunnolla vettä. Muutto oli edelleen todella vaisua, mutta yht. 50 hyyppää, 2 kiurua, kottarainen, mustarastas, sepelkyyhky, 60 pulmusen parvi, isokoskelo, jokunen hiirihaukka sekä sokerina pohjalla peräkkäin muuttaneet vanha merikotka ja nuorempi maakotka olivat upeita! Paikallisena oli varisparvessa mustavaris, isolepinkäinen, kanahaukka, teeret pulisivat ja valkoselkä- ja harmaapäätikat ääntelivät aktiivisesti. Iltapäivä oli kuitenkin kylmä ja sateinen, joten kevät ei vieläkään revennyt!

Lunta ja pakkasta – ja lisää lunta

2.2. Satumäessä näkyi ruokatuntipyöräilyllä vielä 6 nokkavarpusta. 6.2. kävimme Siikalahdella hiihtolenkillä ja valkoselkätikan lisäksi näimme 6 vihervarpusen parven sekä editsemme lentäneen hiiripöllön, joka oli meille Siikalahtipinna!

7.2. päätin käydä laskemassa Vuoksen linnut, mutta ensin tarkistin Simpeleen Kokkolanjoen, josta löytyi taas 3 laulujoutsenta, 11 sinisorsaa, isokoskelokoiras, pikku-uikku sekä pari koskikaraa. Vuoksella näin 650 sinisorsaa, 150 telkkää, 11 isokoskeloa, 10 merimetsoa, kanadanhanhen ja uivelon.

12.2. järkyttävässä lumipyryssä kävin Siikalahdella, jossa näin valkoselkätikan ja Tyrjällä sinisorsan. 13.2. olin taas Vuoksella, jossa ei kuitenkaan näkynyt mitään uutta. 16.2. Tönkinsuolla näkyi isolepinkäinen ja 18.2. pihamme ylitse lensi tikliparvi äännellen.

19.2. näin taas pikapysäyksellä Kokkolanjoen pikku-uikun, mutta jatkoin taas Vuokselle, jossa bongasin Niskalammen tienoilla jo pari päivää viihtyneen kyhmyjoutsenen. Ylitseni lensi palokärki äännellen. Itä-Siitolassa kanahaukka lensi joen yli ja uivelo kellui telkkien seurassa. Linnankoskella kellui kanadanhanhi varsin ryytyneen näköisenä ja kohta sen ylle saapui kaartelemaan komea vanha merikotka, joka oli jo edellispäivänä saapunut Vuoksen ylle saalistelemaan. Lopulta se kuitenkin jätti kanadanhanhen rauhaan ja huhujen mukaan se oli saalistanut joesta suuria kaloja illemmalla.

23.2. sain tiedon, että Savonlinnan Kyrönsalmessa kellui riskilä. Työpäiväni oli juuri päättymässä eikä minulla ollut muutakaan tekemistä, joten päätin käydä bongaamassa tämän sisämaassa ja etenkin talvella äärimmäisen harvinaisen linnun. Lintu löytyi helposti ja sain siitä hämärtyvässä kelissä pari lyhyttä videotakin.

27.2. oli taas taajamakartoitustapahtuma. Tällä kertaa kartoitimme kahdeksan parin voimin taajamia Parikkalan ja Rautjärven alueella. Meidän alueemme ulottui suurin piirtein kotipihaltamme Ristimäkeen saakka. Aamusta liikuimme pyörällä, jolloin kiersimme Ristimäen tienoon tiet ja havaitsimme mm. valkoselkätikan, 54 tilheä, räkättirastaan, puukiipijän sekä Likolammen pähkinänakkelin. Tämän jälkeen kartoitimme kävellen kaikki muut alueemme tiet havaiten mm. toisen räksän ja puukiipijän ja iltapäivästä vielä kiersimme kertaalleen autolla rajoja pitkin alueemme, jolloin löysimme Vierevistä viirupöllön ja päädyimme vielä kerran Ristimäkeen, josta löysimme kuusitiaisen valkoselkätikan sekä palokärjen. Yhteensä havaitsimme päivän aikana mm. 264 talitiaista, 83 sinitiaista, 15 käpytikkaa, 13 närheä, 165 pikkuvarpusta, 10 varpusta, 52 viherpeippoa, 12 punatulkkua ja 77 keltasirkkua. Kartoitus loppui kahdelta ja kolmelta alkoi tulosten purku Simpeleellä. Ennen sitä ehdimme käydä bongaamassa Punnosen Pekan ja Korpelan Sepon omalta alueeltaan Änkilästä löytämän helmipöllön.

28.2. tein sitten vielä talvilintulaskennan, joten viikonloppuna tuli liikuttua aika paljon! Laskennan antia olivat mm. 17 teertä, harmaapäätikka, 2 valkoselkätikkaa, räkättirastas, 3 pyrstötiaista, 109 talitiaista, isolepinkäinen, 51 viherpeippoa, 16 punatulkkua ja 96 keltasirkkua.

Tosi talvinen tammikuu

Ekaekaa Hangossa

Vaihdoimme vuotta vanhempieni luona Kirkkonummella, jonne oli saapunut myös Pirkan perhe. Kirkkonummella oli jopa ihan kunnon ilotulitus, joten siinä riitti Pirkan lapsilla ihmeteltävää. 1.1. tietysti suuntasimme heti aamusta retkelle. Oli vielä pimeää, kun ajoimme Siuntion kylpylälle, jossa Pirkan perhe majoittui. Söimme yllättävän köyhän aamiaisen ennen, kun jatkoimme Pirkan autolla kohti matkaa kohti etelää. Oma autoni oireili siihen malliin, ettemme uskaltaneet sillä lähteä. Hämärissä taivalsimme kohti Hankoa, kun piippari kertoi, että ”Takavedon porukka” eli Lindén, Jouhki, Aarniala ja kumppanit olivat jo hoitaneet kuningaskalastajan vuodariksi. Pikainen karttatsekkaus ja tajusimme, että seuraavasta risteyksestä pitäisi kääntyä, mikäli meitäkin kunkku kiinnosti. Ja noin varttia myöhemmin parkkeerasimme Raaseporin Pohjan Fiskarsin ruukin komeaan myllypuromaisemaan. Eikä meillä vieläkään ollut yhtään vuodenpinnaa, joten haaveilimme jo saavamme kuningaskalastajan ensimmäiseksi. No se oli tietysti turha luulo, sillä joessa oli 300 sinisorsaa, ylitsemme pyrähti puluparvi ja pari telkkääkin puljasi joessa. Mutta jo neljäs laji oli sitten kunkku! Ensin kuulimme vain sen ääntä, mutta pian lintu surahti jokea pitkin ja laskeutui vain noin 15 metrin päähän meistä oksalle ja pääsimme ihailemaan tätä jokien jalokiveä oikein toden teolla!
Päätimme vielä koluta jokea hieman esim. koskikaran toivossa, mutta ainoastaan punatulkku saatiin vielä vuodariksi. Mutta ajettuamme vain muutaman sataa metriä plokkasin pienen möykyn erään puun latvasta ja sehän se oli, miksi sitä luulinkin – varpuspöllö!

Suuren Raaseporin kunnan alueella näkyivät sitten seuraavatkin vuodenpinnat: varis, korppi, närhi ja talitiainen Karjaalla ja käpytikka ja harakka Tammisaaressa, ennen kuin vihdoin pääsimme Hankoon. Hangon keskustan läpi ajo tuotti sinitiaisen, räkättirastaan, harmaalokin, mustarastaan sekä naakan ja pian löysimme navigaattorin opastamina perille Länsisatamaan, jossa olikin lintuja tarjolla enemmänkin. Sinisorsien lisäksi näkyi isokoskeloita, 3 naurulokkia, 37 tukkasotkaa, kalalokki, nokikana, 8 kyhmyjoutsenta sekä tilhi. Takavetokin kurvasi paikalle ja heidän perässämme suuntasimme kohti Varisniemeä, josta reissun tärkeintä projektilajia muuttohaukkaa oli edellispäivinä nähty säännöllisimmin.

Staijikeli oli aika kehno, sillä pakkasta oli 12 astetta, tuuli oli kohtuullinen ja lisäksi merellä oli voimakas väreily. Merikotkia pyöri merellä kolme yksilöä, ylitsemme lensi kiertelevä hiirihaukka, merilokki määrittyi kaukaa väreilystä vuodariksi samoin kuin merimetsokin ja ylitsemme lensi Etelä-Suomessa virustaudin takia voimakkaasti vähentynyt viherpeippo äännellen. Lopulta jätimme paineisemmat ekaekaa-pinnaajat väijyyn ja lähdimme jatkamaan harvojen sulana vielä olevien lahtien kiertelyä. 4-tuulen tuvalla alkoi pyryttää sakeasti ja näkyvyys merelle meni todella surkeaksi. Silti löysimme 4 allia sekä uivelon 230 telkän seurasta. Itälahdella kellui telkkien ja tukkasotkien seurassa 3 lapasotkaa ja Högholmenissa löytyi hippiäisen lisäksi 50 laulujoutsenta, 2 uiveloa, 2 allia ja erään todella kaukana väreilyssä olleen saaren merimerkin päältä mielenkiintoisen näköinen möykky. Heti kun se osui putkeeni sanoin Hannalle ja Pirkalle, että tuo voisi olla se muuttohaukka. Mutta väreily oli todella paha, muoto oli hyvä ja sen tummin kohta näytti olevan päälaki, mutta välillä väreily oli niin voimakasta, ettemme olleet enää varmoja, oliko möykky lintu ollenkaan… Mutta onneksi se kohta ponkaisi lentoon, kun merikotka saapui saaren päälle kiertelemään ja välittömästi se nousi väreilyn yläpuolelle ja siinähän se oli monien etsimä muuttohaukka! Laitoimme tiedon Lintutiedotukseen ja jäimme ihailemaan muuttohaukan ja merikotkan kinastelua siitä, kumpi saisi merimerkille laskeutua. Lopulta merikotka joutui antamaan sinnikkäämmälleen periksi ja muuttohaukka laskeutui tukevasti takaisin merimerkille. Paikalle juuri oikeaan aikaan saapunut Leskelän Pekka lupautui jäädä pitämään haukkaa hallinnassa, joten me päätimme liueta paikalta. Suurin osa bongareista kuitenkin hoitaisi linnun ennemmin Långöreniltä, jonne se myös näkyisi kuin Högholmenista, jonne oli kuitenkin kohtalainen kävely parkkipaikalta.

Tiilitehtaan rannassa näimme vielä pari uiveloa, ennen kuin lähdimme kohti Siuntiota, josta jatkoimme sitten vielä Hannan kanssa Kirkkonummelle.

Tuuri loppuu

2.1. Hanna lähti aamusta vielä Eläinmuseolle viimeistelemään dioraama-maalauksiaan ja itse olin suunnitellut lähteväni retkelle, mutta autoni päätti toisin. Kytkin jämähti pohjaan heti alkumetreillä ja sain sen vain juuri ja juuri ajettua lähimmälle huoltamolle, jossa ei tietenkään näin lauantaina ollut korjaaja paikalla. Niinpä auto jäi sitten siihen.

3.1. vanhempieni ikkunasta näimme kanahaukan ja Hannan kanssa kävimme isäni autolla Espoon Kaitalahdella pikaretkellä, vaikka pakkanen olikin todella kova. Jo matkalla näimme varpuspöllön ja perillä näimme 30 vihervapusta ja kuulimme ruovikosta viiksitimalien hentoista ääntelyä. Pirkan kanssa lyhyellä kävelyllä Pappilanmäellä näimme varpusia, 50 viherpeippoa sekä 2 tikliä. Iltapäivällä nousimme Hannan kanssa junaan ja matkasimme kotiin Parikkalaan.

Autoni jäi siis Kirkkonummelle ja päätin saman tien, että se saisi myös sinne puolestani jäädä! Niinpä tutkin nettiä ja varsin pian löysin lupaavan oloisen uudemman auton, yllätys-yllätys samanlaisen Berlingon. Pienen puhelinrumban jälkeen tulin siihen tuloksen, että autoa pitäisi käydä katsomassa. Itselleni ei siihen ollut mitään mahdollisuuksia, sillä vuodenvaihteessa omat työkuvionikin menivät aivan uusiksi, kun siirryimme Etelä-Karjalan Sairaanhoitopiiriin, mikä tarkoitti sitä, että juuri mikään ei työssäni säilynyt entisellään. Onneksi isäni oli valmis käymään Hämeenlinnassa katsomassa autoa ja käynnin jälkeen oli selvää, että siellä odotti uusi autoni. Enää piti saada vanha auto siihen kuntoon, että siitä saisi vaihdossa jotain, liikkumattomasta autosta kun ei saisi mitään kuin romuttamolta. Onneksi uudessa autossakin oli joku pieni kolhu, jonka liike oli päättänyt korjata, mikä tarkoitti koko takakontin maalauttamista, joten aikaa jäi myös vanhan autoni kytkimen korjaukseen.

Pääosin ekoretkeilyä

Niinpä olin seuraavat 3 viikkoa ekoretkeilijä ja kuinka ollakaan, koko tämän jakson oli lämpömittari tukevasti -20 asteen alapuolella! Oli siis aivan järkyttävän kylmää!

4.1. kuitenkin suuntasin Lötjösen Matin uudelleen löytämien taviokuurnien perässä ruokatunnilla pyörällä Satumäkeen, josta en vielä ensimmäisellä käynnillä löytänyt taviokuurnia, mutta 8 nokkavarpusta! Toisella yrittämällä 10 kuurnaakin löytyivät ja vuodariksi tulivat myös pikkuvarpunen, urpiainen ja keltasirkku, myös 7 vihervarpusta pyrähti ohitseni.

5.1. kiertelimme Satumäessä Punnosen Pekan ja Kiljusen Jarin kanssa ja kuurnien ja nokkisten lisäksi löysimme myös pari kuusitiaista sekä pähkinänakkelin! Tulipa vuodari hömötiaisestakin. Siikalahdella näimme komean viirupöllön ja Melkoniemen saloilla puukiipijän ja töyhtötiaisia, mutta kuukkelit pysyivät näin kovalla pakkasella piilossa. Rautjärven Kokkolanjoelta yritimme vielä pikaisesti pikku-uikkua, mutta löysimmekin 3 laulujoutsenta sekä tietysti pari koskikaraa.

Taajamatakseerausviikonloppu

8.1. saapui Suojarinteen Miika retkeilemään lintuisammalle puolelle Etelä-Savon rajaa ja iltapäivän aikana näimme kaikki Satumäen linnut sekä huikeat kolme varpuspöllöä, joista kaksi Siikalahdella ja yhden Koitsanlahdella sekä Rautjärven Kokkolanjoen pikku-uikun ja vielä iltapäivän hämärissä harmaapäätikan Siikalahdella.

9.1. oli perinteisen Imatran lintukävelyn vuoro. Lähdimme Parikkalasta siten, että pääsimme Imatralle alueellemme sopivasti aamuyhdeksäksi. Alueemme oli Jakola-Rajapatsas ja aloitimme Kuparilta, josta siirryimme Jakolaan, josta sitten pikkuhiljaa valuimme ylöspäin kohti Rajapatsasta. Pakkasta oli tuttuun tapaan noin 20 astetta, joten aika paljon liikuimme päivän aikana autolla ja kävelimme vain parhaat paikat läpi, yleensä siten, että hajaannuimme ”potun” kanssa eri katuja koluamaan. Heti aloituksemme oli aivan huikea, kun näimme tehtaiden ja joen höyryissä taivaalla lentäneen pienen vesilinnun tapaisen otuksen, josta meillä ei ollut alkuun aavistustakaan, mikä se oli! Lopulta olimme melko varmoja, että pikku-uikku se siellä taivaalla lämpimikseen räpisteli! Kuparissa näimme yhdeksi ensimmäisistä linnuistamme isolepinkäisen ja Jakolasta löytyi heti komea 38 punatulkun parvi, kuusitiainen, räkättirastas, varpushaukka sekä kanahaukka. Valitettavasti koko loppupäivä ei ollutkaan sitten samanlaista ruusuilla tanssimista, mutta ihan mukavaa oli. Emme jäätyneet kertaakaan liiaksi ja lintuja näkyi aina sopivien taukojen jälkeen ihan mukavasti. Parempia lajeja löytyi vielä mustarastas, tikli, vihervarpunen sekä komea kahden kanahaukkakoiraan yhteissaalistusyritys. Koko päivän summia osaltamme olivat mm. 34 käpytikkaa, 81 sinitiaista, 296 talitiaista, 157 pikkuvarpusta, 7 varpusta (vähissä ovat!), 185 viherpeippoa, 100 punatulkkua sekä 215 keltasirkkua.
Ennen purkua ehdimme käydä Vuokselta hoitamassa Itä-Siitolan kanadanhanhen sekä keskusliikenneaseman 2 uivelokoirasta sekä pikku-uikun (toinen lienee ollut yhä lentelemässä?). Illan vietot olivat taas mukavat vaikka valtaosan kävelyporukasta olikin vähän turhan kiireistä, eikä lopulta yöpyjiksi jäänyt ketään muita kuin me.

10.1. kävimme taas aamusta keskusliikenneasemalla, josta nyt löytyi kaipaamamme allikin ja suuntasimme sitten kohti Lappeenrantaa. Itä-Siitolan ja Konnunsuon kierros tuotti vain muutaman teeren. Toikansuolta löytyi tuttuun tapaan pari tavia, kanahaukka, pari räksää sekä urpiaisparvesta tundraurpiainen, pikkutikka kolusi talventörröttäjiä innokkaasti äännellen. Kourulanmäestä löytyi viherpeippoparvesta jo muutaman päivän Toikansuon ja Kourulanmäen väliä sahannut hemppo, mutta sen kavereita toista hemppoa ja paria vuorihemppoa ei valitettavasti löytynyt. Yksinäinen tikli lensi vielä ylitsemme Myllymäessä, mutta muuten talvisessa ja todella lumisessa Lappeenrannassakin oli hiljaisempaa kuin vuosiin.

Kyllä on kylymä!

Satunnaiset Satumäen ja kylän pyöräilyt eivät tuottaneet ihmeitä ennen kuin 16.1. Hannan kanssa näimme Satumäessä yli lentäneen nuoren harmaalokin. Mihinköhän sekin oli muka menossa ja mistä tulossa? Samana päivänä pihapiirissämme pyöri komea 250 tilhen parvi, joille kävimme viemässä vanhat marjamme pakastimesta.

22.1. otin iltapäivästä junan Kirkkonummelle ja 23.1. aamusta ajoin ajokuntoon huolletun vanhan autoni Hämeenlinnaan, jossa vaihdoin sen uudempaan vuosimallin 2005 syvänsiniseen Berlingoon, jonka mittarissa oli melko tarkalleen kymmenen kertaa vähemmän kilometrejä kuin vanhassa eli vain 28000. Ajoin iltapäiväksi vielä Lappeenrantaan, jossa pidimme EKLY:n yhdistyskäyttäjä- sekä hallituksen kokoukset ennen kuin pääsin jatkamaan kotiin.

Järkyttävät pakkaset sen kuin jatkuivat ja linturetkeily jäi vähiin. 26.1. näin vielä kaksi kuurnaa Satumäessä ja 27.1. räksän kylillä ja illalla sairastuin oikein kunnon virustautiin, joten seuraavat pari päivää meni sängyn pohjalla.

30.1. suuntasin vielä pahasti toipilaana Savonlinnaan jääkiekkopeliin ja hoidin matkan varrella Nousialan jätekeskuksesta maakotkan vuodariksi.

Pihabongaus

Kuun viimeisenä kävin Tyrjän Joensuunjoella aivan järkyttävässä lumipyryssä katsomassa koskikaraa ja onneksi lumisade taukosi päivällä puoleksi tunniksi, että saimme Hannan kanssa kotipihallamme osallistuttua Pihabongaukseen. Lintuja ei alkuun ollut liikkeellä juuri lainkaan, mutta pienen suhistelun ansiosta puun latvuksista pelmahti yhtäkkiä pihallemme jopa 60 tali- ja 15 sinitiaisen parvi. Yksinäinen räkättirastas kierteli kylän päällä ja käpytikka sekä kolme pulua olivat muut mainittavat linnut tällä kertaa. Sen sijaan iltapäivällä pihaan ilmestyi 19 tilhen parvi sekä pienessä viherpeippoparvessa ollut tikli, joka intoutui jopa täyteen lauluun. Olikohan otuksella jo hieman kevättä rinnassa, sillä pakkaset olivat viimein hellittämässä!