. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Raririkas huhtikuu

Aprillipäivänä ruokatunti ja pari tuntia työpäivän jälkeen meni Siikalahdella leppoisasti, sillä vuodelle uusina lajeina näkyi mm. pajusirkku, peippo, niittykirvinen sekä kulorastas. Lisäksi 2 merikotkaa ja maakotka muuttivat komeasti patotien yli ja 3 nokkavarpusta sekä komea 70 pulmusen parvi lensi ohitseni.

2.4. oli vuorossa perinteinen Erämaaralli ja arvonnan myötä lohkomme oli Rautjärven ja Ruokolahden rajamaastossa Loituman ja Torsanjärven välissä. Yön saldoa olivat matkan varrella Melkoniemessä kuultu helmipöllö sekä rallialueellemme päästyämme kuullut huuhkaja ja viirupöllö. Aamuhämärässä osuimme niin kauheakuntoisille teille, että olimme jo lopettaa koko touhun alkuunsa, mutta pakkasyön ansiosta näytti, että suurin osa teistä olisi kuitenkin ajokuntoisia, siis niistä, joilla ei ollut metriä lunta. Alueemme oli todella köyhä, joten lopulta havaitsimme metson, jokusen pyyn, 4 harmaapäätikkaa, 3 palokärkeä, valkoselkätikan, pikkutikan ja 2 koskikaraa, vuodariksi metsissä lisäksi näkyivät punakylkirastas, västäräkki ja rautiainen. Lopulta kyllästyimme linnuttomien metsien koluamiseen jo muutamaa tuntia ennen rallin loppumista ja ajoimme Siikalahden kautta, jossa näkyi ruskosuohaukka ja muuttava merikotka, kotiin.

3.4. kävimme kaukalopalloturnauspelieni välissä Jarvan Ilkan kanssa Konnunsuolla, jossa muutti merikotka ja näkyi lisäksi mm. 10 kanadanhanhea, 4 naurulokkia, 5 tuulihaukkaa, 85 töyhtöhyyppää, 5 niittykirvistä, 2 kulorastasta, 33 pulmusta, 3 västäräkkiä, isolepinkäinen sekä vuodarilajit ampuhaukka, 2 kurkea sekä uuttukyyhky. Kivisaaressa näkyi vielä pari tikliä sekä pikkukäpylintua ja Imatran jäähallin pihalla vuodariksi selkälokki. Seuraavana päivänä turnaus jatkui jatkopeleillä, joten pikkulenkki Imatran Linnansuolle kannatti, sillä maallikoiden edellisiltana Tiiraan ilmoittama kattohaikara oli edelleen paikalla! Turnauskin voitettiin, joten Pääsiäinen oli varsin onnistunut, vaikka retkeily jäikin aika vähiin.

5.4. kävimme aamuvarhain Oronmyllyn maisemissa tarkastamassa metson soidinpaikkaa, mutta kuulimme vain etäistä klopsutusta ilmeisesti puissa istuvilta linnuilta. Samassa paikassa kuitenkin vihelteli pari varpuspöllöä sekä harmaapäätikka ja yhteensä näimme matkalla 5 pyytä sekä lehtokurpan. Kotiin palattuamme jatkoimme pyörillä Siikalahdelle kuullen matkalla punarinnan ja patotieltä näimme mm. merikotkan, pari ampuhaukkaa, sinisuohaukan, kurjen, 140 hyyppää, selkä-, meri- ja kalalokin, 320 sepel- ja 2 uuttukyyhkyä, hempon, tundraurpiaisen, 2 nokkavarpusta, 2 pikkukäpylintua, 1200 peippoa, lapinsirkun, rastaita ym. Muuttoa oli siis ensimmäistä kertaa oikein kunnolla! Oli kevät! Lunta oli toki vielä paljon, mutta nyt se suli todella nopeasti!

Parikkala-pinna

6.4. ruokatunnin ainoa vuodari oli metsäviklo, mutta 7.4. paukahti pommi, kun Lintutiedotus kertoi Pölläsen Mikon löytäneen Koitsanlahdelta mustapäätaskun! Olin jo harkinnut lähteväni bongaamaan Helsingistä asti eteläisen alalajin mustapäätaskua, koska en sellaista ollut Suomessa koskaan nähnyt, mutta nyt sellainen tuli sitten paljon lähemmäksi! Päästyämme paikalle lintu oli hyvin Kontiokorvilla ja Pölläsellä hallinnassa ja olihan se nätti! Kuvia ja videotakin saatiin, vaikka lintu aktiivisesti kylmässä kelissä liikkui puskien ja talventörröttäjien ja maanpinnan katveen välillä. Lintu oli lisäksi minun 250. Parikkala-pinna!
Tasku oli myös seuraavana aamuna paikalla, ruokatunnilla Siikalahdella muutti merikotka ja työpäivän päätteeksi kävin vielä katsomassa taskua, kun paikalle olivat saapuneet Suojarinteen “potu” ja Nyströmin Harry Mikkelistä. Jatkoimme porukalla Änkilään pointsaamaan Poutasen Joukon löytämän komean koiras mustaleppälinnun ja kävimme yhdessä “Tepparilla” syömässä – mukavaa oli!

9.4. mustapäätaskua ei enää löytynyt, mutta ylitseni muutti kangaskiuru ja uuttukyyhky puuhkutti lähimetsässä ja harmaapäätikalla ja palokärjellä oli huutokilpailu käynnissä – palokärki voitti. Siikalahdella näkyi 5 metsähanhea ja kuului kanadanhanhi ja ensimmäiset 7 nokikanaa olivat saapuneet patotien hieman sulaneelle pikkulutakolle, sinisorsat viihtyivät mieluummin lähipellolla, jossa oli pientä tulvaa.

Taas pinnoja

10.4. Siikalahdella muutti mm. lapinsirkku, laulurastas, 4 merikotkaa, kapustarinta ja kaulushaikara puhalsi vaimeasti pariin kertaan, tulvalla oli 3 haapanaa, 4 taivaanvuohea kierteli hetken taivaalla ja parista kalasääskestä toinen saapui reviirilleen ja toinen jatkoi yhä pohjoisemmaksi.

11.4. muutti jo 103 metsähanhea seurassaan 18 tundrahanhea, jo lähes piilokojulle asti auenneeseen sulaan tipahti koiras uivelo, merilokki ja 4 merikotkaa muutti ylitsemme, ruskosuohaukkoja oli jo 5, kuovi ja järripeippo tulivat vuodariksi. Seuraavan päivän ainoat mainittavat olivat 3 mustavarista.

13.4. Kontiokorven Jari löysi kauden avaus vesilintulaskennassa Siikalahdelta pikku-uikun, jonka kävin tietysti bongaamassa Siikalahti- ja jopa Parikkala-pinnaksi. Lintu oli alueella, jonne ei muilla kuin laskijoilla ole kulkulupaa. Kiitokset “konzalle” hienosta löydöstä! Peukaloinen, lauloi myös itsensä vuodarilistalle. Työpäivä kului hitaasti, sillä Helsingin Etu-Viikin pelloilta löytynyt rusorintakerttu poltteli, josko sinne pitäisi ihan oikeasti lähteä bongaamaan! En löytänyt muita kiinnostuneita lähtijöitä kuin Caireniuksen Sampsan, mutta lopulta päätimme kuitenkin lähteä, sillä Viikissä jos jossain lintu todennäköisesti pysyisi hallinnassa iltaan saakka, sillä porukkaa varmasti paikalla riittäisi! Väliaikatietoja ei oikein linnusta saatu, mutta lopulta ennen iltaseitsemää olimme perillä ja lintu oli kuin olikin yhä hyvin hallinnassa! Tämä käsittämättömän kaunis ja järjettömän aikainen kerttu piileskeli erään ojan varren heinikossa aivan maanrajassa nousten onneksi aika ajoin paremmin esille, lyhyesti jopa lähimpien puiden oksille. Onnistuin kuitenkin saada linnusta vain välttävät dokumenttikuvat sekä -videot. Mutta tulipahan vuoden ensimmäinen elis! Kävimme lyhyesti myös Keinumäen tornilla, josta yllättäen avautui lähes täysin jäinen maisema! Jokunen harmaahaikara kökötti rannassa ja kaukaa mereltä löytyi sulalta 11 silkkiuikkua, mutta odotimme kyllä saavamme enempikin vuodareita. Peltoalueella toki oli valkoposkihanhia ja kuului fasaaneja ja yllättäen näimme myös kaksi mustaleppälintua, naaraspukuisen sekä komean koiraan! Olin Parikkalassa vasta myöhään yöllä, mutta päätin vielä käydä Siikalahdella kuuntelemassa, josko lahdella jo jotain kuuluisi. Mitään ei kuulunut, mutta yllätys oli melkoinen, kun patotien lintulavan kaiteella kökötti huuhkaja! Päivän ainoa vuodari tuli jouhisorsaparista.

15.4. Lemmikonsalmen yksi harvoista linnuista oli punasotka, Siikalahdella muutti taas pari nuorempaa merikotkaa, 3 piekanaa, mustavaris ja 100 paikallisen niittykirvisen kera taivaalla pyörähti lyhyesti tunturikiuru!

Kotkaisa ekoralli

17.4. oli Ekorallin vuoro ja päätin aloittaa sen metsistä, joten aamuneljän jälkeen lähdin polkemaan kohti Melkoniemen saloja. Reilut pari tuntia pyörin metsissä etsien sopivaa rallin aloituslajia tai -paikkaa ja vaikka havaitsin mm. peukaloisen, pikkukäpylintuja sekä isokäpylinnun, päätin lopulta yrittää aloittaa tutuilla ja turvallisilla kuukkeleilla. Ja aloituksesta tulikin ikimuistoinen, sillä kuukkelin löydettyäni ja tarjotessani sille vähäisiä eväitäni, lensi ylitseni komea ukkometso! Metsistä hoitui vielä pikkukäpylinnut sekä pyyt ym. ennen kuin jatkoin vauhdikkaasti Särkisalmen kautta Kangakylään, jossa ei oikein mikään onnistunut, mutta Kirkonkylältä kuului fasaani. Lähes koko loppuralli meni sitten Siikalahdella staijaten ja hyvin menikin! Pian ylitseni lensi kangaskiuru laulaen ja yhteensä näkyi 320 metsähanhea, 37 tundraa, valkoviklo, metsävikloja sekä kuului kaulushaikara sekä aikainen luhtakana. Petokavalkaadin avasi nuori merikotka, jota seurasi kohta upea 2kv kiljukotka, joka saapui päällemme koillisesta, kaarteli aikansa päällämme ja yhtäkkiä tipahti kuin kivi lintutornin tienoille. Suuntasimme Partasen Harrin kanssa sen perään ja lintu löytyikin varisten ja lokkien seurasta jäältä seisoskelemasta. Se oli ilmeisesti varastanut lokilta kalan ja siirtyi pian ruovikkoon sitä popsimaan. Jonkin ajan päästä se nousi taas siivilleen, meinasi lähteä lounaaseen, mutta palasi takaisin ja laskeutui Eteissaareen ihailtavaksemme. Lopulta se taas nousi siivilleen ja lähti jatkamaan kohti lounasta. Palattuamme patotielle plokkasin taas kotkan taivaalta ja tällä kertaa kyseessä oli esiaikuinen maakotka! Kolmas kotka ja kolmas laji! Yhteensä näin 12 päiväpetolintulajia, mm. sinisuohaukan, ampuhaukan, 12 piekanaa ja kanahaukan, Harmaapäätikka, 2 lehtokurppaa sekä hemppo vielä lisäsivät lajilistaani, ennen kuin lähdin vielä kohti Kangaskylää ainakin pulun toivossa. Vaan eipä löytynyt kylältä mitään uutta lajia, joten 76 lajia jäi 10 tunnin ekorallin niukaksi voittotuloksekseni!

18.4. tein vuorostani Siikalahden vesilintulaskennan, jonka parempia lajeja olivat 2 kanadanhanhea, 4 tukkasotkaa, 2 silkkiuikkua, punajalkaviklo sekä tiltaltti. Vesilintumäärät olivat varsin pieniä.

19.4. ruokatuntistaijilla näkyi taas merikotka ja kohta perässä saapui 3kv kiljukotka! Tämäkin kotka tipahti äkisti tornin suunnille ja lähdimme Veijalaisen Eskon kanssa perään. Lintu nousikin siivilleen lopulta vain muutaman kymmenen metrin päästä tornista, harmi ettemme päässeet tornille asti sitä kuvaamaan! Iltaretkellä näkyi vielä Kontiolammella pari pikkujoutsenta.

20.4. aamulla edellispäivänä saapunut kiljukotka oli yhä paikallisena lahdella ja toinen mukava yllätys oli erittäin aikainen keltavästäräkki. Myös 8 kanadanhanhea oli lahdella ja taas nuori merikotka kaarteli taivaalla. Mukava oli myös seurailla pyrstötiaisten pesän rakentelua. Näitä “siittiöitä” ei kovan talven jäljiltä paljon ole!

Suomenpinna!

21.4. ainoa parempia havainto oli 2 punajalkavikloa eivätkä seuraavan päivänkään havainnot olleet Särkisalmen tukkakoskeloa ja Härskiinmutkan kivitaskua kummempia, mutta illalla sitten alkoi tapahtua Laukaassa kummia ja seuraavana aamuna uutinen levisi! Jo parina kesänä Vihtasillassa soinut ja maallikoita ja harrastelijoita ihmetyttänyt puputtava taivaanvuohi oli vihdoin kuultu myös ornin toimesta, kun Linjaman Tero oli äänityslaitteineen osunut paikalle ja äänitysten ja sonogrammien vertailu osoitti selvästi, että kyseessä olisi Suomen ensimmäinen amerikantaivaanvuohi!
23.4. iltapäivällä lähdimme kohti Mikkeliä, josta nappasimme “potun” ja Lundin “mapen” kyytiin satamasta, jossa samalla todistimme paikalla jo pitempään olleen mustaleppälinnun löytäneen itselleen parin! Matka jatkui ja lopulta klo 19.45 olimme perillä Vihtasillassa. Ehdimme hädin tuskin nousta autosta, kun taivaalta jo kuului helmipöllömäistä puputusta ja löysimme äänen aiheuttajan lentelemästä taivaalta laajaa kaarrosta ja syöksyen aika ajoin pyrstösulat puputtaen viistosti alaspäin. Nyt pääsimme myös näkemään linnun ja vaikka sillä oli kova vauhti näyttivät siiven alapinnat sekä takareuna todella hyviltä amerikantaivaanvuohelle! Toki en ollut lajia epäillyt muutenkaan hetkeäkään, sillä tuskin miltään muulta kuin amerikantaivaanvuohelta voisi kuulua täydellinen amerikantaivaanvuohen ääni pyrstösulistaan?
Kohta lintu tippui alas ja yllättäen se tippui pienen bongarijoukon eteen rantanurmikolle, josta onneksemme Mäkelän Petteri kiiruhti tiedottamaan asiasta meillekin. Niinpä kohta pääsimme katsomaan ja kuvaamaan lintua lähes putken täydeltä! Tässä vaiheessa harmitti, ettemme olleet ajomatkalla kerranneet amerikantaivaanvuohen maastotuntomerkkejä, mutta eipä oikein ollut uskottu, että lintua maassa näkisimme.
Kohta lintu hiippaili rantatöyrään taakse emmekä sitä pitkään aikaan nähneet. Jossain vaiheessa rannasta löytyi kurppa kasvaneen bongarijoukon riemuksi ja kättelyitä ja riemunkiljahduksia kuultiin, mutta pian ainakin pienellä porukalla löysimme rannasta myös toisen kurpan. Kumpi oli kumpi? Pimenevä ilta ja kurpan piilottelevaisuus ei oikein mahdollistanut määritystä! Onneksi kohta alkoi rannasta kuulua outoa taivaanvuohimaista kitkatusta, joka aika ajoin kohosi lähes falsettimaiseksi kikityksesti – äänitys – ja lopulta lintu nousi taivaalle ja aloitti taas puputtamisen! Bongarit saivat vihdoin varmistuksen pinnalleen ja niinpä saman tien alkoikin kauhea liikenne, kun tyytyväinen joukkio alkoi lähteä kotiin. Amerikantaivaanvuohi laskeutui jääkiekkokaukalon viereiseen ruovikkoon jatkamaan kitkuttamistaan ja minä päätin äänityslaitteineni seurata sitä. Äänittäminen oli mahdotonta ennen kuin lähes kaikki bongarit olivat lähteneet ja lopulta sain jonkinlaiset äänitykset linnusta maassa ja vielä puolisen tuntia sormet kohmeessa odoteltuani lintu nousi taas taivaalle soimaan ja sain myös puputuksen äänitettyä! Yhdentoista aikaan illalla pääsimme onnellisina matkaan kohti kotia!

24.4. kotona olimme kolmelta aamuyöllä ja tunnin verran lähettelin kuvia lehdistölle, kun minulta niitä oli pyydetty ja laitoin kuvia, äänityksiä ja videota linnusta nettiin. Lopulta en nukkunut silmäystäkään, kun neljän aikaan nousi Hannakin aamupalalle ja viideksi suuntasimme Siikalahden lintutornille yhteishavainnointiin. Keli oli takatalvinen ja tuulinen. Välillä satoi lunta ja muutto oli todella vähäistä ja siitä vähästäkin iso osa suuntasi kohti etelää. Aamun pelastus oli kuitenkin jo äänestä plokattu mustapyrstökuiri, joka tippui lahdelle paikalliseksi. Kuovi oli oikeastaan ainoa selvemmin muuttanut laji ja 59 kuovin joukosta poimimme myös 3 pikkukuovia. Hannan jo hyydyttyä jatkoin vielä pari tuntia staijia havaiten isolepinkäisen, kuikan ja nuolihaukan, ennen kuin klo 12.00 minäkin luovutin ja suuntasin kotiin nukkumaan. Yhteensä havaitsimme yhteishavainnoinnin aikana 65 lintulajia.

Kumiankka

25.4. tein taas vessulaskennan, joka oli yhä vähälintuinen. Ainoa hyvä laji oli merihanhi. Päivällä kiertelimme Saaren lintupaikkoja, mutta Akanvaaran Tetrisuon isolepinkäinen ja Suurenjärvenlietteen 400 tavia, 280 metsä- ja 50 tundrahanhea olivat ainoat mainittavat havainnot.

26.4. Jarvan Ilkka saapui meille yöksi ja niinpä innokkaina kävimme jopa yöretkellä, jolla ei havaittu yhtään mitään. Aamuvarhaisen staiji tuotti sekin hyvin vähän, vaikka keli oli taas lämminnyt varsin keväiseksi. 6 mustakurkku-uikkua ja 5 muuttavaa merimetsoa sentään nähtiin. Illalla menimme Pirhosen Jampan kanssa Ruokolahden Kuokkalammelle bongaamaan sieltä edellisaamuna löytynyttä mandariinisorsaa. Puolentoista tunnin odotus palkittiin, kun lintu vihdoin ui esiin ruovikon kätköistä. Tämä kaunis koiraslintu esitti jopa lentonäytöksenkin.

27.4. tuuli oli kova mutta vihdoin lounaasta, joten muutto oli todella käynnissä. Valkovikloja näkyi ruokatunnilla runsaasti, liro ja pikkulokki kasvattivat vuodarilistaa.
Mutta seuraavana päivänä oli tuuli taas pohjoisen puolella ja kylmä! Ruokatunnilla Siikalahdella näkyi heinätavi ja onneksi päätin käydä pikaisesti myös Särkisalmella, sillä 6-tien päällä lensi matalalla variksen ahdistelemana petolintu, joka nostatti heti fiilistä ja ajettuani sen kiinni, oli se helppo jo paljain silmin tunnistaa haarahaukaksi! Ajoin linnun ali ABC:n viereiselle bussipysäkille ja lintu tulikin kauniisti kaartelemaan suoraan yläpuolelleni ottaen samalla korkeutta ja jatkoi pian kohti pohjoiskoillista.

29.4. Härkälintuja mylvi jo ympäri Simpelejärveä ja kevään ensimmäinen pensastasku oli saapunut patotiellä, jossa myös pikkutikka kiikitti, mutta päivän paras laji oli niinkin naurettava kuin kesykyyhky, joka on kuitenkin Siikalahdella tullut havaittua vain muutaman kerran aiemmin.

Vappuaattona suuntasimme Lappeenrantaan hankkimaan hieman maastovarusteita, sillä Siikalahden kartoituslaskennat olivat alkamassa. Matkalla Lappeenrantaan näimme Rautjärven Lamminkylässä kangaskiurun ja palatessa pysähdyimme Konnunsuolla, jossa tundrahanhia oli vielä illalla reilut 800 seassaan vain muutama kymmentä metsähanhea sekä valkoposkihanhea, myös jokunen metsäkirvinen kuului. Illalla suuntasin vielä pyörällä Siikalahdelle, jossa kuulimme Lötjösen Matin kanssa jänkäkurpan.

Hitaasti kohti kevättä

Maaliskuun alku oli todella talvinen. Lunta tuli yhä vain lisää ja pakkasta oli reilusti. Retkeily jäi vähiin, sillä lintuja ei todella ollut. Jouduin käymään useamman kerran työn puolesta Lappeenrannassa, joten havaintoja kuitenkin tuli jonkin verran.

3.3. Siikalahdella rummutti pari valkoselkätikkaa ja Likolammen pähkinänakkeli oli yhä tiiviisti ruokinnalla. Kokkolanjoella näkyi koskikara sekä laulujoutsen ja Lappeenrannan Toikansuolla kanahaukka. 5.3. Moskuunniemessä näkyi isolepinkäinen ja 6.3. kotipihan yli lensi räkättirastas. Joukionsalmella oli 4 kesykyyhkyä ilmeisesti juomassa ja jossain Rautjärvellä näkyi palokärki.

7.3. Siikalahdella koputteli ja äänteli pohjantikka, joka kuitenkin teki katoamistempun ja Koitsanlahdenkankaalla näkyi palokärki. 8.3. räkättirastas lensi Kokkolanjoen päällä ja Toikansuolta löytyi vuorihemppo, joka lauleskeli pirteänä viherpeippoparvessa.

9.3. Vuoksella näkyi taas kyhmyjoutsen, kanadanhanhi sekä merimetso ja Lappeenrannan Luukkaansalmella isokoskeloiden seurassa uivelonaaras. Kangaskylässä minut yllätti tien yli lentänyt lehtopöllö.

10.3. Siikalahdella näkyi valkoselkätikkapari ja puukiipijä ja 12.3. pari isolepinkäistä sekä ensimmäinen selvästi muuttanut varis. 13.3. pelireissulla bussin ikkunasta Vuoksella näkyi muutama harmaalokki ja Mikkelissä varpuspöllö.

15.3. Kokkolanjoella näkyi isokoskelo sekä telkkä, Vuoksella uivelokoiras ja Luukkaansalmella sama naaras sekä taas enempi isokoskeloita sekä kanahaukka.

20.3. Joukionsalmessa oli koskikara ja 21.3. Vuoksella näkyi taas kyhmäri sekä nyt jo 266 harmaalokkia.

22.3. Siikalahdella kuului joutsenen ääntä, mutta mitään muuttajia ei vieläkään. 23.3. ruokatunnilla tärppäsi kuitenkin kunnolla, kun löysin Tiviältä komean lapinpöllön! Valitettavasti en ehtinyt ottaa kuin muutaman pokkarikuvan sekä lyhyen videon, ennen kuin minun piti palata töihin. Myös 7 teertä näkyi.

24.3. ruokatunti tuotti vain korkealla taivaalla kaarrelleen kanahaukan ja 25.3. näkyi vihdoin ensimmäinen muuttaja, kun vanha merikotka painoi kohti pohjoista. Töiden jälkeen suuntasin kuukkelimetsään, josta kuukkelit löysivät minut nopeasti. Kävellessäni takaisin autolle kuukkelit seurasivat minua koko matkan ja ollessani lähes autolla kuului metsästä varpuspöllön vihellys. Matkin hieman pöllöä, johon ei kuitenkaan kuulunut muuta vastausta kuin pohjantikka, joka sekosi viheltelyistäni aivan täysin ja tuli viereiseen kuusen latvaan mekastamaan. Tästä sitten varpuspöllökin hermostui ja alkoi vihellellä. Siitä sitten hermostuivat myös hömö- ja töyhtötiaiset sekä närhetkin.

26.3. staijailin Siikalahdella useammankin tunnin ja jo alkoi vihdoin tapahtua! Heti näkyi paikallinen vanha tuttu merikotka, joka kuitenkin lähti Laatokkaa kohti. Myöhemmin myös muutti yksi vanha merikotka. Kiuruja muutti 5, töyhtöhyyppiä 16, harmaalokkeja 3, hiirihaukkoja 5, pulmunen, tuulihaukka, mustavariksia 5 sekä räkättirastas. Paikallisena oli lisäksi kanahaukka, kottarainen sekä isolepinkäinen. Vaikutti siis siltä, että kevätmuutto olisi käynnistynyt. Mutta vielä mitä…

Seuraavana päivänä poljimme Hannan kanssa Siikalahdelle havaiten matkalla tiklejä ja töyhtötiaisen, mutta 8 tunnin staiji upeassa lämpimässä ja tyynessä kelissä tuotti ainoastaan yhden etelään muuttaneen sekä yhden paikallisen hiirihaukan, 7 kiertelevää harmaalokkia, yhdet hetken lahden yllä pyörineet, mutta etelään lähteneet pulmunen ja töyhtöhyyppä, 2 mustarastasta, 2 vihervarpusta, 2 pikkukäpylintua sekä 2 paikallista kottaraista, 2 valkoselkätikkaa, palokärki sekä harmaapäätikka. Illalla Särkisalmella näkyi pari laulujoutsenta.

Seuraavina päivinä satoi lähinnä vettä ja räntää, joten muutto lähes täysin pysähdyksissä. 29.3. Siikalahdelle laskeutui 11 töyhtöhyyppää, 2 hiirihaukkaa kierteli paikallisena ja mustarastaskoiras muutti. Kirkkolahden joutsenet mekastivat kuuluen kotipihaamme.

Kuun viimeisenä staijasin Siikalahdella ensin ruokatunnin ja sitten pari tuntia töiden jälkeen, kunnes alkoi sataa ihan kunnolla vettä. Muutto oli edelleen todella vaisua, mutta yht. 50 hyyppää, 2 kiurua, kottarainen, mustarastas, sepelkyyhky, 60 pulmusen parvi, isokoskelo, jokunen hiirihaukka sekä sokerina pohjalla peräkkäin muuttaneet vanha merikotka ja nuorempi maakotka olivat upeita! Paikallisena oli varisparvessa mustavaris, isolepinkäinen, kanahaukka, teeret pulisivat ja valkoselkä- ja harmaapäätikat ääntelivät aktiivisesti. Iltapäivä oli kuitenkin kylmä ja sateinen, joten kevät ei vieläkään revennyt!

Lunta ja pakkasta – ja lisää lunta

2.2. Satumäessä näkyi ruokatuntipyöräilyllä vielä 6 nokkavarpusta. 6.2. kävimme Siikalahdella hiihtolenkillä ja valkoselkätikan lisäksi näimme 6 vihervarpusen parven sekä editsemme lentäneen hiiripöllön, joka oli meille Siikalahtipinna!

7.2. päätin käydä laskemassa Vuoksen linnut, mutta ensin tarkistin Simpeleen Kokkolanjoen, josta löytyi taas 3 laulujoutsenta, 11 sinisorsaa, isokoskelokoiras, pikku-uikku sekä pari koskikaraa. Vuoksella näin 650 sinisorsaa, 150 telkkää, 11 isokoskeloa, 10 merimetsoa, kanadanhanhen ja uivelon.

12.2. järkyttävässä lumipyryssä kävin Siikalahdella, jossa näin valkoselkätikan ja Tyrjällä sinisorsan. 13.2. olin taas Vuoksella, jossa ei kuitenkaan näkynyt mitään uutta. 16.2. Tönkinsuolla näkyi isolepinkäinen ja 18.2. pihamme ylitse lensi tikliparvi äännellen.

19.2. näin taas pikapysäyksellä Kokkolanjoen pikku-uikun, mutta jatkoin taas Vuokselle, jossa bongasin Niskalammen tienoilla jo pari päivää viihtyneen kyhmyjoutsenen. Ylitseni lensi palokärki äännellen. Itä-Siitolassa kanahaukka lensi joen yli ja uivelo kellui telkkien seurassa. Linnankoskella kellui kanadanhanhi varsin ryytyneen näköisenä ja kohta sen ylle saapui kaartelemaan komea vanha merikotka, joka oli jo edellispäivänä saapunut Vuoksen ylle saalistelemaan. Lopulta se kuitenkin jätti kanadanhanhen rauhaan ja huhujen mukaan se oli saalistanut joesta suuria kaloja illemmalla.

23.2. sain tiedon, että Savonlinnan Kyrönsalmessa kellui riskilä. Työpäiväni oli juuri päättymässä eikä minulla ollut muutakaan tekemistä, joten päätin käydä bongaamassa tämän sisämaassa ja etenkin talvella äärimmäisen harvinaisen linnun. Lintu löytyi helposti ja sain siitä hämärtyvässä kelissä pari lyhyttä videotakin.

27.2. oli taas taajamakartoitustapahtuma. Tällä kertaa kartoitimme kahdeksan parin voimin taajamia Parikkalan ja Rautjärven alueella. Meidän alueemme ulottui suurin piirtein kotipihaltamme Ristimäkeen saakka. Aamusta liikuimme pyörällä, jolloin kiersimme Ristimäen tienoon tiet ja havaitsimme mm. valkoselkätikan, 54 tilheä, räkättirastaan, puukiipijän sekä Likolammen pähkinänakkelin. Tämän jälkeen kartoitimme kävellen kaikki muut alueemme tiet havaiten mm. toisen räksän ja puukiipijän ja iltapäivästä vielä kiersimme kertaalleen autolla rajoja pitkin alueemme, jolloin löysimme Vierevistä viirupöllön ja päädyimme vielä kerran Ristimäkeen, josta löysimme kuusitiaisen valkoselkätikan sekä palokärjen. Yhteensä havaitsimme päivän aikana mm. 264 talitiaista, 83 sinitiaista, 15 käpytikkaa, 13 närheä, 165 pikkuvarpusta, 10 varpusta, 52 viherpeippoa, 12 punatulkkua ja 77 keltasirkkua. Kartoitus loppui kahdelta ja kolmelta alkoi tulosten purku Simpeleellä. Ennen sitä ehdimme käydä bongaamassa Punnosen Pekan ja Korpelan Sepon omalta alueeltaan Änkilästä löytämän helmipöllön.

28.2. tein sitten vielä talvilintulaskennan, joten viikonloppuna tuli liikuttua aika paljon! Laskennan antia olivat mm. 17 teertä, harmaapäätikka, 2 valkoselkätikkaa, räkättirastas, 3 pyrstötiaista, 109 talitiaista, isolepinkäinen, 51 viherpeippoa, 16 punatulkkua ja 96 keltasirkkua.

Tosi talvinen tammikuu

Ekaekaa Hangossa

Vaihdoimme vuotta vanhempieni luona Kirkkonummella, jonne oli saapunut myös Pirkan perhe. Kirkkonummella oli jopa ihan kunnon ilotulitus, joten siinä riitti Pirkan lapsilla ihmeteltävää. 1.1. tietysti suuntasimme heti aamusta retkelle. Oli vielä pimeää, kun ajoimme Siuntion kylpylälle, jossa Pirkan perhe majoittui. Söimme yllättävän köyhän aamiaisen ennen, kun jatkoimme Pirkan autolla kohti matkaa kohti etelää. Oma autoni oireili siihen malliin, ettemme uskaltaneet sillä lähteä. Hämärissä taivalsimme kohti Hankoa, kun piippari kertoi, että ”Takavedon porukka” eli Lindén, Jouhki, Aarniala ja kumppanit olivat jo hoitaneet kuningaskalastajan vuodariksi. Pikainen karttatsekkaus ja tajusimme, että seuraavasta risteyksestä pitäisi kääntyä, mikäli meitäkin kunkku kiinnosti. Ja noin varttia myöhemmin parkkeerasimme Raaseporin Pohjan Fiskarsin ruukin komeaan myllypuromaisemaan. Eikä meillä vieläkään ollut yhtään vuodenpinnaa, joten haaveilimme jo saavamme kuningaskalastajan ensimmäiseksi. No se oli tietysti turha luulo, sillä joessa oli 300 sinisorsaa, ylitsemme pyrähti puluparvi ja pari telkkääkin puljasi joessa. Mutta jo neljäs laji oli sitten kunkku! Ensin kuulimme vain sen ääntä, mutta pian lintu surahti jokea pitkin ja laskeutui vain noin 15 metrin päähän meistä oksalle ja pääsimme ihailemaan tätä jokien jalokiveä oikein toden teolla!
Päätimme vielä koluta jokea hieman esim. koskikaran toivossa, mutta ainoastaan punatulkku saatiin vielä vuodariksi. Mutta ajettuamme vain muutaman sataa metriä plokkasin pienen möykyn erään puun latvasta ja sehän se oli, miksi sitä luulinkin – varpuspöllö!

Suuren Raaseporin kunnan alueella näkyivät sitten seuraavatkin vuodenpinnat: varis, korppi, närhi ja talitiainen Karjaalla ja käpytikka ja harakka Tammisaaressa, ennen kuin vihdoin pääsimme Hankoon. Hangon keskustan läpi ajo tuotti sinitiaisen, räkättirastaan, harmaalokin, mustarastaan sekä naakan ja pian löysimme navigaattorin opastamina perille Länsisatamaan, jossa olikin lintuja tarjolla enemmänkin. Sinisorsien lisäksi näkyi isokoskeloita, 3 naurulokkia, 37 tukkasotkaa, kalalokki, nokikana, 8 kyhmyjoutsenta sekä tilhi. Takavetokin kurvasi paikalle ja heidän perässämme suuntasimme kohti Varisniemeä, josta reissun tärkeintä projektilajia muuttohaukkaa oli edellispäivinä nähty säännöllisimmin.

Staijikeli oli aika kehno, sillä pakkasta oli 12 astetta, tuuli oli kohtuullinen ja lisäksi merellä oli voimakas väreily. Merikotkia pyöri merellä kolme yksilöä, ylitsemme lensi kiertelevä hiirihaukka, merilokki määrittyi kaukaa väreilystä vuodariksi samoin kuin merimetsokin ja ylitsemme lensi Etelä-Suomessa virustaudin takia voimakkaasti vähentynyt viherpeippo äännellen. Lopulta jätimme paineisemmat ekaekaa-pinnaajat väijyyn ja lähdimme jatkamaan harvojen sulana vielä olevien lahtien kiertelyä. 4-tuulen tuvalla alkoi pyryttää sakeasti ja näkyvyys merelle meni todella surkeaksi. Silti löysimme 4 allia sekä uivelon 230 telkän seurasta. Itälahdella kellui telkkien ja tukkasotkien seurassa 3 lapasotkaa ja Högholmenissa löytyi hippiäisen lisäksi 50 laulujoutsenta, 2 uiveloa, 2 allia ja erään todella kaukana väreilyssä olleen saaren merimerkin päältä mielenkiintoisen näköinen möykky. Heti kun se osui putkeeni sanoin Hannalle ja Pirkalle, että tuo voisi olla se muuttohaukka. Mutta väreily oli todella paha, muoto oli hyvä ja sen tummin kohta näytti olevan päälaki, mutta välillä väreily oli niin voimakasta, ettemme olleet enää varmoja, oliko möykky lintu ollenkaan… Mutta onneksi se kohta ponkaisi lentoon, kun merikotka saapui saaren päälle kiertelemään ja välittömästi se nousi väreilyn yläpuolelle ja siinähän se oli monien etsimä muuttohaukka! Laitoimme tiedon Lintutiedotukseen ja jäimme ihailemaan muuttohaukan ja merikotkan kinastelua siitä, kumpi saisi merimerkille laskeutua. Lopulta merikotka joutui antamaan sinnikkäämmälleen periksi ja muuttohaukka laskeutui tukevasti takaisin merimerkille. Paikalle juuri oikeaan aikaan saapunut Leskelän Pekka lupautui jäädä pitämään haukkaa hallinnassa, joten me päätimme liueta paikalta. Suurin osa bongareista kuitenkin hoitaisi linnun ennemmin Långöreniltä, jonne se myös näkyisi kuin Högholmenista, jonne oli kuitenkin kohtalainen kävely parkkipaikalta.

Tiilitehtaan rannassa näimme vielä pari uiveloa, ennen kuin lähdimme kohti Siuntiota, josta jatkoimme sitten vielä Hannan kanssa Kirkkonummelle.

Tuuri loppuu

2.1. Hanna lähti aamusta vielä Eläinmuseolle viimeistelemään dioraama-maalauksiaan ja itse olin suunnitellut lähteväni retkelle, mutta autoni päätti toisin. Kytkin jämähti pohjaan heti alkumetreillä ja sain sen vain juuri ja juuri ajettua lähimmälle huoltamolle, jossa ei tietenkään näin lauantaina ollut korjaaja paikalla. Niinpä auto jäi sitten siihen.

3.1. vanhempieni ikkunasta näimme kanahaukan ja Hannan kanssa kävimme isäni autolla Espoon Kaitalahdella pikaretkellä, vaikka pakkanen olikin todella kova. Jo matkalla näimme varpuspöllön ja perillä näimme 30 vihervapusta ja kuulimme ruovikosta viiksitimalien hentoista ääntelyä. Pirkan kanssa lyhyellä kävelyllä Pappilanmäellä näimme varpusia, 50 viherpeippoa sekä 2 tikliä. Iltapäivällä nousimme Hannan kanssa junaan ja matkasimme kotiin Parikkalaan.

Autoni jäi siis Kirkkonummelle ja päätin saman tien, että se saisi myös sinne puolestani jäädä! Niinpä tutkin nettiä ja varsin pian löysin lupaavan oloisen uudemman auton, yllätys-yllätys samanlaisen Berlingon. Pienen puhelinrumban jälkeen tulin siihen tuloksen, että autoa pitäisi käydä katsomassa. Itselleni ei siihen ollut mitään mahdollisuuksia, sillä vuodenvaihteessa omat työkuvionikin menivät aivan uusiksi, kun siirryimme Etelä-Karjalan Sairaanhoitopiiriin, mikä tarkoitti sitä, että juuri mikään ei työssäni säilynyt entisellään. Onneksi isäni oli valmis käymään Hämeenlinnassa katsomassa autoa ja käynnin jälkeen oli selvää, että siellä odotti uusi autoni. Enää piti saada vanha auto siihen kuntoon, että siitä saisi vaihdossa jotain, liikkumattomasta autosta kun ei saisi mitään kuin romuttamolta. Onneksi uudessa autossakin oli joku pieni kolhu, jonka liike oli päättänyt korjata, mikä tarkoitti koko takakontin maalauttamista, joten aikaa jäi myös vanhan autoni kytkimen korjaukseen.

Pääosin ekoretkeilyä

Niinpä olin seuraavat 3 viikkoa ekoretkeilijä ja kuinka ollakaan, koko tämän jakson oli lämpömittari tukevasti -20 asteen alapuolella! Oli siis aivan järkyttävän kylmää!

4.1. kuitenkin suuntasin Lötjösen Matin uudelleen löytämien taviokuurnien perässä ruokatunnilla pyörällä Satumäkeen, josta en vielä ensimmäisellä käynnillä löytänyt taviokuurnia, mutta 8 nokkavarpusta! Toisella yrittämällä 10 kuurnaakin löytyivät ja vuodariksi tulivat myös pikkuvarpunen, urpiainen ja keltasirkku, myös 7 vihervarpusta pyrähti ohitseni.

5.1. kiertelimme Satumäessä Punnosen Pekan ja Kiljusen Jarin kanssa ja kuurnien ja nokkisten lisäksi löysimme myös pari kuusitiaista sekä pähkinänakkelin! Tulipa vuodari hömötiaisestakin. Siikalahdella näimme komean viirupöllön ja Melkoniemen saloilla puukiipijän ja töyhtötiaisia, mutta kuukkelit pysyivät näin kovalla pakkasella piilossa. Rautjärven Kokkolanjoelta yritimme vielä pikaisesti pikku-uikkua, mutta löysimmekin 3 laulujoutsenta sekä tietysti pari koskikaraa.

Taajamatakseerausviikonloppu

8.1. saapui Suojarinteen Miika retkeilemään lintuisammalle puolelle Etelä-Savon rajaa ja iltapäivän aikana näimme kaikki Satumäen linnut sekä huikeat kolme varpuspöllöä, joista kaksi Siikalahdella ja yhden Koitsanlahdella sekä Rautjärven Kokkolanjoen pikku-uikun ja vielä iltapäivän hämärissä harmaapäätikan Siikalahdella.

9.1. oli perinteisen Imatran lintukävelyn vuoro. Lähdimme Parikkalasta siten, että pääsimme Imatralle alueellemme sopivasti aamuyhdeksäksi. Alueemme oli Jakola-Rajapatsas ja aloitimme Kuparilta, josta siirryimme Jakolaan, josta sitten pikkuhiljaa valuimme ylöspäin kohti Rajapatsasta. Pakkasta oli tuttuun tapaan noin 20 astetta, joten aika paljon liikuimme päivän aikana autolla ja kävelimme vain parhaat paikat läpi, yleensä siten, että hajaannuimme ”potun” kanssa eri katuja koluamaan. Heti aloituksemme oli aivan huikea, kun näimme tehtaiden ja joen höyryissä taivaalla lentäneen pienen vesilinnun tapaisen otuksen, josta meillä ei ollut alkuun aavistustakaan, mikä se oli! Lopulta olimme melko varmoja, että pikku-uikku se siellä taivaalla lämpimikseen räpisteli! Kuparissa näimme yhdeksi ensimmäisistä linnuistamme isolepinkäisen ja Jakolasta löytyi heti komea 38 punatulkun parvi, kuusitiainen, räkättirastas, varpushaukka sekä kanahaukka. Valitettavasti koko loppupäivä ei ollutkaan sitten samanlaista ruusuilla tanssimista, mutta ihan mukavaa oli. Emme jäätyneet kertaakaan liiaksi ja lintuja näkyi aina sopivien taukojen jälkeen ihan mukavasti. Parempia lajeja löytyi vielä mustarastas, tikli, vihervarpunen sekä komea kahden kanahaukkakoiraan yhteissaalistusyritys. Koko päivän summia osaltamme olivat mm. 34 käpytikkaa, 81 sinitiaista, 296 talitiaista, 157 pikkuvarpusta, 7 varpusta (vähissä ovat!), 185 viherpeippoa, 100 punatulkkua sekä 215 keltasirkkua.
Ennen purkua ehdimme käydä Vuokselta hoitamassa Itä-Siitolan kanadanhanhen sekä keskusliikenneaseman 2 uivelokoirasta sekä pikku-uikun (toinen lienee ollut yhä lentelemässä?). Illan vietot olivat taas mukavat vaikka valtaosan kävelyporukasta olikin vähän turhan kiireistä, eikä lopulta yöpyjiksi jäänyt ketään muita kuin me.

10.1. kävimme taas aamusta keskusliikenneasemalla, josta nyt löytyi kaipaamamme allikin ja suuntasimme sitten kohti Lappeenrantaa. Itä-Siitolan ja Konnunsuon kierros tuotti vain muutaman teeren. Toikansuolta löytyi tuttuun tapaan pari tavia, kanahaukka, pari räksää sekä urpiaisparvesta tundraurpiainen, pikkutikka kolusi talventörröttäjiä innokkaasti äännellen. Kourulanmäestä löytyi viherpeippoparvesta jo muutaman päivän Toikansuon ja Kourulanmäen väliä sahannut hemppo, mutta sen kavereita toista hemppoa ja paria vuorihemppoa ei valitettavasti löytynyt. Yksinäinen tikli lensi vielä ylitsemme Myllymäessä, mutta muuten talvisessa ja todella lumisessa Lappeenrannassakin oli hiljaisempaa kuin vuosiin.

Kyllä on kylymä!

Satunnaiset Satumäen ja kylän pyöräilyt eivät tuottaneet ihmeitä ennen kuin 16.1. Hannan kanssa näimme Satumäessä yli lentäneen nuoren harmaalokin. Mihinköhän sekin oli muka menossa ja mistä tulossa? Samana päivänä pihapiirissämme pyöri komea 250 tilhen parvi, joille kävimme viemässä vanhat marjamme pakastimesta.

22.1. otin iltapäivästä junan Kirkkonummelle ja 23.1. aamusta ajoin ajokuntoon huolletun vanhan autoni Hämeenlinnaan, jossa vaihdoin sen uudempaan vuosimallin 2005 syvänsiniseen Berlingoon, jonka mittarissa oli melko tarkalleen kymmenen kertaa vähemmän kilometrejä kuin vanhassa eli vain 28000. Ajoin iltapäiväksi vielä Lappeenrantaan, jossa pidimme EKLY:n yhdistyskäyttäjä- sekä hallituksen kokoukset ennen kuin pääsin jatkamaan kotiin.

Järkyttävät pakkaset sen kuin jatkuivat ja linturetkeily jäi vähiin. 26.1. näin vielä kaksi kuurnaa Satumäessä ja 27.1. räksän kylillä ja illalla sairastuin oikein kunnon virustautiin, joten seuraavat pari päivää meni sängyn pohjalla.

30.1. suuntasin vielä pahasti toipilaana Savonlinnaan jääkiekkopeliin ja hoidin matkan varrella Nousialan jätekeskuksesta maakotkan vuodariksi.

Pihabongaus

Kuun viimeisenä kävin Tyrjän Joensuunjoella aivan järkyttävässä lumipyryssä katsomassa koskikaraa ja onneksi lumisade taukosi päivällä puoleksi tunniksi, että saimme Hannan kanssa kotipihallamme osallistuttua Pihabongaukseen. Lintuja ei alkuun ollut liikkeellä juuri lainkaan, mutta pienen suhistelun ansiosta puun latvuksista pelmahti yhtäkkiä pihallemme jopa 60 tali- ja 15 sinitiaisen parvi. Yksinäinen räkättirastas kierteli kylän päällä ja käpytikka sekä kolme pulua olivat muut mainittavat linnut tällä kertaa. Sen sijaan iltapäivällä pihaan ilmestyi 19 tilhen parvi sekä pienessä viherpeippoparvessa ollut tikli, joka intoutui jopa täyteen lauluun. Olikohan otuksella jo hieman kevättä rinnassa, sillä pakkaset olivat viimein hellittämässä!

Joulukuu

Joulukuun ensimmäisenä olin Lappeenrannassa kouluttautumassa ja heti vapauduttuani kävin pointsaamassa Pallonlahdelta jouhisorsan ekly-talvipinnaksi. Kyseessä oli uusi talvilaji Etelä-Karjalaan. Pari pikaista pysähdystä Vuoksella ja Immalanjärvellä tuottivat kanadanhanhen, merimetson, lapasotkan, pilkkasiipiä sekä harmaalokkeja. Parikkalan puolella Koitsanlahdella oli vielä 42 laulujoutsenta ja Joukiossa yhä pari pilkkasiipeä sekä lapasotka. Iltalenkillä (siis ihan oikeasti juoksulenkillä) näin hyvän talvipinnan, kun Likolammella jaloista lähti lehtokurppa.

Kuun alussa oli Kirkkoselkä vielä auki, joten pihaltammekin näin mm. isokoskeloita, kalalokkeja sekä laulujoutsenia. Muutama pikkukäpylintu alkoi viihtyä pihasembrassamme ja enimmillään niitä oli paikalla seitsemän lintua.

Ralli

Perinteinen päivän talviralli pidettiin tällä kertaa 5.12. lauantaina. Oma osallistumiseni oli pitkään vaakalaudalla, mutta lopulta päätin osallistua yhdessä Hannan lintuja harrastamattoman, mutta jo pariinkin eri ralliin osallistuneen veljen Miikan kanssa. Edellisenä päivänä kesken tylsän koulutuksen rustasin paperille lyhykäisen rallisuunnitelman, joka alkoi klo 7.00 kuten rallikin, mutta päättyi jo klo 14.00 sillä minulla olisi jääkiekkopeli Suomenniemellä klo 16.00 ja hyppäisin joukkueen kyytiin Viipurinportilta klo 14.00.

Aamulla tasan klo 7 hain Miikan Tarvaslammelta ja reilun tunnin pyörimmekin ympäri Parikkalaa ja yritimme neljää eri lajia pöllöjä, mutta ainoastaan Oronmyllyn huuhkaja kuultiin listalle. Aamun toinen laji oli sinisorsa Siikalahdelta ja sitten aamu alkoikin jo valjeta, joten suuntasimme Melkoniemen saloille. Korppi ronksutti jo ja pyy lensi ylitsemme Oronmyllyllä ja hömötiainen ja hippiäinen pointsattiin ennen kuin kuukkelit saapuivat aamupalalleen vakiopaikallaan. Metsä ei kuitenkaan tarjonnut nopeilla pysähdyksillä enää muuta, joten jatkoimme Melkoniemen Lahdenpohjaan, jossa usean tavallisen ruokintapaikkalinnun lisäksi saimme listalle vihervarpusen. Tarvaslammen ruokintakaan ei tarjonnut yllätyksiä, joten matka jatkui Härskiinmutkan isokoskeloiden, laulujoutsenten ja kalalokkien kautta Kangaskylälle, jossa oli aivan käsittämättömän hiljaista. Pulun ja varpusten eteen joutui tekemään töitä eikä naakkoja löytynyt ensimmäistäkään.

Siikalahdelle suunnatessamme sain tiedon, että jääkiekkojoukkueemme linja-auto oli hajonnut ja Suomenniemelle mentäisiin omilla autoilla. Sain ylipuhuttua Miikan katsomaan peliä, joten tiesimme nyt, että saattaisimme rallata hieman pitempään. Mutta koska kuitenkin joutuisimme ajamaan Lappeerannan ohi, päätimme että yrittäisimme ehtiä koluamaan Lappeenrannankin paikoille, joten kiirettä oli pidettävä. Siikalahden nopea kierros tuotti isolepinkäisen sekä teeriparven mutta ei parempia tikkoja lainkaan. Onneksi teimme närhen takia pienen kierroksen Surumäessä, sillä närhen lisäksi löytyi räkättirastaspari sekä harmaapäätikka.

Simpeleen Kokkolanjoelta pointsattiin nopeasti koskikara ja pian matka jatkui kohti Imatraa. Immalanjärvellä päätimme tehdä kaksi stoppia, Rautiosta näimme ainoastaan pilkkasiiven ja Lietteeltä harmaalokin, pilkkasiiven ja kaksi tukkasotkaa. Vuoksella teimme kolme lyhyttä stoppia, sillä aikataulu oli todella tiukka! Itä-Siitolasta löytyi telkkien ohella kanadanhanhi ja urpiaisia ja Imatrankoskelta uivelokoiraat, merimetso sekä vastarannalta lapasotka.

Salo-Issakka oli harmiksemme, sen hetken minkä paikalla olimme, täysin linnuton eikä Konnunsuon tienookaan tuottanut mitään havaintoja, joten jatkoimme Kukkuroinmäelle, josta kottaraiset löytyivät todella helposti. Varislinnut ja harmaalokit kiertelivät aika ajoin paniikissa, mutta mitään petolintua emme saaneet näkyville. Niinpä suuntasimme Luukkaansalmelle, josta löysimme minuutissa neljä harmaahaikaraa ja nopeasti myös toisella puolella siltaa todella kaukana uineen härkälinnun.

Kello alkoi tässä vaiheessa olla jo niin paljon, ettei aikaa ollut enää paljon, sillä Suomenniemelle oli vieläkin pitkä matka. Niinpä ajoimme nopeasti Pallonlahdelle, josta tavi löytyi jään reunalta seisoskelemasta ja pian sinisorsamassasta jouhisorsakin. Syötettyämme aku-ankalle hieman leipää, suuntasimme vielä Toikansuolle, jossa päätimme vain ajaa suoran edestakaisin, josko tuurilla jotain näkyisi ja tuuri olikin puolellamme, kun puussa istuskeli suuri kanahaukka.

Lopulta oli pakko lähteä ajamaan Suomenniemelle, jossa olimme lopulta klo 15.30 ja ehdin näin pelin alkuun ihan mukavasti vaikka alkulämmittelyihin en ehtinytkään. Lopulta pelissä tuli turpiin niin, että tukka taipui, mutta rallissa saimme yllättäen jaetun voiton 45 lajillamme!

Iltakahdeksan aikaan ohitimme taas Lappeenrantaa ja päätimme kurvata Toikansuolle, josta huuhkaja kerrankin löytyi puusta istuskelemasta. Niinpä pääsimme vielä näkemään tämän pöllöjen kuninkaankin, joten päivä oli ollut varsin onnistunut. Heitettyäni Miikan Tarvaslammelle ja saunottuani, pääsin lopulta kotiin iltakymmenen jälkeen. Olipahan ollut pitkä päivä!

Jälkikäteen on helppo sanoa, että jos minun ei olisi tarvinnut olla Suomenniemellä klo 15.30, olisi meillä periaatteessa ollut noin pari tuntia aikaa enemmän käytettäväksi lintupaikoilla, tästä jopa tunti valoisaa aikaa. Tällöin skippaamamme Kupari ja Meltola sekä Toikansuo olisivat todennäköisesti tuottaneet jonkin lisälajin ja hieman enempi aikaa olisi voinut olla käytettävissä myös metsäpysähdyksiin, joten 50 lajin maaginen raja olisi voinut olla rikottavissa. Mutta toki aikaa olisi mieluusti käyttänyt nyt käymissämmekin paikoissa mieluusti enemmän, sillä välillä oli niin vauhti päällä, että meinasi mennä hosumiseksi. Mutta hauskaa oli taas, niin kuin ralleissa kuuluukin olla!

Talvi tulee

Itsenäisyyspäivänä tein pikakäynnin Siikalahdelle ja näin varpuspöllön ja koirasvalkoselkätikan. Särkisalmella näkyi räkättirastas ja varpushaukka. 7.12. Kannaksella pyöri 5 tiklin parvi ja 9.12. Siikalahdella näkyi isolepinkäinen ja jäätyneellä Siikalahdella patotien pienessä sulassa sitkutteli vielä koirassinisorsa.

11.12. näkyi Härskiinmutkassa jäätyvällä Simpelejärvellä viimeiset isokoskelot ja kalalokki, Siikalahdella naarasvaseti ja harmaapäätikka sekä pyrstötiaisia ja Vartialahdella vielä 48 laulujoutsenta sekä 2 sinisorsaa. 12.12. teimme pitkän pyöräretken Lötjösen Matin kanssa ja kävimme katsomassa ekosti kuukkeleita. Reissu onnistui yli odotusten kun näimme myös noin 20 taviokuurnan parven. Melkoniemen korppiparvi oli myös suurempi kuin koskaan – 80 lintua. Näin myös, kuinka Särkisalmella pitkään viivytellyt joutsenperhe otti siivet alleen ja lähti kohti etelää.

Talvi saapui kuun puolivälissä kunnolla. Järvet jäätyivät ja alkoi myös tulla lunta oikein toden teolla! 15.12. kävin bongaamassa Simpeleen Kokkolanjoelta pikku-uikun, joka jäi viimeiseksi ja 248. vuodenpinnakseni. Koskikaroja näkyi myös uudensillankoskella ja laskin joelta 16 talvehtimaan jäävää sinisorsaa. Onnekkaasti näin myös tien yli lentäneen ampuhaukan Simpele-cityssä. Kävin myös tarkistamassa, että Likolammen pähkinänakkeli viihtyi yhä ruokinnalla.

16.12. Tyrjän kierros tuotti isolepinkäisen, varpuspöllön pari koskikaraa sekä pari sinisorsaa. Seuraavana päivänä sinisorsia oli 4 ja 23 teeren parvi oli vastaanottamassa auringonsäteitä koivujen latvoissa – pakkasta kun oli noin 20 astetta. 18.12. Simpeleen pikku-uikku oli yhä paikalla ja Siikalahdella näkyi taas harmaapää- ja valkoselkätikat. 19.12. tein taas pitkän pyöräreissun ja kävin hoitamassa koskikaran ekovuodariksi Tyrjältä. Pakkasta oli reilusti ja pyöräily todella kankeaa.

20.12. pikainen Vuoksipysäys tuotti taas kanadanhanhen sekä pari merimetsoa, mutta muu aamupäiväretki ei tuottanut yhtään mitään, vaikka kiertelin mm. Lappeenrannan Toikansuolla ennen jouluostoksille menoani.

Jouluaattona kävin tutustumassa Siikalahden uuteen lintutorniin, joka oli rakennettu opastuskeskuksen taakse pitkosten alkupäähän. Torni on kyllä upea, mutta paikka sille on täysin järjetön! Näkyvyyttä ei ole kuin rajallisesti ja keskellä haavikkoa sijaitessaan, ei sieltä varmaan kesällä juuri mitään kuulekaan. Toivottavasti Metsähallitus tulee tekemään tornin edustan alueelle esim. jotain vastaavaa kuin Espoon Laajalahdella, niin saadaan tornille jotain käyttöä. Edustan aluehan sopisi erinomaisesti Laajalahden tyyliseksi kahlaaja-alueeksi. Lintuja en Siikalahdella nähnyt ainoatakaan, mutta paluumatkalla plokkasin Muttelinmäestä tilhiparven seasta 12 nokkavarpusta!

Joulupäivänä tein perinteisen talvilintulaskennan, joka oli äärimmäisen raskas, sillä monen päivän lumisateen jälkeen ei Siikalahdelle vielä ollut tehty latuja. Niinpä 18,5 kilometrin hiihtolenkistäni valtaosa oli umpihankihiihtoa. Onneksi laskenta alkoi todella mukavasti, kun asemalta löysin 9 taviokuurnan parven ja Muttelinmäeltä varpuspöllön – molemmat uusia laskentalajeja! Mutta sitten seuraavat 10 kilometriä olivatkin yhtä tuskaa! Lopulta lintuja alkoi taas löytyä kunnolla vasta, kun olin taas lähestymässä kotiamme. Yhteensä 20 lajia ja 399 lintuyksilöä kirjautui havikseeni. Mainittavia olivat muuten ainoastaan 7 räkättirastasta.

Loppuvuosi meni töiden ja urheilun merkeissä, joten viimeisiksi havainnoiksi kirjautuivat 26.12. Muttelinmäessä tien yli saaliin kanssa lentänyt varpushaukka sekä 31.12. Siikalahdella näkynyt 15 teeren parvi ja Tyrjällä yhä olleet koskikara ja 4 sinisorsaa.

Pimeä marraskuu

Marraskuun alussa oli talvista. Jopa lunta oli mukavasti ja linnut olivat talven myötä lähteneet etelään. Kuitenkin ennen kuun puoltaväliä taas lämpeni ja loppukuun oli todella synkkää ja vesisateista. Jopa jo pitkään jäässä ollut Siikalahti suli kokonaan kuun viimeisinä päivinä. Lintujakin alkoi taas liikkua hieman enemmän, kun vielä pohjoisessa viivytelleitä vesilintuja saapui sulille vesille niinä harvoina vähemmän sateisina päivinä.

Alkukuusta retkeilin lähinnä vain tutulla akselilla Härskiinmutka-Siikalahti-Vartialahti ja havainnot jäivät varsin vaisuiksi. Kotipihasta näkyneet pari pilkkasiipeä, mustalintu, silkkiuikku, pari naurulokkia ja pari kottaraista, Likolammella näkynyt pikkutikka, Kannaksella räksäparvessa ollut punakylkirastas, Vartialahden kuikka, 22 kanadanhanhea, haapana, jokunen alli ja pilkkasiipi sekä Siikalahden merikotkapari olivat kuun alkupuolen ainoita mainittavia havaintoja.

14.11. olivat odotetut EKLY:n 40-vuotisjuhlat sekä Erämaalinnustoseminaari. Edellisiltana meille saapuneen Pirkan kanssa suuntasimme aamuhämärissä kohti Lappeenrantaa. Matkan varrella retkeilimme muutaman tunnin Imatralla havaiten Immalanjärvellä silkkiuikun, 3 allia, 6 pilkkasiipeä, mustalinnun, pari lapasotkaa sekä tukkasotkan ja Vuoksella kanadanhanhen, 3 lapasotkaa, tukkasotkan, uivelon, pari pilkkasiipeä ja mustalintua, pari tikliä sekä peräti 26 merimetsoa. Päivä meni upeita esityksiä katsellen, joista erityisesti Pertti Koskimiehen tunturihaukka-, Kimmo Martiskaisen valkoselkätikka- ja Alexander Kondratjevin tundraesitys ansaitsevat tulla mainituiksi! Illalla juhlistettiin EKLY:ä ja palkittiin huikea määrä vanhoja toimihenkilöitä, jopa kolme henkilöä (Koskimies, Sojamo ja Terho Poutanen) sai kultaisen ansiomerkin. Lisäksi Esa Sojamo näytti upeita kuvia Saimaalta ja loppuhuipennuksena oli Jari Kontiokorven hauska lintuaiheinen kisa. Seuraavana aamuna oli sitten vielä BirdLifen edustajiston kokous, josta porukka lähti sitten suoraan kohti kotejansa. Itse jäin kärvistelemään Lappeenrantaan, kun illalla oli vielä kaukispeli siellä.

Seuraavan viikon rerkeily oli taas vähäistä, kun vettä tuli koko ajan taivaan täydeltä ja oli niin järkyttävän pimeää ja ankeaa.

20.11. suuntasimme kohti Helsinkiä, Hanna jo aamusta, jotta ehti päiväksi Eläinmuseolle tutustumaan taas kuukauden työrupeamaansa, ja minä työpäiväni jälkeen. Pikaiset pysähdykset Immalanjärvellä ja Vuoksella tuottivat taas aivan samaa lajistoa kuin edellinenkin käynti, näyttäisi taas siltä, että Vuoksen talvehtijat olisivat samat kuin monena vuonna aiemminkin.
21.11. aamusta suuntasin Kirkkonummen Medvastölle, jossa pitkällisen tapituksen jälkeen näin kaukana väreilyssä kelluneessa vesilintumassassa harmaasorsan lennossa. Kuukausipinna olisi kuitenkin hoitunut paljon helpommin Suomenojalta, jossa kellui 9 repesorsaa. Laajalahdellakin kävin pikaisesti ennen kuin suuntasin Helsingin keskustaan ja Yliopiston päärakennukselle Bongariliiton syyskokoukseen, jossa Dick Forsman näytti upeita välimerenhaukkakuvia ja kertoi lajin määrityksestä ja brittipariskunta Alan Davies ja Ruth Miller kertoivat The Biggest Twitch –maailmanpinnabongausvuodestaan. Olihan minulla sinne Vuoden bongari -taulukin palautettavana ja jouduinpa liiton hallitukseen varajäseneksikin. Iltaa vietettiin porukalla vielä Iguanassa, joten oli todella mukavaa!
22.11. retkeilin vielä Kirkkonummella havaiten mm. varpuspöllön Eestinkylässä, järkyttävän komeasarvisen valkohäntäpeuran Saltfjärdenillä ja tuttuja merimaisemia Porkkalassa. Päivällä lähdin sitten kotia kohti, jottei koko matkaa tarvinnut ajaa pimeässä.

Loppukuun oli reilut 5 astetta lämmintä eikä edes yöpakkasista tietoakaan. Simpelejärvellä pyöri yhä reilut parikymmentä kalalokkia, jokunen harmaalokki sekä 3 naurulokkia. Joukionsalmesta löytyi lapasotka ja Lahdenkylästä varpuspöllö. Isolepinkäisiä oli myös siellä täällä, joten myyränpurijoilla lienee vihdoin jotain tarjolla. Sulaneella Siikalahdella popsi kaloja yhä vanhat komeat merikotkat ja joutsenia oli kerääntyneenä suojaisille lahdille isompiinkin porukoihin.
29.11. kävin taas Imatralla, mutta havainnot olivat yhä sitä samaa: Immalanjärvellä oli 2 lapasotkaa, 5 tukkasotkaa, 6 pilkkasiipeä sekä 10 harmaalokkia ja Vuoksella uivelo, 2 pilkkasiipeä, koskikara ja merimetsoja. Kuun viimeisenä päivänä löysin vielä Kukkaronlahdelta pari pilkkasiipeä ja kylälle saapui reilun sadan tilhen parvi tyhjentämään viimeisiä pihlajia marjoista.