. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Joulukuu

Joulukuu oli niin talvinen, ettei retkeily ollut kovinkaan mielekästä. Lisäksi korkea bensan hinta ja vielä pitkältä syksyn lomareissulta maksamatta olleet Visa-laskut saivat minut tekemään päätöksen, että tänä talvena ei retkeillä turhaan.

2.12. kävin Lappeerannassa koulutuksessa ja matkalla tein pikapysähdyksen Imatran Vuoksella, joka oli pahemmin jäässä kuin monena talvena pahimmillaan. Yksi harmaalokki ja pari merimetsoa näkyi telkkien ja sinisorsien ohella, ei edes isokoskeloita saati mitään parempaa kuitenkaan.

3.12. tarkistin muutamia lähiseudun ruokintoja, mutta havainnot jäivät töyhtötiaisiin ja puukiipijään.

4.12. olikin sitten perinteisen Päivän talviralli vuoro. Osallistuimme Hannan kanssa kisaan varsin leppoisalla asenteella, ilman mitään varteen otettavia pohjustuksia saati edes kunnon rallisuunnitelmaa. Aamuseitsemältä aloitimme Melkoniemen metsistä ja upeasta pöllökelistä huolimatta emme kuulleet lainkaan etsimiämme viirupöllöä tai huuhkajaa. Avauslajiksi saimme minipöllön eli varpuspöllön, joka vihelteli aktiivisesti kelin pikkuhiljaa muuttuessa huonommaksi. Kohta satoikin sitten lunta oikein urakalla. Kävelimme reilu kilometrin lumisia autoteitä katsomaan kuukkeleita ja matkalla havaitsimme perustiaiset sekä hippiäisiä ja pyyn. Tarvaslammen ruokinnalta hoitui muutama muu peruslaji, muttei mitään parempaa. Parikkalan kylän kesykyyhkyt, naakat ja varpuset hoituivat helposti, joten päätimme vielä koluta muutamat parhaat ruokinta-alueet Satumäen ja Kirkonkylän. Satumäestä löytyikin peippo ja Kirkkorannasta pähkinänakkeli. Myös puukiipijä oli yhä paikalla Tetrisuolla. Siikalahden kierros tuotti ainoastaan valkoselkätikan. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että olimme käyttäneet lintuköyhässä Parikkalassa aivan liian paljon aikaa! Jatkoimme Rautjärvelle, josta hoidimme koskikaran Kokkolanjoelta ja sitten jatkoimme kohti Imatraa. Ajokeli oli aivan hirvittävän huono! Taivaalta satoi väliin lunta, väliin alijäähtynyttä vettä ja tuulilasi ja pyyhkijät jäätyivät koko ajan aivan täysin. Ihmeeksemme kuitenkin 6-tien varressa Lamminkylän isolla myrskytuhoalueella lähes ainoiden pystyssä olleiden mäntyjen latvoissa oli niin ukkometso kuin teerikin meille pinnoiksi. Vuokselle päästyämme pointsasimme ensin tietysti telkän ja sinisorsan, mutta pian löytyivät myös tuttu harmaalokki, merimetsoja sekä muutama isokoskelo. Mellonlahdella olimme jo turhan myöhään, sillä linnut eivät enää olleet kovin aktiivisia. Pyrstötiaisparvi sentään löytyi ja tämä jäi meidän viimeiseksi lajiksemme, nro 34, sillä päätimme olla jatkamatta enää pitemmälle, vaikka ralliaikaa oli vielä pari tuntia jäljellä. Varsinkin kun sain tiedon Porista löytyneestä mustakurkkurautiaisesta, jota päätin olla lähdössä katsomaan, teimme niin, että tipautin Hannan Imatran rautatieasemalla junalle ja lähdin itse ajamaan kohti etelää.

Lappeenrannasta nappasin Caireniuksen Sampsan kyytiin ja vailla mitään järkevää suunnitelmaa lähdimme pimeässä ajamaan kohti Poria. Jossain Tampereen paikkeilla aloimme soitella halpoja majoituspaikkoja läpi Porin lähistöltä, mutta yksi toisensa jälkeen oli joko täysi tai kiinni. Lopulta soitin vanhalle ystävälleni Hannes Tiiralle, jota olin useampana kesänä avustanut Parikkalan yölaulajaretkillä, sattuisiko tämä tietämään mitään hyvää majapaikkaa ja hän ystävällisesti tarjosi meille majoituksen mökiltään! Ilta yhdentoista aikaan olimme perillä ja rallin ja pitkän ajon uuvuttamina sammahdimme pian.

5.12. heräilimme kahdeksan aikaan ja pian suuntasimme läheiselle ABC:lle kunnon aamiaiselle. Kohta jatkoimme kohti Pihlavan Kaunismäkeä, josta kohta tulikin tieto, että mustakurkkurautiainen oli yhä paikalla! Olipahan helpotus! Pian olimme perillä ja paikalla oli vasta muutama muu orni. Pienen odottelun jälkeen lintu pomppasi tiheän pihapuskan juurelle näkyviin ja upea elis oli tosiasia! Kyseessä oli jopa 12 elikseni Suomesta tälle vuodelle ja WP-pinna numero 615. Lintu oli todella piilotteleva ja keli todella synkkä, joten kuvia en siitä juuri saanut, vaikka lähimmillään se kävi vain muutaman metrin päässä meissä kuusiaidan alla. Lopulta päätimme lähteä jatkamaan muille kohteille. Ensin ajoimme Toukariin, josta löysimme helposti lintutorin viereiseltä ruokinnalta viitatiaisen. Sitten teimme hullun päätöksen ja lähdimme ajamaan kohti Lapuan Alajokea, josta oli edellisiltana löytynyt tunturipöllö. Sampsalla oli kova yritys saada uutta vuodariennätystään kovemmaksi ja laji yhä puuttui listalta. Niinpä ajoimme suorinta reittiä havaiten matkalla pohjantikan, koskikaran, fasaaneja ja kanahaukan, aina Alajoen lintutornille saakka, jossa olimme perillä iltapäivästä. Keli oli muuttunut nyt kylmäksi ja tuuliseksi, joten tornissa oli todella vilpoista! Pulmusparvi, tuulihaukka ja isolepinkäinen löytyi isolta peltoaukealta nopeasti, mutta ukulia ei näkynyt. Tapasimme linnun löytäjän, joka kertoi, että lintu oli löytynyt vasta ihan iltahämärissä, joten päätimme olla paikalla niin pitkään kuin vain näki. Lopulta auringon laskettua näkyvyys meni niin huonoksi, että meidän oli annettava periksi ja lähdettävä pitkälle ajomatkalle kohti kotia.

6.12. Itsenäisyyspäivänä teimme pienen kävelylenkin läheisille ruokinnoille, mutta havainnot jäivät pariin kuusitiaiseen.

8.12. Simpeleellä näin pari koskikaraa sekä tälle talvelle harvinaisen 30 tilhen parven. Sitten alkoivatkin sellaiset kelit, ettei ulos ollut juuri asiaa. Väliin satoi lunta oikein urakalla ja väliin oli sellaiset paukkupakkaset, että autoa en viitsinyt käynnistää lainkaan vaan kuljin töihinkin pyörällä. Toki valoisa aikakin oli niin lyhyt, että aamulla töihin mennessä ja taas töistä palatessa oli säkkipimeää!

18.12. suuntasimme Lappeenrantaan jouluostoksille ja pysähdyimme matkalla pikaisesti Imatralla. Teppanalan viitatiaista emme löytäneet, ainoastaan runsaasti tali- ja sinitiaisia sekä kuusitintin. Imatrankosken pikku-uikku oli kuitenkin hienosti aivan sillan vieressä ja jokunen merimetso näkyi myös.

Joulun tienoo oli todella vauhdikas, sillä urheilua tuli harrastettua enemmän kuin vuosiin. Niinpä sitä raaski sitten syödäkin jouluherkkuja oikein urakalla. Jouluaattona oli pakkasta lähes koko päivän meidän omassa mittarissamme -33,5 astetta, onneksi seuraavaksi päiväksi luvattiin reilusti lauhempaa, joten sovimme lähtevämme Ala-Kojolan Mikon kanssa suorittamaan perinteistä Siikalahden ympäri kiertävää talvilintulaskentaa.

25.12. aamulla pakkasta oli kuitenkin yhä -24 astetta, mutta pikkuhiljaa keli lauhtui ja päätimme lähteä liikenteeseen. Heitimme autolla sukset valmiiksi patotielle ja palasimme aloittamaan laskennan pihastamme hieman toivotusta aikataulusta myöhässä. Kävellen lähdimme kiertämään sitten ensin kylän paikkoja jatkaen sitten kohti Siikalahtea. Lintuja oli todella vähän! Ja kaikki tuntuivat olevan ruokinnoilla, joita ei juuri reitillemme osunut omaa ja naapureidemme ruokintoja lukuun ottamatta, joilla olikin mm. 25 viherpeippoa ja 30 urpiaista. Aseman lehtikuusista löytyi komea vanha koiras taviokuurna ja Siikalahden tielle päästyämme lensi editsemme 8 kuurnan parvi. Patotiellä saimme sukset allemme ja läheiseltä maatilalta löytyi perinteisesti paljon lintuja: 35 naakkaa, 20 harakkaa, 7 varista, 15 varpusta sekä 130 keltasirkkua. Siihen ne linnut sitten loppuivatkin! Koko Siikalahden kierto tuotti enää muutaman punatulkun sekä yhden närhen sekä yhden pyyn – ei mitään muuta! Tetrisuolle päästyämme ilta alkoikin jo pimentyä. Siikalahden kierto umpihangessa oli vienyt aikaa ja olimmehan alun perin päässeet liikenteeseen turhan myöhään.
Niinpä tein loppulaskennan seuraavana aamuna, mutta vaikka keli oli lauhempi, oivat linnut yhä täysin kateissa. Sinitiaisia ja talitiaisia sentään sain jonkin verran lisää. Yhteensä laskennassa näkyi 18 lajia mikä on kuitenkin aika lailla keskiarvotulos kuten oli lintujen yksilömääräkin 453 yksilöä.

Marraskuu

Marraskuun vaihteen kelit enteilivät jo, että talvesta on tulossa pitkä, kylmä ja linnuton. Marjoja ei ollut lainkaan pensaissa, joten tilhet ja rastaat ym. olivat kadonneet jo aikapäiviä sitten ja hiljaista oli muutenkin.

1.11. kotipihan sembrassa touhusi pähkinähakki ja 2.11. Siikalahden käynti tuotti vielä mukavat 460 laulujoutsenta, kyhmyjoutsenen, 43 haapanaa, 43 sinisorsaa, 4 uiveloa, merikotkan, kanahaukan sekä isolepinkäisen. Härskiinmutkasta puolestaan näkyi vielä 21 silkkiuikun parvi. Työpäivän jälkeen singahdin vielä Kerimäen Jouhenlahdelle poitsaamaan siellä jo jonkin aikaa viipyneen punakuirin marraspinnaksi; myös pari mustalintua näkyi.

6.11. tein talvilintulaskennan eli kävelin taas kerran kotoa lähtien Siikalahden ympäri. Vaikka oli jo kohtuullinen yöpakkanen, ei Siikalahtikaan onneksi ollut vielä ehtinyt jäätyä ja niinpä näin vielä 321 laulujoutsenta, 5 haapanaa, 10 sinisorsaa, allin, 2 uiveloa, 137 isokoskeloa, 2 teertä, 25 kalalokkia, 2 harmaalokkia, 9 kesykyyhkyä, 2 harmaapäätikkaa, 4 käpytikkaa, 2 pikkutikkaa, 10 hippiäistä, 12 pyrstötiaista, 10 hömö-, 2 töyhtö-, 1 kuusi-, 49 sini- ja 220 talitiaista, puukiipijän, 7 närheä, 27 harakkaa, 42 naakkaa, 26 varista, 5 korppia, 36 varpusta, 37 pikkuvarpusta, 3 peippoa, 122 viherpeippoa, 2 vihervarpusta, 88 urpiaista, 4 taviokuurnaa, 9 punatulkkua, 108 keltasirkkua sekä pajusirkun. Lajimäärä oli uusi ennätys reitille!

7.11. Joukionsalmesta löytyi kuikka sekä 5 tukkasotkaa, Tiviänlammella oli vielä 2 uiveloa ja Vartianlahdelta löytyi 2 pikkujoutsenta laulujoutsenten seurasta. Seuraavana päivänä paikalla oli tukkasotkakin.

12.11. Kangaskylällä näkyi taas hakki ja Vartialahdella oli yhä 128 laulujoutsenta, 2 pikkujoutsenta, 22 kanadanhanhea ja 5 sinisorsaa ja seuraavana päivänä myös tavi. Joukionsalmella näkyi kuikan lisäksi tukkasotka ja merikotka.

15.11. Härskiinmutkassa näkyi 7 muuttavaa pilkkasiipeä ja uivelo ja Vartialahdella yhä 130 laulujoutsenta, 22 kanadanhanhea, 9 sinisorsaa sekä tavi. Kotipihassa oli yllättäen 2 kottaraista vielä paljaalla nurmikolla. 16.11. Vartialahden joutsenmäärä oli tippunut 77 lintuun, Härskiinmutkasta näkyi 260 isokoskeloa, 36 kala- ja 3 harmaalokkia. 17.11. suuntasin taas Kerimäen Jouhenlahdelle, josta nyt kuukausipinnasin kangaskiurun.

19.11. Härskiinmutkasta näkyi 45 kala- ja 5 harmaalokkia sekä 14 laulujoutsenta. Tyrjän seudun ajelulla näkyi vain jokunen teeri sekä pystötiaisia.

20.11. illalla Lappeenrannan Toikansuolla havaittiin sirkku, jota ensin pidettiin pikkusirkkuna, mutta lopulta sitä alettiin epäillä harmaapääsirkuksi. Kuvia arasta linnusta ei illan hämärtyessä valitettavasti saatu, mutta seuraavaksi aamuksi oli pakko suunnata paikalle. ja 21.11. Toikansuon portilla kokoontuikin noin 100 ornin porukka! Caireniuksen Sampsan, Kuitusen Karrin, Rantasen Joukon ja Toiskallion Totin kanssa kolusimme edellisillan havaintopaikat ornimassan odotellessa, että lintu löytyisi, mutta vaikka kolusimme ns. ydinalueen useaan kertaan, ei lintu löytynyt. Niinpä kohta koko porukka levisi Toikansuon maastoon lintu etsimään. Valitettavasti lintu ei kuitenkaan löytynyt. Ojan varresta löytyi punarinta sekä peukaloinen, 10 tilheä muutti ylitsemme ja 8 pyrstötiaista pyöri lähimetsässä. Lopulta lähdimme Punnosen Pekan kanssa kiertelemään muita lintupaikkoja. Tyysterniemestä löytyi 4 allia, Voisalmesta naurulokki, 7 allia, silkkiuikku sekä muuttava kaakkuri, Joutsenon Kivisaaresta bongasimme onnistuneesti Caireniuksen, Kuitusen sekä Harri Hasarin löytämät kiurun sekä lapinsirkun ja Konnunsuolla näimme tuulihaukan ennen kuin palasimme vielä iltapäiväksi Toikansuolle. Sirkkua ei kuitenkaan vieläkään löytynyt nyt jo varsin lumisesta maastosta. Ampuhaukka lensi ylitsemme, mikä piristi kuitenkin kummasti ja altailta löytyi 4 tavia. Lopulta jäin Punnoselle yöksi, jotta voisimme vielä yrittää kertaalleen seuraavana aamuna.

21.11. aloitimme kuitenkin taas Tyysterniemestä, jossa näkyi vain tukkasotka. Toikansuolla oli yhä vain arktisempaa, joten sirkun löytyminen ei enää tuntunut mahdolliselta. Räkättirastas lensi sentään ylitsemme. Luukkaansalmella näkyi 4 kalalokkia ja Lauritsalassa komea 250 viherpeipon parvi. Lopulta lähdin ajelemaan kohti Kouvolaa, jossa minulla oli illalla kaukalopallopeli. Luumäellä tien yli lensi 18 taviokuurnan parvi. Iitin Lyöttilässä kävin bongaamassa ruokinnalta 3 viitatiaista, joita yritin kuvailla ja äänitellä, mutta todella kova tuuli yhdistettynä kirpeään pakkaseen ei tehnyt hyvää sormille eikä kameran akuille. Lisäksi ruokinnalla käynyt isolepinkäinen sai linnut käymään ruokinnalla todella harvoin ja nopeasti. Jatkoin vielä Elimäen Mustilan arboretumiin, jossa bongasin 6 kirjosiipikäpylinnun parven ja sain jopa lyhyen äänityksenkin niistä. Sorron pelloilta löysin 12 peltopyyn parven täsmälleen samasta paikasta, jossa olimme nähneet parven lähes 1,5 vuotta aiemmin kultakulmasirkkubongausreissulla. Kuusankosken Keltistä bongasin vielä illan jo hämärtäessä pikku-uikun ja näin paikalla myös koskikaran, ennen kuin jatkoin Kuusankosken jäähallille.

22.11. Härskiinmutkankin edusta alkoi olla jäässä, mutta näin vielä 24 laulujoutsenta, seuraavana päivänä lintuja oli enää yhden perheen verran eli 2 vanhaa ja 2 nuorta ja 3 harmaalokkia muutti. Vartialahtikin oli jäätynyt ja jäällä seisoi enää 3 joutsenta.

27.11. olin sählyturnauksessa Simpeleellä ja Kokkolanjoella vielä näkyi joutsenia. 28.11. suuntasimme Hannan ja Sampsan kanssa aamusta Asikkalan Vääksyyn bongaamaan Suomen ensimmäistä tammitikkaa. Lintua jouduttiin kirpeässä n. 15 asteen pakkasessa hakemaan nelisen tuntia, kunnes se vihdoin löytyi! Tunnin verran se liikkui todella vilkkaasti edeten suurta puistoa kohti, jonne se lopulta jäi paremmin nähtäväksi ja kuvattavaksi suuriin tammiin ja lehtikuusiin. Muita alueella päivän aikana nähtyjä lajeja olivat mm. laulurastas, palokärki ja koskikara. Matkan varrella Iitin Kausalassa olimme nähnee tundraurpiaisen.

Loppukuu oli todella kylmä! Öisin oli noin -20 astetta ja päivisinkin -15. Talvesta oli tulossa todella pitkä!

Lokakuu

Olimme yhä “potun” kanssa 5 viikon lomallamme Shetlannin Foulalla, muualla Shetlannissa sekä vielä Espanjan Kataloniassa.  Reissukertomukset voit lukea tästä: Shetlanti (Lokakuussa näimme Shetlannissa mm. pikkusieppoja, taigauunilintuja, sinipyrstöjä, viirusirkkalinnun, isovesipääskyn, hornemanni tundraurpiaisen, siperiantiltaltin, amerikansipin vuoriuunilinnun, siperianuunilinnun, punapyrstölepinkäisen, punakottaraisen) ja Katalonia.  (Näimme mm. keltajalkaviklon, tuhansia liitäjiä, mustataskuja, hietakyyhkyjä, tundrakurppelon, kalliokiipijän, tulirintatimaleja ja paljon muuta.)

Palasimme Suomeen sunnuntai-iltana 24.10. ja jo seuraavana aamuna minun piti olla töissä. Ulkona oli jo kylmää ja pimeää muttei vielä lunta, vaikka sitäkin oli jo saatu pariinkin otteeseen. Yllättäen kuitenkin maastossa oli vielä lintuja ihan mukavasti. Niinpä kävin Siikalahdella heti kun jaksoin 26.10. ja 476 laulujoutsenten seasta löysin 2 pikkujoutsenta sekä kyhmyjoutsenen. Pari merikotkaa hätyytteli yhä paikalla olleita sorsia ja nokikanoja ja niittykirvinen sekä tilhi muuttivat kohti etelää.

Kuun viimeisinä päivinä 30. ja 31.10. olimme BirdLife viikonlopussa Kajaanissa. Lauantaina pidensimme hieman kahvitaukoa ja kävin Pirkan ja muutaman muun kanssa bongaamassa Pekka Helon ruokinnalla käynyttä viitatiaisia. Viitatiaisiahan oli nyt Suomessa enemmän kuin koskaan aiemmin yhteensä, joten paluumatkalla sunnuntaina päätimme Hannan kanssa yrittää projektoida lajista spondea. Pohjois-Karjalassa viitatiaisia oli kaikkein eniten, joten päätimme yrittää paikasta, jossa tuskin kukaan on käynytkään eli Valtimosta! Pari ensimmäistä pysähdystä olivat jo hyviä, sillä atrapille saapui todella runsaasti talitiaisia, mutta kolmannen pysähdyksen teimme rauhallisemmassa paikassa kuin 6-tien varressa, Valtimon kylällä. Löysimme erinomaisen ruokinnan ja atrapin houkuttelemana näimme nopeasti kymmeniä talitiaisia, jokusen sinitintin sekä hömötiaisen. Taklon isäntä saapui juttelemaan meille ja Hanna juuri kertoi, että yritämme häne hyvältä ruokinnalta löytää harvinaista viitatiaista, kun sellaisen löysin! Sponde! Jatkoimme pian, kun alkoi sataakin ja Nurmeksesta löysimme 6-tien vieressä kuusen latvassa istuskelleen hiiripöllön. Loppumatka sujuikin sitten pimeässä ja vesisateessa.

J.A.

Syyskuu

Syyskuu kului lomaan päiviä laskiessa, mutta ruokatuntiretkiä ja väliin kunnon retkiäkin tuli toki tehtyä. 2.9. Siikalahdella näkyi harmaasorsa, 3.9. kotipihalla viihtyi vielä kolme leppälintua ja 4.9. Härskiinmutkassa näkyi taas kerran pikakäynnillä järven selkää pitkin muuttanut suohaukka – mahdollinen arosuohaukka, mutta joku linnussa mätti – saattoi olla jopa sinisuon ja arosuon risteymä? Siikalahdella kellui yhä tundrahanhi, joka lie siis viettänyt koko kesän jossain lähistöllä? Ja Lahdensuolla näkyi vesisateessa kolme sinirintaa.

5.9.aamusta Siikalahdella näkyi nuori muuttohaukka. Myöhemmin kävimme Punnosen Pekan kanssa Saarella ja matkalla näimme Tyrjän tienoilla koppelon. Myös pyitä ja teeriä näkyi ajellessa, mutta itse lintupaikoilla oli aika hiljaista. Akanvaaran Tetrisuolla oli lapinkirvinen ja 8 lapinsirkkua, Uukuniemen Niukkalassa taas aivan käsittämättömän myöhäinen härkälintupoikue, poikaset olivat vielä aivan selkäkokoa! Tarassiinlahdelta hoitui Pekan projektina ollut pohjansirkku 4 yksilön voimin. Siikalahdella näkyi iltapäivällä 23 kanadanhanhen parvi.

6.9. pihapinnaksi tuli yli lentänyt lapinkirvinen ja 7.9. rautatieaseman sembroilta löytyi kaksi pähkinähakkia ja taas tuli pihapinna nyt pohjansirkusta.

8.9. Siikalahdella oli jopa 800 haapanaa ja illalla Imatran Immalanjärvellä näkyi mm. pari lapasotkaa ja kaakkuri ja Linnankoskella viihtyi yhä töyhtökiuru.

9.9. Siikalahdelle oli saapunut kiljukotka, jonka kävin ruokatunnilla bongaamassa. Myös kolme muuttavaa kaakkuria, 4 lapinkirvistä, 7 lapinsirkkua, 2 pohjansirkkua ja harmaapäätikka näkyi.

10.9. Siikalahdella näkyi 16 muuttavaa valkoposkihanhea, pari merikotkaa ja sama vanhahko kiljukotka pyöri yhä lahdella. Myös luhtakanoja kuului vielä ja taas tälle syksylle runsaita pohjansirkkuja kuului taas pari ja myös sinirinta näkyi. Satumäessä näin syksyn ensimmäiset tilhet.

11.9. oli lahdella jo 10 tundrahanhea ja haapanoita laskin 709, harmaasorsakin oli yhä paikalla. Kiljukotkaa pääsin kuvaamaan Tetrisuolla, kun merikotkat pitivät sen pois Siikalahdelta. Vesilintulaskennan toinen mukava yllätys oli pikkusieppo Raikanrannassa. Myöhäinen liro näkyi muutolla ja jopa 8 lapinkirvistä sekä 7 pohjansirkkua näkyi. Mukavaa oli myös laskea paikallisesta kottaraisparvesta jopa 472 lintua.

12.9. näkyi 56 valkoposkihanhea ja 13.9. 44 metsä- ja jo 120 valkoposkihanhea. 14.9. Härskiinmutkasta näkyi 2/1 lapasotkaa ja rautatieasemalla kolme hakkia, joista yhdellä oli värirengas. Lintu oli Punkaharjun Metlalla kesällä rengastettu. 15.9. samalla paikalla näkyi myös nokkavarpunen. Illalla olin taas Immalanjärvellä, jossa kellui 80 valkoposkihanhea, lapasotka ja 5 härkälintua.

16.9. ainoina parempina havaintoina mainittakoon Siikalahdella näkyneet harmaapäätikka, 2 lapinkirvistä ja sinirinta. 17.9. mukavin havainto oli 80 sepelhanhen muuttoparvi Muttelinmäellä. Sitten olikin aika aloittaa kauan odotettu loma! Työpäivän viimein päätyttyä alkoi kauan odottamani pitkä loma. Lähdin tuttuun tyyliin heti matkaan ja Lappeenrannan jälkeen Mikkelintien risteyksessä nappasin Miika ”potu” Suojarinteen kyytiin ja jatkoimme rauhallista tahtia yhtä kyytiä aina Helsinkiin Viikkiin ja Lintuvarusteelle saakka. Ostimme hieman tuliaisia reissua varten ja jatkoimme seuraavaksi Ruoholahteen FotoFennicalle, josta ostin Katajan Mikon käsittämättömän halpaan hintaan minulle tarjoaman skouppikameran, sillä käytössäni ollut kamerani oli juuri imuroinut roskia sisäänsä aika pahasti. Sain ostettua myös kaipaamani koukun jalustaani, jotta tarvittaessa siitä saisi helposti vakaamman reissun tuulissa.

Sitten pääsimme vihdoin retkelle eli suuntasimme Espoon Laajalahdelle, jossa oli havaittu mm. useampiakin ajankohtaan harvinaisia kahlaajia. Tornissa olikin tuttuun tapaan tuttuja ja saimmekin tiedon, että lintuja oli yhä paikalla, muttei hallinnassa. Ensimmäiseksi aloitimme hanhista ja pian noin 6000 valkoposkihanhen seasta löytyikin punakaulahanhi! Heti perään löytyi lähimpien suokukkojen ja suosirrien seassa piipertänyt jänkäsirriäinen, pari pikkusirriä, lapinsirri sekä kohta myös metsäviklo. Reiluun 10 minuuttiin sain siis jopa 3 kuukausipinnaa! Lintuja oli taas kerran muutenkin aivan käsittämättömän paljon, laskettiinpa jopa 2010 haapanaa ja reilut 100 harmaasorsaakin!
Kävimme vielä nopeasti Tapiolan Partioaitassa kiertelemässä ja katsomassa, tarttuisiko vielä jotain pitkällä reissullamme tarvittavaa mukaan, mutta taisimme jo tietää matkatavaroidemme painavan liikaa muutenkin. Käytyämme pizzalla jatkoimme Helsingin Keskustaan ”potun” kummitytön sopivasti nyt tyhjänä olleeseen asuntoon majoittumaan.

18.9. heräsimme seiskalta ja hitaan ja rauhallisen heräilyn jälkeen suuntasimme taas Laajalahdelle, jossa oli nyt huomattavasti rauhallisempaa. Uutena parempana havaintona nähtiin 2 heinätavia. Suomenojalla näkyi 8 liejukanaa ym. ja Kirkkonummen Saltfjärdenillä sinirinta ym. Kävimme Kirkkonummelle vanhempieni kanssa syömässä (potu meinasi tulla sairaaksi ruoassaan olleesta korianterista) ja pian isäni avustamana lähdimme viemään autoani Vihdin Nummelaan huoltoon ja sieltä jatkoimme Helsinki-Vantaan lentoasemaa.

Suuntasimme 5 viikon lintureissulle, Englantiin ja Shetlantiin, jossa taas Foulallekin. Vielä tämän jälkeen suuntasimme Espanjaan, Kataloniaan. Koko reissukertomuksen voit lukea tästä: Shetlannin reissu (Syyskuun haviksia mm. amerikanvesipääsky, valkoperäsirri, suippopyrstösirri, skotlanninkäpylintuja, palsasirri, tundravikla, kenttäkerttunen ym.)

Elokuu

1.8. lähdimme ani varhain retkelle Dani Burgaksen kanssa. Suuntana oli tietysti Lappeenranta ja Toikansuo, jossa arokyyhky oli yhä paikallisena, mutta matkan varrella oli tarkoitus myös pysähdellä. Joutsenon peltoaukeilla oli kuitenkin aamuyöstä todella hiljaista! Ei edes ruisrääkkää enää kuulunut, viiriäisistä puhumattakaan. Kotasaaressa vallitsi sankka sumu, mutta 80 kurkea, 4 pikkutylliä ja mustaviklo sentään nähtiin. Lopulta jatkoimme aamun valjettua Toikansuolle, jossa oli jo paikalla muitakin elis- ja kk-pinnabongareita. Arvata saattoi, että arokyyhky piilotteli taas tuttuun tapaan ruderaatissa Toikansuon täyttömäellä kuten muulloinkin silloin, kun se ei ollut altailla. Toista tuntia tihrustimme sankkaan kasvustoon ja yritimme nähdä lintua edes vilaukselta. Pensassirkkalintu lauloi pätkittäin ja viitakerttusperhe touhusi aktiivisena vieressämme. Lopulta Henrik Lindholm löysi arokyyhkyn liikkumasta verkkaisesti kasvien keskellä. Pian lintu otti siivet alleen ja lensi komeasti ylitsemme äännellen kohti altaita. Kiiruhdimme altaille, mutta löysimme sieltä vain 4 pikkutylliä, 7 lapinsirriä, kuovisirrin sekä suosirrin ja 2 metsävikloa ym. Satakieli varoitteli vieressämme ja luhtakerttunen lauloi lyhyesti omituista syyslaulun tapaista, mutta arokyyhky pysyi piilossa. Olimme kuitenkin varmoja, että se oli yhä altailla – katveessa vain taka-altailla. Niinpä päätimmekin lähteä etsimään lähistöllä yhä majaillutta töyhtökiurua. Pian saimmekin tiedon, että tehtyään laajan lentokierroksen, oli arokyyhky taas palannut altaille näkyviin.

Koska töyhtökiurusta ei ollut havaintoa, teimme pikaisen käynnin Kuuselan metsiin, joka ei tuottanut idänuunilintuja, mutta 3 pyrstötiaista ja pari lehtokurppaa nähtiin. Vasta tämän jälkeen menimme etsimään töyhtökiurua, jota saatiin hakea varsin pitkään, mutta lopulta se löytyi ja sain tästäkin kuukausipinnan plakkariin.

Seuraavana yönä rysähti kunnon myrsky, joka nousi kuin tyhjästä. Ensi yltyi tuuli, joka hetkessä tempaisi puita nurin, meidänkin pihalta kaatui koivu lähes parvekkeellemme ja lipputanko katkesi keskeltä, sitten alkoi sataa aivan kaatamalla ja sitten rytisi ja salamoi enemmän kuin koskaan. Parikkalassa ei kuitenkaan myrskytuhot ollut lähellekään sitä luokkaa kuin naapurissa Rautjärvellä, jossa puita meni nurin solkenaan. Pari tuntia Asta-myrskyn jälkeen kävimme Siikalahdella makkaranpaistossa, koska meillä ei vielä ollut sähköjä. Sielläkin oli puita nurin niin, että juuri ja juuri pääsimme nuotiopaikalle, mutta tämän pitemmälle ei ollut asiaa, sillä lähimetsissä puiden juuria paukkui yhä koko ajan poikki ja puita kaatuili tuon tuosta. Ja ihan kuin siinä ei olisi ollut jo tarpeeksi! Muutamaa päivää myöhemmin rytisi jälleen ja Veera-myrskynkin pahimmat tuhot koki Rautjärvi!

Lintupuolella näinä päivinä oli hiljaista: Siikalahdella näkyi muutamia harmaahaikaroita, Joukionsalmella pari valkoposkihanhiperhettä ja Savonlinnan reissulla Punkaharjulla tien yli lentänyt pähkinähakki.

7.8. aikaisin aamulla suuntasimme Hannan kanssa kohti etelää ja alkuun teimme pikapysähdyksen Toikansuon altailla, joilta arokyyhky oli jo joitakin päiviä aikaisemmin lähtenyt. Uutena kahlaajana altailla näkyi pikkusirri ja mustalintumuuttoa oli kaupungin yllä. Jatkoimme kuitenkin kiiruusti matkaa aina Kotkan Sapokan satamaan asti, jossa olimme minuutilleen aikataulun mukaisesti. Muut Haminan Koivuluotoon Metsähallituksen organisoimiin talkoisiin lähdössä olevat olivat jo lastaamassa tavaroitaan suuren kumiveneen kyytiin. Pian saimme sitten nauttia tämän huippunopean veneen vauhdista! Havainnointi veneestä oli lähes mahdotonta, mutta vajaan tunnin merimatkalla näimme kuitenkin yhden ruokin. Lopulta saavuimme Koivuluodon edustalle, jossa Metsähallituksen Riskilä-paatilla ja pikkumoottoriveneellä jo Keskitalon Markus ja pari muuta Metsähallituksen työläistä lastasi talkootavaroita maihin. Lopulta pitkällisen mietinnän jälkeen kuskimme uskalsi karauttaa kumiveneellä rantaan ja pääsimme nousemaan maihin.
Rannasta löytyi heti nuori luotokirvinen ja mukana ollut korentoharrastajaporukka löysi heti useita korentoja ihmeteltäväkseen. Koskapa Markus kokeneena harrastajana tiesi, ettei talkooporukasta heti olisi mihinkään töihin, niin hänen opastuksellaan kiersimme kävellen koko saaren maisemia ihaillen ja lintuja ja korentoja katsellen, mutta pian oli aika alkaa roudata Riskilästä maihin saatuja tavaroita majapaikalle.
Tavararoudauksen jälkeen pidimme taas hiukan vapaata ja keskityimme Hannankin kanssa etupäässä korentoihin, kun todella helteisessä kelissä linnut eivät olleet aktiivisia. Toki lintujakin yritettiin havainnoida parhaan mukaan. Kahlaajia oli jonkin verran, toinen luotokirvinen, käki ja pikkulepinkäinen sekä runsaasti pajulintuja ja hernekerttuja sekä yksi kultarinta kuitenkin nähtiin. Merellä kellui myös pari riskilää. Pääpaino oli kuitenkin talkoissa ja rakensimmekin saareen kolme nuotiopaikkaa, maalasimme yhden varastorakennuksen, jonka myös siivosimme ym. Se mitä ei saatu ensimmäisenä päivän tehtyä, tehtiin sitten sunnuntaina.

Sunnuntaiaamuna heräsimme aikaisin ja kiertelimme saarta, mutta mitään uutta mainittavaa ei lintupuolella löytynyt, mitä nyt pikkukuovi muutti. Viikonlopun hyönteishavainnot olivat kuitenkin kovia! Korentoja löytyi monenlaisia, mm. verikorentoja, eteläukonkorentoja, harvinaiset idänkirsikorento ja eteläntytönkorento ja kaikkein mielenkiintoisimpana vain lennossa Metsälän Petrin kanssa näkemäni kullanvärinen ukonkorento, joka kaiken järjen mukaan oli Suomen ensimmäinen kiilaukonkorento. Valitettavasti tämä korento nähtiin, kun olimme työn tuoksinnassa eikä kameraa saati haavia ollut lähistöllä. Muuta hyönteismaailmaa edustivat sinappiperhoset, amiraalit, ohdakeperhoset, siniritariyökköset sekä kovimpana tuttavuutena idänkulkusirkat, joita löydettiin 4-5 kpl. Itse näin vielä sinisiipisen heinäsirkankin lyhyesti lennossa – olisi sekin voinut olla Suomelle uusi laji, mutta sitä ei löytynyt enää uudelleen, vaikka luulin nähneeni tarkasti mihin se laskeutui.
Lopulta hommat saatiin paahtavasta helteestä huolimatta kutakuinkin valmiiksi iltapäivään mennessä ja roudasimme taas kaikki tavarat rantaan ja jäimme odottelemaan venekyytiämme. Kiihtynyt tuuli kuitenkin esti kumivenettä saapumasta rantaan, joten Metsähallituksen väki sai viedä meidät muutama kerrallaan kumiveneelle ennen kuin pääsimme paluumatkalle. Kyyti oli taas yhtä vauhdikasta kuin tullessakin, mutta sentään pari ruokkia ja yksi riskilä nähtiin. Sapokassa hörppäsimme ansaitut kylmät juomat ja söimme jäätelöt ennen kuin kykenimme lähtemään kotia kohti.

9.8. kävimme Hannan ja Ala-Kojolan Mikon kanssa iltakäynnillä Siikalahdella kauhistelemassa ja kuvaamassa myrskyjen tuhoja. Uuden lintutornin viereinen haavikko oli lähes kokonaan nurin ja muuallakin oli puita nurin runsaasti, onneksi rakenteet olivat säilyneet ehjinä. Polku tietenkin oli täysin tukossa kymmenien kaatuneiden puiden takia. Pikkusieppo rätisi mukavana havaintona polun varren yhä pystyssä olleiden puiden latvustossa.

12.8. tein Siikalahdella ensimmäisen syysvesilintulaskennan, jonka tulokset kertoivat yhä karua kieltä siitä, että Siikalahden vesilinnut eivät juuri olleet pesinnöissään onnistuneet. Sinisorsia näkyi kuitenkin mukavat 227, haapanoita 142 ja taveja 121 – sukeltavat sorsat puuttuivat lähes täysin, sillä vain mm. 2 telkkää ja 4 punasotkaa näkyi, eikä yhtään tukkasotkaa. Mukavimmat havainnot olivat ylitseni äännellen lentänyt pähkinänakkeli sekä patotielle hetkeksi laskeutunut käenpiika.

13.8. haimme Hannan veljen Miikan kanssa korjattavana olleen pesukoneemme Imatralta ja bongasimme matkan varrella Saunasuolta töyhtökiurun.

14.8. aamuyöstä teimme Hannan kanssa pikaisen Saaren yöretken viiriäisten toivossa, mutta lintuhavainnot jäivät pariin kehrääjään. Taivaalla oli kuitenkin toisenlainen näytelmä menossa, kun Perseidejä eli tähdenlentoja näkyi kymmenittäin!

15.8. mielenkiintoisin havainto oli keskellä päivää yhä aktiivisesti Siikalahdella huittaillut luhtahuitti. 17.8. lahdella näkyi 2kv merikotka, 8 harmaahaikaraa sekä pikkutikka ja 19.8. tein taas vesilintulaskennan ja vessuja oli huomattavasti vähemmän kuin edellisessä laskennassa: haapanoita 155, sinisorsia 90 ja taveja 100. Heinätavi ja vanha merikotka olivat ainoat paremmat havainnot. Illalla lahdella kellui kuitenkin tundrahanhikin.

Elisrevitystä

Parikkalaan kyllästyneenä, päätin lähteä viikonlopun viettoon etelään. Tavoitteenani oli ainakin yksi lokkielis, mutta 20.8. töistä päästyäni suuntasin ensin Joutsenon Myllymäelle, jossa oli edellispäivänä nähty paikallista käärmekotkaa. Keli oli kuitenkin ilmeisesti isolle kotkalle liian tyyni, joten parin tunnin staijilla näkyi vain pienempiä petoja. Mielenkiintoisimpia havaintoja olivat kuitenkin paikallinen tilhi sekä 5 kangaskiurun parvi. Lopulta jatkoin matkaani aina Saloon asti, jossa oli vielä edellispäivänä Halikonlahdella oleillut mustanmerenlokkinuorukainen. Etsiskelin lintua aina iltapimeään saakka sen vakiopaikoilta, mutta lintua ei valitettavasti löytynyt. Mainittavimmaksi havainnoksi jäi Viurulan golf-kentällä huhuillut turkinkyyhky. Lopulta jatkoin Kirkkonummelle vanhempieni luokse.

21.8. lepäilin pitkään ja tein aamupäivällä leppoisan retken vanhoille tutuille paikoille eli Suomenojalle ja Laajalahdelle. Finnolla näkyi tietysti harmaasorsia ja liejukanoja, 56 ja 18 kpl, myös pikkutikka näkyi. Laajalahdella näkyi 4 kuovisirriä, pikkusirri, 2 lapinsirriä, 15 suosirriä, mustaviklo, 227 töyhtöhyyppä, 10 harmaasorsaa, 2 räyskää jne.
Illalla tuli kuitenkin tieto, että Ämmässuon kaatopaikalla oli nähty päivän aikana etelänharmaa- ja aroharmaalokit! Niinpä suunnittelin seuraavaksi päiväksi suuntaavani niitä etsimään, mutta lokkilaskijaporukalta sain viestiä, että linnut tuskin olisivat löydettävissä suljetun alueen ulkopuolelta.

Niinpä 22.8. aamusta nukuinkin pitkään ja lopulta suuntasin taas Laajalahdelle. Olin juuri parkkeeraamassa, kun sain viestin, että lokkiporukka oli taas tekemässä laskentaansa Ämmässuolla ja etelänharmaalokki oli löydetty ja se olisi kuin olisikin todennäköisesti nähtävissä Kirkkonummmen puolelta aidan takaa. Niinpä lähdin saman tien kohti Ämmässuota ja yritin hieman matkalla tiedustella, mihin minun kannattaisi ajaa. Lopulta kun tuli tieto, että lintu näkyi aidan taakse ja paikalle tuli ajo-ohjeet sain todeta olevani aivan väärällä puolella Ämmässuon valtavaa kaatopaikkaa. Lopulta kuitenkin pääsin oikeaan paikkaan, jossa parkkeerasin autoni kuudentena autona ahtaalle tielle ja jatkoin kävellen kohti havaintopaikkaa. Lopulta lintu onneksi makoili rauhallisena asfalttikentällä ja pääsin hyville holleille sitä katsomaan ja kuvaamaan. Havainnointi aidan takaa oli todella haasteellista sikäli, että lintu näkyi ainostaan noin viiden metrin levyiselle kaistaleelle eräälle kalliolle eikä mihinkään muualle! Onneksi olin ensimmäisten joukossa paikalla! Toki kaikki linnun näkivät tavalla tai toisella, itsekin nostelin lyhimpiä katsomaan omasta putkestani, mutta saipahan itse opiskella lintua ihan huolella. Lopulta sain ryysiksestä tarpeekseni ja lähdin jatkamaan retkeä. Olin ajanut hetken pois Ämmässuolta, kun sain viestin, että Kirkkonummen Lapinjärvellä oli nähty mustanmerenlokki, joka oli lähtenyt itään! Mikä ihmeen Lapinjärvi? Ei sellaista löytynyt kartoista. Lopulta selvisi, että se oli järvi, jonka ohitse olin juuri vain joitakin minuutteja aikaisemmin ajanut – kartoissa Lapinkylänjärvi. Enpä ollut nähnyt lokkeja saati havainnoitsijoita! Olikohan viesti pahastikin myöhässä vai mitä? No, olinhan jo yhden eliksen saanut ja koska tiesin, että Ämmässuolla on ihan tarpeeksi havainnointia, en ottanut mitään stressiä vaan suuntasin syömään vanhempieni luokse. Lopulta iltapäivällä palasin Ämmässuolle pääasiassa mustanmerenlokki mielessäni, mutta osin myös siksi, että nyt sieltä oli löydetty taas pari aroharmaalokkiakin! Päätin palata samalle paikalle kuin missä etelänharmaalokki oli nähty ja pienen odottelun jälkeen saimmekin tiedon aroharmaalokista. Lopulta pitkällisten selvittelyjen jälkeen selvisi, että lintu näkyi kuin näkyikin kaukana muiden lokkien seassa. Onneksi ei ollut elislajista kyse sillä muuten olisi kyllä jäänyt määrittämättä, vaikka lokki-immeiset toki näkivät linnun paljon lähempää.
Etsiskelin vielä lähiympäristöstä mustanmerenlokkia pitkälle iltaan saakka, kunnes lopulta kävin vielä vanhempieni luona ja lähdin kohti kotia, jossa olin joskus puolen yön jälkeen.

25.8. sain Jouko Rantaselta puhelun, että Siikalahden länsipuolella saalisteli nuori arosuohaukka. Singahdin saman tien paikalle ja lintu löytyikin heti kisailemasta ruskosuohaukkanuorukaisten kanssa. Kamera ei minulla ollut matkassa, joten päätin palata saman tien töihin ja yrittää työpäivän päätteeksi uudelleen, mutta valitettavasti tuolloin lintua ei enää löytynyt.

27.8. Siikalahdella näkyi ruokatunnilla vielä kuovi. Iltapäivällä Hannan lähdettyä junalla kohti Helsinkiä ja BirdLifen hallituksen kokousta, mietin juuri, että mitäköhän sitä viikonloppuna tekisi, kun Lintutiedotukseen tuli tieto Espoon Laajalahden Maarintornilta näkyvästä rarisirristä. Päätin lähteä heti matkaan. En ehtinyt kuin autolle, kun tuli tieto, että lintu oli suippopyrstösirri! Niinpä lähdin matkaan sitäkin vauhdikkaammin, olihan kyseessä wp-pinna. Hetken ajettuani laitoin Sampsa Caireniukselle viestin, hyppäisikö tämä Joutsenosta kyytiin ja kohta Sampsa soittelikin, että oli ollut päivän Virolahdella staijaamassa, mutta oli juuri paluumatkalla ja hyppäisi kyytiin Lappeenrannasta.
Pitkään aikaan ei linnusta kuulunut mitään, mutta lopulta tuli tieto, että lintu oli lentänyt varsin pian löytymisen jälkeen ruovikkoon piiloon eikä sitä ollut sen koommin nähty. Tämä tietysti tarkoitti sitä, että Maarintorni oli jo tupaten täynnä porukkaa ja pääkaupunkiseudulla kun oltiin, oli porukkaa tulossa paikalle ja paljon! Niinpä kohta tornille oli jo pitkä jono!
Me ajoimme kuitenkin pimeän tuloa vastaan ja olinkin laskenut lähdön sen varaan, että lintu olisi kyllä lietteeltä hoidettavissa, kunhan vain paikalle pääsisimme ajoissa, mutta enpä ollut osannut ottaa huomioon tätä mahdollisuutta, että siellä olisi porukkaa jonossa ja yhä alkuperäinen porukka tornissa! Niinpä loppumatkasta ajoimme jo rauhallisemmin ja lopulta, kun pääsimme perille, ei lintua vieläkään ollut nähty ja iso osa jonottajista oli jo luovuttanut ja tornistakin oli poistunut ainakin suurin osa linnun nähneistä sekä paljon jo tuntikausia lintua yrittäneistäkin. Niinpä noin vartin jonotettuamme pääsimme mekin torniin, mutta valo oli jo todella vähissä. Mutta ehdimmepähän katsella lahden linnustoa muuten hetken, olihan paikalla mm. n.3000 valkoposkihanhea.
Pakkohan meidän oli siis jäädä yöksi ja yrittää tulla paikalle taas aamulla. Niinpä Sampsa soitteli itselleen yöpaikan eräältä harrastajakaveriltaan, jonne heitin hänet ja ajoin itse tuttuun tapaan Kirkkonummelle.

Elisrevitystä – osa II

Aamulla 28.8. heräsin klo 4.45, soin aamiaisen ja lähdin taas kohti Laajalahtea, jossa oli hieman ennen kuutta. Autoja oli paikalla jo aivan liikaa, joten pelkäsin, että joutuisin taas ruovikkoon jonottamaan. Onneksi kuitenkin vielä juuri ja juuri mahdoin torniin takariviin, josta ei kuitenkaan juuri pystynyt lietettä havainnoimaan. Mutta mikäli lintu löytyisi, olisi minulla ainakin hyvät mahdollisuudet sen näkemiseen. Alkuun lietteiltä löytyi mm. vesipääsky, kuovisirri sekä pari suo- ja pikkusirriä ja nämä onnistuin kaikki näkemään. Klo 6:25 Mika Bruun sitten löysi suippopyrstösirrin ja silloin alkoi tornissa melkoinen kuhina! Linnun nuotitus oli arvatenkin vaikeaa, mutta olisin uskonut, että eturivin äärimmäisen kokenut bongarikaarti olisi hieman parempaankin pystynyt! Niinpä itsellänikin meni ainakin 5 minuuttia ennen kuin löysin linnun ja muutamilla muilla vielä paljon tätäkin kauemmin! Lopulta mahdutin itseni tornin takaosan penkille, josta pystyin katsomaan lintua muiden yli ja pääsin näkemään sen ihan kohtuullisen hyvin, vaikka lintu olikin todella kaukana lietteen takaosassa. Päätin kuitenkin pian tehdä jonottajille tilaa ja poistua tornista. Tietysti tulisin paikalle vielä myöhemmin katsomaan lintua paremmin. Pikku porukalla kävimme ensin yrittämässä näkyisikö lintu pitkosten varteen lahden pohjukasta, mutta sinne näkyi vain metsäviklo. Mutta Konemiehetien päästä onnistuimme Jörgen Palmgrenin, Andreas Uppstun, Ilkka Sahin ja Sampsan kanssa löytää linnun. Pian se kuitenkin lennähti taas katveeseen, joten jonon perältä singahtaneet eivät lintua löytäneet. Pikkuhiljaa kuitenkin torniin alkoi tulla tilaa ja kaikki pääsivät linnun näkemään.
Me päätimme jatkaa retkeä ja suuntasimme seuraavaksi Helsingin Niskalan pelloille yrittämään punakaulahanhea, mutta sitä ei valkkariparvista löytynyt. Lapinkirvinen lensi ylitsemme äännellen ja kuovi kierteli pelloilla. Sitten olimme jo suuntaamassa Vuosaaren kasalle töyhtökiurua bongaamaan ja lyhyelle staijille, kun tuli tieto, että Ämmässuon kaatiksella oli taas etelänharmaalokki samalla paikalla kuin viikkoa aiemmin. Niinpä suuntasimmekin sinne, olihan kyseessä reissun eka elis Sampsalle! Aika pian pääsimme paikalle ja siinähän lokki seisoi, täsmälleen samassa kohdassa kuin missä olin nähnyt sen viimeksikin. Opiskelimme lintu jonkin aikaa, kunnes saimme tiedon, että kipillä katsottiin parhaillaan aroharmaalokkia. Muut jatkoivat kippiä kohti kävellen aidan viertä (kaatopaikka-alueellehan ei ole mitään asiaa), mutta me päätimme ajaa toiselle puolelle kaatista, josta paikalle olisi hieman lyhyempi kävely. Pienen hortoilun jälkeen löysimme oikean reitin, mutta lopulta olisimme olleet nopeammin perillä toista kautta. Nyt kuitenkin oli lyhyempi matka autolle, kun olisimme lähdössä pois. Se ei kuitenkaan kauheasti lämmittänyt, sillä nyt myöhästyimme hetken, sillä lähes kaikki lokit olivat juuri lähteneet kipiltä. Niinpä jäimme paikalle tuijottamaan lokkeja ja niitähän riitti! Jonkun ajan päästä A. Uppstu huomasi paikalle siirtyneen etelänharmaalokin, jota oli nyt mukava seurata hieman aktiivisempanakin. Pian saimme alueen sisäpuolella olevilta lokkilaskijoilta (joilla siis on lupa alueella liikkua), että aroharmaalokki oli lennossa täytekasojen päällä. Sieltä emme lintu löytäneet, mutta pian lintu löytyi kipiltä muiden seasta! Parhaimmillaan saimme nauttia aro- ja etelänharmaalokista jopa samassa putken kuvassa!
Paikalle saapui useita tuttuja, joista jotkut, esim Suojarinteet “potu” hoiti päivälle toisen ja kolmannen eliksen hetkessä!

Lopulta päätimme Sampsan kanssa jatkaa retkeämme ja lokkihuumassa päätimme lähteä etsiskelemään muutamaa päivää aiemmin Siuntiossa nähtyä mustanmerenlokkia Siuntion pelloilta. Ensin kävimme Lapinkylänjärvellä, jossa kuitenkin näkyi vain kaakkuri ja sitten Veikkolassa syömässä, jossa huoltamon pihalla oli iso- ja pikkukäpylintuja sekaparvi. Siuntion kylän lähipelloilta ei paljon lokkeja meinannut löytyä, mutta onneksi emme olleet ainoat Siuntion peltojen kiertäjät, sillä Heikki Vasamiehellä tärppäsi Pikkalassa! Meillä oli paikalle vain 12 kilometriä, joten olimme nopeasti paikalla ja siellähän se päivämme 8. lokkilaji 1kv mustanmerenlokki oli yhä! Toinen elis minulle samana päivänä! Lintu lennähteli useita kertoja lyhyitä matkoja pellon yllä laskeutuen kuitenkin takaisin ja ehtipä se torkahtaakin lyhyesti, joten paikalle ehti taas kymmenkunta ornia, esim “potu”, joka sai päivän 4. eliksensä ja vain muutamassa tunnissa! Mainittakoon, että minun edellinen kahden eliksen päivä oli PPLY:n kevätrallista vuodelta 1991 (tuolloin sain 4 elistä – punapäänarskun, mustapäätaskun, rantakurvin ja avosetin). Pian lokki nousi lentoon ja lähti matalalla kohti Pikkalan kartanon peltoja kadoten joenvarren puuston taakse. Jonkin ajan kuluttua lintu olikin löytynyt kartanon pelloilta.

Me jatkoimme kuitenkin Inkoon Kopparnäsiin, jotta näkisimme hieman merellekin päivän aikana. Kalliolta nousi 3 kangaskiurua, pikkutikka kiikitti ja merellä näkyi merihanhia, muutama haahka ja räyskiä ja taivaalla muutti mukavasti varpushaukkoja.
Lopulta kuitenkin suuntasimme Espoon Suomenojalle, josta nopeasti kuittasimme päivälle uusiksi lajeiksi liejukanan ja mustakurkku-uikun, ennen kuin suuntasimme taas Laajalahdelle, jossa Hannakin jo meitä odotteli saatuaan sinne kyydin BirdLifen hallituksen kokouksen päätyttyä.
Sirri oli ollut jonkin aikaa kateissa, mutta kohta se löytyi ruskosuohaukan avustuksella lietteeltä, mutta pian se nousi taas lentoon ja lensi korkeaan heinikkoon samaan tapaan kuin se oli löytöiltanakin tehnyt eikä sitä enää nähty kuin vasta seuraavana aamuna. Laskimme nyt lahdelta ainakin 60 harmaasorsaa ennen kuin jatkoimme vielä Etu-Viikkiin yrittämään siellä päivällä nähtyä punakaulahanhea. Hanhet olivat jo pääosin lähteneet yöpymään, joten parhaiksi havainnoiksi jäivät peltojen yllä kierrelleet 130 suokukkoa sekä kapustarinta.
Lopulta lähdimme kotimatkalle ja olimme Parikkalassa puoliltaöin. Päivän aikana olimme nähneet Sampsan kanssa yhteensä 112 lajia, aivan kaikkia niistä en itse havainnut, mutta reilusti yli 100 kuitenkin.

29.8. nukuttua edellispäivän väsymykset pois, suuntasimme Hannan kanssa Siikalahdelle. Muutto oli vaisua, vaikka muualla nähtiinkin kohtalaisen voimakasta mehiläishaukkamuuttoa. Meidän ainoa muuttava petolintu oli kuitenkin parempi, sillä meidät ylitti voimakkaasti sulkasatoinen haarahaukka. Mukava havainto oli myös lahden yli lentänyt kuhankeittäjä. Paremminkin olisi kuitenkin voinut mennä, sillä tapasimme Koskimiehen Pertin, joka kertoi, että vain noin 10 minuuttia ennen tuloamme lahdella oli pyörinyt kiljukotka. Meidän kotkahavainnot jäivät 2kv merikotkaan. Muutaman tunnin staijilla emme havainneet ainoatakaan mehiläishaukkaa, olivatkohan ne menneet täältä jo edellispäivänä?

30.8. näkyi sub-ad merikotka Siikalahdella ja kuun viimeisenä tein taas vesilintulaskennan, jonka satoa olivat mm. 554 haapanaa, 146 sinisorsaa, 111 tavia, harmaasorsa, 2 kanadanhanhea, 182 nokikanaa jne. Myös 10 metsähanhea, 75 kurkea, pohjansirkku, pikkutikka, pari valkoselkätikkaa sekä noin tuhat peippoa tuli havaittua.

Käsittämättömän kuuma heinäkuu

Heinäkuu alkoi helteisenä ja kuumuutta riitti pitkään. Kuun vaihteessa suuntasin Ruokolahdelle, jossa pointsasin kääpiöhuitin kuukausipinnaksi. Lintu oli kuitenkin jo hiljentynyt lähes täysin ja saimmekin pikkuporukalla odotella lintua tunnin ennen kuin se suostui muutaman kerran narisemaan. Jatkoimme vielä Mika I. Koskisen sekä Petri Salakan kanssa pointsaamaan Utulan Alakylästä ruokosirkkalinnunkin. Itse haaveilin saavani tästä hyvät äänitykset, mutta tämäkin lintu suostui vain pari kertaa surisemaan lyhyesti. Paikalla kuulimme myös sarvipöllön poikasen. Päivällä Siikalahdella näkyi patotiellä pesivä pikkulepinkäispari, joka oli onnistunut piilottelemaan meitä koko kevään.

Ahmakojulle

2.7. suuntasimme pohjoiseen, kun tarkoituksenamme oli viettää 10-vuotis hääpäiväämme hieman etukäteen ahmakojulla Lieksan Erä-Eerolla. Matkalla havaitsimme Joensuun Enossa viirupöllön ja yöpymään jäimme Patvinsuon Autiovaaran parkkipaikalle, jossa lauloi sinipyrstö. Pienten sateiden takia jätimme teltan pystyttämättä ja nukuimme auton tavaratilassa.

3.7. aamulla kiersimme Autiovaaran luontopolun ja havaitsimme kolme sinipyrstöä, josta viimein sain kelvolliset sinipyrstöäänitykset sekä idänuunilinnun, pikkusieppoparin sekä mm. pyyn, pari kuusitiaista sekä puukiipijää ja paljon töyhtötiaisia. Pienen suokävelyn jälkeen suuntasimme päivällä Erä-Eerolle, jossa tapasimmekin Eeron sekä toisen pariskunnan, joka oli myös tulossa kojuun kanssamme. Ja ennen neljää suuntasimme kojulle. Erä-Eeron yläkoju oli todella komea saunoineen ym. mutta me halusimme kunnon kuvia, joten menimme alakojulle, joka sekin oli kyllä yllättävän tilava! Toki mehän tietysti valtasimme heti mielestämme parhaat kuvauspaikat ja jämähdimme siihen. Eeron piiloteltua lihoja maahan, saapuivat pian Korpit, jotka löysivät nopeasti vähän turhankin monta lihapalaa ja mekastaen ne kuljettivat niitä metsään. Myös kalalokki ja harmaalokki kunnostautuivat lihapalojen vähentämisessä, mikä tietysti meitä kiukutti. Lopulta klo 18.40, siis lähes kolmen tunnin odottelun jälkeen näin ensin vilahdukselta jonkin liikkuvan metsässä ja kohta Hanna vinkkasi, että ahma oli saapumassa. Otus kuitenkin katosi taas hetkeksi ennen kuin löysin sen saapumasta suoraan yläpuoleltamme yläkojun takaa alas haaskoille. Ahma liikkui vilkkaasti ja löysi pian ensimmäisen lihapalan, jonka se kuljetti kojumme sivustalle ja kätki maahan. Pian se vielä löysi pari lihapalaa lisää, jotka se myös kätki samaan paikkaan, neljännen palan se sitten nappasi mukaansa ja katosi metsään.
Kojussa oli todella kuuma ja seuraavat tunnit saimme taas seurata, kuinka korpit ja lokit vähensivät jo vähiin käyvää lihavarastoa edustaltamme. Pelkäsimme jo, että koko touhu olisi pian siinä, kun mitään ei meinannut tapahtua! Lopulta klo 22.00 aivan yhtäkkiä ihan eteemme tupsahti jostain todella komea karhu! Otus saapui varovaisesti mutta varsin suoraviivaisesti eteemme, josta se alkoi kaivaa ison tukin alle piilotettuja ruokiaan. Se touhusi pitkään alle kymmenen metrin etäisyydellä meistä, kunnes se lopulta hiippaili takaisin metsään saapuen kuitenkin kohta vielä uudelleen samaan paikkaan hakemaan lisää evästä. Reilun puolen tunnin episodi oli upeaa katsottavaa, mutta lopulta nalle katosi sinne mistä oli tullutkin.

Yö oli jo pimentynyt, kun vihdoin alkoi taas tapahtua. Valitettavasti oli jo liian pimeää kuvaukselle, mutta ahmoja oli aivan mahtava seurata, kun ensin hieman ennen puoltayötä saapui taas sama arpiselkäinen naarasahma etsimään ja kätkemään herkkupaloja ja pian tämän jälkeen saapui pienempi, tummempi ja selvempiraitainen koirasahma ja yhteensä saimme seurailla 45 minuuttia ahmojen touhuiluja aivan kojun lähellä. Ja parinkymmenen minuutin tauon jälkeen saapui taas ensin naarasahma kymmeneksi minuutiksi ja vielä kerran pimeän vallitessa klo 01:35, mutta singahti nopeasti matkoihinsa, kun suuri hieman iltaista tummempi ja vaaleampikauluksinen karhu saapui vaivihkaa paikalle. Nalle pyöri pitkään haravoiden maastoa ja löysi lopulta purtavaa sekin ja katosi varsin pian metsän hämärään. Vielä aamu kahden ja kolmen välillä kävi naarasahma kahdesti ja koiras kerran nopeasti etsimässä lisää ruokaa, mutta ne eivät enää oikein sitä löytäneet. Kolmen jälkeen kuulimme ensin pari kertaa majavan läiskäytyksiä järven selältä ja klo 3:25 se saapui hetkeksi uiskentelemaan kojumme lähistölle kadoten uiden kuitenkin kohta takaisin järvelle.
Pian aamu alkoi taas valjeta ja korpit ja lokit saapuivat viimeistelemään jämiä, joita lähinnä karhujen jäljiltä oli tippunut maastoon. Olin itsekin juuri torkahtamassa lyhyesti, kun vielä kerran saapui koirasahma klo 5:30 ja viimein saimme siitäkin kelpo kuvat sekä kaipaamaani videota! Tämän jälkeen ei sitten enää näkynytkään kuin korppeja ja lokkeja, peukaloiset lauloivat ja pikkuhiljaa aamu alkoi lämmetä niin kuumaksi, että yhdeksän jälkeen pakkasimme tavaramme ja kiipesimme takaisin autollemme. Kävimme vielä hyvästelemässä Eeron eräkämpällä ja kiittelemässä upeasta yöstä ja lähdimme paluumatkalle kotia kohti. Olipahan ollut ikimuistoinen yö!

5.7. bongasin Siikalahdelta 2kv tundrahanhen kuukausiässäksi. Rastaskerttunen yhä jaksoi laulaa patotien vieressä ja ensimmäinen isompi syysmuuttava liroparvi kierteli lahden yllä. Kesä oli kallistumassa kohti syksyä!

Kelit kuitenkin jatkuivat yhä todella helteisinä ja alkoi jo olla sietämättömän kuumaa! Ulkona oli joka päivä reilut 30 astetta lämmintä, mutta vielä sietämättömämpää oli kotonamme, jossa ei kerta kaikkiaan enää saanut nukutuksi, vaikka kaikki ikkunat ja ovet olivat sepposen selällään yötä päivää. Virallista hääpäiväämme 8.7. vietimme mieluusti autossa, jossa onneksi on ilmastointi, kun haimme Hannan Limingan näyttelystä Pekka Saikon mukana Hollolaan saapuneet taulut. Matkan varrella hoidimme Luumäen Heimalan harmaasirkun helposti kuukausipinnaksi ja Nastolassa näimme 2kv ”idän”selkälokin lokkiparvessa.

10.7. oli yhdistyksemme järjestämät kuikkatalkoot, joissa kuusi joukkuetta kolusi kukin omaa atlasruutuaan pyrkien korottamaan ruudun atlasindeksejä sekä kartoittamaan kuikkia ja kaakkureita vuoden laji -projektin kannustamina. Meidän ruutumme oli Ruokolahden Akkalan ruutu, jota kolusimme todella järjestelmällisesti aamukolmesta iltapäiväkolmeen. Kuikkia löytyi todella mukavasti jopa 16 reviiriä ja yhteensä 47 yksilöä, mutta pesinnät tuntuivat menneen lajilla todella huonosti, sillä löysimme vain yhden ainoan poikasen. Kaakkureita ei ruudustamme löytynyt lainkaan, vaikka potentiaalisia pesimälampia löysimme useita. Näimme olisi hyvä saada talkoovuoden tulevaisuudessa pesimälauttoja lajille. Vaikka ruutumme oli varsin pitkälti mäntymetsävaltainen eikä esimerkiksi ainoatakaan kunnon peltoa ollut, havaitsimme lopulta yhteensä 66 lajia ja saimme varsin monen lajin atlasindeksejä kohotettua. Mukavimpia olivat juuri ja juuri Puumalan puolella ollut käenpiian poikanen sekä monet laulavat peukaloiset, satakieliperhe, useampi pikkulepinkäisperhe, kalasääskiperhe pesällään, varpuspari ym. Tapahtuman purku sekä illanvietot vietettiin vuoden laji -projektivastaavamme Klaus Jernströmin mökillä Saimaan rannalla ja mukavaa oli! Yövyttyämme mökillä, kävimme aamulla vielä bongaamassa lähistöllä pesineen kaakkuriperheen, jotta tämä viikonlopun tavoitelluinkin laji saatiin havaittua.

Pitkästä aikaa uusi laji Etelä-Karjalaan

12.7. Siikalahdella kierteli pikkukuovi ja 14.7. suuntasin yötä myöten retkelle Lappeenrantaan, kun totesin, ettei kämpässämme kerta kaikkiaan pystynyt kuumuuden vuoksi nukkumaan. Yritin ensin Joutsenon Perä-Aholasta turturikyyhkyä taas kerran tuloksetta, eikä Ravattilan viiriäinenkään suostunut ääntelemään. Pari pensassirkkalintua löysin kuitenkin. Kotasaaressakaan ei pahemmin ollut kahlaajia, lapinsirri oli ainoa sirri. Niinpä jatkoin kohti pääkohdettani eli Hyrymäkeä, josta Pirhosen Jarmo oli löytänyt paria päivää aikaisemmin Etelä-Karjalan ensimmäisen töyhtökiurun. Olin paikalla jo neljältä, joten arvelin, että lintu ei vielä ole hereillä. Niinpä tutustuin aikaisempiin havaintopaikkoihin nopeasti ja päätin lähteä vielä käymään katsomassa Askolan altaat ennen kuin palaisin paikalle koluamaan paikkoja huolellisemmin tunniksi, ennen kuin minun pitäisi jatkaa Parikkalaan, jossa minun pitäisi olla töissä klo 7:30. Suuntasin katsomaan Askolan altaat Toikansuon mäeltä, mutten löytänyt juuri muuta kuin kapustarinnan. Ennen viittä päätin lähteä takaisin Hyrymäelle ja olin juuri kiihdyttänyt hyvään matkavauhtiin Toikansuon risteykseltä, kun huomasin töyhtökiurun tien varressa – siis Myllymäellä noin 1,5 kilometriä siitä paikasta, missä sitä oli aikaisemmin havaittu! Parkkeerasin auton vauhdilla ja säntäsin kuvaamaan ja videoimaan lintua ja ehdin jonkin aikaa tätä vilkkaasti kadun viertä liikkunutta lintua kuvailla ennen kuin se piipersi erään aidan ali autoliikkeen suljetulle takapihalle piiloon. Matkalla kotiin ehdin vielä pysähtyä Ruokolahden Laurniemessä, jossa näin paikalla pesivät meriharakat.

Hankoon

16.7. lähdimme Hannan kanssa kohti etelää. Hannan oli määrä viedä taulujaan Inkoon Galleria Karaijaan, jossa olisi taas perinteinen lintumaalareiden yhteisnäyttely. Matkalla pysähdyimme pikaisesti Askolassa, jossa ei kuitenkaan näkynyt mitään merkittävää. Minuuttia ennen sulkemisaikaa eli viittä pääsimme Karaijalle, jonne saimme taulut jätettyä. Iltapäivällä kävimme lyhyellä meristaijilla Kopparnäsissä, muttemme nähneet mitään mainittavaa. Illaksi suuntasimme Siuntion Purnukseen, jossa veljelläni Pirkalla oli perheineen mökki varattuna. Nyt kun heidän lapsistaan 2/3 oli leirillä vanhempieni kanssa, oli meillä mahdollisuus yöpyä seuraava yö heidän seuranaan. Yöllä havaitsimme pihassa ja sen lähistöllä mm. harmaahaikaran sekä pensassirkkalinnun.
Aamuvarhain itse lähdin kohti Hankoa. Hannalla oli asioita hoidettavan Helsingissä ja hän palaisi jo illaksi kotiin Parikkalaan, mutta itselläni oli edessä parin päivän riuttatiirastaijausprojekti. Kolmen jälkeen aamulla olin jo ajamassa Lohjalla, jossa plokkasin langalla istuvan lehtopöllön, josta sain otettua kohtuullisia kuviakin. Ja uskokaa tai älkää, tämä oli ensimmäinen kerta eläessäni, kun näin lehtopöllön hyvin!
Hangossa pysähdyin ensin Svanvikissa, jossa oli aivan mukavasti kahlaajia, mainittavimpina 9 suosirriä sekä lapinsirri. Tsekkasin vielä pikaisesti Vedagrundetin ja Långörenin, mutta viideksi jo saavuin Tallholmarnan 4 tuulen tuvalle, jonka totesin parhaaksi paikaksi toteuttaa projektiani, olihan paikalta nähty vielä edellisaamuna riuttatiira. Tiiroja oli merellä todella runsaasti! Ainoa näkyvästi muuttanut laji oli naurulokki, joita matkasi pienissä parvissa kohti etelää.
Paikalle saapui pikkuhiljaa muutama muukin staijari, mutta kala- ja lapintiiramassojen joukosta ei kuitenkaan löytynyt neljää räyskää kummempaa. Keli oli upea ja päivän lämmetessä päätimme luovuttaa siltä osin ja lähteä kiertelemään lähiseudun paikkoja. Itse kävin lähinnä uudelleen Vedagrundetilla, Långörenillä sekä Högholmenilla ja pariinkin otteeseen Svanvikissa, mutta parhaaksi havainnoksi jäi kuovisirri. Illalla palasimme taas osalla porukasta 4 tuulen tuvalle, jossa staijasimme todella paahtavassa kelissä vielä pari tuntia, mutta parhaaksi havainnoksi jäi kaukana merellä näkemäni ruokki.

Vietin yön autossa ja aamulla 18.7. olin taas tsekkaamassa ensin Svanvikin, jossa oli nyt kuovisirri ja muutenkin taas mukavasti kahlureita, mutta ennen viittä suuntasin taas neljän tuulen tuvalle. Keli oli nyt muuttunut todella tuuliseksi ja lähes koko ajan satoi tihuttaen. Olin liikkeellä aivan kesävaatteissa, joten välillä oli jopa kylmä! Heti oli selvää, että tiiroja oli liikkeellä vain murto-osa edellispäiväisesti, joten riuttatiiran osalta homma tuntui toivottomalta. Onneksi kuitenkin pian alkoi näkyä kuoveja ja pikkukuoveja. Ensimmäiset parvet olivat pieniä, mutta kohta löytyi taivaalta pari isompaa parvea; ensin meni komea 27 kuovin parvi ja pian myös komea 16 pikkukuovin ja 12 punakuirin sekaparvi. Yhteensä neljän tunnin staijilla näin lopulta 42 kuovia ja 32 pikkukuovia, 13 punakuiria, 22 suosirriä, isosirrin, 10 pohjoiseen matkannutta harmaahaikaraa, harmaasorsan sekä taas merellä pyörineitä merikihuja ym. Lopulta annoin periksi ja lähdin kohti Siuntiota, jossa kävin hakemassa loput tavarani ja moikkaamassa vielä Pirkan perhettä, joka oli nyt paikalla kokonaisuudessaan, ennen kuin jatkoin Suomenojalle. Kiersin taas tuttuun tapaan Finnoon altaat rauhallisesti laskien kaikki mielenkiintoisemmat lajit ja sain summaksi mm. 20+49´ harmaasorsaa, 8+12´+8ä liejukanaa. 2+5´mustakurkku-uikkua, 2 ryti-, 1 rastas- ja 2 luhtakerttusta. Pakollinen oli tietysti myös Laajalahden käynti, jossa oli mukavasti kahlaajia: 55 suosirriä, 6 kuovisirriä, jänkäsirriäinen, tundrakurmitsa jne. Iltapäivällä ajoin vauhdikkaasti kotiin ilman havaintoja.

19.7. sade oli tiputtanut Siikalahdelle pari suosirriä ja 10 liroa paikallisten töyhtöhyyppien seuraan, mutta muuten oli hiljaista.

Lämpimät kelit jatkuivat yhä ja parin hieman alle kolmekymmentäasteisen päivän jälkeen saapui sitten varsinainen superhelle, jota jatkui lähes kuun loppuun asti! Retkeily oli aika vähäistä, sillä kotonamme oli niin käsittämättömän kuuma, ettei öisin saanut millään nukuttua. Niinpä veto oli aika vähissä.

22.7. Siikalahdella näkyi harmaahaikara ja ihme kyllä patotien parkkipaikalla pesinyt kalatiira oli kuin olikin saanut kaksi poikasta. Pesähän oli alkuun ollut aivan keskellä parkkipaikkaa ja sitä oli jouduttu siirtämään useampaankin kertaan välillä myös sen takia, että se oli keskellä vesilätäkköä. 23.7. Lahdensuolla kuului sarvipöllön poikanen, joka oli tänä kesänä todella harvinainen.

24.7. tein pitkästä aikaa Siikalahden vesilintulaskennan, jonka tarkoituksena oli selvittää poikuemenestystä, joka osoittautui todella vaatimattomaksi!

Viikonlopun vietimme Saimaan rannalla ensin heinäkuun ainoan kylmemmän päivän lauantain Mikkelin Anttolassa Suojarinteen ”potun” mökillä ja sunnuntain Ristiinassa serkkujemme mökillä mummomme 90-vuotispäivää etuajassa juhlien. Saimaan yllä näimme 5 harmaahaikaraa.

Helle tuo tajunnanköyrijöitä

27.7. Luumäeltä löytyi punapäälepinkäinen, jota piti tietysti työpäivän jälkeen lähteä bongaamaan. Lintu löytyi neljän tunnin kateissa olon jälkeen sopivasti juuri, kun saavuin paikalle! Komea elis ja pitkästä aikaa kotimaakunnasta! Seurailin lintua muutaman tunnin ja se oli lopulta aika hyvin hallinnassa, vaikka se välillä katosi pitkäksikin aikoihin, löytyen kuitenkin aina lähes samasta paikasta uudestaan. Kovin lähelle lintua ei peltojen takia päässyt, mutta jonkinlaiset kuvat kuitenkin linnusta sain. ”Potun” kanssa jatkoimme hieman retkeilyä Luumäellä ja kävimme mm. Ylä-Hirvaksen lintutorniin tutustumassa ja itse kävin vielä Joutsenon Kotasaaressa, mutta mitään mainittavaa ei löytynyt.

29.7. rysähti sitten vielä kovempaa! Päivän kovin uutinen ei ollut se, että Liperissä mitattiin historialliset 37,2 lämpöastetta, vaan se että Matti Vanhapelto löysi Lappeenrannan Toikansuolta AROKYYHKYN! Ehdin käydä pikaisesti paikalla jo hylsyämässä ja järjestämässä bongausta ilmoittaen ajo-ohjeita ja antaen muita neuvoja ja ohjeita bongauksen toimivuuden turvaamiseksi. Lintu kyllä oli yhä paikalla, se oli löytynyt Askolan altailta, josta se oli äännellen siirtynyt Toikansuon mäelle, jonka ruderaatissa se piilotteli, mutta tietenkään ei ollut järkeä lähteä komppaamaan, kun tulijoita oli vielä matkalla muutama sata muukin. Lopulta ankean odottavan työpäivän jälkeen lähdimme Hannan kanssa uudelleen paikalle. Lintu onneksi yhä tiiviisti kähmyili ruderaatissa siten, että vasta muutama kymmentä bongaria oli sen nähnyt. Lintu oli ollut useamman tunnin taas piilossa mäen kasvillisuuden seassa, kun saavuimme paikalle ja moni kuumuuden uuvuttava bongari oli juuri lähdössä hakemaan juomista ja hieman huilaamaan, sillä mäelläkin oltiin 34,5 asteen varjolämpötilassa, joten paahteessa oli kuin saunassa. Ehdimme juuri ja juuri moikata muutamaa tuttua, kun huomasimme linnun lennossa mäen oikealla puolella! Arokyyhky lensi ohitsemme ja katosi pajujen taakse kohti altaita. Niinpä singahdimme paikalle, josta altaille näkyi, mutta paikalla olleet bongarit eivät olleet lintua nähneet. Onneksi kohta lintu löytyi lennosta altaiden päältä ja pian se laskeutui altaille lokkien ja töyhtöhyyppien ihmeteltäväksi. Pian se yritti käydä juomassakin, mutta lokit eivät antaneet sen juoda rauhassa, niinpä se siirtyi ruokailemaan ja lepäilemään keskelle allasta, jossa se oli hallinnassa muutaman tunnin ajan. Kertaalleen se teki pitemmän lentokierroksen ja pelkäsimme jo linnun lähtevän, mutta onneksi se kuitenkin palasi altaille. Ilta oli jo pitkällä, kun se lensi taka-altaille katveeseen, joten päätimme mekin juomisten jo ajat sitten loputtua lähteä matkaan kohti kotia. Käsittämättömän upea elis ja WP-pinna ja jo kolmas Etelä-Karjalalle uusi laji lyhyen ajan sisään oli tosiasia! Muita mäeltä havaittuja lintuja olivat mm. ainakin 600 tervapääskyä, luhta- ja viitakerttunen, 3 mustavikloa, 4 pikkutylliä, 9 nuorta pikkulokkia, 245 naurulokkia jne. Kilometrin päässä kävimme vielä bongaamassa töyhtökiurun, joka oli pitkän tauon jälkeen löytynyt taas samasta paikasta, josta itse sen löysin.
Kävimme vielä Kotasaaressa ja Kukkuroinmäellä, mutta 3 mustavikloa, 4 pikkutylliä ja pikkutikka olivat mainittavimmat havainnot.