Elokuu 2010
Elokuu
1.8. lähdimme ani varhain retkelle Dani Burgaksen kanssa. Suuntana oli tietysti Lappeenranta ja Toikansuo, jossa arokyyhky oli yhä paikallisena, mutta matkan varrella oli tarkoitus myös pysähdellä. Joutsenon peltoaukeilla oli kuitenkin aamuyöstä todella hiljaista! Ei edes ruisrääkkää enää kuulunut, viiriäisistä puhumattakaan. Kotasaaressa vallitsi sankka sumu, mutta 80 kurkea, 4 pikkutylliä ja mustaviklo sentään nähtiin. Lopulta jatkoimme aamun valjettua Toikansuolle, jossa oli jo paikalla muitakin elis- ja kk-pinnabongareita. Arvata saattoi, että arokyyhky piilotteli taas tuttuun tapaan ruderaatissa Toikansuon täyttömäellä kuten muulloinkin silloin, kun se ei ollut altailla. Toista tuntia tihrustimme sankkaan kasvustoon ja yritimme nähdä lintua edes vilaukselta. Pensassirkkalintu lauloi pätkittäin ja viitakerttusperhe touhusi aktiivisena vieressämme. Lopulta Henrik Lindholm löysi arokyyhkyn liikkumasta verkkaisesti kasvien keskellä. Pian lintu otti siivet alleen ja lensi komeasti ylitsemme äännellen kohti altaita. Kiiruhdimme altaille, mutta löysimme sieltä vain 4 pikkutylliä, 7 lapinsirriä, kuovisirrin sekä suosirrin ja 2 metsävikloa ym. Satakieli varoitteli vieressämme ja luhtakerttunen lauloi lyhyesti omituista syyslaulun tapaista, mutta arokyyhky pysyi piilossa. Olimme kuitenkin varmoja, että se oli yhä altailla – katveessa vain taka-altailla. Niinpä päätimmekin lähteä etsimään lähistöllä yhä majaillutta töyhtökiurua. Pian saimmekin tiedon, että tehtyään laajan lentokierroksen, oli arokyyhky taas palannut altaille näkyviin.
Koska töyhtökiurusta ei ollut havaintoa, teimme pikaisen käynnin Kuuselan metsiin, joka ei tuottanut idänuunilintuja, mutta 3 pyrstötiaista ja pari lehtokurppaa nähtiin. Vasta tämän jälkeen menimme etsimään töyhtökiurua, jota saatiin hakea varsin pitkään, mutta lopulta se löytyi ja sain tästäkin kuukausipinnan plakkariin.
Seuraavana yönä rysähti kunnon myrsky, joka nousi kuin tyhjästä. Ensi yltyi tuuli, joka hetkessä tempaisi puita nurin, meidänkin pihalta kaatui koivu lähes parvekkeellemme ja lipputanko katkesi keskeltä, sitten alkoi sataa aivan kaatamalla ja sitten rytisi ja salamoi enemmän kuin koskaan. Parikkalassa ei kuitenkaan myrskytuhot ollut lähellekään sitä luokkaa kuin naapurissa Rautjärvellä, jossa puita meni nurin solkenaan. Pari tuntia Asta-myrskyn jälkeen kävimme Siikalahdella makkaranpaistossa, koska meillä ei vielä ollut sähköjä. Sielläkin oli puita nurin niin, että juuri ja juuri pääsimme nuotiopaikalle, mutta tämän pitemmälle ei ollut asiaa, sillä lähimetsissä puiden juuria paukkui yhä koko ajan poikki ja puita kaatuili tuon tuosta. Ja ihan kuin siinä ei olisi ollut jo tarpeeksi! Muutamaa päivää myöhemmin rytisi jälleen ja Veera-myrskynkin pahimmat tuhot koki Rautjärvi!
Lintupuolella näinä päivinä oli hiljaista: Siikalahdella näkyi muutamia harmaahaikaroita, Joukionsalmella pari valkoposkihanhiperhettä ja Savonlinnan reissulla Punkaharjulla tien yli lentänyt pähkinähakki.
7.8. aikaisin aamulla suuntasimme Hannan kanssa kohti etelää ja alkuun teimme pikapysähdyksen Toikansuon altailla, joilta arokyyhky oli jo joitakin päiviä aikaisemmin lähtenyt. Uutena kahlaajana altailla näkyi pikkusirri ja mustalintumuuttoa oli kaupungin yllä. Jatkoimme kuitenkin kiiruusti matkaa aina Kotkan Sapokan satamaan asti, jossa olimme minuutilleen aikataulun mukaisesti. Muut Haminan Koivuluotoon Metsähallituksen organisoimiin talkoisiin lähdössä olevat olivat jo lastaamassa tavaroitaan suuren kumiveneen kyytiin. Pian saimme sitten nauttia tämän huippunopean veneen vauhdista! Havainnointi veneestä oli lähes mahdotonta, mutta vajaan tunnin merimatkalla näimme kuitenkin yhden ruokin. Lopulta saavuimme Koivuluodon edustalle, jossa Metsähallituksen Riskilä-paatilla ja pikkumoottoriveneellä jo Keskitalon Markus ja pari muuta Metsähallituksen työläistä lastasi talkootavaroita maihin. Lopulta pitkällisen mietinnän jälkeen kuskimme uskalsi karauttaa kumiveneellä rantaan ja pääsimme nousemaan maihin.
Rannasta löytyi heti nuori luotokirvinen ja mukana ollut korentoharrastajaporukka löysi heti useita korentoja ihmeteltäväkseen. Koskapa Markus kokeneena harrastajana tiesi, ettei talkooporukasta heti olisi mihinkään töihin, niin hänen opastuksellaan kiersimme kävellen koko saaren maisemia ihaillen ja lintuja ja korentoja katsellen, mutta pian oli aika alkaa roudata Riskilästä maihin saatuja tavaroita majapaikalle.
Tavararoudauksen jälkeen pidimme taas hiukan vapaata ja keskityimme Hannankin kanssa etupäässä korentoihin, kun todella helteisessä kelissä linnut eivät olleet aktiivisia. Toki lintujakin yritettiin havainnoida parhaan mukaan. Kahlaajia oli jonkin verran, toinen luotokirvinen, käki ja pikkulepinkäinen sekä runsaasti pajulintuja ja hernekerttuja sekä yksi kultarinta kuitenkin nähtiin. Merellä kellui myös pari riskilää. Pääpaino oli kuitenkin talkoissa ja rakensimmekin saareen kolme nuotiopaikkaa, maalasimme yhden varastorakennuksen, jonka myös siivosimme ym. Se mitä ei saatu ensimmäisenä päivän tehtyä, tehtiin sitten sunnuntaina.
Sunnuntaiaamuna heräsimme aikaisin ja kiertelimme saarta, mutta mitään uutta mainittavaa ei lintupuolella löytynyt, mitä nyt pikkukuovi muutti. Viikonlopun hyönteishavainnot olivat kuitenkin kovia! Korentoja löytyi monenlaisia, mm. verikorentoja, eteläukonkorentoja, harvinaiset idänkirsikorento ja eteläntytönkorento ja kaikkein mielenkiintoisimpana vain lennossa Metsälän Petrin kanssa näkemäni kullanvärinen ukonkorento, joka kaiken järjen mukaan oli Suomen ensimmäinen kiilaukonkorento. Valitettavasti tämä korento nähtiin, kun olimme työn tuoksinnassa eikä kameraa saati haavia ollut lähistöllä. Muuta hyönteismaailmaa edustivat sinappiperhoset, amiraalit, ohdakeperhoset, siniritariyökköset sekä kovimpana tuttavuutena idänkulkusirkat, joita löydettiin 4-5 kpl. Itse näin vielä sinisiipisen heinäsirkankin lyhyesti lennossa – olisi sekin voinut olla Suomelle uusi laji, mutta sitä ei löytynyt enää uudelleen, vaikka luulin nähneeni tarkasti mihin se laskeutui.
Lopulta hommat saatiin paahtavasta helteestä huolimatta kutakuinkin valmiiksi iltapäivään mennessä ja roudasimme taas kaikki tavarat rantaan ja jäimme odottelemaan venekyytiämme. Kiihtynyt tuuli kuitenkin esti kumivenettä saapumasta rantaan, joten Metsähallituksen väki sai viedä meidät muutama kerrallaan kumiveneelle ennen kuin pääsimme paluumatkalle. Kyyti oli taas yhtä vauhdikasta kuin tullessakin, mutta sentään pari ruokkia ja yksi riskilä nähtiin. Sapokassa hörppäsimme ansaitut kylmät juomat ja söimme jäätelöt ennen kuin kykenimme lähtemään kotia kohti.
9.8. kävimme Hannan ja Ala-Kojolan Mikon kanssa iltakäynnillä Siikalahdella kauhistelemassa ja kuvaamassa myrskyjen tuhoja. Uuden lintutornin viereinen haavikko oli lähes kokonaan nurin ja muuallakin oli puita nurin runsaasti, onneksi rakenteet olivat säilyneet ehjinä. Polku tietenkin oli täysin tukossa kymmenien kaatuneiden puiden takia. Pikkusieppo rätisi mukavana havaintona polun varren yhä pystyssä olleiden puiden latvustossa.
12.8. tein Siikalahdella ensimmäisen syysvesilintulaskennan, jonka tulokset kertoivat yhä karua kieltä siitä, että Siikalahden vesilinnut eivät juuri olleet pesinnöissään onnistuneet. Sinisorsia näkyi kuitenkin mukavat 227, haapanoita 142 ja taveja 121 – sukeltavat sorsat puuttuivat lähes täysin, sillä vain mm. 2 telkkää ja 4 punasotkaa näkyi, eikä yhtään tukkasotkaa. Mukavimmat havainnot olivat ylitseni äännellen lentänyt pähkinänakkeli sekä patotielle hetkeksi laskeutunut käenpiika.
13.8. haimme Hannan veljen Miikan kanssa korjattavana olleen pesukoneemme Imatralta ja bongasimme matkan varrella Saunasuolta töyhtökiurun.
14.8. aamuyöstä teimme Hannan kanssa pikaisen Saaren yöretken viiriäisten toivossa, mutta lintuhavainnot jäivät pariin kehrääjään. Taivaalla oli kuitenkin toisenlainen näytelmä menossa, kun Perseidejä eli tähdenlentoja näkyi kymmenittäin!
15.8. mielenkiintoisin havainto oli keskellä päivää yhä aktiivisesti Siikalahdella huittaillut luhtahuitti. 17.8. lahdella näkyi 2kv merikotka, 8 harmaahaikaraa sekä pikkutikka ja 19.8. tein taas vesilintulaskennan ja vessuja oli huomattavasti vähemmän kuin edellisessä laskennassa: haapanoita 155, sinisorsia 90 ja taveja 100. Heinätavi ja vanha merikotka olivat ainoat paremmat havainnot. Illalla lahdella kellui kuitenkin tundrahanhikin.
Elisrevitystä
Parikkalaan kyllästyneenä, päätin lähteä viikonlopun viettoon etelään. Tavoitteenani oli ainakin yksi lokkielis, mutta 20.8. töistä päästyäni suuntasin ensin Joutsenon Myllymäelle, jossa oli edellispäivänä nähty paikallista käärmekotkaa. Keli oli kuitenkin ilmeisesti isolle kotkalle liian tyyni, joten parin tunnin staijilla näkyi vain pienempiä petoja. Mielenkiintoisimpia havaintoja olivat kuitenkin paikallinen tilhi sekä 5 kangaskiurun parvi. Lopulta jatkoin matkaani aina Saloon asti, jossa oli vielä edellispäivänä Halikonlahdella oleillut mustanmerenlokkinuorukainen. Etsiskelin lintua aina iltapimeään saakka sen vakiopaikoilta, mutta lintua ei valitettavasti löytynyt. Mainittavimmaksi havainnoksi jäi Viurulan golf-kentällä huhuillut turkinkyyhky. Lopulta jatkoin Kirkkonummelle vanhempieni luokse.
21.8. lepäilin pitkään ja tein aamupäivällä leppoisan retken vanhoille tutuille paikoille eli Suomenojalle ja Laajalahdelle. Finnolla näkyi tietysti harmaasorsia ja liejukanoja, 56 ja 18 kpl, myös pikkutikka näkyi. Laajalahdella näkyi 4 kuovisirriä, pikkusirri, 2 lapinsirriä, 15 suosirriä, mustaviklo, 227 töyhtöhyyppä, 10 harmaasorsaa, 2 räyskää jne.
Illalla tuli kuitenkin tieto, että Ämmässuon kaatopaikalla oli nähty päivän aikana etelänharmaa- ja aroharmaalokit! Niinpä suunnittelin seuraavaksi päiväksi suuntaavani niitä etsimään, mutta lokkilaskijaporukalta sain viestiä, että linnut tuskin olisivat löydettävissä suljetun alueen ulkopuolelta.
Niinpä 22.8. aamusta nukuinkin pitkään ja lopulta suuntasin taas Laajalahdelle. Olin juuri parkkeeraamassa, kun sain viestin, että lokkiporukka oli taas tekemässä laskentaansa Ämmässuolla ja etelänharmaalokki oli löydetty ja se olisi kuin olisikin todennäköisesti nähtävissä Kirkkonummmen puolelta aidan takaa. Niinpä lähdin saman tien kohti Ämmässuota ja yritin hieman matkalla tiedustella, mihin minun kannattaisi ajaa. Lopulta kun tuli tieto, että lintu näkyi aidan taakse ja paikalle tuli ajo-ohjeet sain todeta olevani aivan väärällä puolella Ämmässuon valtavaa kaatopaikkaa. Lopulta kuitenkin pääsin oikeaan paikkaan, jossa parkkeerasin autoni kuudentena autona ahtaalle tielle ja jatkoin kävellen kohti havaintopaikkaa. Lopulta lintu onneksi makoili rauhallisena asfalttikentällä ja pääsin hyville holleille sitä katsomaan ja kuvaamaan. Havainnointi aidan takaa oli todella haasteellista sikäli, että lintu näkyi ainostaan noin viiden metrin levyiselle kaistaleelle eräälle kalliolle eikä mihinkään muualle! Onneksi olin ensimmäisten joukossa paikalla! Toki kaikki linnun näkivät tavalla tai toisella, itsekin nostelin lyhimpiä katsomaan omasta putkestani, mutta saipahan itse opiskella lintua ihan huolella. Lopulta sain ryysiksestä tarpeekseni ja lähdin jatkamaan retkeä. Olin ajanut hetken pois Ämmässuolta, kun sain viestin, että Kirkkonummen Lapinjärvellä oli nähty mustanmerenlokki, joka oli lähtenyt itään! Mikä ihmeen Lapinjärvi? Ei sellaista löytynyt kartoista. Lopulta selvisi, että se oli järvi, jonka ohitse olin juuri vain joitakin minuutteja aikaisemmin ajanut – kartoissa Lapinkylänjärvi. Enpä ollut nähnyt lokkeja saati havainnoitsijoita! Olikohan viesti pahastikin myöhässä vai mitä? No, olinhan jo yhden eliksen saanut ja koska tiesin, että Ämmässuolla on ihan tarpeeksi havainnointia, en ottanut mitään stressiä vaan suuntasin syömään vanhempieni luokse. Lopulta iltapäivällä palasin Ämmässuolle pääasiassa mustanmerenlokki mielessäni, mutta osin myös siksi, että nyt sieltä oli löydetty taas pari aroharmaalokkiakin! Päätin palata samalle paikalle kuin missä etelänharmaalokki oli nähty ja pienen odottelun jälkeen saimmekin tiedon aroharmaalokista. Lopulta pitkällisten selvittelyjen jälkeen selvisi, että lintu näkyi kuin näkyikin kaukana muiden lokkien seassa. Onneksi ei ollut elislajista kyse sillä muuten olisi kyllä jäänyt määrittämättä, vaikka lokki-immeiset toki näkivät linnun paljon lähempää.
Etsiskelin vielä lähiympäristöstä mustanmerenlokkia pitkälle iltaan saakka, kunnes lopulta kävin vielä vanhempieni luona ja lähdin kohti kotia, jossa olin joskus puolen yön jälkeen.
25.8. sain Jouko Rantaselta puhelun, että Siikalahden länsipuolella saalisteli nuori arosuohaukka. Singahdin saman tien paikalle ja lintu löytyikin heti kisailemasta ruskosuohaukkanuorukaisten kanssa. Kamera ei minulla ollut matkassa, joten päätin palata saman tien töihin ja yrittää työpäivän päätteeksi uudelleen, mutta valitettavasti tuolloin lintua ei enää löytynyt.
27.8. Siikalahdella näkyi ruokatunnilla vielä kuovi. Iltapäivällä Hannan lähdettyä junalla kohti Helsinkiä ja BirdLifen hallituksen kokousta, mietin juuri, että mitäköhän sitä viikonloppuna tekisi, kun Lintutiedotukseen tuli tieto Espoon Laajalahden Maarintornilta näkyvästä rarisirristä. Päätin lähteä heti matkaan. En ehtinyt kuin autolle, kun tuli tieto, että lintu oli suippopyrstösirri! Niinpä lähdin matkaan sitäkin vauhdikkaammin, olihan kyseessä wp-pinna. Hetken ajettuani laitoin Sampsa Caireniukselle viestin, hyppäisikö tämä Joutsenosta kyytiin ja kohta Sampsa soittelikin, että oli ollut päivän Virolahdella staijaamassa, mutta oli juuri paluumatkalla ja hyppäisi kyytiin Lappeenrannasta.
Pitkään aikaan ei linnusta kuulunut mitään, mutta lopulta tuli tieto, että lintu oli lentänyt varsin pian löytymisen jälkeen ruovikkoon piiloon eikä sitä ollut sen koommin nähty. Tämä tietysti tarkoitti sitä, että Maarintorni oli jo tupaten täynnä porukkaa ja pääkaupunkiseudulla kun oltiin, oli porukkaa tulossa paikalle ja paljon! Niinpä kohta tornille oli jo pitkä jono!
Me ajoimme kuitenkin pimeän tuloa vastaan ja olinkin laskenut lähdön sen varaan, että lintu olisi kyllä lietteeltä hoidettavissa, kunhan vain paikalle pääsisimme ajoissa, mutta enpä ollut osannut ottaa huomioon tätä mahdollisuutta, että siellä olisi porukkaa jonossa ja yhä alkuperäinen porukka tornissa! Niinpä loppumatkasta ajoimme jo rauhallisemmin ja lopulta, kun pääsimme perille, ei lintua vieläkään ollut nähty ja iso osa jonottajista oli jo luovuttanut ja tornistakin oli poistunut ainakin suurin osa linnun nähneistä sekä paljon jo tuntikausia lintua yrittäneistäkin. Niinpä noin vartin jonotettuamme pääsimme mekin torniin, mutta valo oli jo todella vähissä. Mutta ehdimmepähän katsella lahden linnustoa muuten hetken, olihan paikalla mm. n.3000 valkoposkihanhea.
Pakkohan meidän oli siis jäädä yöksi ja yrittää tulla paikalle taas aamulla. Niinpä Sampsa soitteli itselleen yöpaikan eräältä harrastajakaveriltaan, jonne heitin hänet ja ajoin itse tuttuun tapaan Kirkkonummelle.
Elisrevitystä – osa II
Aamulla 28.8. heräsin klo 4.45, soin aamiaisen ja lähdin taas kohti Laajalahtea, jossa oli hieman ennen kuutta. Autoja oli paikalla jo aivan liikaa, joten pelkäsin, että joutuisin taas ruovikkoon jonottamaan. Onneksi kuitenkin vielä juuri ja juuri mahdoin torniin takariviin, josta ei kuitenkaan juuri pystynyt lietettä havainnoimaan. Mutta mikäli lintu löytyisi, olisi minulla ainakin hyvät mahdollisuudet sen näkemiseen. Alkuun lietteiltä löytyi mm. vesipääsky, kuovisirri sekä pari suo- ja pikkusirriä ja nämä onnistuin kaikki näkemään. Klo 6:25 Mika Bruun sitten löysi suippopyrstösirrin ja silloin alkoi tornissa melkoinen kuhina! Linnun nuotitus oli arvatenkin vaikeaa, mutta olisin uskonut, että eturivin äärimmäisen kokenut bongarikaarti olisi hieman parempaankin pystynyt! Niinpä itsellänikin meni ainakin 5 minuuttia ennen kuin löysin linnun ja muutamilla muilla vielä paljon tätäkin kauemmin! Lopulta mahdutin itseni tornin takaosan penkille, josta pystyin katsomaan lintua muiden yli ja pääsin näkemään sen ihan kohtuullisen hyvin, vaikka lintu olikin todella kaukana lietteen takaosassa. Päätin kuitenkin pian tehdä jonottajille tilaa ja poistua tornista. Tietysti tulisin paikalle vielä myöhemmin katsomaan lintua paremmin. Pikku porukalla kävimme ensin yrittämässä näkyisikö lintu pitkosten varteen lahden pohjukasta, mutta sinne näkyi vain metsäviklo. Mutta Konemiehetien päästä onnistuimme Jörgen Palmgrenin, Andreas Uppstun, Ilkka Sahin ja Sampsan kanssa löytää linnun. Pian se kuitenkin lennähti taas katveeseen, joten jonon perältä singahtaneet eivät lintua löytäneet. Pikkuhiljaa kuitenkin torniin alkoi tulla tilaa ja kaikki pääsivät linnun näkemään.
Me päätimme jatkaa retkeä ja suuntasimme seuraavaksi Helsingin Niskalan pelloille yrittämään punakaulahanhea, mutta sitä ei valkkariparvista löytynyt. Lapinkirvinen lensi ylitsemme äännellen ja kuovi kierteli pelloilla. Sitten olimme jo suuntaamassa Vuosaaren kasalle töyhtökiurua bongaamaan ja lyhyelle staijille, kun tuli tieto, että Ämmässuon kaatiksella oli taas etelänharmaalokki samalla paikalla kuin viikkoa aiemmin. Niinpä suuntasimmekin sinne, olihan kyseessä reissun eka elis Sampsalle! Aika pian pääsimme paikalle ja siinähän lokki seisoi, täsmälleen samassa kohdassa kuin missä olin nähnyt sen viimeksikin. Opiskelimme lintu jonkin aikaa, kunnes saimme tiedon, että kipillä katsottiin parhaillaan aroharmaalokkia. Muut jatkoivat kippiä kohti kävellen aidan viertä (kaatopaikka-alueellehan ei ole mitään asiaa), mutta me päätimme ajaa toiselle puolelle kaatista, josta paikalle olisi hieman lyhyempi kävely. Pienen hortoilun jälkeen löysimme oikean reitin, mutta lopulta olisimme olleet nopeammin perillä toista kautta. Nyt kuitenkin oli lyhyempi matka autolle, kun olisimme lähdössä pois. Se ei kuitenkaan kauheasti lämmittänyt, sillä nyt myöhästyimme hetken, sillä lähes kaikki lokit olivat juuri lähteneet kipiltä. Niinpä jäimme paikalle tuijottamaan lokkeja ja niitähän riitti! Jonkun ajan päästä A. Uppstu huomasi paikalle siirtyneen etelänharmaalokin, jota oli nyt mukava seurata hieman aktiivisempanakin. Pian saimme alueen sisäpuolella olevilta lokkilaskijoilta (joilla siis on lupa alueella liikkua), että aroharmaalokki oli lennossa täytekasojen päällä. Sieltä emme lintu löytäneet, mutta pian lintu löytyi kipiltä muiden seasta! Parhaimmillaan saimme nauttia aro- ja etelänharmaalokista jopa samassa putken kuvassa!
Paikalle saapui useita tuttuja, joista jotkut, esim Suojarinteet “potu” hoiti päivälle toisen ja kolmannen eliksen hetkessä!
Lopulta päätimme Sampsan kanssa jatkaa retkeämme ja lokkihuumassa päätimme lähteä etsiskelemään muutamaa päivää aiemmin Siuntiossa nähtyä mustanmerenlokkia Siuntion pelloilta. Ensin kävimme Lapinkylänjärvellä, jossa kuitenkin näkyi vain kaakkuri ja sitten Veikkolassa syömässä, jossa huoltamon pihalla oli iso- ja pikkukäpylintuja sekaparvi. Siuntion kylän lähipelloilta ei paljon lokkeja meinannut löytyä, mutta onneksi emme olleet ainoat Siuntion peltojen kiertäjät, sillä Heikki Vasamiehellä tärppäsi Pikkalassa! Meillä oli paikalle vain 12 kilometriä, joten olimme nopeasti paikalla ja siellähän se päivämme 8. lokkilaji 1kv mustanmerenlokki oli yhä! Toinen elis minulle samana päivänä! Lintu lennähteli useita kertoja lyhyitä matkoja pellon yllä laskeutuen kuitenkin takaisin ja ehtipä se torkahtaakin lyhyesti, joten paikalle ehti taas kymmenkunta ornia, esim “potu”, joka sai päivän 4. eliksensä ja vain muutamassa tunnissa! Mainittakoon, että minun edellinen kahden eliksen päivä oli PPLY:n kevätrallista vuodelta 1991 (tuolloin sain 4 elistä – punapäänarskun, mustapäätaskun, rantakurvin ja avosetin). Pian lokki nousi lentoon ja lähti matalalla kohti Pikkalan kartanon peltoja kadoten joenvarren puuston taakse. Jonkin ajan kuluttua lintu olikin löytynyt kartanon pelloilta.
Me jatkoimme kuitenkin Inkoon Kopparnäsiin, jotta näkisimme hieman merellekin päivän aikana. Kalliolta nousi 3 kangaskiurua, pikkutikka kiikitti ja merellä näkyi merihanhia, muutama haahka ja räyskiä ja taivaalla muutti mukavasti varpushaukkoja.
Lopulta kuitenkin suuntasimme Espoon Suomenojalle, josta nopeasti kuittasimme päivälle uusiksi lajeiksi liejukanan ja mustakurkku-uikun, ennen kuin suuntasimme taas Laajalahdelle, jossa Hannakin jo meitä odotteli saatuaan sinne kyydin BirdLifen hallituksen kokouksen päätyttyä.
Sirri oli ollut jonkin aikaa kateissa, mutta kohta se löytyi ruskosuohaukan avustuksella lietteeltä, mutta pian se nousi taas lentoon ja lensi korkeaan heinikkoon samaan tapaan kuin se oli löytöiltanakin tehnyt eikä sitä enää nähty kuin vasta seuraavana aamuna. Laskimme nyt lahdelta ainakin 60 harmaasorsaa ennen kuin jatkoimme vielä Etu-Viikkiin yrittämään siellä päivällä nähtyä punakaulahanhea. Hanhet olivat jo pääosin lähteneet yöpymään, joten parhaiksi havainnoiksi jäivät peltojen yllä kierrelleet 130 suokukkoa sekä kapustarinta.
Lopulta lähdimme kotimatkalle ja olimme Parikkalassa puoliltaöin. Päivän aikana olimme nähneet Sampsan kanssa yhteensä 112 lajia, aivan kaikkia niistä en itse havainnut, mutta reilusti yli 100 kuitenkin.
29.8. nukuttua edellispäivän väsymykset pois, suuntasimme Hannan kanssa Siikalahdelle. Muutto oli vaisua, vaikka muualla nähtiinkin kohtalaisen voimakasta mehiläishaukkamuuttoa. Meidän ainoa muuttava petolintu oli kuitenkin parempi, sillä meidät ylitti voimakkaasti sulkasatoinen haarahaukka. Mukava havainto oli myös lahden yli lentänyt kuhankeittäjä. Paremminkin olisi kuitenkin voinut mennä, sillä tapasimme Koskimiehen Pertin, joka kertoi, että vain noin 10 minuuttia ennen tuloamme lahdella oli pyörinyt kiljukotka. Meidän kotkahavainnot jäivät 2kv merikotkaan. Muutaman tunnin staijilla emme havainneet ainoatakaan mehiläishaukkaa, olivatkohan ne menneet täältä jo edellispäivänä?
30.8. näkyi sub-ad merikotka Siikalahdella ja kuun viimeisenä tein taas vesilintulaskennan, jonka satoa olivat mm. 554 haapanaa, 146 sinisorsaa, 111 tavia, harmaasorsa, 2 kanadanhanhea, 182 nokikanaa jne. Myös 10 metsähanhea, 75 kurkea, pohjansirkku, pikkutikka, pari valkoselkätikkaa sekä noin tuhat peippoa tuli havaittua.