Kesäkuu 2010

Kesäkuussa vauhtia riittää

Lämpimien säiden ja pitkään jatkuneiden kaakkoistuulien myötä odotukset olivat korkealla, kun kesäkuun ensimmäisenä olimme taas tekemässä yölaulajakartoitusta Siikalahdella. Lintuja olikin mukavasti, kun kuulimme mm. 15 satakieltä, 5 rytikerttusta, 4 viitakerttusta, 2 kuhankeittäjää, 8 kaulushaikaraa, 3 ruisrääkkää, 13 luhtakanaa, 11 luhtahuittia sekä naaras pikkuhuitin! Valkoselkätikat myös rummuttelivat aktiivisesti, ilmeisesti poikaset saivat oppia vanhemmiltaan. Päivällä kävimme tarkistamassa ainoan pöllön pesintämme, ja yllätykseksemme viirupöllömamma oli yhä pesässä pienen poikasen kanssa. Poikanen oli vieläkin liian pieni rengastettavaksi.

2.6. vuorossa oli sitten kartoituslaskenta, joka oli tuttuun tapaan varsin ruokokerttus- ja pajulintuvoittoinen, mutta sentään rytikerttunen, 2 rastaskerttusta sekä 3 yli lentänyttä nokkavarpusta näkyi.

3.6. otin työpäivän jälkeen suunnan kohti Kirkkonummea bongaten matkalla pikkukultarinnan, keltahempon sekä punakaulahanhen ja seuraavana päivänä lähdin Kalle ja Johanna Larssonin kanssa lyhyelle reissulle Islantiin. Koko reissukertomus löytyy tästä: Islanti 4.-9.6. 2010 (mm. virta-alleja, amerikantelkkiä, sinisiipitavi, tunturihaukka, amerikanjääkuikkia ja käsittämättömän upeita maisemia.)

Reissusta palattuani olin hieman sairaana ja muutenkin varsin ryytynyt sekä tietysti kiireinen, joten retkeily jäi aika vähiin. 10.6. uimarannalla näimme kuitenkin pari tylliä.

14.6. Aamun kartoituslaskennassa havainnot jäivät peukaloiseen, mustapääkerttuun sekä rastaskerttuseen. Lahdella pyöri paikallisena myös valkoposkihanhiparvi, jossa oli mukana pari risteymähanhea. Toinen oli jonkin sortin kanadan- ja valkoposkihanhiristeymä ja toinen ilmeisesti anser- ali jonkin harmaahanhen sekä valkoposkihanhen risteymä. Yöllä kävin bongaamassa naurettavan vuodenpinnapuutteen eli pensassirkkalinnun Sammallammelta.

15.6. vihdoin viirupöllömme oli rengastuskokoinen ja kävimme sateiden välissä urheilemassa hullua pöllömammaa väistellen. Onneksi tajusin nopeasti, ettei rengastaminen onnistu, ellemme nopeasti singahda autoon poikasen kanssa. Jotenkin onnistuin myös palauttaa poikasen pönttöön mammaa väistellen siten, etten lopulta saanut yhtään osumaa.
Yöllä kävin Ruokolahdella bongaamassa Pohja-Lankilan Kotilammelta löytynyttä kääpiöhuittia. Paikalle oli kerääntynyt mukavasti paikallisia orneja, olihan tämä ensimmäinen kääpiöhuitti Etelä-Karjalassa itse Siikalahdelta vuonna 2003 löytämämme jälkeen. Eipä ollut koko maassakaan ollut kääpiöhuitteja tuon jälkeen kuin vasta tänä vuonna.

16.6. työpäivän jälkeen otin suunnan Varkauteen, jossa Lehtoniemessä tuijottelimme pikkuporukalla tuntitolkulla Miettisen Harrin ruokintaa, jolla ensimmäiseen kolmeen tuntiin kävi alkuun vain viherpeippoja, harakoita – mukanaan maailman rumin yksilö, pari fasaania sekä naaras valkoselkätikka, kunnes vihdoin piinaava odotus palkittiin ja paikalle saapui edellisiltana löytynyt ja aamun ja aamupäivän aikaan varsin tiheästi ruokinnalla naaras mustapääsirkku! Eliksestä tyytyväisinä kävimme Nyströmin Harryn kanssa vielä bongaamassa Könönpellon rannassa sinisorsien kanssa nukkuneen varsin ruman vaihtopukuisen mandariinisorsan.

18.6. vuorossa oli taas Siikalahden yölaulajakartoitus ja saldoksi saimme tällä kertaa sarvipöllön, 4 rytikerttusta, rastaskerttusen, 6 satakieltä, 2 ruisrääkkää, 2 viitakerttusta, 5 kuhankeittäjää, 8 luhtakanaa, 15 -huittia sekä nyt sekä koiras että naaras pikkuhuitin. Molempia pääsimme soutamalla todella lähelle, joten sain Pikkuhuitti koiras- ja naarasäänitykset, lajihan oli puuttunut Siikalahdelta monta vuotta.

Perinteinen yökeikka Etelä-Karjalan eteläosiin

19.6. lähdin perinteiselle koko yön retkelle maakunnan eteläisempiin osiin. Matkan varrella kuulin ruisrääkkiä, viitakerttusia sekä viitasirkkalinnun, ennen kuin suuntasin Joutsenoon perinteiselle paikalle, josta yritin useammankin tunnin turturikyyhkyä välillä hieman torkahdellen, mutten nähnyt enkä kuullut lintuja. Sentään lehtopöllön näin lentävän nopeasti erään pellon yli. Pikkukultarinta lauloi innokkaasti Vitjamäen lennokkikentällä, kuten pitikin, mutta mukava yllätys oli, että lintu lauloi todella näkyvästi eikä juuri kuvaajasta välittänyt.
Jatkoin matkaa Luumäelle, josta bongasin harmaasirkun Heimalasta. Lintu nousi harvakseltaan langalle laulamaan, muttei oikein innostunut aktiiviseen lauluun, joten paremmat kuvat jäivät ottamatta. Peltoaukealla lauloi myös peltosirkku. Huopaisesta bongasin idänuunilinnun, joka yhä puuttui vuodenpinnoistani, vaikka niitä oli enemmän kuin ehkä koskaan – pitäisi joskus ehtiä metsäänkin, mutta kun ei vaan ehdi!
Loppupäivä menikin sitten Punnosen Pekan kanssa eteläisen alueen maakuntakierroksella ja kävimme tutustumassa moniin paikkoihin Luumäellä, Savitaipaleella sekä Lemillä. Havainnot jäivät perin vaatimattomiksi, mutta mukavaa oli. Lappeenrannan Askolassa näimme vielä sepelhanhen ennen kuin lähdin kotia kohti.

20.6. oli tarkoituksenamme vihdoin mennä metsäretkelle, mutta kaatosade pilasi suunnitelmamme. Siikalahden risteyksessä paluumatkalla näkyneet pari nokkavarpusta ja Kukonkannassa laulanut rytikerttunen jäivät siten päivän ainoiksi mainittavammiksi havainnoiksi.

21.6. Siikalahden ympäripyöräilyllä kuului vielä molemmat pikkuhuitit ja näkyi taas sarvipöllö, joka on tänä vuonna harvalukuisempi kuin koskaan. Myös 7 viitakerttusta laskettiin.

Juhannusreissu

24.6. pitkä yrittäminen vihdoin palkittiin, kun viimein näin taas Likolammella ruokinnalla käyvät pähkinänakkelit. Olin käynyt paikalla pitkin kesää niitä havaitsematta. Linnut yrittänevät pesintää jo toista vuotta lähistöllä, mutta on mahdollista, että ne ovat eri alalajia eivätkä siksi onnistu pesinnässään?
Työpäivän jälkeen lähdimme Hannan kanssa pitkälle ajomatkalle kohti Pudasjärven Syötettä, jonne olimme menossa Juhannuksen viettoon koko lähisukuni parissa. Me tietysti päätimme ajaa sinne Lumijoen kautta, jossa oli jo viikon ajan pyörinyt Suomen kautta aikain ensimmäinen bongattavana oleva hietatiira. Saavuttuamme Liminganlahden tienoille iltakahdeksan aikaa, ei hietatiirasta ollut tullut ainoatakaan päivitysviestiä aamupuoliyhdeksän jälkeen. Koska tiesimme, että perinteiset havaintopaikat eli Sannanlahti ja Karvonlahti olivat miehitettyinä, päätimme itse aloittaa sponderetken Limingan Virkkulasta. Olimme juuri saaneet optiikat ym. kasattua parkkipaikalla, kun tuli viesti, että tiira oli juuri nähty Karvonlahden kalasatamasta matkaamassa kohti erästä laidunta, jolla se oli edellispäivänä ollut saalistamassa hyönteisiä. Niinpä pakkasimme tavarat autoon ja lähdimme saman tien kohti Karvonlahtea.
Vain alle kymmenen minuuttia myöhemmin olimme kävelemässä kohti laidunta, jonne jo Sannanlahdella ollut bongariporukka oli myös saapumassa. Laitumen päällä ja kauempana lahden rannassa pyörikin lupaavasti runsaasti naurulokkeja hyönteispyynnissä ja hyönteisiä riittikin – valitettavasti ne olivat vieläpä purevaa sorttia! Ehdimme seuloa lintuja vartin verran, kunnes huomasin suuren tiiran tulossa laitumen päällä suoraan meitä kohti ja siinä se oli 350. Suomi-elikseni hietatiira! Lintu pyöri niityllä hyönteisjahdissa viitisen minuuttia käyden välillä mukavan lähellä meitä, ennen kuin jatkoi matkaansa Sannanlahden suuntaan. Moni paikalla ollut oli odottanut lintua koko päivän ja olipa ainakin yksi paikalla jo kolmatta kertaa. Meillä oli onneksi hieman parempi tuuri, kun näimme linnun siis noin vartissa. Olimme kyllä varautuneet olemaan paikalla vaikka koko yön…
Odottelimme lintua vielä saapuvaksi takaisin puolisen tuntia, mutta kun sitä ei enää näkynyt, emmekä enää kestäneet valtaisaa mäkärämäärää, jatkoimme Sannanlahdelle, josta sitten vielä Virkkulaan. Molemmissa paikoissa vietimme vajaan tunnin, muttemme havainneet mitään ihmeellistä. Merikotka, pari luhtahuittia, mustapyrstökuireja, pari merikihua, sinisuohaukka, mustaviklo sekä reilut 260 merihanhea perheparvissa havaittiin. Yhdentoista aikaan lähdimme jatkamaan matkaamme kohti Syötettä, jossa olimme lopulta perillä ennen kahta yöllä.

Pitkä Juhannusviikonloppu sujui 14 Aallon porukalla veljeni Rikun perheen mökillä sekä sen naapurista vuokraamallamme toisella mökillä, jossa majoituimme Pirkan perheen kanssa. Kelit olivat sateiset, mutta parina aamuna ehdimme lyhyille retkillekin. Parhaita havaintoja olivat pihapiirissä pyörinyt tilhiperhe, Särkiperässä tien yli vilahtanut kuukkeli, Vattukurussa sekä Aurinkomäellä olleet yhteensä kuusi idänuunilintua sekä Maaselällä laulanut yksi ja heti Taivalkosken puolella Luokanvaarassa laulaneet kaksi sinipyrstöä.

Sunnuntaina 27.6. palasimme kotia kohti itäistä reittiä ja kurvasimme myös Ilomantsin Hattuvaaraan, jossa 23.00 aloitti laulunsa paikalla jo parin viikon verran oleillut etelänsatakieli. Saatuani tästä harvakseltaan laulaneesta harvinaisuudesta – Etelänsatakieli – äänitykset, jatkoimme Parikkalaan, jossa olimme taas yöllä kahden jälkeen. Matkalla näimme Pohjois-Karjalan puolella vielä pyypoikueen sekä helmi-, suo- ja viirupöllön.

29.6. aamusta suuntasimme taas kartoituslaskentaan. Havainnot jäivät vaisuiksi; kurkiparin kaksi poikasta sentään piristivät mukavasti rankan laskennan keskellä. Peukaloinen, pari kuhankeittäjää, rytikerttunen sekä valkoselkätikka olivat muita parempia. Kova pikkukäpylintuvaellus ei juuri Parikkalassa ole näkynyt, vasta toinen näkemäni parvi matkasi kohti lounasta.

Kuun viimeisenä olivat vuorossa kesän viimeiset kartoitukset. Yölaulajat olivat jo pitkälti hiljentyneet, mutta mm. 6 rytikerttusta, rastaskerttunen, 4 satakieltä, 5 luhtakanaa ja 13 -huittia kuultiin. Pikkuhuitit lie löytäneet toisensa ja alkaneet pesiä, kun niitä ei kuulunut?