. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Käsittämättömän kuuma heinäkuu

Heinäkuu alkoi helteisenä ja kuumuutta riitti pitkään. Kuun vaihteessa suuntasin Ruokolahdelle, jossa pointsasin kääpiöhuitin kuukausipinnaksi. Lintu oli kuitenkin jo hiljentynyt lähes täysin ja saimmekin pikkuporukalla odotella lintua tunnin ennen kuin se suostui muutaman kerran narisemaan. Jatkoimme vielä Mika I. Koskisen sekä Petri Salakan kanssa pointsaamaan Utulan Alakylästä ruokosirkkalinnunkin. Itse haaveilin saavani tästä hyvät äänitykset, mutta tämäkin lintu suostui vain pari kertaa surisemaan lyhyesti. Paikalla kuulimme myös sarvipöllön poikasen. Päivällä Siikalahdella näkyi patotiellä pesivä pikkulepinkäispari, joka oli onnistunut piilottelemaan meitä koko kevään.

Ahmakojulle

2.7. suuntasimme pohjoiseen, kun tarkoituksenamme oli viettää 10-vuotis hääpäiväämme hieman etukäteen ahmakojulla Lieksan Erä-Eerolla. Matkalla havaitsimme Joensuun Enossa viirupöllön ja yöpymään jäimme Patvinsuon Autiovaaran parkkipaikalle, jossa lauloi sinipyrstö. Pienten sateiden takia jätimme teltan pystyttämättä ja nukuimme auton tavaratilassa.

3.7. aamulla kiersimme Autiovaaran luontopolun ja havaitsimme kolme sinipyrstöä, josta viimein sain kelvolliset sinipyrstöäänitykset sekä idänuunilinnun, pikkusieppoparin sekä mm. pyyn, pari kuusitiaista sekä puukiipijää ja paljon töyhtötiaisia. Pienen suokävelyn jälkeen suuntasimme päivällä Erä-Eerolle, jossa tapasimmekin Eeron sekä toisen pariskunnan, joka oli myös tulossa kojuun kanssamme. Ja ennen neljää suuntasimme kojulle. Erä-Eeron yläkoju oli todella komea saunoineen ym. mutta me halusimme kunnon kuvia, joten menimme alakojulle, joka sekin oli kyllä yllättävän tilava! Toki mehän tietysti valtasimme heti mielestämme parhaat kuvauspaikat ja jämähdimme siihen. Eeron piiloteltua lihoja maahan, saapuivat pian Korpit, jotka löysivät nopeasti vähän turhankin monta lihapalaa ja mekastaen ne kuljettivat niitä metsään. Myös kalalokki ja harmaalokki kunnostautuivat lihapalojen vähentämisessä, mikä tietysti meitä kiukutti. Lopulta klo 18.40, siis lähes kolmen tunnin odottelun jälkeen näin ensin vilahdukselta jonkin liikkuvan metsässä ja kohta Hanna vinkkasi, että ahma oli saapumassa. Otus kuitenkin katosi taas hetkeksi ennen kuin löysin sen saapumasta suoraan yläpuoleltamme yläkojun takaa alas haaskoille. Ahma liikkui vilkkaasti ja löysi pian ensimmäisen lihapalan, jonka se kuljetti kojumme sivustalle ja kätki maahan. Pian se vielä löysi pari lihapalaa lisää, jotka se myös kätki samaan paikkaan, neljännen palan se sitten nappasi mukaansa ja katosi metsään.
Kojussa oli todella kuuma ja seuraavat tunnit saimme taas seurata, kuinka korpit ja lokit vähensivät jo vähiin käyvää lihavarastoa edustaltamme. Pelkäsimme jo, että koko touhu olisi pian siinä, kun mitään ei meinannut tapahtua! Lopulta klo 22.00 aivan yhtäkkiä ihan eteemme tupsahti jostain todella komea karhu! Otus saapui varovaisesti mutta varsin suoraviivaisesti eteemme, josta se alkoi kaivaa ison tukin alle piilotettuja ruokiaan. Se touhusi pitkään alle kymmenen metrin etäisyydellä meistä, kunnes se lopulta hiippaili takaisin metsään saapuen kuitenkin kohta vielä uudelleen samaan paikkaan hakemaan lisää evästä. Reilun puolen tunnin episodi oli upeaa katsottavaa, mutta lopulta nalle katosi sinne mistä oli tullutkin.

Yö oli jo pimentynyt, kun vihdoin alkoi taas tapahtua. Valitettavasti oli jo liian pimeää kuvaukselle, mutta ahmoja oli aivan mahtava seurata, kun ensin hieman ennen puoltayötä saapui taas sama arpiselkäinen naarasahma etsimään ja kätkemään herkkupaloja ja pian tämän jälkeen saapui pienempi, tummempi ja selvempiraitainen koirasahma ja yhteensä saimme seurailla 45 minuuttia ahmojen touhuiluja aivan kojun lähellä. Ja parinkymmenen minuutin tauon jälkeen saapui taas ensin naarasahma kymmeneksi minuutiksi ja vielä kerran pimeän vallitessa klo 01:35, mutta singahti nopeasti matkoihinsa, kun suuri hieman iltaista tummempi ja vaaleampikauluksinen karhu saapui vaivihkaa paikalle. Nalle pyöri pitkään haravoiden maastoa ja löysi lopulta purtavaa sekin ja katosi varsin pian metsän hämärään. Vielä aamu kahden ja kolmen välillä kävi naarasahma kahdesti ja koiras kerran nopeasti etsimässä lisää ruokaa, mutta ne eivät enää oikein sitä löytäneet. Kolmen jälkeen kuulimme ensin pari kertaa majavan läiskäytyksiä järven selältä ja klo 3:25 se saapui hetkeksi uiskentelemaan kojumme lähistölle kadoten uiden kuitenkin kohta takaisin järvelle.
Pian aamu alkoi taas valjeta ja korpit ja lokit saapuivat viimeistelemään jämiä, joita lähinnä karhujen jäljiltä oli tippunut maastoon. Olin itsekin juuri torkahtamassa lyhyesti, kun vielä kerran saapui koirasahma klo 5:30 ja viimein saimme siitäkin kelpo kuvat sekä kaipaamaani videota! Tämän jälkeen ei sitten enää näkynytkään kuin korppeja ja lokkeja, peukaloiset lauloivat ja pikkuhiljaa aamu alkoi lämmetä niin kuumaksi, että yhdeksän jälkeen pakkasimme tavaramme ja kiipesimme takaisin autollemme. Kävimme vielä hyvästelemässä Eeron eräkämpällä ja kiittelemässä upeasta yöstä ja lähdimme paluumatkalle kotia kohti. Olipahan ollut ikimuistoinen yö!

5.7. bongasin Siikalahdelta 2kv tundrahanhen kuukausiässäksi. Rastaskerttunen yhä jaksoi laulaa patotien vieressä ja ensimmäinen isompi syysmuuttava liroparvi kierteli lahden yllä. Kesä oli kallistumassa kohti syksyä!

Kelit kuitenkin jatkuivat yhä todella helteisinä ja alkoi jo olla sietämättömän kuumaa! Ulkona oli joka päivä reilut 30 astetta lämmintä, mutta vielä sietämättömämpää oli kotonamme, jossa ei kerta kaikkiaan enää saanut nukutuksi, vaikka kaikki ikkunat ja ovet olivat sepposen selällään yötä päivää. Virallista hääpäiväämme 8.7. vietimme mieluusti autossa, jossa onneksi on ilmastointi, kun haimme Hannan Limingan näyttelystä Pekka Saikon mukana Hollolaan saapuneet taulut. Matkan varrella hoidimme Luumäen Heimalan harmaasirkun helposti kuukausipinnaksi ja Nastolassa näimme 2kv ”idän”selkälokin lokkiparvessa.

10.7. oli yhdistyksemme järjestämät kuikkatalkoot, joissa kuusi joukkuetta kolusi kukin omaa atlasruutuaan pyrkien korottamaan ruudun atlasindeksejä sekä kartoittamaan kuikkia ja kaakkureita vuoden laji -projektin kannustamina. Meidän ruutumme oli Ruokolahden Akkalan ruutu, jota kolusimme todella järjestelmällisesti aamukolmesta iltapäiväkolmeen. Kuikkia löytyi todella mukavasti jopa 16 reviiriä ja yhteensä 47 yksilöä, mutta pesinnät tuntuivat menneen lajilla todella huonosti, sillä löysimme vain yhden ainoan poikasen. Kaakkureita ei ruudustamme löytynyt lainkaan, vaikka potentiaalisia pesimälampia löysimme useita. Näimme olisi hyvä saada talkoovuoden tulevaisuudessa pesimälauttoja lajille. Vaikka ruutumme oli varsin pitkälti mäntymetsävaltainen eikä esimerkiksi ainoatakaan kunnon peltoa ollut, havaitsimme lopulta yhteensä 66 lajia ja saimme varsin monen lajin atlasindeksejä kohotettua. Mukavimpia olivat juuri ja juuri Puumalan puolella ollut käenpiian poikanen sekä monet laulavat peukaloiset, satakieliperhe, useampi pikkulepinkäisperhe, kalasääskiperhe pesällään, varpuspari ym. Tapahtuman purku sekä illanvietot vietettiin vuoden laji -projektivastaavamme Klaus Jernströmin mökillä Saimaan rannalla ja mukavaa oli! Yövyttyämme mökillä, kävimme aamulla vielä bongaamassa lähistöllä pesineen kaakkuriperheen, jotta tämä viikonlopun tavoitelluinkin laji saatiin havaittua.

Pitkästä aikaa uusi laji Etelä-Karjalaan

12.7. Siikalahdella kierteli pikkukuovi ja 14.7. suuntasin yötä myöten retkelle Lappeenrantaan, kun totesin, ettei kämpässämme kerta kaikkiaan pystynyt kuumuuden vuoksi nukkumaan. Yritin ensin Joutsenon Perä-Aholasta turturikyyhkyä taas kerran tuloksetta, eikä Ravattilan viiriäinenkään suostunut ääntelemään. Pari pensassirkkalintua löysin kuitenkin. Kotasaaressakaan ei pahemmin ollut kahlaajia, lapinsirri oli ainoa sirri. Niinpä jatkoin kohti pääkohdettani eli Hyrymäkeä, josta Pirhosen Jarmo oli löytänyt paria päivää aikaisemmin Etelä-Karjalan ensimmäisen töyhtökiurun. Olin paikalla jo neljältä, joten arvelin, että lintu ei vielä ole hereillä. Niinpä tutustuin aikaisempiin havaintopaikkoihin nopeasti ja päätin lähteä vielä käymään katsomassa Askolan altaat ennen kuin palaisin paikalle koluamaan paikkoja huolellisemmin tunniksi, ennen kuin minun pitäisi jatkaa Parikkalaan, jossa minun pitäisi olla töissä klo 7:30. Suuntasin katsomaan Askolan altaat Toikansuon mäeltä, mutten löytänyt juuri muuta kuin kapustarinnan. Ennen viittä päätin lähteä takaisin Hyrymäelle ja olin juuri kiihdyttänyt hyvään matkavauhtiin Toikansuon risteykseltä, kun huomasin töyhtökiurun tien varressa – siis Myllymäellä noin 1,5 kilometriä siitä paikasta, missä sitä oli aikaisemmin havaittu! Parkkeerasin auton vauhdilla ja säntäsin kuvaamaan ja videoimaan lintua ja ehdin jonkin aikaa tätä vilkkaasti kadun viertä liikkunutta lintua kuvailla ennen kuin se piipersi erään aidan ali autoliikkeen suljetulle takapihalle piiloon. Matkalla kotiin ehdin vielä pysähtyä Ruokolahden Laurniemessä, jossa näin paikalla pesivät meriharakat.

Hankoon

16.7. lähdimme Hannan kanssa kohti etelää. Hannan oli määrä viedä taulujaan Inkoon Galleria Karaijaan, jossa olisi taas perinteinen lintumaalareiden yhteisnäyttely. Matkalla pysähdyimme pikaisesti Askolassa, jossa ei kuitenkaan näkynyt mitään merkittävää. Minuuttia ennen sulkemisaikaa eli viittä pääsimme Karaijalle, jonne saimme taulut jätettyä. Iltapäivällä kävimme lyhyellä meristaijilla Kopparnäsissä, muttemme nähneet mitään mainittavaa. Illaksi suuntasimme Siuntion Purnukseen, jossa veljelläni Pirkalla oli perheineen mökki varattuna. Nyt kun heidän lapsistaan 2/3 oli leirillä vanhempieni kanssa, oli meillä mahdollisuus yöpyä seuraava yö heidän seuranaan. Yöllä havaitsimme pihassa ja sen lähistöllä mm. harmaahaikaran sekä pensassirkkalinnun.
Aamuvarhain itse lähdin kohti Hankoa. Hannalla oli asioita hoidettavan Helsingissä ja hän palaisi jo illaksi kotiin Parikkalaan, mutta itselläni oli edessä parin päivän riuttatiirastaijausprojekti. Kolmen jälkeen aamulla olin jo ajamassa Lohjalla, jossa plokkasin langalla istuvan lehtopöllön, josta sain otettua kohtuullisia kuviakin. Ja uskokaa tai älkää, tämä oli ensimmäinen kerta eläessäni, kun näin lehtopöllön hyvin!
Hangossa pysähdyin ensin Svanvikissa, jossa oli aivan mukavasti kahlaajia, mainittavimpina 9 suosirriä sekä lapinsirri. Tsekkasin vielä pikaisesti Vedagrundetin ja Långörenin, mutta viideksi jo saavuin Tallholmarnan 4 tuulen tuvalle, jonka totesin parhaaksi paikaksi toteuttaa projektiani, olihan paikalta nähty vielä edellisaamuna riuttatiira. Tiiroja oli merellä todella runsaasti! Ainoa näkyvästi muuttanut laji oli naurulokki, joita matkasi pienissä parvissa kohti etelää.
Paikalle saapui pikkuhiljaa muutama muukin staijari, mutta kala- ja lapintiiramassojen joukosta ei kuitenkaan löytynyt neljää räyskää kummempaa. Keli oli upea ja päivän lämmetessä päätimme luovuttaa siltä osin ja lähteä kiertelemään lähiseudun paikkoja. Itse kävin lähinnä uudelleen Vedagrundetilla, Långörenillä sekä Högholmenilla ja pariinkin otteeseen Svanvikissa, mutta parhaaksi havainnoksi jäi kuovisirri. Illalla palasimme taas osalla porukasta 4 tuulen tuvalle, jossa staijasimme todella paahtavassa kelissä vielä pari tuntia, mutta parhaaksi havainnoksi jäi kaukana merellä näkemäni ruokki.

Vietin yön autossa ja aamulla 18.7. olin taas tsekkaamassa ensin Svanvikin, jossa oli nyt kuovisirri ja muutenkin taas mukavasti kahlureita, mutta ennen viittä suuntasin taas neljän tuulen tuvalle. Keli oli nyt muuttunut todella tuuliseksi ja lähes koko ajan satoi tihuttaen. Olin liikkeellä aivan kesävaatteissa, joten välillä oli jopa kylmä! Heti oli selvää, että tiiroja oli liikkeellä vain murto-osa edellispäiväisesti, joten riuttatiiran osalta homma tuntui toivottomalta. Onneksi kuitenkin pian alkoi näkyä kuoveja ja pikkukuoveja. Ensimmäiset parvet olivat pieniä, mutta kohta löytyi taivaalta pari isompaa parvea; ensin meni komea 27 kuovin parvi ja pian myös komea 16 pikkukuovin ja 12 punakuirin sekaparvi. Yhteensä neljän tunnin staijilla näin lopulta 42 kuovia ja 32 pikkukuovia, 13 punakuiria, 22 suosirriä, isosirrin, 10 pohjoiseen matkannutta harmaahaikaraa, harmaasorsan sekä taas merellä pyörineitä merikihuja ym. Lopulta annoin periksi ja lähdin kohti Siuntiota, jossa kävin hakemassa loput tavarani ja moikkaamassa vielä Pirkan perhettä, joka oli nyt paikalla kokonaisuudessaan, ennen kuin jatkoin Suomenojalle. Kiersin taas tuttuun tapaan Finnoon altaat rauhallisesti laskien kaikki mielenkiintoisemmat lajit ja sain summaksi mm. 20+49´ harmaasorsaa, 8+12´+8ä liejukanaa. 2+5´mustakurkku-uikkua, 2 ryti-, 1 rastas- ja 2 luhtakerttusta. Pakollinen oli tietysti myös Laajalahden käynti, jossa oli mukavasti kahlaajia: 55 suosirriä, 6 kuovisirriä, jänkäsirriäinen, tundrakurmitsa jne. Iltapäivällä ajoin vauhdikkaasti kotiin ilman havaintoja.

19.7. sade oli tiputtanut Siikalahdelle pari suosirriä ja 10 liroa paikallisten töyhtöhyyppien seuraan, mutta muuten oli hiljaista.

Lämpimät kelit jatkuivat yhä ja parin hieman alle kolmekymmentäasteisen päivän jälkeen saapui sitten varsinainen superhelle, jota jatkui lähes kuun loppuun asti! Retkeily oli aika vähäistä, sillä kotonamme oli niin käsittämättömän kuuma, ettei öisin saanut millään nukuttua. Niinpä veto oli aika vähissä.

22.7. Siikalahdella näkyi harmaahaikara ja ihme kyllä patotien parkkipaikalla pesinyt kalatiira oli kuin olikin saanut kaksi poikasta. Pesähän oli alkuun ollut aivan keskellä parkkipaikkaa ja sitä oli jouduttu siirtämään useampaankin kertaan välillä myös sen takia, että se oli keskellä vesilätäkköä. 23.7. Lahdensuolla kuului sarvipöllön poikanen, joka oli tänä kesänä todella harvinainen.

24.7. tein pitkästä aikaa Siikalahden vesilintulaskennan, jonka tarkoituksena oli selvittää poikuemenestystä, joka osoittautui todella vaatimattomaksi!

Viikonlopun vietimme Saimaan rannalla ensin heinäkuun ainoan kylmemmän päivän lauantain Mikkelin Anttolassa Suojarinteen ”potun” mökillä ja sunnuntain Ristiinassa serkkujemme mökillä mummomme 90-vuotispäivää etuajassa juhlien. Saimaan yllä näimme 5 harmaahaikaraa.

Helle tuo tajunnanköyrijöitä

27.7. Luumäeltä löytyi punapäälepinkäinen, jota piti tietysti työpäivän jälkeen lähteä bongaamaan. Lintu löytyi neljän tunnin kateissa olon jälkeen sopivasti juuri, kun saavuin paikalle! Komea elis ja pitkästä aikaa kotimaakunnasta! Seurailin lintua muutaman tunnin ja se oli lopulta aika hyvin hallinnassa, vaikka se välillä katosi pitkäksikin aikoihin, löytyen kuitenkin aina lähes samasta paikasta uudestaan. Kovin lähelle lintua ei peltojen takia päässyt, mutta jonkinlaiset kuvat kuitenkin linnusta sain. ”Potun” kanssa jatkoimme hieman retkeilyä Luumäellä ja kävimme mm. Ylä-Hirvaksen lintutorniin tutustumassa ja itse kävin vielä Joutsenon Kotasaaressa, mutta mitään mainittavaa ei löytynyt.

29.7. rysähti sitten vielä kovempaa! Päivän kovin uutinen ei ollut se, että Liperissä mitattiin historialliset 37,2 lämpöastetta, vaan se että Matti Vanhapelto löysi Lappeenrannan Toikansuolta AROKYYHKYN! Ehdin käydä pikaisesti paikalla jo hylsyämässä ja järjestämässä bongausta ilmoittaen ajo-ohjeita ja antaen muita neuvoja ja ohjeita bongauksen toimivuuden turvaamiseksi. Lintu kyllä oli yhä paikalla, se oli löytynyt Askolan altailta, josta se oli äännellen siirtynyt Toikansuon mäelle, jonka ruderaatissa se piilotteli, mutta tietenkään ei ollut järkeä lähteä komppaamaan, kun tulijoita oli vielä matkalla muutama sata muukin. Lopulta ankean odottavan työpäivän jälkeen lähdimme Hannan kanssa uudelleen paikalle. Lintu onneksi yhä tiiviisti kähmyili ruderaatissa siten, että vasta muutama kymmentä bongaria oli sen nähnyt. Lintu oli ollut useamman tunnin taas piilossa mäen kasvillisuuden seassa, kun saavuimme paikalle ja moni kuumuuden uuvuttava bongari oli juuri lähdössä hakemaan juomista ja hieman huilaamaan, sillä mäelläkin oltiin 34,5 asteen varjolämpötilassa, joten paahteessa oli kuin saunassa. Ehdimme juuri ja juuri moikata muutamaa tuttua, kun huomasimme linnun lennossa mäen oikealla puolella! Arokyyhky lensi ohitsemme ja katosi pajujen taakse kohti altaita. Niinpä singahdimme paikalle, josta altaille näkyi, mutta paikalla olleet bongarit eivät olleet lintua nähneet. Onneksi kohta lintu löytyi lennosta altaiden päältä ja pian se laskeutui altaille lokkien ja töyhtöhyyppien ihmeteltäväksi. Pian se yritti käydä juomassakin, mutta lokit eivät antaneet sen juoda rauhassa, niinpä se siirtyi ruokailemaan ja lepäilemään keskelle allasta, jossa se oli hallinnassa muutaman tunnin ajan. Kertaalleen se teki pitemmän lentokierroksen ja pelkäsimme jo linnun lähtevän, mutta onneksi se kuitenkin palasi altaille. Ilta oli jo pitkällä, kun se lensi taka-altaille katveeseen, joten päätimme mekin juomisten jo ajat sitten loputtua lähteä matkaan kohti kotia. Käsittämättömän upea elis ja WP-pinna ja jo kolmas Etelä-Karjalalle uusi laji lyhyen ajan sisään oli tosiasia! Muita mäeltä havaittuja lintuja olivat mm. ainakin 600 tervapääskyä, luhta- ja viitakerttunen, 3 mustavikloa, 4 pikkutylliä, 9 nuorta pikkulokkia, 245 naurulokkia jne. Kilometrin päässä kävimme vielä bongaamassa töyhtökiurun, joka oli pitkän tauon jälkeen löytynyt taas samasta paikasta, josta itse sen löysin.
Kävimme vielä Kotasaaressa ja Kukkuroinmäellä, mutta 3 mustavikloa, 4 pikkutylliä ja pikkutikka olivat mainittavimmat havainnot.