. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Vauhdikas toukokuu

Toukokuun ensimmäisenä aloin urakalla kiertää pöllönpönttöjä. Siikalahden ympäristössä metsissä lauloi jo runsaasti pajulintuja. Jo heti alkuun päätin käydä varmimmalla pesijällämme ja mukaan tulleen Kiljusen Jarinkin riemuksi vanha tuttu viirupöllömamma hautoi jo neljättä vuotta pöntössään. Melkoniemen tien varressa näimme koppelon ja jatkoimme Melkoniemen saloille, jossa muutaman pöntön tarkistettuamme löysimme puolivahingossa kuukkelin erään varpuspöllön pönttömme luota. Pyy lauloi todella innokkaasti, joten äänittelin sitä “Jassin” ruokkiessa nälkäisen oloista kuukkelia. Metsissä näkyi vielä jokunen tilhiparvi ja Oronmyllyllä vuodariksi näkyi rantasipi. Aamupäivällä sumun hävettyä suuntasin Siikalahdelle vesilintulaskentaan, jonka ohessa näkyi jo 15 haarapääskyä, räystäspääsky sekä kalatiira vuodariksi.
Illemmalla suuntasimme vielä Hannan kanssa kiertämään pönttöjä ja matkalla Härskiinmutkassa ylitsemme lensi muuttava suopöllö ja Särkisalmella vielä parempi laji, kun 2kv naaras arosuohaukka kiepsahti aivan automme editse matalalla. Pysähdyttyämme ehdimme vielä nähdä lintua hetken kunnes se jatkoi matalalla 6-tien yli koilliseen.

Synttäripäivän aloitin reippaasti aamuneljän jälkeen Siikalahden kartoituslaskennalla, jota taas teimme muutaman vuoden tauon jälkeen. Päälaskijoina toimi Kontiokorven Jari, mutta niin minä, Hanna kuin Kontiokorven Anninakin laskisimme yhdet alueet. Pari kirjosieppoa, sirittäjä, keltavästäräkki ja 3 peukaloista olivat aamun saldoa. Päivällä staijasimme Siikalahdella, jossa oli kuitenkin yllättävänkin hiljaista: 11 valkoposkihanhea, merikotka, pari piekanaa, kaakkuri sekä 9 suokukkoa sentään näkyi. Niinpä iltapäivällä suuntasimme taas pöntöille, mutta kuten oli varsin odotettavaakin, pöntöistä ei enempää elämää löytynyt, ei nyt eikä myöhemminkään.

Seuraavat päivät menivät kuitenkin yhä pönttöjä kiertäen, mutta onneksi kelit olivat siihen touhuun hyvät eli satoi ja tuuli. Ainoaksi vuodariksi näkyi leppälintu.

6.5. saapui Suojarinteen “potu” meille pitkälle viikonloppuretkelle. Siikalahdella näkyi heti törmäpääskyjä ja Saaren kierros tuotti muutamia isoja metsä- ja tundrahanhisekaparvia, 16 valkoposkihanhea, pikkukuovin, harvoin nähtävän 2kv selkälokin, punajalka- ja mustaviklon, pikkutyllin sekä pari kukkunutta käkeä. Seuraavan yön yölaulajakartoitus Siikalahdella tuotti 4 kaulushaikaraa, 6 luhtakanaa ja 3 -huittia sekä jänkäkurpan.

7.5. aamulla Satumäessä huusi käenpiikapari ja “potun” sekä Hännisen Johanneksen ansiosta ruokatunti meni Siikalahdella heidän näkemäänsä koiras sitruunavästäräkkiä etsien. Etsinnät tuottivat kyllä sinirinnan ja harmaasorsan, muttei haluttua sittistä. Iltapäivällä vielä patotieltä näkyi pari tervapääskyä, mutta sitten oli aika suunnata lepäämään, sillä seuraavana aamuna olisi edessä Tornien Taisto!

Tornien Taisto

Koko illan ja yön satoi vettä kuin aisaa ja sade ei tauonnut aamuksikaan. Silti lähdin sinnikkäästi pyörällä Siikalahdelle, jotta kerryttäisin Taistossa myös ekovuodarisaldoani. Hanna ja “potu” tulivat autolla perässä. Kisa alkoi klo 5.00 ja keli oli todella kolea! Niinpä alkuun olimme lähes koko ajan tornin alatasanteella, jossa siinäkin oli kylmän tuulen takia todella ankeaa! Havainnotkin olivat hyvin vaatimattomia, mutta pikkuhiljaa tietysti lajilista kasvoi tavallisilla lajeilla. Hanna oli klo 5.30 kerran näkevinään vaaleapäisen västäräkin eräässä tuppaassa keskellä lahtea, mutta se hävisi saman tien kasvien taakse. Sateen hetkeksi tauottua klo 6:00 potun kanssa kipusimme ylätasanteelle staijaamaan ja kohta kuulin taivaalta päivänselvän sitruunavästäräkin äänen. Lintu löytyi suoraan päältämme ja ehdimme nähdä sen alapuolelta varsin hyvin, kunnes se kääntyi kohti Kasinniemen tornissa ollutta “vihollisjoukkuetta” ja katosi puiden taakse. Soitto sinne paljasti kuitenkin, etteivät he valitettavasti olleet lintu havainneet. Kohta alkoi taas sataa ja jouduimme palaamaan alakertaan jatkamaan sinnikästä staijia.
Tärisimme kaikki kylmästä ja kosteudesta johtuen ja yksi joukkueestamme joutui jopa jättämään leikin kesken, kun alkoi tuntea itsensä sairaaksi. Keli tuntui yhä vain kylmenevän, mutta pian alkoi tapahtua, sillä pikkuhiljaa alkoi ohitsemme muuttaa kahlaajia, etupäässä liroja ja mustavikloja mutta kohta myös suokukkoja ja kapustarintoja ja parvet olivat suuria! Klo 9:20 Hanna yhtäkkiä plokkasi sitruunavästäräkin lähes samasta paikasta kuin aamuisen mahdollisen ja nyt pääsimme kaikki paikallaolijat näkemään lintua varsin hyvin sen käpötellessä kasvillisuuden seassa muutaman keltavästäräkin kanssa.
Sateesta johtuen uudet lajit olivat tiukassa mutta nyt mieliala oli kaikilla todella korkealla ja kahlaajia riitti! Yhteensä näimme lopulta jopa 220 mustavikloa (34 isoin parvi) sekä minimissään 1250 liroa, 50 valkovikloa, 300 suokukkoa ja 300 kapustarintaa, mutta parempia lajeja ei näkynyt – ainoastaan 3 rantasipiä ja metsäviklon – 14 pikkukuoviakin jäi vain minun näkemikseni, kun ne tippuivat saman tien metsän taa.
Lopulta klo 11 aikaan sade loppui ja pääsimme yläkertaan staijaamaan. Ja mukavampiakin lajeja alkoi kertyä: teeri, 2 kaakkuria, pari käkeä ja leppälintua, suopöllö, tervapääsky, nuolihaukka, luhtakana, 2 kalatiiraa, 2 törmäpääskyä, 5 räystäspääskyä, aina meille niin vaikea metsäkirvinen, kivitasku, kirjosieppo sekä harmaasorsa jne. Lopulta saimme kasaan oman keskiarvotuloksemme 11 vuoden Taistojen ajalta eli 88 lajia, joka oli sää huomioiden todella kova tulos! Niinpä olimmekin lopputuloksissa jopa maan 20. paras lintutorni ja vihdoin sisämaatornien ykkönen!
Juhlat eivät kuitenkaan loppuneet vielä tähän vaan Hannan ja potun jo ajettua kotiin, jutellessani Pirkan kanssa puhelimessa poljin itse pihaan, jossa pomppi aivan ovemme edustalla leppälintu. Jostain syystä päätin katsoa sitä saman tien nopeasti kiikareilla ja puhelu loppui siihen, sillä pihallamme pomppi 2kv koiras mustaleppälintu! Hannan ja potun ei todellakaan tarvinnut avata kuin ulko-ovi hoitaakseen linnun! Muitakin bongareita saapui pian paikalle ja lintu pysyi ainakin seuraavat pari tuntia tiiviisti meidän pihallamme.

9.5. Siikalahden tornilla sitten lauloi edellispäivänä vielä puuttuneet ruokokerttuset, pikkulokkeja oli jo 70, taas muutti suopöllö, 2 lapinsirriä muutti tornin ohitse ja tornin takametsässä levähti hetken harmaasieppo. Illemmalla kirkonkylällä lauloi hernekerttu ja harmaapäätikka kuikutti. 10.5. arktikan alkutahteina Simpelejärvellä kellui pari noin 100 linnun alliparvea, 4 mustalintua sekä 2 pilkkasiipeä. Härskiinmutkassa pikkulokkiparvessa pyöri myös mustatiira! Moni laji oli jo tuntunut saapuneen todella aikaisin, mutta kun Lötjösen Matti illalla soitti laulavasta viitasirkkulinnusta, täytyi minun kysyä heti, oliko tämä nyt ihan vakavissaan? Mutta kyllä, Kirkonkylällä lauloi kuin lauloikin viitasirkkeli ihan täysillä. Puut ja pensaat olivat vielä täysin lehdettömiä, mutta nyt jo yölaulajatkin olivat saapumassa!

Seuraavana päivänä Härskiinmutkassa näkyi 9 pilkkasiipeä, käenpiika kiikitti ja pensaskerttu lauloi, kaukana järven selällä muutti myös erittäin siro naaraspukuinen suohaukka, mutten onnistunut ajamaan sitä kiinni Särkisalmelta, joten se jäi vain todennäköiseksi niittysuohaukaksi – mutta taas kerran näin siis keskellä Simpelejärven selkää muuttaneen sirosuohaukan!

13.5. aamukolmelta saapui veljeni Pirkka Kemijärveltä retkeilemään luoksemme muutamaksi päiväksi. Pihallamme lauloikin satakieli toivottaen tämän tervetulleeksi. Tuntia myöhemmin lähdin itse kartoituslaskentaan Siikalahdelle ja siellä olikin satakieliä jo tutuilla reviireillään. Pari mustapääkerttua, punavarpunen, lehtokerttu ja pikkutikka olivat laskennan parhaimmistoa. Koskapa sää ennusteiden vastaisesti pysyikin erinomaisena, päätin tehdä heti perään myös kevään viimeisen vesilintulaskennan, jotta loppuviikonlopulla meillä olisi sitten vapaammat kädet retkeillä Pirkan kanssa. Harmaasorsa oli ainoa mielenkiintoinen vesilintu, mutta myös pyrstötiaispari, aikainen luhtakerttunen sekä valkoselkätikan pesä löytyi. Sää oli nyt todella helteinen ja pikkuhiljaa maisema alkoi myös vihertää. Päivän staijilla patotiellä havaitsimme vielä mehiläishaukan, 60 vanhan käpylinnun vaellusparven sekä kiertelevän pikkukuovin. Ollessamme jo lopettelemassa retkeä, tuli Saaren Pohjanrannasta hälytys, että siellä oli valkoposkihanhiparvessa punakaulahanhi. Toki lähdimme sitä bongaamaan ja onneksemme linnun löytänyt Järvisen Kimmo oli yhä paikalla ja saimme linnun nopeasti löydettyä, parvi oli todella hankalasti puiden takana aika kaukana olevalla pellolla.
Yöllä teimme vielä lyhyen yöretken: pari kehrääjää, 6 luhtakanaa sekä pari -huittia sekä outo pensasirkkalintumaisesti mutta hyvin matalalla taajuudella laulanut ja aivan liian pian hiljentynyt sirkkalintu kuultiin. Mustalintuja muutti muutama parvi hilytellen taivaalla.

Nopea Virolahden keikka

14.5. minulla oli vielä työpäivä, jota ennen näin Härskiinmutkasta tukkasotkaparvessa 9 lapasotkaa. Töistä päästyäni pakkasimme teltat ja muut roippeet autoon kultarinnan lauleskellessa taustalla ja lähdimme Pirkan kanssa kohti etelää. Rautjärven Lamminkylässä langalla istui taas kangaskiuru ja seuraavan kerran pysähdyimme Joutsenon Konnunsuolla. Pelloilla oli vieläkin pieni tulva, jonka ympärillä oli todella runsaasti hanhia, 1134 tundra-, 340 valkoposki, 100 metsä-, 5 lyhytnokka- sekä merihanhi laskettiin. Rasalasta bongasimme 2kv naaras punajalkahaukan, joka oli ollut paikalla jo pari päivää ja vielä pysähdyimme toviksi staijaamaan Ylämaan Väkevänjärvelle, jossa oli hetkeä aikaisemmin nähty kiljukotka, mutta pian jatkoimme Virolahdelle, jossa kaupan kautta suuntasimme Lakakalliolle. Lakalla oli pitkään hiljaista, joten aika meni “potun”, Kärkkäisen Karin ja Könösen Jukan kanssa jutustellessa. Ohessa vuodariksi tulivat niinkin naurettavat lajit kuin haahka, räyskä, meriharakka sekä lapintiira. Muuton käynnisti muutama pikkujoutsenparvi, joita meni yhteensä 47, 20 lapasotkaa käynnisti vesilinturyöpyn, jolle ei sitten ihan heti tullutkaan loppua! Illan aikana meidät ohitti ja ylitti yksi kaikkien aikojen pilkkasiipimuutoista, kun jopa noin 5000 “luukkua” ynnättiin! Myös noin 3000 allia ja 2000 mustalintua matkasi pilkkasiipien seurana. Illan pimennyttyä muutto yhä jatkui ja parvien ääntä kuunneltiin nukahtamiseen asti telttakankaan läpi.

15.5. aamukolmelta aivan telttamme viereen soimaan saapuneet teeret herättivät meidät! Onnistuin juuri ja juuri saada äänityslaitteet pihalta telttaan ja äänittää lintuja hieman toista minuuttia, kunnes ne yhtäkkiä lähtivät. Tulipahan upea teeriäänitys Itse en enää saanut nukuttua ja jo neljältä kapusin kalliolle aloittelemaan staijia. Ensimmäinen tunti oli todella hiljainen ja vain yksi pikkujoutsenparvi sekä jokunen kuikka ja yksittäinen kaakkuri muuttivat. Viideltä muukin porukka nousi kalliolle ja pian alkoi tapahtua! Noin klo 5:45 saimme tiedon Haminan Vepsun ohittaneesta amerikanjääkuikasta ja klo 5:54 potu plokkasi linnun lentämästä paljon muita kuikkia matalammalla Kauholmin saarta vasten. Niinpä vaikka etäisyyttä lintuun olikin jonkin verran, näimme sen erinomaisesti nokkaa myöten. Vain puolta tuntia myöhemmin tuli taas hälytys, tällä kertaa jääkuikasta ja klo 6:29 plokkasin itse linnun lentämästä täsmälleen samaa reittiä kuin “immerikin” ja nokka loisti komeasti linnun jatkaessa Hurpun staijareiden editse. Ja vaikka päivän aikana näimme vain 136 kuikkaa ja 3 kaakkuria, tuli vielä puoltatoista tuntia myöhemmin taas hälytys linnusta, joka parin edellisen jäägeen tapaan taas määritettiin eri pisteissä eri tavalla. Klo 8:05 Kari plokkasikin valtavan suuren kuikkalinnun muuttamassa kahden kuikan kanssa Kauholmin yläpuolella, mutta vaikka lintu ohitti meidät samalla etäisyydellä kahden edellisen kanssa, olivat valaistusolosuhteet hieman huonontuneet ja lintu koko ajan taivasta vasten, joten emme pystyneet näkemään linnusta värituntomerkkejä lainkaan. Tämä lintu sitten kaiken järjen mukaan kuitenkin oli päivän toinen amerikanjääkuikka, joka oli Vepsussa onnistuttu kuvata. Muuten aamun muutto oli varsin vaisua, sillä 175 pikkujoutsenen ja 2 merikihun sekä pikkutyllin ohella näimme 508 valkoposki-, 70 tundra-, 23 metsä-, 2 meri- ja 645 määrittämätöntä hanhea.
Päivällä kävimme vielä pikaisesti Hurpussa ja Kurkelassa ilman mainittavampia haviksia, kunnes jatkoimme kohti Parikkalaa.

Taas Laukaalla

Kotona pakkasimme Pirkan tavarat tämän autoon ja lähdimme omilla autoillamme ajamaan kiireellä kohti Laukaata, sillä tarkoituksenamme oli pointsata Pirkalle amerikantaivaanvuohi elikseksi. Muutaman tunnin ajon jälkeen olimme perillä ja onneksemme paikalla oli juuri alkamassa kurpan pyydystysoperaatio paikallisten harrastajien toimesta.
Koskapa pian selvisi, että taisimme kuitenkin olla paikalla olevista kokeneimpia rengastajia, autoimme mieluusti verkkojen pystytyksessä ja jäimme jännittyneinä odottelemaan, mitä atrappi saisi aikaan. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja pian sammutimme atrapin ja jäimme odottelemaan, josko monesti aikaisemmin jo ilta seitsemän aikaan aktivoitunut kurppa aloittaisi ääntelyn, jotta saisimme sen paikallistettua, jonka jälkeen voisimme hioa pyydystysstrategiaamme. Hiljaista kuitenkin oli ja lopulta päätin itse painua autoon nukkumaan – ja yllättäen nukuinkin tuntitolkulla! Heräsin noin klo 22.30 ja osa paikallisista oli jo luovuttanut ja pian rengastajakin (jolla ei muuten ollut amerikantaivaanvuohta eliksissä) pakkasi verkot kasaan ja lähti. Paikalle jäi vain muutama sinnikäs bongari ja päätimme hieman laajentaa kuuntelureviiriä. Ja eipä aikaakaan, kun kuulin aivan järven toisesta päästä tutun kuuloista kitkittelua, jota muutkin saapuivat kuuntelemaan ja kohta lintu nousikin taivaalle syöksymään pyrstösulat puputtaen! Muutaman minuutin puputettuaan lintu laskeutui taas järven pohjoispäähän ja hetken kitkitettyään hiljeni. Päätimme Pirkan kanssa jäädä paikalle autoihin nukkumaan, sillä emme todellakaan olleet levänneet tarpeeksi (Pirkka ei lainkaan). Vielä klo 00.30 kuulimme hetken amerikantaivaanvuohen puputtavan aivan suoraan yläpuolellamme jääkiekkokaukalon luona, mutta tämän jälkeen emme sitä enää kuulleet, vaikka noin tunnin välein yritimme. Eikä lintua enää tämän koommin kuultu!

Neljältä aamulla lähdimme sadekuurojen lomassa ajamaan kohti Laukaan Lapinjärveä, josta löysimme helposti keskellä järveä yksinään uiskennelleen amerikantukkasotkan. Varsin pian lähdimme omille teillemme, Pirkka Ranuan kautta Kemijärvelle ja minä Parikkalaan, jossa bongasin heti Rautalahdelta löytyneen kattohaikaran sekä aamupalan jälkeen suuntasimme vielä Hannan kanssa Siikalahdelle. Vilaukselta näkynyt haarahaukka, pohjoispäässä laulanut kultarinta sekä jokunen hanhiparvi nähtiin ennen kuin helteinen sää väsähdytti minut ja oli pakko mennä kotiin lepäämään. Illalla tein vielä nopeahkon Saaren kierroksen, Pohjanrannassa ja Tarassiinlahdella näkynyttä lampivikloa ei kuitenkaan löytynyt, mutta Akanvaaran Tetrisuolta löysin tuttuun tapan 4 peltosirkkua. Iltakymmeneltä vielä kävimme Kullinsuolla kuuntelemassa sieltä löytyneitä heinäkurppia. Mustalinnuilla tuntui olevan muutto päällä ja niitä kuului taivaalta jatkuvasti.

Rareja

18.5. sain työpäivän päätteeksi sykettä nostattavan puhelun sillä Esa Sojamo ja Esko Veijalainen olivat juuri nähneet Siikalahden patotien yli lahtea kohti lentäneen valkosiipitiiran. Ennätysnopeasti olin Siikalahden parkkipaikalla ja marssivauhtia singahdin tornille. Esa oli jo ollut tornissa jonkin aikaa ja totesti, ettei hyvältä näytä, mutta onneksi kohta lintu löytyi kuin löytyikin saalistelemasta hyönteisiä taivaalta lahden eteläpäästä! Hetken lintua ihailtuani, soitin olisiko Hanna jo kotiutunut töistä ja kohta olimmekin Hannan kanssa katsomassa lintua lähempää lahden eteläpäässä kuhankeittäjän laulaessa taustalla.

19.5. vuorokauden juuri vaihduttua suuntasimme Siikalahdelle yölaulajakartoitukseen. Rareja osattiin pitkään jatkuneiden helteisten etelätuulten vuoksi odottaakin, joten ei ollut yllätys, että naaras pikkuhuitti löytyikin! Muuten oli kuitenkin yllättävänkin vaisua: ruisrääkkä sekä viitakerttunen sentään tulivat vuodareiksi.

Seuraavina päivinä sain kärsiä töissä, sillä valkoposkihanhimassat muuttivat upeassa hellesäässä, toki aika leveänä rintamana ja korkealla, mutta mieluummin niitä olisi katsellut kuin töissä istunut. Ja vielä pahemmin alkoi töistä tehdä mieli pois, kun Mynämäeltä löytyi kaartelemasta munkkikorppikotka, joka lähti valumaan niin monien muiden isojen petolintujen tapaan etelärannikkoa pitkin kohti itää. Ensimmäisenä iltana se nähtiin vielä Salossa, josta se taas seuraavana aamuna nousi ja jatkoi matkaansa koko päivän kohti itää. Valitettavasti minulla oli pitkä työpäivä aina kuuteen asti, joten en pystynyt millään lähtemään bongaamaan tätä käsittämättömän harvinaista Suomen pinnaa.

Uskomaton bongaus ja taas arktikaa
Perjantaina 21.1. otin sitten ylityötuntini pois ja lähdin jo klo 10.30 ajamaan vauhdilla kohti Suomen kaakkoisinta nurkkaa eli Virolahtea. Olin joka tapauksessa ollut menossa Virolahdelle arktikaa katsomaan, mutta nyt tiesin, että munkkikorppikotka, joka oli noussut taas aamukymmenen jälkeen taivaalle ja lähtenyt Loviisasta jatkamaan matkaansa itään, olisi mahdollista tavoittaa vielä ennen kuin se ylittäisi itärajan eikä enää koskaan palaisi. Olin vasta Imatralla, kun munkkikorppikotka jo matkasi vauhdikkaasti Pyhtäällä ja Lappeenrannassa ollessani se jo ohitti Haminaa… Olin jo aikeissa kääntyä takaisin kotiin, sillä minua ei todellakaan huvittanut mennä Virolahdelle koko viikonlopuksi katselemaan muiden lintuharrastajien hangonkeksi-hymynaamoja. Päätin kuitenkin epätoivoisena yrittää ja jatkoin vauhdikkaasti kohti Virolahtea. Puhelut Suojarinteen potulle pitivät toiveitani elossa, sillä vielä ei lintu ollut saapunut Virolahdelle saati poistunut maasta. Kun parikymmentä kilometriä oli enää jäljellä, alkoivat toiveet kohota, ei vieläkään uusia viestejä – oliko lintu kääntynyt taas pohjoisemmaksi ja poistuisikin rajan yli jostain Ylämaalta – etten vain ajaisi sen ali? Enää 7 kilsaa, ja lopulta perillä! Reilut 60 muutakin bongaria odotteli lintua Virolahden Vaalimaan Eastgatella, suurin osa touhusi jo hieman luovuttaneen näköisenä jotain ihan muuta, moni lähinnä tuttu orni, tapitti tiiviisti kohti taivasta. Ehdin olla paikalla vain muutaman minuutin, kun helpottava viesti tuli Alapihlajan tienhaarasta, lintu oli matkaamassa yhä itää kohti korkealla kaukana sisämaassa. Nopea kartan tsekkaus paljasti, että lintu pian ohittaisi meidätkin sisämaan puolelta, mutta toivottavasti ei liian kaukaa… Kohta takanani joku porukka löysi ison linnun taivaalta ja yritin itsekin löytää kiikareilla samasta suunnasta jotain, mutten meinannut onnistua. Samaan aikaan edessäni oleva orni huusi löytäneensä ison linnun taivaalta hieman eri suunnasta. Edessäni seissyt Vepsäläisen Ville löysi myös sen ja juoksin hänen viereensä katsomaan tarkan suunnan, mihin hän katsoi ja löysinkin todella korkealta taivaalta selvästi ison kotkan liitämästä kohti itää. Samaan aikaan vieressäni ollut Rantasen Paavo kuulosti saaneen linnun putkeensa. Juoksin putkelleni ja löysin linnun saman tien ja huusin: “Siinä se menee!”. Voi sitä uskomatonta helpotuksen tunnetta, kun tämä majesteetillisen komea kotka liiti kaukoputken kuvassa! Lintu oli todella korkealla, mutta löytyi onneksi ollessaan vielä lähes suoraan kohdallamme. Sen matkavauhti oli kuitenkin niin kova, että pian se meni jo viistosti poispäin ja annoin mieluusti muidenkin, joilla oli vaikeuksia löytää lintua putkeen tai edes kiikareihinsa, katsoa lintua putkestani. Lopulta lintu näkyi vielä lähes vartin päästä pienenä pisteenä matkatessaan jo kaukana Venäjällä, ennen kuin se katosi väreilyyn. Olipahan tullut mieletön elis, niinpä lähdimmekin Rajahoviin potun ja Lundin “mapen” kanssa syömään kunnon juhlalounasta monen muun onnellisen bongarin tavoin!
Lakakalliolla autossa nukuttujen päiväunien jälkeen aloitimme iltastaijin viiden jälkeen. Saldoksi ilta kymmeneen mennessä saatiin pari merikihua, 36 pilkkasiipeä, 60 suosirriä, 7 sepelhanhea sekä vähintään 20000 mustalintua sekä vähintään 80000 allia. Iltamuutto oli siis todella komeaa! Auringon laskiessa myös kohtalaisen kova valkoposkihanhimuutto kiihtyi entisestään ja yhteensä noin 15000 valkoposkihanheakin nähtiin. Pimeässä niin allit, mustalinnut kuin valkoposketkin jatkoivat muuttoa kiivaina ja yön summat olivat varmasti todella hurjia. Me kävimme vielä äänittämässä käsittämättömän äänekästä liejukanaa Hurpun Luuvinlammella ennen kuin palasimme lakalle autoihimme nukkamaan kehrääjän suristessa taustanaan tuhansien ja tuhansien allien ja mustalintujen äänet.

22.5. heräsin aikaisin ja jo klo 3:45 aloitin staijin. Viidessä tunnissa kallion ohitti 11887 valkoposkea, 1350 määrittämätöntä hanhea, pari sepelhanhea, 15 harmaata hanhea, 458 kuikkaa, 15 kaakkuria sekä 205 kuikkalintu sp:tä ym. ennen kuin muutto hyytyi. Aamupäivällä kiertelin Vilkkilänturalla ja Leerviikissä havaiten mm. pikkusiepon, pari rastaskerttusta, tyllin sekä kuhankeittäjän ennen kuin tapasimme potun ja mapen kanssa Haminan Kirkkojärvellä, jossa staijasimme muutaman tunnin petolintuja monen muun rarikotkista toiveikkaan ornin tavoin, mutta laihoin tuloksin. Ainoastaan yksi vaalea “börringe” -hiirihaukka hieman kohotti tunnelmaa, mutta vain hetkeksi. Lupinlahdella laulaneen rytikerttusen kautta jatkoimme taas lakalle, jossa lyhyiden unien jälkeen jatkoimme iltastaijilla. Heti alkuun näkyi 11 tundrakurmitsan parvi, mutta muuten muutto ei vetänyt veroja edellisiltaiselle. 246 sepelhanhea, suopöllö, 3 harmaahaikaraa sekä 15000 allia ja 20000 mustalintu sentään näkyi.

23.5. päätimme staijata viimeisen arktika-aamun mereisemmällä paikalla Hurpun Verkkokalliolla. Aloitin itse staijin jo vesisateessa klo 4.15 ja kannatti, sillä jo ensimmäisen tunnin aikana oli selvää, että näkisin elämäni kovimman lapasotkamuuton. Lapasotkia muuttikin 5 seuraavan tunnin aikana yhteensä 729 lintua ja kaukana merellä näkyi vielä ainakin 200 hyvin todennäköistä lapasotkaa, mutta liian kaukana. Muita aamun haviksia olivat mm. harmaasorsapari, 62 sepelhanhea, 1804 valkoposkihanhea, 5 merikihua sekä 3 vesipääskyä.
Päivästaijille ajoimme Kurkelaan havaiten matkalla pari pikkulepinkäistä sekä äänitettyäni kangaskiurua. Kurkelassakaan ei kuitenkaan näkynyt muita kotkia kuin 3 merikotkaa sekä pari merikihua ja pari kuhankeittäjää. Lopulta oli arktika osaltamme ohi ja potu lähti puolentoista viikon reissun ryydyttämänä kohti Mikkeliä ja minä hieman paremmin voimin kohti Parikkalaa. Nukuttuani muutaman tunnin oli taas virtaa täynnä, joten lähdimme vielä iltakymmenen aikaan Hannan kanssa kohti Tohmajärveä. Ollessamme vasta alkumatkassa saimme tiedon, että Tammalahden kääpiöhuitti oli taas aloittanut ääntelynsä ja päästyämme perille lintu kuuluikin yllättävän upeasti jo autolle asti. Kävelimme vielä rantaan äänittämään tätä narisevaa suurharvinaisuutta – Kääpiöhuitti, joka tuntui mekastavan kilpaa vieressään olleen luhtahuitin kanssa. Sainkin hienot äänitykset, kun taustalla äänteli niin kuikka, metsähanhia, valkoposkihanhia, taivaanvuohi, ruokokerttunen kuin viitakerttunenkin. Äänimaailma oli kuitenkin sen verran rauhallinen, että kääpiöhuitinkin ääni tallentui mainiosti. Kotiin palasimme noin klo 1.30.

PPLY-ralli

25.5. lähdin työpäivän jälkeen matkaan kohti Oulua. Ainoa merkittävämpi havainto matkalla oli Punkaharjun pähkinähakki, jonka vasta nyt jaksoin hoitaa vuodariksi. Seuraavina parina päivinä pohjustelin kevyesti Oulun lähistöä havaiten useissa paikoissa pikkutiiroja, harmaasorsia, räyskiä, pari lapasotkaa, suosirrejä, bongaten Hietasaaren kultarinnan sekä Kempeleen Teppolan valkotäpläsinirinnan ruisrääkän naristessa myös paikalla. Toisena iltana kiertelimme Hukkasen Pentin ja Robillerin Franzin kanssa muutamat pöllönpöntöt sekä kanahaukan pesän. 28.5. vielä kiertelimme muutamia paikkoja Vierimaan Antin kanssa havaitsematta kuitenkaan enää mitään merkittävää. Illalla Nyströmin Harryn luona suunnittelimme rallistrategian valmiiksi ja Pirkkakin saapui paikalle parahiksi hyväksymään suunnitelmamme, joten kaikki oli valmista ralliin!

29.5. aloitimme rallin Pateniemen venerannasta, jossa tunnin staijilla näimme Perämerelle kohtalaisen voimakasta kuikkalintumuuttoa. Klo 10.55 rallin aloituslajiksi tulivat ohitsemme muuttaneet 4 jänkäsirriä ja heti perään hoidimme paikallisina meressä kelluneet mustalinnut, pilkkasiivet sekä härkälinnun ja kivellä seisoskelleen selkälokin. Kun fasaanikin taas suvaitsi huutaa ja merikihu muutti ylitsemme, jatkoimme vielä hetken, mutta kun muutto selvästi alkoi hiipua ja mitään uutta ei lajilistalle ilmaantunut, päätimme jatkaa kohti jätäriä. Taskilan jätäriltä hoitui helposti karikukko ja Toppilan sataman tienoilta löysimme pienen etsinnän jälkeen hakemamme mustaleppälinnun. Keskustan läpi ajettuamme jatkoimme Oritkariin, josta mukavimmaksi lajiksi löytyi 2 peltopyytä! Kiviniemen lintutornilla lauloi pensaskerttu ja muita mukavia olivat pikkutiirat, merimetso sekä Selkäkarilla merihanhien keskellä nukkunut lyhytnokkahanhi. Oulunsalon Vihiluodosta hoitui harmaasorsa ja Kempeleen Teppolasta mm. uuttukyyhkyt, mustapyrstökuirit sekä ruisrääkkä – valkotäpläsinirinta pysyi hiljaa ja piilossa. Iinatin kasalla ollessamme alkoi sataa, mutta pikkutylli ja tiltaltti löytyivät ja Turkansaaressa näkyi sinisuohaukka sekä kuului pyy. Seuraavaksi suuntasimme kiertämään pohjustamamme pesät eli viirupöllön, puukiipijän, kanahaukan, helmipöllön sekä varpuspöllön. Aikaa ei onneksi tuhraantunut reissussa liikaa, mutta valitettavasti vain 4/5 lajeista saatiin lajilistalle hyväksyttävästi hoidettua eivätkä pitkähköt ajot tuottaneet mitään yllätyslajeja, jollei sellaisia sitten olleet Sanginjoen tien varressa laulaneet peltosirkut tai rallin ainoa kulorastaamme. Ilta alkoi olla jo pitkällä, kun löysimme kohtuullisen etsinnän jälkeen Limingasta turkinkyyhkyn ja jatkoimme Virkkulan tornille. Merikotkat, suopöllö, lehtokurppa, nokikanat sekä heinätavit nähtiin ja matka jatkui Lumijoen Sannanlahdelle, jossa ainoaksi uudeksi lajiksi näkyi juuri ja juuri Lamunkarilta tunnistettavasti erottuneet pari valkoposkihanhea. Siikajoen Alhonmäen kangaskiurut löytyivät, kun malttoi pari metriä kävellä tieltä. Mutta sitten sää muuttui yhtäkkiä sankan sumuiseksi ja kylmäksi. Tauvon Munahiedalle päästyämme näkyvyys oli aivan olematon! Ja kun vesikin oli vielä hämmästyttävän alhaalla, tuli Ulkonokan kierroksestamme lopulta melkoinen elämys! Lintuja piti ensin löytää sumun keskeltä, jossa ne näkyivät vasta sitten, kun ne olivat jo vähän liiankin lähellä ja sitten piti vielä hiipiä hieman lähemmäksi, jotta ne pystyttiin vielä tunnistamaankin! Ristisorsan jäikin ainoaksi uudeksi lajiksi, toki 6 jänkäsirriäistäkin nähtiin – mutta ei siis mitään niistä monista muista kahlaajista, joita kipeästi olisimme kaivanneet! Suraavaksi jouduimme palaamaan takaisin Lumijoen Kariin pointsaamaan sieltä löytynyttä viitasirkkalintua. Tämä ei kuitenkaan reittiämme hidastanut, sillä me olimme kuitenkin jatkamassa Raahen kaatikselle, jonne pääsi nopeasti Raahentietä. Huuhkajaa ei kuitenkaan löytynyt. Sitten tuhlasimme jonkin verran aikaa kiertämällä muutamia Tiiraan ilmoitettuja yölaulajia, jotka lienevät olleet muuttomatkalaisia. Raahen Aittalahdella kuitenkin kuulimme luhtahuitin, satakielen sekä kaulushaikaran ja Lapaluodosta hoitui kyhmyjoutsen. Matkalla etelään Saloisissa kuului vauhdista ruisrääkkä ja Pyhäjoen Heinikarin- ja Hietakarinlahdilla kuului yhteensä kolme huittia, muttei mitään uutta, kuten ei muutamassa muussakaan paikassa. Sumun pakottamina päätimme vaihtaa aamun rallisuunnitelmaamme ja lähdimme takaisin kohti pohjoista. Siikajoen Kaasalla kuulimme käenpiian, mutta sitten saimmekin monessa paikassa taas nuolla näppejämme, sillä teimme kyllä monia rallin toisia havaintojamme ja muutenkin mukavia havaintoja, mutta mitään uutta ei näkynyt ennen kuin vasta Karinkannassa, jossa pari kottaraista nousi pellosta lentoon. Savilahdellakin nähtiin vain reissun toiset peltopyyt, mutta Säären rannasta hoitui sentään uiveloparvi. Varjakka puolestaan tuotti ainoastaan varpushaukan ja viimeiseksi tunniksi päätimme suunnata Alhonmäelle petostaijiin, joka kuitenkin osoittautui vääräksi valinnaksi, sillä yhtään petolintua ei nähty. Lopulta 139 lajillamme sijoitumme kovatasoisen rallin keskikastiin. Päivä ja iltapäivä menikin sitten kotiin ajaessa.