. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Raririkas huhtikuu

Aprillipäivänä ruokatunti ja pari tuntia työpäivän jälkeen meni Siikalahdella leppoisasti, sillä vuodelle uusina lajeina näkyi mm. pajusirkku, peippo, niittykirvinen sekä kulorastas. Lisäksi 2 merikotkaa ja maakotka muuttivat komeasti patotien yli ja 3 nokkavarpusta sekä komea 70 pulmusen parvi lensi ohitseni.

2.4. oli vuorossa perinteinen Erämaaralli ja arvonnan myötä lohkomme oli Rautjärven ja Ruokolahden rajamaastossa Loituman ja Torsanjärven välissä. Yön saldoa olivat matkan varrella Melkoniemessä kuultu helmipöllö sekä rallialueellemme päästyämme kuullut huuhkaja ja viirupöllö. Aamuhämärässä osuimme niin kauheakuntoisille teille, että olimme jo lopettaa koko touhun alkuunsa, mutta pakkasyön ansiosta näytti, että suurin osa teistä olisi kuitenkin ajokuntoisia, siis niistä, joilla ei ollut metriä lunta. Alueemme oli todella köyhä, joten lopulta havaitsimme metson, jokusen pyyn, 4 harmaapäätikkaa, 3 palokärkeä, valkoselkätikan, pikkutikan ja 2 koskikaraa, vuodariksi metsissä lisäksi näkyivät punakylkirastas, västäräkki ja rautiainen. Lopulta kyllästyimme linnuttomien metsien koluamiseen jo muutamaa tuntia ennen rallin loppumista ja ajoimme Siikalahden kautta, jossa näkyi ruskosuohaukka ja muuttava merikotka, kotiin.

3.4. kävimme kaukalopalloturnauspelieni välissä Jarvan Ilkan kanssa Konnunsuolla, jossa muutti merikotka ja näkyi lisäksi mm. 10 kanadanhanhea, 4 naurulokkia, 5 tuulihaukkaa, 85 töyhtöhyyppää, 5 niittykirvistä, 2 kulorastasta, 33 pulmusta, 3 västäräkkiä, isolepinkäinen sekä vuodarilajit ampuhaukka, 2 kurkea sekä uuttukyyhky. Kivisaaressa näkyi vielä pari tikliä sekä pikkukäpylintua ja Imatran jäähallin pihalla vuodariksi selkälokki. Seuraavana päivänä turnaus jatkui jatkopeleillä, joten pikkulenkki Imatran Linnansuolle kannatti, sillä maallikoiden edellisiltana Tiiraan ilmoittama kattohaikara oli edelleen paikalla! Turnauskin voitettiin, joten Pääsiäinen oli varsin onnistunut, vaikka retkeily jäikin aika vähiin.

5.4. kävimme aamuvarhain Oronmyllyn maisemissa tarkastamassa metson soidinpaikkaa, mutta kuulimme vain etäistä klopsutusta ilmeisesti puissa istuvilta linnuilta. Samassa paikassa kuitenkin vihelteli pari varpuspöllöä sekä harmaapäätikka ja yhteensä näimme matkalla 5 pyytä sekä lehtokurpan. Kotiin palattuamme jatkoimme pyörillä Siikalahdelle kuullen matkalla punarinnan ja patotieltä näimme mm. merikotkan, pari ampuhaukkaa, sinisuohaukan, kurjen, 140 hyyppää, selkä-, meri- ja kalalokin, 320 sepel- ja 2 uuttukyyhkyä, hempon, tundraurpiaisen, 2 nokkavarpusta, 2 pikkukäpylintua, 1200 peippoa, lapinsirkun, rastaita ym. Muuttoa oli siis ensimmäistä kertaa oikein kunnolla! Oli kevät! Lunta oli toki vielä paljon, mutta nyt se suli todella nopeasti!

Parikkala-pinna

6.4. ruokatunnin ainoa vuodari oli metsäviklo, mutta 7.4. paukahti pommi, kun Lintutiedotus kertoi Pölläsen Mikon löytäneen Koitsanlahdelta mustapäätaskun! Olin jo harkinnut lähteväni bongaamaan Helsingistä asti eteläisen alalajin mustapäätaskua, koska en sellaista ollut Suomessa koskaan nähnyt, mutta nyt sellainen tuli sitten paljon lähemmäksi! Päästyämme paikalle lintu oli hyvin Kontiokorvilla ja Pölläsellä hallinnassa ja olihan se nätti! Kuvia ja videotakin saatiin, vaikka lintu aktiivisesti kylmässä kelissä liikkui puskien ja talventörröttäjien ja maanpinnan katveen välillä. Lintu oli lisäksi minun 250. Parikkala-pinna!
Tasku oli myös seuraavana aamuna paikalla, ruokatunnilla Siikalahdella muutti merikotka ja työpäivän päätteeksi kävin vielä katsomassa taskua, kun paikalle olivat saapuneet Suojarinteen “potu” ja Nyströmin Harry Mikkelistä. Jatkoimme porukalla Änkilään pointsaamaan Poutasen Joukon löytämän komean koiras mustaleppälinnun ja kävimme yhdessä “Tepparilla” syömässä – mukavaa oli!

9.4. mustapäätaskua ei enää löytynyt, mutta ylitseni muutti kangaskiuru ja uuttukyyhky puuhkutti lähimetsässä ja harmaapäätikalla ja palokärjellä oli huutokilpailu käynnissä – palokärki voitti. Siikalahdella näkyi 5 metsähanhea ja kuului kanadanhanhi ja ensimmäiset 7 nokikanaa olivat saapuneet patotien hieman sulaneelle pikkulutakolle, sinisorsat viihtyivät mieluummin lähipellolla, jossa oli pientä tulvaa.

Taas pinnoja

10.4. Siikalahdella muutti mm. lapinsirkku, laulurastas, 4 merikotkaa, kapustarinta ja kaulushaikara puhalsi vaimeasti pariin kertaan, tulvalla oli 3 haapanaa, 4 taivaanvuohea kierteli hetken taivaalla ja parista kalasääskestä toinen saapui reviirilleen ja toinen jatkoi yhä pohjoisemmaksi.

11.4. muutti jo 103 metsähanhea seurassaan 18 tundrahanhea, jo lähes piilokojulle asti auenneeseen sulaan tipahti koiras uivelo, merilokki ja 4 merikotkaa muutti ylitsemme, ruskosuohaukkoja oli jo 5, kuovi ja järripeippo tulivat vuodariksi. Seuraavan päivän ainoat mainittavat olivat 3 mustavarista.

13.4. Kontiokorven Jari löysi kauden avaus vesilintulaskennassa Siikalahdelta pikku-uikun, jonka kävin tietysti bongaamassa Siikalahti- ja jopa Parikkala-pinnaksi. Lintu oli alueella, jonne ei muilla kuin laskijoilla ole kulkulupaa. Kiitokset “konzalle” hienosta löydöstä! Peukaloinen, lauloi myös itsensä vuodarilistalle. Työpäivä kului hitaasti, sillä Helsingin Etu-Viikin pelloilta löytynyt rusorintakerttu poltteli, josko sinne pitäisi ihan oikeasti lähteä bongaamaan! En löytänyt muita kiinnostuneita lähtijöitä kuin Caireniuksen Sampsan, mutta lopulta päätimme kuitenkin lähteä, sillä Viikissä jos jossain lintu todennäköisesti pysyisi hallinnassa iltaan saakka, sillä porukkaa varmasti paikalla riittäisi! Väliaikatietoja ei oikein linnusta saatu, mutta lopulta ennen iltaseitsemää olimme perillä ja lintu oli kuin olikin yhä hyvin hallinnassa! Tämä käsittämättömän kaunis ja järjettömän aikainen kerttu piileskeli erään ojan varren heinikossa aivan maanrajassa nousten onneksi aika ajoin paremmin esille, lyhyesti jopa lähimpien puiden oksille. Onnistuin kuitenkin saada linnusta vain välttävät dokumenttikuvat sekä -videot. Mutta tulipahan vuoden ensimmäinen elis! Kävimme lyhyesti myös Keinumäen tornilla, josta yllättäen avautui lähes täysin jäinen maisema! Jokunen harmaahaikara kökötti rannassa ja kaukaa mereltä löytyi sulalta 11 silkkiuikkua, mutta odotimme kyllä saavamme enempikin vuodareita. Peltoalueella toki oli valkoposkihanhia ja kuului fasaaneja ja yllättäen näimme myös kaksi mustaleppälintua, naaraspukuisen sekä komean koiraan! Olin Parikkalassa vasta myöhään yöllä, mutta päätin vielä käydä Siikalahdella kuuntelemassa, josko lahdella jo jotain kuuluisi. Mitään ei kuulunut, mutta yllätys oli melkoinen, kun patotien lintulavan kaiteella kökötti huuhkaja! Päivän ainoa vuodari tuli jouhisorsaparista.

15.4. Lemmikonsalmen yksi harvoista linnuista oli punasotka, Siikalahdella muutti taas pari nuorempaa merikotkaa, 3 piekanaa, mustavaris ja 100 paikallisen niittykirvisen kera taivaalla pyörähti lyhyesti tunturikiuru!

Kotkaisa ekoralli

17.4. oli Ekorallin vuoro ja päätin aloittaa sen metsistä, joten aamuneljän jälkeen lähdin polkemaan kohti Melkoniemen saloja. Reilut pari tuntia pyörin metsissä etsien sopivaa rallin aloituslajia tai -paikkaa ja vaikka havaitsin mm. peukaloisen, pikkukäpylintuja sekä isokäpylinnun, päätin lopulta yrittää aloittaa tutuilla ja turvallisilla kuukkeleilla. Ja aloituksesta tulikin ikimuistoinen, sillä kuukkelin löydettyäni ja tarjotessani sille vähäisiä eväitäni, lensi ylitseni komea ukkometso! Metsistä hoitui vielä pikkukäpylinnut sekä pyyt ym. ennen kuin jatkoin vauhdikkaasti Särkisalmen kautta Kangakylään, jossa ei oikein mikään onnistunut, mutta Kirkonkylältä kuului fasaani. Lähes koko loppuralli meni sitten Siikalahdella staijaten ja hyvin menikin! Pian ylitseni lensi kangaskiuru laulaen ja yhteensä näkyi 320 metsähanhea, 37 tundraa, valkoviklo, metsävikloja sekä kuului kaulushaikara sekä aikainen luhtakana. Petokavalkaadin avasi nuori merikotka, jota seurasi kohta upea 2kv kiljukotka, joka saapui päällemme koillisesta, kaarteli aikansa päällämme ja yhtäkkiä tipahti kuin kivi lintutornin tienoille. Suuntasimme Partasen Harrin kanssa sen perään ja lintu löytyikin varisten ja lokkien seurasta jäältä seisoskelemasta. Se oli ilmeisesti varastanut lokilta kalan ja siirtyi pian ruovikkoon sitä popsimaan. Jonkin ajan päästä se nousi taas siivilleen, meinasi lähteä lounaaseen, mutta palasi takaisin ja laskeutui Eteissaareen ihailtavaksemme. Lopulta se taas nousi siivilleen ja lähti jatkamaan kohti lounasta. Palattuamme patotielle plokkasin taas kotkan taivaalta ja tällä kertaa kyseessä oli esiaikuinen maakotka! Kolmas kotka ja kolmas laji! Yhteensä näin 12 päiväpetolintulajia, mm. sinisuohaukan, ampuhaukan, 12 piekanaa ja kanahaukan, Harmaapäätikka, 2 lehtokurppaa sekä hemppo vielä lisäsivät lajilistaani, ennen kuin lähdin vielä kohti Kangaskylää ainakin pulun toivossa. Vaan eipä löytynyt kylältä mitään uutta lajia, joten 76 lajia jäi 10 tunnin ekorallin niukaksi voittotuloksekseni!

18.4. tein vuorostani Siikalahden vesilintulaskennan, jonka parempia lajeja olivat 2 kanadanhanhea, 4 tukkasotkaa, 2 silkkiuikkua, punajalkaviklo sekä tiltaltti. Vesilintumäärät olivat varsin pieniä.

19.4. ruokatuntistaijilla näkyi taas merikotka ja kohta perässä saapui 3kv kiljukotka! Tämäkin kotka tipahti äkisti tornin suunnille ja lähdimme Veijalaisen Eskon kanssa perään. Lintu nousikin siivilleen lopulta vain muutaman kymmenen metrin päästä tornista, harmi ettemme päässeet tornille asti sitä kuvaamaan! Iltaretkellä näkyi vielä Kontiolammella pari pikkujoutsenta.

20.4. aamulla edellispäivänä saapunut kiljukotka oli yhä paikallisena lahdella ja toinen mukava yllätys oli erittäin aikainen keltavästäräkki. Myös 8 kanadanhanhea oli lahdella ja taas nuori merikotka kaarteli taivaalla. Mukava oli myös seurailla pyrstötiaisten pesän rakentelua. Näitä “siittiöitä” ei kovan talven jäljiltä paljon ole!

Suomenpinna!

21.4. ainoa parempia havainto oli 2 punajalkavikloa eivätkä seuraavan päivänkään havainnot olleet Särkisalmen tukkakoskeloa ja Härskiinmutkan kivitaskua kummempia, mutta illalla sitten alkoi tapahtua Laukaassa kummia ja seuraavana aamuna uutinen levisi! Jo parina kesänä Vihtasillassa soinut ja maallikoita ja harrastelijoita ihmetyttänyt puputtava taivaanvuohi oli vihdoin kuultu myös ornin toimesta, kun Linjaman Tero oli äänityslaitteineen osunut paikalle ja äänitysten ja sonogrammien vertailu osoitti selvästi, että kyseessä olisi Suomen ensimmäinen amerikantaivaanvuohi!
23.4. iltapäivällä lähdimme kohti Mikkeliä, josta nappasimme “potun” ja Lundin “mapen” kyytiin satamasta, jossa samalla todistimme paikalla jo pitempään olleen mustaleppälinnun löytäneen itselleen parin! Matka jatkui ja lopulta klo 19.45 olimme perillä Vihtasillassa. Ehdimme hädin tuskin nousta autosta, kun taivaalta jo kuului helmipöllömäistä puputusta ja löysimme äänen aiheuttajan lentelemästä taivaalta laajaa kaarrosta ja syöksyen aika ajoin pyrstösulat puputtaen viistosti alaspäin. Nyt pääsimme myös näkemään linnun ja vaikka sillä oli kova vauhti näyttivät siiven alapinnat sekä takareuna todella hyviltä amerikantaivaanvuohelle! Toki en ollut lajia epäillyt muutenkaan hetkeäkään, sillä tuskin miltään muulta kuin amerikantaivaanvuohelta voisi kuulua täydellinen amerikantaivaanvuohen ääni pyrstösulistaan?
Kohta lintu tippui alas ja yllättäen se tippui pienen bongarijoukon eteen rantanurmikolle, josta onneksemme Mäkelän Petteri kiiruhti tiedottamaan asiasta meillekin. Niinpä kohta pääsimme katsomaan ja kuvaamaan lintua lähes putken täydeltä! Tässä vaiheessa harmitti, ettemme olleet ajomatkalla kerranneet amerikantaivaanvuohen maastotuntomerkkejä, mutta eipä oikein ollut uskottu, että lintua maassa näkisimme.
Kohta lintu hiippaili rantatöyrään taakse emmekä sitä pitkään aikaan nähneet. Jossain vaiheessa rannasta löytyi kurppa kasvaneen bongarijoukon riemuksi ja kättelyitä ja riemunkiljahduksia kuultiin, mutta pian ainakin pienellä porukalla löysimme rannasta myös toisen kurpan. Kumpi oli kumpi? Pimenevä ilta ja kurpan piilottelevaisuus ei oikein mahdollistanut määritystä! Onneksi kohta alkoi rannasta kuulua outoa taivaanvuohimaista kitkatusta, joka aika ajoin kohosi lähes falsettimaiseksi kikityksesti – äänitys – ja lopulta lintu nousi taivaalle ja aloitti taas puputtamisen! Bongarit saivat vihdoin varmistuksen pinnalleen ja niinpä saman tien alkoikin kauhea liikenne, kun tyytyväinen joukkio alkoi lähteä kotiin. Amerikantaivaanvuohi laskeutui jääkiekkokaukalon viereiseen ruovikkoon jatkamaan kitkuttamistaan ja minä päätin äänityslaitteineni seurata sitä. Äänittäminen oli mahdotonta ennen kuin lähes kaikki bongarit olivat lähteneet ja lopulta sain jonkinlaiset äänitykset linnusta maassa ja vielä puolisen tuntia sormet kohmeessa odoteltuani lintu nousi taas taivaalle soimaan ja sain myös puputuksen äänitettyä! Yhdentoista aikaan illalla pääsimme onnellisina matkaan kohti kotia!

24.4. kotona olimme kolmelta aamuyöllä ja tunnin verran lähettelin kuvia lehdistölle, kun minulta niitä oli pyydetty ja laitoin kuvia, äänityksiä ja videota linnusta nettiin. Lopulta en nukkunut silmäystäkään, kun neljän aikaan nousi Hannakin aamupalalle ja viideksi suuntasimme Siikalahden lintutornille yhteishavainnointiin. Keli oli takatalvinen ja tuulinen. Välillä satoi lunta ja muutto oli todella vähäistä ja siitä vähästäkin iso osa suuntasi kohti etelää. Aamun pelastus oli kuitenkin jo äänestä plokattu mustapyrstökuiri, joka tippui lahdelle paikalliseksi. Kuovi oli oikeastaan ainoa selvemmin muuttanut laji ja 59 kuovin joukosta poimimme myös 3 pikkukuovia. Hannan jo hyydyttyä jatkoin vielä pari tuntia staijia havaiten isolepinkäisen, kuikan ja nuolihaukan, ennen kuin klo 12.00 minäkin luovutin ja suuntasin kotiin nukkumaan. Yhteensä havaitsimme yhteishavainnoinnin aikana 65 lintulajia.

Kumiankka

25.4. tein taas vessulaskennan, joka oli yhä vähälintuinen. Ainoa hyvä laji oli merihanhi. Päivällä kiertelimme Saaren lintupaikkoja, mutta Akanvaaran Tetrisuon isolepinkäinen ja Suurenjärvenlietteen 400 tavia, 280 metsä- ja 50 tundrahanhea olivat ainoat mainittavat havainnot.

26.4. Jarvan Ilkka saapui meille yöksi ja niinpä innokkaina kävimme jopa yöretkellä, jolla ei havaittu yhtään mitään. Aamuvarhaisen staiji tuotti sekin hyvin vähän, vaikka keli oli taas lämminnyt varsin keväiseksi. 6 mustakurkku-uikkua ja 5 muuttavaa merimetsoa sentään nähtiin. Illalla menimme Pirhosen Jampan kanssa Ruokolahden Kuokkalammelle bongaamaan sieltä edellisaamuna löytynyttä mandariinisorsaa. Puolentoista tunnin odotus palkittiin, kun lintu vihdoin ui esiin ruovikon kätköistä. Tämä kaunis koiraslintu esitti jopa lentonäytöksenkin.

27.4. tuuli oli kova mutta vihdoin lounaasta, joten muutto oli todella käynnissä. Valkovikloja näkyi ruokatunnilla runsaasti, liro ja pikkulokki kasvattivat vuodarilistaa.
Mutta seuraavana päivänä oli tuuli taas pohjoisen puolella ja kylmä! Ruokatunnilla Siikalahdella näkyi heinätavi ja onneksi päätin käydä pikaisesti myös Särkisalmella, sillä 6-tien päällä lensi matalalla variksen ahdistelemana petolintu, joka nostatti heti fiilistä ja ajettuani sen kiinni, oli se helppo jo paljain silmin tunnistaa haarahaukaksi! Ajoin linnun ali ABC:n viereiselle bussipysäkille ja lintu tulikin kauniisti kaartelemaan suoraan yläpuolelleni ottaen samalla korkeutta ja jatkoi pian kohti pohjoiskoillista.

29.4. Härkälintuja mylvi jo ympäri Simpelejärveä ja kevään ensimmäinen pensastasku oli saapunut patotiellä, jossa myös pikkutikka kiikitti, mutta päivän paras laji oli niinkin naurettava kuin kesykyyhky, joka on kuitenkin Siikalahdella tullut havaittua vain muutaman kerran aiemmin.

Vappuaattona suuntasimme Lappeenrantaan hankkimaan hieman maastovarusteita, sillä Siikalahden kartoituslaskennat olivat alkamassa. Matkalla Lappeenrantaan näimme Rautjärven Lamminkylässä kangaskiurun ja palatessa pysähdyimme Konnunsuolla, jossa tundrahanhia oli vielä illalla reilut 800 seassaan vain muutama kymmentä metsähanhea sekä valkoposkihanhea, myös jokunen metsäkirvinen kuului. Illalla suuntasin vielä pyörällä Siikalahdelle, jossa kuulimme Lötjösen Matin kanssa jänkäkurpan.