. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Vihdoin kevät

Huhtikuun ensimmäisenä päivänä pähkinähakki oli vielä aamusta pihasembrassamme. Keli oli viimein lämpenemään päin, joten Siikalahden käynti tuotti yllättävän aikaiset tuulihaukan sekä 2 metsähanhea, 16 muuttavaa töyhtöhyyppää, merikotkan, maakotkan, 3 sepelkyyhkyä sekä 2 mustarastasta. Ensimmäistä kertaa tuntui keväiseltä!

2.4. osallistuimme Keski-Karjalan Erämaaralliin ja saimme lohkoksemme Kiteen itäpuoleiset alueet. Aloitimme yön pöllökuunteluilla ja kuulimme pari viirupöllöä, huuhkajan sekä lehtopöllön. Sitten alkoikin sataa vettä kaatamalla ja loppuyön nukuimme autossa. Vihdoin aamun sarastaessa sade hellitti, mutta linnut pysyivät yhä hiljaa. Pohjantikan rummutus oli aamun ainoa piristävä havainto. Muuten havaitsimme 4 palokärkeä, 16 käpytikkaa, 22 hömötiaista, 28 punatulkkua, 2 kuusitiaista, teeriä, 2 pyytä, 2 isokäpylintua ja muuttolinnuista vain laulujoutsenia, harmaalokkeja, töyhtöhyypän ja 5 pulmusta. Parhaan havaintomme löysimme Hyypiin kanavalta, josta löysimme ruokinnalla käyvän viitatiaisen!

3.4. hakki kävi viimeistä kertaa pihallamme, Siikalahdella näkyi taas merikotka, valkoselkätikat rummuttivat kilpaa pikkutikan kanssa ja muita havaintoja olivat 3 peippoa sekä 60 pulmusta. Seuraavana päivänä näkyi pulmusparvessa lapinsirkku, 3 naurulokkia, kiuru, kangaskiuru, ampuhaukka, pajusirkku, hiirihaukka, 132 töyhtöhyyppää, 35 sepelkyyhkyä, 3 räkättirastasta, 13 kottaraista ja 3 peippoa – oli kevät!

5.4. näkyi 2 varpushaukkaa, 12 hiirihaukkaa, piekana, tuulihaukat jo parittelivat, ampuhaukka, sinisuohaukka, kurki, hemppo, jo 250 hyyppää ym. Särkisalmella ei sulaan olut saapunut kuin 4 sinisorsaa, mutta sulan reunalla ruokaili laulurastas. Seuraavan päivän Siikalahtivuodari oli västäräkki ja Särkisalmelta löytyi mukava laji – liejukana.

Liejukanaa bongaamaan saapunut Matti Lötjönen löysi lintua etsiessään paikalta myös luhtakanan ja näitä välillä todella hyvin piilotelleita mutta välillä varsin avoimesti ruokailleita rantakanoja kävinkin sitten seuraavina päivinä useita kertoja katsomassa ja kuvaamassa.

7.4. näkyivät ensimmäiset punakylkirastaat ja Särkisalmella rantakanojen ohella näkyi jään reunalla seisoskellut harmaahaikara; myös punarinta lauloi.

8.4. Siikalahdella muutti 2 merihanhea, sinisuohaukka, niittykirvinen ym. mutta muutto oli kuitenkin sen verran vaisua, että päätin lähteä hakemaan Kukonkannan raviradalta mustaleppälintua. Siis ihan oikeasti sanoin patotielle jääneille staijareille, että soitan sitten, kun sellainen löytyy – ja noin viisi minuuttia myöhemmin soitin heille, että raviradan rakennuksilla laulaa 2 kv muleli! Lintu oli pari tuntia paikalla, mutta katosi sitten hitaampien bongareiden harmiksi.

9.4. Lappeenrannan pelireissulla näin matkan varrella Vuoksen Itä-Siitolassa 4 nokikanaa, paikalta aiemmin löytyneen ennätysaikaisen lapasotkaparin sekä kanadanhanhiparin. Lappeenrannassa kävin pelien välissä bongaamassa Kourulassa mustapääkertun kuukausiässäksi ja iltapäivällä suuntasimme vielä Henrik Salomaan kanssa Ristiinaan bongaamaan Haikolasta löytynyttä naaras mustapäätaskua. Lintu löytyi helposti ja sain siitä ihan kelpo kuvia ja videoita. Paluumatkalla Lemin Nuorajärveltä irtosi todella tuulisessa kelissä vuodariksi vielä kulorastas.

11.4. Siikalahdella näkyi muuttava merilokki sekä paikallinen mustavaris ja seuraavana päivänä mm. merikotka, ruskosuohaukka ja jo 50 naurulokkia. 13.4. Siikalahdella näkyi parempina lyhytnokkahanhi, tundrahanhi, 5 merikotkaa, maakotka sekä nokikana, 23 kuovia, 2 metsävikloa, 120 naurulokkia ym. Ja 14.4. vuodariksi irtosi kapustarinta sekä vihdoin myös pyrstötiainen.

15.4. suuntasin kaukisreissulle Turkuun. Matkalla Lappeenrantaan, josta meillä oli kyyditys, pysähdyin Konnunsuolla, jossa oli 1200 metsähanhea, 400 tundrahanhea, merihanhi, 23 tavia, 3 jouhisorsaa, 300 töyhtöhyyppää sekä mustapyrstökuiri. Turun reissulla näin bussin ikkunasta Salossa vuodariksi tukkasotkia.

17.4. Siikalahdella oli 2 haapanaa, 38 tavia, 2 punasotkaa, kaulushaikara puhalteli jo kertaalleen varovaisesti, 30 piekanaa muutti, 3 kalasääskeä, 4 taivaanvuohta, rautiainen sekä n.1500 peippoa.

19.4. Siikalahdella hanhien joukossa oli merihanhi ja 20.4. Särkisalmella oli 2 selkälokkia ja 21.4. Siikalahdella näkyi valkoviklo ja mustavaris, peukaloinen lauloi opastuskeskuksen takana. Särkisalmella oli lapasorsapari.

22.4. Siikalahdella näkyi uuttukyyhky ja pari merikotkaa sekä ruovikossa hiippaillut kaulushaikara. Saaren kierros ei tuottanut ihmeempiä havaintoja: metsähanhia näkyi kuitenkin muutamia isoja parvia, joiden joukossa oli joitakin tundrahanhia. Uukuniemen Suurenjärvenlietteeltä löytyi 2 punajalkavikloa ja Rautalammelta lyhytnokka- sekä merihanhi, Särkisalmella kellui silkkiuikku.

23.4. oli yhteishavainnointipäivä, jolloin staijasimme Siikalahden tornilla klo 5:00-13:00. Havaitsimme yhteensä 72 lajia sekä päälle vielä peukaloisen ja pikkutikan opastuskeskuksella. Mainittavimmat havainnot olivat 2 pikkujoutsenta, 5 kuikkaa, mustakurkku-uikku, 4 merimetsoa, 2 luhtakanaa, 570 sepelkyyhkyä, 522 räkättirastasta, 760 pikkurastasta, 11 närheä, 3520 peippoa, isolepinkäinen ym.

24.4. Siikalahden staiji, joka tuotti mm. 2 sinisuohaukkaa, 2 punajalkavikloa sekä 2 paikallista härkälintua, keskeytyi, kun sain tiedon Rantasalmen Putkilahdesta löytyneestä siperiantavista. Lähdimme matkaan Pekka Punnosen kanssa ja lintu oli onneksemme hallinnassa kun noin tuntia myöhemmin olimme perillä. Onneksi sikäli, että lintu oli niin pahasti piilossa ruovikossa ja vastavalossa, ettei sitä olisi sieltä ikinä löytänyt! Toista tuntia tuijotimme möykkyä, joka onneksi pariin kertaan heräsi, kun sinisorsat uivat sen vierestä ja kertaalleen aurinko sattui juuri tuolloin olemaan pilvessä, joten onnistuimme näkemään linnun hetkellisesti aivan kohtalaisen hyvin. Pian paikalle alkoi saapui niin paljon bongareita, että päätimme lähteä paluumatkalle, kun valokin oli yhä huonompi ja huonompi ja lintukin siirtynyt katveeseen. Olisihan tätä ainakin toistaiseksi tarhalintuna pidettävää sorsaa katsonut mielellään paremminkin. Paluumatkalla Särkisalmella näkyi koiras tukkakoskelo ja illalla kävimme vielä Siikalahdella, jossa huusi jo 9 luhtakanaa sekä luhtahuitti ja jokunen lehtokurppa näkyi. Pikaisesti näkemämme pöllölaji jäi sarvi-/suopöllöksi.

25.4. Siikalahden staiji aivan upeassa kesäisessä kelissä tuotti parhaana lajina muuttavan haarahaukan. 3 sinisuohaukkaa, harmaahaikara, liro, rantasipi ja aikaiset 2 pikkulokkia olivat myös mukavia havaintoja. Kullinsuolla kuulin vihdoin vuodariksi hippiäisen ja Lahdensuolla näkyi kivitasku. Illalla Siikalahdella rääkyi jo 13 luhtakanaa ja -huittikin oli jo paremmin äänessä. 26.4. illalla näin Tetrisuolla suopöllön vakiopaikallaan.

28.4. Siikalahdella näkyi ei enää niin mukavassa kelissä ja kovassa pohjoistuulessa haarapääsky. Illalla singahdin Lappeenrannan Jäkköön bongaamaan punakaulahanhen kuukausipinnaksi. Lintu oli hyvin hallinnassa paikalle saapuessani. Kiitokset siitä, sillä aurinko oli jo kovaa vauhtia laskemassa ja lintu aika pahasti menossa katveeseen.

29.4. Siikalahdella oli todella kolea pohjoistuuli, mutta silti pensastasku lauleskeli patotiellä iloisesti. Päätin aloittaa pöllönpönttöjen tarkistelun rajan tuntuman pöntöillä ja kiersin 15 pönttöä, joista löytyi mukavasti 2 hautovaa viirupöllö sekä helmipöllö, jolla oli 5 munaa.

30.4. kävimme aamusta Joutsenossa, jossa Karhulassa näkyi tikli, Kivisaaressa 2 suokukkoa ja Konnunsuolla reilun tuhannen tundrahanhen ja vähälukuisempien metsähanhien ohella 16 valkoposkihanhea ja keltavästäräkki ym. Paikalla oli myös FotoFennican Mikko Kataja esittelemässä optiikkaa, joten kaupanteoltakaan ei vältytty. Ostokset jäivät tällä kertaa kuitenkin Hannalle ostettuun jalustankantolaukkuun. Sitten tulikin hälytys Taipalsaaren Saikkolan Kolinlahdelle, josta Markku Loippo oli löytänyt arotaskun. Lintu oli ollut jo jonkin aikaa kateissa, kun pääsimme paikalle, mutta onneksi se kohta löytyi pellon keskeltä lantakasoilta. Tupla ja hyvä EKLY-pinna hoitui edelleen kovassa pohjoistuulessa.

Paluumatkalla tarkistimme Rautjärven ja Simpeleen pöllönpöntöt, joista edellissyksyn myrskyt olivat tiputtaneet hieman yli puolet, mutta onneksi vain yksi pönttö oli kadonnut ja muut kunnossa. Ainoaksi havainnoksi kuului Simpeleen Revonryhmässä tiltaltti. Illalla kävimme taas Siikalahdella, jossa viimein klopsutteli 2 jänkäkurppaakin ja huitteja oli kaksi.

Kevättä turhaan odotellessa

Maaliskuun alussa olimme yhä Marokossa. Koko reissukertomuksen voit lukea tästä: Marokon ja Länsi-Saharan reissukertomus (210 lajia, paljon WP-pinnoja, yli 6000km autoilua, vähän nukkumista, vähän syömistä, paljon kuvia ja rankkaa retkeilyä!).

Marokosta palattuamme otimme useamman päivän rennosti, sillä reissu oli ollut todella rankka! 12.3. kuitenkin päätin lähteä Mäntyharjulle bongaamaan siellä taas pitkän tauon jälkeen edellisenä päivänä nähtyä sibiricus isolepinkäistä. Lähdin matkaan jo aikaisin aamusta ja matkalla näin Parikkalan Joukionsalmella laulujoutsenen ja Suomenniemen Viirussa räkättirastaan. Perillä Mäntyharjun Kinnissä olin klo 8. Suojarinteen Potu olikin jo paikalla kuten myös Metsälän Timo ja pian paikalle saapui pari muutakin. Lepinkäistä ei kuitenkaan näkynyt ruokinnan lähistöllä, joten piakkoin hajaannuimme etsimään sitä lähialueilta. Lopulta etsin lintu noin 7 tunnin ajan, mutta sitä ei löytynyt. Talon isäntä kyllä kävi näyttämässä edellispäiväisiä kuviaan, joten kyllä lintu varmaan jossain paikalla yhä oli. Uskallan väittää, että mikäli kyseessä olisi ollut isolepinkäinen, olisimme sen löytäneet, mutta sibiricus viihtyy puskien ja pensaiden keskellä, joten sen löytäminen on paljon haasteellisempaa. Etsinnän aikana havaitsimme kuitenkin harmaapäätikkaparin, pari parvea pikkukäpylintuja, teeriä, pyitä jne.Luovutettuamme etsinnät, ajoimme Mäntyharjun keskustaan bongaamaan siellä talveaan vietäneen viitatiaisen, joka löytyikin nopeasti. Paluumatkalla kävin laskemassa Imatran Vuokselta 410 harmaalokkia ja niiden joukossa oli myös merilokki. Palattuani kotiin kävimme anoppilassa Tarvaslammella saunomassa ja kotiin lähtiessämme kuulimme pihalle puputtavan helmipöllön.

13.3. kävin Siikalahdella lyhyellä staijilla, mutta havainnot jäivät yhteen soidinlentoa esittäneeseen varpushaukkaan. 14.3. pihasemrassamme vietti aikaa pähkinähakki, josta tulikin lähes jokapäiväinen tuttavuus loppukuuksi. Se ruokaili sembrassa ja sen alla paksun lumihangen päällä viihtyen juuri automme vieressä. Niinpä pariin otteeseen kuvailimme sen touhuiluja.

18.3. Siikalahdella kolmen tunnin aikana näkyi mukavat 5 merikotkaa, joista ensin 2 muutti yhdessä ja sitten 3 yhdessä tuntia myöhemmin. Myös 30 harmaalokkia lensi pääasiassa eteläisiin ilmansuuntiin, olivat tainneet käydä toteamassa, ettei Vuoksea pohjoisemmaksi ole vielä asiaa. Myös palokärki näkyi.

19.3. oli vuorossa perinteinen Erämaaralli. Tällä kertaa vuorossa oli taas Rautjärven ja Ruokolahden alue ja meidän lohkoksemme arvottiin kaikkein kauimmainen Ruokolahden Utulan, Hauklapin ja Akkalan lohko. Yövyttyämme Pitkäjärven kämpällä, suuntasimme jo kahdelta kohti rallialuettamme. Aloituspaikkaan ehdimme juuri kolmeksi eli Puumalantien Ruokolahden ja Puumalan rajalle. Kiertelimme alueemme parhaita teitä koko pimeän ajan tiuhaan pöllöpysähdyksiä tehden, mutta lopulta ainoa pöllömme kuului vasta aamulla Utulassa, jossa vihelteli varpuspöllö. Tiesimme jo etukäteen, että alueemme olisi yksi kisan köyhimmistä, mutta pian aamun valjettua meille selvisi, ettei metsissä ollut juuri mitään muita lintuja kuin hömö- ja töyhtötiaisia. No, ne olivat kisassamme pistelajeja, joten keskityimme niiden laskemiseen. Havaitsimmekin päivän aikana 52 hömppää ja 18 tötiä. Muita päivän aikana tehtyjä parempi havaintoja olivat 26 teertä, 3 pyytä, soidintava kanahaukka, puun latvassa kököttänyt varpuspöllö, palokärki, harmaapäätikka, 14 käpytikkaa, 2 puukiipijää, 14 punatulkkua ja 8 pikkukäpylintua. Lopulta vältimme kisassa viimeisen sijan parilla pisteellä. Illan vietot olivat taa mukavat – oli mukava nähdä monia tuttuja pitkästä aikaa!

Seuraavana aamupäivänä 20.3. staijailin muutaman taas Siikalahdella, havaiten 3 merikotkaa, 25 käpylinnun parven, isolepinkäisen, pari valkoselkätikkaa sekä pikkutikan.

22.3. Siikalahdelle oli saapunut jäälle seisoskelemaan joutsenpari, joka hätyytti aggressiivisesti toista kolmen joutsenen porukkaa pois reviiriltään. Valkoselkätikat rummuttelivat ja varpushaukka pyörähti taas taivaalla. 23.3. muutti taas parin tunnin käynnillä merikotka.

24.3. pihan pähkinähakki viritteli ”lauluntynkää” raakkuen heti aamusta sembran viereisessä koivussa. Hieman oli siis jo fiilistä, että kevät saattaisi olla joskus jopa tulossa, mutta öisin oli yhä liian paljon pakkasta ja lunta oli yhä aivan liikaa!

Niinpä loppukuustakaan ei tapahtunut juuri mitään. Joutsenia saapui lahdelle lisää siten, että kuun viimeisenä paikalla oli jo aiemmin saapuneiden kolmikon sekä parin lisäksi myös pari neljän edellisvuotisen poikasensa kanssa. Kuun viimeisenä näkyi myös ensimmäinen muuttava hiirihaukka. Mutta vielä kuun vaihteen yönä oli pakkasta pitkälti toistakymmentä astetta, mutta heti seuraaville päiville luvattiin keväisempiä kelejä.

Järkyttävän kylmä helmikuu

Talvi jatkui aivan järkyttävän kylmänä ja kolmenkymmenen asteen pakkaset eivät olleet harvinaisia. Kylmimmillään oma mittarimme näytti kuun puolivälin paikkeilla -37 astetta! Onneksi pikkuhiljaa aurinko alkoi lämmittää ja päivisin alkoi jo olla ihan kaunista, vaikka kylmää olikin. Lisääntynyt valo myös piristi kummasti!

Lintuja ei kuitenkaan juuri maisemissa ollut, joten retkeilyyn ei viitsinyt energiaa tuhlata. Autoakaan ei viitsinyt ihan turhasta startata. 3.2. kävin Simpeleellä urheiluliikkeessä asioimassa ja ohimennen Änkilänsalossa katsomassa sieltä löytynyttä hiiripöllöä. Kokkolanjoessa uiskenteli isokoskelo ja paluumatkalla Joukiossa kuusen latvassa istuskeli varpuspöllö.

6.2. käppäilin Kangaskylän parhailla ruokinta-alueilla ja näin yksinäisen tilhen sekä Satumäessä ylitseni lensi vihervarpunen äännellen. Seuraavana päivänä pihakoivussamme viivähti hetken isolepinkäinen.

12.2. kävin pelireissulla etsimässä Rautjärven Suomaankorvessa nähtyä lapinpöllöä, mutta en sitä löytänyt. Hiiripöllö oli yhä lähes samalla paikalla Änkilänsalossa. Kokkolanjoella näkyi pari koskikaraa.

16.2. taas pelireissulla, vaihteeksi Imatralle, näin Rautjärven Viimolassa pimeässä tien yli vilahtaneen viiru-/lapinpöllön.

20.2. oli vuorossa talvilintulaskenta ja johan olikin talvista! Aamulla herätessäni oli vielä -35 astetta, mutta kymmeneen mennessä aurinko jo lämmitti sen verran, että uskaltauduin lähtemään laskentaan, vaikka mittari oli yhä kolmessakympissä! Alkuun kävellessä en havainnut muita kuin varislintuja ja viherpeippoja, tiaiset ja varpuset taisivat yhä olla koloissaan? Pikkuhiljaa Siikalahden lähestyessä laitoin sukset jalkaan ja loppumatka meni suht vauhdikkaasti hiihtäen. Vaikka tiaiset pikkuhiljaa aktivoituivat, oli niitäkin niin vähän, etteivät ne juuri hidastaneet matkavauhtia. Lopulta havaitsin ennätysvähän lintuja, 253 yksilöä ja 17 lajia. Runsaimmat lajit olivat nekin yllättäen naakka 44 ja harakka 42 ennen talitiaista 40. Mukavimpia havaintoja olivat lähes vierekkäisissä puunlatvoissa paluumatkalla Kangaskylässä olleet varpuspöllö sekä isolepinkäinen.

22.2. Lötjösen Matti soitteli minulle, että oli ollut tarkistamassa pyynnöstäni Satumäellä Pihabongauksessa ilmoitettua mahdollista viitatiaista, jota toki olin itsekin käynyt useamman kerran etsimässä mitään löytämättä. Mattikin oli jo ruokinnalla havainnut kuusitiaisen sekä toisen tiaisen, jota piti hömötiaisena, mutta joku linnussa oli jäänyt vaivaamaan ja Matti oli päättänyt palata vielä paikalle. Nyt lintu oli sitten äännellyt ja kuulosti aivan viitatiaiselta! Kiiruhdin ruokatunnilla paikalle ja kuulinkin parikymmentä kertaa viitatiaismaista ääntä, mutten nähnyt lintua kuin vilaukselta. Työpäivän jälkeen palasin paikalle ja vihdoin myös näin äänen aiheuttajan ja kyllä, siinä oli Parikkalan kautta aikain ensimmäinen viitatiainen! Ja mikä hauskinta lintu lienee ollut paikalla syksystä asti, kuten talon asukas kertoi.

24.2. alkoi viimein kauan odotettu loma ja illalla pelini jälkeen ajoimme Helsinki-Vantaan lentoasemalle yön jäljellä oleviksi tunneiksi nukkumaan ja 25.2. aamuseitsemältä olimme check in:issa. Olimme matkalla 10 päiväksi Marokkoon ja Länsi-Saharaan hoitamaan vihdoin pahinta aukkoamme WP-pinnakohteena – haaveissa olisi jopa 20 uutta lajia! . Koko reissukertomuksen voit lukea tästä: Marokon ja Länsi-Saharan reissukertomus (210 lajia, paljon WP-pinnoja, yli 6000km autoilua, vähän nukkumista, vähän syömistä, paljon kuvia ja rankkaa retkeilyä!).

Tylsä tammikuu

Ekaekaa pinnailua

Ekaekaa -retken suunnittelu ei tuottanut vaikeuksia, sillä todella kylmän talven myötä ei lähiseudulla ollut mitään tarjolla, joten suuntasimme monen muun tavoin Asikkalan Vääksyyn aloittamaan vuotta Suomen ensimmäisellä tammitikalla.

Aamuyhdeksän aikaan parkkeerasimme Päijännetalon parkkipaikalle ja hetken jutusteltamme jo paikalle turhankin varhain saapuneiden tuttujen kanssa kävelimme aamun alkaessa valjeta Melakujan päähän ruokinnalle, jolla tikka oli viimeaikoina viihtynyt. Paikkaan näkyivät hyvin myös lehtikuuset, joissa mekin olimme marraskuussa linnun nähneet. Odotinkin, että lintu muiden tikkojen tapaan heti yöpymäkolostaan lähdettyään, ensin nousee johonkin sopivaan puun latvaan, ennen kuin suuntaa ruokinnalle. Niinpä itse ainakin tähyilin pääasiassa lehtikuusille, muiden tuijottaessa ruokintoja.

Vuoden ensimmäiset havaitut linnut olivat yksittäisiä ylilentäviä keltasirkkuja, kohta alkoi talitiaisia saapua ruokinnalle, urpiaisparvi pyrähti lehtikuusissa, viherpeippoja lensi ylitsemme, variksia matkasi taivaalla pari isompaa parvea ja pari yksittäistä vihervarpusta lensi äännellen ylitsemme. Ruokinnan yli lentänyt koiras varpushaukka sai hetkellisesti ruokinnan talitintit hiljaisiksi, muutama naakka lensi taivaalla, punatulkkuja saapui lähipuiden latvustoon viheltelemään, 6 tilheä ja pieni kesykyyhkyparvi pyrähti ylitsemme.
Puolisen tuntia ruokintaa ja lehtikuusia vuoron perään tuijotettuamme, joku viimein huomasi lehtikuusten latvustoon jostain pyrähtäneen tikan, joka ääntelikin aktiivisesti – tammitikka! Lintu kiipeili hetken kohti lehtikuusen latvaa, äännellen koko ajan varsin aktiivisesti, mutta kohta jostain saapui samaan puuhun ensin närhi, joka säikäytti hieman tikkaa ja pian samaan latvaan laskeutui käpytikka ja ajoi tikan alemmas. Tammitikkakin jäi yhä lehtikuusiin, mutta me päätimme lähteä jatkamaan kohti uusia ekaekaa -pinnoja. Autolle kävellessämme vuodariksi tuli vielä harakka.

Sovimme jatkavamme Larssonin Kallen ja Kaukisen Markon kanssa ja suuntasimme Lahteen Polttimon sulalle. Kaverimme eksyivät jonnekin matkalla, joten olimme heitä ennen paikalla ja parkkeerattuamme, lensi ylitsemme komea kanahaukka. Sulalta pikku-uikku löytyi myös heti piilottelemasta pienessä sulassa kelluneen ison karahkan takaa. Uikku teki perinteisen katoamistempun eikä sitä näkynyt varttiin, mutta kun kaverimme viimein löysivät paikalle, se onneksi taas putkahti pian näkyviin ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Lahden keskustassa näkyi 7 tilhen parvi, mutta me jatkoimme Kallen Tiirasta kaivamien nuottien perässä Nikkilän kaupunginosaan, jossa oli viimepäivinä eräällä pihalla viihtynyt hullu metso. Pienen sompailun jälkeen löysimme oikeaan paikkaan ja pian eräältä pihalta saapui mies luoksemme kyselemään, että mitä oikein etsimme. Kun sanoimme, että etsimme paikalla liikkunutta metsoa, tämä melkein suuttui ja sanoi, ettei Kallea saisi viedä mihinkään! Hetken ihmeteltyämme tajusimme, että hän oli nimennyt metson Kalleksi! Kun kerroimme, että halusimme vain nähdä ja korkeintaan kuvata Kallen, mies rauhoittui ja kertoi, mistä sitä kannatti hakea. Pienen metsäisen lumihankikävelyn jälkeen, kävelimme viereistä tietä, jossa taas törmäsin yhteen isäntään, joka kertoi, että Kalle oli viettänyt koko edellisen päivän hänen pihallaan ja saattaisi nyt olla naapurin pihalla. Jatkoimme naapuritalolle ja sieltähän se Kalle löytyi – katoksen alta grillin päältä seisoskelemasta! Hetken metsoa kuvattuamme, jatkoimme kohti Kujalan jäteasemaa, josta oli juuri ilmoitettu 7 vuorihemppoa.

Kujalasta löytyi tietysti varislintujen seasta korppeja ja oikealle ruderaattikasalle löydettyämme aloimme etsiä vuorihemppoja. Lintuja ei meinannut löytyä ensin millään, mutta plokkasin putkikasveja tonkivan pikkutikkakoiraan, joka olikin meille paljon parempi laji, sillä se oli uusi ekaekaapinna. Kohta löytyivät sitten vuorihempotkin, jotka olivat vain mukava vuodari. Matkamme jatkui kohti etelää ja Orimattilassa näimme eräällä suoralla puiden latvoissa 3 teertä. Ajoimme vauhdikkaasti aina Vantaalle saakka, jossa Sahamäessä ylitsemme lensi taas kanahaukka. Lopulta parkkeerasimme Veromiehenkylän Virkatielle, jossa pienen ravintolan edustalla ruokinnalla kökötti koko talven paikalla viihtynyt töyhtökiuru. Laji oli muuten minun100. ekaekaa -pinna kautta aikain!

Kalle ja Marko jatkoivat Espoon Friisilään yrittämään nokkavarpusia ja punarintaa, mutta meillä ei oikein ollut muuta pinnaa tiedossa kuin pari tavipaikkaa, joten suuntasimme Helsingin Vallilaan, jossa parkkeerasimme hankien keskelle Mäkelänrinteen uimahallin viereen ja kävelimme kohti gps-pistettä hieman epäuskoisina, että paikalla voisi mitään sorsia ollakaan. Mutta löytyihän sieltä pieni joki, jonka sillanalus oli sulana ja siinä värjötteli n.70 sinisorsaa joukossaan 2 naarastavia.

Koskapa olimme varsin lähellä Helsingin keskustaa, päätimme käydä katsomassa keskustan lumikaaosta ja yrittämässä, josko Forumin huuhkaja sattuisi olemaan vakiopaikallaan päivehtimässä. Huuhkajaa ei löytynyt, mutta vuodariksi näimme yhden harmaa- ja yhden kalalokin sekä yhden varpusen.

Koska valoa vielä riitti, suuntasimme vielä Espooseen ja Kaitalahdelle, jossa rämmimme todella syvässä hangessa aina lintutornille saakka yrittäen löytää viiksitimaleita, mutta tuuli oli niin kova, että homma vaikutti täysin toivottomalta. Lopulta ilta alkoi jo pimentyä, joten luovutimme ja suuntasimme Friisilään Mcdonaldsille syömään. Paikalle saapuivat nokkavarpusten kanssa epäonnistuneet Kalle ja Markokin ja juuri kun olimme hyvästelleet ja lähtemässä kotimatkalle, saimme tiedon, että Takavedon ralliporukka oli yrittämässä vielä lehtopöllöä Laajalahdella. Niinpä hurautimme mekin paikalle, sillä Lindénin Andreaksen matkinta voisi hyvinkin tuottaa tulosta tuulisellakin kelillä. Reilun vartin andy huhuili ja kerran kuulimmekin hyvin todennäköisen lehtopöllön kutuäänen, mutta valitettavasti aivan varmaksi ei tätä ääntä saatu.

2.1. lähdin vuodariretkelle Imatralle. Heti Vuokselle saavuttuani näin tietysti telkkiä, mutta Vuoksea ylittäessäni autoni yhtäkkiä hyytyi. Onneksi se kohta taas lähti käyntiin ihan normaalisti. Niinpä jatkoin kohti rajaseutuja ja Näträmälässä ylitseni lensi harmaapäätikka. Räikkölästä löysin helposti siellä jo jonkin aikaa viihtyneen hiiripöllön sekä kylän ruokinnalta pikkuvarpusten, hömötiaisten ym. seurassa viihtyneen järripeipon. Salo-Issakassa ruokinnoilla pyöri pari harmaapäätikkaa, töyhtötiainen sekä pähkinänakkeli ym. ja lähistöllä puiden latvoissa ruokaili 4 teertä.
Jatkoin Teppanalaan yrittämään siellä joulukuussa havaittua viitatiaista, mutta jouduin tyytymään viiteen peippoon. Vuoksen Itä-Siitolassa kellui telkkien seurassa uivelokoiras ja Tainionkoskella näkyi jään reunalla muutama merimetso. Niskalammella törmäsin Sojamon Esaan ja Anttiin sekä Kauppisen Kaukoon ja Liesman Jormaan, jotka olivat katselemassa ja kuvaamassa kuusten latvustossa liikkunutta suurta 26 linnun taviokuurnaparvea!
Keskusliikenneaseman sorsiensyöttöpaikalla sinisorsien seassa oli vielä kaksi komeaa albiinoa ja pari isokoskeloa lensi jokea seuraten ohitseni. Sitten päätinkin lähteä kotia kohti ja pointsasin enää koskikaran Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoelta.

Kova talvi ei oikein innostanut retkeilemään, sillä mitään uutta ei takuulla ollut ainakaan Parikkalasta löydettävissä. Niinpä keskityin tammikuun urheiluun, jota tulikin tehtyä ehkä hieman liikaakin. Seuraavan retken tein 6.1. Punnosen Pekan kanssa, kun kävimme Melkoniemen saloilla hiihtelemässä kuukkeleita etsien. Kuukkelit jäivät kuitenkin löytämättä, mutta vuodariksi näkyi sentään pyy ja Tarvaslammella näkyi harmaapäätikka.

7.1. kiertelin hieman oireillutta autoani testaillen ja Moskuunniemessä näin isolepinkäisen ja kohta perään Kangaskylällä toisen.

8.1. ajoin Melkoniemen saloille kokeilemaan toista kuukkeliparia, kun sain Pekalta kuulla, että paikalle pääsi aurattuja teitä pitkin. Itse en ollut yrittänyt havaita näitä lintuja kuin pari kertaa, mutta nyt linnut löytyivät heti kun nousin autosta. Harmi kyllä Pekalta ne olivat jääneet löytymättä edellisenä päivänä. Siikalahden kierros tuotti jo kolmannen isolepinkäisen pariin päivään.

9.1. havainnot olivat tuttuja: koskikara Simpeleellä, merimetso Vuoksella ja kanahaukka Toikansuolla. Yritystä oli enemmänkin, kävimme Pekan kanssa mm. Taipalsaarella yrittämässä turkinkyyhkyä, mutta sitä ei löytynyt.

14.1. lähdin yhä vain enemmän ja enemmän temppuilleella autollani kohti Hankoa, mutta auto hyytyi neljä kertaa jo ennen Imatraa, joten kurvasin sen Auto-Sunin pihaan ja jätin sinne. Kaasarista löytyi joku vuoto ja jätin autoni sinne korjattavaksi ja jatkoin Kirkkonummelle junalla. Onneksi sain vanhemmiltani heidän uutta Poloaan lainaan, joten saatoin seuraavana aamuna jatkaa Hankoon pienelle retkelle ennen Bongariliiton hallitusviikonlopun alkua.
Hankoon päästyäni ajoin suoraan Hangonkylään, josta täsmälleen Tiiran osoittamasta kyyhkypaikasta löysin heti ensimmäisen kyyhkyn – puun latvuksessa kyyhötti 17 asteen pakkasessa uuttukyyhky. Hetken käveltyäni löysin lähimänniköstä 17 sepelkyyhkyä ja 2 uuttukyyhkyä lisää ja palattuani autolle saapui viimein turkinkyyhkykin paikalle. Samalla tienoolla näin myös toistakymmentä peippoa.
Muuten Hanko oli todella talvinen. Meri oli täysin jäässä ja pienellä kiertelyllä näin vain pari harmaalokkia ja isokoskeloa kaukana laivaväylien yllä lentämässä. Yksi kottarainen lensi ylitseni keskustassa, mutta muuten oli hiljaista. Lopulta jatkoin Tvärminneen, jossa vietimme Bongariliiton kokousviikonloppua leppoisissa merkeissä. Itsehän olen hallituksen varajäsen, mutta nyt paikalle oli pyydetty saapumaan kaikkia, myös varajäseniä, ja ihme kyllä kaikki myös paikalla olivat. Lopulta päädyin valituksi Bongariliiton Työvaliokuntaan, joka ei ehkä ole se kaikkein leppoisin pesti lintuharrastuskentällä, mutta onhan Etelä-Karjalassa jo tullut totuttua monenlaiseen, joten eiköhän homma toimi ihan kaiken muun ohella?
Kokoukset saatiin päätökseen 16.11. puoliltapäivin ja ruokailun jälkeen jatkoin Kirkkonummelle, jossa varsin pian hyppäsin junaan ja lähdin kotia kohti. Tiistai-iltapäivästä ehdin hakemaan huolletun autoni Imatralta ja toivottavasti nyt vihdoin autossa alkaisi toimia muutkin osat yhtä luotettavasti kuin moottorin hälytysvalo!

20.1. Siikalahden ympäriajo tuotti vain 9 teeren parven. Terveyskeskuksen vieressä talon räystään alla kesykyyhkyt jo aloittelivat ilmeisesti soidinmenoja, sen verran kovaa oli kujerrus.

21.1. suuntasimme Hannan kanssa Imatralle, josta oli edellisviikonloppuna Taajamakävelyssä löytynyt uusi viitatiainen. Lakasenpellolla kävelimme hetken kunnes viimein kuulimme tinttiparvesta ”pits-jä” -äänen ja viitatiainen löytyi kohta näkyvillekin. Myös varpushaukka näkyi. Niskalammelta löysimme naaras valkoselkätikan sekä puukiipijän, Vuoksen yläpuolen seulonta tuotti 8 merimetsoa, 15 isokoskeloa, 1 albiinosinisorsan, uivelon sekä pari päivää aiemmin löytyneen silkkiuikun. Räikkölän hiiripöllö päivysti hienosti eräässä pihakuusessa ja pääsimme seuraamaan sitä aika läheltä. Yhden myyränkin se kävi pyydystämässä, mutta palasi taas samaan latvaan.

30.1. Pihabongasimme todella surkeassa tuulisessa kelissä ensin Tarvaslammella ja sitten vielä kotipihallamme, mutta lintuja ei pahemmin näkynyt. Tarvaslammella sentään 35 talitiaista, 28 keltasirkkua, 12 ohilentänyttä korppia ym.

Joulukuu

Joulukuu oli niin talvinen, ettei retkeily ollut kovinkaan mielekästä. Lisäksi korkea bensan hinta ja vielä pitkältä syksyn lomareissulta maksamatta olleet Visa-laskut saivat minut tekemään päätöksen, että tänä talvena ei retkeillä turhaan.

2.12. kävin Lappeerannassa koulutuksessa ja matkalla tein pikapysähdyksen Imatran Vuoksella, joka oli pahemmin jäässä kuin monena talvena pahimmillaan. Yksi harmaalokki ja pari merimetsoa näkyi telkkien ja sinisorsien ohella, ei edes isokoskeloita saati mitään parempaa kuitenkaan.

3.12. tarkistin muutamia lähiseudun ruokintoja, mutta havainnot jäivät töyhtötiaisiin ja puukiipijään.

4.12. olikin sitten perinteisen Päivän talviralli vuoro. Osallistuimme Hannan kanssa kisaan varsin leppoisalla asenteella, ilman mitään varteen otettavia pohjustuksia saati edes kunnon rallisuunnitelmaa. Aamuseitsemältä aloitimme Melkoniemen metsistä ja upeasta pöllökelistä huolimatta emme kuulleet lainkaan etsimiämme viirupöllöä tai huuhkajaa. Avauslajiksi saimme minipöllön eli varpuspöllön, joka vihelteli aktiivisesti kelin pikkuhiljaa muuttuessa huonommaksi. Kohta satoikin sitten lunta oikein urakalla. Kävelimme reilu kilometrin lumisia autoteitä katsomaan kuukkeleita ja matkalla havaitsimme perustiaiset sekä hippiäisiä ja pyyn. Tarvaslammen ruokinnalta hoitui muutama muu peruslaji, muttei mitään parempaa. Parikkalan kylän kesykyyhkyt, naakat ja varpuset hoituivat helposti, joten päätimme vielä koluta muutamat parhaat ruokinta-alueet Satumäen ja Kirkonkylän. Satumäestä löytyikin peippo ja Kirkkorannasta pähkinänakkeli. Myös puukiipijä oli yhä paikalla Tetrisuolla. Siikalahden kierros tuotti ainoastaan valkoselkätikan. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että olimme käyttäneet lintuköyhässä Parikkalassa aivan liian paljon aikaa! Jatkoimme Rautjärvelle, josta hoidimme koskikaran Kokkolanjoelta ja sitten jatkoimme kohti Imatraa. Ajokeli oli aivan hirvittävän huono! Taivaalta satoi väliin lunta, väliin alijäähtynyttä vettä ja tuulilasi ja pyyhkijät jäätyivät koko ajan aivan täysin. Ihmeeksemme kuitenkin 6-tien varressa Lamminkylän isolla myrskytuhoalueella lähes ainoiden pystyssä olleiden mäntyjen latvoissa oli niin ukkometso kuin teerikin meille pinnoiksi. Vuokselle päästyämme pointsasimme ensin tietysti telkän ja sinisorsan, mutta pian löytyivät myös tuttu harmaalokki, merimetsoja sekä muutama isokoskelo. Mellonlahdella olimme jo turhan myöhään, sillä linnut eivät enää olleet kovin aktiivisia. Pyrstötiaisparvi sentään löytyi ja tämä jäi meidän viimeiseksi lajiksemme, nro 34, sillä päätimme olla jatkamatta enää pitemmälle, vaikka ralliaikaa oli vielä pari tuntia jäljellä. Varsinkin kun sain tiedon Porista löytyneestä mustakurkkurautiaisesta, jota päätin olla lähdössä katsomaan, teimme niin, että tipautin Hannan Imatran rautatieasemalla junalle ja lähdin itse ajamaan kohti etelää.

Lappeenrannasta nappasin Caireniuksen Sampsan kyytiin ja vailla mitään järkevää suunnitelmaa lähdimme pimeässä ajamaan kohti Poria. Jossain Tampereen paikkeilla aloimme soitella halpoja majoituspaikkoja läpi Porin lähistöltä, mutta yksi toisensa jälkeen oli joko täysi tai kiinni. Lopulta soitin vanhalle ystävälleni Hannes Tiiralle, jota olin useampana kesänä avustanut Parikkalan yölaulajaretkillä, sattuisiko tämä tietämään mitään hyvää majapaikkaa ja hän ystävällisesti tarjosi meille majoituksen mökiltään! Ilta yhdentoista aikaan olimme perillä ja rallin ja pitkän ajon uuvuttamina sammahdimme pian.

5.12. heräilimme kahdeksan aikaan ja pian suuntasimme läheiselle ABC:lle kunnon aamiaiselle. Kohta jatkoimme kohti Pihlavan Kaunismäkeä, josta kohta tulikin tieto, että mustakurkkurautiainen oli yhä paikalla! Olipahan helpotus! Pian olimme perillä ja paikalla oli vasta muutama muu orni. Pienen odottelun jälkeen lintu pomppasi tiheän pihapuskan juurelle näkyviin ja upea elis oli tosiasia! Kyseessä oli jopa 12 elikseni Suomesta tälle vuodelle ja WP-pinna numero 615. Lintu oli todella piilotteleva ja keli todella synkkä, joten kuvia en siitä juuri saanut, vaikka lähimmillään se kävi vain muutaman metrin päässä meissä kuusiaidan alla. Lopulta päätimme lähteä jatkamaan muille kohteille. Ensin ajoimme Toukariin, josta löysimme helposti lintutorin viereiseltä ruokinnalta viitatiaisen. Sitten teimme hullun päätöksen ja lähdimme ajamaan kohti Lapuan Alajokea, josta oli edellisiltana löytynyt tunturipöllö. Sampsalla oli kova yritys saada uutta vuodariennätystään kovemmaksi ja laji yhä puuttui listalta. Niinpä ajoimme suorinta reittiä havaiten matkalla pohjantikan, koskikaran, fasaaneja ja kanahaukan, aina Alajoen lintutornille saakka, jossa olimme perillä iltapäivästä. Keli oli muuttunut nyt kylmäksi ja tuuliseksi, joten tornissa oli todella vilpoista! Pulmusparvi, tuulihaukka ja isolepinkäinen löytyi isolta peltoaukealta nopeasti, mutta ukulia ei näkynyt. Tapasimme linnun löytäjän, joka kertoi, että lintu oli löytynyt vasta ihan iltahämärissä, joten päätimme olla paikalla niin pitkään kuin vain näki. Lopulta auringon laskettua näkyvyys meni niin huonoksi, että meidän oli annettava periksi ja lähdettävä pitkälle ajomatkalle kohti kotia.

6.12. Itsenäisyyspäivänä teimme pienen kävelylenkin läheisille ruokinnoille, mutta havainnot jäivät pariin kuusitiaiseen.

8.12. Simpeleellä näin pari koskikaraa sekä tälle talvelle harvinaisen 30 tilhen parven. Sitten alkoivatkin sellaiset kelit, ettei ulos ollut juuri asiaa. Väliin satoi lunta oikein urakalla ja väliin oli sellaiset paukkupakkaset, että autoa en viitsinyt käynnistää lainkaan vaan kuljin töihinkin pyörällä. Toki valoisa aikakin oli niin lyhyt, että aamulla töihin mennessä ja taas töistä palatessa oli säkkipimeää!

18.12. suuntasimme Lappeenrantaan jouluostoksille ja pysähdyimme matkalla pikaisesti Imatralla. Teppanalan viitatiaista emme löytäneet, ainoastaan runsaasti tali- ja sinitiaisia sekä kuusitintin. Imatrankosken pikku-uikku oli kuitenkin hienosti aivan sillan vieressä ja jokunen merimetso näkyi myös.

Joulun tienoo oli todella vauhdikas, sillä urheilua tuli harrastettua enemmän kuin vuosiin. Niinpä sitä raaski sitten syödäkin jouluherkkuja oikein urakalla. Jouluaattona oli pakkasta lähes koko päivän meidän omassa mittarissamme -33,5 astetta, onneksi seuraavaksi päiväksi luvattiin reilusti lauhempaa, joten sovimme lähtevämme Ala-Kojolan Mikon kanssa suorittamaan perinteistä Siikalahden ympäri kiertävää talvilintulaskentaa.

25.12. aamulla pakkasta oli kuitenkin yhä -24 astetta, mutta pikkuhiljaa keli lauhtui ja päätimme lähteä liikenteeseen. Heitimme autolla sukset valmiiksi patotielle ja palasimme aloittamaan laskennan pihastamme hieman toivotusta aikataulusta myöhässä. Kävellen lähdimme kiertämään sitten ensin kylän paikkoja jatkaen sitten kohti Siikalahtea. Lintuja oli todella vähän! Ja kaikki tuntuivat olevan ruokinnoilla, joita ei juuri reitillemme osunut omaa ja naapureidemme ruokintoja lukuun ottamatta, joilla olikin mm. 25 viherpeippoa ja 30 urpiaista. Aseman lehtikuusista löytyi komea vanha koiras taviokuurna ja Siikalahden tielle päästyämme lensi editsemme 8 kuurnan parvi. Patotiellä saimme sukset allemme ja läheiseltä maatilalta löytyi perinteisesti paljon lintuja: 35 naakkaa, 20 harakkaa, 7 varista, 15 varpusta sekä 130 keltasirkkua. Siihen ne linnut sitten loppuivatkin! Koko Siikalahden kierto tuotti enää muutaman punatulkun sekä yhden närhen sekä yhden pyyn – ei mitään muuta! Tetrisuolle päästyämme ilta alkoikin jo pimentyä. Siikalahden kierto umpihangessa oli vienyt aikaa ja olimmehan alun perin päässeet liikenteeseen turhan myöhään.
Niinpä tein loppulaskennan seuraavana aamuna, mutta vaikka keli oli lauhempi, oivat linnut yhä täysin kateissa. Sinitiaisia ja talitiaisia sentään sain jonkin verran lisää. Yhteensä laskennassa näkyi 18 lajia mikä on kuitenkin aika lailla keskiarvotulos kuten oli lintujen yksilömääräkin 453 yksilöä.

Marraskuu

Marraskuun vaihteen kelit enteilivät jo, että talvesta on tulossa pitkä, kylmä ja linnuton. Marjoja ei ollut lainkaan pensaissa, joten tilhet ja rastaat ym. olivat kadonneet jo aikapäiviä sitten ja hiljaista oli muutenkin.

1.11. kotipihan sembrassa touhusi pähkinähakki ja 2.11. Siikalahden käynti tuotti vielä mukavat 460 laulujoutsenta, kyhmyjoutsenen, 43 haapanaa, 43 sinisorsaa, 4 uiveloa, merikotkan, kanahaukan sekä isolepinkäisen. Härskiinmutkasta puolestaan näkyi vielä 21 silkkiuikun parvi. Työpäivän jälkeen singahdin vielä Kerimäen Jouhenlahdelle poitsaamaan siellä jo jonkin aikaa viipyneen punakuirin marraspinnaksi; myös pari mustalintua näkyi.

6.11. tein talvilintulaskennan eli kävelin taas kerran kotoa lähtien Siikalahden ympäri. Vaikka oli jo kohtuullinen yöpakkanen, ei Siikalahtikaan onneksi ollut vielä ehtinyt jäätyä ja niinpä näin vielä 321 laulujoutsenta, 5 haapanaa, 10 sinisorsaa, allin, 2 uiveloa, 137 isokoskeloa, 2 teertä, 25 kalalokkia, 2 harmaalokkia, 9 kesykyyhkyä, 2 harmaapäätikkaa, 4 käpytikkaa, 2 pikkutikkaa, 10 hippiäistä, 12 pyrstötiaista, 10 hömö-, 2 töyhtö-, 1 kuusi-, 49 sini- ja 220 talitiaista, puukiipijän, 7 närheä, 27 harakkaa, 42 naakkaa, 26 varista, 5 korppia, 36 varpusta, 37 pikkuvarpusta, 3 peippoa, 122 viherpeippoa, 2 vihervarpusta, 88 urpiaista, 4 taviokuurnaa, 9 punatulkkua, 108 keltasirkkua sekä pajusirkun. Lajimäärä oli uusi ennätys reitille!

7.11. Joukionsalmesta löytyi kuikka sekä 5 tukkasotkaa, Tiviänlammella oli vielä 2 uiveloa ja Vartianlahdelta löytyi 2 pikkujoutsenta laulujoutsenten seurasta. Seuraavana päivänä paikalla oli tukkasotkakin.

12.11. Kangaskylällä näkyi taas hakki ja Vartialahdella oli yhä 128 laulujoutsenta, 2 pikkujoutsenta, 22 kanadanhanhea ja 5 sinisorsaa ja seuraavana päivänä myös tavi. Joukionsalmella näkyi kuikan lisäksi tukkasotka ja merikotka.

15.11. Härskiinmutkassa näkyi 7 muuttavaa pilkkasiipeä ja uivelo ja Vartialahdella yhä 130 laulujoutsenta, 22 kanadanhanhea, 9 sinisorsaa sekä tavi. Kotipihassa oli yllättäen 2 kottaraista vielä paljaalla nurmikolla. 16.11. Vartialahden joutsenmäärä oli tippunut 77 lintuun, Härskiinmutkasta näkyi 260 isokoskeloa, 36 kala- ja 3 harmaalokkia. 17.11. suuntasin taas Kerimäen Jouhenlahdelle, josta nyt kuukausipinnasin kangaskiurun.

19.11. Härskiinmutkasta näkyi 45 kala- ja 5 harmaalokkia sekä 14 laulujoutsenta. Tyrjän seudun ajelulla näkyi vain jokunen teeri sekä pystötiaisia.

20.11. illalla Lappeenrannan Toikansuolla havaittiin sirkku, jota ensin pidettiin pikkusirkkuna, mutta lopulta sitä alettiin epäillä harmaapääsirkuksi. Kuvia arasta linnusta ei illan hämärtyessä valitettavasti saatu, mutta seuraavaksi aamuksi oli pakko suunnata paikalle. ja 21.11. Toikansuon portilla kokoontuikin noin 100 ornin porukka! Caireniuksen Sampsan, Kuitusen Karrin, Rantasen Joukon ja Toiskallion Totin kanssa kolusimme edellisillan havaintopaikat ornimassan odotellessa, että lintu löytyisi, mutta vaikka kolusimme ns. ydinalueen useaan kertaan, ei lintu löytynyt. Niinpä kohta koko porukka levisi Toikansuon maastoon lintu etsimään. Valitettavasti lintu ei kuitenkaan löytynyt. Ojan varresta löytyi punarinta sekä peukaloinen, 10 tilheä muutti ylitsemme ja 8 pyrstötiaista pyöri lähimetsässä. Lopulta lähdimme Punnosen Pekan kanssa kiertelemään muita lintupaikkoja. Tyysterniemestä löytyi 4 allia, Voisalmesta naurulokki, 7 allia, silkkiuikku sekä muuttava kaakkuri, Joutsenon Kivisaaresta bongasimme onnistuneesti Caireniuksen, Kuitusen sekä Harri Hasarin löytämät kiurun sekä lapinsirkun ja Konnunsuolla näimme tuulihaukan ennen kuin palasimme vielä iltapäiväksi Toikansuolle. Sirkkua ei kuitenkaan vieläkään löytynyt nyt jo varsin lumisesta maastosta. Ampuhaukka lensi ylitsemme, mikä piristi kuitenkin kummasti ja altailta löytyi 4 tavia. Lopulta jäin Punnoselle yöksi, jotta voisimme vielä yrittää kertaalleen seuraavana aamuna.

21.11. aloitimme kuitenkin taas Tyysterniemestä, jossa näkyi vain tukkasotka. Toikansuolla oli yhä vain arktisempaa, joten sirkun löytyminen ei enää tuntunut mahdolliselta. Räkättirastas lensi sentään ylitsemme. Luukkaansalmella näkyi 4 kalalokkia ja Lauritsalassa komea 250 viherpeipon parvi. Lopulta lähdin ajelemaan kohti Kouvolaa, jossa minulla oli illalla kaukalopallopeli. Luumäellä tien yli lensi 18 taviokuurnan parvi. Iitin Lyöttilässä kävin bongaamassa ruokinnalta 3 viitatiaista, joita yritin kuvailla ja äänitellä, mutta todella kova tuuli yhdistettynä kirpeään pakkaseen ei tehnyt hyvää sormille eikä kameran akuille. Lisäksi ruokinnalla käynyt isolepinkäinen sai linnut käymään ruokinnalla todella harvoin ja nopeasti. Jatkoin vielä Elimäen Mustilan arboretumiin, jossa bongasin 6 kirjosiipikäpylinnun parven ja sain jopa lyhyen äänityksenkin niistä. Sorron pelloilta löysin 12 peltopyyn parven täsmälleen samasta paikasta, jossa olimme nähneet parven lähes 1,5 vuotta aiemmin kultakulmasirkkubongausreissulla. Kuusankosken Keltistä bongasin vielä illan jo hämärtäessä pikku-uikun ja näin paikalla myös koskikaran, ennen kuin jatkoin Kuusankosken jäähallille.

22.11. Härskiinmutkankin edusta alkoi olla jäässä, mutta näin vielä 24 laulujoutsenta, seuraavana päivänä lintuja oli enää yhden perheen verran eli 2 vanhaa ja 2 nuorta ja 3 harmaalokkia muutti. Vartialahtikin oli jäätynyt ja jäällä seisoi enää 3 joutsenta.

27.11. olin sählyturnauksessa Simpeleellä ja Kokkolanjoella vielä näkyi joutsenia. 28.11. suuntasimme Hannan ja Sampsan kanssa aamusta Asikkalan Vääksyyn bongaamaan Suomen ensimmäistä tammitikkaa. Lintua jouduttiin kirpeässä n. 15 asteen pakkasessa hakemaan nelisen tuntia, kunnes se vihdoin löytyi! Tunnin verran se liikkui todella vilkkaasti edeten suurta puistoa kohti, jonne se lopulta jäi paremmin nähtäväksi ja kuvattavaksi suuriin tammiin ja lehtikuusiin. Muita alueella päivän aikana nähtyjä lajeja olivat mm. laulurastas, palokärki ja koskikara. Matkan varrella Iitin Kausalassa olimme nähnee tundraurpiaisen.

Loppukuu oli todella kylmä! Öisin oli noin -20 astetta ja päivisinkin -15. Talvesta oli tulossa todella pitkä!