. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Tornien Taisto

7.5. aamuneljältä olimme jo hereillä ja pakkaamassa tavaroitamme sekä syömässä tukevaa aamiaista. Klo 4:40 saavuimme Siikalahden parkkipaikalle, jossa Kuusisalon Ilpo jo meitä odottelikin. Ja saman tien lähdimme raahustamaan tavaroinemme kohti tornia, sillä matkaan menee helposti vartti, jos yrittää olla kävelemättä hikipäässä. Tornissa Hanna laittoi yleisölle hieman rekvisiittaa tornin alatasanteelle ja pian saapui joukkueemme viides jäsen Matti Lötjönenkin ja samaan aikaa kello olikin jo pykälässä ja kisan aloituslajiksi kuittasimme uivelon, joita ui vesialueella neljä – hyvä aloituslaji siis!
Teeret soivat toiseksi hyväksi pinnaksi ja kaulushaikarat humppasivat. Editsemme lentänyt punatulkkupari oli myös todella mukava yllätys kuten myös lähipellolla pyörinyt 60 valkoposkihanhen parvi, kahlaajalutakolla kuivassa käkkänässä päivystänyt ampuhaukka ja lahden takaosassa kykkinyt kanadanhanhi lupasivat hyvää jatkoa. Metsähanhiparvesta löytyi myös 4 tundrahanhea, kun parvi viimein tuli puiden takaa pellolle näkyviin.

Lajeja tuli aamutuimaan tasaiseen tahtiin. Valitettavasti heti kisan alussa torniin kipusi myös valokuvauskurssiporukka, joka esti varsin tehokkaasti meitä kuulemasta mitään hyönteissyöjämuuttajia lajilistallemme. Luhtakanan kiljuntaa ja pikkukuovin pulinaa emme kuitenkaan voineet olla kuulematta.
Tuttuun tapaan pikkulintumuutto ohitti meidät aivan liian kaukaa ja kaikki tunnistetut linnut tuppasivat olemaan peippoja. Onneksi järrit ja pikkuvarpuset kaivettiin eräältä tornille näkyvältä ruokinnalta, vihervarpuset ja metsäkirvinen sekä punakylki- ja kulorastas ym. saatiin lopulta nekin kuultua – näinkään tavalliset lajit eivät ole joka vuosi tornia ohittaneet tarpeeksi läheltä! Aina vaikea metsäviklo tarttui jo toiselta lennoltaan kahden silmiin ja näin lajilistalle kuten myös lähes joka Tornien taistossa paluumuutollaan olevat tilhetkin, joita nyt näkyi yksittäisen linnun lisäksi 12 ja 10 linnun parvet.
Peippo ja rastaslintumuuton loputtua muutto kuihtui varsin vähäiseksi. Pienehköjen metsähanhiparvien ohella näkyi kuitenkin myös ajankohtaa valtaisa 400 valkoposkihanhen parvi, 5 parvea eli yhteensä noin 300 mustalintua, 6 pilkkasiipeä sekä pari isoa kuikkaparvea, joista ensimmäisessä oli 3 kaakkuria ja isoimmassa 28 linnun parvessa yksi aivan järkyttävän paljon muita kuikkia isompi kuikka.

Sää oli mitä mainioin ja takanamme ollut metsikkö suojasi meitä mukavasti kevyesti pohjoisesta puhaltaneelta tuulelta. Näkyvyys oli myös erinomainen, joten onnistuimme tihrustamaan kaukaa puiden latvoista lajilistallemme aina vaikeat rautiaisen ja laulurastaan sekä perinteiseltä pesäpaikaltaan varpusen sekä myöskin aina yhtä vaikean keltasirkun.
Sen sijaan närhi oli nyt helpompi kuin koskaan, sillä kymmenkunta lintua nähtiin jonkinlaisella paluuvaelluksellaan lentämässä korkealla vaihteleviin ilmansuuntiin.
Heikoin hetki kisassa oli meillä yllättävän aikaisin noin yhdeksän ja kymmenen aikaan, jolloin emme saaneet ainoatakaan uutta lajia. Harvoin on suokukon näkyminen ilahduttanut yhtä paljon, kun viimein kaksi suokukkoa saapui lahden ylle velttoilemaan.
Harry ”Hanhi” Nyströmin soitto Kuusamosta tartutti meille hieman hanhimaista onnea ja kohta lahden yli lensi lähes vanha merikotka ja valkoselkätikkakoiras lennähti länsipuolen haavikkoon nakuttelemaan. Petoja ei kuitenkaan muuten paikallisten ruskisten, kalasääskien sekä hiiri- ja varpus- ja tuulihaukkojen ohella näkynyt.
Käki kukkui lyhyesti, mustaviklo lensi ohitsemme ja vain neljän havaitun haarapääskyn ohella näkyi kuitenkin kolme törmäpääskyä, pajulintu, kirjosieppo, jokunen pensastasku ja viimeiseksi lajiksemme klo 12:25 ylitsemme lentänyt neljän hempon parvi kartuttivat lajilistamme lopulta ennätykseen nykymuotoisessa Tornien taistossa eli 91 lajiin.
Kovinkaan pahoja puutteita ei jäänyt, mutta kyllä esim. jouhisorsaa, sinisuo-, kana- ja nuolihaukkaa, rantasipiä, räystäspääskyä, kivitaskua, ruokokerttusta ja monta muuta monessa aiemmassa taistossa havaittua lajia sekä tietysti mitä tahansa edes hieman kovempaa lajia olisi kovasti lajilistallemme vielä toivottu listallemme.
Loppusijoituksemme oli taas varsin perinteinen sillä ties kuinka monennetta kertaa olimme sisämaan torneista toiseksi parhaita ja kolmatta kertaa historian aikana voitto meni Tarassiinlahdelle, joka lienee yhden viikon ajan vuodessa lajistoltaan parempi paikka kuin Siikalahti? Onneksi sentään kertaalleen, viime vuonna, mekin olemme sisämaakisan voittaneet! Koko maan kisassa ylsimme 24. sijalle, joka on myös varsin keskimääräinen sijoitus nykymuotoisessa kisassa, kun kaikki maan parhaat lintutornit ovat olleet mukana.

Taiston jälkeen lepäilimme hieman ja illaksi lähdimme ”potun” kanssa kiertelemään lähistön harvemmin koluttuja lintupaikkoja. Käytyämme Härskiinmutkan ohella Kirkkolahdella, Kukkarolahdella ja Sammallammella, suuntasimme Lahdensuon pelloille, joilta löytyi kesyhkö suopöllö, jota pääsimme kuvaamaan mukavasti. Kullinsuon perinteinen heinäkurppapaikka oli ainakin vielä hiljainen, joten päätimme suunnata kämpille katsomaan lätkäpelin loppua ja palata paikalle vielä myöhemmin, mutta tähän suunnitelmaan tulikin pieni muutos…

J.A.

Toukokuun alkua

Pönttökierrokset jatkuivat taas toukokuun alussa, mutta nyt pettymykseksemme lähes kaikki pöntöt olivat vailla asukkaita. 1.5. Sentään yhdessä helmipöllön pöntössä oli asutusta ja yllättäen pöntössä oli jo 5 pienehhköä poikasta! Emo tietysti rengastettiin, mutta poikaset saavat vielä kasvaa tovin. Synttäripinnaksi 2.5. kävimme todella takatalvisessa kelissä rengastamassa toisenkin helmipöllömamman, muuten havainnot jäivät kuun kolmena ensimmäisenä päivänä pariin koppeloon sekä yhteen harmaapäätikkaan.

4.5. Siikalahdella näkyi metsäkirvinen ja Kangaskylällä lauloi leppälintu ja 5.5. pajulintu. Siikalahdelta löytyi pikkukuovi ja kalatiiroja näkyi jo useita. pönttökierros tuotti taas vain koppelon ja pyrstötiaisparin.

6.5. Härskiinmutkasta näkyi 45 mustalintua, 13 allia ja 2 pilkkasiipeä ym. ja iltapäivällä saapui Suojarinteen ”potu” taas perinteiselle Tornien Taisto viikonlopulle, joten suuntasimme Saarelle. Kovin ihmeellisiä havaintoja ei alkuun herunut: Hanhia oli kyllä mukavasti, isompia ja pienempiä parvia siellä täällä – yhteensä tundrametsähanhia 955, tundrahanhia 216 ja valkoposkihanhia 113. Muita havaintoja olivat pikkujoutsen, pikkukuovi, jokunen keltavästäräkki, mustavaris ja parhaasta lintupaikasta Kanavalammelta löytyi myös mukavasti kahlaajia: 78 liroa, 10 valkovikloa, suokukko ja parhaana lampiviklo!

J.A.

Vihdoin kevät

Huhtikuun ensimmäisenä päivänä pähkinähakki oli vielä aamusta pihasembrassamme. Keli oli viimein lämpenemään päin, joten Siikalahden käynti tuotti yllättävän aikaiset tuulihaukan sekä 2 metsähanhea, 16 muuttavaa töyhtöhyyppää, merikotkan, maakotkan, 3 sepelkyyhkyä sekä 2 mustarastasta. Ensimmäistä kertaa tuntui keväiseltä!

2.4. osallistuimme Keski-Karjalan Erämaaralliin ja saimme lohkoksemme Kiteen itäpuoleiset alueet. Aloitimme yön pöllökuunteluilla ja kuulimme pari viirupöllöä, huuhkajan sekä lehtopöllön. Sitten alkoikin sataa vettä kaatamalla ja loppuyön nukuimme autossa. Vihdoin aamun sarastaessa sade hellitti, mutta linnut pysyivät yhä hiljaa. Pohjantikan rummutus oli aamun ainoa piristävä havainto. Muuten havaitsimme 4 palokärkeä, 16 käpytikkaa, 22 hömötiaista, 28 punatulkkua, 2 kuusitiaista, teeriä, 2 pyytä, 2 isokäpylintua ja muuttolinnuista vain laulujoutsenia, harmaalokkeja, töyhtöhyypän ja 5 pulmusta. Parhaan havaintomme löysimme Hyypiin kanavalta, josta löysimme ruokinnalla käyvän viitatiaisen!

3.4. hakki kävi viimeistä kertaa pihallamme, Siikalahdella näkyi taas merikotka, valkoselkätikat rummuttivat kilpaa pikkutikan kanssa ja muita havaintoja olivat 3 peippoa sekä 60 pulmusta. Seuraavana päivänä näkyi pulmusparvessa lapinsirkku, 3 naurulokkia, kiuru, kangaskiuru, ampuhaukka, pajusirkku, hiirihaukka, 132 töyhtöhyyppää, 35 sepelkyyhkyä, 3 räkättirastasta, 13 kottaraista ja 3 peippoa – oli kevät!

5.4. näkyi 2 varpushaukkaa, 12 hiirihaukkaa, piekana, tuulihaukat jo parittelivat, ampuhaukka, sinisuohaukka, kurki, hemppo, jo 250 hyyppää ym. Särkisalmella ei sulaan olut saapunut kuin 4 sinisorsaa, mutta sulan reunalla ruokaili laulurastas. Seuraavan päivän Siikalahtivuodari oli västäräkki ja Särkisalmelta löytyi mukava laji – liejukana.

Liejukanaa bongaamaan saapunut Matti Lötjönen löysi lintua etsiessään paikalta myös luhtakanan ja näitä välillä todella hyvin piilotelleita mutta välillä varsin avoimesti ruokailleita rantakanoja kävinkin sitten seuraavina päivinä useita kertoja katsomassa ja kuvaamassa.

7.4. näkyivät ensimmäiset punakylkirastaat ja Särkisalmella rantakanojen ohella näkyi jään reunalla seisoskellut harmaahaikara; myös punarinta lauloi.

8.4. Siikalahdella muutti 2 merihanhea, sinisuohaukka, niittykirvinen ym. mutta muutto oli kuitenkin sen verran vaisua, että päätin lähteä hakemaan Kukonkannan raviradalta mustaleppälintua. Siis ihan oikeasti sanoin patotielle jääneille staijareille, että soitan sitten, kun sellainen löytyy – ja noin viisi minuuttia myöhemmin soitin heille, että raviradan rakennuksilla laulaa 2 kv muleli! Lintu oli pari tuntia paikalla, mutta katosi sitten hitaampien bongareiden harmiksi.

9.4. Lappeenrannan pelireissulla näin matkan varrella Vuoksen Itä-Siitolassa 4 nokikanaa, paikalta aiemmin löytyneen ennätysaikaisen lapasotkaparin sekä kanadanhanhiparin. Lappeenrannassa kävin pelien välissä bongaamassa Kourulassa mustapääkertun kuukausiässäksi ja iltapäivällä suuntasimme vielä Henrik Salomaan kanssa Ristiinaan bongaamaan Haikolasta löytynyttä naaras mustapäätaskua. Lintu löytyi helposti ja sain siitä ihan kelpo kuvia ja videoita. Paluumatkalla Lemin Nuorajärveltä irtosi todella tuulisessa kelissä vuodariksi vielä kulorastas.

11.4. Siikalahdella näkyi muuttava merilokki sekä paikallinen mustavaris ja seuraavana päivänä mm. merikotka, ruskosuohaukka ja jo 50 naurulokkia. 13.4. Siikalahdella näkyi parempina lyhytnokkahanhi, tundrahanhi, 5 merikotkaa, maakotka sekä nokikana, 23 kuovia, 2 metsävikloa, 120 naurulokkia ym. Ja 14.4. vuodariksi irtosi kapustarinta sekä vihdoin myös pyrstötiainen.

15.4. suuntasin kaukisreissulle Turkuun. Matkalla Lappeenrantaan, josta meillä oli kyyditys, pysähdyin Konnunsuolla, jossa oli 1200 metsähanhea, 400 tundrahanhea, merihanhi, 23 tavia, 3 jouhisorsaa, 300 töyhtöhyyppää sekä mustapyrstökuiri. Turun reissulla näin bussin ikkunasta Salossa vuodariksi tukkasotkia.

17.4. Siikalahdella oli 2 haapanaa, 38 tavia, 2 punasotkaa, kaulushaikara puhalteli jo kertaalleen varovaisesti, 30 piekanaa muutti, 3 kalasääskeä, 4 taivaanvuohta, rautiainen sekä n.1500 peippoa.

19.4. Siikalahdella hanhien joukossa oli merihanhi ja 20.4. Särkisalmella oli 2 selkälokkia ja 21.4. Siikalahdella näkyi valkoviklo ja mustavaris, peukaloinen lauloi opastuskeskuksen takana. Särkisalmella oli lapasorsapari.

22.4. Siikalahdella näkyi uuttukyyhky ja pari merikotkaa sekä ruovikossa hiippaillut kaulushaikara. Saaren kierros ei tuottanut ihmeempiä havaintoja: metsähanhia näkyi kuitenkin muutamia isoja parvia, joiden joukossa oli joitakin tundrahanhia. Uukuniemen Suurenjärvenlietteeltä löytyi 2 punajalkavikloa ja Rautalammelta lyhytnokka- sekä merihanhi, Särkisalmella kellui silkkiuikku.

23.4. oli yhteishavainnointipäivä, jolloin staijasimme Siikalahden tornilla klo 5:00-13:00. Havaitsimme yhteensä 72 lajia sekä päälle vielä peukaloisen ja pikkutikan opastuskeskuksella. Mainittavimmat havainnot olivat 2 pikkujoutsenta, 5 kuikkaa, mustakurkku-uikku, 4 merimetsoa, 2 luhtakanaa, 570 sepelkyyhkyä, 522 räkättirastasta, 760 pikkurastasta, 11 närheä, 3520 peippoa, isolepinkäinen ym.

24.4. Siikalahden staiji, joka tuotti mm. 2 sinisuohaukkaa, 2 punajalkavikloa sekä 2 paikallista härkälintua, keskeytyi, kun sain tiedon Rantasalmen Putkilahdesta löytyneestä siperiantavista. Lähdimme matkaan Pekka Punnosen kanssa ja lintu oli onneksemme hallinnassa kun noin tuntia myöhemmin olimme perillä. Onneksi sikäli, että lintu oli niin pahasti piilossa ruovikossa ja vastavalossa, ettei sitä olisi sieltä ikinä löytänyt! Toista tuntia tuijotimme möykkyä, joka onneksi pariin kertaan heräsi, kun sinisorsat uivat sen vierestä ja kertaalleen aurinko sattui juuri tuolloin olemaan pilvessä, joten onnistuimme näkemään linnun hetkellisesti aivan kohtalaisen hyvin. Pian paikalle alkoi saapui niin paljon bongareita, että päätimme lähteä paluumatkalle, kun valokin oli yhä huonompi ja huonompi ja lintukin siirtynyt katveeseen. Olisihan tätä ainakin toistaiseksi tarhalintuna pidettävää sorsaa katsonut mielellään paremminkin. Paluumatkalla Särkisalmella näkyi koiras tukkakoskelo ja illalla kävimme vielä Siikalahdella, jossa huusi jo 9 luhtakanaa sekä luhtahuitti ja jokunen lehtokurppa näkyi. Pikaisesti näkemämme pöllölaji jäi sarvi-/suopöllöksi.

25.4. Siikalahden staiji aivan upeassa kesäisessä kelissä tuotti parhaana lajina muuttavan haarahaukan. 3 sinisuohaukkaa, harmaahaikara, liro, rantasipi ja aikaiset 2 pikkulokkia olivat myös mukavia havaintoja. Kullinsuolla kuulin vihdoin vuodariksi hippiäisen ja Lahdensuolla näkyi kivitasku. Illalla Siikalahdella rääkyi jo 13 luhtakanaa ja -huittikin oli jo paremmin äänessä. 26.4. illalla näin Tetrisuolla suopöllön vakiopaikallaan.

28.4. Siikalahdella näkyi ei enää niin mukavassa kelissä ja kovassa pohjoistuulessa haarapääsky. Illalla singahdin Lappeenrannan Jäkköön bongaamaan punakaulahanhen kuukausipinnaksi. Lintu oli hyvin hallinnassa paikalle saapuessani. Kiitokset siitä, sillä aurinko oli jo kovaa vauhtia laskemassa ja lintu aika pahasti menossa katveeseen.

29.4. Siikalahdella oli todella kolea pohjoistuuli, mutta silti pensastasku lauleskeli patotiellä iloisesti. Päätin aloittaa pöllönpönttöjen tarkistelun rajan tuntuman pöntöillä ja kiersin 15 pönttöä, joista löytyi mukavasti 2 hautovaa viirupöllö sekä helmipöllö, jolla oli 5 munaa.

30.4. kävimme aamusta Joutsenossa, jossa Karhulassa näkyi tikli, Kivisaaressa 2 suokukkoa ja Konnunsuolla reilun tuhannen tundrahanhen ja vähälukuisempien metsähanhien ohella 16 valkoposkihanhea ja keltavästäräkki ym. Paikalla oli myös FotoFennican Mikko Kataja esittelemässä optiikkaa, joten kaupanteoltakaan ei vältytty. Ostokset jäivät tällä kertaa kuitenkin Hannalle ostettuun jalustankantolaukkuun. Sitten tulikin hälytys Taipalsaaren Saikkolan Kolinlahdelle, josta Markku Loippo oli löytänyt arotaskun. Lintu oli ollut jo jonkin aikaa kateissa, kun pääsimme paikalle, mutta onneksi se kohta löytyi pellon keskeltä lantakasoilta. Tupla ja hyvä EKLY-pinna hoitui edelleen kovassa pohjoistuulessa.

Paluumatkalla tarkistimme Rautjärven ja Simpeleen pöllönpöntöt, joista edellissyksyn myrskyt olivat tiputtaneet hieman yli puolet, mutta onneksi vain yksi pönttö oli kadonnut ja muut kunnossa. Ainoaksi havainnoksi kuului Simpeleen Revonryhmässä tiltaltti. Illalla kävimme taas Siikalahdella, jossa viimein klopsutteli 2 jänkäkurppaakin ja huitteja oli kaksi.

Kevättä turhaan odotellessa

Maaliskuun alussa olimme yhä Marokossa. Koko reissukertomuksen voit lukea tästä: Marokon ja Länsi-Saharan reissukertomus (210 lajia, paljon WP-pinnoja, yli 6000km autoilua, vähän nukkumista, vähän syömistä, paljon kuvia ja rankkaa retkeilyä!).

Marokosta palattuamme otimme useamman päivän rennosti, sillä reissu oli ollut todella rankka! 12.3. kuitenkin päätin lähteä Mäntyharjulle bongaamaan siellä taas pitkän tauon jälkeen edellisenä päivänä nähtyä sibiricus isolepinkäistä. Lähdin matkaan jo aikaisin aamusta ja matkalla näin Parikkalan Joukionsalmella laulujoutsenen ja Suomenniemen Viirussa räkättirastaan. Perillä Mäntyharjun Kinnissä olin klo 8. Suojarinteen Potu olikin jo paikalla kuten myös Metsälän Timo ja pian paikalle saapui pari muutakin. Lepinkäistä ei kuitenkaan näkynyt ruokinnan lähistöllä, joten piakkoin hajaannuimme etsimään sitä lähialueilta. Lopulta etsin lintu noin 7 tunnin ajan, mutta sitä ei löytynyt. Talon isäntä kyllä kävi näyttämässä edellispäiväisiä kuviaan, joten kyllä lintu varmaan jossain paikalla yhä oli. Uskallan väittää, että mikäli kyseessä olisi ollut isolepinkäinen, olisimme sen löytäneet, mutta sibiricus viihtyy puskien ja pensaiden keskellä, joten sen löytäminen on paljon haasteellisempaa. Etsinnän aikana havaitsimme kuitenkin harmaapäätikkaparin, pari parvea pikkukäpylintuja, teeriä, pyitä jne.Luovutettuamme etsinnät, ajoimme Mäntyharjun keskustaan bongaamaan siellä talveaan vietäneen viitatiaisen, joka löytyikin nopeasti. Paluumatkalla kävin laskemassa Imatran Vuokselta 410 harmaalokkia ja niiden joukossa oli myös merilokki. Palattuani kotiin kävimme anoppilassa Tarvaslammella saunomassa ja kotiin lähtiessämme kuulimme pihalle puputtavan helmipöllön.

13.3. kävin Siikalahdella lyhyellä staijilla, mutta havainnot jäivät yhteen soidinlentoa esittäneeseen varpushaukkaan. 14.3. pihasemrassamme vietti aikaa pähkinähakki, josta tulikin lähes jokapäiväinen tuttavuus loppukuuksi. Se ruokaili sembrassa ja sen alla paksun lumihangen päällä viihtyen juuri automme vieressä. Niinpä pariin otteeseen kuvailimme sen touhuiluja.

18.3. Siikalahdella kolmen tunnin aikana näkyi mukavat 5 merikotkaa, joista ensin 2 muutti yhdessä ja sitten 3 yhdessä tuntia myöhemmin. Myös 30 harmaalokkia lensi pääasiassa eteläisiin ilmansuuntiin, olivat tainneet käydä toteamassa, ettei Vuoksea pohjoisemmaksi ole vielä asiaa. Myös palokärki näkyi.

19.3. oli vuorossa perinteinen Erämaaralli. Tällä kertaa vuorossa oli taas Rautjärven ja Ruokolahden alue ja meidän lohkoksemme arvottiin kaikkein kauimmainen Ruokolahden Utulan, Hauklapin ja Akkalan lohko. Yövyttyämme Pitkäjärven kämpällä, suuntasimme jo kahdelta kohti rallialuettamme. Aloituspaikkaan ehdimme juuri kolmeksi eli Puumalantien Ruokolahden ja Puumalan rajalle. Kiertelimme alueemme parhaita teitä koko pimeän ajan tiuhaan pöllöpysähdyksiä tehden, mutta lopulta ainoa pöllömme kuului vasta aamulla Utulassa, jossa vihelteli varpuspöllö. Tiesimme jo etukäteen, että alueemme olisi yksi kisan köyhimmistä, mutta pian aamun valjettua meille selvisi, ettei metsissä ollut juuri mitään muita lintuja kuin hömö- ja töyhtötiaisia. No, ne olivat kisassamme pistelajeja, joten keskityimme niiden laskemiseen. Havaitsimmekin päivän aikana 52 hömppää ja 18 tötiä. Muita päivän aikana tehtyjä parempi havaintoja olivat 26 teertä, 3 pyytä, soidintava kanahaukka, puun latvassa kököttänyt varpuspöllö, palokärki, harmaapäätikka, 14 käpytikkaa, 2 puukiipijää, 14 punatulkkua ja 8 pikkukäpylintua. Lopulta vältimme kisassa viimeisen sijan parilla pisteellä. Illan vietot olivat taa mukavat – oli mukava nähdä monia tuttuja pitkästä aikaa!

Seuraavana aamupäivänä 20.3. staijailin muutaman taas Siikalahdella, havaiten 3 merikotkaa, 25 käpylinnun parven, isolepinkäisen, pari valkoselkätikkaa sekä pikkutikan.

22.3. Siikalahdelle oli saapunut jäälle seisoskelemaan joutsenpari, joka hätyytti aggressiivisesti toista kolmen joutsenen porukkaa pois reviiriltään. Valkoselkätikat rummuttelivat ja varpushaukka pyörähti taas taivaalla. 23.3. muutti taas parin tunnin käynnillä merikotka.

24.3. pihan pähkinähakki viritteli ”lauluntynkää” raakkuen heti aamusta sembran viereisessä koivussa. Hieman oli siis jo fiilistä, että kevät saattaisi olla joskus jopa tulossa, mutta öisin oli yhä liian paljon pakkasta ja lunta oli yhä aivan liikaa!

Niinpä loppukuustakaan ei tapahtunut juuri mitään. Joutsenia saapui lahdelle lisää siten, että kuun viimeisenä paikalla oli jo aiemmin saapuneiden kolmikon sekä parin lisäksi myös pari neljän edellisvuotisen poikasensa kanssa. Kuun viimeisenä näkyi myös ensimmäinen muuttava hiirihaukka. Mutta vielä kuun vaihteen yönä oli pakkasta pitkälti toistakymmentä astetta, mutta heti seuraaville päiville luvattiin keväisempiä kelejä.

Järkyttävän kylmä helmikuu

Talvi jatkui aivan järkyttävän kylmänä ja kolmenkymmenen asteen pakkaset eivät olleet harvinaisia. Kylmimmillään oma mittarimme näytti kuun puolivälin paikkeilla -37 astetta! Onneksi pikkuhiljaa aurinko alkoi lämmittää ja päivisin alkoi jo olla ihan kaunista, vaikka kylmää olikin. Lisääntynyt valo myös piristi kummasti!

Lintuja ei kuitenkaan juuri maisemissa ollut, joten retkeilyyn ei viitsinyt energiaa tuhlata. Autoakaan ei viitsinyt ihan turhasta startata. 3.2. kävin Simpeleellä urheiluliikkeessä asioimassa ja ohimennen Änkilänsalossa katsomassa sieltä löytynyttä hiiripöllöä. Kokkolanjoessa uiskenteli isokoskelo ja paluumatkalla Joukiossa kuusen latvassa istuskeli varpuspöllö.

6.2. käppäilin Kangaskylän parhailla ruokinta-alueilla ja näin yksinäisen tilhen sekä Satumäessä ylitseni lensi vihervarpunen äännellen. Seuraavana päivänä pihakoivussamme viivähti hetken isolepinkäinen.

12.2. kävin pelireissulla etsimässä Rautjärven Suomaankorvessa nähtyä lapinpöllöä, mutta en sitä löytänyt. Hiiripöllö oli yhä lähes samalla paikalla Änkilänsalossa. Kokkolanjoella näkyi pari koskikaraa.

16.2. taas pelireissulla, vaihteeksi Imatralle, näin Rautjärven Viimolassa pimeässä tien yli vilahtaneen viiru-/lapinpöllön.

20.2. oli vuorossa talvilintulaskenta ja johan olikin talvista! Aamulla herätessäni oli vielä -35 astetta, mutta kymmeneen mennessä aurinko jo lämmitti sen verran, että uskaltauduin lähtemään laskentaan, vaikka mittari oli yhä kolmessakympissä! Alkuun kävellessä en havainnut muita kuin varislintuja ja viherpeippoja, tiaiset ja varpuset taisivat yhä olla koloissaan? Pikkuhiljaa Siikalahden lähestyessä laitoin sukset jalkaan ja loppumatka meni suht vauhdikkaasti hiihtäen. Vaikka tiaiset pikkuhiljaa aktivoituivat, oli niitäkin niin vähän, etteivät ne juuri hidastaneet matkavauhtia. Lopulta havaitsin ennätysvähän lintuja, 253 yksilöä ja 17 lajia. Runsaimmat lajit olivat nekin yllättäen naakka 44 ja harakka 42 ennen talitiaista 40. Mukavimpia havaintoja olivat lähes vierekkäisissä puunlatvoissa paluumatkalla Kangaskylässä olleet varpuspöllö sekä isolepinkäinen.

22.2. Lötjösen Matti soitteli minulle, että oli ollut tarkistamassa pyynnöstäni Satumäellä Pihabongauksessa ilmoitettua mahdollista viitatiaista, jota toki olin itsekin käynyt useamman kerran etsimässä mitään löytämättä. Mattikin oli jo ruokinnalla havainnut kuusitiaisen sekä toisen tiaisen, jota piti hömötiaisena, mutta joku linnussa oli jäänyt vaivaamaan ja Matti oli päättänyt palata vielä paikalle. Nyt lintu oli sitten äännellyt ja kuulosti aivan viitatiaiselta! Kiiruhdin ruokatunnilla paikalle ja kuulinkin parikymmentä kertaa viitatiaismaista ääntä, mutten nähnyt lintua kuin vilaukselta. Työpäivän jälkeen palasin paikalle ja vihdoin myös näin äänen aiheuttajan ja kyllä, siinä oli Parikkalan kautta aikain ensimmäinen viitatiainen! Ja mikä hauskinta lintu lienee ollut paikalla syksystä asti, kuten talon asukas kertoi.

24.2. alkoi viimein kauan odotettu loma ja illalla pelini jälkeen ajoimme Helsinki-Vantaan lentoasemalle yön jäljellä oleviksi tunneiksi nukkumaan ja 25.2. aamuseitsemältä olimme check in:issa. Olimme matkalla 10 päiväksi Marokkoon ja Länsi-Saharaan hoitamaan vihdoin pahinta aukkoamme WP-pinnakohteena – haaveissa olisi jopa 20 uutta lajia! . Koko reissukertomuksen voit lukea tästä: Marokon ja Länsi-Saharan reissukertomus (210 lajia, paljon WP-pinnoja, yli 6000km autoilua, vähän nukkumista, vähän syömistä, paljon kuvia ja rankkaa retkeilyä!).

Tylsä tammikuu

Ekaekaa pinnailua

Ekaekaa -retken suunnittelu ei tuottanut vaikeuksia, sillä todella kylmän talven myötä ei lähiseudulla ollut mitään tarjolla, joten suuntasimme monen muun tavoin Asikkalan Vääksyyn aloittamaan vuotta Suomen ensimmäisellä tammitikalla.

Aamuyhdeksän aikaan parkkeerasimme Päijännetalon parkkipaikalle ja hetken jutusteltamme jo paikalle turhankin varhain saapuneiden tuttujen kanssa kävelimme aamun alkaessa valjeta Melakujan päähän ruokinnalle, jolla tikka oli viimeaikoina viihtynyt. Paikkaan näkyivät hyvin myös lehtikuuset, joissa mekin olimme marraskuussa linnun nähneet. Odotinkin, että lintu muiden tikkojen tapaan heti yöpymäkolostaan lähdettyään, ensin nousee johonkin sopivaan puun latvaan, ennen kuin suuntaa ruokinnalle. Niinpä itse ainakin tähyilin pääasiassa lehtikuusille, muiden tuijottaessa ruokintoja.

Vuoden ensimmäiset havaitut linnut olivat yksittäisiä ylilentäviä keltasirkkuja, kohta alkoi talitiaisia saapua ruokinnalle, urpiaisparvi pyrähti lehtikuusissa, viherpeippoja lensi ylitsemme, variksia matkasi taivaalla pari isompaa parvea ja pari yksittäistä vihervarpusta lensi äännellen ylitsemme. Ruokinnan yli lentänyt koiras varpushaukka sai hetkellisesti ruokinnan talitintit hiljaisiksi, muutama naakka lensi taivaalla, punatulkkuja saapui lähipuiden latvustoon viheltelemään, 6 tilheä ja pieni kesykyyhkyparvi pyrähti ylitsemme.
Puolisen tuntia ruokintaa ja lehtikuusia vuoron perään tuijotettuamme, joku viimein huomasi lehtikuusten latvustoon jostain pyrähtäneen tikan, joka ääntelikin aktiivisesti – tammitikka! Lintu kiipeili hetken kohti lehtikuusen latvaa, äännellen koko ajan varsin aktiivisesti, mutta kohta jostain saapui samaan puuhun ensin närhi, joka säikäytti hieman tikkaa ja pian samaan latvaan laskeutui käpytikka ja ajoi tikan alemmas. Tammitikkakin jäi yhä lehtikuusiin, mutta me päätimme lähteä jatkamaan kohti uusia ekaekaa -pinnoja. Autolle kävellessämme vuodariksi tuli vielä harakka.

Sovimme jatkavamme Larssonin Kallen ja Kaukisen Markon kanssa ja suuntasimme Lahteen Polttimon sulalle. Kaverimme eksyivät jonnekin matkalla, joten olimme heitä ennen paikalla ja parkkeerattuamme, lensi ylitsemme komea kanahaukka. Sulalta pikku-uikku löytyi myös heti piilottelemasta pienessä sulassa kelluneen ison karahkan takaa. Uikku teki perinteisen katoamistempun eikä sitä näkynyt varttiin, mutta kun kaverimme viimein löysivät paikalle, se onneksi taas putkahti pian näkyviin ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Lahden keskustassa näkyi 7 tilhen parvi, mutta me jatkoimme Kallen Tiirasta kaivamien nuottien perässä Nikkilän kaupunginosaan, jossa oli viimepäivinä eräällä pihalla viihtynyt hullu metso. Pienen sompailun jälkeen löysimme oikeaan paikkaan ja pian eräältä pihalta saapui mies luoksemme kyselemään, että mitä oikein etsimme. Kun sanoimme, että etsimme paikalla liikkunutta metsoa, tämä melkein suuttui ja sanoi, ettei Kallea saisi viedä mihinkään! Hetken ihmeteltyämme tajusimme, että hän oli nimennyt metson Kalleksi! Kun kerroimme, että halusimme vain nähdä ja korkeintaan kuvata Kallen, mies rauhoittui ja kertoi, mistä sitä kannatti hakea. Pienen metsäisen lumihankikävelyn jälkeen, kävelimme viereistä tietä, jossa taas törmäsin yhteen isäntään, joka kertoi, että Kalle oli viettänyt koko edellisen päivän hänen pihallaan ja saattaisi nyt olla naapurin pihalla. Jatkoimme naapuritalolle ja sieltähän se Kalle löytyi – katoksen alta grillin päältä seisoskelemasta! Hetken metsoa kuvattuamme, jatkoimme kohti Kujalan jäteasemaa, josta oli juuri ilmoitettu 7 vuorihemppoa.

Kujalasta löytyi tietysti varislintujen seasta korppeja ja oikealle ruderaattikasalle löydettyämme aloimme etsiä vuorihemppoja. Lintuja ei meinannut löytyä ensin millään, mutta plokkasin putkikasveja tonkivan pikkutikkakoiraan, joka olikin meille paljon parempi laji, sillä se oli uusi ekaekaapinna. Kohta löytyivät sitten vuorihempotkin, jotka olivat vain mukava vuodari. Matkamme jatkui kohti etelää ja Orimattilassa näimme eräällä suoralla puiden latvoissa 3 teertä. Ajoimme vauhdikkaasti aina Vantaalle saakka, jossa Sahamäessä ylitsemme lensi taas kanahaukka. Lopulta parkkeerasimme Veromiehenkylän Virkatielle, jossa pienen ravintolan edustalla ruokinnalla kökötti koko talven paikalla viihtynyt töyhtökiuru. Laji oli muuten minun100. ekaekaa -pinna kautta aikain!

Kalle ja Marko jatkoivat Espoon Friisilään yrittämään nokkavarpusia ja punarintaa, mutta meillä ei oikein ollut muuta pinnaa tiedossa kuin pari tavipaikkaa, joten suuntasimme Helsingin Vallilaan, jossa parkkeerasimme hankien keskelle Mäkelänrinteen uimahallin viereen ja kävelimme kohti gps-pistettä hieman epäuskoisina, että paikalla voisi mitään sorsia ollakaan. Mutta löytyihän sieltä pieni joki, jonka sillanalus oli sulana ja siinä värjötteli n.70 sinisorsaa joukossaan 2 naarastavia.

Koskapa olimme varsin lähellä Helsingin keskustaa, päätimme käydä katsomassa keskustan lumikaaosta ja yrittämässä, josko Forumin huuhkaja sattuisi olemaan vakiopaikallaan päivehtimässä. Huuhkajaa ei löytynyt, mutta vuodariksi näimme yhden harmaa- ja yhden kalalokin sekä yhden varpusen.

Koska valoa vielä riitti, suuntasimme vielä Espooseen ja Kaitalahdelle, jossa rämmimme todella syvässä hangessa aina lintutornille saakka yrittäen löytää viiksitimaleita, mutta tuuli oli niin kova, että homma vaikutti täysin toivottomalta. Lopulta ilta alkoi jo pimentyä, joten luovutimme ja suuntasimme Friisilään Mcdonaldsille syömään. Paikalle saapuivat nokkavarpusten kanssa epäonnistuneet Kalle ja Markokin ja juuri kun olimme hyvästelleet ja lähtemässä kotimatkalle, saimme tiedon, että Takavedon ralliporukka oli yrittämässä vielä lehtopöllöä Laajalahdella. Niinpä hurautimme mekin paikalle, sillä Lindénin Andreaksen matkinta voisi hyvinkin tuottaa tulosta tuulisellakin kelillä. Reilun vartin andy huhuili ja kerran kuulimmekin hyvin todennäköisen lehtopöllön kutuäänen, mutta valitettavasti aivan varmaksi ei tätä ääntä saatu.

2.1. lähdin vuodariretkelle Imatralle. Heti Vuokselle saavuttuani näin tietysti telkkiä, mutta Vuoksea ylittäessäni autoni yhtäkkiä hyytyi. Onneksi se kohta taas lähti käyntiin ihan normaalisti. Niinpä jatkoin kohti rajaseutuja ja Näträmälässä ylitseni lensi harmaapäätikka. Räikkölästä löysin helposti siellä jo jonkin aikaa viihtyneen hiiripöllön sekä kylän ruokinnalta pikkuvarpusten, hömötiaisten ym. seurassa viihtyneen järripeipon. Salo-Issakassa ruokinnoilla pyöri pari harmaapäätikkaa, töyhtötiainen sekä pähkinänakkeli ym. ja lähistöllä puiden latvoissa ruokaili 4 teertä.
Jatkoin Teppanalaan yrittämään siellä joulukuussa havaittua viitatiaista, mutta jouduin tyytymään viiteen peippoon. Vuoksen Itä-Siitolassa kellui telkkien seurassa uivelokoiras ja Tainionkoskella näkyi jään reunalla muutama merimetso. Niskalammella törmäsin Sojamon Esaan ja Anttiin sekä Kauppisen Kaukoon ja Liesman Jormaan, jotka olivat katselemassa ja kuvaamassa kuusten latvustossa liikkunutta suurta 26 linnun taviokuurnaparvea!
Keskusliikenneaseman sorsiensyöttöpaikalla sinisorsien seassa oli vielä kaksi komeaa albiinoa ja pari isokoskeloa lensi jokea seuraten ohitseni. Sitten päätinkin lähteä kotia kohti ja pointsasin enää koskikaran Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoelta.

Kova talvi ei oikein innostanut retkeilemään, sillä mitään uutta ei takuulla ollut ainakaan Parikkalasta löydettävissä. Niinpä keskityin tammikuun urheiluun, jota tulikin tehtyä ehkä hieman liikaakin. Seuraavan retken tein 6.1. Punnosen Pekan kanssa, kun kävimme Melkoniemen saloilla hiihtelemässä kuukkeleita etsien. Kuukkelit jäivät kuitenkin löytämättä, mutta vuodariksi näkyi sentään pyy ja Tarvaslammella näkyi harmaapäätikka.

7.1. kiertelin hieman oireillutta autoani testaillen ja Moskuunniemessä näin isolepinkäisen ja kohta perään Kangaskylällä toisen.

8.1. ajoin Melkoniemen saloille kokeilemaan toista kuukkeliparia, kun sain Pekalta kuulla, että paikalle pääsi aurattuja teitä pitkin. Itse en ollut yrittänyt havaita näitä lintuja kuin pari kertaa, mutta nyt linnut löytyivät heti kun nousin autosta. Harmi kyllä Pekalta ne olivat jääneet löytymättä edellisenä päivänä. Siikalahden kierros tuotti jo kolmannen isolepinkäisen pariin päivään.

9.1. havainnot olivat tuttuja: koskikara Simpeleellä, merimetso Vuoksella ja kanahaukka Toikansuolla. Yritystä oli enemmänkin, kävimme Pekan kanssa mm. Taipalsaarella yrittämässä turkinkyyhkyä, mutta sitä ei löytynyt.

14.1. lähdin yhä vain enemmän ja enemmän temppuilleella autollani kohti Hankoa, mutta auto hyytyi neljä kertaa jo ennen Imatraa, joten kurvasin sen Auto-Sunin pihaan ja jätin sinne. Kaasarista löytyi joku vuoto ja jätin autoni sinne korjattavaksi ja jatkoin Kirkkonummelle junalla. Onneksi sain vanhemmiltani heidän uutta Poloaan lainaan, joten saatoin seuraavana aamuna jatkaa Hankoon pienelle retkelle ennen Bongariliiton hallitusviikonlopun alkua.
Hankoon päästyäni ajoin suoraan Hangonkylään, josta täsmälleen Tiiran osoittamasta kyyhkypaikasta löysin heti ensimmäisen kyyhkyn – puun latvuksessa kyyhötti 17 asteen pakkasessa uuttukyyhky. Hetken käveltyäni löysin lähimänniköstä 17 sepelkyyhkyä ja 2 uuttukyyhkyä lisää ja palattuani autolle saapui viimein turkinkyyhkykin paikalle. Samalla tienoolla näin myös toistakymmentä peippoa.
Muuten Hanko oli todella talvinen. Meri oli täysin jäässä ja pienellä kiertelyllä näin vain pari harmaalokkia ja isokoskeloa kaukana laivaväylien yllä lentämässä. Yksi kottarainen lensi ylitseni keskustassa, mutta muuten oli hiljaista. Lopulta jatkoin Tvärminneen, jossa vietimme Bongariliiton kokousviikonloppua leppoisissa merkeissä. Itsehän olen hallituksen varajäsen, mutta nyt paikalle oli pyydetty saapumaan kaikkia, myös varajäseniä, ja ihme kyllä kaikki myös paikalla olivat. Lopulta päädyin valituksi Bongariliiton Työvaliokuntaan, joka ei ehkä ole se kaikkein leppoisin pesti lintuharrastuskentällä, mutta onhan Etelä-Karjalassa jo tullut totuttua monenlaiseen, joten eiköhän homma toimi ihan kaiken muun ohella?
Kokoukset saatiin päätökseen 16.11. puoliltapäivin ja ruokailun jälkeen jatkoin Kirkkonummelle, jossa varsin pian hyppäsin junaan ja lähdin kotia kohti. Tiistai-iltapäivästä ehdin hakemaan huolletun autoni Imatralta ja toivottavasti nyt vihdoin autossa alkaisi toimia muutkin osat yhtä luotettavasti kuin moottorin hälytysvalo!

20.1. Siikalahden ympäriajo tuotti vain 9 teeren parven. Terveyskeskuksen vieressä talon räystään alla kesykyyhkyt jo aloittelivat ilmeisesti soidinmenoja, sen verran kovaa oli kujerrus.

21.1. suuntasimme Hannan kanssa Imatralle, josta oli edellisviikonloppuna Taajamakävelyssä löytynyt uusi viitatiainen. Lakasenpellolla kävelimme hetken kunnes viimein kuulimme tinttiparvesta ”pits-jä” -äänen ja viitatiainen löytyi kohta näkyvillekin. Myös varpushaukka näkyi. Niskalammelta löysimme naaras valkoselkätikan sekä puukiipijän, Vuoksen yläpuolen seulonta tuotti 8 merimetsoa, 15 isokoskeloa, 1 albiinosinisorsan, uivelon sekä pari päivää aiemmin löytyneen silkkiuikun. Räikkölän hiiripöllö päivysti hienosti eräässä pihakuusessa ja pääsimme seuraamaan sitä aika läheltä. Yhden myyränkin se kävi pyydystämässä, mutta palasi taas samaan latvaan.

30.1. Pihabongasimme todella surkeassa tuulisessa kelissä ensin Tarvaslammella ja sitten vielä kotipihallamme, mutta lintuja ei pahemmin näkynyt. Tarvaslammella sentään 35 talitiaista, 28 keltasirkkua, 12 ohilentänyttä korppia ym.