. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Tylsä tammikuu

Ekaekaa pinnailua

Ekaekaa -retken suunnittelu ei tuottanut vaikeuksia, sillä todella kylmän talven myötä ei lähiseudulla ollut mitään tarjolla, joten suuntasimme monen muun tavoin Asikkalan Vääksyyn aloittamaan vuotta Suomen ensimmäisellä tammitikalla.

Aamuyhdeksän aikaan parkkeerasimme Päijännetalon parkkipaikalle ja hetken jutusteltamme jo paikalle turhankin varhain saapuneiden tuttujen kanssa kävelimme aamun alkaessa valjeta Melakujan päähän ruokinnalle, jolla tikka oli viimeaikoina viihtynyt. Paikkaan näkyivät hyvin myös lehtikuuset, joissa mekin olimme marraskuussa linnun nähneet. Odotinkin, että lintu muiden tikkojen tapaan heti yöpymäkolostaan lähdettyään, ensin nousee johonkin sopivaan puun latvaan, ennen kuin suuntaa ruokinnalle. Niinpä itse ainakin tähyilin pääasiassa lehtikuusille, muiden tuijottaessa ruokintoja.

Vuoden ensimmäiset havaitut linnut olivat yksittäisiä ylilentäviä keltasirkkuja, kohta alkoi talitiaisia saapua ruokinnalle, urpiaisparvi pyrähti lehtikuusissa, viherpeippoja lensi ylitsemme, variksia matkasi taivaalla pari isompaa parvea ja pari yksittäistä vihervarpusta lensi äännellen ylitsemme. Ruokinnan yli lentänyt koiras varpushaukka sai hetkellisesti ruokinnan talitintit hiljaisiksi, muutama naakka lensi taivaalla, punatulkkuja saapui lähipuiden latvustoon viheltelemään, 6 tilheä ja pieni kesykyyhkyparvi pyrähti ylitsemme.
Puolisen tuntia ruokintaa ja lehtikuusia vuoron perään tuijotettuamme, joku viimein huomasi lehtikuusten latvustoon jostain pyrähtäneen tikan, joka ääntelikin aktiivisesti – tammitikka! Lintu kiipeili hetken kohti lehtikuusen latvaa, äännellen koko ajan varsin aktiivisesti, mutta kohta jostain saapui samaan puuhun ensin närhi, joka säikäytti hieman tikkaa ja pian samaan latvaan laskeutui käpytikka ja ajoi tikan alemmas. Tammitikkakin jäi yhä lehtikuusiin, mutta me päätimme lähteä jatkamaan kohti uusia ekaekaa -pinnoja. Autolle kävellessämme vuodariksi tuli vielä harakka.

Sovimme jatkavamme Larssonin Kallen ja Kaukisen Markon kanssa ja suuntasimme Lahteen Polttimon sulalle. Kaverimme eksyivät jonnekin matkalla, joten olimme heitä ennen paikalla ja parkkeerattuamme, lensi ylitsemme komea kanahaukka. Sulalta pikku-uikku löytyi myös heti piilottelemasta pienessä sulassa kelluneen ison karahkan takaa. Uikku teki perinteisen katoamistempun eikä sitä näkynyt varttiin, mutta kun kaverimme viimein löysivät paikalle, se onneksi taas putkahti pian näkyviin ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Lahden keskustassa näkyi 7 tilhen parvi, mutta me jatkoimme Kallen Tiirasta kaivamien nuottien perässä Nikkilän kaupunginosaan, jossa oli viimepäivinä eräällä pihalla viihtynyt hullu metso. Pienen sompailun jälkeen löysimme oikeaan paikkaan ja pian eräältä pihalta saapui mies luoksemme kyselemään, että mitä oikein etsimme. Kun sanoimme, että etsimme paikalla liikkunutta metsoa, tämä melkein suuttui ja sanoi, ettei Kallea saisi viedä mihinkään! Hetken ihmeteltyämme tajusimme, että hän oli nimennyt metson Kalleksi! Kun kerroimme, että halusimme vain nähdä ja korkeintaan kuvata Kallen, mies rauhoittui ja kertoi, mistä sitä kannatti hakea. Pienen metsäisen lumihankikävelyn jälkeen, kävelimme viereistä tietä, jossa taas törmäsin yhteen isäntään, joka kertoi, että Kalle oli viettänyt koko edellisen päivän hänen pihallaan ja saattaisi nyt olla naapurin pihalla. Jatkoimme naapuritalolle ja sieltähän se Kalle löytyi – katoksen alta grillin päältä seisoskelemasta! Hetken metsoa kuvattuamme, jatkoimme kohti Kujalan jäteasemaa, josta oli juuri ilmoitettu 7 vuorihemppoa.

Kujalasta löytyi tietysti varislintujen seasta korppeja ja oikealle ruderaattikasalle löydettyämme aloimme etsiä vuorihemppoja. Lintuja ei meinannut löytyä ensin millään, mutta plokkasin putkikasveja tonkivan pikkutikkakoiraan, joka olikin meille paljon parempi laji, sillä se oli uusi ekaekaapinna. Kohta löytyivät sitten vuorihempotkin, jotka olivat vain mukava vuodari. Matkamme jatkui kohti etelää ja Orimattilassa näimme eräällä suoralla puiden latvoissa 3 teertä. Ajoimme vauhdikkaasti aina Vantaalle saakka, jossa Sahamäessä ylitsemme lensi taas kanahaukka. Lopulta parkkeerasimme Veromiehenkylän Virkatielle, jossa pienen ravintolan edustalla ruokinnalla kökötti koko talven paikalla viihtynyt töyhtökiuru. Laji oli muuten minun100. ekaekaa -pinna kautta aikain!

Kalle ja Marko jatkoivat Espoon Friisilään yrittämään nokkavarpusia ja punarintaa, mutta meillä ei oikein ollut muuta pinnaa tiedossa kuin pari tavipaikkaa, joten suuntasimme Helsingin Vallilaan, jossa parkkeerasimme hankien keskelle Mäkelänrinteen uimahallin viereen ja kävelimme kohti gps-pistettä hieman epäuskoisina, että paikalla voisi mitään sorsia ollakaan. Mutta löytyihän sieltä pieni joki, jonka sillanalus oli sulana ja siinä värjötteli n.70 sinisorsaa joukossaan 2 naarastavia.

Koskapa olimme varsin lähellä Helsingin keskustaa, päätimme käydä katsomassa keskustan lumikaaosta ja yrittämässä, josko Forumin huuhkaja sattuisi olemaan vakiopaikallaan päivehtimässä. Huuhkajaa ei löytynyt, mutta vuodariksi näimme yhden harmaa- ja yhden kalalokin sekä yhden varpusen.

Koska valoa vielä riitti, suuntasimme vielä Espooseen ja Kaitalahdelle, jossa rämmimme todella syvässä hangessa aina lintutornille saakka yrittäen löytää viiksitimaleita, mutta tuuli oli niin kova, että homma vaikutti täysin toivottomalta. Lopulta ilta alkoi jo pimentyä, joten luovutimme ja suuntasimme Friisilään Mcdonaldsille syömään. Paikalle saapuivat nokkavarpusten kanssa epäonnistuneet Kalle ja Markokin ja juuri kun olimme hyvästelleet ja lähtemässä kotimatkalle, saimme tiedon, että Takavedon ralliporukka oli yrittämässä vielä lehtopöllöä Laajalahdella. Niinpä hurautimme mekin paikalle, sillä Lindénin Andreaksen matkinta voisi hyvinkin tuottaa tulosta tuulisellakin kelillä. Reilun vartin andy huhuili ja kerran kuulimmekin hyvin todennäköisen lehtopöllön kutuäänen, mutta valitettavasti aivan varmaksi ei tätä ääntä saatu.

2.1. lähdin vuodariretkelle Imatralle. Heti Vuokselle saavuttuani näin tietysti telkkiä, mutta Vuoksea ylittäessäni autoni yhtäkkiä hyytyi. Onneksi se kohta taas lähti käyntiin ihan normaalisti. Niinpä jatkoin kohti rajaseutuja ja Näträmälässä ylitseni lensi harmaapäätikka. Räikkölästä löysin helposti siellä jo jonkin aikaa viihtyneen hiiripöllön sekä kylän ruokinnalta pikkuvarpusten, hömötiaisten ym. seurassa viihtyneen järripeipon. Salo-Issakassa ruokinnoilla pyöri pari harmaapäätikkaa, töyhtötiainen sekä pähkinänakkeli ym. ja lähistöllä puiden latvoissa ruokaili 4 teertä.
Jatkoin Teppanalaan yrittämään siellä joulukuussa havaittua viitatiaista, mutta jouduin tyytymään viiteen peippoon. Vuoksen Itä-Siitolassa kellui telkkien seurassa uivelokoiras ja Tainionkoskella näkyi jään reunalla muutama merimetso. Niskalammella törmäsin Sojamon Esaan ja Anttiin sekä Kauppisen Kaukoon ja Liesman Jormaan, jotka olivat katselemassa ja kuvaamassa kuusten latvustossa liikkunutta suurta 26 linnun taviokuurnaparvea!
Keskusliikenneaseman sorsiensyöttöpaikalla sinisorsien seassa oli vielä kaksi komeaa albiinoa ja pari isokoskeloa lensi jokea seuraten ohitseni. Sitten päätinkin lähteä kotia kohti ja pointsasin enää koskikaran Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoelta.

Kova talvi ei oikein innostanut retkeilemään, sillä mitään uutta ei takuulla ollut ainakaan Parikkalasta löydettävissä. Niinpä keskityin tammikuun urheiluun, jota tulikin tehtyä ehkä hieman liikaakin. Seuraavan retken tein 6.1. Punnosen Pekan kanssa, kun kävimme Melkoniemen saloilla hiihtelemässä kuukkeleita etsien. Kuukkelit jäivät kuitenkin löytämättä, mutta vuodariksi näkyi sentään pyy ja Tarvaslammella näkyi harmaapäätikka.

7.1. kiertelin hieman oireillutta autoani testaillen ja Moskuunniemessä näin isolepinkäisen ja kohta perään Kangaskylällä toisen.

8.1. ajoin Melkoniemen saloille kokeilemaan toista kuukkeliparia, kun sain Pekalta kuulla, että paikalle pääsi aurattuja teitä pitkin. Itse en ollut yrittänyt havaita näitä lintuja kuin pari kertaa, mutta nyt linnut löytyivät heti kun nousin autosta. Harmi kyllä Pekalta ne olivat jääneet löytymättä edellisenä päivänä. Siikalahden kierros tuotti jo kolmannen isolepinkäisen pariin päivään.

9.1. havainnot olivat tuttuja: koskikara Simpeleellä, merimetso Vuoksella ja kanahaukka Toikansuolla. Yritystä oli enemmänkin, kävimme Pekan kanssa mm. Taipalsaarella yrittämässä turkinkyyhkyä, mutta sitä ei löytynyt.

14.1. lähdin yhä vain enemmän ja enemmän temppuilleella autollani kohti Hankoa, mutta auto hyytyi neljä kertaa jo ennen Imatraa, joten kurvasin sen Auto-Sunin pihaan ja jätin sinne. Kaasarista löytyi joku vuoto ja jätin autoni sinne korjattavaksi ja jatkoin Kirkkonummelle junalla. Onneksi sain vanhemmiltani heidän uutta Poloaan lainaan, joten saatoin seuraavana aamuna jatkaa Hankoon pienelle retkelle ennen Bongariliiton hallitusviikonlopun alkua.
Hankoon päästyäni ajoin suoraan Hangonkylään, josta täsmälleen Tiiran osoittamasta kyyhkypaikasta löysin heti ensimmäisen kyyhkyn – puun latvuksessa kyyhötti 17 asteen pakkasessa uuttukyyhky. Hetken käveltyäni löysin lähimänniköstä 17 sepelkyyhkyä ja 2 uuttukyyhkyä lisää ja palattuani autolle saapui viimein turkinkyyhkykin paikalle. Samalla tienoolla näin myös toistakymmentä peippoa.
Muuten Hanko oli todella talvinen. Meri oli täysin jäässä ja pienellä kiertelyllä näin vain pari harmaalokkia ja isokoskeloa kaukana laivaväylien yllä lentämässä. Yksi kottarainen lensi ylitseni keskustassa, mutta muuten oli hiljaista. Lopulta jatkoin Tvärminneen, jossa vietimme Bongariliiton kokousviikonloppua leppoisissa merkeissä. Itsehän olen hallituksen varajäsen, mutta nyt paikalle oli pyydetty saapumaan kaikkia, myös varajäseniä, ja ihme kyllä kaikki myös paikalla olivat. Lopulta päädyin valituksi Bongariliiton Työvaliokuntaan, joka ei ehkä ole se kaikkein leppoisin pesti lintuharrastuskentällä, mutta onhan Etelä-Karjalassa jo tullut totuttua monenlaiseen, joten eiköhän homma toimi ihan kaiken muun ohella?
Kokoukset saatiin päätökseen 16.11. puoliltapäivin ja ruokailun jälkeen jatkoin Kirkkonummelle, jossa varsin pian hyppäsin junaan ja lähdin kotia kohti. Tiistai-iltapäivästä ehdin hakemaan huolletun autoni Imatralta ja toivottavasti nyt vihdoin autossa alkaisi toimia muutkin osat yhtä luotettavasti kuin moottorin hälytysvalo!

20.1. Siikalahden ympäriajo tuotti vain 9 teeren parven. Terveyskeskuksen vieressä talon räystään alla kesykyyhkyt jo aloittelivat ilmeisesti soidinmenoja, sen verran kovaa oli kujerrus.

21.1. suuntasimme Hannan kanssa Imatralle, josta oli edellisviikonloppuna Taajamakävelyssä löytynyt uusi viitatiainen. Lakasenpellolla kävelimme hetken kunnes viimein kuulimme tinttiparvesta ”pits-jä” -äänen ja viitatiainen löytyi kohta näkyvillekin. Myös varpushaukka näkyi. Niskalammelta löysimme naaras valkoselkätikan sekä puukiipijän, Vuoksen yläpuolen seulonta tuotti 8 merimetsoa, 15 isokoskeloa, 1 albiinosinisorsan, uivelon sekä pari päivää aiemmin löytyneen silkkiuikun. Räikkölän hiiripöllö päivysti hienosti eräässä pihakuusessa ja pääsimme seuraamaan sitä aika läheltä. Yhden myyränkin se kävi pyydystämässä, mutta palasi taas samaan latvaan.

30.1. Pihabongasimme todella surkeassa tuulisessa kelissä ensin Tarvaslammella ja sitten vielä kotipihallamme, mutta lintuja ei pahemmin näkynyt. Tarvaslammella sentään 35 talitiaista, 28 keltasirkkua, 12 ohilentänyttä korppia ym.