. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Joulukuu

Joulukuu oli niin talvinen, ettei retkeily ollut kovinkaan mielekästä. Lisäksi korkea bensan hinta ja vielä pitkältä syksyn lomareissulta maksamatta olleet Visa-laskut saivat minut tekemään päätöksen, että tänä talvena ei retkeillä turhaan.

2.12. kävin Lappeerannassa koulutuksessa ja matkalla tein pikapysähdyksen Imatran Vuoksella, joka oli pahemmin jäässä kuin monena talvena pahimmillaan. Yksi harmaalokki ja pari merimetsoa näkyi telkkien ja sinisorsien ohella, ei edes isokoskeloita saati mitään parempaa kuitenkaan.

3.12. tarkistin muutamia lähiseudun ruokintoja, mutta havainnot jäivät töyhtötiaisiin ja puukiipijään.

4.12. olikin sitten perinteisen Päivän talviralli vuoro. Osallistuimme Hannan kanssa kisaan varsin leppoisalla asenteella, ilman mitään varteen otettavia pohjustuksia saati edes kunnon rallisuunnitelmaa. Aamuseitsemältä aloitimme Melkoniemen metsistä ja upeasta pöllökelistä huolimatta emme kuulleet lainkaan etsimiämme viirupöllöä tai huuhkajaa. Avauslajiksi saimme minipöllön eli varpuspöllön, joka vihelteli aktiivisesti kelin pikkuhiljaa muuttuessa huonommaksi. Kohta satoikin sitten lunta oikein urakalla. Kävelimme reilu kilometrin lumisia autoteitä katsomaan kuukkeleita ja matkalla havaitsimme perustiaiset sekä hippiäisiä ja pyyn. Tarvaslammen ruokinnalta hoitui muutama muu peruslaji, muttei mitään parempaa. Parikkalan kylän kesykyyhkyt, naakat ja varpuset hoituivat helposti, joten päätimme vielä koluta muutamat parhaat ruokinta-alueet Satumäen ja Kirkonkylän. Satumäestä löytyikin peippo ja Kirkkorannasta pähkinänakkeli. Myös puukiipijä oli yhä paikalla Tetrisuolla. Siikalahden kierros tuotti ainoastaan valkoselkätikan. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että olimme käyttäneet lintuköyhässä Parikkalassa aivan liian paljon aikaa! Jatkoimme Rautjärvelle, josta hoidimme koskikaran Kokkolanjoelta ja sitten jatkoimme kohti Imatraa. Ajokeli oli aivan hirvittävän huono! Taivaalta satoi väliin lunta, väliin alijäähtynyttä vettä ja tuulilasi ja pyyhkijät jäätyivät koko ajan aivan täysin. Ihmeeksemme kuitenkin 6-tien varressa Lamminkylän isolla myrskytuhoalueella lähes ainoiden pystyssä olleiden mäntyjen latvoissa oli niin ukkometso kuin teerikin meille pinnoiksi. Vuokselle päästyämme pointsasimme ensin tietysti telkän ja sinisorsan, mutta pian löytyivät myös tuttu harmaalokki, merimetsoja sekä muutama isokoskelo. Mellonlahdella olimme jo turhan myöhään, sillä linnut eivät enää olleet kovin aktiivisia. Pyrstötiaisparvi sentään löytyi ja tämä jäi meidän viimeiseksi lajiksemme, nro 34, sillä päätimme olla jatkamatta enää pitemmälle, vaikka ralliaikaa oli vielä pari tuntia jäljellä. Varsinkin kun sain tiedon Porista löytyneestä mustakurkkurautiaisesta, jota päätin olla lähdössä katsomaan, teimme niin, että tipautin Hannan Imatran rautatieasemalla junalle ja lähdin itse ajamaan kohti etelää.

Lappeenrannasta nappasin Caireniuksen Sampsan kyytiin ja vailla mitään järkevää suunnitelmaa lähdimme pimeässä ajamaan kohti Poria. Jossain Tampereen paikkeilla aloimme soitella halpoja majoituspaikkoja läpi Porin lähistöltä, mutta yksi toisensa jälkeen oli joko täysi tai kiinni. Lopulta soitin vanhalle ystävälleni Hannes Tiiralle, jota olin useampana kesänä avustanut Parikkalan yölaulajaretkillä, sattuisiko tämä tietämään mitään hyvää majapaikkaa ja hän ystävällisesti tarjosi meille majoituksen mökiltään! Ilta yhdentoista aikaan olimme perillä ja rallin ja pitkän ajon uuvuttamina sammahdimme pian.

5.12. heräilimme kahdeksan aikaan ja pian suuntasimme läheiselle ABC:lle kunnon aamiaiselle. Kohta jatkoimme kohti Pihlavan Kaunismäkeä, josta kohta tulikin tieto, että mustakurkkurautiainen oli yhä paikalla! Olipahan helpotus! Pian olimme perillä ja paikalla oli vasta muutama muu orni. Pienen odottelun jälkeen lintu pomppasi tiheän pihapuskan juurelle näkyviin ja upea elis oli tosiasia! Kyseessä oli jopa 12 elikseni Suomesta tälle vuodelle ja WP-pinna numero 615. Lintu oli todella piilotteleva ja keli todella synkkä, joten kuvia en siitä juuri saanut, vaikka lähimmillään se kävi vain muutaman metrin päässä meissä kuusiaidan alla. Lopulta päätimme lähteä jatkamaan muille kohteille. Ensin ajoimme Toukariin, josta löysimme helposti lintutorin viereiseltä ruokinnalta viitatiaisen. Sitten teimme hullun päätöksen ja lähdimme ajamaan kohti Lapuan Alajokea, josta oli edellisiltana löytynyt tunturipöllö. Sampsalla oli kova yritys saada uutta vuodariennätystään kovemmaksi ja laji yhä puuttui listalta. Niinpä ajoimme suorinta reittiä havaiten matkalla pohjantikan, koskikaran, fasaaneja ja kanahaukan, aina Alajoen lintutornille saakka, jossa olimme perillä iltapäivästä. Keli oli muuttunut nyt kylmäksi ja tuuliseksi, joten tornissa oli todella vilpoista! Pulmusparvi, tuulihaukka ja isolepinkäinen löytyi isolta peltoaukealta nopeasti, mutta ukulia ei näkynyt. Tapasimme linnun löytäjän, joka kertoi, että lintu oli löytynyt vasta ihan iltahämärissä, joten päätimme olla paikalla niin pitkään kuin vain näki. Lopulta auringon laskettua näkyvyys meni niin huonoksi, että meidän oli annettava periksi ja lähdettävä pitkälle ajomatkalle kohti kotia.

6.12. Itsenäisyyspäivänä teimme pienen kävelylenkin läheisille ruokinnoille, mutta havainnot jäivät pariin kuusitiaiseen.

8.12. Simpeleellä näin pari koskikaraa sekä tälle talvelle harvinaisen 30 tilhen parven. Sitten alkoivatkin sellaiset kelit, ettei ulos ollut juuri asiaa. Väliin satoi lunta oikein urakalla ja väliin oli sellaiset paukkupakkaset, että autoa en viitsinyt käynnistää lainkaan vaan kuljin töihinkin pyörällä. Toki valoisa aikakin oli niin lyhyt, että aamulla töihin mennessä ja taas töistä palatessa oli säkkipimeää!

18.12. suuntasimme Lappeenrantaan jouluostoksille ja pysähdyimme matkalla pikaisesti Imatralla. Teppanalan viitatiaista emme löytäneet, ainoastaan runsaasti tali- ja sinitiaisia sekä kuusitintin. Imatrankosken pikku-uikku oli kuitenkin hienosti aivan sillan vieressä ja jokunen merimetso näkyi myös.

Joulun tienoo oli todella vauhdikas, sillä urheilua tuli harrastettua enemmän kuin vuosiin. Niinpä sitä raaski sitten syödäkin jouluherkkuja oikein urakalla. Jouluaattona oli pakkasta lähes koko päivän meidän omassa mittarissamme -33,5 astetta, onneksi seuraavaksi päiväksi luvattiin reilusti lauhempaa, joten sovimme lähtevämme Ala-Kojolan Mikon kanssa suorittamaan perinteistä Siikalahden ympäri kiertävää talvilintulaskentaa.

25.12. aamulla pakkasta oli kuitenkin yhä -24 astetta, mutta pikkuhiljaa keli lauhtui ja päätimme lähteä liikenteeseen. Heitimme autolla sukset valmiiksi patotielle ja palasimme aloittamaan laskennan pihastamme hieman toivotusta aikataulusta myöhässä. Kävellen lähdimme kiertämään sitten ensin kylän paikkoja jatkaen sitten kohti Siikalahtea. Lintuja oli todella vähän! Ja kaikki tuntuivat olevan ruokinnoilla, joita ei juuri reitillemme osunut omaa ja naapureidemme ruokintoja lukuun ottamatta, joilla olikin mm. 25 viherpeippoa ja 30 urpiaista. Aseman lehtikuusista löytyi komea vanha koiras taviokuurna ja Siikalahden tielle päästyämme lensi editsemme 8 kuurnan parvi. Patotiellä saimme sukset allemme ja läheiseltä maatilalta löytyi perinteisesti paljon lintuja: 35 naakkaa, 20 harakkaa, 7 varista, 15 varpusta sekä 130 keltasirkkua. Siihen ne linnut sitten loppuivatkin! Koko Siikalahden kierto tuotti enää muutaman punatulkun sekä yhden närhen sekä yhden pyyn – ei mitään muuta! Tetrisuolle päästyämme ilta alkoikin jo pimentyä. Siikalahden kierto umpihangessa oli vienyt aikaa ja olimmehan alun perin päässeet liikenteeseen turhan myöhään.
Niinpä tein loppulaskennan seuraavana aamuna, mutta vaikka keli oli lauhempi, oivat linnut yhä täysin kateissa. Sinitiaisia ja talitiaisia sentään sain jonkin verran lisää. Yhteensä laskennassa näkyi 18 lajia mikä on kuitenkin aika lailla keskiarvotulos kuten oli lintujen yksilömääräkin 453 yksilöä.