Helmikuu 2011
Järkyttävän kylmä helmikuu
Talvi jatkui aivan järkyttävän kylmänä ja kolmenkymmenen asteen pakkaset eivät olleet harvinaisia. Kylmimmillään oma mittarimme näytti kuun puolivälin paikkeilla -37 astetta! Onneksi pikkuhiljaa aurinko alkoi lämmittää ja päivisin alkoi jo olla ihan kaunista, vaikka kylmää olikin. Lisääntynyt valo myös piristi kummasti!
Lintuja ei kuitenkaan juuri maisemissa ollut, joten retkeilyyn ei viitsinyt energiaa tuhlata. Autoakaan ei viitsinyt ihan turhasta startata. 3.2. kävin Simpeleellä urheiluliikkeessä asioimassa ja ohimennen Änkilänsalossa katsomassa sieltä löytynyttä hiiripöllöä. Kokkolanjoessa uiskenteli isokoskelo ja paluumatkalla Joukiossa kuusen latvassa istuskeli varpuspöllö.
6.2. käppäilin Kangaskylän parhailla ruokinta-alueilla ja näin yksinäisen tilhen sekä Satumäessä ylitseni lensi vihervarpunen äännellen. Seuraavana päivänä pihakoivussamme viivähti hetken isolepinkäinen.
12.2. kävin pelireissulla etsimässä Rautjärven Suomaankorvessa nähtyä lapinpöllöä, mutta en sitä löytänyt. Hiiripöllö oli yhä lähes samalla paikalla Änkilänsalossa. Kokkolanjoella näkyi pari koskikaraa.
16.2. taas pelireissulla, vaihteeksi Imatralle, näin Rautjärven Viimolassa pimeässä tien yli vilahtaneen viiru-/lapinpöllön.
20.2. oli vuorossa talvilintulaskenta ja johan olikin talvista! Aamulla herätessäni oli vielä -35 astetta, mutta kymmeneen mennessä aurinko jo lämmitti sen verran, että uskaltauduin lähtemään laskentaan, vaikka mittari oli yhä kolmessakympissä! Alkuun kävellessä en havainnut muita kuin varislintuja ja viherpeippoja, tiaiset ja varpuset taisivat yhä olla koloissaan? Pikkuhiljaa Siikalahden lähestyessä laitoin sukset jalkaan ja loppumatka meni suht vauhdikkaasti hiihtäen. Vaikka tiaiset pikkuhiljaa aktivoituivat, oli niitäkin niin vähän, etteivät ne juuri hidastaneet matkavauhtia. Lopulta havaitsin ennätysvähän lintuja, 253 yksilöä ja 17 lajia. Runsaimmat lajit olivat nekin yllättäen naakka 44 ja harakka 42 ennen talitiaista 40. Mukavimpia havaintoja olivat lähes vierekkäisissä puunlatvoissa paluumatkalla Kangaskylässä olleet varpuspöllö sekä isolepinkäinen.
22.2. Lötjösen Matti soitteli minulle, että oli ollut tarkistamassa pyynnöstäni Satumäellä Pihabongauksessa ilmoitettua mahdollista viitatiaista, jota toki olin itsekin käynyt useamman kerran etsimässä mitään löytämättä. Mattikin oli jo ruokinnalla havainnut kuusitiaisen sekä toisen tiaisen, jota piti hömötiaisena, mutta joku linnussa oli jäänyt vaivaamaan ja Matti oli päättänyt palata vielä paikalle. Nyt lintu oli sitten äännellyt ja kuulosti aivan viitatiaiselta! Kiiruhdin ruokatunnilla paikalle ja kuulinkin parikymmentä kertaa viitatiaismaista ääntä, mutten nähnyt lintua kuin vilaukselta. Työpäivän jälkeen palasin paikalle ja vihdoin myös näin äänen aiheuttajan ja kyllä, siinä oli Parikkalan kautta aikain ensimmäinen viitatiainen! Ja mikä hauskinta lintu lienee ollut paikalla syksystä asti, kuten talon asukas kertoi.
24.2. alkoi viimein kauan odotettu loma ja illalla pelini jälkeen ajoimme Helsinki-Vantaan lentoasemalle yön jäljellä oleviksi tunneiksi nukkumaan ja 25.2. aamuseitsemältä olimme check in:issa. Olimme matkalla 10 päiväksi Marokkoon ja Länsi-Saharaan hoitamaan vihdoin pahinta aukkoamme WP-pinnakohteena – haaveissa olisi jopa 20 uutta lajia! . Koko reissukertomuksen voit lukea tästä: Marokon ja Länsi-Saharan reissukertomus (210 lajia, paljon WP-pinnoja, yli 6000km autoilua, vähän nukkumista, vähän syömistä, paljon kuvia ja rankkaa retkeilyä!).