Maaliskuu 2011
Kevättä turhaan odotellessa
Maaliskuun alussa olimme yhä Marokossa. Koko reissukertomuksen voit lukea tästä: Marokon ja Länsi-Saharan reissukertomus (210 lajia, paljon WP-pinnoja, yli 6000km autoilua, vähän nukkumista, vähän syömistä, paljon kuvia ja rankkaa retkeilyä!).
Marokosta palattuamme otimme useamman päivän rennosti, sillä reissu oli ollut todella rankka! 12.3. kuitenkin päätin lähteä Mäntyharjulle bongaamaan siellä taas pitkän tauon jälkeen edellisenä päivänä nähtyä sibiricus isolepinkäistä. Lähdin matkaan jo aikaisin aamusta ja matkalla näin Parikkalan Joukionsalmella laulujoutsenen ja Suomenniemen Viirussa räkättirastaan. Perillä Mäntyharjun Kinnissä olin klo 8. Suojarinteen Potu olikin jo paikalla kuten myös Metsälän Timo ja pian paikalle saapui pari muutakin. Lepinkäistä ei kuitenkaan näkynyt ruokinnan lähistöllä, joten piakkoin hajaannuimme etsimään sitä lähialueilta. Lopulta etsin lintu noin 7 tunnin ajan, mutta sitä ei löytynyt. Talon isäntä kyllä kävi näyttämässä edellispäiväisiä kuviaan, joten kyllä lintu varmaan jossain paikalla yhä oli. Uskallan väittää, että mikäli kyseessä olisi ollut isolepinkäinen, olisimme sen löytäneet, mutta sibiricus viihtyy puskien ja pensaiden keskellä, joten sen löytäminen on paljon haasteellisempaa. Etsinnän aikana havaitsimme kuitenkin harmaapäätikkaparin, pari parvea pikkukäpylintuja, teeriä, pyitä jne.Luovutettuamme etsinnät, ajoimme Mäntyharjun keskustaan bongaamaan siellä talveaan vietäneen viitatiaisen, joka löytyikin nopeasti. Paluumatkalla kävin laskemassa Imatran Vuokselta 410 harmaalokkia ja niiden joukossa oli myös merilokki. Palattuani kotiin kävimme anoppilassa Tarvaslammella saunomassa ja kotiin lähtiessämme kuulimme pihalle puputtavan helmipöllön.
13.3. kävin Siikalahdella lyhyellä staijilla, mutta havainnot jäivät yhteen soidinlentoa esittäneeseen varpushaukkaan. 14.3. pihasemrassamme vietti aikaa pähkinähakki, josta tulikin lähes jokapäiväinen tuttavuus loppukuuksi. Se ruokaili sembrassa ja sen alla paksun lumihangen päällä viihtyen juuri automme vieressä. Niinpä pariin otteeseen kuvailimme sen touhuiluja.
18.3. Siikalahdella kolmen tunnin aikana näkyi mukavat 5 merikotkaa, joista ensin 2 muutti yhdessä ja sitten 3 yhdessä tuntia myöhemmin. Myös 30 harmaalokkia lensi pääasiassa eteläisiin ilmansuuntiin, olivat tainneet käydä toteamassa, ettei Vuoksea pohjoisemmaksi ole vielä asiaa. Myös palokärki näkyi.
19.3. oli vuorossa perinteinen Erämaaralli. Tällä kertaa vuorossa oli taas Rautjärven ja Ruokolahden alue ja meidän lohkoksemme arvottiin kaikkein kauimmainen Ruokolahden Utulan, Hauklapin ja Akkalan lohko. Yövyttyämme Pitkäjärven kämpällä, suuntasimme jo kahdelta kohti rallialuettamme. Aloituspaikkaan ehdimme juuri kolmeksi eli Puumalantien Ruokolahden ja Puumalan rajalle. Kiertelimme alueemme parhaita teitä koko pimeän ajan tiuhaan pöllöpysähdyksiä tehden, mutta lopulta ainoa pöllömme kuului vasta aamulla Utulassa, jossa vihelteli varpuspöllö. Tiesimme jo etukäteen, että alueemme olisi yksi kisan köyhimmistä, mutta pian aamun valjettua meille selvisi, ettei metsissä ollut juuri mitään muita lintuja kuin hömö- ja töyhtötiaisia. No, ne olivat kisassamme pistelajeja, joten keskityimme niiden laskemiseen. Havaitsimmekin päivän aikana 52 hömppää ja 18 tötiä. Muita päivän aikana tehtyjä parempi havaintoja olivat 26 teertä, 3 pyytä, soidintava kanahaukka, puun latvassa kököttänyt varpuspöllö, palokärki, harmaapäätikka, 14 käpytikkaa, 2 puukiipijää, 14 punatulkkua ja 8 pikkukäpylintua. Lopulta vältimme kisassa viimeisen sijan parilla pisteellä. Illan vietot olivat taa mukavat – oli mukava nähdä monia tuttuja pitkästä aikaa!
Seuraavana aamupäivänä 20.3. staijailin muutaman taas Siikalahdella, havaiten 3 merikotkaa, 25 käpylinnun parven, isolepinkäisen, pari valkoselkätikkaa sekä pikkutikan.
22.3. Siikalahdelle oli saapunut jäälle seisoskelemaan joutsenpari, joka hätyytti aggressiivisesti toista kolmen joutsenen porukkaa pois reviiriltään. Valkoselkätikat rummuttelivat ja varpushaukka pyörähti taas taivaalla. 23.3. muutti taas parin tunnin käynnillä merikotka.
24.3. pihan pähkinähakki viritteli ”lauluntynkää” raakkuen heti aamusta sembran viereisessä koivussa. Hieman oli siis jo fiilistä, että kevät saattaisi olla joskus jopa tulossa, mutta öisin oli yhä liian paljon pakkasta ja lunta oli yhä aivan liikaa!
Niinpä loppukuustakaan ei tapahtunut juuri mitään. Joutsenia saapui lahdelle lisää siten, että kuun viimeisenä paikalla oli jo aiemmin saapuneiden kolmikon sekä parin lisäksi myös pari neljän edellisvuotisen poikasensa kanssa. Kuun viimeisenä näkyi myös ensimmäinen muuttava hiirihaukka. Mutta vielä kuun vaihteen yönä oli pakkasta pitkälti toistakymmentä astetta, mutta heti seuraaville päiville luvattiin keväisempiä kelejä.