. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Tosi talvinen tammikuu

Ekaekaa Hangossa

Vaihdoimme vuotta vanhempieni luona Kirkkonummella, jonne oli saapunut myös Pirkan perhe. Kirkkonummella oli jopa ihan kunnon ilotulitus, joten siinä riitti Pirkan lapsilla ihmeteltävää. 1.1. tietysti suuntasimme heti aamusta retkelle. Oli vielä pimeää, kun ajoimme Siuntion kylpylälle, jossa Pirkan perhe majoittui. Söimme yllättävän köyhän aamiaisen ennen, kun jatkoimme Pirkan autolla kohti matkaa kohti etelää. Oma autoni oireili siihen malliin, ettemme uskaltaneet sillä lähteä. Hämärissä taivalsimme kohti Hankoa, kun piippari kertoi, että ”Takavedon porukka” eli Lindén, Jouhki, Aarniala ja kumppanit olivat jo hoitaneet kuningaskalastajan vuodariksi. Pikainen karttatsekkaus ja tajusimme, että seuraavasta risteyksestä pitäisi kääntyä, mikäli meitäkin kunkku kiinnosti. Ja noin varttia myöhemmin parkkeerasimme Raaseporin Pohjan Fiskarsin ruukin komeaan myllypuromaisemaan. Eikä meillä vieläkään ollut yhtään vuodenpinnaa, joten haaveilimme jo saavamme kuningaskalastajan ensimmäiseksi. No se oli tietysti turha luulo, sillä joessa oli 300 sinisorsaa, ylitsemme pyrähti puluparvi ja pari telkkääkin puljasi joessa. Mutta jo neljäs laji oli sitten kunkku! Ensin kuulimme vain sen ääntä, mutta pian lintu surahti jokea pitkin ja laskeutui vain noin 15 metrin päähän meistä oksalle ja pääsimme ihailemaan tätä jokien jalokiveä oikein toden teolla!
Päätimme vielä koluta jokea hieman esim. koskikaran toivossa, mutta ainoastaan punatulkku saatiin vielä vuodariksi. Mutta ajettuamme vain muutaman sataa metriä plokkasin pienen möykyn erään puun latvasta ja sehän se oli, miksi sitä luulinkin – varpuspöllö!

Suuren Raaseporin kunnan alueella näkyivät sitten seuraavatkin vuodenpinnat: varis, korppi, närhi ja talitiainen Karjaalla ja käpytikka ja harakka Tammisaaressa, ennen kuin vihdoin pääsimme Hankoon. Hangon keskustan läpi ajo tuotti sinitiaisen, räkättirastaan, harmaalokin, mustarastaan sekä naakan ja pian löysimme navigaattorin opastamina perille Länsisatamaan, jossa olikin lintuja tarjolla enemmänkin. Sinisorsien lisäksi näkyi isokoskeloita, 3 naurulokkia, 37 tukkasotkaa, kalalokki, nokikana, 8 kyhmyjoutsenta sekä tilhi. Takavetokin kurvasi paikalle ja heidän perässämme suuntasimme kohti Varisniemeä, josta reissun tärkeintä projektilajia muuttohaukkaa oli edellispäivinä nähty säännöllisimmin.

Staijikeli oli aika kehno, sillä pakkasta oli 12 astetta, tuuli oli kohtuullinen ja lisäksi merellä oli voimakas väreily. Merikotkia pyöri merellä kolme yksilöä, ylitsemme lensi kiertelevä hiirihaukka, merilokki määrittyi kaukaa väreilystä vuodariksi samoin kuin merimetsokin ja ylitsemme lensi Etelä-Suomessa virustaudin takia voimakkaasti vähentynyt viherpeippo äännellen. Lopulta jätimme paineisemmat ekaekaa-pinnaajat väijyyn ja lähdimme jatkamaan harvojen sulana vielä olevien lahtien kiertelyä. 4-tuulen tuvalla alkoi pyryttää sakeasti ja näkyvyys merelle meni todella surkeaksi. Silti löysimme 4 allia sekä uivelon 230 telkän seurasta. Itälahdella kellui telkkien ja tukkasotkien seurassa 3 lapasotkaa ja Högholmenissa löytyi hippiäisen lisäksi 50 laulujoutsenta, 2 uiveloa, 2 allia ja erään todella kaukana väreilyssä olleen saaren merimerkin päältä mielenkiintoisen näköinen möykky. Heti kun se osui putkeeni sanoin Hannalle ja Pirkalle, että tuo voisi olla se muuttohaukka. Mutta väreily oli todella paha, muoto oli hyvä ja sen tummin kohta näytti olevan päälaki, mutta välillä väreily oli niin voimakasta, ettemme olleet enää varmoja, oliko möykky lintu ollenkaan… Mutta onneksi se kohta ponkaisi lentoon, kun merikotka saapui saaren päälle kiertelemään ja välittömästi se nousi väreilyn yläpuolelle ja siinähän se oli monien etsimä muuttohaukka! Laitoimme tiedon Lintutiedotukseen ja jäimme ihailemaan muuttohaukan ja merikotkan kinastelua siitä, kumpi saisi merimerkille laskeutua. Lopulta merikotka joutui antamaan sinnikkäämmälleen periksi ja muuttohaukka laskeutui tukevasti takaisin merimerkille. Paikalle juuri oikeaan aikaan saapunut Leskelän Pekka lupautui jäädä pitämään haukkaa hallinnassa, joten me päätimme liueta paikalta. Suurin osa bongareista kuitenkin hoitaisi linnun ennemmin Långöreniltä, jonne se myös näkyisi kuin Högholmenista, jonne oli kuitenkin kohtalainen kävely parkkipaikalta.

Tiilitehtaan rannassa näimme vielä pari uiveloa, ennen kuin lähdimme kohti Siuntiota, josta jatkoimme sitten vielä Hannan kanssa Kirkkonummelle.

Tuuri loppuu

2.1. Hanna lähti aamusta vielä Eläinmuseolle viimeistelemään dioraama-maalauksiaan ja itse olin suunnitellut lähteväni retkelle, mutta autoni päätti toisin. Kytkin jämähti pohjaan heti alkumetreillä ja sain sen vain juuri ja juuri ajettua lähimmälle huoltamolle, jossa ei tietenkään näin lauantaina ollut korjaaja paikalla. Niinpä auto jäi sitten siihen.

3.1. vanhempieni ikkunasta näimme kanahaukan ja Hannan kanssa kävimme isäni autolla Espoon Kaitalahdella pikaretkellä, vaikka pakkanen olikin todella kova. Jo matkalla näimme varpuspöllön ja perillä näimme 30 vihervapusta ja kuulimme ruovikosta viiksitimalien hentoista ääntelyä. Pirkan kanssa lyhyellä kävelyllä Pappilanmäellä näimme varpusia, 50 viherpeippoa sekä 2 tikliä. Iltapäivällä nousimme Hannan kanssa junaan ja matkasimme kotiin Parikkalaan.

Autoni jäi siis Kirkkonummelle ja päätin saman tien, että se saisi myös sinne puolestani jäädä! Niinpä tutkin nettiä ja varsin pian löysin lupaavan oloisen uudemman auton, yllätys-yllätys samanlaisen Berlingon. Pienen puhelinrumban jälkeen tulin siihen tuloksen, että autoa pitäisi käydä katsomassa. Itselleni ei siihen ollut mitään mahdollisuuksia, sillä vuodenvaihteessa omat työkuvionikin menivät aivan uusiksi, kun siirryimme Etelä-Karjalan Sairaanhoitopiiriin, mikä tarkoitti sitä, että juuri mikään ei työssäni säilynyt entisellään. Onneksi isäni oli valmis käymään Hämeenlinnassa katsomassa autoa ja käynnin jälkeen oli selvää, että siellä odotti uusi autoni. Enää piti saada vanha auto siihen kuntoon, että siitä saisi vaihdossa jotain, liikkumattomasta autosta kun ei saisi mitään kuin romuttamolta. Onneksi uudessa autossakin oli joku pieni kolhu, jonka liike oli päättänyt korjata, mikä tarkoitti koko takakontin maalauttamista, joten aikaa jäi myös vanhan autoni kytkimen korjaukseen.

Pääosin ekoretkeilyä

Niinpä olin seuraavat 3 viikkoa ekoretkeilijä ja kuinka ollakaan, koko tämän jakson oli lämpömittari tukevasti -20 asteen alapuolella! Oli siis aivan järkyttävän kylmää!

4.1. kuitenkin suuntasin Lötjösen Matin uudelleen löytämien taviokuurnien perässä ruokatunnilla pyörällä Satumäkeen, josta en vielä ensimmäisellä käynnillä löytänyt taviokuurnia, mutta 8 nokkavarpusta! Toisella yrittämällä 10 kuurnaakin löytyivät ja vuodariksi tulivat myös pikkuvarpunen, urpiainen ja keltasirkku, myös 7 vihervarpusta pyrähti ohitseni.

5.1. kiertelimme Satumäessä Punnosen Pekan ja Kiljusen Jarin kanssa ja kuurnien ja nokkisten lisäksi löysimme myös pari kuusitiaista sekä pähkinänakkelin! Tulipa vuodari hömötiaisestakin. Siikalahdella näimme komean viirupöllön ja Melkoniemen saloilla puukiipijän ja töyhtötiaisia, mutta kuukkelit pysyivät näin kovalla pakkasella piilossa. Rautjärven Kokkolanjoelta yritimme vielä pikaisesti pikku-uikkua, mutta löysimmekin 3 laulujoutsenta sekä tietysti pari koskikaraa.

Taajamatakseerausviikonloppu

8.1. saapui Suojarinteen Miika retkeilemään lintuisammalle puolelle Etelä-Savon rajaa ja iltapäivän aikana näimme kaikki Satumäen linnut sekä huikeat kolme varpuspöllöä, joista kaksi Siikalahdella ja yhden Koitsanlahdella sekä Rautjärven Kokkolanjoen pikku-uikun ja vielä iltapäivän hämärissä harmaapäätikan Siikalahdella.

9.1. oli perinteisen Imatran lintukävelyn vuoro. Lähdimme Parikkalasta siten, että pääsimme Imatralle alueellemme sopivasti aamuyhdeksäksi. Alueemme oli Jakola-Rajapatsas ja aloitimme Kuparilta, josta siirryimme Jakolaan, josta sitten pikkuhiljaa valuimme ylöspäin kohti Rajapatsasta. Pakkasta oli tuttuun tapaan noin 20 astetta, joten aika paljon liikuimme päivän aikana autolla ja kävelimme vain parhaat paikat läpi, yleensä siten, että hajaannuimme ”potun” kanssa eri katuja koluamaan. Heti aloituksemme oli aivan huikea, kun näimme tehtaiden ja joen höyryissä taivaalla lentäneen pienen vesilinnun tapaisen otuksen, josta meillä ei ollut alkuun aavistustakaan, mikä se oli! Lopulta olimme melko varmoja, että pikku-uikku se siellä taivaalla lämpimikseen räpisteli! Kuparissa näimme yhdeksi ensimmäisistä linnuistamme isolepinkäisen ja Jakolasta löytyi heti komea 38 punatulkun parvi, kuusitiainen, räkättirastas, varpushaukka sekä kanahaukka. Valitettavasti koko loppupäivä ei ollutkaan sitten samanlaista ruusuilla tanssimista, mutta ihan mukavaa oli. Emme jäätyneet kertaakaan liiaksi ja lintuja näkyi aina sopivien taukojen jälkeen ihan mukavasti. Parempia lajeja löytyi vielä mustarastas, tikli, vihervarpunen sekä komea kahden kanahaukkakoiraan yhteissaalistusyritys. Koko päivän summia osaltamme olivat mm. 34 käpytikkaa, 81 sinitiaista, 296 talitiaista, 157 pikkuvarpusta, 7 varpusta (vähissä ovat!), 185 viherpeippoa, 100 punatulkkua sekä 215 keltasirkkua.
Ennen purkua ehdimme käydä Vuokselta hoitamassa Itä-Siitolan kanadanhanhen sekä keskusliikenneaseman 2 uivelokoirasta sekä pikku-uikun (toinen lienee ollut yhä lentelemässä?). Illan vietot olivat taas mukavat vaikka valtaosan kävelyporukasta olikin vähän turhan kiireistä, eikä lopulta yöpyjiksi jäänyt ketään muita kuin me.

10.1. kävimme taas aamusta keskusliikenneasemalla, josta nyt löytyi kaipaamamme allikin ja suuntasimme sitten kohti Lappeenrantaa. Itä-Siitolan ja Konnunsuon kierros tuotti vain muutaman teeren. Toikansuolta löytyi tuttuun tapaan pari tavia, kanahaukka, pari räksää sekä urpiaisparvesta tundraurpiainen, pikkutikka kolusi talventörröttäjiä innokkaasti äännellen. Kourulanmäestä löytyi viherpeippoparvesta jo muutaman päivän Toikansuon ja Kourulanmäen väliä sahannut hemppo, mutta sen kavereita toista hemppoa ja paria vuorihemppoa ei valitettavasti löytynyt. Yksinäinen tikli lensi vielä ylitsemme Myllymäessä, mutta muuten talvisessa ja todella lumisessa Lappeenrannassakin oli hiljaisempaa kuin vuosiin.

Kyllä on kylymä!

Satunnaiset Satumäen ja kylän pyöräilyt eivät tuottaneet ihmeitä ennen kuin 16.1. Hannan kanssa näimme Satumäessä yli lentäneen nuoren harmaalokin. Mihinköhän sekin oli muka menossa ja mistä tulossa? Samana päivänä pihapiirissämme pyöri komea 250 tilhen parvi, joille kävimme viemässä vanhat marjamme pakastimesta.

22.1. otin iltapäivästä junan Kirkkonummelle ja 23.1. aamusta ajoin ajokuntoon huolletun vanhan autoni Hämeenlinnaan, jossa vaihdoin sen uudempaan vuosimallin 2005 syvänsiniseen Berlingoon, jonka mittarissa oli melko tarkalleen kymmenen kertaa vähemmän kilometrejä kuin vanhassa eli vain 28000. Ajoin iltapäiväksi vielä Lappeenrantaan, jossa pidimme EKLY:n yhdistyskäyttäjä- sekä hallituksen kokoukset ennen kuin pääsin jatkamaan kotiin.

Järkyttävät pakkaset sen kuin jatkuivat ja linturetkeily jäi vähiin. 26.1. näin vielä kaksi kuurnaa Satumäessä ja 27.1. räksän kylillä ja illalla sairastuin oikein kunnon virustautiin, joten seuraavat pari päivää meni sängyn pohjalla.

30.1. suuntasin vielä pahasti toipilaana Savonlinnaan jääkiekkopeliin ja hoidin matkan varrella Nousialan jätekeskuksesta maakotkan vuodariksi.

Pihabongaus

Kuun viimeisenä kävin Tyrjän Joensuunjoella aivan järkyttävässä lumipyryssä katsomassa koskikaraa ja onneksi lumisade taukosi päivällä puoleksi tunniksi, että saimme Hannan kanssa kotipihallamme osallistuttua Pihabongaukseen. Lintuja ei alkuun ollut liikkeellä juuri lainkaan, mutta pienen suhistelun ansiosta puun latvuksista pelmahti yhtäkkiä pihallemme jopa 60 tali- ja 15 sinitiaisen parvi. Yksinäinen räkättirastas kierteli kylän päällä ja käpytikka sekä kolme pulua olivat muut mainittavat linnut tällä kertaa. Sen sijaan iltapäivällä pihaan ilmestyi 19 tilhen parvi sekä pienessä viherpeippoparvessa ollut tikli, joka intoutui jopa täyteen lauluun. Olikohan otuksella jo hieman kevättä rinnassa, sillä pakkaset olivat viimein hellittämässä!