Kesäkuu 2009

Kuusamoralli

Kesäkuun ensimmäinen viikko meni Kuusamossa ralliin kovassa tuulessa ja muutenkin kalseassa kelissä pohjustellessa. Öiset pohjustukset eivät osaltani olleet kovinkaan tuottoisia. 1.6. Oulangan keikan tein yhdessä Salokankaan Jukan kanssa ja parhaimmiksi haviksiksi löytyi riekko, piekana, tuulihaukka, ampuhaukka, käenpiika, koskikara, kaukana Venäjän puolella lennähtänyt viirupöllö sekä Juumasta paluumatkalla löytynyt naakka.

2.6. yö meni Aarnialan Jaakon kanssa erinäisiä lutakoita Kuusamon itäpuolella kierrellessä. Pohjansirkku, heinätavipari, 2 lapasorsaa, metso, riekko, kottarainen sekä Keskustan tienoon pikkuvarpunen olivat päivän mainittavimmat havainnot.

3.6. olimme taas ilta kymmenen aikaan lähteneet koluamaan Jaakon kanssa potentiaalisia sinirintapaikkoja ja olimme aika kaukana Rukan luoteispuolella, kun katsoin huvikseni kännykällä Lintutiedotuksen viestit, josko päivän aikana olisi jotain jossain nähty. Kauhukseni heti ensimmäisenä viestinä oli amerikanjääkuikka klo 21.47 Kemijärvi Pirkka Aalto! Olin kyllä huomannut, että Pirkka oli kertaalleen minulle yrittänyt soittaa, mutta olinpa itsekin häntä tavoitellut aamulla, joten enpä arvannut, että kyseessä olisi ollut mitään normaalia kummempaa. En kuitenkaan enää ilta yhdentoista jälkeen herättyäni ollut kehdannut tälle soitella.
Pitihän elistä päästä bongaamaan, kun matkaakaan ei ollut kuin 100km. Ongelmana oli kuitenkin se, että Jaakko oli kyydissäni, eikä tätä kiinnostanut lähteä immeriä katsomaan. Niinpä heitin ensin Jaakon 40 kilsan päähän väärään suuntaan Kuusamoon, jossa Jaakon oli suunnitelmankin mukaan tarkoitus pyöräillä koko aamu. Sitten vasta pääsin lähtemään kohti Kemijärveä, jonne Kuusamosta oli 140km. Onneksi ainoa muu liikenne matkan varrella oli kaksi hirveä ja kourallinen poroja, joten matka sujui varsin nopeasti. Kahden aikaan yöllä pääsin viimein perille ja onneksi Pirkka ja pari paikalle saapunutta bongaria olivat yhä paikalla pitämässä lintua hallinnassa, sillä se oli uiskennellut jo varsin kauas ja oli hädin tuskin tunnistettavissa nukkuessaan. Puolessa tunnissa lintu ei suostunut heräämään, joten yritimme Pirkan kanssa päästä lähemmäksi lintua ajamalla lahden toiseen päähän, mutta sieltä ei kerta kaikkiaan mitenkään päässyt rantaan, joka oli sankan metsän ja parin jyrkänteen takana reilun kilometrin päässä tiestä. Lopulta käytimme Pirkan paikallissuhteita hyväksemme ja ajoimme Sellulle, jonne Pirkalla oli autokohtainen lupa päästä suljetusta portista sisään milloin tahansa. Niinpä pääsimme lopulta näkemään linnun varsin läheltä, mutta yhä sitkeästi nukkuen.
Päätin lähteä vielä kiireellä takaisin Kuusamoon, jotta ehtisin pohjustaa suunnitellut kohteeni hyvään lintuaikaan aamulla. Puolisen tuntia ajettuani Pirkka soitteli ja ilmoitti, että amerikanjääkuikka oli ottanut siivet alleen ja lähtenyt! Olipahan tuuri, että olin ehtinyt käydä paikalla! Ehdin vielä hyvin kierrellä pohjustuspaikkanikin, mutta jänkäkurppaa ja 3 vesipääskyä kummempaa ei löytynyt. Keskustasta Jaakon haettuani löytyi kyllä aiemmin Tiiraan ilmoitettu mustavaris sekä pari lapinsirriä, mustalintua ja silkkiuikku.

4.6. pohjustimme yhdessä pohjoiseen ohikulkumatkalla olleen Suojarinteen ”potun” kanssa Valtavaaralla, jossa kuului tietysti tänä vuonna joka mäennyppylän sinipyrstöjä sekä pari peukaloista ja kuukkeleita. Rukan virtavästäräkki näkyi ja kuului myös, muttei muuta ihmeellistä. Olimme sopivasti Konttaisen parkkipaikalla taas kuuntelemassa yhtä sinipyrstöä, kun piippariin tuli pikkukiljukotka, joka oli suuntaamassa suoraan meitä kohti. Hetken odoteltuamme saapui rallijoukkueemmekin paikalla Jukkaa lukuun ottamatta eli Jaakko, Vesa Jouhki sekä Andreas Lindén. Päätimme siirtyä läheiselle Virkkulan mäelle kotkaa vastaanottamaan. Mitään ei meinannut näkyä, mutta kohta tuli päivitysviesti, että lintu oli yhä tulossa meitä kohti ja pian löysimmekin sopivan näköisen kotkan jatkamassa kaukana kohti itää. Lintu jatkoi kovaan vastatuuleen aktiivista matkalentoaan eikä tehnyt kuin pari vaivaista kaartelua koko havaintoaikana, mutta kaikki näkemämme tuki hyvin pikkukiljukotkamääritystä, joten laitoimme päivitysviestin muiden lähinnä Rukan suunnassa odotelleiden rallijoukkueiden tiedoksi. Lopulta lintu laski niin alas, että se katosi meillä puiden latvojen taakse. Linnusta näkemämme tuntomerkit jäivät muotoon sekä vaaleisiin peitinhöyhenkenttiin, joten meidän oli helppo uskoa jo kahden porukan tekemiin määrityksiin. Lopulta kuitenkin saimme tietää, että ensimmäinen porukka oli ilmeisesti nähnyt aivan eri linnun kuin mikä oli lopulta saapunut meille. Toisen hälytyksen tehnyt porukka oli päivittänyt ensin merikotkan pikkukiljukotkana ja tämä merikotka ei koskaan saapunut meille asti, mutta sen vanavedessä oli tullut toinen kotka, josta tämä porukka oli ottanut kyllä kuvia ja seurannut sitä jopa puoli tuntia, muttei silti ollut siitä koskaan laittanut mitään tiedotusviestiä. Juuri tämä kotka sitten saapui meillekin nähtäväksi, muttei siis koskaan tullut lähemmäksi vaan pysyi kokoa havaintoajan useamman kilometrin etäisyydellä. Illalla saimme sitten tiedon, että kuvien kotkaa pidettiin keisarikotkana ja olipa osa joukkueestammekin nähnyt kuvat. Omassa havaintotilanteessamme olimmekin kerran hetken ihmetelleet, miksi linnun peitinhöyhenkentät näyttivät niin perhanan vaaleilta, mutta tulkitsimme sen valon sekä tietysti etäisyyden aiheuttamaksi. Silti meitä kovasti vaivasi se, että lintu oli kyllä ollut kaikin puolin aivan clarinan muotoinen, pienipäinen, lyhytpyrstöinen ja roikkosiipinen – ei siis lainkaan keisarikotkan mallinen… Vasta päivää myöhemmin näimme koko porukalla huonolaatuiset pari kuvaa linnusta, mutta siis rallin porussa ja kovassa härdellissä. Noissa kuvissa ei kyllä ainakaan ollut pikkukiljukotka!
Nyt jälkiviisaana kuvia huonolaatuisia kuvia hieman lisääkin katselleena ja muiden kommentteja kuulleena, pitäisin lintu jonkin asteisena vaaleana ns. puoli-fulvescens kiljukotkana. Tähänhän kaikki maastossakin tekemämme havainnot linnusta lopulta täsmäisivät parhaiten.

Mutta palataanpa Kuusamoon… 5.5. klo 9.00 aamulla alkoi sitten ralli! Joukkueemme Takaveto aloitti kovassa tuulessa ja tuiskussa alkaneen rallin armottoman pähkäilyn päätteeksi Valtavaaralta, mikä oli virhe. Keli oli todellakin aivan hirveä! Tuuli oli kova ja aina väliin satoi LUNTA! Parin kymmenen minuutin rallin jälkeen meillä oli koossa kolme lajia: pajulintu, peippo ja järripeippo! Konttaisella sentään kuului sinipyrstö ja hoidettuamme närhen ja nähtyämme myös suokukon jatkoimme Rukan Vuosseliin hoitamaan virtavästäräkin. Jatkettuamme matkaa näimme mehiläishaukan, jota ei kuitenkaan nähnyt kuin 3 viiden hengen joukkueestamme, joten se laji jäi saamatta. Vuotungin tienoilla hoitelimme metsähanhet, heinätavi, vesipääskyt sekä mm. piekanan ja matka jatkui mm. hernekertun ja mustarastaan kautta Kuntivaaraan, jossa tunnetulla petopaikalla hoitui alkuun pikkusirkku ja peukaloinen sekä kovalla staijilla myös merikotkat, maakotka, varpushaukka ja parikin haarahaukkaa. Keskustan kierros tuotti silkkiuikun, yllätykset nuolihaukan sekä muuttohaukan ja mustalinnut ja kaatopaikalta hoitui kottarainen. Iltakiertely lumisateen keskellä tuotti vain hyvin pohjustettuja lajeja kuten kanahaukan, kalasääsken sekä lapintiaisen eikä iltakaan ollut kovin tuottoisa, mitä nyt kova Kuusamo-laji mustakurkku-uikku löydettiin paristakin paikasta. Yöllä suuntasimme Oulankaan, missä heikko meno jatkui eikä mitään muuta uutta lajia saatu kuin lehtokurppa. Aamutuimaan sentään hoituivat kuukkeli ja isolepinkäinen sekä helmipöllö. Ja Keskustan tienoille palattuamme ensin hoidimme riekon ja siteen ihmettelimme todella sankassa lumisateessa laulanutta lehtokerttua. Mitäköhän linnulla liikkui mielessä?
Vihdoin aamulla alkoi mennä hyvin! Perinteiset paikat etelässä onneksi sujuivat hyvin, kun sääkin hieman hetkellisesti parantui, niin lajisarakkeemme täyttyi mm. pohjantikalla, puukiipijällä, spondella pikkusiepolla, käenpiialla, kaakkurilla, jänkäkurpalla ja -sirriäisellä sekä kapustarinnalla. Lopetuslajiksemme jäi vielä onnekkaasti Keskustan tienoilta pari minuuttia ennen rallin loppua löytynyt lapinsirri ja ehkä historian hirveimmässä rallikelissä jäimme lopulta vaatimattomaan 119 lajiin, kun meillä kuitenkin oli pohjustusviikolla havaintoja 144 lajista! Onneksi lopulta lajimäärämme riitti kohtuulliseen sijoitukseen eli toiseksi, vaikka vielä peruslajien jälkeen olimme todella kaukana kärjestä. Olihan meillä jäänyt puuttumaan mm. rautiainen sekä monta muuta varsin tavallista lajia. Huutolajeja meillä kuitenkin oli koko joukosta eniten, joten nousu oli varsin komea, mutta pääosin paikalliselle joukkueelle vahvistettuna Klenkoilla, meille ei kuitenkaan ollut mitään saumaa, sillä he saivat kokoon jopa 127 lajia. Onnittelut heille!

7.6. pitkien unien jälkeen päätin vielä kertaalleen käydä Konttaisella kuuntelemassa sinipyrstöä ja Vuotungissa, jossa äänittelin ensin rallissa puuttumaan jäänyttä pohjansirkkua sekä Kuntivaarassa äänittämässä pikkusirkkua. Sitten lähdin valumaan kohti etelää. Hyrynsalmella sain kuningasidean ja päätin yrittää löytää spondea virtavästäräkkiä. Muistin joskus käyneeni jollain koskella bongaamassa virtaväiskiä, joten tsekkasin Tiirasta ja Lintutiedotuksesta virtaväiskihavikset ja niinpä suuntasin Komulankönkäälle. Olin juuri pääsemässä perille, kun Pirkka soitti ja sanoi, että sieltä on juuri tänään löytynyt virtaväiski! Voihan perhana, miksi menit sanomaan! Siinä meni sponde! Enkä minä mitään päiväpinnoja kerää, joten päätin kääntyä ympäri, vaikka matkaa oli enää 3 kilometriä! Pirkka kuitenkin onneksi muisti, kun kerran oli kirjoittanut Linnut -vuosikirjan pikkuharvinaisuuskatsauksiin virtaväiskistä, että jossain muuallakin Hyrynsalmella joskus lajia havaittu ja niinpä pienen selvittelyn jälkeen suuntasin Ukkohallan laskettelukeskukselle, jossa oli ollut edellisvuonna pari laulavaa lintua, mutta ainakaan toistaiseksi ei tältä vuodelta ollut havaintoja ilmoitettu. Onneksi tällekään paikalle ei sattumalta ollut kuin 3 kilsaa. Enpä ehtinyt perille päästyäni kuin nousta autosta, kun jo kuulin tuttua sirisevää laulua ja erään rakenteilla olevan talon katolta kohta löysinkin laulavan virtavästäräkin. Hoitui se sponde näinkin! Koskapa olin matkalla Kirkkonummelle, tiedotukseen tullut viesti vuori-/balkaninuunilinnusta Siuntiossa sai minut pitämään vauhtia yllä. Olin jo aika pitkällä, kun kuitenkin tuli tieto, että kyseessä oli väärin laulava pajulintu. No, olinpahan lopulta perillä Kirkkonummella ihmisten aikaan.

8.6. nukuin pitkään ja otin muutenkin rennosti. Iltapäivällä kävi pikaisesti Laajalahdella katselemassa kahlureita sekä kuuntelemassa rytikerttusen vuodariksi sekä Suomenojalla ihmettelemässä harmaasorsia ja liejukanoja sekä koiras puna- ja tukkasotkan risteymää, kuitaten myös luhtakerttusen vuodariksi.

Seuraavana päivänä meillä olikin sitten Hannan kanssa lähtö Tringan Huippuvuorten retkelle. Reissukertomus on luettavissa tästä: Huippuvuoret: 9.-15.6. 2009 (Mm. jäälokkeja, tiiralokki, isovesipääskyjä, pikkuruokkeja, amerikantavi sekä mm. jääkarhuja, mursuja ja naaleja.)

Vielä on lomaa, joten…

16.6. Palattuamme huippureissulta Huippuvuorilta, Hannan piti jatkaa saman tien Parikkalaan töihin, mutta minulla oli vielä 5 päivää lomaa jäljellä, joten mieluusti pysyin yhä pois Parikkalasta. Kalajoelta oli juuri sopivasti edellisyönä löytynyt outo laulaja, joka oli päivän aikana määritetty kirjorastaaksi ja kun olimme lentoasemalla yöllä yhden aikaan, oli valtava bongarijoukko juuri saanut lajin hoidettua. Niinpä minä päätin lähteä suoraan ajelemaan kohti pohjoista ja tavoitteenani oli päästä seuraavaksi yöksi Kalajoelle. Mutta koska innostuneena sain hyvän temmon päälle, niin lopulta jatkoin yhtä kyytiä Kalajoelle ja pääsin perille Holmanperälle jo ennen aamuseitsemää. Hetken paikkaa ja sitä, ettei paikalla ollut ketään, ihmeteltyäni, aloin etsiskellä tarkkaa paikkaa, missä lintua oli havaittu ja se löytyikin helposti, kun eräässä paikassa keskellä tietä seisoi pystyssä jonkun toisen väsyneen bongarin jättämä puolitäysi Battery-tölkki. Ja eipä aikaakaan, kun metsästä kuului hämmästyttävän voimakas täysin soinniton vihellys, joka toistui noin viiden sekunnin välein. Siinä se oli – KIRJORASTAS! Mutta vihellys kuului aika kaukaa ja lintu oli selvästi hyvin aktiivisesti liikkeessä, koska se kuului koko ajan eri puolilta tiheää metsikköä. Puolisen tuntia yritin löytää hyvää äänityspaikkaa, mutta lintu oli hyvin katkonaisesti äänessä, ja kun se taas aloitti, niin ääni kuului taas aivan uudesta suunnasta. Sitten näin kertaalleen toisella puolella talojen takana metsän reunan päällä lyhyesti suuren raskaasti, mutta voimakkaasti lentäneen lyhyehköpyrstöisen rastaan lennossa, mutta valitettavasti en ehtinyt edes kiikareilla kunnolla mukaan, kun se jo katosi metsän taakse. Tämän jälkeen kirjorastas ei kuitenkaan enää viheltänyt.

Aivan rättiväsyneenä pyörin paikalla vielä hetken törmäten muutamaan lähiseudulle onnistuneen bongauksen jälkeen yöpymään jääneeseen bongariin, ennen kuin jatkoin Vihaspauhan parkkipaikalle autoon nukkumaan merikihujen ja pikkutiirojen lennellessä lähirannassa. Iltapäivällä herättyäni kävin Kalajoella kaupassa havaiten metkan varrella uuttukyyhkyn ja päätin vietellä vielä illankin unten mailla. Iltakymmeneltä herättyäni lähdin vielä uudestaan kuuntelemaan rastasta. Paikalle oli kerääntynyt reilut 50 bongaria joukossa tuttujakin. Ja juuri kun olin pääsemässä bongareiden luokse, kirjorastas vihelsi ensimmäistä kertaa. Monikaan ei ensimmäistä vihellystä kuullut tai tajunnut, mutta onneksi kohta se aloitti aktiivisen viheltelyn. Ja tällä kertaa lintu oli paljon lähempänä, joten edellisiltana kuulemieni matalahkojen vihellysten välissä kuului myös todella korkeaa vihellystä aina välillä. Muutamia tunteja lintua kuunneltuani ja ääniteltyäni, suuntasin läheiselle huoltoasemalle syömään ja jutusteltuani oululaistuttujeni kanssa, suuntasin vielä kerran äänittämään rastasta. Näin aamuyöstä paikalla ei enää ollut ketään muuta, joten viimein sain todella hyvät äänitykset ilman puhuvia tai liikkuvia ihmisiä taustalla. Tältä kirjorastas kuulosti (mp3, 721kb, 45sec). Tyytyväisenä päätin lähteä pois paikalta, mutta minulla ei ollut mitään ajatusta siitä, että mihin sitten?
Olin harkinnut jatkavani pariksi päiväksi Ouluun, mutta kun muistin, että veljeni Riku oli samana päivänä perheineen lähdössä ulkomaille kesälomareissulle, päätin kuitenkin lähteä ajelemaan koti-Parikkalaa kohti. Olisihan sielläkin kolmen viikon hommat rästissä ja paljon löytämättömiä lintuja odottamassa! Alkumatkasta näin vielä useita suopöllöjä isoilla peltolakeuksilla, mutta sisämaassa havainnot loppuivat täysin. Ruokolahdella nukuin pari tuntia autossa ja kävin tutustumassa Putkilahden uuteen lintutorniin, mutta sitten jatkoin taas suorinta tietä kotiin.

18.6. lepäsin koko päivän, mutta oli silti vielä todella poikki. Yöllä kävin Kullinsuolla bongaamassa sieltä löytyneet soidintaneet heinäkurpat. Ainakin kaksi lintua kuului mutta todella kaukaa pellolta. Koitsanlahdella havaittua viiriäistä ei löytynyt, vain viitakerttunen lauloi, mutta sitten sain Lötjösen Matilta viestin, että Ristimäessä oli äänteleviä lehtopöllön poikasia! Ja pian ihmettelimme Matin kanssa jo hyvin lentokykyisiä palleroita, jotka käheällä äänellään jatkuvasti vaativat vanhempiaan tuomaan heille lisää ruokaa – tästä sain tietysti hyvät äänitykset.

19.6. suuntasin pyörällä pikaretkelle Siikalahdelle, jossa jo patotietä polkiessani huomasin paljain silmin tutun näköisen möykyn istumassa kuivassa puussa lahden pohjoispäässä. Ja vanha tuttu kiljukotkahan se siellä istuskeli samassa puussa kuin kahtena edelliskesänäkin. Olipa lintu mukavasti puvun yksityiskohdistakin tunnistettavissa taas vuoden vanhemmaksi eli 4kv:ksi. Juhannuksena 20.6. kävimme Hannan kanssa ihmettelemässä heinäkurppia ja nyt näimmekin kolmen linnun kunnon soidinta. Myös lehtopöllöt käytiin tietysti katsomassa.

Fillariralli

21.6. heti vuorokauden vaihduttua aloitimme Hannan veljen Miikan kanssa perinteisen pyörärallin, tai oikeastaan sen korvikkeen, sillä ralliin ei tänä vuonna ollut saatu innokkaita osallistujia, joten pidimme sen sitten keskenämme. Aloitimme suuntaamalla Ristimäkeen, josta hoituivat niin lehtopöllöt kuin viitakerttusetkin. Sammallampea ennen olimme jo kuulleet runsaasti ruisrääkkiä, lisää viitakerttusia sekä satakielen ym. ja jatkoimme kohti Kolmikantaa. Ennen Kullinsuota kuulimme ja näimmekin kehrääjän ja eräästä ojasta rysähti teerimamma poikueineen lentoon. Kullinsuolla eivät heinäkurpat enää olleet äänessä, ilmeisesti lopettavat jo ennen aamukolmea? Toki pienellä vesisateellakin saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa? Matka jatkui kohti Siikalahtea ja aamun lämmetessä peukaloinen, tiltaltti, töyhtötiainen ja monta muuta tavallista lajia lisättiin listallemme. Sounion kuopalla kävimme laskemassa törmäpääskyjen pesäkolot ja pointsaamassa kivitaskun ennen kuin jatkoimme Siikalahden patotielle. Rastaskerttunen raksutti, luhtakana kötkötti ja kaulushaikara näkyi ja kuului. Mutta vaikka kävimme tornissakin, ei pikkukäpylintuparvea kummempaa enää nähty. Lopulta 8 tunnin ja 42 kilometrin kepoisella polkupyöräretkellä havaitsimme 82 lintulajia. Mutta helposti huomasi, että oli jo keskikesä, sillä moni lintu oli jo laulukautensa lopettanut.

Laulajia

Seuraavana yönä suuntasimme pikaiselle retkelle Hannan ja taas Punkaharjulle kesäloman viettoon saapuneen Mikko Ala-Kojolan kanssa. Lehtopöllöjen ja heinäkurppien kautta jatkoimme kiertelyä vielä pari tuntia, mutta mitään tavallisesta poikkeavaa ei löytynyt. Toki kehrääjät, luhtakanat ja viitakerttusetkin kelpasivat pohjoisen miehelle.

23.6. työpäivän jälkeen Parikkalassa käymässä ollut Punnosen Pekka sai minut ylipuhuttua (kävi varsin helposti) Lappeenrantaan bongaamaan Hanhijärveltä löytynyttä lapinuunilintua. Lintu löytyikin helposti, kun pääsimme paikalle seuraamalla suunnistusapuna ollutta Kiljusen ”jassia”. Tätä todella aktiivisesti laulanutta, kutsuäännellyttä ja muiden outojen äänien lisäksi vielä lennossa siipiään kylkiään vasten päristänyttä lapulia ihmeteltiin ja ääniteltiin sitten aikamme, ennen kuin oli pakko lähteä paluumatkalle kohti Parikkalaa. Kiirettä piti pitää siksi, että olimme Mikon sekä taas Kesälahdelle saapuneet katalaanikaverini Daniel Burgaksen kanssa sopineet yöretkestä. Niinpä kohta taas ihmeteltiin lehtopöllöjä ja heinäkurppia, mutta myös suo- ja sarvipöllöjä, luhtahuittia, viitakerttusia, kehrääjää, pensassirkkalintua sekä tietysti joka pellon ruisrääkkiä. Muutaman tunnin retkellä ei kuitenkaan sen ihmeellisempiä löytöjä tehty,

25.6. lepopäivän ainoiksi haviksiksi tulivat löytämäni käenpiian pesä sekä käsittämättömän söpö laulujoutsenenpoikanen, jonka maanviljelijäkaverini Huotilaisen ”kile” löysi pelloltaan seisoskelemasta traktorin reitiltä. Hetken tätä suloista otusta ihmeteltyäni, päätin viedä sen läheiseen Tiviänlampeen, jossa tiesin joutsenen pesivän. Epäilin, että linnun täytyi kuulua juuri tähän pesueeseen, sillä vaikka vieressä myös Siikalahdella pesi ainakin 3 paria joutsenia, niin sieltä joutsenten olisi ollut vaikeampi päästä pellolle ja poikanen ei olisi ainakaan helpolla osunut oikeaan perheeseen. Vapautettuani poikasen se heti joi hieman ja alkoi sitten itsenäisesti ruokailla lähimmillä vesikasveilla. Kaukana lammen toisella rannalla joutsenemo näytti vielä lähinnä hautovan, joten hieman epäilytti. Onneksi paria päivää myöhemmin näimme paikalla joutsenemon juuri sopivan kokoisia poikasia perässään, joten eiköhän joutsenrassukkamme ollut liittymään päässyt tähän perheeseen.
Illalla Rautjärven Lahnaselta löytyi pikkukultarinta ja pitihän tämä lempilaulajani päästä pointsaamaan. Mutta lintupa ei enää ollutkaan äänessä, kun paikalle pääsin ja toista tuntia sitä kuulostelin.
Mutta 26.6. aamukuudelta suuntasin taas paikalle ja pääsin äänittämään ja ihastelemaan tätä vaatimattoman näköistä laulajaa. Myös valkoselkätikka lensi ylitseni ollessani paikalla. Illalla kävin taas kertaalleen kokeilemassa, olisivatko heinäkurpat kerrankin äänitysetäisyydellä, mutta vain yksi harvakseltaan äännellyt lintu oli yhä liian kaukana. Jatkoin sitten kohti etelää ja Lappeenrannan Joutsenoa. Perä-Aholassa ei vielä yömyöhällä kuulunut mitään, mutta Ravattilassa löytyi jopa 3 viiriäistä samalta pellolta. Ruisrääkkiä oli todella runsaasti, mutta muuta ihmeellistä ei peltokierroksella löytynyt. Aamukolmeksi palasin Perä-Aholaan, jossa nyt turturikyyhky turisi todella komeasti. Mutta lintu päästi vain pari parinkymmenen sekunnin turinaa ennen kuin hiljeni pitkäksi aikaa. Niinpä jatkoin metsäretkelle erääseen komeaan vanhaan metsään, jossa heti alkumatkasta törmäsin pariin ilmeisestikin nuoreen viirupöllöön, mutta mitään muuta ihmeellistä en löytänyt. Eikä aamukaan tuottanut kummempia haviksia, joten jatkoin kotiin nukkumaan

29.6. kiertelimme yöretkellä Hannan kanssa, mutta Koitsanlahden suunnasta ei löytynyt pensassirkkalintua kummempaa. Kullinsuolla heinäkurppien lisäksi näkyi suopöllöpari. Muuten yön havikset jäivät tavallisiksi, sentään tänä kesänä harvalukuinen luhtahuitti löytyi Vartialahdelta ja Siikalahden rastaskerttunen kuului taas. Loppukuun satoikin rankasti, eikä ulos ollut asiaa.