. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Kuusamoralli

Kesäkuun ensimmäinen viikko meni Kuusamossa ralliin kovassa tuulessa ja muutenkin kalseassa kelissä pohjustellessa. Öiset pohjustukset eivät osaltani olleet kovinkaan tuottoisia. 1.6. Oulangan keikan tein yhdessä Salokankaan Jukan kanssa ja parhaimmiksi haviksiksi löytyi riekko, piekana, tuulihaukka, ampuhaukka, käenpiika, koskikara, kaukana Venäjän puolella lennähtänyt viirupöllö sekä Juumasta paluumatkalla löytynyt naakka.

2.6. yö meni Aarnialan Jaakon kanssa erinäisiä lutakoita Kuusamon itäpuolella kierrellessä. Pohjansirkku, heinätavipari, 2 lapasorsaa, metso, riekko, kottarainen sekä Keskustan tienoon pikkuvarpunen olivat päivän mainittavimmat havainnot.

3.6. olimme taas ilta kymmenen aikaan lähteneet koluamaan Jaakon kanssa potentiaalisia sinirintapaikkoja ja olimme aika kaukana Rukan luoteispuolella, kun katsoin huvikseni kännykällä Lintutiedotuksen viestit, josko päivän aikana olisi jotain jossain nähty. Kauhukseni heti ensimmäisenä viestinä oli amerikanjääkuikka klo 21.47 Kemijärvi Pirkka Aalto! Olin kyllä huomannut, että Pirkka oli kertaalleen minulle yrittänyt soittaa, mutta olinpa itsekin häntä tavoitellut aamulla, joten enpä arvannut, että kyseessä olisi ollut mitään normaalia kummempaa. En kuitenkaan enää ilta yhdentoista jälkeen herättyäni ollut kehdannut tälle soitella.
Pitihän elistä päästä bongaamaan, kun matkaakaan ei ollut kuin 100km. Ongelmana oli kuitenkin se, että Jaakko oli kyydissäni, eikä tätä kiinnostanut lähteä immeriä katsomaan. Niinpä heitin ensin Jaakon 40 kilsan päähän väärään suuntaan Kuusamoon, jossa Jaakon oli suunnitelmankin mukaan tarkoitus pyöräillä koko aamu. Sitten vasta pääsin lähtemään kohti Kemijärveä, jonne Kuusamosta oli 140km. Onneksi ainoa muu liikenne matkan varrella oli kaksi hirveä ja kourallinen poroja, joten matka sujui varsin nopeasti. Kahden aikaan yöllä pääsin viimein perille ja onneksi Pirkka ja pari paikalle saapunutta bongaria olivat yhä paikalla pitämässä lintua hallinnassa, sillä se oli uiskennellut jo varsin kauas ja oli hädin tuskin tunnistettavissa nukkuessaan. Puolessa tunnissa lintu ei suostunut heräämään, joten yritimme Pirkan kanssa päästä lähemmäksi lintua ajamalla lahden toiseen päähän, mutta sieltä ei kerta kaikkiaan mitenkään päässyt rantaan, joka oli sankan metsän ja parin jyrkänteen takana reilun kilometrin päässä tiestä. Lopulta käytimme Pirkan paikallissuhteita hyväksemme ja ajoimme Sellulle, jonne Pirkalla oli autokohtainen lupa päästä suljetusta portista sisään milloin tahansa. Niinpä pääsimme lopulta näkemään linnun varsin läheltä, mutta yhä sitkeästi nukkuen.
Päätin lähteä vielä kiireellä takaisin Kuusamoon, jotta ehtisin pohjustaa suunnitellut kohteeni hyvään lintuaikaan aamulla. Puolisen tuntia ajettuani Pirkka soitteli ja ilmoitti, että amerikanjääkuikka oli ottanut siivet alleen ja lähtenyt! Olipahan tuuri, että olin ehtinyt käydä paikalla! Ehdin vielä hyvin kierrellä pohjustuspaikkanikin, mutta jänkäkurppaa ja 3 vesipääskyä kummempaa ei löytynyt. Keskustasta Jaakon haettuani löytyi kyllä aiemmin Tiiraan ilmoitettu mustavaris sekä pari lapinsirriä, mustalintua ja silkkiuikku.

4.6. pohjustimme yhdessä pohjoiseen ohikulkumatkalla olleen Suojarinteen ”potun” kanssa Valtavaaralla, jossa kuului tietysti tänä vuonna joka mäennyppylän sinipyrstöjä sekä pari peukaloista ja kuukkeleita. Rukan virtavästäräkki näkyi ja kuului myös, muttei muuta ihmeellistä. Olimme sopivasti Konttaisen parkkipaikalla taas kuuntelemassa yhtä sinipyrstöä, kun piippariin tuli pikkukiljukotka, joka oli suuntaamassa suoraan meitä kohti. Hetken odoteltuamme saapui rallijoukkueemmekin paikalla Jukkaa lukuun ottamatta eli Jaakko, Vesa Jouhki sekä Andreas Lindén. Päätimme siirtyä läheiselle Virkkulan mäelle kotkaa vastaanottamaan. Mitään ei meinannut näkyä, mutta kohta tuli päivitysviesti, että lintu oli yhä tulossa meitä kohti ja pian löysimmekin sopivan näköisen kotkan jatkamassa kaukana kohti itää. Lintu jatkoi kovaan vastatuuleen aktiivista matkalentoaan eikä tehnyt kuin pari vaivaista kaartelua koko havaintoaikana, mutta kaikki näkemämme tuki hyvin pikkukiljukotkamääritystä, joten laitoimme päivitysviestin muiden lähinnä Rukan suunnassa odotelleiden rallijoukkueiden tiedoksi. Lopulta lintu laski niin alas, että se katosi meillä puiden latvojen taakse. Linnusta näkemämme tuntomerkit jäivät muotoon sekä vaaleisiin peitinhöyhenkenttiin, joten meidän oli helppo uskoa jo kahden porukan tekemiin määrityksiin. Lopulta kuitenkin saimme tietää, että ensimmäinen porukka oli ilmeisesti nähnyt aivan eri linnun kuin mikä oli lopulta saapunut meille. Toisen hälytyksen tehnyt porukka oli päivittänyt ensin merikotkan pikkukiljukotkana ja tämä merikotka ei koskaan saapunut meille asti, mutta sen vanavedessä oli tullut toinen kotka, josta tämä porukka oli ottanut kyllä kuvia ja seurannut sitä jopa puoli tuntia, muttei silti ollut siitä koskaan laittanut mitään tiedotusviestiä. Juuri tämä kotka sitten saapui meillekin nähtäväksi, muttei siis koskaan tullut lähemmäksi vaan pysyi kokoa havaintoajan useamman kilometrin etäisyydellä. Illalla saimme sitten tiedon, että kuvien kotkaa pidettiin keisarikotkana ja olipa osa joukkueestammekin nähnyt kuvat. Omassa havaintotilanteessamme olimmekin kerran hetken ihmetelleet, miksi linnun peitinhöyhenkentät näyttivät niin perhanan vaaleilta, mutta tulkitsimme sen valon sekä tietysti etäisyyden aiheuttamaksi. Silti meitä kovasti vaivasi se, että lintu oli kyllä ollut kaikin puolin aivan clarinan muotoinen, pienipäinen, lyhytpyrstöinen ja roikkosiipinen – ei siis lainkaan keisarikotkan mallinen… Vasta päivää myöhemmin näimme koko porukalla huonolaatuiset pari kuvaa linnusta, mutta siis rallin porussa ja kovassa härdellissä. Noissa kuvissa ei kyllä ainakaan ollut pikkukiljukotka!
Nyt jälkiviisaana kuvia huonolaatuisia kuvia hieman lisääkin katselleena ja muiden kommentteja kuulleena, pitäisin lintu jonkin asteisena vaaleana ns. puoli-fulvescens kiljukotkana. Tähänhän kaikki maastossakin tekemämme havainnot linnusta lopulta täsmäisivät parhaiten.

Mutta palataanpa Kuusamoon… 5.5. klo 9.00 aamulla alkoi sitten ralli! Joukkueemme Takaveto aloitti kovassa tuulessa ja tuiskussa alkaneen rallin armottoman pähkäilyn päätteeksi Valtavaaralta, mikä oli virhe. Keli oli todellakin aivan hirveä! Tuuli oli kova ja aina väliin satoi LUNTA! Parin kymmenen minuutin rallin jälkeen meillä oli koossa kolme lajia: pajulintu, peippo ja järripeippo! Konttaisella sentään kuului sinipyrstö ja hoidettuamme närhen ja nähtyämme myös suokukon jatkoimme Rukan Vuosseliin hoitamaan virtavästäräkin. Jatkettuamme matkaa näimme mehiläishaukan, jota ei kuitenkaan nähnyt kuin 3 viiden hengen joukkueestamme, joten se laji jäi saamatta. Vuotungin tienoilla hoitelimme metsähanhet, heinätavi, vesipääskyt sekä mm. piekanan ja matka jatkui mm. hernekertun ja mustarastaan kautta Kuntivaaraan, jossa tunnetulla petopaikalla hoitui alkuun pikkusirkku ja peukaloinen sekä kovalla staijilla myös merikotkat, maakotka, varpushaukka ja parikin haarahaukkaa. Keskustan kierros tuotti silkkiuikun, yllätykset nuolihaukan sekä muuttohaukan ja mustalinnut ja kaatopaikalta hoitui kottarainen. Iltakiertely lumisateen keskellä tuotti vain hyvin pohjustettuja lajeja kuten kanahaukan, kalasääsken sekä lapintiaisen eikä iltakaan ollut kovin tuottoisa, mitä nyt kova Kuusamo-laji mustakurkku-uikku löydettiin paristakin paikasta. Yöllä suuntasimme Oulankaan, missä heikko meno jatkui eikä mitään muuta uutta lajia saatu kuin lehtokurppa. Aamutuimaan sentään hoituivat kuukkeli ja isolepinkäinen sekä helmipöllö. Ja Keskustan tienoille palattuamme ensin hoidimme riekon ja siteen ihmettelimme todella sankassa lumisateessa laulanutta lehtokerttua. Mitäköhän linnulla liikkui mielessä?
Vihdoin aamulla alkoi mennä hyvin! Perinteiset paikat etelässä onneksi sujuivat hyvin, kun sääkin hieman hetkellisesti parantui, niin lajisarakkeemme täyttyi mm. pohjantikalla, puukiipijällä, spondella pikkusiepolla, käenpiialla, kaakkurilla, jänkäkurpalla ja -sirriäisellä sekä kapustarinnalla. Lopetuslajiksemme jäi vielä onnekkaasti Keskustan tienoilta pari minuuttia ennen rallin loppua löytynyt lapinsirri ja ehkä historian hirveimmässä rallikelissä jäimme lopulta vaatimattomaan 119 lajiin, kun meillä kuitenkin oli pohjustusviikolla havaintoja 144 lajista! Onneksi lopulta lajimäärämme riitti kohtuulliseen sijoitukseen eli toiseksi, vaikka vielä peruslajien jälkeen olimme todella kaukana kärjestä. Olihan meillä jäänyt puuttumaan mm. rautiainen sekä monta muuta varsin tavallista lajia. Huutolajeja meillä kuitenkin oli koko joukosta eniten, joten nousu oli varsin komea, mutta pääosin paikalliselle joukkueelle vahvistettuna Klenkoilla, meille ei kuitenkaan ollut mitään saumaa, sillä he saivat kokoon jopa 127 lajia. Onnittelut heille!

7.6. pitkien unien jälkeen päätin vielä kertaalleen käydä Konttaisella kuuntelemassa sinipyrstöä ja Vuotungissa, jossa äänittelin ensin rallissa puuttumaan jäänyttä pohjansirkkua sekä Kuntivaarassa äänittämässä pikkusirkkua. Sitten lähdin valumaan kohti etelää. Hyrynsalmella sain kuningasidean ja päätin yrittää löytää spondea virtavästäräkkiä. Muistin joskus käyneeni jollain koskella bongaamassa virtaväiskiä, joten tsekkasin Tiirasta ja Lintutiedotuksesta virtaväiskihavikset ja niinpä suuntasin Komulankönkäälle. Olin juuri pääsemässä perille, kun Pirkka soitti ja sanoi, että sieltä on juuri tänään löytynyt virtaväiski! Voihan perhana, miksi menit sanomaan! Siinä meni sponde! Enkä minä mitään päiväpinnoja kerää, joten päätin kääntyä ympäri, vaikka matkaa oli enää 3 kilometriä! Pirkka kuitenkin onneksi muisti, kun kerran oli kirjoittanut Linnut -vuosikirjan pikkuharvinaisuuskatsauksiin virtaväiskistä, että jossain muuallakin Hyrynsalmella joskus lajia havaittu ja niinpä pienen selvittelyn jälkeen suuntasin Ukkohallan laskettelukeskukselle, jossa oli ollut edellisvuonna pari laulavaa lintua, mutta ainakaan toistaiseksi ei tältä vuodelta ollut havaintoja ilmoitettu. Onneksi tällekään paikalle ei sattumalta ollut kuin 3 kilsaa. Enpä ehtinyt perille päästyäni kuin nousta autosta, kun jo kuulin tuttua sirisevää laulua ja erään rakenteilla olevan talon katolta kohta löysinkin laulavan virtavästäräkin. Hoitui se sponde näinkin! Koskapa olin matkalla Kirkkonummelle, tiedotukseen tullut viesti vuori-/balkaninuunilinnusta Siuntiossa sai minut pitämään vauhtia yllä. Olin jo aika pitkällä, kun kuitenkin tuli tieto, että kyseessä oli väärin laulava pajulintu. No, olinpahan lopulta perillä Kirkkonummella ihmisten aikaan.

8.6. nukuin pitkään ja otin muutenkin rennosti. Iltapäivällä kävi pikaisesti Laajalahdella katselemassa kahlureita sekä kuuntelemassa rytikerttusen vuodariksi sekä Suomenojalla ihmettelemässä harmaasorsia ja liejukanoja sekä koiras puna- ja tukkasotkan risteymää, kuitaten myös luhtakerttusen vuodariksi.

Seuraavana päivänä meillä olikin sitten Hannan kanssa lähtö Tringan Huippuvuorten retkelle. Reissukertomus on luettavissa tästä: Huippuvuoret: 9.-15.6. 2009 (Mm. jäälokkeja, tiiralokki, isovesipääskyjä, pikkuruokkeja, amerikantavi sekä mm. jääkarhuja, mursuja ja naaleja.)

Vielä on lomaa, joten…

16.6. Palattuamme huippureissulta Huippuvuorilta, Hannan piti jatkaa saman tien Parikkalaan töihin, mutta minulla oli vielä 5 päivää lomaa jäljellä, joten mieluusti pysyin yhä pois Parikkalasta. Kalajoelta oli juuri sopivasti edellisyönä löytynyt outo laulaja, joka oli päivän aikana määritetty kirjorastaaksi ja kun olimme lentoasemalla yöllä yhden aikaan, oli valtava bongarijoukko juuri saanut lajin hoidettua. Niinpä minä päätin lähteä suoraan ajelemaan kohti pohjoista ja tavoitteenani oli päästä seuraavaksi yöksi Kalajoelle. Mutta koska innostuneena sain hyvän temmon päälle, niin lopulta jatkoin yhtä kyytiä Kalajoelle ja pääsin perille Holmanperälle jo ennen aamuseitsemää. Hetken paikkaa ja sitä, ettei paikalla ollut ketään, ihmeteltyäni, aloin etsiskellä tarkkaa paikkaa, missä lintua oli havaittu ja se löytyikin helposti, kun eräässä paikassa keskellä tietä seisoi pystyssä jonkun toisen väsyneen bongarin jättämä puolitäysi Battery-tölkki. Ja eipä aikaakaan, kun metsästä kuului hämmästyttävän voimakas täysin soinniton vihellys, joka toistui noin viiden sekunnin välein. Siinä se oli – KIRJORASTAS! Mutta vihellys kuului aika kaukaa ja lintu oli selvästi hyvin aktiivisesti liikkeessä, koska se kuului koko ajan eri puolilta tiheää metsikköä. Puolisen tuntia yritin löytää hyvää äänityspaikkaa, mutta lintu oli hyvin katkonaisesti äänessä, ja kun se taas aloitti, niin ääni kuului taas aivan uudesta suunnasta. Sitten näin kertaalleen toisella puolella talojen takana metsän reunan päällä lyhyesti suuren raskaasti, mutta voimakkaasti lentäneen lyhyehköpyrstöisen rastaan lennossa, mutta valitettavasti en ehtinyt edes kiikareilla kunnolla mukaan, kun se jo katosi metsän taakse. Tämän jälkeen kirjorastas ei kuitenkaan enää viheltänyt.

Aivan rättiväsyneenä pyörin paikalla vielä hetken törmäten muutamaan lähiseudulle onnistuneen bongauksen jälkeen yöpymään jääneeseen bongariin, ennen kuin jatkoin Vihaspauhan parkkipaikalle autoon nukkumaan merikihujen ja pikkutiirojen lennellessä lähirannassa. Iltapäivällä herättyäni kävin Kalajoella kaupassa havaiten metkan varrella uuttukyyhkyn ja päätin vietellä vielä illankin unten mailla. Iltakymmeneltä herättyäni lähdin vielä uudestaan kuuntelemaan rastasta. Paikalle oli kerääntynyt reilut 50 bongaria joukossa tuttujakin. Ja juuri kun olin pääsemässä bongareiden luokse, kirjorastas vihelsi ensimmäistä kertaa. Monikaan ei ensimmäistä vihellystä kuullut tai tajunnut, mutta onneksi kohta se aloitti aktiivisen viheltelyn. Ja tällä kertaa lintu oli paljon lähempänä, joten edellisiltana kuulemieni matalahkojen vihellysten välissä kuului myös todella korkeaa vihellystä aina välillä. Muutamia tunteja lintua kuunneltuani ja ääniteltyäni, suuntasin läheiselle huoltoasemalle syömään ja jutusteltuani oululaistuttujeni kanssa, suuntasin vielä kerran äänittämään rastasta. Näin aamuyöstä paikalla ei enää ollut ketään muuta, joten viimein sain todella hyvät äänitykset ilman puhuvia tai liikkuvia ihmisiä taustalla. Tältä kirjorastas kuulosti (mp3, 721kb, 45sec). Tyytyväisenä päätin lähteä pois paikalta, mutta minulla ei ollut mitään ajatusta siitä, että mihin sitten?
Olin harkinnut jatkavani pariksi päiväksi Ouluun, mutta kun muistin, että veljeni Riku oli samana päivänä perheineen lähdössä ulkomaille kesälomareissulle, päätin kuitenkin lähteä ajelemaan koti-Parikkalaa kohti. Olisihan sielläkin kolmen viikon hommat rästissä ja paljon löytämättömiä lintuja odottamassa! Alkumatkasta näin vielä useita suopöllöjä isoilla peltolakeuksilla, mutta sisämaassa havainnot loppuivat täysin. Ruokolahdella nukuin pari tuntia autossa ja kävin tutustumassa Putkilahden uuteen lintutorniin, mutta sitten jatkoin taas suorinta tietä kotiin.

18.6. lepäsin koko päivän, mutta oli silti vielä todella poikki. Yöllä kävin Kullinsuolla bongaamassa sieltä löytyneet soidintaneet heinäkurpat. Ainakin kaksi lintua kuului mutta todella kaukaa pellolta. Koitsanlahdella havaittua viiriäistä ei löytynyt, vain viitakerttunen lauloi, mutta sitten sain Lötjösen Matilta viestin, että Ristimäessä oli äänteleviä lehtopöllön poikasia! Ja pian ihmettelimme Matin kanssa jo hyvin lentokykyisiä palleroita, jotka käheällä äänellään jatkuvasti vaativat vanhempiaan tuomaan heille lisää ruokaa – tästä sain tietysti hyvät äänitykset.

19.6. suuntasin pyörällä pikaretkelle Siikalahdelle, jossa jo patotietä polkiessani huomasin paljain silmin tutun näköisen möykyn istumassa kuivassa puussa lahden pohjoispäässä. Ja vanha tuttu kiljukotkahan se siellä istuskeli samassa puussa kuin kahtena edelliskesänäkin. Olipa lintu mukavasti puvun yksityiskohdistakin tunnistettavissa taas vuoden vanhemmaksi eli 4kv:ksi. Juhannuksena 20.6. kävimme Hannan kanssa ihmettelemässä heinäkurppia ja nyt näimmekin kolmen linnun kunnon soidinta. Myös lehtopöllöt käytiin tietysti katsomassa.

Fillariralli

21.6. heti vuorokauden vaihduttua aloitimme Hannan veljen Miikan kanssa perinteisen pyörärallin, tai oikeastaan sen korvikkeen, sillä ralliin ei tänä vuonna ollut saatu innokkaita osallistujia, joten pidimme sen sitten keskenämme. Aloitimme suuntaamalla Ristimäkeen, josta hoituivat niin lehtopöllöt kuin viitakerttusetkin. Sammallampea ennen olimme jo kuulleet runsaasti ruisrääkkiä, lisää viitakerttusia sekä satakielen ym. ja jatkoimme kohti Kolmikantaa. Ennen Kullinsuota kuulimme ja näimmekin kehrääjän ja eräästä ojasta rysähti teerimamma poikueineen lentoon. Kullinsuolla eivät heinäkurpat enää olleet äänessä, ilmeisesti lopettavat jo ennen aamukolmea? Toki pienellä vesisateellakin saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa? Matka jatkui kohti Siikalahtea ja aamun lämmetessä peukaloinen, tiltaltti, töyhtötiainen ja monta muuta tavallista lajia lisättiin listallemme. Sounion kuopalla kävimme laskemassa törmäpääskyjen pesäkolot ja pointsaamassa kivitaskun ennen kuin jatkoimme Siikalahden patotielle. Rastaskerttunen raksutti, luhtakana kötkötti ja kaulushaikara näkyi ja kuului. Mutta vaikka kävimme tornissakin, ei pikkukäpylintuparvea kummempaa enää nähty. Lopulta 8 tunnin ja 42 kilometrin kepoisella polkupyöräretkellä havaitsimme 82 lintulajia. Mutta helposti huomasi, että oli jo keskikesä, sillä moni lintu oli jo laulukautensa lopettanut.

Laulajia

Seuraavana yönä suuntasimme pikaiselle retkelle Hannan ja taas Punkaharjulle kesäloman viettoon saapuneen Mikko Ala-Kojolan kanssa. Lehtopöllöjen ja heinäkurppien kautta jatkoimme kiertelyä vielä pari tuntia, mutta mitään tavallisesta poikkeavaa ei löytynyt. Toki kehrääjät, luhtakanat ja viitakerttusetkin kelpasivat pohjoisen miehelle.

23.6. työpäivän jälkeen Parikkalassa käymässä ollut Punnosen Pekka sai minut ylipuhuttua (kävi varsin helposti) Lappeenrantaan bongaamaan Hanhijärveltä löytynyttä lapinuunilintua. Lintu löytyikin helposti, kun pääsimme paikalle seuraamalla suunnistusapuna ollutta Kiljusen ”jassia”. Tätä todella aktiivisesti laulanutta, kutsuäännellyttä ja muiden outojen äänien lisäksi vielä lennossa siipiään kylkiään vasten päristänyttä lapulia ihmeteltiin ja ääniteltiin sitten aikamme, ennen kuin oli pakko lähteä paluumatkalle kohti Parikkalaa. Kiirettä piti pitää siksi, että olimme Mikon sekä taas Kesälahdelle saapuneet katalaanikaverini Daniel Burgaksen kanssa sopineet yöretkestä. Niinpä kohta taas ihmeteltiin lehtopöllöjä ja heinäkurppia, mutta myös suo- ja sarvipöllöjä, luhtahuittia, viitakerttusia, kehrääjää, pensassirkkalintua sekä tietysti joka pellon ruisrääkkiä. Muutaman tunnin retkellä ei kuitenkaan sen ihmeellisempiä löytöjä tehty,

25.6. lepopäivän ainoiksi haviksiksi tulivat löytämäni käenpiian pesä sekä käsittämättömän söpö laulujoutsenenpoikanen, jonka maanviljelijäkaverini Huotilaisen ”kile” löysi pelloltaan seisoskelemasta traktorin reitiltä. Hetken tätä suloista otusta ihmeteltyäni, päätin viedä sen läheiseen Tiviänlampeen, jossa tiesin joutsenen pesivän. Epäilin, että linnun täytyi kuulua juuri tähän pesueeseen, sillä vaikka vieressä myös Siikalahdella pesi ainakin 3 paria joutsenia, niin sieltä joutsenten olisi ollut vaikeampi päästä pellolle ja poikanen ei olisi ainakaan helpolla osunut oikeaan perheeseen. Vapautettuani poikasen se heti joi hieman ja alkoi sitten itsenäisesti ruokailla lähimmillä vesikasveilla. Kaukana lammen toisella rannalla joutsenemo näytti vielä lähinnä hautovan, joten hieman epäilytti. Onneksi paria päivää myöhemmin näimme paikalla joutsenemon juuri sopivan kokoisia poikasia perässään, joten eiköhän joutsenrassukkamme ollut liittymään päässyt tähän perheeseen.
Illalla Rautjärven Lahnaselta löytyi pikkukultarinta ja pitihän tämä lempilaulajani päästä pointsaamaan. Mutta lintupa ei enää ollutkaan äänessä, kun paikalle pääsin ja toista tuntia sitä kuulostelin.
Mutta 26.6. aamukuudelta suuntasin taas paikalle ja pääsin äänittämään ja ihastelemaan tätä vaatimattoman näköistä laulajaa. Myös valkoselkätikka lensi ylitseni ollessani paikalla. Illalla kävin taas kertaalleen kokeilemassa, olisivatko heinäkurpat kerrankin äänitysetäisyydellä, mutta vain yksi harvakseltaan äännellyt lintu oli yhä liian kaukana. Jatkoin sitten kohti etelää ja Lappeenrannan Joutsenoa. Perä-Aholassa ei vielä yömyöhällä kuulunut mitään, mutta Ravattilassa löytyi jopa 3 viiriäistä samalta pellolta. Ruisrääkkiä oli todella runsaasti, mutta muuta ihmeellistä ei peltokierroksella löytynyt. Aamukolmeksi palasin Perä-Aholaan, jossa nyt turturikyyhky turisi todella komeasti. Mutta lintu päästi vain pari parinkymmenen sekunnin turinaa ennen kuin hiljeni pitkäksi aikaa. Niinpä jatkoin metsäretkelle erääseen komeaan vanhaan metsään, jossa heti alkumatkasta törmäsin pariin ilmeisestikin nuoreen viirupöllöön, mutta mitään muuta ihmeellistä en löytänyt. Eikä aamukaan tuottanut kummempia haviksia, joten jatkoin kotiin nukkumaan

29.6. kiertelimme yöretkellä Hannan kanssa, mutta Koitsanlahden suunnasta ei löytynyt pensassirkkalintua kummempaa. Kullinsuolla heinäkurppien lisäksi näkyi suopöllöpari. Muuten yön havikset jäivät tavallisiksi, sentään tänä kesänä harvalukuinen luhtahuitti löytyi Vartialahdelta ja Siikalahden rastaskerttunen kuului taas. Loppukuun satoikin rankasti, eikä ulos ollut asiaa.

Vauhdikas toukokuu!

Vappuna kiertelimme Saaren tienoilla Hannan ja tämän siskon Elissan kanssa, mutta ihmeellisemmiltä havainnoilta vältyttiin. Jyrkilässä näkyi pikkujoutsen ja Lammitauksella merikotka. Tavja ja oli liian paljon ja ne olivat niin levällään, ettei amerikantavia enää näkynyt, vaikka se yhä paikalla olikin. Syntymäpäiväni aloitin pikaisella yöretkellä ja kuulin pari viirupöllöä ja sarvipöllön, 4 luhtahuittia sekä 10 -kanaa. Aamulla kävimme ensin Oronmyllyllä katsomassa virtavästäräkkiä ja sitten Siikalahdella, jossa näkyi kaakkuri, piekana, muutama pikkukuovi sekä mm. 11 närhen vaellusparvi.

Virolahdelle

Päätimme kuitenkin lähteä viikonlopun viettoon muihin maisemiin ja suuntasimme Virolahdelle. Päivällä staijailimme kovassa tuulessa Kurkelassa ja näimmekin ainoana isompana petolintuna kohti Venäjää matkanneen kiljukotkan! Lintulahdella näkyi jokunen mustaviklo, pari räyskää, lapintiiraa ja kirjosieppoa ym. ja Hurpussa haahkoja ja härkälintuja. Teltan pystytimme Leerviikkiin tornin viereen. Yöllä uulimmekin telttaan mm. mustalintuparvia, alliparven sekä pikkujoutsenen.

3.5. staijailimme koko aamun Hurpussa ja havaitsimme mm. 56 pikkujoutsenta ja 249 tunnistamatonta joutsenta, 3195 hanhea, joista jo 2158 valkoposkea, ainakin 4000 mustalinnun oloista vesilintua, 128 kuikkaa, 736 meriharakkaa, 7 pikkukuovia, punakuirin sekä 5 merikotkaa. Kotimatkalla pysähdyimme Ylämaan Väkevänjärvellä, jossa kellui 10 allihaahkan parvi, kahlaili kattohaikara ja kaarteli haarahaukka. Lappeenrannan Joutsenon Konnunsuolla oli yhä yli 4000 harmaata hanhea ja illalla vielä pointsasimme liejukanan Imatran Lietteen jätäriltä ja ohitimme tien penkalla piilotelleen koppelon Rautjärven Miettilässä. Mukava pikainen reissu oli ollut!

Kevät etenee vauhdilla

4.5. ruokatunti Siikalahdella oli antoisa, kun patotien ylitti kattohaikaraa ja pohjoispuolella kaarteli haarahaukka. Vuoden projektilaji törmäpääskykin näkyi vuodariksi.

5.5. yöretki Siikalahdelle kovassa tuulessa tuotti kuin tuottikin jänkäkurpan ja 6.5. pitkä aamupyöräretki tuotti Tarvaslammelta yllättäen nokkavarpusen sekä käenpiian ja Siikalahdella näkyi illemmalla pikkutylli ja lapinsirri.

7.5. ”potu” eli Suojarinteen Miika saapui viikonlopuksi retkiseuraksi ja tietysti Tornien Taistoon. Sammallammelta bongasimme ”konzan” aamulla löytämän kuningaskalastajan ja ruokokerttusia kuului saapuneen. Pikainen yöretki tuotti viirupöllön sekä vain kaksi luhtahuittia ja 10 -kanaa sekä sarvipöllön.

8.5. kiertelimme Saaren suunnalla: Rautalahdelta löytyi 2 lyhytnokkahanhea, Akanvaaran Tetrisuolla näkyi peltosirkku ja 40 lapinsirkkua ja Lammintauksella tylli.

Tornien Taisto

9.5. oli Tornien Taisto, jossa joukkueemme minä, Hanna, potu, Lötjösen Matti sekä Kuusisalon Ilpo havaitsi 86 lintulajia. Mukavimpia havaintoja olivat 22 pikkujoutsenta, 2512 hanhea, joista 4 merihanhea ja suosirri. Muutto oli varsin vaisua mutta aurinkoa saatiin – hieman liikaakin! Illalla pointasimme vielä mustapyrstökuirin Tarassinlahdelta ja kotipihan iltastaijin kruunasi komea 2kv niittysuohaukka!

10.5. havaitsimme parikin käenpiikaa, 2 kattohaikaraa, mutta pian oli päästävä lepäämään. Pitkät retkipäivän vaativat aina veronsa ennen pitkää…

11.5. ilmeisesti samat edellispäivän pohjoiseen matkanneet kattohaikarat olivat palanneet Tetrisuon pelloille, josta ne kävin polkupyörällä vesisateessa bongaamassa. Sirittäjäkin oli viimein saapunut ja seuraavana päivänä saapui vihdoin hernekerttukin ja sitä seuraavana satakielikin minulle vuodariksi. 13.5. illan pönttöreissulla näin koppelon ja kävimme tarkistamassa, että helmipöllöllä oli kaikki pöntössään hyvin.

Taas Virolahdelle

15.5. suuntasin illalla viikonloppuretkelle Virolahdelle arktikaa katsomaan. Matkan varrella Konnunsuolla oli yhä toista tuhatta hanhea, mukanaan 7 lyhytnokkaa ja suopöllökin näkyi. Virolahden Lintulahdella tapasimme ”potun” kanssa ja jatkoimme kohti Hurppua. Leerviikissä näkyi karikukko ja Hurpussa ylitsemme muutti isosirri.

16.5. yöllä heräsimme jo kolmelta ja teimme muutaman yölaulajapysähdyksen matkalla kohti Lakakalliota, mutta vain satakieliä sekä pari luhtakanaa kuului. Lakalla staijasimme siten 8 tuntia havaiten 5 pikkujoutsenta, yht. 15419 hanhea, joista valtaosa harmaahanhia, lyhytnokkakin. Kuikkalintuja muutti 274, 3 haarahaukkaa kiepui mantereen päällä, 30 pikkukuovia, tervapääsky ja pikkulepinkäinen nähtiin myös. Kangaskiuru lauloi vieressämme koko päivän. Iltastaijilla muutti sitten lähinnä valkoposkihanhia muutama tuhat ja ainakin 50 000 vesilintua – mustalintua ja allia. Sinirinta piipahti laulamassa kalliolla ja merikihu muutti ylitsemme. Iltagrillauksen ohella kuului kehrääjä.

17.5. aloitimme staijin taas neljän aikoihin ja 7 tunnissa havaitsimme 32680 hanhea, nyt valtaosin valkoposkihanhia, joita määritettiin 20696. Päivän upein havainto oli 1300 valkoposkihanhen parvessa ylitsemme muuttanut kiljuhanhi. Tilanne oli kuitenkin niin nopea, että vaikka huomasin linnun aivan suoraan päältämme, ei kukaan muu onnistunut tätä vanhaa koiraslintua nähdä. Lapasotkia muutti 51, kuikkalintuja 266, merikihu, 2 suopöllöä, harmaasieppo ym. Hanna oli hollantilaisryhmineen myös Virolahdella arktikaa ihailemassa ja heidän onnistui nähdä jopa 4 kiljuhanhea eräässä valkoposkiparvessa!
Kotimatkalla pysähdyin taas Väkevänjärvellä, jossa näkyi 2 lapintiiraa, mehiläishaukka, 2 pensaskerttua ja kaulushaikara. Lappeenrannan Ihalaisessa pointsasin kultarinnan. Illalla olin kotona äärimmäisen väsyneenä, mutta silti innostuin mennä rantaan iltastaijille ja näinkin yli 7000 mustalintua ja allia sekä merikihun.

Välillä Parikkalassakin

18.5. Hanna oli saapunut Pohjois-Karjalasta ryhmänsä kanssa ja illalla menimme rengastamaan viirupöllön poikasia. Ryhmä saikin todellisen näytöksen, sillä edelliskesänä vain pariin hyökkäykseen innostunut pöllömamma puolusti poikasiaan nyt oikein toden teolla. Se hyökkäili jatkuvasti ja osuikin useampaan kertaan meitä päähän. Onneksi pehmustetut palomiehen kypärät suojasivat taas sekä meitä että pöllöä. Pointsasimme myös helmipöllömamman Tarvaslammelta ja samalla tarkistin, että pesässä oli nyt jopa 6 poikasta. Hannan veljen Miikan kanssa jatkoimme vielä toisenkin viirupöllöpoikueen rengastukseen. Tämä perhe oli huomattavasti rauhallisempi, naaras tyytyi pariin valesyöksyyn ja murinaan ja koiraskin innostui pariin kertaan huhuilemaan komeasti.

19.5. pikainen yöretki Siikalahdelle tuotti 10 luhtakanaa, 2 -huittia, 10 satakieltä ja sarvipöllön. Pyöräretkellä kuulin päivällä käenpiian. 20.5. Siikalahdella näkyi suosirri ja punajalkaviklo ja kävin myös pikaisella Saaren kierroksella mutta etsimiäni keräkurmitsoita ei vielä löytynyt. 21.5. vuodari oli punavarpunen, joita olikin saapunut jo runsaasti.

PPLY:n kevätrallireissu

22.5. lähdin kohti pohjoista ja Juvalta nappasin ”potun” kyytiin ja jatkoimme kohti Pohjois-Pohjanmaata ja PPLY:n kevätrallia. Siikalatvan Piippolan Kortteisella näimme tuttuun tapaan pari mustatiiraa ja Oulussa näimme tuttuun tapaan rantakurvin. Käytyämme majoittumassa veljelleni Rikulle ja seurusteltuamme hetken, suuntasimme vielä Vierimaan Antin kanssa Sanginjoen Kuparisenpolulle pohjustamaan tietoon saamaamme varpuspöllöä. Illalla vielä teimme pikavisiitin Pyykösjärvelle, josta löytyi punasotka ja yllättäen ohitsemme lensi vanha isolokki! Meillä oli ollut aika hyvä parin tunnin pohjustus! Klo 23.10. haimme vielä joukkueemme viimeisen lenkin eli Lindénin Andreaksen rautatieasemalta ja painuimme nukkumaan.

23.5. valoisa pohjoinen herätti meidät jo klo 7.00 ja pian olimmekin taas pohjustamassa. Kiviniemessä kuului pensaskerttu ja saatuamme Antinkin kyytiin suuntasimme Toppilaan, josta mustaleppälintu löytyi helposti. Lähipuskissa lauloi vielä mustapääkerttukin. Jätärillä oli aivan järkyttävä haju, mutta myös pari karikukkoa, punavarpusia ja merimetso, Huutilammen liejukanaa ei näkynyt, joten lopulta suuntasimme Kuparisenpolulle pohjustamaan sopivaa aloitusta. Pienimuotoisen sekoilun päätteeksi aloituslajiksemme tuli niinkin vaatimaton laji kuin pyy klo 10.58. Koko ajan laulanut tiltaltti tietenkin oli juuri sopivasti hiljentynyt. Varpupöllö hoitui helposti ja onneksi löysimme metsästä myös mm. palokärjen, rautiaisen, töyhtötiaisen, käpytikan, pikkukäpylintuja, puukiipijöitä, kulorastaita sekä hippiäisiä. Matkalla kohti Oulua näkyi vielä 3 tilheäkin, joten metsäkeikka oli onnistunut välttävästi. Huutilammen liejukanaa ei näkynyt vieläkään pikakäynnillä, joten suuntasimme pyykkärille. Mehiläishaukka kaarteli taivaalla ja järveltä löytyi kaikki tavalliset lokit, pohjustamamme punasotka sekä harmaasorsakoiras ym. Toppilankin pohjustuksetkin onnistuivat, toki mustaleppälintu vei hieman aikaa, mutta palkintona oli myös pikkutikka. Jätäriltä löytyi karikukot ja merimetso helposti ja pian suuntasimme hoitamaan rantakurvia ja lähistöltä hoitui myös fasaani sekä uuttukyyhky. Oulun Kiviniemeen saavuimme sopivasti, kun paikalla oli juuri nähty mehiläissyöjä. Andy näkikin sopivan näköisen linnun lyhyesti, mutta me muut emme saaneet lintu putkeen, kun lintu jo syöksyi puiden taa eikä sitä enää löytynyt. Varpus- ja ampuhaukka, pikkutiira, pensaskerttu ja kottarainen ym. lisättiin lajilistallemme. Oulunsaloa nykyisin oleva Kempeleenlahti tuotti mukavina lajeina punakuirin, jänkäsirriäisen sekä pikkusirrin ja Kempeleen Teppolan pelloilla näkyi jokunen mustapyrstökuiri, punavarpunen sekä suopöllö.
Jatkoimme Tyrnävän Murtoon, jossa peltosirkut lauloivat, tuulihaukkoja oli runsaasti, pari pikkukuovia näkyi ja kuului, suopöllöt saalistelivat ja mullospellolla seisoskeli yksinäinen keräkurmitsa. Limingan Virkkula oli pettymys, sillä ainoastaan ristisorsa ja merikotka olivat uusia lajeja. Nuijilistalle saatiin 3 kertaa lennossa näkemäni heinätavi, joka jäi lopulta ainoaksi peruslajipuutteeksemme. Lumijoen Letossa taivaalla näkyi lyhyesti jalohaukka, joka tippui heti metsän taakse, joten määritykseksi jäi nuoli-/punajalkahaukka. Puhkiavanperä vei vain aikaa ja Sannanlahdella käyntikin tuotti vain räyskän. Koskapa ilta oli jo pitkällä, päätimme ajaa suoraan Siikajoelle ja Tauvoon. Alhonmäellä kangaskiuru lauloi yhä puoliltaöin täyttä päätä ja Kaasassa näkyi naarasuivelo. Tauvossa oli myös vesi todella alhaalla, joten rantalietteitä ei ollut, vain valtaisa hiekka-autiomaa! Havainnot jäivät vähiin, mutta sentään merikihu, 2 mustakurkku-uikkua ja sinirinta nähtiin. Merellä näkyi 12 linnun parvi, joista tulivat mieleen allihaahkat, mutta ne menivät liian kaukana, jotta varma tunnistus olisi ollut mahdollinen.
Raahen kaatopaikan huuhkaja näkyi halpohkosti ja matka jatkui kohti etelää Pyhäjoelle. Heinikarinlammella teimme onnistuneen visiitin, kun luhtahuitin lisäksi kuulimme riekon ja useita metsävikloja. Yön kiepuimme pelloilla havaiten useita äänteleviä suopöllöjä, muttemme mitään uutta. Aamustaijille suuntasimme Elävisluotoon ja hyvin menikin! Kuikkalintuja liikkui merellä mukavasti kuten mustalintuja, pilkkasiipiä ja jokunen allikin. Lapasotkapari muutti ohitsemme ja pian myös 2 ruokkia ja haahkapari. Eräällä luodolla seisoskeli valkoposkihanhi ja myös pari merikihua muutti. Tankokarissa lauloi lehtokerttu ja pikakäynti Hanhikivellä tuotti härkälinnun. Kiireellä suuntasimme taas pohjoiseen ja Raahen Lapaluodosta hoidimme kyhmyjoutsenen ja ajonmatkalla hiirihaukan ja närhen. Siikajoen Säikänlahtea emme sankan ruovikon läpi edes nähneet, mutta pari järripeippoa kuultiin. Sääressä peltopysäykset tuottivat hemppoja, kapustarinnan sekä pikkulepinkäisen ja rannoilta löytyi pari metsähanhea sekä upea 45 isosirrin parvi. Piekanan näköinen haukka nähtiin kaukana muutolla, mutta lajia ei saatu varmistettua. Lumijoen puolella viimein kuului samaan pisteeseen tiltaltti ja sirittäjä ja lopetuspaikaksemme jäi Varjakka, josta ei kuusitiaista löytynyt mutta pohjantikkakoiras kyllä.

Lopulta havaitsimme 24 tunnin aikana 156 lintulajia ja sijoituimme kisassa kolmansiksi. Purkuun jäivät meitä ”Podicepsejä” edustamaan Antti ja ”andy”, me ”potun” kanssa lähdimme vielä ajamaan kohti kaakkoa ja kotia. Väsynyt ajo tarjosi sopivan piristysruiskeen Juvalla, jossa pääsimme bongaamaan komeaa koiras niittysuohaukkaa. Lopulta pääsin itse nukkumaan iltakymmeneltä 40 tuntia valvoneena.

Taas välillä Parikkalassa

26.5. jaksoin käydä lyhyellä ruokatuntiretkellä Siikalahdella ja näin 3 suosirriä ja lapinsirrin sekä kuulin rastaskerttusen. 28.5. tuotti kultarinnan ja ruisrääkän ja 29.5. kävin kuuntelemassa vuodariksi viita- ja pensassirkkalinnun, viitakerttusen ja kuhankeittäjän – tunnissa. Nyt kuulin patotieltä 2 rastaskerttusta.

Taas kutsuu mua Kuusamo

29.5. alkoi lomani ja lähdin suoraan töistä reissaamaan. Suuntasin karttoja sen kummemmin vilkaisematta kohti länttä ja ajoin lähes pysähtymättä Jalasjärven Hirvijärvelle saakka bongaamaan sinisiipitavia. Lintu oli juuri sopivasti löytynyt ja pääsin kuittaamaan eliksen suoraan muiden bongareiden putkista. Myös hieman aiemmin löytyneet lampiviklot olivat heti näkyvillä ja pian näimme ja kuulimme soidinta joka päättyi paritteluun. Upealla lintujärvellä oli muutenkin mukavasti lintuja ja illan aikana näin mm. 9 vesipääskyä, jänkäsirriäisen, tyllin, pikkutyllin, 2 lapinsirriä, punajalkaviklon, suokukon, ruskosuohaukan, suopöllön ja 4 heinätavia.
Yöllä lähdin ajamaan kohti pohjoista. Näin muutaman suopöllön ja Sievissä huuhkajankin ja lopulta pääsin aina Kärsämäen Nurmesjärvelle saakka, jossa nukuin autossa pitkälle aamuun. Päivän aikana pääsin vihdoin Kuusamoon saakka ja väsyneenä vilkaisin pikaisesti kaatopaikan lammen, jolla oli pikkutylli ja pari vesipääskyä ennen kuin suuntasin tutulle mökille, jolla muu rallijoukkueemme oli jo ollut majoittuneena – Jukka Salokangas kauemmin, Andreas Lindén, Jaakko Aarniala ja Vesa Jouhki pari päivää. Kunnon päiväunien jälkeen aloin minäkin yöllä 31.5. oman pohjustusurakkani, mutta pitkän kierroksen havainnot jäivät perin vaatimattomiksi. Aamulla kävin hoitamassa sinipyrstön Konttaiselta, jossa se kuului jo liikkuvaan autoon. Kuukausikin vaihtui pohjustaen Kuusamo ralliin, jossa meillä oli edellisvuotinen voitto puolustettavanamme.

Huhtikuu

Huhtikuun ensimmäisenä hoidin paluumatkalla epäonnistuneelta mustakaularastasreissulta pähkinähakin Punkaharjun Lustolta ja Parikkalassa muuttajista näkyi muutamia joutsenia, telkkiä, töyhtöhyyppiä, sepelkyyhkyjä, mustarastaita, hiirihaukka ja pulmunen. Seuraavina päivinä näkyi myös kottaraisia, kiuruja, pari kanadanhanhea ja Rautjärven Lahnaselta pointsasin merihanhen ja Likolammella näin nyt 2 pähkinänakkelia.

4.4. Siikalahdella näkyi jo mm. 30 töyhtöhyyppää, 7 hiirihaukkaa, 52 sepelkyyhkyä, mustavaris, tikli ja pajusirkku ym. Pikkutikkakin näkyi ”tavallisten” valkoselkätikkojen, harmaapäätikan, palokärjen ja tietysti käpytikkojen lisäksi. Iltapäivän pönttöreissun paras havainto oli ylitseni muuttanut nuori merikotka. Seuraavina päivinä oli taas kylmempää, joten töyhtöhyyppiä ja sepelkyyhkyjä painoi pääasiassa etelään eikä ihme sillä Parikkalassa oli vielä todella lumista ja pohjoisempana vielä ihan talvi!

5.4. suuntasinkin Joutsenon Konnunsuolle, jossa oli jo astetta keväisempää. Metsähanhia näkyi pari parvea, hiirihaukkoja ja piekanoja oli talven jäljiltä yhä runsaasti, peippoja muutti joitakin. Vuodarilista karttui niittykirvisellä ja uuttukyyhkyllä. Imatralla kellui Vuoksessa yhä 2 kaakkuria. 6.4. sulilta löytyi muutama telkkä sekä ensimmäinen nokikana. 7.4. aamusta kävin ihmettelemässä Kannakselta löytynyttä pähkinänakkeliparia. Koiras lauloi ihan hullun lailla, joten äänityksiäkin tuli tietysti. Iltapäivällä suuntasin Caireniuksen Sampsan kanssa Ylämaan Leinoon pointsaamaan sieltä löytynyttä jalohaikaraa ekly-pinnaksi. Lintu löytyi helpohkosti ja päätyi lopulta jäälle joutsenten seuraan seisoskelemaan, oli aika eksoottinen näky! Västäräkkikin käpötteli jään reunalla kevättä enteillen. Vuoksella näkyi paluumatkalla jokunen naurulokki.

8.4. Siikalahdellakin oli mukavaa, kun työpäivän jälkeen Mortensenin ”rollen” kanssa staijasimme muutaman tunnin havaiten kalasääsken, ruskosuohaukan, ampuhaukan, uuttukyyhkyn, västäräkin, tiklin, peipon, kulorastaita, kurkia, kuovin sekä parhaimpina 3 merikotkaa sekä nuoren maakotkan. Harmaapäätikkakin kävi vielä kuikuttelemassa lähipuissa ja teeret pulisivat. 9.4. staijin parhaita olivat merimetso, ensimmäinen vulpinus-hiirihaukka, pari kulorastasta. Takatalvea enteillen jopa 500 sepelkyyhkyä ja 250 töyhtöhyyppää painoi kovaa kohti etelää. Seuraavana päivänä kävimme Mikkelissä sukuloimassa mummoni luona, joten havaintoja ei juuri kertynyt, mutta kelikin oli kyllä ainakin siellä aivan kauhea!

11.4. Siikalahdella kuitenkin oli taas muutto päällä. Vaikka keli oli yhä surkea, olivat ainakin kuovit päättäneet, että on kevät, sillä niitä muutti 68 lintua. Naurulokkeja näkyi 45, 3 selkä- ja 2 kalalokkia, 40 kiurua, kangaskiuru, 2 laulu- ja 4 kulorastasta, 10 punakylkeä, 24 räksää, 25 niittykirvistä, 100 kottaraista, 500 peippoa ja 25 vihervarpusta. 15 pyrstötiaistakin oli liikekannalla kohti itää. Kannaksella nakkeli jatkoi lauluaan, mutta toista lintua ei enää paikalla näkynyt. Särkisalmella ja Lemmikonsalmella sinisorsat, telkät, isokoskelot ja nokikanat olivat aika ahtaasti pienissä sulissa. 12.4. oli sorsien seassa pari metsä- ja kanadanhanhea. Imatran Vuoksensuulla oli pari ristisorsaa bongattavina ja Joutsenon Konnunsuolla oli jo 550 metsä-, 50 tundra- ja 6 lyhytnokkahanhea, 6 sinisuo-, 4 ruskosuo-, 4 ampuhaukkaa sekä muuttohaukka, 10 kapustarintaa, metsäviklo, hemppoja, lapinsirkkuja ja mm. ainakin 5000 paikallista peippoa.

13.4. päätin lähteä pitemmälle bongaamaan. Vuoksensuun satamassa oli kyhmyjoutsen ja meriharakka, mutta matka jatkui aina Pukkilan Kantelejärvelle saakka. Parkkeerattuani autoni sain kiittää paria paikalla ollutta ornia, joilla oli elis minulle tukevasti hallinnassa, vaikka lintua oli todella vaikea seurata – amerikantavi hiippaili mullospellolla suurehkon taviparven seassa. Keli oli yhä kolea, mutta näin etelämpänä oli jo mukavasti muuttolintuja, joten päätin jäädä alueelle retkeilemään. Jouhisorsia, haapanoita sekä puna- ja tukkasotkia oli mukava katsella pitkästä aikaa. Jossain vaiheessa kuulin, että läheisillä Ruhan pelloilla olisi taas mukavasti hanhia, joten päätin siirtyä sinne. Parkkeerattuani mäelle ja saatuani putken pystyyn ehdin todeta eräälle ornille, että: ”Onneksi se tavi ei ole täällä tulvalutakolla. Olisi aika vaikea varmaan löytää… Tai aika hyvinhän tästä ton lutakon hallitsee… Tossa se on!” Samainen amerikantavi oli sillä aikaa, kun olimme ajaneet paikalle, lentänyt useamman kilometrin päästä Pukkilan Kantelejärven tulvalta tänne Orimattilan puolelle. Samalla se oli näin siirtynyt Itä-Uudeltamaalta Päijät-Hämeen puolelle. Hanhiakin oli ihan mukavasti, 280 metsuria, 20 tundraa sekä 3 lyhytnokkaa ja 5 pikkujoutsenta. Paluumatkalla yritin bongata mustaleppälintua Lappeenrannasta mutta vuodarit jäivät kivitaskuun. Luukkaansalmella oli nyt pari ristisorsaa.

14.4. näkyi vihdoin kevään ensimmäinen piekana Siikalahdellakin, etelänpänähän näitä oli ollut koko talven vaikka kuinka! Västäräkkejä muutti jo 40. Sulat olivat yhä pieniä ja lajisto niukkaa, sentään pari tavia uusina. 15.4. Siikalahden parempia haviksia olivat 8 kanadanhanhea, 2 metsuria, 3 merimetsoa, 4 taivaanvuohta, 3 tikliä jne. mutta sitten alkoi sataa lunta ja tuulla todella kylmästi pohjoisesta, joten iltapäivällä päätin lähteä pönttöjä kiertämään. Yksi hautova viirupöllö löytyikin. Sulilta löytyi kaulushaikara, punasotka ja illalla Rautjärven Lahnasella näkyi harmaahaikara sekä 2 ristisorsaa, jotka olivat ilmeisesti samat, jotka olivat seikkailleet jo pitkään edes takaisin etelämpänä. Seuraavina päivinä oli takatalvista, joten retkeily keskittyi metsiin ja pöllön pöntöille. 16.4. Siikalahdella kierteli merihanhi ja 17.4. löytyi toinen hautova viirupöllö ja 18.4. ensimmäinen hautova helmipöllö. 19.4. näkyi ensimmäinen lehtokurppa ja 20.4. Siikalahdella hiippaili jäällä kaulushaikara.

21.4. 2 nuorta merikotkaa kaarteli lahdella, ruskosuohaukkoja oli jo 4/3 ja mustavaris hiippaili varisten kanssa pellolla, mutta muuten oli yhä varsin vaisua. 22.4. kuoveja muutti 125, 75 metsähanhea kierteli edestakaisin ja nyt näkyi pari mustavarista ja kuoviparvesta löytyi pikkukuovi. Sulilla oli jo ahdasta, kun lokkejakin oli jo satoja, muttei mitään parempaa.

23.4. aamuinen sulakierros tuotti haapanan ja sinisorsan risteymäkoiraan, ensimmäiset silkkiuikut ja haapanan ja ruokatunnin kruunasi Kaukolan pelloilla kierrellyt ad koiras arosuohaukka! Iltapäivällä singahdin Lappeenrannan Vainikkalaan, jossa oli jo muutaman päivän ollut Löfgrenin Sepon pihalla sieppo, jota oli ensin pidetty kirjosieppona, mutta pikkuhiljaa alettu epäillä joksikin muuksi… Jouhkin Vesa ja Lindénin Andreas olivatkin juuri linnun löytäneet ja se oli hyvin hallinnassa, kun saavuimme paikalle. Lintu oli todellakin mielenkiintoisen näköinen. Minulle se toi heti mieleen balkaninsiepon, joita olin nähnyt runsaasti Israelissa, Kuwaitissa ja Armeniassa. Lintua kävi katsomassa vain kourallinen kärkibongareita ja paikallisia ja sitä yritettiin kuvata mahdollisimman paljon, mutta moninaisten sekoilujen ansiosta sitä ei saatu pyydystettyä tarkkoja tutkimuksia varten. Ääntelemäänkään se ei suostunut, vaikka pari tuntia sitä mikrofonin kanssa jahtasin. Niinpä jää ihan valokuvien varaan, saadaanko lintua koskaan tunnistetuksi?

24.4. sulille oli saapunut yhä lisää tavallisia vesiäisiä mukanaan jokunen uivelo. Siikalahdella muutti pari pikkujoutsenta ja pieneen sulaan olivat saapuneet jo ensimmäiset punasotkakin. Sinisuohaukkapari kierteli alueella ja valkoviklo sekä hemppo muuttivat ylitseni äännellen. Illalla kuului jo 3 luhtakanaakin.

25.4. oli yhteishavainnointipäivä. Päätimme pyöräillä aamuviideksi Siikalahdelle ja matkalla kuulimme jo laulavia pari rautiaista sekä peukaloista. Aamumuutto oli vihdoin etelän puolelle kääntyneen tuulin ansiosta todella hurjaa! Rastaita ja pikkulintuja, lähinnä peippoja, muutti todella runsaasti! 8 tunnin staijin saldoksi tuli lopulta 5212 rastasta, 7369 pikkulintua (mukaan lukien peipot ja carduelikset), 1746 sepelkyyhkyä, 93 västäräkkiä, 80 laulujoutsenta, 420 anser-hanhea, 7 kuikkaa, 2 tukkakoskeloa, 36 piekanaa, 201 töyhtöhyyppää, 105 kuovia, 655 naurulokkia, kalatiira, 2 räystäspääskyä, 3 metsäkirvistä ja paikalliseksi oli saapunut tai saapui mm. harmaasorsapari, 102 tavia, 350 sini-, 6 jouhi-, 5 lapasorsaa ym. Illalla Rautjärven Kankaanpellolla patsasteli bongattavana kattohaikara.

26.4. sulissa oli jo tungosta: yhteensä Särkisalmella ja Lemmikonsalmella yli 200 telkkää ja tavia, 128 sinisorsaa, 31 silkkiuikkua ja uiveloa, rantasipi ja tiltaltti lauloi. Siikalahdella oli kuitenkin yllättävän hiljaista, pari mustakurkku-uikkua ja pikkulokkia, heinätavi, merikotka ja kalatiira, mutta itse päätin lähteä kiertelemään Saaren sulia jonkin harvinaisuuden toivossa. Valkovikloja, lapa- ja jouhisorsia sekä runsaasti taveja oli joka sulalla, Jyrkilästä löytyi pari lyhytnokkahanhea ja runsaasti taveja. Päätin kuten niin usein aiemminkin seuloa joka ikisen tavin amerikantavin toivossa. Lammintauksella oli myös mukavasti hanhia ja taas todella runsaasti taveja. Seuloessani taveja toiseen kertaan putkeen osui vihdoin kauan odotettu sponde pystyjuovatavi – amerikantavi! Pidin lintua toista tuntia putkessa ensimmäisiä bongareita varten ja otin samalla pari sataa kuvaa linnusta, joka uiskenteli aktiivisesti edes takaisin muutaman sadan tavin seassa. Vaikka lintu oli varsin helppo löytää, oli se myös äärimmäisen helppo hukata tavien sekaan! Lisäksi tuuli oli todella kova, joten jouduin istumaan auton penkillä huonossa asennossa, jotta saisin seurata ja kuvata lintua edes jotenkin tuulelta suojassa. Kun bongarit viimein saapuivat, olin jo aivan kangistunut huonoon asentooni. Silloin amerikantavi päätti tietysti asettua nukkumaan uskomattoman hyvin näkyviin, joten bongareilla oli todella helppo työ kuitata laji pinnoihinsa. Tuskin edes arvasivat, minkälaisen työn olin tehnyt pitäessäni lintua tunnin hallinnassa? Seuraavina päivinä pääsin todistamaan Parikkalan kautta aikain ensimmäistä virtavästäräkkiä, joka kuulutti reviiriään eräällä joella. Sen toivossa, että lintu löytäisi itselleen parin, on paikka salainen.

28.4. Lemmikonsalmella oli merihanhi ja heinätavipari ja Siikalahdella jo 14 mustakurkku-uikkua, 10 kalasääskeä, pari punajalkavikloa, suokukko, nuolihaukka, 2 haarapääskyä, pensastasku jne. Illalla pyöräretkellä näin Tetrisuolla mustavariksen ja kuulin Siikalahdella jo ensimmäisen luhtahuitinkin. Yöllä kävimme vielä Punnosen Pekan kanssa kiertämässä lahden ja kuulimme 5 luhtakanaa ja sarvipöllön.

29.4. kävin rengastamassa helmipöllömamman pesästä, jossa oli nyt 6 munaa, muuten laajentuneet sulat ja Siikalahti eivät tuottaneet kummoisia havaintoja. Kuun viimeisenä kiertelimme Saarella, jossa pointsasimme nyt 820 tavin seurassa olleen amerikantavin Lemmikonsalmelta Hannalle elikseksi. Myös punajalkaviklo oli tulvalla ja keltavästäräkki lensi äännellen ylitsemme. Pohjanrannassa näkyi lähe täysin talvipukuinen mustaviklo, Akanvaaran Tetrisuolla jo 5 kivi- ja pensastaskua ja hanhia näkyi yhteensä nelisensataa. Tarassiinlahdella rummutti pikkutikka ja öinen retki Siikalahdelle tuotti 6 luhtakanaa, 2 kaulushaikaraa, 2 sarvipöllöä ja viirupöllön.

Yhä Ahvenanmaalla

1.3. olimme yhä Ahvenanmaalla Pirkan, Suojarinteen ”potun” ja Ala-Kojolan Mikon kanssa. Varhaisen aamupalan jälkeen suuntasimme monen muun rallijoukkueen tavoin aamustaijille Styrsingsuddenille. Muuttoa ei ollut juuri lainkaan, pari haahkaa kellui merellä 25 riskilän ohella, mutta ainoat muuttajat olivat mukavia, lapasotkapari ja ruokki. Metsätien varrella kuulimme isokäpylintuja ja hippiäisiä sekä laulavan puukiipijän. Västerfjärdenillä näkyi peukaloinen ja Storbyssä toinen. Satamassa kellui haahkanaaraan kanssa mustalintu. Olimme jo matkalla kohti Hammaruddaa, kun saimme tiedon, että Storbyn Postbrygganilta oli löytynyt liejukana. Siinä ei närhikään paljoa meitä hidastanut, vaikka sekin oli niitä lajeja, joita olisi edellispäivän rallissa tarvittu. Takavedon komppaajat edesauttoivat paikalle kiiruhtaneita bongareitakin näkemään liejukanan kovalla komppauksellaan. Edellispäivänä kyseessä olisi ollut kova talvipinna! Jomalan Djurvikissa näimme ja äänitinkin laulavaa pikkukäpylintua ja Hammaruddassa näkyi riskilöiden ja tukkakoskeloiden lisäksi kuikka. Vielä ennen lauttarantaan ajoa kävimme Lemlandin Nåtössä kääntymässä ja näimme taas 15 harmaahaikaraa, Maarianhaminassa näkyi urpiaisparvessa tundraurpiainen ja viimeisiksi Ahvenanmaahavikseksi tuli lauttarannassa ylitsemme korkealla muuttanut hiirihaukka sekä lautalta vielä satama-aluella näkyneet pari harmaahaikaraa sekä naurulokki. Alkumatka staijattiin tietenkin kannella ja haviksiakin kertyi ihan mukavasti: 11 haahkaa, 2 mustalintua, 3 naurulokkia lisää ja parhaimpina 8 pilkkasiiven kanssa samassa parvessa olleet 8/7 allihaahkaa!

Maalisretkeilyä

Seuraavina päivinä talvisessa Parikkalassa retkeilymotivaatio oli arvatenkin hieman kateissa. Silti 3.2. kylällä eräällä pihalla roskalaatikon päällä seisoskelleet pari harmaalokkia olivat mukava yllätys. 6.3. Tyrjänjoella riemastuttivat niinkin upeat lajit kuin sinisorsat ja telkkä. Siikalahdella näkyi tutusti valkoselkätikka ja Melkoniemen Lahdenpohjassa käytiin yöllä kuuntelemassa lehtopöllöä.

8.3. Siikalahdella näkyi muuttava kanahaukka ja koko talven paikalla ollut isolepinkäinen oli yhä vain paikalla. Seuraavan päivän Saaren kierroksen parhaaksi jäi 27 tilhen parvi.

13.3. pöllöretki Koitsanlahden suuntaan tuotti ainoastaan yhden huuhkajan. Seuraavana päivänä urakoin jääkiekkoturnauksessa Simpeleellä ja pelin aikana näkyi pari joutsenta. Illalla piti kiiruhtaa Imatralle bongaamaan käsittämätöntä 8 kaakkurin parvea. Vuoksella oli myös jo 500 harmaalokkia sekä merilokki.

15.3. lyhyt kotkastaiji Tyrjällä tuotti ainostaan pikkukäpylinnun ja harmaalokin, mutta Siikalahdelle siirryttyäni näimme Pirhosen Jarmon kanssa komean vanhan merikotkan. Illalla kävimme Hannan kanssa Vuoksella katsomassa kaakkureita ja laskemassa lokkeja ja näimmekin komeat 1250 harmaalokkia, 2 merilokkia ja ilmeisen intermedius selkälokin sekä talvehtineet kanadanhanhen ja uivelon. Paluumatkalla kävimme yrittämässä tuttua lapinpöllöä ja onnistuimmekin lyhyesti kuulemaan muutaman kumean puhalluksen lapinpöllön soidinta. Pari helmipöllöäkin kuului.

16.3. ruokatuntistaiji Siikalahdella tuotti kaukaisen kotkan, joka piti jättää etäisyyden takia määrittämättä, vaikka kovin maakotkamainen olikin. Harmaapäätikka kuikutti komeasti ja valkoselkätikka ja palokärkikin näkyi.

18.3. taas ruokatunti kului Siikalahdella ja vaikka keli oli surkea, muutti komea vanha maakotka patotien yli hitaasti kohti pohjoista. Myös tiklin ääntä kuului taivaalta. Tyrjänkoskella näkyi pari joutsenta ja koskikara ja Särkisalmellakin 2 vanhaa ja yksi edellisvuotinen joutsen.

21.3. suuntasimme BirdLifen edustajistoviikonloppuun Kiljavalle ja matkan varrella pysähdyimme Vuoksella. Kuusankoskella tien yli lensi pari merilokkia ja Mäntsälässä näkyi pari hiirihaukkaa. 22.3. paluumatkalla kävimme Lahden Asemantaustalla katsomassa taas kerran töyhtökiurua ja Vuoksella näkyi pari merilokkia ja yhä pari kaakkuria sekä punasotkanaaras ym.

24.3. Siikalahden staijierikoisuus oli uskomattoman komea ”börringe” hiirihaukka. Myös pulmunen tuli vuodariksi ja kuten lähes päivittäin harmaapäätikka kuikutti ja valkoselkätikka näyttäytyi.

25.3. näkyi taas maakotka vaikka keli olikin taas todella surkea. Se jäikin ainoaksi havainnoksi puolikkaalla ruokatuntistaijilla. Seuraavan päivän antia olivat hiirihaukka sekä muutama joutsen. Iltapäivällä kävin pitkällä pyöräretkellä Tyrjällä, eipä olisi kannattanut…

Erämaaralli

28.3. oli vuorossa perinteinen Erämaaralli. Hannan kanssa kolusimme tuttuja paikkoja Tarvaslammen, Särkisalmen ja Rautalahden sisältävässä ruudussa, mutta vaikka kuinka yritimme, ei valkoselkätikkoja löytynyt. Yön antia olivat huuhkaja, viirupöllö sekä helmipöllö ja vielä hämärissä kuulimme varpuspöllön sekä käsittämättömät 13 pyytä! Loppupäivän havainnot jäivätkin sitten yhteen lisäpyyhyn, 6 teereen, 2 hiiri- ja kanahaukkaan, isolepinkäiseen ym. Illanvieton olivat taas Mikkolanniemessa ja mukavaa oli, porukkaakin oli ennätysmäärin!

Lisää ensimuuttajia

29.3. päivästaiji Siikalahdella tuotti kevään ensimmäiset 5 töyhtöhyyppää, sepelkyyhkyn, harmaapäätikan, käsittämättömän 3 naukuvan palokärjen parven, kiurun, räkättirastaan sekä vanhan merikotkan.

30.3. näkyi taas muuttava vanha merikotka sekä kottarainen, pari hiirihaukkaa ym. Kuun viimeinen päivä oli jo keväisempi, vaikka yhä satoi välillä lunta eikä aurinko oikein vieläkään lämmittänyt, silti parilla lyhyellä staijilla näkyneet 20 hyyppää, pari merikotkaa, 13 hiirihaukkaa, 2kv tundrahanhi, pari sepelkyyhkyä +3 sp:tä, kiuru, kottarainen sekä 3 pulmusta enteilivät jo kevättä!

Yllättävän mukava helmikuu

Helmikuu on perinteisesti se tylsin lintukuukausi, mutta lauhkean talven takia käsillä oli varsin poikkeuksellinen kuukausi. 1.2. lähdin heti aamusta retkelle ja ensimmäinen havainto tuli jo läheiseltä Likolammelta, jossa eräällä ruokinnalla oli jo pitkään käynyt pähkinänakkeli, jonka nyt viimein minäkin näin. Imatralle päästyäni suuntasin heti Meltolaan, jossa virtavästäräkki toivotti minut heti tervetulleeksi äännellen, mutta vaikka yli tunnin sitä etsin, en sitä kuitenkaan onnistunut näkemään. Eikä lintua enää tämän koommin nähty. Vuoksen pikainen koluaminen tuotti merimetson, kanadanhanhen ja tukkasotkan ja Vallinkoskella näkyi isolepinkäinen ja Korvenkannassa tikli. Lappeenrannassa suuntasin Skinnarilaan, jossa kovasta etsinnästä huolimatta ei laulurastasta näkynyt, ainakin 20 räksää kuitenkin. Kukkuroinmäelläkään ei onni ollut myötä, kun västäräkkiä ei löytynyt, mutta hiirihaukka näkyi ja valtaisat pikkuvarpus- ja keltasirkkuparvet työllistivät. Konnunsuolla näkyi vielä kotimatkalla isolepinkäinen sekä hiiripöllö.

4.2. pöllöretki tuotti Tyrjällä huuhkajan sekä toisen kaukaisen pöllön, joka määrittyi vasta äänityksestä viirupöllöksi. 5.2. aamuinen pyöräretki Argusjärvelle tuotti pari valkoselkätikkaa, harmaapäätikan sekä palokärjen ja Likolammella näkyi taas sama pähkinänakkeli – hyviä ekopinnoja!

Hullu bongausreissu!

6.2. lähdimme Caireniuksen Sampsan ja Suojarinteen ”potun” kanssa toistaiseksi hulluimmalle bongausreissulleni Ruotsiin Tukholman lähistölle kultakulmasirkkua bongaamaan. Sirkku oli jo muutaman viikon oleillut päivittäin eräällä ruokintapaikalla, joten lajin hoito wp-pinnaksi vaikutti hyvältä, vaikka matka-aikataulumme oli niin tiukka, että ehtisimme olla maissa vain muutamia tunteja! Jo matkalla Joutsenoon näin kanahaukan, pari laulujoutsenta, kanadanhanhen, tukkasotkan ja Sampsan hypättyä kyytiin reissupinnalistalle lisättiin mm. räkättirastas ja teeri Luumäeltä. Potu napattiin kyytiin Utista ja kohta Kouvolan Kuusankoskella näkyi tuulihaukka ja Elimäellä 8 peltopyyn parvi, hiirihaukka sekä pari piekanaa ja vielä Pernajan puolella 30 tilhin parvi. Helsingissä olimme mukavan ajoissa ja niinpä ehdimme hieman staijailla merelle, jossa näkyi harmaa- ja kalalokkeja, merilokki ja ehtipä eräässä saaressa istuskellut kanahaukkakin hieman säikäyttää. Ilta meni lautassa syöpötellen, eväitä ostellen ja lintukuvia hytissä katsellen. Nukkumaankin pystyttiin, vaikka Sweden hockey gamesiin menossa ollut porukka piti melkoista meteliä.

7.2. Heräsimme aikaisin ja lautan kannelle könyttyämme saimme todeta sumun olevan aivan järkyttävä! Näkyvyys oli alle 50 metriä! Lintuhavainnot jäivätkin sitten todella vähiin! Puoliltapäivin viimein onnistuimme hieman heikkojen karttojemme avulla suunnistamaan sirkkupaikalle Järfallan Sjäbysjönille, jossa sumu oli yhä aivan käsittämättömän paksua. Bongareita oli paikalla muutama kymmentä ja parkkeeratessamme autoa huomasin, että linnun täytyi olla juuri paikalla, sillä ornit olivat todella levottomia. Niinpä nappasn pikaisesti optiikan mukaan ja singahdin joukon jatkoksi. Hetken parinkymmenen metrin päässä ollutta ruokintaa tuijoteltuani, huomasin sirkun piilottelevan noin viiden metrin päässä ruokinnasta tiheän juurakon keskellä. Huusin linnusta potulle, joka ehtikin nähdä linnun vilaukselta. Hieman tämän jälkeen Sampsa, joka oli kasannut kameravehkeet valmiiksi, saapui paikalle. Onneksi lintu löytyi kohta taas hiippailemasta maassa juurakon takana, ennen kuin se lennähti keltasirkkuparven säikähdettyä jotain taivaalle. Parvi kierteli aikansa päällämme ja katosi jonnekin. Ruokinnalla oli mukavasti muitakin lintuja mm. nakkeleita, sepelkyyhky soi ja kuusitiainen lauloi lähikuusissa. Sirkut palailivat pikkuhiljaa ruokinnalle ja reilun tunnin odottelun jälkeen kultakulmasirkku löytyi taas puskasta piilottelemasta. Nyt onnistuin saada kelvolliset kuvat linnusta, vaikka valo oli yhä todella huono ja paksu sumuverho liikkui meidän ja linnun välillä niin, että sen huomasi jopa paljain silmin. Kun sirkku taas lensi pois ruokinnan lähettyviltä, päätimme jatkaa Vallentunaan bongaamaan Ruotsin pinnaksi mustakaularastasta. Löysimme oikealle paikalle, kun sattumalta törmäsimme erääseen ruotsalaisorniin ollessamme hieman väärässä paikassa. Rastas olikin jo omppuruokinnalla, kun pääsimme oikealle paikalle ja tätä kesyä lintua kuvasimme taas oikein urakalla. Pian meidän kuitenkin oli syytä lähteä palailemaan kohti keskustaa ja lauttarantaa. Vielä kolusimme hieman lauttarannan läheisiä sulia rantoja havaiten mm. nokikanoja, naurulokkeja, tukkasotkia, kanadanhanhia ym. ennen kuin ajoimme Viking Linen lautallemme. Paluumatkalla juhlistimme wp-pinnaa huikealla seisovan pöydän aterialla ja illalla yritimme taas nukkua mekastavien jääkiekkofanien riehuessa naapurihyteissä ja käytävillä.

8.2. aamusta saavuimme Helsinkiin ja aloitimme retkeilyn jo lautan kannella, lokkeja, jokunen kyhmyjoutsen ja 12 allin parvi nähtiin. Keli oli yhä surkea. Sumusta huolimatta näimme Uunisaarilla jäällä hiippailleen valkoposkihanhen ja merisatamasta löytyi 4 haapanaa. Suuntasimme pian Lauttasaareen, jossa arvioimme Ryssänkärjestä n.350 telkkää ja n.700 isokoskeloa. Myös uivelokoiras ja 5tukkasotkaa näkyi. Toisella yrittämällä löytyivät muutaman päivän alueella liikkuneet 4 taviokuurnaakin. Espoon Kaitalahdella kuului kaislikosta lyhyesti peukaloisen rätinää ja 45 vihervarpusta ruokailu puiden latvuksissa. Kirkkonummen puolelta kävimme tutustumassa Ämmässuon kaatopaikan lokkitarjontaan, joka oli runsas. Itse kuitenkin onnituin mähertämään isolokit, jotka Sampsa ja potu näkivät lyhyesti. Sumun takia taivaalle nousseet linnut katosivat nopeasti ja iso osa linnuista lähtikin jonnekin juuri, kun saavuimme paikalle. Paikallisena olleiden 4600 harmaalokin joukossa ei ollut enää kuin kourallinen merilokkeja. Iltapäivä oli jo pitkällä, kun suuntasimme Siuntion Sunnanvikiin pointsaamaan talvehtineet metsähanhet ja tundrahanhen kuukausipinnoiksi. Hämärissä kiertelimme vielä Kirkkonummen Saltfjärdeniä, jossa kuului lyhyesti viiksitimali ja pari hiirihaukkaa ja piekanaa näkyi. Illalla edessä oli vielä väsynyt ajo kotiin.

Kevyttä helmiretkeilyä

10.2. jouduin käymään työn merkeissä Lappeenrannassa. Matkalla Vuoksella näkyi taas tutut kanadanhanhi, tukkasotka ja uivelopari mutta myös vanha juhlapukuinen harmaalokki. Kokkolanjoella näkyi talvehtinut koiras tukkasotka. 11.2. jääkiekkotreenien jälkeen kävin Lahnasella kuuntelemassa paikalta löytynyttä helmipöllöä. 13.2. kiertelin pakkasretkellä Parikkalan metsissä, mutta Tyrjän Joensuunjoelta yllättäen löytyneet 12 sinisorsaa ja telkkä ja Siikalahden valkoselkätikkapari ja palokärki jäivät ainoiksi havainnoiksi.

14.2. aamusta kuulin jo kevättä enteillen rummuttavan valkoselkätikan ennen kuin jatkoin taas Lappeenrantaan, jossa minulla oli viikonlopun molempina päivinä peli. Vuoksella näkyi samat tutut linnut, Konnunsuolla taas piekana, Kukkuroinmäellä 9 kottaraista ja mustavaris sekä hiirihaukka. Illan pöllöretki Punnosen Pekan kanssa tuotti vain Vihtolassa vilaukselta nähdyn keskikokoisen pöllön sekä huuhkajan Toikansuolta. 15.2. kiertelimme ensin Pekan ja Kiljusen jassin kanssa peltoaukeilla, joilla näkyi kuitenkin vain 2 hiirihaukkaa ja piekana sekä isolepinkäinen. Melkkolasta löytyi koskikara ja Lensulassa 30 teeren parvi. Toikansuolla oli nyt 4 tavia ja Kukkuroinmäellä näkyi taas hiirihaukka, kottaraiset ja mustavaris – ei västäräkkiä. Illalla jätin autoni huoltamolle, jossa viikon aikana korjattiin vuoden alussa ojaan ajossa vaurioituneita puskureita ym.

20.2. junailin taas Lappeenrantaan hakemaan autoani ja iltapäivän retkeilimme jassin kanssa. Toikansuolla näkyi pitkästä aikaa ojassa talvehtinut peukaloinen, mutta muuten havainnot jäivät huonoiksi. Iltahämärissä huuhkaja taas istuskeli Toikansuon lamppujen nokassa.

21.2. ajelin tekemisen puutteessa Savonlinnaan, jossa onnistuin kaatopaikalta pitkän tikistyksen jälkeen löytää varismassoista nokivariksen. Linnut olivat aivan käsittämättömän arkoja, joten kuvat jouduin ottamaan n. 500 metrin päästä. Keskustan mustakaularastas viihtyi nyt torin aronioissa.

22.2. tein talvilintulaskennan kevätlaskennan, joka oli tutun vähälintuinen. 472 lintuyksilöä ja 22 lajia, joista parhaimpina harmaapäätikkapari, rummuttava valkoselkätikka, isolepinkäinen, varpushaukka sekä 2 tundraurpiaista.

25.2. pikaisella käynnillä Siikalahdella näkyi ja kuului valkoselkätikka ja isolepinkäinen päivysti erään puun latvassa.

Ahvenanmaalle

27.2. lähdin työpäivän jälkeen kohti lounaisinta Suomea Ahvenanmaata. Ajelin ensin Heinolaan, jossa tapasimme potun kanssa ja bongasimme Myllykylässä talvehtineen kurjen. Jatkoimme sitten Lahteen, josta Asemantaustan töyhtökiuru löytyi helposti. Lintu istuskeli hopeapajun alaoksalla ja lauloi kaunista varjolaulua ja antoi itseään kuvattavan oikein hienosti. Myös 2 tikliä näkyi. Jatkoimme illaksi Turkuun, jonne Pirkka ja Ala-Kojolan Mikko olivat saapuneet junalla ja 21.00 lähti lauttamme kohti Maarianhaminaa. Lauttamatka meni mukavasti, sillä joukkueita tuntui olevan todella runsaasti. Lopulta yhden jälkeen yöllä rantauduimme ja noin tuntia myöhemmin pääsimme viimein Eckerön Torpiin majapaikkaamme nukkumaan.

Ralli

28.2. aloitimme rallin tuttuun tapaan Eckerön Degerandista, jossa näkyi heti mm. tukkakoskeloita, riskilöitä ja kaksi muuttavaa koirashaahkaa. Torpissa lauloi kuusitiainen ja Storbyn kylältä löytyivät mm. peippo ja kesykyyhky helposti sekä laulava peukaloinen. Perinteisestä paikasta löytyi luhtakana peukaloisen ohella. Satamassa kellui naarashaahka. Käringsundbyn tienoilla onni potki taas, kun urpiaisparvesta löytyi tundraurpiainen, varpushaukka kierteli taivaalla ja eräältä ruokinnalta löytyi peippojen ohella, järripeippo sekä pikkutikkakoiras. Palokärkikin rummutteli kauempana. Hammarlandin puolelta pointsasimme nopeasti koskikaran ja töyhtötiaisen ja jatkoimme Jomalan Hammaruddaniin. Hömötiaiset toivottivat meidät tervetulleiksi, mutta sitten alkoi aivan järkyttävän sakea lumipyry, joka esti näkyvyyden merelle aivan täysin yli puoleksi tunniksi! Lopulta sade hieman hellitti ja näimme, että lähisaaressa möykkynä juuri ja juuri aiemmin erottuneen merikotkan lisäksi paikalla oli myös 9 muuta merikotkaa. Merisirrejä löytyi piipertämästä parikin parvea, 10 tilheä lensi ylitsemme ja 16 uiveloa kellui kauempana eräällä lahdella, puukiipijäkin sirisi. Kungsöbatterilta löysimme helposti isolepinkäisen, mutta sitten alkoi tökkiä. Sekä Ramsholmen että orpfärden kuluttivat aikaamme noin pari tuntia ilman mitään uusia lajeja. Seuraavat lajit löytyivätkin vasta Maarianhaminan kalasatamasta, josta näkyi kaukainen naaras lapasotka sekä melkein liian lähellä ollut nokikana. Lemlandin puolellakin kävimme kääntymässä ja harmaahaikara saatiin viimein lajilistalle. Matka jatkui Finströmin (jossa näkyi sponde pulu) kautta Sundin Kastelholmaan, jossa kuningaskalastaja löytyi viimein ja ohessa näkyi myös päivän toinen luhtakana. Loppukiri ei enää tuottanut uusia lajeja ja lajimääräksi saimme yhteensä 53 lajia, jolla ei ollut asiaa todella tiukan ja tasaisen rallin kärkisijoille. Illalla suunnittelimme sitten, kuinka aloittaa maaliskuu Ahvenanmaalla.

Tammikuu

Tammikuu alkoi perinteisellä ekaekaa -retkellä, jonka päätavoitteena oli nähdä uusia ekaekaa -pinnoja. Suuntasimme aamuhämärissä Imatralle, jossa ensimmäiseksi vuodariksi hoidimme Vallinkoskelta hiiripöllön. Vielä oli hämärää, joten suuntasimme Vuokselle, josta löytyi tavallisten lajien ohella mm. 5 merimetsoa sekä kanadanhanhi. Meltolan jätärin virtavästäräkki näkyi jo portille, kun se kipitteli altailla pirteänä. Ylitsemme lensi myös nokkavarpunen sekä hieman myöhemmin myös kanahaukka. Kuparin puolen kivellä päivysti 10 merimetsoa.

Räikkölästä löytyi helposti pari nokkavarpusta, peippo, pari räkättirastasta sekä harmaapäätikka. Salo-Issakassa vain kuusitiainen suostui näyttäytymään paremmista lajeista. Joutsenon liityttyä Lappeenrantaan oli outoa kirjata hiirihaukka, piekana sekä pari isolepinkäistä Lappeenrannan Konnunsuolle. Kukkuroimäellä kierteli 10 harmaalokkia ja kanahaukan pölläytettyä varislintumassat lentoon. löytyi parven seasta myös 6 kottaraista. Mustolassa näkyi mustarastas ja Luukkaansalmella 5 kottaraista. Ollessamme yrittämässä pähkinänakkelia Pappilanniemestä, sain tiedon, että Imatran Kuparissa oli nähty kuningaskalastaja. Olimme lähes varmoja, ettei lintu ole helposti bongattavissa, mutta kun 20 minuutin odotuksella nakkelia ei näkynyt ja viesti kertoi, että kunkku istuskeli paikoillaan jätärin putken suulla, päätimme singahtaa takaisin Imatralle. Kiitokset Pirhosen Jampalle, että jaksoi pidellä kuningaskalastajaa hallinnassa, joten pääsimme ihailemaan tätä lintujen jalokiveä jo hämärtyvässä illassa. Lintu istuskeli yhä samalla paikalla, jolla virtavästäräkkikin usein näyttäytyi ja kalasteli välillä oksalta veteen syöksyen. Ohitsemme lensi kohti yläjuoksua laulujoutsenkin, joita oli Itä-Siitolassakin 2+4´ sekä tukkasotka ja koiras uivelo. Onnistunut ekaekaa -retki oli aloittanut uuden vuoden varsin mukavasti!

2.1. kävin työpäivän jälkeen singahtamassa kuukkelimetsässä, jossa neljän tutun kuukkelin lisäksi kuului hippiäisiä ja töyhtötiaisia. 3.1. aamusta hoidin vuodariksi valkoselkätikan sekä teeret Siikalahdelta. Pelireissuun lähtö viivästyi, kun Rautjärvellä Kangaskoskella ajaessani menetin hetkellisen lumisokeuden takia täysin näkyvyyden tielle ja rysäytin auton vauhdilla ojaan. Onneksi pahemmilta vaurioilta vältyttiin ja pääsin vielä ajamaan muun joukkueen kiinni Lappeenrannassa, josta jatkoimme pelaamaan Suomenniemelle. Ohimennen matkalla onnistuin nähdä mm. pari laulujoutsenta Kokkolanjoella sekä palokärjen ex-Joutsenon Korvenkannassa. 4.1. vuodarit olivat koskikara sekä pyy Tyrjänkoskelta.

6.1. tein talvilintulaskennan, jolla aloitin myös ekly:n koko vuoden kestävän ekopinnakisan. Siikalahden ympärihiihto tuotti 20 lajia, joista mainittavimmat olivat teeri, pyrstötiainen, isolepinkäinen sekä tilhi.

9.1. pikainen Uukuniemen kierros ei tuottanut sekään kaivattua pähkinänakkelia, mutta Niukkalassa eräässä pienessä ojassa uiskenteli hyväkuntoisen oloinen laulujoutsen. 10.1. oli vuorossa perinteinen Imatran lintukävely, jossa ennätysmäärä joukkueita kolusi omilla lohkoillaan taajaman talvilintuja. Suojarinteen ”potun” kanssa kiertelimme Virasojan ja Kymälahden aluetta ja parhaimmiksi haviksiksi löysimme koskikaran, varpuspöllön, valkoselkätikan, 6 räksää, isolepinkäisen sekä ylitsemme lentäneen harmaahaikaran. Kisan päätyttyä kävimme vielä pointsaamassa virtavästäräkin hiiripöllön ja näimme vielä pari isolepinkäistä, päivän toisen varpuspöllön sekä pikkuhaukan, joka jäi määrittämättä, vaikka enemmän ampuhaukalta näyttikin. Illan vietot olivat taas todella mukavat ja nukkumaan päästiin vasta aamulla. Silti lähdimme taas parin tunnin unien jälkeen retkelle ja Lappeenrantaan. Jo pihalle päästyämme näimme kanahaukan. Kiljusen ”jassi” liittyi retkiporukkaamme ja Toikansuolla näimme 8 tikliä, 3 tavia sekä piekanan. Jäkkössä näkyi 3 hiirihaukkaa, Vilkjärvellä 3 fasaania ja Vihtolassa ja Siparissa piekanat. Hovinkylässä näimme isolepinkäisen ja mustarastaan ja jo ollessamme kotimatkalla näimme Konnunsuolla vielä tuulihaukan.

Kuun puolivälissä retkeily jäi vähäiseksi, sillä Parikkalassa oli todella talvista verrattuna maakunnan eteläisempiin kuntiin. Vaikka kävinkin joka päivä jossain pyörähtämässä, ei havikseen kertynyt mitään merkintöjä ennen kuin taas kävin kuukkeleita moikkaamassa.

17.1. ajelin Savonlinnaan karseassa pakkas- ja sumukelissä pointsaamaan keskustasta löytyneen mustakaularastaan. Porukka, jossa mm. jamppa ja potu olivat odotelleet lintua jo tuntitolkulla, kun viimein 10.50 plokkasin linnun koivun latvasta, josta se jatkoi saman tien jonnekin kauas. Kävimme välillä kaatopaikalla yrittämässä siellä viihtynyttä nokivarista, mutta sumun takia kaikki vaakut näyttivät mustilta. Lopulta palasimme takaisin mustakaularastaspaikalle ja nyt lintu olikin oikein kivasti esillä aroniapuskassa, josta se aina lennähti läheiseen vuorimäntyyn sulattelemaan jäisiä marjoja.

24.1. oli vuorossa perinteinen Pihabongaus, johon osallistuimme ensin Tarvaslammella, jossa näkyi mm. harmaapäätikka ja sitten vielä kotipihallamme. Päivän toinen parempi havis oli Kangaskylällä näkynyt 13 tilhen parvi. Seuraavan päivän pyörälenkki Siikalahdelle tuotti matkan varrella olleen räkättirastaan ekopinnoihin.

28.-29.1. pikainen pöllöretki tuotti huutelevan lehtopöllön Melkoniemen Lahdenpohjassa ja 30.1. kuun viimeisiksi haviksiksi jäi Ristimäellä huudellut, mutta käsittättömästi piilossa pysynyt pohjantikka.