. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Joulukuu – Talven alun retkeilyä

Joulukuun alkuun kävin ruokatunnilla pointsaamassa Vartialahdelta edellispäivänä löytämämme haapana talvikisapinnaksi. Seuraavana päivänä hoidin valkoselkätikan Siikalahdelta. Yhteensä näillä kahdella ruokatuntikäynnillä Simpelejärvellä näkyi vielä 140 joutsenta.

5.12. pikainen käynti Imatran Vuoksella tuotti vain talvehtimaan jääneet uivelot ja kanadanhanhen ja Immalanjärvellä näkyi vielä alli.

Itsenäisyyspäiväralli

6.12. oli perinteinen itsenäisyyspäiväralli, johon osallistuimme Hannan kanssa kahdestaan. Koskapa Parikkalassa oli jo varsin talvista, suuntasimme aloittamaan etelään. Matkalla ensimmäisen pimeän tunnin aikana kuulimme Rautjärven metsissä huuhkajan ja varpuspöllön ja aamun valjetessa olimme jo Lappeenrannan Toikansuolla, josta löytyi 5 tavia, piekana, peukaloinen, peippo ja 2 tikliä. Hanhi-Kempistä löytyi helposti hiiri- ja tuulihaukka ja Paraistentieltä löysimme yllättäen hyvät omenapuut, joista löytyi tilhiä ja räkättejä. Pappilanniemen pähkinänakkeli löytyi pienen odottelun jälkeen ja Mustolan hakki löytyi heti. Luukkaansalmelta löytyi yllättäen kuikka sekä telkkä, harmaahaikara ja kalalokkeja. Tyysterniemellä kellui yhä silkkiuikku ja Laihiassa oli parikymmentä harmaalokkia. Tuohimäeltä löytyi ensimmäinen isolepinkäinen ja sitten siirryimme Joutsenon puolelle. Kukkuroinmäellä näkyi harmaapäätikka, Konnunsuolla joutsenia ja taas piekana ja Mielikonniityllä langalla istuskeli varpupöllö. Imatran Mellonlahdella näkyi koskikara ja Vuoksen koluaminen tuotti vain kanadanhanhen. Immalanjärven hämärtyvältä selältä löytyi vielä 2 tukkasotkaa sekä pilkkasiipi. Lopulta 46 lajiamme riitti rallissa toiselle sijalle.

7.12. lähdimme Punnosen Pekan, Kiljusen Jarin ja Caireniuksen Sampsan kanssa Lahteen bongaamaan aavikkotaskua. Valuimme hiljalleen kohti Lahtea koluten matkan varrella Luumäen vesistöjä odotellen, josko tasku vielä löytyisi pakastuneen yön jäljiltä. Ikäväksemme lintua ei tuntunut enää löytyvän, mutta päätimme silti ajaa Lahteen, jos ei muuta niin hoitamaan ”jassille” töyhtökiuru elikseksi. Ajoimmekin suoraan Asemantaustalle, jossa oli jo suuri joukko taskuetsinnöistä luopuneita hakemassa ”tökiä”. Lintua ei kuitenkaan meinannut millään löytyä. Lopulta näimme kuinka eräs harrastaja alkoi viittoilla ja lähdimme katsomaan, mitä hän oli löytänyt. Samaan aikaan, kun näimme töyhtökiurun, alkoi pieni porukka mesota jotain vain parin sadan metrin päässä meistä! Kohta saimme tiedon, että puskista olisi löytynyt kashmirinuunilintu! Juoksimme paikalle ja kohta meillä oli pieni vihreä kiikareissamme, mutta laji oli kuitenkin hippiäisuunilintu. Kuitenkin ensimmäinen talvihavainto lajista ikinä Suomessa! Jassi saikin minuutissa kaksi elistä! Kävimme vielä pari tuntia koluamassa Kujalan jäteasemaa aavikkotaskun toivossa, mutta lintua ei enää löytynyt. Hyvä reissu meillä oli kuitenkin ollut, vaikka itsellä elis jäikin saamatta.

Seuraavan kunnon retken tein vasta 13.12. ennen jääkiekkopeliäni Iitissä. Immalanjärvellä oli yhä pilkkasiipi ja Vuoksella kanadanhanhi ja uivelo. Meltolan jätärin virtavästäräkkikin hoitui talvipinnaksi. Vallinkoskella tähyili isolepinkäinen ja Konnunsuolla isolantun lisäksi piekana ja hiirihaukka. Kukkuroinmäen 8 kottaraistakin löytyi nyt istuskelemasta siten, että ne näkyivät aidan takaa. Joukkueeni bussissa matkatessani kohti Iittiä näin vielä Luumäellä lähellä maakunnan rajaa bussin ikkunasta hiiripöllön.

Kuun puolivälissä Parikkalassa alkoi jo olla talvista, joten havainnot jäivät muutamiin vielä sulilla selillä olleisiin joutsen- ja isokoskeloparviin sekä muutamiin kalalokkeihin. Kuukkeleitakin kävin talvipinnakisan kunniaksi moikkaamassa.

21.12. Immalanjärvellä oli vielä jokunen joutsen, alli, pilkkasiipi, harmaalokki sekä Lietteen jokivarressa koskikara. Vuoksen kanadanhanhi haki jo pullaa lähes kädestä, Itä-Siitolassa oli myös tukkasotka ja merimetsokin hoitui viimein talvikisalajiksi. Meltolan virtavästäräkki löytyi helposti vakiopaikaltaan rannasta ja sitä Totti Toiskallion kanssa ihaillessamme plokkasin rannasta pikku-uikun. Kyseessä oli koko vuoden ainoa pikku-uikku Etelä-Karjalassa! Siitä tuli 231. Etelä-Karjala vuodarini. Vallinkoskella näkyi leksa, kanahaukka ja harmaapäätikka ja Räikkölän nokkavarpuset ja peippo löytyivät helposti. Paikalla näkyi myös hiirihaukka ja mustarastas. Neitsytniemestä löysin vielä kolme taviokuurnaa, joten aivan kelpo retki taas näin työpäivän päätteeksi parissa tunnissa tehdyksi.

Joulun vietossa etelässä

Joulun viettoon ajelimme Kirkkonummelle vanhempieni luokse ja jouluaattona suuntasimme koko valoisan ajan retkelle. Aloitimme Siuntion Myransista, josta punakaulahanhi löytyi heti. Lintu lähti kuitenkin hetimiten lentoon ja lopulta suuntasi pelloille katveeseen. Hiirihaukka, 3 piekanaa ja palokärki nähtiin myös. Sunnanvikista pointsasimme tundra- ja metsähanhen ja Tjuträskillä näkyi taas 3 piekanaa ennen kuin jatkoimme Inkoon puolelle Degerbyhyn pointsaamaan kurjen. Kirkkonummen Vuohimäessä näimme isolepinkäisen, Brossa tien yli lensi pieni rastas ja Eestinkylässä näimme kanahaukan. Muiltakin Saltfjärdenin ympäristön peltoaukeilta löytyi hiirihaukkoja ja piekanoja sieltä täältä ja Saltilla kuului pari viiksitimalia ja näkyi harmaahaikara, isolepinkäinen ja viimein myös pari sinisuohaukkaa.

Joulupäivänä kiertelimme taas Kirkkonummen saltin ympäristöä ”buteoita” ihmetellen. Kävimme myös Medvastin Morsfjärdenin lintutornilla, jossa oli 140 kyhmyjoutsenta, 12 harmaasorsaa, uivelo sekä nokikana. Päivällä suuntasimme Porkkalan kärkeen, jossa oli hiljaista. Pari kaukaista melanittaparvea, mutta hyvin näkyneet havainnot jäivät muutamaan alliin, pilkkasiipeen sekä 3 tukkakoskeloon.

Tapaninpäivänä kiertelimme taas lyhyesti peltoja ennen kuin suuntasimme Suomenojan kautta, jossa vain pari harmaasorsaa, Helsinkiin. Seurasaaressa ruokimme kyhmyjoutsenta ja kanadanhanhia kädestä ennen kuin suuntasimme sukuloimaan setäni luokse, jossa mummonikin oli kylässä.

27.12. lähdimme aamusta ajelemaan kohti Parikkalaa. Pikakäynti saltilla tuotti kuitenkin vielä buteoita, isolantun sekä yllätyksenä vielä kulorastaankin. Päätimme hyvän sään myötä käydä vielä Seurasaaressa kuvaamassa kesyjä lintuja ja samalla saimme hoidettua valkoposkihanhenkin talvipinnaksi. Vuoden viimeiseksi havikseksi kirjautui Lappeenrannan Selkäharjulla 6-tien yli lentänyt hiirihaukka. Loppuvuosi meni pimeästä pimeään töissä.

Lopulta vuodenpinnamääräkseni vuonna 2008 tuli 268 lajia, joka on oma ennätykseni. Vuosi oli muutenkin linnustollisesti varsin antoisa, vaikka Etelä-Karjalan harvinaisuusvuosi olikin poikkeuksellisen köyhä.

Hailuotoralli

Marraskuu alkoi Hailuodon pinnarallilla. Heräsimme kämpässä kuuden aikaan ja jakaannuimme kahdeksi joukkueeksi siten, että minä, Pirkka ja Andreas Lindén pakkauduimme Pirkan autoon ja Harry Nyström, Miika Suojarinne ja Mikko Ala-Kojola ”potun” autoon.

Me kiertelimme rallin ensimmäisen puoli tuntia huuhkajaa hakien, mutta kova länsituuli sotki suunnitelmamme. Sentään pai vihervarpusta kuultiin. Aamuhämärässä olimme jo matkalla kohti Riisinnokkaa tehden vain nopean pysäyksen Kirkkosalmella, jossa heti kuului viiksitimaleita. Ja kohta tien yli lensi päivän ensimmäiset taviokuurnat sekä kanahaukka ja eräs tiaisparvi yllätti koostumuksellaan, kun siinä oli jopa 3 kuusitiaista.

Riisinnokalla oli tikkoja mukavasti, pohjantikkoja useita ja jokunen pikku- ja käpytikka sekä puukiipijä. Mereltä löytyi joutsenmassoista helposti useita kyhmyjoutsenia, pari pilkkasiipeä ja uivelo sekä sinisorsien ja haapanoiden seasta kaivetut tavit, jouhisorsat sekä lapasorsa olivat hyviä lajeja. Harmaalokkien ohella löytyi myös nauru- ja merilokkeja, merikotka kaarteli taivaalla ja ylitsemme lensi järripeippo, pulmunen sekä pikkukäpylintuparvi äännellen.

Kirkkosalmelle matkalla näimme lisää taviokuurnia ja tilhen ja tornilla törmäsimme taas kämppäkavereihimme. Timalit ääntelivät, 5 nokikanaa kellui sillan pielessä, pari isolepinkäistä väijyi saalista puiden latvoissa, muutama punakylkirastas ja mustarastas nähtiin mutta sinisuohaukka ehti metsän taakse ennen kuin muut kuin minä ehti saada sen määritettyä.

Muutamat seuraavat kohteet tuottivat tukka- ja lapasotkia, mustalintuja, teeriä ja varpushaukan kunnes pikkuruokkihäly sai meidät singahtamaan Kuivasäikkään. Tietenkään lintua ei löytynyt, joten suuntasimme pikkuhiljaa Pöllänlahdelle, josta löytyi helposti pikku-uikku.

Järventakustan pelloilla näkyi muuttava piekana ja Marjaniemestä löytyi heti kolmen vuorihempon parvi ja merituijottelu tuotti kuikan. Jatkoimme kohti itää ja Vaskista löysimme silkkiuikun ja vielä rallin lopetuslajiksi Lahdenperästä pyrstötiaisparven. Rallin jo päätyttyä bongasimme vielä juuri rallin lopussa tiedotukseen tulleen kurjen ennen kuin jatkoimme kylälle rallin purkuun.

Lopulta sijoituimme tiukan kärkijoukon joukossa viidenneksi. Kuudes joukkue jäikin sitten meillekin jo reilusti. Kämppiksemme olivat komeasti toisia!

Pirkka lähti kohti kotia, mutta me muut jäimme vielä illan viettoon kämpällemme Pöllään, josta taas seuraavana aamuna lähdimme retkelle. Riisinnokalta löytyi taas runsaasti pohjantikkoja ja Rautaletosta lehtokurppa sekä urpiaisparvesta tundraurpiainen. Kirkkosalmi oli jäätynyt, mutta jäällä hiippaili merihanhi! Myös timalit olivat taas äänessä.

Järventakustan pelloilla oli pari järripeippoa sekä pikkuvarpunen ja Ulkokarvolla pari tukkakoskeloa. Pikkuhiljaa keli meni todella märäksi, joten lähdimme kohti Huikun lauttarantaa. Vesisateessa odottelimme lauttaa, kun Harry plokkasi rantaa pitkin edenneen kahlaajan – merisirri! Tulihan se odotettu vuodari sieltä – numero 267!

Oulunsalon puolelta Vihiluodosta löytyi vielä alli ja siellä hyvästelimme Harryn ja Mikon, jotka jatkoivat Ouluun Andy kyydissään, joka lähti sieltä junalla Helsinkiin. Potun kanssa jatkoimme vielä Liminkaan, josta ei kuitenkaan löytynyt mustavarista ja 15 pikkuvarpusta kummempaa. Pian lähdimme ajamaan kohti kaakkoa.

Marraskuun pimeydessä

3.11. Siikalahdella näkyi vielä toistasataa valkoposkihanhea ja punasotkapari, 22 tukka- ja 10 lapasotkaa sekä alli. Myös Kangaskylällä, Lahdensuolla ja Kukonkannassa näkyi valkoposkiparvia ja Vartialahdella 3 mustalintua, lapasotka sekä silkkiuikku. 4.11. Siikalahdella oli vielä huikeat 1100 valkoposkihanhea, 5 tundrahanhea ja seuraavana päivänä vielä metsähanhikin. Myös sotkia, alli ja nokikana, merikotka ja mukavat 11 taviokuurnaa näkyi. 6.11. hanhet olivat lähteneet, punasotkanaaras kellui yhä lahdella parin tukka- ja lapasotkan kanssa, myös sorsat olivat vähentyneet siten, että haapanoita oli enää 8 ja sinisorsia 2. 7.11. lahti olikin sitten jäässä ja 38 haapanan oli tyytyminen lentelemään lahden yllä. Merikotka olikin jo harventanut parvea ainakin yhdellä ja kyni saalistaan jäällä.

8.11. tein taas talvilintulaskennan, jolla lintuja oli jo varsin vähän. Mukavimpia olivat kotirannassa kelluneet silkkiuikku ja härkälintu sekä 254 isokoskeloa. Lahdella merikotka ja isolepinkäinen istuskelivat yhä puissa saaliin toivossa, mutta muuten oli hiljaista. Yhteensä 28 lajia tuli vastaan

9.11. Pohjasuolla oli vielä 200 joutsenta pellolla, mutta muuten Saaren kierros oli jo hyvin talvinen. Akanvaaran Tetrisuon hiirihaukka oli sentään mukava yllätys. Päivän paras havis tulikin kotipihalta, jossa kaksi koiras valkoselkätikkaa kävi jonkinlaista reviiritappelua!

15.-16.11. kävimme Kokkolassa BirdLifen kokousviikonlopussa. Laukaalla havaitsimme menomatkalla joutsenparvessa olleen valkoposkihanhen.

Vielä 17.11. näkyi härkälintu kotirannasta kuten myös isokoskeloparvessa ollut uivelo sekä 5 mustalintua. Seuraavana päivänä järvellä näkyi peräti 81 kalalokkia sekä 10 harmaalokkia.

22.11. kävin Tampereella Bongariliiton kokouksessa pokkaamassa Vuoden Bongari –kiertopalkinnon! Mukavia esitelmiä ja mukava henkistä kokousta hieman latisti todella vähäinen osallitujamäärä. Reissun havikset jäivät Akaalla nähtyyn tuulihaukkaan. Paluumatkalla jäin yöpymään Lappeenrantaan Punnosen Pekan luo ja 23.11. suuntasimme sääennusteita uhmaten retkelle. Aamu olikin oikein mukava: Toikansuolla näimme jopa 5 piekanaa, 3 tavia, räkättirastaan sekä tundraurpiaisen. Tyysterniemessä näkyi räksä ja uivelo, Pappilanniemestä bongasimme pähkinänakkelin ja Mustolasta –hakin.

Loppukuu meni monia yhdistysasioita hoitaessa ja kelitkin vaihtelivat pakkasen ja plussan puolella ja sadetta riitti joko lumena tai vetenä. Niinpä retkeily jäi todella vähiin. Kuun viimeisenä kiertelimme sulan Simpelejärven rantoja. Joutsenia löytyi vielä sieltä täältä ja Vartialahdella näkyi haapanakin. Muuten oli hiljaista. Iltapäivällä Pirhosen Jarmo löysi Imatran Kuparista virtavästäräkin, jota lähdin bongaamaan. Lintu löytyikin Vuoksen rannasta piilottelemasta ja sain tästä lajista 230. EKLY-vuodarini. Bongasin vielä hiiripöllönkin Vallinkoskelta ennen kotiin paluuta.

Lämmin lokakuu

Lokakuu jatkui lämpimänä ja hanhimassoja ja muuta arktikaa odoteltiin jo innokkaina. Siikalahdella oli jo kuun ensimmäisenä 700 valkoposkihanhea paikallisena. 2.10. Saaren kierroksella löytyivät syksyn ensimmäiset pikkujoutsenet, heti 10 lintua ja Kuposenmäellä oli jo 1400 valkoposkea. Seuraavana päivänä Siikalahden hanhimäärä oli noussut jo 1500 valkoposkeen, joita vanha tuttu merikotka vähän väliä hätyytteli lentoon.

4.10. kiertelimme Dani Burgaksen kanssa Pohjois-Karjalan hanhipelloilla. Kiteen Puhoksessa ja Lohelassa oli yhteensä 1600 valkoposkea ja Kiteenjärveltä löytyi joutsenten kera 4 pikkujoutsenta ja 58 kanadanhanhea. Kunonniemellä olikin sitten täysi hulina päällä, kun merikotka säikytteli 7000 valkoposken parvea ilmaan, silti punakaulahanhi löytyi lentävästä parvesta yllättävän nopeasti. Parvessa oli myös yksi kanadanhanhen ja valkoposken risteymä, joka oli todella paljon minima-kanadanhanhen näköinen, mutta viimeistään vesisateessa saamani kuvat paljastivat linnun risteymäksi. Jatkoimme vielä Tohmajärvellekin, jossa Akkalassa oli 1000 ja Sääperissä 3000 valkoposkea.

5.10. kiertelimme Danin kanssa aamun Saarella, jossa Kuposenmäellä näkyi 3000 valkoposkea. Harmaahanhia oli edelleen todella vähän, pelloilla oli jokunen piekana ja isolepinkäinen sekä kanahaukka, joten vasta Suomeen pysyvämmin muuttaneelle Danille riitti silti katseltavaa.

8.10. oli hanhilla kova muutto päällä, mutta työpäivän takia en ehtinyt sitä juuri seuraamaan. Ruokatunnilla näkyi kuitenkin n.4000 hanhea, mutta suurin osa hanhista oli tainnut jäädä välille. Niinpä työpäivän jälkeen lähdin Saarelle etsimään hanhimassoja. Jo matkalla ylitseni lensi komea 550 sepelhanhen parvi. Ensimmäinen 400 paikallisen valkoposken parvi löytyi Rautalahdelta, hetken jopa kannattaako näin pienen parven takia pysähtyä, sillä olin juuri Nyströmin Harryn kanssa puhelimessa. Olin yhä Harryn kanssa puhelimessa pystyttäessäni putkeani samalla luuriin manaten, kuinka en koskaan löydä hanhiparvista mitään parempaa, kun katsoin putkeen ja ensimmäinen lintu oli punakaulahanhi! Saatuani selville, ettei linnulla ollut renkaita, olin jo juhlatuulella, kunnes huomasin parvessa myös toisen renkaattoman punakaulahanhen! Linnut olivat selvästi pari, sillä toinen (koiras) oli selvästi paksu- ja punakaulaisempi ja linnut liikkuivat löytöhetken jälkeen koko ajan tiiviisti yhdessä. Parvi oli todella lähellä 6-tietä, joten pari kertaa ne säikähtivät ohi ajanutta rekkaa ja lennähtivät lopulta Rautalahteen kellumaan. Punnosen Pekka oli ainoa paikalle kiiruhtanut bongari, joten pidin lintua hallinnassa toista tuntia, kunnes juuri kun Pekka oli saapumassa paikalle, linnut nousivat taas siivilleen. Onneksi ne laskeutuivat taas 6-tien viereen pellolle ja Pekkakin ehti nähdä linnut hyvin ennen kuin taas yksi rekka säikäytti parven lentoon ja ne lähtivät kohti koillista eikä punakaulahanhia enää tämän jälkeen nähty.

9.10. oli Lappeenrannassa EKLY:n kokous, joten ehdin pikaisesti sitä ennen käymään Joutsenon Konnunsuolla, jossa oli myös n.1500 paikallista vapoa ja lisäksi lyhyessä ajassa muutti ainakin 1000 hanhea. Pelloilla oli huomattavasti enemmän harmaahanhia kuin maakunnan pohjoisosissa. Harmaapäätikka kävi tornin viereisessä puussa lyhyesti ja sinisuohaukkoja ja piekanoja oli pellolla.

10.10. ”sain tehtäväkseni” mennä Tohmajärvelle tarkistamaan sinihanhena ilmoitettua hanhea. Korven pellot olivat juuri tyhjentyneet hanhista mutta järven selällä oli useamman tuhannen valkoposkihanhen parvi kellumassa. Tässä parvessa ei kuitenkaan näkynyt mitään muuta, joten päätin ajella takaisin alkuperäiselle paikalle odottelemaan, jos hanhi palaisi. Pian hanhia alkoi saapua pellolle ja löysinkin tämän käsittämättömän näköisen hanhen kuvatuksen, jota pitkällisen tarkastelun jälkeen pidin eskimo- ja lumihanhen sinimuotoisena risteymänä! Pelloilla oli lopulta 5000 valkoposkihanhea ja yhden kurjenkin vielä näin ennen kuin lähdin kiiruhtamaan kohti kotia. Matkalla näin vielä Kiteen Palo-ojalla varpuspöllön auton ikkunasta.

11.10. Siikalahdella oli syksyn ensimmäiset lapasotkan tukkasotkien seassa ja vielä seuraavana päivänä 12.10. patotiellä koko syksyn möykännyt luhtakana oli yhä aktiivisesti äänessä, Jyrkilässä oli 5 pikkujoutsenta ja hanhia siellä täällä, Tyrjällä 2400 ja Kuposenmäellä käsittämättömät 12850 valkoposkea, jotka todella työllistivät minut ja Punnosen Pekan, sillä luvun saaminen sekavasti järven ja pellon välillä liikkuneista massoista ei ollut lainkaan helppoa! Iltahämärissä näimme vielä metsätien varrella lapinpöllön, joten päivä oli ollut erinomainen.

15.-26.10. retkeilimme vanhan ystävämme Paul Frenchin kanssa Englanissa. Reissun tavoitteena oli löytää mieluiten jenkkirari, mutta tietysti myös bongata niin paljon kuin mahdollista eteläisessä osassa Englantia. Mikäli yleensä on totuttu siihen, että reissumme ovat olleet varsin onnistuneita, niin tällä kertaa ei reissussa ollut kovinkaan onnekkaita. Mikäli silti kiinnostaa tietää, millaista on retkeillä spondesti Englannissa juuri silloin, kun saaren pitäisi olla täynnä harvinaisuuksia, mutta jostain syystä niitä ei sitten olekaan missään ainoatakaan, niin – Englannin reissustoori:

27.10. palattuamme yöllä Englannista ja tehtyäni täyden työpäivän, suuntasin kiireellä bongaamaan Särkisalmelta löytynyttä harjalintua. Onnekseni kymenlaaksolaisbongarit olivat tehneet sinnikkään päivätyön ja sateessa etsiskelleet lintua reilut neljä tuntia ja löytäneet sen juuri sopivasti, kun kurvasin paikalle. Ehdinkin nähdä linnun oikein mukavasti ensin nurmella ja sitten puun oksalla, ennen kuin se lennähti piiloon eikä sitä sen koommin nähty! Viereisellä Huotikkalanpellolla näin elämäni myöhäisimmän valkoposkihanhen – oikeastaan 7500 yksilöä! Seuraavina päivinä niin Huotikkalanpellolla kuin myös Tyrjällä oli molemmissa yhä 5000 valkkaria, Tyrjällä myös 30 tundra- ja 20 metsähanhea. Hanhimylläkät siis näyttivät jatkuvan aina marraskuulle saakka!

Hailuotoon

Vielä 30.10. Siikalahdella oli 2 pikkujoutsenta, 40 tundrahanhea ja muutama sata valkoposkea. 31.10. kuitenkin lähdin kohti Hailuotoa, jossa oli perinteinen Hailuotoralli vähemmän perinteiseen aikaan vuodesta. Suojarinteen Miikan (potu) ja junalla Mikkeliin saapuneen Lindénin Anreaksen (andy) kanssa ajelimme illaksi Oulunsalon lauttarantaan, jossa törmäsimme veljeeni Pirkkaan ja jatkoimme laitalla Hailuotoon ja vielä ihmisten aikaan olimme perillä Pöllässä mökillämme, jonka Ala-Kojolan Mikko ja Nyströmin Harry olivat jo lämmittäneet kotoisaksi. Halloween -ilta sujui leppoisasti kunnes lopulta simahdimme jo ennen marraskuun vaihtumista.

Syyskuu – Vihdoin lomille

Syyskuu alkoi odottaen, sillä toisella viikolla viimein olivat kesälomani ja pääsisimme taas reissuun. Niinpä hirveitä retkipaineita ei ollut kotimaastossa, mutta päivittäin kuitenkin kävin jossain pyörähtämässä.

1.9. Lahdensuolla piipersi yhä mulloksella muutama tylli ja pikkusirri ja Kullinsuolta löytyi vielä yksi mustaleppälintu kuukausipinnaksi. Seuraavaa parempaa havaintoa todistettiin 4.9. kun Siikalahdella muutti vanha vaalea merikihu.

5.9. lähdin Kontiokorven Jarin vinkistä koluamaan niittyä Rautjärven Pitkäjärvelle lähinnä parin naurettavan ekly-vuodaripuutteen toivossa. Sinirinta löytyikin varsin helposti, mutta innostuttuani komppaamaan ojanvarsia oikein kunnolla tärppäsi paljon paremmin, kun vain noin 15 metrin sisältä pomppasi lentoon ensin 2 ruisrääkkää ja heti perään heinäkurppa!

6.9. lähdimme kohti etelää ja Lappeenrannan Toikansuolta pointsasimme lapinkirvisen ja Luumäellä näimme tien varressa kolme kangaskiurua. Pimeän jo laskeuduttua ehdimme vielä Heinolan Nyynäistenlahdelle, jossa epätoivoinen tuijotus pimeälle selälle ei tuottanut tulosta, mutta onneksemme paikalla kelluneet noin 300 sorsaa päättivät lähteä muualle yöpymään ja ne lensivät sopivasti pikkuparvissa ohitsemme ja vielä hieman vaaleaa taivasta vasten onnistuimme nyppäämään sorsien seasta sen ainoan erilaisen sorsan, naaras mandariinisorsan, joka oli vuodarini numero 265, joka on uusi ennätykseni.

7.9. retkeilimme rennosti havaiten Espoon Laajalahdella jalohaikaran ohella mukavasti kahlaajia, ristisorsan ym., Finnolla pikku-uikun, liejukanoja ja harmaasorsia ym. ja Kirkkonummen Saltfjärdenillä toistatuhatta merihanhea, lapinkirvisiä, lapinsirkkuja jne.

8.9. lähdimme sitten kohti Madeiraa. Pääpainomme reissussa oli meristaijilla, jota teimme Porto Monizissa ja muualla yhteensä 21 tuntia havaiten mm. toistatuhatta pikkuliitäjää ja harvinaisempia merilintuja sekä tietysti endeemisten lajien pointsaamisella. Madeiran reissukertomus:

15.9. Madeiralta palattuamme yövyimme Kirkkonummella, pakkasimme puhtaat vaatteet matkalaukkuun ja heti 16.9. aamulla lähdimme kohti Andaluciaa, johon meidät oli kutsuttu osallistumaan matkanjärjestäjille järjestetylle lintukiertueelle. Kiersimme 29 muun osallistujan kanssa joka päivä eri lintupaikkoja ja yhteensä havaitsimme jopa 190 lintulajia, mm. mustataskuja, iberiankultarinnan, iberiankeisarikotkan, tiiralokin ym. Lue koko Andalucian reissukertomus:

21.9. yöllä ajelimme takaisin kotiin ja heti oli edessä paluu arkeen, sillä vain kolmen tunnin yöunien jälkeen minulla alkoi työt.

Seuraavina päivinä ei virtaa riittänyt retkeilyyn lainkaan, vaan vasta 26.9. kävin pikaisesti Siikalahdella. Retki olikin onnistunut, kun atrapille laskeutui pohjansirkku tiksutellen. Myös ensimmäinen 173 linnun valkoposkihanhiparvi sekä 28 metsähanhea ja tundrahanhi näkyi ja sorsamassojen seasta löytyi mm. 14 uiveloa ja lapasotka.

27.9. aamustaiji Siikalahdella tuotti jo reilut 5000 hanhea, joista 4156 oli valkoposkihanhia. Pari merikotkaa ja kalasääski muutti kohti etelää ja yhä ainakin viisi luhtakanaa möykkäsi patotien vieressä. Mielenkiintoisin havainto oli kahden sirrin muuttoporukka, josta toinen oli suosirri, mutta toinen näytti lähinnä merisirriltä – harmi vain, että linnut menivät todella korkealla ja juuri patotien kohdalla ne kanttasivat länttä kohti eivätkä näin tulleet lopullisesti määritysetäisyydelle.

28.9. muutto oli jumissa, joten Siikalahdella oli vain satakunta valkoposkea paikallisena. Vanha tuttu merikotka säikytteli sorsia ja nokikanoja. Saaren kierroskaan ei tuottanut kuin pari paikallista valkoposkiparvea, Kuposenmäen parvessa sentään oli 400 lintua. Isolepinkäisiä näkyi useammallakin peltoaukealla.

Kuun viimeisenä päivänä Siikalahdella näkyi ruokatuntikäynnillä parissa parvessa yhteensä 490 muuttavaa sepelhanhea, pari kaakkuria, muuttava nuori merikotka, uuttukyyhky sekä sinirinta. Illalla kävin vielä lahdella uudelleen, mutta työpäiväni aikana kohtuullisen voimakkaana jatkunut hanhimuutto oli jo tyrehtynyt.

Sateinen elokuu

Elokuun alku toi heti mukanaan mukavia havaintoja. 2.8. retkeilimme ympäri pohjoista Parikkalaa eli Saarta ja Uukuniemeä yhdessä Hannan ja Ala-Kojolan Mikon kanssa. Käpytikkavaellusta ei juuri kohdallemme osunut (7m), mutta Papinniemessä pari tööttäillyttä kirjosiipikäpylintua olivat mukava yllätys. Kesälahden Kuolemanlammellakin kävimme ennen kuin palasimme tutumpiin metsämaisemiin Melkoniemelle, jossa kuukkelit tulivat meitä heti tervehtimään ja pari kirjosiipikäpylintua kuultiin taas, kuitenkin nyt Punkaharjun puolella.

3.8. pääsimme pitkästä aikaa bongauksen makuun kotinurkilla, kun Sojamon Esa löysi Siikalahdelta 3kv kiljukotkan. Seuraavana päivänä Siikalahdella näkyikin sitten kaksikin isoa kotkaa, kun kiljukotkan seurana lahdella pyöri vanha tuttu merikotka. Myös rastaskerttunen raksautti kesän viimeiset säkeensä. Iltapäivällä suuntasimme Hannan kanssa Kerimäelle ja Savonlinnaan kämmekkäretkelle, jonka saldona oli toistakymmentä lajia kämmeköitä.

6.8. retkeilimme kahden katalonialaisen eli Dani Burgasin sekä Ponç Feliun kanssa. Nämä vanhat kaverukset eivät tienneet edes olevansa Suomessa samaan aikaan, joten oli aika hauska nähdä, kun he törmäsivät toisiinsa aamuöisessä metsässä Tyrjällä Venäjän rajavyöhykkeen tuntumassa. Kohta porukalla jo ihmettelimme kahta nuorta viirupöllöä. Siikalahden kiljukotka näyttäytyi myös kiltisti, mutta metsälinnut pysyivät visusti piilossa. Kirjosiipikäpylintu kuultiin taas, mutta muuten oli jo loppukesäisen hiljaista.

10.8. osallistuimme Savonlinnassa kasviretkelle ja pääsimme näkemään runsaasti (n.60kpl) metsänemiä, paria muutakin kämmekkää sekä joitakin muita kasviharvinaisuuksia. Lintuhavainnot jäivät omituisesti syyslaulaneeseen sirittäjään.

11.8. sorruin yhteen elämäni säälittävimmistä bongauksista, kun Lappeenrannan Askolasta löytyi pulmussirri. Toki kolmeen vuoteen en ollut lajia nähnyt Suomessa ja kyseessä oli sentää EKLY-pinna. Mutta silti… 3 kuovisirriä, 6 lapinsirriä, 20 suosirriä ja 24 tylliä piipersi myös kalkkialtailla.

Estonia Open

15.8. työpäivän jälkeen suuntasin ensin Joutsenoon, josta Caireniuksen Sampsa hyppäsi kyytiin ja yhtä kyytiä ajoimme Helsinkiin. Valstan Erkki löytyi työpaikkansa pihalta ja kohta jatkoimme taksilla lauttasatamaan, josta lähdimme kohti Viroa ja Estonia Open linturallia. Lauttamatka sujui rennosti jutustellen ja staijaillen. Suomen puolella näkyi vain haahkoja ja Viron puolella ainoa parempi havainto oli riskilä. Satamassa saimme vuokra-automme allemme ja jatkoimme vauhdikkaasti kohti Pärnumaan eteläosissa sijainnutta majapaikkaamme. Pärnusta nappasimme Gustav Nordenswanin kyytiin ja vasta puolenyön maissa pääsimme majoittumaan kämppäämme.

16.8. vain kolmen tunnin unien jälkeen heräsimme samaan aikaan, kun ralli oikeasti jo alkoi! 45 minuutissa olimme pihalla ja valmiina rallaamaan! Alkuun oli hiljaista, joten tuskin olimme mitään menettäneet, vaikka aloitimmekin hieman myöhässä. Lajilistaan kirjautui vain ihan tavallisia lajeja, joista kuitenkin havainnot laulu- ja punakylkirastaista jäivät kuitenkin päivän ainoiksi! Yön huippuhavainnot olivat kuitenkin viirupöllö, helmipöllö, ainakin 6 varpuspöllöä sekä jokunen kehrääjä.

Sateen alettua päätimme ajella sateen läpi rannikolle, jossa kiertelimme koko aamun havaiten yhteensä noin 30 jalohaikaraa, mustakurkku-uikun, pikku-uikun, 2 lapasotkakoirasta, 2 alliparvea, pilkkasiiven, meriharakan, kuovi- ja isosirrin, 4 jänkäsirriäistä, 3 riuttatiiraa, 6 pikkutiiraa, mustatiiran, kuningaskalastajan, viiksitimaleita, punavarpusen, 2 nokkavarpusta ja paljon muuta.

Päivemmällä siirryimme Kablin lintuasemalta sitten sisämaahan, jossa paremmiksi havainnoiksi löysimme pikkukiljukotkan, pikkusiepon, viitatiaisia ja muita metsien tavallisempia pikkulintuja, 2 valkoselkätikkaa, turturikyyhkyn, pähkinähakkeja ja etelän isoilta soilta pari nuorta isolepinkäistä. Lopulta 145 lajilla sijoituimme rallissa kolmansiksi. Rallista jäi päällimmäisenä kuitenkin mieleen ihan joitakin muita tapahtumia kuin linnut… Mutta ei siitä sen enempää…

17.8. majapaikan pihalla näkyi harmaapäätikka ja kuului muuttava pikkukuovi ja kohti Matsalun lahtea ajaessamme havaitsimme rallissa uupuneita lajeja kuten niittysuohaukan, punatulkkuja ja palokärjen sekä mm. pikkukiljukotkan, 4 turturikyyhkyä ym. Matsalussa Keemun tornilta näkyi mm. runsaasti merihanhia joukossaan vanha tundrahanhi. Tallinnasta matka jatkui taas lautalta staijaillen Helsinkiin, jossa Tuomarinkylän pelloilta oli juuri sopivasti löytynyt mustaotsalepinkäinen. Niinpä Sampsan kanssa hoitelimme tämän vuodaripuutteen ja jatkoimme kohti Etelä-Karjalaa. Lappeenrannan Askolassa vielä iltakymmenen jälkeen onnistuimme tehtaiden valoja vasten pointsaamaan ristisorsan ekly-vuodariksi. Kotona olin joskus puolilta öin.

Pikkukivoja

18.8. onnistuin löytää Kontiokorven Jarin paria päivää aiemmin havaitsemat mustaleppälintunuorukaiset Parikkalan Kullinsuolta. Lintuja löytyi 2 aikuista ja kolme nuorta lintua ja ne olivat pesineet erään maatilarakennuksen sisällä. Nämä linnut olivat kuitenkin niin vilkkaita, ettei niistä saatu kuvia aikaiseksi. Lahdensuon pelloilla oli hyyppäparvessa muutama kapustarinta, suokukko sekä vaihtopukuinen kuovisirri.

Seuraavina päivinä havaitsin useaan kertaan niin Siikalahden kiljukotkan kuin Kullinsuon mustaleppälinnutkin. Muleleita ei kuitenkaan enää näkynyt kuin yhtä tai kahta lintua kerrallaan. Lahdensuon pellot osoittautuivat varteenotettavaksi kahlaajapaikaksi, joten siellä kävin lähes joka päivä. Muuten havainnot jäivät muutamiin muuttaneisiin petolintuihin.

23.8. bongasin Imatran Jäköstä nuoren kattohaikaran kuukausipinnaksi. Jatkoin vielä Lappeenrantaan, jossa Askolassa näkyi 3 metsähanhea. Retkeilimme 24.8. Punnosen Pekan kanssa Lappeenrannassa. Askolassa oli taas nuori ristisorsa, pikkusirri, 6 lapinsirriä, rantasipi sekä 2 räyskää muutti etelään. Luukkaansalmella näimme kohtuullista petomuuttoa: 28 varpus-, 25 hiiri-, 15 mehiläis-, 2 tuuli- ja ampuhaukan sekä 3 kalasääskeä. Merimetso ja valkoselkätikka nähtiin myös. Tuosan puolella ehdin juuri ja juuri nähdä vilaukselta jo aiemmin Joutsenon Tiuruniemestä sekä Luukkaalta havaitun 7 ristisorsan muuttoparven, mutta muuten tältä tehdasalueelta, (jonne pääsee kyllä retkeilemään portilla olevaan puhelinnumeroon ilmoittamalla), ei löytynyt mitään erikoista.

Kärmeskotka

25.8. työpäivän jälkeen singahdimme Pekan sekä Tiaisen Anniinan kanssa Virolahden Kellovuorelle, jossa oli päivän aikana neljään otteeseen havaittu paikallista käärmekotkaa. Me olimme paikalla vasta kuuden jälkeen illalla ja keli oli todella tuulinen. Tunnin staijilla emme havainneet juuri muita petolintuja kuin 8 ruskosuohaukkaa ja sitten alkoi taas vaihteeksi sataa. Niinpä päätimme lähteä paluumatkalle. Askolassa ristisorsa oli yhä paikalla rantasipin ohella.

26.8. päätimme Pekan kanssa lähteä hieman aiemmin toiselle yritykselle. Pääsin lähtemään töistä aikaisemmin ja niinpä olimme lopulta Kellovuorella jo ennen viittä. Heti löytyi Turalta kattohaikara ja pian ohitsemme lensi komeasti haarahaukka. Haarahaukkaa vielä ihaillessamme plokkasin suuren pedon nousevan louhosten suunnalta ilmaan korpin saattelemana ja siinä se oli – komea käärmekotka! Lintu rundaili 15 minuuttia, väliin jopa samassa putken kuvassa haarahaukan kanssa ja otettuaan korkeutta se lähti varsin suoraviivaisesti matkaamaan kohti Viipuria. Pekan kanssa seurasimme linnun etenemistä puolisen tuntia eli niin pitkään kuin se näkyi. Lopulta saatoimme lähteä hyvillä mielin paluumatkalle. Olipahan saatu työvoittoelis! Matkalla teimme vielä pakolliset pysähdykset Ylämaan Väkevänjärvellä sekä Askolassa, mutta ilman ihmeempiä haviksia.

29.8. Lahdensuolla näkyi taas tyllejä sekä päiväsaalistuksella ollut viirupöllö. 30.8. Siikalahdella näkyi uuttukyyhky ja käki ja pitkä Saaren kierros ei tuottanut juuri muuta kuin sinisuohaukkoja sekä naaras peltosirkun Kanavalammelta.

Kuun viimeinen päivä oli aivan yhtä hiljainen: Siikalahdella muutti piekana ja 7 metsähanhea ja oli töyhtöhyyppä, tylli sekä pikkusirri paikallisena. Lahdensuolla puolestaan oli 10 tylliä ja 5 pikkusirriä sekä suosirri ja ylitsemme lensi äännellen 2 isokäpylintua.

Heinäkuu

Heinäkuun ensimmäisen päivän päätteeksi lähdimme Parikkalaan työhommiin eksyneen Lindénin Andreaksen kanssa kohti Tohmajärveä. Pari pysähdystä Saarella tuotti luhtahuitteja, viitakerttusia sekä luhtakanan. Tohmajärven Niiralassa emme ehtineet edes autosta nousta, kun taivaalta kuului jo siperiankurpan omituinen suhina. Yö oli juuri pimeimmillään, joten kun kuukausipinna oli plakkarissa, jatkoimme Uudenkylänlammelle äänittämään ruokosirkkalintua. Hyttysten jatkuva ininä teki äänittämisen mahdottomaksi, joten jatkoimme Värstilään yrittämään heinäkurppia. Viikkoa aiemmin samaisella pellolla möngersi vielä pari heinäkurppaa, mutta nyt löysimme enää kolme taivaanvuohta. Myös pikkukultarinnat olivat jo aikoja sitten hiljentyneet. Aamun sarastaessa suuntasimme Piilovaaraan, jossa meillä oli suurehkoja vaikeuksia löytää lapinuunilintupaikalle, mutta onneksi kymenlaaksolaisbongarit opastivat meidätkin perille. Lapuli lauloikin taukoamatta paikalla, jossa saimme Andyn kanssa omituiset äänitykset, joissa lapinuunilinnun taustalta kuuluu aivan eri lintuja kuin normaalisti – mm. mustapääkerttu sekä rummuttava valkoselkätikka! Aamuksi suuntasimme vielä Niiralaan siperiankurpan näkemisen toivossa. Paikalla oli myös yksi kaukaisimmista kurppabongareista, kun törmäsimme yllättäen ranskalaiseen Pierre-Andre Crochetiin! Pitkähkön odottelun jälkeen kurppa viimein alkoi soida, joten saimme alkuun hyvät äänitykset ja kohta kurppa laskeutui erään sähköpylvään nokkaan seisoskelemaan, joten sain siitä erinomaiset skouppikuvat ja vielä kaupan päälle maasoidinäänityksenkin! Pian pitikin jo kiiruhtaa Parikkalaa kohti, sillä aamuksi piti ehtiä töihin.

Aspskärin ruokkilintureissu

3.7. lähdimme Hannan kanssa puoliltapäivin kohti etelää. Kuusankoskelta nappasimme Hannan siskon Elissan matkaan ja jatkoimme kiiruhtaen Pyhtään Mäntyniemeen, josta paatti jo odotteli Jonmarin merilinturisteilylle lähtijöitä. Paatti tuli ehkä vähän turhankin täyteen, mutta onneksi sää pysyi hyvänä, vaikka näytti siltä, että kaikkialla ympärillämme satoi. Risteilymme suuntasi suoraan lähisaarten välistä ulkomerelle ja heti alkumatkasta näimme valkoposki-, kanadan- sekä merihanhia, pari haahkaparvea sekä räyskän. Hieman ulompaa löytyivät ensimmäiset riskilät ja kohta edessämme siinsi reissumme kohokohta ja määränpää eli Pernajan Apskärin lintusaaret. Ruokkeja alkoikin vilahdella jo paattimme vierestä ja vihdoin päästyämme lintusaarten viereen saimme todeta, että niitä oli paljon enemmän kuin olisin osannut kuvitellakaan! Yhteensä noin 600 ruokkia sekä 25 etelänkiislaa sekä viereisellä saarella parikymmentä pilkkasiipeä, ristisorsapari sekä merikotka olivat todella tehneet matkastamme onnistuneen. Matka jatkui Loviisan ja Ruotsinpyhtään sokkeloisen rannikon kautta takaisin Pyhtäälle ja matkalla havaitsimme vielä runsaasti pesiviä kalasääskiä sekä harmaahaikaroita sekä kuulimme rastaskerttusen ym. Hieman pyyhkeitä menee risteilyn järjestäjille, sillä mainoksissa oli, että reissulla on mukana lintuopas, joka kertoo alueen linnuista ja auttaa niiden tunnistamisessa. Kyllä joku välillä höpötti paatin sisätiloista mikrofoniin lähinnä tietoja siitä, missä milloinkin oltiin, mutta naamaansa tämä ei näyttänyt koko matkan aikana ja harvoista lintumäärityksistäkin meni osa pahasti metsään. Moni aloitteleva harrastaja olisi ollut pulassa muutaman kannella määrityksiä huudelleen yli-innokkaan ”määrittäjän” kanssa, ellei matkassa olisi ollut nyt sattumalta paria oikeaa lintuopasta.

Paluumatkalla puolen yön jälkeen kävimme taas kerran tsekkaamassa Rautjärven lapinpöllön pesintätilanteen ja vihdoin toinenkin poikanen oli lähtenyt maastoon ja löysimme sen pienen etsinnän jälkeen ja saimme tämänkin rääpäleen renkaisiin. Lintu oli reilut kaksi viikkoa sisarustaan jäljessä kehityksessä! Vihdoin oli kauden pöllöurakkamme päätöksessä!

Tringan kesärallireissu

Päivällä lähdin taas kohti etelää ja Helsinkiä. Olin menossa Tringan kesäralliin Takavedon joukkueeseen yhdessä Jaakko Aarnialan, Andreas Lindénin, Andreas Uppstun ja Jukka Salokankaan kanssa. Matkalla bongasin Lappeenrannan Askolasta rantakurvin sekä Virolahden Vilkkilänturalta jalohaikaran. Ja yöllä olin perillä Kirkkonummella majoittumassa.

5.7. Rallikunniksi arvottiin Sipoo ja Pornainen ja ralli alkoi iltakuudelta. Rallin alkua varjosti muutama ikävä seikka, kun ensin meikäläinen kärsi jostain ruokamyrkytyksen tapaisesta ja sitten eräs meistä huomasi jättäneensä kiikarit Lauttasaareen huoltsikan vessaan. Niinpä lopulta ehdimme aloittamaan rallin juuri ja juuri Sipoon kunnan rajalta. Sipoo ja Pornainen eivät todellakaan olleet lintukuntia Tringan alueen parhaasta päästä, joten merkittävät lintuhavainnot jäivät aika vähiin. Lopulta 18 tunnin osin hyvinkin väsyneen rallauksen tuloksena pääsimme 112 lajiin, jolla irtosi kovatasoisessa rallissa vasta 6. sija. Mukavimmasta päästä havaintoja olivat lehtopöllöt, huuhkajat sekä viirupöllö, kehrääjät, ruisrääkät, muutama viitasirkkalintu, pari viitakerttusta ja keltavästäräkkiä, pähkinähakki, luhtakana, harmaapäätikka jne.

Lähes suoraan rallin jälkeen lähdin ajamaan kohti kotia. Jossain Luumäen tietämillä oli pakko nukkua muutama tunti autossa, että jaksoi taas jatkaa matkaa. Lappeenrannassa pysähdyin taas Askolassa, jossa rantakurvi oli yhä paikallisena. Joskin lintu oli nyt kummasti erinäköinen kuin pari päivää aiemmin, joten mahdollisesti kyseessä oli eri yksilö. Ennen puoltayötä jatkoin Joutsenon Konnunsuolle Mylläriseen, josta oli edellisyönä löytynyt viirusirkkalintu. Jonkin aikaa odotettuani lintu viimein alkoi surista ja sain mukavan vuodarin. Peltotiellä äänittelin komeasti aivan vierestä sarvipöllöpoikuetta ennen kuin päätin vielä jatkaa Pätilään, josta oli pari yötä sitten löytynyt myös viirusirkkalintu. Äänittelin tätäkin yksilöä tovin ja ihmettelin sen laulun aikana samaan aikaan kuulunutta napsuvaa varoitusääntä. Mielestäni ääni kuitenkin kuului samasta yksilöstä kuin laulu – siis yhtä aikaa laulun kanssa. Nämä olivatkin ainoat viirusirkat Suomessa koko vuonna ja nekin katosivat molemmat muutaman yön laulun jälkeen.

Seuraavat päivät menivät levätessä, mutta 11.7. Savonlinnan reissun yhteydessä Punkaharjun Lustolla näkyi pähkinähakki ja suoraan kotiin päästyämme piti singahtaa bongaamaan samanlainen Punnolanmäeltä ekly-vuodariksi. Punnosen Pekan kanssa jatkoimme iltastaijille Siikalahdelle, jossa meidät ylitti 6 valkoposkihanhen sekä jopa 13 harmaahaikaran muuttoparvet.

Yöllä 12.7. kiertelimme muutaman tunnin yöretken Pekan ja Hannan kanssa ja Tyrjän ja Kesusmaan tienoilta löysimme mm. 8 sarvipöllöpoikuetta, 49 ruisrääkkää, vielä muutamia viitakerttusia sekä viitasirkkalinnun ym.

Atlasralli

13.7. otimme osaa Atlasralliin, jossa kolusimme ruutua, joka pääosin Simpelejärven vastarannalla osin Parikkalan ja osin Simpeleen puolella. Klo 02.00-12.00 välisenä aikana havaitsimme 106 lajia, joista varsin moni osa saatiin varmistettua pesiviksi. Havainnoista mukavimpia olivat luhtahuitti, 6 kanadanhanhea, valkoselkätikka, peukaloispoikue ja useampi laulava, pyrstötiaispari, muutama viitasirkkalintu, joista yksi varoitteleva sekä parikymmentä tiltalttia jne.

Loppukuu

Seuraavina päivinä kävin joka päivä Siikalahdella kahlaajien toivossa ja alkuun homma sujuikin ihan mukavasti: 15.7. löytyi 2 vanhaa kuovisirriä ja 4 suosirriä, 16.7. muuttava vanha merikihu sekä pari kuovisirriä ja suosirri, joka näkyi vielä monena päivänä myöhemminkin, 17.7. töyhtöhyyppiä jopa 110p ja 18.7. näkyi lapinsirri. 19.7. kävimme Lappeenrannassa ja Hannan shoppaillessa minä suuntasin retkelle. Askolassa ei juuri näkynyt kuin kuovisirri, ruokaa mukanaan kantanut ampuhaukka sekä tuhkaselkälokki. Pekan kanssa suuntasimme pian Vainikkalaan staijaamaan petoja. Mehiläishaukkoja näkyi kymmenkunta ja viimein pari tunnin staijin jälkeen löytyi haarahaukka korkealta taivaalta kaartelemasta. Yhtäkkiä samaan putken kuvaan tupsahti pari muutakin petolintua ja yllätykseksemme saimme todeta niiden kaikkien olevan vanhoja milvuksia! Kolme haarahaukkaa oli yhtä aikaa samassa putken kuvassa! Teimme vielä pikastopin Haapajärvellä, mutta paria harmaahaikaraa kummempaa ei näkynyt.

Seuraavina päivinä jatkoin taas kahlaajaprojektia, mikä tarkoitti herätystä ennen viittä, jotta ehtisi edes reilut pari tuntia staijata Siikalahdella. Muuttajia ei kuitenkaan näkynyt juuri lainkaan, joten tyytyminen oli 20.7. kaatosateessa näkyneeseen kuovisirriin 30 suokukon parvessa, 21.7. näkyneeseen 20 mustalinnun parveen, 22.7. merikotkaan ja uiveloon ja 25.7. asti paikallisena olleeseen suosirriin. Myös kuhankeittäjiä kuului yhä useita niin laulavia kuin varotteleviakin, rastaskerttunen raksautti kerran patotiellä ja päivisin paikallisia petolintuja oli mukavasti ilmassa.

25.7. olimme taas Lappeenrannassa, jossa hyvän kelin takia Askola oli lähes tyhjä. Joutsenon Konnunsuolla iltastaijilla yritimme nähdä paikalla pyörinyttä niittysuohaukkakoirasta turhaan, sentään 3 inisuohaukkaa sekä 3 suopöllöä sekä lentopoikanen nähtiin.

27.7. kiertelimme Saarella Ala-Kojolan Mikon kanssa, mutta merkittävin havis lienee ollut Akanvaaran Tetrisuolla nähty 5 kesykyyhkyn muuttoparvi. Akonpohjassa näkyi vanha merikotka ja mehiläishaukkoja nähtiin siellä täällä. Atlashavaintoja kertyi vielä varsin mukavasti.

Kuun viimeisinä päivinä kävin vielä Siikalahdella, mutta ronksuvien harmaahaikaroiden lisäksi ei näkynyt juuri kuin tavallisia petoja sekä valkovikloja ja liroja.