. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Lämmin lokakuu

Lokakuu jatkui lämpimänä ja hanhimassoja ja muuta arktikaa odoteltiin jo innokkaina. Siikalahdella oli jo kuun ensimmäisenä 700 valkoposkihanhea paikallisena. 2.10. Saaren kierroksella löytyivät syksyn ensimmäiset pikkujoutsenet, heti 10 lintua ja Kuposenmäellä oli jo 1400 valkoposkea. Seuraavana päivänä Siikalahden hanhimäärä oli noussut jo 1500 valkoposkeen, joita vanha tuttu merikotka vähän väliä hätyytteli lentoon.

4.10. kiertelimme Dani Burgaksen kanssa Pohjois-Karjalan hanhipelloilla. Kiteen Puhoksessa ja Lohelassa oli yhteensä 1600 valkoposkea ja Kiteenjärveltä löytyi joutsenten kera 4 pikkujoutsenta ja 58 kanadanhanhea. Kunonniemellä olikin sitten täysi hulina päällä, kun merikotka säikytteli 7000 valkoposken parvea ilmaan, silti punakaulahanhi löytyi lentävästä parvesta yllättävän nopeasti. Parvessa oli myös yksi kanadanhanhen ja valkoposken risteymä, joka oli todella paljon minima-kanadanhanhen näköinen, mutta viimeistään vesisateessa saamani kuvat paljastivat linnun risteymäksi. Jatkoimme vielä Tohmajärvellekin, jossa Akkalassa oli 1000 ja Sääperissä 3000 valkoposkea.

5.10. kiertelimme Danin kanssa aamun Saarella, jossa Kuposenmäellä näkyi 3000 valkoposkea. Harmaahanhia oli edelleen todella vähän, pelloilla oli jokunen piekana ja isolepinkäinen sekä kanahaukka, joten vasta Suomeen pysyvämmin muuttaneelle Danille riitti silti katseltavaa.

8.10. oli hanhilla kova muutto päällä, mutta työpäivän takia en ehtinyt sitä juuri seuraamaan. Ruokatunnilla näkyi kuitenkin n.4000 hanhea, mutta suurin osa hanhista oli tainnut jäädä välille. Niinpä työpäivän jälkeen lähdin Saarelle etsimään hanhimassoja. Jo matkalla ylitseni lensi komea 550 sepelhanhen parvi. Ensimmäinen 400 paikallisen valkoposken parvi löytyi Rautalahdelta, hetken jopa kannattaako näin pienen parven takia pysähtyä, sillä olin juuri Nyströmin Harryn kanssa puhelimessa. Olin yhä Harryn kanssa puhelimessa pystyttäessäni putkeani samalla luuriin manaten, kuinka en koskaan löydä hanhiparvista mitään parempaa, kun katsoin putkeen ja ensimmäinen lintu oli punakaulahanhi! Saatuani selville, ettei linnulla ollut renkaita, olin jo juhlatuulella, kunnes huomasin parvessa myös toisen renkaattoman punakaulahanhen! Linnut olivat selvästi pari, sillä toinen (koiras) oli selvästi paksu- ja punakaulaisempi ja linnut liikkuivat löytöhetken jälkeen koko ajan tiiviisti yhdessä. Parvi oli todella lähellä 6-tietä, joten pari kertaa ne säikähtivät ohi ajanutta rekkaa ja lennähtivät lopulta Rautalahteen kellumaan. Punnosen Pekka oli ainoa paikalle kiiruhtanut bongari, joten pidin lintua hallinnassa toista tuntia, kunnes juuri kun Pekka oli saapumassa paikalle, linnut nousivat taas siivilleen. Onneksi ne laskeutuivat taas 6-tien viereen pellolle ja Pekkakin ehti nähdä linnut hyvin ennen kuin taas yksi rekka säikäytti parven lentoon ja ne lähtivät kohti koillista eikä punakaulahanhia enää tämän jälkeen nähty.

9.10. oli Lappeenrannassa EKLY:n kokous, joten ehdin pikaisesti sitä ennen käymään Joutsenon Konnunsuolla, jossa oli myös n.1500 paikallista vapoa ja lisäksi lyhyessä ajassa muutti ainakin 1000 hanhea. Pelloilla oli huomattavasti enemmän harmaahanhia kuin maakunnan pohjoisosissa. Harmaapäätikka kävi tornin viereisessä puussa lyhyesti ja sinisuohaukkoja ja piekanoja oli pellolla.

10.10. ”sain tehtäväkseni” mennä Tohmajärvelle tarkistamaan sinihanhena ilmoitettua hanhea. Korven pellot olivat juuri tyhjentyneet hanhista mutta järven selällä oli useamman tuhannen valkoposkihanhen parvi kellumassa. Tässä parvessa ei kuitenkaan näkynyt mitään muuta, joten päätin ajella takaisin alkuperäiselle paikalle odottelemaan, jos hanhi palaisi. Pian hanhia alkoi saapua pellolle ja löysinkin tämän käsittämättömän näköisen hanhen kuvatuksen, jota pitkällisen tarkastelun jälkeen pidin eskimo- ja lumihanhen sinimuotoisena risteymänä! Pelloilla oli lopulta 5000 valkoposkihanhea ja yhden kurjenkin vielä näin ennen kuin lähdin kiiruhtamaan kohti kotia. Matkalla näin vielä Kiteen Palo-ojalla varpuspöllön auton ikkunasta.

11.10. Siikalahdella oli syksyn ensimmäiset lapasotkan tukkasotkien seassa ja vielä seuraavana päivänä 12.10. patotiellä koko syksyn möykännyt luhtakana oli yhä aktiivisesti äänessä, Jyrkilässä oli 5 pikkujoutsenta ja hanhia siellä täällä, Tyrjällä 2400 ja Kuposenmäellä käsittämättömät 12850 valkoposkea, jotka todella työllistivät minut ja Punnosen Pekan, sillä luvun saaminen sekavasti järven ja pellon välillä liikkuneista massoista ei ollut lainkaan helppoa! Iltahämärissä näimme vielä metsätien varrella lapinpöllön, joten päivä oli ollut erinomainen.

15.-26.10. retkeilimme vanhan ystävämme Paul Frenchin kanssa Englanissa. Reissun tavoitteena oli löytää mieluiten jenkkirari, mutta tietysti myös bongata niin paljon kuin mahdollista eteläisessä osassa Englantia. Mikäli yleensä on totuttu siihen, että reissumme ovat olleet varsin onnistuneita, niin tällä kertaa ei reissussa ollut kovinkaan onnekkaita. Mikäli silti kiinnostaa tietää, millaista on retkeillä spondesti Englannissa juuri silloin, kun saaren pitäisi olla täynnä harvinaisuuksia, mutta jostain syystä niitä ei sitten olekaan missään ainoatakaan, niin – Englannin reissustoori:

27.10. palattuamme yöllä Englannista ja tehtyäni täyden työpäivän, suuntasin kiireellä bongaamaan Särkisalmelta löytynyttä harjalintua. Onnekseni kymenlaaksolaisbongarit olivat tehneet sinnikkään päivätyön ja sateessa etsiskelleet lintua reilut neljä tuntia ja löytäneet sen juuri sopivasti, kun kurvasin paikalle. Ehdinkin nähdä linnun oikein mukavasti ensin nurmella ja sitten puun oksalla, ennen kuin se lennähti piiloon eikä sitä sen koommin nähty! Viereisellä Huotikkalanpellolla näin elämäni myöhäisimmän valkoposkihanhen – oikeastaan 7500 yksilöä! Seuraavina päivinä niin Huotikkalanpellolla kuin myös Tyrjällä oli molemmissa yhä 5000 valkkaria, Tyrjällä myös 30 tundra- ja 20 metsähanhea. Hanhimylläkät siis näyttivät jatkuvan aina marraskuulle saakka!

Hailuotoon

Vielä 30.10. Siikalahdella oli 2 pikkujoutsenta, 40 tundrahanhea ja muutama sata valkoposkea. 31.10. kuitenkin lähdin kohti Hailuotoa, jossa oli perinteinen Hailuotoralli vähemmän perinteiseen aikaan vuodesta. Suojarinteen Miikan (potu) ja junalla Mikkeliin saapuneen Lindénin Anreaksen (andy) kanssa ajelimme illaksi Oulunsalon lauttarantaan, jossa törmäsimme veljeeni Pirkkaan ja jatkoimme laitalla Hailuotoon ja vielä ihmisten aikaan olimme perillä Pöllässä mökillämme, jonka Ala-Kojolan Mikko ja Nyströmin Harry olivat jo lämmittäneet kotoisaksi. Halloween -ilta sujui leppoisasti kunnes lopulta simahdimme jo ennen marraskuun vaihtumista.

Syyskuu – Vihdoin lomille

Syyskuu alkoi odottaen, sillä toisella viikolla viimein olivat kesälomani ja pääsisimme taas reissuun. Niinpä hirveitä retkipaineita ei ollut kotimaastossa, mutta päivittäin kuitenkin kävin jossain pyörähtämässä.

1.9. Lahdensuolla piipersi yhä mulloksella muutama tylli ja pikkusirri ja Kullinsuolta löytyi vielä yksi mustaleppälintu kuukausipinnaksi. Seuraavaa parempaa havaintoa todistettiin 4.9. kun Siikalahdella muutti vanha vaalea merikihu.

5.9. lähdin Kontiokorven Jarin vinkistä koluamaan niittyä Rautjärven Pitkäjärvelle lähinnä parin naurettavan ekly-vuodaripuutteen toivossa. Sinirinta löytyikin varsin helposti, mutta innostuttuani komppaamaan ojanvarsia oikein kunnolla tärppäsi paljon paremmin, kun vain noin 15 metrin sisältä pomppasi lentoon ensin 2 ruisrääkkää ja heti perään heinäkurppa!

6.9. lähdimme kohti etelää ja Lappeenrannan Toikansuolta pointsasimme lapinkirvisen ja Luumäellä näimme tien varressa kolme kangaskiurua. Pimeän jo laskeuduttua ehdimme vielä Heinolan Nyynäistenlahdelle, jossa epätoivoinen tuijotus pimeälle selälle ei tuottanut tulosta, mutta onneksemme paikalla kelluneet noin 300 sorsaa päättivät lähteä muualle yöpymään ja ne lensivät sopivasti pikkuparvissa ohitsemme ja vielä hieman vaaleaa taivasta vasten onnistuimme nyppäämään sorsien seasta sen ainoan erilaisen sorsan, naaras mandariinisorsan, joka oli vuodarini numero 265, joka on uusi ennätykseni.

7.9. retkeilimme rennosti havaiten Espoon Laajalahdella jalohaikaran ohella mukavasti kahlaajia, ristisorsan ym., Finnolla pikku-uikun, liejukanoja ja harmaasorsia ym. ja Kirkkonummen Saltfjärdenillä toistatuhatta merihanhea, lapinkirvisiä, lapinsirkkuja jne.

8.9. lähdimme sitten kohti Madeiraa. Pääpainomme reissussa oli meristaijilla, jota teimme Porto Monizissa ja muualla yhteensä 21 tuntia havaiten mm. toistatuhatta pikkuliitäjää ja harvinaisempia merilintuja sekä tietysti endeemisten lajien pointsaamisella. Madeiran reissukertomus:

15.9. Madeiralta palattuamme yövyimme Kirkkonummella, pakkasimme puhtaat vaatteet matkalaukkuun ja heti 16.9. aamulla lähdimme kohti Andaluciaa, johon meidät oli kutsuttu osallistumaan matkanjärjestäjille järjestetylle lintukiertueelle. Kiersimme 29 muun osallistujan kanssa joka päivä eri lintupaikkoja ja yhteensä havaitsimme jopa 190 lintulajia, mm. mustataskuja, iberiankultarinnan, iberiankeisarikotkan, tiiralokin ym. Lue koko Andalucian reissukertomus:

21.9. yöllä ajelimme takaisin kotiin ja heti oli edessä paluu arkeen, sillä vain kolmen tunnin yöunien jälkeen minulla alkoi työt.

Seuraavina päivinä ei virtaa riittänyt retkeilyyn lainkaan, vaan vasta 26.9. kävin pikaisesti Siikalahdella. Retki olikin onnistunut, kun atrapille laskeutui pohjansirkku tiksutellen. Myös ensimmäinen 173 linnun valkoposkihanhiparvi sekä 28 metsähanhea ja tundrahanhi näkyi ja sorsamassojen seasta löytyi mm. 14 uiveloa ja lapasotka.

27.9. aamustaiji Siikalahdella tuotti jo reilut 5000 hanhea, joista 4156 oli valkoposkihanhia. Pari merikotkaa ja kalasääski muutti kohti etelää ja yhä ainakin viisi luhtakanaa möykkäsi patotien vieressä. Mielenkiintoisin havainto oli kahden sirrin muuttoporukka, josta toinen oli suosirri, mutta toinen näytti lähinnä merisirriltä – harmi vain, että linnut menivät todella korkealla ja juuri patotien kohdalla ne kanttasivat länttä kohti eivätkä näin tulleet lopullisesti määritysetäisyydelle.

28.9. muutto oli jumissa, joten Siikalahdella oli vain satakunta valkoposkea paikallisena. Vanha tuttu merikotka säikytteli sorsia ja nokikanoja. Saaren kierroskaan ei tuottanut kuin pari paikallista valkoposkiparvea, Kuposenmäen parvessa sentään oli 400 lintua. Isolepinkäisiä näkyi useammallakin peltoaukealla.

Kuun viimeisenä päivänä Siikalahdella näkyi ruokatuntikäynnillä parissa parvessa yhteensä 490 muuttavaa sepelhanhea, pari kaakkuria, muuttava nuori merikotka, uuttukyyhky sekä sinirinta. Illalla kävin vielä lahdella uudelleen, mutta työpäiväni aikana kohtuullisen voimakkaana jatkunut hanhimuutto oli jo tyrehtynyt.

Sateinen elokuu

Elokuun alku toi heti mukanaan mukavia havaintoja. 2.8. retkeilimme ympäri pohjoista Parikkalaa eli Saarta ja Uukuniemeä yhdessä Hannan ja Ala-Kojolan Mikon kanssa. Käpytikkavaellusta ei juuri kohdallemme osunut (7m), mutta Papinniemessä pari tööttäillyttä kirjosiipikäpylintua olivat mukava yllätys. Kesälahden Kuolemanlammellakin kävimme ennen kuin palasimme tutumpiin metsämaisemiin Melkoniemelle, jossa kuukkelit tulivat meitä heti tervehtimään ja pari kirjosiipikäpylintua kuultiin taas, kuitenkin nyt Punkaharjun puolella.

3.8. pääsimme pitkästä aikaa bongauksen makuun kotinurkilla, kun Sojamon Esa löysi Siikalahdelta 3kv kiljukotkan. Seuraavana päivänä Siikalahdella näkyikin sitten kaksikin isoa kotkaa, kun kiljukotkan seurana lahdella pyöri vanha tuttu merikotka. Myös rastaskerttunen raksautti kesän viimeiset säkeensä. Iltapäivällä suuntasimme Hannan kanssa Kerimäelle ja Savonlinnaan kämmekkäretkelle, jonka saldona oli toistakymmentä lajia kämmeköitä.

6.8. retkeilimme kahden katalonialaisen eli Dani Burgasin sekä Ponç Feliun kanssa. Nämä vanhat kaverukset eivät tienneet edes olevansa Suomessa samaan aikaan, joten oli aika hauska nähdä, kun he törmäsivät toisiinsa aamuöisessä metsässä Tyrjällä Venäjän rajavyöhykkeen tuntumassa. Kohta porukalla jo ihmettelimme kahta nuorta viirupöllöä. Siikalahden kiljukotka näyttäytyi myös kiltisti, mutta metsälinnut pysyivät visusti piilossa. Kirjosiipikäpylintu kuultiin taas, mutta muuten oli jo loppukesäisen hiljaista.

10.8. osallistuimme Savonlinnassa kasviretkelle ja pääsimme näkemään runsaasti (n.60kpl) metsänemiä, paria muutakin kämmekkää sekä joitakin muita kasviharvinaisuuksia. Lintuhavainnot jäivät omituisesti syyslaulaneeseen sirittäjään.

11.8. sorruin yhteen elämäni säälittävimmistä bongauksista, kun Lappeenrannan Askolasta löytyi pulmussirri. Toki kolmeen vuoteen en ollut lajia nähnyt Suomessa ja kyseessä oli sentää EKLY-pinna. Mutta silti… 3 kuovisirriä, 6 lapinsirriä, 20 suosirriä ja 24 tylliä piipersi myös kalkkialtailla.

Estonia Open

15.8. työpäivän jälkeen suuntasin ensin Joutsenoon, josta Caireniuksen Sampsa hyppäsi kyytiin ja yhtä kyytiä ajoimme Helsinkiin. Valstan Erkki löytyi työpaikkansa pihalta ja kohta jatkoimme taksilla lauttasatamaan, josta lähdimme kohti Viroa ja Estonia Open linturallia. Lauttamatka sujui rennosti jutustellen ja staijaillen. Suomen puolella näkyi vain haahkoja ja Viron puolella ainoa parempi havainto oli riskilä. Satamassa saimme vuokra-automme allemme ja jatkoimme vauhdikkaasti kohti Pärnumaan eteläosissa sijainnutta majapaikkaamme. Pärnusta nappasimme Gustav Nordenswanin kyytiin ja vasta puolenyön maissa pääsimme majoittumaan kämppäämme.

16.8. vain kolmen tunnin unien jälkeen heräsimme samaan aikaan, kun ralli oikeasti jo alkoi! 45 minuutissa olimme pihalla ja valmiina rallaamaan! Alkuun oli hiljaista, joten tuskin olimme mitään menettäneet, vaikka aloitimmekin hieman myöhässä. Lajilistaan kirjautui vain ihan tavallisia lajeja, joista kuitenkin havainnot laulu- ja punakylkirastaista jäivät kuitenkin päivän ainoiksi! Yön huippuhavainnot olivat kuitenkin viirupöllö, helmipöllö, ainakin 6 varpuspöllöä sekä jokunen kehrääjä.

Sateen alettua päätimme ajella sateen läpi rannikolle, jossa kiertelimme koko aamun havaiten yhteensä noin 30 jalohaikaraa, mustakurkku-uikun, pikku-uikun, 2 lapasotkakoirasta, 2 alliparvea, pilkkasiiven, meriharakan, kuovi- ja isosirrin, 4 jänkäsirriäistä, 3 riuttatiiraa, 6 pikkutiiraa, mustatiiran, kuningaskalastajan, viiksitimaleita, punavarpusen, 2 nokkavarpusta ja paljon muuta.

Päivemmällä siirryimme Kablin lintuasemalta sitten sisämaahan, jossa paremmiksi havainnoiksi löysimme pikkukiljukotkan, pikkusiepon, viitatiaisia ja muita metsien tavallisempia pikkulintuja, 2 valkoselkätikkaa, turturikyyhkyn, pähkinähakkeja ja etelän isoilta soilta pari nuorta isolepinkäistä. Lopulta 145 lajilla sijoituimme rallissa kolmansiksi. Rallista jäi päällimmäisenä kuitenkin mieleen ihan joitakin muita tapahtumia kuin linnut… Mutta ei siitä sen enempää…

17.8. majapaikan pihalla näkyi harmaapäätikka ja kuului muuttava pikkukuovi ja kohti Matsalun lahtea ajaessamme havaitsimme rallissa uupuneita lajeja kuten niittysuohaukan, punatulkkuja ja palokärjen sekä mm. pikkukiljukotkan, 4 turturikyyhkyä ym. Matsalussa Keemun tornilta näkyi mm. runsaasti merihanhia joukossaan vanha tundrahanhi. Tallinnasta matka jatkui taas lautalta staijaillen Helsinkiin, jossa Tuomarinkylän pelloilta oli juuri sopivasti löytynyt mustaotsalepinkäinen. Niinpä Sampsan kanssa hoitelimme tämän vuodaripuutteen ja jatkoimme kohti Etelä-Karjalaa. Lappeenrannan Askolassa vielä iltakymmenen jälkeen onnistuimme tehtaiden valoja vasten pointsaamaan ristisorsan ekly-vuodariksi. Kotona olin joskus puolilta öin.

Pikkukivoja

18.8. onnistuin löytää Kontiokorven Jarin paria päivää aiemmin havaitsemat mustaleppälintunuorukaiset Parikkalan Kullinsuolta. Lintuja löytyi 2 aikuista ja kolme nuorta lintua ja ne olivat pesineet erään maatilarakennuksen sisällä. Nämä linnut olivat kuitenkin niin vilkkaita, ettei niistä saatu kuvia aikaiseksi. Lahdensuon pelloilla oli hyyppäparvessa muutama kapustarinta, suokukko sekä vaihtopukuinen kuovisirri.

Seuraavina päivinä havaitsin useaan kertaan niin Siikalahden kiljukotkan kuin Kullinsuon mustaleppälinnutkin. Muleleita ei kuitenkaan enää näkynyt kuin yhtä tai kahta lintua kerrallaan. Lahdensuon pellot osoittautuivat varteenotettavaksi kahlaajapaikaksi, joten siellä kävin lähes joka päivä. Muuten havainnot jäivät muutamiin muuttaneisiin petolintuihin.

23.8. bongasin Imatran Jäköstä nuoren kattohaikaran kuukausipinnaksi. Jatkoin vielä Lappeenrantaan, jossa Askolassa näkyi 3 metsähanhea. Retkeilimme 24.8. Punnosen Pekan kanssa Lappeenrannassa. Askolassa oli taas nuori ristisorsa, pikkusirri, 6 lapinsirriä, rantasipi sekä 2 räyskää muutti etelään. Luukkaansalmella näimme kohtuullista petomuuttoa: 28 varpus-, 25 hiiri-, 15 mehiläis-, 2 tuuli- ja ampuhaukan sekä 3 kalasääskeä. Merimetso ja valkoselkätikka nähtiin myös. Tuosan puolella ehdin juuri ja juuri nähdä vilaukselta jo aiemmin Joutsenon Tiuruniemestä sekä Luukkaalta havaitun 7 ristisorsan muuttoparven, mutta muuten tältä tehdasalueelta, (jonne pääsee kyllä retkeilemään portilla olevaan puhelinnumeroon ilmoittamalla), ei löytynyt mitään erikoista.

Kärmeskotka

25.8. työpäivän jälkeen singahdimme Pekan sekä Tiaisen Anniinan kanssa Virolahden Kellovuorelle, jossa oli päivän aikana neljään otteeseen havaittu paikallista käärmekotkaa. Me olimme paikalla vasta kuuden jälkeen illalla ja keli oli todella tuulinen. Tunnin staijilla emme havainneet juuri muita petolintuja kuin 8 ruskosuohaukkaa ja sitten alkoi taas vaihteeksi sataa. Niinpä päätimme lähteä paluumatkalle. Askolassa ristisorsa oli yhä paikalla rantasipin ohella.

26.8. päätimme Pekan kanssa lähteä hieman aiemmin toiselle yritykselle. Pääsin lähtemään töistä aikaisemmin ja niinpä olimme lopulta Kellovuorella jo ennen viittä. Heti löytyi Turalta kattohaikara ja pian ohitsemme lensi komeasti haarahaukka. Haarahaukkaa vielä ihaillessamme plokkasin suuren pedon nousevan louhosten suunnalta ilmaan korpin saattelemana ja siinä se oli – komea käärmekotka! Lintu rundaili 15 minuuttia, väliin jopa samassa putken kuvassa haarahaukan kanssa ja otettuaan korkeutta se lähti varsin suoraviivaisesti matkaamaan kohti Viipuria. Pekan kanssa seurasimme linnun etenemistä puolisen tuntia eli niin pitkään kuin se näkyi. Lopulta saatoimme lähteä hyvillä mielin paluumatkalle. Olipahan saatu työvoittoelis! Matkalla teimme vielä pakolliset pysähdykset Ylämaan Väkevänjärvellä sekä Askolassa, mutta ilman ihmeempiä haviksia.

29.8. Lahdensuolla näkyi taas tyllejä sekä päiväsaalistuksella ollut viirupöllö. 30.8. Siikalahdella näkyi uuttukyyhky ja käki ja pitkä Saaren kierros ei tuottanut juuri muuta kuin sinisuohaukkoja sekä naaras peltosirkun Kanavalammelta.

Kuun viimeinen päivä oli aivan yhtä hiljainen: Siikalahdella muutti piekana ja 7 metsähanhea ja oli töyhtöhyyppä, tylli sekä pikkusirri paikallisena. Lahdensuolla puolestaan oli 10 tylliä ja 5 pikkusirriä sekä suosirri ja ylitsemme lensi äännellen 2 isokäpylintua.

Heinäkuu

Heinäkuun ensimmäisen päivän päätteeksi lähdimme Parikkalaan työhommiin eksyneen Lindénin Andreaksen kanssa kohti Tohmajärveä. Pari pysähdystä Saarella tuotti luhtahuitteja, viitakerttusia sekä luhtakanan. Tohmajärven Niiralassa emme ehtineet edes autosta nousta, kun taivaalta kuului jo siperiankurpan omituinen suhina. Yö oli juuri pimeimmillään, joten kun kuukausipinna oli plakkarissa, jatkoimme Uudenkylänlammelle äänittämään ruokosirkkalintua. Hyttysten jatkuva ininä teki äänittämisen mahdottomaksi, joten jatkoimme Värstilään yrittämään heinäkurppia. Viikkoa aiemmin samaisella pellolla möngersi vielä pari heinäkurppaa, mutta nyt löysimme enää kolme taivaanvuohta. Myös pikkukultarinnat olivat jo aikoja sitten hiljentyneet. Aamun sarastaessa suuntasimme Piilovaaraan, jossa meillä oli suurehkoja vaikeuksia löytää lapinuunilintupaikalle, mutta onneksi kymenlaaksolaisbongarit opastivat meidätkin perille. Lapuli lauloikin taukoamatta paikalla, jossa saimme Andyn kanssa omituiset äänitykset, joissa lapinuunilinnun taustalta kuuluu aivan eri lintuja kuin normaalisti – mm. mustapääkerttu sekä rummuttava valkoselkätikka! Aamuksi suuntasimme vielä Niiralaan siperiankurpan näkemisen toivossa. Paikalla oli myös yksi kaukaisimmista kurppabongareista, kun törmäsimme yllättäen ranskalaiseen Pierre-Andre Crochetiin! Pitkähkön odottelun jälkeen kurppa viimein alkoi soida, joten saimme alkuun hyvät äänitykset ja kohta kurppa laskeutui erään sähköpylvään nokkaan seisoskelemaan, joten sain siitä erinomaiset skouppikuvat ja vielä kaupan päälle maasoidinäänityksenkin! Pian pitikin jo kiiruhtaa Parikkalaa kohti, sillä aamuksi piti ehtiä töihin.

Aspskärin ruokkilintureissu

3.7. lähdimme Hannan kanssa puoliltapäivin kohti etelää. Kuusankoskelta nappasimme Hannan siskon Elissan matkaan ja jatkoimme kiiruhtaen Pyhtään Mäntyniemeen, josta paatti jo odotteli Jonmarin merilinturisteilylle lähtijöitä. Paatti tuli ehkä vähän turhankin täyteen, mutta onneksi sää pysyi hyvänä, vaikka näytti siltä, että kaikkialla ympärillämme satoi. Risteilymme suuntasi suoraan lähisaarten välistä ulkomerelle ja heti alkumatkasta näimme valkoposki-, kanadan- sekä merihanhia, pari haahkaparvea sekä räyskän. Hieman ulompaa löytyivät ensimmäiset riskilät ja kohta edessämme siinsi reissumme kohokohta ja määränpää eli Pernajan Apskärin lintusaaret. Ruokkeja alkoikin vilahdella jo paattimme vierestä ja vihdoin päästyämme lintusaarten viereen saimme todeta, että niitä oli paljon enemmän kuin olisin osannut kuvitellakaan! Yhteensä noin 600 ruokkia sekä 25 etelänkiislaa sekä viereisellä saarella parikymmentä pilkkasiipeä, ristisorsapari sekä merikotka olivat todella tehneet matkastamme onnistuneen. Matka jatkui Loviisan ja Ruotsinpyhtään sokkeloisen rannikon kautta takaisin Pyhtäälle ja matkalla havaitsimme vielä runsaasti pesiviä kalasääskiä sekä harmaahaikaroita sekä kuulimme rastaskerttusen ym. Hieman pyyhkeitä menee risteilyn järjestäjille, sillä mainoksissa oli, että reissulla on mukana lintuopas, joka kertoo alueen linnuista ja auttaa niiden tunnistamisessa. Kyllä joku välillä höpötti paatin sisätiloista mikrofoniin lähinnä tietoja siitä, missä milloinkin oltiin, mutta naamaansa tämä ei näyttänyt koko matkan aikana ja harvoista lintumäärityksistäkin meni osa pahasti metsään. Moni aloitteleva harrastaja olisi ollut pulassa muutaman kannella määrityksiä huudelleen yli-innokkaan ”määrittäjän” kanssa, ellei matkassa olisi ollut nyt sattumalta paria oikeaa lintuopasta.

Paluumatkalla puolen yön jälkeen kävimme taas kerran tsekkaamassa Rautjärven lapinpöllön pesintätilanteen ja vihdoin toinenkin poikanen oli lähtenyt maastoon ja löysimme sen pienen etsinnän jälkeen ja saimme tämänkin rääpäleen renkaisiin. Lintu oli reilut kaksi viikkoa sisarustaan jäljessä kehityksessä! Vihdoin oli kauden pöllöurakkamme päätöksessä!

Tringan kesärallireissu

Päivällä lähdin taas kohti etelää ja Helsinkiä. Olin menossa Tringan kesäralliin Takavedon joukkueeseen yhdessä Jaakko Aarnialan, Andreas Lindénin, Andreas Uppstun ja Jukka Salokankaan kanssa. Matkalla bongasin Lappeenrannan Askolasta rantakurvin sekä Virolahden Vilkkilänturalta jalohaikaran. Ja yöllä olin perillä Kirkkonummella majoittumassa.

5.7. Rallikunniksi arvottiin Sipoo ja Pornainen ja ralli alkoi iltakuudelta. Rallin alkua varjosti muutama ikävä seikka, kun ensin meikäläinen kärsi jostain ruokamyrkytyksen tapaisesta ja sitten eräs meistä huomasi jättäneensä kiikarit Lauttasaareen huoltsikan vessaan. Niinpä lopulta ehdimme aloittamaan rallin juuri ja juuri Sipoon kunnan rajalta. Sipoo ja Pornainen eivät todellakaan olleet lintukuntia Tringan alueen parhaasta päästä, joten merkittävät lintuhavainnot jäivät aika vähiin. Lopulta 18 tunnin osin hyvinkin väsyneen rallauksen tuloksena pääsimme 112 lajiin, jolla irtosi kovatasoisessa rallissa vasta 6. sija. Mukavimmasta päästä havaintoja olivat lehtopöllöt, huuhkajat sekä viirupöllö, kehrääjät, ruisrääkät, muutama viitasirkkalintu, pari viitakerttusta ja keltavästäräkkiä, pähkinähakki, luhtakana, harmaapäätikka jne.

Lähes suoraan rallin jälkeen lähdin ajamaan kohti kotia. Jossain Luumäen tietämillä oli pakko nukkua muutama tunti autossa, että jaksoi taas jatkaa matkaa. Lappeenrannassa pysähdyin taas Askolassa, jossa rantakurvi oli yhä paikallisena. Joskin lintu oli nyt kummasti erinäköinen kuin pari päivää aiemmin, joten mahdollisesti kyseessä oli eri yksilö. Ennen puoltayötä jatkoin Joutsenon Konnunsuolle Mylläriseen, josta oli edellisyönä löytynyt viirusirkkalintu. Jonkin aikaa odotettuani lintu viimein alkoi surista ja sain mukavan vuodarin. Peltotiellä äänittelin komeasti aivan vierestä sarvipöllöpoikuetta ennen kuin päätin vielä jatkaa Pätilään, josta oli pari yötä sitten löytynyt myös viirusirkkalintu. Äänittelin tätäkin yksilöä tovin ja ihmettelin sen laulun aikana samaan aikaan kuulunutta napsuvaa varoitusääntä. Mielestäni ääni kuitenkin kuului samasta yksilöstä kuin laulu – siis yhtä aikaa laulun kanssa. Nämä olivatkin ainoat viirusirkat Suomessa koko vuonna ja nekin katosivat molemmat muutaman yön laulun jälkeen.

Seuraavat päivät menivät levätessä, mutta 11.7. Savonlinnan reissun yhteydessä Punkaharjun Lustolla näkyi pähkinähakki ja suoraan kotiin päästyämme piti singahtaa bongaamaan samanlainen Punnolanmäeltä ekly-vuodariksi. Punnosen Pekan kanssa jatkoimme iltastaijille Siikalahdelle, jossa meidät ylitti 6 valkoposkihanhen sekä jopa 13 harmaahaikaran muuttoparvet.

Yöllä 12.7. kiertelimme muutaman tunnin yöretken Pekan ja Hannan kanssa ja Tyrjän ja Kesusmaan tienoilta löysimme mm. 8 sarvipöllöpoikuetta, 49 ruisrääkkää, vielä muutamia viitakerttusia sekä viitasirkkalinnun ym.

Atlasralli

13.7. otimme osaa Atlasralliin, jossa kolusimme ruutua, joka pääosin Simpelejärven vastarannalla osin Parikkalan ja osin Simpeleen puolella. Klo 02.00-12.00 välisenä aikana havaitsimme 106 lajia, joista varsin moni osa saatiin varmistettua pesiviksi. Havainnoista mukavimpia olivat luhtahuitti, 6 kanadanhanhea, valkoselkätikka, peukaloispoikue ja useampi laulava, pyrstötiaispari, muutama viitasirkkalintu, joista yksi varoitteleva sekä parikymmentä tiltalttia jne.

Loppukuu

Seuraavina päivinä kävin joka päivä Siikalahdella kahlaajien toivossa ja alkuun homma sujuikin ihan mukavasti: 15.7. löytyi 2 vanhaa kuovisirriä ja 4 suosirriä, 16.7. muuttava vanha merikihu sekä pari kuovisirriä ja suosirri, joka näkyi vielä monena päivänä myöhemminkin, 17.7. töyhtöhyyppiä jopa 110p ja 18.7. näkyi lapinsirri. 19.7. kävimme Lappeenrannassa ja Hannan shoppaillessa minä suuntasin retkelle. Askolassa ei juuri näkynyt kuin kuovisirri, ruokaa mukanaan kantanut ampuhaukka sekä tuhkaselkälokki. Pekan kanssa suuntasimme pian Vainikkalaan staijaamaan petoja. Mehiläishaukkoja näkyi kymmenkunta ja viimein pari tunnin staijin jälkeen löytyi haarahaukka korkealta taivaalta kaartelemasta. Yhtäkkiä samaan putken kuvaan tupsahti pari muutakin petolintua ja yllätykseksemme saimme todeta niiden kaikkien olevan vanhoja milvuksia! Kolme haarahaukkaa oli yhtä aikaa samassa putken kuvassa! Teimme vielä pikastopin Haapajärvellä, mutta paria harmaahaikaraa kummempaa ei näkynyt.

Seuraavina päivinä jatkoin taas kahlaajaprojektia, mikä tarkoitti herätystä ennen viittä, jotta ehtisi edes reilut pari tuntia staijata Siikalahdella. Muuttajia ei kuitenkaan näkynyt juuri lainkaan, joten tyytyminen oli 20.7. kaatosateessa näkyneeseen kuovisirriin 30 suokukon parvessa, 21.7. näkyneeseen 20 mustalinnun parveen, 22.7. merikotkaan ja uiveloon ja 25.7. asti paikallisena olleeseen suosirriin. Myös kuhankeittäjiä kuului yhä useita niin laulavia kuin varotteleviakin, rastaskerttunen raksautti kerran patotiellä ja päivisin paikallisia petolintuja oli mukavasti ilmassa.

25.7. olimme taas Lappeenrannassa, jossa hyvän kelin takia Askola oli lähes tyhjä. Joutsenon Konnunsuolla iltastaijilla yritimme nähdä paikalla pyörinyttä niittysuohaukkakoirasta turhaan, sentään 3 inisuohaukkaa sekä 3 suopöllöä sekä lentopoikanen nähtiin.

27.7. kiertelimme Saarella Ala-Kojolan Mikon kanssa, mutta merkittävin havis lienee ollut Akanvaaran Tetrisuolla nähty 5 kesykyyhkyn muuttoparvi. Akonpohjassa näkyi vanha merikotka ja mehiläishaukkoja nähtiin siellä täällä. Atlashavaintoja kertyi vielä varsin mukavasti.

Kuun viimeisinä päivinä kävin vielä Siikalahdella, mutta ronksuvien harmaahaikaroiden lisäksi ei näkynyt juuri kuin tavallisia petoja sekä valkovikloja ja liroja.

Kesäkuu

Aloitin kesäkuun ensiretken aikaisin heti puolen yön jälkeen ja suuntasin ensimmäiseksi Koitsanlahdelle yrittämään, josko aiemmin kuultu viiriäinen olisi yhä paikalla. Vain pari pensassirkkalintua ja ruisrääkkää kuitenkin joutuivat äänitetyiksi. Jatkoin Joutsenon Perä-Aholaan edellisvuotiselle turturikyyhkypaikalle, jossa Caireniuksen Sampsa oli edellisyönä taas kuullut kaksi turisevaa turturia. Hetken tiltalttia ja rautiaista ääniteltyäni paikalle saapuivat myös Punnosen Pekka, Kiljusen Jari ja Ohtosen Mika ja samaan aikaan ylitsemme lensi potpottaen 70 sepelhanhen parvi. Jonkin aikaa odoteltuamme alkoi varsin kaukaa kuulua turturin turinaa ja sekä minä että Jassi saimme jo 200. ekly-vuodarin. Pohjantikkakin rummutti jossain kauempana konekiväärisarjaansa.

Jatkoimme Pekan ja Jassin kanssa Suokumaanjärvelle, jossa taas muutti sepelhanhia noin 280 lintua ja järvellä kaukana väreilyssä kellui yksinäinen tumma anser-hanhi, ilmeinen metsuri kuitenkin. Kuurmanpohjassa muutti taas 100 sepelhanhea ja pikkukäpylintu ylitti meidät äännellen. Saatuamme Sampsalta tiedon suuresta sepelhanhiparvesta suuntasimme Myllymäelle, jossa Veli-Pekka Lehtonen olikin jo nähnyt parven menevän. Pian tämä plokkasi kaksi merimetsoa muuttamasta ohitsemme ja saatuani linnut putkeen, tajusin että toinen oli aivan järkyttävän paljon toista pienempi. Valitettavasti en ehtinyt nähdä lintujen muotoa kuin pari sekuntia kunnes ne kääntyivät lentämään lähes suoraan poispäin meistä. Meniköhän siinä karimetso? Siinä eivät pari kangaskiurua ja 628 sepelhanhea paljon lämmittäneet. Jatkoimme vielä Laaksolan metsään, jossa pikkusieppo piristi mukavasti, myös kuusitiainen lauloi innokkaasti ja pohjantikka kävi kääntymässä vieressämme. Väsyneenä jatkoin täältä suoraan kotiin.

Kuusamon reissu

4.6. työpäivän jälkeen lähdin pitkälle siirtymätaipaleelle kohti Kuusamoa. Oli ainoan aiemman Kuusamorallini jälkeen päättänyt, etten osallistuisi ko. kisaan enää ikinä, mutta nyt olin saanut niin hyvän tarjouksen, etten voinut kuin syödä sanani. Minut oli pyydetty Takavedon joukkueeseen Lindénin Andreaksen, Jouhkin Vesan, Salokankaan Jukan ja Aarnialan Jaakon seuraksi. Olihan nyt kyseessä 25-vuotis juhlakisakin, johon oli kovasti yritetty saada mukaan paljon joukkueita. Pysähdyin ainoastaan kertaalleen koko matkan aikana ja jo yhdeksän aikaan illalla ylitin Kuusamon rajan ja aloitin heti alueen eteläosan pohjustuksen. Muu joukkueenihan oli jo ollut pohjustamassa koko viikon, Jukka jopa lähes kaksi viikkoa! Pohjustin koko yön, mutta havainnot jäivät kouralliseen kaakkureita, muutamaan lehtokurppaan ja mustalintuun, tuulihaukkaan, pyyhyn, lapasorsaan, palokärkeen ja lehtokerttuun.

Aamuksi pääsin Rukalle mökillemme, jossa koko muu porukka olikin jo nukkumassa, sillä ralli alkaisi puoliltaöin ja kisattaisiin siis ensimmäistä kertaa yhden vuorokauden aikana. Rallihan oli myös viikkoa aikaisemmin kuin aiemmin.

Muutamaa tuntia ennen rallin alkua, pakkasimme vuokra-Pajeromme valmiiksi ja lähdimme vielä hieman pohjustamaan ja varmistamaan muutamaa lajia, että ne olisivat yhä paikalla. Metso seisoskeli tiellä samassa paikassa kuin aiemminkin ja helmipöllön pöntöllä nuorukainen kurkisteli yhä suuaukolta. Poikanen oli kuitenkin niin suuri, että ihan vakavissamme mietimme, pitäisikö yhden meistä jäädä pitämään pönttöä kaukaa silmällä, josko poikanen juuri tämän kahden tunnin aikana lähtisi maailmalle? Päätimme kuitenkin jatkaa yhdessä kohti aloituspaikkaamme.

Kuusamo ralli

Tasan kello 00.00 komppasimme aloituspaikkaamme, jossa oli aiemmin olleet riekkoja Tällä kertaa niitä ei kuitenkaan löytynyt. Onneksi läheisen järven selältä löytyi 5 merimetsoa, muutamien tavallisten lajien lisäksi. Pian jatkoimme matkaa ja pari lehtokurppaa säikäytettiin lentoon tien penkalta ja pian oli sama metsokin jo pointsattuna. Helmipöllön pöntöllä oli nyt hiljaista. Onneksi pian kaksi poikasta alkoi kerjätä ruokaa lähipuissa vinkuen, viimeinenkin poikanen oli ilmeisesti hypännyt maastoon juuri näiden parin tunnin aikana. Seuraava yllätys tuli, kun taas aivan satunnainen stoppi erään pellon reunaan tuotti laulavan sinirinnan – tätä lajia ei joukkueemme ollut havainnut pohjustuksissa lainkaan.

Alku oli siis jo mennyt nappiin eikä jatko ollut yhtään hassumpi. Pohjansirkku lauloi erään tien varressa aktiivisesti suunnatessamme pohjustamallemme varpuspöllölle. Vihellystä ei kuulunut, mutta ihmeeksemme naaras saapui vinkumaan aivan viereisiin puihin. Enpä ollut ennen naaraan vinguntaa kuullutkaan. Varhaisaamun havaintoihin lukeutuivat mm. mustalintu, tuulihaukka, kaakkuri, puun latvassa seisoskellut aamun toinen metso sekä innokkaasti rummutellut pohjantikka. Matka jatkui suoalueelle, jossa heti kuului jänkäkurpan kopsetta. Lintu saapui soimaan aivan yllemme, jolloin näimmekin sen oikein hienosti. Vesipääskyjä löytyi lutakoista ainakin 6 lintua, mustaviklo suoritti ylilennon äännellen ja palokärki kuikutti jossain kauempana. Pitkällinen odotus palkittiin viimein, kun jänkäsirriäinen aloitti surisevan soitimensa.

Pikkuteiden varsilla kuulimme aamun toisen pohjansirkkumme ja pari riekkoa säikähti lentoon tien varresta. Erään vaaran rinteellä pari taviokuurnaa vihelteli itsensä pinnalistallemme ja kirjosiipikäpylintu lensi täksyttäen ylitsemme. Innostuipa se tööttäilemäänkin, kun oli jo hyvän matkan päässä meistä.

Päätien varressa tuuri taas potkaisi oikein kunnolla. Ensin pohjustuksessa kuultua pikkusirkkua hylsyillessämme, löytyi taivaalta kaarteleva piekana ja kohta tien ylitse lensi matalalla hiirihaukka.

Aamu oli jo pitkällä, kun suuntasimme viimein Iivaaralle. Jaakon johdolla lähes juoksimme kohti Iivaaran huippua, mutta metsät olivat uhkaavan hiljaisia. Jatkoimme huipulle saakka, mutta mitään parempaa ei havaittu. Koko keikka alkoi jo tuntua todella turhalta, kun Vesa vielä sinnikkäästi ohjasi meitä kauas huipun toisella puolella olevia parhaita metsäpaikkoja kohti. Hermot olivat koetuksella, kun tunninkaan koluamisen jälkeen ei pinnasaldomme ollut karttunut lainkaan ja aamu alkoi olla jo uhkaavan pitkällä, lisäksi tuuli oli yltynyt todella kovaksi. Viimein alkoi sentään mitä jo monessa paikassa karttanut pyy laulaa. Kohta huipun suunnalta alkoi kuulua myös sinipyrstön säe ja kohta sinipyrstön laulua kuului lähes joka suunnasta. Kun vielä isokäpylintuparvi pyrähti ohitsemme, alkoi homma taas kääntyä positiiviseksi. Enää piti yrittää päästä nopeasti takaisin autolle. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä olimme onnistuneet kävellä aivan huipun toiselle puolelle, josta gepsini jälkeä seuraamalla suuntasimme suorinta tietä autolle. Matkaa kuitenkin oli ja usko gepsiin oli jo koetuksella, kunnes viimein törmäsimme polkuun ja pian olimmekin autolla. Lopputaipaleella havaitsimme sentään vielä päivän toiset taviokuurnat.

Torangissa kiipesimme torniin juuri parahiksi todistaaksemme ruskosuohaukan ohilennon. Seuraava tunti keskustan ympäristössä meni muutenkin pulkkaan, sillä mehiläishaukka, merikotka, pikkutylli, lehtokerttu, pikkuvarpunen ja kesykyyhky havaittiin. Olimme aivan keskustassa, kun sitten tapahtui se pahin mahdollinen – takakumi oli lässähtänyt tyhjäksi! Hommahan ei muuten olisi ollut isokaan ongelma, mutta emme löytäneet mistään tunkkia! Niinpä päätimme, että Jukka jää selvittelemään renkaan vaihtoa, soittaen autovuokraamon väen apuun ja me muut otimme taksin ja jatkoimme rallaamista. Taksikuski oli heti pelissä mukana, kun pointsasimme helposti kolme uutta lajia lajilistallemme. Kämpällämme nappasimme Vesan auton ja suuntasimme Rukalle virtavästäräkkijahtiin, joka ei kuitenkaan taaskaan tuottanut tulosta. Kohta saapui Jukkakin uuden takarenkaan kanssa paikalle ja matka jatkui taas vauhdikkaasti maasturilla Vuotunkiin.

Vuotunki oli sitten parempi kuin olisimme koskaan uskaltaneet toivoa! Jo tornia kohti kävellessämme lensi varpushaukka tien yli. Tornilta näkyi sitten puuttuvia kahlaajia mukavasti, kun vesipääskyn ja jänkäsirriäisen ohella löytyi lapinsirri, suosirri, suokukkoja sekä punajalkaviklo. Harmaasorsapari uiskenteli aivan tornin edessä ja naakka suoritti tornin ylilennon. Päivän toinen mehiläishaukkakin nähtiin. Jatkettuamme osasimme odottaakin metsähanhia, mutta se, että 12 metsurin parvessa oli mukana myös lyhytnokkahanhi – rallille uusi laji – oli makoisa yllätys!

Kaatopaikalta löytyi 3 kv merilokki nopeasti ja heuglinien lisäksi ihmettelimme myös jotain vaaleaa lokkia, joka toi mieleen isolokin ja harmaalokin risteymän. Kuittasimme sen vain vaaleana argarina. Seuraavan pitkähkön ajon jälkeen bongasimme tietopaikasta pikkusirkun, joka innostui laulamaan vasta tovin odottelun jälkeen. Koskikaraa sen sijaan ei tarvinnut pesäsillalla kauan odotella.

Ilta oli jo pitkällä, kun olimme taas Rukalla, josta viimein löytyi virtavästäräkkipari mitättömän pienen puron varresta hiippailemasta. Iltaa kohti keli oli paranemaan päin, joten noin kolmas yrittämämme hernekerttu viimein tärppäsi. Uskomattomampi tsägä oli kuitenkin sirittäjä, joka löytyi edellisvuotiselta paikalta. Paikalla oli kyllä käyty turhaan pohjustuksissa useampaankin kertaan, mutta lintu oli ilmeisesti vasta nyt saapunut paikalle ja intoutui näin laulamaan vielä illallakin. Tästä innostuneena käytiin hakemassa vilä pohjustettu tiltalttikin. Myös lehtokerttuja kuului nyt useampia, joten jostain syystä linnut olivat yhä aktiivisia.

Siltikään kaikki linnut eivät enää olleet aktiivisia, sillä yritimme kahdesta paikasta tiedossa olleita pikkutikkoja ja jopa kolmea tiedossa ollutta käenpiikaa turhaan. Niinpä tässä vaiheessa oli pisin pätkämme ilman lajeja, mutta onneksi juuri ollessamme vaipumassa synkkyyteen, löytyi spondesti tienvarsipellolla päivystänyt isolepinkäinen. Seuraavaksi suuntasimme tien varteen näkyneelle kanahaukan pesälle, jossa mamma yhä hautoi tai lämmitti poikasiaan hyvin putkella näkyen.

Viimeisiksi pariksi tunniksi suuntasimme Oulankaan, jossa samoin tien varressa ollut ampuhaukan pesä oli kuitenkin yllättäen tyhjä. Kotkanpoika sentään näkyi pesässään ja yön kylmennyttyä oikein toden teolla ajoimme vielä hoitamaan pohjustetun viirupöllön viimeiseksi lajiksemme.

Ajoimme Oulangasta suoraan kämpällemme, jossa nukuimme kuin tukit aamuyhdeksään saakka. Mutta pian suuntasimme taas Oulangalle, jossa oli edellispäivänä ilmoitettu nähdyn koko rallin kovin laji eli pikkukotka (tai mikä lie?). Meidän kylmässä tuulessa suoritetun aamustaijin tulokset olivat vaisut, sillä vain kalasääski ja varpushaukka sekä ilmeinen isosirriparvi nähtiin. Matkalla takaisin kämpällemme tien varressa näkyi koppelo sekä riekko.

Iltapäivällä oli edessä rallin purku. Purku eteni todella mielenkiintoisena, sillä varsin pian kolmen kärki Mc Rallus, me sekä Paras A-ryhmä erottautuivat muista. Käsittämättömän kovaa tulosta oli tekemässä myös 24-tuntia pyöräillyt moninkertainen voittajajoukkue Doz K-Hahn. Pitkään edettiin siten, että Mc Rallus oli piikkipaikalla ja tasoissa pari lajia perässä tulimme me ja Paras A-ryhmä. Kovia lajeja tippui toki muiltakin joukkueilta, mutta pikkuhiljaa nykäisimme mekin pienen eron Parhaaseen A-ryhmään, joten voitto oli kahden kauppa. Yllättäen 130 lajissa Mc Rallus kuitenkin lopetti, heillä ei enää ollut lajeja huudettavaksi. Toki tässä vaiheessa kaikki muutkin joukkueet joutuivat huutamaan ei-oota. Meillä oli tässä vaiheessa 129 lajia, joten seuraavan lajin huuto varmistaisi meille voiton, koska meillä oli ässälajeja kaksi ja Mc Ralluksella vain yksi. Tuskin kukaan kuitenkaan uskalsi odottaa kolmen pöllölajin, helmi-, varpus- ja viirupöllön, ässäsuoraa, jolla karkasimme siis 132 lajillamme kahden lajin komeaan voittoon! Olimme voittaneet Kuusamon 25-vuotisjuhla SM-rallin!

Bongailua

Loppuilta kului juhlatunnelmissa, mutta tunnelman hieman hiipuessa päätimme Andyn kanssa lähteä kaatopaikan ja sieltä McRalluksen löytämän grönlanninlokin bongaukseen. Lokki löytyi heti, kun pääsimme portista sisään – harmi ettei lintu ollut ollut paikalla meidän kaatiskäynnillämme rallissa. Pian suuntasimme kohti Sodankylää ja jätärillä välillä viihtynyttä nokisorsaa. Matkalla alkoi sataa oikein kunnolla vettä, joten yö sujui kosteissa merkeissä jätärin lutakoita kierrellen ja staijaillen. Nokisorsaa ei näkynyt, vain muita anaksia sekä mm. jokunen kirjosiipikäpylintu. Pikkutyllejä, tyllejä, yllättävän pohjoinen hernekerttu sekä sinisuohaukka myös havaittiin.

Aamuksi palasimme mökillemme, josta Vesa ja Jaakko olivat jo lähteneet kohti etelää ja pian lähtivät Jukka ja Andykin. Itse jäin vielä muutamaksi tunniksi nukkumaan, jotta jaksaisin ajella vielä itsekin kotiin. Lopulta sain kuitenkin kuningasidean ja päätin lähteä pitkien lenkkien kautta eli Oulun kautta matkaan. Onneksi Oulun seudulla riitti mukavia lajeja, sillä ensin pointsasin kyhmyjoutsenparin Oulu-pinnaksi Hietasaaresta, sitten ajoin Tyrnävän Ängeslevään pointsaamaan harmaasirkkua ja juuri sopivasti tuli myös tiedotus punakottaraisesta Oritkarista. Oritkariin saavuttuani paikalla ei enää ollut ainoatakaan bongaria ja vaikka Lintutiedotus kertoi linnun olevan hallinnassa, ei näin sitten tietenkään ollut aisan laita. Onneksi reilun tunnin kuljettuani alueella (teitä pitkin) onnistuin löytää tämän kauniin linnun erään puskavyöhykkeen juurelta tonkamasta. Ala-Kojolan Mikkokin saapui juuri sopivasti paikalle lintua kuvaamaan. Mikon kanssa päätimme vielä lähteä kokeilemaan, josko saisin vielä ruokosirkkalinnunkin PPLY-pinnaksi Kempeleen Sarkkirannasta. Vaikka yli puoleen yöhön saakka yritimme, ei lintua enää kuulunut.

Niinpä paluumatkani venähti tuskallisen pitkäksi ja lopulta jouduin lähes suoraan kotiin päästynä suuntaamaan töihin.

9.6. Enkä päässyt helpolla työpäivän jälkeenkään, sillä Ristiinasta ilmoitettiin mehiläissyöjä ja päätin suoraan töistä lähteä bongaamaan. Onneksi sain Tiaisen Anniinan houkuteltua mukaan, sillä yksin en varmaankaan olisi pysynyt hereillä. Suojarinteen Miikakin oli paikalla, kun viimein pääsimme paikalle, jossa lintukin kiltisti istuskeli vesisateessa sähkölangalla. Aika säälittävän näköinen ilmestys oli tämä korea säihkylintu koleassa vesisateessa.

Kun Hannakin oli välillä kotona Georgian ja Kuusamon opastusten jälkeen, oli mukava huilailla seuraava päivä univelkoja poistellen. 11.6. kuitenkin taas piti singahtaa, kun Värtsilästä löytyi kiljuhanhi. Hännisen Johanneksen Ja Hyvösen Hannan kanssa ajoimme paikalle ja siellähän nätti vanha naaras kiljukas laidunsi pellolla yhdessä 2kv tundrahanhen kanssa. Paluumatkalla tarkistimme vielä Parikkalassa pesivän lapinpöllön tilanteen, emoja ei näkynyt mutta kaksi pesäpoikasta tuijotteli meitä risupesästään.

Pöllöilyä

12.6. Hannan kanssa menimmekin rengastamaan nämä lapparin pojat. Hanna halusi välttämättä kiivetä tolppakengillä 12 metrin korkeudessa olleelle pesälle, josta hän lasi poikaset yksi kerrallaan alas minulle rengastettavaksi. Emo oli todella rauhallinen, joten homma sujui mukavan nopeasti. Samassa metsässä valkoselkätikka varoitteli, joten olipahan vuorokauden sisään taas tullut melkoisia haviksia!

13.6. kiertelin yön Hannes ja Pirjo Tiiran kanssa yölaulajien perässä. Luhtakanoja ja -huitteja kuultiin Siikalahdella mukavasti, ruisrääkkiä oli tuttuun tapaan lähes joka pellolla ja viitakerttusia perinteisissä puutarhoissa ja puskissa. Viita- ja pensassirkkalinnut sekä luhtakerttunen kuultiin ja kehrääjiä niin kuultiin kuin nähtiinkin. Retki lopetettiin, kun kuhankeittäjä aloitti laulunsa kolmen nurkilla. Päivällä kävimme Hannan kanssa kokeilemassa Rautjärven lapinpöllön rengastusta, mutta tämä valtaisa kuusi osoittautui täysin mahdottomaksi kiivetä. Onneksi pesä sijaitsi keskellä hakkuuta, joten päätimme tyytyä odottamaan, josko saisimme poikaset myöhemmin kiinni maastosta.

Fillariralli

15.6. oli vuorossa polkupyöräralli. Valitettavasti päivä oli todella sateinen. Poljimme kuitenkin Hannan kanssa Parikkalaa ristiin rastiin klo 5-15.00 yhteensä noin 60 kilometriä. Reittimme oli suurin piirtein seuraavanlainen: Lomahovi-Sammallampi-Tiviä-Siikalahti-Kangaskylä-Särkisalmi-Melkoniemi. Yhteensä havaitsimme oman fillariralliennätyslajimäärämme 104 lajia. Ja enempään olisi ollut paremmalla kelillä mahdollisuuksia, sillä mm. petolintuja näimme yhteensä 4 yksilöä – onneksi 3 lajia, mutta mm. nuolihaukka jäi puuttumaan. Sen sijaan pimeä ja sateinen keli auttoi yölaulajien kanssa ja saimmekin kaikki normaalit kerttuset (5 lajia) sekä tavalliset sirkkalinnut, luhtakanan, kaulushaikaran, satakielen ja jopa luhtahuitin ym.

Muita mukavimpia havaintoja olivat pohjantikka, kuukkelit, 2 kanadanhanhea melkein kotipihallamme, punajalkaviklo, suokukko, päiväpiilosta löytynyt lehtokurppa, tänä vuonna lähes harvinainen pikkulepinkäinen ja käpylintuparvi. Mukavaa oli, vaikka olikin kylmää ja märkää… Tulipahan taas seulottua kotiseudun lintuja aivan eri tarkkuudella kuin normaalisti.

Suomen pinna

Päästyämme kotiin ja kirjoiteltuani havaintomme Tiiraan, soi puhelimeni ja Hannes Tiira soitti, että hän kuunteli juuri Tohmajärvellä Hannu Kivivuoren kanssa todennäköistä Suomen pinnaa – siperiankurppaa! Hän myös sanoi, että Hannu oli juuri samaan aikaan ilmoituttamassa havaintoa Lintutiedotukseen, joten sanoin, että me lähdemme Hannan kanssa matkaan ja otamme äänitysvehkeet mukaan. Ajo-ohjeitakin päätimme odottaa Lintutiedotuksen kautta, jotta pääsisimme mahdollisimman nopeasti matkaan. Ajettuamme 15 minuuttia ja ylitettyämme Pohjois-Karjalan rajan aloimme ihmetellä, miksei tiedotusviesti ollut vieläkään saapunut. Pian soitin taas Hannekselle ja kysyin asiasta, mutta tämä vannotti, että Lintutiedotuksen väki (TVK/johtoryhmä) tiesi jo havainnosta ja viestin pitäisi edelleen tulla hetkenä minä hyvänsä.

Emme olleet enää kaukana Tohmajärvestä, kun Helstolan Jari soitti minulle paikalta ja totesi nähneensä ja kuulleensa linnun varsin hyvin ja että kyseessä todellakin tuntuisi olevan siperiankurppa! Tällöin ei enää pinnani kestänyt vaan soitin niin johtoryhmän väelle kuin parille muullekin, joiden olin kuullut olleet mukana linnun tiedotuksen parissa. Vasta kuitenkin saatuani Pirjo Tiiralta viimein ajo-ohjeet Niiralan koululle ja saavuttuamme paikalle, tuli viesti tiedotukseen. Tästä parikymmentä minuuttia ja lintu alkoi soidintaa ja sain saman tien Siperiankurppaäänitykset linnun uskomattoman omaperäisestä äänestä, joka toki oli minulle tuttu venäläisiltä äänitteiltä.

Seuraavaksi toimitin vaikeimman kautta äänityksen niin työvaliokunnalle kuin Tarsigeriinkin julkaistavaksi ja pian alkoi paikalle saapui lisää bongareita. Seuraavat reilu tunti oli kuitenkin hiljaista, kunnes viimein lintu intoutui taas soimaan joksikin aikaa. Kävimme välillä kuuntelemassa ja äänittämässä muutaman kilometrin päässä Sääperissä soidintaneita kahta-kolmea Heinäkurppaa ja kuulimme lyhyesti myös pikkukultarinnan ennen kuin palasimme taas takaisin Niiralaan.

Kun paikalle viimein saapui kärkibongareita Helsingistä ja Tampereelta, lintu taas hiljentyi ja vain linnun maasoidinta jo opiskelemaan päässeet yhä välillä kuulivat tätä pärinää pellosta. Pinnapaineet alkoivat jo kiristyä, kunnes viimein tunnin odottelun jälkeen kurppa taas pomppasi lentoon ja alkoi soida kaikkien paikalle saapuneiden noin 50 bongarin riemuksi. Pikkuhiljaa väkeä alkoi saapua paikalle siihen malliin, että päätimme itse lähteä kotimatkalle. Olimme todella tyytyväisiä, kun olimme saaneet olla osana tällaisen valtaisan tajunnanköyrijän löytymistä. Mielestämme olimme toimineet aivan kuten pitikin, kun tiedotusta ei ollut alkanut kuulua ja takuulla edesauttaneet tiedotuksen lopullista saapumista ja linnun lopullista määrittämistä äänityksenkin muodossa. Siksipä oli melkoinen yllätys, minkälaista palautetta muutamilta arvostamiltammekin lintuharrastajilta jälkikäteen saimme! Onneksi kuitenkin nämä soraäänet jäivät lopulta vähemmistöksi, kun tosiasiat alkoivat tulla ilmi ja lopulta kiitosta tuli enemmän kuin haukkuja.

Vaihteeksi kotiseudulla

17.6. väsyneenä bongasin Hannan Siikalahdelta löytämät kaksi mustatiiraa ja kävin äänittämässä pyörärallissa löytämiämme pohjantikkoja. Iltapäivällä pääsin vielä paikkaamaan vuodaripuutteen, kun Pirhosen Jarmo löysi Rautjärven Purnujärveltä paikallisen kattohaikaran.

18.6. Siikalahdelta löytyi naaras punajalkahaukka sopivasti työpäivänä päätyttyä ja 19.6. kävimme Tiaisen Anniinan kanssa rengastamassa pohjantikkapoikueemme. 4 potraa poikasta oli sulloutuneena pesään, josta ne jo seuraavana päivänä lähtivätkin maailmalle.

19.6. kiertelin taas yöretkellä mutta mitään mullistavaa ei tullut vastaan. 20.6. kävimme Uukuniemellä rengastamaan Anniinan löytämän viirupöllön poikasen. Kolmesta hetken äännelleestä poikasesta emme kuitenkaan löytäneet kuin yhden, joka istui ohkaisen pihlajan latvassa. Muut varmaankin olivat korkeammalla mäntyjen latvustoissa turvassa. Kiertelimme vielä yölaulajien perässä muutaman tunnin ja parhaina havaintoina bongasimme Johanneksen aiemmin löytämän pikkusiepon Rautalahdelta ja löysimme varoittelevan viirupöllömamman Syvälahdelta.

21.6. opastelimme aamun brittiryhmää ja onneksemme vielä yksi pohjantikan maastopoikanen löytyi. Kuukkelit olivat oikein seurallisia ja pyitä löytyi pari poikueellista. Myös isokäpylintuparvi ja pikkulepinkäinen löydettiin. Siikalahden punajalkahaukka oli sopivasti tarjolla ajaessamme ohitse, joten pikainen pysähdys lahdella tuotti myös muita mukavia haviksia. Rautjärven lapinpöllöpari tuli hienosti poseeraamaan ja syykin selvisi pian, sillä toinen poikanen löytyi maastosta ja britit pääsivät näkemään lapinpöllönpoikasen rengastuksenkin. Toinen poikanen kökötti yhä tiiviisti pesässä.

Ja taas elis

Hanna jatkoi ryhmän kanssa seuraavan yönkin, mutta minä ajoin illasta Joutsenon Kivisaaren tundrakurmitsan kautta Lappeenrantaan katsomaan telkkarista futismatsia, jonka jälkeen lähdimme Punnosen Pekan kanssa kohti länttä. Suojarinteen Miika napattiin kyytiin Lahdesta ja matka jatkui Lempäälän Ahtialanjärvelle, jossa olimme parahiksi ennen aamuneljää. Ja taas meillä oli tuuria, sillä vain 15 minuutin odottelun jälkeen näimme keltajalkaviklon lyhyesti lennossa upeassa sivuvastaisessa valossa, jolloin pitkät keltaiset jalatkin oikein paistoivat kirkkaasti. Onneksi olimme tankanneet lajin tuntomerkkejä huolella automatkalla, joten kaikki me ehdimme nähdä linnusta muutkin olennaiset tuntomerkit, vaikka se lennähti vain lyhyen hetken jo pahasti ruohottuneen saaren yllä. Seuraavat neljä tuntia odotimme parempaa havaintoa linnusta, mutta enää näimme vain muita kahlaajia: suokukkoja, liroja, pari mustavikloa ja punajalkavikloa sekä suosirrin.

Kahdeksan jälkeen lähdimme paluumatkalle. ”Potu” hyvästeltiin Lahdessa ja me jatkoimme Pekan kanssa Iittiin Mukulanlahdelle, jossa pari rytikerttusta ja luhtakana havaittiin, muttei Pekan toivomia timaleita. Lappeenrannan Askolasta oli sopivasti löytynyt 3 räyskää, joten bongasimme vielä ne ennen kuin jatkoin väsyneenä vielä Joutsenon Kilteisen viiriäisen kautta kotiin.

Kesän viettoa

23.6. saapuivat veljeni perheineen Parikkalaan viikoksi loman viettoon ja pari päivää myöhemmin myös vanhempani, joten päiväni menivät töissä ja illat sukuloidessa ja jalkapalloa katsellessa. Pari kertaa kävimme lyhyesti Pirkan kanssa staijaamassa, mutta havainnot jäivät köyhiksi. Toki heti ensimmäisenä yönä ajoimme Pirkan kanssa Tohmajärvelle pointsaamaan siperiankurppaa. Matkalla näimme viirupöllön ison maastopoikasen sekä kävimme kuuntelemassa lapinpöllön maastopoikasia. Emokin sattui lentämään vierestämme. Niiralassa Siperiankurppa olikin heti aktiivisesti äänessä, mutta yö oli juuri pimeimmillään, joten emme lintua nähneet. Jatkoimme Uudenkylänlammelle äänittämään sieltä löytynyttä ruokosirkkalintua ja pian Sääperille ihmettelemään mullospellolla juoksennelleita heinäkurppia. Ääntelemään ne suostuivat vain pari kertaa vaisusti. Kun aamun olisi pitänyt alkaa valjeta, saapui sankka saderintama ja sotki toiveemme siperiankurpan näkemisestä, kuvaamisesta ja äänittämisestä. Niinpä palasimme suorinta tietä nukkumaan.

26.6. kävimme yöretkellä Pirkan, Rikun sekä tämän pojan Eetun kanssa. Kaikki tavallisimmat yölaulajat havaittiin ja mm. kehrääjiä päästiin näkemään todella hienosti.

Loppukuu meni sairastellessa ja Oulussakin ehdin käydä kääntymässä luokkakokouksessa kavereita moikkaamassa. Lintuhavainnot jäivät todella vähiin. Mutta olipahan ollut taas uskomaton kesäkuu!

Vauhdikas toukokuu!

Toukokuun alku oli taas räväkkä! Siikalahden patotiellä staiji tuotti jo viikon sisään toisen pikkukiljukotkan sekä mustapyrstökuirin. Muutenkin keväälle uusia lajeja ja muita pikkukivoja näkyi kuten mm. keltavästäräkkejä, jänkäkurppa, 13 pikkukuovia, punajalkaviklo jne. Vartialahdella uiskenteli punasotkaparvessa lapasotkapari ja oikeastaan ensimmäistä kertaa eläissäni näin koiraan niin hyvässä valossa, että pääsin ihmettelemään, kuinka vihreänä pää kiiltääkin!

2.5. synttärilahjaksi Siikalahdelta löytyi ruokosirkkalintu. Onneksi kävin sen heti löydyttyään pointsaamassa, sillä vielä samana yönä se jatkoi muuttoaan.

3.5. oli perinteinen Tornien taisto. Joukkueessamme oli minun ja Hannan lisäksi, Pirhosen Jarmo, Lötjösen Matti, Kuusisalon Ilpo sekä Hännisen Johannes. Päivä meni varsin mukavasti, kun lajeja tihkui pikkuhiljaa ihan loppuun saakka. Toki keli oli ehkä jopa hieman liian hyvä, joten näkyvä muutto oli todella vaisua. Kuitenkin mm. merihanhi, 7 merimetsoa, 2 piekanaa, ampuhaukka, 2 muuttohaukkaa, mustapyrstökuiri, peräti 61 pikkukuovia, 2 mustavarista ja valkoselkätikka nähtiin. Lopputulokseksi saimme 88 lajia, joka oli taas perinteisesti 32. paras torni koko maassa ja kärkikahinoissa sisämaatornien keskinäisessä kisassa. Iltapäivällä kävimme vielä tarkistamassa Rautjärven puolella yhden lapinpöllön pesinnän ja sieltä saimme singahtaa Punnosen Pekan kanssa Pohjanrantaan bongaamaan sieltä löytyneitä kolmea lampivikloa, jotka soidintivat kiivaasti järven pohjukassa.

4.5. Siikalahdella muutti lapinsirri ja Härskiinmutkassa oli tukkasotkaparvessa kaksi paria lapasotkia, mutta muuten oli liian kesäisen kelin takia hyvin hiljaista. Seuraavina päivinä kiertelimme taas pöllön pönttöjä, mutta ikävän tyhjää oli. Nuotiolammella sentään näkyi komea ukkometso ja vuodariksi tulivat käki ja käenpiika.

9.5. kotipihan iltastaiji tuotti 170 mustalinnun parven lisäksi upean pihapinnan, kun niittysuohaukka koiras muutti järven saaria seuraillen järven selän yllä. 10.5. merisorsia näkyi lisää ja Härskiinmutkassa allien ja mustalintujen seassa oli pari pilkkasiipeäkin. Saaren kierros tuotti vuodariksi ainoastaan peltosirkut Akanvaaran Tetrisuolta, lampiviklot olivat yhä Pohjanrannassa, mutta muuten oli hiljaista. Illan pönttökierros tuotti vihdoin pari hautovaa helmipöllöä!

11.5. Siikalahtistaiji oli ihan mukava, kun yhteensä reilut 3700 hanhea muutti. Tervapääsky saapui vuodariksi ja yöretki oli leppoisa, kun jopa 23 luhtakanaa, 9 –huittia, 17 ruokokerttusta, 5 satakieltä ja viirupöllö kuultiin.

Kuun puolivälissä mainittavimpia olivat 2 uuttukyyhkyä Tetrisuolla, mutta muuten aika meni autohuoltojen sekä lätkän MM-kisojen parissa.

Virolahti

16.5. lähdin arktikareissulle Virolahdelle. Matkan varrelta Imatran Immalanjärveltä bongasin liejukanan, näin pari meriharakkaa sekä kuulin ensimmäisen lehtokertun. Joutsenon Konnunsuolla oli hanhiparvessa yhä 5 lyhytnokkahanhea ja Kotasaaressa näkyi 5 pikkutylliä, 3 tylliä ja 12 lapinsirriä. Lappeenrannan Hanhijärvellä pikkulokki- ja kalatiirasekamelskasta löytyi lapintiira.

17.5. ”potun” eli Suojarinteen Miikan autossa nukutun yön jälkeen heräsimme parin tunnin unien jälkeen aamustaijille Virolahden Lakakalliolla. Kuikkalintuja muutti satakunta (lähes kaikki kuikkia), valkoposkihanhia muutti 2500 ja sepelhanhia 860, 12 isosirriä muutti yhdessä 2 kapustarinnan kanssa, mutta muuten oli aika köyhää. Niinpä suuntasimme aamupäivällä Haminan Kirkkojärvelle, josta bongasimme ääntelevän pussitiaisen. Myös pari rytikerttusta lauloi ruovikossa. Iltapäivällä olimme juuri käymässä unten maille, kun saimme hälyn, että 70 valkoposkihanhen parvessa oli havaittu punakaulahanhi Siikasaaresta ja parven oli nähty laskeutuvan jonnekin mereen suunnilleen meidän edustallemme. Harmi vain Lakakalliolta on huono näkyvyys läheisten saarien tuntumaan, mutta kuin ihmeen kaupalla onnistuimme paikantamaan kyseisen parven uimasta keskellä merta. Pian linnut uivat katveeseen, joten ei auttanut kuin odotella, jos ne lähtisivät lentoon? Lähes kahden tunnin odotus palkittiin viimein, kun 75 harmaahanhen parvi tempaisi jo ainakin pari kilometriä uineen valkoposkiparven mukaansa ja onnistuin heti löytää punakaulan parven keskivaiheilta!

18.5. muutto oli edelleen vaisua, toki alleja ja valkoposkihanhia muutti jonkin verran, räyskästä tuli viimein vuodari ja Ala-Pihlajasta bongasimme sateessa langalla nuokkuneen komean koiras punajalkahaukan. Lintulahdella, jossa Hanna oli hollantilaisryhmänsä kanssa majoittuneena, kuulimme ruisrääkän, pari rytikerttusta sekä näimme sinirinnan.

Illalla lähdin ajamaan kohti kotia ja Ylämaan Väkevänjärvellä näin rankkasateessa vielä toista tuhatta valkoposkihanhea ja kymmenkunta sepelhanhea. Uuttukyyhky ja valkoselkätikka kuului.

Taas Siikalahdella

19.5. Siikalahden paras havis oli harmaasorsakoiras. Pikainen Saaren peltokierros ei tuottanut keräkurmitsaa eikä oikein mitään muutakaan. Keltavästäräkkejä oli pelloilla runsaasti. Kävin vielä varmistamassa yhden lapinpöllön pesinnän.

Seuraavat päivät menivät lähinnä huilatessa, mutta 22.5. Siikalahdelta näkyi sentään muuttava suosirri yhdessä 3 lapin-/pikkusirrin kanssa sekä kuului laulava rastaskerttunen.

PPLY-ralli

23.5. lähdin kohti Oulua ja PPLY:n 24 tunnin pinnarallia. Päätin ajaa Kajaanin kautta, koskapa Otanmäen altailla oli edellispäivänä ollut avosetti ja pääsin heti alkumatkasta Pohjasuolta bongaamaan 2 keräkurmitsaa. Otanmäellä ei enää ollut avosettia, mutta 14 mustakurkku-uikkua ja 2 lapasotkaa sentään.

24.5. aamusta kokoontui rallijoukkueemme Oulunsalon Vihiluodon rannassa. Lampilan Petrin kertomana rallimme sujui näin:

Tämä tarina on pääpiirteissään tosi.

Jo perinteinen joukkue eli toista kertaa rallannut Chocolate Moose lähti mukaan hiukan uudistetulla kokoonpanolla: Toni Uusimäen painokasta osuutta tulivat korvaamaan ex-oululainen Janne Aalto Parikkalasta ja samalta suunnalta Ouluun muuttanut Harry Nyström. Jatkuvuutta edustivat Samuli Lehikoinen ja ak.

Jo joukkueemme nimi lähes velvoitti aloittamaan (suklaa-) Hirvinevalta Limingasta. Tarkoituksena oli aloittaa mahdollisimman myöhään, joten raahauduimme paikalle vasta lähempänä kello yhtätoista. Reilun puoli tuntia tapitettumme sopivaa aloituslajia ei tuntunut ilmaantuvan (varpushaukkoja ja vesipääskyä pidettiin liian helppoina ja niinhän ne olisivat olleetkin), joten vuorossa oli niin ikään perinteinen, tällä kertaa housuun asti rypistetty ns. hätäkakka. Singahdimme siis Rantakylään, jossa oli huhujen mukaan mahdollista havaita kevätrallille uusi laji. Kyseistä oliota ei kuitenkaan näkynyt ennen rallin aloitusta pikavisiitillä, eikä myöskään rallin aikana. Saimme kuitenkin hempon aloituslajiksi klo 11.58 ja mm. lullulan ja uuttukyyhkyn. Niin ikään tien varresta pomppasivat lentoon Räpäsorsien ennen aloitusta pohjustamat kaksi peltopyytä, harmittavasti he itse tulivat paikalle minuutin liian myöhään ja laji jäi heiltä lopulta puuttumaan. Samuli ehtikin jo tarjota minulle hätämajoitusta tarvittaessa, mutta sitä ei onneksi tarvittu. Limingan kirkonkylän maisemista haettiin vielä tuskastuttavan hitaasti turkinpulu sekä pikkuvarpunen. Jälkimäisiä tosin oli lopulta useissa paikoissa.

Virkkulassa staiji alkoi mukavasti perniksellä ja pian myös sääksi tuli saalistelemaan lahdelle. Myös hiirihaukka ja ensimmäinen kuudesta sinisuosta näyttäytyi. Siikajoelle suunnatessa tuntui olevan joutilasta aikaa, joten ylimääräinen Sannanlahden pyörähdys lisättiin ohjelmaan. Mainittavin havainto taisi olla hieno tundrakurmitsa.

Edelleen jatkoimme petostaijiteemalla Alhonmäelle, josta liitimme listalle mm. kanahaukan ja hiirihaukan kanssa rundailleen piekanan. Seuraavaksi oli vuorossa Karinkanta, jossa olikin valloillaan jokseenkin älytön huiske. Sopivan tuulensuojaiset pusikot olivat aivan turvoksissa harmaasiepoista ja pajulinnuista. Pelloillakin velloi pikkulintuja, mm. satoja keltaväiskejä ja kymmeniä kivitaskuja. Myös laadukkaampaa lajistoa seuloontui seasta, mm. pensaskerttu, useita sinirintoja ja pikkulepinkäisiä sekä Savilahdelle kävellessä sirittäjäkin. Peltokahlaajien aatelia edustivat puolestaan lennossa käyneet kapustarinta- ja keräkurmitsaparvet. Myös petolintuja heilui seassa, mm. kolme ampuhaukkaa ja muuttohaukka. Itse Savilahti puolestaan pursusi kahlaajia, isoimmat massat olivat katselupaikastamme valitettavasti hiukan kaukana ja hankalassa valossa. Korvikkeena tälle ohitsemme purjehti läheltä ja todella hienossa illan myötävalossa vanha arosuohaukkakoiras saalista (suokukko?) kantaen. Melkeinpä onneksi ei ollut kameraa käsillä, jotta saattoi keskittyä hienon linnun ihailuun. Saaliin kanniskelu viitannee pesintään jossain lähialueella? Myös kaksi valkoposkihanhea nähtiin lennossa Säärennokan suunnalla.

Seuraavaksi poikettiin Munahiedalla, jossa liitettiin lajilistaan useita mereisiä lajeja, parhaana ehkä vaikeaksi ennakoitu alli. Rannan olioista rallin kannalta laadukkain oli mustaviklo. Tauvon kohteista oli vielä jäljellä Säikänlahti, josta napsahti listalle odotettu punasotka ja mukavana bonuksena paikalla kiekui myös palokärki. Matka jatkui Raahen Lapaluotoon, josta katsottuna merellä näytti olevan varsin vilkasta, melanittaparvia puski tuon tuostakin kohti pohjoista. Välillä myös kiinnostavampaa lajistoa, kuten suopöllöjä, viipotti merellä. Helmenä kuitenkin etelästä ilmestyi pintaa pitkin muuttava tunturikihu, kellon käydessä jo yli yhdentoista. Samaan aikaan kihun kanssa löytyi myös muuttava mustakurkku-uikku, ja pian kuultiinkin Jannen suusta lähes ikimuistoinen nuotitus: ”tunturikihu menee nyt tossa mukurun ja suopöllön välissä”! Pas…eikun Aittalahdella ihasteltiin vain pikkulokkien paljoutta, yllättäen mukuruitakaan ei havaittu. Liekö osasyy lajin puuttumiseen monilta? Raahen Kaatopaikalla yritettiin huuhkajaa tovi (myöhemmin toinenkin), mutta ilman menestystä.

Tästä matka jatkui edelleen etelään kohti Hanhikiveä, jonka sisälutakoilta yritettiin rantakanoja ilman tulosta – jollei pistetä luokittelua uusiksi ja pidetä rantakanana Heinikarinlammella kiroillutta riekkoa! Teerelän lenkura poiki ainoastaan jo aiemminkin nähdyn peltopyyn, josta ensimmäiset linnut nuijannut Harry kuitenkin riemastui kuin jakoavain. Olihan kyseessä miehelle peräti prosu! Tässä vaiheessa aikaa oli tärvääntynyt sen verran, että päätimme jättää metsäajelut pois ohjelmasta ja singahdimme suoraan pakkopullaa mutustelemaan eli hoitelemaan viiru- ja lapinpöllön pesiltä. Viiruun tärvääntyi varsin paljon aikaa, mikä on ehdottomasti positiivinen puoli nykyisissä rallisäännöissä – pesien ja samalla pohjustuksen merkitys pienenee. Kyseiset lajit olivat samalla joukkueemme ainoat pesiltä hoidetut.

Tässä vaiheessa alkoi aamu sarastaa ja laululinnut alkoivat olla äänessä viileässä aamussa (yöllä kylmimmillään -3 C). Valon lisääntyessä joukkueeltamme alkoi kuitenkin järjen valo uhkaavasti himmetä. Vähä aivokapasitetti ilmeisesti käytettiin reitin pohdintaan ja lintujen skarppaamiseen. Väliaika käytettiinkin sitten vastaantulleiden jänesten (”Pupu!”) ja hirvien (”MuusMuus!”) kommentointiin. Nisäkkäistä löytyi myös kiinnostavia määrityshaasteita: lentohabitus havaittiin käyttökelpoiseksi maastomääritysperusteeksi aina hankalassa lajiparissa kurki vs. mäyrä ja liitettiinpä nisäkäslajilistaan myös harvemmin käytetty nimike kettu/lehmä.

Matkalla Tauvon alueelle poikkesimme toistamiseen Karjalaan, jossa Harry oli viikonloppuna kuullut laulavan peukaloisen. Eipä peukku kuitenkaan laulellut, mutta sen korvasivat mainiosti mustapääkerttu ja parvi kirjosiipikäpylintuja. Itäistä ja eteläistä lajistoa siis, kuten Karjalalta on lupa odottaakin. Merikylä ilahdutti mukavasti pyyllä ja ennenkaikkea päällekäyvän hullulla metsolla. Tauvon kalasataman liepeillä pikkutikka riemastutti rummutuksellaan. Aamumuutto merellä vaikutti sen verran vaisulta, että pakollisen kuikan kuitattuamme priorisoimme laululinnut meriylläreihin nähden. Säärenperän venevalkamasta ei irronnut uutuuksia, mutta Kivikasan pelloilla kajahti rallissa aina yhtä ilahduttava fasaanin kiekaisu. Varjakkaan päin ajellessa tien varren pikkupellolta lähti lentoon kaksi nuoremman sorttista merikotkaa, niinpä oikeastaan ainoa petolintupuutteemme oli historiaa. Laululintumekka Varjakka ei ehkä enää aamuseiskalta ollut parhaassa iskussaan, mutta kaksi tiltalttia kuitenkin kuului ja kolme pohjantikkaa näkyi.

Tässä vaiheessa aikaa oli jo tuhraantunut hurjasti, mutta päätimme kuitenkin pitää suunnitelmasta kiinni ja ajaa Letontien kautta. Se tuottikin auton ikkunasta napatun käenpiian huudon. Oulunsalossa kävimme vielä Akionlahdella, koska harmaasorsa oli meitä onnistunut välttelemään. Eipä onnistunut enää. Mustaniemestä ei löytynyt viikon takaisia kanadanhanhea ja pyrstötiaista, mutta punakuiri kuitenkin liittyi listalle, samoin kuin auton viereen ilmaantuneet isokäpylinnut. Sitten kovalla kiireellä Ouluun, jossa jouduimme tekemään rankkaa priorisointia, projekteja oli enemmän kuin aikaa. Samuli jätettiin Pyykkärin rantaan hakemaan meille selkälokkia, samalla kun muut säntäsivät hakemaan kuusitiaista. Viimeksimainitun lajin haeskelun keskeytti Samulin, ”staijaavan ajokoiran”, ponnekas vaatimus tulla kuittaamaan selkälokki – ja isolokki! Ja toden totta, lajit hoituivat ja selkälokki vielä tyylikkäästi tuhkaselästä. Näin saimme peruslajit (120) täyteen. Hietasaareen ehdittiin vielä, ja Pitkänmöljän päästä lietteiltä löytyi piipertämästä ainakin yksi pikkusirri. Nokkavarpunen ja tikli olivat vielä mielessä, mutta siellä ne vain pysyivät, niinpä saldoksi kirjattiin 163.

Lajimäärämme riitti lopulta yllättävän selkeään voittoon. Toki osasimme odottaa menestyvämme nähtyämme mm. kaikki peruslajit, 6 lajia kanalintuja, 5 lajia tikkoja sekä 14 lajia päiväpetoja. Helpoimmat puutteetkaan eivät olleet lopulta kovin pahoja: töyhtötiainen (7/15 joukkuetta havaitsi), metsähanhi (5/15) ja peukaloinen (5/15). Toki skarppaamisen varaa on aina: hiukan tiukempi kuri ajankäytössä aamulla olisi antanut enemmän aikaa Oulun lajien hoiteluun. Ennätyksen rikkomiseen ei meillä tänä vuonna rahkeita ollut, se olisi vaatinut ainakin enemmän pöllöjä ja bongattavia rareja. Toisaalta hoidot syövät aina aikaa muulta retkeilyltä. Reittimme oli suunniteltu lähes täysin spontaaniretkeilyn ehdoin. Vähät pohjustuksemme eivät juurikaan pitäneet, mutta toivat mukavia yllätyslajeja. Kilometrejä kertyi 490, mikä on vähemmän kuin yleensä. Siinäkin olisi kyllä pudottamisen varaa.

Vielä loppuun pitää todeta, että Lonkkavolovojen 137 lajia polkupyörällä liikkuen oli kyllä ilman muuta rallin kovin suoritus. Ensi vuonna SE:n (141) kimppuun?

Loppukuu

Rallin purun jälkeen minulla oli vielä reissun rankin osuus edessä, sillä seuraavana aamuna minun pitäisi olla töissä. Päätin kuitenkin vielä bongata Oulusta rantakurvin vuodariksi ennen kuin lähdin pitkälle kotimatkalle. Ainoan stoppini tein Piippolan Kortteisella, jossa nauru- pikkulokkimassasta ei löytynyt mustatiiroja, mutta 6 vesipääskyä sentään. Kotiin pääsin jo ihmisten aikaan noin iltakymmeneltä aivan rättiväsyneenä.

26.5. työpäivän jälkeen suuntasimme Hannan ja äänitysreissulle tulleen Linjaman Teron kanssa rengastamaan pöllönpoikia. Ensimmäinen viirupöllörengastus sujui mukavasti, mutta toinen jo edellisvuodelta tuttu mamma yllätti syöksymällä pari kertaa päähäni oikein tosissaan. Kuuntele Teron äänittämä tilanne. Onneksi varusteet olivat kunnossa, sillä sängynpatjalla päällystetty visiirillinen palomiehenkypärä ei ole vain tyhmännäköinen vaan myös turvallinen niin sen pitäjälle kuin pöllöllekin. Toinen helmipöllöpesuekin oli jo rengastusikäinen mutta yllätykseksemme toisessa pesässä emo vielä hautoi neljää munaansa!

28.5. Hanna suuntasi Georgiaan opastamaan viikoksi Kontiki-toursin retkeä Kazbegiin ja Chachunaan, mutta me kiertelimme Teron kanssa luhtakanoja, -huitteja, viitakerttusia ym. äänitellen aina Saaren lintulutakoille asti, mutta parhaita haviksia olivat Siikalahden viitasirkkalintu, viirupöllö ja rastakerttunen sekä valkoselkätikka.

29.5. ennen EKLY:n hallituksen kokousta piipahdin Ruokolahden Laurinniemessä, jossa oli pari meriharakkaa, Joutsenon Korvenkylän altailla oli vesipääsky, Kotasaaressa 3 jänkäsirriäistä sekä Konnunsuolla, jossa suopöllö ja sinisuohaukkanaaras nahistelivat keskenään. Illalla vielä tarkistin Rautjärvellä lapinpöllön pesimätilanteen ja mamma näytti yhä hautovan kehrääjän suristessa taustalla. 30.5. Savonlinnan kauppareissulla pointsasin pähkinähakkiparin Punkaharjun Lustosta.

Kuun viimeisenä kiertelimme alkuun Oreniuksen Harrin kanssa yölaulajien perässä ja luhtahuitteja ja -kanoja sekä viitakerttusia ja ruisrääkkiä kuului mukavasti ja pari kehrääjää ja kuhankeittäjää havaittiin myös. Viirupöllö nähtiin spondesti ja lapinpöllö bongattiin. Aamulla jatkoin vielä itsekseni ja Niemennurkasta löysin laulavan idänuunilinnun. Jatkoin vielä metsäretkelle, jonka tuloksia olivat pyy, pikkukäpylintuja, tiltaltti, useita peukaloisia sekä vasta liikenteeseen lähtenyt valkoselkätikkanuorukainen.