Kesäkuu 2008
Kesäkuu
Aloitin kesäkuun ensiretken aikaisin heti puolen yön jälkeen ja suuntasin ensimmäiseksi Koitsanlahdelle yrittämään, josko aiemmin kuultu viiriäinen olisi yhä paikalla. Vain pari pensassirkkalintua ja ruisrääkkää kuitenkin joutuivat äänitetyiksi. Jatkoin Joutsenon Perä-Aholaan edellisvuotiselle turturikyyhkypaikalle, jossa Caireniuksen Sampsa oli edellisyönä taas kuullut kaksi turisevaa turturia. Hetken tiltalttia ja rautiaista ääniteltyäni paikalle saapuivat myös Punnosen Pekka, Kiljusen Jari ja Ohtosen Mika ja samaan aikaan ylitsemme lensi potpottaen 70 sepelhanhen parvi. Jonkin aikaa odoteltuamme alkoi varsin kaukaa kuulua turturin turinaa ja sekä minä että Jassi saimme jo 200. ekly-vuodarin. Pohjantikkakin rummutti jossain kauempana konekiväärisarjaansa.
Jatkoimme Pekan ja Jassin kanssa Suokumaanjärvelle, jossa taas muutti sepelhanhia noin 280 lintua ja järvellä kaukana väreilyssä kellui yksinäinen tumma anser-hanhi, ilmeinen metsuri kuitenkin. Kuurmanpohjassa muutti taas 100 sepelhanhea ja pikkukäpylintu ylitti meidät äännellen. Saatuamme Sampsalta tiedon suuresta sepelhanhiparvesta suuntasimme Myllymäelle, jossa Veli-Pekka Lehtonen olikin jo nähnyt parven menevän. Pian tämä plokkasi kaksi merimetsoa muuttamasta ohitsemme ja saatuani linnut putkeen, tajusin että toinen oli aivan järkyttävän paljon toista pienempi. Valitettavasti en ehtinyt nähdä lintujen muotoa kuin pari sekuntia kunnes ne kääntyivät lentämään lähes suoraan poispäin meistä. Meniköhän siinä karimetso? Siinä eivät pari kangaskiurua ja 628 sepelhanhea paljon lämmittäneet. Jatkoimme vielä Laaksolan metsään, jossa pikkusieppo piristi mukavasti, myös kuusitiainen lauloi innokkaasti ja pohjantikka kävi kääntymässä vieressämme. Väsyneenä jatkoin täältä suoraan kotiin.
Kuusamon reissu
4.6. työpäivän jälkeen lähdin pitkälle siirtymätaipaleelle kohti Kuusamoa. Oli ainoan aiemman Kuusamorallini jälkeen päättänyt, etten osallistuisi ko. kisaan enää ikinä, mutta nyt olin saanut niin hyvän tarjouksen, etten voinut kuin syödä sanani. Minut oli pyydetty Takavedon joukkueeseen Lindénin Andreaksen, Jouhkin Vesan, Salokankaan Jukan ja Aarnialan Jaakon seuraksi. Olihan nyt kyseessä 25-vuotis juhlakisakin, johon oli kovasti yritetty saada mukaan paljon joukkueita. Pysähdyin ainoastaan kertaalleen koko matkan aikana ja jo yhdeksän aikaan illalla ylitin Kuusamon rajan ja aloitin heti alueen eteläosan pohjustuksen. Muu joukkueenihan oli jo ollut pohjustamassa koko viikon, Jukka jopa lähes kaksi viikkoa! Pohjustin koko yön, mutta havainnot jäivät kouralliseen kaakkureita, muutamaan lehtokurppaan ja mustalintuun, tuulihaukkaan, pyyhyn, lapasorsaan, palokärkeen ja lehtokerttuun.
Aamuksi pääsin Rukalle mökillemme, jossa koko muu porukka olikin jo nukkumassa, sillä ralli alkaisi puoliltaöin ja kisattaisiin siis ensimmäistä kertaa yhden vuorokauden aikana. Rallihan oli myös viikkoa aikaisemmin kuin aiemmin.
Muutamaa tuntia ennen rallin alkua, pakkasimme vuokra-Pajeromme valmiiksi ja lähdimme vielä hieman pohjustamaan ja varmistamaan muutamaa lajia, että ne olisivat yhä paikalla. Metso seisoskeli tiellä samassa paikassa kuin aiemminkin ja helmipöllön pöntöllä nuorukainen kurkisteli yhä suuaukolta. Poikanen oli kuitenkin niin suuri, että ihan vakavissamme mietimme, pitäisikö yhden meistä jäädä pitämään pönttöä kaukaa silmällä, josko poikanen juuri tämän kahden tunnin aikana lähtisi maailmalle? Päätimme kuitenkin jatkaa yhdessä kohti aloituspaikkaamme.
Kuusamo ralli
Tasan kello 00.00 komppasimme aloituspaikkaamme, jossa oli aiemmin olleet riekkoja Tällä kertaa niitä ei kuitenkaan löytynyt. Onneksi läheisen järven selältä löytyi 5 merimetsoa, muutamien tavallisten lajien lisäksi. Pian jatkoimme matkaa ja pari lehtokurppaa säikäytettiin lentoon tien penkalta ja pian oli sama metsokin jo pointsattuna. Helmipöllön pöntöllä oli nyt hiljaista. Onneksi pian kaksi poikasta alkoi kerjätä ruokaa lähipuissa vinkuen, viimeinenkin poikanen oli ilmeisesti hypännyt maastoon juuri näiden parin tunnin aikana. Seuraava yllätys tuli, kun taas aivan satunnainen stoppi erään pellon reunaan tuotti laulavan sinirinnan – tätä lajia ei joukkueemme ollut havainnut pohjustuksissa lainkaan.
Alku oli siis jo mennyt nappiin eikä jatko ollut yhtään hassumpi. Pohjansirkku lauloi erään tien varressa aktiivisesti suunnatessamme pohjustamallemme varpuspöllölle. Vihellystä ei kuulunut, mutta ihmeeksemme naaras saapui vinkumaan aivan viereisiin puihin. Enpä ollut ennen naaraan vinguntaa kuullutkaan. Varhaisaamun havaintoihin lukeutuivat mm. mustalintu, tuulihaukka, kaakkuri, puun latvassa seisoskellut aamun toinen metso sekä innokkaasti rummutellut pohjantikka. Matka jatkui suoalueelle, jossa heti kuului jänkäkurpan kopsetta. Lintu saapui soimaan aivan yllemme, jolloin näimmekin sen oikein hienosti. Vesipääskyjä löytyi lutakoista ainakin 6 lintua, mustaviklo suoritti ylilennon äännellen ja palokärki kuikutti jossain kauempana. Pitkällinen odotus palkittiin viimein, kun jänkäsirriäinen aloitti surisevan soitimensa.
Pikkuteiden varsilla kuulimme aamun toisen pohjansirkkumme ja pari riekkoa säikähti lentoon tien varresta. Erään vaaran rinteellä pari taviokuurnaa vihelteli itsensä pinnalistallemme ja kirjosiipikäpylintu lensi täksyttäen ylitsemme. Innostuipa se tööttäilemäänkin, kun oli jo hyvän matkan päässä meistä.
Päätien varressa tuuri taas potkaisi oikein kunnolla. Ensin pohjustuksessa kuultua pikkusirkkua hylsyillessämme, löytyi taivaalta kaarteleva piekana ja kohta tien ylitse lensi matalalla hiirihaukka.
Aamu oli jo pitkällä, kun suuntasimme viimein Iivaaralle. Jaakon johdolla lähes juoksimme kohti Iivaaran huippua, mutta metsät olivat uhkaavan hiljaisia. Jatkoimme huipulle saakka, mutta mitään parempaa ei havaittu. Koko keikka alkoi jo tuntua todella turhalta, kun Vesa vielä sinnikkäästi ohjasi meitä kauas huipun toisella puolella olevia parhaita metsäpaikkoja kohti. Hermot olivat koetuksella, kun tunninkaan koluamisen jälkeen ei pinnasaldomme ollut karttunut lainkaan ja aamu alkoi olla jo uhkaavan pitkällä, lisäksi tuuli oli yltynyt todella kovaksi. Viimein alkoi sentään mitä jo monessa paikassa karttanut pyy laulaa. Kohta huipun suunnalta alkoi kuulua myös sinipyrstön säe ja kohta sinipyrstön laulua kuului lähes joka suunnasta. Kun vielä isokäpylintuparvi pyrähti ohitsemme, alkoi homma taas kääntyä positiiviseksi. Enää piti yrittää päästä nopeasti takaisin autolle. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä olimme onnistuneet kävellä aivan huipun toiselle puolelle, josta gepsini jälkeä seuraamalla suuntasimme suorinta tietä autolle. Matkaa kuitenkin oli ja usko gepsiin oli jo koetuksella, kunnes viimein törmäsimme polkuun ja pian olimmekin autolla. Lopputaipaleella havaitsimme sentään vielä päivän toiset taviokuurnat.
Torangissa kiipesimme torniin juuri parahiksi todistaaksemme ruskosuohaukan ohilennon. Seuraava tunti keskustan ympäristössä meni muutenkin pulkkaan, sillä mehiläishaukka, merikotka, pikkutylli, lehtokerttu, pikkuvarpunen ja kesykyyhky havaittiin. Olimme aivan keskustassa, kun sitten tapahtui se pahin mahdollinen – takakumi oli lässähtänyt tyhjäksi! Hommahan ei muuten olisi ollut isokaan ongelma, mutta emme löytäneet mistään tunkkia! Niinpä päätimme, että Jukka jää selvittelemään renkaan vaihtoa, soittaen autovuokraamon väen apuun ja me muut otimme taksin ja jatkoimme rallaamista. Taksikuski oli heti pelissä mukana, kun pointsasimme helposti kolme uutta lajia lajilistallemme. Kämpällämme nappasimme Vesan auton ja suuntasimme Rukalle virtavästäräkkijahtiin, joka ei kuitenkaan taaskaan tuottanut tulosta. Kohta saapui Jukkakin uuden takarenkaan kanssa paikalle ja matka jatkui taas vauhdikkaasti maasturilla Vuotunkiin.
Vuotunki oli sitten parempi kuin olisimme koskaan uskaltaneet toivoa! Jo tornia kohti kävellessämme lensi varpushaukka tien yli. Tornilta näkyi sitten puuttuvia kahlaajia mukavasti, kun vesipääskyn ja jänkäsirriäisen ohella löytyi lapinsirri, suosirri, suokukkoja sekä punajalkaviklo. Harmaasorsapari uiskenteli aivan tornin edessä ja naakka suoritti tornin ylilennon. Päivän toinen mehiläishaukkakin nähtiin. Jatkettuamme osasimme odottaakin metsähanhia, mutta se, että 12 metsurin parvessa oli mukana myös lyhytnokkahanhi – rallille uusi laji – oli makoisa yllätys!
Kaatopaikalta löytyi 3 kv merilokki nopeasti ja heuglinien lisäksi ihmettelimme myös jotain vaaleaa lokkia, joka toi mieleen isolokin ja harmaalokin risteymän. Kuittasimme sen vain vaaleana argarina. Seuraavan pitkähkön ajon jälkeen bongasimme tietopaikasta pikkusirkun, joka innostui laulamaan vasta tovin odottelun jälkeen. Koskikaraa sen sijaan ei tarvinnut pesäsillalla kauan odotella.
Ilta oli jo pitkällä, kun olimme taas Rukalla, josta viimein löytyi virtavästäräkkipari mitättömän pienen puron varresta hiippailemasta. Iltaa kohti keli oli paranemaan päin, joten noin kolmas yrittämämme hernekerttu viimein tärppäsi. Uskomattomampi tsägä oli kuitenkin sirittäjä, joka löytyi edellisvuotiselta paikalta. Paikalla oli kyllä käyty turhaan pohjustuksissa useampaankin kertaan, mutta lintu oli ilmeisesti vasta nyt saapunut paikalle ja intoutui näin laulamaan vielä illallakin. Tästä innostuneena käytiin hakemassa vilä pohjustettu tiltalttikin. Myös lehtokerttuja kuului nyt useampia, joten jostain syystä linnut olivat yhä aktiivisia.
Siltikään kaikki linnut eivät enää olleet aktiivisia, sillä yritimme kahdesta paikasta tiedossa olleita pikkutikkoja ja jopa kolmea tiedossa ollutta käenpiikaa turhaan. Niinpä tässä vaiheessa oli pisin pätkämme ilman lajeja, mutta onneksi juuri ollessamme vaipumassa synkkyyteen, löytyi spondesti tienvarsipellolla päivystänyt isolepinkäinen. Seuraavaksi suuntasimme tien varteen näkyneelle kanahaukan pesälle, jossa mamma yhä hautoi tai lämmitti poikasiaan hyvin putkella näkyen.
Viimeisiksi pariksi tunniksi suuntasimme Oulankaan, jossa samoin tien varressa ollut ampuhaukan pesä oli kuitenkin yllättäen tyhjä. Kotkanpoika sentään näkyi pesässään ja yön kylmennyttyä oikein toden teolla ajoimme vielä hoitamaan pohjustetun viirupöllön viimeiseksi lajiksemme.
Ajoimme Oulangasta suoraan kämpällemme, jossa nukuimme kuin tukit aamuyhdeksään saakka. Mutta pian suuntasimme taas Oulangalle, jossa oli edellispäivänä ilmoitettu nähdyn koko rallin kovin laji eli pikkukotka (tai mikä lie?). Meidän kylmässä tuulessa suoritetun aamustaijin tulokset olivat vaisut, sillä vain kalasääski ja varpushaukka sekä ilmeinen isosirriparvi nähtiin. Matkalla takaisin kämpällemme tien varressa näkyi koppelo sekä riekko.
Iltapäivällä oli edessä rallin purku. Purku eteni todella mielenkiintoisena, sillä varsin pian kolmen kärki Mc Rallus, me sekä Paras A-ryhmä erottautuivat muista. Käsittämättömän kovaa tulosta oli tekemässä myös 24-tuntia pyöräillyt moninkertainen voittajajoukkue Doz K-Hahn. Pitkään edettiin siten, että Mc Rallus oli piikkipaikalla ja tasoissa pari lajia perässä tulimme me ja Paras A-ryhmä. Kovia lajeja tippui toki muiltakin joukkueilta, mutta pikkuhiljaa nykäisimme mekin pienen eron Parhaaseen A-ryhmään, joten voitto oli kahden kauppa. Yllättäen 130 lajissa Mc Rallus kuitenkin lopetti, heillä ei enää ollut lajeja huudettavaksi. Toki tässä vaiheessa kaikki muutkin joukkueet joutuivat huutamaan ei-oota. Meillä oli tässä vaiheessa 129 lajia, joten seuraavan lajin huuto varmistaisi meille voiton, koska meillä oli ässälajeja kaksi ja Mc Ralluksella vain yksi. Tuskin kukaan kuitenkaan uskalsi odottaa kolmen pöllölajin, helmi-, varpus- ja viirupöllön, ässäsuoraa, jolla karkasimme siis 132 lajillamme kahden lajin komeaan voittoon! Olimme voittaneet Kuusamon 25-vuotisjuhla SM-rallin!
Bongailua
Loppuilta kului juhlatunnelmissa, mutta tunnelman hieman hiipuessa päätimme Andyn kanssa lähteä kaatopaikan ja sieltä McRalluksen löytämän grönlanninlokin bongaukseen. Lokki löytyi heti, kun pääsimme portista sisään – harmi ettei lintu ollut ollut paikalla meidän kaatiskäynnillämme rallissa. Pian suuntasimme kohti Sodankylää ja jätärillä välillä viihtynyttä nokisorsaa. Matkalla alkoi sataa oikein kunnolla vettä, joten yö sujui kosteissa merkeissä jätärin lutakoita kierrellen ja staijaillen. Nokisorsaa ei näkynyt, vain muita anaksia sekä mm. jokunen kirjosiipikäpylintu. Pikkutyllejä, tyllejä, yllättävän pohjoinen hernekerttu sekä sinisuohaukka myös havaittiin.
Aamuksi palasimme mökillemme, josta Vesa ja Jaakko olivat jo lähteneet kohti etelää ja pian lähtivät Jukka ja Andykin. Itse jäin vielä muutamaksi tunniksi nukkumaan, jotta jaksaisin ajella vielä itsekin kotiin. Lopulta sain kuitenkin kuningasidean ja päätin lähteä pitkien lenkkien kautta eli Oulun kautta matkaan. Onneksi Oulun seudulla riitti mukavia lajeja, sillä ensin pointsasin kyhmyjoutsenparin Oulu-pinnaksi Hietasaaresta, sitten ajoin Tyrnävän Ängeslevään pointsaamaan harmaasirkkua ja juuri sopivasti tuli myös tiedotus punakottaraisesta Oritkarista. Oritkariin saavuttuani paikalla ei enää ollut ainoatakaan bongaria ja vaikka Lintutiedotus kertoi linnun olevan hallinnassa, ei näin sitten tietenkään ollut aisan laita. Onneksi reilun tunnin kuljettuani alueella (teitä pitkin) onnistuin löytää tämän kauniin linnun erään puskavyöhykkeen juurelta tonkamasta. Ala-Kojolan Mikkokin saapui juuri sopivasti paikalle lintua kuvaamaan. Mikon kanssa päätimme vielä lähteä kokeilemaan, josko saisin vielä ruokosirkkalinnunkin PPLY-pinnaksi Kempeleen Sarkkirannasta. Vaikka yli puoleen yöhön saakka yritimme, ei lintua enää kuulunut.
Niinpä paluumatkani venähti tuskallisen pitkäksi ja lopulta jouduin lähes suoraan kotiin päästynä suuntaamaan töihin.
9.6. Enkä päässyt helpolla työpäivän jälkeenkään, sillä Ristiinasta ilmoitettiin mehiläissyöjä ja päätin suoraan töistä lähteä bongaamaan. Onneksi sain Tiaisen Anniinan houkuteltua mukaan, sillä yksin en varmaankaan olisi pysynyt hereillä. Suojarinteen Miikakin oli paikalla, kun viimein pääsimme paikalle, jossa lintukin kiltisti istuskeli vesisateessa sähkölangalla. Aika säälittävän näköinen ilmestys oli tämä korea säihkylintu koleassa vesisateessa.
Kun Hannakin oli välillä kotona Georgian ja Kuusamon opastusten jälkeen, oli mukava huilailla seuraava päivä univelkoja poistellen. 11.6. kuitenkin taas piti singahtaa, kun Värtsilästä löytyi kiljuhanhi. Hännisen Johanneksen Ja Hyvösen Hannan kanssa ajoimme paikalle ja siellähän nätti vanha naaras kiljukas laidunsi pellolla yhdessä 2kv tundrahanhen kanssa. Paluumatkalla tarkistimme vielä Parikkalassa pesivän lapinpöllön tilanteen, emoja ei näkynyt mutta kaksi pesäpoikasta tuijotteli meitä risupesästään.
Pöllöilyä
12.6. Hannan kanssa menimmekin rengastamaan nämä lapparin pojat. Hanna halusi välttämättä kiivetä tolppakengillä 12 metrin korkeudessa olleelle pesälle, josta hän lasi poikaset yksi kerrallaan alas minulle rengastettavaksi. Emo oli todella rauhallinen, joten homma sujui mukavan nopeasti. Samassa metsässä valkoselkätikka varoitteli, joten olipahan vuorokauden sisään taas tullut melkoisia haviksia!
13.6. kiertelin yön Hannes ja Pirjo Tiiran kanssa yölaulajien perässä. Luhtakanoja ja -huitteja kuultiin Siikalahdella mukavasti, ruisrääkkiä oli tuttuun tapaan lähes joka pellolla ja viitakerttusia perinteisissä puutarhoissa ja puskissa. Viita- ja pensassirkkalinnut sekä luhtakerttunen kuultiin ja kehrääjiä niin kuultiin kuin nähtiinkin. Retki lopetettiin, kun kuhankeittäjä aloitti laulunsa kolmen nurkilla. Päivällä kävimme Hannan kanssa kokeilemassa Rautjärven lapinpöllön rengastusta, mutta tämä valtaisa kuusi osoittautui täysin mahdottomaksi kiivetä. Onneksi pesä sijaitsi keskellä hakkuuta, joten päätimme tyytyä odottamaan, josko saisimme poikaset myöhemmin kiinni maastosta.
Fillariralli
15.6. oli vuorossa polkupyöräralli. Valitettavasti päivä oli todella sateinen. Poljimme kuitenkin Hannan kanssa Parikkalaa ristiin rastiin klo 5-15.00 yhteensä noin 60 kilometriä. Reittimme oli suurin piirtein seuraavanlainen: Lomahovi-Sammallampi-Tiviä-Siikalahti-Kangaskylä-Särkisalmi-Melkoniemi. Yhteensä havaitsimme oman fillariralliennätyslajimäärämme 104 lajia. Ja enempään olisi ollut paremmalla kelillä mahdollisuuksia, sillä mm. petolintuja näimme yhteensä 4 yksilöä – onneksi 3 lajia, mutta mm. nuolihaukka jäi puuttumaan. Sen sijaan pimeä ja sateinen keli auttoi yölaulajien kanssa ja saimmekin kaikki normaalit kerttuset (5 lajia) sekä tavalliset sirkkalinnut, luhtakanan, kaulushaikaran, satakielen ja jopa luhtahuitin ym.
Muita mukavimpia havaintoja olivat pohjantikka, kuukkelit, 2 kanadanhanhea melkein kotipihallamme, punajalkaviklo, suokukko, päiväpiilosta löytynyt lehtokurppa, tänä vuonna lähes harvinainen pikkulepinkäinen ja käpylintuparvi. Mukavaa oli, vaikka olikin kylmää ja märkää… Tulipahan taas seulottua kotiseudun lintuja aivan eri tarkkuudella kuin normaalisti.
Suomen pinna
Päästyämme kotiin ja kirjoiteltuani havaintomme Tiiraan, soi puhelimeni ja Hannes Tiira soitti, että hän kuunteli juuri Tohmajärvellä Hannu Kivivuoren kanssa todennäköistä Suomen pinnaa – siperiankurppaa! Hän myös sanoi, että Hannu oli juuri samaan aikaan ilmoituttamassa havaintoa Lintutiedotukseen, joten sanoin, että me lähdemme Hannan kanssa matkaan ja otamme äänitysvehkeet mukaan. Ajo-ohjeitakin päätimme odottaa Lintutiedotuksen kautta, jotta pääsisimme mahdollisimman nopeasti matkaan. Ajettuamme 15 minuuttia ja ylitettyämme Pohjois-Karjalan rajan aloimme ihmetellä, miksei tiedotusviesti ollut vieläkään saapunut. Pian soitin taas Hannekselle ja kysyin asiasta, mutta tämä vannotti, että Lintutiedotuksen väki (TVK/johtoryhmä) tiesi jo havainnosta ja viestin pitäisi edelleen tulla hetkenä minä hyvänsä.
Emme olleet enää kaukana Tohmajärvestä, kun Helstolan Jari soitti minulle paikalta ja totesi nähneensä ja kuulleensa linnun varsin hyvin ja että kyseessä todellakin tuntuisi olevan siperiankurppa! Tällöin ei enää pinnani kestänyt vaan soitin niin johtoryhmän väelle kuin parille muullekin, joiden olin kuullut olleet mukana linnun tiedotuksen parissa. Vasta kuitenkin saatuani Pirjo Tiiralta viimein ajo-ohjeet Niiralan koululle ja saavuttuamme paikalle, tuli viesti tiedotukseen. Tästä parikymmentä minuuttia ja lintu alkoi soidintaa ja sain saman tien Siperiankurppaäänitykset linnun uskomattoman omaperäisestä äänestä, joka toki oli minulle tuttu venäläisiltä äänitteiltä.
Seuraavaksi toimitin vaikeimman kautta äänityksen niin työvaliokunnalle kuin Tarsigeriinkin julkaistavaksi ja pian alkoi paikalle saapui lisää bongareita. Seuraavat reilu tunti oli kuitenkin hiljaista, kunnes viimein lintu intoutui taas soimaan joksikin aikaa. Kävimme välillä kuuntelemassa ja äänittämässä muutaman kilometrin päässä Sääperissä soidintaneita kahta-kolmea Heinäkurppaa ja kuulimme lyhyesti myös pikkukultarinnan ennen kuin palasimme taas takaisin Niiralaan.
Kun paikalle viimein saapui kärkibongareita Helsingistä ja Tampereelta, lintu taas hiljentyi ja vain linnun maasoidinta jo opiskelemaan päässeet yhä välillä kuulivat tätä pärinää pellosta. Pinnapaineet alkoivat jo kiristyä, kunnes viimein tunnin odottelun jälkeen kurppa taas pomppasi lentoon ja alkoi soida kaikkien paikalle saapuneiden noin 50 bongarin riemuksi. Pikkuhiljaa väkeä alkoi saapua paikalle siihen malliin, että päätimme itse lähteä kotimatkalle. Olimme todella tyytyväisiä, kun olimme saaneet olla osana tällaisen valtaisan tajunnanköyrijän löytymistä. Mielestämme olimme toimineet aivan kuten pitikin, kun tiedotusta ei ollut alkanut kuulua ja takuulla edesauttaneet tiedotuksen lopullista saapumista ja linnun lopullista määrittämistä äänityksenkin muodossa. Siksipä oli melkoinen yllätys, minkälaista palautetta muutamilta arvostamiltammekin lintuharrastajilta jälkikäteen saimme! Onneksi kuitenkin nämä soraäänet jäivät lopulta vähemmistöksi, kun tosiasiat alkoivat tulla ilmi ja lopulta kiitosta tuli enemmän kuin haukkuja.
Vaihteeksi kotiseudulla
17.6. väsyneenä bongasin Hannan Siikalahdelta löytämät kaksi mustatiiraa ja kävin äänittämässä pyörärallissa löytämiämme pohjantikkoja. Iltapäivällä pääsin vielä paikkaamaan vuodaripuutteen, kun Pirhosen Jarmo löysi Rautjärven Purnujärveltä paikallisen kattohaikaran.
18.6. Siikalahdelta löytyi naaras punajalkahaukka sopivasti työpäivänä päätyttyä ja 19.6. kävimme Tiaisen Anniinan kanssa rengastamassa pohjantikkapoikueemme. 4 potraa poikasta oli sulloutuneena pesään, josta ne jo seuraavana päivänä lähtivätkin maailmalle.
19.6. kiertelin taas yöretkellä mutta mitään mullistavaa ei tullut vastaan. 20.6. kävimme Uukuniemellä rengastamaan Anniinan löytämän viirupöllön poikasen. Kolmesta hetken äännelleestä poikasesta emme kuitenkaan löytäneet kuin yhden, joka istui ohkaisen pihlajan latvassa. Muut varmaankin olivat korkeammalla mäntyjen latvustoissa turvassa. Kiertelimme vielä yölaulajien perässä muutaman tunnin ja parhaina havaintoina bongasimme Johanneksen aiemmin löytämän pikkusiepon Rautalahdelta ja löysimme varoittelevan viirupöllömamman Syvälahdelta.
21.6. opastelimme aamun brittiryhmää ja onneksemme vielä yksi pohjantikan maastopoikanen löytyi. Kuukkelit olivat oikein seurallisia ja pyitä löytyi pari poikueellista. Myös isokäpylintuparvi ja pikkulepinkäinen löydettiin. Siikalahden punajalkahaukka oli sopivasti tarjolla ajaessamme ohitse, joten pikainen pysähdys lahdella tuotti myös muita mukavia haviksia. Rautjärven lapinpöllöpari tuli hienosti poseeraamaan ja syykin selvisi pian, sillä toinen poikanen löytyi maastosta ja britit pääsivät näkemään lapinpöllönpoikasen rengastuksenkin. Toinen poikanen kökötti yhä tiiviisti pesässä.
Ja taas elis
Hanna jatkoi ryhmän kanssa seuraavan yönkin, mutta minä ajoin illasta Joutsenon Kivisaaren tundrakurmitsan kautta Lappeenrantaan katsomaan telkkarista futismatsia, jonka jälkeen lähdimme Punnosen Pekan kanssa kohti länttä. Suojarinteen Miika napattiin kyytiin Lahdesta ja matka jatkui Lempäälän Ahtialanjärvelle, jossa olimme parahiksi ennen aamuneljää. Ja taas meillä oli tuuria, sillä vain 15 minuutin odottelun jälkeen näimme keltajalkaviklon lyhyesti lennossa upeassa sivuvastaisessa valossa, jolloin pitkät keltaiset jalatkin oikein paistoivat kirkkaasti. Onneksi olimme tankanneet lajin tuntomerkkejä huolella automatkalla, joten kaikki me ehdimme nähdä linnusta muutkin olennaiset tuntomerkit, vaikka se lennähti vain lyhyen hetken jo pahasti ruohottuneen saaren yllä. Seuraavat neljä tuntia odotimme parempaa havaintoa linnusta, mutta enää näimme vain muita kahlaajia: suokukkoja, liroja, pari mustavikloa ja punajalkavikloa sekä suosirrin.
Kahdeksan jälkeen lähdimme paluumatkalle. ”Potu” hyvästeltiin Lahdessa ja me jatkoimme Pekan kanssa Iittiin Mukulanlahdelle, jossa pari rytikerttusta ja luhtakana havaittiin, muttei Pekan toivomia timaleita. Lappeenrannan Askolasta oli sopivasti löytynyt 3 räyskää, joten bongasimme vielä ne ennen kuin jatkoin väsyneenä vielä Joutsenon Kilteisen viiriäisen kautta kotiin.
Kesän viettoa
23.6. saapuivat veljeni perheineen Parikkalaan viikoksi loman viettoon ja pari päivää myöhemmin myös vanhempani, joten päiväni menivät töissä ja illat sukuloidessa ja jalkapalloa katsellessa. Pari kertaa kävimme lyhyesti Pirkan kanssa staijaamassa, mutta havainnot jäivät köyhiksi. Toki heti ensimmäisenä yönä ajoimme Pirkan kanssa Tohmajärvelle pointsaamaan siperiankurppaa. Matkalla näimme viirupöllön ison maastopoikasen sekä kävimme kuuntelemassa lapinpöllön maastopoikasia. Emokin sattui lentämään vierestämme. Niiralassa Siperiankurppa olikin heti aktiivisesti äänessä, mutta yö oli juuri pimeimmillään, joten emme lintua nähneet. Jatkoimme Uudenkylänlammelle äänittämään sieltä löytynyttä ruokosirkkalintua ja pian Sääperille ihmettelemään mullospellolla juoksennelleita heinäkurppia. Ääntelemään ne suostuivat vain pari kertaa vaisusti. Kun aamun olisi pitänyt alkaa valjeta, saapui sankka saderintama ja sotki toiveemme siperiankurpan näkemisestä, kuvaamisesta ja äänittämisestä. Niinpä palasimme suorinta tietä nukkumaan.
26.6. kävimme yöretkellä Pirkan, Rikun sekä tämän pojan Eetun kanssa. Kaikki tavallisimmat yölaulajat havaittiin ja mm. kehrääjiä päästiin näkemään todella hienosti.
Loppukuu meni sairastellessa ja Oulussakin ehdin käydä kääntymässä luokkakokouksessa kavereita moikkaamassa. Lintuhavainnot jäivät todella vähiin. Mutta olipahan ollut taas uskomaton kesäkuu!