Toukokuu 2008
Vauhdikas toukokuu!
Toukokuun alku oli taas räväkkä! Siikalahden patotiellä staiji tuotti jo viikon sisään toisen pikkukiljukotkan sekä mustapyrstökuirin. Muutenkin keväälle uusia lajeja ja muita pikkukivoja näkyi kuten mm. keltavästäräkkejä, jänkäkurppa, 13 pikkukuovia, punajalkaviklo jne. Vartialahdella uiskenteli punasotkaparvessa lapasotkapari ja oikeastaan ensimmäistä kertaa eläissäni näin koiraan niin hyvässä valossa, että pääsin ihmettelemään, kuinka vihreänä pää kiiltääkin!
2.5. synttärilahjaksi Siikalahdelta löytyi ruokosirkkalintu. Onneksi kävin sen heti löydyttyään pointsaamassa, sillä vielä samana yönä se jatkoi muuttoaan.
3.5. oli perinteinen Tornien taisto. Joukkueessamme oli minun ja Hannan lisäksi, Pirhosen Jarmo, Lötjösen Matti, Kuusisalon Ilpo sekä Hännisen Johannes. Päivä meni varsin mukavasti, kun lajeja tihkui pikkuhiljaa ihan loppuun saakka. Toki keli oli ehkä jopa hieman liian hyvä, joten näkyvä muutto oli todella vaisua. Kuitenkin mm. merihanhi, 7 merimetsoa, 2 piekanaa, ampuhaukka, 2 muuttohaukkaa, mustapyrstökuiri, peräti 61 pikkukuovia, 2 mustavarista ja valkoselkätikka nähtiin. Lopputulokseksi saimme 88 lajia, joka oli taas perinteisesti 32. paras torni koko maassa ja kärkikahinoissa sisämaatornien keskinäisessä kisassa. Iltapäivällä kävimme vielä tarkistamassa Rautjärven puolella yhden lapinpöllön pesinnän ja sieltä saimme singahtaa Punnosen Pekan kanssa Pohjanrantaan bongaamaan sieltä löytyneitä kolmea lampivikloa, jotka soidintivat kiivaasti järven pohjukassa.
4.5. Siikalahdella muutti lapinsirri ja Härskiinmutkassa oli tukkasotkaparvessa kaksi paria lapasotkia, mutta muuten oli liian kesäisen kelin takia hyvin hiljaista. Seuraavina päivinä kiertelimme taas pöllön pönttöjä, mutta ikävän tyhjää oli. Nuotiolammella sentään näkyi komea ukkometso ja vuodariksi tulivat käki ja käenpiika.
9.5. kotipihan iltastaiji tuotti 170 mustalinnun parven lisäksi upean pihapinnan, kun niittysuohaukka koiras muutti järven saaria seuraillen järven selän yllä. 10.5. merisorsia näkyi lisää ja Härskiinmutkassa allien ja mustalintujen seassa oli pari pilkkasiipeäkin. Saaren kierros tuotti vuodariksi ainoastaan peltosirkut Akanvaaran Tetrisuolta, lampiviklot olivat yhä Pohjanrannassa, mutta muuten oli hiljaista. Illan pönttökierros tuotti vihdoin pari hautovaa helmipöllöä!
11.5. Siikalahtistaiji oli ihan mukava, kun yhteensä reilut 3700 hanhea muutti. Tervapääsky saapui vuodariksi ja yöretki oli leppoisa, kun jopa 23 luhtakanaa, 9 –huittia, 17 ruokokerttusta, 5 satakieltä ja viirupöllö kuultiin.
Kuun puolivälissä mainittavimpia olivat 2 uuttukyyhkyä Tetrisuolla, mutta muuten aika meni autohuoltojen sekä lätkän MM-kisojen parissa.
Virolahti
16.5. lähdin arktikareissulle Virolahdelle. Matkan varrelta Imatran Immalanjärveltä bongasin liejukanan, näin pari meriharakkaa sekä kuulin ensimmäisen lehtokertun. Joutsenon Konnunsuolla oli hanhiparvessa yhä 5 lyhytnokkahanhea ja Kotasaaressa näkyi 5 pikkutylliä, 3 tylliä ja 12 lapinsirriä. Lappeenrannan Hanhijärvellä pikkulokki- ja kalatiirasekamelskasta löytyi lapintiira.
17.5. ”potun” eli Suojarinteen Miikan autossa nukutun yön jälkeen heräsimme parin tunnin unien jälkeen aamustaijille Virolahden Lakakalliolla. Kuikkalintuja muutti satakunta (lähes kaikki kuikkia), valkoposkihanhia muutti 2500 ja sepelhanhia 860, 12 isosirriä muutti yhdessä 2 kapustarinnan kanssa, mutta muuten oli aika köyhää. Niinpä suuntasimme aamupäivällä Haminan Kirkkojärvelle, josta bongasimme ääntelevän pussitiaisen. Myös pari rytikerttusta lauloi ruovikossa. Iltapäivällä olimme juuri käymässä unten maille, kun saimme hälyn, että 70 valkoposkihanhen parvessa oli havaittu punakaulahanhi Siikasaaresta ja parven oli nähty laskeutuvan jonnekin mereen suunnilleen meidän edustallemme. Harmi vain Lakakalliolta on huono näkyvyys läheisten saarien tuntumaan, mutta kuin ihmeen kaupalla onnistuimme paikantamaan kyseisen parven uimasta keskellä merta. Pian linnut uivat katveeseen, joten ei auttanut kuin odotella, jos ne lähtisivät lentoon? Lähes kahden tunnin odotus palkittiin viimein, kun 75 harmaahanhen parvi tempaisi jo ainakin pari kilometriä uineen valkoposkiparven mukaansa ja onnistuin heti löytää punakaulan parven keskivaiheilta!
18.5. muutto oli edelleen vaisua, toki alleja ja valkoposkihanhia muutti jonkin verran, räyskästä tuli viimein vuodari ja Ala-Pihlajasta bongasimme sateessa langalla nuokkuneen komean koiras punajalkahaukan. Lintulahdella, jossa Hanna oli hollantilaisryhmänsä kanssa majoittuneena, kuulimme ruisrääkän, pari rytikerttusta sekä näimme sinirinnan.
Illalla lähdin ajamaan kohti kotia ja Ylämaan Väkevänjärvellä näin rankkasateessa vielä toista tuhatta valkoposkihanhea ja kymmenkunta sepelhanhea. Uuttukyyhky ja valkoselkätikka kuului.
Taas Siikalahdella
19.5. Siikalahden paras havis oli harmaasorsakoiras. Pikainen Saaren peltokierros ei tuottanut keräkurmitsaa eikä oikein mitään muutakaan. Keltavästäräkkejä oli pelloilla runsaasti. Kävin vielä varmistamassa yhden lapinpöllön pesinnän.
Seuraavat päivät menivät lähinnä huilatessa, mutta 22.5. Siikalahdelta näkyi sentään muuttava suosirri yhdessä 3 lapin-/pikkusirrin kanssa sekä kuului laulava rastaskerttunen.
PPLY-ralli
23.5. lähdin kohti Oulua ja PPLY:n 24 tunnin pinnarallia. Päätin ajaa Kajaanin kautta, koskapa Otanmäen altailla oli edellispäivänä ollut avosetti ja pääsin heti alkumatkasta Pohjasuolta bongaamaan 2 keräkurmitsaa. Otanmäellä ei enää ollut avosettia, mutta 14 mustakurkku-uikkua ja 2 lapasotkaa sentään.
24.5. aamusta kokoontui rallijoukkueemme Oulunsalon Vihiluodon rannassa. Lampilan Petrin kertomana rallimme sujui näin:
Tämä tarina on pääpiirteissään tosi.
Jo perinteinen joukkue eli toista kertaa rallannut Chocolate Moose lähti mukaan hiukan uudistetulla kokoonpanolla: Toni Uusimäen painokasta osuutta tulivat korvaamaan ex-oululainen Janne Aalto Parikkalasta ja samalta suunnalta Ouluun muuttanut Harry Nyström. Jatkuvuutta edustivat Samuli Lehikoinen ja ak.
Jo joukkueemme nimi lähes velvoitti aloittamaan (suklaa-) Hirvinevalta Limingasta. Tarkoituksena oli aloittaa mahdollisimman myöhään, joten raahauduimme paikalle vasta lähempänä kello yhtätoista. Reilun puoli tuntia tapitettumme sopivaa aloituslajia ei tuntunut ilmaantuvan (varpushaukkoja ja vesipääskyä pidettiin liian helppoina ja niinhän ne olisivat olleetkin), joten vuorossa oli niin ikään perinteinen, tällä kertaa housuun asti rypistetty ns. hätäkakka. Singahdimme siis Rantakylään, jossa oli huhujen mukaan mahdollista havaita kevätrallille uusi laji. Kyseistä oliota ei kuitenkaan näkynyt ennen rallin aloitusta pikavisiitillä, eikä myöskään rallin aikana. Saimme kuitenkin hempon aloituslajiksi klo 11.58 ja mm. lullulan ja uuttukyyhkyn. Niin ikään tien varresta pomppasivat lentoon Räpäsorsien ennen aloitusta pohjustamat kaksi peltopyytä, harmittavasti he itse tulivat paikalle minuutin liian myöhään ja laji jäi heiltä lopulta puuttumaan. Samuli ehtikin jo tarjota minulle hätämajoitusta tarvittaessa, mutta sitä ei onneksi tarvittu. Limingan kirkonkylän maisemista haettiin vielä tuskastuttavan hitaasti turkinpulu sekä pikkuvarpunen. Jälkimäisiä tosin oli lopulta useissa paikoissa.
Virkkulassa staiji alkoi mukavasti perniksellä ja pian myös sääksi tuli saalistelemaan lahdelle. Myös hiirihaukka ja ensimmäinen kuudesta sinisuosta näyttäytyi. Siikajoelle suunnatessa tuntui olevan joutilasta aikaa, joten ylimääräinen Sannanlahden pyörähdys lisättiin ohjelmaan. Mainittavin havainto taisi olla hieno tundrakurmitsa.
Edelleen jatkoimme petostaijiteemalla Alhonmäelle, josta liitimme listalle mm. kanahaukan ja hiirihaukan kanssa rundailleen piekanan. Seuraavaksi oli vuorossa Karinkanta, jossa olikin valloillaan jokseenkin älytön huiske. Sopivan tuulensuojaiset pusikot olivat aivan turvoksissa harmaasiepoista ja pajulinnuista. Pelloillakin velloi pikkulintuja, mm. satoja keltaväiskejä ja kymmeniä kivitaskuja. Myös laadukkaampaa lajistoa seuloontui seasta, mm. pensaskerttu, useita sinirintoja ja pikkulepinkäisiä sekä Savilahdelle kävellessä sirittäjäkin. Peltokahlaajien aatelia edustivat puolestaan lennossa käyneet kapustarinta- ja keräkurmitsaparvet. Myös petolintuja heilui seassa, mm. kolme ampuhaukkaa ja muuttohaukka. Itse Savilahti puolestaan pursusi kahlaajia, isoimmat massat olivat katselupaikastamme valitettavasti hiukan kaukana ja hankalassa valossa. Korvikkeena tälle ohitsemme purjehti läheltä ja todella hienossa illan myötävalossa vanha arosuohaukkakoiras saalista (suokukko?) kantaen. Melkeinpä onneksi ei ollut kameraa käsillä, jotta saattoi keskittyä hienon linnun ihailuun. Saaliin kanniskelu viitannee pesintään jossain lähialueella? Myös kaksi valkoposkihanhea nähtiin lennossa Säärennokan suunnalla.
Seuraavaksi poikettiin Munahiedalla, jossa liitettiin lajilistaan useita mereisiä lajeja, parhaana ehkä vaikeaksi ennakoitu alli. Rannan olioista rallin kannalta laadukkain oli mustaviklo. Tauvon kohteista oli vielä jäljellä Säikänlahti, josta napsahti listalle odotettu punasotka ja mukavana bonuksena paikalla kiekui myös palokärki. Matka jatkui Raahen Lapaluotoon, josta katsottuna merellä näytti olevan varsin vilkasta, melanittaparvia puski tuon tuostakin kohti pohjoista. Välillä myös kiinnostavampaa lajistoa, kuten suopöllöjä, viipotti merellä. Helmenä kuitenkin etelästä ilmestyi pintaa pitkin muuttava tunturikihu, kellon käydessä jo yli yhdentoista. Samaan aikaan kihun kanssa löytyi myös muuttava mustakurkku-uikku, ja pian kuultiinkin Jannen suusta lähes ikimuistoinen nuotitus: ”tunturikihu menee nyt tossa mukurun ja suopöllön välissä”! Pas…eikun Aittalahdella ihasteltiin vain pikkulokkien paljoutta, yllättäen mukuruitakaan ei havaittu. Liekö osasyy lajin puuttumiseen monilta? Raahen Kaatopaikalla yritettiin huuhkajaa tovi (myöhemmin toinenkin), mutta ilman menestystä.
Tästä matka jatkui edelleen etelään kohti Hanhikiveä, jonka sisälutakoilta yritettiin rantakanoja ilman tulosta – jollei pistetä luokittelua uusiksi ja pidetä rantakanana Heinikarinlammella kiroillutta riekkoa! Teerelän lenkura poiki ainoastaan jo aiemminkin nähdyn peltopyyn, josta ensimmäiset linnut nuijannut Harry kuitenkin riemastui kuin jakoavain. Olihan kyseessä miehelle peräti prosu! Tässä vaiheessa aikaa oli tärvääntynyt sen verran, että päätimme jättää metsäajelut pois ohjelmasta ja singahdimme suoraan pakkopullaa mutustelemaan eli hoitelemaan viiru- ja lapinpöllön pesiltä. Viiruun tärvääntyi varsin paljon aikaa, mikä on ehdottomasti positiivinen puoli nykyisissä rallisäännöissä – pesien ja samalla pohjustuksen merkitys pienenee. Kyseiset lajit olivat samalla joukkueemme ainoat pesiltä hoidetut.
Tässä vaiheessa alkoi aamu sarastaa ja laululinnut alkoivat olla äänessä viileässä aamussa (yöllä kylmimmillään -3 C). Valon lisääntyessä joukkueeltamme alkoi kuitenkin järjen valo uhkaavasti himmetä. Vähä aivokapasitetti ilmeisesti käytettiin reitin pohdintaan ja lintujen skarppaamiseen. Väliaika käytettiinkin sitten vastaantulleiden jänesten (”Pupu!”) ja hirvien (”MuusMuus!”) kommentointiin. Nisäkkäistä löytyi myös kiinnostavia määrityshaasteita: lentohabitus havaittiin käyttökelpoiseksi maastomääritysperusteeksi aina hankalassa lajiparissa kurki vs. mäyrä ja liitettiinpä nisäkäslajilistaan myös harvemmin käytetty nimike kettu/lehmä.
Matkalla Tauvon alueelle poikkesimme toistamiseen Karjalaan, jossa Harry oli viikonloppuna kuullut laulavan peukaloisen. Eipä peukku kuitenkaan laulellut, mutta sen korvasivat mainiosti mustapääkerttu ja parvi kirjosiipikäpylintuja. Itäistä ja eteläistä lajistoa siis, kuten Karjalalta on lupa odottaakin. Merikylä ilahdutti mukavasti pyyllä ja ennenkaikkea päällekäyvän hullulla metsolla. Tauvon kalasataman liepeillä pikkutikka riemastutti rummutuksellaan. Aamumuutto merellä vaikutti sen verran vaisulta, että pakollisen kuikan kuitattuamme priorisoimme laululinnut meriylläreihin nähden. Säärenperän venevalkamasta ei irronnut uutuuksia, mutta Kivikasan pelloilla kajahti rallissa aina yhtä ilahduttava fasaanin kiekaisu. Varjakkaan päin ajellessa tien varren pikkupellolta lähti lentoon kaksi nuoremman sorttista merikotkaa, niinpä oikeastaan ainoa petolintupuutteemme oli historiaa. Laululintumekka Varjakka ei ehkä enää aamuseiskalta ollut parhaassa iskussaan, mutta kaksi tiltalttia kuitenkin kuului ja kolme pohjantikkaa näkyi.
Tässä vaiheessa aikaa oli jo tuhraantunut hurjasti, mutta päätimme kuitenkin pitää suunnitelmasta kiinni ja ajaa Letontien kautta. Se tuottikin auton ikkunasta napatun käenpiian huudon. Oulunsalossa kävimme vielä Akionlahdella, koska harmaasorsa oli meitä onnistunut välttelemään. Eipä onnistunut enää. Mustaniemestä ei löytynyt viikon takaisia kanadanhanhea ja pyrstötiaista, mutta punakuiri kuitenkin liittyi listalle, samoin kuin auton viereen ilmaantuneet isokäpylinnut. Sitten kovalla kiireellä Ouluun, jossa jouduimme tekemään rankkaa priorisointia, projekteja oli enemmän kuin aikaa. Samuli jätettiin Pyykkärin rantaan hakemaan meille selkälokkia, samalla kun muut säntäsivät hakemaan kuusitiaista. Viimeksimainitun lajin haeskelun keskeytti Samulin, ”staijaavan ajokoiran”, ponnekas vaatimus tulla kuittaamaan selkälokki – ja isolokki! Ja toden totta, lajit hoituivat ja selkälokki vielä tyylikkäästi tuhkaselästä. Näin saimme peruslajit (120) täyteen. Hietasaareen ehdittiin vielä, ja Pitkänmöljän päästä lietteiltä löytyi piipertämästä ainakin yksi pikkusirri. Nokkavarpunen ja tikli olivat vielä mielessä, mutta siellä ne vain pysyivät, niinpä saldoksi kirjattiin 163.
Lajimäärämme riitti lopulta yllättävän selkeään voittoon. Toki osasimme odottaa menestyvämme nähtyämme mm. kaikki peruslajit, 6 lajia kanalintuja, 5 lajia tikkoja sekä 14 lajia päiväpetoja. Helpoimmat puutteetkaan eivät olleet lopulta kovin pahoja: töyhtötiainen (7/15 joukkuetta havaitsi), metsähanhi (5/15) ja peukaloinen (5/15). Toki skarppaamisen varaa on aina: hiukan tiukempi kuri ajankäytössä aamulla olisi antanut enemmän aikaa Oulun lajien hoiteluun. Ennätyksen rikkomiseen ei meillä tänä vuonna rahkeita ollut, se olisi vaatinut ainakin enemmän pöllöjä ja bongattavia rareja. Toisaalta hoidot syövät aina aikaa muulta retkeilyltä. Reittimme oli suunniteltu lähes täysin spontaaniretkeilyn ehdoin. Vähät pohjustuksemme eivät juurikaan pitäneet, mutta toivat mukavia yllätyslajeja. Kilometrejä kertyi 490, mikä on vähemmän kuin yleensä. Siinäkin olisi kyllä pudottamisen varaa.
Vielä loppuun pitää todeta, että Lonkkavolovojen 137 lajia polkupyörällä liikkuen oli kyllä ilman muuta rallin kovin suoritus. Ensi vuonna SE:n (141) kimppuun?
Loppukuu
Rallin purun jälkeen minulla oli vielä reissun rankin osuus edessä, sillä seuraavana aamuna minun pitäisi olla töissä. Päätin kuitenkin vielä bongata Oulusta rantakurvin vuodariksi ennen kuin lähdin pitkälle kotimatkalle. Ainoan stoppini tein Piippolan Kortteisella, jossa nauru- pikkulokkimassasta ei löytynyt mustatiiroja, mutta 6 vesipääskyä sentään. Kotiin pääsin jo ihmisten aikaan noin iltakymmeneltä aivan rättiväsyneenä.
26.5. työpäivän jälkeen suuntasimme Hannan ja äänitysreissulle tulleen Linjaman Teron kanssa rengastamaan pöllönpoikia. Ensimmäinen viirupöllörengastus sujui mukavasti, mutta toinen jo edellisvuodelta tuttu mamma yllätti syöksymällä pari kertaa päähäni oikein tosissaan. Kuuntele Teron äänittämä tilanne. Onneksi varusteet olivat kunnossa, sillä sängynpatjalla päällystetty visiirillinen palomiehenkypärä ei ole vain tyhmännäköinen vaan myös turvallinen niin sen pitäjälle kuin pöllöllekin. Toinen helmipöllöpesuekin oli jo rengastusikäinen mutta yllätykseksemme toisessa pesässä emo vielä hautoi neljää munaansa!
28.5. Hanna suuntasi Georgiaan opastamaan viikoksi Kontiki-toursin retkeä Kazbegiin ja Chachunaan, mutta me kiertelimme Teron kanssa luhtakanoja, -huitteja, viitakerttusia ym. äänitellen aina Saaren lintulutakoille asti, mutta parhaita haviksia olivat Siikalahden viitasirkkalintu, viirupöllö ja rastakerttunen sekä valkoselkätikka.
29.5. ennen EKLY:n hallituksen kokousta piipahdin Ruokolahden Laurinniemessä, jossa oli pari meriharakkaa, Joutsenon Korvenkylän altailla oli vesipääsky, Kotasaaressa 3 jänkäsirriäistä sekä Konnunsuolla, jossa suopöllö ja sinisuohaukkanaaras nahistelivat keskenään. Illalla vielä tarkistin Rautjärvellä lapinpöllön pesimätilanteen ja mamma näytti yhä hautovan kehrääjän suristessa taustalla. 30.5. Savonlinnan kauppareissulla pointsasin pähkinähakkiparin Punkaharjun Lustosta.
Kuun viimeisenä kiertelimme alkuun Oreniuksen Harrin kanssa yölaulajien perässä ja luhtahuitteja ja -kanoja sekä viitakerttusia ja ruisrääkkiä kuului mukavasti ja pari kehrääjää ja kuhankeittäjää havaittiin myös. Viirupöllö nähtiin spondesti ja lapinpöllö bongattiin. Aamulla jatkoin vielä itsekseni ja Niemennurkasta löysin laulavan idänuunilinnun. Jatkoin vielä metsäretkelle, jonka tuloksia olivat pyy, pikkukäpylintuja, tiltaltti, useita peukaloisia sekä vasta liikenteeseen lähtenyt valkoselkätikkanuorukainen.