. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Lämmin lokakuu

Lokakuu jatkui lämpimänä ja hanhimassoja ja muuta arktikaa odoteltiin jo innokkaina. Siikalahdella oli jo kuun ensimmäisenä 700 valkoposkihanhea paikallisena. 2.10. Saaren kierroksella löytyivät syksyn ensimmäiset pikkujoutsenet, heti 10 lintua ja Kuposenmäellä oli jo 1400 valkoposkea. Seuraavana päivänä Siikalahden hanhimäärä oli noussut jo 1500 valkoposkeen, joita vanha tuttu merikotka vähän väliä hätyytteli lentoon.

4.10. kiertelimme Dani Burgaksen kanssa Pohjois-Karjalan hanhipelloilla. Kiteen Puhoksessa ja Lohelassa oli yhteensä 1600 valkoposkea ja Kiteenjärveltä löytyi joutsenten kera 4 pikkujoutsenta ja 58 kanadanhanhea. Kunonniemellä olikin sitten täysi hulina päällä, kun merikotka säikytteli 7000 valkoposken parvea ilmaan, silti punakaulahanhi löytyi lentävästä parvesta yllättävän nopeasti. Parvessa oli myös yksi kanadanhanhen ja valkoposken risteymä, joka oli todella paljon minima-kanadanhanhen näköinen, mutta viimeistään vesisateessa saamani kuvat paljastivat linnun risteymäksi. Jatkoimme vielä Tohmajärvellekin, jossa Akkalassa oli 1000 ja Sääperissä 3000 valkoposkea.

5.10. kiertelimme Danin kanssa aamun Saarella, jossa Kuposenmäellä näkyi 3000 valkoposkea. Harmaahanhia oli edelleen todella vähän, pelloilla oli jokunen piekana ja isolepinkäinen sekä kanahaukka, joten vasta Suomeen pysyvämmin muuttaneelle Danille riitti silti katseltavaa.

8.10. oli hanhilla kova muutto päällä, mutta työpäivän takia en ehtinyt sitä juuri seuraamaan. Ruokatunnilla näkyi kuitenkin n.4000 hanhea, mutta suurin osa hanhista oli tainnut jäädä välille. Niinpä työpäivän jälkeen lähdin Saarelle etsimään hanhimassoja. Jo matkalla ylitseni lensi komea 550 sepelhanhen parvi. Ensimmäinen 400 paikallisen valkoposken parvi löytyi Rautalahdelta, hetken jopa kannattaako näin pienen parven takia pysähtyä, sillä olin juuri Nyströmin Harryn kanssa puhelimessa. Olin yhä Harryn kanssa puhelimessa pystyttäessäni putkeani samalla luuriin manaten, kuinka en koskaan löydä hanhiparvista mitään parempaa, kun katsoin putkeen ja ensimmäinen lintu oli punakaulahanhi! Saatuani selville, ettei linnulla ollut renkaita, olin jo juhlatuulella, kunnes huomasin parvessa myös toisen renkaattoman punakaulahanhen! Linnut olivat selvästi pari, sillä toinen (koiras) oli selvästi paksu- ja punakaulaisempi ja linnut liikkuivat löytöhetken jälkeen koko ajan tiiviisti yhdessä. Parvi oli todella lähellä 6-tietä, joten pari kertaa ne säikähtivät ohi ajanutta rekkaa ja lennähtivät lopulta Rautalahteen kellumaan. Punnosen Pekka oli ainoa paikalle kiiruhtanut bongari, joten pidin lintua hallinnassa toista tuntia, kunnes juuri kun Pekka oli saapumassa paikalle, linnut nousivat taas siivilleen. Onneksi ne laskeutuivat taas 6-tien viereen pellolle ja Pekkakin ehti nähdä linnut hyvin ennen kuin taas yksi rekka säikäytti parven lentoon ja ne lähtivät kohti koillista eikä punakaulahanhia enää tämän jälkeen nähty.

9.10. oli Lappeenrannassa EKLY:n kokous, joten ehdin pikaisesti sitä ennen käymään Joutsenon Konnunsuolla, jossa oli myös n.1500 paikallista vapoa ja lisäksi lyhyessä ajassa muutti ainakin 1000 hanhea. Pelloilla oli huomattavasti enemmän harmaahanhia kuin maakunnan pohjoisosissa. Harmaapäätikka kävi tornin viereisessä puussa lyhyesti ja sinisuohaukkoja ja piekanoja oli pellolla.

10.10. ”sain tehtäväkseni” mennä Tohmajärvelle tarkistamaan sinihanhena ilmoitettua hanhea. Korven pellot olivat juuri tyhjentyneet hanhista mutta järven selällä oli useamman tuhannen valkoposkihanhen parvi kellumassa. Tässä parvessa ei kuitenkaan näkynyt mitään muuta, joten päätin ajella takaisin alkuperäiselle paikalle odottelemaan, jos hanhi palaisi. Pian hanhia alkoi saapua pellolle ja löysinkin tämän käsittämättömän näköisen hanhen kuvatuksen, jota pitkällisen tarkastelun jälkeen pidin eskimo- ja lumihanhen sinimuotoisena risteymänä! Pelloilla oli lopulta 5000 valkoposkihanhea ja yhden kurjenkin vielä näin ennen kuin lähdin kiiruhtamaan kohti kotia. Matkalla näin vielä Kiteen Palo-ojalla varpuspöllön auton ikkunasta.

11.10. Siikalahdella oli syksyn ensimmäiset lapasotkan tukkasotkien seassa ja vielä seuraavana päivänä 12.10. patotiellä koko syksyn möykännyt luhtakana oli yhä aktiivisesti äänessä, Jyrkilässä oli 5 pikkujoutsenta ja hanhia siellä täällä, Tyrjällä 2400 ja Kuposenmäellä käsittämättömät 12850 valkoposkea, jotka todella työllistivät minut ja Punnosen Pekan, sillä luvun saaminen sekavasti järven ja pellon välillä liikkuneista massoista ei ollut lainkaan helppoa! Iltahämärissä näimme vielä metsätien varrella lapinpöllön, joten päivä oli ollut erinomainen.

15.-26.10. retkeilimme vanhan ystävämme Paul Frenchin kanssa Englanissa. Reissun tavoitteena oli löytää mieluiten jenkkirari, mutta tietysti myös bongata niin paljon kuin mahdollista eteläisessä osassa Englantia. Mikäli yleensä on totuttu siihen, että reissumme ovat olleet varsin onnistuneita, niin tällä kertaa ei reissussa ollut kovinkaan onnekkaita. Mikäli silti kiinnostaa tietää, millaista on retkeillä spondesti Englannissa juuri silloin, kun saaren pitäisi olla täynnä harvinaisuuksia, mutta jostain syystä niitä ei sitten olekaan missään ainoatakaan, niin – Englannin reissustoori:

27.10. palattuamme yöllä Englannista ja tehtyäni täyden työpäivän, suuntasin kiireellä bongaamaan Särkisalmelta löytynyttä harjalintua. Onnekseni kymenlaaksolaisbongarit olivat tehneet sinnikkään päivätyön ja sateessa etsiskelleet lintua reilut neljä tuntia ja löytäneet sen juuri sopivasti, kun kurvasin paikalle. Ehdinkin nähdä linnun oikein mukavasti ensin nurmella ja sitten puun oksalla, ennen kuin se lennähti piiloon eikä sitä sen koommin nähty! Viereisellä Huotikkalanpellolla näin elämäni myöhäisimmän valkoposkihanhen – oikeastaan 7500 yksilöä! Seuraavina päivinä niin Huotikkalanpellolla kuin myös Tyrjällä oli molemmissa yhä 5000 valkkaria, Tyrjällä myös 30 tundra- ja 20 metsähanhea. Hanhimylläkät siis näyttivät jatkuvan aina marraskuulle saakka!

Hailuotoon

Vielä 30.10. Siikalahdella oli 2 pikkujoutsenta, 40 tundrahanhea ja muutama sata valkoposkea. 31.10. kuitenkin lähdin kohti Hailuotoa, jossa oli perinteinen Hailuotoralli vähemmän perinteiseen aikaan vuodesta. Suojarinteen Miikan (potu) ja junalla Mikkeliin saapuneen Lindénin Anreaksen (andy) kanssa ajelimme illaksi Oulunsalon lauttarantaan, jossa törmäsimme veljeeni Pirkkaan ja jatkoimme laitalla Hailuotoon ja vielä ihmisten aikaan olimme perillä Pöllässä mökillämme, jonka Ala-Kojolan Mikko ja Nyströmin Harry olivat jo lämmittäneet kotoisaksi. Halloween -ilta sujui leppoisasti kunnes lopulta simahdimme jo ennen marraskuun vaihtumista.