Kesäkuu 2008

Kesäkuu

Aloitin kesäkuun ensiretken aikaisin heti puolen yön jälkeen ja suuntasin ensimmäiseksi Koitsanlahdelle yrittämään, josko aiemmin kuultu viiriäinen olisi yhä paikalla. Vain pari pensassirkkalintua ja ruisrääkkää kuitenkin joutuivat äänitetyiksi. Jatkoin Joutsenon Perä-Aholaan edellisvuotiselle turturikyyhkypaikalle, jossa Caireniuksen Sampsa oli edellisyönä taas kuullut kaksi turisevaa turturia. Hetken tiltalttia ja rautiaista ääniteltyäni paikalle saapuivat myös Punnosen Pekka, Kiljusen Jari ja Ohtosen Mika ja samaan aikaan ylitsemme lensi potpottaen 70 sepelhanhen parvi. Jonkin aikaa odoteltuamme alkoi varsin kaukaa kuulua turturin turinaa ja sekä minä että Jassi saimme jo 200. ekly-vuodarin. Pohjantikkakin rummutti jossain kauempana konekiväärisarjaansa.

Jatkoimme Pekan ja Jassin kanssa Suokumaanjärvelle, jossa taas muutti sepelhanhia noin 280 lintua ja järvellä kaukana väreilyssä kellui yksinäinen tumma anser-hanhi, ilmeinen metsuri kuitenkin. Kuurmanpohjassa muutti taas 100 sepelhanhea ja pikkukäpylintu ylitti meidät äännellen. Saatuamme Sampsalta tiedon suuresta sepelhanhiparvesta suuntasimme Myllymäelle, jossa Veli-Pekka Lehtonen olikin jo nähnyt parven menevän. Pian tämä plokkasi kaksi merimetsoa muuttamasta ohitsemme ja saatuani linnut putkeen, tajusin että toinen oli aivan järkyttävän paljon toista pienempi. Valitettavasti en ehtinyt nähdä lintujen muotoa kuin pari sekuntia kunnes ne kääntyivät lentämään lähes suoraan poispäin meistä. Meniköhän siinä karimetso? Siinä eivät pari kangaskiurua ja 628 sepelhanhea paljon lämmittäneet. Jatkoimme vielä Laaksolan metsään, jossa pikkusieppo piristi mukavasti, myös kuusitiainen lauloi innokkaasti ja pohjantikka kävi kääntymässä vieressämme. Väsyneenä jatkoin täältä suoraan kotiin.

Kuusamon reissu

4.6. työpäivän jälkeen lähdin pitkälle siirtymätaipaleelle kohti Kuusamoa. Oli ainoan aiemman Kuusamorallini jälkeen päättänyt, etten osallistuisi ko. kisaan enää ikinä, mutta nyt olin saanut niin hyvän tarjouksen, etten voinut kuin syödä sanani. Minut oli pyydetty Takavedon joukkueeseen Lindénin Andreaksen, Jouhkin Vesan, Salokankaan Jukan ja Aarnialan Jaakon seuraksi. Olihan nyt kyseessä 25-vuotis juhlakisakin, johon oli kovasti yritetty saada mukaan paljon joukkueita. Pysähdyin ainoastaan kertaalleen koko matkan aikana ja jo yhdeksän aikaan illalla ylitin Kuusamon rajan ja aloitin heti alueen eteläosan pohjustuksen. Muu joukkueenihan oli jo ollut pohjustamassa koko viikon, Jukka jopa lähes kaksi viikkoa! Pohjustin koko yön, mutta havainnot jäivät kouralliseen kaakkureita, muutamaan lehtokurppaan ja mustalintuun, tuulihaukkaan, pyyhyn, lapasorsaan, palokärkeen ja lehtokerttuun.

Aamuksi pääsin Rukalle mökillemme, jossa koko muu porukka olikin jo nukkumassa, sillä ralli alkaisi puoliltaöin ja kisattaisiin siis ensimmäistä kertaa yhden vuorokauden aikana. Rallihan oli myös viikkoa aikaisemmin kuin aiemmin.

Muutamaa tuntia ennen rallin alkua, pakkasimme vuokra-Pajeromme valmiiksi ja lähdimme vielä hieman pohjustamaan ja varmistamaan muutamaa lajia, että ne olisivat yhä paikalla. Metso seisoskeli tiellä samassa paikassa kuin aiemminkin ja helmipöllön pöntöllä nuorukainen kurkisteli yhä suuaukolta. Poikanen oli kuitenkin niin suuri, että ihan vakavissamme mietimme, pitäisikö yhden meistä jäädä pitämään pönttöä kaukaa silmällä, josko poikanen juuri tämän kahden tunnin aikana lähtisi maailmalle? Päätimme kuitenkin jatkaa yhdessä kohti aloituspaikkaamme.

Kuusamo ralli

Tasan kello 00.00 komppasimme aloituspaikkaamme, jossa oli aiemmin olleet riekkoja Tällä kertaa niitä ei kuitenkaan löytynyt. Onneksi läheisen järven selältä löytyi 5 merimetsoa, muutamien tavallisten lajien lisäksi. Pian jatkoimme matkaa ja pari lehtokurppaa säikäytettiin lentoon tien penkalta ja pian oli sama metsokin jo pointsattuna. Helmipöllön pöntöllä oli nyt hiljaista. Onneksi pian kaksi poikasta alkoi kerjätä ruokaa lähipuissa vinkuen, viimeinenkin poikanen oli ilmeisesti hypännyt maastoon juuri näiden parin tunnin aikana. Seuraava yllätys tuli, kun taas aivan satunnainen stoppi erään pellon reunaan tuotti laulavan sinirinnan – tätä lajia ei joukkueemme ollut havainnut pohjustuksissa lainkaan.

Alku oli siis jo mennyt nappiin eikä jatko ollut yhtään hassumpi. Pohjansirkku lauloi erään tien varressa aktiivisesti suunnatessamme pohjustamallemme varpuspöllölle. Vihellystä ei kuulunut, mutta ihmeeksemme naaras saapui vinkumaan aivan viereisiin puihin. Enpä ollut ennen naaraan vinguntaa kuullutkaan. Varhaisaamun havaintoihin lukeutuivat mm. mustalintu, tuulihaukka, kaakkuri, puun latvassa seisoskellut aamun toinen metso sekä innokkaasti rummutellut pohjantikka. Matka jatkui suoalueelle, jossa heti kuului jänkäkurpan kopsetta. Lintu saapui soimaan aivan yllemme, jolloin näimmekin sen oikein hienosti. Vesipääskyjä löytyi lutakoista ainakin 6 lintua, mustaviklo suoritti ylilennon äännellen ja palokärki kuikutti jossain kauempana. Pitkällinen odotus palkittiin viimein, kun jänkäsirriäinen aloitti surisevan soitimensa.

Pikkuteiden varsilla kuulimme aamun toisen pohjansirkkumme ja pari riekkoa säikähti lentoon tien varresta. Erään vaaran rinteellä pari taviokuurnaa vihelteli itsensä pinnalistallemme ja kirjosiipikäpylintu lensi täksyttäen ylitsemme. Innostuipa se tööttäilemäänkin, kun oli jo hyvän matkan päässä meistä.

Päätien varressa tuuri taas potkaisi oikein kunnolla. Ensin pohjustuksessa kuultua pikkusirkkua hylsyillessämme, löytyi taivaalta kaarteleva piekana ja kohta tien ylitse lensi matalalla hiirihaukka.

Aamu oli jo pitkällä, kun suuntasimme viimein Iivaaralle. Jaakon johdolla lähes juoksimme kohti Iivaaran huippua, mutta metsät olivat uhkaavan hiljaisia. Jatkoimme huipulle saakka, mutta mitään parempaa ei havaittu. Koko keikka alkoi jo tuntua todella turhalta, kun Vesa vielä sinnikkäästi ohjasi meitä kauas huipun toisella puolella olevia parhaita metsäpaikkoja kohti. Hermot olivat koetuksella, kun tunninkaan koluamisen jälkeen ei pinnasaldomme ollut karttunut lainkaan ja aamu alkoi olla jo uhkaavan pitkällä, lisäksi tuuli oli yltynyt todella kovaksi. Viimein alkoi sentään mitä jo monessa paikassa karttanut pyy laulaa. Kohta huipun suunnalta alkoi kuulua myös sinipyrstön säe ja kohta sinipyrstön laulua kuului lähes joka suunnasta. Kun vielä isokäpylintuparvi pyrähti ohitsemme, alkoi homma taas kääntyä positiiviseksi. Enää piti yrittää päästä nopeasti takaisin autolle. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä olimme onnistuneet kävellä aivan huipun toiselle puolelle, josta gepsini jälkeä seuraamalla suuntasimme suorinta tietä autolle. Matkaa kuitenkin oli ja usko gepsiin oli jo koetuksella, kunnes viimein törmäsimme polkuun ja pian olimmekin autolla. Lopputaipaleella havaitsimme sentään vielä päivän toiset taviokuurnat.

Torangissa kiipesimme torniin juuri parahiksi todistaaksemme ruskosuohaukan ohilennon. Seuraava tunti keskustan ympäristössä meni muutenkin pulkkaan, sillä mehiläishaukka, merikotka, pikkutylli, lehtokerttu, pikkuvarpunen ja kesykyyhky havaittiin. Olimme aivan keskustassa, kun sitten tapahtui se pahin mahdollinen – takakumi oli lässähtänyt tyhjäksi! Hommahan ei muuten olisi ollut isokaan ongelma, mutta emme löytäneet mistään tunkkia! Niinpä päätimme, että Jukka jää selvittelemään renkaan vaihtoa, soittaen autovuokraamon väen apuun ja me muut otimme taksin ja jatkoimme rallaamista. Taksikuski oli heti pelissä mukana, kun pointsasimme helposti kolme uutta lajia lajilistallemme. Kämpällämme nappasimme Vesan auton ja suuntasimme Rukalle virtavästäräkkijahtiin, joka ei kuitenkaan taaskaan tuottanut tulosta. Kohta saapui Jukkakin uuden takarenkaan kanssa paikalle ja matka jatkui taas vauhdikkaasti maasturilla Vuotunkiin.

Vuotunki oli sitten parempi kuin olisimme koskaan uskaltaneet toivoa! Jo tornia kohti kävellessämme lensi varpushaukka tien yli. Tornilta näkyi sitten puuttuvia kahlaajia mukavasti, kun vesipääskyn ja jänkäsirriäisen ohella löytyi lapinsirri, suosirri, suokukkoja sekä punajalkaviklo. Harmaasorsapari uiskenteli aivan tornin edessä ja naakka suoritti tornin ylilennon. Päivän toinen mehiläishaukkakin nähtiin. Jatkettuamme osasimme odottaakin metsähanhia, mutta se, että 12 metsurin parvessa oli mukana myös lyhytnokkahanhi – rallille uusi laji – oli makoisa yllätys!

Kaatopaikalta löytyi 3 kv merilokki nopeasti ja heuglinien lisäksi ihmettelimme myös jotain vaaleaa lokkia, joka toi mieleen isolokin ja harmaalokin risteymän. Kuittasimme sen vain vaaleana argarina. Seuraavan pitkähkön ajon jälkeen bongasimme tietopaikasta pikkusirkun, joka innostui laulamaan vasta tovin odottelun jälkeen. Koskikaraa sen sijaan ei tarvinnut pesäsillalla kauan odotella.

Ilta oli jo pitkällä, kun olimme taas Rukalla, josta viimein löytyi virtavästäräkkipari mitättömän pienen puron varresta hiippailemasta. Iltaa kohti keli oli paranemaan päin, joten noin kolmas yrittämämme hernekerttu viimein tärppäsi. Uskomattomampi tsägä oli kuitenkin sirittäjä, joka löytyi edellisvuotiselta paikalta. Paikalla oli kyllä käyty turhaan pohjustuksissa useampaankin kertaan, mutta lintu oli ilmeisesti vasta nyt saapunut paikalle ja intoutui näin laulamaan vielä illallakin. Tästä innostuneena käytiin hakemassa vilä pohjustettu tiltalttikin. Myös lehtokerttuja kuului nyt useampia, joten jostain syystä linnut olivat yhä aktiivisia.

Siltikään kaikki linnut eivät enää olleet aktiivisia, sillä yritimme kahdesta paikasta tiedossa olleita pikkutikkoja ja jopa kolmea tiedossa ollutta käenpiikaa turhaan. Niinpä tässä vaiheessa oli pisin pätkämme ilman lajeja, mutta onneksi juuri ollessamme vaipumassa synkkyyteen, löytyi spondesti tienvarsipellolla päivystänyt isolepinkäinen. Seuraavaksi suuntasimme tien varteen näkyneelle kanahaukan pesälle, jossa mamma yhä hautoi tai lämmitti poikasiaan hyvin putkella näkyen.

Viimeisiksi pariksi tunniksi suuntasimme Oulankaan, jossa samoin tien varressa ollut ampuhaukan pesä oli kuitenkin yllättäen tyhjä. Kotkanpoika sentään näkyi pesässään ja yön kylmennyttyä oikein toden teolla ajoimme vielä hoitamaan pohjustetun viirupöllön viimeiseksi lajiksemme.

Ajoimme Oulangasta suoraan kämpällemme, jossa nukuimme kuin tukit aamuyhdeksään saakka. Mutta pian suuntasimme taas Oulangalle, jossa oli edellispäivänä ilmoitettu nähdyn koko rallin kovin laji eli pikkukotka (tai mikä lie?). Meidän kylmässä tuulessa suoritetun aamustaijin tulokset olivat vaisut, sillä vain kalasääski ja varpushaukka sekä ilmeinen isosirriparvi nähtiin. Matkalla takaisin kämpällemme tien varressa näkyi koppelo sekä riekko.

Iltapäivällä oli edessä rallin purku. Purku eteni todella mielenkiintoisena, sillä varsin pian kolmen kärki Mc Rallus, me sekä Paras A-ryhmä erottautuivat muista. Käsittämättömän kovaa tulosta oli tekemässä myös 24-tuntia pyöräillyt moninkertainen voittajajoukkue Doz K-Hahn. Pitkään edettiin siten, että Mc Rallus oli piikkipaikalla ja tasoissa pari lajia perässä tulimme me ja Paras A-ryhmä. Kovia lajeja tippui toki muiltakin joukkueilta, mutta pikkuhiljaa nykäisimme mekin pienen eron Parhaaseen A-ryhmään, joten voitto oli kahden kauppa. Yllättäen 130 lajissa Mc Rallus kuitenkin lopetti, heillä ei enää ollut lajeja huudettavaksi. Toki tässä vaiheessa kaikki muutkin joukkueet joutuivat huutamaan ei-oota. Meillä oli tässä vaiheessa 129 lajia, joten seuraavan lajin huuto varmistaisi meille voiton, koska meillä oli ässälajeja kaksi ja Mc Ralluksella vain yksi. Tuskin kukaan kuitenkaan uskalsi odottaa kolmen pöllölajin, helmi-, varpus- ja viirupöllön, ässäsuoraa, jolla karkasimme siis 132 lajillamme kahden lajin komeaan voittoon! Olimme voittaneet Kuusamon 25-vuotisjuhla SM-rallin!

Bongailua

Loppuilta kului juhlatunnelmissa, mutta tunnelman hieman hiipuessa päätimme Andyn kanssa lähteä kaatopaikan ja sieltä McRalluksen löytämän grönlanninlokin bongaukseen. Lokki löytyi heti, kun pääsimme portista sisään – harmi ettei lintu ollut ollut paikalla meidän kaatiskäynnillämme rallissa. Pian suuntasimme kohti Sodankylää ja jätärillä välillä viihtynyttä nokisorsaa. Matkalla alkoi sataa oikein kunnolla vettä, joten yö sujui kosteissa merkeissä jätärin lutakoita kierrellen ja staijaillen. Nokisorsaa ei näkynyt, vain muita anaksia sekä mm. jokunen kirjosiipikäpylintu. Pikkutyllejä, tyllejä, yllättävän pohjoinen hernekerttu sekä sinisuohaukka myös havaittiin.

Aamuksi palasimme mökillemme, josta Vesa ja Jaakko olivat jo lähteneet kohti etelää ja pian lähtivät Jukka ja Andykin. Itse jäin vielä muutamaksi tunniksi nukkumaan, jotta jaksaisin ajella vielä itsekin kotiin. Lopulta sain kuitenkin kuningasidean ja päätin lähteä pitkien lenkkien kautta eli Oulun kautta matkaan. Onneksi Oulun seudulla riitti mukavia lajeja, sillä ensin pointsasin kyhmyjoutsenparin Oulu-pinnaksi Hietasaaresta, sitten ajoin Tyrnävän Ängeslevään pointsaamaan harmaasirkkua ja juuri sopivasti tuli myös tiedotus punakottaraisesta Oritkarista. Oritkariin saavuttuani paikalla ei enää ollut ainoatakaan bongaria ja vaikka Lintutiedotus kertoi linnun olevan hallinnassa, ei näin sitten tietenkään ollut aisan laita. Onneksi reilun tunnin kuljettuani alueella (teitä pitkin) onnistuin löytää tämän kauniin linnun erään puskavyöhykkeen juurelta tonkamasta. Ala-Kojolan Mikkokin saapui juuri sopivasti paikalle lintua kuvaamaan. Mikon kanssa päätimme vielä lähteä kokeilemaan, josko saisin vielä ruokosirkkalinnunkin PPLY-pinnaksi Kempeleen Sarkkirannasta. Vaikka yli puoleen yöhön saakka yritimme, ei lintua enää kuulunut.

Niinpä paluumatkani venähti tuskallisen pitkäksi ja lopulta jouduin lähes suoraan kotiin päästynä suuntaamaan töihin.

9.6. Enkä päässyt helpolla työpäivän jälkeenkään, sillä Ristiinasta ilmoitettiin mehiläissyöjä ja päätin suoraan töistä lähteä bongaamaan. Onneksi sain Tiaisen Anniinan houkuteltua mukaan, sillä yksin en varmaankaan olisi pysynyt hereillä. Suojarinteen Miikakin oli paikalla, kun viimein pääsimme paikalle, jossa lintukin kiltisti istuskeli vesisateessa sähkölangalla. Aika säälittävän näköinen ilmestys oli tämä korea säihkylintu koleassa vesisateessa.

Kun Hannakin oli välillä kotona Georgian ja Kuusamon opastusten jälkeen, oli mukava huilailla seuraava päivä univelkoja poistellen. 11.6. kuitenkin taas piti singahtaa, kun Värtsilästä löytyi kiljuhanhi. Hännisen Johanneksen Ja Hyvösen Hannan kanssa ajoimme paikalle ja siellähän nätti vanha naaras kiljukas laidunsi pellolla yhdessä 2kv tundrahanhen kanssa. Paluumatkalla tarkistimme vielä Parikkalassa pesivän lapinpöllön tilanteen, emoja ei näkynyt mutta kaksi pesäpoikasta tuijotteli meitä risupesästään.

Pöllöilyä

12.6. Hannan kanssa menimmekin rengastamaan nämä lapparin pojat. Hanna halusi välttämättä kiivetä tolppakengillä 12 metrin korkeudessa olleelle pesälle, josta hän lasi poikaset yksi kerrallaan alas minulle rengastettavaksi. Emo oli todella rauhallinen, joten homma sujui mukavan nopeasti. Samassa metsässä valkoselkätikka varoitteli, joten olipahan vuorokauden sisään taas tullut melkoisia haviksia!

13.6. kiertelin yön Hannes ja Pirjo Tiiran kanssa yölaulajien perässä. Luhtakanoja ja -huitteja kuultiin Siikalahdella mukavasti, ruisrääkkiä oli tuttuun tapaan lähes joka pellolla ja viitakerttusia perinteisissä puutarhoissa ja puskissa. Viita- ja pensassirkkalinnut sekä luhtakerttunen kuultiin ja kehrääjiä niin kuultiin kuin nähtiinkin. Retki lopetettiin, kun kuhankeittäjä aloitti laulunsa kolmen nurkilla. Päivällä kävimme Hannan kanssa kokeilemassa Rautjärven lapinpöllön rengastusta, mutta tämä valtaisa kuusi osoittautui täysin mahdottomaksi kiivetä. Onneksi pesä sijaitsi keskellä hakkuuta, joten päätimme tyytyä odottamaan, josko saisimme poikaset myöhemmin kiinni maastosta.

Fillariralli

15.6. oli vuorossa polkupyöräralli. Valitettavasti päivä oli todella sateinen. Poljimme kuitenkin Hannan kanssa Parikkalaa ristiin rastiin klo 5-15.00 yhteensä noin 60 kilometriä. Reittimme oli suurin piirtein seuraavanlainen: Lomahovi-Sammallampi-Tiviä-Siikalahti-Kangaskylä-Särkisalmi-Melkoniemi. Yhteensä havaitsimme oman fillariralliennätyslajimäärämme 104 lajia. Ja enempään olisi ollut paremmalla kelillä mahdollisuuksia, sillä mm. petolintuja näimme yhteensä 4 yksilöä – onneksi 3 lajia, mutta mm. nuolihaukka jäi puuttumaan. Sen sijaan pimeä ja sateinen keli auttoi yölaulajien kanssa ja saimmekin kaikki normaalit kerttuset (5 lajia) sekä tavalliset sirkkalinnut, luhtakanan, kaulushaikaran, satakielen ja jopa luhtahuitin ym.

Muita mukavimpia havaintoja olivat pohjantikka, kuukkelit, 2 kanadanhanhea melkein kotipihallamme, punajalkaviklo, suokukko, päiväpiilosta löytynyt lehtokurppa, tänä vuonna lähes harvinainen pikkulepinkäinen ja käpylintuparvi. Mukavaa oli, vaikka olikin kylmää ja märkää… Tulipahan taas seulottua kotiseudun lintuja aivan eri tarkkuudella kuin normaalisti.

Suomen pinna

Päästyämme kotiin ja kirjoiteltuani havaintomme Tiiraan, soi puhelimeni ja Hannes Tiira soitti, että hän kuunteli juuri Tohmajärvellä Hannu Kivivuoren kanssa todennäköistä Suomen pinnaa – siperiankurppaa! Hän myös sanoi, että Hannu oli juuri samaan aikaan ilmoituttamassa havaintoa Lintutiedotukseen, joten sanoin, että me lähdemme Hannan kanssa matkaan ja otamme äänitysvehkeet mukaan. Ajo-ohjeitakin päätimme odottaa Lintutiedotuksen kautta, jotta pääsisimme mahdollisimman nopeasti matkaan. Ajettuamme 15 minuuttia ja ylitettyämme Pohjois-Karjalan rajan aloimme ihmetellä, miksei tiedotusviesti ollut vieläkään saapunut. Pian soitin taas Hannekselle ja kysyin asiasta, mutta tämä vannotti, että Lintutiedotuksen väki (TVK/johtoryhmä) tiesi jo havainnosta ja viestin pitäisi edelleen tulla hetkenä minä hyvänsä.

Emme olleet enää kaukana Tohmajärvestä, kun Helstolan Jari soitti minulle paikalta ja totesi nähneensä ja kuulleensa linnun varsin hyvin ja että kyseessä todellakin tuntuisi olevan siperiankurppa! Tällöin ei enää pinnani kestänyt vaan soitin niin johtoryhmän väelle kuin parille muullekin, joiden olin kuullut olleet mukana linnun tiedotuksen parissa. Vasta kuitenkin saatuani Pirjo Tiiralta viimein ajo-ohjeet Niiralan koululle ja saavuttuamme paikalle, tuli viesti tiedotukseen. Tästä parikymmentä minuuttia ja lintu alkoi soidintaa ja sain saman tien Siperiankurppaäänitykset linnun uskomattoman omaperäisestä äänestä, joka toki oli minulle tuttu venäläisiltä äänitteiltä.

Seuraavaksi toimitin vaikeimman kautta äänityksen niin työvaliokunnalle kuin Tarsigeriinkin julkaistavaksi ja pian alkoi paikalle saapui lisää bongareita. Seuraavat reilu tunti oli kuitenkin hiljaista, kunnes viimein lintu intoutui taas soimaan joksikin aikaa. Kävimme välillä kuuntelemassa ja äänittämässä muutaman kilometrin päässä Sääperissä soidintaneita kahta-kolmea Heinäkurppaa ja kuulimme lyhyesti myös pikkukultarinnan ennen kuin palasimme taas takaisin Niiralaan.

Kun paikalle viimein saapui kärkibongareita Helsingistä ja Tampereelta, lintu taas hiljentyi ja vain linnun maasoidinta jo opiskelemaan päässeet yhä välillä kuulivat tätä pärinää pellosta. Pinnapaineet alkoivat jo kiristyä, kunnes viimein tunnin odottelun jälkeen kurppa taas pomppasi lentoon ja alkoi soida kaikkien paikalle saapuneiden noin 50 bongarin riemuksi. Pikkuhiljaa väkeä alkoi saapua paikalle siihen malliin, että päätimme itse lähteä kotimatkalle. Olimme todella tyytyväisiä, kun olimme saaneet olla osana tällaisen valtaisan tajunnanköyrijän löytymistä. Mielestämme olimme toimineet aivan kuten pitikin, kun tiedotusta ei ollut alkanut kuulua ja takuulla edesauttaneet tiedotuksen lopullista saapumista ja linnun lopullista määrittämistä äänityksenkin muodossa. Siksipä oli melkoinen yllätys, minkälaista palautetta muutamilta arvostamiltammekin lintuharrastajilta jälkikäteen saimme! Onneksi kuitenkin nämä soraäänet jäivät lopulta vähemmistöksi, kun tosiasiat alkoivat tulla ilmi ja lopulta kiitosta tuli enemmän kuin haukkuja.

Vaihteeksi kotiseudulla

17.6. väsyneenä bongasin Hannan Siikalahdelta löytämät kaksi mustatiiraa ja kävin äänittämässä pyörärallissa löytämiämme pohjantikkoja. Iltapäivällä pääsin vielä paikkaamaan vuodaripuutteen, kun Pirhosen Jarmo löysi Rautjärven Purnujärveltä paikallisen kattohaikaran.

18.6. Siikalahdelta löytyi naaras punajalkahaukka sopivasti työpäivänä päätyttyä ja 19.6. kävimme Tiaisen Anniinan kanssa rengastamassa pohjantikkapoikueemme. 4 potraa poikasta oli sulloutuneena pesään, josta ne jo seuraavana päivänä lähtivätkin maailmalle.

19.6. kiertelin taas yöretkellä mutta mitään mullistavaa ei tullut vastaan. 20.6. kävimme Uukuniemellä rengastamaan Anniinan löytämän viirupöllön poikasen. Kolmesta hetken äännelleestä poikasesta emme kuitenkaan löytäneet kuin yhden, joka istui ohkaisen pihlajan latvassa. Muut varmaankin olivat korkeammalla mäntyjen latvustoissa turvassa. Kiertelimme vielä yölaulajien perässä muutaman tunnin ja parhaina havaintoina bongasimme Johanneksen aiemmin löytämän pikkusiepon Rautalahdelta ja löysimme varoittelevan viirupöllömamman Syvälahdelta.

21.6. opastelimme aamun brittiryhmää ja onneksemme vielä yksi pohjantikan maastopoikanen löytyi. Kuukkelit olivat oikein seurallisia ja pyitä löytyi pari poikueellista. Myös isokäpylintuparvi ja pikkulepinkäinen löydettiin. Siikalahden punajalkahaukka oli sopivasti tarjolla ajaessamme ohitse, joten pikainen pysähdys lahdella tuotti myös muita mukavia haviksia. Rautjärven lapinpöllöpari tuli hienosti poseeraamaan ja syykin selvisi pian, sillä toinen poikanen löytyi maastosta ja britit pääsivät näkemään lapinpöllönpoikasen rengastuksenkin. Toinen poikanen kökötti yhä tiiviisti pesässä.

Ja taas elis

Hanna jatkoi ryhmän kanssa seuraavan yönkin, mutta minä ajoin illasta Joutsenon Kivisaaren tundrakurmitsan kautta Lappeenrantaan katsomaan telkkarista futismatsia, jonka jälkeen lähdimme Punnosen Pekan kanssa kohti länttä. Suojarinteen Miika napattiin kyytiin Lahdesta ja matka jatkui Lempäälän Ahtialanjärvelle, jossa olimme parahiksi ennen aamuneljää. Ja taas meillä oli tuuria, sillä vain 15 minuutin odottelun jälkeen näimme keltajalkaviklon lyhyesti lennossa upeassa sivuvastaisessa valossa, jolloin pitkät keltaiset jalatkin oikein paistoivat kirkkaasti. Onneksi olimme tankanneet lajin tuntomerkkejä huolella automatkalla, joten kaikki me ehdimme nähdä linnusta muutkin olennaiset tuntomerkit, vaikka se lennähti vain lyhyen hetken jo pahasti ruohottuneen saaren yllä. Seuraavat neljä tuntia odotimme parempaa havaintoa linnusta, mutta enää näimme vain muita kahlaajia: suokukkoja, liroja, pari mustavikloa ja punajalkavikloa sekä suosirrin.

Kahdeksan jälkeen lähdimme paluumatkalle. ”Potu” hyvästeltiin Lahdessa ja me jatkoimme Pekan kanssa Iittiin Mukulanlahdelle, jossa pari rytikerttusta ja luhtakana havaittiin, muttei Pekan toivomia timaleita. Lappeenrannan Askolasta oli sopivasti löytynyt 3 räyskää, joten bongasimme vielä ne ennen kuin jatkoin väsyneenä vielä Joutsenon Kilteisen viiriäisen kautta kotiin.

Kesän viettoa

23.6. saapuivat veljeni perheineen Parikkalaan viikoksi loman viettoon ja pari päivää myöhemmin myös vanhempani, joten päiväni menivät töissä ja illat sukuloidessa ja jalkapalloa katsellessa. Pari kertaa kävimme lyhyesti Pirkan kanssa staijaamassa, mutta havainnot jäivät köyhiksi. Toki heti ensimmäisenä yönä ajoimme Pirkan kanssa Tohmajärvelle pointsaamaan siperiankurppaa. Matkalla näimme viirupöllön ison maastopoikasen sekä kävimme kuuntelemassa lapinpöllön maastopoikasia. Emokin sattui lentämään vierestämme. Niiralassa Siperiankurppa olikin heti aktiivisesti äänessä, mutta yö oli juuri pimeimmillään, joten emme lintua nähneet. Jatkoimme Uudenkylänlammelle äänittämään sieltä löytynyttä ruokosirkkalintua ja pian Sääperille ihmettelemään mullospellolla juoksennelleita heinäkurppia. Ääntelemään ne suostuivat vain pari kertaa vaisusti. Kun aamun olisi pitänyt alkaa valjeta, saapui sankka saderintama ja sotki toiveemme siperiankurpan näkemisestä, kuvaamisesta ja äänittämisestä. Niinpä palasimme suorinta tietä nukkumaan.

26.6. kävimme yöretkellä Pirkan, Rikun sekä tämän pojan Eetun kanssa. Kaikki tavallisimmat yölaulajat havaittiin ja mm. kehrääjiä päästiin näkemään todella hienosti.

Loppukuu meni sairastellessa ja Oulussakin ehdin käydä kääntymässä luokkakokouksessa kavereita moikkaamassa. Lintuhavainnot jäivät todella vähiin. Mutta olipahan ollut taas uskomaton kesäkuu!

Toukokuu 2008

Vauhdikas toukokuu!

Toukokuun alku oli taas räväkkä! Siikalahden patotiellä staiji tuotti jo viikon sisään toisen pikkukiljukotkan sekä mustapyrstökuirin. Muutenkin keväälle uusia lajeja ja muita pikkukivoja näkyi kuten mm. keltavästäräkkejä, jänkäkurppa, 13 pikkukuovia, punajalkaviklo jne. Vartialahdella uiskenteli punasotkaparvessa lapasotkapari ja oikeastaan ensimmäistä kertaa eläissäni näin koiraan niin hyvässä valossa, että pääsin ihmettelemään, kuinka vihreänä pää kiiltääkin!

2.5. synttärilahjaksi Siikalahdelta löytyi ruokosirkkalintu. Onneksi kävin sen heti löydyttyään pointsaamassa, sillä vielä samana yönä se jatkoi muuttoaan.

3.5. oli perinteinen Tornien taisto. Joukkueessamme oli minun ja Hannan lisäksi, Pirhosen Jarmo, Lötjösen Matti, Kuusisalon Ilpo sekä Hännisen Johannes. Päivä meni varsin mukavasti, kun lajeja tihkui pikkuhiljaa ihan loppuun saakka. Toki keli oli ehkä jopa hieman liian hyvä, joten näkyvä muutto oli todella vaisua. Kuitenkin mm. merihanhi, 7 merimetsoa, 2 piekanaa, ampuhaukka, 2 muuttohaukkaa, mustapyrstökuiri, peräti 61 pikkukuovia, 2 mustavarista ja valkoselkätikka nähtiin. Lopputulokseksi saimme 88 lajia, joka oli taas perinteisesti 32. paras torni koko maassa ja kärkikahinoissa sisämaatornien keskinäisessä kisassa. Iltapäivällä kävimme vielä tarkistamassa Rautjärven puolella yhden lapinpöllön pesinnän ja sieltä saimme singahtaa Punnosen Pekan kanssa Pohjanrantaan bongaamaan sieltä löytyneitä kolmea lampivikloa, jotka soidintivat kiivaasti järven pohjukassa.

4.5. Siikalahdella muutti lapinsirri ja Härskiinmutkassa oli tukkasotkaparvessa kaksi paria lapasotkia, mutta muuten oli liian kesäisen kelin takia hyvin hiljaista. Seuraavina päivinä kiertelimme taas pöllön pönttöjä, mutta ikävän tyhjää oli. Nuotiolammella sentään näkyi komea ukkometso ja vuodariksi tulivat käki ja käenpiika.

9.5. kotipihan iltastaiji tuotti 170 mustalinnun parven lisäksi upean pihapinnan, kun niittysuohaukka koiras muutti järven saaria seuraillen järven selän yllä. 10.5. merisorsia näkyi lisää ja Härskiinmutkassa allien ja mustalintujen seassa oli pari pilkkasiipeäkin. Saaren kierros tuotti vuodariksi ainoastaan peltosirkut Akanvaaran Tetrisuolta, lampiviklot olivat yhä Pohjanrannassa, mutta muuten oli hiljaista. Illan pönttökierros tuotti vihdoin pari hautovaa helmipöllöä!

11.5. Siikalahtistaiji oli ihan mukava, kun yhteensä reilut 3700 hanhea muutti. Tervapääsky saapui vuodariksi ja yöretki oli leppoisa, kun jopa 23 luhtakanaa, 9 –huittia, 17 ruokokerttusta, 5 satakieltä ja viirupöllö kuultiin.

Kuun puolivälissä mainittavimpia olivat 2 uuttukyyhkyä Tetrisuolla, mutta muuten aika meni autohuoltojen sekä lätkän MM-kisojen parissa.

Virolahti

16.5. lähdin arktikareissulle Virolahdelle. Matkan varrelta Imatran Immalanjärveltä bongasin liejukanan, näin pari meriharakkaa sekä kuulin ensimmäisen lehtokertun. Joutsenon Konnunsuolla oli hanhiparvessa yhä 5 lyhytnokkahanhea ja Kotasaaressa näkyi 5 pikkutylliä, 3 tylliä ja 12 lapinsirriä. Lappeenrannan Hanhijärvellä pikkulokki- ja kalatiirasekamelskasta löytyi lapintiira.

17.5. ”potun” eli Suojarinteen Miikan autossa nukutun yön jälkeen heräsimme parin tunnin unien jälkeen aamustaijille Virolahden Lakakalliolla. Kuikkalintuja muutti satakunta (lähes kaikki kuikkia), valkoposkihanhia muutti 2500 ja sepelhanhia 860, 12 isosirriä muutti yhdessä 2 kapustarinnan kanssa, mutta muuten oli aika köyhää. Niinpä suuntasimme aamupäivällä Haminan Kirkkojärvelle, josta bongasimme ääntelevän pussitiaisen. Myös pari rytikerttusta lauloi ruovikossa. Iltapäivällä olimme juuri käymässä unten maille, kun saimme hälyn, että 70 valkoposkihanhen parvessa oli havaittu punakaulahanhi Siikasaaresta ja parven oli nähty laskeutuvan jonnekin mereen suunnilleen meidän edustallemme. Harmi vain Lakakalliolta on huono näkyvyys läheisten saarien tuntumaan, mutta kuin ihmeen kaupalla onnistuimme paikantamaan kyseisen parven uimasta keskellä merta. Pian linnut uivat katveeseen, joten ei auttanut kuin odotella, jos ne lähtisivät lentoon? Lähes kahden tunnin odotus palkittiin viimein, kun 75 harmaahanhen parvi tempaisi jo ainakin pari kilometriä uineen valkoposkiparven mukaansa ja onnistuin heti löytää punakaulan parven keskivaiheilta!

18.5. muutto oli edelleen vaisua, toki alleja ja valkoposkihanhia muutti jonkin verran, räyskästä tuli viimein vuodari ja Ala-Pihlajasta bongasimme sateessa langalla nuokkuneen komean koiras punajalkahaukan. Lintulahdella, jossa Hanna oli hollantilaisryhmänsä kanssa majoittuneena, kuulimme ruisrääkän, pari rytikerttusta sekä näimme sinirinnan.

Illalla lähdin ajamaan kohti kotia ja Ylämaan Väkevänjärvellä näin rankkasateessa vielä toista tuhatta valkoposkihanhea ja kymmenkunta sepelhanhea. Uuttukyyhky ja valkoselkätikka kuului.

Taas Siikalahdella

19.5. Siikalahden paras havis oli harmaasorsakoiras. Pikainen Saaren peltokierros ei tuottanut keräkurmitsaa eikä oikein mitään muutakaan. Keltavästäräkkejä oli pelloilla runsaasti. Kävin vielä varmistamassa yhden lapinpöllön pesinnän.

Seuraavat päivät menivät lähinnä huilatessa, mutta 22.5. Siikalahdelta näkyi sentään muuttava suosirri yhdessä 3 lapin-/pikkusirrin kanssa sekä kuului laulava rastaskerttunen.

PPLY-ralli

23.5. lähdin kohti Oulua ja PPLY:n 24 tunnin pinnarallia. Päätin ajaa Kajaanin kautta, koskapa Otanmäen altailla oli edellispäivänä ollut avosetti ja pääsin heti alkumatkasta Pohjasuolta bongaamaan 2 keräkurmitsaa. Otanmäellä ei enää ollut avosettia, mutta 14 mustakurkku-uikkua ja 2 lapasotkaa sentään.

24.5. aamusta kokoontui rallijoukkueemme Oulunsalon Vihiluodon rannassa. Lampilan Petrin kertomana rallimme sujui näin:

Tämä tarina on pääpiirteissään tosi.

Jo perinteinen joukkue eli toista kertaa rallannut Chocolate Moose lähti mukaan hiukan uudistetulla kokoonpanolla: Toni Uusimäen painokasta osuutta tulivat korvaamaan ex-oululainen Janne Aalto Parikkalasta ja samalta suunnalta Ouluun muuttanut Harry Nyström. Jatkuvuutta edustivat Samuli Lehikoinen ja ak.

Jo joukkueemme nimi lähes velvoitti aloittamaan (suklaa-) Hirvinevalta Limingasta. Tarkoituksena oli aloittaa mahdollisimman myöhään, joten raahauduimme paikalle vasta lähempänä kello yhtätoista. Reilun puoli tuntia tapitettumme sopivaa aloituslajia ei tuntunut ilmaantuvan (varpushaukkoja ja vesipääskyä pidettiin liian helppoina ja niinhän ne olisivat olleetkin), joten vuorossa oli niin ikään perinteinen, tällä kertaa housuun asti rypistetty ns. hätäkakka. Singahdimme siis Rantakylään, jossa oli huhujen mukaan mahdollista havaita kevätrallille uusi laji. Kyseistä oliota ei kuitenkaan näkynyt ennen rallin aloitusta pikavisiitillä, eikä myöskään rallin aikana. Saimme kuitenkin hempon aloituslajiksi klo 11.58 ja mm. lullulan ja uuttukyyhkyn. Niin ikään tien varresta pomppasivat lentoon Räpäsorsien ennen aloitusta pohjustamat kaksi peltopyytä, harmittavasti he itse tulivat paikalle minuutin liian myöhään ja laji jäi heiltä lopulta puuttumaan. Samuli ehtikin jo tarjota minulle hätämajoitusta tarvittaessa, mutta sitä ei onneksi tarvittu. Limingan kirkonkylän maisemista haettiin vielä tuskastuttavan hitaasti turkinpulu sekä pikkuvarpunen. Jälkimäisiä tosin oli lopulta useissa paikoissa.

Virkkulassa staiji alkoi mukavasti perniksellä ja pian myös sääksi tuli saalistelemaan lahdelle. Myös hiirihaukka ja ensimmäinen kuudesta sinisuosta näyttäytyi. Siikajoelle suunnatessa tuntui olevan joutilasta aikaa, joten ylimääräinen Sannanlahden pyörähdys lisättiin ohjelmaan. Mainittavin havainto taisi olla hieno tundrakurmitsa.

Edelleen jatkoimme petostaijiteemalla Alhonmäelle, josta liitimme listalle mm. kanahaukan ja hiirihaukan kanssa rundailleen piekanan. Seuraavaksi oli vuorossa Karinkanta, jossa olikin valloillaan jokseenkin älytön huiske. Sopivan tuulensuojaiset pusikot olivat aivan turvoksissa harmaasiepoista ja pajulinnuista. Pelloillakin velloi pikkulintuja, mm. satoja keltaväiskejä ja kymmeniä kivitaskuja. Myös laadukkaampaa lajistoa seuloontui seasta, mm. pensaskerttu, useita sinirintoja ja pikkulepinkäisiä sekä Savilahdelle kävellessä sirittäjäkin. Peltokahlaajien aatelia edustivat puolestaan lennossa käyneet kapustarinta- ja keräkurmitsaparvet. Myös petolintuja heilui seassa, mm. kolme ampuhaukkaa ja muuttohaukka. Itse Savilahti puolestaan pursusi kahlaajia, isoimmat massat olivat katselupaikastamme valitettavasti hiukan kaukana ja hankalassa valossa. Korvikkeena tälle ohitsemme purjehti läheltä ja todella hienossa illan myötävalossa vanha arosuohaukkakoiras saalista (suokukko?) kantaen. Melkeinpä onneksi ei ollut kameraa käsillä, jotta saattoi keskittyä hienon linnun ihailuun. Saaliin kanniskelu viitannee pesintään jossain lähialueella? Myös kaksi valkoposkihanhea nähtiin lennossa Säärennokan suunnalla.

Seuraavaksi poikettiin Munahiedalla, jossa liitettiin lajilistaan useita mereisiä lajeja, parhaana ehkä vaikeaksi ennakoitu alli. Rannan olioista rallin kannalta laadukkain oli mustaviklo. Tauvon kohteista oli vielä jäljellä Säikänlahti, josta napsahti listalle odotettu punasotka ja mukavana bonuksena paikalla kiekui myös palokärki. Matka jatkui Raahen Lapaluotoon, josta katsottuna merellä näytti olevan varsin vilkasta, melanittaparvia puski tuon tuostakin kohti pohjoista. Välillä myös kiinnostavampaa lajistoa, kuten suopöllöjä, viipotti merellä. Helmenä kuitenkin etelästä ilmestyi pintaa pitkin muuttava tunturikihu, kellon käydessä jo yli yhdentoista. Samaan aikaan kihun kanssa löytyi myös muuttava mustakurkku-uikku, ja pian kuultiinkin Jannen suusta lähes ikimuistoinen nuotitus: ”tunturikihu menee nyt tossa mukurun ja suopöllön välissä”! Pas…eikun Aittalahdella ihasteltiin vain pikkulokkien paljoutta, yllättäen mukuruitakaan ei havaittu. Liekö osasyy lajin puuttumiseen monilta? Raahen Kaatopaikalla yritettiin huuhkajaa tovi (myöhemmin toinenkin), mutta ilman menestystä.

Tästä matka jatkui edelleen etelään kohti Hanhikiveä, jonka sisälutakoilta yritettiin rantakanoja ilman tulosta – jollei pistetä luokittelua uusiksi ja pidetä rantakanana Heinikarinlammella kiroillutta riekkoa! Teerelän lenkura poiki ainoastaan jo aiemminkin nähdyn peltopyyn, josta ensimmäiset linnut nuijannut Harry kuitenkin riemastui kuin jakoavain. Olihan kyseessä miehelle peräti prosu! Tässä vaiheessa aikaa oli tärvääntynyt sen verran, että päätimme jättää metsäajelut pois ohjelmasta ja singahdimme suoraan pakkopullaa mutustelemaan eli hoitelemaan viiru- ja lapinpöllön pesiltä. Viiruun tärvääntyi varsin paljon aikaa, mikä on ehdottomasti positiivinen puoli nykyisissä rallisäännöissä – pesien ja samalla pohjustuksen merkitys pienenee. Kyseiset lajit olivat samalla joukkueemme ainoat pesiltä hoidetut.

Tässä vaiheessa alkoi aamu sarastaa ja laululinnut alkoivat olla äänessä viileässä aamussa (yöllä kylmimmillään -3 C). Valon lisääntyessä joukkueeltamme alkoi kuitenkin järjen valo uhkaavasti himmetä. Vähä aivokapasitetti ilmeisesti käytettiin reitin pohdintaan ja lintujen skarppaamiseen. Väliaika käytettiinkin sitten vastaantulleiden jänesten (”Pupu!”) ja hirvien (”MuusMuus!”) kommentointiin. Nisäkkäistä löytyi myös kiinnostavia määrityshaasteita: lentohabitus havaittiin käyttökelpoiseksi maastomääritysperusteeksi aina hankalassa lajiparissa kurki vs. mäyrä ja liitettiinpä nisäkäslajilistaan myös harvemmin käytetty nimike kettu/lehmä.

Matkalla Tauvon alueelle poikkesimme toistamiseen Karjalaan, jossa Harry oli viikonloppuna kuullut laulavan peukaloisen. Eipä peukku kuitenkaan laulellut, mutta sen korvasivat mainiosti mustapääkerttu ja parvi kirjosiipikäpylintuja. Itäistä ja eteläistä lajistoa siis, kuten Karjalalta on lupa odottaakin. Merikylä ilahdutti mukavasti pyyllä ja ennenkaikkea päällekäyvän hullulla metsolla. Tauvon kalasataman liepeillä pikkutikka riemastutti rummutuksellaan. Aamumuutto merellä vaikutti sen verran vaisulta, että pakollisen kuikan kuitattuamme priorisoimme laululinnut meriylläreihin nähden. Säärenperän venevalkamasta ei irronnut uutuuksia, mutta Kivikasan pelloilla kajahti rallissa aina yhtä ilahduttava fasaanin kiekaisu. Varjakkaan päin ajellessa tien varren pikkupellolta lähti lentoon kaksi nuoremman sorttista merikotkaa, niinpä oikeastaan ainoa petolintupuutteemme oli historiaa. Laululintumekka Varjakka ei ehkä enää aamuseiskalta ollut parhaassa iskussaan, mutta kaksi tiltalttia kuitenkin kuului ja kolme pohjantikkaa näkyi.

Tässä vaiheessa aikaa oli jo tuhraantunut hurjasti, mutta päätimme kuitenkin pitää suunnitelmasta kiinni ja ajaa Letontien kautta. Se tuottikin auton ikkunasta napatun käenpiian huudon. Oulunsalossa kävimme vielä Akionlahdella, koska harmaasorsa oli meitä onnistunut välttelemään. Eipä onnistunut enää. Mustaniemestä ei löytynyt viikon takaisia kanadanhanhea ja pyrstötiaista, mutta punakuiri kuitenkin liittyi listalle, samoin kuin auton viereen ilmaantuneet isokäpylinnut. Sitten kovalla kiireellä Ouluun, jossa jouduimme tekemään rankkaa priorisointia, projekteja oli enemmän kuin aikaa. Samuli jätettiin Pyykkärin rantaan hakemaan meille selkälokkia, samalla kun muut säntäsivät hakemaan kuusitiaista. Viimeksimainitun lajin haeskelun keskeytti Samulin, ”staijaavan ajokoiran”, ponnekas vaatimus tulla kuittaamaan selkälokki – ja isolokki! Ja toden totta, lajit hoituivat ja selkälokki vielä tyylikkäästi tuhkaselästä. Näin saimme peruslajit (120) täyteen. Hietasaareen ehdittiin vielä, ja Pitkänmöljän päästä lietteiltä löytyi piipertämästä ainakin yksi pikkusirri. Nokkavarpunen ja tikli olivat vielä mielessä, mutta siellä ne vain pysyivät, niinpä saldoksi kirjattiin 163.

Lajimäärämme riitti lopulta yllättävän selkeään voittoon. Toki osasimme odottaa menestyvämme nähtyämme mm. kaikki peruslajit, 6 lajia kanalintuja, 5 lajia tikkoja sekä 14 lajia päiväpetoja. Helpoimmat puutteetkaan eivät olleet lopulta kovin pahoja: töyhtötiainen (7/15 joukkuetta havaitsi), metsähanhi (5/15) ja peukaloinen (5/15). Toki skarppaamisen varaa on aina: hiukan tiukempi kuri ajankäytössä aamulla olisi antanut enemmän aikaa Oulun lajien hoiteluun. Ennätyksen rikkomiseen ei meillä tänä vuonna rahkeita ollut, se olisi vaatinut ainakin enemmän pöllöjä ja bongattavia rareja. Toisaalta hoidot syövät aina aikaa muulta retkeilyltä. Reittimme oli suunniteltu lähes täysin spontaaniretkeilyn ehdoin. Vähät pohjustuksemme eivät juurikaan pitäneet, mutta toivat mukavia yllätyslajeja. Kilometrejä kertyi 490, mikä on vähemmän kuin yleensä. Siinäkin olisi kyllä pudottamisen varaa.

Vielä loppuun pitää todeta, että Lonkkavolovojen 137 lajia polkupyörällä liikkuen oli kyllä ilman muuta rallin kovin suoritus. Ensi vuonna SE:n (141) kimppuun?

Loppukuu

Rallin purun jälkeen minulla oli vielä reissun rankin osuus edessä, sillä seuraavana aamuna minun pitäisi olla töissä. Päätin kuitenkin vielä bongata Oulusta rantakurvin vuodariksi ennen kuin lähdin pitkälle kotimatkalle. Ainoan stoppini tein Piippolan Kortteisella, jossa nauru- pikkulokkimassasta ei löytynyt mustatiiroja, mutta 6 vesipääskyä sentään. Kotiin pääsin jo ihmisten aikaan noin iltakymmeneltä aivan rättiväsyneenä.

26.5. työpäivän jälkeen suuntasimme Hannan ja äänitysreissulle tulleen Linjaman Teron kanssa rengastamaan pöllönpoikia. Ensimmäinen viirupöllörengastus sujui mukavasti, mutta toinen jo edellisvuodelta tuttu mamma yllätti syöksymällä pari kertaa päähäni oikein tosissaan. Kuuntele Teron äänittämä tilanne. Onneksi varusteet olivat kunnossa, sillä sängynpatjalla päällystetty visiirillinen palomiehenkypärä ei ole vain tyhmännäköinen vaan myös turvallinen niin sen pitäjälle kuin pöllöllekin. Toinen helmipöllöpesuekin oli jo rengastusikäinen mutta yllätykseksemme toisessa pesässä emo vielä hautoi neljää munaansa!

28.5. Hanna suuntasi Georgiaan opastamaan viikoksi Kontiki-toursin retkeä Kazbegiin ja Chachunaan, mutta me kiertelimme Teron kanssa luhtakanoja, -huitteja, viitakerttusia ym. äänitellen aina Saaren lintulutakoille asti, mutta parhaita haviksia olivat Siikalahden viitasirkkalintu, viirupöllö ja rastakerttunen sekä valkoselkätikka.

29.5. ennen EKLY:n hallituksen kokousta piipahdin Ruokolahden Laurinniemessä, jossa oli pari meriharakkaa, Joutsenon Korvenkylän altailla oli vesipääsky, Kotasaaressa 3 jänkäsirriäistä sekä Konnunsuolla, jossa suopöllö ja sinisuohaukkanaaras nahistelivat keskenään. Illalla vielä tarkistin Rautjärvellä lapinpöllön pesimätilanteen ja mamma näytti yhä hautovan kehrääjän suristessa taustalla. 30.5. Savonlinnan kauppareissulla pointsasin pähkinähakkiparin Punkaharjun Lustosta.

Kuun viimeisenä kiertelimme alkuun Oreniuksen Harrin kanssa yölaulajien perässä ja luhtahuitteja ja -kanoja sekä viitakerttusia ja ruisrääkkiä kuului mukavasti ja pari kehrääjää ja kuhankeittäjää havaittiin myös. Viirupöllö nähtiin spondesti ja lapinpöllö bongattiin. Aamulla jatkoin vielä itsekseni ja Niemennurkasta löysin laulavan idänuunilinnun. Jatkoin vielä metsäretkelle, jonka tuloksia olivat pyy, pikkukäpylintuja, tiltaltti, useita peukaloisia sekä vasta liikenteeseen lähtenyt valkoselkätikkanuorukainen.

Huhtikuu 2008

Huikea huhtikuu!

Vielä huhtikuun ensimmäisenä päivänä olin Parikkalassa, joten perinteiset Siikalahti, Lemmikonsalmi ja Särkisalmi tulivat kierrettyä. Pari kanadanhanhea, kourallinen hiirihaukkoja, piekana, jo 50 töyhtöhyyppää, hemppo, 37 pulmusta ym. muutti ja sulilta löytyi telkkiä, isokoskeloita, sinisorsia ja harmaalokkeja. Harmaapäätikka kuikutti Argusjärvellä ja Kirjolassa pyöri pieni pyrstötiaisparvi.

2.4. työpäivän jälkeen suuntasin kohti etelää, jossa Hanna jo olikin. Matkalla pysähtelin pari kertaa havaiten Lappeenrannassa selkälokin ja kulorastaan ja Sipoossa sinisuohaukan. Koskapa Hanna oli vielä Helsinkiin päästyäni kiinni museon töissä, päätin kurvata Viikkiin. Nummelinin Jarin kanssa jutustelun ohessa havaitsimme mm. 15 harmaahaikaraa, pikkutikan ja tavallisia sorsia, kuitenkin takatalvi oli iskenyt eteläänkin niin rajusti, etten saanut yhtään vuodaria!

3.4. lähdimme pitkästä aikaa kunnon reissuun – Kuwaitiin! Yhdessä Linjaman Teron, Kilpimaan Jannen, Kuhnon Petrin ja Toivasen Teron kanssa tehdystä reissusta, jonka onnistumisesta suuri kiitos kuuluu Kuwaitissa asuvalle Fågelin Pekalle, lue lisää: Kuwait 4.-12.4. (mm. arabianmerimetso, arabianaavikkokiuruja, arovarpushaukka, aasiankiuruja, mainoja, bulbuleita, ohjasnoki- ja arabiantiiroja – jopa 20 WP-pinnaa!)

13.4. palattuamme Suomeen, lähdimme lähes välittömästi kotia kohti. Ainoan pysähdyksen teimme Joutsenon Konnunsuolla, jossa bongasimme komean arosuohaukan. Kevät oli edennyt, muttei kovinkaan paljon, mutta silti muuttohaukan ja pikkujoutsenen lisäksi vuodariksi tuli monia muitakin lajeja.

14.4. pikaretki Siikalahdelle ei tuottanut juuri muuta kuin ruskosuohaukkoja ja varsin hiljaista oli seuraavinakin päivinä. 16.4. sulilta löytyi jo toistasataa telkkää, jokunen silkkiuikku sekä jo runsaasti nauru- ja kalalokkeja. Kävin myös tarkastamassa edellisvuonna asuttuna olleen viirupöllön pöntön, jossa mamma oli taas hautomassa. Siikalahtikäynti tuotti metsäviklon.

17.4. Siikalahden vuodarilaji oli aikainen kaakkuri, myös komea muuttohaukka muutti ylitseni ja nokikanoja oli jo 170 jo varsin suuressa sulassa. Seuraavan päivän saapuja oli valkoviklo.

19.4. oli EKLY:n yhteishavainnointipäivä, jolloin staijasimme Hännisen Johanneksen kanssa Siikalahdella klo 5-13.00. Muutto oli vaisua, mutta parempia haviksia pikkujoutsen, heinätavipari, tuhkaselkälokki, 369m sepelkyyhkyä, rautiainen, yli 300 rastasta, parituhatta peippoa ja tuhatkunta PL:ää. Iltapäivän pikainen Saaren kierros tuotti jo satoja metsähanhia ja joitakin tundrahanhia ja kanadanhanhia, harmaasorsakoiraan sekä aikaisen lapasotkanaaraan.

Siikalahtipinnoja

20.4. staijasimme tornilla Hannan ja Punnosen Pekan kanssa ja vihdoin paukahti – eteemme laskeutui kaunis koiras kuningaskalastaja! Lintu pyöri hetken tornin edustalla, kunnes lensi kauemmas tornin länsipuolelle, jonne pian katosi. Kävimme myös rengastamassa toisen löytyneen hautovan viirupöllönaaraan. Oli upea fiilis pidellä naaraspöllöä sylissä koiraan huhuillessa taustalla soidinhuutoa! Käytyämme juhlatunnelmissa syömässä, palasimme vielä Pekan kanssa patotielle staijaamaan ja pian päivän toinen Siikalahtipinna oli tosi, kun ylitsemme muutti 2kv naaras arosuohaukka!

22.4. näkyivät ensimmäiset valkoposkihanhet ja seuraavana päivänä samaisesta Siikalahden hanhiparvessa löytyi lyhytnokkahanhikin. Muita vuodareita olivat lapasorsa, mustakurkku-uikku, härkälintu, punajalkaviklo, peukaloinen sekä kivitasku. 24.4. näkyi jo lirokin ja seuraavan yön yöretki tuotti 5 luhtakanaa sekä aikaisen luhtahuitin.

25.4. kiertelimme Pekan kanssa Saarella havaiten mm. pari lyhytnokkahanhea, ja vaikka lintuja oli jo varsin mukavasti, ei mitään muuta parempaa löytynyt. Iltapäivällä Lahdenkylässä pellolla tepasteli mustavaris. 26.4. suuntasimme vaihteeksi Rautjärven suuntaan, jossa oli vielä köyhempää, joten iltapäivän aikana kiersimme kaikki alueen pöllönpöntöt, joista ei valitettavasti löytynyt asukkaita. Vuodarit olivat odotettuja: metsäkirvinen, rantasipi ja tiltaltti. Illalla sorruimme bongaamaan pari mustapyrstökuiria Pohjanrannasta, jossa valkovikloparvessa oli myös punajalkaviklo. Paluumatkalla sulilta löytyi vielä jokunen mustalintu, useita tukkakoskeloita, kuikkia, yli sata silkkiuikkua, kalatiira ja Huotikkalanpellolla oli pari suokukkoa. Yöretki tuotti vielä sarvipöllön sekä luhtakanoja ja -huitin.

27.4. staijasimme taas tornissa Hanna ja Pekan kanssa ja taas oli hyvä päivä! Pikkulokkeja oli saapunut jo 50, mustakurkku-uikkuja 14, ensimmäiset haarapääskyt nähtiin, 2 merikotkaa muutti ja konzan hälyttämä kiljukotkalaji löytyi kuin löytyikin hiljalleen valumasta meitä kohti. Lintu valui hitaasti varsin kaukaa länsipuolelta ohitsemme, muttei onneksi liian kaukaa, joten onnistuimme määrittämään helposti linnun pikkukiljukotkaksi! Lintu nähtiin myös patotieltä monen ornin voimin.

28.4. potu eli Suojarinteen Miika saapui tikkakartoituksiin ja työpäivän jälkeen päätimme lähteä bongausreissulle Pohjois-Karjalaan. Ajoimme suoraan Liperiin pointsaamaan palsasirriä, joka löytyikin helposti. Yllätykseksemme Ahonkylän pellot olivat muutenkin täynnä lintuja ja havaitsimme lopulta noin 150 valkovikloa, 8 liroa, pari suokukkoa, mustaviklon, mustapyrstökuirin, pari lyhytnokkahanhea, pikkujoutsenen ja suopöllön. Vielä ennen kuin ilta alkoi hämärtää, jatkoimme Kontiolahden Pitkärantaan, jossa jalohaikara avoimesti hiipparoi suon reunalla. Mukavia haviksia olivat myös 106 silkkiuikkua, 48 mustalintua, 2 allia, 14 pikkukuovia, 22 kuikkaa jne.

29.4. rysähti taas, kun jouduin kahvitauolla poistumaan 15 minuutiksi työpaikalta, kun Esko Veijalainen ja konza ilmoittivat Siikalahden patotien ylle saapuvasta mustahaikarasta! Muutamassa minuutissa olin paikalla ja onnekseni lintu oli jäänyt kaartelemaan suoraan patotien päälle! Ehdin katsoa lintua muutaman minuutin, kunnes se nousi niin korkealle, että se katosi pilviin. Pian olinkin taas töissä, jossa oli kauniin hellesään takia todella hiljaista. Iltapäivä staiji tuotti vihdoin odotetun huhtikuupinnan, kun 3 törmäpääskyä pyöri lahdella. Yllättävä havainto oli myös lahden yllä lennellyt jänkäkurppa ja vuodariksi ohitsemme lensi pari keltavästäräkkiä.

30.4. vuodarit olivat pajulintu ja kirjosieppo. Huhtikuun pinnakisan loppurutistus ei tuottanut uusia lajeja, mutta lahdella kuului 10 kaulushaikaraa, 10 luhtakanaa sekä 2 luhtahuittia.

Maaliskuu 2008

Maaliskuu – Kevät tulee ja taas talvi

Maaliskuu alkoi heti varpuspöllöllä Sammallammella. Lintu oli istunut koko aamun saman puun latvassa ja ainakin kolme eri lintuharrastajaporukkaa havaitsi sen täysin spondesti.

2.3. teimme Hannan kanssa talvilintulaskennan, jonka varrelta löysimme jopa kuusi valkoselkätikkaa. Runsain laji oli urpiainen 87 yksilöllä, joista kylläkin lähes kaikki olivat yhdessä parvessa. Muuten laskenta oli varsin mitäänsanomaton, pari tikliä sentään lauloi kylällä jo täyttä päätä.

5.3. ajaessani Lappeenrantaan EKLY:n kokoukseen Vuoksella oli jo 40 harmaalokkia, joten ensimmäiset muuttolinnut olivat palanneet. 8.3. työpäivän jälkeen tikkaäänitysreissulla havaitsin hiirihaukan ja laulujoutsenen ja Tyrjänmäellä näkyi harmaapäätikka.

10.3. Kanavalammella oli jo 12 paikallista joutsenta ja seuraavana päivänä 11.3. oli jo oikein keväistä, sillä patotien ylitti töyhtöhyyppä ja kiuru! Kevät oli saapunut! Vaikka pellot olivat vielä lumisia, niin seuraavana päivänä hyyppiä näkyi muutama lisää. Parikkalan ensimmäinen telkkäpari, muutama harmaalokki, mustarastas, mustavaris sekä pulmunen saapuivat myös ja taas näkyi hiirihaukka ja viimein vuoden ensimmäiset tilhet.

14.3. kävimme bongaamassa Tarvaslammella huudelleen pöllön, joka osoittautui huuhkajaksi. Tämä huuteli pihapuussa niin innokkaasti, että pääsin lähes suoraan sen alapuolelle äänittämään! Kävimme vielä Melkoniemen suunnalla pikaisesti, jossa kuulimme helmipöllön sekä lehtopöllöparin.

15.3. lähdimme Anniina Tiaisen kanssa edustamaan EKLY:ä BirdLifen edustajiston kokoukseen Kiljavalle. Päätimme matkan varrella pistäytyä Lahdessa Asemantauksessa bongaamassa töyhtökiurun. Lintu löytyikin lumiselta aukealta täsmälleen samasta paikasta, mistä se oli edellispäivänä ilmoitettu. Viikonloppu oli leppoisa ja kun ensimmäinen kunnon takatalvikin saapui, ei ollut edes paineita maastoon.

16.3. paluumatkalla näimme vielä kaikki Vuoksen talvehtijat (uivelot, kanadanhanhet, tukkasotkat, tukkakoskelon sekä joutsenet) sekä tietysti harmaalokkeja, joiden seassa oli myös vanha merilokki.

17.3. Siikalahdella näkyi työpäivän jälkeen vanha merikotka ja 19.3. kotipihan koivussa istuskeli kolme mustavarista.

Kirkkonummelle

20.3. työpäivän jälkeen lähdin ajamaan kohti Kirkkonummea, jonne Hanna oli jo pari päivää aiemmin ”muuttanut”, sillä Hanna sai reilun kuukauden pestin Eläinmuseolta, jossa hän maalailee dioraamojen taustoja. Matkan varrella pyähdyin pikaisesti Vuoksella ja pointsasin viimein Lappeenrannan Toikasuon vuorihempot vuodariksi. Pääsiäisreissun odotuksen olivat korkealla, sillä olihan kevät ennätysaikaisessa.

Mutta kuinka kävikään? Tietysti juuri Pääsiäisenä alkoi todellinen takatalvi! Yöpakkaset olivat noin 20 asteessa etelässäkin! 21.3. retkisää oli kuitenkin vielä mainio ja suuntasimmekin heti aamusta Porkkalan kärkeen. Kärjessä oli kuitenkin vaisua: ainoat muuttavat linnut olivat 2 harmaahaikaraa. Vuodareita tuli kuitenkin mukavasti: alleja oli n.500, haahkoja n.300, kyhmyjoutsenia 20 ja ylistemme lensi äännellen isokäpylintu. Jatkoimme pian Saltfjärdenin tornille, jossa tervetuliaisiksi pari viiksitimalia lenteli tornin edustalla äännellen ja pian huippuaikainen kaulushaikara aloitti varovaisen pulloon puhaltelunsa. Muutamia uuttukyyhkyjä, kottaraisia, hemppoja ja pajusirkkuja, 57 kanadanhanhea, harmaahaikara, pari kanahaukkaa, merikotka, 20 hyyppää, 10 hiirihaukkaa sekä kulorastas nähtiin myös. Mattbyn pelloilla näkyi pari meri- ja 4 metsähanhea kanukkiparvessa, Helsingin Lauttasaaressa näkyi vain koiras haapana ja Espoon Nuottalahdella 90 tukkasotkan seassa kellui 4 koiras punasotkaa.

22.3. olimme suunnitelleet Hangon retkeä ja lähdimmekin ani varhain ajamaan etelää kohti. Yö oli jo ollut kylmä, mutta silti Inkoossa alkanut lumisade yllätti! Lunta tuli aivan järkyttävän sankasti! Niinpä muutimme suunnitelmiamme ja jäimme ainakin alkuun Karjaalle kiertelemään peltoja ja odottelemaan, josko lumisade hellittäisi. Kvarbackasta bongasimme pari pikkujoutsenta ja laskimme pelloilta 55 metsä- ja 37 kanadanhanhea. Lappträsketillä linnut olivat pitäneet järvessä kolmea sulaa auki ja niihin oli ahtautunut 146 kyhmy- ja 110 laulujoutsenta, 72 kanadanhanhea, 62 sinisorsaa, 29 tukkasotkaa, 18 telkkää ja 16 nokikanaa. Lumisade oli kuitenkin tässä vaiheessa jo niin sakeaa, että retkeilystä ei enää tullut mitään! Niinpä suuntasimme tutustumaan Raaseporin linnoitukseen sekä Mustion kanavan varteen. Kävimmepä huonon ajokelin takia ojassakin, ko. pätkällä yli puolet näkemistämme autoista oli ojassa! Soitot Hankoon sekä Kirkkonummelle paljastivat, että Hangossa oli aivan yhtä kurja keli ja Kirkkonummella paistoi aurinko! Niinpä kurvasimme Inkoon Galleria Karaijan lintumaalausnäyttelyn kautta Kirkkonummelle. Saltilla kaikki paikat olivat jäässä, mutta Mattbyn hanhet olivat sinnikkäästi paikalla. Järsön pelloilla oli sinnikkäästi tylli yhä paikalla hyyppäparven kera, muutama mustavaris, mukava 50 uuttukyyhkyn parvi ja sepelkyyhkykin soidinsi pellon takana.

23.3. aamu oli todella kylmä ja Kirkkonummellekin oli satanut paksu lumikerros. Hanna painui töihin museolle ja minä suuntasin Espooseen retkelle kaverini Risto Nevanlinnan kanssa, jonka kanssa olimme retkeilleet yhdessä viimeksi Espoossa asuessani eli parikymmentä vuotta sitten! Suvisaaristosta löysimme pari tukkasotkaparvea, satakunta allia ym. ja Kasavuorelta näimme 6 uiveloa, pari harmaahaikaraa sekä jo koloniaansa saapuneita merimetsoja. Muuten oli kovin talvista, mutta päivä meni todella mukavasti rupatellessakin! Iltapäivällä hain Hannan töistä ja bongasimme pari tuntia aiemmin Merisatamasta löytyneen pikku-uikun. Retkeilimme vielä lyhyesti Kirkkonummella, mutta kaikki paikat olivat aivan jäässä, joten suurin osa linnuista oli lähtenyt kohti etelää, esim. ainoatakaan hyyppä ei enää löytynyt. Järsössä sentään näkyi 6 sepelkyyhkyn parvi.

24.3. ajoin aamusta Saltille staijaamaan vielä puuttumaan jäänyttä maakotkaa. Merikotkia näkyi 4 ja viimein nuori maakotkakin nousi kaartelemaan komeasti taivaalle. Kohta kaulushaikarakin aloitti puhaltelun ja jopa 50 pajusirkun parvi pyörähti päälläni. Seuraavaksi pointasin Hilan suunnilta kangaskiuru vuodareihin ja sitten aloitin kotimatkan. Päätin ajaa Kotkan ja Haminan kautta ja Etukylän mustakaularastas löytyi heti paikalle päästyäni. Katariinan morsiosorsa poseerasi komeasti rannalla auringon paisteessa ja Haminan puolella pääsin kuvaamaan paikalla jo pitempää viihtynyttä lapinpöllöä. Paikalla oli useita luontokuvaajia, jotka eivät ilmeisesti olleet kuulleet Pöyhösen Mikon fiksuista ohjeista, kuinka paikalla tulisi toimia. Nämä piirittivät pöllöä vain muutaman metrin etäisyydellä – yritä siinä sitten saalistaa myyriä, kun puheliaat kuvaajat pyörivät ympärillä! Kuvailun (huom. digiscouppausta yli 30 metrin etäisyydeltä pöllöstä) ohessa kuulin paikalla nakkelin sekä valkoselkätikan ja pari peippoakin lauloi jo keväisesti. Lupinlahden käynti ei vuodareita tuottanut, mutta nokikanoja, uivelo, merihanhia ja tukkasotkia kuitenkin. Keskusta tienoilla näin vielä räkättirastaan ja pienen ajon jälkeen tuulihaukan. Etelä-Karjalaan oli saapunut talvi ja 25.3. alkoi sellainen lumipyry, että seuraavana päivänä jäin autolla kiinni jopa terkkarin parkkipaikalla! Retkeilyn saattoi siis unohtaa!

Erämaaralli

29.3. oli perinteinen Erämaaralli, johon Hannakin saapui osallistumaan. Lohkomme oli Rautjärvellä Venäjän rajan pinnassa. Ralli alkoi klo 02.30 mutta kylmä yö ilmeisesti piti pöllöt hiljaisina. Niinpä saimme ensimmäisen lajimme vasta viiden aikaan, kun pyy lensi ylitsemme. Kohta kuulimme pari varpuspöllöä ja sitten alkoikin pistelajien metsästys oikein kunnolla, sillä tikat ja muut erämaalinnut tuottivat paremmin pisteitä kuin muut lajit, paras pinnalaji oli valkoselkätikka, joten me päätimme pysähdellä lähinnä vain valkoselkätikkabiotoopeissa. Harmaapäätikka oli kuitenkin päivän laji, sillä kuulimme niitä lyhyen ajan sisään jopa 7 lintua! Eivätkä valkoselkätikatkaan pettäneet, sillä löysimme kaksi pariutunutta paria. Ja päivän parhaana havaintona myös upean lapinpöllön! Muita mukavia haviksia olivat yhteensä 5 pyytä, 3 kanahaukkaa, 2 koskikaraa, palokärki, 2 teertä, 5 isolepinkäistä, 12 hiirihaukkaa ja 6 pulmusta. Tiaisiin ja muihin vähän pisteitä tuoviin metsälintuihin emme keskittyneet lainkaan, mutta lähinnä hapäti- ja vastipisteet nostivat meidät lopulta rallituloksissa yhdeksän omissa lohkoissaan pyörineen joukkueen kisassa toiseksi. Illana vietto Junkkarikämpällä oli taas erittäin mukava, joten kiitokset taas kerran upeasta kisaviikonlopusta Valosen Jussille ja Konzalle!

30.3. Särkisalmella näkyi kanadanhanhi, Lemmikonsalmella telkkäparin lisäksi isokoskelo ja Rautalahdella 15 minuutissa kahdessa parvessa muuttaneet 92 pulmusta. Uutta kevättä enteillen myös jokunen hyyppä oli Siikalahdella.

Kuun viimeisenä päivänä oli jo 10 astetta lämmintä ja aurinko paistoi, joten lumi suli kohisemalla! Ruokatunnilla Siikalahdella ylitseni muutti västäräkki, kiuru sekä kahden sepel- ja yhden uuttukyyhkyn parvi. Töyhtöhyyppiä näkyi muutama kymmentä. Töiden jälkeen hyyppiä näkyi vielä enemmän ja sepelkyyhkyjä kymmenkunta sekä tuulihaukka ja naurulokki.

Kevät oli siis vihdoin tulossa! Me kuitenkin lähdemme hieman kesäisempiin maisemiin heti huhtikuun alussa eli Kuwaitiin, siitä lisää myöhemmin…

Helmikuu 2008

Helmikuukin on lauha

1.2. työn jälkeen singahdin heti hoitamaan helmikuupinnoja. Imatran Vuokselta löytyi pinnaksi kanadanhanhet ja kuikka sekä lisäksi muutkin talvehtijat: laulujoutsenet, tukkasotka, uivelot ja tukkakoskelo. Vielä näidenkin lisäksi lyhyellä käynnillä näkyi 3 harmaalokkia, kanahaukka sekä merimetsoja. Lappeenrannan Tuohimäen tuulihaukka oli kovasta tuulesta huolimatta yhä tutulla langalla, mutta Toikansuolta ei löytynyt urpiaisparvesta muuta kuin 5 tundraurpiaista.

Illaksi jatkoin aivan hirveässä lumisateessa ja tuulessa Kotkaan Keskitalon Markuksen vieraaksi, kun seuraavaksi illaksi olisi kuitenkin pitänyt ajella Haminaan kaukalopallopeliin. Niinpä retkeilimme seuraavan päivän Markuksen kanssa Kotkassa. Lunta ei ollut lainkaan ja meri oli täysin sula. Harmi kyllä taivaalta tuli vettä lähes vaakasuoraan, joten retkikeli ei ollut kovinkaan hyvä. Silti meri- ja kalalokkeja, pikkutikka, merimetso sekä bongaukset Sapokan morsiosorsa sekä Sunilanlahden punasotka löytyivät helposti. Sen sijaan Mussalon Etukylän mustakaularastas löytyi vasta kolmannella yrityksellä, mutta sitten se olikin näytillä oikein komeasti. Vielä merikotka kurvaili taivaalla rastaspaikan yllä, ennen kuin jatkoin kohti Haminaa.

Pelin jälkeen ajelin illaksi Lappeenrantaan Punnosen Pekalle, jonka kanssa kiertelimme Pekan ja Kiljusen Jarin kanssa edelleen surkeassa kelissä seuraavan päivän. Tykissä näkyi tikli vuodariksi, Toikansuo ei tuottanut vieläkään talvikisapinnoja, Ihalaisessa näkyi peippoja muttei järriä ja Luukkaansalmella ei näkynyt kuin lumisadetta. Vuokselle jatkoimme kelin vain huonontuessa, mutta kaikki aiemminkin paikalla olleet linnut löytyivät.

5.2. ajelin Savonlinnaan yhdistetylle kauppa- ja bongausreissulle, jouhisorsa pääsi kuukausiässien harvaan joukkoon.

7.2. olin taas illalla etelässä, jossa lehtopöllö pulisi Lappeenrannan Hanhijärvellä ja Joutsenon Pieni-Läykässä huusi kaksi sarvipöllöä, joita äänittelin sormet jäässä. 8.2. pöllöretki tuotti viirupöllön Kullinsuolta.

9.2. suuntasimme Caireniuksen Sampsan kanssa Savitaipaleelle hoitamaan Tainasuolta piekanaa talvipinnaksi. Lintu löytyi helposti ja samalla peltoaukealla oli myös isolepinkäinen. Jatkoimme retkeilyä Lemin suuntaan ja Urolanlahdella ylitsemme muutti tikli. Pian olimme taas Toikasuolla, jossa näkyivät vanhat tutut tavi ja mustavaris. Joutsenon Kukkuroinmäelle kiiruhdimme Pirhosen Jarmon löytämää metsoa bongaamaan ja onneksi ehdimme paikalle ajoissa. Konnunsuon ympäristössä näimme vielä pari isolepinkäistä.

10.2. Imatran Linnansuon nokkavarpunen viimein suostui näyttäytymään ja taas Vuoksella näkyivät kaikki siellä talvehtivat vesilinnut helposti. Harmaalokkeja näkyi nyt kuusi yksilöä ja illalla vielä kävimme varmistamassa, että viirupöllöt olivat taas pesimäreviirillään.

14.2. työpäivän jälkeen kävin Siikalahdella pikakäynnillä, joka olikin yllättäen tuloksekas: patotiellä oli räkättirastas ja pohjoispään yllä lenteli komea vanha merikotka, vanha tuttu varmaankin? Pikakäynnillä näkyi yhteensä seitsemän lintulajia, mutta laatu oli varsin hyvää, kun vielä valkoselkätikkakin näkyi.

16.2.Siikalahdella näkyi pari pikkutikkaa, useampikin valkoselkätikka ja 14 teertä. 17.2. vedimme Tiaisen Anniinan kanssa aamusta lintukävelyn Vuoksella. Keli oli hirveä, mutta mukavasti 17 lintulajia nähtiin hieman reilussa tunnissa ja olipa mukana mm. tukkakoskelo, -sotka, uivelot ja merimetso. Päivän olin taas Lappeenrannassa ja vaikka keli oli yhä surkea, oli retkeily mukavaa, kun oli retkiseuraa! Kiljusen Jarin kanssa näimme Luukkaansalmella harmaahaikaran, Toikasuolla räkättirastaan ja laulavan isolepinkäisen ja Ihalaisissa peipon. 21.2. iltapöllöretki tuotti tuulisesta kelistä huolimatta etsimämme eli varpuspöllön Jalaslammelta.

23.2. hiihtelimme Parikkalan metsissä ”jassin” kanssa ja kuukkeleita käytiin tietysti moikkaamassa. Komeasti soidintanut kanahaukka nähtiin myös. Iltapäivällä keli meni pilviseksi, joten kotkastaijista luovuttiin ja suuntasinkin bongaamaan hiirihaukkoja Joutsenon Kukkuroinmäelle. Punnosen Pekan kanssa näimmekin lopulta 2 tai 3 lintua. Illalla Vuokselle kerääntyi jo huimat 130 harmaalokkia mukanaan 3 vanhaa merilokkiakin! Ja yhä olivat talvehtijatkin paikalla.

Seuraavana päivänä retkeilimme Parikkalassa Pekan kanssa. Heti aamusta näimme ja kuulimme harmaapäätikan rummuttavan Kirkonkylällä ja teimme edellispäivältä tutut hiihtolenkit jopa paremmalla menestyksellä: kuukkelien lisäksi näimme 1-2 pohjantikkaa, 2 puukiipijää sekä 2 pyytä. Siikalahdella näimme pikkutikan, valkoselkätikan ja palokärjen. Niinpä aamupäivän aikana näimme kuusi tikkalajia! Satumäellä eräällä pihalla näkyivät Parikkalan kevään ensimmäiset vihervarpuset.

Karkauspäivänä innostuin keräämään karkauspäiväpinnoja. Jo aamulla kuittasin Kirkonkylältä harmaapäätikan ja Siikalahdelta valkoselkätikan. Työpäivän jälkeen singahdin Vuokselle, josta löytyi helpohkosti kaikki talvehtijat (mm. kanadanhanhet, laulujoutsenet, tukkakoskelo, uivelot, tukkasotkat ja merimetsot), ainoastaan kuikka oli kadonnut. Harmaalokkeja oli kymmeniä. Tuohimäen tuulihaukka ja Kukkuroinmäen hiirihaukat ja isolepinkäinen hoituivat myös helposti. Luukkaansalmella näkyi pari harmaahaikaraa ja Toikansuolla mustavaris sekä pari tavia. Jatkoimme vielä Pekan kanssa Askolaan kevätmuuttajien toivossa, mutta mitään ei näkynyt. Torniin kuului kuitenkin huuhkaja, jota ajoimme lähemmäs äänittämään. Lintu huutelikin todella komeasti ja väliin kuului naaraan rääkäisyjä. Liikenne kyllä haittasi äänittämistä. Hanhijärvellä pääsin äänittämään lyhyesti lehtopöllöjä, jotka kuitenkin lopettivat piakkoin, kun jo illan toinen huuhkaja alkoi huutaa. Jatkoimme vielä Penttilään, jossa puputti helmipöllö lyhyesti. Heitettyäni Pekan kotiin jatkoin vielä Hanhijärvelle lehtariäänitysten toivossa, mutta paikalla oli nyt äänessä sama huuhkaja sekä kaksi helmipöllöä. Ajelin vielä Konnunsuona kautta kotia kohti, mutta sarvareita ei kuulunut, ainoastaan yksi huuhkaja lisää.

Tammikuu 2008

Tammikuu – Eurotalvi jatkuu

1.1. Uuden vuoden ensimmäinen retki aloitettiin Ylämaan Väkevänjärveltä, jossa vuoden alkua vietti Punnosen Pekan ja Kiljusen Jarin lisäksi monikymmenpäisessä joutsenparvessa myös tundrahanhi. Pari muutakin tavallista vuodaria hoitui ja myös mm. palokärki. Jatkoimme hiljalleen kohti Rumpua, josta pienen odottelun jälkeen viimein löytyi pähkinänakkeli, jota ei saatu näkyville, mutta kiivaasta ääntelystä ei voinut erehtyä. Ruokinnan liepeillä ääntelivät myös mm. puukiipijä ja töyhtötiainen. Hiljalleen valuimme Lappeenrantaan, jossa Toikansuolla urpiaisparvesta löytyi tundraurpiainen, pulmunen lensi äännellen ylitsemme ja peipon ääntelyä kuului tiaisparven seasta. Luukkaansalmelta pointsattiin pari päivää paikalla ollut harjakoskelo, joka näkyi sumun keskellä parin isokoskelon seurassa. Laihian fasaaneja ei löytynyt, mutta ollessamme jo lähdössä ”jassi” huomasi selällä vesilintuparven ja yllätykseksemme 4/2 allihaahkaa kellui selällä! Ollessamme laittamassa allihuuppia tiedotukseen Rantasen Paavo soitti ja ilmoitti, että Luumäeltä oli Karhun Pekka löytänyt isolokin, no mehän singahdimme bongaamaan. Isolokki olikin yhä Pekalla hanskassa, vaikka se oli ehtinyt vaihtaa paikkaa jopa usemman kilometrin. Sen seurassa olleeet harmaalokit olivat tietysti myös vuodari. Seuraavaksi singahdimme takaisin Lappeenrantaan ja Tuohimäelle hoitamaan tuulihaukan vuodariksi ja Joutsenon Pulpille kuikkaa, joka löytyi vasta kovan tikistyksen jälkeen. Pulpilla näkyi myös merimetso. Hannan kanssa jatkoimme vielä iltahämärissä Imatran Vuoksellekin, josta ihme kyllä löytyi tukkakoskelo ja uivelot ennen kuin tuli pimeää.

2.1. ehdin puolen tunnin ruokatunnilla käydä tarkistamassa, että Parikkalan kuukkeleilla oli kaikki hyvin. Lunta ei juuri ollut, joten metsätiet olivat erinomaisessa kunnossa. Matkalla näkyi myös teeriä sekä pari pyytä. 3.1. ruokatuntikäynti suuntautui Tyrjänkoskelle, jossa koskikara tuli vuodenpinnaksi. 4.1. teeriä ja pyy näkyi Siikalahdellakin.

5.1. retkeilimme koko päivän Dani Burgaksen kanssa ja ajoimme heti aamusta Savitaipaleen Kaskeihin toiveenamme kuvata paikalla jo pitkään viihtynyttä kesyä, lähes kädestä hiiriä hakevaa hiiripöllöä. Sattumalta paikalla oli muitakin kuvaajia, joilla oli jopa sisältä litskulla pyydettyjä hiiriä mukana, joten pääsimme heti aloittamaan. Valitettavasti pöllö oli aivan liian nopea syöksyissään, joten hyvät kuvat jäivät saamatta. Tosi mukava oli kuitenkin seurailla pöllöä ja vielä kun pihapiiristä löytyi seudulla hyvin harvinainen valkoselkätikka, joka jopa syöksyili hetken pöllön kimppuun, oli retki jo nyt onnistunut. Lappeenrannan Toikansuolla törmäsimme Rantasiin, jotka olivat juuri nähneet pohjantikan Hanhikempissä. Niinpä singahdimme bongaamaan ja näimme parikin pohjantikkaa, mikä tietysti oli taas Danille tosi mukava havis! Satamassa oli seutukunnan ainoat tilhet lähes ainoiden pihlajanmarjojen kimpussa ja Toikansuolta löytyi taas urpiaisten seasta tundraurpiaisia sekä kolme hemppoa, tunturikiuru oli myös yhä paikalla ja tavit sinisorsien seassa puhdistamolla. Myös kana- ja varpushaukka nähtiin. Paluumatkalla Vuoksella näkyi tukkasotka, uivelot sekä muutama merimetso.

6.1. kävimme Rautjärvellä tsekkaamassa kaukaisimmat pöllönpönttömme. Pyrstötiaisia ja puukiipijä nähtiin ja Simolansalmesta bongasimme pähkinänakkelin. Kokkolanjoella näkyi vielä neljä joutsenta.

8.1. vihdoin näkyivät ensimmäiset valkoselkätikat Siikalahdella, vaikka olin siellä melkein päivittäin käynyt, pariskunnalla olikin jo oikein keväinen meno päällä.

13.1. Lötjösen Matin kanssa vielä laitoimme Tyrjän viimeisetkin pöllönpöntöt kuntoon. Keli oli edelleen syksyisen vetinen, mutta silti isolepinkäinen havaittiin.

19.1. oli perinteisen Imatran taajamakävelyn vuoro. Suojarinteen Miikan kanssa saimme alueeksemme Vuoksenniskan tienoon. Keli oli surkea, mutta linnut olivat yllättävän hyvin näkyvillä. Varsinkin talitiaiset olivat liikkeellä valtavissa parvissa. Lopulta näimme 17 laji maalintuja: mm. 486 talitiaista, 299 viherpeippoa, 150 pikkuvarpusta, 35 varpusta, 26 vihervarpusta ym. Kävelyn jälkeen ennen illanviettoa ehdimme vielä pikaisesti koluta Vuoksea ja tukkakoskelon, -sotkan, uiveloiden, merimetsojen ja parin joutsenen lisäksi nyt näkyi myös kaksi kanadanhanhea. Illan vietto oli todella mukava ja ilta venyi pitkäksi, silti ”potun” kanssa heräsimme jo varhain ja suuntasimme retkelle Lappeenrantaan. Keli oli yhä surkea, mutta Toikansuolla näkyi mustavaris, tavit sekä isolepinkäinen, Luukkaansalmella oli telkkä, isokoskeloita, 3 harmaalokkia, palokärki sekä kanahaukka, Hakalista bongasimme mustarastaan ja Laihiasta pari fasaania.

23.1. ruokatuntikäynti Siikalahdelle onnistui nappiin, kun rummuttavan valkoselkätikan lisäksi näin harmaapäätikan ja pikkutikan. Illalla suuntasin ensimmäiselle pöllöretkelle ja Melkoniemen tienoilla kuulinkin huuhkajan ja pari helmipöllöä innostui hieman atrapistani. 25.1. Tyrjän suunnalla pöllöretki tuotti vain yhden Venäjällä huudelleen huuhkajan.

26.1. suoritimme aamusta Pihabongauksen pihallamme, jossa ei kuitenkaan näkynyt kuin ne odotetut tavalliset linnut. Päiväksi suuntasin Vuokselle, jossa näkyi kaikki samat linnut kuin aikaisemminkin, onneksi pääsin vielä kuittaamaan talvipinnaksi mukavat talvilajit ampuhaukan sekä jänkäkurpan.

27.1. Särkisalmen pienessä sulassa kellui isokoskelonaaras, liekö ollut jo kevät mielessä? Pihabongaus tehtiin Tarvaslammella, jossa sentään 40 talitiaista. Iltapäivän metsäajeluiden tuloksena ei ollut toivottua metsoa vieläkään, vain jokunen teeri.

Kuun viimeiseksi havainnoksi jäi 29.1. Siikalahdella näkynyt kanahaukka. Vieläkään ei oikein ollut talvi saapunut. Koko talvena oli ollut vain parina päivänä enemmän kuin 10 astetta pakkasta ja vesisateet olivat olleet huomattavasti lumisateita tavallisempia.

Edellinen sivu - Seuraava sivu