. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Lokakuu – Ralleja ja hanhia

Lokakuun alussa arktika oli heti kovaa, joten oli äärimmäisen ahdistavaa istua neljän seinän sisällä töissä. Aina kun verhojen raosta ulos kurkkasi, meni hanhiparvia terkkarin yli. 1.10. ruokatunnilla ehdin nähdä yli 4500 hanhea terkkarin rannasta. Näistä 1900 valkoposkia mutta jopa 800 tundrahanheakin. Töiden jälkeen suuntasin Saarelle katsomaan löytyisikö paikallisia hanhia. Muuttajia meni koko ajan, mutta turhapa niitä oli mennä laskemaan, kun valoisaa kuitenkin oli enää pari tuntia. Silti ynnäsin 10000 muuttavaa hanhea, paikallisia löytyi Jyrkilästä puolisentoistatuhatta, Kuposenmäeltä reilu tonni ja Rautalahdelta 700 valkoposkihanhea..

2.10. Rautalahden vapoparvesta löytyi sitten punakaulahanhi, jota säntäsin ruokatunnilla bongaamaan. Valitettavasti linnulla oli jalassaan keltainen rengas, joten lintu lienee tarhakarkuri? Iltapäivällä suuntasin Lappeenrantaan EKLY:n hallituksen kokoukseen. Toista tuntia ehdimme retkeillä Punnosen Pekan kanssa Hanhijärvellä, josta pointsattiin heinäkurppa, tarkistettiin 800 hanhea ja havaittiin mm. 5 lapasotkaa, lapasorsa ja kaakkuri.

4.10. töiden jälkeen pääsin bongaamaan mustaleppälintua Koivusillalta ja jatkoin taas Saarelle, josta löytyi nyt 10 000 paikallista hanhea ja reilut parikymmentä pikkujoutsenta sekä merihanhi. Parituhatta hanhea näkyi muutollakin.

Ahvenanmaan rallireissu

5.10. töiden jälkeen otimme suunnan kohti Turkua. Ahvenanmaan ralliin otettiin osaa tänä vuonna pienellä joukkueella, jossa lisäksemme oli Mikko Ala-Kojola. Rallistrategia oli jo hyvissä ajoin selvä, sillä emme oikein tunteneet juuri lainkaan manner-Ahvenanmaata, joten ostimme hyvän kartan, tsekkasimme Tiirasta kaikki mahdolliset yhdistyslintupaikoiksi merkityt kohteet ja pyrimme käymään niistä niin monessa kuin mahdollista ja näytti järkevältä. Illalla saavuimme hyvissä ajoin Turkuun, jonne Mikko saapui junalla. Jouduin jo ajamaan auton laivaan, ennen kuin Mikon juna saapui. Onneksi Mikonkin tavarat saatiin vielä vietyä autoon. Matka meni viimeisiä rallisuunnitelmia hioessa, jutustellessa sekä tietenkin seisovasta pöydästä syödessä. Yhdeltä yöllä rantauduimme Ahvenanmaalle, ja vielä oli kohtuullisen pitkä ajo Torpiin majapaikallemme.

Muutaman tunnin unien jälkeen aloitimme rallin majapaikkamme pihalta huuhkajaa yrittäen. Huuhkajaa ei kuitenkaan kuulunut ja todennäköinen varpuspöllökin vihelteli aivan liian aikaisin. Niinpä jouduimme tyytymään pimeässä kuultuihin haapanaan, laulurastaaseen, mustarastaaseen, taivaanvuoheen (joka jäi ainoaksemme), punakylkirastaaseen ja telkkään.

Aamun jo hieman valjetessa jouduimme hylkäämään alkuperäisen suunnitelmamme eli Styrssin aamustaijin, sillä sankka sumu esti näkyvyyden merelle täysin. Ajoittain tihutti hieman vettäkin, joten tyydyimme ajelemaan länsirannan teitä väliin pysähdellen. Punarinta, peukaloinen, varis, tukkasotka, sinisorsa ja Degerandista hippiäinen, talitiainen, hemppo, järripeippo, hömötiainen, harmaaloki, merilokki, kyhmyjoutsen, kuusitiainen, vihervarpunen, laulava tiltaltti jne. hoidettiin. Tavallisia lajeja tuli pikkuhiljaa lisää ajaessamme vähän väliä pysähdellen kohti Storbytä, parempina mm. västäräkki, rautiainen, kulorastas jne.

Storbyn lutakossa kurnutti liejukana ja puskissa tiaisparvessa vilahti tiltaltin lisäksi pajulintukin. Pian suuntasimme jo kohti Hammarlandia havaiten matkalla vielä mm. tiklin sekä hiirihaukan. Hammarlandin rajasillalta näkyi päivän ainoa uivelo sekä ensimmäiset nokikanat. Västmyralta löytyivät ensimmäiset laulujoutsenet, palokärki ja sinisuohaukka.

Jomalan puolella suuntasimme saman tien Hammaruddaan, sillä keli oli parantunut ja nyt oli jo korkea aika yrittää paikata merilintuja. Suunnitelma toimikin yli odotusten ja isolepinkäinen, merikotkia, riskilöitä, ruokki, kalalokkeja, härkälintuja, kuikkia, kaakkuri, haahkalössissä uiskennellut lapasotkakoiras, ampuhaukka ja piekana olisivat jo riittäneet, mutta lisäksi löytyi kottaraisparven kanssa eräällä luodolla piiperrellyt merisirri, pilkkasiipi, kaukaiselle luodolle laskeutunut tundrakurmitsa ja vielä kaukaisemmalle luodolle tippunut tylli.

Matka jatkui ja korppi, uuttukyyhky ja merihanhi lisäsivät pian pinnalistaamme. Torpfjärdenillä homma meni taas putkeen, kun valkoposkihanhiparvi, muutama metsähanhi, tavit, jouhisorsa, harmaasorsat, ristisorsa sekä lentokentän kiitoradalla seisoskelleet kapustarinnat sekä ohi muuttanut tuulihaukka pointsattiin.

Sitten alkoikin räpellys! Seuraavat reilut pari tuntia kolusimme Tiiraan merkittyjä lintupaikkoja ihmetellen, miksi ihmeessä moisia pisteitä oli Tiiraan laitettu, sillä “lintupaikkoja” näimme enemmän kuin lintuja. Yritimme bongata myös pari päivää aiemmin havaittua harjalintua tuloksetta.

Vihdoin Hagan Lötöltä alkoi taas löytyä lintujakin, kun lapasorsat ja punasotkat lisättiin lajeihimme. Hagan pelloilta löytyi runsaasti mustavariksia sekä tundrahanhiparvi. Kiiruhdimme vielä takaisin etelään ja bongaamaan Lintutiedotukseen ilmoitettua pikku-uikkua, joka lopulta jäi viimeiseksi lajiksemme nro 92.

Purussa paljastui, että olimme varsin hyvin kärjen tahdissa mukana ja jopa kärjessä jossain vaiheessa, mutta sitten muutamat tavalliset puutelajit pudottivat meidät aivan terävimmästä kärjestä. Lopulta olimme 16 joukkueen kisassa viidensiä, voittajien saatua 99 lajia. Eli ei lainkaan huono suoritus siihen nähden, että olimme olleet vain kerran aiemmin manner-Ahvenanmaalla ja tuolloin helmikuisessa rallissa neljännellä sijalla.

Rallin jälkeisenä päivänä oli koko aamu-aamupäivä aikaa retkeillä Ahvenanmaalla. Harmi kyllä rallissa ei ollut löytynyt mitään bongattavaa, joten alkuun meinasimme suunnata Styrssiin aamustaijille. Meillä oli kuitenkin ongelmia löytää oikeaa niemeen menevää tietä ja juuri, kun olimme pääsemässä perille tuli viesti Takavedon löytämästä isokirvisestä Mellanöstä. Päätimme lähteä heti bongaamaan ja olisihan linnusta hyvä saada äänityksetkin kuponkia varten, sillä Andreaksella ei ollut omia äänityslaitteitaan mukana. Ihme kyllä löysimme oikeaan paikkaan helposti ja odoteltuamme pari muutakin joukkuetta paikalle lähdimme komppaamaan lintua niityltä, jolle se oli laskeutunut. Lintu lähtikin lentoon jo ollessamme vielä reilun sadan metrin päässä ja se äänteli aktiivisesti, joten määritys saatiin hyvin dokumentoiduksi. Lintu nousi vielä pari kertaa myöhemminkin ilmaan ja lopulta sain varsin hyvät äänitykset. Ohitsemme muutti 24 sepelhanhen parvi sekä piekana. Kohta kirvinen nousi taas taivaalle ja lähti muutolle.

Kävimme vielä Torpfjärdenillä, jossa oli nyt muutama merihanhi, metsähanhi sekä tundrahanhi. Töyhtötiainen oli äänessä ja pyrstötiaisparvi vilisti ohitsemme. Eli olisi eilen tullut useampikin uusi laji! Päätimme vielä mennä loppustaijille Hammaruddaan, jossa näkyi nyt naurulokki, ainakin 40 pikkulokkia kaukana merellä sekä piekana. Yhteensä olimme siis nähneet Ahvenanmaalla jo 101 lintulajia.

Lauttamatkalla staijailimme upeassa säässä parin tunnin ajan, muttemme havainneet kolmea muuttavaa suosirriä kummempaa. Loppumatka menikin taas ruokaillen ja seurustellen. Iltakahdeksan aikaan pääsimme Turusta matkaan kohti Kirkkonummea.

Olin ottanut maanantain 8.10. vapaaksi, joten yövyttyämme vanhemmillani Kirkkonummella, oli meillä tarkoitus retkeillä koko päivä lähiseudulla. Sää oli kuitenkin aivan surkea, joten kävimme lyhyesti vain Laajalahdella, jossa näimme mm. 9 töyhtöhyyppää, suokukon, tyllin, 2 tundra- ja 7 metsähanhea ym. Heitimme isokirvisäänitteen Andreakselle stadiin ja lähdimme rantareittiä kohti kotia.

Haminan Kirkkojärvelle osuimme juuri sopivasti sateen tauottua hetkeksi. Muuttohaukka muuttikin ylitsemme ollessamme kävelemässä tornille. Kuitenkin ennen kuin olimme tornilla, alkoi taas sataa kaatamalla. Imatran Viraskorvella stoppasimme seulomaan paikalla ollutta noin 5000 hanhean parvea ja löysimmekin lyhytnokkahanhen, joka oli ollut paikalla jo pitempään. Saimme myös parvesta hyviä äänityksiä ja kuvia, kun parvi arkana säikkyi pari kertaa jotain lentoon.

Hanhia

9.10. Saaren kierros tuotti Jyrkilästä jopa 50 pikkujoutsenta sekä 5000 valkoposki- ja 350 anser hanhea. Parvessa oli mukana vanha tuttu keltarenkainen punakaulahanhikin. Puolitoistatuhatta valkoposkea näkyi muutollakin. Varsin pitkälti samanlaisia retkiä tein viikolla myöhemminkin, 12.10. pikkujoutsenia näkyi yhteensä jopa 62 lintua ja 13.10. parempia haviksia olivat Jyrkilässä hanhien ja joutsenten ylitse muuttaneet 2 vanhaa merilokkia.

14.10. iltaretkellä Kirjavalassa näkyi pellolla komea ukkometso, mutta hanhet onnistuivat olemaan täysin piilossa. Luulinkin jo niiden lähteneen muutolle, mutta 18.10. Jyrkilässä oli jopa enemmänkin hanhia kuin aiemmin – ainakin 6000 valkoposkea, kuitenkin alle sata anseria mutta punakaula oli yhä paikalla. Laulujoutsenia oli jopa 300, mutta pikkujoutsenia enää 10 lintua.

19.10. valtaosa hanhista lähti töissä ollessani muutolle, joten iltapäivällä Saarella näkyi enää vajaa tuhat valkoposkea.

Jaalan ralli

20.10. osallistuimme Jari Kiljusen ja Pekka Punnosen kanssa Jaalan ralliin. Ajoin jo edellisiltana Pekalle yöksi, jotta aamu ei olisi niin rankka. Illalla myös suunnittelimme rallistrategian, johon taas käytettiin apuna Tiiran yhdistyslintupaikkoja. Aamulla herätyskello soi ennen viittä ja jo varttia yli olimme matkalla kohti Jaalaa. Jaalassa huomasimme, että olimme hieman turhan ajoissa, joten päätimme tehdä pari pysäystä ennen valittua aloituspaikkaamme Kimolan kanavaa, jossa oli pari päivää aiemmin ollut hiiripöllö. Ensimmäisellä pysäyksellä pysähdyimme Metsäkylään ja kuuntelimme lähinnä olisiko joku pöllö tuurilla äänessä. Mitään ei kuulunut, joten viheltelin ensin helmipöllöä – ei vastausta, ja kohta perään lehtopöllöä ja saman tien kajahti lähistöltä kahdenkin lehtopöllön vastaukset! Kello oli vasta 6.40, joten odottelimme parikymmentä minuuttia rallin alkamista, kun kello oli pykälässä vihelsin taas. Mitään ei kuitenkaan kuulunut, vaikka viheltelin pää punaisena. Vihdoin kymmentä yli lehtopöllö lopulta hermostui ja päästi todella erikoisen huutosarjan ja pääsimme jatkamaan ralliamme alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Kimolassa hoitui heti pimeässä keltasirkku, punatulkku, laulujoutsen, sinitiainen ja sinisorsa. Aamun valjetessa lajeja alkoi tippua lisää ja parempiakin, kuten korppi ja aivan innoissaan skaalalaulua huudellut varpuspöllö, joita pian löytyi toinenkin. Hiiripöllöä ei löytynyt, mutta lajilistalle kertyi mukavasti tavallisia lajeja ja mm. tilhi, töyhtö- ja kuusitiainen, käpytikka ja jopa harmaapäätikka, joten aloituspaikka oli ollut erinomainen.

Jatkoimme matkan varrella kalalokkeja, silkkiuikkuja ja isokoskeloita havaittuamme Metsäkylän peltojen kautta Jaalanlahden lintutornille, joka kuitenkin oli pettymys. Olimme kuvitelleet paikalta löytyvän vesilintuja enemmänkin kuin telkkä ja uivelo. Onneksi peltoja kompatessamme ylitsemme lentänyt valkoposkihanhiparvi sentään piristi. Pyörimme hetken kylällä etsien naurettavia peruslajipuutteita kuten mustarastasta ja varpusta, mutta mitään ei löytynyt. Onneksi taivaalla pyöri seitsemän pulmusen parvi. Kyrönlahdelta hoituivat niemen edustalla kellunut nuori tundrahanhi sekä ylitsemme äännellen muuttanut pajusirkku. Suolahdella jouduimme pettymään, sillä näkyvyys lahdelle oli huono, onneksi metsätien varressa näkyi pyy ja kuului hippiäinen ja erään maatalon pihalla oli päivän ainoa varpunen.

Lintukymi ei ollut nimensä veroinen, joten suuntasimme nopeasti kohti matkamme kohti Verlaa. Matkan varrella pysähdyimme Myllykoskella ehkä ennemmin virtavästäräkin kuin koskikaran toivossa, joten kara oli todellinen yllätys! Verlasta ei löytynyt muuta kuin vihervarpusia, joten oli aika aloittaa taas epämääräinen hortoilu. Suuntasimme kohti pohjoista ja useita järviä sekä metsiä, mutta saimme jo pian huomata, että järvet olivat tyhjiä ja metsissä oli todella hiljaista!

Muutaman tunnin uurastuksen tuloksena havaitsimme pari kuikkaa, pilkkasiiven, pari teertä, sekä kulorastaan. Varsin köyhää siis! Toinen käyntimme Jaalanlahdella oli onnistunut, vaikka se tarjosikin vain yhden lajin, mutta se oli sitäkin mukavampi – valkoselkätikka! Vielä kiiruhdimme lopettamaan Kimolan suuntaan, joka oli ainakin aamulla ollut ihan lupaava paikka. Matkalla löytyi pieni mustalintuparvi ja viimeiseksi lajiksi nokikana.

Harmittavasti emme päässeet tavoitteeseemme eli 50 lajiin, mutta silti ylsimme 7 joukkueen kisassa toiseksi. Voittajat olivat kuitenkin aivan omilla luvuilla 58 lajillaan.

Muuton jämiä

21.10. kotirannassa staijaus tuotti vielä hanhimuuton rippeitä, mm. 66 valkoposkea, 81 sepelhanhea sekä yhden 27 tundra- ja metsähanhien sekaparven. Mukavia lokakuun lopun pihalajeja olivat myös 2 kaakkuria, tukkakoskelo, kana- ja ampuhaukka, naurulokki, pähkinähakki, taviokuurna sekä pulmunen. Pitäisi vissiin staijata pihalla useammin?

Loppukuusta olin jo varsin talvisissa tunnelmissa, kun töiden jälkeen ei enää ollut valoa retkeilyyn ja Siikalahti oli jo täysin jäässä ja jopa Tiviänlampi oli käynyt kertaalleen jäässä. Kevyt retkeily ei tuottanutkaan mitään mainittavia havaintoja. Tiaisen Anniina löysi sentään 25.10. Joukiosta hiiripöllön, josta sain viimein Parikkala-pinnan. Muita loppukuun haviksia olivat 26. päivä pähkinähakki Ristimäessä, 27. päivä pari kulorastasta Akanvaaran Tetrisuolla, tundrahanhi Kuposenmäellä, pari pilkkasiipeä Muikkulahdella ja atrappihuhuiluun vastannut viirupöllö. Aivan viimeisinä päivinä ei näkynyt juuri muuta kuin laulujoutsenia, kala- ja harmaalokkeja sekä yksittäisiä naurulokkeja, kulorastaan, pari haapanaa ja nokikanaa sekä uiveloita ym.

Syksy tulee taas

Syyskuun alun olimme Oulussa ristiäisissä, ja retkeily oli vähäistä. 1.9. toki ehdimme Pirkan kanssa käydä pelaamassa pari peliä lintuyhdistysten välisessä jalkapalloturnauksessa. Edustimme LLY:tä. 2.9. Pyykösjärvellä näkyi kolme harmaahaikaraa ja pari merimetsoa, Nallikarissa pari pikkuvarpusta ja paluumatkalla ajoimme Kajaanin Otanmäen altaan kautta, jossa näkyi mm. harmaahaikara, mustakurkku-uikku, nokikana, 20 pikkusirriä, 18 tylliä, 2 kuovisirriä, 8 suosirriä, 4 uiveloa jne.

3.9. Siikalahden parhaita olivat pari muuttavaa pikkusirriä ja kolme lapinkirvistä, Kangaskylällä puolestaan näkyi kaksi pähkinähakkia ja Kokkolanjoen virtavästäräkki oli yhä paikalla, vaihteeksi Lahnasella. 4.9. singahdin illalla Joutsenon Konnunsuolle poitsaamaan ekly-vuodariksi keräkurmitsan, onneksi lintu löytyi aivan viimeisellä valolla auringon jo laskettua horisontin taakse. Seuraavan päivän parhaita Siikalahdella olivat mm. harmaapäätikka, tylli, merikotka, 5 luhtakanaa, 3 lapinsirkkua jne. Härskiinmutkassa oli vielä rantasipi paikallisena.

Hiljaista oli linturintamalla, sillä seuraavat mainittavat havikset tulivat 9.9. Siikalahdelta, jossa Punnosen Pekan kanssa näimme mm. kalasääsken, pari sinirintaa, pari pohjansirkkua sekä hassun pikkusirrin, joka laskeutui patotielle asfaltille piipertämään. Saaren ja Uukuniemen kierros ei tuottanut juuri muuta kuin pari harmaapäätikkaa, 6 lapinsirkkua, isolepinkäisiä ja härkälintuparin, joilla oli aivan pieni parin päivän ikäinen poikanen! Tekstiviesti sai meidät kuitenkin säntäämään taas Konnunsuolle, jossa oli tällä kertaa lyhytvarvaskiuru. Yllättäen lintu olikin varsin helposti bongattavissa ja lopulta paikalle ehdittiin jopa Helsingistä asti lastenvaunupinnankin perässä. Leppälässä sirahteli vielä vuodariksi pikkusieppokin, joten aivan kelpo päivä oli ollut.

12.9. teimme turhan keikan Pohjois-Karjalaan, sillä Outokummun Vuonoksen valkoperäsirri ehti lähteä, kun olimme vasta Joensuussa. Seuraavana päivänä puolestaan konzan näkemää heinäkurppaa ei löytynyt Kaukolasta, joten onni näytti hylänneen minut lopullisesti. Onneksi Kaukolan punajalkahaukka sentään istuskeli kesynä kuvattavana, joten pientä lohtua sentään.

14.9. Siikalahdella näkyivät jo ensimmäiset 5 metsähanhea sekä tundrahanhi, kolme nuorta pikkulokkia kierteli lahdella ja peippomuutto näytti alkaneen. Olimme myös jatkaneen silloin tällöin pöllöpyyntejä, mutta verkkoihin asti ei yhtään pöllöä osunut, muutama helmipöllö kävi vain naksuttelemassa puiden latvuksissa.

15.9. suuntaisimme Kuitusen Karrin kaveriksi Joutsenon Suokumaajärvelle rautiaispyyntiin. Harmiksemme tietysti oli koko syksyn hiljaisin päivä ja vain yhdeksän rautiaista rengastettiin. Järven yllä pyörinyt liro sekä 6 muuttanutta tylliä ja myöhemmin Konnunsuolla nähdyt hanhiparvet, 5 muuttanutta merimetsoa ja 37 uuttukyyhkyä sentään nähtiin.

16.9. päivän parhaat havainnot tehtiin Pirhosen Jarmon kanssa Siikalahdella, jossa muutti jo mukavat 629 valkoposki-, 1 merihanhea, 176 a/b:ta ja 153 anseria, 15 pilkkasiipeä, pari tylliä, pari lapinkirvistä jne. Peukaloinen rätisi osmankäämikössä, kurkia muutti toistasataa ja 240 lintu pyöri paikallisena, näin myös kaulushaikaran laskeutuvan patotien ruovikkoon ja punajalkahaukka saalisteli parin nuolihaukan kanssa patotien ympäristössä. Lahdensuolla langalla päivysti komea viirupöllö ja Kullinsuolla oli jo toistatuhatta peippolintua kerääntyneenä.

19.9. Kullinsuolla oli nuori koiras muuttohaukka sekä pari sinisuohaukkaa, suosirri ja 13 suokukkoa paikallisina. 21.9. Siikalahdella oli kaksi vanhaa merikotkaa paikallisena, näyttää siltä, että vanha tuttumme saattaisi olla pariutumassa! Seuraavana päivänä joutsenia oli kerääntynyt pelloille jo komeat 138 lintua.

Huikea sponde!

23.9. oli sitten päivä jonka muistan lopun ikääni! Olimme sopineet menevämme staijaamaan Simpeleen vesitorniin Kontiokorven Jarin ja Pirhosen Jarmon kanssa, mutta aamulla oli todella sankka sumu ja niinpä kokoonnuimme Koitsanlahden venerannassa, jossa tiltaltti lauloi, mutta juuri mitään ei sumun takia näkynyt. Pikkuhiljaa siirryimme Siikalahdelle, jossa punajalkahaukka yhä istuskeli lempipaikallaan Kannaksella, suosirri muutti 5 suokukon kera, harmaapäätikka huuteli ja hakki kantoi ruokaa varastoidakseen niitä kauas lähimmistä sembroista. Pikkuhiljaa sumu hellitti ja jatkoimme alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Simpeleen betonille. Odotettu pikkulintumuutto oli varsin vaisua, pääosissa olivatkin varpushaukat, joita meni päivän aikana 48 lintua, hiirihaukat (33), kalasääski (2), nuolihaukka, IK 7m (joista kaksi pahasti keräkurmitsamaisia) jne. Klo 12.20 staijailin vastavalon puolelle, kun putken kuvaan osui oudon löysästi lentävä varislintumainen lintu. Tajusin heti, ettei kyseessä ollut naakka tai kyyhky vaan jotain ihan outoa. Sanoinkin Jarille, Jarmolle ja vain jonkin aikaa aiemmin torniin saapuneelle Poutasen Joukolle, että: “Mikä ”#%&/# tuolta tulee?, Tuon täytyy olla sininärh!i”. Bone sai linnun seuraavaksi putkeen ja pian konzakin löysi kulorastaiden perästä oikean linnun ja totesi, että sininärhi! Jamppakin sai viimein linnun haltuun ja porukalla pääsimme ihmettelemään reilussa kilometrissä vakaata vauhtia muuttanutta sininärheä. Harmi vain, että mitään värituntomerkkejä ei vielä ollut nähty! Linnun lepattava lentotyyli oli kuitenkin hyvin poikkeuksellinen ja muodostahan laji oli helppo määrittää. Viimein lintu laski hieman lentokorkeutta ja pääsimme pari kertaa vilaukselta näkemään sinisenä vilkahtavan kyynärsiiven peitinhöyhenet sekä linnun laskettua noin Simpeleen TB:n kohdalla metsää vasten viimein myös aavistuksen ruskeasta selkäpuolesta. Lintu siis näytti laskeutuvan TB:n nurkille ja hälytettyämme muutamia paikallisia sitä etsimään, lähdimme Bonen ja Jampan kanssa myös hakemaan sitä potentiaalisimmilta peltoaukeilta.

Sininärheä ei kuitenkaan etsinnöistä huolimatta löytynyt, mutta Lötjösen Matin löytämää lapinpöllöä kävimme porukalla kuvaamassa. Illan hämärtyessä kävin uudelleen kuvaamassa lapinpöllöä ja kuin kruunuksi päivälle päätin käydä vielä moikkaamassa niin Kokkolanjoen virtavästäräkkiä kuin Siikalahden punajalkahaukkaakin. Innosta soikeana päätin vielä kokeilla pöllöpyyntiäkin, mutta vain pari helmaria kävi napsuttamassa vekkojen yllä. Olipahan mukavaa, kun olin reilun 4,5 vuoden jälkeen viimein saanut sponden!!!

Seuraavana päivänä Pölläsen Mikko sitten löysi sininärhen vain muutaman sadan metrin päästä TB:tä aivan 6-tien varresta! Niinpä sitä päästiin koko päivän ajan ihailemaan ja kuvaamaan. Tulivatpa kaikki vuodenpinnakerääjätkin pointsaamaan tämän vuoden ainoan komistuksen. Vielä 25.9. lintua nähtiin aamulla, mutta päivällä paikalle saapuneet bongarit eivät enää lintua löytäneet. Seuraavana päivänä kuitenkin lintu kuitenkin löytyi – autoon törmänneenä, eikä se enää selvinnyt.

Kävin vielä päivittäin kuvaamassa Kannakselle jämähtänyttä punajalkahaukkaa ja muutenkin retkeilin sen minkä kerkesin, mutta Sammallammella nähty harmaapäätikka, kotipihalla piipahtanut pähkinähakki ja Siikalahdella kellunut vuoden ensimmäinen harmaasorsapari, punasotka ja myöhäinen ruskosuohaukka.

Hailuotoralli

28.9. lähdin töiden jälkeen matkaan kohti Juvaa, jossa tapasimme Suojarinteen Miikan ja junalla Helsingistä Mikkeliin saapuneen Lindénin Andreaksen kanssa. Matkalla hanhimuutto näytti edellisvuoden tapaan alkaneen juuri sopivasti, kun olimme matkaamassa kohti Hailuotoa ja perinteistä Hailuotorallia. Loppumatka oli pitkä eikä tuottanut suo-/sarvipöllöä, ampuhaukkaa, piekanaa ja muutamaa lehtokurppaa kummempia havaintoja, mutta juttu luisti ja aika kului nopeasti. Viimein olimme Hailuodon lautalla ja klo 21.39 näimme väläyksen, joka kirkasti koko pohjoisen taivaan hetkeksi. Onneksi teksti-tv:n uutisissa valistettiin, ettei kyseessä ollutkaan ollut ulkoavaruuden asukkien tv- tai radiolähetys, vaan ihan vain mustan aukon kuolinkouristus tai kosminen purskahdus. HEH! Lopultahan se oli ”vain” meteori…

Rallijoukkueemme ”Iso ja Matalat” oli Tuomo Jaakkonen (iso) ja Pirkka ja Janne Aalto sekä Andreas Lindén (matalat). Tuomo majoittui jurtsilla, mutta me muut majoituimme ”Yhden tutun ja outojen” (Harry Nyström, Miika Suojarinne ja Mikko Ala-Kojola) kanssa Pöllässä mukavassa kuuden hengen mökissä, jonne Pirkka saapui jo aiemmin ja minä ja Andy sekä vihulainen Potu siis 21.30 lautalla.

Aamulla saatuamme Tuomonkin kyytiin suuntasimme rallin aloitukseen Mikon, Potun ja Harryn joukkion tapaan etelärannalle. Ollessamme kävelemässä kohti Riisinnokkaa Mikko meinasi, että Isomatalall saattaisi pystyä kahlaamaan saappailla, niinpä saimme kuningasidean ja joukkueemme suuntasi Isomatalalle. Ratkaisua yritettiin perustella sillä, että kylmän yön jäljiltä maa ja puskat olivat vielä paikoin kuurassa ja muutoin hyvin kosteita, joten pikkulinnut eivät välttämättä olisi liikkeellä ennen kuin olisimme takaisin mantereella.

Minuutilleen seitsemältä olimme onnistuneet varsin vaivattomasti kahlata Isomatalan puolelle ja suurin odotuksin levittäydyimme avoriviin komppaamaan niittyjä. Pettymykseksemme lintuja ei kuitenkaan ollut juuri lainkaan. Alkuun näimme vain pajusirkkuja. Kauempaa niityltä löytyi niittykirvisiä ja taivaanvuohia, mutta mitään parempaa ei niityillä ollut. Rannasta sentään näkyi lintuja, mutta kaikki vesilinnutkin olivat aivan järkyttävän kaukana. Uiveloita, sini- ja jouhisorsia, haapanoita, telkkiä, joutsenia jne. Ohitsemme lensi pari suosirriä sekä pari tylliä ja pikkusaarissa istuskelivat ampuhaukka ja isolepinkäinen. Laulujoutsenten seassa killui useita kyhmyjoutsenia ja pari pikkuparvea metsähanhia lensi ohitsemme. Pitkän meristaijin tuloksena näkyi vielä muutama lentävä lapasotka, neljän allin parvi ja eräälle kivelle saapui kaksi vanhaa merikotkaa. Mutta sellainen tuntuma oli, ettemme olleet nähneet mitään, mitä emme näkisi myöhemminkin.

Kahlasimme takaisin ja kävellessämme kohti Riisinnokkaa tulivat “Tuttu ja oudot” meitä vastaan. Harkitsivat hekin Isomatalalle menoa. Heti lajilistalle kertyivät tavalliset tiaiset sekä pikkuhiljaa kaikki rastaat kulorastasta lukuun ottamatta. Riisinnokalla kuhisi tikkoja, yleisin oli pohjantikka, joita oli ainakin kolme lintua, mutta pari käpytikkaakin naputteli puiden runkoja. Pari rautiaista muutti hihitellen ja tilhi siristen ylitsemme. Merellä ei taaskaan näkynyt yhtään mitään mielenkiintoista. Näkemäni pääskykin ehti vilahtaa kaukana metsän taakse ennen kuin muut saivat sen putkeen. Onneksi sitä etsiessä metsän yllä näkyi teeri lennossa, joten saatiin sentään korvaava hyvä laji. Palatessamme takaisin autolle kuului yläpuoleltamme omituista surahtavaa ääntä. Hetken olimme aivan pihalla, mutta ääntelijä osoittautui isolepinkäiseksi. Myöhemmin kuulimme parissa muussakin paikassa isolepinkäisen pitävän samaa surinaa.

Ajo Pöllään ei tuottanut oikein mitään mainittavaa, kuten ei Pölläkään. Västäräkki ja pari muuta pullalajia sentään hoitui. Matkalla kohti Kirkkosalmea pysähdyimme katsomaan 104 muuttavaa metsähanhea, mutta muita lajeja ei parvessa ollut. Onneksi taustalla kiikitti pikkutikka. Kirkkosalmi tarjosi odotetusti runsaasti uusia lajeja, joista parhaimpina ruovikossa mekastanut viiksitimaliparvi, harmaasorsat, pari suurta suokukkoparvea, kulorastas sekä pitkään paikalla saalistellut sinisuohaukka. Järventakustan pellot olivat yhtä tyhjät kuin yleensäkin eikä kylältäkään löytynyt mitään mainittavaa,

Kuivasäikän tie oli tutun huonossa kunnossa, mutta pääsimme ajamalla lähes perille saakka. Jo autosta plokkasimme pyrstötiaisparven. Pieni komppaus säikällä tuotti jänkäkurpan sekä toistakymmentä kapustarintaa. Ulkokarvosta löytyivät odotetusti lapasorsat ja pari kanahaukkaa kaarteli taivaalla. Tukkasotkia oli merellä aivan järjettömän kokoinen parvi, mutta yhtään punasotkaa ei seassa näyttänyt olevan.

Matka jatkui Potinlahdelle, josta jo näkyivät pari ristisorsaa, runsaasti naurulokkeja sekä Pökönnokalla pyrähtänyt sirriparvi. Pökännokallekin siten jouduimme lähtemään ja onneksi, sillä vaikka niitty oli typötyhjä ja sirriparvi koostui pelkistä suosirreistä, löytyi nokan viimeisestä kolkasta kolme mustavikloa sekä kuovisirri.

Ajo halki lähes koko saaren Marjaniemeen ei tuottanut uusia lajeja, mutta Marjaniemestä löytyivät juuri ne lajit joita kaivattiinkin eli mustalintu (1), pilkkasiipi (2) sekä tundrakurmitsa (2). Muuten meri oli täysin tyhjä! Ralliaika alkoi olla jo niin lopussa, että päätimme yrittää ajaa niin pitkälle kohti Keskiniemeä kuin mahdollista välillä pysähdellen ja rannassa käväisten. Virpiniemestä löytyikin heti mukavasti pari paikallista ja neljä muuttavaa merimetsoa, pikkusirri sekä pari pulmusta. Ja vartiksi ehdimme Keskiniemeen staijaamaan ja hieman komppaamaankin ja onneksemme rannassa kellui viimeiseksi lajiksemme härkälintu.

Ralli oli mennyt hyvin, vaikka lajimäärämme 80 olikin pienempi kuin koskaan aiemmin. Sää oli koko rallin ajan ollut lämmin, aurinkoinen ja aivan käsittämättömän tyyni. Koko ajan oli tuntunut, ettei lintuja vain kerta kaikkiaan ollut maastossa eikä ainakaan liikenteessä, mutta silti olimme saaneet tasaisin väliajoin koko ajan uusia lajeja ja jopa viimeiseen tuntiin seitsemän lajia! Tuloksena oli lopulta kolmas sija, ja jäimme hopeasta lopulta harmittavasti yhden lajin päähän, mutta voittajille ei tänä vuonna kukaan mahtanut mitään! Onnittelut heille!

Yövyimme taas Pöllässä ja aamulla hieman perinteisemmässä Hailuotokelissä eli sumussa suuntasimme Kuivasäikälle retkelle. Pari jänkäkurppaa sekä muutama kapustarinta ja tundrakurmitsa nähtiin, kunnes Lintutiedotus kertoi Oulunsalon Nenännokalla olevasta valkoselkätikasta. Päätimme koko porukka lähteä bongaamaan tätä minulle niin tuttua tikkaa, joka kuitenkin puuttui PPLY-pinnoistani. Matkalla pointsasimme pikkuvarpusen luotopinnaksi ja kohtuu pian olimme jo ihmettelemässä renkaatonta koirasvasetia. Nokalla näkyi lisäksi suosirrejä, tundrakurmitsoita jne.

Jatkoimme Potun kanssa paluumatkalle mutkikasta reittiä ja ensin näimme Limingalla 18 turkinkyyhkyä sekä pähkinähakin ja Siikajoen Munahiedalla 3 kuovi-, 4 pikku- ja 29 suosirriä sekä 4 tylliä, suopöllön ja pulmusen. Loppumatka olikin sitten väsymystä vastaan taistelua ja kuun vaihtuessa parkkeerasin viimein autoni kotipihaan.

Elokuu oli sateinen

Vettä tuli välillä päiviä putkeen ja välillä todella rankasti. Niinpä koko ajan oli mahdollisuus nähdä mm. kahlaajia ja muita muuttajia, joita ei tavallisesti laskeudu Parikkalan lintupaikoille lepäämään. Heti kuun ensimmäisenä päivänä Siikalahdella näkyi kymmenkunta suosirriä, 50 töyhtöhyyppää, suokukkoja, liroja ja valkovikloja. Argusjärvellä harmaapäätikka saapui atrapin houkuttelemana näytille ja kylläpä otus oliskin melkoinen riepu – sulkiminen oli niin voimakasta, että höyhenet vain pöllysivät linnun laskeutuessa puun rungolle.

4.8. kävimme ostoksilla Lappeenrannassa, mutta pikakäynti Askolan altaille ei tuottanut oikein mitään mainittavaa. Siikalahdella sentään oli illalla 5 harmaahaikaraa, vanha tuttu merikotka jo vanhan linnun komeassa puvussa, 5 ääntelevää luhtakanaa sekä parhaana kahlurina lapinsirri.

5.8. kävimme Punkaharjun Naaranlahdessa hakemassa lisää helmipöllön pönttöjä ja havaitsimme pönttötalkoiden ohessa harmaapäätikkanuorukaisen.

6.8. pääsin Caireniuksen Sampsan ja Pirhosen Jarmon kanssa Joutsenon Kukkuroinmäen kaatopaikalle lokkiseurantaan. Paikalla oli parina edellisiltana ollut todennäköinen aroharmaalokki ja nyt tavoitteenamme oli kuvata ja äänittää lintu, jotta siitä saataisiin kuponkia varten matskua. Lintu löytyi viimein ja siitä saatiin kuin saatiinkin kuvia, äänitykset ja jopa videokuvaa, mutta lintu oli lopulta kaiketi vain outo harmaalokki. Iltahämärässä kävin vielä Lauritsalassa ihmettelemässä turkinkyyhkyn pesää, jossa emo nukkui tyytyväisenä aivan suuren tien varressa.

Muutamat seuraavat päivät olivat hiljaisia, sentään lapin- ja suosirri sekä suopöllö näkyi Siikalahdella. 11.8. kuitenkin rysähti: Rantasen Paavo löysi Joutsenon Kotasaaren altaalta nuoren aropääskykahlaajan. Me lähdimme bongausreissulle nopeasti. Poimimme Jarvan Ilkan kyytiin Imatralta ja ehdimmekin kuvaamaan lintua puolisen tuntia ennen kuin se yhtäkkiä nousi siivilleen, lensi äännellen ylitsemme ja lähti suoraviivaisesti kohti lounasta. Taka-altaalta pointsasimme myös kuovisirrin ja näimme kuusi lapinsirriä, muutaman pikkutyllin sekä ylitsemme lentäneen kapustarinnan. Jatkoimme retkeilyä havaiten mm. pari käkeä sekä nyt kolme turkinkyyhkyä Lauritsalassa. Paluumatkalla virtavästäräkki oli taas Ritakoskella ja nyt pääsimme jopa kuvaamaan sitä.

12.8. Siikalahdella näkyi mm. 480 nokikanaa, kaulushaikara, 9 harmaahaikaraa ja 9 mehiläishaukkaa, 8 kalasääskeä, mustaviklo ja parhaimpana taivaalta kuului pari kertaa muuttavan tundrakurmitsan ääntä.

Seuraavat paremmat havikset osuivat 14. päivälle, kun ensin sain konzalta tiedon, että Pölläsen Mikko katseli Siikalahdella kiljukotkalajia. Hurautin kiireellä paikalle ja komea nuorehko kiljukotka istuskeli tyytyväisenä Honkasaaressa, kunnes se yhtäkkiä nousi siivilleen, kaarteli hetken taivaalla ja laskeutui kuusen latvaan kauas lahden lounaisnurkkaan. Katsellessani kotkaa lensi putken kuvasta pieni jalohaukka, joka kiinnitti välittömästi huomioni – nuori punajalkahaukka! Ei lainkaan huonompi 15 minuutin ruokatuntiretki!

Muutamina seuraavina päivinä kävin katselemassa punajalkahaukkaa, joka edelleen saalisteli sudenkorentoja lahden ympäristössä ja sain siitä jopa kohtuullisen hyvät kuvat otettua. 16.8. kiertelimme Saarenkin suunnalla, mutta Jyrkilän 225 kurkea ja Akanvaaran Tetrisuon peltosirkku olivat parhaat havainnot.

Estonia Open reissu 18.-20.8. 2007

Keskiviikkona 16.8. ollessani vielä töissä soitti Caireniuksen Sampsa minulle ja tarjosi paikkaa Viron rallijoukkueessaan. Miettimisaikaa oli pari tuntia, sillä rallireissun pitäisi lähteä pari päivää myöhemmin perjantaina. Totta kai olin valmis lähtemään!

Perjantaina 18.8. lähdin Parikkalasta ennen puoltapäivää kohti etelää ja ennen yhtä olin poiminut Sampsan kyytiini Joutsenosta. Pysähdyimme vain kertaalleen ennen Helsinkiä, jossa parkkeerasimme autoni kadun varteen ja kannoimme tavaramme Eteläsataman SuperSeaCatin terminaaliin, jossa Erkki Valsta jo meitä odottelikin.

Lippujen lunastus kesti jonojen takia kauan, niinpä saimme kiiruhtaa lautalle, johon nousimme lopulta viimeisinä matkustajina. Lautalla oli runsaasti muitakin ralliin matkaajia, joten matka meni leppoisasti ja 100 minuuttia lähdöstä eli klo 18.20 olimme Tallinnassa.

Vuokra-automme Opel Vectra odotteli meitä sataman parkkipaikalla ja käytyämme ostamassa koko reissun eväät lähdimme matkaan kohti rallialuettamme, Valgaa ja Viljandimaata syvässä etelässä.

Matkan varrella söimme nopeasti mutta muuten ajoimme suoraan ohi vielä pesissä ja pelloilla kykkineiden kattohaikaroiden aina Otepäähän saakka, jossa meillä oli huone varattuna Hotel Lillestä.

Majoituimme huoneeseemme ilta yhdentoista aikaan ja pian olimme unten mailla, rallihan alkaisi vain muutaman tunnin päästä kolmelta!

Rallausta

19.8. parin tunnin unien jälkeen heräsimme hieman ennen kolmea ja kohta jo kiertelimme Otepään potentiaalisia lehtopöllöpaikkoja. Reiluun varttiin emme havainneet yhtään lintua, vaikka nisäkkäitä näimme useammankin sorttisia. Haarapääsky kuitattiin ensimmäiseksi lajiksi ääntelevänä yöpymisruovikostaan, Punakylkirastas sirahti jossain toiseksi lajiksi ja vihdoin pöllökiertelykin tuotti tulosta, kun Mäekülassa kuulimme kaksi sarjaa varpuspöllön vihellystä.

Jaanimägi tarjosi lajilistalle kaksi kertaa varovaisesti pytpyttäneen viiriäisen ja Lossiküla aamun jo sarastaessa mm. kattohaikaran, punarinnan, harmaahaikaran ja viimein huutaneen lehtopöllön. Sangasten ympäristöstä löytyi tavallisia lajeja lisää, mustavaris, kivitasku ja punatulkku hieman parempina.

Kiiruhdimme seuraavaksi Otepään hiihdon maailmancup maisemiin. Harimägi olikin todella upea metsäkohde, jossa sijaitsi onneksemme Sampsan atlasruutu, joten tämä oli retkeillyt alueella jo neljänä vuotena. Niinpä oli tiedossa, että latupohjia pitkin pystyi ajamaan autollakin ja niin pääsimme helposti kiertelemään upeita metsiä tehokkaasti. Samoissa metsissä oli Kekkonen aikanaan hiihdellyt ja Urho Kekkonen kylttejä olivatkin siellä täällä.

Hakit rääkyivät, pikkusiepot rätisivät, pyyt vihelsivät, pähkinänakkelit lauloivat ja joka puolelta kuului tikkojen koputtelua. Eräässä puskassa taksuttivat mustapääkerttu sekä lehtokerttu, metsän puolelta kahahtivat lentoon niin lehtokurppa kuin teerikin, nokkavarpunen lensi ylitsemme ja tikat paljastuivat hiljalleen lajilleen – niin käpy-, pikku-, valkoselkä- sekä pohjantikkoja ja palokärkiä löytyi. Kertaalleen huhuili viirupöllö aivan lähipuiden latvuksesta, pyrstötiaiset kiitivät sirahdellen ohitsemme ja hippiäisiä, hömö- ja töyhtötiaisia ja puukiipijöitä piipitti latvuksissa. Olipahan loistava paikka!

Käärikun pelloilta pointsattiin tavallisia lajeja sekä mm. viitatiainen ja Käärikujärveltä parempina lajeina löytyi rantasipi ja ylitsemme lentänyt pikkukäpylintuparvi. Sihvalla uiskenteli kyhmyjoutsenperhe ja Pühajärvellä näkyi törmäpääsky, ja samassa hysyparvessa herne- ja pensaskerttu sekä luhtakerttunen.

Pühajärven puistosta löytyi äännellyt tammitikka, joka antoi aihetta ensimmäiseen välikättelyyn. Rallimme ainoa harmaasieppo näkyi myös ennen kuin jatkoimme peltoretkeilyä. Pukan Arula-Komsi-Puka-Oona ja Helmi tuottivat mm. mehiläishaukan, niittykirvisen, kangaskiuruparven sekä Vörtsijärven jo lähestyessä näimme muutamia muuttavia kuhankeittäjiä rastasparvien perässä.

Rallin loppuhuipennus

Pukan Vooremägi olikin sitten todellinen huippupaikka, jossa vietimme pitkälti toista tuntia ja uusia lajeja ei tarvinnut pahemmin odotella koko aikana. Ensin pointasimme tavallisia lokkilintuja jne. mutta kohta löytyi ensimmäinen jalohaikara, joita näimme yhteensä ainakin 2-3 lintua. 2 taivaanvuohta, 2 vesipääskyä ja 2 heinätavia, suokukko, liejukana, merikotka, joka ilmeisesti ajoi lentoon niin haapanan kuin isokoskeloparvenkin, sinisuohaukka, kalasääski, pikkulokit ja mustatiirat nostivat lajilukemamme jo 105 lajiin!

Tarvastun Soelta erään maatilan katolta löytyi laulava mustaleppälintu ja muutolta pellolle tipahti kuovi. Mustlasta löytyivät ensimmäiset taivaalle kaartelemaan nousseet pikkukiljukotkat, joita myöhemmin näkyi runsaasti, parhaimmalla paikalla yhtä aikaa kuusi kaartelevaa lintua. Ylitsemme lensi äännellen myös peltosirkku.

Porsassa viereemme lensi 2 punavarpusta ja paikattuamme viimein varpushaukan ajoimme taas Vörtsijärven rantaan Välustessa, jossa 2 tukkasotkaa ja vanha merilokki ruksattiin lajilistalle.

Viiratsin Valman satamassa ehdimme kuulla lyhyesti niin ryti- kuin rastaskerttusenkin ennen kuin alkoi sataa kaatamalla. Sade ei kuitenkaan meitä haitannut vaan staijasimme nyt väreilyttömälle järvelle löytäen rannoilta taveja, metsäviklon sekä liron. Pari kalasääskeä ja merikotkaa nähtiin myös.

Jatkoimme sateen piiskatessa kohti Kolga-Jaanin Jöesuuta, kunnes yhtäkkiä autostamme puhkesi kumi. Sampsa suoritti uskomattoman nopean renkaanvaihdon ja niinpä sateen juuri ollessa loppumassa parkkeerasimme Jöesuun rantaan. Paikka ei näyttänyt kovinkaan kummoiselta, mutta päätimme kävellä rantaan pikkutyllien tms. toivossa, yllätys olikin suuri, kun rannalla oli vaikka kuinka kahlaajia! Tyllien seasta löytyi pikkutyllejä, lapinsirrejä, suokukkoja ja kohta paikalle laskeutui suosirrejä mukanaan pari kuovisirriäkin. Eikä kauan tarvinnut odottaa, kun paikalle laskeutui seuraavaksi valkoviklo, kohta myös 2 tundrakurmitsaa ja vielä pian punajalkaviklokin. Ylitsemme muutti komeasti vielä vanha koiras niittysuohaukkakin! Eikä tässä vieläkään kaikki – vaan jokiuomasta löytyi pieneltä mutelikolta vielä 2 jänkäsirriäistäkin! Yhtäkkiä olimme 10 lajia rikkaampia!

Rallia oli vielä tunti jäljellä ja lajipuutteissamme oli aivan naurettavia lajeja kuten hemppo, kulorastas, tuulihaukka, jouhisorsa, lapasorsa, punasotka ja uuttukyyhky. Niinpä päätimme suunnata vielä peltojen kautta Oiujärvelle. Viimeinen rutistus ei kuitenkaan tuottanut enää ainoatakaan lajia, joten rallin loputtua klo 17.00 oli meillä kasassa 130 lajia. Hyvin oli kuitenkin mennyt, sillä etukäteen olimme aavistelleet jopa 120 lajin tavoitteemme liian kovaksi. Kävimme vielä majoittumassa Kodumajoitukseen ja pian jatkoimme Hallisten koululle syömään ja rallin purkuun.

Purku oli huippujännittävä! Varsin pian 16 joukkueesta erottui 5 joukkueen ryhmä, joka vielä 122 lajissa oli tasoissa! Ensin tippui kyydistä yksi joukkue ja toiseenkin alkoi hiljalleen kertyä useamman lajin ero. Pian oli myös selvää, ettei parhaalle paikalliselle joukkueelle mahtaisi kukaan tänä vuonna mitään. Yllättäen Fallos lopetti huutamisen seuraavana, joten virolaisten lisäksi huutoja jatkoi lisäksemme enää jo pahemmin jälkeen jäänyt Team Ristisaari. Lopussa huudettiinkin valtaosa koko rallin yhdeksästä ässälajista ja meille niitä kertyi eniten kolme kappaletta ja mukavasti juuri loppuun, joten pääsimme kuin varkain nousemaan Falloksen kanssa jaetulle hopeatilalle.

Purku oli kaikin puolin mukava tapahtuma ja ilmapiiri suomalaisten ja virolaisten kesken oli todella hyvä, niinpä tapahtumasta jäi kaikin puolin parempi fiilis kuin Liettuan rallista. Harmi kyllä illaksi ei ollut mitään ohjelmaa, mutta pitkälle iltaan riitti juteltavaa ilman ohjelmaakin.

Paluumatkapäivä

20.8. heräsimme vasta 8.30 maittavalle aamupalalle ja hiljalleen pakkasimme tavaramme ja lähdimme läheiselle tammitikkapaikalle. Tikka löytyikin melkein heti, mutta valitettavasti se katosi vielä nopeammin enkä näin saanut toivomiani äänityksiä otettua.

Pian lähdimmekin kohti Örun Saunjalahtea ja paikalta paikallisten jo pitemmän aikaa sitten ilmoittamaa mustakaulauikkua. Matkalla näimme taas runsaasti kattohaikaroita sekä pikkukiljukotkia, joista yksi lähti aivan edestämme tieltä supikoirahaaskalta.

Söimme matkan varrella nopeasti Lihulassa, jossa huoltoaseman pihalla havaittiin jopa perinteisesti niittysuohaukka, tällä kertaa naaras. Iltapäivällä kävelimme Saunjalahden tornille, jolta uikku oli havaittu ja vaikka valo ja väreily olivat todella pahat, löytyi hyvän näköinen uikku kaukaa noin kilometrin päästä eräästä sorsaparvesta. Määrityksen lopullinen varmistaminen tuolta etäisyydeltä noissa oloissa ei ollut lainkaan yksiselitteistä, mutta viimein lintu saatiin jopa dokumentoitua siten, että saatoimme kätellä todella kovan esterin eli Viron pinnan johdosta – siis jopa Sampsa sai esterin – 300 lähenee!

Kuin kaiken varmuudeksi lahdelta löytyi samalta etäisyydeltä mustakaulauikun tapaan pitkälti talvipukuun vaihtanut mustakurkku-uikkukin ja lintuja päästiin hyvin vertaamaan keskenään. Samalla paikalla havaitsimme myös merihanhia, viiksitimaleita, räyskiä, uiveloita, punasotkia jne.

Jatkoimme vielä Noarootsin Haversinlahden kahlaajapaikkaan, jossa ihastelimme puolisen tuntia yli 100 tylliä ja suosirriä sekä kuovi-, iso-, pikku- ja lapinsirrejä, musta-, punajalka- ja valkovikloja, rantasipejä, liroja ja paria punakuiria. Olipa paikalla jokunen riuttatiirakin. Paikalla olisi mieluusti viettänyt vaikka koko päivän, mutta meillä oli jo kiire Tallinnaan ja lautalle.

Tallinnaan saavuimme 19.05 ja palautimme kovia kokeneen automme, josta olivat mm. kaikki merkkivalot sammuneet matkan varrella. Kiiruhdimme lunastamaan lippumme ja taas olimme viimeiset matkustajat, jotka nousivat lautalle.

Matka sujui leppoisasti jopa muutamia reissupinnoja kannelta staijaten. 21.10 olimme viimein Helsingissä, jossa hetken etsiskelimme autoni avainta, joka oli kuin olikin tippunut laivaan tavaroita lastatessamme. Onneksi saimme henkilökunnalta apua ja avain löytyi ennen kuin se täyttyi uusista matkustajista ja lähti taas kohti Tallinnaa.

Heitimme Erkin vielä Pasilaan ja jatkoimme kohti itää. Pysähdyimme vain kertaalleen lyhyesti ennen Joutsenoa, josta jatkoin yksin Parikkalaan, jossa oli viimein noin klo 01.30 yöllä. Yhteensä reissussa havaitsimme 151 lintulajia, joista 147 Virossa – olipahan ollut taas mukava rallireissu!

Loppukuu

20.8. punajalkahaukka oli edelleen Siikalahdella ja seuraavana päivänä kauppareissulla Kangaskylältä löytyi neljä pähkinähakkia. Samana iltana myös virittelimme pöllöverkot Tarvaslammelle ja yllättäen yön saaliina oli kaksi nuorta varpuspöllöä!

25.8. teimme peltoretken lähiympäristössä ja parhaana haviksena Lahdensuolla näimme 25 tundrakurmitsan ja 5 isosirrin muuttoparven, tuuli- ja nuolihaukkoja näkyi runsaasti.

Seuraavana aamuna suuntasin taas vaihteeksi Joutsenoon. Aamun staijasin Kauppisen Kaukon kanssa Tiuruniemessä, mutta myöhästyin parhaasta haviksesta punakuirista pari minuuttia. Aamun retkeilimme ympäri Joutsenoa Punnosen Pekan kanssa havaiten useita mm. sinisuohaukkoja, 5 lapinkirvistä, yhä Konnunsuolla huudelleen viiriäisen, muuttavan merimetson sekä Myllymäellä pari kangaskiurua. Paluumatkalla kävin taas vilkaisemassa Ritakoskella virtavästäräkkiä.

27.8. Hannan kotiväki soitti, että he olivat löytäneet tien varresta heikkokuntoisen kanan kokoisen petolinnun. Kiiruhdimme paikalle ja nuori mehiläishaukkahan se siellä meitä odotti. Otimme linnun mukaan ja päätimme majoittaa sen kylpyhuoneeseemme. Ruokimme sitä alkuun pakkosyöttäen, jolloin lintu piristyikin todella reippaaksi. Seuraavana aamuna lintu söi itse kupista ja lenteli aktiivisesti mm. ojennetulle käsivarrelle istumaan, jonka jälkeen se yleensä tahtoi vielä kiivetä pään päällekin! Illasta lintu kuitenkin meni taas apaattiseksi ja huonokuntoiseksi. Lintu oli ollut liian kauan nälässä ja sen paino olikin vain noin puolet normaalista. Niinpä linnun elimistö ei enää kyennyt käyttämään saamaansa ravintoa vaan lopulta lintu menehtyi, vaikka parempaa hoitoa se tuskin olisi voinut saada.

Loppukuun haviksia olivat mm. 28.8. Siikalahdella muuttaneet 8 metsähanhea, nuori uivelo, myöhäinen liro, pikkutikka, jokunen lapinkirvinen jne. Kuun viimeisenä lähdin ajamaan kohti Oulua veljentyttöni ristiäisiin, jonne Hanna matkaisi suoraan Helsingistä BirdLifen hallituksen kokouksesta. Päätin pysähtyä lyhyelle peltokomppaukselle Akanvaaran Tetrisuolle, joka oli hyvä päätös, sillä pelloilta löytyi taivaanvuohia, 12 lapinkirvistä, lapinsirkku, runsaasti pensas- ja kivitaskuja, 2 pikkulepinkäistä, taivaalla kaarteli esiaikuinen merikotka ja yhtäkkiä peltojen yllä viiletti kovaa vauhtia nuori arosuohaukka!

Toisen pysäyksen tein Outokummun Vuonoksella, jossa ei ollut pikkusirriä kummempaa. Loppumatkalla en pahemmin enää pysähdellyt, mutta Tyrnävän Temmeksessä auton valoissa vilahti tien yli lentänyt helmipöllö. Iltakymmenen aikaan majoituin veljeni Pirkan perheen sekä vanhempieni kanssa Nallikarin mökkeihin. Hanna saapui Ouluun yöjunalla

Heinäkuussakin näkee lintuja

1.7. atlasrallin jälkeinen yö oli vietetty Junkkarikämpällä Rautjärvellä ja aamulla suuntasimme Kiljusen Jarin kanssa retkelle kohti Joutsenoa. Kuurmanpohjassa näkyi muutamia tavallisia petoja, Anolassa uuttukyyhky ja Kotasaaren lampiviklonaaras poikasineen näkyi kuukausipinnaksi. Muuten oli hiljaista ja edellispäiväisen rallin väsymys painaa siihen malliin, että jatkoin pian kotiin.

2.-3.7. yöllä retkeilimme yhdessä ranskalaisen Pierre-Andre Crochétin ja tämän kaverin kanssa. Siikalahdella kuului useita luhtahuitteja, samoin Rautalahdella. Akonpohjassa lauloivat viita- ja pensasirkkalintu sekä joka pellolla narisi ruisrääkkiä. Kanavalammella kuului jopa yhdeksän luhtahuittia ja Tyrjällä lauloivat yhä satakieli ja viitakerttunen ja näkyi sarvipöllö sekä yllättäen 24 muuttavan valkoposkihanhen parvi.

4.-5.7. suuntasin taas Joutsenoon, tällä kertaa äänittämään Korvenkylästä löytynyttä viirusirkkalintua. Lintu löytyi helposti ja oli oikein helppo äänitettävä, ainoastaan 6-tien läheisyys häiritsi äänitystä. Paikalla lauloi myös viitakerttunen ja pensassirkkalintu sekä tietysti rääkkiä. Kotasaaren lampivikloilla oli edelleen kaikki hyvin ja Kuurmanpohjasta löysin sponttaanin viiriäisen, joka ei pytpyttänyt lainkaan vaan vain narisi. Jatkoin aamunvaljetessa Perä-Aholaan bongaamaan vielä turturikyyhkyjä ja pienen etsiskelyn jälkeen löysinkin pari turisevaa turturia eräästä metsiköstä. Matkalla aamuksi töihin näin vielä tänä kesänä harvinaisen sinisuohaukan Rautjärven Kankaan pelloilla.

6.7. suuntasimme Helsinkiin. 7.7. saapui hyvä ystävämme Paul French Englannista retkeilemään kanssamme kahden viikon ajan Suomessa ja Pohjois-Norjassa. Koko Suomi-Norja reissukertomus (222 lajia, monia harvinaisuuksia, paljon kuvia ja rankkaa retkeilyä!).

Reissun jälkeen olimme todella poikki, joten ensimmäiset lintuhavainnotkin tehtiin oikeastaan vasta 28.7. jolloin Siikalahdella näkyi mm. 4 suosirriä ja 3 harmaahaikaraa. Kuun viimeisinä päivinä Siikalahdella tulikin käytyä päivittäin: 29.7. omituisin havainto oli 35 harmaasieppoa, jotka pyydystelivät hyönteisiä parkkipaikan puiden latvuksista. 30.7. suosirrejä oli 7 ja yksi pikkusirri ja 31.7. pääsin töistä suoraan bongaamaan virtavästäräkkiä Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoelta. Parin tunnin etsinnän jälkeen lintu löytyikin Ritakoskesta.

Kesäkuussa yölaulajien lumoissa

2.6. olin ensin oppaan sijaisena Siikalahdella ja yöllä suuntasimme Jarvan Ilkan kanssa yöretkelle Saaren suuntaan ja saldo oli varsin tutunlainen: mukavasti yölaulajia sekä 2 tundrahanhea Kuposenmäellä ja pikkurariksi löytyi viiriäinen Lahdensuolta! Seuraavana päivänä seisoskelimme taas Siikalahdella ja yöllä kolusimme Parikkalan eteläpuolta ja vuodariksi löytyi viimein rytikerttunenkin Koitsanlahdelta. Molempina öinä kuulimme jo runsaasti viitakerttusia ja ruisrääkkiä, muutamia luhtakerttusia ja luhtahuitteja, kuhankeittäjiä, pari kehrääjää, viitasirkka- ja pensassirkkalintua jne.

4.6. Lahdensuolla viiriäiskuuntelureissulla pellon yltä löytyi saalisteleva sarvipöllö, ensimmäiset viitakerttuset olivat jo hiljentyneet ja parinsa kanssa ne rakentelivat pesää kaikessa hiljaisuudessaan.

9.6. vedin EKLY:n yölaulajaretken Parikkalassa ja saldoksi saatiin kaikki tavalliset yölaulajat sekä sarvipöllö ja tietysti viiriäinen. Osallistujat saivat jopa viittä elistä ja kun mukana oli ryhmän verran espanjalaisiakin, oli selvää, että retki oli varsin onnistunut, vaikka yksilömääräisesti lintuja oli aivan käsittämättömän vähän! Espanjalaisille kävin vielä näyttämässä viirupöllön maastopoikueenkin retken päätteeksi, joten kylläpä oli tyytyväistä porukkaa!

12.6. kävin turhan märän yölaulajaretken päätteeksi Kiteellä bongaamassa Rantasen Paavon löytämän kultasirkun, joka oli jäänyt Kyyrönniemeen jumiin. Biotooppi oli aivan käsittämätön kultasirkulle, joten ainoa syy, miksi lintu paikalla viihtyi, täytyi olla se, ettei se uskaltanut lähteä suuren järvenselän ylitykseen syystä tai toisesta. Lintu onneksi yhä liikkui kolmatta aamua paikalla, mutta kähmy se oli, sillä kuulimme vain pari laulusarjaa sekä kerran tiksutttelua.

Seuraavana yönä kolusimme Saaren seutua Hannes Tiiran kanssa. Reissu oli oikein mukava ja havaintojakin tuli mukavasti, vaikka rarit taas kerran jäivät puuttumaan. Kuitenkin kolme uutta viitasirkkalintua ja parikymmentä rääkkää ja viitakerttusta, sarvipöllö, kultarinta, pensassirkkalintu, kymmenet satakielet, pari luhtakerttusta, jokunen kuhankeittäjä ja peukaloinen sekä mm. upea viiden luhtahuitin kerääntymä Kanavalammella takuulla kelpasivat Tiirojemme suvuista ainoalle yöaktiiviselle.

Sateet pilasivat seuraaviksi öiksi suunnitellut yöretket, joten seuraavien päivien hauskimmaksi havikseksi jäi Tarvaslammella Jeri-koiran löytämä teerenpoikanen, joka onneksi selvisi niin koiran hampaista kuin kuvaajien käsistäkin säikähdyksellä.

Fillariralli

16.6. oli EKLY:n jo perinteinen fillariralli, johon osallistuin Hannan pikkuveljen Miikan kanssa. Poljimme päivän aikana takapuolet helliksi eli ainakin 75 kilometriä, mutta tulipa siinä sivussa havaittua 102 lajia, joista Miikalle varmasti yli puolet uusia lajeja! Parhaimpia olivat Argusjärven harmaapäätikkaperhe, Ristimäen viirupöllö, Mustiinpohjan käenpiika ja Soininmäen huuhkaja, muutenkin oli mukavaa ja lintuja oli paljon. Sijoituskin parani edellisvuotisesta, sillä nyt tulimme kisassa lappeenrantalaisjoukkueiden väliin toiseksi.

Lisää yölaulajia ja atlaskartoittelua

18.6. suuntasin Lappeenrantaan EKLY:n hallituksen kokoukseen. Matkalla bongasin Joutsenon Kotasaaresta lampivikloparin, joka oli asettunut altaalle pesimään. Altailla näkyi myös 7 tylliä ja 6 pikkutylliä ja altaiden lähellä näin myös haarahaukan. Kokouksen jälkeen suuntasin Savitaipaleen Jäkälänjärvelle äänittämään ruokosirkkalintuja, joista toinen pirisi oikein mukavan lähellä. Myös viitasirkkalintu löytyi spondesti. Keräilin muutenkin hieman Savitaipale- ja Lemipinnoja ennen kuin jatkoin Lappeenrannan Mentulaan äänittämään sieltä löytynyttä pikkukultarintaa. Sainkin aivan käsittämättömän hyvät Pikkukultarinta -äänitykset, sillä ollessani äänittämässä lintua varsin kaukaa, se päätti yhtäkkiä lentää aivan viereeni, vain pariin metriin laulamaan! Konnunsuolla kuuntelin vielä hetken viiriäistä kunnes minun piti jatkaa Parikkalaan töihin.

21.6. IBA-kartoittelimme Sammallampea, jonka linnusto oli varsin yllätyksetöntä ja seuraavana yönä teimme yölaulajakartoituksen Siikalahdella. Rytikerttusia oli sentään kolme saapunut laulamaan ruovikoihin, mutta muuten oli todella vaisua. Aamuyönä yllättävämpiä haviksia olivat kevyen atlastelun ohessa havaitut 2 kv tundrahanhi Vartialahdella sekä 35 valkoposkihanhen muuttoparvi Kaukolassa.

23. ja 24.6. atlastelimme tuntemattomampia ruutuja ensin Punkaharjun rajatienoolla ja sitten Tyrjällä. Ensimmäisenä aamuna Ala-Kojolan Mikko oli meillä retkiseurana. Monia uusia ja outoja paikkoja koluttiin ja palkinnoksi havaitsimme mm. metson, peukaloisia, tiltaltteja sekä mukavimpana idänuunilinnun, jota päästiin äänittämään ja jopa kuvaamaankin. Toisen aamun saldoa olivat pikkutikan poikaspesä, harmaapäätikkapoikue, luhtakerttuspari, valkoselkätikka, tiltaltit sekä taas peukaloinen. Tuottoisaa hommaa tuo atlastelu jopa ihan havismielessä!

Siperiansirri

26.6. tuli lintutiedotukseen jymypaikku: Kotkassa oli ad siperiansirri! Sinne lähdettiin alle minuutissa! Olimmekin viimein opastusepäselvyyksistä huolimatta perillä parissa tunnissa, vain hieman lappeenrantalaisten jälkeen! Lintua tulikin sitten opiskeltua kolmatta tuntia, olihan kyseessä ehkä kovin koskaan Suomessa näkemämme laji? Porukkaa kävi paikalla tuona aikana todella paljon. Lähtiessämme automme oli monta sataa metriä kauempana kuin muut autot, vaikka olimme kyllä tullessamme parkkeeranneet sen ensimmäiseen mahdolliseen paikkaan! Sirrin jäädessä yhä paikalle ja viitasirkkalinnun alkaessa laulaa lähistöllä jatkoimme Haminan Kirkkojärvelle äänittämään koiras pikkuhuittia. Ruokosirkkalintukin kuului todella kaukaa hetken. Aamuksi oli kuitenkin taas ehdittävä töihin.

Atlasralli

Kuun viimeisenä oli vuorossa atlasralli huonosti tunnetuilla atlasruuduilla. Me rallasimme Ruokolahden ja Rautjärven rajamaastossa, jossa ainakin peukaloisia riitti, jopa 16 lintua! Muuten lajisto oli mukavan monipuolista mutta yllätyksetöntä. Yhteensä havaitsimme 75 lintulajia, joista 31 linnun pesintä saatiin varmistettua.

Toukokuu

Toukokuun ensimmäinen toi tavallisia vuodareita ja parempina haviksina 1.5. Liuharannan pelloilla hanhiparvessa oli 2 lyhytnokkahanhea, Siikalahdella jo 10 luhtakanaa äänessä. Iltapäivällä kävimme pönttöreissun jälkeen tutustumassa Ruokolahden Kuokkalammen lintutorniin, jossa parempina haviksia olivat pyrstötiaispari, valkoselkätikka ja harmaapäätikka. Laurinniemessä näkyi pikkutyllejä, punajalkaviklo ja pari meriharakkaa. Seuraavan päivän ainoa havis oli Siikalahdelta bongaamani mustapyrstökuiri ja sitä seuraavan kotipihaltamme näkyneet pari lapasotkaa.

4.5. kävimme iltapäivästä Saarella Jari Kiljusen kanssa, mutta havainnot jäivät pikkukuoviin ja haara- ja räystäspääskyihin.

Tornien Taisto 2007

5.5. oli taas Tornien Taisto. Joukkueessamme oli minun ja Hannan lisäksi Jari Kiljunen, Matti Lötjänen, Johannes Hänninen, Ilpo Kuusisalo ja Miika Suojarinne. Aamupuoli oli oikein mukava, kun mm. pikkukuoveja muutti mukavat 54, harmaahaikara, 3 merimetsoa, lyhytnokkahanhi, sirosuohaukkanaaras, punajalkaviklo, pikkutylli, uuttukyyhky ja 40 tilheä olivat muuta parhaimmistoa. Iltapäivä oli valitettavasti ennätystylsä, sillä petolintuja ei juuri näkynyt ja lajimäärä jämähti 85 lajiin. Illalla vielä Tetrisuolla näkyi suopöllö.

Kevät etenee

6.5. näimme Lötjösen Matin kanssa Lahdensuolla harmaasorsakoiraan keskellä peltoa ja ensimmäiset valkoposkihanhet muuttivat ylitsemme. Siikalahdella näkyi jänkäkurppa.

Seuraavien päivien parhaimmistoa olivat kotirannasta näkyneet 10 meriharakkaa ja 9.5. kaatosateessa Joutsenon Korvenkylältä bongaamani 2 kattohaikaraa sekä löytämäni harmaasorsapari.

Hiljaista oli havaintorintamalla seuraavinakin päivinä, vaikka yritys oli kovaa. 12.5. Siikalahdella lauloivat ensimmäiset satakielet, lehtokertut ja mustapääkertut. Akanvaaran Tetrisuolla lauloivat peltosirkut ja Kanavalammella oli paikallinen merikotka. Oudoin havainto oli Matikaisennurkassa keskellä mullospeltoa peräkanaa juoksennelleet kaksi kaulushaikaraa.

13.5. opastelimme italialaisryhmää, jonka kanssa Hanna jatkoi muutaman päivän ympäriinsä Etelä- ja Pohjois-Karjalaa. Viirupöllö, valkoselkätikka, pyrstötiaispari pesällään, pari palokärkeä, pari kuukkelia, pyitä, teeriä ja varhainen pikkulepinkäinen havaittiin jo heti alkuun. Hannan opastuksen aikana porukka havaitsi vielä mm. pohjantikan, harmaapäätikan, metsoja, riekkoja, tunturikiuruja, isokäpylintuja sekä hurjimpana havaintona ahman!

14.5. muutti jo muutama tuhat hanhea sekä suopöllö Siikalahdella, mutta töiden takia en paljon ehtinyt havainnoimaan. 15.5. yöretkellä näkyi viimein vuoden ensimmäinen sarvipöllö ja päivällä Kanavalammella taas merikotka. Saaren retki jäi kuitenkin kesken, kun Pirhosen Jarmo löysi Imatran Immalanjärveltä valkosiipitiiran. Paikalla oli myös kolme mustatiiraa! Jatkoin vielä Joutsenon Kotasaareen, jossa oli 3 lampivikloa sekä lapinsirri.

16.5. Siikalahdella oli merihanhi ja 17.5. lomani alettua suuntasimme kohti etelää. Matkan varrella Immalanjärvellä näkyi nyt lapintiira ja Virolahden Kurkelassa näimme haara- ja mehiläishaukan, Haminan Lupinlahdella kuulimme rastaskerttusia ja Kotkan Hovinsaaresta bongasimme rantakurvin. Lopulta ajoimme suoraan Helsinki-Vantaan lentoasemalle, josta matkamme kohti Georgiaa alkoi. Lue lisää Georgian reissustamme 17.-25.5. (Kazbegi ja Chachuna mm. kaukasianteeriä, vuoritiltaltteja, kaukasianlumikanoja, vuorileppälintuja, rakkapunavarpusia, korppikotkia, keisarikotkia, taskuja, kaspiankerttuja, ruostepyrstöjä ja yht. 143 lajia).

PPLY:n kevätrallireissu

Georgiasta palattuamme tipautin Hannan lahdessa junalle ja jatkoin hevimusiikin ja energianjuomien voimalla Saarijärvelle, jossa Antti Pesola hyppäsi rattiin ja jatkoimme Kaustisilla pikaisesti pysähtyen Pyhäjoelle. Pyhäjoella tapaimme Petrit Nikupaavon ja Pelttarin, joista ensimmäisen mökillä saunoimme ja nukuimme kunnon yöunet, jotka olivat ainakin minulla enemmän kuin tarpeen, sillä seuraavana aamuna alkoi PPLY:n 24 tunnin kevätralli!

Rallistrategia oli täysin erilainen kuin, mitä olin aiemmin rallannut: yhteensä 14 kunnassa käytiin ja ajoa tuli huikeat 720km! Aloituspaikka oli Kärsämäen Nurmesjärvi, josta Piippolan kautta jatkoimme Siikajoelle pitemmäksi aikaa ja illalla Limingan kautta Ouluun. Yöksi ajoimme taas etelään Oulaisiin ja aamulla olimme Pyhäjoella, Raahessa ja lopettamassa Limingan Hirvinevalla. Parhaita havaintoja olivat mm. kiljukotka, 3 lampivikloa – 1 sponde, pply-pinna viitasirkkalintu, pari keräkurmitsaparvea, jänkäsirriäisiä, vesipääskyjä, pari ruisrääkkää, satakieli, riekko, 2 kyhmyjoutsenta, oudon myöhäinen pulmunen, peltopyitä, rantakurvi, 3 ruokkia, kangaskiuru, bongattu mustaotsalepinkäinen ja muutama muu vuodari. Yhteensä havaitsimme 148 lajia, jolla sijoituimme hienosti neljänneksi, mikä on hyvin muukalaisjoukkueelta 16 joukkueen kisassa.

Rallin purun jälkeen jatkoin todella väsyneenä muiden kyydissä Pyhäjoelle hakemaan autoani ja sieltä jatkoin Siikajoen Tauvoon, sillä yhtään pitemmälle en olisi kyennyt ajamaan. Tauvossa oli Tynjälän Matti rengastusmiehittäjänä, joten muutaman tunnin unien jälkeen pääsin verkoillekin muutamaksi kierrokseksi, kunnes oli taas pakko painua nukkumaan. Päivällä tein Ulkonokan kierroksen, jonka satoa olivat mm. 3 punakuiria, jänkäsirriäisiä ja pari pikkusirriä. Kiekan jälkeen suuntasin Limingalle, jossa Temmesjokisuusta bongasin jalohaikaran ja juuri samaan aikaan, kun viimein pienen odottelun jälkeen lintu tuli näkyviin, puhelin kertoi Oulun Pyykösjärveltä löytyneestä isovesipääskystä! Pyykkärillä olikin porukkaa jo paljon ja lintu mukavasti putkessa! Niinpä olimme pian Ala-Kojolan Mikon kanssa suuntaamassa taas retkelle ja Oulunsalon Nenännokalle. Nenännokalla ei ihmeitä näkynyt, mitä nyt pari pikkutiiraa ja taas sirriäinen. Jalohaikara näkyi myös Letonnokan tornille ja iltakymmenen jälkeen suuntasin viimein veljeni Rikun luo majoittumaan. Kylläpä väsyttikin!

Kuun loppu

Pari päivää ihan vain lomailin ja ajo takaisin Parikkalaankaan ei tuottanut havaintoja, mutta 30.5. illalla kävimme Hannan kanssa rengastamassa viirupöllöpesueen, jossa oli kaksi somaa peikkolasta!

Kuun viimeisenä tuli työpäivän päätteeksi hälytys Kesälahdelle vihertikkaa bongaamaan. Tikkaa ei kuitenkaan löytynyt, mutta ruisrääkkä, kuhankeittäjä ja pari viitasirkkalintua kuului. Olikin ihan mukava palata kotiin, kun paras yölaulajakausi oli juuri alkamassa.