. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Kesäkuussa yölaulajien lumoissa

2.6. olin ensin oppaan sijaisena Siikalahdella ja yöllä suuntasimme Jarvan Ilkan kanssa yöretkelle Saaren suuntaan ja saldo oli varsin tutunlainen: mukavasti yölaulajia sekä 2 tundrahanhea Kuposenmäellä ja pikkurariksi löytyi viiriäinen Lahdensuolta! Seuraavana päivänä seisoskelimme taas Siikalahdella ja yöllä kolusimme Parikkalan eteläpuolta ja vuodariksi löytyi viimein rytikerttunenkin Koitsanlahdelta. Molempina öinä kuulimme jo runsaasti viitakerttusia ja ruisrääkkiä, muutamia luhtakerttusia ja luhtahuitteja, kuhankeittäjiä, pari kehrääjää, viitasirkka- ja pensassirkkalintua jne.

4.6. Lahdensuolla viiriäiskuuntelureissulla pellon yltä löytyi saalisteleva sarvipöllö, ensimmäiset viitakerttuset olivat jo hiljentyneet ja parinsa kanssa ne rakentelivat pesää kaikessa hiljaisuudessaan.

9.6. vedin EKLY:n yölaulajaretken Parikkalassa ja saldoksi saatiin kaikki tavalliset yölaulajat sekä sarvipöllö ja tietysti viiriäinen. Osallistujat saivat jopa viittä elistä ja kun mukana oli ryhmän verran espanjalaisiakin, oli selvää, että retki oli varsin onnistunut, vaikka yksilömääräisesti lintuja oli aivan käsittämättömän vähän! Espanjalaisille kävin vielä näyttämässä viirupöllön maastopoikueenkin retken päätteeksi, joten kylläpä oli tyytyväistä porukkaa!

12.6. kävin turhan märän yölaulajaretken päätteeksi Kiteellä bongaamassa Rantasen Paavon löytämän kultasirkun, joka oli jäänyt Kyyrönniemeen jumiin. Biotooppi oli aivan käsittämätön kultasirkulle, joten ainoa syy, miksi lintu paikalla viihtyi, täytyi olla se, ettei se uskaltanut lähteä suuren järvenselän ylitykseen syystä tai toisesta. Lintu onneksi yhä liikkui kolmatta aamua paikalla, mutta kähmy se oli, sillä kuulimme vain pari laulusarjaa sekä kerran tiksutttelua.

Seuraavana yönä kolusimme Saaren seutua Hannes Tiiran kanssa. Reissu oli oikein mukava ja havaintojakin tuli mukavasti, vaikka rarit taas kerran jäivät puuttumaan. Kuitenkin kolme uutta viitasirkkalintua ja parikymmentä rääkkää ja viitakerttusta, sarvipöllö, kultarinta, pensassirkkalintu, kymmenet satakielet, pari luhtakerttusta, jokunen kuhankeittäjä ja peukaloinen sekä mm. upea viiden luhtahuitin kerääntymä Kanavalammella takuulla kelpasivat Tiirojemme suvuista ainoalle yöaktiiviselle.

Sateet pilasivat seuraaviksi öiksi suunnitellut yöretket, joten seuraavien päivien hauskimmaksi havikseksi jäi Tarvaslammella Jeri-koiran löytämä teerenpoikanen, joka onneksi selvisi niin koiran hampaista kuin kuvaajien käsistäkin säikähdyksellä.

Fillariralli

16.6. oli EKLY:n jo perinteinen fillariralli, johon osallistuin Hannan pikkuveljen Miikan kanssa. Poljimme päivän aikana takapuolet helliksi eli ainakin 75 kilometriä, mutta tulipa siinä sivussa havaittua 102 lajia, joista Miikalle varmasti yli puolet uusia lajeja! Parhaimpia olivat Argusjärven harmaapäätikkaperhe, Ristimäen viirupöllö, Mustiinpohjan käenpiika ja Soininmäen huuhkaja, muutenkin oli mukavaa ja lintuja oli paljon. Sijoituskin parani edellisvuotisesta, sillä nyt tulimme kisassa lappeenrantalaisjoukkueiden väliin toiseksi.

Lisää yölaulajia ja atlaskartoittelua

18.6. suuntasin Lappeenrantaan EKLY:n hallituksen kokoukseen. Matkalla bongasin Joutsenon Kotasaaresta lampivikloparin, joka oli asettunut altaalle pesimään. Altailla näkyi myös 7 tylliä ja 6 pikkutylliä ja altaiden lähellä näin myös haarahaukan. Kokouksen jälkeen suuntasin Savitaipaleen Jäkälänjärvelle äänittämään ruokosirkkalintuja, joista toinen pirisi oikein mukavan lähellä. Myös viitasirkkalintu löytyi spondesti. Keräilin muutenkin hieman Savitaipale- ja Lemipinnoja ennen kuin jatkoin Lappeenrannan Mentulaan äänittämään sieltä löytynyttä pikkukultarintaa. Sainkin aivan käsittämättömän hyvät Pikkukultarinta -äänitykset, sillä ollessani äänittämässä lintua varsin kaukaa, se päätti yhtäkkiä lentää aivan viereeni, vain pariin metriin laulamaan! Konnunsuolla kuuntelin vielä hetken viiriäistä kunnes minun piti jatkaa Parikkalaan töihin.

21.6. IBA-kartoittelimme Sammallampea, jonka linnusto oli varsin yllätyksetöntä ja seuraavana yönä teimme yölaulajakartoituksen Siikalahdella. Rytikerttusia oli sentään kolme saapunut laulamaan ruovikoihin, mutta muuten oli todella vaisua. Aamuyönä yllättävämpiä haviksia olivat kevyen atlastelun ohessa havaitut 2 kv tundrahanhi Vartialahdella sekä 35 valkoposkihanhen muuttoparvi Kaukolassa.

23. ja 24.6. atlastelimme tuntemattomampia ruutuja ensin Punkaharjun rajatienoolla ja sitten Tyrjällä. Ensimmäisenä aamuna Ala-Kojolan Mikko oli meillä retkiseurana. Monia uusia ja outoja paikkoja koluttiin ja palkinnoksi havaitsimme mm. metson, peukaloisia, tiltaltteja sekä mukavimpana idänuunilinnun, jota päästiin äänittämään ja jopa kuvaamaankin. Toisen aamun saldoa olivat pikkutikan poikaspesä, harmaapäätikkapoikue, luhtakerttuspari, valkoselkätikka, tiltaltit sekä taas peukaloinen. Tuottoisaa hommaa tuo atlastelu jopa ihan havismielessä!

Siperiansirri

26.6. tuli lintutiedotukseen jymypaikku: Kotkassa oli ad siperiansirri! Sinne lähdettiin alle minuutissa! Olimmekin viimein opastusepäselvyyksistä huolimatta perillä parissa tunnissa, vain hieman lappeenrantalaisten jälkeen! Lintua tulikin sitten opiskeltua kolmatta tuntia, olihan kyseessä ehkä kovin koskaan Suomessa näkemämme laji? Porukkaa kävi paikalla tuona aikana todella paljon. Lähtiessämme automme oli monta sataa metriä kauempana kuin muut autot, vaikka olimme kyllä tullessamme parkkeeranneet sen ensimmäiseen mahdolliseen paikkaan! Sirrin jäädessä yhä paikalle ja viitasirkkalinnun alkaessa laulaa lähistöllä jatkoimme Haminan Kirkkojärvelle äänittämään koiras pikkuhuittia. Ruokosirkkalintukin kuului todella kaukaa hetken. Aamuksi oli kuitenkin taas ehdittävä töihin.

Atlasralli

Kuun viimeisenä oli vuorossa atlasralli huonosti tunnetuilla atlasruuduilla. Me rallasimme Ruokolahden ja Rautjärven rajamaastossa, jossa ainakin peukaloisia riitti, jopa 16 lintua! Muuten lajisto oli mukavan monipuolista mutta yllätyksetöntä. Yhteensä havaitsimme 75 lintulajia, joista 31 linnun pesintä saatiin varmistettua.

Toukokuu

Toukokuun ensimmäinen toi tavallisia vuodareita ja parempina haviksina 1.5. Liuharannan pelloilla hanhiparvessa oli 2 lyhytnokkahanhea, Siikalahdella jo 10 luhtakanaa äänessä. Iltapäivällä kävimme pönttöreissun jälkeen tutustumassa Ruokolahden Kuokkalammen lintutorniin, jossa parempina haviksia olivat pyrstötiaispari, valkoselkätikka ja harmaapäätikka. Laurinniemessä näkyi pikkutyllejä, punajalkaviklo ja pari meriharakkaa. Seuraavan päivän ainoa havis oli Siikalahdelta bongaamani mustapyrstökuiri ja sitä seuraavan kotipihaltamme näkyneet pari lapasotkaa.

4.5. kävimme iltapäivästä Saarella Jari Kiljusen kanssa, mutta havainnot jäivät pikkukuoviin ja haara- ja räystäspääskyihin.

Tornien Taisto 2007

5.5. oli taas Tornien Taisto. Joukkueessamme oli minun ja Hannan lisäksi Jari Kiljunen, Matti Lötjänen, Johannes Hänninen, Ilpo Kuusisalo ja Miika Suojarinne. Aamupuoli oli oikein mukava, kun mm. pikkukuoveja muutti mukavat 54, harmaahaikara, 3 merimetsoa, lyhytnokkahanhi, sirosuohaukkanaaras, punajalkaviklo, pikkutylli, uuttukyyhky ja 40 tilheä olivat muuta parhaimmistoa. Iltapäivä oli valitettavasti ennätystylsä, sillä petolintuja ei juuri näkynyt ja lajimäärä jämähti 85 lajiin. Illalla vielä Tetrisuolla näkyi suopöllö.

Kevät etenee

6.5. näimme Lötjösen Matin kanssa Lahdensuolla harmaasorsakoiraan keskellä peltoa ja ensimmäiset valkoposkihanhet muuttivat ylitsemme. Siikalahdella näkyi jänkäkurppa.

Seuraavien päivien parhaimmistoa olivat kotirannasta näkyneet 10 meriharakkaa ja 9.5. kaatosateessa Joutsenon Korvenkylältä bongaamani 2 kattohaikaraa sekä löytämäni harmaasorsapari.

Hiljaista oli havaintorintamalla seuraavinakin päivinä, vaikka yritys oli kovaa. 12.5. Siikalahdella lauloivat ensimmäiset satakielet, lehtokertut ja mustapääkertut. Akanvaaran Tetrisuolla lauloivat peltosirkut ja Kanavalammella oli paikallinen merikotka. Oudoin havainto oli Matikaisennurkassa keskellä mullospeltoa peräkanaa juoksennelleet kaksi kaulushaikaraa.

13.5. opastelimme italialaisryhmää, jonka kanssa Hanna jatkoi muutaman päivän ympäriinsä Etelä- ja Pohjois-Karjalaa. Viirupöllö, valkoselkätikka, pyrstötiaispari pesällään, pari palokärkeä, pari kuukkelia, pyitä, teeriä ja varhainen pikkulepinkäinen havaittiin jo heti alkuun. Hannan opastuksen aikana porukka havaitsi vielä mm. pohjantikan, harmaapäätikan, metsoja, riekkoja, tunturikiuruja, isokäpylintuja sekä hurjimpana havaintona ahman!

14.5. muutti jo muutama tuhat hanhea sekä suopöllö Siikalahdella, mutta töiden takia en paljon ehtinyt havainnoimaan. 15.5. yöretkellä näkyi viimein vuoden ensimmäinen sarvipöllö ja päivällä Kanavalammella taas merikotka. Saaren retki jäi kuitenkin kesken, kun Pirhosen Jarmo löysi Imatran Immalanjärveltä valkosiipitiiran. Paikalla oli myös kolme mustatiiraa! Jatkoin vielä Joutsenon Kotasaareen, jossa oli 3 lampivikloa sekä lapinsirri.

16.5. Siikalahdella oli merihanhi ja 17.5. lomani alettua suuntasimme kohti etelää. Matkan varrella Immalanjärvellä näkyi nyt lapintiira ja Virolahden Kurkelassa näimme haara- ja mehiläishaukan, Haminan Lupinlahdella kuulimme rastaskerttusia ja Kotkan Hovinsaaresta bongasimme rantakurvin. Lopulta ajoimme suoraan Helsinki-Vantaan lentoasemalle, josta matkamme kohti Georgiaa alkoi. Lue lisää Georgian reissustamme 17.-25.5. (Kazbegi ja Chachuna mm. kaukasianteeriä, vuoritiltaltteja, kaukasianlumikanoja, vuorileppälintuja, rakkapunavarpusia, korppikotkia, keisarikotkia, taskuja, kaspiankerttuja, ruostepyrstöjä ja yht. 143 lajia).

PPLY:n kevätrallireissu

Georgiasta palattuamme tipautin Hannan lahdessa junalle ja jatkoin hevimusiikin ja energianjuomien voimalla Saarijärvelle, jossa Antti Pesola hyppäsi rattiin ja jatkoimme Kaustisilla pikaisesti pysähtyen Pyhäjoelle. Pyhäjoella tapaimme Petrit Nikupaavon ja Pelttarin, joista ensimmäisen mökillä saunoimme ja nukuimme kunnon yöunet, jotka olivat ainakin minulla enemmän kuin tarpeen, sillä seuraavana aamuna alkoi PPLY:n 24 tunnin kevätralli!

Rallistrategia oli täysin erilainen kuin, mitä olin aiemmin rallannut: yhteensä 14 kunnassa käytiin ja ajoa tuli huikeat 720km! Aloituspaikka oli Kärsämäen Nurmesjärvi, josta Piippolan kautta jatkoimme Siikajoelle pitemmäksi aikaa ja illalla Limingan kautta Ouluun. Yöksi ajoimme taas etelään Oulaisiin ja aamulla olimme Pyhäjoella, Raahessa ja lopettamassa Limingan Hirvinevalla. Parhaita havaintoja olivat mm. kiljukotka, 3 lampivikloa – 1 sponde, pply-pinna viitasirkkalintu, pari keräkurmitsaparvea, jänkäsirriäisiä, vesipääskyjä, pari ruisrääkkää, satakieli, riekko, 2 kyhmyjoutsenta, oudon myöhäinen pulmunen, peltopyitä, rantakurvi, 3 ruokkia, kangaskiuru, bongattu mustaotsalepinkäinen ja muutama muu vuodari. Yhteensä havaitsimme 148 lajia, jolla sijoituimme hienosti neljänneksi, mikä on hyvin muukalaisjoukkueelta 16 joukkueen kisassa.

Rallin purun jälkeen jatkoin todella väsyneenä muiden kyydissä Pyhäjoelle hakemaan autoani ja sieltä jatkoin Siikajoen Tauvoon, sillä yhtään pitemmälle en olisi kyennyt ajamaan. Tauvossa oli Tynjälän Matti rengastusmiehittäjänä, joten muutaman tunnin unien jälkeen pääsin verkoillekin muutamaksi kierrokseksi, kunnes oli taas pakko painua nukkumaan. Päivällä tein Ulkonokan kierroksen, jonka satoa olivat mm. 3 punakuiria, jänkäsirriäisiä ja pari pikkusirriä. Kiekan jälkeen suuntasin Limingalle, jossa Temmesjokisuusta bongasin jalohaikaran ja juuri samaan aikaan, kun viimein pienen odottelun jälkeen lintu tuli näkyviin, puhelin kertoi Oulun Pyykösjärveltä löytyneestä isovesipääskystä! Pyykkärillä olikin porukkaa jo paljon ja lintu mukavasti putkessa! Niinpä olimme pian Ala-Kojolan Mikon kanssa suuntaamassa taas retkelle ja Oulunsalon Nenännokalle. Nenännokalla ei ihmeitä näkynyt, mitä nyt pari pikkutiiraa ja taas sirriäinen. Jalohaikara näkyi myös Letonnokan tornille ja iltakymmenen jälkeen suuntasin viimein veljeni Rikun luo majoittumaan. Kylläpä väsyttikin!

Kuun loppu

Pari päivää ihan vain lomailin ja ajo takaisin Parikkalaankaan ei tuottanut havaintoja, mutta 30.5. illalla kävimme Hannan kanssa rengastamassa viirupöllöpesueen, jossa oli kaksi somaa peikkolasta!

Kuun viimeisenä tuli työpäivän päätteeksi hälytys Kesälahdelle vihertikkaa bongaamaan. Tikkaa ei kuitenkaan löytynyt, mutta ruisrääkkä, kuhankeittäjä ja pari viitasirkkalintua kuului. Olikin ihan mukava palata kotiin, kun paras yölaulajakausi oli juuri alkamassa.

Huhtikuu – Lämmin kevät jatkuu

Huhtikuu alkoi lämpimänä ja lintuja oli mukavasti. 1.4. retkeilimme “potun” kanssa ensin Saarella havaiten mm. pari uuttukyyhkyä, kanadanhanhea, haapanaa ja västäräkkiä Kanavalammella sekä kurjen ja fasaanin Jyrkilässä. Siikalahdella näkyi mm. 30 muuttavaa metsä- ja 2 tundrahanhea, haapanoita, taveja, 2 naurulokkia jne. Kaulushaikaratkin humppasivat jo harvakseltaan ja yksi näkyi lennossa. Punkaharjun Lustolta hoidimme vielä pähkinähakin vuodariksi.

Seuraava uusi laji näkyi 3.4. kun patotien yli lensi tuhkaselkälokki. 5.4. lähdimme Pääsiäisen viettoon Sotkamon Vuokattiin koko perheeni kera. Matkalla Särkisalmella näkyi silkkiuikku, mutta edellispäivänä alkanut takatalvi lumisateineen piti muut linnut piilossa. Sotkamossa olikin vielä ihan talvi ja ainoita havaittuja muuttolintuja olivat joutsenet, telkät, isokoskelot, telkät ja harmaalokit sekä pari isolepinkäistä. Niinpä Pääsiäinen menikin hiihdellessä, lasketellessa ja muuten sukuloidessa. Paluumatkalla 9.4. Sotkamon Leväjoella näkyi kuitenkin yllätykseksi langalla täysillä lauleskellut kangaskiuru. Juuri ennen Pääsiäistä ostamani äänityslaitteet saivat vihdoin tulikasteensa, kun yritin äänittää lullulan luritusta. Valitettavasti lintu lauloi kuutostien varrella ja Pääsiäisen paluuliikenne oli aika kovaa, mutta sain silti ainakin jonkinlaiset äänitykset.

10.4. Siikalahdelta vuodariksi tuli kuovi ja pari uuttukyyhkyä muutti. Seuraavan päivän Saaren kierros oli kuitenkin varsin köyhä. 12.4. Imatran Vuokselta bongasin nuoren kyhmyjoutsenen ja Joutsenon Konnunsuolla näkyi 500 metsähanhea, 150 tundrahanhea ja 2 lyhytnokkaa ja Lappeenrannan Rasalassa 300 metsähanhea. Illalla EKLY:n kokouksessa oli Ville Vepsäläinen esitelmöimässä Lintuatlaksesta.

13.4. Siikalahdella olivat lintumäärät jo kasvaneet, mutta vuodariksi irtosi vain kalasääski ja Vartialahdella 72 joutsenen seurassa ollut pikkujoutsen. 14.4. tein huvikseni vesilintulaskennan, mutta varsinkin anakset olivat todella kateissa: punasotkia oli jo 35/6, telkkiä 55/49, 9/5 uiveloa, jouhisorsapari, 103 sinisorsaa, 81 nokikanaa jne. Piekanoja muutti 14 lyhyessä ajassa vastatuuleen, mutta pian kaikki muukin muutto tyrehtyi kokonaan. Metsähanhia oli 135 paikallisina ja 42 muuttikin, 5 mustavarista muutti myös, peukaloinen lauloi ja päivän paras havis oli lahden yllä pyörähtänyt merilokki. Kukkarolahdella vuodariksi kuului kapustarinta.

15.4. vuodariksi irtosivat lapasorsa, kuikka ja metsäviklo, naurulokkeja oli jo 350 ja Saaren kierros oli yhtä vaisu kuin yleensä. 16.4. terkkarin pihalla lauloi tiltaltti ja illalla lähdimme Hannan kanssa kohti Kirkkonummea. Hannalla oli BirdLifen hallituksen kokoukset ja itse jatkoin seuraavana päivänä Espanjaan Andaluciaan lintuturismipäiville El Rocioon 18.-21.4. BirdLife Suomen edustajana.

Andalucia Donaña Lintumessureissu 17.-21.4. 2007

16.4. töiden jälkeen pakkailin ja suuntasimme Hannan kanssa klo 19.30 kohti Kirkkonummea. Hanna oli matkalla BirdLife Suomen hallituksen kokoukseen ja minä Espanjaan Andaluciaan edustamaan BirdLife Suomea Andalucian ensimmäisillä lintuturismipäivillä.

Bongasimme Imatralta vuodariksi kyhmyjoutsenen, mutta muuten ajoimme varsin vauhdikkaasti ja lopulta olimme puoliltaöin Kirkkonummella.

17.4. aamukymmenen nurkilla isäni lähti viemään minua Helsinki-Vantaalle, josta Finnairin koneeni lähti Tukholmaan minuutilleen ajallaan.

Ajallaan kone laskeutui myös Tukholmaan, mutta siellä taululta sain lukea, että seuraava lento Madridiin olisi 40 minuuttia myöhässä ja lähtisi vasta klo 16.00 paikallista aikaa. Olisin odottanut, että Arlandalla kuulutukset olisi tehty englanniksikin, mutta myöhästymisistä ja muista hämmingeistä tiedoteltiin vain espanjaksi ja ruotsiksi. Pitkästyttävän odottelun jälkeen tässäkään aikataulussa ei pysytty, vaan kone oli lopulta yli tunnin myöhässä, joten sain koko lennon jännittää ehtisinkö Sevillan lennolleni.

Iberian lento oli ehkäpä surkein Euroopassa kokemani. Kuulutuksista ei saanut mitään selvää ja koko neljän tunnin aikana mitään ei tarjottu ilmaiseksi. Myyntikärrytkin sujahtivat vain kertaalleen ohitseni. Kone oli myös varsin vanha, joten mukavuuksia ei juuri ollut tarjolla. Niinpä keskityin lukemaan Helsingistä ostamaani pokkaria.

Madridiin laskeuduin klo 20.30 eli koneeni Sevillaan oli lähtenyt vain 15 minuuttia aiemmin. Olisin luullut koneen odottavan, sillä koneestamme jopa 30 ihmistä oli matkalla Sevillaan! Vaan, kun ei, niin ei! Täytyi siis rynnätä tiskille selvittämään, vieläkö saman illan aikana pääsisin jatkamaan matkaa.

Onneksi sain lipun seuraavalle lennolle, joka lähti klo 22.30 ja sain tekstiviestitse kiinni kontaktihenkilöni, joten sain tietää, että minua oltaisiin vastassa Sevillan lentokentällä.

Noin 23.30 olin viimein perillä Sevillassa, jossa kaikki sujui hyvin. Jesus niminen kaveri oli minua vastassa ja jatkoimme nopeita teitä 120km Rocioon Donañan kansallispuiston laidalle, jossa majoituin Hotel Toruñoon klo 00.30. Iltapalakin odotti vielä huoneessani, joten hieman kinkkua ja juustoa sekä mansikoita naposteltuani, kamoja raivattuani ja ulkoa kuulunutta sammakkokonserttia ihmeteltyäni painuin pehkuihin klo 01.30.

Retkipäivä

18.4. heräsin kuudelta, mutta ulkona oli edelleen säkkipimeää. Niinpä odottelin, että aamu alkaisi valjeta. Pikkuhiljaa ulkoa alkoi kuulua muidenkin lintujen kuin varpusten ääntelyä, joten lähdin ulos retkelle.

Kävelin vain parikymmentä metriä hotellin ovesta auenneen lutakon rantaan, mutta vielä oli kovin hämärää. Flamingojen, kapustahaikaroiden, liejukanojen ja pitkäjalkojen siluetit piirtyivät vettä vasten, taivaalla kaarteli jo ensimmäisiä haarahaukkoja sekä pari isohaarahaukkaa ja puiden latvuksissa tiklit lauloivat jo täyttä päätä ja ruovikoissa raksuttivat ryti- ja rastaskerttuset. Haarapääskyjä äänteli myös sekä ruovikoissa että lähipuissa, silkkikerttunen sivalteli äänekästä lauluaan aika ajoin, mehiläissyöjiä partioi taivaalla ja pian äänimaailmaan liittyi myös mustakottaraisten monipuolisia lauluja.

Kävelin hiljalleen rantaa eteenpäin ja päädyin erään vanhan talon päälle rakennetulle tasanteelle, jolta oli hyvä staijata lutakolle. Punapäänarskuja, harmaasorsia, pari merihanhea (jotka kyllä lensivät), harmaahaikaroita ja hevosten seassa valtaisilla laidunmailla ruokaili runsaasti kattohaikaroita. Olipahan niin hieno aamu, ettei paremmasta väliä!

Koskapa eilinen kuskini oli sanonut minulle, ettei minun odotettu osallistuvan aamun kokoukseen, jossa eri tahojen asiantuntijat puivat, kuinka alueen lintuturismia voitaisiin kehittää – enhän itsekään kokenut, että osaisin vielä asiaa mitenkään kommentoida – päätin jatkaa retkeilyä aina iltapäivään saakka, jolloin ohjelmassa oli ensimmäinen ruokailu. Niinpä kävelin rantaa toiseen suuntaan läheisen sillan yli ja pian törmäsinkin ensimmäisiin ulkomaalaislintuharrastajiin, jotka kertoivat, että lähistöltä lähti 3,5 km pituinen luontopolku, jonka varressa oli piilokojuja. Kävellessäni kohti luontopolkua havaitsin mm. useita laulavia etelänsatakieliä, valkoposki- ja hietatiiroja, etelänharmaalokin, keltavästäräkkejä, pari pääskykahlaajaa, töyhtökiuruja, yö-, lehmä-, silkki- ja rääkkähaikaroita, ruokosirkkalintuja, kirjosiepon, keltahemppoja sekä rusorintakertun.

Luontopolku löytyi taas parin ulkomaalaisornin avustuksella ja päätinkin lähteä kiertämään 3,5 km mittaista luontopolkua. Polku kulki pääasiassa erikoisessa mäntymetsikössä, mutta väliin se teki piston pienten lutakoiden rannoille, jonne oli pystytetty piilokojuja. Lutakoilla ei juuri ollut mainittavia lintuja, mitä nyt ruokosirkkalinnut surisivat ja liejukanat ja muutamat pikku-uikut ääntelivät. Metsikössä oli runsaasti keltahemppoja, mustarastaita, peippoja, tulipäähippiäinen, etelänpuukiipijä, peukaloinen, pyrstötiaisia ja käet kukkuivat. Eräällä kuivalla tasangolla näkyi soidintava liitohaukka, pari pikkukotkaa, muutama siniharakka ja samettipääkerttu, pari mustapäätaskua sekä lyhytvarvaskiuru ja hieman myöhemmin kosteasta pusikkokohdasta löysin useita laulavia taiturikultarintoja.

Käveltyäni koko reitin ympäri palasin samaa reittiä takaisin hotellille. Matkalla kuvasin Rocion kylän komeaa kirkkoa ja tietysti katselin olisiko lutakolle saapunut uusia lintuja. Hotelliin päästyäni respa ojensi minulle käsin kirjoitetun kirjeen, jossa kerrottiin, että minua olikin odotettu aamun kokouksessa! No, täytynee hyvällä omatunnolla sanoa, että olin käyttänyt ajan paremmin! Eihän minulla olisi ollut mitään sanottavaa siihen, kuinka aluetta tulisi kehittää, sillä en olisi tiennyt lähtökohtia. Niinpä tavattuani järjestäjistä Teresa Munozin, lupasin tälle reissun jälkeen erillisen raportin siitä, kuinka reissun aikana näkemiäni kohteita voisi kehittää.

Iltapäivällä liityin asiantuntijaporukan seuraan, jonka ohjelmassa oli retki Donañan kansallispuiston sisään syömään ja retkeilemään. Muun porukan ohjelmaan olisikin kuulunut retki samoille paikoille, jossa olin jo itse käynyt kävellen. Neljän britin ja noin kymmenen espanjalaisen kanssa suuntasimme parilla maastoautolla suojelualueelle. Nälkä kurni jo muidenkin kuin minun vatsassani, joten emme tehneet kuin muutaman pysähdyksen ennen kuin saavuimme suojelualueen nurkassa sijainneelle talolle, jossa meitä jo odotti kaukoputki suunnattuna iberiankeisarikotkan pesälle. Valitettavasti kotkasta ei juuri näkynyt kuin päälakea, joten päätimme aloittaa seurustelun ja napostelun. Ankkasoppaakin oli tarjolla ja hyvää oli!

Viimein yksi oppaistamme, Abel huusi, että toinen kotka oli tulossa ja ylitsemme lensi varsin komeasti kaarrellen iberiankeisarikotka, ja onnistuin jopa skouppaamaan siitä muutaman kuvan! Ruokailtuamme jatkoimme ruovikkoiseen ja lutakkoisten avomaiden vallitsemaan maisemaan retkelle ja haviksia kertyi mukavasti. Hanhikorppikotkia, todella paljon haarahaukkoja, pikkukotkia, punapäälepinkäisiä, valkoposki- ja mustatiiroja, pronssi-iibiksiä, punapyitä, arokiuruja, muutama minervanpöllö sekä harakkakäki, mustapyrstökuireja, heinätaveja eräällä lätäköllä nokikanojen, harmaasorsien ja punapäänarskujen seurassa mustakaulauikkuja sekä kaksi koiras valkopääsorsaa!

Hieman myöhemmin pysähdyimme haikarakolonialle, jossa rusko-, rääkkä-, yö-, silkki- ja lehmähaikaroita sekä pronssi-iibiksiä oli jopa samassa puskassa. Lähistöllä näkyi myös muutama jalo- sekä tietysti katto- ja harmaahaikaroita, joten upeaa oli! Ylitsemme lensi myös kaksi parvea (3+4) jouhihietakanoja, joka oli jo päivän toinen elis!

Kahlaajaparvista löytyi tavallisten viklojen lisäksi tyllejä ja suosirri, heinäkertut piipittivät ja illan alkaessa jo hämärtää alkoi viiriäinen pytpyttää. Illalla yritimme vielä pointsata iberianilvestä, mutta jälkeäkään ei näkynyt, sen sijaan sen ruokaa eli kaneja näkyi mukavasti.

Illallinen oli taas pitkän kaavan mukainen ja ensin oli vielä tervetuliaispuheita ja esityksiä ja vihdoin yhdentoista aikaan aloimme syödä ja sitä lystiä riittikin sitten pitkälle yöhön. Kaikki osallistujat olivat nyt saapuneet paikalle ja tutustuinkin jo moneen todella mukavaa lintuammattilaiseen eri puolilta Eurooppaa.

Messupäivä

19.4. Lintumessut alkoivat aamulla, mutta saimme nukkua jopa kahdeksaan. Klo 8.45 lähdimme hotelliltamme messupaikalle läheiselle leirintäalueelle, jolla huomattava osa vieraista majoittuikin. Törmäsin paikalla taas jo tuttuihin britteihin, jotka olivat suunnitelleet taas puoliltapäivin omaa retkeä jonkun paikallisen kanssa. He pyytelivät minua mukaan retkelle ja totta kai retkeily minulle kelpasi, ensisijalla oli kuitenkin nyt lintumessuihin tutustuminen, sillä edellispäivän väärinkäsityksistä johtunut lintsaus hieman soimasi omatuntoani.

Messutila oli varsin ahdas ja meluisa, joten vaikka varsin mielenkiintoisia yrityksiä ja matkanjärjestäjiä paikalla olikin tarjontaansa esittelemässä, oli välillä pakko käydä ulkona tuulettumassa. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen huomasin, että britit olivat jo livistäneet retkelleen, joten ei auttanut kuin jatkaa “standien” kiertelyä.

Iltapäivällä taas pitkän ruokailun jälkeen vuorossa oli taas retki koko porukalle ja harmikseni se suuntautui tällä kertaa samoille paikoille, joilla olin käynyt edellispäivänä brittien kanssa. Haviksetkin olivat siis pääasiassa samoja: iberiankeisarikotka istui tällä kertaa sähkötolpan nokassa, valkopääsorsia oli nyt kolme, pari niittysuohaukkaa, mustajalkatyllejä jne. Ihmeekseni huomasin, että suurin osa porukasta oli varsin pihalla lintujen määrityksestä, mutta niinhän se taitaa olla, ettei oppaan tarvitse tietää kuin oman alueensa linnusto.

Illan hämärtyessä yritimme taas iberianilvestä ja tällä kertaa kahden autossamme istuneen tytön onnistui nähdä se vilaukselta. Itsekin näin jonkin elikon vilahtavan pusikon taakse piiloon, mutten voinut vannoa, mikä eläin oli kyseessä. Illalla taas syötiin pitkän kaavan kautta ja nukkumaan pääsin joskus yhden aikaan yöllä.

Rallipäivä

20.4. vuorossa oli linturalli. Edellisillan ruokailun yhteydessä olin tutustunut joukkueeseeni, johon kuului yksi walesilainen Gerry Thomas sekä kaksi brittiä Barry Trevis ja Rebecca Nason. Jesus oli tulkkimme ja oppaana ja kuskina oli koko Donañan seudun paras opas, joka ei kuitenkaan osannut englantia. Klo 6.15 minut haettiin hotellilta ensin leirintäalueelle, josta otettiin muita joukkueita kyytiin ja sitten ajoimme erääseen kuppilaan aamupalalle ja siellä joukkueeni olikin jo paikalla. Yhteensä rallissa oli viisi joukkuetta lisäksemme – toinen brittijoukkue, jossa siis “julkkikset”, ruotsalaisjoukkue, hollantilaisjoukkue, sekä paikallisjoukkue, jossa myös yksi jenkeistä mukana.

Ralli alkoi klo 8.00 ja koskapa oppaamme ei puhunut englantia eikä ollut oikein sisäistänyt rallin ideaa, emme menneetkään suunnitellusti hotellini ympäristöön pointsaamaan hysyjä vaan suuntasimme vihoviimeiseen aloituspaikkaan eli iberiankeisarikotkan pesälle. Niinpä ainakin pari ensimmäistä tuntia rallistamme menivät monilta osin aivan pieleen!

Alkuun tuli kuitenkin muutama hyväkin laji kuten kangaskiuru, punapyy, mustahaikara, käpytikka, käki ja turturikyyhky, siniharakka jne. ja huomasimme kyllä, että oppaamme osasi asiansa, mutta silti ralli olisi kyllä pitänyt aloittaa mistä tahansa muualta. Toki iberiankeisarikotka hoitui taas, samoin kuin suurin osa muistakin kymmenestä lajista, jotka kaikkien joukkueiden täytyi rallissa sääntöjen mukaan havaita.

Ensimmäiseen kolmeen tuntiin emme siis havainneet kuin noin 60 lajia, joka on sama määrä, jonka hotellin ympäristöstä olisi hoitunut tunnissa kävellen, joten meillä meni todella paljon aikaa hukkaan aivan tavallisten lajien takia pysähdellessä. Toki siinä sivussa löytyi mukavampiakin lajeja, mutta valtaosa näistä oli aivan samoissa paikoissa kuin kahtena edellisenä päivänä. Muuttohaukka oli kuitenkin komea.

Keli oli varsin viileä ja välillä satoi hieman vettäkin, mikä oli tietysti meille hyvä, sillä meillä oli vielä toivoa löytää hyönteissyöjälintuja päivemmälläkin ja mustapää- sekä lehtokerttu ja tiltaltti hieman helpottivatkin oloani.

Ajelimme varsin vauhdikkaasti ympäri suojelualuetta kulkevia kuoppaisia pikkuteitä, emmekä pysähdelleet, ellei lintuja ollut todella paljon. Niinpä lajit tulivat aika ryöppyinä. Paras pysäys tehtiin jo perinteisellä kahlaajalutakolla, jolta löytyi tylliparvesta pikkusirrejä, kuovisirri, niittysuo-, sinisuo- ja ruskosuohaukka, etelänharmaalokki, heinätavi, lapasorsa, arokiuru, lyhytvarvaskiuru, rusorintakerttu jne.

Kolonian lähistöltä hoitui mm. sulttaanikana, avosetti ja pian myös ruostepääsky sekä näkyi taas mustahaikara ja pian myös isompi yllätys eli komea vuorikotka.

Seuraavaan tuntiin ei juuri riemunaiheita löytynyt mutta lajilista oli jo kertynyt yli sadan lajin mittaiseksi, joten hyvältä näytti. Toki aikaa ei enää ollut kuin pari tuntia ja vertailukohtana saattoi pitää ensimmäisenä päivänä havaitsemiani 106 lajia!

Toki hymyilyyn löytyi taas aihetta, kun pitkän tikistyksen jälkeen löysimme eräältä lutakolta kaularenkaallisen kruununokikanan! Samalla lutakolla näkyi taas pari valkopääsorsaakin. Mutta yhteen lajiin meni kyllä paljon aikaa…

Puutelajeissa oli vielä aivan naurettavia lajeja, mutta vielä hetki oli aikaa hakea parempiakin. Paksujalkaa ei löytynyt, mutta kivitasku, liitohaukka ja pensasvarpunen olivat tärkeitä löytöjä. Loppuhetket etsimmekin lähinnä pahimpia puutelajeja ja vielä irtosi lajilistalle mm. sinitiainen ja samettipääkerttu. Aivan viimeisillä minuuteilla ajaessamme jo kohti purkupaikkaa löytyi viimeiseksi lajiksi vielä etelänisolepinkäinen, joka oli 113. lajimme.

Loppujen lopuksi ralli oli mennyt varsin hyvin, vaikka toistakymmentä lajia, joita olin havainnut aiempina päivinä, jäikin puuttumaan. Minulle ei ollutkaan kovin suuri yllätys, että voitimme koko rallin. Suurempi yllätys se oli joukkuekavereilleni sekä varmasti ainakin toiselle brittijoukkueelle, joka jäi meistä 9 lajin päähän ja vasta kolmanneksi, kun ruotsalaiset jäivät meistä vain kaksi lajia.

Iltapäivällä ehdin ensimmäistä kertaa hieman kierrellä Rocion kylällä ja ostella tuliaisia. Illan ohjelmaan kuului hevoskärryajelu kylän hiekkateillä sekä juhlaillallisen jälkeen flamencoesitys. Ilta venyikin pitkäksi sillä juteltavaakin riitti; lopulta lähdin nukkumaan noin 02.00.

Takaisin kotio

Kahden tunnin unien jälkeen herätyskello soi ja kohta olinkin matkalla Sevillan lentoasemalle yhden tanskalaisen ja belgialaisen kanssa. Lentoni Madridiin lähti 06.35 ja muutaman Madridissa vietetyn tunnin jälkeen lähti Tukholman lento taas reilua puolta tuntia myöhässä klo 11.15.

Tukholmassa vierähti taas pari tuntia Finnairin lentoa odotellen ja lopulta noin 40 minuuttia myöhässä 18.10 lähti kone kohti Helsinkiä. Kylläpä oli mukava matkustaa Finnairilla Iberian jälkeen. Palvelu pelasi, kuulutuksista sai selvää ja monitoreiden tietoja oli mukava seurailla.

Vihdoin noin klo 20.00 olin Helsinki-Vantaalla, josta veljeni Rikun kyydissä pääsin Kirkkonummelle nukkumaan. Olipahan ollut mukava reissu!

Loppu huhtikuu

21.4. palasin illasta takaisin Suomeena ja yövyin taas Kirkkonummella vanhempieni luona. Jo seuraavana aamuna lähdin kohti Parikkalaa, mutta retkeilin matkan varrella varsinkin alkumatkasta. Ensin suuntasin Espoon Suomenojalle, jossa kauhean harrastajamäärän keskellä kiiruhdin lutakon ympäri laskien 4 mustakurkku-uikkua, 18 harmaasorsaa, 4 liejukanaa ja Nuottalahden puolelta vuodariksi näkyi haahkojakin. Laajalahdella vuodariksi näkyi mm. suokukkoja, punajalka- ja valkovikloja, pari meriharakkaa, tylli ja luhtakanakin huusi kertaalleen. Viikin Pornaistenniemessä ja Lammassaaressa retkeilin toista tuntia yhdessä Kristjanin kanssa ja havaitsin mm. pikku-uikun, kalatiiran räyskän, pikkutyllin, nokkavarpusen ja olinpa kuulevinani kerran valkoselkätikankin, mutta lintua ei löytynyt. Viesti kertoi, että etelärannikkoa pitkin oli saapumassa länttä kohti hanhikorppikotka, joten kiiruhdimme Vantaan Westergullan mäelle sitä vastaanottamaan. Valitettavasti pian saimme kuulla, että lintu oli siirtynyt pohjoisemmalle reitille ja ohittanut meidät parikymmentä kilometriä pohjoisempaa Keravalta. Niinpä päätin tympiintyneenä jatkaa matkaa suoraan kotiin Parikkalaan.

23.4. työpäivän jälkeen onnistuimme bongata 2kv arosuohaukan Kanavalammelta ja samalla reissulla saimme Saaren pöllönpöntötkin kierrettyä. Värtsin mustaleppälintu ei meille suostunut näyttäytymään. Jatkoimme vielä parille pöntölle Melkoniementien varteen ja Tönkisuolta löysimme metsuriparvesta lyhytnokkahanhen ja Mustiinpohjassa näimme metson ja kuin kruunuksi läheisessä viirupöllön pöntössä emo hautoi kahta munaa. Mamma sai renkaan jalkaansa ja seuraavalla käynnillä saisimmekin jännittää, kuinka aggressiivinen lintu olisi puolustamaan poikasiaan?

Seuraavinakin päivinä jouduin sortumaan bongaukseen, kun Kanavalammella oli kuusi tunturikiurua ja Imatran Kuparista löytyi laulava 2kv mustaleppälintu. Hyviä ekly-vuodareita molemmat. Kaakkuri, kivitasku ja luhtahuitti olivat muita parin päivän sisään tulleita vuodareita. Pönttöjäkin kiersin, mutta ilman tulosta.

28.4. staijasin aamun ja aamupäivän Siikalahdella ja vaikka keli oli kylmä ja tuuli pohjoisesta näin mm. 200 metsähanhea, 2 lyhytnokkaa, 20 tundraa, 2 merikotkaa, 2 sinisuohaukkaa, muuttohaukkakoiraan, valko- ja metsävikloja, 52 pikkulokkia, 4 räystäspääskyä, tiltaltin ja lapinsirkun. Illalla kiersin Hannan veljen Miikan kanssa vielä 14 pöllönpönttöäkin, mutta yhdessäkään ei ollut asukkaita. Pari isoa pöllö näimme vilaukselta, mutta jäivät viiru-/lapinpöllöiksi.

29.4. retkeilin myös koko päivän, mutta varsin vaatimattomin saldoin: vuodariksi löytyi kuitenkin liroja, metsäkirvisiä, pikkukuoveja, kirjosieppoja ja haarapääsky. Kuun viimeinen valkeni taas kovan takatalven kourissa ja maassa oli jopa lunta aamulla.

Maaliskuu – Kevät tulee aikaisin

Maaliskuu alkoi EKLY:n sääntömääräisellä kevätkokouksella, jossa Siitosen Hannu näytti kuvia vuoden projektilajista kuukkelista. Matkan varrella käytiin moikkaamassa Joutsenossa talvehtinutta punarintaa, joka oli yhä pirteänä paikalla vaikka ruokinnan alla vipelsi myös lumikko.

3.3. Siikalahdella oli harvinaisen paljon kanalintuja, kun Raikantien varrella näkyi niin teeriä, pyy kuin metsokin, josta sain Siikalahtipinnan! Seuraavana päivänä tein talvilintulaskennan, joka tuotti mm. 24 teertä, valkoselkätikkoja, 7 pyrstötiaista, 109 talitiaista, isolepinkäisen, 15 tikliä, tundraurpiaisen jne. Laskennan jälkeen suuntasin vielä Imatran Vuokselle bongaamaan allihaahkanaaraan sekä näkemään kevään ensimmäisen varsinaisen muuttolinnun – harmaalokin.

5.3. saunareissu Tarvaslammelle tuotti pihalla huutaneen helmipöllön sekä Melkoniemeltä huuhkajan ja helmipöllön sekä Oromyllyltä huuhkajan.

9.3. Vuoksella näkyi jo 150 harmaalokkia sekä 2 merilokkia. Uiveloita oli nyt koiras sekä 3 naarasta. Seuraavana päivänä Tyrjälläkin oli jo ensimmäiset 3 harmaalokkia ja Sojamoiden avustuksella näin Kanavalammella heidän jo Tyrjällä näkemänsä muuttavan vanhan maakotkan.

11.3. suuntasin viimeiselle “hukassa olleelle” viirupöllön pöntölle Rautjärven Purnujärvelle. Asemaseudulla näkyi koskikara ja Purnujärvellä staijasin yhdessä Pirhosen Jarmon kanssa muutaman tunnin havaiten mm. pari muuttavaa joutsenta, mustarastaan, harmaapäätikan sekä 5 mustavarista. Pönttökin löytyi helposti, kun ko. metsä oli pistetty nurin ja pönttöpuu oli jätetty ainoana pystyyn.

12.3. työpäivän jälkeen näin lyhyessä ajassa Siikalahdella 3 muuttavaa nuorehkoa maakotkaa, 5 töyhtöhyyppää, 2 kottaraista, 4 hemppoa sekä pulmusen, pikkutikkakin oli jo innostunut rummuttamaan. 13. päivä Lemmikonsalmelle olivat saapuneet ensimmäinen telkkäpari ja Särkisalmelle joutsenpari, Siikalahdella muutti jo mm. 49 töyhtöhyyppää, 2 hiirihaukkaa, sepelkyyhky sekä 3 kiurua. Kevät oli siis todella saapunut eikä maaliskuu ollut vielä edes puolivälissä!

15.3. Siikalahdella muutti merikotka, 5 mustavarista oli paikallisena, mutta muuten päivän havainnot olivat samoja kuin aiemmin, vaikka keli oli mitä mainioin – aurinko paistoi ja lämmintä riitti!

16.3. oli taas EKLY:n kokous – vuorossa Caireniuksen Sampsan multimediaesitys Etelä-Espanjasta. Matkalla retkeilun Joutsenossa ja Konnunsuolla näkikin 13 uuttukyyhkyä, sepelkyyhky, 55 hyyppää, 81 kottaraista jne. Lappeenrannan Luukkaansalmella näkyi paikalla talvehtineet 2 harmaahaikaraa. Kokouksen jälkeen muutamat innokkaimmat suuntasivat pöllöretkelle, jonka saldo oli vaatimaton – 2 huuhkajaa.

Yövyin Lappeenrannassa ja taas aamulla retkeilimme Punnosen Pekan kanssa Lappeenrannassa, mutta mitään erityistä ei löytynyt. Valtava Ornis Karelica kuorma kyydissäni jatkoin Konnunsuon kautta Parikkalaan ilman mainittavia haviksia.

Seuraavana päivänä näin harmaapäätikan ja sitä seuraavana 19.3. ensimmäiset pari hiirihaukkaa sekä 5 töyhtöhyyppää. 20.3. hiirihaukkoja näkyi jo 5 ja töyhtöhyyppiä jopa 75! 21.3. Siikalahdella muutti vanha merikotka ja hyyppiä meni jo 120, kiuruja 15, 2 niittykirvistä jne – oli kevät!

Parikkalan Kangaskylällä lauloi kevättä rinnassaan jopa 30 tilkin parvi ja 23.3. näkyi Tyrjällä merikotka, Honkakylässä koskikara, Tarassiinlahdella 60 pulmusta jne.

24.3. suuntasimme BirdLifen edustajiston kokoukseen Valkealaan ja matkalla pysähdyimme ensin Konnunsuolla: 119 metsähanhea, 3 tundrahanhea, 22 kanadanhanhea, 5 uuttukyyhkyä, 2 sepelkyyhkyä, niittykirvinen, 25 pulmusta, pajusirkku ja Luumäellä kuului Somerharjulla laulava kangaskiuru, joten oli aika ankeaa suunnata sisätiloihin kokoustamaan. Kokous olikin yllättäen yhtä juhlaa, sillä pääsin EKLY:n PJ:nä yllättäen vastaanottamaan vuoden lintuyhdistyksen palkintoja!

Pitkästä illanvietosta huolimatta jaksoimme lähteä maastoon heti aamusta ja kyllä kannatti, sillä matkalla Valkealan Kukkolamminsuolla näimme peräti 8 koppeloa, joista jopa 7 yhdessä parvessa! Joutsenon Konnunsuolla ja Kivisaaressa näkyi nyt mm. 290 metsuria, 8 tundraa, 28 kanadalaista, yhteensä 5 muuttavaa merikotkaa, sinisuo-, tuuli-, ampu- ja 2 kanahaukkaa, kangaskiuru, punakylkirastas jne. Osan retkestä retkeilimme yhdessä Ilkka Jarvan kanssa, joka oli maisemissa Sotkamosta. Kotimatkalla Vuoksella näkyi 2/4 uiveloa. Seuraavana päivänä naaras uivelo oli jo Särkisalmellakin.

Muutaman seuraavan päivän lähiretkeily tuotti mm. merikotkan, ampuhaukan, ensimmäiset naurulokit, uuttukyyhkyn, 2 isokäpylintua, 7 kanadanhanhea, 2 nokikanaa ja taviparin. 29.3. olin taas Joutsenossa ja nyt Konnunsuon ympäristössä oli jo yli 2000 metsähanhea, 250 tundraa, huippuaikainen sepelhanhi, 4-5 lyhytnokkahanhea, merihanhi, kanadanhanhia (siis 6 hanhilajia maaliskuussa!) ja paluumatkalla vuodariksi näkyi myös lehtokurppa.

30.3. Siikalahdella humppasi varovasti jo kaulushaikara, nokikanoja oli jo 10 ja Särkisalmelta löytyi punasotkakin.

Erämaaralli

31.3. otimme Suojarinteen Miikan kanssa osaa erämaaralliin ja lohkomme oli Simpeleenjärven länsipuoli Melkoniemestä Simpeleelle sekä pieni alue Kangaskoskelta Joukioon. Havaintoja tulikin mukavasti ja heti puoli viideltä aamulla aloitimme helmi- ja lehtopöllöillä. Pian näkyi lehtokurppa ja sitten keskityimme laskemaan teeriä sekä ylilentäviä pikkukäpylintuja, sillä erämaalajeistahan sai pisteitä yksilöistäkin ja paremmista lajeista enemmänkin. Kolme piipittävää varpuspöllöä, metso, pyy, 2 harmaapäätikkaa, palokärki, 45 pikkukäpylintua, 13 teertä ja käpytikat tuottivat meille erämaalajeista eniten pisteitä. Myös 2 merikotkaa, piekana, ampuhaukka, 12 hiirihaukkaa, 2 varpushaukkaa, 3 rautiaista, peukaloinen, laulurastas, 2 isolepinkäistä, 4 pyrstötiaista, 12 kanadanhanhea, 30 metsähanhea, nokikana, uuttukyyhky, kalalokki ja 6 fasaania olivat muuten havaintojen parhaimmistoa. Huikeat olivat myös koko rallin tulokset, sillä jopa 90 lajia nähtiin! Voittajajoukkue havaitsi jopa 74 lajia sekä mm. ilveksen! Valkoselkätikka tuotti lajeista eniten pisteitä, joten me tipuimme kärjestä, koska emme vaseteja nähneet, mutta muut löysivät niitä mukavasti. Olipahan taas hieno ralli – ja kelit aivan uskomattoman keväiset maaliskuun viimeiseksi.

Yllätyksetön helmikuu

Helmikuu oli, kuten olin ennakoinut, se kaikkein tylsin kuukausi linturintamalla. Onneksi olin varautunut tähän etukäteen ja tekemistä oli yllin kyllin muutenkin. EKLY tietysti työllisti eniten ja voinee sanoa, että vuoden kaksi ensimmäistä kuukautta tein EKLY:n eteen hommia aivan täyspäiväisesti kuin toisena työnä!

Toki lintuhavaintojakin tuli ihan mukavasti: heti kuun ensimmäisenä Tiviällä näkyi valkoselkätikka sekä pähkinänakkeli ja jo kuun toisena pääsin bongauksen makuun, kun kävimme konzan kanssa aina Joutsenossa asti pointsaamassa punarinnan Valkeapään Taiston pihalta. Paluumatkalla Imatralla näkyi uivelo sekä musta- ja räkättirastaat ja Simpeleellä näin joutseneperheen Kokkolanjoella sekä tiklin, tundraurpiaisen ja 5 peippoa Roukossa.

4.-5.2. kävimme Kuopiossa rengastajakokouksessa ja otimme osaa myös lintuasematenttiin. Tähän oli ollut tarkoitus harjoitellakin, vaan eipä ollut ehditty. Meikäläinen munasin tentin kyllä ihan omaa huolimattomuuttani, mutta Hanna sai kuin saikin tentin läpi! Muutenkin viikonloppu oli oikein leppoisa. Näkyihän paikalla paljon tuttuja ja olipa Pirkkakin saapunut paikalle Kemijärveltä.

9.2. kotipihan yli lensi varpushaukka ja Siikalahdella näkyi taas parempia tikkoja – harmaapäätikkakin. Seuraavana päivänä kävin esitelmöimässä Punkaharjun Lustolla Orioluksen kokouksessa, jota ennen tietysti kiertelimme hieman Luston metsissä, mutta havaintoja ei juuri tullut. Revon Einon kanssa sovimme kuitenkin, että seuraavana päivänä lähtisimme hieman pidemmälle bongausreissulle.

Niinpä 11.2. lähdin anivarhain kohti Juvaa, jossa hyppäsin Suojarinteen Miikan eli potun kyytiin, jatkoimme Joroisille Einon luo, josta jatkoimme Miettisten kyydillä Uuraisille valkopäätiaista bongaamaan. Perillä tilanne näytti huonolta, sillä reiluun pariin tuntiin näimme vain suuren vaeltavan oloisen talitiaisparven. Bongareita oli paikalla kolmisenkymmentä, aina brittiporukkaa myöten. Lopulta valkopäätiainen näkyi vilaukselta aivan eri ruokinnalla kuin millä se yleensä oli käynyt ja pian mekin pääsimme näkemään linnun, kun se viiletti puiden latvuksissa 57 sinitiaisen porukan jatkona. Lintu oli kuitenkin todella vilkas ja se kävi seuraavan parin tunnin aikana vain kerran ruokinnalla, jolloin sain aikaiseksi ainoan kuvan, mitä linnusta tuona päivänä kukaan sai. Käsittääkseni kaikki eivät edes onnistuneet näkemään sitä, vaikka me näimme linnun yhteensä viidesti! Paluumatkalla sain vielä Savonlinnassa vuodariksi tien yli lentäneen varpuspöllön.

Seuraavan parin viikon havainnot olivat vaatimattomia: valkoselkätikkoja näkyi, harmaapäätikka, parikin 40 teeren parvea Siikalahdella, tundraurpiainen, palokärki, pikkukäpylintuja jne.

23.2. illalla saapui Keskitalon Markus Lieksasta meille ja seuraavana aamuna lähdimme kohti BirdLifen ARK- ja Tiira -kokousta Kiljavalle. Parilla pikastopilla Parikkalassa näimme harmaapäätikan, parikin pikkutikkaa, valkoselkätikat sekä teeriä ennen kuin lähdimme matkan tekoon. Joutsenon Honkalahdella pointsasimme vielä punarinnan ja lopulta olimme lähes ajoissa Kiljavalla. Kokousviikonloppu oli todella mukava! Oli mukava tutustua moniin ennestään nimeltä tai naamalta tuttuihin orneihin ja viikonlopun esitelmät olivat myös todella antoisia! Paluumatkalla olimme pitkäksi venyneen illan takia todella väsyneitä, mutta Lappeenrannan Toikasuolla sentään pysähdyimme, mutta ilman havaintoja. Vuoksellakin näkyi pikastopilla vain pari uiveloa.

Kuun viimeisinä päivinä tarkoituksena oli saada vielä pari puuttuvaa pöllölajia tavikisapinnoiksi. Onneksi lehtopöllö sentään löytyi Melkoniemeltä. Niinpä lopputuloksekseni jäi 89 lajia talven aikana Etelä-Karjalasta.

Syksyinen tammikuu

Uusi vuosi alkoi, kuten aina eka-ekaa retkellä. Kotipihalla näkyi ja kuului aamuhämärissä ensimmäisiksi vuodareiksi pikkuvarpunen, varis, pulu, naakka, viherpeippo ja harakka, uimarannan puskissa näkyi 2 räkättirastasta sekä punatulkkuja ja edelleen osin sulalla Simpelejärven selällä näkyi yksinäinen joutsen. Varpuset piti myös hoitaa lähiruokinnalta, sillä niin harvoin paikoin varpusia enää Etelä-Karjalassa näkee, ettemme enää muualta päivän aikana niitä olisi etsimättä löytäneet. Tetrisuon peltoaukeilla ei näkynyt mitään muuta kuin urpiaisia, mutta metsistä löytyi hippiäisiä ja Siikalahden ympäriajokaan ei tuottanut etsimiämme pöllöjä, mutta tavallisia tiaisia, keltasirkkuja, 15 teertä sekä käpy- ja valkoselkätikan ja pyrstötiaisia.

Tarvaslammen ruokinnalla näkyi närhiä sekä kuusitiainen ja saloilta löytyi lisää teeriä, pikku- ja isokäpylintuja sekä aika pitkän odottelun jälkeen BirdLifen vuoden projektilajin edustajia – kaksi kuukkelia. Myös töyhtötiaiset saapuivat kuukkelien vanavedessä meitä moikkaamaan. Melkoniemellä näkyi vielä korppeja, ennen kuin suuntasimme kohti etelää.

Simpelejärven isoimmat selät olivat edelleen täysin sulat, mutta löysimme niiltä ainoastaan 13 joutsenta sekä 2kv harmaalokin. Simpeleen Kokkolanjoelta löytyi helposti koskikara, telkkä sekä sinisorsia, muttei enää haapanaa. Sitten tulikin tiedotus, että Imatran Immalanjärvellä eli paikassa, johon olisimme joka tapauksessa menneet seuraavaksi, oli paikallisena isolokki. Saavuttuamme Raution uimarannalla oli lokki juuri kadonnut, mutta pienen odottelun jälkeen se olikin yhtäkkiä taas läheisellä kivellä seisoskelemassa. Myös pilkkasiipi kellui järven selällä.

Vuokselta etsimämme lajit löytyivät todella nopeasti eli pian vuodarilistamme karttuivat isokoskelon lisäksi uivelolla ja tukkasotkalla. Ja kohta oli taas kiirus bongaamaan, sillä ilta alkoi jo hämärtää, onneksi Kuparin pikku-uikku oli jo hallinnassa meidän saapuessamme paikalle.

Ja bongausreissu jatkui Kiurulaan, jossa lapinpöllö päivysti edelleen liukkaan pikkutien varressa pellon reunassa. Löytyipä paikalta isolepinkäinenkin.

Seuraavaksi suuntasimme hoitamaan edelleen puuttunutta merimetsoa Joutsenon Pulpilta. Matkan varrella tien yli lensi palokärki ja Pulpilta löytyikin kolme merimetsoa.

Ilta oli jo hämärtynyt, joten ei ihme, etteivät Joutsenon rampin taviokuurnat enää olleet paikalla, vaikka tilhiä ja räkättirastaita paikalla yhä olikin.

Vielä yritimme Punnanlahdelta lähes pimeässä löytää vain hetkeä aiemmin paikalta löytynyttä mustapääkerttua, mutta jouduimme tyytymään mustarastaaseen, joka oli sitten päivän viimeinen laji ja vuodari numero 43.

2.1. olikin jo työpäivä, mutta ilahduttavasti löysin ruokatuntiretkellä Kangaskylän uimarannan puskista pari nokkavarpusta, Kirkonkylällä näin harmaapäätikan sekä tundraurpiaisen ja Siromäellä pähkinänakkelin. Ja seuraava päivä tarjosi uimarannan puskista vielä kovemman yllätyksen, kun 6 räkätin seurassa oli myös laulurastas!

5.1. suuntasin työpäivän jälkeen Rautjärven Torsajärveä kiertämään. Järvi oli yhä täysin sula, mutta vesilintuja ei meinannut löytyä lainkaan. Ruokolahden puolelta Ahjärveltä löysin langalla istuneen lapinpöllön ja lähes koko järven kierrettyäni joutsenperheen sekä merimetson.

6.1. oli taas yllätysten päivä. Immalanjärvellä Imatran ja Ruokolahden rajalla Päivärannasta näin järven selällä kala- ja harmaalokkeja ja sekä silkkiuikun että härkälinnun. Ylitseni lensi myös vihervarpusia. Raution uimarannalla törmäsin Kauppisen Kaukoon ja kohta löysimme todella kaukaa järvenselältä naurulokkimaisesti lentäneen lokin. Mutta lintu ei jotenkin vain näyttänyt naurulokilta – kake oli nähnyt linnun jo aiemminkin ja ihmetellyt sen leveälti valkoista siiven takareunaa ja nyt itse näin, ettei linnulla missään nimessä ollut naurulokkimaisesti valkoista siiven etureunaa. Pian lintu laskeutui lähes niin kauas kuin järvellä vain saattoi eikä siihen osaan järveä päässyt näkemään mistään. Soitin linnusta kaikille, joiden oletin retkeilevän lähistöllä, sillä oma mielipiteeni linnusta oli, että se saattoi hyvin olla talvipukuinen ruusulokki! Odottelimme lintua toista tuntia, mutta sitä ei enää näkynyt. Lapasotka saapui uiskentelemaan lähellemme ja varpushaukka lensi ylitsemme, mutta kaikki lokit olivat kala- tai harmaalokkeja. Lopulta päätin lähteä käymään käydä Joutsenossa hoitamassa vuodareita ja hieman lämmettyäni palata takaisin Immalanjärvelle. Taviokuurnia ei löytynyt taaskaan, mutta mustapääkerttu löytyi pienen etsinnän jälkeen. Ja palattuani taas kerran kuurnapaikalle olivat nämä kaksi kauan paikalla ollutta lintua vihdoin paikalla. Immalanjärvelle palattuani haeskelimme lokkia pienellä porukalla kaikista mahdollisista paikoista, mutta emme enää lintua löytäneet. Lopulta illan jo hämärryttyä päätin lähteä kohti kotia. Ruokolahden Kopsalassa tien yli lensi pohjantikka Ja Änkilän Pitkätsolasten hiiripöllö tuli nähtyä muutamasta metristä, mutta silti harmitti lokin määrittymättä jääminen!

Palasin seuraavanakin aamuna etsimään lokkia, mutta ei sitä enää löytynyt. Härkälintu kellui yhä jäätyvällä selällä, mutta muuten oli hiljaista. Vuokseltakin löytyi vain kaikki vanhat tutut, joten kun Kontiokorven Jari soitti Parikkalan Kurhonselältä löytyneestä tukkakoskelosta, päätin lähteä hoitamaan sen talvikisapinnaksi. Koskelo löytyikin helposti, mutta paljon kauemmin meni kolmen kaukana selällä peräkanaa lähekkäin uiskennelleen ja tiheästi sukellelleen isohkon otuksen määrittämisessä. 10 minuuttia otuksia seurattuani, yksi viimein nousi erään kaukaisen saaren rantaan ja yllätys oli suuri, sillä kyseessä ei ollutkaan vesilintu vaan saukko! Enpä ollut ennen saukoilta nähnyt vastaavaa koskelomaista yhteispyyntiä. Haikanniemestä bongasin myös Jarin löytämän allin ennen kuin lyhyt valoisa aika tuli taas päätökseen.

Seuraava tuottoisampi retki oli 12.1. kun retkeilin iltapäivän yhdessä katalonialaistuttavani Dani Burgaksen kanssa. Päivä oli oikeastaan ensimmäinen kunnon talvipäivä sitten marraskuun alun ja Simpelejärvikin jäätyi kokonaisuudessaan aamulla. Retki alkoi Siikalahdelta mukavasti parilla pyyllä ja valkoselkätikalla sekä 23 teerellä. Kannakselta eräältä ruokinnalta löytyi peippopariskunta ja Tiviältä eräältä ruokinnalta löytyi pikkutikka. Vielä yksi pyy näkyi ennen kuin jatkoimme Simpeleelle, josta löytyi nopeasti koskikara sekä nokkavarpunen, puukiipijä sekä Danille kuvattavaksi kesyjä hömö- ja kuusitiaisia. Pitkätsolasten hiiripöllökin odottelin meitä, kun paikalle ehdimme illan jo hämärtäessä. Kiertelimme iltaan saakka pöllöjä etsien, mutta iltapäivän ainoaksi havikseksi näkyi 7 tilhen parvi Kullinsuolla.

13.1. Imatralla järjestettiin perinteinen kutsutapahtuma eli Imatran talvilintutakseeraus. 9 joukkuetta käveli omilla lohkoillaan laskien kaikki vastaan tulleet linnut. Meidän alueemme rajoittui Saareksiinmäkeen, Mansikkalaan sekä Imatrankoskeen. Viiden tunnin kävelyn tuloksena laskimme 295 talitiaista, 171 urpiaista, 153 viherpeippoa, 108 tilheä, 99 keltasirkkua, 86 pikkuvarpusta, 80 pulua jne. Parempina havaintoina näkyi a30 nokkavarpusta, 6 pyrstötiaista, tundraurpiainen, 4 räkättirastasta, mustarastas, kanahaukka ja Vuoksea pitkin matkannut merikotka. Vain maalinnut laskettiin, joten uiveloparilla ja merimetsoilla ei kisassa ollut merkitystä. Huolestuttavaa oli varpusten vähyys, sillä me näimme alueellamme ainoastaan 25 varpusta! Yhteensä joukkueet laskivat Imatralta 12583 41 maalintulajin yksilöä, lisäksi näkyi vielä 7 lajia vesilintuja.

Taajamataaperruksen jälkeiset jatkot kestivät tietysti myöhään ja purkupaikalla myös yövyttiin. Heräsin kuitenkin aamulla aikaisin ja lähdin kohti Lappeenrantaa ja siellä odottavia talvikisapinnoja ja vuodareita. Hain Salomaan Henrikin Lemiltä retkiseuraksi ja suuntasimme aamuksi Toikansuolle. Emme ehtineet kuin nousta ulos autosta, kun löysimme ojan varresta koskikaran ja pari hemppoa lensi urpiaisparvessa äännellen ylitsemme. Myös joulukuun alussa löytämäni peukaloinen löytyi helposti ja koiras kanahaukka lensi ylitsemme. Laihiasta hoitui vielä fasaani, mutta muilla paikoilla ei näkynyt mitään mainittavaa ja puolilta päivin heitin Henrikin takaisin Lemille. Itse palasin uudelleen oikasuolle, josta löytyi nyt jänkäkurppa, 2 naarastavia puhdistamolta ja komea naaraskanahaukka. Tykistä löytyi nyt toisella yrittämällä tikli, mutta tämän jälkeen ei enää uutta löytynyt. Ja illalla pidimme EKLY:n hallituksen kokouksen, jossa oli todella monta asiaa päätettävänä! Hyvin sujuneen kokouksen jälkeen todella sankassa lumisateessa hoidin vielä Toikansuolta huuhkajan, joten päivä oli ollut todella onnistunut!

15.1. näin lähes kotipihalla isolepinkäisen ja hieman myöhemmin Tiviältä löysin ensin valkoselkätikan, jonka värirenkaita katsossani, ihmettelin, miksi se yhtäkkiä jähmettyi täysin. Ja kun nostin katseeni taivaalle, päälläni kaarteli komea esiaikuinen maakotka!!! Pian kotka jatkoi suoraviivaisesti etelää ja saatoin todeta valkoselkätikan vanhaksi tutuksi linnuksi. Vain hetkeä myöhemmin löysin pikkutikan ja pyrstötiaisparven ja Kannakselta vielä saman viiden minuutin sisään harmaapäätikan, joten olipahan ollut ruokatuntikierros!

17. ja 18. päivä näin taas uimarannan puskissa laulurastaan, jota ei ollut kertaakaan löytöpäivän jälkeen paikalla nähty. 21. päivä suuntasin taas Vuokselle tarkoituksenani laskea kaikki vesilinnut. Parin tunnin urakka tuotti yllättävän vähän vesilintuja: 365 sinisorsaa, 48/37 telkkää, 12/29 isokoskeloa, ennätykselliset 27 merimetsoa, 1/1 uiveloa ja naarastukkasotkan. Meltolassa näkyi reilun 25 nokkavarpusen parvi ja sopivasti saatuani laskennan päätökseen alkoi todella voimakas lumipyry. Niinpä en keksinyt parempaakaan tekemistä kuin ajaa Lappeenrannan Hovinpeltoon pointsaamaan sieltä löytyneen kottaraisen. Kottaraispaikalla törmäsin Punnosen Pekkaan ja Kiljusen Jariin ja jatkoimmekin retkeilyä yhdessä. Toikasuolla näkyi nyt yksi tavi ja Laihassa 2 fasaania sekä mustarastas. Paluumatkalla yritin myös aamulla yrittämääni järripeippoa uudelleen Imatran Korvenkannasta ja nyt koiraslintu löytyikin.

Talvi oli nyt saapunut ja lyhyillä retkillä havainnot jäivät päivästä toiseen perin vaatimattomiksi. 27.1. lauantaina BirdLifen järjestämään Pihabongaukseen osallistuimme kotipihallamme. Yllättäen kotipihaltammekin kuitenkin saattoi tunnissa nähdä pari räkättirastasta ja tilheä ja yhteensä 14 lintulajia. Kisan jälkeen pistäydyimme Siikalahdella, jossa näkyi komea koiras harmaapäätikka, valkoselkätikkoja sekä hauskasti kurissut naarasteeri. Sunnuntaina Pihabongasimme Tarvaslammella Hannan vanhempien luona sekä Hannan mummon luona Särkisalmella. Tarvaslammella näkyi myös 14 lajia, parhaimpina pari kuusitiaista, töyhtötiainen ja jopa 90 pikkuvarpusta. Särkisalmella näkyi 7 pyrstötiaista ja räkättirastas sekä hieman kisan ulkopuolella tundraurpiainen.

Loppukuun havainnot jäivät muutamaan valkoselkä- sekä yhteen harmaapäätikkaan. Siikalahdella näkyi yllättäen yksinäinen tikli, mutta sitten olikin aika aloittaa vuoden tylsin kuukausi – helmikuu.