. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Huhtikuu – Lämmin kevät jatkuu

Huhtikuu alkoi lämpimänä ja lintuja oli mukavasti. 1.4. retkeilimme “potun” kanssa ensin Saarella havaiten mm. pari uuttukyyhkyä, kanadanhanhea, haapanaa ja västäräkkiä Kanavalammella sekä kurjen ja fasaanin Jyrkilässä. Siikalahdella näkyi mm. 30 muuttavaa metsä- ja 2 tundrahanhea, haapanoita, taveja, 2 naurulokkia jne. Kaulushaikaratkin humppasivat jo harvakseltaan ja yksi näkyi lennossa. Punkaharjun Lustolta hoidimme vielä pähkinähakin vuodariksi.

Seuraava uusi laji näkyi 3.4. kun patotien yli lensi tuhkaselkälokki. 5.4. lähdimme Pääsiäisen viettoon Sotkamon Vuokattiin koko perheeni kera. Matkalla Särkisalmella näkyi silkkiuikku, mutta edellispäivänä alkanut takatalvi lumisateineen piti muut linnut piilossa. Sotkamossa olikin vielä ihan talvi ja ainoita havaittuja muuttolintuja olivat joutsenet, telkät, isokoskelot, telkät ja harmaalokit sekä pari isolepinkäistä. Niinpä Pääsiäinen menikin hiihdellessä, lasketellessa ja muuten sukuloidessa. Paluumatkalla 9.4. Sotkamon Leväjoella näkyi kuitenkin yllätykseksi langalla täysillä lauleskellut kangaskiuru. Juuri ennen Pääsiäistä ostamani äänityslaitteet saivat vihdoin tulikasteensa, kun yritin äänittää lullulan luritusta. Valitettavasti lintu lauloi kuutostien varrella ja Pääsiäisen paluuliikenne oli aika kovaa, mutta sain silti ainakin jonkinlaiset äänitykset.

10.4. Siikalahdelta vuodariksi tuli kuovi ja pari uuttukyyhkyä muutti. Seuraavan päivän Saaren kierros oli kuitenkin varsin köyhä. 12.4. Imatran Vuokselta bongasin nuoren kyhmyjoutsenen ja Joutsenon Konnunsuolla näkyi 500 metsähanhea, 150 tundrahanhea ja 2 lyhytnokkaa ja Lappeenrannan Rasalassa 300 metsähanhea. Illalla EKLY:n kokouksessa oli Ville Vepsäläinen esitelmöimässä Lintuatlaksesta.

13.4. Siikalahdella olivat lintumäärät jo kasvaneet, mutta vuodariksi irtosi vain kalasääski ja Vartialahdella 72 joutsenen seurassa ollut pikkujoutsen. 14.4. tein huvikseni vesilintulaskennan, mutta varsinkin anakset olivat todella kateissa: punasotkia oli jo 35/6, telkkiä 55/49, 9/5 uiveloa, jouhisorsapari, 103 sinisorsaa, 81 nokikanaa jne. Piekanoja muutti 14 lyhyessä ajassa vastatuuleen, mutta pian kaikki muukin muutto tyrehtyi kokonaan. Metsähanhia oli 135 paikallisina ja 42 muuttikin, 5 mustavarista muutti myös, peukaloinen lauloi ja päivän paras havis oli lahden yllä pyörähtänyt merilokki. Kukkarolahdella vuodariksi kuului kapustarinta.

15.4. vuodariksi irtosivat lapasorsa, kuikka ja metsäviklo, naurulokkeja oli jo 350 ja Saaren kierros oli yhtä vaisu kuin yleensä. 16.4. terkkarin pihalla lauloi tiltaltti ja illalla lähdimme Hannan kanssa kohti Kirkkonummea. Hannalla oli BirdLifen hallituksen kokoukset ja itse jatkoin seuraavana päivänä Espanjaan Andaluciaan lintuturismipäiville El Rocioon 18.-21.4. BirdLife Suomen edustajana.

Andalucia Donaña Lintumessureissu 17.-21.4. 2007

16.4. töiden jälkeen pakkailin ja suuntasimme Hannan kanssa klo 19.30 kohti Kirkkonummea. Hanna oli matkalla BirdLife Suomen hallituksen kokoukseen ja minä Espanjaan Andaluciaan edustamaan BirdLife Suomea Andalucian ensimmäisillä lintuturismipäivillä.

Bongasimme Imatralta vuodariksi kyhmyjoutsenen, mutta muuten ajoimme varsin vauhdikkaasti ja lopulta olimme puoliltaöin Kirkkonummella.

17.4. aamukymmenen nurkilla isäni lähti viemään minua Helsinki-Vantaalle, josta Finnairin koneeni lähti Tukholmaan minuutilleen ajallaan.

Ajallaan kone laskeutui myös Tukholmaan, mutta siellä taululta sain lukea, että seuraava lento Madridiin olisi 40 minuuttia myöhässä ja lähtisi vasta klo 16.00 paikallista aikaa. Olisin odottanut, että Arlandalla kuulutukset olisi tehty englanniksikin, mutta myöhästymisistä ja muista hämmingeistä tiedoteltiin vain espanjaksi ja ruotsiksi. Pitkästyttävän odottelun jälkeen tässäkään aikataulussa ei pysytty, vaan kone oli lopulta yli tunnin myöhässä, joten sain koko lennon jännittää ehtisinkö Sevillan lennolleni.

Iberian lento oli ehkäpä surkein Euroopassa kokemani. Kuulutuksista ei saanut mitään selvää ja koko neljän tunnin aikana mitään ei tarjottu ilmaiseksi. Myyntikärrytkin sujahtivat vain kertaalleen ohitseni. Kone oli myös varsin vanha, joten mukavuuksia ei juuri ollut tarjolla. Niinpä keskityin lukemaan Helsingistä ostamaani pokkaria.

Madridiin laskeuduin klo 20.30 eli koneeni Sevillaan oli lähtenyt vain 15 minuuttia aiemmin. Olisin luullut koneen odottavan, sillä koneestamme jopa 30 ihmistä oli matkalla Sevillaan! Vaan, kun ei, niin ei! Täytyi siis rynnätä tiskille selvittämään, vieläkö saman illan aikana pääsisin jatkamaan matkaa.

Onneksi sain lipun seuraavalle lennolle, joka lähti klo 22.30 ja sain tekstiviestitse kiinni kontaktihenkilöni, joten sain tietää, että minua oltaisiin vastassa Sevillan lentokentällä.

Noin 23.30 olin viimein perillä Sevillassa, jossa kaikki sujui hyvin. Jesus niminen kaveri oli minua vastassa ja jatkoimme nopeita teitä 120km Rocioon Donañan kansallispuiston laidalle, jossa majoituin Hotel Toruñoon klo 00.30. Iltapalakin odotti vielä huoneessani, joten hieman kinkkua ja juustoa sekä mansikoita naposteltuani, kamoja raivattuani ja ulkoa kuulunutta sammakkokonserttia ihmeteltyäni painuin pehkuihin klo 01.30.

Retkipäivä

18.4. heräsin kuudelta, mutta ulkona oli edelleen säkkipimeää. Niinpä odottelin, että aamu alkaisi valjeta. Pikkuhiljaa ulkoa alkoi kuulua muidenkin lintujen kuin varpusten ääntelyä, joten lähdin ulos retkelle.

Kävelin vain parikymmentä metriä hotellin ovesta auenneen lutakon rantaan, mutta vielä oli kovin hämärää. Flamingojen, kapustahaikaroiden, liejukanojen ja pitkäjalkojen siluetit piirtyivät vettä vasten, taivaalla kaarteli jo ensimmäisiä haarahaukkoja sekä pari isohaarahaukkaa ja puiden latvuksissa tiklit lauloivat jo täyttä päätä ja ruovikoissa raksuttivat ryti- ja rastaskerttuset. Haarapääskyjä äänteli myös sekä ruovikoissa että lähipuissa, silkkikerttunen sivalteli äänekästä lauluaan aika ajoin, mehiläissyöjiä partioi taivaalla ja pian äänimaailmaan liittyi myös mustakottaraisten monipuolisia lauluja.

Kävelin hiljalleen rantaa eteenpäin ja päädyin erään vanhan talon päälle rakennetulle tasanteelle, jolta oli hyvä staijata lutakolle. Punapäänarskuja, harmaasorsia, pari merihanhea (jotka kyllä lensivät), harmaahaikaroita ja hevosten seassa valtaisilla laidunmailla ruokaili runsaasti kattohaikaroita. Olipahan niin hieno aamu, ettei paremmasta väliä!

Koskapa eilinen kuskini oli sanonut minulle, ettei minun odotettu osallistuvan aamun kokoukseen, jossa eri tahojen asiantuntijat puivat, kuinka alueen lintuturismia voitaisiin kehittää – enhän itsekään kokenut, että osaisin vielä asiaa mitenkään kommentoida – päätin jatkaa retkeilyä aina iltapäivään saakka, jolloin ohjelmassa oli ensimmäinen ruokailu. Niinpä kävelin rantaa toiseen suuntaan läheisen sillan yli ja pian törmäsinkin ensimmäisiin ulkomaalaislintuharrastajiin, jotka kertoivat, että lähistöltä lähti 3,5 km pituinen luontopolku, jonka varressa oli piilokojuja. Kävellessäni kohti luontopolkua havaitsin mm. useita laulavia etelänsatakieliä, valkoposki- ja hietatiiroja, etelänharmaalokin, keltavästäräkkejä, pari pääskykahlaajaa, töyhtökiuruja, yö-, lehmä-, silkki- ja rääkkähaikaroita, ruokosirkkalintuja, kirjosiepon, keltahemppoja sekä rusorintakertun.

Luontopolku löytyi taas parin ulkomaalaisornin avustuksella ja päätinkin lähteä kiertämään 3,5 km mittaista luontopolkua. Polku kulki pääasiassa erikoisessa mäntymetsikössä, mutta väliin se teki piston pienten lutakoiden rannoille, jonne oli pystytetty piilokojuja. Lutakoilla ei juuri ollut mainittavia lintuja, mitä nyt ruokosirkkalinnut surisivat ja liejukanat ja muutamat pikku-uikut ääntelivät. Metsikössä oli runsaasti keltahemppoja, mustarastaita, peippoja, tulipäähippiäinen, etelänpuukiipijä, peukaloinen, pyrstötiaisia ja käet kukkuivat. Eräällä kuivalla tasangolla näkyi soidintava liitohaukka, pari pikkukotkaa, muutama siniharakka ja samettipääkerttu, pari mustapäätaskua sekä lyhytvarvaskiuru ja hieman myöhemmin kosteasta pusikkokohdasta löysin useita laulavia taiturikultarintoja.

Käveltyäni koko reitin ympäri palasin samaa reittiä takaisin hotellille. Matkalla kuvasin Rocion kylän komeaa kirkkoa ja tietysti katselin olisiko lutakolle saapunut uusia lintuja. Hotelliin päästyäni respa ojensi minulle käsin kirjoitetun kirjeen, jossa kerrottiin, että minua olikin odotettu aamun kokouksessa! No, täytynee hyvällä omatunnolla sanoa, että olin käyttänyt ajan paremmin! Eihän minulla olisi ollut mitään sanottavaa siihen, kuinka aluetta tulisi kehittää, sillä en olisi tiennyt lähtökohtia. Niinpä tavattuani järjestäjistä Teresa Munozin, lupasin tälle reissun jälkeen erillisen raportin siitä, kuinka reissun aikana näkemiäni kohteita voisi kehittää.

Iltapäivällä liityin asiantuntijaporukan seuraan, jonka ohjelmassa oli retki Donañan kansallispuiston sisään syömään ja retkeilemään. Muun porukan ohjelmaan olisikin kuulunut retki samoille paikoille, jossa olin jo itse käynyt kävellen. Neljän britin ja noin kymmenen espanjalaisen kanssa suuntasimme parilla maastoautolla suojelualueelle. Nälkä kurni jo muidenkin kuin minun vatsassani, joten emme tehneet kuin muutaman pysähdyksen ennen kuin saavuimme suojelualueen nurkassa sijainneelle talolle, jossa meitä jo odotti kaukoputki suunnattuna iberiankeisarikotkan pesälle. Valitettavasti kotkasta ei juuri näkynyt kuin päälakea, joten päätimme aloittaa seurustelun ja napostelun. Ankkasoppaakin oli tarjolla ja hyvää oli!

Viimein yksi oppaistamme, Abel huusi, että toinen kotka oli tulossa ja ylitsemme lensi varsin komeasti kaarrellen iberiankeisarikotka, ja onnistuin jopa skouppaamaan siitä muutaman kuvan! Ruokailtuamme jatkoimme ruovikkoiseen ja lutakkoisten avomaiden vallitsemaan maisemaan retkelle ja haviksia kertyi mukavasti. Hanhikorppikotkia, todella paljon haarahaukkoja, pikkukotkia, punapäälepinkäisiä, valkoposki- ja mustatiiroja, pronssi-iibiksiä, punapyitä, arokiuruja, muutama minervanpöllö sekä harakkakäki, mustapyrstökuireja, heinätaveja eräällä lätäköllä nokikanojen, harmaasorsien ja punapäänarskujen seurassa mustakaulauikkuja sekä kaksi koiras valkopääsorsaa!

Hieman myöhemmin pysähdyimme haikarakolonialle, jossa rusko-, rääkkä-, yö-, silkki- ja lehmähaikaroita sekä pronssi-iibiksiä oli jopa samassa puskassa. Lähistöllä näkyi myös muutama jalo- sekä tietysti katto- ja harmaahaikaroita, joten upeaa oli! Ylitsemme lensi myös kaksi parvea (3+4) jouhihietakanoja, joka oli jo päivän toinen elis!

Kahlaajaparvista löytyi tavallisten viklojen lisäksi tyllejä ja suosirri, heinäkertut piipittivät ja illan alkaessa jo hämärtää alkoi viiriäinen pytpyttää. Illalla yritimme vielä pointsata iberianilvestä, mutta jälkeäkään ei näkynyt, sen sijaan sen ruokaa eli kaneja näkyi mukavasti.

Illallinen oli taas pitkän kaavan mukainen ja ensin oli vielä tervetuliaispuheita ja esityksiä ja vihdoin yhdentoista aikaan aloimme syödä ja sitä lystiä riittikin sitten pitkälle yöhön. Kaikki osallistujat olivat nyt saapuneet paikalle ja tutustuinkin jo moneen todella mukavaa lintuammattilaiseen eri puolilta Eurooppaa.

Messupäivä

19.4. Lintumessut alkoivat aamulla, mutta saimme nukkua jopa kahdeksaan. Klo 8.45 lähdimme hotelliltamme messupaikalle läheiselle leirintäalueelle, jolla huomattava osa vieraista majoittuikin. Törmäsin paikalla taas jo tuttuihin britteihin, jotka olivat suunnitelleet taas puoliltapäivin omaa retkeä jonkun paikallisen kanssa. He pyytelivät minua mukaan retkelle ja totta kai retkeily minulle kelpasi, ensisijalla oli kuitenkin nyt lintumessuihin tutustuminen, sillä edellispäivän väärinkäsityksistä johtunut lintsaus hieman soimasi omatuntoani.

Messutila oli varsin ahdas ja meluisa, joten vaikka varsin mielenkiintoisia yrityksiä ja matkanjärjestäjiä paikalla olikin tarjontaansa esittelemässä, oli välillä pakko käydä ulkona tuulettumassa. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen huomasin, että britit olivat jo livistäneet retkelleen, joten ei auttanut kuin jatkaa “standien” kiertelyä.

Iltapäivällä taas pitkän ruokailun jälkeen vuorossa oli taas retki koko porukalle ja harmikseni se suuntautui tällä kertaa samoille paikoille, joilla olin käynyt edellispäivänä brittien kanssa. Haviksetkin olivat siis pääasiassa samoja: iberiankeisarikotka istui tällä kertaa sähkötolpan nokassa, valkopääsorsia oli nyt kolme, pari niittysuohaukkaa, mustajalkatyllejä jne. Ihmeekseni huomasin, että suurin osa porukasta oli varsin pihalla lintujen määrityksestä, mutta niinhän se taitaa olla, ettei oppaan tarvitse tietää kuin oman alueensa linnusto.

Illan hämärtyessä yritimme taas iberianilvestä ja tällä kertaa kahden autossamme istuneen tytön onnistui nähdä se vilaukselta. Itsekin näin jonkin elikon vilahtavan pusikon taakse piiloon, mutten voinut vannoa, mikä eläin oli kyseessä. Illalla taas syötiin pitkän kaavan kautta ja nukkumaan pääsin joskus yhden aikaan yöllä.

Rallipäivä

20.4. vuorossa oli linturalli. Edellisillan ruokailun yhteydessä olin tutustunut joukkueeseeni, johon kuului yksi walesilainen Gerry Thomas sekä kaksi brittiä Barry Trevis ja Rebecca Nason. Jesus oli tulkkimme ja oppaana ja kuskina oli koko Donañan seudun paras opas, joka ei kuitenkaan osannut englantia. Klo 6.15 minut haettiin hotellilta ensin leirintäalueelle, josta otettiin muita joukkueita kyytiin ja sitten ajoimme erääseen kuppilaan aamupalalle ja siellä joukkueeni olikin jo paikalla. Yhteensä rallissa oli viisi joukkuetta lisäksemme – toinen brittijoukkue, jossa siis “julkkikset”, ruotsalaisjoukkue, hollantilaisjoukkue, sekä paikallisjoukkue, jossa myös yksi jenkeistä mukana.

Ralli alkoi klo 8.00 ja koskapa oppaamme ei puhunut englantia eikä ollut oikein sisäistänyt rallin ideaa, emme menneetkään suunnitellusti hotellini ympäristöön pointsaamaan hysyjä vaan suuntasimme vihoviimeiseen aloituspaikkaan eli iberiankeisarikotkan pesälle. Niinpä ainakin pari ensimmäistä tuntia rallistamme menivät monilta osin aivan pieleen!

Alkuun tuli kuitenkin muutama hyväkin laji kuten kangaskiuru, punapyy, mustahaikara, käpytikka, käki ja turturikyyhky, siniharakka jne. ja huomasimme kyllä, että oppaamme osasi asiansa, mutta silti ralli olisi kyllä pitänyt aloittaa mistä tahansa muualta. Toki iberiankeisarikotka hoitui taas, samoin kuin suurin osa muistakin kymmenestä lajista, jotka kaikkien joukkueiden täytyi rallissa sääntöjen mukaan havaita.

Ensimmäiseen kolmeen tuntiin emme siis havainneet kuin noin 60 lajia, joka on sama määrä, jonka hotellin ympäristöstä olisi hoitunut tunnissa kävellen, joten meillä meni todella paljon aikaa hukkaan aivan tavallisten lajien takia pysähdellessä. Toki siinä sivussa löytyi mukavampiakin lajeja, mutta valtaosa näistä oli aivan samoissa paikoissa kuin kahtena edellisenä päivänä. Muuttohaukka oli kuitenkin komea.

Keli oli varsin viileä ja välillä satoi hieman vettäkin, mikä oli tietysti meille hyvä, sillä meillä oli vielä toivoa löytää hyönteissyöjälintuja päivemmälläkin ja mustapää- sekä lehtokerttu ja tiltaltti hieman helpottivatkin oloani.

Ajelimme varsin vauhdikkaasti ympäri suojelualuetta kulkevia kuoppaisia pikkuteitä, emmekä pysähdelleet, ellei lintuja ollut todella paljon. Niinpä lajit tulivat aika ryöppyinä. Paras pysäys tehtiin jo perinteisellä kahlaajalutakolla, jolta löytyi tylliparvesta pikkusirrejä, kuovisirri, niittysuo-, sinisuo- ja ruskosuohaukka, etelänharmaalokki, heinätavi, lapasorsa, arokiuru, lyhytvarvaskiuru, rusorintakerttu jne.

Kolonian lähistöltä hoitui mm. sulttaanikana, avosetti ja pian myös ruostepääsky sekä näkyi taas mustahaikara ja pian myös isompi yllätys eli komea vuorikotka.

Seuraavaan tuntiin ei juuri riemunaiheita löytynyt mutta lajilista oli jo kertynyt yli sadan lajin mittaiseksi, joten hyvältä näytti. Toki aikaa ei enää ollut kuin pari tuntia ja vertailukohtana saattoi pitää ensimmäisenä päivänä havaitsemiani 106 lajia!

Toki hymyilyyn löytyi taas aihetta, kun pitkän tikistyksen jälkeen löysimme eräältä lutakolta kaularenkaallisen kruununokikanan! Samalla lutakolla näkyi taas pari valkopääsorsaakin. Mutta yhteen lajiin meni kyllä paljon aikaa…

Puutelajeissa oli vielä aivan naurettavia lajeja, mutta vielä hetki oli aikaa hakea parempiakin. Paksujalkaa ei löytynyt, mutta kivitasku, liitohaukka ja pensasvarpunen olivat tärkeitä löytöjä. Loppuhetket etsimmekin lähinnä pahimpia puutelajeja ja vielä irtosi lajilistalle mm. sinitiainen ja samettipääkerttu. Aivan viimeisillä minuuteilla ajaessamme jo kohti purkupaikkaa löytyi viimeiseksi lajiksi vielä etelänisolepinkäinen, joka oli 113. lajimme.

Loppujen lopuksi ralli oli mennyt varsin hyvin, vaikka toistakymmentä lajia, joita olin havainnut aiempina päivinä, jäikin puuttumaan. Minulle ei ollutkaan kovin suuri yllätys, että voitimme koko rallin. Suurempi yllätys se oli joukkuekavereilleni sekä varmasti ainakin toiselle brittijoukkueelle, joka jäi meistä 9 lajin päähän ja vasta kolmanneksi, kun ruotsalaiset jäivät meistä vain kaksi lajia.

Iltapäivällä ehdin ensimmäistä kertaa hieman kierrellä Rocion kylällä ja ostella tuliaisia. Illan ohjelmaan kuului hevoskärryajelu kylän hiekkateillä sekä juhlaillallisen jälkeen flamencoesitys. Ilta venyikin pitkäksi sillä juteltavaakin riitti; lopulta lähdin nukkumaan noin 02.00.

Takaisin kotio

Kahden tunnin unien jälkeen herätyskello soi ja kohta olinkin matkalla Sevillan lentoasemalle yhden tanskalaisen ja belgialaisen kanssa. Lentoni Madridiin lähti 06.35 ja muutaman Madridissa vietetyn tunnin jälkeen lähti Tukholman lento taas reilua puolta tuntia myöhässä klo 11.15.

Tukholmassa vierähti taas pari tuntia Finnairin lentoa odotellen ja lopulta noin 40 minuuttia myöhässä 18.10 lähti kone kohti Helsinkiä. Kylläpä oli mukava matkustaa Finnairilla Iberian jälkeen. Palvelu pelasi, kuulutuksista sai selvää ja monitoreiden tietoja oli mukava seurailla.

Vihdoin noin klo 20.00 olin Helsinki-Vantaalla, josta veljeni Rikun kyydissä pääsin Kirkkonummelle nukkumaan. Olipahan ollut mukava reissu!

Loppu huhtikuu

21.4. palasin illasta takaisin Suomeena ja yövyin taas Kirkkonummella vanhempieni luona. Jo seuraavana aamuna lähdin kohti Parikkalaa, mutta retkeilin matkan varrella varsinkin alkumatkasta. Ensin suuntasin Espoon Suomenojalle, jossa kauhean harrastajamäärän keskellä kiiruhdin lutakon ympäri laskien 4 mustakurkku-uikkua, 18 harmaasorsaa, 4 liejukanaa ja Nuottalahden puolelta vuodariksi näkyi haahkojakin. Laajalahdella vuodariksi näkyi mm. suokukkoja, punajalka- ja valkovikloja, pari meriharakkaa, tylli ja luhtakanakin huusi kertaalleen. Viikin Pornaistenniemessä ja Lammassaaressa retkeilin toista tuntia yhdessä Kristjanin kanssa ja havaitsin mm. pikku-uikun, kalatiiran räyskän, pikkutyllin, nokkavarpusen ja olinpa kuulevinani kerran valkoselkätikankin, mutta lintua ei löytynyt. Viesti kertoi, että etelärannikkoa pitkin oli saapumassa länttä kohti hanhikorppikotka, joten kiiruhdimme Vantaan Westergullan mäelle sitä vastaanottamaan. Valitettavasti pian saimme kuulla, että lintu oli siirtynyt pohjoisemmalle reitille ja ohittanut meidät parikymmentä kilometriä pohjoisempaa Keravalta. Niinpä päätin tympiintyneenä jatkaa matkaa suoraan kotiin Parikkalaan.

23.4. työpäivän jälkeen onnistuimme bongata 2kv arosuohaukan Kanavalammelta ja samalla reissulla saimme Saaren pöllönpöntötkin kierrettyä. Värtsin mustaleppälintu ei meille suostunut näyttäytymään. Jatkoimme vielä parille pöntölle Melkoniementien varteen ja Tönkisuolta löysimme metsuriparvesta lyhytnokkahanhen ja Mustiinpohjassa näimme metson ja kuin kruunuksi läheisessä viirupöllön pöntössä emo hautoi kahta munaa. Mamma sai renkaan jalkaansa ja seuraavalla käynnillä saisimmekin jännittää, kuinka aggressiivinen lintu olisi puolustamaan poikasiaan?

Seuraavinakin päivinä jouduin sortumaan bongaukseen, kun Kanavalammella oli kuusi tunturikiurua ja Imatran Kuparista löytyi laulava 2kv mustaleppälintu. Hyviä ekly-vuodareita molemmat. Kaakkuri, kivitasku ja luhtahuitti olivat muita parin päivän sisään tulleita vuodareita. Pönttöjäkin kiersin, mutta ilman tulosta.

28.4. staijasin aamun ja aamupäivän Siikalahdella ja vaikka keli oli kylmä ja tuuli pohjoisesta näin mm. 200 metsähanhea, 2 lyhytnokkaa, 20 tundraa, 2 merikotkaa, 2 sinisuohaukkaa, muuttohaukkakoiraan, valko- ja metsävikloja, 52 pikkulokkia, 4 räystäspääskyä, tiltaltin ja lapinsirkun. Illalla kiersin Hannan veljen Miikan kanssa vielä 14 pöllönpönttöäkin, mutta yhdessäkään ei ollut asukkaita. Pari isoa pöllö näimme vilaukselta, mutta jäivät viiru-/lapinpöllöiksi.

29.4. retkeilin myös koko päivän, mutta varsin vaatimattomin saldoin: vuodariksi löytyi kuitenkin liroja, metsäkirvisiä, pikkukuoveja, kirjosieppoja ja haarapääsky. Kuun viimeinen valkeni taas kovan takatalven kourissa ja maassa oli jopa lunta aamulla.

Maaliskuu – Kevät tulee aikaisin

Maaliskuu alkoi EKLY:n sääntömääräisellä kevätkokouksella, jossa Siitosen Hannu näytti kuvia vuoden projektilajista kuukkelista. Matkan varrella käytiin moikkaamassa Joutsenossa talvehtinutta punarintaa, joka oli yhä pirteänä paikalla vaikka ruokinnan alla vipelsi myös lumikko.

3.3. Siikalahdella oli harvinaisen paljon kanalintuja, kun Raikantien varrella näkyi niin teeriä, pyy kuin metsokin, josta sain Siikalahtipinnan! Seuraavana päivänä tein talvilintulaskennan, joka tuotti mm. 24 teertä, valkoselkätikkoja, 7 pyrstötiaista, 109 talitiaista, isolepinkäisen, 15 tikliä, tundraurpiaisen jne. Laskennan jälkeen suuntasin vielä Imatran Vuokselle bongaamaan allihaahkanaaraan sekä näkemään kevään ensimmäisen varsinaisen muuttolinnun – harmaalokin.

5.3. saunareissu Tarvaslammelle tuotti pihalla huutaneen helmipöllön sekä Melkoniemeltä huuhkajan ja helmipöllön sekä Oromyllyltä huuhkajan.

9.3. Vuoksella näkyi jo 150 harmaalokkia sekä 2 merilokkia. Uiveloita oli nyt koiras sekä 3 naarasta. Seuraavana päivänä Tyrjälläkin oli jo ensimmäiset 3 harmaalokkia ja Sojamoiden avustuksella näin Kanavalammella heidän jo Tyrjällä näkemänsä muuttavan vanhan maakotkan.

11.3. suuntasin viimeiselle “hukassa olleelle” viirupöllön pöntölle Rautjärven Purnujärvelle. Asemaseudulla näkyi koskikara ja Purnujärvellä staijasin yhdessä Pirhosen Jarmon kanssa muutaman tunnin havaiten mm. pari muuttavaa joutsenta, mustarastaan, harmaapäätikan sekä 5 mustavarista. Pönttökin löytyi helposti, kun ko. metsä oli pistetty nurin ja pönttöpuu oli jätetty ainoana pystyyn.

12.3. työpäivän jälkeen näin lyhyessä ajassa Siikalahdella 3 muuttavaa nuorehkoa maakotkaa, 5 töyhtöhyyppää, 2 kottaraista, 4 hemppoa sekä pulmusen, pikkutikkakin oli jo innostunut rummuttamaan. 13. päivä Lemmikonsalmelle olivat saapuneet ensimmäinen telkkäpari ja Särkisalmelle joutsenpari, Siikalahdella muutti jo mm. 49 töyhtöhyyppää, 2 hiirihaukkaa, sepelkyyhky sekä 3 kiurua. Kevät oli siis todella saapunut eikä maaliskuu ollut vielä edes puolivälissä!

15.3. Siikalahdella muutti merikotka, 5 mustavarista oli paikallisena, mutta muuten päivän havainnot olivat samoja kuin aiemmin, vaikka keli oli mitä mainioin – aurinko paistoi ja lämmintä riitti!

16.3. oli taas EKLY:n kokous – vuorossa Caireniuksen Sampsan multimediaesitys Etelä-Espanjasta. Matkalla retkeilun Joutsenossa ja Konnunsuolla näkikin 13 uuttukyyhkyä, sepelkyyhky, 55 hyyppää, 81 kottaraista jne. Lappeenrannan Luukkaansalmella näkyi paikalla talvehtineet 2 harmaahaikaraa. Kokouksen jälkeen muutamat innokkaimmat suuntasivat pöllöretkelle, jonka saldo oli vaatimaton – 2 huuhkajaa.

Yövyin Lappeenrannassa ja taas aamulla retkeilimme Punnosen Pekan kanssa Lappeenrannassa, mutta mitään erityistä ei löytynyt. Valtava Ornis Karelica kuorma kyydissäni jatkoin Konnunsuon kautta Parikkalaan ilman mainittavia haviksia.

Seuraavana päivänä näin harmaapäätikan ja sitä seuraavana 19.3. ensimmäiset pari hiirihaukkaa sekä 5 töyhtöhyyppää. 20.3. hiirihaukkoja näkyi jo 5 ja töyhtöhyyppiä jopa 75! 21.3. Siikalahdella muutti vanha merikotka ja hyyppiä meni jo 120, kiuruja 15, 2 niittykirvistä jne – oli kevät!

Parikkalan Kangaskylällä lauloi kevättä rinnassaan jopa 30 tilkin parvi ja 23.3. näkyi Tyrjällä merikotka, Honkakylässä koskikara, Tarassiinlahdella 60 pulmusta jne.

24.3. suuntasimme BirdLifen edustajiston kokoukseen Valkealaan ja matkalla pysähdyimme ensin Konnunsuolla: 119 metsähanhea, 3 tundrahanhea, 22 kanadanhanhea, 5 uuttukyyhkyä, 2 sepelkyyhkyä, niittykirvinen, 25 pulmusta, pajusirkku ja Luumäellä kuului Somerharjulla laulava kangaskiuru, joten oli aika ankeaa suunnata sisätiloihin kokoustamaan. Kokous olikin yllättäen yhtä juhlaa, sillä pääsin EKLY:n PJ:nä yllättäen vastaanottamaan vuoden lintuyhdistyksen palkintoja!

Pitkästä illanvietosta huolimatta jaksoimme lähteä maastoon heti aamusta ja kyllä kannatti, sillä matkalla Valkealan Kukkolamminsuolla näimme peräti 8 koppeloa, joista jopa 7 yhdessä parvessa! Joutsenon Konnunsuolla ja Kivisaaressa näkyi nyt mm. 290 metsuria, 8 tundraa, 28 kanadalaista, yhteensä 5 muuttavaa merikotkaa, sinisuo-, tuuli-, ampu- ja 2 kanahaukkaa, kangaskiuru, punakylkirastas jne. Osan retkestä retkeilimme yhdessä Ilkka Jarvan kanssa, joka oli maisemissa Sotkamosta. Kotimatkalla Vuoksella näkyi 2/4 uiveloa. Seuraavana päivänä naaras uivelo oli jo Särkisalmellakin.

Muutaman seuraavan päivän lähiretkeily tuotti mm. merikotkan, ampuhaukan, ensimmäiset naurulokit, uuttukyyhkyn, 2 isokäpylintua, 7 kanadanhanhea, 2 nokikanaa ja taviparin. 29.3. olin taas Joutsenossa ja nyt Konnunsuon ympäristössä oli jo yli 2000 metsähanhea, 250 tundraa, huippuaikainen sepelhanhi, 4-5 lyhytnokkahanhea, merihanhi, kanadanhanhia (siis 6 hanhilajia maaliskuussa!) ja paluumatkalla vuodariksi näkyi myös lehtokurppa.

30.3. Siikalahdella humppasi varovasti jo kaulushaikara, nokikanoja oli jo 10 ja Särkisalmelta löytyi punasotkakin.

Erämaaralli

31.3. otimme Suojarinteen Miikan kanssa osaa erämaaralliin ja lohkomme oli Simpeleenjärven länsipuoli Melkoniemestä Simpeleelle sekä pieni alue Kangaskoskelta Joukioon. Havaintoja tulikin mukavasti ja heti puoli viideltä aamulla aloitimme helmi- ja lehtopöllöillä. Pian näkyi lehtokurppa ja sitten keskityimme laskemaan teeriä sekä ylilentäviä pikkukäpylintuja, sillä erämaalajeistahan sai pisteitä yksilöistäkin ja paremmista lajeista enemmänkin. Kolme piipittävää varpuspöllöä, metso, pyy, 2 harmaapäätikkaa, palokärki, 45 pikkukäpylintua, 13 teertä ja käpytikat tuottivat meille erämaalajeista eniten pisteitä. Myös 2 merikotkaa, piekana, ampuhaukka, 12 hiirihaukkaa, 2 varpushaukkaa, 3 rautiaista, peukaloinen, laulurastas, 2 isolepinkäistä, 4 pyrstötiaista, 12 kanadanhanhea, 30 metsähanhea, nokikana, uuttukyyhky, kalalokki ja 6 fasaania olivat muuten havaintojen parhaimmistoa. Huikeat olivat myös koko rallin tulokset, sillä jopa 90 lajia nähtiin! Voittajajoukkue havaitsi jopa 74 lajia sekä mm. ilveksen! Valkoselkätikka tuotti lajeista eniten pisteitä, joten me tipuimme kärjestä, koska emme vaseteja nähneet, mutta muut löysivät niitä mukavasti. Olipahan taas hieno ralli – ja kelit aivan uskomattoman keväiset maaliskuun viimeiseksi.

Yllätyksetön helmikuu

Helmikuu oli, kuten olin ennakoinut, se kaikkein tylsin kuukausi linturintamalla. Onneksi olin varautunut tähän etukäteen ja tekemistä oli yllin kyllin muutenkin. EKLY tietysti työllisti eniten ja voinee sanoa, että vuoden kaksi ensimmäistä kuukautta tein EKLY:n eteen hommia aivan täyspäiväisesti kuin toisena työnä!

Toki lintuhavaintojakin tuli ihan mukavasti: heti kuun ensimmäisenä Tiviällä näkyi valkoselkätikka sekä pähkinänakkeli ja jo kuun toisena pääsin bongauksen makuun, kun kävimme konzan kanssa aina Joutsenossa asti pointsaamassa punarinnan Valkeapään Taiston pihalta. Paluumatkalla Imatralla näkyi uivelo sekä musta- ja räkättirastaat ja Simpeleellä näin joutseneperheen Kokkolanjoella sekä tiklin, tundraurpiaisen ja 5 peippoa Roukossa.

4.-5.2. kävimme Kuopiossa rengastajakokouksessa ja otimme osaa myös lintuasematenttiin. Tähän oli ollut tarkoitus harjoitellakin, vaan eipä ollut ehditty. Meikäläinen munasin tentin kyllä ihan omaa huolimattomuuttani, mutta Hanna sai kuin saikin tentin läpi! Muutenkin viikonloppu oli oikein leppoisa. Näkyihän paikalla paljon tuttuja ja olipa Pirkkakin saapunut paikalle Kemijärveltä.

9.2. kotipihan yli lensi varpushaukka ja Siikalahdella näkyi taas parempia tikkoja – harmaapäätikkakin. Seuraavana päivänä kävin esitelmöimässä Punkaharjun Lustolla Orioluksen kokouksessa, jota ennen tietysti kiertelimme hieman Luston metsissä, mutta havaintoja ei juuri tullut. Revon Einon kanssa sovimme kuitenkin, että seuraavana päivänä lähtisimme hieman pidemmälle bongausreissulle.

Niinpä 11.2. lähdin anivarhain kohti Juvaa, jossa hyppäsin Suojarinteen Miikan eli potun kyytiin, jatkoimme Joroisille Einon luo, josta jatkoimme Miettisten kyydillä Uuraisille valkopäätiaista bongaamaan. Perillä tilanne näytti huonolta, sillä reiluun pariin tuntiin näimme vain suuren vaeltavan oloisen talitiaisparven. Bongareita oli paikalla kolmisenkymmentä, aina brittiporukkaa myöten. Lopulta valkopäätiainen näkyi vilaukselta aivan eri ruokinnalla kuin millä se yleensä oli käynyt ja pian mekin pääsimme näkemään linnun, kun se viiletti puiden latvuksissa 57 sinitiaisen porukan jatkona. Lintu oli kuitenkin todella vilkas ja se kävi seuraavan parin tunnin aikana vain kerran ruokinnalla, jolloin sain aikaiseksi ainoan kuvan, mitä linnusta tuona päivänä kukaan sai. Käsittääkseni kaikki eivät edes onnistuneet näkemään sitä, vaikka me näimme linnun yhteensä viidesti! Paluumatkalla sain vielä Savonlinnassa vuodariksi tien yli lentäneen varpuspöllön.

Seuraavan parin viikon havainnot olivat vaatimattomia: valkoselkätikkoja näkyi, harmaapäätikka, parikin 40 teeren parvea Siikalahdella, tundraurpiainen, palokärki, pikkukäpylintuja jne.

23.2. illalla saapui Keskitalon Markus Lieksasta meille ja seuraavana aamuna lähdimme kohti BirdLifen ARK- ja Tiira -kokousta Kiljavalle. Parilla pikastopilla Parikkalassa näimme harmaapäätikan, parikin pikkutikkaa, valkoselkätikat sekä teeriä ennen kuin lähdimme matkan tekoon. Joutsenon Honkalahdella pointsasimme vielä punarinnan ja lopulta olimme lähes ajoissa Kiljavalla. Kokousviikonloppu oli todella mukava! Oli mukava tutustua moniin ennestään nimeltä tai naamalta tuttuihin orneihin ja viikonlopun esitelmät olivat myös todella antoisia! Paluumatkalla olimme pitkäksi venyneen illan takia todella väsyneitä, mutta Lappeenrannan Toikasuolla sentään pysähdyimme, mutta ilman havaintoja. Vuoksellakin näkyi pikastopilla vain pari uiveloa.

Kuun viimeisinä päivinä tarkoituksena oli saada vielä pari puuttuvaa pöllölajia tavikisapinnoiksi. Onneksi lehtopöllö sentään löytyi Melkoniemeltä. Niinpä lopputuloksekseni jäi 89 lajia talven aikana Etelä-Karjalasta.

Syksyinen tammikuu

Uusi vuosi alkoi, kuten aina eka-ekaa retkellä. Kotipihalla näkyi ja kuului aamuhämärissä ensimmäisiksi vuodareiksi pikkuvarpunen, varis, pulu, naakka, viherpeippo ja harakka, uimarannan puskissa näkyi 2 räkättirastasta sekä punatulkkuja ja edelleen osin sulalla Simpelejärven selällä näkyi yksinäinen joutsen. Varpuset piti myös hoitaa lähiruokinnalta, sillä niin harvoin paikoin varpusia enää Etelä-Karjalassa näkee, ettemme enää muualta päivän aikana niitä olisi etsimättä löytäneet. Tetrisuon peltoaukeilla ei näkynyt mitään muuta kuin urpiaisia, mutta metsistä löytyi hippiäisiä ja Siikalahden ympäriajokaan ei tuottanut etsimiämme pöllöjä, mutta tavallisia tiaisia, keltasirkkuja, 15 teertä sekä käpy- ja valkoselkätikan ja pyrstötiaisia.

Tarvaslammen ruokinnalla näkyi närhiä sekä kuusitiainen ja saloilta löytyi lisää teeriä, pikku- ja isokäpylintuja sekä aika pitkän odottelun jälkeen BirdLifen vuoden projektilajin edustajia – kaksi kuukkelia. Myös töyhtötiaiset saapuivat kuukkelien vanavedessä meitä moikkaamaan. Melkoniemellä näkyi vielä korppeja, ennen kuin suuntasimme kohti etelää.

Simpelejärven isoimmat selät olivat edelleen täysin sulat, mutta löysimme niiltä ainoastaan 13 joutsenta sekä 2kv harmaalokin. Simpeleen Kokkolanjoelta löytyi helposti koskikara, telkkä sekä sinisorsia, muttei enää haapanaa. Sitten tulikin tiedotus, että Imatran Immalanjärvellä eli paikassa, johon olisimme joka tapauksessa menneet seuraavaksi, oli paikallisena isolokki. Saavuttuamme Raution uimarannalla oli lokki juuri kadonnut, mutta pienen odottelun jälkeen se olikin yhtäkkiä taas läheisellä kivellä seisoskelemassa. Myös pilkkasiipi kellui järven selällä.

Vuokselta etsimämme lajit löytyivät todella nopeasti eli pian vuodarilistamme karttuivat isokoskelon lisäksi uivelolla ja tukkasotkalla. Ja kohta oli taas kiirus bongaamaan, sillä ilta alkoi jo hämärtää, onneksi Kuparin pikku-uikku oli jo hallinnassa meidän saapuessamme paikalle.

Ja bongausreissu jatkui Kiurulaan, jossa lapinpöllö päivysti edelleen liukkaan pikkutien varressa pellon reunassa. Löytyipä paikalta isolepinkäinenkin.

Seuraavaksi suuntasimme hoitamaan edelleen puuttunutta merimetsoa Joutsenon Pulpilta. Matkan varrella tien yli lensi palokärki ja Pulpilta löytyikin kolme merimetsoa.

Ilta oli jo hämärtynyt, joten ei ihme, etteivät Joutsenon rampin taviokuurnat enää olleet paikalla, vaikka tilhiä ja räkättirastaita paikalla yhä olikin.

Vielä yritimme Punnanlahdelta lähes pimeässä löytää vain hetkeä aiemmin paikalta löytynyttä mustapääkerttua, mutta jouduimme tyytymään mustarastaaseen, joka oli sitten päivän viimeinen laji ja vuodari numero 43.

2.1. olikin jo työpäivä, mutta ilahduttavasti löysin ruokatuntiretkellä Kangaskylän uimarannan puskista pari nokkavarpusta, Kirkonkylällä näin harmaapäätikan sekä tundraurpiaisen ja Siromäellä pähkinänakkelin. Ja seuraava päivä tarjosi uimarannan puskista vielä kovemman yllätyksen, kun 6 räkätin seurassa oli myös laulurastas!

5.1. suuntasin työpäivän jälkeen Rautjärven Torsajärveä kiertämään. Järvi oli yhä täysin sula, mutta vesilintuja ei meinannut löytyä lainkaan. Ruokolahden puolelta Ahjärveltä löysin langalla istuneen lapinpöllön ja lähes koko järven kierrettyäni joutsenperheen sekä merimetson.

6.1. oli taas yllätysten päivä. Immalanjärvellä Imatran ja Ruokolahden rajalla Päivärannasta näin järven selällä kala- ja harmaalokkeja ja sekä silkkiuikun että härkälinnun. Ylitseni lensi myös vihervarpusia. Raution uimarannalla törmäsin Kauppisen Kaukoon ja kohta löysimme todella kaukaa järvenselältä naurulokkimaisesti lentäneen lokin. Mutta lintu ei jotenkin vain näyttänyt naurulokilta – kake oli nähnyt linnun jo aiemminkin ja ihmetellyt sen leveälti valkoista siiven takareunaa ja nyt itse näin, ettei linnulla missään nimessä ollut naurulokkimaisesti valkoista siiven etureunaa. Pian lintu laskeutui lähes niin kauas kuin järvellä vain saattoi eikä siihen osaan järveä päässyt näkemään mistään. Soitin linnusta kaikille, joiden oletin retkeilevän lähistöllä, sillä oma mielipiteeni linnusta oli, että se saattoi hyvin olla talvipukuinen ruusulokki! Odottelimme lintua toista tuntia, mutta sitä ei enää näkynyt. Lapasotka saapui uiskentelemaan lähellemme ja varpushaukka lensi ylitsemme, mutta kaikki lokit olivat kala- tai harmaalokkeja. Lopulta päätin lähteä käymään käydä Joutsenossa hoitamassa vuodareita ja hieman lämmettyäni palata takaisin Immalanjärvelle. Taviokuurnia ei löytynyt taaskaan, mutta mustapääkerttu löytyi pienen etsinnän jälkeen. Ja palattuani taas kerran kuurnapaikalle olivat nämä kaksi kauan paikalla ollutta lintua vihdoin paikalla. Immalanjärvelle palattuani haeskelimme lokkia pienellä porukalla kaikista mahdollisista paikoista, mutta emme enää lintua löytäneet. Lopulta illan jo hämärryttyä päätin lähteä kohti kotia. Ruokolahden Kopsalassa tien yli lensi pohjantikka Ja Änkilän Pitkätsolasten hiiripöllö tuli nähtyä muutamasta metristä, mutta silti harmitti lokin määrittymättä jääminen!

Palasin seuraavanakin aamuna etsimään lokkia, mutta ei sitä enää löytynyt. Härkälintu kellui yhä jäätyvällä selällä, mutta muuten oli hiljaista. Vuokseltakin löytyi vain kaikki vanhat tutut, joten kun Kontiokorven Jari soitti Parikkalan Kurhonselältä löytyneestä tukkakoskelosta, päätin lähteä hoitamaan sen talvikisapinnaksi. Koskelo löytyikin helposti, mutta paljon kauemmin meni kolmen kaukana selällä peräkanaa lähekkäin uiskennelleen ja tiheästi sukellelleen isohkon otuksen määrittämisessä. 10 minuuttia otuksia seurattuani, yksi viimein nousi erään kaukaisen saaren rantaan ja yllätys oli suuri, sillä kyseessä ei ollutkaan vesilintu vaan saukko! Enpä ollut ennen saukoilta nähnyt vastaavaa koskelomaista yhteispyyntiä. Haikanniemestä bongasin myös Jarin löytämän allin ennen kuin lyhyt valoisa aika tuli taas päätökseen.

Seuraava tuottoisampi retki oli 12.1. kun retkeilin iltapäivän yhdessä katalonialaistuttavani Dani Burgaksen kanssa. Päivä oli oikeastaan ensimmäinen kunnon talvipäivä sitten marraskuun alun ja Simpelejärvikin jäätyi kokonaisuudessaan aamulla. Retki alkoi Siikalahdelta mukavasti parilla pyyllä ja valkoselkätikalla sekä 23 teerellä. Kannakselta eräältä ruokinnalta löytyi peippopariskunta ja Tiviältä eräältä ruokinnalta löytyi pikkutikka. Vielä yksi pyy näkyi ennen kuin jatkoimme Simpeleelle, josta löytyi nopeasti koskikara sekä nokkavarpunen, puukiipijä sekä Danille kuvattavaksi kesyjä hömö- ja kuusitiaisia. Pitkätsolasten hiiripöllökin odottelin meitä, kun paikalle ehdimme illan jo hämärtäessä. Kiertelimme iltaan saakka pöllöjä etsien, mutta iltapäivän ainoaksi havikseksi näkyi 7 tilhen parvi Kullinsuolla.

13.1. Imatralla järjestettiin perinteinen kutsutapahtuma eli Imatran talvilintutakseeraus. 9 joukkuetta käveli omilla lohkoillaan laskien kaikki vastaan tulleet linnut. Meidän alueemme rajoittui Saareksiinmäkeen, Mansikkalaan sekä Imatrankoskeen. Viiden tunnin kävelyn tuloksena laskimme 295 talitiaista, 171 urpiaista, 153 viherpeippoa, 108 tilheä, 99 keltasirkkua, 86 pikkuvarpusta, 80 pulua jne. Parempina havaintoina näkyi a30 nokkavarpusta, 6 pyrstötiaista, tundraurpiainen, 4 räkättirastasta, mustarastas, kanahaukka ja Vuoksea pitkin matkannut merikotka. Vain maalinnut laskettiin, joten uiveloparilla ja merimetsoilla ei kisassa ollut merkitystä. Huolestuttavaa oli varpusten vähyys, sillä me näimme alueellamme ainoastaan 25 varpusta! Yhteensä joukkueet laskivat Imatralta 12583 41 maalintulajin yksilöä, lisäksi näkyi vielä 7 lajia vesilintuja.

Taajamataaperruksen jälkeiset jatkot kestivät tietysti myöhään ja purkupaikalla myös yövyttiin. Heräsin kuitenkin aamulla aikaisin ja lähdin kohti Lappeenrantaa ja siellä odottavia talvikisapinnoja ja vuodareita. Hain Salomaan Henrikin Lemiltä retkiseuraksi ja suuntasimme aamuksi Toikansuolle. Emme ehtineet kuin nousta ulos autosta, kun löysimme ojan varresta koskikaran ja pari hemppoa lensi urpiaisparvessa äännellen ylitsemme. Myös joulukuun alussa löytämäni peukaloinen löytyi helposti ja koiras kanahaukka lensi ylitsemme. Laihiasta hoitui vielä fasaani, mutta muilla paikoilla ei näkynyt mitään mainittavaa ja puolilta päivin heitin Henrikin takaisin Lemille. Itse palasin uudelleen oikasuolle, josta löytyi nyt jänkäkurppa, 2 naarastavia puhdistamolta ja komea naaraskanahaukka. Tykistä löytyi nyt toisella yrittämällä tikli, mutta tämän jälkeen ei enää uutta löytynyt. Ja illalla pidimme EKLY:n hallituksen kokouksen, jossa oli todella monta asiaa päätettävänä! Hyvin sujuneen kokouksen jälkeen todella sankassa lumisateessa hoidin vielä Toikansuolta huuhkajan, joten päivä oli ollut todella onnistunut!

15.1. näin lähes kotipihalla isolepinkäisen ja hieman myöhemmin Tiviältä löysin ensin valkoselkätikan, jonka värirenkaita katsossani, ihmettelin, miksi se yhtäkkiä jähmettyi täysin. Ja kun nostin katseeni taivaalle, päälläni kaarteli komea esiaikuinen maakotka!!! Pian kotka jatkoi suoraviivaisesti etelää ja saatoin todeta valkoselkätikan vanhaksi tutuksi linnuksi. Vain hetkeä myöhemmin löysin pikkutikan ja pyrstötiaisparven ja Kannakselta vielä saman viiden minuutin sisään harmaapäätikan, joten olipahan ollut ruokatuntikierros!

17. ja 18. päivä näin taas uimarannan puskissa laulurastaan, jota ei ollut kertaakaan löytöpäivän jälkeen paikalla nähty. 21. päivä suuntasin taas Vuokselle tarkoituksenani laskea kaikki vesilinnut. Parin tunnin urakka tuotti yllättävän vähän vesilintuja: 365 sinisorsaa, 48/37 telkkää, 12/29 isokoskeloa, ennätykselliset 27 merimetsoa, 1/1 uiveloa ja naarastukkasotkan. Meltolassa näkyi reilun 25 nokkavarpusen parvi ja sopivasti saatuani laskennan päätökseen alkoi todella voimakas lumipyry. Niinpä en keksinyt parempaakaan tekemistä kuin ajaa Lappeenrannan Hovinpeltoon pointsaamaan sieltä löytyneen kottaraisen. Kottaraispaikalla törmäsin Punnosen Pekkaan ja Kiljusen Jariin ja jatkoimmekin retkeilyä yhdessä. Toikasuolla näkyi nyt yksi tavi ja Laihassa 2 fasaania sekä mustarastas. Paluumatkalla yritin myös aamulla yrittämääni järripeippoa uudelleen Imatran Korvenkannasta ja nyt koiraslintu löytyikin.

Talvi oli nyt saapunut ja lyhyillä retkillä havainnot jäivät päivästä toiseen perin vaatimattomiksi. 27.1. lauantaina BirdLifen järjestämään Pihabongaukseen osallistuimme kotipihallamme. Yllättäen kotipihaltammekin kuitenkin saattoi tunnissa nähdä pari räkättirastasta ja tilheä ja yhteensä 14 lintulajia. Kisan jälkeen pistäydyimme Siikalahdella, jossa näkyi komea koiras harmaapäätikka, valkoselkätikkoja sekä hauskasti kurissut naarasteeri. Sunnuntaina Pihabongasimme Tarvaslammella Hannan vanhempien luona sekä Hannan mummon luona Särkisalmella. Tarvaslammella näkyi myös 14 lajia, parhaimpina pari kuusitiaista, töyhtötiainen ja jopa 90 pikkuvarpusta. Särkisalmella näkyi 7 pyrstötiaista ja räkättirastas sekä hieman kisan ulkopuolella tundraurpiainen.

Loppukuun havainnot jäivät muutamaan valkoselkä- sekä yhteen harmaapäätikkaan. Siikalahdella näkyi yllättäen yksinäinen tikli, mutta sitten olikin aika aloittaa vuoden tylsin kuukausi – helmikuu.

Joulukuu – Talvikisa alkaa taas

Joulukuu oli ennätyslämmin! Niinpä oli todella mielenkiintoista aloittaa EKLY:n perinteinen talvikisa, kun kaikki järvet olivat sulia ja pellot vihersivät. Kuun ensimmäinen päivä oli sopivasti perjantai, joten saatoin aloittaa pinnojen keruun heti muita lyhyemmän työpäivän jälkeen. Koskapa samalla alkoi myös talven kestävä pihapinnakisa, aloitin retken kotipihalta, josta näkyi tavallisten lajien lisäksi myös joutsenia, vihervarpusia, kala- ja harmaalokkeja sekä pikkukäpylintuparvi. Tähtiniemessä näkyi merimetso, pyy sekä silkkiuikku ja Koitsanlahdella kuusi merimetsoa ja isolepinkäinen.

2.12. suuntasin eteläiseen Etelä-Karjalaan. Ensin pysähdyin Imatran Immolanjärvellä, josta löytyi pilkkasiipi. Vuokselta löytyivät uivelot sekä kolme tukkasotkaa ja Mellonlahdelta löytyi nokkavarpunen. Seuraavaksi suuntasin Lappeenrannan Luukkaansalmelle, jossa sinnikkyys palkittiin ja löysin reilun tunnin etsinnän jälkeen usvan seasta kolme harmaahaikaraa. Toikansuolla pikapyörähdys tuotti peipon sekä mukavan talvipinnan, peukaloisen. Joutsenon Konnunsuolla oli hiljaista, vain isolepinkäinen näkyi, mutta Kivisaaressa odotti valtaisa yllätys! Jo autosta huomasin pellolla seisoskelevan hanhen. Putkella tunnistin linnun metsähanheksi, mutta vielä suurempi yllätys seisoi samassa putken kuvassa hanhen takana – töyhtöhyyppä! Siis tuntiin kolme spondea talvipinnaa! Paluumatkalla löysin vielä Imatran Salo-Issakasta varpuspöllön, mutta sitten tulikin jo hämärä ja loppumatka ei tuottanut enempää lajeja.

Seuraavanakin päivänä suuntasin etelään ja tarkoitukseni oli koluta Vuoksi kunnolla. Uiveloita ja tukkasotka näkyivät taas, mutta muuta parempaa ei joesta löytynyt. Pikkutikka rummutti ja pari koskikaraa löytyi ja pari merimetsoa mutta enemmän oli toiveissa. Koskapa kukaan ei ollut päivittänyt töyhtöhyyppää ja metsähanhea Lintutiedotukseen ja tiesin kyllä ainakin hyypän kiinnostavan bongareita, kävin vielä Kivisaaressa toteamassa lintujen olevan paikalla. Käveltyäni koko Kukkuroinmäen kaatopaikan ympäri palasin vielä Kivisaareen, jossa oli kuin olikin useita bongareita pointsaamassa talvipinnoja. Ennen illan hämärtymistä ehdin vielä pointsata Koitsanlahden mustalinnun sekä Rautalahden kanadanhanhet.

Neljännen päivän pinnasta saankin kiittää Kontiokorven Jaria, sillä ruokatunnilla bongasin tämän Kokkolanjoelta löytämän haapanan.

Työpaikan lattiaremontti vapautti minut lyhyelle aamuretkelle myös tiistaina. Samalla kun puhdistin muutaman varpuspöllönpöntön, niin hoidin vanhat tutut kuukkelit ja töyhtötiaiset.

Ja taas seuraavan päivän ruokatunti meni bongausten merkeissä, kun ensin bongasin konzan löytämän kyhmyjoutsenen Kivijärveltä ja heti perään hiiripöllön, jota konza piti minulle tarvittavat minuutit hallinnassa, kun kiiruhdin Pitkillesolasille.

Itsenäisyyspäiväralli

Itsenäisyyspäivänä oli totutusti Itsenäisyyspäiväralli! Aloitimme klo 7 kiertämällä Siikalahden pöllöjen toivossa, mutta mitään ei näkynyt. Vettä satoi ja tuuli oli todella kova. Niinpä totesimme lähteä aamuksi sellaiseen paikkaan, jossa tuuli ei haittaisi niin paljon eli Parikkalan saloille. Alkuun pistäydyimme Tarvaslammella, jossa jo kolmannen kerran Itsenäisyyspäivärallissa näimme, kuinka palokärki lähti yöpymiskolosta aamun hieman valjetessa. Yllätys oli se, että se lähti aivan varkain ja eri kolosta kuin olimme odottaneet – onneksi satuin juuri silloin katsomaan sinne päin! (Mainittakoon vielä, että lintua ei siis millään tavoin häiritty) Sitten jatkoimme pikkuteitä metsiin. Toiseksi rallilajiksi löytyi teeri mutta sitten olikin pitkään hiljaista. Haeskelimme vanhoja tuttuja kuukkeleita (tai siis lähinnä odottelimme aamupala kourassa). Metsässä oli kuitenkin todella pimeää ja märkää, joten oli aivan hiiren hiljaista! Pikkukäpylintuja kuului auringon jalkaessa nousta useita parvia, mutta tiaisetkin olivat täysin kateissa. Olimme jo lähdössä, kun päätin vielä kerran koukkasta autolta metsään ja silloin kuukkelit viimein saapuivat viattoman näköisinä luoksemme, “ettehän te vain meitä ole odottaneet?” Samaan syssyyn kuului töyhtötianenkin, joten alku ei ollutkaan mennyt aivan mönkään… Jatkoimme metsometsien läpi takaisin ihmisten ilmoille; metsoja ei näkynyt mutta neljän pyyn parvi lähti tieltä. Korppi, talitiainen, hömötiainen, hippiäinen, punatulkku, varis jne tulivat myös nyt pinnoihin.

Simpelejärveltä löytyi heti ensimmäiseltä lahdelta runsaasti isokoskeloita, kalalokkeja sekä yksi harmaalokki. Samalla paljastui, että aallokon ja väreilyn takia näkyvyys järvelle oli huono. Tarvaslammen ruokinnalta hoituivat kuusi- ja sinitintti sekä pikkuvarpunen. Nakkelia ei taaskaan näkynyt, vaikka kyllä se siinä kuulemma joulukuussakin on vieraillut. Pikkumatka pohjoista kohti ja Rautalahden joutsenet ja kanadanhanhet lisättiin lajilistaan, lensipä yksinäinen pyrstätiainenkin ohitsemme. Ja matka jatkui kylälle, josta löytyivät tietysti naakat, pulut ja varpuset.

Koitsanlahdelta hoidettiin jo pari kuukautta paikalla ollut mustalintu ja sitten Simpeleen Kivijärveltä edellispäivänä konzan löytämä kyhmäri. Kokkolanjoelta löytyi heti koskikara ja pienen hakemisen jälkeen myös sinisorsta haapana seurassaan. Änkillän hiiripöllö pysyi kuitenkin kaiketi tuulen takia piilossa. Seuraava stoppimme oli Imatran Immolanjärvellä, josta löytyi hakemamme pilkkasiipi. Vuokselta löytyivät pikatahtia uivelo ja tukkasotka, mutta merimetsoja ei löytynyt – ei Niskalammen satamasta eikä Kuparista. Piilossa olivat myös Vellamonkadulla alkukuusta mellastaneet nokkavarpuset ja räkättirastaat. Sentään tähän asti meitä piilotelleet käpytikka ja vihervarpunen, joita molempia on Parikkalassa ollut todella runsaasti, hoituivat. Jatkoimme Salo-Issakan (löytyi isolepinkäinen) kautta Suokumaanjärvelle, josta vihdoin ja viimein löytyivät meitä karttaneet keltasirkut. Kivisaaren metsähanhea ei näkynyt, joten jatkoimme Pulpille merimetson toivossa. Olimme luulleet tämän lajin hoituvat jo paljon aiemmin, mutta onneksi se hoitui edes nyt! Suuntasimme yhä etelämmäs ja löysimme itsemme Murheistenrannasta, jossa emme kuitenkaan nähneet mitään. Näkyvyys selälle oli surkea! Ehdimme vielä Luukkaansalmen sillalle ennen kuin aurinko laski. Ihmettelimme auringonlaskua reilut puoli tuntia näkemättä mitään. Oli jo lähes pimeää, kun vihdoin kaksi harmaahaikaraa nousi jostain siivilleen ja kaarteli komeasti kaupunkia vasten, kello oli tuolloin jo 15.25. Tuosassa odottelimme loppurallin huuhkajaa yhdessä kilpaileva joukkueen Harryn, Jassin ja Jammun kanssa, mutta eipä enää tärpännyt. Lopulta kokosimme kasaan 44 lajia, joka oli ollut aamulla arvioimamme sopiva tavoitelajimäärä. Kuitenkin hieman jäi vaivaamaan se, että yllätykset olivat tässä rallissa todella vähissä! Puuttumaan jäi myös monia tavallisia lajeja kuten: puukiipijä ja räkättirastas, yhtään petolintua emme havainneet. Kivaa kuitenkin taas oli, joten eipä voi kuin ihmetellä, miksi ralliin osallistui vain 4 joukkuetta!

Suht aktiivista talviretkeilyä

7.12. ainoa mainittava havis oli tundraurpiainen terkkarin pihalla. 8.12. kävimme huoltamassa kaikki Punkaharjun suunnalla olevat pöllönpöntöt ja hoidimme talvipinnaksi metson. Terkkarin pihalla näkyi nyt varpushaukka.

9.12. suuntasin taas etelään ja heti matkan aluksi löysin Imatralta motarin varresta hiiripöllön. Immolanjärvellä näkyi 3 pilkkasiipieä ja kanahaukka, mutta loppuretki olikin sitten surkea. Seuraavana päivänä Siikalahdella näkyi Siikalahtivuodariksi numero 181 harmaapäätikka. Tiviänlampikin oli taas lämpimien kelien ansiosta täysin sula ja ainoaksi vesilinnuksi lampeen oli saapunut telkkä.

Kuun puolivälin talvikisapinnoja olivat isokäpylintu Otramäellä 10.12. sekä 12.12. alli Särkisalmelta ja merikotka täysin sulalta Siikalahdelta. 14.12. kotimme läheiseltä Kangaskylän uimarannalta löytyi nokkavarpunen sekä bongattu mustarastas. Marjoja olikin paikalla kivasti, joten käynti ei jäänyt talven viimeiseksi… Siikalahden merikotka näyttäytyi taas, samoin kuin isolepinkäinen, varpuspöllö löytyi Rasvaniemestä.

15.12. kävimme Lappeenrannassa joululahjaostoksilla Hannan kanssa. Matkan varrella tietysti pysähdyttiin muutamaan otteeseen. Koitsanlahdella näkyi pari merimetsoa, Imatran Vuoksella pari uiveloa sekä tukkasotka ja Joutsenon liittymästä bongasimme pari taviokuurnaa. Seuraavan päivän parhaaksi havikseksi näkyi Koitsanlahdella 4 räksän kanssa yli lentänyt pikkurastas. Loppupäivä menikin Rautjärven pöllönpönttöjä kierrellessä. Mutta 17.12. retki olikin jo ihan hyvä: ensin Joukiossa näkyi viirupöllö, Rautjärven Lahnasen lintulavallakin käytiin ensimmäistä kertaa koskaan, mutta pyrstötiaisparvea kummempaa ei tullut vastaan. Simpeleen Syvienkalliolta näkyi 6 merimetsoa ja Kivijärven kyhmyjoutsen oli yhä hengissä ja kun Pitkätsolasten hiiripöllö oli myös paikalla, oli retki oikein onnistumut. Jatkoin itse vielä laskemaan Lemmikonsalmen ja Rautalahden joutsenet ja yllätyksekseni lukemat olivat 135 ja 61!

19.12. hoitui viimein talvipinnaksi valkoselkätikka Siikalahdelta. Vanha tuttu naaras ei juuri hätkähtänyt vaikka tarkkailin sitä muutamasta metristä. Harmi, ettei kamera ollut mukana! Kannakselta löytyi eräältä ruokinnalta yllättäen peippokoiras.

21.12. suuntasimme Joulun viettoon Kirkkonummelle. 22.12. retkeilimme Lindénin Andreaksen kanssa Espoossa ja Helsingissä, ja haviksia tulikin mukavasti: pajusirkku, peippo, punarinta ja viiksitimaleja Kaitalahdelta, harmaasorsa ja nokikanoja Finnoolta, pähkinänakkeli Herttoniemestä ja hiiripöllö Hernesaaresta jne. Aaton aattona pistäydyin pari tuntia Porkkalassa, mutta enpä olisi uskonut meren olevan niin hiljainen kuin se oli: ainoastaan 5 merimetsoa ja alli näkyi. Niinpä sorruin kuukausipinnabongaukseen ja hoidin pikkujoutsenen Nummi-Pusulan Hyvelänjärveltä. Muita kummempia haviksia reissussa ei tullutkaan, vaikka kävinkin joka päivä ainakin lyhyellä retkellä.

Taajamatakseerausta ja talvilintulaskenta

oli jo perinteeksi muodostuneen taaperruksen vuoro. Parikkalan taajama ja Simpele oli jaettu kahtia ja Särkisalmi oli oma lohkonsa ja joukkueet kolusivat aamuyhdeksästä kahteen omia alueitaan ja laskivat kaikki linnut. Me käppäilimme Särkisalmellä reilut 16 kilometriä havaiten 24 lajia, joista runsaimpia olivat urpiainen 477, talitiainen 202 ja sinitiainen 120 ja parempia lajeja olivat kuusitiainen 5, pyrstötiainen 10, peippo 3/5, tundraurpiainen sekä joutsen 9. Mukana taapertamassa oli joulua Punkaharjua viettämässä ollut Ala-Kojolan Mikko.

28.12. näin taas varpuspöllön, tällä kertaa Kirkonkylällä ja seuraavana päivänä vanha tuttu mustalintu näkyi Tähtiniemestä. 30.12. tein talvilintulaskennan, joka oli taas yhtä rankka kuin aina, mutta myös varsin yllätyksetön. Joutsen, palokärki ja yhteensä 22 lintulajia sekä 19 kilometriä kävelyä kertonevat kaiken oleellisen!

Vuoden viimeinen päivä vietettiin vanhojen tuttujemme, kuukkelien seurassa makkaraa paistellen ja herkkuja syöden. Seuraava vuosi olisikin Kuukkelin vuosi, sillä kuukkeli on BirdLifen vuoden projektilaji. Vuodarit jäivät 244:ään. Keskiyöllä niitä oli taas nolla!

Marraskuu

Marraskuu alkoi siis todella kylmänä! Ensimmäiset lintuhavainnot tein vasta kolmantena päivänä marraskuun pihapinnakisan innostamana, kun kotirannassa näin räkättirastaan ja isokoskeloparvessa tukkakoskelon. Sitten lähdimmekin ajamaan kohti Kempelettä ja BirdLifen edustajistoviikonloppua. Matkan varrella näimme Leppävirralla tien yli lentäneen viirupöllön ja Siilinjärven Pöljässä kuusen latvassa istuskeli varpuspöllö.

4.11. aamulla heräilimme Kempeleen Vihiluodon hotellissa ja lähdimme aamun valjettua kohti Liminkaa. Pakkasta oli hurjat 24 astetta! Kiertelimme hetken myllyn ympäristössä, jossa näimme odotetusti turkinkyyhkyn sekä yllättäen jopa 22 pikkuvarpusta. Tyrnävältä löytyi kuin löytyikin pakkasesta huolimatta pari peltopyyparvea. Toista parvea pääsimme kuvaamaan oikein mukavasti, toinen parvi puolestaan oli syvällä lumessa kiepissä siten, että ainoastaan yhden linnun pää näkyi. Muutamasta isosta urpiaisparvesta löytyi tiukalla tikistyksellä kolme tundraurpiaista. Oulun Hartaanselällä kellui muutama isokoskelo sekä tusina telkkiä. Laanilan Kemiran putkella tapasimme sovitusti Pirkan sekä Luukkosen Aappon. Pirkka oli tuonut Kemijärveltä pelastamansa nuoren koirastavin, joka nyt vapautettiin valtaisaan sinisorsaparveen.

Lauantain puheenjohtajakokous kesti ja kesti aina iltaan saakka, mutta olipahan tärkeitä asioita puitavaa ja päätettävänäkin!

Sunnuntaiaamu oli lähes yhtä kylmä, mutta suuntasimme silti Oulunsalon Riuttuun Hannan ja Pirkan kanssa. Harmaalokkeja oli runsaasti, toistakymmentä merilokkia sekä yksi mielenkiintoisen näköinen tumma argari, josta tuli mieleen amerikanharmaalokki, mutta valitettavasti kyseessä oli kuitenkin vain äärimmäisen kulunut ja likainen argarinuorukainen. Pulmunen muutti ylitsemme äännellen, mutta kohta meidän piti jo kiirehtiä takaisin Vihiluotoon edustajistonkokoukseen. Kokouksesta selvittiin mukavan ripeästi ja niin kolmen aikaan pääsimme lähtemään paluumatkalle kohti kotia. Päätimme ajaa itäreittiä ja kävimmekin Jarvan Ilkkaa morjenstamassa Vuokatissa. Jossain Valtimon paikkeilla auto alkoi piiputtaa ja vasta Kolinportilla löysimme avoinna olleen huoltoaseman, josta edemmäs emme olisi enää päässeetkään! Onneksi auto saatiin kuitenkin (parin puhelinsoiton jälkeen – kiitos Matit!) liikkeelle ja loppumatka sujui taas hyvin.

6.11. ruokatunnilla näin Siikalahdella isolepinkäisen ja iltapäivällä kävin vielä Rautjärven Änkilänsalolla ihmettelemässä lapinpöllöä. Seuraavana päivänä löysin sitten lapparin Siikalahtipinnaksikin (numero 229) ja kun hoidimme sen pinnaksi Hannallekin, löysimme parin sadan metrin päästä tästä myös viirupöllön! Kun lähistöllä oli vielä isolanttukin, niin myyränpurijoita oli mukavasti! Seuraavana päivänä Siikalahdella näkyi varpuspöllö, joka sekin oli vasta toinen meikäläiselle Siikalahdella. Pöllöjä tuntui todellakin olevan liikkeellä! Parin päivän aikana oli satanut niin järjettömästi lunta, että myyrät olivat päässeet hankien alle piiloon. Lähipäivinä saimmekin mukavasti maallikoilta pöllöhavaintoja sekä myöskin kyselemiämme pähkinänakkelihavaintoja. Lumisateen loputtua pöllöt katosivat taas metsiin.

10.11. kotirannasta näkyi Kirkkoselällä kivellä seisoskellut merimetso ja Kontiolammelta löytyi koiraspeippo syömästä maahan pudonneita jyviä. 11.11. oli vuorossa Talvilintulaskenta, joka olikin taas äärimmäisen raskas, sillä lunta oli maassa jo reilusti, mutta suksilla ei kuitenkaan pystynyt lähteä liikenteeseen. Niinpä tallustelin tästä reilusta 18 kilometristä valtaosan umpihangessa Siikalahtea kiertäen. Ja tietenkin valtaosa linnuista oli muualla kuin Siikalahdella: Kirkkoselällä näkyi 300 isokoskeloa, merimetso, 22 kalalokkia ja 14 joutsenta, Punnolanmäellä huuteli harmaapäätikka ja yhteensä laskennassa näkyi jopa 30 lintulajia ja yksilömäärä oli selvä ennätys reitille. Siikalahden kierron parhaat havainnot olivat kaksi paria tiklejä. Urpiaisilla oli meno päällä ja niitä laskin reitin varrelta 420 lintua. Saunareissulla Tarvaslammella ehdimme vielä nähdä nakkelin.

Seuraavana päivänä 12.11. kävimme Tyrjän suunnalla puhdistamassa pöllön pönttöjä ja koska pakkaset olivat taas hellitäneet sain kuin sainkin lintukirpun puremia itseeni vaikka kuinka. Pyrstötiaisparvi, harmaapäätikka, pyitä sekä parikin saaliin päältä lähtenyttä kanahaukkaa piristivät kuitenkin päivää. Hyväksi marraspihapinnaksi kotipihalla istuskeli isolepinkäinen.

14.11. vihteeksi Moskuunniemen edustalla uiskennelleen isokoskelo- ja kalalokkiparven mukana oli 5 harmaalokkia sekä vanha merilokki. Seuraavana päivänä samassa paikassa näin palokärjen ylittävän matalalla Simpelejärven selkää.

Jokaikinen päivä kävin vähintään ruokatuntiretkellä, mutta seuraava mukavampi havis oli bongaus, konzan Simpeleen Kokkolanjoelta löytämä pikku-uikku. Koskikaroja oli mukava nähdä taas pitkästä aikaa. 19.11. kotipiha yllätti taas, kun jo keittiön ikkunasta näkyi rannassa uiskennellut uivelo.

Seuraavana päivänä näkyi Siikalahdella taas varpuspöllö. Konza löysi tämän linnun ja onneksi satuin olemaan vain kilometrin päässä ja ehdin ihailemaan tätä tuimailmeistä pikkupetoa. Jos oli Siikalahdella enemmän pöllöjä kuin ehkä koskaan, niin mukavasti oli myös teeriä. 22. päivä näimme Koskimiehen Pertin kanssa patotiellä jutellessamme jopa 40 teeren parven.

Loppukuusta sää meni aivan lössöksi! Plussaa oli liikaa, joten komeat lumihanget sulivat olemattomiin ja ruokintojen linnut katosivat takaisin metsiin. Hyvä puoli oli se, että Simpelejärvi, joka oli väliin ollut pahastikin jäässä, oli taas lähes täysin sula.

Niinpä 25.11. kiersin koko järven ja yritin löytää vesilintuja sekä laskea jotsenia. Vessut olivat vähissä ja silkkiuikun lisäksi näinkin vain yhden sinisorsan ja yhden liian kaukana olleen vessun. Joutsenia oli kuitenkin mukavasti, 105 vanhaa ja 27 nuorta lintua. Lokeista näkyi vain kalalokkeja ja niitäkin vähän. Mukavin havainto oli kuitenkin Murtoniemessä langalla istuskellut viirupöllö.

Seuraavana päivänä jatkoin järvien salausta ja suuntasin aina Uukuniemen Pyhäjärvelle saakka, mutta lintuja löytyi lähinnä ainoastaan Rautalahdelta, jossa oli 55 vanhaa ja 23 nuorta joutsenta sekä 2 kanadanhanhea. Muuten päivän havikset jäivät kanahaukkaan, teeriin ja pyyhyn, vaikka kilometrejä kertyikin ympäri Parikkalaa ajellessa varmaan parisataa.

Kuun viimeiset päivätkin tuottivat ihan mukavia haviksia: 28.11. näin Siikalahdella Tiviänlietteellä lapinpöllön ja seuraavana päivänä samassa paikassa varpuspöllön. 29.11. Koitsanlahdella uiskenteli yhä mustalintu ja Kirkkoselälle oli jostain ilmaantunut telkkä, joka oli 27. marraspihapinna. Illalla pidin Lappeenrannassa EKLY:n sääntömääräisessä syyskokouksessa esitelmän Georgian ja Armenian reissustamme ja samassa tilaisuudessa “jouduin” valituksi EKLY:n PJ:ksi. Kuun viimeisenä löysin Vartialahdelta vielä allin. Sitten olikin aika alkaa valmistautua Talviralliin, talvipihapinnakisaan sekä Itsenäisyyspäiväralliin.