Huhtikuu 2007
Huhtikuu – Lämmin kevät jatkuu
Huhtikuu alkoi lämpimänä ja lintuja oli mukavasti. 1.4. retkeilimme “potun” kanssa ensin Saarella havaiten mm. pari uuttukyyhkyä, kanadanhanhea, haapanaa ja västäräkkiä Kanavalammella sekä kurjen ja fasaanin Jyrkilässä. Siikalahdella näkyi mm. 30 muuttavaa metsä- ja 2 tundrahanhea, haapanoita, taveja, 2 naurulokkia jne. Kaulushaikaratkin humppasivat jo harvakseltaan ja yksi näkyi lennossa. Punkaharjun Lustolta hoidimme vielä pähkinähakin vuodariksi.
Seuraava uusi laji näkyi 3.4. kun patotien yli lensi tuhkaselkälokki. 5.4. lähdimme Pääsiäisen viettoon Sotkamon Vuokattiin koko perheeni kera. Matkalla Särkisalmella näkyi silkkiuikku, mutta edellispäivänä alkanut takatalvi lumisateineen piti muut linnut piilossa. Sotkamossa olikin vielä ihan talvi ja ainoita havaittuja muuttolintuja olivat joutsenet, telkät, isokoskelot, telkät ja harmaalokit sekä pari isolepinkäistä. Niinpä Pääsiäinen menikin hiihdellessä, lasketellessa ja muuten sukuloidessa. Paluumatkalla 9.4. Sotkamon Leväjoella näkyi kuitenkin yllätykseksi langalla täysillä lauleskellut kangaskiuru. Juuri ennen Pääsiäistä ostamani äänityslaitteet saivat vihdoin tulikasteensa, kun yritin äänittää lullulan luritusta. Valitettavasti lintu lauloi kuutostien varrella ja Pääsiäisen paluuliikenne oli aika kovaa, mutta sain silti ainakin jonkinlaiset äänitykset.
10.4. Siikalahdelta vuodariksi tuli kuovi ja pari uuttukyyhkyä muutti. Seuraavan päivän Saaren kierros oli kuitenkin varsin köyhä. 12.4. Imatran Vuokselta bongasin nuoren kyhmyjoutsenen ja Joutsenon Konnunsuolla näkyi 500 metsähanhea, 150 tundrahanhea ja 2 lyhytnokkaa ja Lappeenrannan Rasalassa 300 metsähanhea. Illalla EKLY:n kokouksessa oli Ville Vepsäläinen esitelmöimässä Lintuatlaksesta.
13.4. Siikalahdella olivat lintumäärät jo kasvaneet, mutta vuodariksi irtosi vain kalasääski ja Vartialahdella 72 joutsenen seurassa ollut pikkujoutsen. 14.4. tein huvikseni vesilintulaskennan, mutta varsinkin anakset olivat todella kateissa: punasotkia oli jo 35/6, telkkiä 55/49, 9/5 uiveloa, jouhisorsapari, 103 sinisorsaa, 81 nokikanaa jne. Piekanoja muutti 14 lyhyessä ajassa vastatuuleen, mutta pian kaikki muukin muutto tyrehtyi kokonaan. Metsähanhia oli 135 paikallisina ja 42 muuttikin, 5 mustavarista muutti myös, peukaloinen lauloi ja päivän paras havis oli lahden yllä pyörähtänyt merilokki. Kukkarolahdella vuodariksi kuului kapustarinta.
15.4. vuodariksi irtosivat lapasorsa, kuikka ja metsäviklo, naurulokkeja oli jo 350 ja Saaren kierros oli yhtä vaisu kuin yleensä. 16.4. terkkarin pihalla lauloi tiltaltti ja illalla lähdimme Hannan kanssa kohti Kirkkonummea. Hannalla oli BirdLifen hallituksen kokoukset ja itse jatkoin seuraavana päivänä Espanjaan Andaluciaan lintuturismipäiville El Rocioon 18.-21.4. BirdLife Suomen edustajana.
Andalucia Donaña Lintumessureissu 17.-21.4. 2007
16.4. töiden jälkeen pakkailin ja suuntasimme Hannan kanssa klo 19.30 kohti Kirkkonummea. Hanna oli matkalla BirdLife Suomen hallituksen kokoukseen ja minä Espanjaan Andaluciaan edustamaan BirdLife Suomea Andalucian ensimmäisillä lintuturismipäivillä.
Bongasimme Imatralta vuodariksi kyhmyjoutsenen, mutta muuten ajoimme varsin vauhdikkaasti ja lopulta olimme puoliltaöin Kirkkonummella.
17.4. aamukymmenen nurkilla isäni lähti viemään minua Helsinki-Vantaalle, josta Finnairin koneeni lähti Tukholmaan minuutilleen ajallaan.
Ajallaan kone laskeutui myös Tukholmaan, mutta siellä taululta sain lukea, että seuraava lento Madridiin olisi 40 minuuttia myöhässä ja lähtisi vasta klo 16.00 paikallista aikaa. Olisin odottanut, että Arlandalla kuulutukset olisi tehty englanniksikin, mutta myöhästymisistä ja muista hämmingeistä tiedoteltiin vain espanjaksi ja ruotsiksi. Pitkästyttävän odottelun jälkeen tässäkään aikataulussa ei pysytty, vaan kone oli lopulta yli tunnin myöhässä, joten sain koko lennon jännittää ehtisinkö Sevillan lennolleni.
Iberian lento oli ehkäpä surkein Euroopassa kokemani. Kuulutuksista ei saanut mitään selvää ja koko neljän tunnin aikana mitään ei tarjottu ilmaiseksi. Myyntikärrytkin sujahtivat vain kertaalleen ohitseni. Kone oli myös varsin vanha, joten mukavuuksia ei juuri ollut tarjolla. Niinpä keskityin lukemaan Helsingistä ostamaani pokkaria.
Madridiin laskeuduin klo 20.30 eli koneeni Sevillaan oli lähtenyt vain 15 minuuttia aiemmin. Olisin luullut koneen odottavan, sillä koneestamme jopa 30 ihmistä oli matkalla Sevillaan! Vaan, kun ei, niin ei! Täytyi siis rynnätä tiskille selvittämään, vieläkö saman illan aikana pääsisin jatkamaan matkaa.
Onneksi sain lipun seuraavalle lennolle, joka lähti klo 22.30 ja sain tekstiviestitse kiinni kontaktihenkilöni, joten sain tietää, että minua oltaisiin vastassa Sevillan lentokentällä.
Noin 23.30 olin viimein perillä Sevillassa, jossa kaikki sujui hyvin. Jesus niminen kaveri oli minua vastassa ja jatkoimme nopeita teitä 120km Rocioon Donañan kansallispuiston laidalle, jossa majoituin Hotel Toruñoon klo 00.30. Iltapalakin odotti vielä huoneessani, joten hieman kinkkua ja juustoa sekä mansikoita naposteltuani, kamoja raivattuani ja ulkoa kuulunutta sammakkokonserttia ihmeteltyäni painuin pehkuihin klo 01.30.
Retkipäivä
18.4. heräsin kuudelta, mutta ulkona oli edelleen säkkipimeää. Niinpä odottelin, että aamu alkaisi valjeta. Pikkuhiljaa ulkoa alkoi kuulua muidenkin lintujen kuin varpusten ääntelyä, joten lähdin ulos retkelle.
Kävelin vain parikymmentä metriä hotellin ovesta auenneen lutakon rantaan, mutta vielä oli kovin hämärää. Flamingojen, kapustahaikaroiden, liejukanojen ja pitkäjalkojen siluetit piirtyivät vettä vasten, taivaalla kaarteli jo ensimmäisiä haarahaukkoja sekä pari isohaarahaukkaa ja puiden latvuksissa tiklit lauloivat jo täyttä päätä ja ruovikoissa raksuttivat ryti- ja rastaskerttuset. Haarapääskyjä äänteli myös sekä ruovikoissa että lähipuissa, silkkikerttunen sivalteli äänekästä lauluaan aika ajoin, mehiläissyöjiä partioi taivaalla ja pian äänimaailmaan liittyi myös mustakottaraisten monipuolisia lauluja.
Kävelin hiljalleen rantaa eteenpäin ja päädyin erään vanhan talon päälle rakennetulle tasanteelle, jolta oli hyvä staijata lutakolle. Punapäänarskuja, harmaasorsia, pari merihanhea (jotka kyllä lensivät), harmaahaikaroita ja hevosten seassa valtaisilla laidunmailla ruokaili runsaasti kattohaikaroita. Olipahan niin hieno aamu, ettei paremmasta väliä!
Koskapa eilinen kuskini oli sanonut minulle, ettei minun odotettu osallistuvan aamun kokoukseen, jossa eri tahojen asiantuntijat puivat, kuinka alueen lintuturismia voitaisiin kehittää – enhän itsekään kokenut, että osaisin vielä asiaa mitenkään kommentoida – päätin jatkaa retkeilyä aina iltapäivään saakka, jolloin ohjelmassa oli ensimmäinen ruokailu. Niinpä kävelin rantaa toiseen suuntaan läheisen sillan yli ja pian törmäsinkin ensimmäisiin ulkomaalaislintuharrastajiin, jotka kertoivat, että lähistöltä lähti 3,5 km pituinen luontopolku, jonka varressa oli piilokojuja. Kävellessäni kohti luontopolkua havaitsin mm. useita laulavia etelänsatakieliä, valkoposki- ja hietatiiroja, etelänharmaalokin, keltavästäräkkejä, pari pääskykahlaajaa, töyhtökiuruja, yö-, lehmä-, silkki- ja rääkkähaikaroita, ruokosirkkalintuja, kirjosiepon, keltahemppoja sekä rusorintakertun.
Luontopolku löytyi taas parin ulkomaalaisornin avustuksella ja päätinkin lähteä kiertämään 3,5 km mittaista luontopolkua. Polku kulki pääasiassa erikoisessa mäntymetsikössä, mutta väliin se teki piston pienten lutakoiden rannoille, jonne oli pystytetty piilokojuja. Lutakoilla ei juuri ollut mainittavia lintuja, mitä nyt ruokosirkkalinnut surisivat ja liejukanat ja muutamat pikku-uikut ääntelivät. Metsikössä oli runsaasti keltahemppoja, mustarastaita, peippoja, tulipäähippiäinen, etelänpuukiipijä, peukaloinen, pyrstötiaisia ja käet kukkuivat. Eräällä kuivalla tasangolla näkyi soidintava liitohaukka, pari pikkukotkaa, muutama siniharakka ja samettipääkerttu, pari mustapäätaskua sekä lyhytvarvaskiuru ja hieman myöhemmin kosteasta pusikkokohdasta löysin useita laulavia taiturikultarintoja.
Käveltyäni koko reitin ympäri palasin samaa reittiä takaisin hotellille. Matkalla kuvasin Rocion kylän komeaa kirkkoa ja tietysti katselin olisiko lutakolle saapunut uusia lintuja. Hotelliin päästyäni respa ojensi minulle käsin kirjoitetun kirjeen, jossa kerrottiin, että minua olikin odotettu aamun kokouksessa! No, täytynee hyvällä omatunnolla sanoa, että olin käyttänyt ajan paremmin! Eihän minulla olisi ollut mitään sanottavaa siihen, kuinka aluetta tulisi kehittää, sillä en olisi tiennyt lähtökohtia. Niinpä tavattuani järjestäjistä Teresa Munozin, lupasin tälle reissun jälkeen erillisen raportin siitä, kuinka reissun aikana näkemiäni kohteita voisi kehittää.
Iltapäivällä liityin asiantuntijaporukan seuraan, jonka ohjelmassa oli retki Donañan kansallispuiston sisään syömään ja retkeilemään. Muun porukan ohjelmaan olisikin kuulunut retki samoille paikoille, jossa olin jo itse käynyt kävellen. Neljän britin ja noin kymmenen espanjalaisen kanssa suuntasimme parilla maastoautolla suojelualueelle. Nälkä kurni jo muidenkin kuin minun vatsassani, joten emme tehneet kuin muutaman pysähdyksen ennen kuin saavuimme suojelualueen nurkassa sijainneelle talolle, jossa meitä jo odotti kaukoputki suunnattuna iberiankeisarikotkan pesälle. Valitettavasti kotkasta ei juuri näkynyt kuin päälakea, joten päätimme aloittaa seurustelun ja napostelun. Ankkasoppaakin oli tarjolla ja hyvää oli!
Viimein yksi oppaistamme, Abel huusi, että toinen kotka oli tulossa ja ylitsemme lensi varsin komeasti kaarrellen iberiankeisarikotka, ja onnistuin jopa skouppaamaan siitä muutaman kuvan! Ruokailtuamme jatkoimme ruovikkoiseen ja lutakkoisten avomaiden vallitsemaan maisemaan retkelle ja haviksia kertyi mukavasti. Hanhikorppikotkia, todella paljon haarahaukkoja, pikkukotkia, punapäälepinkäisiä, valkoposki- ja mustatiiroja, pronssi-iibiksiä, punapyitä, arokiuruja, muutama minervanpöllö sekä harakkakäki, mustapyrstökuireja, heinätaveja eräällä lätäköllä nokikanojen, harmaasorsien ja punapäänarskujen seurassa mustakaulauikkuja sekä kaksi koiras valkopääsorsaa!
Hieman myöhemmin pysähdyimme haikarakolonialle, jossa rusko-, rääkkä-, yö-, silkki- ja lehmähaikaroita sekä pronssi-iibiksiä oli jopa samassa puskassa. Lähistöllä näkyi myös muutama jalo- sekä tietysti katto- ja harmaahaikaroita, joten upeaa oli! Ylitsemme lensi myös kaksi parvea (3+4) jouhihietakanoja, joka oli jo päivän toinen elis!
Kahlaajaparvista löytyi tavallisten viklojen lisäksi tyllejä ja suosirri, heinäkertut piipittivät ja illan alkaessa jo hämärtää alkoi viiriäinen pytpyttää. Illalla yritimme vielä pointsata iberianilvestä, mutta jälkeäkään ei näkynyt, sen sijaan sen ruokaa eli kaneja näkyi mukavasti.
Illallinen oli taas pitkän kaavan mukainen ja ensin oli vielä tervetuliaispuheita ja esityksiä ja vihdoin yhdentoista aikaan aloimme syödä ja sitä lystiä riittikin sitten pitkälle yöhön. Kaikki osallistujat olivat nyt saapuneet paikalle ja tutustuinkin jo moneen todella mukavaa lintuammattilaiseen eri puolilta Eurooppaa.
Messupäivä
19.4. Lintumessut alkoivat aamulla, mutta saimme nukkua jopa kahdeksaan. Klo 8.45 lähdimme hotelliltamme messupaikalle läheiselle leirintäalueelle, jolla huomattava osa vieraista majoittuikin. Törmäsin paikalla taas jo tuttuihin britteihin, jotka olivat suunnitelleet taas puoliltapäivin omaa retkeä jonkun paikallisen kanssa. He pyytelivät minua mukaan retkelle ja totta kai retkeily minulle kelpasi, ensisijalla oli kuitenkin nyt lintumessuihin tutustuminen, sillä edellispäivän väärinkäsityksistä johtunut lintsaus hieman soimasi omatuntoani.
Messutila oli varsin ahdas ja meluisa, joten vaikka varsin mielenkiintoisia yrityksiä ja matkanjärjestäjiä paikalla olikin tarjontaansa esittelemässä, oli välillä pakko käydä ulkona tuulettumassa. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen huomasin, että britit olivat jo livistäneet retkelleen, joten ei auttanut kuin jatkaa “standien” kiertelyä.
Iltapäivällä taas pitkän ruokailun jälkeen vuorossa oli taas retki koko porukalle ja harmikseni se suuntautui tällä kertaa samoille paikoille, joilla olin käynyt edellispäivänä brittien kanssa. Haviksetkin olivat siis pääasiassa samoja: iberiankeisarikotka istui tällä kertaa sähkötolpan nokassa, valkopääsorsia oli nyt kolme, pari niittysuohaukkaa, mustajalkatyllejä jne. Ihmeekseni huomasin, että suurin osa porukasta oli varsin pihalla lintujen määrityksestä, mutta niinhän se taitaa olla, ettei oppaan tarvitse tietää kuin oman alueensa linnusto.
Illan hämärtyessä yritimme taas iberianilvestä ja tällä kertaa kahden autossamme istuneen tytön onnistui nähdä se vilaukselta. Itsekin näin jonkin elikon vilahtavan pusikon taakse piiloon, mutten voinut vannoa, mikä eläin oli kyseessä. Illalla taas syötiin pitkän kaavan kautta ja nukkumaan pääsin joskus yhden aikaan yöllä.
Rallipäivä
20.4. vuorossa oli linturalli. Edellisillan ruokailun yhteydessä olin tutustunut joukkueeseeni, johon kuului yksi walesilainen Gerry Thomas sekä kaksi brittiä Barry Trevis ja Rebecca Nason. Jesus oli tulkkimme ja oppaana ja kuskina oli koko Donañan seudun paras opas, joka ei kuitenkaan osannut englantia. Klo 6.15 minut haettiin hotellilta ensin leirintäalueelle, josta otettiin muita joukkueita kyytiin ja sitten ajoimme erääseen kuppilaan aamupalalle ja siellä joukkueeni olikin jo paikalla. Yhteensä rallissa oli viisi joukkuetta lisäksemme – toinen brittijoukkue, jossa siis “julkkikset”, ruotsalaisjoukkue, hollantilaisjoukkue, sekä paikallisjoukkue, jossa myös yksi jenkeistä mukana.
Ralli alkoi klo 8.00 ja koskapa oppaamme ei puhunut englantia eikä ollut oikein sisäistänyt rallin ideaa, emme menneetkään suunnitellusti hotellini ympäristöön pointsaamaan hysyjä vaan suuntasimme vihoviimeiseen aloituspaikkaan eli iberiankeisarikotkan pesälle. Niinpä ainakin pari ensimmäistä tuntia rallistamme menivät monilta osin aivan pieleen!
Alkuun tuli kuitenkin muutama hyväkin laji kuten kangaskiuru, punapyy, mustahaikara, käpytikka, käki ja turturikyyhky, siniharakka jne. ja huomasimme kyllä, että oppaamme osasi asiansa, mutta silti ralli olisi kyllä pitänyt aloittaa mistä tahansa muualta. Toki iberiankeisarikotka hoitui taas, samoin kuin suurin osa muistakin kymmenestä lajista, jotka kaikkien joukkueiden täytyi rallissa sääntöjen mukaan havaita.
Ensimmäiseen kolmeen tuntiin emme siis havainneet kuin noin 60 lajia, joka on sama määrä, jonka hotellin ympäristöstä olisi hoitunut tunnissa kävellen, joten meillä meni todella paljon aikaa hukkaan aivan tavallisten lajien takia pysähdellessä. Toki siinä sivussa löytyi mukavampiakin lajeja, mutta valtaosa näistä oli aivan samoissa paikoissa kuin kahtena edellisenä päivänä. Muuttohaukka oli kuitenkin komea.
Keli oli varsin viileä ja välillä satoi hieman vettäkin, mikä oli tietysti meille hyvä, sillä meillä oli vielä toivoa löytää hyönteissyöjälintuja päivemmälläkin ja mustapää- sekä lehtokerttu ja tiltaltti hieman helpottivatkin oloani.
Ajelimme varsin vauhdikkaasti ympäri suojelualuetta kulkevia kuoppaisia pikkuteitä, emmekä pysähdelleet, ellei lintuja ollut todella paljon. Niinpä lajit tulivat aika ryöppyinä. Paras pysäys tehtiin jo perinteisellä kahlaajalutakolla, jolta löytyi tylliparvesta pikkusirrejä, kuovisirri, niittysuo-, sinisuo- ja ruskosuohaukka, etelänharmaalokki, heinätavi, lapasorsa, arokiuru, lyhytvarvaskiuru, rusorintakerttu jne.
Kolonian lähistöltä hoitui mm. sulttaanikana, avosetti ja pian myös ruostepääsky sekä näkyi taas mustahaikara ja pian myös isompi yllätys eli komea vuorikotka.
Seuraavaan tuntiin ei juuri riemunaiheita löytynyt mutta lajilista oli jo kertynyt yli sadan lajin mittaiseksi, joten hyvältä näytti. Toki aikaa ei enää ollut kuin pari tuntia ja vertailukohtana saattoi pitää ensimmäisenä päivänä havaitsemiani 106 lajia!
Toki hymyilyyn löytyi taas aihetta, kun pitkän tikistyksen jälkeen löysimme eräältä lutakolta kaularenkaallisen kruununokikanan! Samalla lutakolla näkyi taas pari valkopääsorsaakin. Mutta yhteen lajiin meni kyllä paljon aikaa…
Puutelajeissa oli vielä aivan naurettavia lajeja, mutta vielä hetki oli aikaa hakea parempiakin. Paksujalkaa ei löytynyt, mutta kivitasku, liitohaukka ja pensasvarpunen olivat tärkeitä löytöjä. Loppuhetket etsimmekin lähinnä pahimpia puutelajeja ja vielä irtosi lajilistalle mm. sinitiainen ja samettipääkerttu. Aivan viimeisillä minuuteilla ajaessamme jo kohti purkupaikkaa löytyi viimeiseksi lajiksi vielä etelänisolepinkäinen, joka oli 113. lajimme.
Loppujen lopuksi ralli oli mennyt varsin hyvin, vaikka toistakymmentä lajia, joita olin havainnut aiempina päivinä, jäikin puuttumaan. Minulle ei ollutkaan kovin suuri yllätys, että voitimme koko rallin. Suurempi yllätys se oli joukkuekavereilleni sekä varmasti ainakin toiselle brittijoukkueelle, joka jäi meistä 9 lajin päähän ja vasta kolmanneksi, kun ruotsalaiset jäivät meistä vain kaksi lajia.
Iltapäivällä ehdin ensimmäistä kertaa hieman kierrellä Rocion kylällä ja ostella tuliaisia. Illan ohjelmaan kuului hevoskärryajelu kylän hiekkateillä sekä juhlaillallisen jälkeen flamencoesitys. Ilta venyikin pitkäksi sillä juteltavaakin riitti; lopulta lähdin nukkumaan noin 02.00.
Takaisin kotio
Kahden tunnin unien jälkeen herätyskello soi ja kohta olinkin matkalla Sevillan lentoasemalle yhden tanskalaisen ja belgialaisen kanssa. Lentoni Madridiin lähti 06.35 ja muutaman Madridissa vietetyn tunnin jälkeen lähti Tukholman lento taas reilua puolta tuntia myöhässä klo 11.15.
Tukholmassa vierähti taas pari tuntia Finnairin lentoa odotellen ja lopulta noin 40 minuuttia myöhässä 18.10 lähti kone kohti Helsinkiä. Kylläpä oli mukava matkustaa Finnairilla Iberian jälkeen. Palvelu pelasi, kuulutuksista sai selvää ja monitoreiden tietoja oli mukava seurailla.
Vihdoin noin klo 20.00 olin Helsinki-Vantaalla, josta veljeni Rikun kyydissä pääsin Kirkkonummelle nukkumaan. Olipahan ollut mukava reissu!
Loppu huhtikuu
21.4. palasin illasta takaisin Suomeena ja yövyin taas Kirkkonummella vanhempieni luona. Jo seuraavana aamuna lähdin kohti Parikkalaa, mutta retkeilin matkan varrella varsinkin alkumatkasta. Ensin suuntasin Espoon Suomenojalle, jossa kauhean harrastajamäärän keskellä kiiruhdin lutakon ympäri laskien 4 mustakurkku-uikkua, 18 harmaasorsaa, 4 liejukanaa ja Nuottalahden puolelta vuodariksi näkyi haahkojakin. Laajalahdella vuodariksi näkyi mm. suokukkoja, punajalka- ja valkovikloja, pari meriharakkaa, tylli ja luhtakanakin huusi kertaalleen. Viikin Pornaistenniemessä ja Lammassaaressa retkeilin toista tuntia yhdessä Kristjanin kanssa ja havaitsin mm. pikku-uikun, kalatiiran räyskän, pikkutyllin, nokkavarpusen ja olinpa kuulevinani kerran valkoselkätikankin, mutta lintua ei löytynyt. Viesti kertoi, että etelärannikkoa pitkin oli saapumassa länttä kohti hanhikorppikotka, joten kiiruhdimme Vantaan Westergullan mäelle sitä vastaanottamaan. Valitettavasti pian saimme kuulla, että lintu oli siirtynyt pohjoisemmalle reitille ja ohittanut meidät parikymmentä kilometriä pohjoisempaa Keravalta. Niinpä päätin tympiintyneenä jatkaa matkaa suoraan kotiin Parikkalaan.
23.4. työpäivän jälkeen onnistuimme bongata 2kv arosuohaukan Kanavalammelta ja samalla reissulla saimme Saaren pöllönpöntötkin kierrettyä. Värtsin mustaleppälintu ei meille suostunut näyttäytymään. Jatkoimme vielä parille pöntölle Melkoniementien varteen ja Tönkisuolta löysimme metsuriparvesta lyhytnokkahanhen ja Mustiinpohjassa näimme metson ja kuin kruunuksi läheisessä viirupöllön pöntössä emo hautoi kahta munaa. Mamma sai renkaan jalkaansa ja seuraavalla käynnillä saisimmekin jännittää, kuinka aggressiivinen lintu olisi puolustamaan poikasiaan?
Seuraavinakin päivinä jouduin sortumaan bongaukseen, kun Kanavalammella oli kuusi tunturikiurua ja Imatran Kuparista löytyi laulava 2kv mustaleppälintu. Hyviä ekly-vuodareita molemmat. Kaakkuri, kivitasku ja luhtahuitti olivat muita parin päivän sisään tulleita vuodareita. Pönttöjäkin kiersin, mutta ilman tulosta.
28.4. staijasin aamun ja aamupäivän Siikalahdella ja vaikka keli oli kylmä ja tuuli pohjoisesta näin mm. 200 metsähanhea, 2 lyhytnokkaa, 20 tundraa, 2 merikotkaa, 2 sinisuohaukkaa, muuttohaukkakoiraan, valko- ja metsävikloja, 52 pikkulokkia, 4 räystäspääskyä, tiltaltin ja lapinsirkun. Illalla kiersin Hannan veljen Miikan kanssa vielä 14 pöllönpönttöäkin, mutta yhdessäkään ei ollut asukkaita. Pari isoa pöllö näimme vilaukselta, mutta jäivät viiru-/lapinpöllöiksi.
29.4. retkeilin myös koko päivän, mutta varsin vaatimattomin saldoin: vuodariksi löytyi kuitenkin liroja, metsäkirvisiä, pikkukuoveja, kirjosieppoja ja haarapääsky. Kuun viimeinen valkeni taas kovan takatalven kourissa ja maassa oli jopa lunta aamulla.