. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Marraskuu

Marraskuu alkoi siis todella kylmänä! Ensimmäiset lintuhavainnot tein vasta kolmantena päivänä marraskuun pihapinnakisan innostamana, kun kotirannassa näin räkättirastaan ja isokoskeloparvessa tukkakoskelon. Sitten lähdimmekin ajamaan kohti Kempelettä ja BirdLifen edustajistoviikonloppua. Matkan varrella näimme Leppävirralla tien yli lentäneen viirupöllön ja Siilinjärven Pöljässä kuusen latvassa istuskeli varpuspöllö.

4.11. aamulla heräilimme Kempeleen Vihiluodon hotellissa ja lähdimme aamun valjettua kohti Liminkaa. Pakkasta oli hurjat 24 astetta! Kiertelimme hetken myllyn ympäristössä, jossa näimme odotetusti turkinkyyhkyn sekä yllättäen jopa 22 pikkuvarpusta. Tyrnävältä löytyi kuin löytyikin pakkasesta huolimatta pari peltopyyparvea. Toista parvea pääsimme kuvaamaan oikein mukavasti, toinen parvi puolestaan oli syvällä lumessa kiepissä siten, että ainoastaan yhden linnun pää näkyi. Muutamasta isosta urpiaisparvesta löytyi tiukalla tikistyksellä kolme tundraurpiaista. Oulun Hartaanselällä kellui muutama isokoskelo sekä tusina telkkiä. Laanilan Kemiran putkella tapasimme sovitusti Pirkan sekä Luukkosen Aappon. Pirkka oli tuonut Kemijärveltä pelastamansa nuoren koirastavin, joka nyt vapautettiin valtaisaan sinisorsaparveen.

Lauantain puheenjohtajakokous kesti ja kesti aina iltaan saakka, mutta olipahan tärkeitä asioita puitavaa ja päätettävänäkin!

Sunnuntaiaamu oli lähes yhtä kylmä, mutta suuntasimme silti Oulunsalon Riuttuun Hannan ja Pirkan kanssa. Harmaalokkeja oli runsaasti, toistakymmentä merilokkia sekä yksi mielenkiintoisen näköinen tumma argari, josta tuli mieleen amerikanharmaalokki, mutta valitettavasti kyseessä oli kuitenkin vain äärimmäisen kulunut ja likainen argarinuorukainen. Pulmunen muutti ylitsemme äännellen, mutta kohta meidän piti jo kiirehtiä takaisin Vihiluotoon edustajistonkokoukseen. Kokouksesta selvittiin mukavan ripeästi ja niin kolmen aikaan pääsimme lähtemään paluumatkalle kohti kotia. Päätimme ajaa itäreittiä ja kävimmekin Jarvan Ilkkaa morjenstamassa Vuokatissa. Jossain Valtimon paikkeilla auto alkoi piiputtaa ja vasta Kolinportilla löysimme avoinna olleen huoltoaseman, josta edemmäs emme olisi enää päässeetkään! Onneksi auto saatiin kuitenkin (parin puhelinsoiton jälkeen – kiitos Matit!) liikkeelle ja loppumatka sujui taas hyvin.

6.11. ruokatunnilla näin Siikalahdella isolepinkäisen ja iltapäivällä kävin vielä Rautjärven Änkilänsalolla ihmettelemässä lapinpöllöä. Seuraavana päivänä löysin sitten lapparin Siikalahtipinnaksikin (numero 229) ja kun hoidimme sen pinnaksi Hannallekin, löysimme parin sadan metrin päästä tästä myös viirupöllön! Kun lähistöllä oli vielä isolanttukin, niin myyränpurijoita oli mukavasti! Seuraavana päivänä Siikalahdella näkyi varpuspöllö, joka sekin oli vasta toinen meikäläiselle Siikalahdella. Pöllöjä tuntui todellakin olevan liikkeellä! Parin päivän aikana oli satanut niin järjettömästi lunta, että myyrät olivat päässeet hankien alle piiloon. Lähipäivinä saimmekin mukavasti maallikoilta pöllöhavaintoja sekä myöskin kyselemiämme pähkinänakkelihavaintoja. Lumisateen loputtua pöllöt katosivat taas metsiin.

10.11. kotirannasta näkyi Kirkkoselällä kivellä seisoskellut merimetso ja Kontiolammelta löytyi koiraspeippo syömästä maahan pudonneita jyviä. 11.11. oli vuorossa Talvilintulaskenta, joka olikin taas äärimmäisen raskas, sillä lunta oli maassa jo reilusti, mutta suksilla ei kuitenkaan pystynyt lähteä liikenteeseen. Niinpä tallustelin tästä reilusta 18 kilometristä valtaosan umpihangessa Siikalahtea kiertäen. Ja tietenkin valtaosa linnuista oli muualla kuin Siikalahdella: Kirkkoselällä näkyi 300 isokoskeloa, merimetso, 22 kalalokkia ja 14 joutsenta, Punnolanmäellä huuteli harmaapäätikka ja yhteensä laskennassa näkyi jopa 30 lintulajia ja yksilömäärä oli selvä ennätys reitille. Siikalahden kierron parhaat havainnot olivat kaksi paria tiklejä. Urpiaisilla oli meno päällä ja niitä laskin reitin varrelta 420 lintua. Saunareissulla Tarvaslammella ehdimme vielä nähdä nakkelin.

Seuraavana päivänä 12.11. kävimme Tyrjän suunnalla puhdistamassa pöllön pönttöjä ja koska pakkaset olivat taas hellitäneet sain kuin sainkin lintukirpun puremia itseeni vaikka kuinka. Pyrstötiaisparvi, harmaapäätikka, pyitä sekä parikin saaliin päältä lähtenyttä kanahaukkaa piristivät kuitenkin päivää. Hyväksi marraspihapinnaksi kotipihalla istuskeli isolepinkäinen.

14.11. vihteeksi Moskuunniemen edustalla uiskennelleen isokoskelo- ja kalalokkiparven mukana oli 5 harmaalokkia sekä vanha merilokki. Seuraavana päivänä samassa paikassa näin palokärjen ylittävän matalalla Simpelejärven selkää.

Jokaikinen päivä kävin vähintään ruokatuntiretkellä, mutta seuraava mukavampi havis oli bongaus, konzan Simpeleen Kokkolanjoelta löytämä pikku-uikku. Koskikaroja oli mukava nähdä taas pitkästä aikaa. 19.11. kotipiha yllätti taas, kun jo keittiön ikkunasta näkyi rannassa uiskennellut uivelo.

Seuraavana päivänä näkyi Siikalahdella taas varpuspöllö. Konza löysi tämän linnun ja onneksi satuin olemaan vain kilometrin päässä ja ehdin ihailemaan tätä tuimailmeistä pikkupetoa. Jos oli Siikalahdella enemmän pöllöjä kuin ehkä koskaan, niin mukavasti oli myös teeriä. 22. päivä näimme Koskimiehen Pertin kanssa patotiellä jutellessamme jopa 40 teeren parven.

Loppukuusta sää meni aivan lössöksi! Plussaa oli liikaa, joten komeat lumihanget sulivat olemattomiin ja ruokintojen linnut katosivat takaisin metsiin. Hyvä puoli oli se, että Simpelejärvi, joka oli väliin ollut pahastikin jäässä, oli taas lähes täysin sula.

Niinpä 25.11. kiersin koko järven ja yritin löytää vesilintuja sekä laskea jotsenia. Vessut olivat vähissä ja silkkiuikun lisäksi näinkin vain yhden sinisorsan ja yhden liian kaukana olleen vessun. Joutsenia oli kuitenkin mukavasti, 105 vanhaa ja 27 nuorta lintua. Lokeista näkyi vain kalalokkeja ja niitäkin vähän. Mukavin havainto oli kuitenkin Murtoniemessä langalla istuskellut viirupöllö.

Seuraavana päivänä jatkoin järvien salausta ja suuntasin aina Uukuniemen Pyhäjärvelle saakka, mutta lintuja löytyi lähinnä ainoastaan Rautalahdelta, jossa oli 55 vanhaa ja 23 nuorta joutsenta sekä 2 kanadanhanhea. Muuten päivän havikset jäivät kanahaukkaan, teeriin ja pyyhyn, vaikka kilometrejä kertyikin ympäri Parikkalaa ajellessa varmaan parisataa.

Kuun viimeiset päivätkin tuottivat ihan mukavia haviksia: 28.11. näin Siikalahdella Tiviänlietteellä lapinpöllön ja seuraavana päivänä samassa paikassa varpuspöllön. 29.11. Koitsanlahdella uiskenteli yhä mustalintu ja Kirkkoselälle oli jostain ilmaantunut telkkä, joka oli 27. marraspihapinna. Illalla pidin Lappeenrannassa EKLY:n sääntömääräisessä syyskokouksessa esitelmän Georgian ja Armenian reissustamme ja samassa tilaisuudessa “jouduin” valituksi EKLY:n PJ:ksi. Kuun viimeisenä löysin Vartialahdelta vielä allin. Sitten olikin aika alkaa valmistautua Talviralliin, talvipihapinnakisaan sekä Itsenäisyyspäiväralliin.