. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Vielä luovossa

Lokakuun vaihtuessa olimme siis yhä Hailuodossa. Aamulla pakattuamme suuntasimme Marjaniemeen, josta komppasimme esiin edellispäivänä Lehikoisen Samulin löytämän heinäkurpan. Outo lintu, sillä se viihtyi korkeassa kaislikossa, jossa oli vettä ainakin 10 senttiä! Missä lie se siellä ruovikossa oleskeli? Myös 4 jänkäkurppaa ja 15 pässiä lähti jaloistamme, mustarastas äänteli ja kivitasku pomppi rantakivikossa – siis jo 4 lajia, joita meillä ei ollut rallissa. Kirkkosalmella näimme vielä suokukon, joten edellispäiväisen rallin kärkikolmikko oli lopulta ollutkin vain pienen tuurin päässä…

Oulunsalon puolella Riutussa näimme nuoren selkälokin ja päätimme vielä käydä pikaisesti Oulunsalon Nenännokalla. Komppaus tuotti taas jänkäkurpan sekä 15 pässiä, pulmusen sekä pari kiurua. Suosirri ja tylli olivat ainoat kahlaajat ja Pirkka laski 305 paikallista joutsenta. Pian kuitenkin heitimme Pirkan autolleen ja lähdimme potun kanssa hakemaan Harrya Pyykösjärveltä. Pian olimmekin matkalla kohti kaakkoa. Lintuhavaintoja ei tullut koko matkalla Vieremässä nähtyä palokärkeä kummempaa. Juvalla Harry ja potu jatkoivat potun autolla kohti Mikkeliä ja minä jatkoin Parikkalaan, jonne saavuin iltakymmeneksi. Olipahan ollut rankka reissu – ja samalla oli nuijattu yksi kaikkien aikojen syysarktikoista – ainakin niin luulin!

Hanhia!

2.10. kävin ruokatunnilla pikäkäynnillä Siikalahdella, jossa kuitenkin oli hiljaista. Tiviänlammella oli kolmea lajia sotkia sekä muutama mustalintu. Työpäivän jälkeen lähdin kovaa vauhtia kohti Iittiä, josta oli edellispäivänä löytynyt eskimohanhi. Koskapa nettiin ei ollut tullut linnusta yhtään kuvaa, halusin itse lähteä katsomaan, miten lintu eroaisi keväällä Tohmajärvellä olleesta mysteerilinnusta. Lappeenrannasta poimin kyytiin Harryn, Pekan sekä Salomaan Henrikin ja jatkoimme kohti Iitin Isokylän peltoja. Juuri kun olimme kääntymässä Iittiin saimme tiedon, että lintu oli lähtenyt kohti Jaalaa. Niinpä päätimme lähteä kohti paikkaa, jossa lintu oli edellisiltana havaittu. Ja kuinka ollakaan, kun olimme mahdollisimman toisella puolella Pyhäjärveä kuin Isokylän pellot, tuli viesti, että lintu olikin palannut takaisin Isokylän pelloilla. Onneksi lintu nyt pysyi aloillaan ja pääsimme näkemään tämän todella söpön hanhen, joka helposti tunnistettavissa aidoksi eskimohanheksi. Keväinen lintu oli kyllä takuulla ollut risteymä lumihanhen ja eskimohanhen välillä. Eskimohanhi oli valtaisassa noin 10 000 valkoposkihanhen parvessa ja paikalla oli myös 8 pikkujoutsenta sekä metsä- ja tundrahanhia. Kävimme myös bongaamassa sinihanhena ilmoitetun linnun, mutta ehdimme paikalle niin myöhään, että hädin tuskin erotimme linnun valkopäisenä 15 000 hanhen porukasta kellumassa Sääksjärvellä. Lopulta linnun tulkittiin olevan jonkin sortin risteymä.

Hanhimuuton oli siis pysäyttänyt Etelä-Suomessa vallinnut huono keli, joten valtaosa muuttonsa aloittaneista hanhista oli laskeutunut Kaakkois-Suomen peltoaukeille tankkaamaan. Niinpä en ollutkaan missannut Hailuodon reissun aikana koko hanhimuuttoa vaan hanhia oli Parikkalassakin mukavasti pelloilla paikallisina. Niinpä seuraavana päivänä töiden jälkeen suuntasimme Saaren parhaille peltoaukeille seulomaan hanhiparvia. Ja hanhia, lähinnä valkoposkia, löytyikin tuhansia. Parhaat kerääntymät löytyivät Tarnalan Kuposenmäeltä, jossa laidunsi 6000 valkoposkihanhea mukanaan yksi sepelhanhi sekä minima-alalajin pikkukanadanhanhi!

4.10. kiertelimme taas iltapäivällä hanhipeltoja ja löysinkin uusia hanhiparvia mukavasti. Nyt löysin parista parvesta myös satoja tundra- ja metsähanhia sekä Jyrkilästä 95 laulujoutsenen kanssa hengailleet 8 pikkujoutsenta sekä kaikkia Jyrkilän siivekkäitä säikytelleen merikotkanuorukaisen.

Toisen varsin samanlaisen päivän jälkeen 6.10. suuntasimme Tohmajärvelle bongaamaan sieltä ilmoitettuja minimaa sekä punakaulahanhea. Ollessamme matkalla saimme viestin, että ko. minima olikin risteymähanhi. Ajoimme kuitenkin katsomaan punakaulaa, joka löytyi nopeasti. Ollessamme paluumatkalla sain viestin, että pitkän matkan minimabongarit olivat löytäneet meidän minimamme Pohjasuolta, jonne olinkin heitä neuvonut menemään sitä etsimään, olivathan suurimmat hanhiparvet olleet viime päivinä juuri Pohjasuolla sekä Jyrkilässä. Niinpä pääsimme mekin taas näkemään tämän Suomen neljännen minikanadalaisen, joka laidunsi yhdessä 2500 valkoposken ja muutaman sadan anserin kanssa.

7.10. tein taas Siikalahden vesilintulaskennan ja laskettavaa riitti, sillä yksistään haapanoita oli jopa 913! Lajistoa oli muutenkin mukavasti ja Siikalahdellekin riitti tundra- ja valkoposkihanhia toistasataa molempia. Iltapäivällä ajoimme Pohjasuolle tavoitteenamme saada minimasta edes kohtuulliset kuvat. Lintu löytyikin pienen hakemisen jälkeen (näin myös lyhytnokkahanhen lyhyesti) ja kohta huomasimme, että valtaisa 5000 valkoposken parvi laidunsi peltoa siten, että ne olivat pikkuhiljaa kaikki kävelemässä meitä kohti. Niinpä menimme Hannan ja tämän veljen Miikan kanssa autoon odottamaan, kuinka lähelle hanhet tulisivat. Lähes tunnin odotus palkittiin, sillä hanhet tulivat hiljalleen aivan automme viereen ruokailemaan ja mikä hauskinta, minima oli kärkiporukassa! Juuri kun lintu oli lähes täydellisesti kuvattavissa, saapui autolastillinen bongareita varomattomasti aivan liian lähelle hanhia, ja niin koko 5000 linnun parvi säikähti lentoon eikä kukaan enää koskaan tainnut minimaa löytää… Me emme sitä enää jääneet hakemaan, sillä ilta alkoi jo hämärtää ja olimme onnistuneet tavoitteessamme – Hanna oli saanut erinomaiset kuvat minikanadalaisesta!

8.10. ehdin käydä vain Siikalahdella, Tiviänlammella sekä Kullinsuolla, josta löytyikin mukava tonnin hanhiparvi (neljää tavallista lajia) sekä satakunta joutsenta (kahta lajia). 9.10. eteläinen hanhia pidätellyt tuuli kääntyi pohjoiseksi ja hanhia alkoi taas muuttaa. Siikalahdella näin ruokatunnilla reilut 1400 muuttavaa valkoposkea ja iltapäivällä Kirjavalan suunnalla näin 1100 muuttavaa lisää. Pohjasuo, kuten kaikki muutkin Saaren pellot olivatkin lähes tyhjentyneet.

Lähipäivinä lähtivät loputkin hanhet. Ne kuitenkin lähtivät hiljalleen, joten mitään massiivisia muuttoja ei päästy havaitsemaan. Kullinsuolla oli vielä 11. ja 12.10. kuutisensataa valkoposkea ja Lammitauksesta löytyi vielä 360 lisää, mutta nämäkin lähtivät pian muutolle. Komeita yli sadan linnun tundrahanhiparvia näkyi tuon tuosta jopa kotipihastamme.

13.10. töiden jälkeen laskimme Siikalahdella 910 muuttavaa valkoposkea, 170 tundrahanhea, 150 metsuria ja 410 anseria sekä 150 tunnistamatonta hanhea muuttavina. Kullinsuolle oli taas kerääntynyt tonni valkoposkia.

14.10. oli hiljainen päivä, mutta 15.10. oli luvattu täydellistä muuttokeliä, joten odotuksena oli, että loput muuttajat menisivät loppurysäyksenä. Keli ei kuitenkaan ollut niin ihanteellinen kuin olimme toivoneet. Staijasin koko aamun ja aamupäivän Simpeleen vesitornilla konzan kanssa ja havaitsimmekin reilut puolitoistasataa muuttavaa joutsenta, 2267 tunnistamatonta hanhea, 138 anseria, 260 tundraa, 68 metsuria, 2 kanadanhanhea, 1451 valkoposkea sekä 90 sepelhanhea. Merikotkia muutti neljä, yksi nuori maakotka sekä 34 piekanaa, 3 kanahaukkaa, 9 varpushaukkaa, 3 ampuhaukkaa sekä muuttohaukka. Tilhiä ja urpiaisiakin näkyi nyt ensimmäistä kertaa tälle syksylle enemmän. Iltapäiväksi siirryin sadekuurojen väistyttyä Siikalahden patotielle, josta havaitsinkin vielä mukavan iltarysäyksen 99 joutsenta, 190 hanhi sp:tä, 260 tundraa, 1080 valkoposkea sekä 320 sepelhanhea. Hauskin havainto tuli iltahämärissä, kun plokkasin pienen kurpan tulossa muutolla ylitseni. Jostain lahdelta nousi sen kaveriksi toinenkin kurppa ja kohta nämä kaksi jänkäkurppaa kiertelivät hetken yläpuolellani äyskähdellen (ääni oli hieman pässiä nenäsointisempi) ja pian ne jatkoivat yhdessä kohti etelää.

Kuun puolivälin jälkeen ei hanhia juuri enää näkynytkään. Parina iltana vielä oli jonkinmoista muuttoa, mutta pian tämä ehkä kaikkien aikojen hanhisyksy oli ohi. 17.10. näin yllättäen myöhäisen vanhan vaalean merikihun matkaamassa Siikalahden yllä ja vielä 18. päivä näin viimeiset pari valkoposkihanhiparvea, laskin Siikalahdelta jopa 66 uiveloa sekä näin syksyn ekan pulmusen.

18. päivän iltana lähdimme Hannan kanssa ajamaan kohti Helsinkiä. Olimme lähdössä Liettuaan Kuurin perinteiseen pinnaralliin.

Liettua Kuurin pinnarallireissu 18.-22.10. 2006

Taas koitti taas se aika, kun oli aika suunnata kohti etelää ja Liettuaa, jossa meillä oli Kuurin rallissa voitto edellisvuodelta puolustettavana. Joukkueemme kasaamisessa oli ollut ongelmia, sillä edellisvuotisesta joukkueesta Veijalaisen Esko ja Kontiokorven Jari eivät olleet lähdössä rallaamaan. Onneksi Suojarinteen Miika lähti (niin kuin aina) innokkaasti mukaan ja Hannakin onnistui työkiireistään huolimatta lopulta lähtemään reissuun. Lötjösen Matti oli tietysti taas mukana.

Lopetin työt keskiviikkona 22.10. kuudelta ja saman tien lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä. Parin tunnin ajon jälkeen poimimme ”potun” kyytiin Utista ja Matilla Helsingin Kumpulassa olimme iltakymmenen aikaan. Me jatkoimme Hannan kanssa yöpymään Kirkkonummelle.

Torstaiaamuna joukkueemme kokoontui Ruoholahteen, jonne Matti ja Potu saapuivat metrolla. Jatkoimme lauttarantaan ja SuperSeaCatin lauttamme lähti kohti Tallinnaa klo 8.00. Lautalla törmäsimme Karjaan joukkueeseen.

Tallinnaan rantauduimme klo 9.40 mutta jonottamisiin ym. meni aikaa normaalia kauemmin ja vasta tuntia myöhemmin pääsimme ulos Tallinnasta ja aloittamaan pitkän ajomatkamme kohti Liettuaa.

Ainoan kunnon pysähdyksen teimme Kablin lintuasemalla, jossa pääsimme seuraamaan, kuinka asemaväki tyhjenteli fellaa pyrstötiaisista. Pähkinänakkeli huuteli lähipuissa ja pyrstäreiden lisäksi myös kuusitiaisilla tuntui olevan meno päällä. Kablissa törmäsimme myös Peltomäen Jarin joukkueeseen.

Latvian rajalla jouduimme taas jonottamaan normaalia kauemmin eli 30 min. Ensimmäiseksi Latviassa havaitsemakseen lintulajiksi Potu löysi mustaleppälinnun. Klo 14.30 aloitimme Latvian läpiajourakkamme.

Pikapysäys Saulkrastissa tuotti lapasotkia, kuikan ja kaakkurin. Nautimme herkullisen aterian hieman ennen Riikaa Baltezersissa. Kiersimme Riikan ohitusteitse ja iltahämärissä saavuimme lopulta Liettuaan.

Matkaa oli vielä runsaasti mutta viimein iltakymmeneltä parkkeerasimme automme Ventesiin Ventaine-hotellin parkkialueelle ja kohta olimmekin jo huoneissamme valmistautumassa nukkumaan.

Pohjustuspäivä

Aamulla kahdeksalta lähdimme pohjustusretkelle ja sopivasti alkoi tuntua siltä, että pikkulinnuilla oli kova meno päällä. Ja Ventes Ragasin niemessä se vasta kova meno olikin: tiaisia, rastaita, kyyhkyjä ja oikeastaan kaikkea muuttoa meni todella mukavasti. Pääosissa olivat tiaiset, joita painoi merta kohti suurissa parvissa. Lähinnä tali-, kuusi- ja pyrstötiaisia oli joka puolella. Kuitenkin myös kottaraisia, rastaita, sepelkyyhkyjä, variksia, naakkoja, vihervarpusia, tiklejä ja monia muita pikkulintuja näkyi ja kuului koko ajan.

Parempiakin lajeja kuitenkin löytyi: kiuruparvien lomassa näkyi kangaskiuruja, ruskosuohaukkanaaras muutti merellä ja aivan suoraan päältämme vilahti merelle 2kv koiras arosuohaukka. Tundrahanhiparvi ja useita uuttukyyhkyjä, pari turkinkyyhkyä ja kulorastasta sekä päivän kolmas suohaukka, sinisuohaukka muutti ylitsemme. Pähkinänakkeli ja peukaloinen ääntelivät metsässä. Merellä kellui valtavia tukka- ja lapasotkaparvia, joista yhdestä löytyi myös muutama punasotka. Merellä oli kuitenkin muuten varsin rauhallista.

Päätimme jatkaa seuraavaksi hiljalleen kohti Kintain kala-altaita. Matkalla teimme muutamia koukkauksia ja pysähdyksiä pohjustellen mahdollisia rallilajeja, mutta mitään ihmeellistä ei löytynyt ennen altaita.

Kuten edellisvuonnakin niin myös nyt kala-altailla oli todella paljon lintuja: merikotkia istuskeli altailla kymmeniä, mutta tällä kertaa rannoilla oli harmaahaikaroiden seurassa myös kymmeniä jalohaikaroita! Sorsalajistokin oli hyvin edustettuna, sillä tavien ja sinisorsien lisäksi myös lapa- ja jouhisorsia oli runsaasti ja löysimmepä myös viisi ristisorsaa. Kahlaajia oli taas todella paljon: kapustarintoja oli muutamia valtavia parvia, töyhtöhyyppiä ja taivaanvuohia oli taas joka puolella, mutta muita kahlaajia joutuikin sitten hakemaan. Onneksi niitäkin kuitenkin löytyi: mustavikloja ja suokukkoja löytyi kahdelta altaalta, tundrakurmitsoja yhdeltä altaalta, suosirriparvia löytyi myös kahdelta altaalta ja toisessa parvessa oli mukana kaksi pikkusirriä ja kuulimmepa myös tyllin sekä kuovin. Rallia ajatellen siis näytti todella hyvältä, sillä seuraavana päivänä aloittaisimme näistä paikoista, joissa olimme nyt käyneet.

Seuraavaksi ajoimme läheiseen ravintolaan syömään ja puolen päivän jälkeen jatkoimme taas pohjustusreissuamme. Vihdoin saavuimme edellisvuonna löytämällemme minilutakolle, jolta odotimme tänäkin vuonna paljon. Ja taaskaan lutakko ei pettänyt. Heti noustuamme autosta läht jaloistamme 10 peltopyyn parvi ja kuinka ollakaan ne saivat peräänsä komean naaras kanahaukan. Vesialueella oli taas runsaasti sorsia, mm. lapa-, jouhi- ja harmaasorsia, pari isokoskeloa sekä uiveloita. Pienen etsiskelyn jälkeen löytyi myös se lutakon tärkein laji eli pikku-uikku.

Päätimme jatkaa pohjustusta yhä pikkulutakoita kierrellen, mutta ainoastaan yksi lutakko osoittautui rallikäynnin arvoiseksi, kun sieltä löytyi liejukana.

Kello oli jo paljon, kun päätimme lähteä kohti Rusnea. Ajatuksissamme pyöri jo mahdollisuus, että Rusneen ei välttämättä tarvitsisi rallissa mennä lainkaan. Matkan varrella teimme epämääräisiä visiittejä sinne tänne mutta emme löytäneet tuulihaukkaa ja piekanaa kummempia lajeja. Rusnen altailla uiveloita ja isokoskeloita oli runsaasti ja lennossa näimme myös pari harmaasorsaa sekä jalohaikaran ja kuulimme ainakin yhden pussitiaisen. Meidät ylitti myös pari tundrahanhiparvea, joista toisessa oli mukana metsähanhia, mutta kun meren rannan lintutornilta ei näkynyt mitään toivoimme, ettei meidän tarvitsisi parin lajin takia tulla rallissa lainkaan Rusneen.

Paluumatkalla Venteen kävimme kaupassa ja sitten meillä olikin jo kiire seitsemältä alkavaan rallin aloituspalaveriin. Palaveri alkoi lopulta klo 20.00 ja jutustelua olisi riittänyt pitkälle yöhön, mutta me päätimme lähteä suhteellisen ajoissa nukkumaan, jotta olisimme aamukahdeksalta rallin alkaessa täydessä iskussa. Valitettavasti eräs jo ennestään surullisen kuuluisa paikallinen rallijoukkue oli majoittuneena samaan majapaikkaan kanssamme ja heidän huoneessaan biletettiin aina aamuyöhön saakka, joten ainakin minä nukahdin vasta kun nämä ääliöt sammuivat!

Huikea alku!

Aamulla heräsimme hyvissä ajoin ja kahdeksalta ralli alkoi totuttuun paikalliseen tapaan autojen yhteislähdöllä tasan kahdeksalta. Me ajoimme vain kilometrin Ventes Ragasin niemeä kohti, parkkeerasimme automme ja jatkoimme kävellen kohti niemeä. Aloimme heti pointsata lajeja ja listaan kertyi nopeasti monia tavallisia lajeja mutta myös mm. lapa- ja punasotka, metsä- ja tundrahanhi ja taas ruskosuohaukka sekä kauempana peltojen yllä muuttanut nuori sirosuohaukka! Eräästä ruovikosta löytyi heti perään yksi kova laji lisää – taksutteleva ruokokerttunen! Peltoalueen halki käveltyämme saavuimme metsäalueelle, josta ensimmäinen laji oli kuivassa latvassa kiikittänyt tammitikka koiras. Potu sai odottamansa eliksen.

Niemessä oli muitakin joukkueita staijaamassa merelle ja komppaamassa puskia ja metsiä. Pointsasimme hyittäilevän tiltaltin aivan muiden joukkueiden selän takaa ajatellen, että muutkin olivat varmaan sen havainneet (vaan eivätpä olleet). Todettuamme, ettei merellä mennyt juuri mitään; sentään uiveloita, pari isokoskeloa ja yksi härkälintu; lähdimme komppaamaan ja seuraamaan pikkulintumuuttoa metsien väliselle aukealle.

Muutto ei ollut lähellekään yhtä voimakasta kuin edellisaamuna, mutta silti lajisto oli todella runsasta. Niinpä lajilistamme karttui tavallisten lajien lisäksi myös västäräkillä, uuttukyyhkyllä, turkinkyyhkyllä, joita näkyi runsaasti ja sinisuohaukalla, josta tuli aamun kolmas suohaukkalajimme (olin edellispäivänä luvannut syödä pääni, jos saamme kolme suohaukkalajia rallissakin). Ylitsemme muutti myös metsäkirvinen, jolla lentäminen oli vaikeaa vioittuneen siiven takia, pikkukäpylintuja, pari kulorastasta, pari keltahemppoa, metsässä piiskutti viitatiainen, rautiainen hihitteli ylitsemme, nokkavarpunen ja laulurastas tiksuttivat puskissa, kangaskiuruja muutti muutamia kiurujen ohella ja viimein komppauksen palkitsi myös peukaloinen – ralli oli alkanut mielettömän hyvin!

Vajaan parin tunnin rallaamisen jälkeen suuntasimme kiireellä Kintain altaille, joilta tiesimme löytyvän runsaasti uusia lajeja, sillä altaiden linnusto oli tietysti täysin erilainen kuin Ventesin. Jo sillalta pointsasimme suosirrit sekä niiden seurassa olleen pikkusirrin, jalohaikarat, joita oli todella runsaasti (kuulemma 67), laulujoutsenet sekä tietysti kapustarinnat, taivaanvuohet, jouhi- ja lapasorsat (yli 50 linnun lajipuhdas parvi lensi ylitsemme) ja yllätykseksemme kuulimme käpytikan lisäksi yhden tai ehkä jopa kaksi kuikuttavaa palokärkeä. Myös tundrakurmitsan ääntä kuului jostain altailta. Sillan alta löytyivät pulut täydentämään kyyhkyvalikoimaamme.

Altaiden kierto oli alkuun täysin tuloksetonta, isolepinkäinen sentään näkyi. Onneksi viimeisimmät altaat olivat taas keränneet mukavasti kahlureita, joten suokukot, mustaviklot ja omituisessa paikassa keskellä mutelikkoa tiiviissä parvessa seisseet tundrakurmitsat hoituivat nyt helposti. Potu löysi myös nuoren tyllin, joten alkoi tuntua siltä, että altaat oli hoidettu nyt kunnialla. Kun vielä pois ajaessamme huomasimme pelloilla pari suurta merihanhiparvea, olimme valmiita jatkamaan kohti Palangan check pointia, jossa kaikkien joukkueiden piti ilmoittautua klo 12-13 välillä.

Ajoimme lähes pysähtymättä Palangaan, mutta silti hoidimme pinnalistallemme mustaleppälinnun sekä pikkutikan, joka lensi aivan editsemme vieläpä perinteisellä paikalla, jossa emme olleet suunnitelleet pysähtyvämme sitä yrittämään.

Palangaa kohti ajaessamme Kristerin joukkue ajoi jo meitä vastaan, he olivat ilmoittautuneet ajoissa. Meillä ilmoittautumisen kanssa meinasi tulla kiire, mutta lopulta ilmoittauduimme klo 12.45.

Kävelimme saman tien sillalle pointsaten matkalla allit, joita uiskenteli neljä lintua laiturin lähistöllä, pulmusen, joka pomppi laiturin alla kivikossa sekä aroharmaalokin, joita löytyi onneksi sellaisiakin yksilöitä, että osasimme sen määrittää.

Merellä oli varsin utuista, joten näkyvyys oli aika huono. Muuttoa ei ollut lainkaan, joten suunnittelimme lähtevämme varsin pian jatkamaan muualle. Pari alliparvea sekä läheltä muuttanut kuikka kuitenkin kannustivat seisomaanvielä hetken aloillamme. Palkinnoksi ohitsemme muutti ensin yhdeksän ruokin parvi ja pian vielä pari yksinäistä ruokkia, niinpä päätimme vielä staijata hetken. 45 minuuttia staijattuamme huomasin aivan edessämme kelluvan haahkanuorukaisen! Joten taas päätimme olla vartin lisää. Ja taas kannatti, sillä viiden pilkkasiiven parvi ohitti meidät. Vaikka toivelistallamme oli vielä mm. mustalintu ja kaakkuri, niin päätimme kuitenkin tunnin staijattuamme jatkaa matkaa. Uskomatonta kyllä mutta meillä oli jo tässä vaiheessa mennyt sata lajia poikki! (Mainittakoon, että ainakin pari paikallista joukkuetta saapui Palangaan ilmoittautumispaikalle vain hetkeä ennen kuin me lähdimme sieltä eli he olivat noin tunnin myöhässä.)

Homma jatkuu tarpeeksi hyvin

Ajaessamme motaria takaisin etelää kohti plokkasi Hanna tuulihaukan ja seuraavaksi pointsasimme edellispäivänä löytämämme liejukanan. Sitten jatkoimme edellisvuotena löytämällemme metsäpaikalle, josta ei kuitenkaan meinannut löytyä yhtään mitään. Mikään ei tuntunut olevan äänessä! Mutta onneksi lintuja ei aina tarvitsekaan kuulla, sillä pähkinänakkeli näkyi kuitenkin. Potu sanoi, että viereisessä kirkasvetisessä joessa täytyy olla kunkku eikä hän ollut väärässä. Sillan toinen puoli ei tuottanut tulosta mutta toisella puolella näimme kunkun lennossa.

Jatkoimme salaiselle lutakollemme, josta kanahaukka ja pikku-uikku hoituivat jo autosta! Harmaasorsaankaan ei monta sekuntia tuhraantunut. Peltopyitä ei kuitenkaan löytynyt kovasta komppauksesta huolimatta. Huvittavaa kyllä mutta saimme vasta tämän komppauksen tuloksena pajusirkun lajilistallemme! Aamulla oli tainnut unohtua ko. lajin olemassaolo – eli lintu oli kerta kaikkiaan jäänyt pointsaamatta, olihan niitä varmaan mennyt, mutta kukaan ei ollut kiinnittänyt huomiota.

Ralliaikaa oli vielä kolmisen tuntia, mutta meillä ei ollut enää oikein tiedossa paikkoja minne mennä. Rusnen olimme päättäneet jo ajat sitten jättää väliin, sillä edellispäivän linnuista ainoastaan pussitiainen oli jäänyt löytymättä muualta. Koluttuamme ensin paria metsää matkan varrella ajoimme takaisin Kintaihin ja Kintain metsiin yrittämään töyhtötiaista. Tinttejä ei kuitenkaan löytynyt. Niinpä päätimme stopata taas Kintain sillalla pikkujoutsenen toivossa, olihan paikalla edellisiltana ollut pikkujoutsenia ja niin oli taas. Yllätykseksemme myös pari kuovia löytyi kahlaajaparvesta, joten homma oli taas menossa hyvin.

Vaikka ralliaikaa oli vielä puolitoista tuntia, niin kuovi jäi lopulta viimeiseksi lajiksemme. Ehdimme kyllä vielä käydä Ventessä pikastaijilla sekä komppaamaan muutamia potentiaalisia peltopyypeltoja, mutta metsäkaurista kummempaa emme havainneet.

Tyytyväisinä ajoimme Ventainen pihaan ja menimme hieman ennen vaadittua kello seitsemää ilmoittautumaan jurylle. Ralli oli mennyt aivan käsittämättömän hyvin! Lajilistallamme ei tuntunut olevan montakaan helppoa puutetta ja moni normaalisti vaikea laji oli tullut vastaamme useita kertoja, mainittakoon että näimme mm. kuusi mustaleppälintua, pari pikkutikkaa, pari peukaloista, useita tundrahanhiparvia, pari metsähanhiporukkaa, ainakin viisi sinisuohaukka, muutamia keltahemppoja jne.

Rallin purku oli taas mielenkiintoinen mutta huomattavasti värittömämpi kuin aiemmin – hyvä niin. Paikalliset osasivat jo itse pistää väännöt kuriin, joten tällä kertaa suomalaisten ja liettualaisten välillä ei enää ollut selvää vastakkain asettelua. Heräsi jopa kysymys, että mihin meitä suomalaisia tässä rallissa enää kaivataan?

Tulokset olivat huomattavasti jännemmät kuin olimme odottaneet ja vaikka tiesimme, että meillä oli mennyt käsittämättömän hyvin, pelkäsimme, miten hyvin Kristerin joukkue sekä aina vaarallinen Petsin porukka olivat onnistuneet, myös karjaalaiset saattaisivat yllättää. Purun aikana tuntui että rallin voitosta kisasi kanssamme ainoastaan Kristerin joukkue, joten olikin yllätys kun tuloksia paljastettaessa heidät kutsuttiin pokkaamaan kolmannen sijan palkintoja 105 lajillaan. Toiseksi tuli lopulta paikallisten kovin joukkue 110 lajilla ja meille irtosi voitto 111 lajilla, mutta huomasimme pian, että meiltä oli virallisista rallilomakkeista jäänyt merikotka merkkaamatta, joten ei se voitto nyt ihan niin tiukka ollutkaan… Toki paikallisten ilmeitä seuratessa, olisin ainakin itse aivan mieluusti jäänyt toiseksi…

Kauheisiin voitonjuhliin ei ollut varaa, sillä takaraivossa jyskytti koko ajan tieto seuraavan päivän noin 18 tunnin matkasta takaisin kotiin. Niinpä painuimme ravintolan sulkeuduttua puoliltaöin pehkuihin. Nukkumisesta ei kuitenkaan taaskaan tullut mitään, sillä taas paikalliset bilettivät pitkälle aamuyön tunneille. Ensi kerralla täytyy suomalaisten varata oma hotelli!

Takaisin kotio

Aamulla heräsimme siten, että jo kuudelta aloitimme matkan teon. Matti ajoi ensin Klaipedaan saakka, jonne tämä sitten jäikin tapaamaan joitakin ystäviään. Me sitten jatkoimmekin yhtä soittoa aina Latviaan ja tuttuun ruokapaikkaan Baltazersiin. Huonon sään takia matkan varren havainnot olivat vaatimattomia: Latvian pinnaksi näkyi kanadanhanhi.

Virossa teimme pysähdyksen Häädemeesten lintutornille, mutta kova tuuli esti havainnoinnin lähes täysin. Muutama sata pikkujoutsenta sekä kolme pulmusta sentään nähtiin.

Tallinnassa kävimme kaupassa ja ajoimme suoraan satamaan, jossa olimme 18.45. Lauttamme lähti 19.30 ja koko matkan jututimme samalle lautalle saapuneita karjaalaisia. Niinpä lauttamatka meni oikein mukavasti.

Vielä oli edessä koko reissun rankin pätkä Helsingistä Parikkalaan. Ajokeli oli aivan hirveä, mutta matka sujui yllättävänkin helposti. Potun tipautimme kyydistä Utissa ja jatkoimme Parikkalaan, jossa parkkeerasimme kotipihaamme noin klo 02.00. Reissu oli pulkassa!

Lokakuun loppu

Liettuasta palattuamme oli syksy ohi. Silti muutamia mukavia havaintoja tehtiin. 23.10. Haikanniemessä oli vielä 5 kaakkuria, kuikka sekä 23 silkkiuikkua. 26. päivä Siikalahdella vanhaa tuttua merikotkaa katsellessani putken kuvaan osui sattumalta kaksi muuttavaa pikkulintua, jotka osoittautuivat vuorihempoiksi! 27. päivä Härskiinmutkan lokkiparvesta löytyi nuori pikkulokki ja suureksi yllätykseksi kotipihalla meitä vastaan pommpi sinirinta! Tällä rassukalla oli jalka poikki, mutta tarjoamamme jauhomadot tekivät hyvin kauppansa ja seuraavan päivänä lintua ei enää näkynyt. Epäilen, että se jatkoi kuin jatkoikin vielä muuttomatkaansa. Seuraavana päivänä vaihdoimme Tarvaslammella autoomme talvirenkaat ja näimme siellä ruokinnalla pähkinänakkelin.

Talvi saapui loppukuusta ja 29.10. staijasimme aamun Simpelejärvelle lumisateessa. Muuttoa ei juuri ollut, sentään yksi vanha merikotka matkasi etelään. Kaakkuri kiljui yksinäisyyttään ja jokunen mustalintu sekä yksinäinen alli kellui selällä. Lumisateen sakennuttua jatkoimme Soininmäelle metsäretkelle, mutta hirvimetsästäjiä oli niin paljon iikkeellä, että nähtyämme ukkometson jatkoimme Tarvaslammelle lämmittelemään. Harmaapäätikka kävi tarkistamassa, että ruokinta oli jo paikallaan ja yllättäen pihan ylitse lensi taviokuurna äännellen. Kelin taas parannuttua jatkoimme Simpelejärven selausta. Pikkulokki lenteli yhä Härskiinmutkan edustalla ja Tiviänlammella oli 58 uiveloa.

30.10. oli Siikalahti jo kauttaaltaan jäätynyt! Talvi oli saapunut! Lintuja ei juuri enää ollut, mitä nyt joutsenperhe seisoskeli jäällä tornin edustalla ja pari sinisorsaa sinnitteli pienessä sulassa patotien vieressä. Tiviänlammestakin olivat rannat jäätyneet ja paikalla oli enää vain viisi uiveloa. Täytynee vielä keskittyä Simpelejärven seulomiseen niin kauan kuin se pysyy sulana. Sitten voikin vaipua horrokseen ja herätä taas joskus maalis-huhtikuussa, kun linnut taas saapuvat.

Syyskuu – Syksy saapuu – hiljalleen

Syyskuun alku oli edelleen poikkeuksellisen lämmin. Pyrin käymään joka päivä ainakin lyhyellä retkellä ja yleensä kävin tietysti Siikalahdella, jonne ehdin hyvin pikakäynnille ruokatunnillakin.

Kuun ensimmäisenä havainnot jäivät vielä vaisuiksi, mitä nyt sama vanha merikotka yhä ahdisteli sorsia lahdella. Toisena päivänä näimme Hannan kanssa jo mukavampiakin lajeja, kun näimme mm. pikkusiepon, sinirinnan, pari pohjansirkkua, lapinkirvisen, valkoselkätikkaparin, pari lapinsirriä, 10 metsähanhea jne.

3.9. havikseen kirjautuivat Siikalahdelta mm. neljä muuttanutta merimetsoa, käki, mustaviklo ja muutenkin lintuja oli maastossa vielä runsaasti. Härskiinmutkastä näkyi Simpelejärvellä vielä 25 nuorta pikkulokkiakin.

Seuraavan päivän kaatosadekäynti tuotti yhden muuttaneen pikkusirrin ja 5.9. tuulinen ruokatuntikäynti tuotti muuttaneen 2 kv maakotkan.

6.9. lahdella kaarteli vielä 12 ruskosuohaukkaa ja vesilintulaskennan lajisto oli vielä monipuolista ja määrät suuria, olipa haapanoita jopa 570 ja sinisorsia 414.

8.9. nuolihaukat olivat vielä kuuden yksilön voimin korentopyynnissä ja nokikanoja näkyi yhdessä lössissä 470 lintua.

Seuraava kunnon lintupäivä oli 12.9. vaikken ehtinytkään Siikalahdelle kuin pariin kertaan käymään. Ensin singahdin katsomaan konzan löytämää komeaa sub-ad kiljukotkaa, joka kaarteli hetken lahden pohjoispuolella laskeutuen lopulta metsään. Kun palasin patotielle taas ruokatunnilla oli konza atrapin avustuksella houkutellut patotien lintulavan viereiseen puskaan pikkusiepon, sinirinnan, pohjansirkun sekä runsaasti tiltaltteja ja pajulintuja. Pian löysimme puskasta ruokokerttusen ja sinirintakin näkyi taas vilaukselta. Jari teki kuitenkin jo lähtöä ja sammutti mp3-soittimensa. Onneksi Hanna sattui kuitenkin soittamaan tälle ja Jari jäi vielä paikalle. Jarin jutellessa kännyynsä, kuulin jostain hömätiaisparven ääntelyä ja aloin vihellellä parvea lähemmäksi. Yht’äkkiä puskaan pölähtikin ruskea hysy, joka säikäytti meidät pahanpäiväisesti. Konza lopetti puhelun ja yritimme kiivaasti saada linnun uudestaan näkyviin. Lopulta lintu paljastui rytikerttuseksi. No minä muistin taas hömötiaiset, jotka olivat myös tulleet viheltelyni houkuttamina puskaan ja vaikka ajattelin itsekseni, että inot eivät yleensä tunnu liikkuvan hömppäparvissa, aloin kuitenkin vihellellä inoa. Ja kohta katsellessamme taas kerran esiin pompannutta rytkyä, oli kaunis taigauunilintu yht’äkkiä samassa kiikarinkuvassa! Lintu vilisteli puskassa hetken aikaa ja katosi yhtä nopeasti kuin oli löytynytkin eikä se äännellyt kertaakaan koko aikana! Jarille tuli jopa elis ja molemmille hyvä Siikalahtipinna!

13.-15.9. olin Oulussa koulutuksessa ja ehdin tietysti hieman retkeilläkin, kun jäin vielä viikonlopun viettoonkin niihin maisemiin. 13.9. aamusta ennen koulutuksen alkamista kävin tutustumassa uudehkoon Oulunlahden lintutorniin, josta näkyi ihan mukavasti vesilintuja, parhaana mustakurkku-uikku.

Hailuotoonkin ehdimme retkelle viikonloppuna Lampilan Petrin, Luukkosen Aapon ja Lehikoisen Samulin kanssa. Hailuoto oli ehkä tyhjempi kuin koskaan, joten huippuhaviksilla ei juuri päästy mässäilemään. Aamusta Itänenällä näkyi mm. pari harmaasieppoa ja mustakurkku-uikku, Virpiniemestä löytyi sinirinta, punakuiri, valkoviklo sekä pari tundrakurmitsaa, Kirkkosalmella useampi merikotka, ruskis, pari harmaahaikaraa, pari töyhtöhyyppää, 15 pikkusirriä, 6 suosirriä, kuovisirri sekä valkoviklo. Ulkokarvossa kellui valtavassa sorsaparvessa 4 mustakurkku-uikkua sekä ristisorsa, joita Pökönnokalta löytyi 10 linnun parvi.

Sunnuntaina ajelin takaisin Parikkalaan Sotkamon kautta, jossa retkeilimme pari tuntia Jarvan Ilkan kanssa. Havainnot olivat kuitenkin varsin vaatimattomia. Jatkettuani taas kohti etelää näin Valtimossa hiiripöllön.

Muutaman päivän aikana syksy oli saapunut Siikalahdellekin ja 18.9. rastaita ja peippoja oli suurissa parvissa pyörimässä rantametsissä ja pelloilla. Melkoniemellä kävin iltahämärissä Siitosen Hannun pihapiirissä kuuntelemassa huuhkajaa.

21.9. näin ensimmäisen arktikaparven, kun 600 sepelhanhen komea palloparvi ylitti pihamme. Siikalahdella näkyi enää muutama haarapääsky ja kalasääski muutti korkealla kohti etelää.

23.9. laskin taas vesilinnut ja lajikirjo olikin jo varsin vaatimaton. Sinisorsia ja haapanoita oli molempia reilut 500 ja lapasorsiakin vielä 16 ja jouhisorsia 18. Toinen pöllöpyyntiyömme tuotti tulokseksi varpuspöllön.

24.9. staijasimme aamun Punkaharjun Hirvikoskella. Heti päästyämme perille muutti ylitsemme kangaskiuru ja norppakin jo odotteli meitä staijipaikan edustalla. Muutto oli kuitenkin varsin vaisua: 520 valkoposkihanhea 4 parvessa, joista yhdessä oli mukana 3 sepelhanhea, 13 kuikkaa ja 15 kaakkuria, joista osa paikallisia, yksi paikallinen pikkusirri sekä pari merimetsoa nähtiin kuitenkin. Jatkoimme muuton loputtua täysin Saarelle, jossa Tetrisuolla komppasimme hetken kiuruja ja istejä laskien, mutta mitään parempaa ei löytynyt. Jyrkilässä reilun 40 joutsenen parvessa oli yksi Latviassa kaularengastettu lintu sekä pikkujoutsen, kurkia oli 400. Siikalahdella näimme vielä muuttavat kalasääsken, nuoren merikotkan ja piekanan sekä 5 hiirihaukkaa sekä pienen parven valkoposkihanhia.

Seuraavana päivänä odottelin kovaa kurkimuuttoa, mutta lopulta vain yksi 75 linnun parvi ylitti Siikalahden korkealla sinitaivaalla. Myös 570 valkoposkea muutti 4 parvessa.

Seuraavina kahtena päivänä yksinäinen ruskosuohaukka pyöri vielä ruovikon yllä ja 28.9. laskin lahdelta 23 uiveloa ja harmaasorsakoiras oli yhä paikalla 300 haapanan ja 520 sinisorsan kera.

Hailuotoralli

29.9. lähdin ajamaan kohti Hailuotoa ja Hailuotorallia. Matka kuitenkin tyssäsi heti alkuunsa, kun Punkasalmella huomasin, että arktika oli alkanut. Staijasin salmella tunnin ja 20 minuuttia ja näin 7352 hanhea, joista 2830 oli valkoposkia, 2020 sepelhanhia, 264 tundria ja 20 metsureita. Haapanoita muutti 365, jouhisorsia 35, alleja 12 (+vl a500), mustalintuja 110, pilkkasiipiä 79, kuikkalintuja 168, joista kuikkia 101 ja kaakkureita 26, sinisuohaukka, 2 piekanaa, kanahaukka, punakuiri, pähkinähakki ja paikallisena näkyi merilokki. Pakko oli kuitenkin jatkaa kohti pohjoista. Vielä Savonlinnassa ja Juvalla näin suuret valkoposkiparvet ja Juvalta nappasin myös “potun” kyytiin. Päivän suurin yllätys näkyikin melkein heti lähdettyämme liikkeelle, kun tien yli lensi kuukkeli! Vielä Kuopiossa näimme tien yli lentäneen myöhäisen nuolihaukan, mutta sen jälkeen havainnot jäivät 7 hirveen. Oulussa saimme tiedon, että Harry, joka oli jo Oulussa, oli tullut sairaaksi eikä näin tulisi rallijoukkueeseemme. Onneksi saimme kuitenkin Ala-Kojolan Mikon korvaajaksi. Pirkka odotteli jo Oulussa meitä ja illastettuamme Riku-veljeni luona, suuntasimme Hailuodon lautalle. Majapaikkaamme Ranta-Sumppuun pääsimme iltakymmeneksi ja pian olimme jo pehkuissa, sillä aamulla olisi aikainen herätys.

Aloitimme rallin perinteiseen tapaan eli luoteisrannalta. Niinpä jo puolta tuntia ennen rallin alkua olimme kävelemässä kohti Keskiniemeä ja seitsemältä saatoimme aloittaa rallin “pikkukiurupaikalta”. Rallin alku oli kuitenkin varsin hiljainen: urpiaisia ja rastaita oli kyllä liikkeellä runsaasti, mutta merellä ei juuri ollut liikettä. Härkälintuja näkyi muutamia paikallisia, samoin uivelo, merimetsoja lenteli pikkuparvia merellä, pari kuikkaa sekä kaakkuri muutti merellä, 10 kapustarinnan parvessa oli myös 2 tundrakurmitsaa, 4 suosirriä ja 2 tylliä ja kun olimme jo kävelleet pitkälti takaisin kohti autoa löytyi myös valkoviklo. Pikkukäpylintuja näkyi ja kuului muutama parvi, pulmusparvi lensi ylitsemme, kiuru pyrähti lentoon jaloistamme ja kanahaukka pyörähti metsän päällä ilmeisesti teerijahdissa, sillä 10 teeren parvi näkyi myös. Marjaniemi oli hiljainen, mutta Kirkkosalmella oli tutusti paljon lintuja: harmaahaikara, 2 töyhtöhyyppää, 2 haarapääskyä, 8 piekanaa, 4 kanahaukkaa, 3 varpushaukkaa, muuttohaukkakoiras sekä kovimpana näkyi ohitsemme suoraviivaisesti pohjoiseen matkannut nuori arosuohaukka! Patelanselkä oli hiljaisempi kuin koskaan, mutta Pöllästä hoitui lapasotka ja Itänenältä saimme yllätyslajin – pähkinähakin. Pölläntien varressa näkyi tuulihaukka sekä 2 turkinkyyhkyä ja Järventakustan pelloilla näkyi merikotka. Kirkkosalmen töyhtöhyypät olivat myös viimein lähteneet liikkeelle ja lensivät ylitsemme. Kaaran suunnalle kaarteli noin 100 kurjen parvi ja Petsamontiellä ylitsemme lensi uuttukyyhky. Ulko-Karvossa kellui sorsien seassa jopa 50 lapasorsaa, 25 uiveloa, 10 nokikanaa, pari härkälintua ja 4 mustakurkku-uikkua. Perinteitä noudattaen lopetimme rallin Pökönnokalle, josta löytyi 10 ristisorsan parvi, pulmunen, suosirri, tylli ja ainoa ässälajimme punakuiri. Ajaessamme purkupaikkaa kohti näimme vielä 8 pulun parven – päivän 4. kyyhkylaji – ja Hailuodossa!

Lopulta 81 lajillamme irtosi kovatasoisessa 11 joukkueen seurassa jaettu 4. sija. Kärkikolmikko oli tasainen 88, 87 ja 86 lajillaan. Purun jälkeen suurin osa porukasta (Mikkokin) lähti vauhdilla lautalle, joten mekin lähdimme kohti majapaikkaamme. Hieman ennen Sumppua tien yli lensi keskikokoinen pöllö – varmaan viiru. Illanvietto oli väsynyttä, joten mekin painuimme pian pehkuihin. Ja yöllä kuukausi vaihtuikin lokakuuksi, joten seuraavan päivän seikkailuista myöhemmin.

Elokuu – Takaisin arkeen

Paluu arkeen oli varsin ankea. Töitä riitti ja vaikka vapaa-aikana kävinkin paljon linturetkillä, ei mitään erikoista löytynyt. Sama jo parin syksyä Siikalahdella viettänyt merikotka oli taas saapunut seisovan pöydän ääreen ja nyt vanhana ja viisaana se osasi myös ryöstää saaliin kalasääskiltä ja ruskosuohaukoilta. Harmaahaikaroita oli saapunut lahdelle runsaasti.

Kahlaajahavainnot jäivät totuttuun tapaan varsin vähäisiksi: tavallisten lisäksi näkyi sentään pikkutyllinuorukainen.

Vesilintulaskentoja oli tänä vuonna vain vähän, syksylle oli vain kahdeksan laskentaa. Nokikanoja oli jo ensimmäisellä laskentakierroksella 473, sinisorsia 203, taveja 192 ja haapanoita 87. Mustakurkku-uikkujakin näkyi vielä kuusi.

12.8. kävimme Hannan kanssa koluamassa Punkaharjun Haukmäkeä, mutta havainnot jäivät vain puusta lentoon rysähtäneeseen metsoon ja ylitsemme lentäneeseen kanahaukkaan.

Seuraavana aamuna tein toisen vesilintulaskennan. Harmaahaikaroita oli nyt paikalla ennätysmäärät – 22 lintua. Sorsamäärät olivat hieman muuttuneet ja nyt runsain vesilintu oli tavi 248 yksilöllä, lapasorsiakin oli nyt mukavasti – 42 lintua. Paras havainto oli kuitenkin 200 sepelkyyhkyn parvesta löytynyt turkinkyyhky – Siikalahtipinna meikäläiselle!

15.8. Siikalahdella pyöri vielä kaulushaikara ja 19.8. pusikoista löytyi satakielinuorukainen. 20.8. Lötjösen Matin kanssa teimme retken sellaisiin kolkkiin Parikkalaa, joissa emme olleet ennen retkeilleet, tai edes käyneet. Koukkuinmaasta löysimme rätisevän pikkusiepon, Koukkuinnurmilla pyöri viiden punavarpusen parvi, Kummun näkötornista näkyi mukavasti tavallisia petoja ja Papinniemessä ja Hevoskalliolla kävimme ihailemassa karua Pyhäjärveä härkälintuineen ja selkälokkeineen.

23.8. Kolmas vesilintulaskenta tuotti mm. jopa 609 sinisorsaa, 3 harmaasorsanuorukaista (olivat ensimmäisen Siikalahdella pesineen parin jälkikasvua), 276 tavia, 273 haapanaa, 17 lapasorsaa, 7 jouhisorsaa, 10 punasotkaa, 1 mustakurkku-uikku ja 478 nokikanaa.

Saaren ja Uukuniemen ralli

26.8. rallasimme loppukesän rallin entisten Saaren ja Uukuniemen kuntien alueella. Ralli alkoi kuudelta aamulla ja päättyi 12 tuntia myöhemmin iltakuudelta. Potu (Suojarinteen Miika) saapui Mikkelistä rallikaverikseni, sillä Hanna oli lintumessureissulla Hollannissa. Rallin alussa sankka sumu esti havainnoinnin järville, mikä pilasi ainakin osin meidän menestymismahdollisuuksiamme. Simpelejärveä olisi nähnyt parhaiten aloituspaikastamme Leitvaaranmäeltä, mutta nyt näkyvyys oli varsin heikko. Niinpä järveltä ei irronnut hyviä lajeja, eräästä pusikosta löytyi sentään pensaskerttu ja eräältä venerannalta säikäytimme lentoon pari harmaahaikaraa. Jatkettuamme kohti Saaren länsiosia näimme pari kapustarintaa. Akonpohjasta irtosi lajilistallemme mm. hernekerttu, ruokokerttunen ja tavi. Sorsat olivat tunnetusti todella vähissä, sillä Saaren järvillä metsästetään ahkerasti. Onneksi Lahdenpohjasta löytyi sentään pari haapanaa. Kirjavalansalon metsäreissu olisi mennyt aivan penkin alle ilman Potun plokkaamaa palokärkeä eikä Tetrisuoltakaan irronnut yhtään parempaa lajia. Pohjasuolla lensi lapinkirvinen äännellen ylitsemme ja taivaalla kaarteli ensimmäinen tervapääskymme. Pohjanranta ja Tarassiinlahti olivat pinnattomia ja Kanavalammen käynti tuotti ainoastaan kalasääsken ja ruskosuohaukan. Nivalahden tien varresta löytyivät tiltaltti ja töyhtötiainen ja eräässä lähimetsässä koputteli ja äänteli valkoselkätikka samalla kun ylitsemme lensi äännellen urpiainen. Rallimme paras hetki osui Uukuniemen Kalasatamaan, jossa pikakäynnillä hoituivat kalatiira, naurulokki, härkälintu ja kaakkuri. Kuikkia ja selkälokkejakin näkyi useita, mutta nämä olimme hoitaneet jo aiemmin. Kummun näkötornissa törmäsimme Harryn joukkueeseen, onneksi mahduimme torniin, sillä Kiljusen Jari ja Wallen Jarno jättivät Harryn torniin ja lähtivät itse kohti Pyhäjärveä – tässä rallissa kun sai hajaantua. Sinisuohaukka ja kanahaukka hoituivat nopeasti rallilajeihimme ja muitakin petoja näkyi mukavasti. Kiiruhdimme kuitenkin puuttuvien vesilintujen ja minkä tahansa kahlaajan toivossa Lammintaukselle, josta irtosi kuitenkin vain kivitasku. Lopun rallia ajelimme epätoivoisesti kottaraisia etsien, mutta tuntiin emme enää löytäneet mitään uutta.

Lopulta 77 lajiamme riittivät vasta neljänteen sijaan, kun voittajajoukkue Ari Parviainen ja Jussi Valonen olivat aivan omilla kymmenillään 91 lajilla! 5 joukkuetta havaitsi rallissa yhteensä 114 lajia, mutta mitään parempaa lajia ei tullut kenellekään vastaan.

28.8. olin taas Siikalahdella käymässä (kuten lähes joka ikinen päivä elokuussa) ja vihdoin alkoi sataa ja kunnolla! Pian sateen alettua tipahti lahdelle laskeutumispaikkaa etsimään pari parvea kahlaajia ja kovasta sateesta huolimatta sain tunnistettua 18 suokukkoa, 2 lapinsirriä ja 2 mustavikloa. Pari kahlaajaa jäi kuitenkin ensin tunnistamatta. Lopulta löysin nämä pari lintua paikallisina ja sain ne määritettä nuoriksi kuovisirreiksi. Enpä ollut moisia nähnyt moneen vuoteen Siikalahdella!

Heinäkuu – Lomallekin jopa

Kuun vaihteessa oli siis Oulussa tapaamassa vanhoja kavereitani sekä ala-asteen luokkani luokkakokouksessa. 1.7. kokoontui Hietasaareen joukkio, joista osa ei ollut nähnyt toisiaan yli 15 vuoteen, kun taas toiset olivat pitäneet yhteyttä tiiviistikin. Kovin nestepitoinen ruokavalio ei kuitenkaan estänyt minua tekemästä lintuhavaintoja, eräällä Oulun parhaalla lintualueella kun biletettiin. Nokkavarpusia tiksutti ja käytiinpä Heimovirran Juhan kanssa pikakävelyllä Hietasaaren Rantakurvin tornissakin havaiten jokunen pikkutiira ja ristisorsa. Tapasimme myös paikalla ruotsalaisen orniporukan, joka lopulta osoittautui samaksi poppooksi, johon olimme Pääsiäisenä törmänneet Krankesjönillä Etelä-Ruotsissa. Niinpä kuittasin velkani ja neuvoin heille parit hyvät pinnat lähiseudulta, olivathan he neuvoneet meille tulipäähippiäispaikan. Yöllä bileet jatkuivat sarvipöllön poikasten vinkuessa ruokaa vanhemmiltaan.

2.7. lähdin paluumatkalle kohti kotia, mutta kuin tilauksesta Pesolan ntti ja Dani Burgas olivat löytäneet Limingan Hirvinevalta pari punajalkahaukkaa. Niinpä päätin kurvata paikalle, näkisinpä taas tuttuja ja kaupan päälle mahdollisesti lintujakin. Antti ja Dani olivat yhä paikalla kuten myös kolmekin punajalkahaukkaa! Rannikon Kari oli kuitenkin ainoa tuttu, joka saapui lintuja bongaamaan. Naaras arosuohaukkakin kävi pyörähtämässä paikalla ja muutenkin petoja oli kivasti ilmassa, joten aika hyvä piipahdus entisellä turvetuotantoalueella, jolla olin joskus tehnyt laskentojakin.

Toisen pysähdyksen tein Piippolan Kortteisella, vaikka Antti kovasti epäili, olisiko paikalla lainkaan mustatiiroja. Löysin kuin löysinkin yhden mustatiiran kieppumasta järven yltä ja saatoin hyvin mielin jatkaa pitkää matkaani kaakkoa kohti.

Lopulta ajelin vähän turhankin pitkiä reittejä ja päätin nukkua pari tuntia autossa, tietysti lintupaikalla. Niinpä saatoin herätessäni Pyhäselän Reijolassa pointsata pikkukultarinnan vuodariksi. Ehdinpä vielä kotiinkin pariksi tunniksi nukkumaan ennen kuin piti herätä töihin.

5.7. teimme viimeisen Saaren yölaulajalaskennan. Pohjanrannan viirusirkkalintua ei ollut kukaan havainnut heinäkuussa, mutta kyllä se siellä vielä tirisi menemään – ainoastaan muutaman sataa metriä siirtyneenä. Muuten oli jo kovin hiljaista: pensassirkkalintu, pari viitasirkkalintua, huitteja, rääkkiä, luhtakana ja kehrääjää.

Seuraava viikonloppu meni Jyväskylän suunnalla Jarvan Ilkan polttareissa. Tietysti Ilkan sekä Niitepöldin Kristjanin kanssa teimme joitakin havaintojakin, mutta kyllä pääasia oli, että meillä oli aivan sairaan mukavaa!

10.7. teimme yöretken Kesälahdelle lomailemaan saapuneen Danin kanssa. Tietysti kesä oli jo liian pitkälle kunnon tuloksia ajatellen, mutta Dani olisi varmasti ollut tyytyväinen pelkkään viirusirkkalintuunkin, joka edelleen tirisi Pohjanrannassa. Muuten havainnot jäivät vaisuiksi: luhtahuitteja, ruisrääkkiä, jokunen sarvipöllön poikanen, suopöllö, kehrääjä, kuhankeittäjiä, kultarinta, muutama viitakerttunen, pari pensassirkkalintua, muttei lainkaan viitasirkkalintua! Lopetimme retken tarkistamalla, että Haikanniemen pesivillä valkoposkihanhilla oli edelleen kaikki hyvin.

Seuraavana päivänä kävin vielä pikaisesti toivottamassa hyvät loppukesät Siikalahdelle, jossa oli hyvin tyypillistä keskikesän linnustoa harmaahaikaroineen, rytikerttusineen sekä uiveloineen.

Sitten olikin aika lähteä kauan odotetulle lintulomareissulle Georgiaan ja Armeniaan retkeilemään pariksi viikoksi (Reissustoori julkaistaan pian kokonaisuudessaan, mm. 213 lajia, joista 21 wp-pinnaa!). (Katso myös Galleria, jossa satoja kuvia reissulta.)

Ilomantsiralli

2.6. lähdin kohti Joensuuta, jossa iltakuudelta alkoi Ilomantsin rallin aloituspalaveri. Muukin joukkueeni, lieksalaiset Markus Keskitalo ja Pertti Tolvanen, saapui paikalle. Palaverin jälkeen joukkueet suuntasivat kohti Ilomantsia ja kunnan rajan sai ylittää klo 22.00, kaksi tuntia ennen rallin alkua.

Päätimme pohjustaa ainoan tiedossamme olleen lintujärven Sonkajanrannanjärven, jotta tietäisimme, mitä sieltä olisi saatavissa ja se kannatti: mustakurkku-uikkuja, ruskosuohaukkoja, uiveloita, heinätaveja tai lapasorsia ei välttämättä tulisi muualla vastaan.

Hetkeä ennen puoltayötä päätimme vielä pohjustaa edes yhden yölaulajan ja suuntasimme summamutikassa Sonkajan kylää kohti. Ensin löytyi satakieli, sitten viitakerttunen, ruisrääkkä ja rallin alettua useita pensassirkkalintuja ja sarvipöllö, joten pian saimme ajaa pohjustusten kautta takaisin Sonkajanrannanjärvelle.

Osa vesilinnuista oli kuitenkin piilossa, mutta luhtahuitti onneksi löytyi. Tiesimme, että meidän pitäisi päivemmällä tulla paikalle uudelleen.

Jatkoimme ikkunat auki hiljalleen kohti pohjoista ja aamun alkaessa valjeta kuulimme mm. kultarinnan, näimme hiirihaukan nukkumassa erään puun latvassa ja Mekrijärvellä pinnalistamme karttui mm. härkälinnulla, kaakkurilla, pyyllä, pikkulepinkäisellä, peltosirkulla ja fasaanilla.

Seuraavaksi lähdimme kohti Patvinsuota, jossa oli julkisesti tiedossa ollut sinipyrstökin. Ajomatkalla hoituivat mm. rautiainen ja palokärki, mutta lopulta saimme todeta, ettei sinipyrstö ollutkaan laulutuulella. Sitten Markuksen innostamina teimme rohkean ratkaisun ja ajoimme Ertonniemeen staijaamaan, josko näkisimme edes jonkun kahluriparven?

Ertonniemessä menikin yllättäen putkeen: matkalla hoituivat metso ja pikkusieppo ja perillä näkyi selkälokkeja, isokoskelo, nuolihaukkoja sekä tosi yllättävät kolme muuttavaa naakkaa sekä yksinäinen merimetso!

Päätimme vielä tehdä pikapysähdyksen lähimmälle suolle, jonne pääsi mukavasti pitkospuita pitkin. Suo olikin pienempi kuin olimme odottaneet, joten keltavästäräkki jäi sieltäkin uupumaan, mutta muuten meni putkeen. Lopulta suoretkeilymme meni aivan staijiksi, sillä urpiaisen suokukon ja liron lisäksi hoituivat tuuli- ja varpushaukka sekä joutsenparvessa muuttaneet kaksi valkoposkihanhea!

Ollessamme paluumatkalla kohti Ilomantsin kylää, josta odottelimme muutamia helppoja puuttuvia lajeja, Lintutiedotus ilmoitti sinipyrstöstä Katajikorvessa. Olimmekin sopivasti varsin lähellä ko. paikkaa, joten päätimme yrittää sitä. Närhi hoitui taas, kuten aina, auton editse lentäessään, pari mehiläishaukkaa kaarteli taivaalla, mutta sinipyrstöä ei kuumenevassa aamussa ja kovassa tuulessa enää laulattanut. Idänuunilintu kuitenkin löytyi, joten keikka ei ollut mennyt hukkaan.

Eräältä turvesuolta saimme vihdoin keltavästäräkin, joltakin sorakuopalta törmäpääskyt ja Pikku-Aunuksen pelloilta löytyi viimein kiuruja, 30 metsähanhen porukka sekä yllättäen pikkutylli.

Kirkonkylällä kottaraisia lenteli siellä sun täällä, järvenselältä Markus kaivoi tukkakoskelot ja silkkiuikut ja sitten olikin aika kiiruhtaa Sonkajanrannanjärvelle varmojen lajien perään.

Ruskosuohaukat hoituivat heti, mutta jouhisorsaa ei löytynyt millään! Niinpä jouduimme kiiruhtamaan päätöspaikkaamme Kesonsuolle, jonne tulikin melko kiire, sillä kohtuu ajon lisäksi tornille oli parin kilometrin kävely.

Lopulta kivutessamme Kesonsuon lintutornille, oli ralliaikaa enää vartti jäljellä! Tornissa oli vieläpä Takavedon porukkakin, joten tilaa ei liiemmin ollut. Kahdeksan minuuttia ennen rallin päätöstä löysimme viimein jouhisorsan ja minuuttia ennen päätöstä pääsimme nyppäämään Takavedon löytämän tundrakurmitsan, jopa ennen heidän joukkuettaan!

Rallin purkutilaisuus oli Patvinsuon keskuksella, jossa myös saunottiin ja yövyttiin. Rallitulos oli erikoinen – tulimme toiseksi viimeisen lajin havaintoajan perusteella, ainoastaan minuutilla voittajille hävinneinä! He olivat siis saaneet viimeisen lajin kaksi minuuttia ennen rallin loppua!

Seuraavana aamuna hyppäsin Ari Parviaisen, Pentti Zetterbergin ja Jari Kontiokorven kyytiin (oma autoni oli Joensuussa) ja suuntasimme bongaamaan paria rallilajia. Katajikorven sinipyrstö oli edelleen hiljaa, mutta paikalla lauloi sentään pikkusieppo. Koivusuon niittysuohaukkaakaan ei löytynyt, mutta kaukaa suon takaa löytyi vaalea kotka istumasta puun latvuksessa. Tiesimme Ilomantissa aiemmin havaitusta fulvescens-kiljukotkasta ja siltä tämä lintu alkuun näytti. Katselimme lintua puolisen tuntia kilometrien päästä todella kovassa väreilyssä, ennen kuin se otti ja lähti matalalla löytymättä enää. Lopulta emme voineet olla määrityksestä varmoja, mutta oudon näköinen kotka se joka tapauksessa oli!

Lopulta ajoimme Joensuuhun, josta sitten Konzan kanssa köröttelimme kotio Etelä-Karjalaan nähden sarvipöllön Kirjavalan tienoilla.

Rutiinit jatkuu

5.6. heräsimme Hannan kanssa ennen aamukolmea, sillä vuorossa olivat taas Saaren kartoituslaskennat. Puhelin kertoi Veijalaisen Eskon löytämästä pikkuhuitista Sammallammella. Niinpä lähdimmekin kiiruusti sinne. Lammen eteläpuolella, jossa Esko linnun oli kuullut, oli kuitenkin hiljaista. Onneksi päätin juoksemalla käydä myös tornilla, ja siinähän se pikkuhuittikoiras haukkui aivan tornin edustalla. Lintu tiedotukseen ja äkkiä Saarelle lahmuamaan kahluuhousuissa! Nivalahden viitasirkkalintu jäi parhaimmaksi havainnoksi aamun laskennassa.

Iltapäivällä kävimme kuvaamassa valkoselkätikan maastopoikuetta ja samalla havaitsimme myös harmaapäätikan.

6.6. tein nopean ruokatuntibongauksen, kun pointsasin konzan löytämän rantakurvin Pohjanrannasta. Tulipahan kova Parikkala-pinna! Illalla avustimme Martiskaisen Kimmoa erään valkoselkätikkapoikueen rengastuksessa.

8.-9.6. Jarvan Ilkan kanssa teimme kesän ensimmäisen kunnon yöretken, joka venyikin sitten varsin pitkäksi! Illalla suuntasimme ensin Särkisalmelle, jossa lauloivat kilpaa pari luhtakerttusta, viitakerttunen sekä viitasirkkalintu. Eskolassa näkyi sarvipöllö ja kuului lisää viitakerttusia, ruisrääkkä sekä ensimmäinen pensassirkkalintu. Siikalahdella kuului pari pensseliä lisää, luhtakana sekä tietysti -huitteja ja kehrääjä. Sammallammen pikkuhuitti oli yhä aktiivisesti äänessä ja Siikalahden ruokosirkkalintuakin kävimme sen verran kuulostelemassa, että saatoimme todeta sen todennäköisesti pesivän. Lintu varoitteli aktiivisesti reviirillään, mutta aivan täyttä varmuutta kahden linnun läsnäoloon emme saaneet. Teimme vielä Saaren yölaulajalaskennankin, jonka varrella bongasimmme Konzan Ylä-Ollukasta löytämän viiriäisen ja löysimme oman Pohjansuolta. Muuten havikset jäivät viitakerttusiin, -sirkkalintuun, satakieliin, luhtahuitteihin, ruisrääkkiin, kaulushaikaraan ja useisiin kuhankeittäjiin, joista yksi kolmen koiraan porukka jahtasi toisiaan avoimesti Kanavalammella. Tyrjänkoskelta löytyi vielä idänuunilintu ja peukaloinen, mutta aamu oli tässä vaiheessa jo niin pitkällä, että kiiruhdimme Siikalahdelle, jossa olin lupautunut olemaan oppaana, sillä Hanna oli reissussa. Seitsemän väsyneen tunnin aikana ei ihmeitä näkynyt – kultarinta ja rytikerttunen lauloivat, 8 nuolihaukkaa pyöri sudenkorentojahdissa, 5 mehiläishaukkaa matkasi lounaaseen, 6 uiveloa kellui muiden vessujen seassa, valkoselkätikka rummutti ja suokukkokin oli jo syysmuutollaan.

10.6. olin taas oppaana Siikalahdella, mutta havikset jäivät rastaskerttuseen, sinisuohaukkaan ja pikkutikkaan. Aamulla oli taas Saaren kartoitusten vuoro, mutta mitään ihmeitä ei löytynyt. Iltapäivällä kävimme Lötjösen Matin kanssa Punkaharjun Kulennoisissa rengastamassa helmipöllön poikasen Kuusisalon Ilpon mökin pihassa korkealla koivussa olleesta pöntöstä.

13.6. teimme taas Siikalahden yölaulajakartoituksen: 13 satakieltä, 10 luhtahuittia, 3 luhtakanaa, 3 kaulushaikaraa, lähistöllä yhteensä jopa 7 pensassirkkalintua ja 5 viitakerttusta, jokunen kuhankeittäjä, ruokosirkkalintu edelleen sekä eräässä puussa kökkinyt harmaahaikara havaittiin. Kesä alkoi olla selvästi jo niin pitkällä, että lauluinto alkoi suurimmalla osalla linnuista jo hiipua.

14.6. kävin Savonlinnan keskussairaalalla työreissulla ja matkan varrella pointsasin Punkaharjun Metlan hakit vuodariksi. 15.6. katsastutin auton Simpeleellä harmaapäätikan huutaessa aseman pihalla.

Fillariralli

18.6. oli odotettu Fillariralli! Hieman ennen aamuviittä lähdimme kotipihasta polkemaan kohti Sammallampea. Vaikka pikkuhuitista oli tullut jo negatiivisia viestejä, ajattelimme kokeilla sitä aloituslajiksemme. No, emme kerinneet viideksi Sammallammelle vaan jouduimme aloittamaan jo matkan varrelta: kuhankeittäjiä, ruisrääkkä, viitakerttusia, mustapääkerttu ja Sammallammella pari palokärkeä ja viitasirkkalintu sekä tietysti runsaasti tavallisia lajeja. Sankka sumu kuitenkin esti meitä näkemästä vesilintuja juuri lainkaan. Jatkoimme hissukseen Siikalahden eteläpuolelle, josta löysimme kivitaskuparin, kultarintoja, kulorastaan, peukaloisen, luhtakerttusen, pensassirkkalinnun ja varoittelevan pikkutikkanaaraan ennen kuin jatkoimme pitemmän etapin kohti Tyrjää. Matkan varrelta löytyi laulava puukiipijä, hippiäisiä sekä kiuru ja Tyrjänkoskelta pari pyytä, pikkukäpylintuja ja rantasipi, mutta enemmän olimme odottaneet. Jatkoimme takaisin Siikalahdelle ja tällä kertaa Patotielle, jossa oli taas toivottoman hiljaista: ainoastaan mustakurkku-uikku, valkoviklo ja mehiläishaukka kirjauituivat lajilistallemme. Niinpä päätimme käydä pikakäynnin kylällä ja Simpelejärveä tuijottamassa, josta löytyivät mm. pakolliset koskelot jne. mutta pulujakaan ei näkynyt sitten missään. Niinpä ajoimme vielä petostaijille Patotielle, jossa olikin nyt hieman paremmin liikennettä: tuuli- ja hiirihaukka, pari suokukkoa sekä laulava rytikerttunen. Lopulta lopetimme kylällä jäätelö kourassa puluihin, joista tuli laji numero 98. Kilometrejä oli 10 tunnin aikana tullut plakkariin tasan 60! Lopulta saimme kuitenkin tunnustaa Lappeenrannan monipuolisemmaksi fillarirallimaastoksi, sillä molemmat Lappeenrannan joukkueet rikkoivat 100 lajia.

19.6. Pirkka saapui perheineen viikoksi lomailemaan Parikkalaan. Majaa he pitivät Pistonniemen komealla yhdeksän hengen mökillä, jossa mekin sitten vietimme iltoja lasten kanssa puuhastellen ja tietysti jalkapallon MM-kisoja katsellen. Viikon paras havis tehtiin 7- vuotiaan kummipoikamme Tuukan johdolla, sillä tämä löysi putkella “linnun”. Pirkan kurkatessa putkeen, että mikäköhän silkkiuikku siellä nyt on, olikin yllätys suuri eräällä luodolla seisoi valkoposkihanhi – ja sen vierellä oli toinen hautomassa! Näin valkoposkihanhesta tuli uusi pesimälaji Etelä-Karjalaan!!!

Yöretkilläkin toki käytiin useampaankin kertaan, mutta harvinaisuudet olivat viiriäisiä lukuunottamatta hiljentyneet, joten Pirkka sai tyytyä tavallisiin yölaulajiin ja -huutajiin, jotka sentään kaikki vielä löytyivät.

Juhannusta vietettiin isommalla porukalla, kun vanhempieni lisäksi myös mummoni saapui mökille pariksi päiväksi. Pakollisella Siikalahden käynnillä näkyi 2/3 harmaasorsaa, mikä on suurin määrä mikä paikalla vastaan on tullut. Juhannuspäivänä 25.6. valkoposkiluodolla oli yllättäen kaksikin paria, mutta toinen pari oli vain käymässä, mutta mistä? No, pesiviä ne eivät missään nimessä olleet, mutta ehkä ensi vuonna pareja pesii useampikin?

Tehtyämme juuri viimeisen yölaulajaretkemme Pirkan kanssa ja nukuttuani ruhtinaalliset kaksi tuntia puhelimeni herätti minut – Hanna, joka oli lähtenyt Saarelle tekemään kartoituslaskentaa, oli löytänyt viirusirkkalinnun! Ajoin pikimmiten paikalle ja lintu löytyikin varsin pian, vaikka Hanna ei kovin tarkkoja nuotteja osannut sanoa, sillä hän oli itse kahluusaapaissa kiertämässä Pohjanrantaa. Laitoin linnusta tiedon tiedotukseen ja lähdin selvittelemään ajo-ohjeita paikalle. Hieman pelotti, sillä lintu lauloi erään mökin välittömässä läheisyydessä ja mökin pihalla oli useampi auto sekä pari koiraa. Pian oli kuitenkin Ohtosen Aarne ensimmäisenä bongarina paikalla (takuulla Pirkanmaan nopein!) ja onneksi piakkoin tapasimme myös mökkiläiset, jotka suhtautuivat bongaukseen todella suopeasti.

Seuraavana aamuna teimme molemmat taas kartoituslaskentaa (Hanna nyt Konzan alueella, kun tämä oli Venäjällä), mutta mitään erikoista ei löytynyt. Laskennan päätteeksi kävimme rengastamassa viirusirkkalinnun. Erikoinen lintu muuten, sujahti kolmeen kertaan verkosta läpi ennen kuin jäi kiinni – ja kaikki tämä noin 30 sekuntia siitä, kun verkko oli pystyssä ja atrappi päällä!

Seuraavan yön Siikalahden yölaulajalaskenta oli varsin tylsä: yllätys oli kuitenkin se, että ruokosirkkalintu surisi nyt aivan eri puolella lahtea! Lienee yrittämässä toista pesintää? Toki ensimmäinenkin vaatisi vielä jotenkin varmistuksen…

29.6. lähdin ajamaan kohti Oulua ja tapaamaan kavereita sekä muuten vaan että lauantaina myös ala-asteen luokkakokoukseen. Matkan varrella en juuri lintuja havainnut, ennen kuin päätin Lintutornioppaan innostamana käydä Kärsämäellä tutustumassa Nurmesjärven lintutorniin. Yllätys olikin suuri, sillä paikalla oli pohjoispohjanmaalaisittain todella mukavia lajeja, kuten 8 mustakurkku-uikkua, härkälintuja, heinätaveja jne, jne.

Limingasta pointsasin vielä vuodariksi turkinkyyhkyn ennen kuin olinkin veljeni Rikun luona Oulussa. Viikonloppu menikin enemmän tai vähemmän rellestäen, mutta haviksiakin tuli tehtyä – mutta vasta heinäkuun puolella…

Toukokuu – toukotöitä

Toukokuu on aina se kiireisin mutta myös linturikkain kuukausi, jolloin ei oikein ehdi nukkumaan, kun pitää tehdä oikeita töitä, lintutöitä ja vielä harrastaakin lähes kellon ympäri.

Kuun ensipäivät kiertelin pöllönpönttöjä, joissa ei ollut asukkeja ja tein tuttuun tapaan vesilintulaskentoja. Vuodariksi löytyi mm. kirjosieppo, suokukko, pikkutylli, käenpiika, hernekerttu, pensastasku jne. parempia haviksia olivat kuitenkin metsissä vastaan tulleet viirupöllöt ja metso sekä laskennoissa havaitut harmaasorsat.

Tornien Taisto 2006

6.5. oli perinteinen Tornien Taisto, johon osallistuimme tuttuun tapaan Siikalahdella. Joukkueessa oli lisäksemme Johannes Hänninen, Antti Sojamo, Matti Lötjänen sekä Ilpo Kuusisalo. Päivä oli aika hiljainen, mutta reilun tunnin pituinen rysäys pelasti kisamme. Ensin löytyi paikalliseksi saapunut harmaahaikara, sitten muuttavat merimetso, merihanhi ja koiras sinisuohaukka ja kello kymmeneltä ylitsemme muutti järjettömän komeasti 2 kv kiljukotka, jonka kanssa samassa putken kuvassa käväisi vielä ampuhaukkakin. Päivän muita mukavampia olivat mustapyrstökuiri, 2/1 harmaasorsaa, 20 valkoposkihanhen parvi, pikkutylli, pikkukuovit, tilhet, valkoselkätikat sekä ensimmäiset käet ja ruokokerttuset. Lopulta tulokseksemme jäi 87 lajia, joka jäi varsin alhaiseksi sen takia, että joukko tavallisia lajeja jäi löytymättä.

Laskentoja ja kartoituksia joiden välillä etelään

Seuraavana päivänä aloitimme kartoituslaskennat Saaren lintujärvillä ja Hanna pääsi heti aloittamaan harvinaisuudella, kun Pohjanrannasta öytyi lampiviklo. Me Kontiokorven Jarin kanssa saimme tyytyä muutamiin jänkäkurppiin, satakieliin ja maakunnan kevään ensimmäiseen pensaskerttuun.

7.-8.5 yöllä teimme Hannan kanssa vielä Siikalahden yölaulajakartoituksen, ja oli ilahduttavaa huomata, että luhtahuitteja oli taas parin hiljaisen vuoden jälkeen mukavasti – 20 huittailijaa. Myös 9 luhtakanaa, jänkäkurppa ja pari satakieltä pääsivät kartoille ja havaitsinpa Souniolla jo kehrääjänkin.

9.5. tekemämme Siikalahden vesilintulaskenta sai mukavan päätöksen, kun törmäsimme soidintavaan lampivikloon.

10.5. lähdin käymään Helsingissä koulutuksessa ja aikaa jäi myös pariin lyhyeen retkeen. Porkkalasta hoitui iltakäynnillä muutama vuodarikin, mutta tosiretkelle päästiin lauantaina, kun Andreas Lindénin kanssa lähdimme sisämaaretkelle Espoon, Helsingin, Vantaan ja Sipoon lintupaikoille. Retki alkoi lupaavasti Helsingin keskustasta, josta Andyn kodin vieressä Johanneksen kirkon puistossa lauloi komea koiras mustaleppälintu.

Muuten retki oli lähinnä uusiin lintupaikkoihin tutustumista ja kuntapinnojen keräilyä (haviksia mm. Espoo Laajalahti: liejukana, lapinsirri, mustavikloja, rytikerttunen, tervapääskyjä, Sipoo Östersundominlahti: heinätaveja, pikkuvarpunen, luhtakana, Vantaa Mustavuori: sirittäjiä, mustapääkerttuja, peukaloinen, Vantaa Isoniitty: peltosirkkuja, kapustarinta jne), mutta Viikissä saimme lopettaa retken pariin koiras sitruunavästäräkkiin.

Sunnuntaiaamuksi ajoin Virolahden Harvajanniemeen, jossa staijasin yhdessä Nurmisen Markun porukan kanssa, mutta aamumuutto oli varsin vaisua: toistakymmentätuhatta valkoposkihanhea, satakunta sepelhanhea, 3 merikihua, 5 lapasotkaa, 22 pilkkasiipeä, räyskä jne. Päivällä ajoimme Haminan Kirkkojärvelle petostaijiin, mutta vain yksi merikotka matkasi ylitsemme itään. Rastaskerttunen raksautti itsensä vuodariksi.

Seuraavat pari päivää menivät taas vesilintulaskennoissa, joden antia olivat muutamat harmaasorsat, kanadan-, meri-, tundra- ja 2 metsähanhea sekä yli äännellen muuttanut lapinkirvinen.

Elis ja taas Virolahdelle

17.5. työpäivän päätteeksi singahdin Nyströmin Harryn ja Punnosen Pekan kanssa Ilomantsin Patvinsuon Ritovaaraan bongaamaan idänturturikyyhkyä. Onneksi lintu löytyi pienen odottelun jälkeen. Omituisinta oli se, että kuulimme linnun soidintavan ennen kuin näimme sen muutamaan kertaan lyhyesti lennossa. Sitten kuulimme taas sen kuukuttelua, ennen kuin tuli hiljaista. Lopulta Harry löysi linnun nukkumasta eräästä männystä ja pääsimme näkemään ja kuvaamaan tämän suurharvinaisuuden. Matkalla näimme myös koppelon, joka ei juuri autoa väistellyt sekä melkein autoamme päin lentäneen pyyn.

18.5. otin taas työpäivän päätteeksi suunnan Virolahdelle, jonne ehdin parahiksi Suojarinteen Miikan (Potu) ja Lundin Markun (Mape) kanssa katsomaan, ei iltamuuttoa vaan lätkäpuolivälierää. Olisi ehkä kannattanut suunnata iltamuutolle…

19.5. Harvajanniemen muutto oli aivan kelvollinen: 99 gaviaa sisälsi jp jääkuikan, jonka valitettavasti vain minä ehdin nähdä hyvin, 421 sepelhanhea, 77 lapasotkaa jne. Staijin päätyttyä jatkoimme kiertelemään ympäristöön: Sydänmaalla näin autosta valkoselkätikan, Kirkkojärvellä raksutteli rastaskerttunen ja rytikerttusia, Vilkkilänturalta hoitui mustapyrstökuiri, Lintulahdelta bongattiin ruokosirkkalintu ja vuodariksi näkyi myös pikkulepinkäinen. Iltakahdeksalta olimme jo kypsiä nukkumaan.

Seuraava aamu oli todella sumuinen ja muutto sen mukaista: 25 vesipääskyä, 60 kapustarintaa, 2678 allia, 26 meriharakkaa, karikukko, 4 mehiläishaukkaa ja merikihu ainoat mainittavammat. Illalla Suomi ottikin sitten välierässä pataan Tsekeiltä.

21.5. aamu olikin sitten syvältä ja poikittain! Sumua riitti ja pitkään! Onneksi staijiporukka Harvajalla oli mukava, niinpä yhdeksän tuntia meni leppoisasti, vaikka havikseen tulikin kokonaista 2 merkintää. Lopulta saimme tarpeeksemme ja suuntasimme taas lähiympäristöön, joka kannatti: lehtokertut olivat saapuneet, samoin punavarpuset, Leerviikissä lauloi 2 kv pikkusieppo, Lintulahdella huuteli 2 ruisrääkkää ja edelleen ruokosirkkeli ja viereisellä pellolla taapersi 3 keräkurmitsaa. Iltapäivällä sumu väistyi ja suuntasimme kiireellä taas Harvajaan, jossa muutto repesikin jollain lailla käyntiin: 6600 sepelhanhea, 2755 valkoposkea ja 4664 sp:tä, 16 tundrahanhea, 510 gaviaa, 7310 allia, 810 mustalintua, 44 pilkkasiipeä, 4450 sp:tä, 12 vesipääskyä, 3 merikihua, 6 mehiläishaukkaa, harmaasorsapari, paikallinen harmaasieppo sekä parhaana selkämme takaa huutaen lentänyt ruostesorsa! Huvittavinta havainnossa on, että me emme lintua nähneet – vain kuulimme!!! Mutta äänestä ei kyllä voi erehtyä – ja toki se nähtiin kaikkialta muualta paitsi Hurpun kärjestä! Iltamuutto olikin sitten aivan jotain järjetöntä – huono puoli oli se, että olin jo matkalla kotiin!

Lisää laskentoja ja hanhimysteeri

Yöllä sain kuitenkin korvauksen massamuuton menetykseen, kun Siikalahden yölaulajalaskennassa löytyi ruokosirkkalintu. Muutenkin laskenta oli mukava: 21 luhtahuittia, 12 -kanaa, 16 satakieltä, 6 kaulushaikaraa, 3 pensassirkkalintua, 3 viirupöllöä ja ruisrääkkä.

Ja jotta viikko olisi ennätysrankka heräsin aamulla vielä vesilintulaskentaan: 4 tunnin vessutuijotuksen lomassa havaitsin mm. pari mustapääkerttua,kuhankeittäjä, 200 pikkulokkia sekä sokerina pohjalla – Siikalahtipinnan numero 226 – lapintiiran!

Ja jotta viikon rankkuusennätys olisi rikkomaton, seuraavana aamuna 23.5. laskimme taas Saarella kartoituslaskennat: suopöllö, pari rääkkää, huitti ja pikkulanttupari saatiin kartalle ja pari tuhatta valkoposkeakin nähtiin ylimuuttavina.

24.5. työpäivän päätteeksi ajoin Tohmajärven Akkalaan katsomaan mysteerihanhea, joka ilmoitettiin ensin lumihanhena, sitten eskimohanhena – itse pidän lintua läiden kahden lajin risteymänä. Paluumatkalla kuitenkin löysin ihan oikeita kesäkurpitsoja – ei kun keräkurmitsoja 3 kpl Akanvaaran Tetrisuolta. Mukava oli myös kuulla paikalla useita peltosirkkuja – ne eivät ole vielä kuolleet sukupuuttoon Parikkalasta.

Kymenlaakson kevätralli

26.5. teimme Saaren lintujärvien yölaulajalaskennan, mutta tulos oli laiha: vain yhdet uudet luhtahuitti ja rääkkä sekä paluumatkalla vuoden ensimmäinen sarvipöllö – normaalisti niitä olisi joka paikassa! Pitkien unien jälkeen aamulla lähes kotipihalla lauleskeli luhtakerttunen ja päivällä otinkin taas suunnan kohti Kymenlaaksoa – ja 24 tunnin linturallia.

Haminan Leikarissa kokoontui joukkueemme “Takaveto”, jonka varsinaisista jäsenistä oli mukana Andreas Lindén, Andreas Uppstu ja Jaakko Aarniala. Söimme tukevan aterian ja suunnittelimme rallistrategiapohjan ja ilta oli jo pitkällä, kun suuntasimme Kymenlaakson siasämaahan pöllöjä pohjustamaan. Pian löytyikin sarvipöllö saalistelemasta eräältä pellolta, erään tolpan nokasta löytyi lehtopöllö ja vain 15 minuuttia ennen puoltayötä – ja rallin alkua – löytyi omituinen urahtelija – kaiketi huuhkaja, joka kuitenkin hiljeni vain vähän ennen rallin alkua. Ja mikä pahinta samassa paikassa pyörähti päällämme myös ilmeinen suopöllö.

Pöllöt kuitenkin hiljenivät, ja rallilistan täyttäminen jouduttiin aloittamaan varsin tavallisilla lajeilla: kuitenkin mm. kaulushaikara, kehrääjä, ruisrääkät, 5 luhtahuittia ja luhtakana löytyi. Sitkeys kuitenkin palkittiin ja Andy sai viirupöllön ääneen kuten myös pohjustamamme lehtopöllön.

Aamuksi suuntasimme Haminan Kirkkojärven (ryti- ja rastaskerttunen) sumun peittämälle Virolahdelle, jossa lajit olivat käsittämättömän tiukassa. Aamun parempaa antia olivat kultarinta hautausmaalta, vesipääskyt, sepelhanhi ja merihanhet Hurpusta, viita- ja luhtakerttunen Lintulahdelta, kangaskiuru Suuriltaportailta sekä vihdoin sumun hieman hellitettyä heinätavit, kattohaikara sekä haarahaukka Vilkkilänturalta. Päivästaiji suoritettiin onnistuneesti Kurkelassa, josta hoituivat varpus-, mehiläis- ja hiirihaukka sekä merikotka – päivän toinen haarahaukkakin näkyi hienosti.

Kattilaisen peltojen (hemppo) ja Haminan Lupinlahden (punasotkia) kautta ajoimme taas Kirkkosalmelle, jossa oli juuri menyt pikkukiljukotka. Me emme paikalla nähneet mitään, mutta onnekkaasti pointsasimme Keskuspuistosta tiklin. Kotkan Hovinsaareen mennessä odotukset olivat korkealla, mutta jouduimme pettymään: ainoastaan harmaasorsapari, pikkutyllit ja fasaani saatiin uusiksi lajeiksi. Vielä suurempi pettymys olivat Pyhtään Valkmusan suoalueet – kapustarinta sentään hoitui, mutta odotimme lähes kymmentä lajia…

Iltastaijille suuntasimme Ruotsinpyhtään Busholmeniin hieman pelonsekaisin tunnelmin. Meidän olisi pakko saada kymmenkunta lajia, muuten merilintusaaliimme olisi katastrofi, ja paikastakaan emme tienneet juuri mitään. Mutta paikka oli loistava! Heti löytyi riskilöitä, muutama karikukko, pari pilkkasiipeä, sepelhanhiparvia, muutama liian kaukainen kahluriparvi, jokunen vesipääsky ja tunnin tikistyksellä irtosivat vielä ruokki (tai a/u – ruokkien pesimäluodolle oli 9km, mutta kyllä ne näkyivät tarpeeksi hyvin – uskomatonta kyllä) ja viimein myös mustalintu ja kaakkuri. Harmaasorsaparikin näkyi.

Takaisin sisämaata kohti ajaessamme pointsasimme tehokkaasti kahdella pysähdyksellä metsäviklon ja pyyn ja jatkoimme toista kertaa Valkmusaan, joka oli vain yhä suurempi pettymys – ei lajin lajia.

Elimäen Raussilan turturikyyhkyä ei pimenevässä illassa löytynyt, mutta erään sähkötolpan nokasta löytyi sarvipöllö. Rallin lopetukseen ehdimme Ruotsinpyhtään Teutjärvelle, jossa sirisi pensassirkkalintu. Erään toisen joukkueen edellisyönä havaitsema ruokosirkkeli ei ollut äänessä.

Lopulta saimme kokoon hienosti 145 lajia, jolla sijoituimme (vain 4 lajia voittajille hävinneenä) kolmanneksi. Sikäli hyvä suoritus, että kellään joukkueestamme ei kovin hyvin ollut kokemusta retkeilystä Kymenlaaksossa, ainakaan Virolahden ulkopuolella.

Rallin jälkeisen yön majoituimme Jaakon kesämökillä Pyhtään Hussön edustalla idyllisessä pikkusaaressa. Puoliltapäivin raahauduimme purkuun, jonka jälkeen erkanimme pojat kohti Helsinkiä ja minä kohti Parikkalaa. Matkan varrella bongasin vuodariksi idulin Luukkaansalmelta ja Andreakset hoitivat Espoosta lampiviklon ja Kirkkonummelta kiljukotkan ja sponden pikkukiljukotkan. Hulluja koko porukka!

Loppukuu

Seuraavana aamuna heräsin varhain Siikalahden vesilintulaskentaan, joka oli lähes ennätystylsä! Viitakerttusia sentään kuului lähes kaikista vakiopuskista. Työpäivän jälkeen jouduin taas käymään Tohmajärvellä, josta bongasin prosuksi valkosiipitiiran Peijonniemenlahdelta. Näin paikalla myös hyvin todennäköisen uivelon ja telkän naarasristeymän.

30.5. yöllä teimme taas Siikalahden yölaulajalaskennan. Huitit ja kanat olivat kovin hiljaa, mutta satakieliä oli jokapuolella – suojelualueella peräti 22 laulavaa!

Seuraavana yönä kävimme rengastamassa Siikalahden ruokosirkkalinnun ja matkan varrelta pulttasimme myös parit pensassirkkalinnut.

Toukokuu huipentui vielä viimeisenä päivänä, kun taas kerran jouduin bongausreissulle Pohjois-Karjalan puolelle tällä kertaa Rääkkylään. Komea Sininärhi saapuikin pienen odottelun jälkeen vakiolangalleen ja pääsin kuvaamaankin sitä reilun sadan metrin mutta hyvään valoon. Hieno loppu hienolle kuukaudelle! Saa nähdä jatkuuko rariputki kesäkuussa?