. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Joulukuu – Talvikisa alkaa taas

Joulukuu oli ennätyslämmin! Niinpä oli todella mielenkiintoista aloittaa EKLY:n perinteinen talvikisa, kun kaikki järvet olivat sulia ja pellot vihersivät. Kuun ensimmäinen päivä oli sopivasti perjantai, joten saatoin aloittaa pinnojen keruun heti muita lyhyemmän työpäivän jälkeen. Koskapa samalla alkoi myös talven kestävä pihapinnakisa, aloitin retken kotipihalta, josta näkyi tavallisten lajien lisäksi myös joutsenia, vihervarpusia, kala- ja harmaalokkeja sekä pikkukäpylintuparvi. Tähtiniemessä näkyi merimetso, pyy sekä silkkiuikku ja Koitsanlahdella kuusi merimetsoa ja isolepinkäinen.

2.12. suuntasin eteläiseen Etelä-Karjalaan. Ensin pysähdyin Imatran Immolanjärvellä, josta löytyi pilkkasiipi. Vuokselta löytyivät uivelot sekä kolme tukkasotkaa ja Mellonlahdelta löytyi nokkavarpunen. Seuraavaksi suuntasin Lappeenrannan Luukkaansalmelle, jossa sinnikkyys palkittiin ja löysin reilun tunnin etsinnän jälkeen usvan seasta kolme harmaahaikaraa. Toikansuolla pikapyörähdys tuotti peipon sekä mukavan talvipinnan, peukaloisen. Joutsenon Konnunsuolla oli hiljaista, vain isolepinkäinen näkyi, mutta Kivisaaressa odotti valtaisa yllätys! Jo autosta huomasin pellolla seisoskelevan hanhen. Putkella tunnistin linnun metsähanheksi, mutta vielä suurempi yllätys seisoi samassa putken kuvassa hanhen takana – töyhtöhyyppä! Siis tuntiin kolme spondea talvipinnaa! Paluumatkalla löysin vielä Imatran Salo-Issakasta varpuspöllön, mutta sitten tulikin jo hämärä ja loppumatka ei tuottanut enempää lajeja.

Seuraavanakin päivänä suuntasin etelään ja tarkoitukseni oli koluta Vuoksi kunnolla. Uiveloita ja tukkasotka näkyivät taas, mutta muuta parempaa ei joesta löytynyt. Pikkutikka rummutti ja pari koskikaraa löytyi ja pari merimetsoa mutta enemmän oli toiveissa. Koskapa kukaan ei ollut päivittänyt töyhtöhyyppää ja metsähanhea Lintutiedotukseen ja tiesin kyllä ainakin hyypän kiinnostavan bongareita, kävin vielä Kivisaaressa toteamassa lintujen olevan paikalla. Käveltyäni koko Kukkuroinmäen kaatopaikan ympäri palasin vielä Kivisaareen, jossa oli kuin olikin useita bongareita pointsaamassa talvipinnoja. Ennen illan hämärtymistä ehdin vielä pointsata Koitsanlahden mustalinnun sekä Rautalahden kanadanhanhet.

Neljännen päivän pinnasta saankin kiittää Kontiokorven Jaria, sillä ruokatunnilla bongasin tämän Kokkolanjoelta löytämän haapanan.

Työpaikan lattiaremontti vapautti minut lyhyelle aamuretkelle myös tiistaina. Samalla kun puhdistin muutaman varpuspöllönpöntön, niin hoidin vanhat tutut kuukkelit ja töyhtötiaiset.

Ja taas seuraavan päivän ruokatunti meni bongausten merkeissä, kun ensin bongasin konzan löytämän kyhmyjoutsenen Kivijärveltä ja heti perään hiiripöllön, jota konza piti minulle tarvittavat minuutit hallinnassa, kun kiiruhdin Pitkillesolasille.

Itsenäisyyspäiväralli

Itsenäisyyspäivänä oli totutusti Itsenäisyyspäiväralli! Aloitimme klo 7 kiertämällä Siikalahden pöllöjen toivossa, mutta mitään ei näkynyt. Vettä satoi ja tuuli oli todella kova. Niinpä totesimme lähteä aamuksi sellaiseen paikkaan, jossa tuuli ei haittaisi niin paljon eli Parikkalan saloille. Alkuun pistäydyimme Tarvaslammella, jossa jo kolmannen kerran Itsenäisyyspäivärallissa näimme, kuinka palokärki lähti yöpymiskolosta aamun hieman valjetessa. Yllätys oli se, että se lähti aivan varkain ja eri kolosta kuin olimme odottaneet – onneksi satuin juuri silloin katsomaan sinne päin! (Mainittakoon vielä, että lintua ei siis millään tavoin häiritty) Sitten jatkoimme pikkuteitä metsiin. Toiseksi rallilajiksi löytyi teeri mutta sitten olikin pitkään hiljaista. Haeskelimme vanhoja tuttuja kuukkeleita (tai siis lähinnä odottelimme aamupala kourassa). Metsässä oli kuitenkin todella pimeää ja märkää, joten oli aivan hiiren hiljaista! Pikkukäpylintuja kuului auringon jalkaessa nousta useita parvia, mutta tiaisetkin olivat täysin kateissa. Olimme jo lähdössä, kun päätin vielä kerran koukkasta autolta metsään ja silloin kuukkelit viimein saapuivat viattoman näköisinä luoksemme, “ettehän te vain meitä ole odottaneet?” Samaan syssyyn kuului töyhtötianenkin, joten alku ei ollutkaan mennyt aivan mönkään… Jatkoimme metsometsien läpi takaisin ihmisten ilmoille; metsoja ei näkynyt mutta neljän pyyn parvi lähti tieltä. Korppi, talitiainen, hömötiainen, hippiäinen, punatulkku, varis jne tulivat myös nyt pinnoihin.

Simpelejärveltä löytyi heti ensimmäiseltä lahdelta runsaasti isokoskeloita, kalalokkeja sekä yksi harmaalokki. Samalla paljastui, että aallokon ja väreilyn takia näkyvyys järvelle oli huono. Tarvaslammen ruokinnalta hoituivat kuusi- ja sinitintti sekä pikkuvarpunen. Nakkelia ei taaskaan näkynyt, vaikka kyllä se siinä kuulemma joulukuussakin on vieraillut. Pikkumatka pohjoista kohti ja Rautalahden joutsenet ja kanadanhanhet lisättiin lajilistaan, lensipä yksinäinen pyrstätiainenkin ohitsemme. Ja matka jatkui kylälle, josta löytyivät tietysti naakat, pulut ja varpuset.

Koitsanlahdelta hoidettiin jo pari kuukautta paikalla ollut mustalintu ja sitten Simpeleen Kivijärveltä edellispäivänä konzan löytämä kyhmäri. Kokkolanjoelta löytyi heti koskikara ja pienen hakemisen jälkeen myös sinisorsta haapana seurassaan. Änkillän hiiripöllö pysyi kuitenkin kaiketi tuulen takia piilossa. Seuraava stoppimme oli Imatran Immolanjärvellä, josta löytyi hakemamme pilkkasiipi. Vuokselta löytyivät pikatahtia uivelo ja tukkasotka, mutta merimetsoja ei löytynyt – ei Niskalammen satamasta eikä Kuparista. Piilossa olivat myös Vellamonkadulla alkukuusta mellastaneet nokkavarpuset ja räkättirastaat. Sentään tähän asti meitä piilotelleet käpytikka ja vihervarpunen, joita molempia on Parikkalassa ollut todella runsaasti, hoituivat. Jatkoimme Salo-Issakan (löytyi isolepinkäinen) kautta Suokumaanjärvelle, josta vihdoin ja viimein löytyivät meitä karttaneet keltasirkut. Kivisaaren metsähanhea ei näkynyt, joten jatkoimme Pulpille merimetson toivossa. Olimme luulleet tämän lajin hoituvat jo paljon aiemmin, mutta onneksi se hoitui edes nyt! Suuntasimme yhä etelämmäs ja löysimme itsemme Murheistenrannasta, jossa emme kuitenkaan nähneet mitään. Näkyvyys selälle oli surkea! Ehdimme vielä Luukkaansalmen sillalle ennen kuin aurinko laski. Ihmettelimme auringonlaskua reilut puoli tuntia näkemättä mitään. Oli jo lähes pimeää, kun vihdoin kaksi harmaahaikaraa nousi jostain siivilleen ja kaarteli komeasti kaupunkia vasten, kello oli tuolloin jo 15.25. Tuosassa odottelimme loppurallin huuhkajaa yhdessä kilpaileva joukkueen Harryn, Jassin ja Jammun kanssa, mutta eipä enää tärpännyt. Lopulta kokosimme kasaan 44 lajia, joka oli ollut aamulla arvioimamme sopiva tavoitelajimäärä. Kuitenkin hieman jäi vaivaamaan se, että yllätykset olivat tässä rallissa todella vähissä! Puuttumaan jäi myös monia tavallisia lajeja kuten: puukiipijä ja räkättirastas, yhtään petolintua emme havainneet. Kivaa kuitenkin taas oli, joten eipä voi kuin ihmetellä, miksi ralliin osallistui vain 4 joukkuetta!

Suht aktiivista talviretkeilyä

7.12. ainoa mainittava havis oli tundraurpiainen terkkarin pihalla. 8.12. kävimme huoltamassa kaikki Punkaharjun suunnalla olevat pöllönpöntöt ja hoidimme talvipinnaksi metson. Terkkarin pihalla näkyi nyt varpushaukka.

9.12. suuntasin taas etelään ja heti matkan aluksi löysin Imatralta motarin varresta hiiripöllön. Immolanjärvellä näkyi 3 pilkkasiipieä ja kanahaukka, mutta loppuretki olikin sitten surkea. Seuraavana päivänä Siikalahdella näkyi Siikalahtivuodariksi numero 181 harmaapäätikka. Tiviänlampikin oli taas lämpimien kelien ansiosta täysin sula ja ainoaksi vesilinnuksi lampeen oli saapunut telkkä.

Kuun puolivälin talvikisapinnoja olivat isokäpylintu Otramäellä 10.12. sekä 12.12. alli Särkisalmelta ja merikotka täysin sulalta Siikalahdelta. 14.12. kotimme läheiseltä Kangaskylän uimarannalta löytyi nokkavarpunen sekä bongattu mustarastas. Marjoja olikin paikalla kivasti, joten käynti ei jäänyt talven viimeiseksi… Siikalahden merikotka näyttäytyi taas, samoin kuin isolepinkäinen, varpuspöllö löytyi Rasvaniemestä.

15.12. kävimme Lappeenrannassa joululahjaostoksilla Hannan kanssa. Matkan varrella tietysti pysähdyttiin muutamaan otteeseen. Koitsanlahdella näkyi pari merimetsoa, Imatran Vuoksella pari uiveloa sekä tukkasotka ja Joutsenon liittymästä bongasimme pari taviokuurnaa. Seuraavan päivän parhaaksi havikseksi näkyi Koitsanlahdella 4 räksän kanssa yli lentänyt pikkurastas. Loppupäivä menikin Rautjärven pöllönpönttöjä kierrellessä. Mutta 17.12. retki olikin jo ihan hyvä: ensin Joukiossa näkyi viirupöllö, Rautjärven Lahnasen lintulavallakin käytiin ensimmäistä kertaa koskaan, mutta pyrstötiaisparvea kummempaa ei tullut vastaan. Simpeleen Syvienkalliolta näkyi 6 merimetsoa ja Kivijärven kyhmyjoutsen oli yhä hengissä ja kun Pitkätsolasten hiiripöllö oli myös paikalla, oli retki oikein onnistumut. Jatkoin itse vielä laskemaan Lemmikonsalmen ja Rautalahden joutsenet ja yllätyksekseni lukemat olivat 135 ja 61!

19.12. hoitui viimein talvipinnaksi valkoselkätikka Siikalahdelta. Vanha tuttu naaras ei juuri hätkähtänyt vaikka tarkkailin sitä muutamasta metristä. Harmi, ettei kamera ollut mukana! Kannakselta löytyi eräältä ruokinnalta yllättäen peippokoiras.

21.12. suuntasimme Joulun viettoon Kirkkonummelle. 22.12. retkeilimme Lindénin Andreaksen kanssa Espoossa ja Helsingissä, ja haviksia tulikin mukavasti: pajusirkku, peippo, punarinta ja viiksitimaleja Kaitalahdelta, harmaasorsa ja nokikanoja Finnoolta, pähkinänakkeli Herttoniemestä ja hiiripöllö Hernesaaresta jne. Aaton aattona pistäydyin pari tuntia Porkkalassa, mutta enpä olisi uskonut meren olevan niin hiljainen kuin se oli: ainoastaan 5 merimetsoa ja alli näkyi. Niinpä sorruin kuukausipinnabongaukseen ja hoidin pikkujoutsenen Nummi-Pusulan Hyvelänjärveltä. Muita kummempia haviksia reissussa ei tullutkaan, vaikka kävinkin joka päivä ainakin lyhyellä retkellä.

Taajamatakseerausta ja talvilintulaskenta

oli jo perinteeksi muodostuneen taaperruksen vuoro. Parikkalan taajama ja Simpele oli jaettu kahtia ja Särkisalmi oli oma lohkonsa ja joukkueet kolusivat aamuyhdeksästä kahteen omia alueitaan ja laskivat kaikki linnut. Me käppäilimme Särkisalmellä reilut 16 kilometriä havaiten 24 lajia, joista runsaimpia olivat urpiainen 477, talitiainen 202 ja sinitiainen 120 ja parempia lajeja olivat kuusitiainen 5, pyrstötiainen 10, peippo 3/5, tundraurpiainen sekä joutsen 9. Mukana taapertamassa oli joulua Punkaharjua viettämässä ollut Ala-Kojolan Mikko.

28.12. näin taas varpuspöllön, tällä kertaa Kirkonkylällä ja seuraavana päivänä vanha tuttu mustalintu näkyi Tähtiniemestä. 30.12. tein talvilintulaskennan, joka oli taas yhtä rankka kuin aina, mutta myös varsin yllätyksetön. Joutsen, palokärki ja yhteensä 22 lintulajia sekä 19 kilometriä kävelyä kertonevat kaiken oleellisen!

Vuoden viimeinen päivä vietettiin vanhojen tuttujemme, kuukkelien seurassa makkaraa paistellen ja herkkuja syöden. Seuraava vuosi olisikin Kuukkelin vuosi, sillä kuukkeli on BirdLifen vuoden projektilaji. Vuodarit jäivät 244:ään. Keskiyöllä niitä oli taas nolla!

Marraskuu

Marraskuu alkoi siis todella kylmänä! Ensimmäiset lintuhavainnot tein vasta kolmantena päivänä marraskuun pihapinnakisan innostamana, kun kotirannassa näin räkättirastaan ja isokoskeloparvessa tukkakoskelon. Sitten lähdimmekin ajamaan kohti Kempelettä ja BirdLifen edustajistoviikonloppua. Matkan varrella näimme Leppävirralla tien yli lentäneen viirupöllön ja Siilinjärven Pöljässä kuusen latvassa istuskeli varpuspöllö.

4.11. aamulla heräilimme Kempeleen Vihiluodon hotellissa ja lähdimme aamun valjettua kohti Liminkaa. Pakkasta oli hurjat 24 astetta! Kiertelimme hetken myllyn ympäristössä, jossa näimme odotetusti turkinkyyhkyn sekä yllättäen jopa 22 pikkuvarpusta. Tyrnävältä löytyi kuin löytyikin pakkasesta huolimatta pari peltopyyparvea. Toista parvea pääsimme kuvaamaan oikein mukavasti, toinen parvi puolestaan oli syvällä lumessa kiepissä siten, että ainoastaan yhden linnun pää näkyi. Muutamasta isosta urpiaisparvesta löytyi tiukalla tikistyksellä kolme tundraurpiaista. Oulun Hartaanselällä kellui muutama isokoskelo sekä tusina telkkiä. Laanilan Kemiran putkella tapasimme sovitusti Pirkan sekä Luukkosen Aappon. Pirkka oli tuonut Kemijärveltä pelastamansa nuoren koirastavin, joka nyt vapautettiin valtaisaan sinisorsaparveen.

Lauantain puheenjohtajakokous kesti ja kesti aina iltaan saakka, mutta olipahan tärkeitä asioita puitavaa ja päätettävänäkin!

Sunnuntaiaamu oli lähes yhtä kylmä, mutta suuntasimme silti Oulunsalon Riuttuun Hannan ja Pirkan kanssa. Harmaalokkeja oli runsaasti, toistakymmentä merilokkia sekä yksi mielenkiintoisen näköinen tumma argari, josta tuli mieleen amerikanharmaalokki, mutta valitettavasti kyseessä oli kuitenkin vain äärimmäisen kulunut ja likainen argarinuorukainen. Pulmunen muutti ylitsemme äännellen, mutta kohta meidän piti jo kiirehtiä takaisin Vihiluotoon edustajistonkokoukseen. Kokouksesta selvittiin mukavan ripeästi ja niin kolmen aikaan pääsimme lähtemään paluumatkalle kohti kotia. Päätimme ajaa itäreittiä ja kävimmekin Jarvan Ilkkaa morjenstamassa Vuokatissa. Jossain Valtimon paikkeilla auto alkoi piiputtaa ja vasta Kolinportilla löysimme avoinna olleen huoltoaseman, josta edemmäs emme olisi enää päässeetkään! Onneksi auto saatiin kuitenkin (parin puhelinsoiton jälkeen – kiitos Matit!) liikkeelle ja loppumatka sujui taas hyvin.

6.11. ruokatunnilla näin Siikalahdella isolepinkäisen ja iltapäivällä kävin vielä Rautjärven Änkilänsalolla ihmettelemässä lapinpöllöä. Seuraavana päivänä löysin sitten lapparin Siikalahtipinnaksikin (numero 229) ja kun hoidimme sen pinnaksi Hannallekin, löysimme parin sadan metrin päästä tästä myös viirupöllön! Kun lähistöllä oli vielä isolanttukin, niin myyränpurijoita oli mukavasti! Seuraavana päivänä Siikalahdella näkyi varpuspöllö, joka sekin oli vasta toinen meikäläiselle Siikalahdella. Pöllöjä tuntui todellakin olevan liikkeellä! Parin päivän aikana oli satanut niin järjettömästi lunta, että myyrät olivat päässeet hankien alle piiloon. Lähipäivinä saimmekin mukavasti maallikoilta pöllöhavaintoja sekä myöskin kyselemiämme pähkinänakkelihavaintoja. Lumisateen loputtua pöllöt katosivat taas metsiin.

10.11. kotirannasta näkyi Kirkkoselällä kivellä seisoskellut merimetso ja Kontiolammelta löytyi koiraspeippo syömästä maahan pudonneita jyviä. 11.11. oli vuorossa Talvilintulaskenta, joka olikin taas äärimmäisen raskas, sillä lunta oli maassa jo reilusti, mutta suksilla ei kuitenkaan pystynyt lähteä liikenteeseen. Niinpä tallustelin tästä reilusta 18 kilometristä valtaosan umpihangessa Siikalahtea kiertäen. Ja tietenkin valtaosa linnuista oli muualla kuin Siikalahdella: Kirkkoselällä näkyi 300 isokoskeloa, merimetso, 22 kalalokkia ja 14 joutsenta, Punnolanmäellä huuteli harmaapäätikka ja yhteensä laskennassa näkyi jopa 30 lintulajia ja yksilömäärä oli selvä ennätys reitille. Siikalahden kierron parhaat havainnot olivat kaksi paria tiklejä. Urpiaisilla oli meno päällä ja niitä laskin reitin varrelta 420 lintua. Saunareissulla Tarvaslammella ehdimme vielä nähdä nakkelin.

Seuraavana päivänä 12.11. kävimme Tyrjän suunnalla puhdistamassa pöllön pönttöjä ja koska pakkaset olivat taas hellitäneet sain kuin sainkin lintukirpun puremia itseeni vaikka kuinka. Pyrstötiaisparvi, harmaapäätikka, pyitä sekä parikin saaliin päältä lähtenyttä kanahaukkaa piristivät kuitenkin päivää. Hyväksi marraspihapinnaksi kotipihalla istuskeli isolepinkäinen.

14.11. vihteeksi Moskuunniemen edustalla uiskennelleen isokoskelo- ja kalalokkiparven mukana oli 5 harmaalokkia sekä vanha merilokki. Seuraavana päivänä samassa paikassa näin palokärjen ylittävän matalalla Simpelejärven selkää.

Jokaikinen päivä kävin vähintään ruokatuntiretkellä, mutta seuraava mukavampi havis oli bongaus, konzan Simpeleen Kokkolanjoelta löytämä pikku-uikku. Koskikaroja oli mukava nähdä taas pitkästä aikaa. 19.11. kotipiha yllätti taas, kun jo keittiön ikkunasta näkyi rannassa uiskennellut uivelo.

Seuraavana päivänä näkyi Siikalahdella taas varpuspöllö. Konza löysi tämän linnun ja onneksi satuin olemaan vain kilometrin päässä ja ehdin ihailemaan tätä tuimailmeistä pikkupetoa. Jos oli Siikalahdella enemmän pöllöjä kuin ehkä koskaan, niin mukavasti oli myös teeriä. 22. päivä näimme Koskimiehen Pertin kanssa patotiellä jutellessamme jopa 40 teeren parven.

Loppukuusta sää meni aivan lössöksi! Plussaa oli liikaa, joten komeat lumihanget sulivat olemattomiin ja ruokintojen linnut katosivat takaisin metsiin. Hyvä puoli oli se, että Simpelejärvi, joka oli väliin ollut pahastikin jäässä, oli taas lähes täysin sula.

Niinpä 25.11. kiersin koko järven ja yritin löytää vesilintuja sekä laskea jotsenia. Vessut olivat vähissä ja silkkiuikun lisäksi näinkin vain yhden sinisorsan ja yhden liian kaukana olleen vessun. Joutsenia oli kuitenkin mukavasti, 105 vanhaa ja 27 nuorta lintua. Lokeista näkyi vain kalalokkeja ja niitäkin vähän. Mukavin havainto oli kuitenkin Murtoniemessä langalla istuskellut viirupöllö.

Seuraavana päivänä jatkoin järvien salausta ja suuntasin aina Uukuniemen Pyhäjärvelle saakka, mutta lintuja löytyi lähinnä ainoastaan Rautalahdelta, jossa oli 55 vanhaa ja 23 nuorta joutsenta sekä 2 kanadanhanhea. Muuten päivän havikset jäivät kanahaukkaan, teeriin ja pyyhyn, vaikka kilometrejä kertyikin ympäri Parikkalaa ajellessa varmaan parisataa.

Kuun viimeiset päivätkin tuottivat ihan mukavia haviksia: 28.11. näin Siikalahdella Tiviänlietteellä lapinpöllön ja seuraavana päivänä samassa paikassa varpuspöllön. 29.11. Koitsanlahdella uiskenteli yhä mustalintu ja Kirkkoselälle oli jostain ilmaantunut telkkä, joka oli 27. marraspihapinna. Illalla pidin Lappeenrannassa EKLY:n sääntömääräisessä syyskokouksessa esitelmän Georgian ja Armenian reissustamme ja samassa tilaisuudessa “jouduin” valituksi EKLY:n PJ:ksi. Kuun viimeisenä löysin Vartialahdelta vielä allin. Sitten olikin aika alkaa valmistautua Talviralliin, talvipihapinnakisaan sekä Itsenäisyyspäiväralliin.

Vielä luovossa

Lokakuun vaihtuessa olimme siis yhä Hailuodossa. Aamulla pakattuamme suuntasimme Marjaniemeen, josta komppasimme esiin edellispäivänä Lehikoisen Samulin löytämän heinäkurpan. Outo lintu, sillä se viihtyi korkeassa kaislikossa, jossa oli vettä ainakin 10 senttiä! Missä lie se siellä ruovikossa oleskeli? Myös 4 jänkäkurppaa ja 15 pässiä lähti jaloistamme, mustarastas äänteli ja kivitasku pomppi rantakivikossa – siis jo 4 lajia, joita meillä ei ollut rallissa. Kirkkosalmella näimme vielä suokukon, joten edellispäiväisen rallin kärkikolmikko oli lopulta ollutkin vain pienen tuurin päässä…

Oulunsalon puolella Riutussa näimme nuoren selkälokin ja päätimme vielä käydä pikaisesti Oulunsalon Nenännokalla. Komppaus tuotti taas jänkäkurpan sekä 15 pässiä, pulmusen sekä pari kiurua. Suosirri ja tylli olivat ainoat kahlaajat ja Pirkka laski 305 paikallista joutsenta. Pian kuitenkin heitimme Pirkan autolleen ja lähdimme potun kanssa hakemaan Harrya Pyykösjärveltä. Pian olimmekin matkalla kohti kaakkoa. Lintuhavaintoja ei tullut koko matkalla Vieremässä nähtyä palokärkeä kummempaa. Juvalla Harry ja potu jatkoivat potun autolla kohti Mikkeliä ja minä jatkoin Parikkalaan, jonne saavuin iltakymmeneksi. Olipahan ollut rankka reissu – ja samalla oli nuijattu yksi kaikkien aikojen syysarktikoista – ainakin niin luulin!

Hanhia!

2.10. kävin ruokatunnilla pikäkäynnillä Siikalahdella, jossa kuitenkin oli hiljaista. Tiviänlammella oli kolmea lajia sotkia sekä muutama mustalintu. Työpäivän jälkeen lähdin kovaa vauhtia kohti Iittiä, josta oli edellispäivänä löytynyt eskimohanhi. Koskapa nettiin ei ollut tullut linnusta yhtään kuvaa, halusin itse lähteä katsomaan, miten lintu eroaisi keväällä Tohmajärvellä olleesta mysteerilinnusta. Lappeenrannasta poimin kyytiin Harryn, Pekan sekä Salomaan Henrikin ja jatkoimme kohti Iitin Isokylän peltoja. Juuri kun olimme kääntymässä Iittiin saimme tiedon, että lintu oli lähtenyt kohti Jaalaa. Niinpä päätimme lähteä kohti paikkaa, jossa lintu oli edellisiltana havaittu. Ja kuinka ollakaan, kun olimme mahdollisimman toisella puolella Pyhäjärveä kuin Isokylän pellot, tuli viesti, että lintu olikin palannut takaisin Isokylän pelloilla. Onneksi lintu nyt pysyi aloillaan ja pääsimme näkemään tämän todella söpön hanhen, joka helposti tunnistettavissa aidoksi eskimohanheksi. Keväinen lintu oli kyllä takuulla ollut risteymä lumihanhen ja eskimohanhen välillä. Eskimohanhi oli valtaisassa noin 10 000 valkoposkihanhen parvessa ja paikalla oli myös 8 pikkujoutsenta sekä metsä- ja tundrahanhia. Kävimme myös bongaamassa sinihanhena ilmoitetun linnun, mutta ehdimme paikalle niin myöhään, että hädin tuskin erotimme linnun valkopäisenä 15 000 hanhen porukasta kellumassa Sääksjärvellä. Lopulta linnun tulkittiin olevan jonkin sortin risteymä.

Hanhimuuton oli siis pysäyttänyt Etelä-Suomessa vallinnut huono keli, joten valtaosa muuttonsa aloittaneista hanhista oli laskeutunut Kaakkois-Suomen peltoaukeille tankkaamaan. Niinpä en ollutkaan missannut Hailuodon reissun aikana koko hanhimuuttoa vaan hanhia oli Parikkalassakin mukavasti pelloilla paikallisina. Niinpä seuraavana päivänä töiden jälkeen suuntasimme Saaren parhaille peltoaukeille seulomaan hanhiparvia. Ja hanhia, lähinnä valkoposkia, löytyikin tuhansia. Parhaat kerääntymät löytyivät Tarnalan Kuposenmäeltä, jossa laidunsi 6000 valkoposkihanhea mukanaan yksi sepelhanhi sekä minima-alalajin pikkukanadanhanhi!

4.10. kiertelimme taas iltapäivällä hanhipeltoja ja löysinkin uusia hanhiparvia mukavasti. Nyt löysin parista parvesta myös satoja tundra- ja metsähanhia sekä Jyrkilästä 95 laulujoutsenen kanssa hengailleet 8 pikkujoutsenta sekä kaikkia Jyrkilän siivekkäitä säikytelleen merikotkanuorukaisen.

Toisen varsin samanlaisen päivän jälkeen 6.10. suuntasimme Tohmajärvelle bongaamaan sieltä ilmoitettuja minimaa sekä punakaulahanhea. Ollessamme matkalla saimme viestin, että ko. minima olikin risteymähanhi. Ajoimme kuitenkin katsomaan punakaulaa, joka löytyi nopeasti. Ollessamme paluumatkalla sain viestin, että pitkän matkan minimabongarit olivat löytäneet meidän minimamme Pohjasuolta, jonne olinkin heitä neuvonut menemään sitä etsimään, olivathan suurimmat hanhiparvet olleet viime päivinä juuri Pohjasuolla sekä Jyrkilässä. Niinpä pääsimme mekin taas näkemään tämän Suomen neljännen minikanadalaisen, joka laidunsi yhdessä 2500 valkoposken ja muutaman sadan anserin kanssa.

7.10. tein taas Siikalahden vesilintulaskennan ja laskettavaa riitti, sillä yksistään haapanoita oli jopa 913! Lajistoa oli muutenkin mukavasti ja Siikalahdellekin riitti tundra- ja valkoposkihanhia toistasataa molempia. Iltapäivällä ajoimme Pohjasuolle tavoitteenamme saada minimasta edes kohtuulliset kuvat. Lintu löytyikin pienen hakemisen jälkeen (näin myös lyhytnokkahanhen lyhyesti) ja kohta huomasimme, että valtaisa 5000 valkoposken parvi laidunsi peltoa siten, että ne olivat pikkuhiljaa kaikki kävelemässä meitä kohti. Niinpä menimme Hannan ja tämän veljen Miikan kanssa autoon odottamaan, kuinka lähelle hanhet tulisivat. Lähes tunnin odotus palkittiin, sillä hanhet tulivat hiljalleen aivan automme viereen ruokailemaan ja mikä hauskinta, minima oli kärkiporukassa! Juuri kun lintu oli lähes täydellisesti kuvattavissa, saapui autolastillinen bongareita varomattomasti aivan liian lähelle hanhia, ja niin koko 5000 linnun parvi säikähti lentoon eikä kukaan enää koskaan tainnut minimaa löytää… Me emme sitä enää jääneet hakemaan, sillä ilta alkoi jo hämärtää ja olimme onnistuneet tavoitteessamme – Hanna oli saanut erinomaiset kuvat minikanadalaisesta!

8.10. ehdin käydä vain Siikalahdella, Tiviänlammella sekä Kullinsuolla, josta löytyikin mukava tonnin hanhiparvi (neljää tavallista lajia) sekä satakunta joutsenta (kahta lajia). 9.10. eteläinen hanhia pidätellyt tuuli kääntyi pohjoiseksi ja hanhia alkoi taas muuttaa. Siikalahdella näin ruokatunnilla reilut 1400 muuttavaa valkoposkea ja iltapäivällä Kirjavalan suunnalla näin 1100 muuttavaa lisää. Pohjasuo, kuten kaikki muutkin Saaren pellot olivatkin lähes tyhjentyneet.

Lähipäivinä lähtivät loputkin hanhet. Ne kuitenkin lähtivät hiljalleen, joten mitään massiivisia muuttoja ei päästy havaitsemaan. Kullinsuolla oli vielä 11. ja 12.10. kuutisensataa valkoposkea ja Lammitauksesta löytyi vielä 360 lisää, mutta nämäkin lähtivät pian muutolle. Komeita yli sadan linnun tundrahanhiparvia näkyi tuon tuosta jopa kotipihastamme.

13.10. töiden jälkeen laskimme Siikalahdella 910 muuttavaa valkoposkea, 170 tundrahanhea, 150 metsuria ja 410 anseria sekä 150 tunnistamatonta hanhea muuttavina. Kullinsuolle oli taas kerääntynyt tonni valkoposkia.

14.10. oli hiljainen päivä, mutta 15.10. oli luvattu täydellistä muuttokeliä, joten odotuksena oli, että loput muuttajat menisivät loppurysäyksenä. Keli ei kuitenkaan ollut niin ihanteellinen kuin olimme toivoneet. Staijasin koko aamun ja aamupäivän Simpeleen vesitornilla konzan kanssa ja havaitsimmekin reilut puolitoistasataa muuttavaa joutsenta, 2267 tunnistamatonta hanhea, 138 anseria, 260 tundraa, 68 metsuria, 2 kanadanhanhea, 1451 valkoposkea sekä 90 sepelhanhea. Merikotkia muutti neljä, yksi nuori maakotka sekä 34 piekanaa, 3 kanahaukkaa, 9 varpushaukkaa, 3 ampuhaukkaa sekä muuttohaukka. Tilhiä ja urpiaisiakin näkyi nyt ensimmäistä kertaa tälle syksylle enemmän. Iltapäiväksi siirryin sadekuurojen väistyttyä Siikalahden patotielle, josta havaitsinkin vielä mukavan iltarysäyksen 99 joutsenta, 190 hanhi sp:tä, 260 tundraa, 1080 valkoposkea sekä 320 sepelhanhea. Hauskin havainto tuli iltahämärissä, kun plokkasin pienen kurpan tulossa muutolla ylitseni. Jostain lahdelta nousi sen kaveriksi toinenkin kurppa ja kohta nämä kaksi jänkäkurppaa kiertelivät hetken yläpuolellani äyskähdellen (ääni oli hieman pässiä nenäsointisempi) ja pian ne jatkoivat yhdessä kohti etelää.

Kuun puolivälin jälkeen ei hanhia juuri enää näkynytkään. Parina iltana vielä oli jonkinmoista muuttoa, mutta pian tämä ehkä kaikkien aikojen hanhisyksy oli ohi. 17.10. näin yllättäen myöhäisen vanhan vaalean merikihun matkaamassa Siikalahden yllä ja vielä 18. päivä näin viimeiset pari valkoposkihanhiparvea, laskin Siikalahdelta jopa 66 uiveloa sekä näin syksyn ekan pulmusen.

18. päivän iltana lähdimme Hannan kanssa ajamaan kohti Helsinkiä. Olimme lähdössä Liettuaan Kuurin perinteiseen pinnaralliin.

Liettua Kuurin pinnarallireissu 18.-22.10. 2006

Taas koitti taas se aika, kun oli aika suunnata kohti etelää ja Liettuaa, jossa meillä oli Kuurin rallissa voitto edellisvuodelta puolustettavana. Joukkueemme kasaamisessa oli ollut ongelmia, sillä edellisvuotisesta joukkueesta Veijalaisen Esko ja Kontiokorven Jari eivät olleet lähdössä rallaamaan. Onneksi Suojarinteen Miika lähti (niin kuin aina) innokkaasti mukaan ja Hannakin onnistui työkiireistään huolimatta lopulta lähtemään reissuun. Lötjösen Matti oli tietysti taas mukana.

Lopetin työt keskiviikkona 22.10. kuudelta ja saman tien lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä. Parin tunnin ajon jälkeen poimimme ”potun” kyytiin Utista ja Matilla Helsingin Kumpulassa olimme iltakymmenen aikaan. Me jatkoimme Hannan kanssa yöpymään Kirkkonummelle.

Torstaiaamuna joukkueemme kokoontui Ruoholahteen, jonne Matti ja Potu saapuivat metrolla. Jatkoimme lauttarantaan ja SuperSeaCatin lauttamme lähti kohti Tallinnaa klo 8.00. Lautalla törmäsimme Karjaan joukkueeseen.

Tallinnaan rantauduimme klo 9.40 mutta jonottamisiin ym. meni aikaa normaalia kauemmin ja vasta tuntia myöhemmin pääsimme ulos Tallinnasta ja aloittamaan pitkän ajomatkamme kohti Liettuaa.

Ainoan kunnon pysähdyksen teimme Kablin lintuasemalla, jossa pääsimme seuraamaan, kuinka asemaväki tyhjenteli fellaa pyrstötiaisista. Pähkinänakkeli huuteli lähipuissa ja pyrstäreiden lisäksi myös kuusitiaisilla tuntui olevan meno päällä. Kablissa törmäsimme myös Peltomäen Jarin joukkueeseen.

Latvian rajalla jouduimme taas jonottamaan normaalia kauemmin eli 30 min. Ensimmäiseksi Latviassa havaitsemakseen lintulajiksi Potu löysi mustaleppälinnun. Klo 14.30 aloitimme Latvian läpiajourakkamme.

Pikapysäys Saulkrastissa tuotti lapasotkia, kuikan ja kaakkurin. Nautimme herkullisen aterian hieman ennen Riikaa Baltezersissa. Kiersimme Riikan ohitusteitse ja iltahämärissä saavuimme lopulta Liettuaan.

Matkaa oli vielä runsaasti mutta viimein iltakymmeneltä parkkeerasimme automme Ventesiin Ventaine-hotellin parkkialueelle ja kohta olimmekin jo huoneissamme valmistautumassa nukkumaan.

Pohjustuspäivä

Aamulla kahdeksalta lähdimme pohjustusretkelle ja sopivasti alkoi tuntua siltä, että pikkulinnuilla oli kova meno päällä. Ja Ventes Ragasin niemessä se vasta kova meno olikin: tiaisia, rastaita, kyyhkyjä ja oikeastaan kaikkea muuttoa meni todella mukavasti. Pääosissa olivat tiaiset, joita painoi merta kohti suurissa parvissa. Lähinnä tali-, kuusi- ja pyrstötiaisia oli joka puolella. Kuitenkin myös kottaraisia, rastaita, sepelkyyhkyjä, variksia, naakkoja, vihervarpusia, tiklejä ja monia muita pikkulintuja näkyi ja kuului koko ajan.

Parempiakin lajeja kuitenkin löytyi: kiuruparvien lomassa näkyi kangaskiuruja, ruskosuohaukkanaaras muutti merellä ja aivan suoraan päältämme vilahti merelle 2kv koiras arosuohaukka. Tundrahanhiparvi ja useita uuttukyyhkyjä, pari turkinkyyhkyä ja kulorastasta sekä päivän kolmas suohaukka, sinisuohaukka muutti ylitsemme. Pähkinänakkeli ja peukaloinen ääntelivät metsässä. Merellä kellui valtavia tukka- ja lapasotkaparvia, joista yhdestä löytyi myös muutama punasotka. Merellä oli kuitenkin muuten varsin rauhallista.

Päätimme jatkaa seuraavaksi hiljalleen kohti Kintain kala-altaita. Matkalla teimme muutamia koukkauksia ja pysähdyksiä pohjustellen mahdollisia rallilajeja, mutta mitään ihmeellistä ei löytynyt ennen altaita.

Kuten edellisvuonnakin niin myös nyt kala-altailla oli todella paljon lintuja: merikotkia istuskeli altailla kymmeniä, mutta tällä kertaa rannoilla oli harmaahaikaroiden seurassa myös kymmeniä jalohaikaroita! Sorsalajistokin oli hyvin edustettuna, sillä tavien ja sinisorsien lisäksi myös lapa- ja jouhisorsia oli runsaasti ja löysimmepä myös viisi ristisorsaa. Kahlaajia oli taas todella paljon: kapustarintoja oli muutamia valtavia parvia, töyhtöhyyppiä ja taivaanvuohia oli taas joka puolella, mutta muita kahlaajia joutuikin sitten hakemaan. Onneksi niitäkin kuitenkin löytyi: mustavikloja ja suokukkoja löytyi kahdelta altaalta, tundrakurmitsoja yhdeltä altaalta, suosirriparvia löytyi myös kahdelta altaalta ja toisessa parvessa oli mukana kaksi pikkusirriä ja kuulimmepa myös tyllin sekä kuovin. Rallia ajatellen siis näytti todella hyvältä, sillä seuraavana päivänä aloittaisimme näistä paikoista, joissa olimme nyt käyneet.

Seuraavaksi ajoimme läheiseen ravintolaan syömään ja puolen päivän jälkeen jatkoimme taas pohjustusreissuamme. Vihdoin saavuimme edellisvuonna löytämällemme minilutakolle, jolta odotimme tänäkin vuonna paljon. Ja taaskaan lutakko ei pettänyt. Heti noustuamme autosta läht jaloistamme 10 peltopyyn parvi ja kuinka ollakaan ne saivat peräänsä komean naaras kanahaukan. Vesialueella oli taas runsaasti sorsia, mm. lapa-, jouhi- ja harmaasorsia, pari isokoskeloa sekä uiveloita. Pienen etsiskelyn jälkeen löytyi myös se lutakon tärkein laji eli pikku-uikku.

Päätimme jatkaa pohjustusta yhä pikkulutakoita kierrellen, mutta ainoastaan yksi lutakko osoittautui rallikäynnin arvoiseksi, kun sieltä löytyi liejukana.

Kello oli jo paljon, kun päätimme lähteä kohti Rusnea. Ajatuksissamme pyöri jo mahdollisuus, että Rusneen ei välttämättä tarvitsisi rallissa mennä lainkaan. Matkan varrella teimme epämääräisiä visiittejä sinne tänne mutta emme löytäneet tuulihaukkaa ja piekanaa kummempia lajeja. Rusnen altailla uiveloita ja isokoskeloita oli runsaasti ja lennossa näimme myös pari harmaasorsaa sekä jalohaikaran ja kuulimme ainakin yhden pussitiaisen. Meidät ylitti myös pari tundrahanhiparvea, joista toisessa oli mukana metsähanhia, mutta kun meren rannan lintutornilta ei näkynyt mitään toivoimme, ettei meidän tarvitsisi parin lajin takia tulla rallissa lainkaan Rusneen.

Paluumatkalla Venteen kävimme kaupassa ja sitten meillä olikin jo kiire seitsemältä alkavaan rallin aloituspalaveriin. Palaveri alkoi lopulta klo 20.00 ja jutustelua olisi riittänyt pitkälle yöhön, mutta me päätimme lähteä suhteellisen ajoissa nukkumaan, jotta olisimme aamukahdeksalta rallin alkaessa täydessä iskussa. Valitettavasti eräs jo ennestään surullisen kuuluisa paikallinen rallijoukkue oli majoittuneena samaan majapaikkaan kanssamme ja heidän huoneessaan biletettiin aina aamuyöhön saakka, joten ainakin minä nukahdin vasta kun nämä ääliöt sammuivat!

Huikea alku!

Aamulla heräsimme hyvissä ajoin ja kahdeksalta ralli alkoi totuttuun paikalliseen tapaan autojen yhteislähdöllä tasan kahdeksalta. Me ajoimme vain kilometrin Ventes Ragasin niemeä kohti, parkkeerasimme automme ja jatkoimme kävellen kohti niemeä. Aloimme heti pointsata lajeja ja listaan kertyi nopeasti monia tavallisia lajeja mutta myös mm. lapa- ja punasotka, metsä- ja tundrahanhi ja taas ruskosuohaukka sekä kauempana peltojen yllä muuttanut nuori sirosuohaukka! Eräästä ruovikosta löytyi heti perään yksi kova laji lisää – taksutteleva ruokokerttunen! Peltoalueen halki käveltyämme saavuimme metsäalueelle, josta ensimmäinen laji oli kuivassa latvassa kiikittänyt tammitikka koiras. Potu sai odottamansa eliksen.

Niemessä oli muitakin joukkueita staijaamassa merelle ja komppaamassa puskia ja metsiä. Pointsasimme hyittäilevän tiltaltin aivan muiden joukkueiden selän takaa ajatellen, että muutkin olivat varmaan sen havainneet (vaan eivätpä olleet). Todettuamme, ettei merellä mennyt juuri mitään; sentään uiveloita, pari isokoskeloa ja yksi härkälintu; lähdimme komppaamaan ja seuraamaan pikkulintumuuttoa metsien väliselle aukealle.

Muutto ei ollut lähellekään yhtä voimakasta kuin edellisaamuna, mutta silti lajisto oli todella runsasta. Niinpä lajilistamme karttui tavallisten lajien lisäksi myös västäräkillä, uuttukyyhkyllä, turkinkyyhkyllä, joita näkyi runsaasti ja sinisuohaukalla, josta tuli aamun kolmas suohaukkalajimme (olin edellispäivänä luvannut syödä pääni, jos saamme kolme suohaukkalajia rallissakin). Ylitsemme muutti myös metsäkirvinen, jolla lentäminen oli vaikeaa vioittuneen siiven takia, pikkukäpylintuja, pari kulorastasta, pari keltahemppoa, metsässä piiskutti viitatiainen, rautiainen hihitteli ylitsemme, nokkavarpunen ja laulurastas tiksuttivat puskissa, kangaskiuruja muutti muutamia kiurujen ohella ja viimein komppauksen palkitsi myös peukaloinen – ralli oli alkanut mielettömän hyvin!

Vajaan parin tunnin rallaamisen jälkeen suuntasimme kiireellä Kintain altaille, joilta tiesimme löytyvän runsaasti uusia lajeja, sillä altaiden linnusto oli tietysti täysin erilainen kuin Ventesin. Jo sillalta pointsasimme suosirrit sekä niiden seurassa olleen pikkusirrin, jalohaikarat, joita oli todella runsaasti (kuulemma 67), laulujoutsenet sekä tietysti kapustarinnat, taivaanvuohet, jouhi- ja lapasorsat (yli 50 linnun lajipuhdas parvi lensi ylitsemme) ja yllätykseksemme kuulimme käpytikan lisäksi yhden tai ehkä jopa kaksi kuikuttavaa palokärkeä. Myös tundrakurmitsan ääntä kuului jostain altailta. Sillan alta löytyivät pulut täydentämään kyyhkyvalikoimaamme.

Altaiden kierto oli alkuun täysin tuloksetonta, isolepinkäinen sentään näkyi. Onneksi viimeisimmät altaat olivat taas keränneet mukavasti kahlureita, joten suokukot, mustaviklot ja omituisessa paikassa keskellä mutelikkoa tiiviissä parvessa seisseet tundrakurmitsat hoituivat nyt helposti. Potu löysi myös nuoren tyllin, joten alkoi tuntua siltä, että altaat oli hoidettu nyt kunnialla. Kun vielä pois ajaessamme huomasimme pelloilla pari suurta merihanhiparvea, olimme valmiita jatkamaan kohti Palangan check pointia, jossa kaikkien joukkueiden piti ilmoittautua klo 12-13 välillä.

Ajoimme lähes pysähtymättä Palangaan, mutta silti hoidimme pinnalistallemme mustaleppälinnun sekä pikkutikan, joka lensi aivan editsemme vieläpä perinteisellä paikalla, jossa emme olleet suunnitelleet pysähtyvämme sitä yrittämään.

Palangaa kohti ajaessamme Kristerin joukkue ajoi jo meitä vastaan, he olivat ilmoittautuneet ajoissa. Meillä ilmoittautumisen kanssa meinasi tulla kiire, mutta lopulta ilmoittauduimme klo 12.45.

Kävelimme saman tien sillalle pointsaten matkalla allit, joita uiskenteli neljä lintua laiturin lähistöllä, pulmusen, joka pomppi laiturin alla kivikossa sekä aroharmaalokin, joita löytyi onneksi sellaisiakin yksilöitä, että osasimme sen määrittää.

Merellä oli varsin utuista, joten näkyvyys oli aika huono. Muuttoa ei ollut lainkaan, joten suunnittelimme lähtevämme varsin pian jatkamaan muualle. Pari alliparvea sekä läheltä muuttanut kuikka kuitenkin kannustivat seisomaanvielä hetken aloillamme. Palkinnoksi ohitsemme muutti ensin yhdeksän ruokin parvi ja pian vielä pari yksinäistä ruokkia, niinpä päätimme vielä staijata hetken. 45 minuuttia staijattuamme huomasin aivan edessämme kelluvan haahkanuorukaisen! Joten taas päätimme olla vartin lisää. Ja taas kannatti, sillä viiden pilkkasiiven parvi ohitti meidät. Vaikka toivelistallamme oli vielä mm. mustalintu ja kaakkuri, niin päätimme kuitenkin tunnin staijattuamme jatkaa matkaa. Uskomatonta kyllä mutta meillä oli jo tässä vaiheessa mennyt sata lajia poikki! (Mainittakoon, että ainakin pari paikallista joukkuetta saapui Palangaan ilmoittautumispaikalle vain hetkeä ennen kuin me lähdimme sieltä eli he olivat noin tunnin myöhässä.)

Homma jatkuu tarpeeksi hyvin

Ajaessamme motaria takaisin etelää kohti plokkasi Hanna tuulihaukan ja seuraavaksi pointsasimme edellispäivänä löytämämme liejukanan. Sitten jatkoimme edellisvuotena löytämällemme metsäpaikalle, josta ei kuitenkaan meinannut löytyä yhtään mitään. Mikään ei tuntunut olevan äänessä! Mutta onneksi lintuja ei aina tarvitsekaan kuulla, sillä pähkinänakkeli näkyi kuitenkin. Potu sanoi, että viereisessä kirkasvetisessä joessa täytyy olla kunkku eikä hän ollut väärässä. Sillan toinen puoli ei tuottanut tulosta mutta toisella puolella näimme kunkun lennossa.

Jatkoimme salaiselle lutakollemme, josta kanahaukka ja pikku-uikku hoituivat jo autosta! Harmaasorsaankaan ei monta sekuntia tuhraantunut. Peltopyitä ei kuitenkaan löytynyt kovasta komppauksesta huolimatta. Huvittavaa kyllä mutta saimme vasta tämän komppauksen tuloksena pajusirkun lajilistallemme! Aamulla oli tainnut unohtua ko. lajin olemassaolo – eli lintu oli kerta kaikkiaan jäänyt pointsaamatta, olihan niitä varmaan mennyt, mutta kukaan ei ollut kiinnittänyt huomiota.

Ralliaikaa oli vielä kolmisen tuntia, mutta meillä ei ollut enää oikein tiedossa paikkoja minne mennä. Rusnen olimme päättäneet jo ajat sitten jättää väliin, sillä edellispäivän linnuista ainoastaan pussitiainen oli jäänyt löytymättä muualta. Koluttuamme ensin paria metsää matkan varrella ajoimme takaisin Kintaihin ja Kintain metsiin yrittämään töyhtötiaista. Tinttejä ei kuitenkaan löytynyt. Niinpä päätimme stopata taas Kintain sillalla pikkujoutsenen toivossa, olihan paikalla edellisiltana ollut pikkujoutsenia ja niin oli taas. Yllätykseksemme myös pari kuovia löytyi kahlaajaparvesta, joten homma oli taas menossa hyvin.

Vaikka ralliaikaa oli vielä puolitoista tuntia, niin kuovi jäi lopulta viimeiseksi lajiksemme. Ehdimme kyllä vielä käydä Ventessä pikastaijilla sekä komppaamaan muutamia potentiaalisia peltopyypeltoja, mutta metsäkaurista kummempaa emme havainneet.

Tyytyväisinä ajoimme Ventainen pihaan ja menimme hieman ennen vaadittua kello seitsemää ilmoittautumaan jurylle. Ralli oli mennyt aivan käsittämättömän hyvin! Lajilistallamme ei tuntunut olevan montakaan helppoa puutetta ja moni normaalisti vaikea laji oli tullut vastaamme useita kertoja, mainittakoon että näimme mm. kuusi mustaleppälintua, pari pikkutikkaa, pari peukaloista, useita tundrahanhiparvia, pari metsähanhiporukkaa, ainakin viisi sinisuohaukka, muutamia keltahemppoja jne.

Rallin purku oli taas mielenkiintoinen mutta huomattavasti värittömämpi kuin aiemmin – hyvä niin. Paikalliset osasivat jo itse pistää väännöt kuriin, joten tällä kertaa suomalaisten ja liettualaisten välillä ei enää ollut selvää vastakkain asettelua. Heräsi jopa kysymys, että mihin meitä suomalaisia tässä rallissa enää kaivataan?

Tulokset olivat huomattavasti jännemmät kuin olimme odottaneet ja vaikka tiesimme, että meillä oli mennyt käsittämättömän hyvin, pelkäsimme, miten hyvin Kristerin joukkue sekä aina vaarallinen Petsin porukka olivat onnistuneet, myös karjaalaiset saattaisivat yllättää. Purun aikana tuntui että rallin voitosta kisasi kanssamme ainoastaan Kristerin joukkue, joten olikin yllätys kun tuloksia paljastettaessa heidät kutsuttiin pokkaamaan kolmannen sijan palkintoja 105 lajillaan. Toiseksi tuli lopulta paikallisten kovin joukkue 110 lajilla ja meille irtosi voitto 111 lajilla, mutta huomasimme pian, että meiltä oli virallisista rallilomakkeista jäänyt merikotka merkkaamatta, joten ei se voitto nyt ihan niin tiukka ollutkaan… Toki paikallisten ilmeitä seuratessa, olisin ainakin itse aivan mieluusti jäänyt toiseksi…

Kauheisiin voitonjuhliin ei ollut varaa, sillä takaraivossa jyskytti koko ajan tieto seuraavan päivän noin 18 tunnin matkasta takaisin kotiin. Niinpä painuimme ravintolan sulkeuduttua puoliltaöin pehkuihin. Nukkumisesta ei kuitenkaan taaskaan tullut mitään, sillä taas paikalliset bilettivät pitkälle aamuyön tunneille. Ensi kerralla täytyy suomalaisten varata oma hotelli!

Takaisin kotio

Aamulla heräsimme siten, että jo kuudelta aloitimme matkan teon. Matti ajoi ensin Klaipedaan saakka, jonne tämä sitten jäikin tapaamaan joitakin ystäviään. Me sitten jatkoimmekin yhtä soittoa aina Latviaan ja tuttuun ruokapaikkaan Baltazersiin. Huonon sään takia matkan varren havainnot olivat vaatimattomia: Latvian pinnaksi näkyi kanadanhanhi.

Virossa teimme pysähdyksen Häädemeesten lintutornille, mutta kova tuuli esti havainnoinnin lähes täysin. Muutama sata pikkujoutsenta sekä kolme pulmusta sentään nähtiin.

Tallinnassa kävimme kaupassa ja ajoimme suoraan satamaan, jossa olimme 18.45. Lauttamme lähti 19.30 ja koko matkan jututimme samalle lautalle saapuneita karjaalaisia. Niinpä lauttamatka meni oikein mukavasti.

Vielä oli edessä koko reissun rankin pätkä Helsingistä Parikkalaan. Ajokeli oli aivan hirveä, mutta matka sujui yllättävänkin helposti. Potun tipautimme kyydistä Utissa ja jatkoimme Parikkalaan, jossa parkkeerasimme kotipihaamme noin klo 02.00. Reissu oli pulkassa!

Lokakuun loppu

Liettuasta palattuamme oli syksy ohi. Silti muutamia mukavia havaintoja tehtiin. 23.10. Haikanniemessä oli vielä 5 kaakkuria, kuikka sekä 23 silkkiuikkua. 26. päivä Siikalahdella vanhaa tuttua merikotkaa katsellessani putken kuvaan osui sattumalta kaksi muuttavaa pikkulintua, jotka osoittautuivat vuorihempoiksi! 27. päivä Härskiinmutkan lokkiparvesta löytyi nuori pikkulokki ja suureksi yllätykseksi kotipihalla meitä vastaan pommpi sinirinta! Tällä rassukalla oli jalka poikki, mutta tarjoamamme jauhomadot tekivät hyvin kauppansa ja seuraavan päivänä lintua ei enää näkynyt. Epäilen, että se jatkoi kuin jatkoikin vielä muuttomatkaansa. Seuraavana päivänä vaihdoimme Tarvaslammella autoomme talvirenkaat ja näimme siellä ruokinnalla pähkinänakkelin.

Talvi saapui loppukuusta ja 29.10. staijasimme aamun Simpelejärvelle lumisateessa. Muuttoa ei juuri ollut, sentään yksi vanha merikotka matkasi etelään. Kaakkuri kiljui yksinäisyyttään ja jokunen mustalintu sekä yksinäinen alli kellui selällä. Lumisateen sakennuttua jatkoimme Soininmäelle metsäretkelle, mutta hirvimetsästäjiä oli niin paljon iikkeellä, että nähtyämme ukkometson jatkoimme Tarvaslammelle lämmittelemään. Harmaapäätikka kävi tarkistamassa, että ruokinta oli jo paikallaan ja yllättäen pihan ylitse lensi taviokuurna äännellen. Kelin taas parannuttua jatkoimme Simpelejärven selausta. Pikkulokki lenteli yhä Härskiinmutkan edustalla ja Tiviänlammella oli 58 uiveloa.

30.10. oli Siikalahti jo kauttaaltaan jäätynyt! Talvi oli saapunut! Lintuja ei juuri enää ollut, mitä nyt joutsenperhe seisoskeli jäällä tornin edustalla ja pari sinisorsaa sinnitteli pienessä sulassa patotien vieressä. Tiviänlammestakin olivat rannat jäätyneet ja paikalla oli enää vain viisi uiveloa. Täytynee vielä keskittyä Simpelejärven seulomiseen niin kauan kuin se pysyy sulana. Sitten voikin vaipua horrokseen ja herätä taas joskus maalis-huhtikuussa, kun linnut taas saapuvat.

Syyskuu – Syksy saapuu – hiljalleen

Syyskuun alku oli edelleen poikkeuksellisen lämmin. Pyrin käymään joka päivä ainakin lyhyellä retkellä ja yleensä kävin tietysti Siikalahdella, jonne ehdin hyvin pikakäynnille ruokatunnillakin.

Kuun ensimmäisenä havainnot jäivät vielä vaisuiksi, mitä nyt sama vanha merikotka yhä ahdisteli sorsia lahdella. Toisena päivänä näimme Hannan kanssa jo mukavampiakin lajeja, kun näimme mm. pikkusiepon, sinirinnan, pari pohjansirkkua, lapinkirvisen, valkoselkätikkaparin, pari lapinsirriä, 10 metsähanhea jne.

3.9. havikseen kirjautuivat Siikalahdelta mm. neljä muuttanutta merimetsoa, käki, mustaviklo ja muutenkin lintuja oli maastossa vielä runsaasti. Härskiinmutkastä näkyi Simpelejärvellä vielä 25 nuorta pikkulokkiakin.

Seuraavan päivän kaatosadekäynti tuotti yhden muuttaneen pikkusirrin ja 5.9. tuulinen ruokatuntikäynti tuotti muuttaneen 2 kv maakotkan.

6.9. lahdella kaarteli vielä 12 ruskosuohaukkaa ja vesilintulaskennan lajisto oli vielä monipuolista ja määrät suuria, olipa haapanoita jopa 570 ja sinisorsia 414.

8.9. nuolihaukat olivat vielä kuuden yksilön voimin korentopyynnissä ja nokikanoja näkyi yhdessä lössissä 470 lintua.

Seuraava kunnon lintupäivä oli 12.9. vaikken ehtinytkään Siikalahdelle kuin pariin kertaan käymään. Ensin singahdin katsomaan konzan löytämää komeaa sub-ad kiljukotkaa, joka kaarteli hetken lahden pohjoispuolella laskeutuen lopulta metsään. Kun palasin patotielle taas ruokatunnilla oli konza atrapin avustuksella houkutellut patotien lintulavan viereiseen puskaan pikkusiepon, sinirinnan, pohjansirkun sekä runsaasti tiltaltteja ja pajulintuja. Pian löysimme puskasta ruokokerttusen ja sinirintakin näkyi taas vilaukselta. Jari teki kuitenkin jo lähtöä ja sammutti mp3-soittimensa. Onneksi Hanna sattui kuitenkin soittamaan tälle ja Jari jäi vielä paikalle. Jarin jutellessa kännyynsä, kuulin jostain hömätiaisparven ääntelyä ja aloin vihellellä parvea lähemmäksi. Yht’äkkiä puskaan pölähtikin ruskea hysy, joka säikäytti meidät pahanpäiväisesti. Konza lopetti puhelun ja yritimme kiivaasti saada linnun uudestaan näkyviin. Lopulta lintu paljastui rytikerttuseksi. No minä muistin taas hömötiaiset, jotka olivat myös tulleet viheltelyni houkuttamina puskaan ja vaikka ajattelin itsekseni, että inot eivät yleensä tunnu liikkuvan hömppäparvissa, aloin kuitenkin vihellellä inoa. Ja kohta katsellessamme taas kerran esiin pompannutta rytkyä, oli kaunis taigauunilintu yht’äkkiä samassa kiikarinkuvassa! Lintu vilisteli puskassa hetken aikaa ja katosi yhtä nopeasti kuin oli löytynytkin eikä se äännellyt kertaakaan koko aikana! Jarille tuli jopa elis ja molemmille hyvä Siikalahtipinna!

13.-15.9. olin Oulussa koulutuksessa ja ehdin tietysti hieman retkeilläkin, kun jäin vielä viikonlopun viettoonkin niihin maisemiin. 13.9. aamusta ennen koulutuksen alkamista kävin tutustumassa uudehkoon Oulunlahden lintutorniin, josta näkyi ihan mukavasti vesilintuja, parhaana mustakurkku-uikku.

Hailuotoonkin ehdimme retkelle viikonloppuna Lampilan Petrin, Luukkosen Aapon ja Lehikoisen Samulin kanssa. Hailuoto oli ehkä tyhjempi kuin koskaan, joten huippuhaviksilla ei juuri päästy mässäilemään. Aamusta Itänenällä näkyi mm. pari harmaasieppoa ja mustakurkku-uikku, Virpiniemestä löytyi sinirinta, punakuiri, valkoviklo sekä pari tundrakurmitsaa, Kirkkosalmella useampi merikotka, ruskis, pari harmaahaikaraa, pari töyhtöhyyppää, 15 pikkusirriä, 6 suosirriä, kuovisirri sekä valkoviklo. Ulkokarvossa kellui valtavassa sorsaparvessa 4 mustakurkku-uikkua sekä ristisorsa, joita Pökönnokalta löytyi 10 linnun parvi.

Sunnuntaina ajelin takaisin Parikkalaan Sotkamon kautta, jossa retkeilimme pari tuntia Jarvan Ilkan kanssa. Havainnot olivat kuitenkin varsin vaatimattomia. Jatkettuani taas kohti etelää näin Valtimossa hiiripöllön.

Muutaman päivän aikana syksy oli saapunut Siikalahdellekin ja 18.9. rastaita ja peippoja oli suurissa parvissa pyörimässä rantametsissä ja pelloilla. Melkoniemellä kävin iltahämärissä Siitosen Hannun pihapiirissä kuuntelemassa huuhkajaa.

21.9. näin ensimmäisen arktikaparven, kun 600 sepelhanhen komea palloparvi ylitti pihamme. Siikalahdella näkyi enää muutama haarapääsky ja kalasääski muutti korkealla kohti etelää.

23.9. laskin taas vesilinnut ja lajikirjo olikin jo varsin vaatimaton. Sinisorsia ja haapanoita oli molempia reilut 500 ja lapasorsiakin vielä 16 ja jouhisorsia 18. Toinen pöllöpyyntiyömme tuotti tulokseksi varpuspöllön.

24.9. staijasimme aamun Punkaharjun Hirvikoskella. Heti päästyämme perille muutti ylitsemme kangaskiuru ja norppakin jo odotteli meitä staijipaikan edustalla. Muutto oli kuitenkin varsin vaisua: 520 valkoposkihanhea 4 parvessa, joista yhdessä oli mukana 3 sepelhanhea, 13 kuikkaa ja 15 kaakkuria, joista osa paikallisia, yksi paikallinen pikkusirri sekä pari merimetsoa nähtiin kuitenkin. Jatkoimme muuton loputtua täysin Saarelle, jossa Tetrisuolla komppasimme hetken kiuruja ja istejä laskien, mutta mitään parempaa ei löytynyt. Jyrkilässä reilun 40 joutsenen parvessa oli yksi Latviassa kaularengastettu lintu sekä pikkujoutsen, kurkia oli 400. Siikalahdella näimme vielä muuttavat kalasääsken, nuoren merikotkan ja piekanan sekä 5 hiirihaukkaa sekä pienen parven valkoposkihanhia.

Seuraavana päivänä odottelin kovaa kurkimuuttoa, mutta lopulta vain yksi 75 linnun parvi ylitti Siikalahden korkealla sinitaivaalla. Myös 570 valkoposkea muutti 4 parvessa.

Seuraavina kahtena päivänä yksinäinen ruskosuohaukka pyöri vielä ruovikon yllä ja 28.9. laskin lahdelta 23 uiveloa ja harmaasorsakoiras oli yhä paikalla 300 haapanan ja 520 sinisorsan kera.

Hailuotoralli

29.9. lähdin ajamaan kohti Hailuotoa ja Hailuotorallia. Matka kuitenkin tyssäsi heti alkuunsa, kun Punkasalmella huomasin, että arktika oli alkanut. Staijasin salmella tunnin ja 20 minuuttia ja näin 7352 hanhea, joista 2830 oli valkoposkia, 2020 sepelhanhia, 264 tundria ja 20 metsureita. Haapanoita muutti 365, jouhisorsia 35, alleja 12 (+vl a500), mustalintuja 110, pilkkasiipiä 79, kuikkalintuja 168, joista kuikkia 101 ja kaakkureita 26, sinisuohaukka, 2 piekanaa, kanahaukka, punakuiri, pähkinähakki ja paikallisena näkyi merilokki. Pakko oli kuitenkin jatkaa kohti pohjoista. Vielä Savonlinnassa ja Juvalla näin suuret valkoposkiparvet ja Juvalta nappasin myös “potun” kyytiin. Päivän suurin yllätys näkyikin melkein heti lähdettyämme liikkeelle, kun tien yli lensi kuukkeli! Vielä Kuopiossa näimme tien yli lentäneen myöhäisen nuolihaukan, mutta sen jälkeen havainnot jäivät 7 hirveen. Oulussa saimme tiedon, että Harry, joka oli jo Oulussa, oli tullut sairaaksi eikä näin tulisi rallijoukkueeseemme. Onneksi saimme kuitenkin Ala-Kojolan Mikon korvaajaksi. Pirkka odotteli jo Oulussa meitä ja illastettuamme Riku-veljeni luona, suuntasimme Hailuodon lautalle. Majapaikkaamme Ranta-Sumppuun pääsimme iltakymmeneksi ja pian olimme jo pehkuissa, sillä aamulla olisi aikainen herätys.

Aloitimme rallin perinteiseen tapaan eli luoteisrannalta. Niinpä jo puolta tuntia ennen rallin alkua olimme kävelemässä kohti Keskiniemeä ja seitsemältä saatoimme aloittaa rallin “pikkukiurupaikalta”. Rallin alku oli kuitenkin varsin hiljainen: urpiaisia ja rastaita oli kyllä liikkeellä runsaasti, mutta merellä ei juuri ollut liikettä. Härkälintuja näkyi muutamia paikallisia, samoin uivelo, merimetsoja lenteli pikkuparvia merellä, pari kuikkaa sekä kaakkuri muutti merellä, 10 kapustarinnan parvessa oli myös 2 tundrakurmitsaa, 4 suosirriä ja 2 tylliä ja kun olimme jo kävelleet pitkälti takaisin kohti autoa löytyi myös valkoviklo. Pikkukäpylintuja näkyi ja kuului muutama parvi, pulmusparvi lensi ylitsemme, kiuru pyrähti lentoon jaloistamme ja kanahaukka pyörähti metsän päällä ilmeisesti teerijahdissa, sillä 10 teeren parvi näkyi myös. Marjaniemi oli hiljainen, mutta Kirkkosalmella oli tutusti paljon lintuja: harmaahaikara, 2 töyhtöhyyppää, 2 haarapääskyä, 8 piekanaa, 4 kanahaukkaa, 3 varpushaukkaa, muuttohaukkakoiras sekä kovimpana näkyi ohitsemme suoraviivaisesti pohjoiseen matkannut nuori arosuohaukka! Patelanselkä oli hiljaisempi kuin koskaan, mutta Pöllästä hoitui lapasotka ja Itänenältä saimme yllätyslajin – pähkinähakin. Pölläntien varressa näkyi tuulihaukka sekä 2 turkinkyyhkyä ja Järventakustan pelloilla näkyi merikotka. Kirkkosalmen töyhtöhyypät olivat myös viimein lähteneet liikkeelle ja lensivät ylitsemme. Kaaran suunnalle kaarteli noin 100 kurjen parvi ja Petsamontiellä ylitsemme lensi uuttukyyhky. Ulko-Karvossa kellui sorsien seassa jopa 50 lapasorsaa, 25 uiveloa, 10 nokikanaa, pari härkälintua ja 4 mustakurkku-uikkua. Perinteitä noudattaen lopetimme rallin Pökönnokalle, josta löytyi 10 ristisorsan parvi, pulmunen, suosirri, tylli ja ainoa ässälajimme punakuiri. Ajaessamme purkupaikkaa kohti näimme vielä 8 pulun parven – päivän 4. kyyhkylaji – ja Hailuodossa!

Lopulta 81 lajillamme irtosi kovatasoisessa 11 joukkueen seurassa jaettu 4. sija. Kärkikolmikko oli tasainen 88, 87 ja 86 lajillaan. Purun jälkeen suurin osa porukasta (Mikkokin) lähti vauhdilla lautalle, joten mekin lähdimme kohti majapaikkaamme. Hieman ennen Sumppua tien yli lensi keskikokoinen pöllö – varmaan viiru. Illanvietto oli väsynyttä, joten mekin painuimme pian pehkuihin. Ja yöllä kuukausi vaihtuikin lokakuuksi, joten seuraavan päivän seikkailuista myöhemmin.

Elokuu – Takaisin arkeen

Paluu arkeen oli varsin ankea. Töitä riitti ja vaikka vapaa-aikana kävinkin paljon linturetkillä, ei mitään erikoista löytynyt. Sama jo parin syksyä Siikalahdella viettänyt merikotka oli taas saapunut seisovan pöydän ääreen ja nyt vanhana ja viisaana se osasi myös ryöstää saaliin kalasääskiltä ja ruskosuohaukoilta. Harmaahaikaroita oli saapunut lahdelle runsaasti.

Kahlaajahavainnot jäivät totuttuun tapaan varsin vähäisiksi: tavallisten lisäksi näkyi sentään pikkutyllinuorukainen.

Vesilintulaskentoja oli tänä vuonna vain vähän, syksylle oli vain kahdeksan laskentaa. Nokikanoja oli jo ensimmäisellä laskentakierroksella 473, sinisorsia 203, taveja 192 ja haapanoita 87. Mustakurkku-uikkujakin näkyi vielä kuusi.

12.8. kävimme Hannan kanssa koluamassa Punkaharjun Haukmäkeä, mutta havainnot jäivät vain puusta lentoon rysähtäneeseen metsoon ja ylitsemme lentäneeseen kanahaukkaan.

Seuraavana aamuna tein toisen vesilintulaskennan. Harmaahaikaroita oli nyt paikalla ennätysmäärät – 22 lintua. Sorsamäärät olivat hieman muuttuneet ja nyt runsain vesilintu oli tavi 248 yksilöllä, lapasorsiakin oli nyt mukavasti – 42 lintua. Paras havainto oli kuitenkin 200 sepelkyyhkyn parvesta löytynyt turkinkyyhky – Siikalahtipinna meikäläiselle!

15.8. Siikalahdella pyöri vielä kaulushaikara ja 19.8. pusikoista löytyi satakielinuorukainen. 20.8. Lötjösen Matin kanssa teimme retken sellaisiin kolkkiin Parikkalaa, joissa emme olleet ennen retkeilleet, tai edes käyneet. Koukkuinmaasta löysimme rätisevän pikkusiepon, Koukkuinnurmilla pyöri viiden punavarpusen parvi, Kummun näkötornista näkyi mukavasti tavallisia petoja ja Papinniemessä ja Hevoskalliolla kävimme ihailemassa karua Pyhäjärveä härkälintuineen ja selkälokkeineen.

23.8. Kolmas vesilintulaskenta tuotti mm. jopa 609 sinisorsaa, 3 harmaasorsanuorukaista (olivat ensimmäisen Siikalahdella pesineen parin jälkikasvua), 276 tavia, 273 haapanaa, 17 lapasorsaa, 7 jouhisorsaa, 10 punasotkaa, 1 mustakurkku-uikku ja 478 nokikanaa.

Saaren ja Uukuniemen ralli

26.8. rallasimme loppukesän rallin entisten Saaren ja Uukuniemen kuntien alueella. Ralli alkoi kuudelta aamulla ja päättyi 12 tuntia myöhemmin iltakuudelta. Potu (Suojarinteen Miika) saapui Mikkelistä rallikaverikseni, sillä Hanna oli lintumessureissulla Hollannissa. Rallin alussa sankka sumu esti havainnoinnin järville, mikä pilasi ainakin osin meidän menestymismahdollisuuksiamme. Simpelejärveä olisi nähnyt parhaiten aloituspaikastamme Leitvaaranmäeltä, mutta nyt näkyvyys oli varsin heikko. Niinpä järveltä ei irronnut hyviä lajeja, eräästä pusikosta löytyi sentään pensaskerttu ja eräältä venerannalta säikäytimme lentoon pari harmaahaikaraa. Jatkettuamme kohti Saaren länsiosia näimme pari kapustarintaa. Akonpohjasta irtosi lajilistallemme mm. hernekerttu, ruokokerttunen ja tavi. Sorsat olivat tunnetusti todella vähissä, sillä Saaren järvillä metsästetään ahkerasti. Onneksi Lahdenpohjasta löytyi sentään pari haapanaa. Kirjavalansalon metsäreissu olisi mennyt aivan penkin alle ilman Potun plokkaamaa palokärkeä eikä Tetrisuoltakaan irronnut yhtään parempaa lajia. Pohjasuolla lensi lapinkirvinen äännellen ylitsemme ja taivaalla kaarteli ensimmäinen tervapääskymme. Pohjanranta ja Tarassiinlahti olivat pinnattomia ja Kanavalammen käynti tuotti ainoastaan kalasääsken ja ruskosuohaukan. Nivalahden tien varresta löytyivät tiltaltti ja töyhtötiainen ja eräässä lähimetsässä koputteli ja äänteli valkoselkätikka samalla kun ylitsemme lensi äännellen urpiainen. Rallimme paras hetki osui Uukuniemen Kalasatamaan, jossa pikakäynnillä hoituivat kalatiira, naurulokki, härkälintu ja kaakkuri. Kuikkia ja selkälokkejakin näkyi useita, mutta nämä olimme hoitaneet jo aiemmin. Kummun näkötornissa törmäsimme Harryn joukkueeseen, onneksi mahduimme torniin, sillä Kiljusen Jari ja Wallen Jarno jättivät Harryn torniin ja lähtivät itse kohti Pyhäjärveä – tässä rallissa kun sai hajaantua. Sinisuohaukka ja kanahaukka hoituivat nopeasti rallilajeihimme ja muitakin petoja näkyi mukavasti. Kiiruhdimme kuitenkin puuttuvien vesilintujen ja minkä tahansa kahlaajan toivossa Lammintaukselle, josta irtosi kuitenkin vain kivitasku. Lopun rallia ajelimme epätoivoisesti kottaraisia etsien, mutta tuntiin emme enää löytäneet mitään uutta.

Lopulta 77 lajiamme riittivät vasta neljänteen sijaan, kun voittajajoukkue Ari Parviainen ja Jussi Valonen olivat aivan omilla kymmenillään 91 lajilla! 5 joukkuetta havaitsi rallissa yhteensä 114 lajia, mutta mitään parempaa lajia ei tullut kenellekään vastaan.

28.8. olin taas Siikalahdella käymässä (kuten lähes joka ikinen päivä elokuussa) ja vihdoin alkoi sataa ja kunnolla! Pian sateen alettua tipahti lahdelle laskeutumispaikkaa etsimään pari parvea kahlaajia ja kovasta sateesta huolimatta sain tunnistettua 18 suokukkoa, 2 lapinsirriä ja 2 mustavikloa. Pari kahlaajaa jäi kuitenkin ensin tunnistamatta. Lopulta löysin nämä pari lintua paikallisina ja sain ne määritettä nuoriksi kuovisirreiksi. Enpä ollut moisia nähnyt moneen vuoteen Siikalahdella!

Heinäkuu – Lomallekin jopa

Kuun vaihteessa oli siis Oulussa tapaamassa vanhoja kavereitani sekä ala-asteen luokkani luokkakokouksessa. 1.7. kokoontui Hietasaareen joukkio, joista osa ei ollut nähnyt toisiaan yli 15 vuoteen, kun taas toiset olivat pitäneet yhteyttä tiiviistikin. Kovin nestepitoinen ruokavalio ei kuitenkaan estänyt minua tekemästä lintuhavaintoja, eräällä Oulun parhaalla lintualueella kun biletettiin. Nokkavarpusia tiksutti ja käytiinpä Heimovirran Juhan kanssa pikakävelyllä Hietasaaren Rantakurvin tornissakin havaiten jokunen pikkutiira ja ristisorsa. Tapasimme myös paikalla ruotsalaisen orniporukan, joka lopulta osoittautui samaksi poppooksi, johon olimme Pääsiäisenä törmänneet Krankesjönillä Etelä-Ruotsissa. Niinpä kuittasin velkani ja neuvoin heille parit hyvät pinnat lähiseudulta, olivathan he neuvoneet meille tulipäähippiäispaikan. Yöllä bileet jatkuivat sarvipöllön poikasten vinkuessa ruokaa vanhemmiltaan.

2.7. lähdin paluumatkalle kohti kotia, mutta kuin tilauksesta Pesolan ntti ja Dani Burgas olivat löytäneet Limingan Hirvinevalta pari punajalkahaukkaa. Niinpä päätin kurvata paikalle, näkisinpä taas tuttuja ja kaupan päälle mahdollisesti lintujakin. Antti ja Dani olivat yhä paikalla kuten myös kolmekin punajalkahaukkaa! Rannikon Kari oli kuitenkin ainoa tuttu, joka saapui lintuja bongaamaan. Naaras arosuohaukkakin kävi pyörähtämässä paikalla ja muutenkin petoja oli kivasti ilmassa, joten aika hyvä piipahdus entisellä turvetuotantoalueella, jolla olin joskus tehnyt laskentojakin.

Toisen pysähdyksen tein Piippolan Kortteisella, vaikka Antti kovasti epäili, olisiko paikalla lainkaan mustatiiroja. Löysin kuin löysinkin yhden mustatiiran kieppumasta järven yltä ja saatoin hyvin mielin jatkaa pitkää matkaani kaakkoa kohti.

Lopulta ajelin vähän turhankin pitkiä reittejä ja päätin nukkua pari tuntia autossa, tietysti lintupaikalla. Niinpä saatoin herätessäni Pyhäselän Reijolassa pointsata pikkukultarinnan vuodariksi. Ehdinpä vielä kotiinkin pariksi tunniksi nukkumaan ennen kuin piti herätä töihin.

5.7. teimme viimeisen Saaren yölaulajalaskennan. Pohjanrannan viirusirkkalintua ei ollut kukaan havainnut heinäkuussa, mutta kyllä se siellä vielä tirisi menemään – ainoastaan muutaman sataa metriä siirtyneenä. Muuten oli jo kovin hiljaista: pensassirkkalintu, pari viitasirkkalintua, huitteja, rääkkiä, luhtakana ja kehrääjää.

Seuraava viikonloppu meni Jyväskylän suunnalla Jarvan Ilkan polttareissa. Tietysti Ilkan sekä Niitepöldin Kristjanin kanssa teimme joitakin havaintojakin, mutta kyllä pääasia oli, että meillä oli aivan sairaan mukavaa!

10.7. teimme yöretken Kesälahdelle lomailemaan saapuneen Danin kanssa. Tietysti kesä oli jo liian pitkälle kunnon tuloksia ajatellen, mutta Dani olisi varmasti ollut tyytyväinen pelkkään viirusirkkalintuunkin, joka edelleen tirisi Pohjanrannassa. Muuten havainnot jäivät vaisuiksi: luhtahuitteja, ruisrääkkiä, jokunen sarvipöllön poikanen, suopöllö, kehrääjä, kuhankeittäjiä, kultarinta, muutama viitakerttunen, pari pensassirkkalintua, muttei lainkaan viitasirkkalintua! Lopetimme retken tarkistamalla, että Haikanniemen pesivillä valkoposkihanhilla oli edelleen kaikki hyvin.

Seuraavana päivänä kävin vielä pikaisesti toivottamassa hyvät loppukesät Siikalahdelle, jossa oli hyvin tyypillistä keskikesän linnustoa harmaahaikaroineen, rytikerttusineen sekä uiveloineen.

Sitten olikin aika lähteä kauan odotetulle lintulomareissulle Georgiaan ja Armeniaan retkeilemään pariksi viikoksi (Reissustoori julkaistaan pian kokonaisuudessaan, mm. 213 lajia, joista 21 wp-pinnaa!). (Katso myös Galleria, jossa satoja kuvia reissulta.)