Kesäkuu 2006
Ilomantsiralli
2.6. lähdin kohti Joensuuta, jossa iltakuudelta alkoi Ilomantsin rallin aloituspalaveri. Muukin joukkueeni, lieksalaiset Markus Keskitalo ja Pertti Tolvanen, saapui paikalle. Palaverin jälkeen joukkueet suuntasivat kohti Ilomantsia ja kunnan rajan sai ylittää klo 22.00, kaksi tuntia ennen rallin alkua.
Päätimme pohjustaa ainoan tiedossamme olleen lintujärven Sonkajanrannanjärven, jotta tietäisimme, mitä sieltä olisi saatavissa ja se kannatti: mustakurkku-uikkuja, ruskosuohaukkoja, uiveloita, heinätaveja tai lapasorsia ei välttämättä tulisi muualla vastaan.
Hetkeä ennen puoltayötä päätimme vielä pohjustaa edes yhden yölaulajan ja suuntasimme summamutikassa Sonkajan kylää kohti. Ensin löytyi satakieli, sitten viitakerttunen, ruisrääkkä ja rallin alettua useita pensassirkkalintuja ja sarvipöllö, joten pian saimme ajaa pohjustusten kautta takaisin Sonkajanrannanjärvelle.
Osa vesilinnuista oli kuitenkin piilossa, mutta luhtahuitti onneksi löytyi. Tiesimme, että meidän pitäisi päivemmällä tulla paikalle uudelleen.
Jatkoimme ikkunat auki hiljalleen kohti pohjoista ja aamun alkaessa valjeta kuulimme mm. kultarinnan, näimme hiirihaukan nukkumassa erään puun latvassa ja Mekrijärvellä pinnalistamme karttui mm. härkälinnulla, kaakkurilla, pyyllä, pikkulepinkäisellä, peltosirkulla ja fasaanilla.
Seuraavaksi lähdimme kohti Patvinsuota, jossa oli julkisesti tiedossa ollut sinipyrstökin. Ajomatkalla hoituivat mm. rautiainen ja palokärki, mutta lopulta saimme todeta, ettei sinipyrstö ollutkaan laulutuulella. Sitten Markuksen innostamina teimme rohkean ratkaisun ja ajoimme Ertonniemeen staijaamaan, josko näkisimme edes jonkun kahluriparven?
Ertonniemessä menikin yllättäen putkeen: matkalla hoituivat metso ja pikkusieppo ja perillä näkyi selkälokkeja, isokoskelo, nuolihaukkoja sekä tosi yllättävät kolme muuttavaa naakkaa sekä yksinäinen merimetso!
Päätimme vielä tehdä pikapysähdyksen lähimmälle suolle, jonne pääsi mukavasti pitkospuita pitkin. Suo olikin pienempi kuin olimme odottaneet, joten keltavästäräkki jäi sieltäkin uupumaan, mutta muuten meni putkeen. Lopulta suoretkeilymme meni aivan staijiksi, sillä urpiaisen suokukon ja liron lisäksi hoituivat tuuli- ja varpushaukka sekä joutsenparvessa muuttaneet kaksi valkoposkihanhea!
Ollessamme paluumatkalla kohti Ilomantsin kylää, josta odottelimme muutamia helppoja puuttuvia lajeja, Lintutiedotus ilmoitti sinipyrstöstä Katajikorvessa. Olimmekin sopivasti varsin lähellä ko. paikkaa, joten päätimme yrittää sitä. Närhi hoitui taas, kuten aina, auton editse lentäessään, pari mehiläishaukkaa kaarteli taivaalla, mutta sinipyrstöä ei kuumenevassa aamussa ja kovassa tuulessa enää laulattanut. Idänuunilintu kuitenkin löytyi, joten keikka ei ollut mennyt hukkaan.
Eräältä turvesuolta saimme vihdoin keltavästäräkin, joltakin sorakuopalta törmäpääskyt ja Pikku-Aunuksen pelloilta löytyi viimein kiuruja, 30 metsähanhen porukka sekä yllättäen pikkutylli.
Kirkonkylällä kottaraisia lenteli siellä sun täällä, järvenselältä Markus kaivoi tukkakoskelot ja silkkiuikut ja sitten olikin aika kiiruhtaa Sonkajanrannanjärvelle varmojen lajien perään.
Ruskosuohaukat hoituivat heti, mutta jouhisorsaa ei löytynyt millään! Niinpä jouduimme kiiruhtamaan päätöspaikkaamme Kesonsuolle, jonne tulikin melko kiire, sillä kohtuu ajon lisäksi tornille oli parin kilometrin kävely.
Lopulta kivutessamme Kesonsuon lintutornille, oli ralliaikaa enää vartti jäljellä! Tornissa oli vieläpä Takavedon porukkakin, joten tilaa ei liiemmin ollut. Kahdeksan minuuttia ennen rallin päätöstä löysimme viimein jouhisorsan ja minuuttia ennen päätöstä pääsimme nyppäämään Takavedon löytämän tundrakurmitsan, jopa ennen heidän joukkuettaan!
Rallin purkutilaisuus oli Patvinsuon keskuksella, jossa myös saunottiin ja yövyttiin. Rallitulos oli erikoinen – tulimme toiseksi viimeisen lajin havaintoajan perusteella, ainoastaan minuutilla voittajille hävinneinä! He olivat siis saaneet viimeisen lajin kaksi minuuttia ennen rallin loppua!
Seuraavana aamuna hyppäsin Ari Parviaisen, Pentti Zetterbergin ja Jari Kontiokorven kyytiin (oma autoni oli Joensuussa) ja suuntasimme bongaamaan paria rallilajia. Katajikorven sinipyrstö oli edelleen hiljaa, mutta paikalla lauloi sentään pikkusieppo. Koivusuon niittysuohaukkaakaan ei löytynyt, mutta kaukaa suon takaa löytyi vaalea kotka istumasta puun latvuksessa. Tiesimme Ilomantissa aiemmin havaitusta fulvescens-kiljukotkasta ja siltä tämä lintu alkuun näytti. Katselimme lintua puolisen tuntia kilometrien päästä todella kovassa väreilyssä, ennen kuin se otti ja lähti matalalla löytymättä enää. Lopulta emme voineet olla määrityksestä varmoja, mutta oudon näköinen kotka se joka tapauksessa oli!
Lopulta ajoimme Joensuuhun, josta sitten Konzan kanssa köröttelimme kotio Etelä-Karjalaan nähden sarvipöllön Kirjavalan tienoilla.
Rutiinit jatkuu
5.6. heräsimme Hannan kanssa ennen aamukolmea, sillä vuorossa olivat taas Saaren kartoituslaskennat. Puhelin kertoi Veijalaisen Eskon löytämästä pikkuhuitista Sammallammella. Niinpä lähdimmekin kiiruusti sinne. Lammen eteläpuolella, jossa Esko linnun oli kuullut, oli kuitenkin hiljaista. Onneksi päätin juoksemalla käydä myös tornilla, ja siinähän se pikkuhuittikoiras haukkui aivan tornin edustalla. Lintu tiedotukseen ja äkkiä Saarelle lahmuamaan kahluuhousuissa! Nivalahden viitasirkkalintu jäi parhaimmaksi havainnoksi aamun laskennassa.
Iltapäivällä kävimme kuvaamassa valkoselkätikan maastopoikuetta ja samalla havaitsimme myös harmaapäätikan.
6.6. tein nopean ruokatuntibongauksen, kun pointsasin konzan löytämän rantakurvin Pohjanrannasta. Tulipahan kova Parikkala-pinna! Illalla avustimme Martiskaisen Kimmoa erään valkoselkätikkapoikueen rengastuksessa.
8.-9.6. Jarvan Ilkan kanssa teimme kesän ensimmäisen kunnon yöretken, joka venyikin sitten varsin pitkäksi! Illalla suuntasimme ensin Särkisalmelle, jossa lauloivat kilpaa pari luhtakerttusta, viitakerttunen sekä viitasirkkalintu. Eskolassa näkyi sarvipöllö ja kuului lisää viitakerttusia, ruisrääkkä sekä ensimmäinen pensassirkkalintu. Siikalahdella kuului pari pensseliä lisää, luhtakana sekä tietysti -huitteja ja kehrääjä. Sammallammen pikkuhuitti oli yhä aktiivisesti äänessä ja Siikalahden ruokosirkkalintuakin kävimme sen verran kuulostelemassa, että saatoimme todeta sen todennäköisesti pesivän. Lintu varoitteli aktiivisesti reviirillään, mutta aivan täyttä varmuutta kahden linnun läsnäoloon emme saaneet. Teimme vielä Saaren yölaulajalaskennankin, jonka varrella bongasimmme Konzan Ylä-Ollukasta löytämän viiriäisen ja löysimme oman Pohjansuolta. Muuten havikset jäivät viitakerttusiin, -sirkkalintuun, satakieliin, luhtahuitteihin, ruisrääkkiin, kaulushaikaraan ja useisiin kuhankeittäjiin, joista yksi kolmen koiraan porukka jahtasi toisiaan avoimesti Kanavalammella. Tyrjänkoskelta löytyi vielä idänuunilintu ja peukaloinen, mutta aamu oli tässä vaiheessa jo niin pitkällä, että kiiruhdimme Siikalahdelle, jossa olin lupautunut olemaan oppaana, sillä Hanna oli reissussa. Seitsemän väsyneen tunnin aikana ei ihmeitä näkynyt – kultarinta ja rytikerttunen lauloivat, 8 nuolihaukkaa pyöri sudenkorentojahdissa, 5 mehiläishaukkaa matkasi lounaaseen, 6 uiveloa kellui muiden vessujen seassa, valkoselkätikka rummutti ja suokukkokin oli jo syysmuutollaan.
10.6. olin taas oppaana Siikalahdella, mutta havikset jäivät rastaskerttuseen, sinisuohaukkaan ja pikkutikkaan. Aamulla oli taas Saaren kartoitusten vuoro, mutta mitään ihmeitä ei löytynyt. Iltapäivällä kävimme Lötjösen Matin kanssa Punkaharjun Kulennoisissa rengastamassa helmipöllön poikasen Kuusisalon Ilpon mökin pihassa korkealla koivussa olleesta pöntöstä.
13.6. teimme taas Siikalahden yölaulajakartoituksen: 13 satakieltä, 10 luhtahuittia, 3 luhtakanaa, 3 kaulushaikaraa, lähistöllä yhteensä jopa 7 pensassirkkalintua ja 5 viitakerttusta, jokunen kuhankeittäjä, ruokosirkkalintu edelleen sekä eräässä puussa kökkinyt harmaahaikara havaittiin. Kesä alkoi olla selvästi jo niin pitkällä, että lauluinto alkoi suurimmalla osalla linnuista jo hiipua.
14.6. kävin Savonlinnan keskussairaalalla työreissulla ja matkan varrella pointsasin Punkaharjun Metlan hakit vuodariksi. 15.6. katsastutin auton Simpeleellä harmaapäätikan huutaessa aseman pihalla.
Fillariralli
18.6. oli odotettu Fillariralli! Hieman ennen aamuviittä lähdimme kotipihasta polkemaan kohti Sammallampea. Vaikka pikkuhuitista oli tullut jo negatiivisia viestejä, ajattelimme kokeilla sitä aloituslajiksemme. No, emme kerinneet viideksi Sammallammelle vaan jouduimme aloittamaan jo matkan varrelta: kuhankeittäjiä, ruisrääkkä, viitakerttusia, mustapääkerttu ja Sammallammella pari palokärkeä ja viitasirkkalintu sekä tietysti runsaasti tavallisia lajeja. Sankka sumu kuitenkin esti meitä näkemästä vesilintuja juuri lainkaan. Jatkoimme hissukseen Siikalahden eteläpuolelle, josta löysimme kivitaskuparin, kultarintoja, kulorastaan, peukaloisen, luhtakerttusen, pensassirkkalinnun ja varoittelevan pikkutikkanaaraan ennen kuin jatkoimme pitemmän etapin kohti Tyrjää. Matkan varrelta löytyi laulava puukiipijä, hippiäisiä sekä kiuru ja Tyrjänkoskelta pari pyytä, pikkukäpylintuja ja rantasipi, mutta enemmän olimme odottaneet. Jatkoimme takaisin Siikalahdelle ja tällä kertaa Patotielle, jossa oli taas toivottoman hiljaista: ainoastaan mustakurkku-uikku, valkoviklo ja mehiläishaukka kirjauituivat lajilistallemme. Niinpä päätimme käydä pikakäynnin kylällä ja Simpelejärveä tuijottamassa, josta löytyivät mm. pakolliset koskelot jne. mutta pulujakaan ei näkynyt sitten missään. Niinpä ajoimme vielä petostaijille Patotielle, jossa olikin nyt hieman paremmin liikennettä: tuuli- ja hiirihaukka, pari suokukkoa sekä laulava rytikerttunen. Lopulta lopetimme kylällä jäätelö kourassa puluihin, joista tuli laji numero 98. Kilometrejä oli 10 tunnin aikana tullut plakkariin tasan 60! Lopulta saimme kuitenkin tunnustaa Lappeenrannan monipuolisemmaksi fillarirallimaastoksi, sillä molemmat Lappeenrannan joukkueet rikkoivat 100 lajia.
19.6. Pirkka saapui perheineen viikoksi lomailemaan Parikkalaan. Majaa he pitivät Pistonniemen komealla yhdeksän hengen mökillä, jossa mekin sitten vietimme iltoja lasten kanssa puuhastellen ja tietysti jalkapallon MM-kisoja katsellen. Viikon paras havis tehtiin 7- vuotiaan kummipoikamme Tuukan johdolla, sillä tämä löysi putkella “linnun”. Pirkan kurkatessa putkeen, että mikäköhän silkkiuikku siellä nyt on, olikin yllätys suuri eräällä luodolla seisoi valkoposkihanhi – ja sen vierellä oli toinen hautomassa! Näin valkoposkihanhesta tuli uusi pesimälaji Etelä-Karjalaan!!!
Yöretkilläkin toki käytiin useampaankin kertaan, mutta harvinaisuudet olivat viiriäisiä lukuunottamatta hiljentyneet, joten Pirkka sai tyytyä tavallisiin yölaulajiin ja -huutajiin, jotka sentään kaikki vielä löytyivät.
Juhannusta vietettiin isommalla porukalla, kun vanhempieni lisäksi myös mummoni saapui mökille pariksi päiväksi. Pakollisella Siikalahden käynnillä näkyi 2/3 harmaasorsaa, mikä on suurin määrä mikä paikalla vastaan on tullut. Juhannuspäivänä 25.6. valkoposkiluodolla oli yllättäen kaksikin paria, mutta toinen pari oli vain käymässä, mutta mistä? No, pesiviä ne eivät missään nimessä olleet, mutta ehkä ensi vuonna pareja pesii useampikin?
Tehtyämme juuri viimeisen yölaulajaretkemme Pirkan kanssa ja nukuttuani ruhtinaalliset kaksi tuntia puhelimeni herätti minut – Hanna, joka oli lähtenyt Saarelle tekemään kartoituslaskentaa, oli löytänyt viirusirkkalinnun! Ajoin pikimmiten paikalle ja lintu löytyikin varsin pian, vaikka Hanna ei kovin tarkkoja nuotteja osannut sanoa, sillä hän oli itse kahluusaapaissa kiertämässä Pohjanrantaa. Laitoin linnusta tiedon tiedotukseen ja lähdin selvittelemään ajo-ohjeita paikalle. Hieman pelotti, sillä lintu lauloi erään mökin välittömässä läheisyydessä ja mökin pihalla oli useampi auto sekä pari koiraa. Pian oli kuitenkin Ohtosen Aarne ensimmäisenä bongarina paikalla (takuulla Pirkanmaan nopein!) ja onneksi piakkoin tapasimme myös mökkiläiset, jotka suhtautuivat bongaukseen todella suopeasti.
Seuraavana aamuna teimme molemmat taas kartoituslaskentaa (Hanna nyt Konzan alueella, kun tämä oli Venäjällä), mutta mitään erikoista ei löytynyt. Laskennan päätteeksi kävimme rengastamassa viirusirkkalinnun. Erikoinen lintu muuten, sujahti kolmeen kertaan verkosta läpi ennen kuin jäi kiinni – ja kaikki tämä noin 30 sekuntia siitä, kun verkko oli pystyssä ja atrappi päällä!
Seuraavan yön Siikalahden yölaulajalaskenta oli varsin tylsä: yllätys oli kuitenkin se, että ruokosirkkalintu surisi nyt aivan eri puolella lahtea! Lienee yrittämässä toista pesintää? Toki ensimmäinenkin vaatisi vielä jotenkin varmistuksen…
29.6. lähdin ajamaan kohti Oulua ja tapaamaan kavereita sekä muuten vaan että lauantaina myös ala-asteen luokkakokoukseen. Matkan varrella en juuri lintuja havainnut, ennen kuin päätin Lintutornioppaan innostamana käydä Kärsämäellä tutustumassa Nurmesjärven lintutorniin. Yllätys olikin suuri, sillä paikalla oli pohjoispohjanmaalaisittain todella mukavia lajeja, kuten 8 mustakurkku-uikkua, härkälintuja, heinätaveja jne, jne.
Limingasta pointsasin vielä vuodariksi turkinkyyhkyn ennen kuin olinkin veljeni Rikun luona Oulussa. Viikonloppu menikin enemmän tai vähemmän rellestäen, mutta haviksiakin tuli tehtyä – mutta vasta heinäkuun puolella…