Toukokuu 2006
Toukokuu – toukotöitä
Toukokuu on aina se kiireisin mutta myös linturikkain kuukausi, jolloin ei oikein ehdi nukkumaan, kun pitää tehdä oikeita töitä, lintutöitä ja vielä harrastaakin lähes kellon ympäri.
Kuun ensipäivät kiertelin pöllönpönttöjä, joissa ei ollut asukkeja ja tein tuttuun tapaan vesilintulaskentoja. Vuodariksi löytyi mm. kirjosieppo, suokukko, pikkutylli, käenpiika, hernekerttu, pensastasku jne. parempia haviksia olivat kuitenkin metsissä vastaan tulleet viirupöllöt ja metso sekä laskennoissa havaitut harmaasorsat.
Tornien Taisto 2006
6.5. oli perinteinen Tornien Taisto, johon osallistuimme tuttuun tapaan Siikalahdella. Joukkueessa oli lisäksemme Johannes Hänninen, Antti Sojamo, Matti Lötjänen sekä Ilpo Kuusisalo. Päivä oli aika hiljainen, mutta reilun tunnin pituinen rysäys pelasti kisamme. Ensin löytyi paikalliseksi saapunut harmaahaikara, sitten muuttavat merimetso, merihanhi ja koiras sinisuohaukka ja kello kymmeneltä ylitsemme muutti järjettömän komeasti 2 kv kiljukotka, jonka kanssa samassa putken kuvassa käväisi vielä ampuhaukkakin. Päivän muita mukavampia olivat mustapyrstökuiri, 2/1 harmaasorsaa, 20 valkoposkihanhen parvi, pikkutylli, pikkukuovit, tilhet, valkoselkätikat sekä ensimmäiset käet ja ruokokerttuset. Lopulta tulokseksemme jäi 87 lajia, joka jäi varsin alhaiseksi sen takia, että joukko tavallisia lajeja jäi löytymättä.
Laskentoja ja kartoituksia joiden välillä etelään
Seuraavana päivänä aloitimme kartoituslaskennat Saaren lintujärvillä ja Hanna pääsi heti aloittamaan harvinaisuudella, kun Pohjanrannasta öytyi lampiviklo. Me Kontiokorven Jarin kanssa saimme tyytyä muutamiin jänkäkurppiin, satakieliin ja maakunnan kevään ensimmäiseen pensaskerttuun.
7.-8.5 yöllä teimme Hannan kanssa vielä Siikalahden yölaulajakartoituksen, ja oli ilahduttavaa huomata, että luhtahuitteja oli taas parin hiljaisen vuoden jälkeen mukavasti – 20 huittailijaa. Myös 9 luhtakanaa, jänkäkurppa ja pari satakieltä pääsivät kartoille ja havaitsinpa Souniolla jo kehrääjänkin.
9.5. tekemämme Siikalahden vesilintulaskenta sai mukavan päätöksen, kun törmäsimme soidintavaan lampivikloon.
10.5. lähdin käymään Helsingissä koulutuksessa ja aikaa jäi myös pariin lyhyeen retkeen. Porkkalasta hoitui iltakäynnillä muutama vuodarikin, mutta tosiretkelle päästiin lauantaina, kun Andreas Lindénin kanssa lähdimme sisämaaretkelle Espoon, Helsingin, Vantaan ja Sipoon lintupaikoille. Retki alkoi lupaavasti Helsingin keskustasta, josta Andyn kodin vieressä Johanneksen kirkon puistossa lauloi komea koiras mustaleppälintu.
Muuten retki oli lähinnä uusiin lintupaikkoihin tutustumista ja kuntapinnojen keräilyä (haviksia mm. Espoo Laajalahti: liejukana, lapinsirri, mustavikloja, rytikerttunen, tervapääskyjä, Sipoo Östersundominlahti: heinätaveja, pikkuvarpunen, luhtakana, Vantaa Mustavuori: sirittäjiä, mustapääkerttuja, peukaloinen, Vantaa Isoniitty: peltosirkkuja, kapustarinta jne), mutta Viikissä saimme lopettaa retken pariin koiras sitruunavästäräkkiin.
Sunnuntaiaamuksi ajoin Virolahden Harvajanniemeen, jossa staijasin yhdessä Nurmisen Markun porukan kanssa, mutta aamumuutto oli varsin vaisua: toistakymmentätuhatta valkoposkihanhea, satakunta sepelhanhea, 3 merikihua, 5 lapasotkaa, 22 pilkkasiipeä, räyskä jne. Päivällä ajoimme Haminan Kirkkojärvelle petostaijiin, mutta vain yksi merikotka matkasi ylitsemme itään. Rastaskerttunen raksautti itsensä vuodariksi.
Seuraavat pari päivää menivät taas vesilintulaskennoissa, joden antia olivat muutamat harmaasorsat, kanadan-, meri-, tundra- ja 2 metsähanhea sekä yli äännellen muuttanut lapinkirvinen.
Elis ja taas Virolahdelle
17.5. työpäivän päätteeksi singahdin Nyströmin Harryn ja Punnosen Pekan kanssa Ilomantsin Patvinsuon Ritovaaraan bongaamaan idänturturikyyhkyä. Onneksi lintu löytyi pienen odottelun jälkeen. Omituisinta oli se, että kuulimme linnun soidintavan ennen kuin näimme sen muutamaan kertaan lyhyesti lennossa. Sitten kuulimme taas sen kuukuttelua, ennen kuin tuli hiljaista. Lopulta Harry löysi linnun nukkumasta eräästä männystä ja pääsimme näkemään ja kuvaamaan tämän suurharvinaisuuden. Matkalla näimme myös koppelon, joka ei juuri autoa väistellyt sekä melkein autoamme päin lentäneen pyyn.
18.5. otin taas työpäivän päätteeksi suunnan Virolahdelle, jonne ehdin parahiksi Suojarinteen Miikan (Potu) ja Lundin Markun (Mape) kanssa katsomaan, ei iltamuuttoa vaan lätkäpuolivälierää. Olisi ehkä kannattanut suunnata iltamuutolle…
19.5. Harvajanniemen muutto oli aivan kelvollinen: 99 gaviaa sisälsi jp jääkuikan, jonka valitettavasti vain minä ehdin nähdä hyvin, 421 sepelhanhea, 77 lapasotkaa jne. Staijin päätyttyä jatkoimme kiertelemään ympäristöön: Sydänmaalla näin autosta valkoselkätikan, Kirkkojärvellä raksutteli rastaskerttunen ja rytikerttusia, Vilkkilänturalta hoitui mustapyrstökuiri, Lintulahdelta bongattiin ruokosirkkalintu ja vuodariksi näkyi myös pikkulepinkäinen. Iltakahdeksalta olimme jo kypsiä nukkumaan.
Seuraava aamu oli todella sumuinen ja muutto sen mukaista: 25 vesipääskyä, 60 kapustarintaa, 2678 allia, 26 meriharakkaa, karikukko, 4 mehiläishaukkaa ja merikihu ainoat mainittavammat. Illalla Suomi ottikin sitten välierässä pataan Tsekeiltä.
21.5. aamu olikin sitten syvältä ja poikittain! Sumua riitti ja pitkään! Onneksi staijiporukka Harvajalla oli mukava, niinpä yhdeksän tuntia meni leppoisasti, vaikka havikseen tulikin kokonaista 2 merkintää. Lopulta saimme tarpeeksemme ja suuntasimme taas lähiympäristöön, joka kannatti: lehtokertut olivat saapuneet, samoin punavarpuset, Leerviikissä lauloi 2 kv pikkusieppo, Lintulahdella huuteli 2 ruisrääkkää ja edelleen ruokosirkkeli ja viereisellä pellolla taapersi 3 keräkurmitsaa. Iltapäivällä sumu väistyi ja suuntasimme kiireellä taas Harvajaan, jossa muutto repesikin jollain lailla käyntiin: 6600 sepelhanhea, 2755 valkoposkea ja 4664 sp:tä, 16 tundrahanhea, 510 gaviaa, 7310 allia, 810 mustalintua, 44 pilkkasiipeä, 4450 sp:tä, 12 vesipääskyä, 3 merikihua, 6 mehiläishaukkaa, harmaasorsapari, paikallinen harmaasieppo sekä parhaana selkämme takaa huutaen lentänyt ruostesorsa! Huvittavinta havainnossa on, että me emme lintua nähneet – vain kuulimme!!! Mutta äänestä ei kyllä voi erehtyä – ja toki se nähtiin kaikkialta muualta paitsi Hurpun kärjestä! Iltamuutto olikin sitten aivan jotain järjetöntä – huono puoli oli se, että olin jo matkalla kotiin!
Lisää laskentoja ja hanhimysteeri
Yöllä sain kuitenkin korvauksen massamuuton menetykseen, kun Siikalahden yölaulajalaskennassa löytyi ruokosirkkalintu. Muutenkin laskenta oli mukava: 21 luhtahuittia, 12 -kanaa, 16 satakieltä, 6 kaulushaikaraa, 3 pensassirkkalintua, 3 viirupöllöä ja ruisrääkkä.
Ja jotta viikko olisi ennätysrankka heräsin aamulla vielä vesilintulaskentaan: 4 tunnin vessutuijotuksen lomassa havaitsin mm. pari mustapääkerttua,kuhankeittäjä, 200 pikkulokkia sekä sokerina pohjalla – Siikalahtipinnan numero 226 – lapintiiran!
Ja jotta viikon rankkuusennätys olisi rikkomaton, seuraavana aamuna 23.5. laskimme taas Saarella kartoituslaskennat: suopöllö, pari rääkkää, huitti ja pikkulanttupari saatiin kartalle ja pari tuhatta valkoposkeakin nähtiin ylimuuttavina.
24.5. työpäivän päätteeksi ajoin Tohmajärven Akkalaan katsomaan mysteerihanhea, joka ilmoitettiin ensin lumihanhena, sitten eskimohanhena – itse pidän lintua läiden kahden lajin risteymänä. Paluumatkalla kuitenkin löysin ihan oikeita kesäkurpitsoja – ei kun keräkurmitsoja 3 kpl Akanvaaran Tetrisuolta. Mukava oli myös kuulla paikalla useita peltosirkkuja – ne eivät ole vielä kuolleet sukupuuttoon Parikkalasta.
Kymenlaakson kevätralli
26.5. teimme Saaren lintujärvien yölaulajalaskennan, mutta tulos oli laiha: vain yhdet uudet luhtahuitti ja rääkkä sekä paluumatkalla vuoden ensimmäinen sarvipöllö – normaalisti niitä olisi joka paikassa! Pitkien unien jälkeen aamulla lähes kotipihalla lauleskeli luhtakerttunen ja päivällä otinkin taas suunnan kohti Kymenlaaksoa – ja 24 tunnin linturallia.
Haminan Leikarissa kokoontui joukkueemme “Takaveto”, jonka varsinaisista jäsenistä oli mukana Andreas Lindén, Andreas Uppstu ja Jaakko Aarniala. Söimme tukevan aterian ja suunnittelimme rallistrategiapohjan ja ilta oli jo pitkällä, kun suuntasimme Kymenlaakson siasämaahan pöllöjä pohjustamaan. Pian löytyikin sarvipöllö saalistelemasta eräältä pellolta, erään tolpan nokasta löytyi lehtopöllö ja vain 15 minuuttia ennen puoltayötä – ja rallin alkua – löytyi omituinen urahtelija – kaiketi huuhkaja, joka kuitenkin hiljeni vain vähän ennen rallin alkua. Ja mikä pahinta samassa paikassa pyörähti päällämme myös ilmeinen suopöllö.
Pöllöt kuitenkin hiljenivät, ja rallilistan täyttäminen jouduttiin aloittamaan varsin tavallisilla lajeilla: kuitenkin mm. kaulushaikara, kehrääjä, ruisrääkät, 5 luhtahuittia ja luhtakana löytyi. Sitkeys kuitenkin palkittiin ja Andy sai viirupöllön ääneen kuten myös pohjustamamme lehtopöllön.
Aamuksi suuntasimme Haminan Kirkkojärven (ryti- ja rastaskerttunen) sumun peittämälle Virolahdelle, jossa lajit olivat käsittämättömän tiukassa. Aamun parempaa antia olivat kultarinta hautausmaalta, vesipääskyt, sepelhanhi ja merihanhet Hurpusta, viita- ja luhtakerttunen Lintulahdelta, kangaskiuru Suuriltaportailta sekä vihdoin sumun hieman hellitettyä heinätavit, kattohaikara sekä haarahaukka Vilkkilänturalta. Päivästaiji suoritettiin onnistuneesti Kurkelassa, josta hoituivat varpus-, mehiläis- ja hiirihaukka sekä merikotka – päivän toinen haarahaukkakin näkyi hienosti.
Kattilaisen peltojen (hemppo) ja Haminan Lupinlahden (punasotkia) kautta ajoimme taas Kirkkosalmelle, jossa oli juuri menyt pikkukiljukotka. Me emme paikalla nähneet mitään, mutta onnekkaasti pointsasimme Keskuspuistosta tiklin. Kotkan Hovinsaareen mennessä odotukset olivat korkealla, mutta jouduimme pettymään: ainoastaan harmaasorsapari, pikkutyllit ja fasaani saatiin uusiksi lajeiksi. Vielä suurempi pettymys olivat Pyhtään Valkmusan suoalueet – kapustarinta sentään hoitui, mutta odotimme lähes kymmentä lajia…
Iltastaijille suuntasimme Ruotsinpyhtään Busholmeniin hieman pelonsekaisin tunnelmin. Meidän olisi pakko saada kymmenkunta lajia, muuten merilintusaaliimme olisi katastrofi, ja paikastakaan emme tienneet juuri mitään. Mutta paikka oli loistava! Heti löytyi riskilöitä, muutama karikukko, pari pilkkasiipeä, sepelhanhiparvia, muutama liian kaukainen kahluriparvi, jokunen vesipääsky ja tunnin tikistyksellä irtosivat vielä ruokki (tai a/u – ruokkien pesimäluodolle oli 9km, mutta kyllä ne näkyivät tarpeeksi hyvin – uskomatonta kyllä) ja viimein myös mustalintu ja kaakkuri. Harmaasorsaparikin näkyi.
Takaisin sisämaata kohti ajaessamme pointsasimme tehokkaasti kahdella pysähdyksellä metsäviklon ja pyyn ja jatkoimme toista kertaa Valkmusaan, joka oli vain yhä suurempi pettymys – ei lajin lajia.
Elimäen Raussilan turturikyyhkyä ei pimenevässä illassa löytynyt, mutta erään sähkötolpan nokasta löytyi sarvipöllö. Rallin lopetukseen ehdimme Ruotsinpyhtään Teutjärvelle, jossa sirisi pensassirkkalintu. Erään toisen joukkueen edellisyönä havaitsema ruokosirkkeli ei ollut äänessä.
Lopulta saimme kokoon hienosti 145 lajia, jolla sijoituimme (vain 4 lajia voittajille hävinneenä) kolmanneksi. Sikäli hyvä suoritus, että kellään joukkueestamme ei kovin hyvin ollut kokemusta retkeilystä Kymenlaaksossa, ainakaan Virolahden ulkopuolella.
Rallin jälkeisen yön majoituimme Jaakon kesämökillä Pyhtään Hussön edustalla idyllisessä pikkusaaressa. Puoliltapäivin raahauduimme purkuun, jonka jälkeen erkanimme pojat kohti Helsinkiä ja minä kohti Parikkalaa. Matkan varrella bongasin vuodariksi idulin Luukkaansalmelta ja Andreakset hoitivat Espoosta lampiviklon ja Kirkkonummelta kiljukotkan ja sponden pikkukiljukotkan. Hulluja koko porukka!
Loppukuu
Seuraavana aamuna heräsin varhain Siikalahden vesilintulaskentaan, joka oli lähes ennätystylsä! Viitakerttusia sentään kuului lähes kaikista vakiopuskista. Työpäivän jälkeen jouduin taas käymään Tohmajärvellä, josta bongasin prosuksi valkosiipitiiran Peijonniemenlahdelta. Näin paikalla myös hyvin todennäköisen uivelon ja telkän naarasristeymän.
30.5. yöllä teimme taas Siikalahden yölaulajalaskennan. Huitit ja kanat olivat kovin hiljaa, mutta satakieliä oli jokapuolella – suojelualueella peräti 22 laulavaa!
Seuraavana yönä kävimme rengastamassa Siikalahden ruokosirkkalinnun ja matkan varrelta pulttasimme myös parit pensassirkkalinnut.
Toukokuu huipentui vielä viimeisenä päivänä, kun taas kerran jouduin bongausreissulle Pohjois-Karjalan puolelle tällä kertaa Rääkkylään. Komea Sininärhi saapuikin pienen odottelun jälkeen vakiolangalleen ja pääsin kuvaamaankin sitä reilun sadan metrin mutta hyvään valoon. Hieno loppu hienolle kuukaudelle! Saa nähdä jatkuuko rariputki kesäkuussa?