Elokuu 2007
Elokuu oli sateinen
Vettä tuli välillä päiviä putkeen ja välillä todella rankasti. Niinpä koko ajan oli mahdollisuus nähdä mm. kahlaajia ja muita muuttajia, joita ei tavallisesti laskeudu Parikkalan lintupaikoille lepäämään. Heti kuun ensimmäisenä päivänä Siikalahdella näkyi kymmenkunta suosirriä, 50 töyhtöhyyppää, suokukkoja, liroja ja valkovikloja. Argusjärvellä harmaapäätikka saapui atrapin houkuttelemana näytille ja kylläpä otus oliskin melkoinen riepu – sulkiminen oli niin voimakasta, että höyhenet vain pöllysivät linnun laskeutuessa puun rungolle.
4.8. kävimme ostoksilla Lappeenrannassa, mutta pikakäynti Askolan altaille ei tuottanut oikein mitään mainittavaa. Siikalahdella sentään oli illalla 5 harmaahaikaraa, vanha tuttu merikotka jo vanhan linnun komeassa puvussa, 5 ääntelevää luhtakanaa sekä parhaana kahlurina lapinsirri.
5.8. kävimme Punkaharjun Naaranlahdessa hakemassa lisää helmipöllön pönttöjä ja havaitsimme pönttötalkoiden ohessa harmaapäätikkanuorukaisen.
6.8. pääsin Caireniuksen Sampsan ja Pirhosen Jarmon kanssa Joutsenon Kukkuroinmäen kaatopaikalle lokkiseurantaan. Paikalla oli parina edellisiltana ollut todennäköinen aroharmaalokki ja nyt tavoitteenamme oli kuvata ja äänittää lintu, jotta siitä saataisiin kuponkia varten matskua. Lintu löytyi viimein ja siitä saatiin kuin saatiinkin kuvia, äänitykset ja jopa videokuvaa, mutta lintu oli lopulta kaiketi vain outo harmaalokki. Iltahämärässä kävin vielä Lauritsalassa ihmettelemässä turkinkyyhkyn pesää, jossa emo nukkui tyytyväisenä aivan suuren tien varressa.
Muutamat seuraavat päivät olivat hiljaisia, sentään lapin- ja suosirri sekä suopöllö näkyi Siikalahdella. 11.8. kuitenkin rysähti: Rantasen Paavo löysi Joutsenon Kotasaaren altaalta nuoren aropääskykahlaajan. Me lähdimme bongausreissulle nopeasti. Poimimme Jarvan Ilkan kyytiin Imatralta ja ehdimmekin kuvaamaan lintua puolisen tuntia ennen kuin se yhtäkkiä nousi siivilleen, lensi äännellen ylitsemme ja lähti suoraviivaisesti kohti lounasta. Taka-altaalta pointsasimme myös kuovisirrin ja näimme kuusi lapinsirriä, muutaman pikkutyllin sekä ylitsemme lentäneen kapustarinnan. Jatkoimme retkeilyä havaiten mm. pari käkeä sekä nyt kolme turkinkyyhkyä Lauritsalassa. Paluumatkalla virtavästäräkki oli taas Ritakoskella ja nyt pääsimme jopa kuvaamaan sitä.
12.8. Siikalahdella näkyi mm. 480 nokikanaa, kaulushaikara, 9 harmaahaikaraa ja 9 mehiläishaukkaa, 8 kalasääskeä, mustaviklo ja parhaimpana taivaalta kuului pari kertaa muuttavan tundrakurmitsan ääntä.
Seuraavat paremmat havikset osuivat 14. päivälle, kun ensin sain konzalta tiedon, että Pölläsen Mikko katseli Siikalahdella kiljukotkalajia. Hurautin kiireellä paikalle ja komea nuorehko kiljukotka istuskeli tyytyväisenä Honkasaaressa, kunnes se yhtäkkiä nousi siivilleen, kaarteli hetken taivaalla ja laskeutui kuusen latvaan kauas lahden lounaisnurkkaan. Katsellessani kotkaa lensi putken kuvasta pieni jalohaukka, joka kiinnitti välittömästi huomioni – nuori punajalkahaukka! Ei lainkaan huonompi 15 minuutin ruokatuntiretki!
Muutamina seuraavina päivinä kävin katselemassa punajalkahaukkaa, joka edelleen saalisteli sudenkorentoja lahden ympäristössä ja sain siitä jopa kohtuullisen hyvät kuvat otettua. 16.8. kiertelimme Saarenkin suunnalla, mutta Jyrkilän 225 kurkea ja Akanvaaran Tetrisuon peltosirkku olivat parhaat havainnot.
Estonia Open reissu 18.-20.8. 2007
Keskiviikkona 16.8. ollessani vielä töissä soitti Caireniuksen Sampsa minulle ja tarjosi paikkaa Viron rallijoukkueessaan. Miettimisaikaa oli pari tuntia, sillä rallireissun pitäisi lähteä pari päivää myöhemmin perjantaina. Totta kai olin valmis lähtemään!
Perjantaina 18.8. lähdin Parikkalasta ennen puoltapäivää kohti etelää ja ennen yhtä olin poiminut Sampsan kyytiini Joutsenosta. Pysähdyimme vain kertaalleen ennen Helsinkiä, jossa parkkeerasimme autoni kadun varteen ja kannoimme tavaramme Eteläsataman SuperSeaCatin terminaaliin, jossa Erkki Valsta jo meitä odottelikin.
Lippujen lunastus kesti jonojen takia kauan, niinpä saimme kiiruhtaa lautalle, johon nousimme lopulta viimeisinä matkustajina. Lautalla oli runsaasti muitakin ralliin matkaajia, joten matka meni leppoisasti ja 100 minuuttia lähdöstä eli klo 18.20 olimme Tallinnassa.
Vuokra-automme Opel Vectra odotteli meitä sataman parkkipaikalla ja käytyämme ostamassa koko reissun eväät lähdimme matkaan kohti rallialuettamme, Valgaa ja Viljandimaata syvässä etelässä.
Matkan varrella söimme nopeasti mutta muuten ajoimme suoraan ohi vielä pesissä ja pelloilla kykkineiden kattohaikaroiden aina Otepäähän saakka, jossa meillä oli huone varattuna Hotel Lillestä.
Majoituimme huoneeseemme ilta yhdentoista aikaan ja pian olimme unten mailla, rallihan alkaisi vain muutaman tunnin päästä kolmelta!
Rallausta
19.8. parin tunnin unien jälkeen heräsimme hieman ennen kolmea ja kohta jo kiertelimme Otepään potentiaalisia lehtopöllöpaikkoja. Reiluun varttiin emme havainneet yhtään lintua, vaikka nisäkkäitä näimme useammankin sorttisia. Haarapääsky kuitattiin ensimmäiseksi lajiksi ääntelevänä yöpymisruovikostaan, Punakylkirastas sirahti jossain toiseksi lajiksi ja vihdoin pöllökiertelykin tuotti tulosta, kun Mäekülassa kuulimme kaksi sarjaa varpuspöllön vihellystä.
Jaanimägi tarjosi lajilistalle kaksi kertaa varovaisesti pytpyttäneen viiriäisen ja Lossiküla aamun jo sarastaessa mm. kattohaikaran, punarinnan, harmaahaikaran ja viimein huutaneen lehtopöllön. Sangasten ympäristöstä löytyi tavallisia lajeja lisää, mustavaris, kivitasku ja punatulkku hieman parempina.
Kiiruhdimme seuraavaksi Otepään hiihdon maailmancup maisemiin. Harimägi olikin todella upea metsäkohde, jossa sijaitsi onneksemme Sampsan atlasruutu, joten tämä oli retkeillyt alueella jo neljänä vuotena. Niinpä oli tiedossa, että latupohjia pitkin pystyi ajamaan autollakin ja niin pääsimme helposti kiertelemään upeita metsiä tehokkaasti. Samoissa metsissä oli Kekkonen aikanaan hiihdellyt ja Urho Kekkonen kylttejä olivatkin siellä täällä.
Hakit rääkyivät, pikkusiepot rätisivät, pyyt vihelsivät, pähkinänakkelit lauloivat ja joka puolelta kuului tikkojen koputtelua. Eräässä puskassa taksuttivat mustapääkerttu sekä lehtokerttu, metsän puolelta kahahtivat lentoon niin lehtokurppa kuin teerikin, nokkavarpunen lensi ylitsemme ja tikat paljastuivat hiljalleen lajilleen – niin käpy-, pikku-, valkoselkä- sekä pohjantikkoja ja palokärkiä löytyi. Kertaalleen huhuili viirupöllö aivan lähipuiden latvuksesta, pyrstötiaiset kiitivät sirahdellen ohitsemme ja hippiäisiä, hömö- ja töyhtötiaisia ja puukiipijöitä piipitti latvuksissa. Olipahan loistava paikka!
Käärikun pelloilta pointsattiin tavallisia lajeja sekä mm. viitatiainen ja Käärikujärveltä parempina lajeina löytyi rantasipi ja ylitsemme lentänyt pikkukäpylintuparvi. Sihvalla uiskenteli kyhmyjoutsenperhe ja Pühajärvellä näkyi törmäpääsky, ja samassa hysyparvessa herne- ja pensaskerttu sekä luhtakerttunen.
Pühajärven puistosta löytyi äännellyt tammitikka, joka antoi aihetta ensimmäiseen välikättelyyn. Rallimme ainoa harmaasieppo näkyi myös ennen kuin jatkoimme peltoretkeilyä. Pukan Arula-Komsi-Puka-Oona ja Helmi tuottivat mm. mehiläishaukan, niittykirvisen, kangaskiuruparven sekä Vörtsijärven jo lähestyessä näimme muutamia muuttavia kuhankeittäjiä rastasparvien perässä.
Rallin loppuhuipennus
Pukan Vooremägi olikin sitten todellinen huippupaikka, jossa vietimme pitkälti toista tuntia ja uusia lajeja ei tarvinnut pahemmin odotella koko aikana. Ensin pointasimme tavallisia lokkilintuja jne. mutta kohta löytyi ensimmäinen jalohaikara, joita näimme yhteensä ainakin 2-3 lintua. 2 taivaanvuohta, 2 vesipääskyä ja 2 heinätavia, suokukko, liejukana, merikotka, joka ilmeisesti ajoi lentoon niin haapanan kuin isokoskeloparvenkin, sinisuohaukka, kalasääski, pikkulokit ja mustatiirat nostivat lajilukemamme jo 105 lajiin!
Tarvastun Soelta erään maatilan katolta löytyi laulava mustaleppälintu ja muutolta pellolle tipahti kuovi. Mustlasta löytyivät ensimmäiset taivaalle kaartelemaan nousseet pikkukiljukotkat, joita myöhemmin näkyi runsaasti, parhaimmalla paikalla yhtä aikaa kuusi kaartelevaa lintua. Ylitsemme lensi äännellen myös peltosirkku.
Porsassa viereemme lensi 2 punavarpusta ja paikattuamme viimein varpushaukan ajoimme taas Vörtsijärven rantaan Välustessa, jossa 2 tukkasotkaa ja vanha merilokki ruksattiin lajilistalle.
Viiratsin Valman satamassa ehdimme kuulla lyhyesti niin ryti- kuin rastaskerttusenkin ennen kuin alkoi sataa kaatamalla. Sade ei kuitenkaan meitä haitannut vaan staijasimme nyt väreilyttömälle järvelle löytäen rannoilta taveja, metsäviklon sekä liron. Pari kalasääskeä ja merikotkaa nähtiin myös.
Jatkoimme sateen piiskatessa kohti Kolga-Jaanin Jöesuuta, kunnes yhtäkkiä autostamme puhkesi kumi. Sampsa suoritti uskomattoman nopean renkaanvaihdon ja niinpä sateen juuri ollessa loppumassa parkkeerasimme Jöesuun rantaan. Paikka ei näyttänyt kovinkaan kummoiselta, mutta päätimme kävellä rantaan pikkutyllien tms. toivossa, yllätys olikin suuri, kun rannalla oli vaikka kuinka kahlaajia! Tyllien seasta löytyi pikkutyllejä, lapinsirrejä, suokukkoja ja kohta paikalle laskeutui suosirrejä mukanaan pari kuovisirriäkin. Eikä kauan tarvinnut odottaa, kun paikalle laskeutui seuraavaksi valkoviklo, kohta myös 2 tundrakurmitsaa ja vielä pian punajalkaviklokin. Ylitsemme muutti komeasti vielä vanha koiras niittysuohaukkakin! Eikä tässä vieläkään kaikki – vaan jokiuomasta löytyi pieneltä mutelikolta vielä 2 jänkäsirriäistäkin! Yhtäkkiä olimme 10 lajia rikkaampia!
Rallia oli vielä tunti jäljellä ja lajipuutteissamme oli aivan naurettavia lajeja kuten hemppo, kulorastas, tuulihaukka, jouhisorsa, lapasorsa, punasotka ja uuttukyyhky. Niinpä päätimme suunnata vielä peltojen kautta Oiujärvelle. Viimeinen rutistus ei kuitenkaan tuottanut enää ainoatakaan lajia, joten rallin loputtua klo 17.00 oli meillä kasassa 130 lajia. Hyvin oli kuitenkin mennyt, sillä etukäteen olimme aavistelleet jopa 120 lajin tavoitteemme liian kovaksi. Kävimme vielä majoittumassa Kodumajoitukseen ja pian jatkoimme Hallisten koululle syömään ja rallin purkuun.
Purku oli huippujännittävä! Varsin pian 16 joukkueesta erottui 5 joukkueen ryhmä, joka vielä 122 lajissa oli tasoissa! Ensin tippui kyydistä yksi joukkue ja toiseenkin alkoi hiljalleen kertyä useamman lajin ero. Pian oli myös selvää, ettei parhaalle paikalliselle joukkueelle mahtaisi kukaan tänä vuonna mitään. Yllättäen Fallos lopetti huutamisen seuraavana, joten virolaisten lisäksi huutoja jatkoi lisäksemme enää jo pahemmin jälkeen jäänyt Team Ristisaari. Lopussa huudettiinkin valtaosa koko rallin yhdeksästä ässälajista ja meille niitä kertyi eniten kolme kappaletta ja mukavasti juuri loppuun, joten pääsimme kuin varkain nousemaan Falloksen kanssa jaetulle hopeatilalle.
Purku oli kaikin puolin mukava tapahtuma ja ilmapiiri suomalaisten ja virolaisten kesken oli todella hyvä, niinpä tapahtumasta jäi kaikin puolin parempi fiilis kuin Liettuan rallista. Harmi kyllä illaksi ei ollut mitään ohjelmaa, mutta pitkälle iltaan riitti juteltavaa ilman ohjelmaakin.
Paluumatkapäivä
20.8. heräsimme vasta 8.30 maittavalle aamupalalle ja hiljalleen pakkasimme tavaramme ja lähdimme läheiselle tammitikkapaikalle. Tikka löytyikin melkein heti, mutta valitettavasti se katosi vielä nopeammin enkä näin saanut toivomiani äänityksiä otettua.
Pian lähdimmekin kohti Örun Saunjalahtea ja paikalta paikallisten jo pitemmän aikaa sitten ilmoittamaa mustakaulauikkua. Matkalla näimme taas runsaasti kattohaikaroita sekä pikkukiljukotkia, joista yksi lähti aivan edestämme tieltä supikoirahaaskalta.
Söimme matkan varrella nopeasti Lihulassa, jossa huoltoaseman pihalla havaittiin jopa perinteisesti niittysuohaukka, tällä kertaa naaras. Iltapäivällä kävelimme Saunjalahden tornille, jolta uikku oli havaittu ja vaikka valo ja väreily olivat todella pahat, löytyi hyvän näköinen uikku kaukaa noin kilometrin päästä eräästä sorsaparvesta. Määrityksen lopullinen varmistaminen tuolta etäisyydeltä noissa oloissa ei ollut lainkaan yksiselitteistä, mutta viimein lintu saatiin jopa dokumentoitua siten, että saatoimme kätellä todella kovan esterin eli Viron pinnan johdosta – siis jopa Sampsa sai esterin – 300 lähenee!
Kuin kaiken varmuudeksi lahdelta löytyi samalta etäisyydeltä mustakaulauikun tapaan pitkälti talvipukuun vaihtanut mustakurkku-uikkukin ja lintuja päästiin hyvin vertaamaan keskenään. Samalla paikalla havaitsimme myös merihanhia, viiksitimaleita, räyskiä, uiveloita, punasotkia jne.
Jatkoimme vielä Noarootsin Haversinlahden kahlaajapaikkaan, jossa ihastelimme puolisen tuntia yli 100 tylliä ja suosirriä sekä kuovi-, iso-, pikku- ja lapinsirrejä, musta-, punajalka- ja valkovikloja, rantasipejä, liroja ja paria punakuiria. Olipa paikalla jokunen riuttatiirakin. Paikalla olisi mieluusti viettänyt vaikka koko päivän, mutta meillä oli jo kiire Tallinnaan ja lautalle.
Tallinnaan saavuimme 19.05 ja palautimme kovia kokeneen automme, josta olivat mm. kaikki merkkivalot sammuneet matkan varrella. Kiiruhdimme lunastamaan lippumme ja taas olimme viimeiset matkustajat, jotka nousivat lautalle.
Matka sujui leppoisasti jopa muutamia reissupinnoja kannelta staijaten. 21.10 olimme viimein Helsingissä, jossa hetken etsiskelimme autoni avainta, joka oli kuin olikin tippunut laivaan tavaroita lastatessamme. Onneksi saimme henkilökunnalta apua ja avain löytyi ennen kuin se täyttyi uusista matkustajista ja lähti taas kohti Tallinnaa.
Heitimme Erkin vielä Pasilaan ja jatkoimme kohti itää. Pysähdyimme vain kertaalleen lyhyesti ennen Joutsenoa, josta jatkoin yksin Parikkalaan, jossa oli viimein noin klo 01.30 yöllä. Yhteensä reissussa havaitsimme 151 lintulajia, joista 147 Virossa – olipahan ollut taas mukava rallireissu!
Loppukuu
20.8. punajalkahaukka oli edelleen Siikalahdella ja seuraavana päivänä kauppareissulla Kangaskylältä löytyi neljä pähkinähakkia. Samana iltana myös virittelimme pöllöverkot Tarvaslammelle ja yllättäen yön saaliina oli kaksi nuorta varpuspöllöä!
25.8. teimme peltoretken lähiympäristössä ja parhaana haviksena Lahdensuolla näimme 25 tundrakurmitsan ja 5 isosirrin muuttoparven, tuuli- ja nuolihaukkoja näkyi runsaasti.
Seuraavana aamuna suuntasin taas vaihteeksi Joutsenoon. Aamun staijasin Kauppisen Kaukon kanssa Tiuruniemessä, mutta myöhästyin parhaasta haviksesta punakuirista pari minuuttia. Aamun retkeilimme ympäri Joutsenoa Punnosen Pekan kanssa havaiten useita mm. sinisuohaukkoja, 5 lapinkirvistä, yhä Konnunsuolla huudelleen viiriäisen, muuttavan merimetson sekä Myllymäellä pari kangaskiurua. Paluumatkalla kävin taas vilkaisemassa Ritakoskella virtavästäräkkiä.
27.8. Hannan kotiväki soitti, että he olivat löytäneet tien varresta heikkokuntoisen kanan kokoisen petolinnun. Kiiruhdimme paikalle ja nuori mehiläishaukkahan se siellä meitä odotti. Otimme linnun mukaan ja päätimme majoittaa sen kylpyhuoneeseemme. Ruokimme sitä alkuun pakkosyöttäen, jolloin lintu piristyikin todella reippaaksi. Seuraavana aamuna lintu söi itse kupista ja lenteli aktiivisesti mm. ojennetulle käsivarrelle istumaan, jonka jälkeen se yleensä tahtoi vielä kiivetä pään päällekin! Illasta lintu kuitenkin meni taas apaattiseksi ja huonokuntoiseksi. Lintu oli ollut liian kauan nälässä ja sen paino olikin vain noin puolet normaalista. Niinpä linnun elimistö ei enää kyennyt käyttämään saamaansa ravintoa vaan lopulta lintu menehtyi, vaikka parempaa hoitoa se tuskin olisi voinut saada.
Loppukuun haviksia olivat mm. 28.8. Siikalahdella muuttaneet 8 metsähanhea, nuori uivelo, myöhäinen liro, pikkutikka, jokunen lapinkirvinen jne. Kuun viimeisenä lähdin ajamaan kohti Oulua veljentyttöni ristiäisiin, jonne Hanna matkaisi suoraan Helsingistä BirdLifen hallituksen kokouksesta. Päätin pysähtyä lyhyelle peltokomppaukselle Akanvaaran Tetrisuolle, joka oli hyvä päätös, sillä pelloilta löytyi taivaanvuohia, 12 lapinkirvistä, lapinsirkku, runsaasti pensas- ja kivitaskuja, 2 pikkulepinkäistä, taivaalla kaarteli esiaikuinen merikotka ja yhtäkkiä peltojen yllä viiletti kovaa vauhtia nuori arosuohaukka!
Toisen pysäyksen tein Outokummun Vuonoksella, jossa ei ollut pikkusirriä kummempaa. Loppumatkalla en pahemmin enää pysähdellyt, mutta Tyrnävän Temmeksessä auton valoissa vilahti tien yli lentänyt helmipöllö. Iltakymmenen aikaan majoituin veljeni Pirkan perheen sekä vanhempieni kanssa Nallikarin mökkeihin. Hanna saapui Ouluun yöjunalla