Syyskuu 2007

Syksy tulee taas

Syyskuun alun olimme Oulussa ristiäisissä, ja retkeily oli vähäistä. 1.9. toki ehdimme Pirkan kanssa käydä pelaamassa pari peliä lintuyhdistysten välisessä jalkapalloturnauksessa. Edustimme LLY:tä. 2.9. Pyykösjärvellä näkyi kolme harmaahaikaraa ja pari merimetsoa, Nallikarissa pari pikkuvarpusta ja paluumatkalla ajoimme Kajaanin Otanmäen altaan kautta, jossa näkyi mm. harmaahaikara, mustakurkku-uikku, nokikana, 20 pikkusirriä, 18 tylliä, 2 kuovisirriä, 8 suosirriä, 4 uiveloa jne.

3.9. Siikalahden parhaita olivat pari muuttavaa pikkusirriä ja kolme lapinkirvistä, Kangaskylällä puolestaan näkyi kaksi pähkinähakkia ja Kokkolanjoen virtavästäräkki oli yhä paikalla, vaihteeksi Lahnasella. 4.9. singahdin illalla Joutsenon Konnunsuolle poitsaamaan ekly-vuodariksi keräkurmitsan, onneksi lintu löytyi aivan viimeisellä valolla auringon jo laskettua horisontin taakse. Seuraavan päivän parhaita Siikalahdella olivat mm. harmaapäätikka, tylli, merikotka, 5 luhtakanaa, 3 lapinsirkkua jne. Härskiinmutkassa oli vielä rantasipi paikallisena.

Hiljaista oli linturintamalla, sillä seuraavat mainittavat havikset tulivat 9.9. Siikalahdelta, jossa Punnosen Pekan kanssa näimme mm. kalasääsken, pari sinirintaa, pari pohjansirkkua sekä hassun pikkusirrin, joka laskeutui patotielle asfaltille piipertämään. Saaren ja Uukuniemen kierros ei tuottanut juuri muuta kuin pari harmaapäätikkaa, 6 lapinsirkkua, isolepinkäisiä ja härkälintuparin, joilla oli aivan pieni parin päivän ikäinen poikanen! Tekstiviesti sai meidät kuitenkin säntäämään taas Konnunsuolle, jossa oli tällä kertaa lyhytvarvaskiuru. Yllättäen lintu olikin varsin helposti bongattavissa ja lopulta paikalle ehdittiin jopa Helsingistä asti lastenvaunupinnankin perässä. Leppälässä sirahteli vielä vuodariksi pikkusieppokin, joten aivan kelpo päivä oli ollut.

12.9. teimme turhan keikan Pohjois-Karjalaan, sillä Outokummun Vuonoksen valkoperäsirri ehti lähteä, kun olimme vasta Joensuussa. Seuraavana päivänä puolestaan konzan näkemää heinäkurppaa ei löytynyt Kaukolasta, joten onni näytti hylänneen minut lopullisesti. Onneksi Kaukolan punajalkahaukka sentään istuskeli kesynä kuvattavana, joten pientä lohtua sentään.

14.9. Siikalahdella näkyivät jo ensimmäiset 5 metsähanhea sekä tundrahanhi, kolme nuorta pikkulokkia kierteli lahdella ja peippomuutto näytti alkaneen. Olimme myös jatkaneen silloin tällöin pöllöpyyntejä, mutta verkkoihin asti ei yhtään pöllöä osunut, muutama helmipöllö kävi vain naksuttelemassa puiden latvuksissa.

15.9. suuntaisimme Kuitusen Karrin kaveriksi Joutsenon Suokumaajärvelle rautiaispyyntiin. Harmiksemme tietysti oli koko syksyn hiljaisin päivä ja vain yhdeksän rautiaista rengastettiin. Järven yllä pyörinyt liro sekä 6 muuttanutta tylliä ja myöhemmin Konnunsuolla nähdyt hanhiparvet, 5 muuttanutta merimetsoa ja 37 uuttukyyhkyä sentään nähtiin.

16.9. päivän parhaat havainnot tehtiin Pirhosen Jarmon kanssa Siikalahdella, jossa muutti jo mukavat 629 valkoposki-, 1 merihanhea, 176 a/b:ta ja 153 anseria, 15 pilkkasiipeä, pari tylliä, pari lapinkirvistä jne. Peukaloinen rätisi osmankäämikössä, kurkia muutti toistasataa ja 240 lintu pyöri paikallisena, näin myös kaulushaikaran laskeutuvan patotien ruovikkoon ja punajalkahaukka saalisteli parin nuolihaukan kanssa patotien ympäristössä. Lahdensuolla langalla päivysti komea viirupöllö ja Kullinsuolla oli jo toistatuhatta peippolintua kerääntyneenä.

19.9. Kullinsuolla oli nuori koiras muuttohaukka sekä pari sinisuohaukkaa, suosirri ja 13 suokukkoa paikallisina. 21.9. Siikalahdella oli kaksi vanhaa merikotkaa paikallisena, näyttää siltä, että vanha tuttumme saattaisi olla pariutumassa! Seuraavana päivänä joutsenia oli kerääntynyt pelloille jo komeat 138 lintua.

Huikea sponde!

23.9. oli sitten päivä jonka muistan lopun ikääni! Olimme sopineet menevämme staijaamaan Simpeleen vesitorniin Kontiokorven Jarin ja Pirhosen Jarmon kanssa, mutta aamulla oli todella sankka sumu ja niinpä kokoonnuimme Koitsanlahden venerannassa, jossa tiltaltti lauloi, mutta juuri mitään ei sumun takia näkynyt. Pikkuhiljaa siirryimme Siikalahdelle, jossa punajalkahaukka yhä istuskeli lempipaikallaan Kannaksella, suosirri muutti 5 suokukon kera, harmaapäätikka huuteli ja hakki kantoi ruokaa varastoidakseen niitä kauas lähimmistä sembroista. Pikkuhiljaa sumu hellitti ja jatkoimme alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Simpeleen betonille. Odotettu pikkulintumuutto oli varsin vaisua, pääosissa olivatkin varpushaukat, joita meni päivän aikana 48 lintua, hiirihaukat (33), kalasääski (2), nuolihaukka, IK 7m (joista kaksi pahasti keräkurmitsamaisia) jne. Klo 12.20 staijailin vastavalon puolelle, kun putken kuvaan osui oudon löysästi lentävä varislintumainen lintu. Tajusin heti, ettei kyseessä ollut naakka tai kyyhky vaan jotain ihan outoa. Sanoinkin Jarille, Jarmolle ja vain jonkin aikaa aiemmin torniin saapuneelle Poutasen Joukolle, että: “Mikä ”#%&/# tuolta tulee?, Tuon täytyy olla sininärh!i”. Bone sai linnun seuraavaksi putkeen ja pian konzakin löysi kulorastaiden perästä oikean linnun ja totesi, että sininärhi! Jamppakin sai viimein linnun haltuun ja porukalla pääsimme ihmettelemään reilussa kilometrissä vakaata vauhtia muuttanutta sininärheä. Harmi vain, että mitään värituntomerkkejä ei vielä ollut nähty! Linnun lepattava lentotyyli oli kuitenkin hyvin poikkeuksellinen ja muodostahan laji oli helppo määrittää. Viimein lintu laski hieman lentokorkeutta ja pääsimme pari kertaa vilaukselta näkemään sinisenä vilkahtavan kyynärsiiven peitinhöyhenet sekä linnun laskettua noin Simpeleen TB:n kohdalla metsää vasten viimein myös aavistuksen ruskeasta selkäpuolesta. Lintu siis näytti laskeutuvan TB:n nurkille ja hälytettyämme muutamia paikallisia sitä etsimään, lähdimme Bonen ja Jampan kanssa myös hakemaan sitä potentiaalisimmilta peltoaukeilta.

Sininärheä ei kuitenkaan etsinnöistä huolimatta löytynyt, mutta Lötjösen Matin löytämää lapinpöllöä kävimme porukalla kuvaamassa. Illan hämärtyessä kävin uudelleen kuvaamassa lapinpöllöä ja kuin kruunuksi päivälle päätin käydä vielä moikkaamassa niin Kokkolanjoen virtavästäräkkiä kuin Siikalahden punajalkahaukkaakin. Innosta soikeana päätin vielä kokeilla pöllöpyyntiäkin, mutta vain pari helmaria kävi napsuttamassa vekkojen yllä. Olipahan mukavaa, kun olin reilun 4,5 vuoden jälkeen viimein saanut sponden!!!

Seuraavana päivänä Pölläsen Mikko sitten löysi sininärhen vain muutaman sadan metrin päästä TB:tä aivan 6-tien varresta! Niinpä sitä päästiin koko päivän ajan ihailemaan ja kuvaamaan. Tulivatpa kaikki vuodenpinnakerääjätkin pointsaamaan tämän vuoden ainoan komistuksen. Vielä 25.9. lintua nähtiin aamulla, mutta päivällä paikalle saapuneet bongarit eivät enää lintua löytäneet. Seuraavana päivänä kuitenkin lintu kuitenkin löytyi – autoon törmänneenä, eikä se enää selvinnyt.

Kävin vielä päivittäin kuvaamassa Kannakselle jämähtänyttä punajalkahaukkaa ja muutenkin retkeilin sen minkä kerkesin, mutta Sammallammella nähty harmaapäätikka, kotipihalla piipahtanut pähkinähakki ja Siikalahdella kellunut vuoden ensimmäinen harmaasorsapari, punasotka ja myöhäinen ruskosuohaukka.

Hailuotoralli

28.9. lähdin töiden jälkeen matkaan kohti Juvaa, jossa tapasimme Suojarinteen Miikan ja junalla Helsingistä Mikkeliin saapuneen Lindénin Andreaksen kanssa. Matkalla hanhimuutto näytti edellisvuoden tapaan alkaneen juuri sopivasti, kun olimme matkaamassa kohti Hailuotoa ja perinteistä Hailuotorallia. Loppumatka oli pitkä eikä tuottanut suo-/sarvipöllöä, ampuhaukkaa, piekanaa ja muutamaa lehtokurppaa kummempia havaintoja, mutta juttu luisti ja aika kului nopeasti. Viimein olimme Hailuodon lautalla ja klo 21.39 näimme väläyksen, joka kirkasti koko pohjoisen taivaan hetkeksi. Onneksi teksti-tv:n uutisissa valistettiin, ettei kyseessä ollutkaan ollut ulkoavaruuden asukkien tv- tai radiolähetys, vaan ihan vain mustan aukon kuolinkouristus tai kosminen purskahdus. HEH! Lopultahan se oli ”vain” meteori…

Rallijoukkueemme ”Iso ja Matalat” oli Tuomo Jaakkonen (iso) ja Pirkka ja Janne Aalto sekä Andreas Lindén (matalat). Tuomo majoittui jurtsilla, mutta me muut majoituimme ”Yhden tutun ja outojen” (Harry Nyström, Miika Suojarinne ja Mikko Ala-Kojola) kanssa Pöllässä mukavassa kuuden hengen mökissä, jonne Pirkka saapui jo aiemmin ja minä ja Andy sekä vihulainen Potu siis 21.30 lautalla.

Aamulla saatuamme Tuomonkin kyytiin suuntasimme rallin aloitukseen Mikon, Potun ja Harryn joukkion tapaan etelärannalle. Ollessamme kävelemässä kohti Riisinnokkaa Mikko meinasi, että Isomatalall saattaisi pystyä kahlaamaan saappailla, niinpä saimme kuningasidean ja joukkueemme suuntasi Isomatalalle. Ratkaisua yritettiin perustella sillä, että kylmän yön jäljiltä maa ja puskat olivat vielä paikoin kuurassa ja muutoin hyvin kosteita, joten pikkulinnut eivät välttämättä olisi liikkeellä ennen kuin olisimme takaisin mantereella.

Minuutilleen seitsemältä olimme onnistuneet varsin vaivattomasti kahlata Isomatalan puolelle ja suurin odotuksin levittäydyimme avoriviin komppaamaan niittyjä. Pettymykseksemme lintuja ei kuitenkaan ollut juuri lainkaan. Alkuun näimme vain pajusirkkuja. Kauempaa niityltä löytyi niittykirvisiä ja taivaanvuohia, mutta mitään parempaa ei niityillä ollut. Rannasta sentään näkyi lintuja, mutta kaikki vesilinnutkin olivat aivan järkyttävän kaukana. Uiveloita, sini- ja jouhisorsia, haapanoita, telkkiä, joutsenia jne. Ohitsemme lensi pari suosirriä sekä pari tylliä ja pikkusaarissa istuskelivat ampuhaukka ja isolepinkäinen. Laulujoutsenten seassa killui useita kyhmyjoutsenia ja pari pikkuparvea metsähanhia lensi ohitsemme. Pitkän meristaijin tuloksena näkyi vielä muutama lentävä lapasotka, neljän allin parvi ja eräälle kivelle saapui kaksi vanhaa merikotkaa. Mutta sellainen tuntuma oli, ettemme olleet nähneet mitään, mitä emme näkisi myöhemminkin.

Kahlasimme takaisin ja kävellessämme kohti Riisinnokkaa tulivat “Tuttu ja oudot” meitä vastaan. Harkitsivat hekin Isomatalalle menoa. Heti lajilistalle kertyivät tavalliset tiaiset sekä pikkuhiljaa kaikki rastaat kulorastasta lukuun ottamatta. Riisinnokalla kuhisi tikkoja, yleisin oli pohjantikka, joita oli ainakin kolme lintua, mutta pari käpytikkaakin naputteli puiden runkoja. Pari rautiaista muutti hihitellen ja tilhi siristen ylitsemme. Merellä ei taaskaan näkynyt yhtään mitään mielenkiintoista. Näkemäni pääskykin ehti vilahtaa kaukana metsän taakse ennen kuin muut saivat sen putkeen. Onneksi sitä etsiessä metsän yllä näkyi teeri lennossa, joten saatiin sentään korvaava hyvä laji. Palatessamme takaisin autolle kuului yläpuoleltamme omituista surahtavaa ääntä. Hetken olimme aivan pihalla, mutta ääntelijä osoittautui isolepinkäiseksi. Myöhemmin kuulimme parissa muussakin paikassa isolepinkäisen pitävän samaa surinaa.

Ajo Pöllään ei tuottanut oikein mitään mainittavaa, kuten ei Pölläkään. Västäräkki ja pari muuta pullalajia sentään hoitui. Matkalla kohti Kirkkosalmea pysähdyimme katsomaan 104 muuttavaa metsähanhea, mutta muita lajeja ei parvessa ollut. Onneksi taustalla kiikitti pikkutikka. Kirkkosalmi tarjosi odotetusti runsaasti uusia lajeja, joista parhaimpina ruovikossa mekastanut viiksitimaliparvi, harmaasorsat, pari suurta suokukkoparvea, kulorastas sekä pitkään paikalla saalistellut sinisuohaukka. Järventakustan pellot olivat yhtä tyhjät kuin yleensäkin eikä kylältäkään löytynyt mitään mainittavaa,

Kuivasäikän tie oli tutun huonossa kunnossa, mutta pääsimme ajamalla lähes perille saakka. Jo autosta plokkasimme pyrstötiaisparven. Pieni komppaus säikällä tuotti jänkäkurpan sekä toistakymmentä kapustarintaa. Ulkokarvosta löytyivät odotetusti lapasorsat ja pari kanahaukkaa kaarteli taivaalla. Tukkasotkia oli merellä aivan järjettömän kokoinen parvi, mutta yhtään punasotkaa ei seassa näyttänyt olevan.

Matka jatkui Potinlahdelle, josta jo näkyivät pari ristisorsaa, runsaasti naurulokkeja sekä Pökönnokalla pyrähtänyt sirriparvi. Pökännokallekin siten jouduimme lähtemään ja onneksi, sillä vaikka niitty oli typötyhjä ja sirriparvi koostui pelkistä suosirreistä, löytyi nokan viimeisestä kolkasta kolme mustavikloa sekä kuovisirri.

Ajo halki lähes koko saaren Marjaniemeen ei tuottanut uusia lajeja, mutta Marjaniemestä löytyivät juuri ne lajit joita kaivattiinkin eli mustalintu (1), pilkkasiipi (2) sekä tundrakurmitsa (2). Muuten meri oli täysin tyhjä! Ralliaika alkoi olla jo niin lopussa, että päätimme yrittää ajaa niin pitkälle kohti Keskiniemeä kuin mahdollista välillä pysähdellen ja rannassa käväisten. Virpiniemestä löytyikin heti mukavasti pari paikallista ja neljä muuttavaa merimetsoa, pikkusirri sekä pari pulmusta. Ja vartiksi ehdimme Keskiniemeen staijaamaan ja hieman komppaamaankin ja onneksemme rannassa kellui viimeiseksi lajiksemme härkälintu.

Ralli oli mennyt hyvin, vaikka lajimäärämme 80 olikin pienempi kuin koskaan aiemmin. Sää oli koko rallin ajan ollut lämmin, aurinkoinen ja aivan käsittämättömän tyyni. Koko ajan oli tuntunut, ettei lintuja vain kerta kaikkiaan ollut maastossa eikä ainakaan liikenteessä, mutta silti olimme saaneet tasaisin väliajoin koko ajan uusia lajeja ja jopa viimeiseen tuntiin seitsemän lajia! Tuloksena oli lopulta kolmas sija, ja jäimme hopeasta lopulta harmittavasti yhden lajin päähän, mutta voittajille ei tänä vuonna kukaan mahtanut mitään! Onnittelut heille!

Yövyimme taas Pöllässä ja aamulla hieman perinteisemmässä Hailuotokelissä eli sumussa suuntasimme Kuivasäikälle retkelle. Pari jänkäkurppaa sekä muutama kapustarinta ja tundrakurmitsa nähtiin, kunnes Lintutiedotus kertoi Oulunsalon Nenännokalla olevasta valkoselkätikasta. Päätimme koko porukka lähteä bongaamaan tätä minulle niin tuttua tikkaa, joka kuitenkin puuttui PPLY-pinnoistani. Matkalla pointsasimme pikkuvarpusen luotopinnaksi ja kohtuu pian olimme jo ihmettelemässä renkaatonta koirasvasetia. Nokalla näkyi lisäksi suosirrejä, tundrakurmitsoita jne.

Jatkoimme Potun kanssa paluumatkalle mutkikasta reittiä ja ensin näimme Limingalla 18 turkinkyyhkyä sekä pähkinähakin ja Siikajoen Munahiedalla 3 kuovi-, 4 pikku- ja 29 suosirriä sekä 4 tylliä, suopöllön ja pulmusen. Loppumatka olikin sitten väsymystä vastaan taistelua ja kuun vaihtuessa parkkeerasin viimein autoni kotipihaan.