Lokakuu 2007

Lokakuu – Ralleja ja hanhia

Lokakuun alussa arktika oli heti kovaa, joten oli äärimmäisen ahdistavaa istua neljän seinän sisällä töissä. Aina kun verhojen raosta ulos kurkkasi, meni hanhiparvia terkkarin yli. 1.10. ruokatunnilla ehdin nähdä yli 4500 hanhea terkkarin rannasta. Näistä 1900 valkoposkia mutta jopa 800 tundrahanheakin. Töiden jälkeen suuntasin Saarelle katsomaan löytyisikö paikallisia hanhia. Muuttajia meni koko ajan, mutta turhapa niitä oli mennä laskemaan, kun valoisaa kuitenkin oli enää pari tuntia. Silti ynnäsin 10000 muuttavaa hanhea, paikallisia löytyi Jyrkilästä puolisentoistatuhatta, Kuposenmäeltä reilu tonni ja Rautalahdelta 700 valkoposkihanhea..

2.10. Rautalahden vapoparvesta löytyi sitten punakaulahanhi, jota säntäsin ruokatunnilla bongaamaan. Valitettavasti linnulla oli jalassaan keltainen rengas, joten lintu lienee tarhakarkuri? Iltapäivällä suuntasin Lappeenrantaan EKLY:n hallituksen kokoukseen. Toista tuntia ehdimme retkeillä Punnosen Pekan kanssa Hanhijärvellä, josta pointsattiin heinäkurppa, tarkistettiin 800 hanhea ja havaittiin mm. 5 lapasotkaa, lapasorsa ja kaakkuri.

4.10. töiden jälkeen pääsin bongaamaan mustaleppälintua Koivusillalta ja jatkoin taas Saarelle, josta löytyi nyt 10 000 paikallista hanhea ja reilut parikymmentä pikkujoutsenta sekä merihanhi. Parituhatta hanhea näkyi muutollakin.

Ahvenanmaan rallireissu

5.10. töiden jälkeen otimme suunnan kohti Turkua. Ahvenanmaan ralliin otettiin osaa tänä vuonna pienellä joukkueella, jossa lisäksemme oli Mikko Ala-Kojola. Rallistrategia oli jo hyvissä ajoin selvä, sillä emme oikein tunteneet juuri lainkaan manner-Ahvenanmaata, joten ostimme hyvän kartan, tsekkasimme Tiirasta kaikki mahdolliset yhdistyslintupaikoiksi merkityt kohteet ja pyrimme käymään niistä niin monessa kuin mahdollista ja näytti järkevältä. Illalla saavuimme hyvissä ajoin Turkuun, jonne Mikko saapui junalla. Jouduin jo ajamaan auton laivaan, ennen kuin Mikon juna saapui. Onneksi Mikonkin tavarat saatiin vielä vietyä autoon. Matka meni viimeisiä rallisuunnitelmia hioessa, jutustellessa sekä tietenkin seisovasta pöydästä syödessä. Yhdeltä yöllä rantauduimme Ahvenanmaalle, ja vielä oli kohtuullisen pitkä ajo Torpiin majapaikallemme.

Muutaman tunnin unien jälkeen aloitimme rallin majapaikkamme pihalta huuhkajaa yrittäen. Huuhkajaa ei kuitenkaan kuulunut ja todennäköinen varpuspöllökin vihelteli aivan liian aikaisin. Niinpä jouduimme tyytymään pimeässä kuultuihin haapanaan, laulurastaaseen, mustarastaaseen, taivaanvuoheen (joka jäi ainoaksemme), punakylkirastaaseen ja telkkään.

Aamun jo hieman valjetessa jouduimme hylkäämään alkuperäisen suunnitelmamme eli Styrssin aamustaijin, sillä sankka sumu esti näkyvyyden merelle täysin. Ajoittain tihutti hieman vettäkin, joten tyydyimme ajelemaan länsirannan teitä väliin pysähdellen. Punarinta, peukaloinen, varis, tukkasotka, sinisorsa ja Degerandista hippiäinen, talitiainen, hemppo, järripeippo, hömötiainen, harmaaloki, merilokki, kyhmyjoutsen, kuusitiainen, vihervarpunen, laulava tiltaltti jne. hoidettiin. Tavallisia lajeja tuli pikkuhiljaa lisää ajaessamme vähän väliä pysähdellen kohti Storbytä, parempina mm. västäräkki, rautiainen, kulorastas jne.

Storbyn lutakossa kurnutti liejukana ja puskissa tiaisparvessa vilahti tiltaltin lisäksi pajulintukin. Pian suuntasimme jo kohti Hammarlandia havaiten matkalla vielä mm. tiklin sekä hiirihaukan. Hammarlandin rajasillalta näkyi päivän ainoa uivelo sekä ensimmäiset nokikanat. Västmyralta löytyivät ensimmäiset laulujoutsenet, palokärki ja sinisuohaukka.

Jomalan puolella suuntasimme saman tien Hammaruddaan, sillä keli oli parantunut ja nyt oli jo korkea aika yrittää paikata merilintuja. Suunnitelma toimikin yli odotusten ja isolepinkäinen, merikotkia, riskilöitä, ruokki, kalalokkeja, härkälintuja, kuikkia, kaakkuri, haahkalössissä uiskennellut lapasotkakoiras, ampuhaukka ja piekana olisivat jo riittäneet, mutta lisäksi löytyi kottaraisparven kanssa eräällä luodolla piiperrellyt merisirri, pilkkasiipi, kaukaiselle luodolle laskeutunut tundrakurmitsa ja vielä kaukaisemmalle luodolle tippunut tylli.

Matka jatkui ja korppi, uuttukyyhky ja merihanhi lisäsivät pian pinnalistaamme. Torpfjärdenillä homma meni taas putkeen, kun valkoposkihanhiparvi, muutama metsähanhi, tavit, jouhisorsa, harmaasorsat, ristisorsa sekä lentokentän kiitoradalla seisoskelleet kapustarinnat sekä ohi muuttanut tuulihaukka pointsattiin.

Sitten alkoikin räpellys! Seuraavat reilut pari tuntia kolusimme Tiiraan merkittyjä lintupaikkoja ihmetellen, miksi ihmeessä moisia pisteitä oli Tiiraan laitettu, sillä “lintupaikkoja” näimme enemmän kuin lintuja. Yritimme bongata myös pari päivää aiemmin havaittua harjalintua tuloksetta.

Vihdoin Hagan Lötöltä alkoi taas löytyä lintujakin, kun lapasorsat ja punasotkat lisättiin lajeihimme. Hagan pelloilta löytyi runsaasti mustavariksia sekä tundrahanhiparvi. Kiiruhdimme vielä takaisin etelään ja bongaamaan Lintutiedotukseen ilmoitettua pikku-uikkua, joka lopulta jäi viimeiseksi lajiksemme nro 92.

Purussa paljastui, että olimme varsin hyvin kärjen tahdissa mukana ja jopa kärjessä jossain vaiheessa, mutta sitten muutamat tavalliset puutelajit pudottivat meidät aivan terävimmästä kärjestä. Lopulta olimme 16 joukkueen kisassa viidensiä, voittajien saatua 99 lajia. Eli ei lainkaan huono suoritus siihen nähden, että olimme olleet vain kerran aiemmin manner-Ahvenanmaalla ja tuolloin helmikuisessa rallissa neljännellä sijalla.

Rallin jälkeisenä päivänä oli koko aamu-aamupäivä aikaa retkeillä Ahvenanmaalla. Harmi kyllä rallissa ei ollut löytynyt mitään bongattavaa, joten alkuun meinasimme suunnata Styrssiin aamustaijille. Meillä oli kuitenkin ongelmia löytää oikeaa niemeen menevää tietä ja juuri, kun olimme pääsemässä perille tuli viesti Takavedon löytämästä isokirvisestä Mellanöstä. Päätimme lähteä heti bongaamaan ja olisihan linnusta hyvä saada äänityksetkin kuponkia varten, sillä Andreaksella ei ollut omia äänityslaitteitaan mukana. Ihme kyllä löysimme oikeaan paikkaan helposti ja odoteltuamme pari muutakin joukkuetta paikalle lähdimme komppaamaan lintua niityltä, jolle se oli laskeutunut. Lintu lähtikin lentoon jo ollessamme vielä reilun sadan metrin päässä ja se äänteli aktiivisesti, joten määritys saatiin hyvin dokumentoiduksi. Lintu nousi vielä pari kertaa myöhemminkin ilmaan ja lopulta sain varsin hyvät äänitykset. Ohitsemme muutti 24 sepelhanhen parvi sekä piekana. Kohta kirvinen nousi taas taivaalle ja lähti muutolle.

Kävimme vielä Torpfjärdenillä, jossa oli nyt muutama merihanhi, metsähanhi sekä tundrahanhi. Töyhtötiainen oli äänessä ja pyrstötiaisparvi vilisti ohitsemme. Eli olisi eilen tullut useampikin uusi laji! Päätimme vielä mennä loppustaijille Hammaruddaan, jossa näkyi nyt naurulokki, ainakin 40 pikkulokkia kaukana merellä sekä piekana. Yhteensä olimme siis nähneet Ahvenanmaalla jo 101 lintulajia.

Lauttamatkalla staijailimme upeassa säässä parin tunnin ajan, muttemme havainneet kolmea muuttavaa suosirriä kummempaa. Loppumatka menikin taas ruokaillen ja seurustellen. Iltakahdeksan aikaan pääsimme Turusta matkaan kohti Kirkkonummea.

Olin ottanut maanantain 8.10. vapaaksi, joten yövyttyämme vanhemmillani Kirkkonummella, oli meillä tarkoitus retkeillä koko päivä lähiseudulla. Sää oli kuitenkin aivan surkea, joten kävimme lyhyesti vain Laajalahdella, jossa näimme mm. 9 töyhtöhyyppää, suokukon, tyllin, 2 tundra- ja 7 metsähanhea ym. Heitimme isokirvisäänitteen Andreakselle stadiin ja lähdimme rantareittiä kohti kotia.

Haminan Kirkkojärvelle osuimme juuri sopivasti sateen tauottua hetkeksi. Muuttohaukka muuttikin ylitsemme ollessamme kävelemässä tornille. Kuitenkin ennen kuin olimme tornilla, alkoi taas sataa kaatamalla. Imatran Viraskorvella stoppasimme seulomaan paikalla ollutta noin 5000 hanhean parvea ja löysimmekin lyhytnokkahanhen, joka oli ollut paikalla jo pitempään. Saimme myös parvesta hyviä äänityksiä ja kuvia, kun parvi arkana säikkyi pari kertaa jotain lentoon.

Hanhia

9.10. Saaren kierros tuotti Jyrkilästä jopa 50 pikkujoutsenta sekä 5000 valkoposki- ja 350 anser hanhea. Parvessa oli mukana vanha tuttu keltarenkainen punakaulahanhikin. Puolitoistatuhatta valkoposkea näkyi muutollakin. Varsin pitkälti samanlaisia retkiä tein viikolla myöhemminkin, 12.10. pikkujoutsenia näkyi yhteensä jopa 62 lintua ja 13.10. parempia haviksia olivat Jyrkilässä hanhien ja joutsenten ylitse muuttaneet 2 vanhaa merilokkia.

14.10. iltaretkellä Kirjavalassa näkyi pellolla komea ukkometso, mutta hanhet onnistuivat olemaan täysin piilossa. Luulinkin jo niiden lähteneen muutolle, mutta 18.10. Jyrkilässä oli jopa enemmänkin hanhia kuin aiemmin – ainakin 6000 valkoposkea, kuitenkin alle sata anseria mutta punakaula oli yhä paikalla. Laulujoutsenia oli jopa 300, mutta pikkujoutsenia enää 10 lintua.

19.10. valtaosa hanhista lähti töissä ollessani muutolle, joten iltapäivällä Saarella näkyi enää vajaa tuhat valkoposkea.

Jaalan ralli

20.10. osallistuimme Jari Kiljusen ja Pekka Punnosen kanssa Jaalan ralliin. Ajoin jo edellisiltana Pekalle yöksi, jotta aamu ei olisi niin rankka. Illalla myös suunnittelimme rallistrategian, johon taas käytettiin apuna Tiiran yhdistyslintupaikkoja. Aamulla herätyskello soi ennen viittä ja jo varttia yli olimme matkalla kohti Jaalaa. Jaalassa huomasimme, että olimme hieman turhan ajoissa, joten päätimme tehdä pari pysäystä ennen valittua aloituspaikkaamme Kimolan kanavaa, jossa oli pari päivää aiemmin ollut hiiripöllö. Ensimmäisellä pysäyksellä pysähdyimme Metsäkylään ja kuuntelimme lähinnä olisiko joku pöllö tuurilla äänessä. Mitään ei kuulunut, joten viheltelin ensin helmipöllöä – ei vastausta, ja kohta perään lehtopöllöä ja saman tien kajahti lähistöltä kahdenkin lehtopöllön vastaukset! Kello oli vasta 6.40, joten odottelimme parikymmentä minuuttia rallin alkamista, kun kello oli pykälässä vihelsin taas. Mitään ei kuitenkaan kuulunut, vaikka viheltelin pää punaisena. Vihdoin kymmentä yli lehtopöllö lopulta hermostui ja päästi todella erikoisen huutosarjan ja pääsimme jatkamaan ralliamme alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Kimolassa hoitui heti pimeässä keltasirkku, punatulkku, laulujoutsen, sinitiainen ja sinisorsa. Aamun valjetessa lajeja alkoi tippua lisää ja parempiakin, kuten korppi ja aivan innoissaan skaalalaulua huudellut varpuspöllö, joita pian löytyi toinenkin. Hiiripöllöä ei löytynyt, mutta lajilistalle kertyi mukavasti tavallisia lajeja ja mm. tilhi, töyhtö- ja kuusitiainen, käpytikka ja jopa harmaapäätikka, joten aloituspaikka oli ollut erinomainen.

Jatkoimme matkan varrella kalalokkeja, silkkiuikkuja ja isokoskeloita havaittuamme Metsäkylän peltojen kautta Jaalanlahden lintutornille, joka kuitenkin oli pettymys. Olimme kuvitelleet paikalta löytyvän vesilintuja enemmänkin kuin telkkä ja uivelo. Onneksi peltoja kompatessamme ylitsemme lentänyt valkoposkihanhiparvi sentään piristi. Pyörimme hetken kylällä etsien naurettavia peruslajipuutteita kuten mustarastasta ja varpusta, mutta mitään ei löytynyt. Onneksi taivaalla pyöri seitsemän pulmusen parvi. Kyrönlahdelta hoituivat niemen edustalla kellunut nuori tundrahanhi sekä ylitsemme äännellen muuttanut pajusirkku. Suolahdella jouduimme pettymään, sillä näkyvyys lahdelle oli huono, onneksi metsätien varressa näkyi pyy ja kuului hippiäinen ja erään maatalon pihalla oli päivän ainoa varpunen.

Lintukymi ei ollut nimensä veroinen, joten suuntasimme nopeasti kohti matkamme kohti Verlaa. Matkan varrella pysähdyimme Myllykoskella ehkä ennemmin virtavästäräkin kuin koskikaran toivossa, joten kara oli todellinen yllätys! Verlasta ei löytynyt muuta kuin vihervarpusia, joten oli aika aloittaa taas epämääräinen hortoilu. Suuntasimme kohti pohjoista ja useita järviä sekä metsiä, mutta saimme jo pian huomata, että järvet olivat tyhjiä ja metsissä oli todella hiljaista!

Muutaman tunnin uurastuksen tuloksena havaitsimme pari kuikkaa, pilkkasiiven, pari teertä, sekä kulorastaan. Varsin köyhää siis! Toinen käyntimme Jaalanlahdella oli onnistunut, vaikka se tarjosikin vain yhden lajin, mutta se oli sitäkin mukavampi – valkoselkätikka! Vielä kiiruhdimme lopettamaan Kimolan suuntaan, joka oli ainakin aamulla ollut ihan lupaava paikka. Matkalla löytyi pieni mustalintuparvi ja viimeiseksi lajiksi nokikana.

Harmittavasti emme päässeet tavoitteeseemme eli 50 lajiin, mutta silti ylsimme 7 joukkueen kisassa toiseksi. Voittajat olivat kuitenkin aivan omilla luvuilla 58 lajillaan.

Muuton jämiä

21.10. kotirannassa staijaus tuotti vielä hanhimuuton rippeitä, mm. 66 valkoposkea, 81 sepelhanhea sekä yhden 27 tundra- ja metsähanhien sekaparven. Mukavia lokakuun lopun pihalajeja olivat myös 2 kaakkuria, tukkakoskelo, kana- ja ampuhaukka, naurulokki, pähkinähakki, taviokuurna sekä pulmunen. Pitäisi vissiin staijata pihalla useammin?

Loppukuusta olin jo varsin talvisissa tunnelmissa, kun töiden jälkeen ei enää ollut valoa retkeilyyn ja Siikalahti oli jo täysin jäässä ja jopa Tiviänlampi oli käynyt kertaalleen jäässä. Kevyt retkeily ei tuottanutkaan mitään mainittavia havaintoja. Tiaisen Anniina löysi sentään 25.10. Joukiosta hiiripöllön, josta sain viimein Parikkala-pinnan. Muita loppukuun haviksia olivat 26. päivä pähkinähakki Ristimäessä, 27. päivä pari kulorastasta Akanvaaran Tetrisuolla, tundrahanhi Kuposenmäellä, pari pilkkasiipeä Muikkulahdella ja atrappihuhuiluun vastannut viirupöllö. Aivan viimeisinä päivinä ei näkynyt juuri muuta kuin laulujoutsenia, kala- ja harmaalokkeja sekä yksittäisiä naurulokkeja, kulorastaan, pari haapanaa ja nokikanaa sekä uiveloita ym.