. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Vuoden vaihtuessa olimme jo nukkuneet tuntitolkulla ja jo 3:15 soi herätyskellomme ja puolta tuntia myöhemmin astuessani ulos sain vuoden ensimmäisen vuodenpinnan, kun kattorakenteista lähti unillaan ollut naakka säikähtäneenä lentoon. Lähdimme ajamaan kohti etelää ja lopulta ennen seitsemää pysähdyimme lyhyesti Porvoon kaatopaikan liepeillä, mutta parin minuutin kuuntelulla emme kuulleet huuhkajaa. Seitsemältä olimme keskustassa, josta poimimme Markus Keskitalon kyytiin ja kohta jatkoimme jo matkaa kohti etelää.

Klo 8:30 parkkeerasimme jo ahtaalle Porkkalan kärjen parkkipaikalle, josta kohta lähdimme kävelemään varovasti mutaista ja paikoin hieman vetisyyden takia liukasta reittiä kohti Pampskatania eli Porkkalan kärkeä. Hieman ennen kärkeä kuulimme lyhyesti puukiipijän sekä hippiäisen ja lopulta puolen tunnin kävelyn jälkeen kärkeen päästyämme ahtauduimme muiden aamuvirkkujen ekaekaapinnajien sekaan kärjen kalliolle. Maisema oli vielä kovin hämärä, mutta ensimmäiset kalalokit ja yksinäinen harmaalokki näkyivät jo kiertelemässä meren yllä. Reilun puolen tunnin odotuksen jälkeen ei vieläkään ollut näkynyt mitään muuta, kunnes vapauttava huuto kuului: “Rissa tulossa vasemmalta lähiluodon päälle!”. Ja siinä tuli kaunis nyt 2kv eli toisen kalenterivuoden pikkukajava editsemme vielä varsin heikossa valossa mutta silti hienosti näkyen ja laskeutui pian lähiluodon eteen uimaan ja nousi kohta parin kalalokin kaveriksi luodolle. Pian joku huusi, että oikealta oli saapumassa toinenkin pikkukajava ja kohta molemmat linnut pyörivät rantaviivassa kalalokkien kanssa, joten Hanna suuntasi niitä kuvaamaan. Valo oli vieläkin vähissä, mutta ihan mukavat kuvat Hanna näistä sai.

Muuten merellä oli toivottoman hiljaista! Neljän telkän parvi sekä yksinäinen alli olivat ainoat näkemämme vesilinnut ja ainoaksi muuksi vuodenpinnaksi kirjautuivat kaksi yllämme kiertelemässä käynyttä korppia. Niinpä Hannan saatua kuvansa päätimme lähteä talsimaan takaisin parkkipaikkaa kohti. Matkalla ylitsemme lensi 8 tilhen parvi ja puun latvuksista löysimme 6 pyrstötiaisen parven ja ensimmäinen talitiainenkin kuultiin.

Ajellessamme mutkikasta Porkkalantietä lensi automme editse kaksi palokärkeä toisiaan jahdaten ja Sundsin lintutornin risteyksessä äkkäsimme sähkötolpalla nököttävän hiiripöllön. Pöllöä kuvaillessamme näimme myös ensimmäisen sinitiaisen ja takaamme kuului myös kuusitiaisen laulu. Jatkaessamme matkaa näkyi Månvikenissä langalla 34 kesykyyhkyn parvi ja Friggesbyn Holmbackassa isolepinkäinen ja kohta ensimmäiset harakatkin. Seuraavalta peltoaukealta lötyyi kuitenkin sitten päivän paras spondehavis – huomatessani pellolla olleen otuksen, kysyinkin että: “Mikä hemmetin poro tuo on?”. Pellolla oli harmahtavassa talvikarvassa ollut komeasarvinen peuraeläin, joka lähemmällä tarkastelulla paljastui täpläkauriiksi, josta tietysti otettiin valokuviakin. Päästyämme Saltfjärdenille staijasimme hetken, mutta alkuun näimme vain variksia ja muita jo nähtyjä varislintuja sekä pari parvea keltasirkkuja, mutta sitten näimme myös 6 kottaraisen parven.

Jatketuamme taas matkaa kohti seuraavaa retkikohdettamme Vitträskiä, näimme Masalassa tien yllä kaarrelleen hiirihaukan sekä viherpeippoja ja Vitträskiin päästyämme löytyi järveltä heti isokoskeloiden seurassa olleet 2 silkkiuikkua, laulujoutsenia sekä kauempana isokoskeloparvessa olleet 4 uiveloa, myös mustarastas äänteli takametsikössä. Etsimämme härkälintu oli kuitenkin hukassa mutta onneksi kohta saapui paikalle Pesolan Antti sekä Väisäsen Roni, jotka kertoivat linnun näkyvän toiseen niemeen vähän matkan päähän. Ajettuamme paikalle hoituikin härkälintu helposti ja sitten oli aikaa katsella lokkejakin, joiden joukosta löytyi kourallinen merilokkejakin.

Jatkoimme etsimään lähistöllä edellispäivänä havaittua sinisuohaukkaa mutta saimme tyytyä vain matkalla näkemäämme pävän kolmanteen palokärkeen. Sitten suuntasimme Espoon Finnolle etsimään Antin ja Ronin aamulla havaitsemaa peukaloista, muttemme sitäkään löytäneet. Niinpä päätimme jatkaa Helsingin Lauttasaareen, josta yritimme bongata Lindénin Andreaksen ja Aarnialan Jaakon näkemiä haapanoita, mutta ranta oli nyt täynnä kanoteeraajian ja kalastajia, emmekä nähneet ainoatakaan puolisukeltajasorsaa. Sen sijaan jokunen kyhmyjoutsen, 200 telkkää, 100 allia, varpushaukka, käpytikka ja pieni vihervarpusparvi havaittiin. Kiivettyämme läheiselle nyppylälle seuloimme merta vielä hieman huolellisemmin ja löysimme vielä yhden naaras sekä yhden koiras haahkankin. Lopulta jatkoimme kuitenkin taas Andyltä ja Jaakolta saamiemme nuottien perässä etsimään sepelkyyhkyjä ja löysimmekin melkoisella tuurilla viiden linnun parven erään talon katolta istuskelemasta. Nähtyämme vuodariksi ensimmäiset varpusetkin, päätimme lähteä vielä kohti päivän viimeistä retkikohdetta Arabianrantaa.

Arabianrantaan päästyämme lähdimme kävelemään kohti paikka, jossa olin joulukuun alussa nähnyt vielä 3 valkoposkihanhea. Ollessamme jo lähellä paikkaa saimme kuitenkin kuulla, että nykyisin enää paikalla ollut ainoa hanhi oli kuitenkin aivan toisessa päässä lahtea. Niinpä kävelimme takaisin päin ja vielä pitkän matkaa eteenpäin kunnes lopulta aivan perimmäisestä osasta lahtea löysimme hanhen rantakiviltä seisoskelemasta. Sitten tapasimmekin taas Antin ja Ronin, jotka kertoivat, että aivan toisessa päässä rantaa oli pienessä ankkalutakossa pari tavia, jotka päätimme vielä mennä katsomaan, kun paikalla kerran olimme. Linnut löytyivätkin helopsti, mutta sitten meillä oli taas pitkä paluukävely takaisin autollemme. Olimme vielä suunnitelleet menevämme Antin ja Ronin vanavedessä yrittämään yhtä haapanaa, muttemme enää viitsineet lähteä, kun hämärä aloi jo painaa päälle ja olimme niin lähellä Porvoontietä. Niinpä lähdimme ajelemaan kohti Porvoota ja tietysti saimme kohta viestin, että haapana olisi kyllä hoitunut.

Lopulta tipautimme Markuksen Porvooseen ja jatkoimme itse kohti Etelä-Karjalaa. Imatralla kävimme vielä vilkaisemassa pilkkopimeän rannan, jossa jalohaikara oli iltapäivällä havaittu, mutta ei sitä enää ainakaan lähirannassa näkynyt. Keskusliikenneasemalta hoidimme vielä sinisorsien seurassa olleen kanadanhanhen päivän viimeiseksi vuodariksi, joka oli numero 42. Illalla kävimme vielä yrittämässä yhtä tuttua viirupöllöä, mutta emme siitä saaneet varmaa havaintoa. Päivä oli kuitenkin ollut taas onnistunut ja perinteinen ekaekaa retki oli tuottanut parin kuukausipinnan ohella 5 ekaekaapinnaa.

J.A.

Joulukuussa säät olivat pääasiassa nollan tuntumassa ja loppukuuta kohti lämpeni ja lähes kaikki lumet sulivat pois. Simpelejärven selistäkin osa suli ja niinpä Joulua vietettiin varsin lokakuisessa maisemassa – oli todella pimeää!

Hiiripöllöt olivat jääneet Parikkalan pelloille talvehtimaan ja kävinkin lähes päivittäin katsomassa aina jotakin niistä, jotta sain jonkinlaisen käsityksen, montako niitä oli, sill osa pöllöistä oli todella pienellä alueella. Hiiripöllöjen lisäksi myös isolepinkäisiä näkyi muutamia. Näille todella oli nyt ruokaa tarjolla, sillä myyrien ja päästäisten jälkiä näkyi paljon!

Muutamalla Imatran käynnillä havainnot jäivät vain keskusliikenneaseman pullasorsien sekaan jääneeseen kanadanhanheen sekä valkoiseen sinisorsaan ja muutamaan merimetsoon. Parikkalassa Joukionsalmeen oli jäänyt vanha laulujoutsen viettämään talvea. Luultavasti linnussa on jotain vikaa, mutta onneksi leudon kelin takia sillä ei vielä ole ollut mitään hätää.

Pari kertaa kävin katsomassa Melkoniemen metsien kuukkeleita ja löysinkin neljä lintua joka yrittämällä. Parhaalla pikaisella ruokatuntikäynnillä 18.12. näin myös teeriä, pari pyytä sekä metson.

Jouluaattona kävimme Hannan mummolassa ja mummolla sukuloimassa ja veimme joululahjaksi mm. linnunruokaa. Särkisalmen mummon ruokinnalla olikin melkoinen vilinä ja lähes heti Hannan lisättyä ruokinnalle lisää ruokaa, saapui laudalle pähkinänakkeli ja puukiipijä.

Joulupäivänä. tein taas talvilintulaskennan. Ala-Kojolan Mikko oli taas saapunut Punkaharjulle Joulun viettoon ja lähti kaverikseni kiertämään Siikalahtea jalkaisin. Aamusta ripsi vielä hieman vettä, mutta onneksi linnut alkoivat kuitenkin liikkua ihan normaalisti. Päivä oli todella pimeä ja hieman turhan tuulinenkin, mutta silti saimme laskennassa ihan normaalilkemat lintuja – mitä nyt varpusta, punartulkkua saati mitään tikkaa emme havainneet, mutta nämä kaikki ovat kyllä olleet oikeastikin vähissä. Havaitsimmme yhteensä 135 tali- 42 sini-, 10 hömö-, kuusi-, töyhtö- ja 4 pyrstötiaista, 2 puukiipijää, 22 pikkuvarpusta, 20 viherpeippoa, 17 urpiaista, 88 keltasirkkua, 33 harakkaa, 2 korppia, 34 varista, 60 naakkaa, 4 närheä, 21 teertä, pyyn sekä 2 hiiripöllöä.

Tapaninpäivänä kävimme yrittämässä Särkisalmelta löytämämme pähkinänakkelin värirengastusta, mutta saimme verkoista vain liikaa tiaisia. Reilun tunnin pyynnin jälkeen päätimme luovuttaa, sillä tiaisia tunki verkkoihin sellaista tahtia, ettei yksi rengastaja ja yksi lintujen irroittelija tuntunut riittävän. Itse jouduin koko ajan olemaan verkolla, irrottamassa lintuja, joten tiaisia aremmasta nakkelista ei tullut edes havaintoa. Tämän jälkeen kävimme Hannan sisarusten Elissan ja Miikan kanssa pointsaamassa heille hiiripöllön. Keli oli taas sateinen, joten kävimme kahdeksalla eri hiiripöllöpaikalla, mutta emme pöllöä nähneet. Sade kuitenkin taukosi hetkeksi, joten päätimme vielä suunnata toiselle kierrokselle ja tarkistaa ns. luotettavimmat pöllöt uudelleen ja vihdoin Joukiossa tärppäsi. Kierroksen aikana kävimme myös katsomassa valkoselkätikkaa Siikalahdella, jossa näimme myös isolepinkäisen. Tetrisuolla puolestaan näimme kolme tikliä ja Lahdenkylän pellolle oli saapunut laulujoutsenperhe ruokailemaan. Pistonniemessä järvi oli sula ja näimme siellä kuuden isokoskelon parven – siis varsin maaliskuisia havaintoja!

Seuraavana päivänä eli 28.12. Imatran vuoksen Kuparista löytyi sitten yllättäen Paavo Rantasen toimesta jalohaikara. Pakkohan lintu oli käydä pointsaamassa, kun se puuttui vielä vuodenpinnoista ja eipä sellaista ollut ennen tullut talvellakaan nähtyä. Paikalle kerittyäni oli lintu juuri mennyt erään saaren taakse katveeseen ja näyttänyt vielä seuranneen pientä ojanvartta, mutta onneksi se kohta käpötteli takaisin jokivarteen. Lintu lennähti pian hieman lähemmäksikin kivelle, mutta pysyi kuitenkin aika kaukana vastarannalla. Jalohaikara oli minulle vuodari numero 275 – tämä vuosi oli ollut paras vuodarivuoteni.

29.12. keväisestä kelistä innostuneena kävin iltapäivästä tarkistamassa Simpelejärven sulia, joilta ei kuitenkaan löytynyt toivottuja vesilintuja, mutta kolme harmaalokkia kierteli järvellä ja pari laulujoutsenperhettä oli saapunut Koitsanlahdelle. Kuin ohimennen näin kolme tuttua hiiripöllöä.

J.A.

Joulukuun alussa oli jo varsin talvista ja pikkuhiljaa Simpelejärvikin jäätyi kokonaisuudessaan. 2.12. näin lahdilla vielä joitakin laulujoutsenia ja Argusjärven rannassa hiiripöllön ja vielä 4.12. Härskiinmutkasta kuikan, silkkiuikun, isokoskeloita sekä pari kalalokkia, mutta seuraavana aamuna oli koko Kirkkoselkä jo täysin jäässä.

5.12. lähdin työpäivän jälkeen kiireellä ajamaan Haminaan, sillä siellä ilmoitettiin havaitun pensasvarpunen. Tiesin ehtiväni perille vasta auringon laskiessa, mutta optimistisesti ajattelin linnun olevan hyvin hallinnassa, kun siitä ei tullut ainoatakaan päivitystä. Perille päästyäni selvisi, ettei lintua ollut enää alkuperäisen havaintotilanteen jälkeen nähty, mutta yllättäen valoa riitti vielä sen verran, että ehdin itsekin tuojotella hyvin runsaslintuista ruokintaa reilut puoli tuntia. Laudalla kävi arviolta toista sataa pikkuvarpusta, kourallinen varpusia, pähkinänakkeli, mustarastas sekä tali- ja sinitiaisia, mutta odotettua lintua ei näkynyt. Illalla jatkoin sitten Porvooseen, jossa tapasin Juha Tuomaalan, jonka kakkoskämpälle majoituin ja illalla suuntasimme vielä suunnittelemaan seuraavan päivänrallia yhdessä Seppo Sarvannon kanssa.

6.12. Itsenäisyyspäivänä heräsimme puoli kuudelta ja varttia myöhemmin otimme Sepon kyytiin ja hieman myöhemmin myös Markus Keskitalon, joka oli joukkueemme neljäs jäsen. Hoidimme keskustasta pulun aloituslajiksemme ja kuuntelimme hetken moottoritien varresta, olisiko kaatopaikan huuhkaja äänessä, mutta aika surkeassa lumisateessa ja tuulessa emme kuulleet mitään. Sitten suuntasimme länteen ja Loviisan Ruotsinpyhtään Saaristotielle.

Oli vielä aikalailla pimeää, kun parkkeerasimme pitkän Gäddbergsön niemen uloimpaan niemeen Busholmenille, mutta käveltyämme rantakalliolle, alkoi aamu sarastaa. Merellä oli hiljaista, mutta editsemme kovan tuulen mukana vauhdikkaasti lentänyt merimetsoparvi antoi toivoa, että jotain merellä näkisimme. Hippiäiset vilisivät rantamännyissä pinnalistallemme. Itse näin pariinkin otteeseen lennossa alleja, mutta ne putosivat mereen ennen kuin muut ehtivät niitä kuittaamaan. Lopulta tavallisten telkkien, isokoskeloiden, kala-, harmaa- ja merilokkien lisäksi näkyi myös kolmen pilkkasiiven parvi, joten olimme saaneet paikalta edes jotain ja päätimme sankan lumipyryn ajamina jatkaa seuraavaan kohteeseen. Läheisestä rannasta löytyikin tukkasotkia, kyhmyjoutsenia, sinisorsia, pari allia jne.

Pysähtelimme muutamaan otteeseen Saaristotiellä ja saimme lajilistallemme tavallisia lajeja sekä parempina hiiripöllön sekä merikotkan. Lopulta kävelimme muutaman sataa metriä katsomaan vielä täysin sulaa Klobbfjärdeniä ja voimalan suunnasta löytyikin lokkiparvesta ainakin yksi naurulokki. Yhtään vesilintua emme aallokosta löytäneet.

Loviisaan päästyämme kiertelimme hetken puutarhoja tarkistellen ja saimme taas muutamia tavallisia lajeja. Markus päätti jäädä kaivamaan meille varpusta, kun me muut kävimme pointsaamassa koko rallille uuden lajin, Juhan pohjustaman aika vaivaisen näköisen valkoposkihanhen, joka makoili eräällä sulalla pellolla. Markuksen löytämät varpuset kuitattuamme, lähdimme ajelemaan kohti sisämaata ja Lapinjärveä. Matkalla emme nähneet oikeastaan mitään ja Lapinjärvellä hoidimme pikaisesti närhen Juha pihalta ennen kuin pysähdyimme taas tutulle turkinkyyhkypihalle, jossa ei tietenkään ollut turkinkyyhkyä vakiopaikoillaan. Mutta onneksi odottamisemme palkittiin, kun kyyhky noin vartin jälkeen saapui vakiokuuseensa ja lajista tuli jopa Markukselle maakuntapinna. Sitten jatkoimme vauhdikkaasti Loviisan Liljendaliin Ralf Rikbergin metsäruokinnoille, joilta löysimme nopeasti mustarastaan, töyhtö- ja kuusitiaisen sekä puukiipijän.

Sitten olikin jo aika jatkaa Porvooseen. Sitten pettivätkin pohjustukset, kun tuulihaukka ja koskikara eivät hoituneet, mutta onneksi sentään Koskenkylän laulujoutsenparvi kanadanhanhineen oli yhä paikalla ja isolepinkäinen näkyi spondesti. Sitten kiiruhdimme jo kaatopaikkaa kohti nähden matkan varrella muutaman teeren. Loppurallin seisoskelimme sitten mäellä kaatopaikalle tuijotellen. Kaikki lokit olivat jo lähteneet ja varislintuparvista emme löytäneet paikalla viihtyneitä kottaraisiakaan. Varpushaukka päivysti keloissa ja ylitsemme lensi neljän käpylinnun parvi, joista itse sain yhden linnun määritettyä kirjosiipikäpylinnuksi, mutta tarpeeksi moni meistä ei saanut sitä naulattua, joten laji jäi käpylintulajiksi. Lopulta illan jo pimennyttyä Juha plokkasi matalalla ohitsemme lentäneen hiirihaukan, jonka me muutkin näimme mutta kohta plokatun kanahaukan näin Juhan ohella vain minä. Neljältä päätimme antaa periksi ja viimeisen tunnin kiertelimme kuulostelemassa vanhoja lehtopöllöpaikkoja kuulematta kuitenkaan mitään.

Purku oli iltakuudelta ja 11 joukkueen kisa osoittautui varsin tasaiseksi. Surkeasta rallikelistä sekä marjalinnuttomuudesta johtuen naurettavia lajipuutteita oli kaikilla joukkueilla. Peruslajeista tilheä ei havaittu lainkaan ja räkättirastas oli yhdellä joukkueella. Vaikeita olivat olleet myös mm. puukiipijä sekä töyhtötiainen. Vesilintujakin oli ollut todella vähän, sillä esim. tukkasotka puuttui monilta ja lapasotkaa ei havaittu lainkaan. Lajeja oli kuitenkin havaittu ja yhteislajimäärä kohosi aina 74 lajiin. Voittajajoukkue oli saanut kasaan 47 laji ja me yhdessä toisen joukkueen kanssa jäimme 45 lajillamme näin jaetulle kakkossijalle. Hieman harmitti, ettei meillä olleet pohjustukset pitäneet saati ollut kovin hyvä tuurikaan, sillä tällä kertaa rallin voittamiseen ei kummoista onnistumista olisi vaadittu.

Purun jälkeen söimme vielä kunnolla porukalla ja yhdentoista aikaan lähdimme taas Juhan kakkoskämpälle nukkumaan. Seuraavana aamuna aikaisin kävin hoitamassa Sikosaaresta samalta paikalta, jossa olimme illalla seisoskelleet vaikka kuinka kauan lehtopöllön, joka nyt huusi kertaalleen atrappiini vastaten. Sitten suuntasin kaatopaikalle, jossa lokkien seassa oli edellispäivänä ollut kaksikin eri isolokkia. Perille löydettyäni oli vielä täysin pimeää ja kohta edellispäivänä vartilla niin aamulla kuin illallakin nuijaamamme huuhkaja alkoi huhuilla. Yhdksän aikaan alkoi varislintujen jälkeen paikalle saapua lokkejakin, joita tuijottelin seuraavan tunnin mutta näin vain noin 250 harmaalokkia sekä 15 merilokkia. Hiirihaukka tai useampikin huuteli koko aamun ja kottaraiset näin kertaalleen lyhyesti lennossa, mutta juuri muuta en sitten havainnutkaan ennen kuin kymmeneltä päätin lähteä ajelemaan kotia päin.

J.A.

1.12. herätyskelloni piti olla soimassa jo aamuviideltä, mutta heräsin itsekseni kellon näyttäessä 5:45! Viidessä minuutissa olin kuitenkin pihalla ja laitoin tekstiviestit ensin Caireniuksen Sampsalle, että pomin tämän kyytiin Joutsenosta klo 6:45 ja sitten Punnosen Pekalle, että olen Lappeenrannassa klo 7, eli puoli tuntia alun perin sopimaamme myöhemmin. Aikatauluni pitikin sitten minuutilleen ja seitsemältä olimme pakkautuneet Sampsan ja Pekan kanssa Salakan “Peten” kyytiin ja lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä.

Pysähdyttyämme kertaalle aamupalaostoksille Pukarossa, jossa näimme taas hiiripöllönkin, olimme lopulta Helsingin Kivikossa klo 9:30 ja parahiksi parkkeeratessamme autoamme, tuli Lintutiedotukseen huojentava päivitysviesti, että 29.11. illalla löytynyt ja edellispäivänä hienosti bongattavissa ollut aavikkotasku oli yhä paikalla. Kävelimme kävelytietä agilitytarhaa kohti ja näimmekin pian edessämme pienen bongarijoukon, joka näytti tuijottavan läheisen aidan suuntaan. Tiesimme kyllä, että viesti linnusta oli kertonut linnun löytyneen läheisen mäen laelta, jossa näkyi myös pieni porukka bongareita, mutta edessä oleva porukka näytti selvästi tuijottavan jotain. Ja kohta näimmekin aidalla kauniin oljenkellanpunertavan taskun – aavikkotaskun! Lintu pyrähteli aktiivisesti aidalta alas ruokailemaan ja siirtyi pikkuhiljaa jopa lähemmäksi meitä tekemään pyrähdyksiä parilta kiveltä ja saimme näin ihailla tätä todella kaunista lintua oikein mukavalta etäisyydeltä. Valoa oli vielä todella niukasti, joten ottamani kuvat jäivät silti varsin vaatimattomiksi. Pikkuhiljaa paikalle alkoi valua niin paljon bongareita, että päätimme itse lähteä retkelle muualle lähiseudulle.

Pysähdyimme ensin lyhyesti kävelemään Viikin koetilan ympäristöön, mutta havainnot jäivät pariin mustarastaaseen. Sitten jatkoimme Arabianrantaan, josta pienen kävelyn jälkeen näimme ensin pari kanadanhanhea ja sitten paikalla viihtyneet 3 valkoposkihanhea. Autolle palaillessamme mietimme, mitä tekisimme seuraavaksi, kun kävi ilmi, että Salakalta puuttui pikkukajava eliksistä. Ja kun muutamana päivänä Kirkkonummella havaitusta pikkukajavasta tuli juuri sopivasti päivitysviesti, päätimme lähteä suorinta tietä Kirkkonummelle. 50 minuuttia myöhemmin, nähtyämme ensin yhden hiiripöllön matkan varrella Sundsissa, parkkeerasimme automme Tillandintie 117:n päähän parkkipaikalle, josta kipusimme kalliolle, josta avautui hieno näkymä merelle. Staijailimme paikalla puolisen tuntia nähden lähinnä vain kierteleviä kalalokkeja sekä vastarannan päällä pyörineitä merikotkia, kunnes plokkasin nuoren pikkukajavan lentämästä rantaa seurailleen suoraan meitä kohti! Lintu lensi hitaasti avain noin 20 metrin päästä meistä upeassa valossa ja olimme näin onnistuneet tässäkin projektissa helpommalla kuin olisin uskaltanut edes toivoa. Niinpä jatkoimme kohta Saltfjärdenille

Saltin tornille kääntyessämme näimme taas yhden hiiripöllön ja tornilla tavoitteenamme olivat viiksitimalit, mutta niitä ei näkynyt eikä kuulunut, mutta näimme sentään mm. harmaahaikaran sekä kanahaukan. Lopulta päätimme jatkaa Espoon Laajalahden suuntaan, jossa ensin bongasimme Otaniemestä edellispäivältä Tiiraan ilmoitetun laulurastaan. Laajalahden tornin edustalta lahti oli jo jäässä, joten mitään mainittavaa ei enää havaittu. Lopulta oli aika lähteä paluumatkalle.

J.A.

Palattuani Azoreilta koitti paluu arkeen nopeasti. Onneksi sunnuntaina 3.11. oli vielä vapaapäivä ja pääsimme Hannan kanssa tekemään talvilintulaskennan. Kävelimme kotipihalta lähtien Siikalahden ympäri ja laskentakeli oli mitä leppoisin. Lämmintä oli kokonaista pari astetta, mutta tuulta ei juuri ollut ja välillä jopa aurinko vilahteli pilvien takaa. Lintuja oli reitillä odotettua vähemmän ja etenkin vesilintupuoli petti pahasti. Siikalahti oli jo toki kertaalleen ollut kokonaan jäässä, mutta Simpelejärvellä olin odottanut näkeväni enemmän lintuja. Vesilintupuolelta näimme lopulta yhteensä 112 laulujoutsenta, joista 110 Siikalahdella, 12 sinisorsaa (3 Siikalahdella), 7 isokoskeloa (6) sekä 2 silkkiuikkua. Kalalokkeja oli 25 ja vain 1 harmaalokki. Siikalahdella oli oleillut vielä jopa parisen sataa valkoposkihanhea, mutta emme niitä reitillemme nähneet. Mukavimpia havaintoja reitillämme olivat Muttelinmäessä mekastaneet 2 pyytä sekä Tiviällä nähdyt hiiripöllö sekä varpuspöllö. Tikat olivat vähissä, sillä käpytikkoja ja valkoselkätikkoja näkyi molempia 2 ja lisäksi kuului harmaapäätikka. Muita havaintoja olivat mustarastas, 8 hippiäistä, 12 pyrstötiaista, 11 hömö-, 44 sini- ja 200 talitiaista, 7 puukiipijää, isolepinkäinen, jopa 30 närheä, 19 harakkaa, reitin kautta aikain toinen pähkinähakki Muttelinmäessä, 80 naakkaa, 22 varista, vain 6 varpusta, 26 pikkuvarpusta sekä varpusen ja pikkuvarpusen risteymä, 58 viherpeippoa, 17 urpiaista, 4 punatulkkua ja 6 keltasirkkua.

Seuraavana päivänä 4.11. näin Eskolan pelloilla 17 valkoposkihanhea sekä nuoren tundrahanhen ja Siikalahden pelloilla 47 valkoposkihanhea. Vartialahdella nökyi 12 allia, 3 pilkkasiipeä sekä silkkiuikku ja Särkisalmella telkkä ja pari naurulokkia.

Käynnissä ollut Parikkalan ja Rautjärven Lintukerhon marraskuun pinnakisa kannusti käymään joka ruokatunti jossain pikaretkellä ja seuraavina parina päivinä näin mm. haapanan Moskuunniemessä, allin Särkisalmella, kuikan Härskiinmutkassa.

7.11. aamu sai shokkialun, kun Kontiokorven Jari löysi pronssi-iibiksen Lahdenkylän Peräsuon pellolta laulujoutsenparvesta. Pitihän paikalle singahtaa saman tien ja lopulta ehdin käydä paikalla ihan soveliaasti kahvitauon mittaisen tauon aikana eli 12 minuutissa. Ruokatunnilla suuntasin sitten paikalle paremmalla ajalla ja sain jonkinlaiset kuvatkin linnusta, vaikka pellolla olikin varsin hämärää. Kävimme paikalla Hannankin kanssa, joten Hanna sai linnusta Suomi-pinnan kuitattua.

8.11. perjantain hieman pitemmän Simpelejärviretken haviksia olivat mm. yhteensä 19 pilkkasiipeä, 3 tukkakoskeloa, kaakkuri, 4 kuikkaa, 5 silkkiuikkua, Simpeleen Kokkolanjoen koskikara, useampikin korppi ja Joukiossa vauhdista näkemäni hiiripöllö sekä Joukionsalmessa kelluneet 2 valkoposkihanhea. Illan hämärässä menin vielä tarkistamaan, että pronssi-iibis oli yhä paikalla, sillä seuraavana aamuna oli paikalle vielä tulossa bongarituttuja. Lintu jäi paikalle vielä vaikka viimeisetkin laulujoutsenet lähtivät aivan pimeässä jonnekin yöpymään.

9.11. kävin muutaman pronssi-iibisbongarin sekä Partasen Harrin kanssa katsomassa Melkoniemen kuukkeleita ja neljä lintua saapui hakemaan meiltä makupaloja varastoitavaksi. Etelästä saapuneiden bongareiden mielestä kuukkelit olivat heille päivän ehdoton kohokohta, vaikka toki iibiskin oli yhä ollut paikalla. Näimme paikalla myös palokärjen ja kuulimme lisäksi töyhtötiaisen sekä teeren pulputusta ja Harrin kanssa pois ajaessa näimme vielä komean ukkometson. Pysähdyin pikaisesti vielä Särkisalmella, jossa kellui 10 kanadanhanhea ja 6 allia ja rannan puissa oli 2 vihervarpusen, 3 urpiaisen ja 2 tundraurpiaisen sekaparvi. Päivällä lähdin ajelemaan Lappeenrannan kautta Mikkeliin salibandyturnaukseen ja matkalla näin Rautjärvellä hiiripöllön sekä Joutsenossa hiirihaukan.

Yövyin turnauksen jälkeen Mikkelissä Suojarinteen Potulla ja aamulla varhain lähdimme kohti Orivettä. Olimme yhdeksän aikoihin perillä Pappilanniemen lintutornilla, jossa saimme tunnin verran tuijotella tuulista osmankäämikköä, ennen kuin vihdoin 7 bongarin riemuksi löysin rantapajukossa liikuskelleen, paikalla jo joitakin päiviä viihtyneen sepeltaskun stejnegeri –alalajin yksilön. Lintu liikkui valitettavan kaukana, joten kuvat ja videot jäivät vaatimattomiksi. Näimme paikalla myös töyhtöhyypän, josta sain jopa kuukausipinnan.

Lähdettyämme paluumatkalle näimme taas vaihteeksi joka paikan hiiripöllöjä ensin Orivedellä Pirkanmaapinnaksi, sitten Jämsän ja Jyväskylän rajalla Keski-Suomipinnaksi ja vielä Kangasniemelläkin. Kävimme vielä parilla paikalla Mikkelissäkin, mutta vesisateessa havainnot jäivät pariin haapanaan. Lopulta lähdin ajelemaan kohti Parikkalaa, nyt sitä oikeaa reittiä eli Savonlinnan kautta.

11.11. näin Siikalahdella jopa 205 valkoposkihanhea sekä nuoren tundrahanhen, Vartialahdella 2 silkkiuikkua ja Kannaksella tundraupiaisen. 12.11. Siikalahdella oli enää 27 valkoposkea sekä myöskin isolepinkäinen ja terkkarin yli äännellen lentäneestä pikkukäpylinnusta sain marraskisapinnan. 13.11. kävin Rautalahdella, jossa näkyi taas yksi hiiripöllö sekä 13 kanadanhanhea ja 2 pilkkasiipeä. Särkisalmen pilkkasiipi ja 6 allia sekä vielä 1 naurulokki olivat yhä paikalla. 14.11. pikakäynti kuukkelimetsissä tuotti huudelleen kanahaukan ja stoppi Tarvaspohjassa uivelon. Muita havaintoja olivat teeri, 6 pyrstötiaista sekä puukiipijä.

15.11. kiertelin taas lähiympäristön pelloilla ja löysin taas yhden uuden hiiripöllön Kullinsuolta, jossa näin myös 400 keltasirkun parven. Tiviällä näkyi myös vanha tuttu, syksyn ensimmäinen Parikkalassa näkemäni hiiripöllö. Joukionsalmella näkyi vielä 2 valkoposkihanhea, Lahdensuolla isolepinkäinen, Lahdenkylässä pyy ja Vartialahdella 7 pilkkasiipeä ja 3 allia.

16.11. ani varhain lähdin ajelemaan kohti Helsinkiä. Matkalla näin Lapinjärven Pukarossa taas yhden hiiripöllön ja lopulta yhdeksän aikaan olin Helsingissä. Jätin auton hotellin kalliiseen parkkiin ja kävelin Kluuviin, jossa viikonlopun kokoukset alkoivat Bongariliiton hallituksen kokouksella. Päivällä vuorossa oli sitten Bongariliiton syyskokous, jonka jälkeen vanhat tutu ruotsalainen Staffan Rodebrand sekä ranskalainen Pierre-Andre Crochét esitelmöivät Azoreista. Jälkimmäisen esitelmän ollessa lopuillaan, jouduin singahtamaan reilun kilometrin takaisin hotellille, jossa alkoivat ikävästi samalle viikonlopulle osuneiden BirdLifen 40-vuotiskekkereiden iltaohjelmat illallisineen ja illanistujaisineen. Kuuluipa ohjelmaan mm. Eelis Raritétin historiallinen live-esiintyminen! Iltaa vietettiinkin pitkälle yöhön mukavassa porukassa.

Seuraava aamu alkoi sitten BirdLifen edustajiston kokouksella, jota istuttiin aina kahteen asti. Sitten oli vuorossa ruokailu, jonka jälkeen kävin vielä katsomassa mummoani, jota saanen kiittää siitä, että ylipäänsä lintuja harrastan! Ilta meni sitten kotiin ajellessa aina vaan näin syystalven keleissä oireilevalla autollani.

18.11. pikainen ruokatuntiretki tuotti yhden vanhan tutun hiiripöllön, uuden isolepinkäisen sekä taas yhden pilkkasiiven. 19.11. Rautalahdella kellui 46 laulujoutsenta, 13 kanadanhanhea ja pilkkasiipi ja 20.11. Joukionsalmella värjötteli yhä pari valkoposkihanhea ja lahdella kellui silkkiuikku, yhteensä parista pisteestä näin Simpelejärvellä 36 kalalokkia. Seuraavan päivän ainoa havis oli aivan iltapäivän viimeisillä valoilla Härskiinmutkasta bongaamani merimetso.

23.11. Suuntasimme Hannan kanssa taas kuukkelimetsiin. Matkalla näimme isolepinkäisen sekä harmaapäätikan ja perille päästyämme näimme yllättäen naaras valkoselkätikan! Olipahan oudoimmassa biotoopissa koskaan näkemäni! Samat tutut neljä kuukkelia löytyivät taas nopeasti. Ruokimme ja kuvailimme näitä kesyjä veijareita jonkin aikaa ja samaan aikaan kuulimme pienessä tihkusateessa innokkaasti huudelleen varpuspöllön. Sitten käppäilimme metsissä jonkin aikaa mutta ainoastaan kuulimme pohjantikan. Paluumatkalla tsekkasimme vielä Härskiinmutkan, josta näimme kaukaisen kaakkurin.

24.11. kävimme pitkästä aikaa Siikalahden lintutornilla, jolta ei kuitenkaan näkynyt enää kuin 63 laulujoutsenta ja yksi sinisorsa. Kiertelimme vielä hieman lähistöllä ja kävimme mm. katsomassa Tiviän hiiripöllöä ja Joukionsalmen valkoposkihanhia, jotka olivat yhä paikalla. Sitten illalla alkoikin pakastua ja yöllä oli jo kymmenkunta astetta pakkasta. Niinpä seuraavana aamuna oli Simpelejärven lahdet pääosin jäässä. Siikalahdella pieneen sulaan oli ahtautunut joutsenten seuraan 40 sinisorsaa sekä haapana. Muttelinmäeltä hoidin viimein marraskisapinnaksi kuusitiaisen. 26.11. aamulla hoidin Kirkonkylältä pähknänakkelin marraslistalle. Ruokatuntivisiitillä Siikalahti oli jo aivan täysin jäätynyt eikä paikalla ollut enää joutseniakaan. Rautalahdelta sen sijaan löytyi vielä pikkuruisesta sulasta sinisorsien kanssa olleet 2 tavia, joka oli marraslaji numero 60.

27.11. näin Tiviällä 22 pilkkasiiven muuttoparven mutta pikainen Simpelejärven tsekkaus tuotti enää vain 2 kala- ja 1 harmaalokin sekä muutamia kymmeniä laulujoutsenia. Koitsanlahdella näkyi syksyn ties kuinka mones hiiripöllö. 28.11. kävin ruokatunnilla pikakäynnin Simpeleellä – pitihän tehtaalta hoitaa kesäkyyhky marraskisaan. Ohessa näin koskikaran Kokkolanjoella, hiiripöllön Joukion Saareksessa, taas osin sulaneen lahden ja pellon myötä paikalle palanneet 2 valkoposkihanhea sekä ylitseni äännellen etelää kohti matkanneen tiklin.

29.11. kiersimme aamupäivällä Partasen Harrin kanssa Saaren lintupaikat ja vaikka maisema alkoi jo olla hieman talvisempi, löysimme kierroksella yhteensä 4 isolepinkäistä sekä 3 hiiripöllöä, joista ensimmäinen oli Uukuniemen puolelle Suurenjärvenlietteellä, jossa näkyi myös kanahaukka ja kaksi muuta hiiripöllöä olivat Saaren Karinpäässä. Lisäksi Jyrkilässä näkyi 10 teertä ja viimeistenkin sulien ollessa juuri jäätymässä näkemistämme laulujoutsenparvista toinen nousi juuri muutolle kohti etelää. 30.11. pikaisen aamuretken havainnot jäivät 294 isokoskelon parveen, 33 kalalokkiin, 5 harmaalokkiin, Siikalahden valkoselkätikkaan sekä tuttuihin kuukkeleihin, joita näkyi nyt 3. Järven isommatkin selät olivat kovaa vauhtia jäätymässä, joten talvi oli todellakin alkamassa juuri kalenterin mukaan.

J.A.

9.10. alkoi minulla kauan odotettu loma. Lähdin suoraan töistä lähes kaikki omistamani omaisuus (paitsi urheiluvarusteet) mukanani ajelemaan lähes vailla mitään suunnitelmia ja päämäärää. No, ei nyt ihan sentään… Ajelin ensin Lappeenrannan Joutsenon Konnunsuolle, josta bongasin kuukausipinnaksi kovan lokakuulajin, keräkurmitsan. Lintu ei ollut perinteisellä paikalla, kun siihen pysähdyin, mutta ensin taivaalta tippui viereeni kapustarinta ja kohta perässä saapui viereiselle pellolle äännellen nuori keräkurmitsa. Otin siitä muutaman skouppikuvan, näin ohimennen piekanan, tuulihaukan, ampuhaukan ja isolepinkäisen ja lähdin jatkamaan matkaa.

Ehdin juuri ja juuri ennen pimeää Lahteen, jossa kurvasin Kujalan jäteasemalle, jossa naurettavan pienellä altaalla oli pari päivää havainnoitu palsasirriä. Sirri oli kuitenkin jo lähtenyt tai painunut johonkin suojaisampaan paikkaan nukkumaan, kun en sitä löytänyt. Sitten laitoin navigaattoriin Porin Reposaaren… Lopulta olin Porissa iltakymmenen jälkeen ja ajoin perille Lontoon uimarannalle, johon parkkeerasin ja pistin auton nukkumatilaan ja painuin pehkuihin.

10.10. heräsin turhankin aikaisin ja olin jo klo 7 käppäilemässä ja tutustumassa alueeseen. Olin juuri pimeässä saanut jonkinlaisen tolkun alueesta, kun linnut alkoivat heräillä. Ensin kuului punarinnan tiksutusta, pian perään peukaloisen rätinää ja heti tämän perään aika läheltä vierestäni matalasta puskasta tai jostain sen läheltä tutun kuuloista rätinää. Ääni oli tuttu vain ulkomaan reissuilta – samettipääkerttu availi ääntään ilmeisesti peukaloisen innostamana. Valoa ei vielä ollut, mutta tiesin linnun äänen kuuluvan lumimarjapuskasta, jossa sitä oli aika paljon havaittu aiemmin. En sitä kuitenkaan saanut näkyville ja eipä ääntäkään kuulunut enää uudelleen. Pikkuhiljaa valoa alkoi olla enemmän havainnointiin ja paikalle saapui myös pari muuta linnun etsijää. Lintua etsittiin pikkuporukalla pääasiassa tyrnipuskasta, joka oli ollut sen lempipaikka, mutta iltapäiväänkään mennessä emme sitä enää havainneet. Muuten päivä oli kyllä tarjonnut mukavia havaintoja, kun mm. naakkoja muutti 4000, kurkia 1200 ja ainakin 120 pyrstötiaista paineli lähinnä kohti pohjoista. Parempina lajeina näin metsäkirvisen ja pähkinänakkelin. Mutta kerttua en nähnyt ja luovutin lopulta ja lähdin ajelemaan kohti pohjoista, enkä tietenkään kovin kauaksi ehtinyt kun sain viestin, että kerttu oli näyttäytynyt lyhyesti mutta hyvin paikalle jääneelle pienelle porukalle.
Omat havainnot matkalta ennen pimeää jäivät pariin hiiripöllöön, joita tuntui nyt olevan joka paikassa. Vaasassa yritin vielä löytää vanhalta kaatopaikalta isokirvistä siinä kuitenkaan onnistumatta. Lopulta jatkoin aina Ouluun saakka, jossa olin lopulta ennen iltakymmentä veljeni Rikun luona. Ennen puoltayötä hain Pirkan rautatieasemalta ja lopulta pääsimme nukkumaan Rikun yläkertaan.

11.10. heräsimme aikaisin ja klo 6:30 olimme Pirkan kanssa hakemassa kyytiin Vierimaan Anttia ja niinpä pian olimme ajelemassa kohti Oulunsalon lauttarantaa. Hailuodon lautalla ollessamme alkoi päivä valjeta ja luovossa aloimme sitten pohjustaa tulevaa rallia. Kiersimme ensin hieman turhia lenkkejä, mutta koko päivän ehkä kolmas lintuhavainto oli sitten aika kova, kun plokkasin tien vieressä ison möykyn: ”Hei, tossa oli iso pöllö!”, jarrutin ja aloin peruuttaa, jolloin Pirkka sanoi: ”Tossa on toinen, älä turhaan peruuta.” Ja toden totta tien varressa oli kaksi komeaa lapinpöllöä! Linnut olivat kuitenkin todella aktiivisia, emmekä näin päässeet niitä juuri kuvaamaan – itse sain sentään pari skouppuroiskaisua otettua.

Ekan retkistopin teimme Pökönnokalla, jonka komppasimme huolella ja löysimme mm. jänkäkurpan, punakuirin, 28 suosirriä ja 5 pilkkasiipeä. Ojakylänlahdella näimme mm. 1100 tukkasotkaa, 50 uiveloa, ylitsemme lentäneen metsähanhen sekä saalistelevan kanahaukan. Ulkokarvon risteyksessä näin jo vauhdista mustan variksen, joka laskeutui peltoon. Kohta se nousi lentoon ja eipä se näyttänytkään niin mustavaakulta kuin olimme odottaneet. Pyrstö oli suorapäinen, nokka tukeva ja linnulla näytti olevan selvä sulkimisraja kyynärsiivillä – vanha nokivaris! Lintu kuitenkin lensi suoraan ylitsemme ja metsän taakse, ilman että saimme verrattua sitä lainkaan parven variksiin. Niinpä havis jäi hieman vaivaamaan ja päätimme jättää varman määrityksen vielä auki ja etsiä sitä taas seuraavana päivänä. Loppupäivästää kävimme vielä muutamissa hyvissä ja vähemmän hyvissä lintupaikoissa, mutta havikset jäivät varsin olemattomiksi, ainoastaan pyrstötiaisia oli aivan joka paikassa ja paljon. Mielenkiintoinen havis oli myös näkemämme fasaani, jonka toki tyrmäsimme pinnakelvottomaksi ainakin tulevan rallin juryn toimesta. Lopulta suuntasimme tällä kertaa saaren itäosista Santosesta varaamallemme mökille, jonne kokoontuivat lisäksemme Harry Nyström, Jari Kiljunen, Jani Varis sekä Mikko Ala-Kojola. Ilta meni taas kerran rattoisasti tuttuun tapaan sairaasti syöden mutta nukkumaan päästiin lopulta yllättävän aikaisin.

12.10. oli Hailuotoralli! Sekä meidän joukkue (minä, Pirkka ja Antti) että toinen joukkue suuntasi taas aloittamaan tuttuun tapaan Riisinnokalle. Matkalla paukahti ak:lle saaripinna, kun Pirkka plokkasi erään pellon takana puussa kököttäneen hiiripöllön. Riisinnokalla kävelimme ilman mainittavia havaintoja lähes kärkeen saakka, kunnes kello napsahti tasan kahdeksan ja lajien keruu alkoi. Parhaimpana lajina löytyi kärkimetsästä pohjantikka. Meren tuijottelun aikana havaitsimme mm. lapin- ja pajusirkun, pari ampuhaukkaa, suosirrejä, tundrakurmitsoja, 3 kapustarintaa, punakuirin, lapasotkia, lapa- ja harmaasorsan sekä pari sepelkyyhkyä, mutta kovakaan merelle tuijottelu ei tuottanut mitään järkevää – vain 6 merimetsoa.
Kävellessämme takaisin autolle havaitsimme vain muutamia tavallisia pikkulintulajeja sekä kovasti toivomamme lehtokurpan. Pikkuhiljaa valuskellessamme kohti Kirkkosalmea saimme lajilistallemme mm. aiemmin näkemämme hiiripöllön, kuusitiaisen ja pikkutikan. Mutta sitten alkoi tuuri huonontua. Kun kiipesimme Kirkkosalmen torniin, saapui parkkipaikalle täysi linja-autolastillinen OLSY:n linturetkeläisiä. Torni natisi liitoksissaan, kun ainakin 50 nuorta kipusi torniin. Mutta eipä lahdella ollut lintujakaan. Ainoat uudet lajimme olivat punakylkirastas ja naakka! Eikä paremmin mennyt pitkällä metsäkiertotieajelullakaan, jolta saimme vain pikkukäpylinnun. Huikun lauttaranta oli myös hiljainen eikä lapinpöllöjäkään löytynyt ja Pökönnokkakin oli täydellinen katastrofi, sillä nokalla juoksenteli kaksi valtaisaa koiraa lätäköitä kompaten ja jouduimme tekemään todella kovan duunin, että löysimme edes yhden taivaanvuohen! Ojakylänlahdella alkoi onneksi tuuri kääntyä, kun löysimme myöhäisen mustaviklon ja 3 pulmusta, sitten Karvonlahdella näkyi varisten seassa ollut musta varis, joka nyt oli sitten varmistunut nokivarikseksi, kun sitä oli päästy suoraan vertaamaan variksiin.

Pöllä oli tyhjä, mutta Kuivasäikällä pyörähdys tuotti pari valkoposkihanhea. Lopulta alkoikin jo ilta painaa päälle ja viimeiseksi lajiksemme löysimme metsäteitä ajelemalla teeren. Puutelajilistamme oli lopulta aika naurettava, sillä emme olleet havainneet mm. laulu- ja kulorastasta saati sitten punarintaa. Niinpä ei ollut valtaisa yllätys, että meidän oli jääminen toiselle sijalle kaveriporukkamme korjattua voiton 76 lajilla 72 lajiamme vastaan. Kolmanneksikin tullut joukkue laittoi meidät todella tiukalle, lopullisen eron takasi yllättäen fasaani, joita olimme taas nähneet 5 yksilöä; laji kun yllättäen hyväksyttiinkin rallilajiksi.

Ilta meni sitten taas rupatellessa, maistellessa Harryn mukanaan tuomia chilimyrkkyjä ja saunoessa ym. Yön aikana keli muuttui todella myrskyiseksi, joten seuraavana aamuna päätimme lähteä lähes suoraan pois luodosta. Mikon, Janin ja Jassin kanssa suuntasimme Limingan Virkkulaan luontokeskukseen tutustumaan ja muiden lähdettyä kävimme Pirkan kanssa vielä tornissa laskemassa lahden sorsat, joiden joukossa kellui harmaasorsa sekä pari metsähanhea. Sitten kävimme Limingassa syömässä ja kuittaamassa Pirkalle turkinpulun vuodariksi ja lähdimme kohti Tauvoa.

Tauvoon päästyämme oli Tynjälän Matti juuri hakenut verkolta tilhen ja syksyn ensimmäiset pari nuorta taviokuurnaa. Koska päivää oli vielä jäljellä, päätimme suunnata vielä pikaiselle Ulkonokan kierrokselle, joka tuotti mm. 3 suosirriä, 3 jänkäkurppaa ja 3 lapasotkaa ym. Ilta meni rupatellessa ja pöllöpyynti tuotti kolme helmipöllöä.

14.10. staijailimme Pirkan kanssa aamusta tornissa mutta havainnot jäivät kirjosiipikäpylintuun, 17 isokäpylintuun ja muutamaan tundraurpiaiseen sekä nokalla seisoskelleeseen tundrakurmitsaan. Verkoilla oli todella hiljaista ja niin oli huolellisesti tekemällämme Ulkonokan kierroksellakin. Illalla sentään näimme vielä tornista muuttohaukan. Lintumaalima oli siis jo todella hiljainen, mutta asemaelämä oli kyllä taas kerran todella leppoisaa!

15.10. vein Pirkan aikaisin aamulla Raahen linja-autoasemalle ja paluumatkalla asemalle näin hiiripöllön ja sitten vilaukselta vielä viirupöllön. Verkoilla oli hieman vilkkaampaa, kun saimme mukavasti pyrstötiaisia. Muita mukavampia verkkolajeja olivat kuusitiainen, jokunen tilhi sekä komea koiras taviokuurna. Keskipäivällä otin lyhyet (ulko)nokkaunet, joilta Matti tuli herättämään minut, kun pihalla oli naaras harmaapäätikka. Laitoimme atrapin soimaan, mutta lintu ei suostunut törmäämään verkkoihin. Sitten lähdinkin kävelemään Hietapakan parkkipaikalle nähden matkalla riekon. Kohta ajelin jo kohti etelää ja näin taas matkalla yhden hiiripöllön Vöyrissä. Lopulta ajoin aina Kristiinankaupungin Siipyyn lintutornille asti, jonka juurelle majoituin autoon nukkumaan.

16.10. heräsin ennen auringon nousua ja kipusin Siipyyn torniin, josta näkyi todella runsaasti telkkiä sekä jonkin verran muita vesilintuja mukanaan jopa 41 lapasotkaa. Muuttoa ei ollut oikeastaan lainkaan, muutama väreilyssä matkannut ruokkilintuparvi sentään näkyi ja lähiluodoilta löysin yhteensä ainakin 5 merisirriä ja lähellä kellui yksinäinen härkälintu. Pyrstötiaisia liikkui täälläkin runsaasti ja ohi lensi myös pohjantikka. Lopulta muutaman tunnin staijin jälkeen jatkoin taas Porin Reposaareen, jossa päätin yrittää 1,5 tuntia, josko pääsisin näkemään samettipääkertun. Tuijottelimme erään toisen ornin kanssa lumimarjapuskaa lähes koko ajan, kunnes lopulta päätin mennä viimeiseksi 10 minuutiksi tyrnille. Kiersin meren puolelle puskaa ja pian ohi kävelleet koiran ulkoiluttajat säikyttivät puskasta pienen kertun lentoon suoraan kohti minua – siinä se oli! Kohta lintu nousi vielä pariksi sekunniksi puskan latvukseen aivan erinomaisesti kokonaan näytille ja niin pääsin lähtemään tyytyväisenä jatkamaan matkaa.

Ajoin suorinta tietä Espoon Laajalahdelle, jossa tapasin Suojarinteen ”Potun”. Tuijottelimme lahdelle tunnin verran ja näimme pikku-uikun, 114 harmaasorsaa, 5 harmaahaikaraa, 9 töyhtöhyyppää sekä 8 suokukkoa ym. Sitten kävimme syömässä ja lopulta ajoimme Kirkkonummelle vanhempieni luokse yöpymään – seuraavana aamuna oli edessä lähtö Azoreille!

J.A.