Aavikkotaskubongausreissu

1.12. herätyskelloni piti olla soimassa jo aamuviideltä, mutta heräsin itsekseni kellon näyttäessä 5:45! Viidessä minuutissa olin kuitenkin pihalla ja laitoin tekstiviestit ensin Caireniuksen Sampsalle, että pomin tämän kyytiin Joutsenosta klo 6:45 ja sitten Punnosen Pekalle, että olen Lappeenrannassa klo 7, eli puoli tuntia alun perin sopimaamme myöhemmin. Aikatauluni pitikin sitten minuutilleen ja seitsemältä olimme pakkautuneet Sampsan ja Pekan kanssa Salakan “Peten” kyytiin ja lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä.

Pysähdyttyämme kertaalle aamupalaostoksille Pukarossa, jossa näimme taas hiiripöllönkin, olimme lopulta Helsingin Kivikossa klo 9:30 ja parahiksi parkkeeratessamme autoamme, tuli Lintutiedotukseen huojentava päivitysviesti, että 29.11. illalla löytynyt ja edellispäivänä hienosti bongattavissa ollut aavikkotasku oli yhä paikalla. Kävelimme kävelytietä agilitytarhaa kohti ja näimmekin pian edessämme pienen bongarijoukon, joka näytti tuijottavan läheisen aidan suuntaan. Tiesimme kyllä, että viesti linnusta oli kertonut linnun löytyneen läheisen mäen laelta, jossa näkyi myös pieni porukka bongareita, mutta edessä oleva porukka näytti selvästi tuijottavan jotain. Ja kohta näimmekin aidalla kauniin oljenkellanpunertavan taskun – aavikkotaskun! Lintu pyrähteli aktiivisesti aidalta alas ruokailemaan ja siirtyi pikkuhiljaa jopa lähemmäksi meitä tekemään pyrähdyksiä parilta kiveltä ja saimme näin ihailla tätä todella kaunista lintua oikein mukavalta etäisyydeltä. Valoa oli vielä todella niukasti, joten ottamani kuvat jäivät silti varsin vaatimattomiksi. Pikkuhiljaa paikalle alkoi valua niin paljon bongareita, että päätimme itse lähteä retkelle muualle lähiseudulle.

Pysähdyimme ensin lyhyesti kävelemään Viikin koetilan ympäristöön, mutta havainnot jäivät pariin mustarastaaseen. Sitten jatkoimme Arabianrantaan, josta pienen kävelyn jälkeen näimme ensin pari kanadanhanhea ja sitten paikalla viihtyneet 3 valkoposkihanhea. Autolle palaillessamme mietimme, mitä tekisimme seuraavaksi, kun kävi ilmi, että Salakalta puuttui pikkukajava eliksistä. Ja kun muutamana päivänä Kirkkonummella havaitusta pikkukajavasta tuli juuri sopivasti päivitysviesti, päätimme lähteä suorinta tietä Kirkkonummelle. 50 minuuttia myöhemmin, nähtyämme ensin yhden hiiripöllön matkan varrella Sundsissa, parkkeerasimme automme Tillandintie 117:n päähän parkkipaikalle, josta kipusimme kalliolle, josta avautui hieno näkymä merelle. Staijailimme paikalla puolisen tuntia nähden lähinnä vain kierteleviä kalalokkeja sekä vastarannan päällä pyörineitä merikotkia, kunnes plokkasin nuoren pikkukajavan lentämästä rantaa seurailleen suoraan meitä kohti! Lintu lensi hitaasti avain noin 20 metrin päästä meistä upeassa valossa ja olimme näin onnistuneet tässäkin projektissa helpommalla kuin olisin uskaltanut edes toivoa. Niinpä jatkoimme kohta Saltfjärdenille

Saltin tornille kääntyessämme näimme taas yhden hiiripöllön ja tornilla tavoitteenamme olivat viiksitimalit, mutta niitä ei näkynyt eikä kuulunut, mutta näimme sentään mm. harmaahaikaran sekä kanahaukan. Lopulta päätimme jatkaa Espoon Laajalahden suuntaan, jossa ensin bongasimme Otaniemestä edellispäivältä Tiiraan ilmoitetun laulurastaan. Laajalahden tornin edustalta lahti oli jo jäässä, joten mitään mainittavaa ei enää havaittu. Lopulta oli aika lähteä paluumatkalle.

J.A.