Syyslomalla Länsi-Suomessa

9.10. alkoi minulla kauan odotettu loma. Lähdin suoraan töistä lähes kaikki omistamani omaisuus (paitsi urheiluvarusteet) mukanani ajelemaan lähes vailla mitään suunnitelmia ja päämäärää. No, ei nyt ihan sentään… Ajelin ensin Lappeenrannan Joutsenon Konnunsuolle, josta bongasin kuukausipinnaksi kovan lokakuulajin, keräkurmitsan. Lintu ei ollut perinteisellä paikalla, kun siihen pysähdyin, mutta ensin taivaalta tippui viereeni kapustarinta ja kohta perässä saapui viereiselle pellolle äännellen nuori keräkurmitsa. Otin siitä muutaman skouppikuvan, näin ohimennen piekanan, tuulihaukan, ampuhaukan ja isolepinkäisen ja lähdin jatkamaan matkaa.

Ehdin juuri ja juuri ennen pimeää Lahteen, jossa kurvasin Kujalan jäteasemalle, jossa naurettavan pienellä altaalla oli pari päivää havainnoitu palsasirriä. Sirri oli kuitenkin jo lähtenyt tai painunut johonkin suojaisampaan paikkaan nukkumaan, kun en sitä löytänyt. Sitten laitoin navigaattoriin Porin Reposaaren… Lopulta olin Porissa iltakymmenen jälkeen ja ajoin perille Lontoon uimarannalle, johon parkkeerasin ja pistin auton nukkumatilaan ja painuin pehkuihin.

10.10. heräsin turhankin aikaisin ja olin jo klo 7 käppäilemässä ja tutustumassa alueeseen. Olin juuri pimeässä saanut jonkinlaisen tolkun alueesta, kun linnut alkoivat heräillä. Ensin kuului punarinnan tiksutusta, pian perään peukaloisen rätinää ja heti tämän perään aika läheltä vierestäni matalasta puskasta tai jostain sen läheltä tutun kuuloista rätinää. Ääni oli tuttu vain ulkomaan reissuilta – samettipääkerttu availi ääntään ilmeisesti peukaloisen innostamana. Valoa ei vielä ollut, mutta tiesin linnun äänen kuuluvan lumimarjapuskasta, jossa sitä oli aika paljon havaittu aiemmin. En sitä kuitenkaan saanut näkyville ja eipä ääntäkään kuulunut enää uudelleen. Pikkuhiljaa valoa alkoi olla enemmän havainnointiin ja paikalle saapui myös pari muuta linnun etsijää. Lintua etsittiin pikkuporukalla pääasiassa tyrnipuskasta, joka oli ollut sen lempipaikka, mutta iltapäiväänkään mennessä emme sitä enää havainneet. Muuten päivä oli kyllä tarjonnut mukavia havaintoja, kun mm. naakkoja muutti 4000, kurkia 1200 ja ainakin 120 pyrstötiaista paineli lähinnä kohti pohjoista. Parempina lajeina näin metsäkirvisen ja pähkinänakkelin. Mutta kerttua en nähnyt ja luovutin lopulta ja lähdin ajelemaan kohti pohjoista, enkä tietenkään kovin kauaksi ehtinyt kun sain viestin, että kerttu oli näyttäytynyt lyhyesti mutta hyvin paikalle jääneelle pienelle porukalle.
Omat havainnot matkalta ennen pimeää jäivät pariin hiiripöllöön, joita tuntui nyt olevan joka paikassa. Vaasassa yritin vielä löytää vanhalta kaatopaikalta isokirvistä siinä kuitenkaan onnistumatta. Lopulta jatkoin aina Ouluun saakka, jossa olin lopulta ennen iltakymmentä veljeni Rikun luona. Ennen puoltayötä hain Pirkan rautatieasemalta ja lopulta pääsimme nukkumaan Rikun yläkertaan.

11.10. heräsimme aikaisin ja klo 6:30 olimme Pirkan kanssa hakemassa kyytiin Vierimaan Anttia ja niinpä pian olimme ajelemassa kohti Oulunsalon lauttarantaa. Hailuodon lautalla ollessamme alkoi päivä valjeta ja luovossa aloimme sitten pohjustaa tulevaa rallia. Kiersimme ensin hieman turhia lenkkejä, mutta koko päivän ehkä kolmas lintuhavainto oli sitten aika kova, kun plokkasin tien vieressä ison möykyn: ”Hei, tossa oli iso pöllö!”, jarrutin ja aloin peruuttaa, jolloin Pirkka sanoi: ”Tossa on toinen, älä turhaan peruuta.” Ja toden totta tien varressa oli kaksi komeaa lapinpöllöä! Linnut olivat kuitenkin todella aktiivisia, emmekä näin päässeet niitä juuri kuvaamaan – itse sain sentään pari skouppuroiskaisua otettua.

Ekan retkistopin teimme Pökönnokalla, jonka komppasimme huolella ja löysimme mm. jänkäkurpan, punakuirin, 28 suosirriä ja 5 pilkkasiipeä. Ojakylänlahdella näimme mm. 1100 tukkasotkaa, 50 uiveloa, ylitsemme lentäneen metsähanhen sekä saalistelevan kanahaukan. Ulkokarvon risteyksessä näin jo vauhdista mustan variksen, joka laskeutui peltoon. Kohta se nousi lentoon ja eipä se näyttänytkään niin mustavaakulta kuin olimme odottaneet. Pyrstö oli suorapäinen, nokka tukeva ja linnulla näytti olevan selvä sulkimisraja kyynärsiivillä – vanha nokivaris! Lintu kuitenkin lensi suoraan ylitsemme ja metsän taakse, ilman että saimme verrattua sitä lainkaan parven variksiin. Niinpä havis jäi hieman vaivaamaan ja päätimme jättää varman määrityksen vielä auki ja etsiä sitä taas seuraavana päivänä. Loppupäivästää kävimme vielä muutamissa hyvissä ja vähemmän hyvissä lintupaikoissa, mutta havikset jäivät varsin olemattomiksi, ainoastaan pyrstötiaisia oli aivan joka paikassa ja paljon. Mielenkiintoinen havis oli myös näkemämme fasaani, jonka toki tyrmäsimme pinnakelvottomaksi ainakin tulevan rallin juryn toimesta. Lopulta suuntasimme tällä kertaa saaren itäosista Santosesta varaamallemme mökille, jonne kokoontuivat lisäksemme Harry Nyström, Jari Kiljunen, Jani Varis sekä Mikko Ala-Kojola. Ilta meni taas kerran rattoisasti tuttuun tapaan sairaasti syöden mutta nukkumaan päästiin lopulta yllättävän aikaisin.

12.10. oli Hailuotoralli! Sekä meidän joukkue (minä, Pirkka ja Antti) että toinen joukkue suuntasi taas aloittamaan tuttuun tapaan Riisinnokalle. Matkalla paukahti ak:lle saaripinna, kun Pirkka plokkasi erään pellon takana puussa kököttäneen hiiripöllön. Riisinnokalla kävelimme ilman mainittavia havaintoja lähes kärkeen saakka, kunnes kello napsahti tasan kahdeksan ja lajien keruu alkoi. Parhaimpana lajina löytyi kärkimetsästä pohjantikka. Meren tuijottelun aikana havaitsimme mm. lapin- ja pajusirkun, pari ampuhaukkaa, suosirrejä, tundrakurmitsoja, 3 kapustarintaa, punakuirin, lapasotkia, lapa- ja harmaasorsan sekä pari sepelkyyhkyä, mutta kovakaan merelle tuijottelu ei tuottanut mitään järkevää – vain 6 merimetsoa.
Kävellessämme takaisin autolle havaitsimme vain muutamia tavallisia pikkulintulajeja sekä kovasti toivomamme lehtokurpan. Pikkuhiljaa valuskellessamme kohti Kirkkosalmea saimme lajilistallemme mm. aiemmin näkemämme hiiripöllön, kuusitiaisen ja pikkutikan. Mutta sitten alkoi tuuri huonontua. Kun kiipesimme Kirkkosalmen torniin, saapui parkkipaikalle täysi linja-autolastillinen OLSY:n linturetkeläisiä. Torni natisi liitoksissaan, kun ainakin 50 nuorta kipusi torniin. Mutta eipä lahdella ollut lintujakaan. Ainoat uudet lajimme olivat punakylkirastas ja naakka! Eikä paremmin mennyt pitkällä metsäkiertotieajelullakaan, jolta saimme vain pikkukäpylinnun. Huikun lauttaranta oli myös hiljainen eikä lapinpöllöjäkään löytynyt ja Pökönnokkakin oli täydellinen katastrofi, sillä nokalla juoksenteli kaksi valtaisaa koiraa lätäköitä kompaten ja jouduimme tekemään todella kovan duunin, että löysimme edes yhden taivaanvuohen! Ojakylänlahdella alkoi onneksi tuuri kääntyä, kun löysimme myöhäisen mustaviklon ja 3 pulmusta, sitten Karvonlahdella näkyi varisten seassa ollut musta varis, joka nyt oli sitten varmistunut nokivarikseksi, kun sitä oli päästy suoraan vertaamaan variksiin.

Pöllä oli tyhjä, mutta Kuivasäikällä pyörähdys tuotti pari valkoposkihanhea. Lopulta alkoikin jo ilta painaa päälle ja viimeiseksi lajiksemme löysimme metsäteitä ajelemalla teeren. Puutelajilistamme oli lopulta aika naurettava, sillä emme olleet havainneet mm. laulu- ja kulorastasta saati sitten punarintaa. Niinpä ei ollut valtaisa yllätys, että meidän oli jääminen toiselle sijalle kaveriporukkamme korjattua voiton 76 lajilla 72 lajiamme vastaan. Kolmanneksikin tullut joukkue laittoi meidät todella tiukalle, lopullisen eron takasi yllättäen fasaani, joita olimme taas nähneet 5 yksilöä; laji kun yllättäen hyväksyttiinkin rallilajiksi.

Ilta meni sitten taas rupatellessa, maistellessa Harryn mukanaan tuomia chilimyrkkyjä ja saunoessa ym. Yön aikana keli muuttui todella myrskyiseksi, joten seuraavana aamuna päätimme lähteä lähes suoraan pois luodosta. Mikon, Janin ja Jassin kanssa suuntasimme Limingan Virkkulaan luontokeskukseen tutustumaan ja muiden lähdettyä kävimme Pirkan kanssa vielä tornissa laskemassa lahden sorsat, joiden joukossa kellui harmaasorsa sekä pari metsähanhea. Sitten kävimme Limingassa syömässä ja kuittaamassa Pirkalle turkinpulun vuodariksi ja lähdimme kohti Tauvoa.

Tauvoon päästyämme oli Tynjälän Matti juuri hakenut verkolta tilhen ja syksyn ensimmäiset pari nuorta taviokuurnaa. Koska päivää oli vielä jäljellä, päätimme suunnata vielä pikaiselle Ulkonokan kierrokselle, joka tuotti mm. 3 suosirriä, 3 jänkäkurppaa ja 3 lapasotkaa ym. Ilta meni rupatellessa ja pöllöpyynti tuotti kolme helmipöllöä.

14.10. staijailimme Pirkan kanssa aamusta tornissa mutta havainnot jäivät kirjosiipikäpylintuun, 17 isokäpylintuun ja muutamaan tundraurpiaiseen sekä nokalla seisoskelleeseen tundrakurmitsaan. Verkoilla oli todella hiljaista ja niin oli huolellisesti tekemällämme Ulkonokan kierroksellakin. Illalla sentään näimme vielä tornista muuttohaukan. Lintumaalima oli siis jo todella hiljainen, mutta asemaelämä oli kyllä taas kerran todella leppoisaa!

15.10. vein Pirkan aikaisin aamulla Raahen linja-autoasemalle ja paluumatkalla asemalle näin hiiripöllön ja sitten vilaukselta vielä viirupöllön. Verkoilla oli hieman vilkkaampaa, kun saimme mukavasti pyrstötiaisia. Muita mukavampia verkkolajeja olivat kuusitiainen, jokunen tilhi sekä komea koiras taviokuurna. Keskipäivällä otin lyhyet (ulko)nokkaunet, joilta Matti tuli herättämään minut, kun pihalla oli naaras harmaapäätikka. Laitoimme atrapin soimaan, mutta lintu ei suostunut törmäämään verkkoihin. Sitten lähdinkin kävelemään Hietapakan parkkipaikalle nähden matkalla riekon. Kohta ajelin jo kohti etelää ja näin taas matkalla yhden hiiripöllön Vöyrissä. Lopulta ajoin aina Kristiinankaupungin Siipyyn lintutornille asti, jonka juurelle majoituin autoon nukkumaan.

16.10. heräsin ennen auringon nousua ja kipusin Siipyyn torniin, josta näkyi todella runsaasti telkkiä sekä jonkin verran muita vesilintuja mukanaan jopa 41 lapasotkaa. Muuttoa ei ollut oikeastaan lainkaan, muutama väreilyssä matkannut ruokkilintuparvi sentään näkyi ja lähiluodoilta löysin yhteensä ainakin 5 merisirriä ja lähellä kellui yksinäinen härkälintu. Pyrstötiaisia liikkui täälläkin runsaasti ja ohi lensi myös pohjantikka. Lopulta muutaman tunnin staijin jälkeen jatkoin taas Porin Reposaareen, jossa päätin yrittää 1,5 tuntia, josko pääsisin näkemään samettipääkertun. Tuijottelimme erään toisen ornin kanssa lumimarjapuskaa lähes koko ajan, kunnes lopulta päätin mennä viimeiseksi 10 minuutiksi tyrnille. Kiersin meren puolelle puskaa ja pian ohi kävelleet koiran ulkoiluttajat säikyttivät puskasta pienen kertun lentoon suoraan kohti minua – siinä se oli! Kohta lintu nousi vielä pariksi sekunniksi puskan latvukseen aivan erinomaisesti kokonaan näytille ja niin pääsin lähtemään tyytyväisenä jatkamaan matkaa.

Ajoin suorinta tietä Espoon Laajalahdelle, jossa tapasin Suojarinteen ”Potun”. Tuijottelimme lahdelle tunnin verran ja näimme pikku-uikun, 114 harmaasorsaa, 5 harmaahaikaraa, 9 töyhtöhyyppää sekä 8 suokukkoa ym. Sitten kävimme syömässä ja lopulta ajoimme Kirkkonummelle vanhempieni luokse yöpymään – seuraavana aamuna oli edessä lähtö Azoreille!

J.A.