. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Perjantaina lähdin ajelemaan puolilta päivin kohti etelää ja ensimmäisen pysähdyksen tein Lappeenrannan Kaislasella, josta oli löytynyt hanhiparvesta lyhytnokkahanhi. Laskin minulla olevan noin 15 minuuttia aikaa pysähdykseen ja niinpä kävelin ripeästi eteläkalliolle ilman takkia, pipoa ja hanskoja, jottei mieli tekisikään olla kalseassa pohjoistuulessa paikalla yhtään pidempään. Tundrametsähanhia oli sulassa ja jäällä noin 500 lintua seassaan 18 tundrahanhea ja löytyihän se lyhytnokkakin lopulta, joten pääsin ihan aikataulussa jatkamaan matkaa kohti Helsinkiä. Lopulta olin klo 15:30 Helsinki-Vantaalla ja pienen odottelun jälkeen Pirkka löytyi ja lähdimme jatkamaan ajomatkaa. Ajoimme suoraan Turkuun asti, jossa olimme noin klo 17:40. Päätimme tehdä pikavisiitin Ruissaloon, jossa kävimme ensin kärjessä asti, jossa peipot ja mustarastaat lauloivat. Päätimme vielä stopata kartanon pelloilla, joilta löysimme 62 valkoposkihanhea, josta sain kuukausiässän. Sitten ajelimme Turun asemalle, josta ruuhka oli juuri purkautunut ja poimimme junalla pohjoisesta saapuneet Mikko Ala-Kojolan ja Antti Peunan kyytiin ja lähdimme shoppailemaan eväitä. Pikaisen kauppareissun jälkeen suuntasimmekin jo satamaan. Satamassa odotellessamme näimme illan viimeisillä valoilla vielä 4 tukkasotkaa ja punasotkan. Lopulta klo 20:10 Viking Grace lähti kohti Ahvenanmaata.

Laivalla vietimme ison osan matkasta perinteisesti puffetissa, jossa tulikin taas kerran syötyä aivan liikaa. Sitten kävimme pikaisesti vilkaisemassa esiintyjänä ollutta Jenni Vartiaista ja Pirkkaa ei sitten sieltä pois meinannut saadakaan. Lopulta ehdimme kuitenkin hieman suunnitella seuraavan päivän rallin strategiaa kartan avulla – päätimme toistaa pitkälti saman reitin kuin edellisvuonnakin. Lopulta yhden aikaan yöllä saavuimme Lumparlandin Långnäsiin, josta ajoimme Maarianhaminan Solhemiin yöpymään.

29.3. herätyskellomme soivat vain parin tunnin kuluttua, sillä aamiainen oli jo klo 4:45. Viiden jälkeen olimme jo ajamassa kohti Eckerötä ja klo 5:30 aloitimme pysähtelyn, sillä ralli alkoi. Tavoitteenamme oli ollut ajaa paljon lähemmäksi Styrsingsuddenia aloittamaan ralli, mutta nyt emme ehtineet edes Eckerön puolelle. Niinpä ensimmäiset pinnat kuitattiin Hammarlandin puolelta, jossa kuulimme tavallisten laululintujen seasta jo punarinnan, rautiaisen ja peukaloisenkin. Itse näin auton editse lentäneen lehtokurpankin, mutta sitä eivät muut ehtineet nähdä lainkaan. Eckerön Störbyn tienoilla kuulimme laulurastaan, kurkia ja hippiäisen sekä näimme ensimmäiset merihanhet. Stryrssin tiellä pysähdyimme myös muutaman kerran ja kuulimme kuusitiaisen sekä vihervarpusia. Lopulta kävelimme Styrssin niemeen, jossa jo pari joukkuetta oli staijaamassa. Merellä oli kuitenkin hämmästyttävän hiljaista! Alleja, haahkoja, riskilöitä ja ruokkeja toki muutti ja muitakin tavallisia vesilintuja nähtiin, mutta paremmat lajit olivat todella tiukassa! Pari tylliä soidinsi rannassa, 3 mustalintua muutti ja pari merikotkaa lenteli kaukana saarten yllä, mutta ainakin itse odotin vähintään puoltakymmentä hyvää lajia lisää, mutta kun niitä ei meinannut kuulua, päätimme alkaa lähteä jatkamaan matkaa. Onneksi aivan viimehetkillä Mikko näki erään saaren päällä pyörähtäneen suuren merisirriparven, joka kuitenkin laskeutui saman tien saaren taakse. Odotimme aika pitkään saarta tuijottaen ja lopulta löysin osan parvesta niemen kärjestä ja saimme edes yhden hyvän lajin listallemme. Styrssin tiellä kuulimme vielä hömötiaisen ja puukiipijöitä.

Skeppsvikistä löytyivät ensimmäiset ristisorsat, käpytikat, tavit sekä västäräkki ja Stormossassa tien yli lensi närhi. Torpin kylältä hoidimme varpusen ja pikkuvarpusen, ja lensipä ylitsemme mukava nokkavarpunenkin. Västerfjärdeniltä löytyi 3 silkkiuikkua, josta muuten sain taas yhden kuukausiässän (kuukausipinnojahan ropisi vähän väliä). Degersandissa emme olleet kuin hetken ja kohta ohitimme taas Storbytä, jossa näkyi pari kesy- sekä uuttukyyhkyä. Bölessä yritimme löytää tiedotukseen tullutta liejukanaa, mutta vaikka komppasimme molemmat vesistöalueet, pysyi rantakana piilossa.

Hammarlandin puolelle päästyämme bongasimme Marsundin sillalta löytyneen mustakurkku-uikun ja näimme ensimmäiset korpit, hiirihaukat sekä harmaahaikarat. Lillbolstadin pelloilla oli pelottavan hiljaista ja pinnalistalle ei löytynyt mitään hemppoa, kanadanhanhea, varpushaukkaa ja kapustarintaa parempaa. Bodafjärdenin rannoilta löysimme niittykirvisiä ja järveltä punasotkakoiraan, lapasotkaparven, 3 uiveloa sekä 7 silkkiuikkua. Sitten kiiruhdimmekin Jomalan Hammaruddania kohti, jota ennen kuulimme harmaapäätikan. Merellä oli kuitenkin taas todella vaisua ja ainoastaan meriharakasta saatiin uusi laji listallemme.

Ramsholmen eikä Torpjärdenin lintutornilla käynti eivät tuottanut mitään ja Maarianhaminan kalasatamakin oli lähes tyhjä, onneksi sentään nokikana löytyi ja lisäksi näkyi taas pari meriharakkaa. Käytyämme hasardikäynnillä Lemlandin Nåtössä lensi Maarianhaminan Ytternäsissä tien ylitse pieni tilhiparvi. Sitten jatkoimme Jomalan Gällarängiin, jossa pellot olivat taas huolestuttavan tyhjät; kurjet, hanhet ja kapustarinnat eivät paljon lohduttaneet. Lopulta päätimme suunnata nopeasti kohti Saltvikin Hagan peltoja, joiden ajattelimme olevan ainakin toivottavasti saaren parhaat pellot. Alun perin emme olleet edes ajatelleet käyvämme paikalla, mutta kun aikaa oli, niin päätimme suunnata sinne, sillä pelto- ja järvilajistossa meillä oli yhä järjettömän pahoja puutteita eikä pahitteeksi olisi ollut hoitaa muutamia ihan tavallisia lajeja vaikka ihan vauhdista metsäpätkiltä.

Hagan pelloilta löysimmekin heti isot hanhiparvet, jossa oli 3 lyhytnokka- ja 12 tundrahanheakin. Odotetut petolinnut ja kahlaajat kuitenkin pysyivät yhä piilossa! Erään ruokinnan liepeiltä löysimme 4 fasaania ja Saltviksfjärdenillä kellui 20 tavia, 2 punasotkaa, 10 lapasotkaa, 2 silkkiuikkua ja nokikanoja muttei edes sitä haapanaa… Lopulta viimeiseksi lajiksemme Pirkka nyppäsi vauhdista pellon reunapuissa nököttäneen isolepinkäisen. Fiilis oli aika alhaalla, sillä ainakin itse tiesin, että rallimme oli mennyt aika surkeasti, vaikka tietysti retki oli muuten ollut mitä mainion! Kelihän oli ollut suorastaan upea ja olin rallin aikana kuitenkin saanut 15 vuodenpinnaa ja jopa 5 maaliskuupinnaa. Ja muut joukkueemme jäsenet olivat tietysti saaneet kymmeniä vuodenpinnoja – Pirkka oli varmaan kolminkertaistanut vuodarisaldonsa.

Ennen purkua kävimme vielä bongaamassa Lemlandin Nåtöstä iltapäivällä löytyneitä tiltaltteja ja onnistuimmekin löytämään niistä toisen.

Solhemissa oli ensin ruokailu ja sitten purettiin rallin tulokset. Meillä todellakin oli mennyt huonosti ja jäimme 14 joukkueen kisassa jopa kolmanneksi viimeiseksi 81 lajillamme. Tämä ei sinänsä ollut yllätys, sillä puutelistallamme oli aivan liian iso joukko aivan peruslajeja eikä hyviä lajejakaan ollut liiemmin huudettavaksi. Jouduimme jopa lopettamaan huudon ensimmäisinä. Lopulta voitto oli kahden kauppa ja turkulaisjoukkue oli pitkään johdossa, mutta lopetti lopulta 101 lajiin ja porilais-helsinkiläinen porukka kiri voittoon komealla 103 lajin tuloksella. Huvittavinta/hirveintä tuloksessa oli se, että nämä kaksi joukkuetta oli käyttänyt varsin pitkälti samaa rallireittiä kuin me. Niinpä ihan kokonaan tulosta ei voi laittaa ainakaan tuurin piikkiin, vikaa täytyi olla meissä itsessämmekin – taisimme olla vielä turhan talviteloilla… Aika pian purun jälkeen olimme valmiit nukkumaan.

30.3. aamiainen oli kellojen siirryttyä kesäaikaan nyt kuudelta ja pian olimme taas matkalla kohti Eckerötä. Björnhuvudissa ei kuulunut muiden rallissa kuulemaa huuhkajaa, mutta teeri pulisi täysillä. Bölen liejukana näyttäytyi nyt saman tien. Styrsille päästyämme oli paikalla taas jo pari porukkaa. Ruokkeja ja riskilöitä muutti taas mukavasti ja aika pian plokkasimme ensimmäisen etelänkiislan. Niitä oli mennyt edellisaamunakin ja ilmeisesti jopa samaan aikaan, kun me olimme olleet staijilla, mutta me emme kyllä olleet onnistuneet näkemään mitään kiislan näköistäkään, vain muutamia talvipukuisia ruokkeja. Toki aivan kauimmaisista parvista emme kauheasti olleet kiislaa yrittäneetkään vääntää. Nyt kiisloja kuitenkin näkyi pian lisää niin lähellä kuin kaukanakin ja suurin osa aamustaijilla näkemistämme 10 kiislasta oli todella mukavan lähellä ja näin helppoja määrittää. Muutenkin lajisto oli paljon mukavampaa ja 390 ruokin ja 140 riskilän ohessa näkyi 120 metsähanhea, 2 haapanaa, 22 mustalintua, 5 pilkkasiipeä, 2 ristisorsaa, kuikka, kaakkuri, 3 mustavarista, pikkukäpylintu sekä luotokirvinen. Siis aamun aikana oli jo aika monta sellaista lajia kasassa, joita ei ollut rallissa havaittu!

Kymmenen aikaan jatkoimme Degersandille, josta bongasimme härkälinnun ja kohta tien varressa näkyi useita kulorastaita. Jomalan Ramsholmenista bongasimme pahkinänakkelin, joka sekin oli pysynyt piilossa edellispäivänä. Sitten pääsimme suunnata taas Saltvikin Hagaan, jotta voisimme tutustua alueeseen paremmin ja paikka tulisi näin tutummaksi tulevaisuutta ajatellen. Laskimme pelloilta 170 laulujoutsenta, 200 merihanhea, 282 metsuria, 2 lyhytnokkaa, 12 tundraa ja 18 kanukkia. Kapustarintoja oli 11, hyyppiä 160, sepelkyyhkyjä 460, kottaraisia 60 ja hemppoja 80 – emme kuitenkaan tälläkään kertaa löytäneet mitään sen parempaa. Seuraavaksi kävimme taas Saltviksfjärdenillä, jolla olimme edellispäivänä nuijanneet viiksitimalit, mutta emmepä me niitä nytkään kuulleet, vaikka kolusimme ruovikoita oikein urakalla. Eikä niitä löytynyt muiltakaan lähijärviltä, joilta muut rallijoukkueet olivat niitä edellispäivänä helposti havainneet – fasaani kyllä taas rääkyi meille ja punasotkapari sekä lapasotkaparvi olivat yhä paikalla ja Söderholmsundetilla kellui myös uivelopari ja Ödkarbyssä näimme 16 tilheä. Lopulta lähdimme paluumatkalle Finströmin kautta ja tutustuimme muutamiin uusiin paikkoihin. Emme kuitenkaan nähneet kuin muutamia laulujoutsenparvia sekä kuulimme pikkutikan Åttbölessä. Iltakäynti Lemlandin Järsössä ei tuottanut kuin ristisorsia ja meriharakoita.

Illalla kävimme pizzalla ja saunoimme majapaikallamme sekä tietysti kirjasimme haviksemme Tiiraan. Lopulta pääsimme pehkuihin yhdentoista jälkeen.

31.3. muut rallaajat olivat kaikki poistuneet saaresta edellisiltapäivänä, mutta me nautimme aamiaisen taas kuudelta ja pian olimme taas matkalla kohti Styrssiä. Perillä paikalla oli kuitenkin jo pieni bongariporukka, joka oli jo aamuvarhain hoitanut projektilajinsa mustakurkku-uikun maaliskuupinnaksi. Muutto oli taas ihan kohtalaista ja laskimme taas kaikki mielenkiintoisemmat muuttajat. Riskilöitä muutti 188, ruokkeja 132, 7 pilkkasiipeä, 26 mustalintua, 2 ristisorsaa, 10 meriharakkaa sekä sitten paras laji eli tumman muodon merikihu, jolla eräs bongariporukasta nousi jakamaan kautta aikain yhden maaliskuun aikana nähtyjen lajien ennätystä. Ja pian ennätys meni uusiksi ensin härkälinnulla ja vielä aamun ainoalla etelänkiislalla. Muuton jo hiipuessa havaitsimme vielä koiras kanahaukan sekä yksinään muuttaneen pulmusen – aamulla olimme kuulleet teeren ja urpiaisenkin, joten taas staiji oli ollut aivan eri luokkaa kuin rallissa.

Jatkoimme taas kymmenen aikaan ja Bölen liejukana oli taas helposti paikalla ja lahdessa kellui tukkasotkaparvessa lapasotkakoiraskin. Hammarlandin Lillbolstadin pellot olivat yhä hiljaiset ja parhaaksi havainnoksi jäi kuulunut fasaani. Bodafjärdenin rannassa kuitenkin taas paukkui, sillä pikkulutakosta nousi lentoon ensin metsäviklo ja pian myös 3 taivaanvuohta – molemmat olivat kuukausipinnoja ja kuulimme myös palokärjen. Järven linnusto oli yhä ennallaan lapasotkineen ym. Finströmin puolelle päästyämme yritimme taas parista paikasta timaleita, mutta kuulimme taas palokärjen ja pari jo täysillä soinutta taivaanvuohta. Keli alkoi pikkuhiljaa muuttua ja välillä satoi jopa rakeita ja lunta, mutta silti Björknäsissa lauloi taas pari tikliä aivan kuten edellisvuoden rallissakin. Jomalan Gällarängin pellot eivät nekään tuottaneet mitään uutta, mutta Yttebyvikenissä näkyi taas pari pässiä. Lopulta päätimme suunnata kohti Jomalan Hammaruddania ja matkalla Gottbyn pelloilta löysimme 47 metsähanhen seurasta 2 lyhytnokka- ja 2 tundrahanhea. Hammarudanin havainnot jäivät harmaapäätikkaan, 6 ristisorsaan, 20 kiertelevään haapanaan, 7 meriharakkaan sekä kaakkuriin. Palaillessamme jo kohti Maarianhaminaa pysähdyimme vielä Torpfjärdenillä, jossa oli nyt todella paljon lintuja. 210 sinisorsaa, 70 tavia, 6 ristisorsaa, 16 harmaahaikaraa, 12 punasotkaa ja 5 merikotkaa eivät kuitenkaan olleet saaneet seurakseen mitään sen parempaa.

Illalla ruokailimme mainiossa rokkiravintolassa ja tietysti taas saunoimme ennen kuin painuimme taas nukkumaan yhdentoista paikkeilla.

1.4. suuntasimme vielä kerran Styrsille, jossa oli kuitenkin todella hiljaista. Lopulta vain 360 haahkaa, 160 allia, 6 mustalintua, 2 kaakkuria, 20 ruokkia, 50 riskilää ja taas tumma merikihu nähtiin. Kymmenen jälkeen palailimme kohti Maarianhaminaa ja bongasimme taas mustakurkku-uikun Marsundista. Sitten päätimme lähteä kohti Lemlandia ja Flakanilla näimme tutussa paikassa taas fasaanin. Herröskatanin tornilla oli hiljaista ja vain 5 meriharakkaa kirjautui havikseen. Storvikenillä kellui 850 tukkasotkaa ja lopulta pitikin lähteä palailemaan kämpille. Pakkailujen jälkeen olikin aika lähteä kohti Maarianhaminan lauttarantaa.

Grace lähti klo 14:30 ja puolen tunnin staiji kannelta ei tuottanut kuin runsaasti haahkoja, muutaman ristisorsa ja meriharakan sekä vuodariksi selkälokin. Allihaahkat pysyivät valitettavasti piilossa ja lopulta oli aika mennä taas puffettiruokailuun. Aika kului taas leppoisasti ja lopulta olimme taas kannella, jossa Turun puolella näkyi lisää selkälokkeja sekä Ruissalossa taas valkoposkihanhia. Sitten heitimme Mikon ja Antin rautatieasemalle ja lähdimme kohti Helsinkiä. Ennen iltakymmentä tiputin Pirkan Pilotti-hotellille ja lähdin vielä yksinäiselle ajolle kohti Parikkalaa, jossa olin lopulta kahden aikaan aamuyöllä. 5 tuntia myöhemmin oli edessä paluu arkeen.

Yhteensä Ahvenanmaalla havaitsimme 106 lintulajia, joista jopa 11 oli minulle maaliskuupinnoja ja 107. laji ja 12. kk-pinna oli jo Turussa nähty valkoposkihanhi. Vuodenpinnoja reissulla ropisi 27. Enemmänkin lajeja olisi voinut nähdä, mutta emme juuri yrittäneet hoitaa lajeja vaan keskityimme parempien lajien löytämiseen. Olipahan taas ollut antoisa reissu Ahvenanmaalle!

J.A.

21.3. staijasin ruokatunnin Siikalahdella ja haviksia kertyi: 20 töyhtöhyypää, 8 sepelkyyhkyä, 4 kottaraista, kiuru sekä paikalliset isolepinkäinen ja valkoselkätikka.

22.3. lähdin liikkeelle aikaisin, jo kuuden aikaan ja polkaisin Kirkonkylän kautta (vain varpushaukka) Siikalahdelle, jossa staijasin lähes 9 tuntia upean lämpimässä ja aurinkoisessa kelissä. Töyhtöhyyppiä kierteli taivaalla koko ajan ja eri suuntiin, joten määrän arvaus oli vaikeaa ja 320 lintua on varmasti minimiarvaus. Toinen runsas laji oli sepelkyyhky, joita myös lenteli sinne tänne ainakin 90 yksilöä. Selvää muuttoa ei ollut kuin aivan aamusta mustarastailla, joita meni 26 yksilöä, muuten olikin yllättävän hiljaista, vaikka keli oli niin upea, että naamanähkä käristyi. Sentään 4 tundrametsähanhea, kanadanhanhi, 2 isokoskeloa, teeri, merikotka, 12 hiirihaukkaa, 4 uuttukyyhkyä, harmaapää- ja valkoselkätikka, 8 kiurua, kulorastas, isolepinkäinen, 4 mustavarista, 23 kottaraista, peippo, 2 pajusirkkua sekä parhaana haviksena Partasen Harrin korkealta pohjoistaivaalta nyppäämä Etelä-Karjalan ennätysaikainen kurki nähtiin.

23.3. keli oli hieman kehnompi, sillä etelästä lähestyi vesisaderintama, joka hyydytti muuttoa. Staijailin lahdella muutaman tunnin ja mainittavammiksi havainnoiksi jäivät 4 telkkää, 2 naurulokkia sekä niittykirvinen. Hyyppiä ja kyyhkyjäkin oli liikeellä huomattavasti edellispäivää vähemmän. Kun saderintama saapui, suuntasin Simpeleen Konkamäelle, jonka huipulta bongasin Poutasen Joukon löytämän naaraspukuisen mustaleppälinnun, joka sekin oli ennätysaikainen. Iltapäivällä kävin vielä nopean Saaren kierroksen, mutta ainoaksi havainnoksi jäi Kanavalammella kuikuttanut harmaapäätikka.

24.3. staijilin taas ruokatunnin ja iltapäivällä työpäivän jälkeen ja näin 3 tundrametsähanhea sekä meillä harvalukuisen taigametsähanhen, taviparin, varpushaukan, pari tuulihaukkaa, kurjen, mustavariksen, 10 peippoa, 2 niittykivistä sekä 16 muuttavaa hiirihaukkaa jne. Seuraavana aamuna heräsin aikaisin ja suuntasin jo kuudelta bongaamaan fasaania vuodariksi Tyrjän Matarmäestä, jossa sellaisia oli ollut jo ainakin koko talven. Kuulinkin pari yksilöä pikastopilla ja suuntasin sitten Siikalahdelle. Peippomuutto oli jo hieman viriämään päin ja näin 30 yksilöä, mutta muuten näin vain 9 pulmusta sekä yhden kulorastaan. Vaikka keli oli äärimmäisen leppoisa, oli ruokatunnillakin hiljaista ja havikseen ei juuri muuta kirjautunut kuin pari naurulokkia sekä perinteiset tikat ja isolepinkäinen.

26.3. heti patotielle ruokatunnilla saavuttuani, laskeutui västäräkki padon varteen iloisesti äännellen ja pyrstöään keinutellen. Muuten havainnot jäivät tuulihaukkaan ja 10 tilheen, jotka olivat minulle koko vuoden ensimmäiset Parikkalassa. 27.3. hanhia oli liikkeellä enemmänkin ja ruokatunnilla ja työpäivän jälkeen näin jo reilut 50 tundrametsähanhea ja 4 tundrahanhea. Merikotka muutti kohti pohjoista, kanahaukkapari soidinteli kaukana pohjoispuolella, naurulokki kävi kääntymässä lahden yllä, uuttukyyhky kierteli paikallisena, punakylki- , räkätti- ja kulorastas näkyi ja urpiaisiakin muutti muutama parvi. Paras havainto oli kuukausipinna – kapustarinta, joka kierteli hetken äännellen lahden yllä. Sama västäräkkikin oli taas paikalla. 28.3. kävin lahdella vain pikaisesti toteamassa, ettei mitään uutta ollut paikallisena. Kapustarinta äänteli taas taivaalla, mutta itse lähdin ajelemaan kohti etelää – olin lähdössä Ahvenanmaalle.

J.A.

1.3. oli hieman taas talvisempi päivä, joten muuttolintuodotukset eivät olleet korkealla. Pikakäynti Siikalahdelle paljasti, että patotien lutakko oli kuitenkin sulanut sen verran, että railoon mahtui jo joutsenpari varailemaan reviiriään. Muuten havainnot jäivät pariin pyrstötiaiseen ja lahden päälle saapuneisiin 9 korppiin, joilla todella oli kevättä rinnassa.

Seuraavana päivän peltokierros tuotti tutun joutsenperheen taas Lahdensuon pellolta ja vain kerran aiemmin syksyllä näkyneen hiiripöllön Kullinsuolta ja myöhemmin löysin vielä isolepinkäisen Moskuunniemestä. Kotipihastamme edellispäivänä löytynyt kottarainenkin suostui näyttäytymään kauppareissulla minullekin ja järven selältä kantautui jo pilkkimiehen avannoilla kärkkyvien harmaalokkien kailotusta. Yöllä kävin parin tunnin pollökierroksella Tyrjän suunnalla ja kuulin sarvipöllön Kontiolammella ja 3 viirupöllöä sekä helmipöllön Tyrjällä.

4.3. tein taas talvilintulaskennan, jonka tiesin kyllä aika raskaaksi näin sairaslomalaiselle, mutta päätin käyttää siihen koko valoisan ajan ja kävellä todella varovaisesti, jotten hengästyisi tai liukastuisi tms. Onneksi lunta ei enää ollut metsissäkään kuin paikka paikoin, joten reitti oli kevyempi kuin koskaan. Lintujakin oli mukavasti, sillä havaitsin yhteensä 2 laulujoutsenta, 2 teertä, 3 harmaalokkia, 2 hiiripöllöä, 2 kesykyyhkyä, 2 harmaapäätikkaa (ja ei taaskaan muita tikkoja), hippiäisen, 33 sini-, 179 tali-, 2 töyhtö- ja 4 pyrstötiaista, puukiipijän, isolepinkäisen, 11 närheä, 23 harakkaa, 37 naakkaa, 21 varista, 2 korppia, kottaraisen, 4 varpusta, 17 pikkuvarpusta, 34 viherpeippoa, 8 punatulkkua ja 2 keltasirkkua.

Parina seuraavana päivänä oli yhä leutoa, muttei kuitenkaan niin keväistä. Niinpä uusia muuttolintuhavaintoja ei tullut lainkaan. 6.3. Siikalahden ympäristössä näkyi 2 harmaapäätikkaa ja vuodariksi pikkukäpylintupari sekä ilmeisesti Venäjän puoleiselta Tyrjältä kiertelemään saapunut vanha merikotka.

9.3. staijailimme muutaman tunnin Siikalahdella ja haviksia kertyi ihan mukavasti: harmaapäätikka, valkoselkätikka, pikkutikka, palokärki, kottarainen, isolepinkäinen, soidintava kanahaukkanaaras, yhteensä 45 laulujoutsenta, 2 kiertelevää merikotkaa ja muuttavina 4 hiirihaukkaa, 4 töyhtöhyyppää sekä 3 etelään suunnannutta uuttukyyhkyä.

Sitten keli muuttui pikkuhiljaa hieman talvisemmaksi. Silti joitakin lintuja yhä muutti: 10.3. 3 töyhtöhyyppää, 11.3. 11 hyyppää ja Särkisalmelle saapunut telkkäpari.

13.3. oli taas todella kauniin keväistä, mutta silti havainnot olivat vähäisiä: 22 hyyppää, sinisorsapari, 4 kiurua ja nuoremman puoleinen maakotka Siikalahdella ja parhaana Muttelinmäessä lennellyt sitruunaperhonen. 14.3. alkoi tuulla oikein urakalla luoteesta ja vain 4 hyyppää ja merikotka näkyi ja seuraavana päivänä satoikin sitten lunta oikein kunnolla ja kevään eteneminen tyssäsi täysin ties kuinka pitkäksi aikaa…

Niinpä seuraavien päivien havainnot jäivätkin vähiin: 14.3. merikotka 1m ja 4 hyyppää, 15.3. viimeinen hyyppä vähään aikaan ja muuten seuraavanakin päivänä vain laulujoutsenia ja muutama sinisorsa sekä harmaapäätikka ja 17.3. yksi hiirihaukka, 18.3. varpushaukka ja muutama ruokinnoilta bongattu mustarastas, 19.3. 13 sinisorsaa ja 20.3. taas harmaapäätikka. Sitten vihdoin alkoi taas kevät ottaa harppauksia eteenpäin!

J.A.

20.2. torstaiaamuna Helsingissä tehdyn sisäkorvaleikkauksen jälkeen otin reilun vuorokauden todella iisisti ja olin päättänyt ottaa iisisti seuraavan kuukauden, mutta koskapa lääkäri ei minulta kuitenkaan ollut kieltänyt kuin hengastyttävän liikkumisen sekä mm. niistämisen, aloin kuitenkin ulkoilla niin pian kuin vointi sen mahdollisti ja minun tapauksessani ulkoilu yleensä tarkoittaa linturetkeilyä – ainakin mikäli kaikenlainen urheilu on kiellettyä.

Niinpä päivällä 21.2. tein pikavisiitin Kirkkonummen Saltfjärdenille, jossa näin hiiripöllön sekä ensimmäisen kevätmuuttajan, uuttukyyhkyn. Keli oli kuitenkin varsin kylmä, joten pian ajelin Sundsin lintutornille, jolta avautui näkymä vielä pitkälti jäässä olleelle merelle. Kaukana näkyi kyllä aukinaista mertakin, mutta Porkkalan kärkeen asti en tietenkään olisi vielä jaksanut kävellä. Koska Suomen olympiavälieräotteluun Venäjää vastaan oli vielä muutama tunti, päätin vielä ajella Helsinkiin ja Etu-Viikin pelloille bongaamaan siellä useamman päivän ajan pyörinyttä sinisuohaukkaa. Perille päästyäni näin pian pellon toisella puolella muutaman lintuharrastajan, jotka näyttivät kaikki tuojottavan samaan suuntaan ruovikon reunassa. Hiivin hissuksiin paikalle ja sainkin tietää, että haukan oli nähty laskeutuvan noin tuntia aiemmin ruovikkoon. Puolisen tuntia jutustelin erään pariskunnan kanssa ja ainoaksi havainnoksi näimme paikalla saalistelevan isolepinkäisen, kunnes lopulta haukka nousi lentoon ja suuntasi pelloille saalistelemaan. Sain sinisuohaukasta ässän eli lajin, jonka olen nähnyt kaikkina kuukausina Suomessa – ja ehdin vielä hyvin vanhempieni luokse katsomaan Suomen huikeaa matsia.

22.2. lähdin aamusta ajelemaan kohti Hankoa. Perille päästyäni käppäilin taas varovaisesti ensimmäiseen kohteeseen Högholmenille, josta meri oli kuitenkin vielä varsin jäässä, mutta enemmän havainnointia haittasi todella sankka sumu, joka ei toiveideni mukaisesti hälventynytkään merellä. Käppäiltyäni autolle, huomasin kuitenkin viestin, jossa kerrottiin Gåsörsbuktenilla havaitun pikkukajan sekä sumun alkaneen hälventyä. Niinpä ajelin uimarannalle staijaamaan rissaa ja puolisen tunnin odottelun jälkeen kaunis 2kv lintu lensi editseni kohti kohti Haliasta. Muuten paikalla oli hiljaista, vain harmaa-, kala- ja merilokkeja, isokoskeloita, telkkiä, snisorsia, muutama kyhmyjoutsen sekä pari merimetsoa.

Seuraavaksi jatkoin Länsisatamaan, jossa pyöri jäiden keskellä pari nuorta naurulokkia, josta sain taas kuitattua ässän. Seuraavat stopit tuottivat vain muutaman merimetson, mutta Neljän tuulen tuvalla oli taas enemmän vesilintuja, muutaman sata allia, 9 tukkakoskeloa sekä jään reunalla olleet pari merikotkaa. Palattuani Kirkkonummelle näin vielä Saltilla saman hiiripöllön, ennen kuin palailin ottamaan loppupäivän rennosti telkkarin ääressä.

23.2. otin rennommin. Pihalla näkyi varpushaukka ja pikainen päiväkäynti Saltille tuotti taas hiiripöllön ja uuttukyyhkyn sekä merikotkan, Sevalsissa hiirihaukan sekä Inkoon Degerbyssä laulujoutsenperheen. Illalla pyörähdin vielä uudelleen Saltilla, jossa näkyi pari kanadanhanhea.

Seuraavalle päivälle sääennustus lupasi todella keväistä keliä, joten päätin lähteä taas käymään pikaisesti Hangossa. Matkalla näin isolepinkäisen sekä muuttavan sepelkyyhkyn. Ajelin suoraan Varisniemen kärkeen, jossa staijailin parin tunnin ajan leppoisassa etelätuulessa sulalle merelle. Osan aikaa sain seuraa parista rissaa etsiskelleestä staijarista, mutta sitä ei näkynyt. Näin kuitenkin merikotkan, 3 pilkkasiipeä, mustalintuparin, 4 naaras lapasotkaa, 3 sepelkyyhkyä sekä pienen parven vihervarpusia.

Sitten jatkoin maankaatopaikalle, josta löysin tavoitelajini eli kiurun – jopa kolmen yksilön voimin. Kiuru oli tavoitelajinani siksi, että sain siitä reissun kolmannen ja yhteensä sadannen ässälajini! Lyhyellä stopilla Täktömissä näin sitten 4 kiurua lisää ja sitten päätin lähteä kohti Siuntion Myransia, josta oli ilmoitettu paikallisia töyhtöhyyppiä. Aika pitkään etsiskelin oikeaa reittiä altaille vievälle Myransintielle, sillä naviaattorini opasti minua käyttämään vain läpiajokiellettyjä teitä. Lopulta löysin kuitenkin paikalle ja onneksi löysin aika helposti täysin sulilta peltoaukeilta yksinäisen töyhtöhyypän, josta kuittasin hyvän kuukausipinnan. Näin lähipelloilla myös pari räkättirastasta.

25.2. aamupäivällä kävin Ämmässuon kaatopaikan porteilla, mutta kaikki kaatiksen lokit olivat kovassa tuulessa korkealla taivaalla kaartelemassa, joten niiden seulominen oli aivan mahdotonta, joten annoin isolokkien ja aroharmaalokin olla ja ajelin taas Saltille, jossa näin lyhyellä staijilla 3 kottaraista, 2 uuttukyyhkyä, laulujoutsenen sekä saman hiiripöllön. Illalla tein pöllöretken Porkkalaan ja kuulin Junkarsin risteyksessä huhuilleen lehtopöllön.

26.2. suuntasin taas lyhyelle käynnille Saltille, jossa näkyi 3 laulujoutsenta, 5 uuttukyyhkyä, 4 sepelkyyhkyä, 2 kiurua, 3 töyhtöhyyppää sekä sama hipö. Sitten olikin iltapäivästä aika lähteä ajelemaan kohti Etelä-Karjalaa. Helsingin Maununnevalla hidastin sen verran, että kuittasin nokkavarpusen vuodenpinnaksi. Porvoon Jutasissa näin vauhdista hiirihaukan ja Elimäellä palokärjen ja illalla hoidin vielä Lappeenrannasta tutun huuhkajan vuodariksi.

Seuraavana aamuna minulla oli ensimmäinen leikkauksen jälkeinen kontrolli EKKS:ssa ja sieltä vapauduttuani seisoskelin tovin Joutsenon Konnunsuon tornilla, josta näkyi 2 hiiripöllöä, paikalla jonkin aikaa jo oleillut piekana sekä isolepinkäinen. Vuoksella näin merimetson ja Kokkolanjoella koskikaran sekä isokoskelon. Illalla suuntasimme Hannan kanssa parin tunnin pöllökierrokselle, jolla kuulimme Venäjän puolella huhuilleen viirupöllön Kolmikannankankaalla.

28.2. suuntasimme reiluksi pariksi tunniksi staijaamaan Siikalahden patotien lavalle. Enpä usko, että olin koskaan ennen vakavissani kuvitellutkaan näkeväni paikalla muuttolintuja helmikuussa, mutta nyt näimme mustavariksen, varpushaukan, uuttukyyhkyn, 2 laulujoutsenta, paikalla koko talven viettäneen isolepinkäisen, pari valkoselkätikkaa sekä harmaapäätikan. Alkuyöstä kävimme vielä Hannan ja Partasen Harrin kanssa pöllöretkellä Melkoniemen metsissä ja kauempanakin Simpelejärven toisella puolella ja kolmen tunnin kierros tuotti sarvipöllön, joka kävi jopa läpsyttämässä siipiään aivan yläpuolellamme, samaan paikkaan kuuluneet helmipöllön sekä huuhkajan sekä vielä toisenkin huuhkajan.

J.A.

Tammikuun alun jälkeen ainakaan Parikkalan tienoilla ei paljon lintuhavainnoilla juhlittu. Ainoan poikkeuksen muodostivat peltojen myyränpurijat eli hiiripöllöt ja isolepinkäiset, jotka yhä vain pysyttelivät samoilla paikoilla kuin loppusyksystä asti.

7.1. Argusjärven hiiripöllö näyttäytyi ollen jo vuoden 4. hiiripöllöni ja 3. Parikkalassa. Kirkonkylän ruokinnoilta löysin pikkutikkaparin, puukiipijän sekä pyrstötiaisparven. 9.1. näin Joukion hiiripöllön ja Simpelejärvikin oli taas sulanut ja löysin seliltä pari isokoskeloparvea, joitakin laulujoutsenia sekä pari kiertelvää harmaalokkia.

Joukionsalmenkin laulujoutsen oli yhä paikalla ja nyt kun oli luvassa kylmenevää keliä, joten kävin päivittäin viemässä sille ruokaa, jos se vaikka sen verran vahvistuisi, että jaksaisi siirtyä vaikkapa Rautjärven Kokkolanjoelle, jossa muutama, oletettavasti järvelläkin nyt näkynyt, joutsenperhe vietti talvea.
Kun keli alkoi kylmentyä oli yksi joutsenperhe yhä vain 10.1. sulalla pronssi-iibispellollakin, mutta kun pelto jäätyi, siirtyivät linnut joelle.

11.1. bongasin kunnon pakkasessa ekokisaan Satumäestä ruokinnalla käyneet pari kesykyyhkyä, jotka näyttivät asettuneen kylän tuntumaan. Jospa ne onnistuisivat pesimäänkin ja laji ei täysin häviäisi kunnan lajistosta?

14.1. kun useamman päivän oli ollut pakkasta lähes 30 astetta, näytti siltä, ettei Joukionsalmen laulujoutsenella enää ollut mitään mahdollisuuksia selvitä, sillä lähes koko salmi oli jäätynyt. Niinpä yhdessä Anniina Kontiokorven kanssa järjestimme sille apua ja lopulta pelastuslaitos kävi ottamassa linnun kiinni ja vielä saman illan aikana se sai kyydin Pyhtään lintuhoitolaan.

16.1. olin taas Imatralla kaukista pelaamassa ja päätin käydä iltapimeässä katsomassa, miten keskusliikenneaseman sorsat pärjäsivät pakkasessa. Yllättäen sorsien lössiin oli kerääntynyt myös 60 telkän parvi. Viikkoa myöhemmin oli taas samalla paikalla ja vielä vain jäätävämmässä kelissä telkkiä oli nyt paikalla jopa 160 linnun läjä ja niiden mukana oli myös koiras uivelo.

25.1. kun pitkästä aikaa oli taas lauhempaa, lähdin aamusta ajelemaan kohti Kouvolan Kuusankoskea, jossa meillä oli bongariliiton hallituksen järjestäytymisviikonloppu. Matkalla stoppailin mm. Rautjärven Kokkolanjoella, jossä näin yhden laulujoutsenperheen ja 2 koskikaraa, Vuoksen yli ajaessani näin 2 lentävää merimetsoa. Lappeenrannassa bongasin Pappilanniemen ruokinnalta 2 europaea pähkinänakkalia ja Alakylästä mustavariksen. Kokousviikonloppu oli todella mukava a paljon saatiin taas asioita edistettyä. Sunnuntaina ajelin suoraan kotiin.

29.1. Kokkolanjoen joutsenperhe oli saanut seuraa koiras isokoskelosta ja seuraavana päivänä Imatran keskusliikenneaseman sorsien joukkoon oli taas lyöttäytynyt jonkin aikaa kateissa ollut kanadanhanhi.

Helmikuun ensimmäisenä kävimme Hannan kanssa kuukkelimetsissä, mutta itse kuukkelit pysyivät piilossa ja havainnot jäivät teereen, 2 hippiäiseen, töyhtötiaiseen, puukiipijään sekä reviirillään huudelleeseen kanahaukkaan. Seuraaana päivänä pelireissulla Savonlinnaan näinkin kanahaukan.

Samoja hiiripöllöjä näkyi edelleen mutta helposti hoidettavissa mikään niistä ei kyllä ollut. 7.2. kuukkelit olivat taas piilossa, mutta Mustiinpohjassa näkyi 5 pyrstötiaisen parvi ja illan juoksulenkillä Siikalahden ympäri näin vuoden ekat punatulkkuni Parikkalassa, isolepinkäisen, 28 teeren parven sekä harmaapäätikan. 9.2. Siikalahden ympäripyöräilyllä näkyi palokärjen.

10.2. Siikalahdella näkyi valkoselkätikka ja Tiviällä vanha tuttu hiiripöllä ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella ja Kolmikannasta löytyi uusi isolepinkäinen. 13.2. Joukiossa näkyi isolepinkäinen ja Koitsanlahdenkankaalla näkyi jo vuoden 8. ja 7 hiiripöllön Parikkalassa, mutta nämä siis kaikki olivat tuttuja jo alkutalvelta.

Ja kuun puolivälissä oli taas todella lauhaa ja tuttu joutsenperhe oli taas sulaneessa Joukionsalmessa, muuten havainnot jäivät muutamiin teeriparviin ja tuttuihin hiiripöllöihin.

19.2. sain yllättävän puhelun – minulle tarjottiin peruutuspaikkaa taas kerran sisäkorvaleikkaukseen. Ja aikataulu oli tiukka – leikkausaika olisi heti seuraavana aamuna! Sain kuin sainkin asiat töissäkin järjestykseen ja niinpä edessä on taas kahden viikon sairasloma, jonka meinaan ottaa todella rennosti, jottei taas tulisi mitään takapakkeja.

J.A.

2.1. oli taas työpäivä, mutta ruokatunnilla suuntasin pikaretkelle kuukkelimetsiin. Kun lunta ei ollut ja tiet olivat hyvässä kunnossa parin pysähdyksen reissun ehti juuri ja juuri tehdä ruokatunnilla. Kukonkannansuolla tien yli lentänyt pyy ja tutut 4 kuukkelia hoituivat kuitenkin vuodariksi nopeasti ja Särkisalmella näkyi matkan varrella vielä neljän joutsenen perhe ylilentävinä, pikkuvarpusia sekä salmen rantapuissa ollut koko talven ensimmäinen räkättirastas ja Muttelinmäen kohdalta hoitui vuodariksi vielä närhikin.

3.1. ruokatunnilla hoidin Pistoniemen hiiripöllön ja Joukionsalmen laulujoutsenen ja koska ne näkyivät helposti, jatkoin vielä Simpeleen Kokkolanjoelle, jossa Uudensillankoskella näkyi heti 2 koskikaraa. Koskapa minulla on aina perjantaisin lyhyempi työpäivä, ehdin vielä iltapäivästäkin retkelle. Yllättäen Kangaskylässä näin tien yli lentäneen kesykyyhkyn eli pulun! Edellisvuonna en ollut lajia havainnut Parikkalassa lainkaan, joten kyseessä oli oikeasti hyvä havis! Jatkoin kiertämään Siikalahtea ja Raikanniemen 3 teeren parvi, Kannaksen valkoselkätikkakoiras sekä Tiviän hömötiainen olivat kaikki vuodareita. Tetrisuon pelloilla näin taas hiiripöllön ja metsässä havaitsin hippiäisen.

4.1. oli vuorossa perinteinen Imatran Taajamatakseeraus ja me olimme Hannan kanssa saaneet koluttavaksemme lohkon E eli Tuulikallio-Karhukallio-Korvenkanta -alueen. Aloitimme aamuyhdeksältä keskusliikenneasemalta, jolta toivoimme näkevämme suuria varislintuparvia, mutta havainnot jäivät pariinkymmeneen varikseen ja 30 naakkaan. Toki siinä havainnoinnin ohessa laskimme sinisorsat, ruokimme kanadanhanhea, näimme ylilentäviä merimetsoja ym. mutta nämä eivät kuuluneet takseerattavaan lajistoon. Kiertelimme alueemme katuja aina klo 13:40 asti ja saimme todeta alueemme linnustoltaa aivan käsittämättömän köyhäksi! Emme havainneet yhtää parempaa lintulajia koko päivänä, jos yksittäisiä hippiäistä ja puukiipijää ei sellaisina sorru pitämään. Yksilömäärätkin olivat surkeita: 6 käpytikkaa, 2 hömötiaista, 74 sinitiaista, 287 talitiaista, 8 närheä, 48 harakkaa, 32 naakkaa, 45 varista, 73 pikkuvarpusta, 170 viherpeippoa, 17 punatulkkua, 9 keltasirkkua, ainoan hyvän luvun saimme puluista, joita näimme 52 yksilöä.
Lopulta siis olimme kolunneet koko alueemme ja päätimme suunnata bongaamaan Vuoksella yhä oleillutta jalohaikaraa. Ajoimme etelärantaa aina Vuoksenrantatielle saakka, josta pääsimme katsomaan itäisimmän Vuoksen, jossa lintu oli edellispäivinä viihtynyt. Sitä ei kuitenkaan näkynyt, joten päätin katsoa puhelimellani, olisiko joku ilmoittanut sitä Tiiraan jostain muualta. Ja Tiirassa olikin tuore ilmoitus alkuperäisestä löytöpaikasta eli Kuparista – siis toiselta puolelta jokea ja varsin kaukaa. Niinpä kävimme kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ensin Tillolantien päässä, josta emme sieltäkään lintua nähneet, ennen kuin jatkoimme Kuparille, johon oli jo kerääntynyt muitakin harrastajia lintua katsomaan. Haikara oli vastarannalla patsastelemassa, mutta nousi pian siivilleen ja lensi kivelle keskelle virtaa, jossa se oli sen verran lähempänä, että otin siitä muutaman skouppikuvankin.

Sitten suuntasimme syömään ja neljän jälkeen olivat kaikki paikalla purkamassa päivän takserrauksen tuloksia. Kyseessä oli yhdeksäs vuosi, kun Imatran yhdeksänlohkoista aluetta koluttiin ja kolme ornia oli osallistunut tapahtumaan joka vuosi ja he olivat näin kolunneet kertaalleen kaikki lohkot läpi! Itselläni oli yksi vuosi jäänyt väliin, joten seuraavana vuonna tiedän pääseväni kyseiselle lohkolle.
Eipä ollut yllätys, että me olimme nähneet selvästi vähiten lintuja koko porukasta! Se oli kuitenkin yllätys, että muut olivat nähneet lintuja todella mukavasti! Yhteensä huudettiin jopa 40 takseerauslajia, jossa ei siis ollut mukana vesilinnut taikka kahlaajat, mutta esim. lokit ja koskikara olivat. Nyt ensimmäistä kertaa kun havaittiin laskennassa harmaalokkejakin, mutta jalohaikaraa eivät takseeraajat olleet havainneet, vaikka se iltapäivällä olisi ollut nähtävissä jopa kahdelta eri alueelta. Lopulta kahden joukkueen pistemäärät olivat uskomatonta kyllä yhta suuret ja niinpä voitto jaettiin lohko I:n Totti Toiskallion ja Jarkko Rutilan sekä lohko F:n Kontiokorven pariskunnan kesken.
Tässä vielä Konzan kokoamista tuloksista tiivistelmä: “Kaikkiaan yhteensä havaittiin 42 lajia ja 10945, joka on lähes sama kuin 9 vuoden keskiarvo. Runsaslukuisin laji oli talitiainen 3899 yksilöllään, joka oli samalla uusi ennätys. Myös sinitiainen pääsi lähelle ennätystä 1311 yksilöllä. Viherpeippo oli toiseksi runsaslukuisin laji (1708 yksilöä) ja määrä on jälleen nousussa parin vuoden takaisen romahduksen jälkeen. Sen sijaan Imatran kesykyyhkykanta on edelleen alamaissa. Nyt havaittiin 128 kesykyyhkyä, kun laskennan alkuvuosina päästiin yli neljänsadan yksilömääriin. Toinen vähenevä kulttuurilaji on varpunen, joita nähtiin nyt ennätyksellisen vähän, 90. Yhdeksän vuoden keskiarvo on 157 varpusta. Varpusen tulevaisuus ei näytä hyvältä. Pikkuvarpusia havaitaan nykyään melkein kymmenkertainen määrä varpusiin verrattuna, määrät ovat olleet tasaisesti tuhannen luokkaa (nyt 985, keskiarvo 994).
Variksia, naakkoja ja harakoita havaittiin hiukan tavanomaista vähemmän, johon todennäköisesti vaikutti leuto sää ja heikohko näkyvyys. Sen sijaan närhi teki huiman ennätyksen, 158 yksilöä, vanha ennätys oli kaksinumeroinen luku ja keskiarvo 68. Toinen selkeään ennätykseen yltänyt oli puukiipijä, joita havaittiin nyt peräti 41 yksilöä, kun keskimäärin niitä on havaittu 13. Myös hippiäisiä ja pyrstötiaisia havaittiin ennätyksellisesti, leuto talvi suosii pieniä hyönteissyöjiä.
Marjalintuja oli vähemmän kuin kertaakaan laskennan aikana, nyt vain 1 räkättirastas ja ensimmäistä kertaa jäi tilhi kokonaan havaitsematta. Mustarastaita nähtiin sentään keskiarvon mukaiset 16. Siemensyöjiä oli viimevuotisen huipun jälkeen maastossa vähän. Käpytikkoja havaittiin vain 84, kun viime vuonna niitä ynnättiin 293 ja keskiarvokin on 143. Viime vuonna urpiaisia havaittiin yli 4000, mutta nyt 107, vihervarpusia vastaavasti 446 ja 23, punatulkkuja 590 ja 136 sekä käpylintuja 95 ja 5. Keltasirkkuja laskettiin ennätysvähän 412, kun keskiarvo on yli tuhat. Sirkut eivät taajamiin ole pahemmin vielä tulleet peltojen ollessa lumettomia.
Lauhasta talvesta kertoo laskennan ensimmäiset 4 harmaalokkia, vaikka Vuokselle ei pahemmin kiikaroitukaan. Syksyn invaasiolaji on ollut hiiripöllö, joita utuisessa säässä havaittiin 2 yksilöä, saman verran kuin isolepinkäisiä. Myös 1 varpuspöllö ilostutti laskijoita. Varpushaukkoja nähtiin 4, mutta ensimmäistä kertaa jäätiin ilman kanahaukkaa.
Harvalukuisista tikoista nähtiin 2 palokärkeä, 3 valkoselkätikkaa sekä 1 harmaapää-, pohjan- ja pikkutikka. Pähkinänakkeleita sattui laskijoiden eteen kaikkiaan 7, viime vuonna 8. Laji on asettumassa Imatran pesimä- ja talvilajistoon, siitä kertoo myös se, ettei nakkeleita havaittu ollenkaan viitenä ensimmäisenä laskentatalvena. Ailahtelevasti esiintyvä nokkavarpunen sen sijaan lienee vähentynyt. Tällä kertaa havaittiin 2 nokkavarpusta. Muita harvalukuisia talvehtijoita olivat 7 peippoa, 1 järripeippo ja tikli sekä 5 tundraurpiaista.”

Tulosten julkistamisen jälkeen illanvietto oli taas mukava leppoisassa porukassa, mutta lopulta oli heitettävä viimeisille paikalle jääneille hyvästit ja lähdettävä kotia kohti – erityiskiitos tapahtumasta jälleen kerran Kanadasta taas kerran tapahtumaa järjestämään saapuneelle Jukka Jantuselle sekä Jari “Konza” Kontiokorvelle.

5.1. herättyäni joskus ennen puoltapäivää lähdin taas retkelle ja ensimmäiseksi tarkistin sulan Kirkkoselän Härskiinmutkasta ja löysin selältä 4 joutsenen perheen sekä 24 isokoskeloa. Sitten päätin suunnata taas kuukkelimetsiin ja kiertelinkin metsässä pari tuntia tihkusateessa ja löysin töyhtötiaisen, naaras pohjantikan sekä tällä kertaa 3 kuukkelia. Pois ajaessani näin vielä kaksi komeaa metsoa, joten saatoin palailla kotiin tyytyväisenä.

6.1. Loppiaisena Härskiinmutkasta näkyi yhä parikymmentä isokoskeloa ja kotipihassa oli pikkuvarpusten seurassa muutama varpunen, joita sentään yhä on ainakin nämä 4 yksilöä kylällä. Päivällä päätin lähteä juoksulenkille ja hölkkäsin Siikalahden ympäri havaiten 14 urpiaisen ja 1 tundraurpiaisen parven. Seuraavana päivänä ruokatunnilla kävin Kirkonkylän Kirkkoselällä, jossa ruokinnan liepeiltä löytyi 2 pikkutikkaa, 6 pyrstötiaista sekä puukiipijä. Argusjärven hiiripöllökin oli yhä vakiopaikallaan. 8.1. näin vain hiiripöllön Argusjärvellä ja saman laulujoutsenen Joukionsalmella.

J.A.