. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

1.3. oli hieman taas talvisempi päivä, joten muuttolintuodotukset eivät olleet korkealla. Pikakäynti Siikalahdelle paljasti, että patotien lutakko oli kuitenkin sulanut sen verran, että railoon mahtui jo joutsenpari varailemaan reviiriään. Muuten havainnot jäivät pariin pyrstötiaiseen ja lahden päälle saapuneisiin 9 korppiin, joilla todella oli kevättä rinnassa.

Seuraavana päivän peltokierros tuotti tutun joutsenperheen taas Lahdensuon pellolta ja vain kerran aiemmin syksyllä näkyneen hiiripöllön Kullinsuolta ja myöhemmin löysin vielä isolepinkäisen Moskuunniemestä. Kotipihastamme edellispäivänä löytynyt kottarainenkin suostui näyttäytymään kauppareissulla minullekin ja järven selältä kantautui jo pilkkimiehen avannoilla kärkkyvien harmaalokkien kailotusta. Yöllä kävin parin tunnin pollökierroksella Tyrjän suunnalla ja kuulin sarvipöllön Kontiolammella ja 3 viirupöllöä sekä helmipöllön Tyrjällä.

4.3. tein taas talvilintulaskennan, jonka tiesin kyllä aika raskaaksi näin sairaslomalaiselle, mutta päätin käyttää siihen koko valoisan ajan ja kävellä todella varovaisesti, jotten hengästyisi tai liukastuisi tms. Onneksi lunta ei enää ollut metsissäkään kuin paikka paikoin, joten reitti oli kevyempi kuin koskaan. Lintujakin oli mukavasti, sillä havaitsin yhteensä 2 laulujoutsenta, 2 teertä, 3 harmaalokkia, 2 hiiripöllöä, 2 kesykyyhkyä, 2 harmaapäätikkaa (ja ei taaskaan muita tikkoja), hippiäisen, 33 sini-, 179 tali-, 2 töyhtö- ja 4 pyrstötiaista, puukiipijän, isolepinkäisen, 11 närheä, 23 harakkaa, 37 naakkaa, 21 varista, 2 korppia, kottaraisen, 4 varpusta, 17 pikkuvarpusta, 34 viherpeippoa, 8 punatulkkua ja 2 keltasirkkua.

Parina seuraavana päivänä oli yhä leutoa, muttei kuitenkaan niin keväistä. Niinpä uusia muuttolintuhavaintoja ei tullut lainkaan. 6.3. Siikalahden ympäristössä näkyi 2 harmaapäätikkaa ja vuodariksi pikkukäpylintupari sekä ilmeisesti Venäjän puoleiselta Tyrjältä kiertelemään saapunut vanha merikotka.

9.3. staijailimme muutaman tunnin Siikalahdella ja haviksia kertyi ihan mukavasti: harmaapäätikka, valkoselkätikka, pikkutikka, palokärki, kottarainen, isolepinkäinen, soidintava kanahaukkanaaras, yhteensä 45 laulujoutsenta, 2 kiertelevää merikotkaa ja muuttavina 4 hiirihaukkaa, 4 töyhtöhyyppää sekä 3 etelään suunnannutta uuttukyyhkyä.

Sitten keli muuttui pikkuhiljaa hieman talvisemmaksi. Silti joitakin lintuja yhä muutti: 10.3. 3 töyhtöhyyppää, 11.3. 11 hyyppää ja Särkisalmelle saapunut telkkäpari.

13.3. oli taas todella kauniin keväistä, mutta silti havainnot olivat vähäisiä: 22 hyyppää, sinisorsapari, 4 kiurua ja nuoremman puoleinen maakotka Siikalahdella ja parhaana Muttelinmäessä lennellyt sitruunaperhonen. 14.3. alkoi tuulla oikein urakalla luoteesta ja vain 4 hyyppää ja merikotka näkyi ja seuraavana päivänä satoikin sitten lunta oikein kunnolla ja kevään eteneminen tyssäsi täysin ties kuinka pitkäksi aikaa…

Niinpä seuraavien päivien havainnot jäivätkin vähiin: 14.3. merikotka 1m ja 4 hyyppää, 15.3. viimeinen hyyppä vähään aikaan ja muuten seuraavanakin päivänä vain laulujoutsenia ja muutama sinisorsa sekä harmaapäätikka ja 17.3. yksi hiirihaukka, 18.3. varpushaukka ja muutama ruokinnoilta bongattu mustarastas, 19.3. 13 sinisorsaa ja 20.3. taas harmaapäätikka. Sitten vihdoin alkoi taas kevät ottaa harppauksia eteenpäin!

J.A.

20.2. torstaiaamuna Helsingissä tehdyn sisäkorvaleikkauksen jälkeen otin reilun vuorokauden todella iisisti ja olin päättänyt ottaa iisisti seuraavan kuukauden, mutta koskapa lääkäri ei minulta kuitenkaan ollut kieltänyt kuin hengastyttävän liikkumisen sekä mm. niistämisen, aloin kuitenkin ulkoilla niin pian kuin vointi sen mahdollisti ja minun tapauksessani ulkoilu yleensä tarkoittaa linturetkeilyä – ainakin mikäli kaikenlainen urheilu on kiellettyä.

Niinpä päivällä 21.2. tein pikavisiitin Kirkkonummen Saltfjärdenille, jossa näin hiiripöllön sekä ensimmäisen kevätmuuttajan, uuttukyyhkyn. Keli oli kuitenkin varsin kylmä, joten pian ajelin Sundsin lintutornille, jolta avautui näkymä vielä pitkälti jäässä olleelle merelle. Kaukana näkyi kyllä aukinaista mertakin, mutta Porkkalan kärkeen asti en tietenkään olisi vielä jaksanut kävellä. Koska Suomen olympiavälieräotteluun Venäjää vastaan oli vielä muutama tunti, päätin vielä ajella Helsinkiin ja Etu-Viikin pelloille bongaamaan siellä useamman päivän ajan pyörinyttä sinisuohaukkaa. Perille päästyäni näin pian pellon toisella puolella muutaman lintuharrastajan, jotka näyttivät kaikki tuojottavan samaan suuntaan ruovikon reunassa. Hiivin hissuksiin paikalle ja sainkin tietää, että haukan oli nähty laskeutuvan noin tuntia aiemmin ruovikkoon. Puolisen tuntia jutustelin erään pariskunnan kanssa ja ainoaksi havainnoksi näimme paikalla saalistelevan isolepinkäisen, kunnes lopulta haukka nousi lentoon ja suuntasi pelloille saalistelemaan. Sain sinisuohaukasta ässän eli lajin, jonka olen nähnyt kaikkina kuukausina Suomessa – ja ehdin vielä hyvin vanhempieni luokse katsomaan Suomen huikeaa matsia.

22.2. lähdin aamusta ajelemaan kohti Hankoa. Perille päästyäni käppäilin taas varovaisesti ensimmäiseen kohteeseen Högholmenille, josta meri oli kuitenkin vielä varsin jäässä, mutta enemmän havainnointia haittasi todella sankka sumu, joka ei toiveideni mukaisesti hälventynytkään merellä. Käppäiltyäni autolle, huomasin kuitenkin viestin, jossa kerrottiin Gåsörsbuktenilla havaitun pikkukajan sekä sumun alkaneen hälventyä. Niinpä ajelin uimarannalle staijaamaan rissaa ja puolisen tunnin odottelun jälkeen kaunis 2kv lintu lensi editseni kohti kohti Haliasta. Muuten paikalla oli hiljaista, vain harmaa-, kala- ja merilokkeja, isokoskeloita, telkkiä, snisorsia, muutama kyhmyjoutsen sekä pari merimetsoa.

Seuraavaksi jatkoin Länsisatamaan, jossa pyöri jäiden keskellä pari nuorta naurulokkia, josta sain taas kuitattua ässän. Seuraavat stopit tuottivat vain muutaman merimetson, mutta Neljän tuulen tuvalla oli taas enemmän vesilintuja, muutaman sata allia, 9 tukkakoskeloa sekä jään reunalla olleet pari merikotkaa. Palattuani Kirkkonummelle näin vielä Saltilla saman hiiripöllön, ennen kuin palailin ottamaan loppupäivän rennosti telkkarin ääressä.

23.2. otin rennommin. Pihalla näkyi varpushaukka ja pikainen päiväkäynti Saltille tuotti taas hiiripöllön ja uuttukyyhkyn sekä merikotkan, Sevalsissa hiirihaukan sekä Inkoon Degerbyssä laulujoutsenperheen. Illalla pyörähdin vielä uudelleen Saltilla, jossa näkyi pari kanadanhanhea.

Seuraavalle päivälle sääennustus lupasi todella keväistä keliä, joten päätin lähteä taas käymään pikaisesti Hangossa. Matkalla näin isolepinkäisen sekä muuttavan sepelkyyhkyn. Ajelin suoraan Varisniemen kärkeen, jossa staijailin parin tunnin ajan leppoisassa etelätuulessa sulalle merelle. Osan aikaa sain seuraa parista rissaa etsiskelleestä staijarista, mutta sitä ei näkynyt. Näin kuitenkin merikotkan, 3 pilkkasiipeä, mustalintuparin, 4 naaras lapasotkaa, 3 sepelkyyhkyä sekä pienen parven vihervarpusia.

Sitten jatkoin maankaatopaikalle, josta löysin tavoitelajini eli kiurun – jopa kolmen yksilön voimin. Kiuru oli tavoitelajinani siksi, että sain siitä reissun kolmannen ja yhteensä sadannen ässälajini! Lyhyellä stopilla Täktömissä näin sitten 4 kiurua lisää ja sitten päätin lähteä kohti Siuntion Myransia, josta oli ilmoitettu paikallisia töyhtöhyyppiä. Aika pitkään etsiskelin oikeaa reittiä altaille vievälle Myransintielle, sillä naviaattorini opasti minua käyttämään vain läpiajokiellettyjä teitä. Lopulta löysin kuitenkin paikalle ja onneksi löysin aika helposti täysin sulilta peltoaukeilta yksinäisen töyhtöhyypän, josta kuittasin hyvän kuukausipinnan. Näin lähipelloilla myös pari räkättirastasta.

25.2. aamupäivällä kävin Ämmässuon kaatopaikan porteilla, mutta kaikki kaatiksen lokit olivat kovassa tuulessa korkealla taivaalla kaartelemassa, joten niiden seulominen oli aivan mahdotonta, joten annoin isolokkien ja aroharmaalokin olla ja ajelin taas Saltille, jossa näin lyhyellä staijilla 3 kottaraista, 2 uuttukyyhkyä, laulujoutsenen sekä saman hiiripöllön. Illalla tein pöllöretken Porkkalaan ja kuulin Junkarsin risteyksessä huhuilleen lehtopöllön.

26.2. suuntasin taas lyhyelle käynnille Saltille, jossa näkyi 3 laulujoutsenta, 5 uuttukyyhkyä, 4 sepelkyyhkyä, 2 kiurua, 3 töyhtöhyyppää sekä sama hipö. Sitten olikin iltapäivästä aika lähteä ajelemaan kohti Etelä-Karjalaa. Helsingin Maununnevalla hidastin sen verran, että kuittasin nokkavarpusen vuodenpinnaksi. Porvoon Jutasissa näin vauhdista hiirihaukan ja Elimäellä palokärjen ja illalla hoidin vielä Lappeenrannasta tutun huuhkajan vuodariksi.

Seuraavana aamuna minulla oli ensimmäinen leikkauksen jälkeinen kontrolli EKKS:ssa ja sieltä vapauduttuani seisoskelin tovin Joutsenon Konnunsuon tornilla, josta näkyi 2 hiiripöllöä, paikalla jonkin aikaa jo oleillut piekana sekä isolepinkäinen. Vuoksella näin merimetson ja Kokkolanjoella koskikaran sekä isokoskelon. Illalla suuntasimme Hannan kanssa parin tunnin pöllökierrokselle, jolla kuulimme Venäjän puolella huhuilleen viirupöllön Kolmikannankankaalla.

28.2. suuntasimme reiluksi pariksi tunniksi staijaamaan Siikalahden patotien lavalle. Enpä usko, että olin koskaan ennen vakavissani kuvitellutkaan näkeväni paikalla muuttolintuja helmikuussa, mutta nyt näimme mustavariksen, varpushaukan, uuttukyyhkyn, 2 laulujoutsenta, paikalla koko talven viettäneen isolepinkäisen, pari valkoselkätikkaa sekä harmaapäätikan. Alkuyöstä kävimme vielä Hannan ja Partasen Harrin kanssa pöllöretkellä Melkoniemen metsissä ja kauempanakin Simpelejärven toisella puolella ja kolmen tunnin kierros tuotti sarvipöllön, joka kävi jopa läpsyttämässä siipiään aivan yläpuolellamme, samaan paikkaan kuuluneet helmipöllön sekä huuhkajan sekä vielä toisenkin huuhkajan.

J.A.

Tammikuun alun jälkeen ainakaan Parikkalan tienoilla ei paljon lintuhavainnoilla juhlittu. Ainoan poikkeuksen muodostivat peltojen myyränpurijat eli hiiripöllöt ja isolepinkäiset, jotka yhä vain pysyttelivät samoilla paikoilla kuin loppusyksystä asti.

7.1. Argusjärven hiiripöllö näyttäytyi ollen jo vuoden 4. hiiripöllöni ja 3. Parikkalassa. Kirkonkylän ruokinnoilta löysin pikkutikkaparin, puukiipijän sekä pyrstötiaisparven. 9.1. näin Joukion hiiripöllön ja Simpelejärvikin oli taas sulanut ja löysin seliltä pari isokoskeloparvea, joitakin laulujoutsenia sekä pari kiertelvää harmaalokkia.

Joukionsalmenkin laulujoutsen oli yhä paikalla ja nyt kun oli luvassa kylmenevää keliä, joten kävin päivittäin viemässä sille ruokaa, jos se vaikka sen verran vahvistuisi, että jaksaisi siirtyä vaikkapa Rautjärven Kokkolanjoelle, jossa muutama, oletettavasti järvelläkin nyt näkynyt, joutsenperhe vietti talvea.
Kun keli alkoi kylmentyä oli yksi joutsenperhe yhä vain 10.1. sulalla pronssi-iibispellollakin, mutta kun pelto jäätyi, siirtyivät linnut joelle.

11.1. bongasin kunnon pakkasessa ekokisaan Satumäestä ruokinnalla käyneet pari kesykyyhkyä, jotka näyttivät asettuneen kylän tuntumaan. Jospa ne onnistuisivat pesimäänkin ja laji ei täysin häviäisi kunnan lajistosta?

14.1. kun useamman päivän oli ollut pakkasta lähes 30 astetta, näytti siltä, ettei Joukionsalmen laulujoutsenella enää ollut mitään mahdollisuuksia selvitä, sillä lähes koko salmi oli jäätynyt. Niinpä yhdessä Anniina Kontiokorven kanssa järjestimme sille apua ja lopulta pelastuslaitos kävi ottamassa linnun kiinni ja vielä saman illan aikana se sai kyydin Pyhtään lintuhoitolaan.

16.1. olin taas Imatralla kaukista pelaamassa ja päätin käydä iltapimeässä katsomassa, miten keskusliikenneaseman sorsat pärjäsivät pakkasessa. Yllättäen sorsien lössiin oli kerääntynyt myös 60 telkän parvi. Viikkoa myöhemmin oli taas samalla paikalla ja vielä vain jäätävämmässä kelissä telkkiä oli nyt paikalla jopa 160 linnun läjä ja niiden mukana oli myös koiras uivelo.

25.1. kun pitkästä aikaa oli taas lauhempaa, lähdin aamusta ajelemaan kohti Kouvolan Kuusankoskea, jossa meillä oli bongariliiton hallituksen järjestäytymisviikonloppu. Matkalla stoppailin mm. Rautjärven Kokkolanjoella, jossä näin yhden laulujoutsenperheen ja 2 koskikaraa, Vuoksen yli ajaessani näin 2 lentävää merimetsoa. Lappeenrannassa bongasin Pappilanniemen ruokinnalta 2 europaea pähkinänakkalia ja Alakylästä mustavariksen. Kokousviikonloppu oli todella mukava a paljon saatiin taas asioita edistettyä. Sunnuntaina ajelin suoraan kotiin.

29.1. Kokkolanjoen joutsenperhe oli saanut seuraa koiras isokoskelosta ja seuraavana päivänä Imatran keskusliikenneaseman sorsien joukkoon oli taas lyöttäytynyt jonkin aikaa kateissa ollut kanadanhanhi.

Helmikuun ensimmäisenä kävimme Hannan kanssa kuukkelimetsissä, mutta itse kuukkelit pysyivät piilossa ja havainnot jäivät teereen, 2 hippiäiseen, töyhtötiaiseen, puukiipijään sekä reviirillään huudelleeseen kanahaukkaan. Seuraaana päivänä pelireissulla Savonlinnaan näinkin kanahaukan.

Samoja hiiripöllöjä näkyi edelleen mutta helposti hoidettavissa mikään niistä ei kyllä ollut. 7.2. kuukkelit olivat taas piilossa, mutta Mustiinpohjassa näkyi 5 pyrstötiaisen parvi ja illan juoksulenkillä Siikalahden ympäri näin vuoden ekat punatulkkuni Parikkalassa, isolepinkäisen, 28 teeren parven sekä harmaapäätikan. 9.2. Siikalahden ympäripyöräilyllä näkyi palokärjen.

10.2. Siikalahdella näkyi valkoselkätikka ja Tiviällä vanha tuttu hiiripöllä ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella ja Kolmikannasta löytyi uusi isolepinkäinen. 13.2. Joukiossa näkyi isolepinkäinen ja Koitsanlahdenkankaalla näkyi jo vuoden 8. ja 7 hiiripöllön Parikkalassa, mutta nämä siis kaikki olivat tuttuja jo alkutalvelta.

Ja kuun puolivälissä oli taas todella lauhaa ja tuttu joutsenperhe oli taas sulaneessa Joukionsalmessa, muuten havainnot jäivät muutamiin teeriparviin ja tuttuihin hiiripöllöihin.

19.2. sain yllättävän puhelun – minulle tarjottiin peruutuspaikkaa taas kerran sisäkorvaleikkaukseen. Ja aikataulu oli tiukka – leikkausaika olisi heti seuraavana aamuna! Sain kuin sainkin asiat töissäkin järjestykseen ja niinpä edessä on taas kahden viikon sairasloma, jonka meinaan ottaa todella rennosti, jottei taas tulisi mitään takapakkeja.

J.A.

2.1. oli taas työpäivä, mutta ruokatunnilla suuntasin pikaretkelle kuukkelimetsiin. Kun lunta ei ollut ja tiet olivat hyvässä kunnossa parin pysähdyksen reissun ehti juuri ja juuri tehdä ruokatunnilla. Kukonkannansuolla tien yli lentänyt pyy ja tutut 4 kuukkelia hoituivat kuitenkin vuodariksi nopeasti ja Särkisalmella näkyi matkan varrella vielä neljän joutsenen perhe ylilentävinä, pikkuvarpusia sekä salmen rantapuissa ollut koko talven ensimmäinen räkättirastas ja Muttelinmäen kohdalta hoitui vuodariksi vielä närhikin.

3.1. ruokatunnilla hoidin Pistoniemen hiiripöllön ja Joukionsalmen laulujoutsenen ja koska ne näkyivät helposti, jatkoin vielä Simpeleen Kokkolanjoelle, jossa Uudensillankoskella näkyi heti 2 koskikaraa. Koskapa minulla on aina perjantaisin lyhyempi työpäivä, ehdin vielä iltapäivästäkin retkelle. Yllättäen Kangaskylässä näin tien yli lentäneen kesykyyhkyn eli pulun! Edellisvuonna en ollut lajia havainnut Parikkalassa lainkaan, joten kyseessä oli oikeasti hyvä havis! Jatkoin kiertämään Siikalahtea ja Raikanniemen 3 teeren parvi, Kannaksen valkoselkätikkakoiras sekä Tiviän hömötiainen olivat kaikki vuodareita. Tetrisuon pelloilla näin taas hiiripöllön ja metsässä havaitsin hippiäisen.

4.1. oli vuorossa perinteinen Imatran Taajamatakseeraus ja me olimme Hannan kanssa saaneet koluttavaksemme lohkon E eli Tuulikallio-Karhukallio-Korvenkanta -alueen. Aloitimme aamuyhdeksältä keskusliikenneasemalta, jolta toivoimme näkevämme suuria varislintuparvia, mutta havainnot jäivät pariinkymmeneen varikseen ja 30 naakkaan. Toki siinä havainnoinnin ohessa laskimme sinisorsat, ruokimme kanadanhanhea, näimme ylilentäviä merimetsoja ym. mutta nämä eivät kuuluneet takseerattavaan lajistoon. Kiertelimme alueemme katuja aina klo 13:40 asti ja saimme todeta alueemme linnustoltaa aivan käsittämättömän köyhäksi! Emme havainneet yhtää parempaa lintulajia koko päivänä, jos yksittäisiä hippiäistä ja puukiipijää ei sellaisina sorru pitämään. Yksilömäärätkin olivat surkeita: 6 käpytikkaa, 2 hömötiaista, 74 sinitiaista, 287 talitiaista, 8 närheä, 48 harakkaa, 32 naakkaa, 45 varista, 73 pikkuvarpusta, 170 viherpeippoa, 17 punatulkkua, 9 keltasirkkua, ainoan hyvän luvun saimme puluista, joita näimme 52 yksilöä.
Lopulta siis olimme kolunneet koko alueemme ja päätimme suunnata bongaamaan Vuoksella yhä oleillutta jalohaikaraa. Ajoimme etelärantaa aina Vuoksenrantatielle saakka, josta pääsimme katsomaan itäisimmän Vuoksen, jossa lintu oli edellispäivinä viihtynyt. Sitä ei kuitenkaan näkynyt, joten päätin katsoa puhelimellani, olisiko joku ilmoittanut sitä Tiiraan jostain muualta. Ja Tiirassa olikin tuore ilmoitus alkuperäisestä löytöpaikasta eli Kuparista – siis toiselta puolelta jokea ja varsin kaukaa. Niinpä kävimme kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ensin Tillolantien päässä, josta emme sieltäkään lintua nähneet, ennen kuin jatkoimme Kuparille, johon oli jo kerääntynyt muitakin harrastajia lintua katsomaan. Haikara oli vastarannalla patsastelemassa, mutta nousi pian siivilleen ja lensi kivelle keskelle virtaa, jossa se oli sen verran lähempänä, että otin siitä muutaman skouppikuvankin.

Sitten suuntasimme syömään ja neljän jälkeen olivat kaikki paikalla purkamassa päivän takserrauksen tuloksia. Kyseessä oli yhdeksäs vuosi, kun Imatran yhdeksänlohkoista aluetta koluttiin ja kolme ornia oli osallistunut tapahtumaan joka vuosi ja he olivat näin kolunneet kertaalleen kaikki lohkot läpi! Itselläni oli yksi vuosi jäänyt väliin, joten seuraavana vuonna tiedän pääseväni kyseiselle lohkolle.
Eipä ollut yllätys, että me olimme nähneet selvästi vähiten lintuja koko porukasta! Se oli kuitenkin yllätys, että muut olivat nähneet lintuja todella mukavasti! Yhteensä huudettiin jopa 40 takseerauslajia, jossa ei siis ollut mukana vesilinnut taikka kahlaajat, mutta esim. lokit ja koskikara olivat. Nyt ensimmäistä kertaa kun havaittiin laskennassa harmaalokkejakin, mutta jalohaikaraa eivät takseeraajat olleet havainneet, vaikka se iltapäivällä olisi ollut nähtävissä jopa kahdelta eri alueelta. Lopulta kahden joukkueen pistemäärät olivat uskomatonta kyllä yhta suuret ja niinpä voitto jaettiin lohko I:n Totti Toiskallion ja Jarkko Rutilan sekä lohko F:n Kontiokorven pariskunnan kesken.
Tässä vielä Konzan kokoamista tuloksista tiivistelmä: “Kaikkiaan yhteensä havaittiin 42 lajia ja 10945, joka on lähes sama kuin 9 vuoden keskiarvo. Runsaslukuisin laji oli talitiainen 3899 yksilöllään, joka oli samalla uusi ennätys. Myös sinitiainen pääsi lähelle ennätystä 1311 yksilöllä. Viherpeippo oli toiseksi runsaslukuisin laji (1708 yksilöä) ja määrä on jälleen nousussa parin vuoden takaisen romahduksen jälkeen. Sen sijaan Imatran kesykyyhkykanta on edelleen alamaissa. Nyt havaittiin 128 kesykyyhkyä, kun laskennan alkuvuosina päästiin yli neljänsadan yksilömääriin. Toinen vähenevä kulttuurilaji on varpunen, joita nähtiin nyt ennätyksellisen vähän, 90. Yhdeksän vuoden keskiarvo on 157 varpusta. Varpusen tulevaisuus ei näytä hyvältä. Pikkuvarpusia havaitaan nykyään melkein kymmenkertainen määrä varpusiin verrattuna, määrät ovat olleet tasaisesti tuhannen luokkaa (nyt 985, keskiarvo 994).
Variksia, naakkoja ja harakoita havaittiin hiukan tavanomaista vähemmän, johon todennäköisesti vaikutti leuto sää ja heikohko näkyvyys. Sen sijaan närhi teki huiman ennätyksen, 158 yksilöä, vanha ennätys oli kaksinumeroinen luku ja keskiarvo 68. Toinen selkeään ennätykseen yltänyt oli puukiipijä, joita havaittiin nyt peräti 41 yksilöä, kun keskimäärin niitä on havaittu 13. Myös hippiäisiä ja pyrstötiaisia havaittiin ennätyksellisesti, leuto talvi suosii pieniä hyönteissyöjiä.
Marjalintuja oli vähemmän kuin kertaakaan laskennan aikana, nyt vain 1 räkättirastas ja ensimmäistä kertaa jäi tilhi kokonaan havaitsematta. Mustarastaita nähtiin sentään keskiarvon mukaiset 16. Siemensyöjiä oli viimevuotisen huipun jälkeen maastossa vähän. Käpytikkoja havaittiin vain 84, kun viime vuonna niitä ynnättiin 293 ja keskiarvokin on 143. Viime vuonna urpiaisia havaittiin yli 4000, mutta nyt 107, vihervarpusia vastaavasti 446 ja 23, punatulkkuja 590 ja 136 sekä käpylintuja 95 ja 5. Keltasirkkuja laskettiin ennätysvähän 412, kun keskiarvo on yli tuhat. Sirkut eivät taajamiin ole pahemmin vielä tulleet peltojen ollessa lumettomia.
Lauhasta talvesta kertoo laskennan ensimmäiset 4 harmaalokkia, vaikka Vuokselle ei pahemmin kiikaroitukaan. Syksyn invaasiolaji on ollut hiiripöllö, joita utuisessa säässä havaittiin 2 yksilöä, saman verran kuin isolepinkäisiä. Myös 1 varpuspöllö ilostutti laskijoita. Varpushaukkoja nähtiin 4, mutta ensimmäistä kertaa jäätiin ilman kanahaukkaa.
Harvalukuisista tikoista nähtiin 2 palokärkeä, 3 valkoselkätikkaa sekä 1 harmaapää-, pohjan- ja pikkutikka. Pähkinänakkeleita sattui laskijoiden eteen kaikkiaan 7, viime vuonna 8. Laji on asettumassa Imatran pesimä- ja talvilajistoon, siitä kertoo myös se, ettei nakkeleita havaittu ollenkaan viitenä ensimmäisenä laskentatalvena. Ailahtelevasti esiintyvä nokkavarpunen sen sijaan lienee vähentynyt. Tällä kertaa havaittiin 2 nokkavarpusta. Muita harvalukuisia talvehtijoita olivat 7 peippoa, 1 järripeippo ja tikli sekä 5 tundraurpiaista.”

Tulosten julkistamisen jälkeen illanvietto oli taas mukava leppoisassa porukassa, mutta lopulta oli heitettävä viimeisille paikalle jääneille hyvästit ja lähdettävä kotia kohti – erityiskiitos tapahtumasta jälleen kerran Kanadasta taas kerran tapahtumaa järjestämään saapuneelle Jukka Jantuselle sekä Jari “Konza” Kontiokorvelle.

5.1. herättyäni joskus ennen puoltapäivää lähdin taas retkelle ja ensimmäiseksi tarkistin sulan Kirkkoselän Härskiinmutkasta ja löysin selältä 4 joutsenen perheen sekä 24 isokoskeloa. Sitten päätin suunnata taas kuukkelimetsiin ja kiertelinkin metsässä pari tuntia tihkusateessa ja löysin töyhtötiaisen, naaras pohjantikan sekä tällä kertaa 3 kuukkelia. Pois ajaessani näin vielä kaksi komeaa metsoa, joten saatoin palailla kotiin tyytyväisenä.

6.1. Loppiaisena Härskiinmutkasta näkyi yhä parikymmentä isokoskeloa ja kotipihassa oli pikkuvarpusten seurassa muutama varpunen, joita sentään yhä on ainakin nämä 4 yksilöä kylällä. Päivällä päätin lähteä juoksulenkille ja hölkkäsin Siikalahden ympäri havaiten 14 urpiaisen ja 1 tundraurpiaisen parven. Seuraavana päivänä ruokatunnilla kävin Kirkonkylän Kirkkoselällä, jossa ruokinnan liepeiltä löytyi 2 pikkutikkaa, 6 pyrstötiaista sekä puukiipijä. Argusjärven hiiripöllökin oli yhä vakiopaikallaan. 8.1. näin vain hiiripöllön Argusjärvellä ja saman laulujoutsenen Joukionsalmella.

J.A.

Vuoden vaihtuessa olimme jo nukkuneet tuntitolkulla ja jo 3:15 soi herätyskellomme ja puolta tuntia myöhemmin astuessani ulos sain vuoden ensimmäisen vuodenpinnan, kun kattorakenteista lähti unillaan ollut naakka säikähtäneenä lentoon. Lähdimme ajamaan kohti etelää ja lopulta ennen seitsemää pysähdyimme lyhyesti Porvoon kaatopaikan liepeillä, mutta parin minuutin kuuntelulla emme kuulleet huuhkajaa. Seitsemältä olimme keskustassa, josta poimimme Markus Keskitalon kyytiin ja kohta jatkoimme jo matkaa kohti etelää.

Klo 8:30 parkkeerasimme jo ahtaalle Porkkalan kärjen parkkipaikalle, josta kohta lähdimme kävelemään varovasti mutaista ja paikoin hieman vetisyyden takia liukasta reittiä kohti Pampskatania eli Porkkalan kärkeä. Hieman ennen kärkeä kuulimme lyhyesti puukiipijän sekä hippiäisen ja lopulta puolen tunnin kävelyn jälkeen kärkeen päästyämme ahtauduimme muiden aamuvirkkujen ekaekaapinnajien sekaan kärjen kalliolle. Maisema oli vielä kovin hämärä, mutta ensimmäiset kalalokit ja yksinäinen harmaalokki näkyivät jo kiertelemässä meren yllä. Reilun puolen tunnin odotuksen jälkeen ei vieläkään ollut näkynyt mitään muuta, kunnes vapauttava huuto kuului: “Rissa tulossa vasemmalta lähiluodon päälle!”. Ja siinä tuli kaunis nyt 2kv eli toisen kalenterivuoden pikkukajava editsemme vielä varsin heikossa valossa mutta silti hienosti näkyen ja laskeutui pian lähiluodon eteen uimaan ja nousi kohta parin kalalokin kaveriksi luodolle. Pian joku huusi, että oikealta oli saapumassa toinenkin pikkukajava ja kohta molemmat linnut pyörivät rantaviivassa kalalokkien kanssa, joten Hanna suuntasi niitä kuvaamaan. Valo oli vieläkin vähissä, mutta ihan mukavat kuvat Hanna näistä sai.

Muuten merellä oli toivottoman hiljaista! Neljän telkän parvi sekä yksinäinen alli olivat ainoat näkemämme vesilinnut ja ainoaksi muuksi vuodenpinnaksi kirjautuivat kaksi yllämme kiertelemässä käynyttä korppia. Niinpä Hannan saatua kuvansa päätimme lähteä talsimaan takaisin parkkipaikkaa kohti. Matkalla ylitsemme lensi 8 tilhen parvi ja puun latvuksista löysimme 6 pyrstötiaisen parven ja ensimmäinen talitiainenkin kuultiin.

Ajellessamme mutkikasta Porkkalantietä lensi automme editse kaksi palokärkeä toisiaan jahdaten ja Sundsin lintutornin risteyksessä äkkäsimme sähkötolpalla nököttävän hiiripöllön. Pöllöä kuvaillessamme näimme myös ensimmäisen sinitiaisen ja takaamme kuului myös kuusitiaisen laulu. Jatkaessamme matkaa näkyi Månvikenissä langalla 34 kesykyyhkyn parvi ja Friggesbyn Holmbackassa isolepinkäinen ja kohta ensimmäiset harakatkin. Seuraavalta peltoaukealta lötyyi kuitenkin sitten päivän paras spondehavis – huomatessani pellolla olleen otuksen, kysyinkin että: “Mikä hemmetin poro tuo on?”. Pellolla oli harmahtavassa talvikarvassa ollut komeasarvinen peuraeläin, joka lähemmällä tarkastelulla paljastui täpläkauriiksi, josta tietysti otettiin valokuviakin. Päästyämme Saltfjärdenille staijasimme hetken, mutta alkuun näimme vain variksia ja muita jo nähtyjä varislintuja sekä pari parvea keltasirkkuja, mutta sitten näimme myös 6 kottaraisen parven.

Jatketuamme taas matkaa kohti seuraavaa retkikohdettamme Vitträskiä, näimme Masalassa tien yllä kaarrelleen hiirihaukan sekä viherpeippoja ja Vitträskiin päästyämme löytyi järveltä heti isokoskeloiden seurassa olleet 2 silkkiuikkua, laulujoutsenia sekä kauempana isokoskeloparvessa olleet 4 uiveloa, myös mustarastas äänteli takametsikössä. Etsimämme härkälintu oli kuitenkin hukassa mutta onneksi kohta saapui paikalle Pesolan Antti sekä Väisäsen Roni, jotka kertoivat linnun näkyvän toiseen niemeen vähän matkan päähän. Ajettuamme paikalle hoituikin härkälintu helposti ja sitten oli aikaa katsella lokkejakin, joiden joukosta löytyi kourallinen merilokkejakin.

Jatkoimme etsimään lähistöllä edellispäivänä havaittua sinisuohaukkaa mutta saimme tyytyä vain matkalla näkemäämme pävän kolmanteen palokärkeen. Sitten suuntasimme Espoon Finnolle etsimään Antin ja Ronin aamulla havaitsemaa peukaloista, muttemme sitäkään löytäneet. Niinpä päätimme jatkaa Helsingin Lauttasaareen, josta yritimme bongata Lindénin Andreaksen ja Aarnialan Jaakon näkemiä haapanoita, mutta ranta oli nyt täynnä kanoteeraajian ja kalastajia, emmekä nähneet ainoatakaan puolisukeltajasorsaa. Sen sijaan jokunen kyhmyjoutsen, 200 telkkää, 100 allia, varpushaukka, käpytikka ja pieni vihervarpusparvi havaittiin. Kiivettyämme läheiselle nyppylälle seuloimme merta vielä hieman huolellisemmin ja löysimme vielä yhden naaras sekä yhden koiras haahkankin. Lopulta jatkoimme kuitenkin taas Andyltä ja Jaakolta saamiemme nuottien perässä etsimään sepelkyyhkyjä ja löysimmekin melkoisella tuurilla viiden linnun parven erään talon katolta istuskelemasta. Nähtyämme vuodariksi ensimmäiset varpusetkin, päätimme lähteä vielä kohti päivän viimeistä retkikohdetta Arabianrantaa.

Arabianrantaan päästyämme lähdimme kävelemään kohti paikka, jossa olin joulukuun alussa nähnyt vielä 3 valkoposkihanhea. Ollessamme jo lähellä paikkaa saimme kuitenkin kuulla, että nykyisin enää paikalla ollut ainoa hanhi oli kuitenkin aivan toisessa päässä lahtea. Niinpä kävelimme takaisin päin ja vielä pitkän matkaa eteenpäin kunnes lopulta aivan perimmäisestä osasta lahtea löysimme hanhen rantakiviltä seisoskelemasta. Sitten tapasimmekin taas Antin ja Ronin, jotka kertoivat, että aivan toisessa päässä rantaa oli pienessä ankkalutakossa pari tavia, jotka päätimme vielä mennä katsomaan, kun paikalla kerran olimme. Linnut löytyivätkin helopsti, mutta sitten meillä oli taas pitkä paluukävely takaisin autollemme. Olimme vielä suunnitelleet menevämme Antin ja Ronin vanavedessä yrittämään yhtä haapanaa, muttemme enää viitsineet lähteä, kun hämärä aloi jo painaa päälle ja olimme niin lähellä Porvoontietä. Niinpä lähdimme ajelemaan kohti Porvoota ja tietysti saimme kohta viestin, että haapana olisi kyllä hoitunut.

Lopulta tipautimme Markuksen Porvooseen ja jatkoimme itse kohti Etelä-Karjalaa. Imatralla kävimme vielä vilkaisemassa pilkkopimeän rannan, jossa jalohaikara oli iltapäivällä havaittu, mutta ei sitä enää ainakaan lähirannassa näkynyt. Keskusliikenneasemalta hoidimme vielä sinisorsien seurassa olleen kanadanhanhen päivän viimeiseksi vuodariksi, joka oli numero 42. Illalla kävimme vielä yrittämässä yhtä tuttua viirupöllöä, mutta emme siitä saaneet varmaa havaintoa. Päivä oli kuitenkin ollut taas onnistunut ja perinteinen ekaekaa retki oli tuottanut parin kuukausipinnan ohella 5 ekaekaapinnaa.

J.A.

Joulukuussa säät olivat pääasiassa nollan tuntumassa ja loppukuuta kohti lämpeni ja lähes kaikki lumet sulivat pois. Simpelejärven selistäkin osa suli ja niinpä Joulua vietettiin varsin lokakuisessa maisemassa – oli todella pimeää!

Hiiripöllöt olivat jääneet Parikkalan pelloille talvehtimaan ja kävinkin lähes päivittäin katsomassa aina jotakin niistä, jotta sain jonkinlaisen käsityksen, montako niitä oli, sill osa pöllöistä oli todella pienellä alueella. Hiiripöllöjen lisäksi myös isolepinkäisiä näkyi muutamia. Näille todella oli nyt ruokaa tarjolla, sillä myyrien ja päästäisten jälkiä näkyi paljon!

Muutamalla Imatran käynnillä havainnot jäivät vain keskusliikenneaseman pullasorsien sekaan jääneeseen kanadanhanheen sekä valkoiseen sinisorsaan ja muutamaan merimetsoon. Parikkalassa Joukionsalmeen oli jäänyt vanha laulujoutsen viettämään talvea. Luultavasti linnussa on jotain vikaa, mutta onneksi leudon kelin takia sillä ei vielä ole ollut mitään hätää.

Pari kertaa kävin katsomassa Melkoniemen metsien kuukkeleita ja löysinkin neljä lintua joka yrittämällä. Parhaalla pikaisella ruokatuntikäynnillä 18.12. näin myös teeriä, pari pyytä sekä metson.

Jouluaattona kävimme Hannan mummolassa ja mummolla sukuloimassa ja veimme joululahjaksi mm. linnunruokaa. Särkisalmen mummon ruokinnalla olikin melkoinen vilinä ja lähes heti Hannan lisättyä ruokinnalle lisää ruokaa, saapui laudalle pähkinänakkeli ja puukiipijä.

Joulupäivänä. tein taas talvilintulaskennan. Ala-Kojolan Mikko oli taas saapunut Punkaharjulle Joulun viettoon ja lähti kaverikseni kiertämään Siikalahtea jalkaisin. Aamusta ripsi vielä hieman vettä, mutta onneksi linnut alkoivat kuitenkin liikkua ihan normaalisti. Päivä oli todella pimeä ja hieman turhan tuulinenkin, mutta silti saimme laskennassa ihan normaalilkemat lintuja – mitä nyt varpusta, punartulkkua saati mitään tikkaa emme havainneet, mutta nämä kaikki ovat kyllä olleet oikeastikin vähissä. Havaitsimmme yhteensä 135 tali- 42 sini-, 10 hömö-, kuusi-, töyhtö- ja 4 pyrstötiaista, 2 puukiipijää, 22 pikkuvarpusta, 20 viherpeippoa, 17 urpiaista, 88 keltasirkkua, 33 harakkaa, 2 korppia, 34 varista, 60 naakkaa, 4 närheä, 21 teertä, pyyn sekä 2 hiiripöllöä.

Tapaninpäivänä kävimme yrittämässä Särkisalmelta löytämämme pähkinänakkelin värirengastusta, mutta saimme verkoista vain liikaa tiaisia. Reilun tunnin pyynnin jälkeen päätimme luovuttaa, sillä tiaisia tunki verkkoihin sellaista tahtia, ettei yksi rengastaja ja yksi lintujen irroittelija tuntunut riittävän. Itse jouduin koko ajan olemaan verkolla, irrottamassa lintuja, joten tiaisia aremmasta nakkelista ei tullut edes havaintoa. Tämän jälkeen kävimme Hannan sisarusten Elissan ja Miikan kanssa pointsaamassa heille hiiripöllön. Keli oli taas sateinen, joten kävimme kahdeksalla eri hiiripöllöpaikalla, mutta emme pöllöä nähneet. Sade kuitenkin taukosi hetkeksi, joten päätimme vielä suunnata toiselle kierrokselle ja tarkistaa ns. luotettavimmat pöllöt uudelleen ja vihdoin Joukiossa tärppäsi. Kierroksen aikana kävimme myös katsomassa valkoselkätikkaa Siikalahdella, jossa näimme myös isolepinkäisen. Tetrisuolla puolestaan näimme kolme tikliä ja Lahdenkylän pellolle oli saapunut laulujoutsenperhe ruokailemaan. Pistonniemessä järvi oli sula ja näimme siellä kuuden isokoskelon parven – siis varsin maaliskuisia havaintoja!

Seuraavana päivänä eli 28.12. Imatran vuoksen Kuparista löytyi sitten yllättäen Paavo Rantasen toimesta jalohaikara. Pakkohan lintu oli käydä pointsaamassa, kun se puuttui vielä vuodenpinnoista ja eipä sellaista ollut ennen tullut talvellakaan nähtyä. Paikalle kerittyäni oli lintu juuri mennyt erään saaren taakse katveeseen ja näyttänyt vielä seuranneen pientä ojanvartta, mutta onneksi se kohta käpötteli takaisin jokivarteen. Lintu lennähti pian hieman lähemmäksikin kivelle, mutta pysyi kuitenkin aika kaukana vastarannalla. Jalohaikara oli minulle vuodari numero 275 – tämä vuosi oli ollut paras vuodarivuoteni.

29.12. keväisestä kelistä innostuneena kävin iltapäivästä tarkistamassa Simpelejärven sulia, joilta ei kuitenkaan löytynyt toivottuja vesilintuja, mutta kolme harmaalokkia kierteli järvellä ja pari laulujoutsenperhettä oli saapunut Koitsanlahdelle. Kuin ohimennen näin kolme tuttua hiiripöllöä.

J.A.