Kevättä jo helmikuussa
20.2. torstaiaamuna Helsingissä tehdyn sisäkorvaleikkauksen jälkeen otin reilun vuorokauden todella iisisti ja olin päättänyt ottaa iisisti seuraavan kuukauden, mutta koskapa lääkäri ei minulta kuitenkaan ollut kieltänyt kuin hengastyttävän liikkumisen sekä mm. niistämisen, aloin kuitenkin ulkoilla niin pian kuin vointi sen mahdollisti ja minun tapauksessani ulkoilu yleensä tarkoittaa linturetkeilyä – ainakin mikäli kaikenlainen urheilu on kiellettyä.
Niinpä päivällä 21.2. tein pikavisiitin Kirkkonummen Saltfjärdenille, jossa näin hiiripöllön sekä ensimmäisen kevätmuuttajan, uuttukyyhkyn. Keli oli kuitenkin varsin kylmä, joten pian ajelin Sundsin lintutornille, jolta avautui näkymä vielä pitkälti jäässä olleelle merelle. Kaukana näkyi kyllä aukinaista mertakin, mutta Porkkalan kärkeen asti en tietenkään olisi vielä jaksanut kävellä. Koska Suomen olympiavälieräotteluun Venäjää vastaan oli vielä muutama tunti, päätin vielä ajella Helsinkiin ja Etu-Viikin pelloille bongaamaan siellä useamman päivän ajan pyörinyttä sinisuohaukkaa. Perille päästyäni näin pian pellon toisella puolella muutaman lintuharrastajan, jotka näyttivät kaikki tuojottavan samaan suuntaan ruovikon reunassa. Hiivin hissuksiin paikalle ja sainkin tietää, että haukan oli nähty laskeutuvan noin tuntia aiemmin ruovikkoon. Puolisen tuntia jutustelin erään pariskunnan kanssa ja ainoaksi havainnoksi näimme paikalla saalistelevan isolepinkäisen, kunnes lopulta haukka nousi lentoon ja suuntasi pelloille saalistelemaan. Sain sinisuohaukasta ässän eli lajin, jonka olen nähnyt kaikkina kuukausina Suomessa – ja ehdin vielä hyvin vanhempieni luokse katsomaan Suomen huikeaa matsia.
22.2. lähdin aamusta ajelemaan kohti Hankoa. Perille päästyäni käppäilin taas varovaisesti ensimmäiseen kohteeseen Högholmenille, josta meri oli kuitenkin vielä varsin jäässä, mutta enemmän havainnointia haittasi todella sankka sumu, joka ei toiveideni mukaisesti hälventynytkään merellä. Käppäiltyäni autolle, huomasin kuitenkin viestin, jossa kerrottiin Gåsörsbuktenilla havaitun pikkukajan sekä sumun alkaneen hälventyä. Niinpä ajelin uimarannalle staijaamaan rissaa ja puolisen tunnin odottelun jälkeen kaunis 2kv lintu lensi editseni kohti kohti Haliasta. Muuten paikalla oli hiljaista, vain harmaa-, kala- ja merilokkeja, isokoskeloita, telkkiä, snisorsia, muutama kyhmyjoutsen sekä pari merimetsoa.
Seuraavaksi jatkoin Länsisatamaan, jossa pyöri jäiden keskellä pari nuorta naurulokkia, josta sain taas kuitattua ässän. Seuraavat stopit tuottivat vain muutaman merimetson, mutta Neljän tuulen tuvalla oli taas enemmän vesilintuja, muutaman sata allia, 9 tukkakoskeloa sekä jään reunalla olleet pari merikotkaa. Palattuani Kirkkonummelle näin vielä Saltilla saman hiiripöllön, ennen kuin palailin ottamaan loppupäivän rennosti telkkarin ääressä.
23.2. otin rennommin. Pihalla näkyi varpushaukka ja pikainen päiväkäynti Saltille tuotti taas hiiripöllön ja uuttukyyhkyn sekä merikotkan, Sevalsissa hiirihaukan sekä Inkoon Degerbyssä laulujoutsenperheen. Illalla pyörähdin vielä uudelleen Saltilla, jossa näkyi pari kanadanhanhea.
Seuraavalle päivälle sääennustus lupasi todella keväistä keliä, joten päätin lähteä taas käymään pikaisesti Hangossa. Matkalla näin isolepinkäisen sekä muuttavan sepelkyyhkyn. Ajelin suoraan Varisniemen kärkeen, jossa staijailin parin tunnin ajan leppoisassa etelätuulessa sulalle merelle. Osan aikaa sain seuraa parista rissaa etsiskelleestä staijarista, mutta sitä ei näkynyt. Näin kuitenkin merikotkan, 3 pilkkasiipeä, mustalintuparin, 4 naaras lapasotkaa, 3 sepelkyyhkyä sekä pienen parven vihervarpusia.
Sitten jatkoin maankaatopaikalle, josta löysin tavoitelajini eli kiurun – jopa kolmen yksilön voimin. Kiuru oli tavoitelajinani siksi, että sain siitä reissun kolmannen ja yhteensä sadannen ässälajini! Lyhyellä stopilla Täktömissä näin sitten 4 kiurua lisää ja sitten päätin lähteä kohti Siuntion Myransia, josta oli ilmoitettu paikallisia töyhtöhyyppiä. Aika pitkään etsiskelin oikeaa reittiä altaille vievälle Myransintielle, sillä naviaattorini opasti minua käyttämään vain läpiajokiellettyjä teitä. Lopulta löysin kuitenkin paikalle ja onneksi löysin aika helposti täysin sulilta peltoaukeilta yksinäisen töyhtöhyypän, josta kuittasin hyvän kuukausipinnan. Näin lähipelloilla myös pari räkättirastasta.
25.2. aamupäivällä kävin Ämmässuon kaatopaikan porteilla, mutta kaikki kaatiksen lokit olivat kovassa tuulessa korkealla taivaalla kaartelemassa, joten niiden seulominen oli aivan mahdotonta, joten annoin isolokkien ja aroharmaalokin olla ja ajelin taas Saltille, jossa näin lyhyellä staijilla 3 kottaraista, 2 uuttukyyhkyä, laulujoutsenen sekä saman hiiripöllön. Illalla tein pöllöretken Porkkalaan ja kuulin Junkarsin risteyksessä huhuilleen lehtopöllön.
26.2. suuntasin taas lyhyelle käynnille Saltille, jossa näkyi 3 laulujoutsenta, 5 uuttukyyhkyä, 4 sepelkyyhkyä, 2 kiurua, 3 töyhtöhyyppää sekä sama hipö. Sitten olikin iltapäivästä aika lähteä ajelemaan kohti Etelä-Karjalaa. Helsingin Maununnevalla hidastin sen verran, että kuittasin nokkavarpusen vuodenpinnaksi. Porvoon Jutasissa näin vauhdista hiirihaukan ja Elimäellä palokärjen ja illalla hoidin vielä Lappeenrannasta tutun huuhkajan vuodariksi.
Seuraavana aamuna minulla oli ensimmäinen leikkauksen jälkeinen kontrolli EKKS:ssa ja sieltä vapauduttuani seisoskelin tovin Joutsenon Konnunsuon tornilla, josta näkyi 2 hiiripöllöä, paikalla jonkin aikaa jo oleillut piekana sekä isolepinkäinen. Vuoksella näin merimetson ja Kokkolanjoella koskikaran sekä isokoskelon. Illalla suuntasimme Hannan kanssa parin tunnin pöllökierrokselle, jolla kuulimme Venäjän puolella huhuilleen viirupöllön Kolmikannankankaalla.
28.2. suuntasimme reiluksi pariksi tunniksi staijaamaan Siikalahden patotien lavalle. Enpä usko, että olin koskaan ennen vakavissani kuvitellutkaan näkeväni paikalla muuttolintuja helmikuussa, mutta nyt näimme mustavariksen, varpushaukan, uuttukyyhkyn, 2 laulujoutsenta, paikalla koko talven viettäneen isolepinkäisen, pari valkoselkätikkaa sekä harmaapäätikan. Alkuyöstä kävimme vielä Hannan ja Partasen Harrin kanssa pöllöretkellä Melkoniemen metsissä ja kauempanakin Simpelejärven toisella puolella ja kolmen tunnin kierros tuotti sarvipöllön, joka kävi jopa läpsyttämässä siipiään aivan yläpuolellamme, samaan paikkaan kuuluneet helmipöllön sekä huuhkajan sekä vielä toisenkin huuhkajan.
J.A.