Ekaekaa pääkaupunkiseudulla

Vuoden vaihtuessa olimme jo nukkuneet tuntitolkulla ja jo 3:15 soi herätyskellomme ja puolta tuntia myöhemmin astuessani ulos sain vuoden ensimmäisen vuodenpinnan, kun kattorakenteista lähti unillaan ollut naakka säikähtäneenä lentoon. Lähdimme ajamaan kohti etelää ja lopulta ennen seitsemää pysähdyimme lyhyesti Porvoon kaatopaikan liepeillä, mutta parin minuutin kuuntelulla emme kuulleet huuhkajaa. Seitsemältä olimme keskustassa, josta poimimme Markus Keskitalon kyytiin ja kohta jatkoimme jo matkaa kohti etelää.

Klo 8:30 parkkeerasimme jo ahtaalle Porkkalan kärjen parkkipaikalle, josta kohta lähdimme kävelemään varovasti mutaista ja paikoin hieman vetisyyden takia liukasta reittiä kohti Pampskatania eli Porkkalan kärkeä. Hieman ennen kärkeä kuulimme lyhyesti puukiipijän sekä hippiäisen ja lopulta puolen tunnin kävelyn jälkeen kärkeen päästyämme ahtauduimme muiden aamuvirkkujen ekaekaapinnajien sekaan kärjen kalliolle. Maisema oli vielä kovin hämärä, mutta ensimmäiset kalalokit ja yksinäinen harmaalokki näkyivät jo kiertelemässä meren yllä. Reilun puolen tunnin odotuksen jälkeen ei vieläkään ollut näkynyt mitään muuta, kunnes vapauttava huuto kuului: “Rissa tulossa vasemmalta lähiluodon päälle!”. Ja siinä tuli kaunis nyt 2kv eli toisen kalenterivuoden pikkukajava editsemme vielä varsin heikossa valossa mutta silti hienosti näkyen ja laskeutui pian lähiluodon eteen uimaan ja nousi kohta parin kalalokin kaveriksi luodolle. Pian joku huusi, että oikealta oli saapumassa toinenkin pikkukajava ja kohta molemmat linnut pyörivät rantaviivassa kalalokkien kanssa, joten Hanna suuntasi niitä kuvaamaan. Valo oli vieläkin vähissä, mutta ihan mukavat kuvat Hanna näistä sai.

Muuten merellä oli toivottoman hiljaista! Neljän telkän parvi sekä yksinäinen alli olivat ainoat näkemämme vesilinnut ja ainoaksi muuksi vuodenpinnaksi kirjautuivat kaksi yllämme kiertelemässä käynyttä korppia. Niinpä Hannan saatua kuvansa päätimme lähteä talsimaan takaisin parkkipaikkaa kohti. Matkalla ylitsemme lensi 8 tilhen parvi ja puun latvuksista löysimme 6 pyrstötiaisen parven ja ensimmäinen talitiainenkin kuultiin.

PikkukajavaHiiripöllö

Ajellessamme mutkikasta Porkkalantietä lensi automme editse kaksi palokärkeä toisiaan jahdaten ja Sundsin lintutornin risteyksessä äkkäsimme sähkötolpalla nököttävän hiiripöllön. Pöllöä kuvaillessamme näimme myös ensimmäisen sinitiaisen ja takaamme kuului myös kuusitiaisen laulu. Jatkaessamme matkaa näkyi Månvikenissä langalla 34 kesykyyhkyn parvi ja Friggesbyn Holmbackassa isolepinkäinen ja kohta ensimmäiset harakatkin. Seuraavalta peltoaukealta lötyyi kuitenkin sitten päivän paras spondehavis – huomatessani pellolla olleen otuksen, kysyinkin että: “Mikä hemmetin poro tuo on?”. Pellolla oli harmahtavassa talvikarvassa ollut komeasarvinen peuraeläin, joka lähemmällä tarkastelulla paljastui täpläkauriiksi, josta tietysti otettiin valokuviakin. Päästyämme Saltfjärdenille staijasimme hetken, mutta alkuun näimme vain variksia ja muita jo nähtyjä varislintuja sekä pari parvea keltasirkkuja, mutta sitten näimme myös 6 kottaraisen parven.

Jatketuamme taas matkaa kohti seuraavaa retkikohdettamme Vitträskiä, näimme Masalassa tien yllä kaarrelleen hiirihaukan sekä viherpeippoja ja Vitträskiin päästyämme löytyi järveltä heti isokoskeloiden seurassa olleet 2 silkkiuikkua, laulujoutsenia sekä kauempana isokoskeloparvessa olleet 4 uiveloa, myös mustarastas äänteli takametsikössä. Etsimämme härkälintu oli kuitenkin hukassa mutta onneksi kohta saapui paikalle Pesolan Antti sekä Väisäsen Roni, jotka kertoivat linnun näkyvän toiseen niemeen vähän matkan päähän. Ajettuamme paikalle hoituikin härkälintu helposti ja sitten oli aikaa katsella lokkejakin, joiden joukosta löytyi kourallinen merilokkejakin.

SepelkyyhkyJatkoimme etsimään lähistöllä edellispäivänä havaittua sinisuohaukkaa mutta saimme tyytyä vain matkalla näkemäämme pävän kolmanteen palokärkeen. Sitten suuntasimme Espoon Finnolle etsimään Antin ja Ronin aamulla havaitsemaa peukaloista, muttemme sitäkään löytäneet. Niinpä päätimme jatkaa Helsingin Lauttasaareen, josta yritimme bongata Lindénin Andreaksen ja Aarnialan Jaakon näkemiä haapanoita, mutta ranta oli nyt täynnä kanoteeraajian ja kalastajia, emmekä nähneet ainoatakaan puolisukeltajasorsaa. Sen sijaan jokunen kyhmyjoutsen, 200 telkkää, 100 allia, varpushaukka, käpytikka ja pieni vihervarpusparvi havaittiin. Kiivettyämme läheiselle nyppylälle seuloimme merta vielä hieman huolellisemmin ja löysimme vielä yhden naaras sekä yhden koiras haahkankin. Lopulta jatkoimme kuitenkin taas Andyltä ja Jaakolta saamiemme nuottien perässä etsimään sepelkyyhkyjä ja löysimmekin melkoisella tuurilla viiden linnun parven erään talon katolta istuskelemasta. Nähtyämme vuodariksi ensimmäiset varpusetkin, päätimme lähteä vielä kohti päivän viimeistä retkikohdetta Arabianrantaa.

Arabianrantaan päästyämme lähdimme kävelemään kohti paikka, jossa olin joulukuun alussa nähnyt vielä 3 valkoposkihanhea. Ollessamme jo lähellä paikkaa saimme kuitenkin kuulla, että nykyisin enää paikalla ollut ainoa hanhi oli kuitenkin aivan toisessa päässä lahtea. Niinpä kävelimme takaisin päin ja vielä pitkän matkaa eteenpäin kunnes lopulta aivan perimmäisestä osasta lahtea löysimme hanhen rantakiviltä seisoskelemasta. Sitten tapasimmekin taas Antin ja Ronin, jotka kertoivat, että aivan toisessa päässä rantaa oli pienessä ankkalutakossa pari tavia, jotka päätimme vielä mennä katsomaan, kun paikalla kerran olimme. Linnut löytyivätkin helopsti, mutta sitten meillä oli taas pitkä paluukävely takaisin autollemme. Olimme vielä suunnitelleet menevämme Antin ja Ronin vanavedessä yrittämään yhtä haapanaa, muttemme enää viitsineet lähteä, kun hämärä aloi jo painaa päälle ja olimme niin lähellä Porvoontietä. Niinpä lähdimme ajelemaan kohti Porvoota ja tietysti saimme kohta viestin, että haapana olisi kyllä hoitunut.

Lopulta tipautimme Markuksen Porvooseen ja jatkoimme itse kohti Etelä-Karjalaa. Imatralla kävimme vielä vilkaisemassa pilkkopimeän rannan, jossa jalohaikara oli iltapäivällä havaittu, mutta ei sitä enää ainakaan lähirannassa näkynyt. Keskusliikenneasemalta hoidimme vielä sinisorsien seurassa olleen kanadanhanhen päivän viimeiseksi vuodariksi, joka oli numero 42. Illalla kävimme vielä yrittämässä yhtä tuttua viirupöllöä, mutta emme siitä saaneet varmaa havaintoa. Päivä oli kuitenkin ollut taas onnistunut ja perinteinen ekaekaa retki oli tuottanut parin kuukausipinnan ohella 5 ekaekaapinnaa.

J.A.