. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

1.5. heräsin aikaisin, hoidin rannasta leppälinnun sekä mustalintuparven ekopinnaksi ja polkaisin aamuseitsemäksi patotien lavalle staijaamaan. Heinätavipari oli aktiivinen ja harmaasorsat näkyivät taas piilokojun suunnassa. Heti aamusta muuttavina näkyi mm. merimetso, sinisuohaukka ja 15 pikkukuovia. Yöllä Lapista ajelleet Pirkka sekä Hamarin “Allu” heräilivät opparilla yhdentoista aikaan ja tulivat tietysti pian patotielle. Muutto oli aika vaisua mutta pohjoisen miehille vuodenpinnoja ropisi tietysti koko ajan paikallisistakin linnuista. Jänkäkurppa käväisi pikaisesti lennossa ja harmaapäätikka huuteli hetken ja ruokosirkkelikin ajoittain, mutta paras havis oli kuitenkin Pirkan plokkaama koiras arosuohaukka, joka muutti matalalla lahtea pitkin kohti pohjoista. Itse plokkasin vielä muuttohaukan mutta kahden aikaan haimme Hannankin kyytiin ja suuntasimme syömään ja sitten Saarelle.

Rautalahdella näkyi 2 rantasipiä sekä 900 hanhea, Akanpelloilla 156 kapustarintaa, Akanvaaran Tetrisuolla kivitasku, Pohjasuolla ansereiden kera jo 210 valkoposkea, Pohjanrannassa 2 punajalkavikloa sekä yli 50 pääskyä – puolet haara- ja puolet räystäs-. Suurenjärvenlietteeltä komppasimme lapinsirkun ja Tarassiilla näkyi leppälintu sekä fasaani ja Kanavalammella vielä sinisuohaukka, jonka jälkeen komppailimme vielä hetken Myllyjoen metsissä, josta löysimme yllättäen naaras pohjantikan, mutta yleisesti ottaen Saarella oli aika hiljaista – ainakin edellisvuoden saman porukan retkiin verrattuna, suurimpana syynä tähän oli tietysti kuivuus.

2.5. poljin taas seitsemäksi patotielle, jonne Pirkka ja Allu kohta saapuivat. Matkalla kuulin käenpiian vuodariksi. Staijasimme taas 4 tuntia, mutta muutto oli lähes olematonta. Yöllä oli ollut pakkasta jopa 6 astetta, joten kesälinnuilla ei ollut kiirettä pohjoiseen. Haarahaukka muutti komeasti ohitsemme ja mukavia olivat myös 60 haarapääskyä, 16 keltavästäräkkiä, mustapää- sekä hernekerttu, harmaapäätikka sekä pohjoispään käynnillä havaitut pikkutikka, peukaloinen sekä pyrstötiaispari. Kun päivälllä keli muuttui yhä vain huonommaksi, kävimme kiertelemässä lähialueen muita paikkoja kuten Vartialahden, Kontiolammen, Kullinsuon, Lahdensuon sekä Sammallammen, mutta havainnot jäivät muutamaan lapinsirkkuun, 23 jouhisorsan parveen sekä mustapääkerttuun. Iltapäivällä kävimme vielä Siikalahden tornissa tarkistamassa, että toivotut vesilintulajit olivat kaikki yhä paikalla ja pohjustimme hyvän näkyvyyden ansiosta mm. pikkuvarpuset sekä leppälinnun ja illalla painuimme hyvissä ajoin pehkuihin, jotta olisimme virkeitä seuraavan päivän taistoa varten.

3.5. Tornien taisto

Taistoa edeltävänäkin yönä oli muutama aste pakkasta, mutta silti poljin taas lahdelle havaiten matkalla mm. peukaloisen ja kuusitiaisen sekä patotiellä ruokosirkkelin. Pian koko porukkamme minä, Hanna, Pirkka, Allu, Matti Lötjönen, Jari Killjunen sekä Ilpo Kuusisalo oli marssimassa kohti lintutornia. Perinteisen säätämisen jälkeen kello oli aivan pian pykälässä ja juuri silloin koiras heinätavi lensi tornin editse – vain 11 sekuntia yli aamu viiden, joten homma lähti hyvin käyntiin. Pian kaikki vesilinnut oli plakkarissa, parempina mustakurkku-uikut, uivelot, jouhisorsat, lapasorsat sekä harmaasorsat. Muuttoa oli aamusta etenkin peippolinnuilla, joten järrikin oli pian listalla ja hyvän näkyvyyden takia ei mennyt kauan, kun myös kaikki odotetut rastaat oli saatu määritettyä. Teeret kukersivat täyttä päätä ja muita parempia paikallisia olivat kerran kiljahtanut luhtakana, pari käpytikkaa sekä kaulushaikarat. Kun pikkulintumuutto tyrehtyi, oli taivaalla todella hiljaista. Itse keskityin täysin taivaan tuijottamiseen, muiden tuijotellessa vuoroin taivasta ja vuoroin yrittäen kaivaa ruovikoista ja pelloilta ym. lisälajeja listallemme. Lajeja ropisikin mukavasti pitkin aamua ja mm. 8 kuikkaa, 2 kaakkuria, 2 merimetsoa, 3 nuolihaukkaa, pikkutylli, 10 pikkukuovia, 5 mustavikloa, 5 selkälokkia, käki, 2 törmäpääskyä, 2 metsäkirvistä, tilhi sekä 2 pensastaskua kartuttivat listaamme mukavasti. Tornin takametsän tavalliset lajit hoituivat normaalia helpommin, kun sini- ja talitiaiset, kirjosiepot ja punarinnat olivat aktiivisia. Aina vaikeita närhiäkin vaelteli itää kohti 10 lintua, joten jossain vaiheessa touhu alkoi tuntua, että enää puuttuivat harvinaisuudet. Eikä niitäkään tarvinnut kauan odotella, kun 8:24 ylitsemme lensi äännellen lampiviklo, joka jatkoi kauas etelään, 8:34 plokkasin haarahaukan muuttamasta länsipuolelta ohitsemme ja hieman hiljaisemman hetken jälkeen 10:36 päältämme kuului sitruunavästäräkin ääni ja näimme naarassittiksen lentävän lounaispuolen ruovikkoon.

Mutta sitten homma tyrehtyi lahes täysin! Keli oli ihan hyvä, mutta petolintuja ei vain näkynyt muita kuin tavallisia ruskiksia, kalasääskiä, hiirihaukkoja sekä etenkin varpushaukkoja. Lopulta sentään yksi sinisuohaukka muutti ohitsemme, mutta tätä ennen oli mennyt reilut pari tuntia ilman muita uusia lajeja kuin sitruunavästäräkki! Ja tämän jälkeenkään ei enää hoitunut kuin hetken takametsässä hiittaillut satakieli, Hannan vihdoin löytämä, jo edellispäivänä täsmälleen samassa puskassa ollut leppälintu sekä vihdoin taivaalle noussut 150 kapustarinnan parvi.
Lopulta laskettuamme tuloksemme, oli meillä kuitenkin mennyt uskomattoman hyvin, sillä lajimäärämme oli jopa 96, mikä oli uusi ennätyksemme!
Polkaisin taas kotiin ja vielä irtosi matkalta mm. pyrstötiainen ja punatulkku päivälle uusiksi lajeiksi, joten lopulta olin havainnut päivän aikana Siikalahdella jopa 103 lintulajia.

Kotona hieman huilittuamme saimme tiedon, että Kanavalammelta oli löytynyt amerikantavi. Söimme kuitenkin ensin ja lähdimme sitten Pirkan ja Allun kanssa rajareittiä pitkin ajelemaan kohti Kanavalampea. Perille päästyämme olivat linnun löytäneet “Käpykaartilaiset” juuri jatkaneet matkaa, joten lintu ei ollut hallinnassa. Odottelimmekin karseaan vastavaloon reilut puoli tuntia tuijotellen, kunnes lopulta jostain vastarannalta lennähti tavipari ruovikkoon laskeutuen ja Pirkan mielestä koiras oli näyttänyt hyvältä. Jonkin aikaa lisää tuijotettuamme, löysin viimein pystyraitatavin touhuamasta ruovikon reunassa ja Allu sai linnusta eliksen ja minä 300. toukokuupinnan.
Kävimme vielä Pohjanrannassa, jossa oli yhä 2 punajalkavikloa, pikkutylli, törmäpääsky sekä lapinsirkku, mutta sitten palailimme kotiin, jossa selvisi, että olimme jopa jaetulla 8. sijalla sekä taas kerran paras sisämaatorni. Pian Pirkka ja Allu lähtivät opparille ja lopulta oli aika painua nukkumaan.

4.5. Pirkka ja Allu lähtivät ajamaan kohti pohjoista jo aikaisin aamulla ja itsekin nukuin hieman pitempään, mutta kahdeksalta olin taas patotien lavalla staijaamassa. Paikalla oli kova porukka, kun Jarmo Pirhonen oli perinteisellä kevätretkellään Antero Lindholmin sekä Annika Forstenin kanssa. Ruokosirkkeli surisi jatkuvasti ja ilmeisesti kylmän yön takia luhtahuitti huittaili pitkin aamua ja jopa jänkäkurppa kävi soidintamassa taivaalla. Käenpiika kuikutteli itäpuolella, joten paikalla oli jopa 4 lajia joita emme koskaan olleet havainneet lintutornilta Tornien taistossa. Keli oli todella synkkä, mutta ihme kyllä kaikki sateet kiersivät Siikalahden ja lopulta alkoi jopa aurinko paistaa. Saimme vielä lisää staijivoimaa paikalle, kun Arttu Valonen ja Mika Teivonen saapuivat, joten Saaren suuntaan haikailleet Jamppa, Antero ja Annikakin asettuivat lavalle asemiin. Ja kyllä kannatti, sillä klo 10:28 päältämme kuului sitruunavästäräkin ääntä ja kaunis koiraslintu laskeutui ruovikkoon pohjoispuolellemme. Kohta taivaalta löytyi muuttohaukka ja heti perään ylitsemme muutti joutsenparvessa pikkujoutsen todella kuvauksellisesti. Kun vielä ruokosirkkeli yhä vain surisi takanamme kuului vähän väliä jonkun suusta: “Leppoisaa” tai jopa “Kyllä elämä on ihanaa” -lausahduksia. Ja paras oli vielä tulossa. Itse olin juuri hakenut autosta edellispäivänä syömättä jääneen Marianne-muffinsin vielä entisestään nostamaan lähes täydellistä aamutunnelmaa, kun klo 11:20 Arttu alkoi puhua päällämme olevasta pedosta. Saimme linnun yhtä aikaa kiikareihin ja sehän oli selvä clarina! Kohta lintu oli putkessa ja kylläpä kotka saattoi tässä valossa näkyä hyvin. Maltoimme kaikki odottaa linnun vielä kaartavan harmaalta pilvitaustalta sinitaivaalle, ennen kuin totesimme ääneen linnun olevan selvä pikkukiljukotka! Lintu kaarteli tovin hienosti päällämme ennen kuin jatkoi kohti Särkisalmea, josta pihaan hälyttämämme Kontiokorvetkin saivat vielä linnun hoidettua sen jatkettua muuttoaan NNW.
Lopulta päätimme koko porukalla lopettaa staijin yhden jälkeen ja iltapäivällä heitin vielä kohtuullisen pyörälenkin, jonka varrella hoidin varpuspöllön ekopinnaksi. Illalla keli muuttui todella sateiseksi, joten vihdoin oli minullakin aikaa ottaa rennosti.

Seuraavana aamuna maa olikin sitten valkoisen lumipeitteen peitossa ja lunta satoi yhä vain lisää pitkälle aamupäivään. Päivän haviksiksi jäivätkin Särkisalmen jätäriltä bongattu Anniina Kontiokorven löytämä vanha joiras mustaleppälintu, altaalta noussut jänkäkurppa sekä matkalla näkyneet rantasipit. Lumet toki sulivat iltaan mennessä, mutta vielä seuraavankin päivän oli niin kylmä pohjoistuuli, etten retkeillyt muuten kuin ajoin Siikalahden ympäri ja tarkistin Peltolan hanhiparven, jossa olikin mukava ylläri, lyhytnokkahanhi.

J.A.

22.4. vietin taas ruokatunnin Siikalahdella ja saatoin taas todeta, että ruokatuntini ajoitus osuu usein päivän parhaalle tunnille, sillä näin pari merikotkaa, 5 liroa, punajalkaviklon sekä todella aikaisen mustaviklon. Loppupäivän otin rennosti, sillä Pääsiäisen revityksen jäljiltä olin aika poikki eikä pohjoistuuli oikein kannustanut maastoon. Illalla kävin parilla lyhyellä pyörälenkillä testailemassa, että cyclocrossini oli kunnossa ja havaitsin lehtokurpan. Myöhäisillan futismatsin katsottuani innostuin kuitenkin vielä pyöräilemään Harri Partasen kanssa lahdelle ja hoidimme taas vain muutaman sekunnin surisseen ruokosirkkalinnun sekä kertaalleen klopsuttaneen jänkäkurpan ekopinnaksi. Huitteja ja kanoja oli taas äänessä mukavasti ja tse kuulin kertaalleen härkälinnunkin.

23.4. kävimme Kiljusen “jassin” kanssa kiertelemässä Simpelejärven toisen puolen pöntöt ja laitoimme myös yhden lapinpöllön tekopesän metsään, jossa keväällä oli kuultu huuteleva lappari. Urakkaa riitti lähes neljäksi tunniksi, mutta onneksi kotiin ei tarvinnut palata tyhjin käsin, sillä löysimme pöntöisä yhden hautovan varpus- ja yhden helmipöllön. Molemmat saivat renkaan jalkaansa ja laskimme helmarilta 4 ja varpuspöllöltä peräti 10 munaa ja lisää oli vielä tulossa! Ja muutenkin teimme ihan mukavia haviksia, sillä kuulimme peukaloisen ja näimme pari metsoa.

24.4. pohjoistuuli oli todella voimakas, joten kiertelin ruokatunnilla lähiseudun loput pöntöt ja iltapäivällä kävimme Lötjösen Matin kanssa laittamassa yhden metsähakkuun jalkoihin jääneen viirupöllön pöntön uuteen paikkaan. Ilta meni Hannan kanssa kiertäessä loput Melkoniemen pöntöt sekä kaikki Punkaharjun pöntöt. Muutaman tunnin kierros tuotti taas metson, pyyn, palokärjen ja peukaloisen sekä yhden varpuspöllömamman, joka hautoi 9 munaa. Tämä pöllö oli sama, joka oli edellisvuonna pesinyt muutaman kilometrin päässä, joten tästä sain mukavan kontrollin. Illalla kävimme vielä kuuntelemassa parempaan aikaan ruokosirkkalintua ja nyt lintu olikin oikein aktiivisesti äänessä lähellä patotien lavaa.

25.4. kävin ruokatunnilla Siikalahden lintutornilla, mutta havainnot jäivät vaatimattomiksi – pajulinnusta sentään tuli vuodari. Työpäivän jälkeen lähdin Rautjärvelle tarkistamaan siellä aivan levällään olevat viimeiset neljä pönttöämme. Yllättäen Simpeleen helmarin pöntöstä löytyi mamma, joka makoili 4 jo yllättävän isokokoisen poikasen päällä. Lopulta jatkoin Lappeenrantaan, josta lähdimme Eksoten kaukisporukalla Jyväskylään turnaukseen, josta irtosi pettymykseksemme vain SM-hopeaa seuraavana päivänä.

Jyväskylästä palattuani, oli vanha ystävämme Ilkka Jarva saapunut meille ja lopulta, kun maltoimme käydä nukkumaan, soivat herätyskellot vain muutamia tunteja myöhemmin. Lähdimme Ilkan kanssa Siikalahdelle jo klo 5:30. Kävimme ensin lintutornilla ja lintuja näkyikin oikein mukavasti! Vuodarit paukkuivat harmaasorsaparilla sekä kahdella koiraalla, 4 pikkulokilla, metsäkirvisillä, suokukolla sekä ohitsemme muuttaneella mustapyrstökuirilla ja ehkä kuitenkin paras havainto oli muuttanut naaras arosuohaukka. Vaihdettuamme patotielle, jossa oli muitakin tuttuja mukavasti, jatkoi vuodareiden saanti vielä nuolihaukalla, pikkukuovilla ja keltavästäräkillä. Muutto kuitenkin tyrehtyi nopeasti, mutta klo 12:30 mennessä näimme vielä toisen, paikalliseksi jääneen mustapyrstökuirin, 51 valkovikloa, mustaviklon, 3 suokukkoa lisää, sinisuohaukka, kuulimme valkoselkätikan rummutusta sekä lyhyesti keskellä päivääkin surisseen ruokosirkkelin.
Käytyämme syömässä lähdimme Saarelle, jossa Pohjanrannassa näimme punajalka- ja mustaviklon, 4 pikkulokkia sekä 6 tilheä, mutta muuten linnut olivat vähentyneet. Akanvaaran Tetrisuolla näkyi sinisuohaukka ja Suurenjärvenlietteellä 260 tundra-, 140 metsä- ja 53 valkoposkihanhea ja Jyrkilässä näkyi muuttohaukka mutta muuten emme nähneet oikein mitään, vaikka palailimme Parikkalaan päin vasta iltaseitsemän jälkeen. Stoppasimme vielä Rautalahdella, jossa 138 laulujoutsenen seurassa kellui yksinäinen pikkujoutsen, järven puolelle näkyi 10 mustalinnun parvi ja tien varressa vielä kivitasku. Siikalahden pikastoppi ei vieläkään tuottanut Ilkan toivomaa pussitiaista, vaikka se oli edellispäivänäkin havaittu.

28.4. aamulla Härskiinmutkasta näkyi 3 allia. Ruokatuntistaiji oli aika vaisu, mutta vuodariksi näkyi törmäpääsky ja heinätavipari näkyi ja ruokosirkkalintu kuului. Illalla saunareissulla kävin nappaamassa kiinni jo pari kertaa pöntöstä livahtaneen varpuspöllön kiinni ja renkaisiin, ohessa näkyi taas koppelokin. 29.4. kotirannasta näkyi kalatiiroja ja aamukäynti Siikalahdelle ennen töitä tuotti ruokokerttusen sekä harmaasorsaparin ja ruokatunnilla näin 8 räystäspääskyä, 2 nuolihaukkaa ym. 30.4. aamuretki tuotti 2 koppeloa Kolmikannassa sekä hernekertun ja kirjosiepon Siikalahdelta. Ruokatunnilla näkyi vielä pensastasku, jo 35 haarapääskyä jne.

J.A.

6.4. Siikalahden käynnin parasta antia oli ylitsemme lentänyt esiaikuinen merilokki, muuten havainnot jäivät kiertelevään nuoreen merikotkaan, pesätarpeita keräilleisiin pyrstötiaisiin ym. Illalla kävin Lahdenkylän Peräsuolla, jossa laidunsi pronssi-iibispellolla mukavat 312 tundrametsähanhea, 18 tundrahanhea, 2 lyhytnokkaa sekä valkoposki. 7.4. vuodari napsahti jo odotetusta kuovista, joita meni 3 lintua. Maininnan ansaitsevat myös 15 länteen matkannutta pikkukäpylintua sekä lahden pohjoispäässä olleet 160 laulujoutsenta. Peräsuolla ei ollut hanhia, mutta 530 sepelkyyhkyn parvi ja Särkisalmen jo isossa sulassa uiskenteli hetken merihanhi, joka kuitenkin katosi johonkin saman tien. 8.4. Lahdella uiskenteli jo punasotkapari, rantaan laskeutui metsäviklo ja vuodariksi näkyi muuttanut kalasääski. 9.4. Siikalahden hanhimäärät olivat kohonneet jo 420 tundrametsähanheen ja 60 tundrahanheen, punasotkia oli jo 10 ja tukkasotkia 4, merikotka kierteli taas paikalla ja tikli matkasi länteen. 10.4. kävin korvakontrollissa Lappeenrannassa mutta matkan varren havikset jäivät Simpeleen Kangaskosken kahteen harmaapäätikkaan, joista toinen huusi ja toinen rummutti. Illalla Särkisalmelle oli saapunut pari silkkiuikkua. 11.4. Tiviän puolella lauleskeli peukaloinen sekä ensimmäinen laulurastas, lahdella näkyi 20 taigametsähanheakin, jo 22 punasotkaa, 7 tukkasotkaa, 5 uiveloa, pitkästä aikaa 3 kapustarintaa, sekä tavallinen selkälokki että esiaikuinen tuhkaselkälokki, tikli sekä pari parvea vauhdikkaasti pohjoiseen matkanneita urpiaisia.

Lauantaina 12.4. kävimme Lappeenrannassa shoppailemassa ym. ja menomatkalla näimme Simpeleellä sinisuohaukkanaaraan ja Joutsenon Muukonkankaalla 6-tien varressa langalla kangaskiurun. Paluumatkalla Peräsuolla oli komea vanha muuttohaukka säikyttelemässä hanhia ja kyyhkyjä. Siikalahdella havainnot jäivät merikotkaan ym. Sunnuntaina poljin heti aamusta lahdelle ja pitkä staiji palkittiin mm. 90 muuttaneella laulujoutsenella, 4 kanadanhanhella, 6 valkoposkihanhella, 2 lapasorsalla, 8 uivelolla, 5 kuikalla, merimetsolla, 9 ruskosuohaukalla, 25 piekanalla, 2 muuttohaukalla, ampuhaukalla, aikaisella valkoviklolla, 7 selkälokilla sekä tutulla tuhkiksella, sepelkyyhkyparvissa muuttaneilla uuttukyyhkyllä sekä yllättäen myös kesykyyhkyllä, 7 tilhellä, 2 hempolla, 40 järripeipolla sekä mm. 400 punakylkirastaalla. Ekopinnoja siis ropisi EKLY:n ekokisaan oikein roppakaupalla.

14.4. kävin hiljaisen Siikalahtikäynnin jälkeen tekemässä pikaisen Saaren retken ja Pohjanrannassa olikin melkoinen kuhina. Tundrametsähanhia oli 650, tundrahanhia 90, valkoposkia 9, jouhisorsia 80 ja kuoveja 65, mutta päivemmällä lintuja oli kuulemma ollut vielä paremmin ja mukana muutamia parempiakin lajeja, joita ei enää löytynyt. Muilla Saaren paikoilla oli yllättävän hiljaista, Riionsalmella kellui jopa 400 sinisorsan parvi ja Kanavalammella näkyi sinisuohaukka sekä merihanhi. 15.4. Siikalahdella näkyi vanha merikotka ja harmaapäätikka oli taas vaihteeksi äänessä. Tarvaslammella renkaidenvaihtoreissulla kuulimme palokärjen. 16.4. Siikalahdella näkyi ruokatunnilla muuttohaukka ja työpäivän jälkeen lähdin taas Saarelle. Matkalla stoppasin Rautalahdella, josta laskin 770 harmaata hanhea, mutta tuuli oli niin navakka, etten alkanut niitä erotella lajilleen, joutsenia oli 184 ja kandanhanhia 4. Kun olin jo lähdössä jatkamaan matkaa, plokkasin lahden päältä komean haarahaukan, joka jäikin saalistelemaan läheisille pelloille. Akanvaaran Tetrisuolla näin vain sinisuohaukan ja Pohjansuolla isolepinkäisen ja Pohjanrannassakin olivat lintumäärät jo vähentyneet selvästi: hanhia oli takapelloilla 470, jouhisorsia vielä 48, uiveloita 22, kuoveja 34 ja parhaina harmaahaikara sekä punajalkaviklo. Suurenjärvenlietteelläkin oli 320 hanhea ja 300 tavia muttei mitään parempaa, muilta paikoilta ei löytynyt mitään mainittavaa. 17.4. Siikalahdella näkyi ruokatunnilla sekä maakotka että merikotka ja työpäivän jälkeen vielä naaraspukuinen arosuohaukkakin! Kangaskylältä ekobongasin ilmoitetun meriharakan ja illalla kävimme Lötjösen Matin kanssa kiertelemässä ensimmäisen pöllönpönttökierroksen, joka oli kuitenkin ikäväksi yllätykseksi aivan nollakierros.

Pääsiäisloma:

Pitkäperjantaina suuntasimme herättyämme taas Siikalahdelle ja staijailimme neljä tuntia havaiten 2 kanadanhanhea, 7 valkoposkea, 250 tavia, merikotkan, sinisuohaukan, ampuhaukan, 6 kapustarintaa, valkoviklon, 300 järripeippoa, tiklin sekä parhaana itään matkanneen pähkinänakkelin. Iltapäivällä kävimme Järvenpään Kristiinan kanssa kiertelemässä Saarella, mutta linnut olivat todella vähissä ja parhaiksi haviksiksi jäivät Rautalahdella näkyneet 19 valkoposkea sekä kuulunut tikli, Akanvaaran Tetrisuolla näkynyt kivitasku, Pohjanrannan sinisuohaukka, Suurenjärvenlietteen 11 valkoposkea ja 51 jouhisorsaa sekä Jyrkilän pari uuttukyyhkyä. Illalla heitin Hannan autolla Siikalahdelle itse olin kohta paikalla pyörällä. Majoituimme yöksi opastuskeskukselle, jotta aamulla voisimme aloittaa retken helposti.

Lauantaina olikin vuorossa perinteinen yhteishavainnointi ja herättyämme klo 4:30 olimme pian kävelemässä patotiellä, jossa kuulimme luhtahuitin sekä jo useammankin luhtakanan. Meitä kertyikin jo heti aamuviideltä Siikalahden patotielle oikein mukava porukka, kun minun ja Hannan lisäksi paikalle saapuivat Jari Kiljunen, Harri Partanen ja Merja Laari, jotka olivat koko 10 tunnin ajan paikalla sekä Matti Lötjönen, Pauli Kantonen ja Rolf Mortensen, jotka olivat paikalla myös tuntitolkulla ja tietysti paikalla kävi myös lukuisa joukko muita joko havainnoinnissa auttaneita tai sitä häirinneitä immeisiä. Muutontarkkailu alkoi räväkästi, kun heti aamusta lahdelle saapui laulujoutsenen vanavedessä kyhmyjoutsen siivet viuhuen. Kyseessä oli ensimmäinen kyhmyjoutsen Parikkalassa pariin vuoteen. Aamutunnit olivat muutenkin ihan mukavia, sillä rastaita ja peippolintuja muutti ihan mukavasti ja sepelkyyhkyjäkin jonkin verran. Muu muutto oli kuitenkin todella vaisua ja puoliltapäivin kaikki muutto tyrehtyi lähes täysin. Ynnäsimme päivän aikana kuitenkin mm. 41 valkoposkihanhea, 14 kuikkaa, sinisuohaukan, 6 hiirihaukkaa, 10 piekanaa, ampuhaukan, 2 valkovikloa, 12 metsävikloa, 328 sepelkyyhkyä, uuttukyyhkyn, 18 västäräkkiä, 943 räkättirastasta, 519 pikkurastasta, 16 kulorastasta, 7 närheä, 38 kottaraista, 986 peippoa (sis. sp:t), 276 järriä, 178 pikku-carduelista, 694 PL:ää ja kruununa koko päivälle näimme kurjen kanssa muuttaneen kattohaikaran! Paikallisiakin lintuja oli toki näkynyt, parhaimpina heinätavi ja mustakurkku-uikku. Keli oli koko päivän ollut erinomainen ja tuulikin pitkästä aikaa lounaasta, mutta silti muutto oli ollut hieman pettymys – naama oli kuitenkin saanut väriä ja päivä oli ollut todella hauska, kun meitä oli ollut paikalla niin mukava porukka!

Pääsiäissunnuntaina 20.4. poljin taas aamusta lahdelle ja hoidettuani peukaloisen Torokanniemestä ekopinnaksi, olin patotiellä kahdeksalta. Staijailin taas leppoisat kuusi ja puoli tuntia vaihteeksi taas pohjoistuulessa. Ison osan ajasta oli Harri taas kaverina ja havikseen kirjautui mm. 19 valkoposkihanhea, 6 kuikkaa, 12 piekanaa, 5 hiirihaukkaa, tiltaltti ym. Päivemmällä muutto oli kuitenkin taas niin olematonta, että Harri pohti jo kaivavansa oksasakset takakontista ja käyvänsä kaatamaan patotien varren pajuja, mutta päätimme kuitenkin nauttia auringonpaisteesta ja jatkaa staijia. Klo 11:40 tornissa oli taas muutama maallikko puhumassa kovalla äänellä, kun kuulin takaamme jotain korkeaa ininää. En saanut alkuun äänestä tolkkua, joten sanoin Harrille meneväni tien varteen kuuntelemaan paremmin. En ehtinyt juuri lavalta alas, kun ääni taas kuului ja sehän oli selvästi pussitiaisen ääni! Ja kohta näin pienen linnun lentävän juuri niiden pajujen latvukseen, joita Harri oli meinannut alkaa raivata. Huusin Harrille ja tämäkin näki pussitiaisen saman tien! Lintu jatkoi kohta tien varren pajuja pitkin kohti länttä ja me seurasimme äänityslaitteen ja kameran kanssa perässä. Lintu oli hetken hukassa mutta onneksi se taas saapui tien varren pajuihin pian ja Harri sai muutaman kuvan ja minä äänitystä. Aivan yhtäkkiä ääntä kuitenkin alkoi kuulua kauempaa ruovikosta, vaikka olimme vielä aivan hetki sitten nähneet linnun edessämme. Mietimme jo, että olisiko lintuja kaksi, mutta kun lähellä ollutta lintua ei enää näkynyt kävelimme satakunta metriä tietä pitkin viimeksi kuulunutta ääntä kohti. Ja yllättäen silloin näimme kaksi pussitiaista pajujen latvuksissa. Harri sai taas muutaman kuva ja minäkin yhden skouppikuvankin otettua, ennen kuin linnut lensivät toisiaan jahdaten kauemmaksi ruovikkoon.

Kuulimme lintuja vain pari kertaa lyhyesti, ennen kuin bongareita alkoi valua paikalle. Linnut pysyivät kuitenkin kateissa. Lopulta päätin itse polkaista lahden pohjoispäähän, josko ne olisivat siirtyneet sinne. Perille päästyäni sain kuitenkin puhelun, että osa porukasta oli nyt nähnyt toisen linnun alkuperäisellä paikalla. Takaisin päästyäni oli lintu taas juuri löytynyt ja vihdoin loputkin lintuharrastajista näki linnun. Aivan kaikki eivät kuitenkaan sitä nähneet ennen kuin se taas katosi.
Staijailin vielä paikalla jonkin aikaa Veijalaisen Eskon sekä O-P Pietiläisen kanssa, mutta auringon paiste alkoi jo todella tuntua naamassa. Nähtyämme kevään ensimmäisen haarapääskyn, päätin lähteä polkemaan kotia kohti päivää todella tyytyväisenä.

Pääsiäismaanantaina poljin taas lahdelle ja hoidin matkalta eteläpuolelta ekopinnaksi pikkutikan. Patotiellä oli taas mukavasti porukkaa, osa pussitintin kannustamina. Linnut näyttäytyivätkin aamun aikana muutamaan kertaan ja kaikki halukkaat ne näkivät. Linnut vaikuttivat olevan pariskunta, mutta ne kyllä keskittyivät lähinnä syömiseen, eivätkä juuri kantaneet pesätarpeita mihinkään. Viiden tunnin staiji oli muutenkin ikimuistoinen: Vaikka muutto oli varsin vaisua, oli laatu kerrankin kohdillaan. Aamulla muutti pikkujoutsen 6 laulujoutsenen kanssa ja ennen kymmentä kuulimme, että Lappeenrannassa oli muuttanut nuori kiljuhanhi 15 metsähanhen parvessa. Kun parvi ilmoitettiin myös Joutsenon myllymäeltä, aloimme spekuloida, voisiko parvi tulla lahdelle ja kauanko sillä kestaisi tulla ja mistä puolelta lahtea se menisi. Veikkasimme ajaksi noin tunti 20 minuuttia Lappeenrannasta ja itse veikkasin, että se voisi ohittaa lahden kaakkoispuolelta kuten hanhiparvet yleensä tekevät – siis tympeästi vastavalon puolelta. Klo 11:11 “Konza” ja O-P huomasivat sopivan kokoisen parven lahden eteläpuolella ja se näytti kuin näyttikin juuri sopivalta. Ja sehän se olikin, 15 metsähanhen seurassa oli yksi todella pieni, pitkä- ja kapeasiipinen anseri mukanaan. Valitettavasti parvi oli ohittamassa meitä juuri ennustamallani tavalla eli vastavalon puolelta. Parvi meinasi pari kertaa kaartaa kohti lahtea, mutta ohitti kuitenkin meidät aika kaukaa, mutta itse olen niin paljon kiljuhanhien kanssa touhunnut, että pidin kyllä lintua kiljukkaana – toki toiveissa oli, että Lappeenrannassa kuulemma linnusta saadut kuvat vielä varmistaisivat määrityksen. Soitimme linnusta Saarella retkeilleillekin orneille ja hekin näkivät parven vielä, mutta jo rajavyöhykkeen päällä matkaamassa yhä vain kohti koillista.
Olimme vielä hieman tohkeissamme hanhihavainnosta, kun “Konza” alkoi höpöttää jotain mahdollisesti kuuluneesta lampiviklosta. Pian O-P ja Konza löysivät taivaalta siron viklon ja vaikka sekin ohitti meidät itäpuolelta ja aika kaukaa, näkyi siitä ihan riittävästi tuntomerkkejä, jotta se saatiin naulattua lampivikloksi! Kun taas meidät ylitti haarapääskykin, päätin lopulta lähteä polkemaan kotia kohti.
En kuitenkaan kauan malttanut levätä, vaan tuntia myöhemmin olimme taas Hanna ja Punnosen Pekan kanssa staijaamassa lahdella. Keli oli todella upea, mutta muutto nollassa. Pekka plokkasi pohjoispuoleltamme naaraspukuisen suohaukan, jonka saimme määritettyä varmaksi sirosuohaukaksi, mutta arosuohaukkamääritys jäi hieman epävarmaksi. Pussitiainen oli nyt hetken jopa laulutuulella ja itse pääsin vihdoin varmistamaan jo edellispäivänä lavan ympäristössä pari kertaa näkemäni perhosen isonokkosperhoseksi.
Vaikka olin ollut maastossa jo 12 tuntia, lähdin vielä illalla Harrin kanssa kiertämään pöllönpönttöjä. Kiersimmekin lopulta ainakin parikymmentä pönttöä ja vihdoin löytyi niistä asukkejakin. Yhdestä varpuspöllön pöntöstä vilahti emo ulos, kun olimme vasta kävelemässä sitä kohti. Pöntössä oli 4 varpuspöllön munaa. Ja illan jo hämärtyessä kierroksen toiseksi viimeisestä pöntöstä löytyi vihdoin helmipöllömamma, joka sai renkaan jalkaansa. Pöntössä oli jo 2 pientä poikasta sekä vielä ainakin 1 kuoriutumaton muna. Muutenkin kierros oli ollut onnistunut, sillä olimme nähneet teeriä, pari pyytä sekä komean metson sekä kuulleet harmaapäätikan. Kotiin ajellessa näin vielä Härskiinmutkasta tukkakoskelon sekä härkälinnun.
Eikä ilta ollut vielä tässäkään – kymmeneltä sain puhelun Ari Myllykseltä, että patotiellä surisi taas ruokosirkkalintu. Lähdimme heti matkaan ajatellen, että Ari laittaisi linnun toki tiedotukseenkin. Perille päästyämme kuulimme enää yhden aivan lyhyen sarjan sirkkelin surinaa, mutta se riitti! Jutustellessamme Arin kanssa kuulimme myös 3 huittia, 6 kanaa sekä aivan suoraan päällämme laukanneen jänkäkurpan – olipahan ollut melkoinen Pääsiäinen! Ja kotona näin vielä hanhikuvat, joissa oli selvä kiljuhanhi!

J.A.

Kevät eteni aika hitaasti, sillä tuulet pysyivät pohjoisen puolella. 2.4. Siikalahdelle oli saapunut ainakin 3 nokikanaa ja taivaanvuohi ja 3.4. haapanapari sekä todella aikaisin reviirilleen huutelemaan saapunut luhtakana. 4.4. vuodari napsahti ruskosuohaukasta sekä kaulushaikarasta, jonka puhallukset jäivät vielä kurkkuun – vain sisäänhengitysäänet kuuluivat ruovikosta. Muuten näiden päivien havainnot olivat vaatimattomia: metsähanhia seassaan muutamia tundrahanhia, jokunen nokikana lisää joka päivä, muutamia naurulokkeja sekä kanahaukkanaaras, joka säikytteli reilun parinsadan sepelkyyhkyparvea.

5.4. oli vuorossa perinteinen Erämaaralli ja Hannan ja Lötjösen Matin kanssa olimme saaneet arvonnassa lohkon, joka käsitti alueen Saaren Mikkolanniemen ympäriltä eli siihen kuuluivat käytännössä kaikki Saaren kuuluisat lintupaikat sekä myös paljon oikein hyviä metsiä. Edellisiltana hieman palaveerasimme ja suunnittelimme rallia; päätimme mm. ottaa auton perään pari pyörää, jotta voisimme ainakin aamun parhaaseen aikaan liikkua myös pyörällä. Rallissahan on luvallista hajaantua kahteen porukkaan.

Herätyskellot soivat jo aamukahden aikaan ja pariakymmentä minuuttia myöhemmin olimme jo matkalla kohti rallialuettamme. Parkkeerasimme lopulta Jyrkilän peltojen lähelle, jossa minä hyppäsin pyörän selkään ja lähdin ajamaan alueemme pohjoisrajaa pitkin kohti Kanavalampea. Hanna ja Matti lähtivät kiertämään hyviä pöllöalueita, lähinnä toiveissamme oli löytää sarvipöllöjä, joita kuvittelimme peltoalueilta löytyvän enemmänkin. Mutta väärässä olimme! Itse poljin 9 kilometriä kuulematta ainoatakaan eläintä – edes koirat eivät haukkuneet! Eikä paremmin mennyt Hannalla ja Matillakaan, joten rallin tunnin liukuvasta aloituksesta ei meille ollut hyötyä, vaan lopulta jouduimme aloittamaan rallin neljältä, jolloin onneksi Hanna kuuli Ratilan pelloilla lyhyesti pulisseen hiiripöllön! Itse kuitenkin poljin vielä muutaman kilometrin kuulematta mitään ja lopulta ensimmäinen lintuni oli laulava punarinta ja pian tämän jälkeen kuulin jo täysillä raakkuneen variksen – aamu alkoi jo sarastaa. Onneksi Hanna kuuli vielä viirupöllönkin ja lopulta Kanavalammen rannalla tapasimme ja vaihdoimme rooleja niin, että paraskuuloinen Hanna hyppäsi pyörän päälle ja lähti polkemaan suurin piirtein samaa reittiä, jonka olin polkenut takaisin päin ja me Matin kanssa jatkoimme autolla alueemme itäosiin.

Pian alkoi lintuja ropista ja Hannallakin olivat jo pyyt ja tiaiset sekä erittäin runsaslukuiset hippiäiset jo äänessä, mutta pakkasyö ei oikein innostanut lintuja lauluun. Mm. mustarastaita ei kuultu kuin ihan pari, vaikka niitä oli muuten joka puolella. Paras havis löytyi Saaren Kanavalammen läheltä, josta löysimme Matin kanssa langalla olleen lapinpöllön. Tämä nappasi pian pellolta myyrän ja lensi metsään. Pian tämän jälkeen näimme jopa 6 pyytä ja peltoalueilta löysimme yhteensä 39 teertä ja metsistä vielä pari ukkometsoa, 2 palokärkeä sekä tietysti tavallisimpia ns. pistelajeja eli hömötiaisia, hippiäisiä ja punatulkkuja sekä tänä vuonna todella vähälukuisia närhiä ja käpytikkoja. Nisäkkäistähän sai myös pisteitä ja parhaana nisäkäslajina näimme metsäkauriin. Hanna samaan aikaan keräsi pinnoja muutamalla pyyllä ja teerellä sekä lukuisilla hippiäisillä, hömötiaisilla, töyhtötiaisilla, puukiipijöillä, punatulkuilla ja 15 pikkukäpylinnun parvella.

Lopulta aamun ollessa jo pitkällä tapasimme taas Pohjanrannan lintutornilla, jossa Hanna oli juuri nähnyt mm. sinisuohaukan ja merikotkan ja päätimme, että minä jatkaisin taas pyöräilyä ja Hanna ja Matti suuntaisivat kiertämään vielä kiertämättömiä alueita. Valitettavasti tuuli oli yltynyt todella kovaksi ja vaikka tuulen suunta oli nyt läntinen, ei juuri muuttoa ollut. Itse poljin lintupaikalta toiselle ja keskityin loppurallin lähinnä staijaamiseen ja löysinkin vielä ihan mukavasti tuuli-, hiiri- ja varpushaukkoja mutten oikestaan enää kunnon pistemääriä saanut kerättyä. Eikä juuri paremmin mennyt Hannalla ja Matillakaan, jotka yhä kerryttivät pistelistaa vain tiaisilla ja hippiäisillä.

Muuttolintulajeja näkyi kyllä todella paljon, mutta muista kuin ns. erämaalajeista ei saanut kisaan kuin yhden lajipisteen, joten vaikka lopulta näimme yhteensä 62 lintulajia, joka oli aivan käsittämättömän iso lukema, oli rallin päättyessä neljältä meillä sellainen olo, että pistelajeja olisi pitänyt löytää enemmän. Etenkin tikat olivat jääneet löytymättä täysin, sillä emme olleet havainneet ainoatakaan harmaapää-, valkoselkä- tai pikkutikkaa.

Rallin purku oli taas Mikkolanniemen toimintakeskuksella, jossa ensin ruokailtiin ja sitten purettiin kisan tulokset. Valtaisan lajimäärämme ansiosta olimme pitkään kärjessä, mutta lopussa kun huudettiin ratkaisevat pistelajit, karkasi Valosten ja Parviaisen joukkue teerillä, hippiäisillä ja metsoilla karkuun muilta ja vieläpä Kontiokorpien joukkue livahti isolla varpuspöllö- ja metsomäärällään meidän ohitse kakkoseksi. Olimme kuitenkin kisassa kolmosia, mikä oli oikein mukava suoritus.

Illan vietto oli taas mukava, vaikka porukka karkasikin koteihinsa tai huoneisiinsa nukkumaan jopa turhan aikaisin. Itse palailin kotiin viimeisten mentyä nukkumaan puolilta öin.

J.A.

Perjantaina lähdin ajelemaan puolilta päivin kohti etelää ja ensimmäisen pysähdyksen tein Lappeenrannan Kaislasella, josta oli löytynyt hanhiparvesta lyhytnokkahanhi. Laskin minulla olevan noin 15 minuuttia aikaa pysähdykseen ja niinpä kävelin ripeästi eteläkalliolle ilman takkia, pipoa ja hanskoja, jottei mieli tekisikään olla kalseassa pohjoistuulessa paikalla yhtään pidempään. Tundrametsähanhia oli sulassa ja jäällä noin 500 lintua seassaan 18 tundrahanhea ja löytyihän se lyhytnokkakin lopulta, joten pääsin ihan aikataulussa jatkamaan matkaa kohti Helsinkiä. Lopulta olin klo 15:30 Helsinki-Vantaalla ja pienen odottelun jälkeen Pirkka löytyi ja lähdimme jatkamaan ajomatkaa. Ajoimme suoraan Turkuun asti, jossa olimme noin klo 17:40. Päätimme tehdä pikavisiitin Ruissaloon, jossa kävimme ensin kärjessä asti, jossa peipot ja mustarastaat lauloivat. Päätimme vielä stopata kartanon pelloilla, joilta löysimme 62 valkoposkihanhea, josta sain kuukausiässän. Sitten ajelimme Turun asemalle, josta ruuhka oli juuri purkautunut ja poimimme junalla pohjoisesta saapuneet Mikko Ala-Kojolan ja Antti Peunan kyytiin ja lähdimme shoppailemaan eväitä. Pikaisen kauppareissun jälkeen suuntasimmekin jo satamaan. Satamassa odotellessamme näimme illan viimeisillä valoilla vielä 4 tukkasotkaa ja punasotkan. Lopulta klo 20:10 Viking Grace lähti kohti Ahvenanmaata.

Laivalla vietimme ison osan matkasta perinteisesti puffetissa, jossa tulikin taas kerran syötyä aivan liikaa. Sitten kävimme pikaisesti vilkaisemassa esiintyjänä ollutta Jenni Vartiaista ja Pirkkaa ei sitten sieltä pois meinannut saadakaan. Lopulta ehdimme kuitenkin hieman suunnitella seuraavan päivän rallin strategiaa kartan avulla – päätimme toistaa pitkälti saman reitin kuin edellisvuonnakin. Lopulta yhden aikaan yöllä saavuimme Lumparlandin Långnäsiin, josta ajoimme Maarianhaminan Solhemiin yöpymään.

29.3. herätyskellomme soivat vain parin tunnin kuluttua, sillä aamiainen oli jo klo 4:45. Viiden jälkeen olimme jo ajamassa kohti Eckerötä ja klo 5:30 aloitimme pysähtelyn, sillä ralli alkoi. Tavoitteenamme oli ollut ajaa paljon lähemmäksi Styrsingsuddenia aloittamaan ralli, mutta nyt emme ehtineet edes Eckerön puolelle. Niinpä ensimmäiset pinnat kuitattiin Hammarlandin puolelta, jossa kuulimme tavallisten laululintujen seasta jo punarinnan, rautiaisen ja peukaloisenkin. Itse näin auton editse lentäneen lehtokurpankin, mutta sitä eivät muut ehtineet nähdä lainkaan. Eckerön Störbyn tienoilla kuulimme laulurastaan, kurkia ja hippiäisen sekä näimme ensimmäiset merihanhet. Stryrssin tiellä pysähdyimme myös muutaman kerran ja kuulimme kuusitiaisen sekä vihervarpusia. Lopulta kävelimme Styrssin niemeen, jossa jo pari joukkuetta oli staijaamassa. Merellä oli kuitenkin hämmästyttävän hiljaista! Alleja, haahkoja, riskilöitä ja ruokkeja toki muutti ja muitakin tavallisia vesilintuja nähtiin, mutta paremmat lajit olivat todella tiukassa! Pari tylliä soidinsi rannassa, 3 mustalintua muutti ja pari merikotkaa lenteli kaukana saarten yllä, mutta ainakin itse odotin vähintään puoltakymmentä hyvää lajia lisää, mutta kun niitä ei meinannut kuulua, päätimme alkaa lähteä jatkamaan matkaa. Onneksi aivan viimehetkillä Mikko näki erään saaren päällä pyörähtäneen suuren merisirriparven, joka kuitenkin laskeutui saman tien saaren taakse. Odotimme aika pitkään saarta tuijottaen ja lopulta löysin osan parvesta niemen kärjestä ja saimme edes yhden hyvän lajin listallemme. Styrssin tiellä kuulimme vielä hömötiaisen ja puukiipijöitä.

Skeppsvikistä löytyivät ensimmäiset ristisorsat, käpytikat, tavit sekä västäräkki ja Stormossassa tien yli lensi närhi. Torpin kylältä hoidimme varpusen ja pikkuvarpusen, ja lensipä ylitsemme mukava nokkavarpunenkin. Västerfjärdeniltä löytyi 3 silkkiuikkua, josta muuten sain taas yhden kuukausiässän (kuukausipinnojahan ropisi vähän väliä). Degersandissa emme olleet kuin hetken ja kohta ohitimme taas Storbytä, jossa näkyi pari kesy- sekä uuttukyyhkyä. Bölessä yritimme löytää tiedotukseen tullutta liejukanaa, mutta vaikka komppasimme molemmat vesistöalueet, pysyi rantakana piilossa.

Hammarlandin puolelle päästyämme bongasimme Marsundin sillalta löytyneen mustakurkku-uikun ja näimme ensimmäiset korpit, hiirihaukat sekä harmaahaikarat. Lillbolstadin pelloilla oli pelottavan hiljaista ja pinnalistalle ei löytynyt mitään hemppoa, kanadanhanhea, varpushaukkaa ja kapustarintaa parempaa. Bodafjärdenin rannoilta löysimme niittykirvisiä ja järveltä punasotkakoiraan, lapasotkaparven, 3 uiveloa sekä 7 silkkiuikkua. Sitten kiiruhdimmekin Jomalan Hammaruddania kohti, jota ennen kuulimme harmaapäätikan. Merellä oli kuitenkin taas todella vaisua ja ainoastaan meriharakasta saatiin uusi laji listallemme.

Ramsholmen eikä Torpjärdenin lintutornilla käynti eivät tuottanut mitään ja Maarianhaminan kalasatamakin oli lähes tyhjä, onneksi sentään nokikana löytyi ja lisäksi näkyi taas pari meriharakkaa. Käytyämme hasardikäynnillä Lemlandin Nåtössä lensi Maarianhaminan Ytternäsissä tien ylitse pieni tilhiparvi. Sitten jatkoimme Jomalan Gällarängiin, jossa pellot olivat taas huolestuttavan tyhjät; kurjet, hanhet ja kapustarinnat eivät paljon lohduttaneet. Lopulta päätimme suunnata nopeasti kohti Saltvikin Hagan peltoja, joiden ajattelimme olevan ainakin toivottavasti saaren parhaat pellot. Alun perin emme olleet edes ajatelleet käyvämme paikalla, mutta kun aikaa oli, niin päätimme suunnata sinne, sillä pelto- ja järvilajistossa meillä oli yhä järjettömän pahoja puutteita eikä pahitteeksi olisi ollut hoitaa muutamia ihan tavallisia lajeja vaikka ihan vauhdista metsäpätkiltä.

Hagan pelloilta löysimmekin heti isot hanhiparvet, jossa oli 3 lyhytnokka- ja 12 tundrahanheakin. Odotetut petolinnut ja kahlaajat kuitenkin pysyivät yhä piilossa! Erään ruokinnan liepeiltä löysimme 4 fasaania ja Saltviksfjärdenillä kellui 20 tavia, 2 punasotkaa, 10 lapasotkaa, 2 silkkiuikkua ja nokikanoja muttei edes sitä haapanaa… Lopulta viimeiseksi lajiksemme Pirkka nyppäsi vauhdista pellon reunapuissa nököttäneen isolepinkäisen. Fiilis oli aika alhaalla, sillä ainakin itse tiesin, että rallimme oli mennyt aika surkeasti, vaikka tietysti retki oli muuten ollut mitä mainion! Kelihän oli ollut suorastaan upea ja olin rallin aikana kuitenkin saanut 15 vuodenpinnaa ja jopa 5 maaliskuupinnaa. Ja muut joukkueemme jäsenet olivat tietysti saaneet kymmeniä vuodenpinnoja – Pirkka oli varmaan kolminkertaistanut vuodarisaldonsa.

Ennen purkua kävimme vielä bongaamassa Lemlandin Nåtöstä iltapäivällä löytyneitä tiltaltteja ja onnistuimmekin löytämään niistä toisen.

Solhemissa oli ensin ruokailu ja sitten purettiin rallin tulokset. Meillä todellakin oli mennyt huonosti ja jäimme 14 joukkueen kisassa jopa kolmanneksi viimeiseksi 81 lajillamme. Tämä ei sinänsä ollut yllätys, sillä puutelistallamme oli aivan liian iso joukko aivan peruslajeja eikä hyviä lajejakaan ollut liiemmin huudettavaksi. Jouduimme jopa lopettamaan huudon ensimmäisinä. Lopulta voitto oli kahden kauppa ja turkulaisjoukkue oli pitkään johdossa, mutta lopetti lopulta 101 lajiin ja porilais-helsinkiläinen porukka kiri voittoon komealla 103 lajin tuloksella. Huvittavinta/hirveintä tuloksessa oli se, että nämä kaksi joukkuetta oli käyttänyt varsin pitkälti samaa rallireittiä kuin me. Niinpä ihan kokonaan tulosta ei voi laittaa ainakaan tuurin piikkiin, vikaa täytyi olla meissä itsessämmekin – taisimme olla vielä turhan talviteloilla… Aika pian purun jälkeen olimme valmiit nukkumaan.

30.3. aamiainen oli kellojen siirryttyä kesäaikaan nyt kuudelta ja pian olimme taas matkalla kohti Eckerötä. Björnhuvudissa ei kuulunut muiden rallissa kuulemaa huuhkajaa, mutta teeri pulisi täysillä. Bölen liejukana näyttäytyi nyt saman tien. Styrsille päästyämme oli paikalla taas jo pari porukkaa. Ruokkeja ja riskilöitä muutti taas mukavasti ja aika pian plokkasimme ensimmäisen etelänkiislan. Niitä oli mennyt edellisaamunakin ja ilmeisesti jopa samaan aikaan, kun me olimme olleet staijilla, mutta me emme kyllä olleet onnistuneet näkemään mitään kiislan näköistäkään, vain muutamia talvipukuisia ruokkeja. Toki aivan kauimmaisista parvista emme kauheasti olleet kiislaa yrittäneetkään vääntää. Nyt kiisloja kuitenkin näkyi pian lisää niin lähellä kuin kaukanakin ja suurin osa aamustaijilla näkemistämme 10 kiislasta oli todella mukavan lähellä ja näin helppoja määrittää. Muutenkin lajisto oli paljon mukavampaa ja 390 ruokin ja 140 riskilän ohessa näkyi 120 metsähanhea, 2 haapanaa, 22 mustalintua, 5 pilkkasiipeä, 2 ristisorsaa, kuikka, kaakkuri, 3 mustavarista, pikkukäpylintu sekä luotokirvinen. Siis aamun aikana oli jo aika monta sellaista lajia kasassa, joita ei ollut rallissa havaittu!

Kymmenen aikaan jatkoimme Degersandille, josta bongasimme härkälinnun ja kohta tien varressa näkyi useita kulorastaita. Jomalan Ramsholmenista bongasimme pahkinänakkelin, joka sekin oli pysynyt piilossa edellispäivänä. Sitten pääsimme suunnata taas Saltvikin Hagaan, jotta voisimme tutustua alueeseen paremmin ja paikka tulisi näin tutummaksi tulevaisuutta ajatellen. Laskimme pelloilta 170 laulujoutsenta, 200 merihanhea, 282 metsuria, 2 lyhytnokkaa, 12 tundraa ja 18 kanukkia. Kapustarintoja oli 11, hyyppiä 160, sepelkyyhkyjä 460, kottaraisia 60 ja hemppoja 80 – emme kuitenkaan tälläkään kertaa löytäneet mitään sen parempaa. Seuraavaksi kävimme taas Saltviksfjärdenillä, jolla olimme edellispäivänä nuijanneet viiksitimalit, mutta emmepä me niitä nytkään kuulleet, vaikka kolusimme ruovikoita oikein urakalla. Eikä niitä löytynyt muiltakaan lähijärviltä, joilta muut rallijoukkueet olivat niitä edellispäivänä helposti havainneet – fasaani kyllä taas rääkyi meille ja punasotkapari sekä lapasotkaparvi olivat yhä paikalla ja Söderholmsundetilla kellui myös uivelopari ja Ödkarbyssä näimme 16 tilheä. Lopulta lähdimme paluumatkalle Finströmin kautta ja tutustuimme muutamiin uusiin paikkoihin. Emme kuitenkaan nähneet kuin muutamia laulujoutsenparvia sekä kuulimme pikkutikan Åttbölessä. Iltakäynti Lemlandin Järsössä ei tuottanut kuin ristisorsia ja meriharakoita.

Illalla kävimme pizzalla ja saunoimme majapaikallamme sekä tietysti kirjasimme haviksemme Tiiraan. Lopulta pääsimme pehkuihin yhdentoista jälkeen.

31.3. muut rallaajat olivat kaikki poistuneet saaresta edellisiltapäivänä, mutta me nautimme aamiaisen taas kuudelta ja pian olimme taas matkalla kohti Styrssiä. Perillä paikalla oli kuitenkin jo pieni bongariporukka, joka oli jo aamuvarhain hoitanut projektilajinsa mustakurkku-uikun maaliskuupinnaksi. Muutto oli taas ihan kohtalaista ja laskimme taas kaikki mielenkiintoisemmat muuttajat. Riskilöitä muutti 188, ruokkeja 132, 7 pilkkasiipeä, 26 mustalintua, 2 ristisorsaa, 10 meriharakkaa sekä sitten paras laji eli tumman muodon merikihu, jolla eräs bongariporukasta nousi jakamaan kautta aikain yhden maaliskuun aikana nähtyjen lajien ennätystä. Ja pian ennätys meni uusiksi ensin härkälinnulla ja vielä aamun ainoalla etelänkiislalla. Muuton jo hiipuessa havaitsimme vielä koiras kanahaukan sekä yksinään muuttaneen pulmusen – aamulla olimme kuulleet teeren ja urpiaisenkin, joten taas staiji oli ollut aivan eri luokkaa kuin rallissa.

Jatkoimme taas kymmenen aikaan ja Bölen liejukana oli taas helposti paikalla ja lahdessa kellui tukkasotkaparvessa lapasotkakoiraskin. Hammarlandin Lillbolstadin pellot olivat yhä hiljaiset ja parhaaksi havainnoksi jäi kuulunut fasaani. Bodafjärdenin rannassa kuitenkin taas paukkui, sillä pikkulutakosta nousi lentoon ensin metsäviklo ja pian myös 3 taivaanvuohta – molemmat olivat kuukausipinnoja ja kuulimme myös palokärjen. Järven linnusto oli yhä ennallaan lapasotkineen ym. Finströmin puolelle päästyämme yritimme taas parista paikasta timaleita, mutta kuulimme taas palokärjen ja pari jo täysillä soinutta taivaanvuohta. Keli alkoi pikkuhiljaa muuttua ja välillä satoi jopa rakeita ja lunta, mutta silti Björknäsissa lauloi taas pari tikliä aivan kuten edellisvuoden rallissakin. Jomalan Gällarängin pellot eivät nekään tuottaneet mitään uutta, mutta Yttebyvikenissä näkyi taas pari pässiä. Lopulta päätimme suunnata kohti Jomalan Hammaruddania ja matkalla Gottbyn pelloilta löysimme 47 metsähanhen seurasta 2 lyhytnokka- ja 2 tundrahanhea. Hammarudanin havainnot jäivät harmaapäätikkaan, 6 ristisorsaan, 20 kiertelevään haapanaan, 7 meriharakkaan sekä kaakkuriin. Palaillessamme jo kohti Maarianhaminaa pysähdyimme vielä Torpfjärdenillä, jossa oli nyt todella paljon lintuja. 210 sinisorsaa, 70 tavia, 6 ristisorsaa, 16 harmaahaikaraa, 12 punasotkaa ja 5 merikotkaa eivät kuitenkaan olleet saaneet seurakseen mitään sen parempaa.

Illalla ruokailimme mainiossa rokkiravintolassa ja tietysti taas saunoimme ennen kuin painuimme taas nukkumaan yhdentoista paikkeilla.

1.4. suuntasimme vielä kerran Styrsille, jossa oli kuitenkin todella hiljaista. Lopulta vain 360 haahkaa, 160 allia, 6 mustalintua, 2 kaakkuria, 20 ruokkia, 50 riskilää ja taas tumma merikihu nähtiin. Kymmenen jälkeen palailimme kohti Maarianhaminaa ja bongasimme taas mustakurkku-uikun Marsundista. Sitten päätimme lähteä kohti Lemlandia ja Flakanilla näimme tutussa paikassa taas fasaanin. Herröskatanin tornilla oli hiljaista ja vain 5 meriharakkaa kirjautui havikseen. Storvikenillä kellui 850 tukkasotkaa ja lopulta pitikin lähteä palailemaan kämpille. Pakkailujen jälkeen olikin aika lähteä kohti Maarianhaminan lauttarantaa.

Grace lähti klo 14:30 ja puolen tunnin staiji kannelta ei tuottanut kuin runsaasti haahkoja, muutaman ristisorsa ja meriharakan sekä vuodariksi selkälokin. Allihaahkat pysyivät valitettavasti piilossa ja lopulta oli aika mennä taas puffettiruokailuun. Aika kului taas leppoisasti ja lopulta olimme taas kannella, jossa Turun puolella näkyi lisää selkälokkeja sekä Ruissalossa taas valkoposkihanhia. Sitten heitimme Mikon ja Antin rautatieasemalle ja lähdimme kohti Helsinkiä. Ennen iltakymmentä tiputin Pirkan Pilotti-hotellille ja lähdin vielä yksinäiselle ajolle kohti Parikkalaa, jossa olin lopulta kahden aikaan aamuyöllä. 5 tuntia myöhemmin oli edessä paluu arkeen.

Yhteensä Ahvenanmaalla havaitsimme 106 lintulajia, joista jopa 11 oli minulle maaliskuupinnoja ja 107. laji ja 12. kk-pinna oli jo Turussa nähty valkoposkihanhi. Vuodenpinnoja reissulla ropisi 27. Enemmänkin lajeja olisi voinut nähdä, mutta emme juuri yrittäneet hoitaa lajeja vaan keskityimme parempien lajien löytämiseen. Olipahan taas ollut antoisa reissu Ahvenanmaalle!

J.A.

21.3. staijasin ruokatunnin Siikalahdella ja haviksia kertyi: 20 töyhtöhyypää, 8 sepelkyyhkyä, 4 kottaraista, kiuru sekä paikalliset isolepinkäinen ja valkoselkätikka.

22.3. lähdin liikkeelle aikaisin, jo kuuden aikaan ja polkaisin Kirkonkylän kautta (vain varpushaukka) Siikalahdelle, jossa staijasin lähes 9 tuntia upean lämpimässä ja aurinkoisessa kelissä. Töyhtöhyyppiä kierteli taivaalla koko ajan ja eri suuntiin, joten määrän arvaus oli vaikeaa ja 320 lintua on varmasti minimiarvaus. Toinen runsas laji oli sepelkyyhky, joita myös lenteli sinne tänne ainakin 90 yksilöä. Selvää muuttoa ei ollut kuin aivan aamusta mustarastailla, joita meni 26 yksilöä, muuten olikin yllättävän hiljaista, vaikka keli oli niin upea, että naamanähkä käristyi. Sentään 4 tundrametsähanhea, kanadanhanhi, 2 isokoskeloa, teeri, merikotka, 12 hiirihaukkaa, 4 uuttukyyhkyä, harmaapää- ja valkoselkätikka, 8 kiurua, kulorastas, isolepinkäinen, 4 mustavarista, 23 kottaraista, peippo, 2 pajusirkkua sekä parhaana haviksena Partasen Harrin korkealta pohjoistaivaalta nyppäämä Etelä-Karjalan ennätysaikainen kurki nähtiin.

23.3. keli oli hieman kehnompi, sillä etelästä lähestyi vesisaderintama, joka hyydytti muuttoa. Staijailin lahdella muutaman tunnin ja mainittavammiksi havainnoiksi jäivät 4 telkkää, 2 naurulokkia sekä niittykirvinen. Hyyppiä ja kyyhkyjäkin oli liikeellä huomattavasti edellispäivää vähemmän. Kun saderintama saapui, suuntasin Simpeleen Konkamäelle, jonka huipulta bongasin Poutasen Joukon löytämän naaraspukuisen mustaleppälinnun, joka sekin oli ennätysaikainen. Iltapäivällä kävin vielä nopean Saaren kierroksen, mutta ainoaksi havainnoksi jäi Kanavalammella kuikuttanut harmaapäätikka.

24.3. staijilin taas ruokatunnin ja iltapäivällä työpäivän jälkeen ja näin 3 tundrametsähanhea sekä meillä harvalukuisen taigametsähanhen, taviparin, varpushaukan, pari tuulihaukkaa, kurjen, mustavariksen, 10 peippoa, 2 niittykivistä sekä 16 muuttavaa hiirihaukkaa jne. Seuraavana aamuna heräsin aikaisin ja suuntasin jo kuudelta bongaamaan fasaania vuodariksi Tyrjän Matarmäestä, jossa sellaisia oli ollut jo ainakin koko talven. Kuulinkin pari yksilöä pikastopilla ja suuntasin sitten Siikalahdelle. Peippomuutto oli jo hieman viriämään päin ja näin 30 yksilöä, mutta muuten näin vain 9 pulmusta sekä yhden kulorastaan. Vaikka keli oli äärimmäisen leppoisa, oli ruokatunnillakin hiljaista ja havikseen ei juuri muuta kirjautunut kuin pari naurulokkia sekä perinteiset tikat ja isolepinkäinen.

26.3. heti patotielle ruokatunnilla saavuttuani, laskeutui västäräkki padon varteen iloisesti äännellen ja pyrstöään keinutellen. Muuten havainnot jäivät tuulihaukkaan ja 10 tilheen, jotka olivat minulle koko vuoden ensimmäiset Parikkalassa. 27.3. hanhia oli liikkeellä enemmänkin ja ruokatunnilla ja työpäivän jälkeen näin jo reilut 50 tundrametsähanhea ja 4 tundrahanhea. Merikotka muutti kohti pohjoista, kanahaukkapari soidinteli kaukana pohjoispuolella, naurulokki kävi kääntymässä lahden yllä, uuttukyyhky kierteli paikallisena, punakylki- , räkätti- ja kulorastas näkyi ja urpiaisiakin muutti muutama parvi. Paras havainto oli kuukausipinna – kapustarinta, joka kierteli hetken äännellen lahden yllä. Sama västäräkkikin oli taas paikalla. 28.3. kävin lahdella vain pikaisesti toteamassa, ettei mitään uutta ollut paikallisena. Kapustarinta äänteli taas taivaalla, mutta itse lähdin ajelemaan kohti etelää – olin lähdössä Ahvenanmaalle.

J.A.