Vappuviikon säpinää

1.5. heräsin aikaisin, hoidin rannasta leppälinnun sekä mustalintuparven ekopinnaksi ja polkaisin aamuseitsemäksi patotien lavalle staijaamaan. Heinätavipari oli aktiivinen ja harmaasorsat näkyivät taas piilokojun suunnassa. Heti aamusta muuttavina näkyi mm. merimetso, sinisuohaukka ja 15 pikkukuovia. Yöllä Lapista ajelleet Pirkka sekä Hamarin “Allu” heräilivät opparilla yhdentoista aikaan ja tulivat tietysti pian patotielle. Muutto oli aika vaisua mutta pohjoisen miehille vuodenpinnoja ropisi tietysti koko ajan paikallisistakin linnuista. Jänkäkurppa käväisi pikaisesti lennossa ja harmaapäätikka huuteli hetken ja ruokosirkkelikin ajoittain, mutta paras havis oli kuitenkin Pirkan plokkaama koiras arosuohaukka, joka muutti matalalla lahtea pitkin kohti pohjoista. Itse plokkasin vielä muuttohaukan mutta kahden aikaan haimme Hannankin kyytiin ja suuntasimme syömään ja sitten Saarelle.

Rautalahdella näkyi 2 rantasipiä sekä 900 hanhea, Akanpelloilla 156 kapustarintaa, Akanvaaran Tetrisuolla kivitasku, Pohjasuolla ansereiden kera jo 210 valkoposkea, Pohjanrannassa 2 punajalkavikloa sekä yli 50 pääskyä – puolet haara- ja puolet räystäs-. Suurenjärvenlietteeltä komppasimme lapinsirkun ja Tarassiilla näkyi leppälintu sekä fasaani ja Kanavalammella vielä sinisuohaukka, jonka jälkeen komppailimme vielä hetken Myllyjoen metsissä, josta löysimme yllättäen naaras pohjantikan, mutta yleisesti ottaen Saarella oli aika hiljaista – ainakin edellisvuoden saman porukan retkiin verrattuna, suurimpana syynä tähän oli tietysti kuivuus.

2.5. poljin taas seitsemäksi patotielle, jonne Pirkka ja Allu kohta saapuivat. Matkalla kuulin käenpiian vuodariksi. Staijasimme taas 4 tuntia, mutta muutto oli lähes olematonta. Yöllä oli ollut pakkasta jopa 6 astetta, joten kesälinnuilla ei ollut kiirettä pohjoiseen. Haarahaukka muutti komeasti ohitsemme ja mukavia olivat myös 60 haarapääskyä, 16 keltavästäräkkiä, mustapää- sekä hernekerttu, harmaapäätikka sekä pohjoispään käynnillä havaitut pikkutikka, peukaloinen sekä pyrstötiaispari. Kun päivälllä keli muuttui yhä vain huonommaksi, kävimme kiertelemässä lähialueen muita paikkoja kuten Vartialahden, Kontiolammen, Kullinsuon, Lahdensuon sekä Sammallammen, mutta havainnot jäivät muutamaan lapinsirkkuun, 23 jouhisorsan parveen sekä mustapääkerttuun. Iltapäivällä kävimme vielä Siikalahden tornissa tarkistamassa, että toivotut vesilintulajit olivat kaikki yhä paikalla ja pohjustimme hyvän näkyvyyden ansiosta mm. pikkuvarpuset sekä leppälinnun ja illalla painuimme hyvissä ajoin pehkuihin, jotta olisimme virkeitä seuraavan päivän taistoa varten.

3.5. Tornien taisto

Taistoa edeltävänäkin yönä oli muutama aste pakkasta, mutta silti poljin taas lahdelle havaiten matkalla mm. peukaloisen ja kuusitiaisen sekä patotiellä ruokosirkkelin. Pian koko porukkamme minä, Hanna, Pirkka, Allu, Matti Lötjönen, Jari Killjunen sekä Ilpo Kuusisalo oli marssimassa kohti lintutornia. Perinteisen säätämisen jälkeen kello oli aivan pian pykälässä ja juuri silloin koiras heinätavi lensi tornin editse – vain 11 sekuntia yli aamu viiden, joten homma lähti hyvin käyntiin. Pian kaikki vesilinnut oli plakkarissa, parempina mustakurkku-uikut, uivelot, jouhisorsat, lapasorsat sekä harmaasorsat. Muuttoa oli aamusta etenkin peippolinnuilla, joten järrikin oli pian listalla ja hyvän näkyvyyden takia ei mennyt kauan, kun myös kaikki odotetut rastaat oli saatu määritettyä. Teeret kukersivat täyttä päätä ja muita parempia paikallisia olivat kerran kiljahtanut luhtakana, pari käpytikkaa sekä kaulushaikarat. Kun pikkulintumuutto tyrehtyi, oli taivaalla todella hiljaista. Itse keskityin täysin taivaan tuijottamiseen, muiden tuijotellessa vuoroin taivasta ja vuoroin yrittäen kaivaa ruovikoista ja pelloilta ym. lisälajeja listallemme. Lajeja ropisikin mukavasti pitkin aamua ja mm. 8 kuikkaa, 2 kaakkuria, 2 merimetsoa, 3 nuolihaukkaa, pikkutylli, 10 pikkukuovia, 5 mustavikloa, 5 selkälokkia, käki, 2 törmäpääskyä, 2 metsäkirvistä, tilhi sekä 2 pensastaskua kartuttivat listaamme mukavasti. Tornin takametsän tavalliset lajit hoituivat normaalia helpommin, kun sini- ja talitiaiset, kirjosiepot ja punarinnat olivat aktiivisia. Aina vaikeita närhiäkin vaelteli itää kohti 10 lintua, joten jossain vaiheessa touhu alkoi tuntua, että enää puuttuivat harvinaisuudet. Eikä niitäkään tarvinnut kauan odotella, kun 8:24 ylitsemme lensi äännellen lampiviklo, joka jatkoi kauas etelään, 8:34 plokkasin haarahaukan muuttamasta länsipuolelta ohitsemme ja hieman hiljaisemman hetken jälkeen 10:36 päältämme kuului sitruunavästäräkin ääni ja näimme naarassittiksen lentävän lounaispuolen ruovikkoon.

Mutta sitten homma tyrehtyi lahes täysin! Keli oli ihan hyvä, mutta petolintuja ei vain näkynyt muita kuin tavallisia ruskiksia, kalasääskiä, hiirihaukkoja sekä etenkin varpushaukkoja. Lopulta sentään yksi sinisuohaukka muutti ohitsemme, mutta tätä ennen oli mennyt reilut pari tuntia ilman muita uusia lajeja kuin sitruunavästäräkki! Ja tämän jälkeenkään ei enää hoitunut kuin hetken takametsässä hiittaillut satakieli, Hannan vihdoin löytämä, jo edellispäivänä täsmälleen samassa puskassa ollut leppälintu sekä vihdoin taivaalle noussut 150 kapustarinnan parvi.
Lopulta laskettuamme tuloksemme, oli meillä kuitenkin mennyt uskomattoman hyvin, sillä lajimäärämme oli jopa 96, mikä oli uusi ennätyksemme!
Polkaisin taas kotiin ja vielä irtosi matkalta mm. pyrstötiainen ja punatulkku päivälle uusiksi lajeiksi, joten lopulta olin havainnut päivän aikana Siikalahdella jopa 103 lintulajia.

Kotona hieman huilittuamme saimme tiedon, että Kanavalammelta oli löytynyt amerikantavi. Söimme kuitenkin ensin ja lähdimme sitten Pirkan ja Allun kanssa rajareittiä pitkin ajelemaan kohti Kanavalampea. Perille päästyämme olivat linnun löytäneet “Käpykaartilaiset” juuri jatkaneet matkaa, joten lintu ei ollut hallinnassa. Odottelimmekin karseaan vastavaloon reilut puoli tuntia tuijotellen, kunnes lopulta jostain vastarannalta lennähti tavipari ruovikkoon laskeutuen ja Pirkan mielestä koiras oli näyttänyt hyvältä. Jonkin aikaa lisää tuijotettuamme, löysin viimein pystyraitatavin touhuamasta ruovikon reunassa ja Allu sai linnusta eliksen ja minä 300. toukokuupinnan.
Kävimme vielä Pohjanrannassa, jossa oli yhä 2 punajalkavikloa, pikkutylli, törmäpääsky sekä lapinsirkku, mutta sitten palailimme kotiin, jossa selvisi, että olimme jopa jaetulla 8. sijalla sekä taas kerran paras sisämaatorni. Pian Pirkka ja Allu lähtivät opparille ja lopulta oli aika painua nukkumaan.

4.5. Pirkka ja Allu lähtivät ajamaan kohti pohjoista jo aikaisin aamulla ja itsekin nukuin hieman pitempään, mutta kahdeksalta olin taas patotien lavalla staijaamassa. Paikalla oli kova porukka, kun Jarmo Pirhonen oli perinteisellä kevätretkellään Antero Lindholmin sekä Annika Forstenin kanssa. Ruokosirkkeli surisi jatkuvasti ja ilmeisesti kylmän yön takia luhtahuitti huittaili pitkin aamua ja jopa jänkäkurppa kävi soidintamassa taivaalla. Käenpiika kuikutteli itäpuolella, joten paikalla oli jopa 4 lajia joita emme koskaan olleet havainneet lintutornilta Tornien taistossa. Keli oli todella synkkä, mutta ihme kyllä kaikki sateet kiersivät Siikalahden ja lopulta alkoi jopa aurinko paistaa. Saimme vielä lisää staijivoimaa paikalle, kun Arttu Valonen ja Mika Teivonen saapuivat, joten Saaren suuntaan haikailleet Jamppa, Antero ja Annikakin asettuivat lavalle asemiin. Ja kyllä kannatti, sillä klo 10:28 päältämme kuului sitruunavästäräkin ääntä ja kaunis koiraslintu laskeutui ruovikkoon pohjoispuolellemme. Kohta taivaalta löytyi muuttohaukka ja heti perään ylitsemme muutti joutsenparvessa pikkujoutsen todella kuvauksellisesti. Kun vielä ruokosirkkeli yhä vain surisi takanamme kuului vähän väliä jonkun suusta: “Leppoisaa” tai jopa “Kyllä elämä on ihanaa” -lausahduksia. Ja paras oli vielä tulossa. Itse olin juuri hakenut autosta edellispäivänä syömättä jääneen Marianne-muffinsin vielä entisestään nostamaan lähes täydellistä aamutunnelmaa, kun klo 11:20 Arttu alkoi puhua päällämme olevasta pedosta. Saimme linnun yhtä aikaa kiikareihin ja sehän oli selvä clarina! Kohta lintu oli putkessa ja kylläpä kotka saattoi tässä valossa näkyä hyvin. Maltoimme kaikki odottaa linnun vielä kaartavan harmaalta pilvitaustalta sinitaivaalle, ennen kuin totesimme ääneen linnun olevan selvä pikkukiljukotka! Lintu kaarteli tovin hienosti päällämme ennen kuin jatkoi kohti Särkisalmea, josta pihaan hälyttämämme Kontiokorvetkin saivat vielä linnun hoidettua sen jatkettua muuttoaan NNW.
Lopulta päätimme koko porukalla lopettaa staijin yhden jälkeen ja iltapäivällä heitin vielä kohtuullisen pyörälenkin, jonka varrella hoidin varpuspöllön ekopinnaksi. Illalla keli muuttui todella sateiseksi, joten vihdoin oli minullakin aikaa ottaa rennosti.

Seuraavana aamuna maa olikin sitten valkoisen lumipeitteen peitossa ja lunta satoi yhä vain lisää pitkälle aamupäivään. Päivän haviksiksi jäivätkin Särkisalmen jätäriltä bongattu Anniina Kontiokorven löytämä vanha joiras mustaleppälintu, altaalta noussut jänkäkurppa sekä matkalla näkyneet rantasipit. Lumet toki sulivat iltaan mennessä, mutta vielä seuraavankin päivän oli niin kylmä pohjoistuuli, etten retkeillyt muuten kuin ajoin Siikalahden ympäri ja tarkistin Peltolan hanhiparven, jossa olikin mukava ylläri, lyhytnokkahanhi.

J.A.