. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

11.8. Kangaskylällä näkyi taas pähkinähakki ja seuraavan päivän lenkillä kuulin varoittelevan peukaloisen. 13.8. ruokatuntiretki lähipelloille tuotti Kullinsuolta yhä pytpytelleen viiriäisen sekä kanahaukan ja Lahdensuolta mm. pari pikkulepinkäistä ja punavarpusen. Illan pitkällä lenkillä kuulin Siikalahden lähistöllä pikkusiepon ja Kaukolaan oli kerääntynyt jo 45 kurkea. 14.8. kävimme Harrin kanssa pikaretkellä Saaren Akanvaaran Tetrisuolla ja Pohjanrannassa sekä Rautalahdella, mutta havikset jäivät pariin sinisuohaukkaan, palokärkeen, 5 harmaahaikaraan, 6 kuoviin, suokukkoon, 10 liroon ja 2 pikkulepinkäiseen.

15.8. työpäivän päätyttyä lähdin ajamaan kohti luodetta. Juvalta poimin Suojarinteen “Potun” kyytiin ja jatkoimme illaksi aina Oulunsalon lauttarantaan, josta pienen odottelun jälkeen lähti lautta kohti Hailuotoa. Ilta oli jo pitkällä, mutta Huikun lauttarannassa olivat aiemmilla lautoilla saapuneet Pirkka, Ala-kojolan Mikko sekä Nyströmin Harry pitämässä kohteliaasti meille paikalla jo pari päivää ollutta mustatiiraa hallinnassa. Lintu lenteli aika kaukana, mutta näkyi kuitenkin hyvin. Niinpä pääsimme pian ajelemaan Santosesta vuokraamallemme mökille, jossa ensimmäisinä saareen tulleet Kiljusen Jari ja Variksen Jani jo odottelivat. Ilta meni taas syödessä, rupatellessa ja saunoessa. Rallisuunnitelmat jäivät tuttuun tyyliin taas tekemättä.

16.8. Koska ralli oli alkamassa vasta seitsemältä, kun oululaiset pääsevät ensimmäisellä lautalla saareen, päätimme me painua maastoon jo tuntia aiemmin. Harry, Jani ja “Jassi” olivat nopeampia ja heidän lähdettyä, päätimme hieman levittää saaren karttaa levälleen ja katsoa, missä sitä taas pitäisi seuraavien 12 tunnin aikana käydä. Aika pian olimme päässeet yhteisymmärrykseen, että aamu pitäisi aloittaa hyönteissyöjiin keskittyen. Niinpä suuntasimme Patelanselälle, jossa kuitenkin oli aika hiljaista. Niinpä lopulta ajoimme Kirkkosalmen sillan kupeeseen ja pian olikin aika aloittaa ralli kellon ollessa seitsemän. Mutta eihän pohjoisessa tietenkään ole lähellekään samanlaista hysy-vilinää kuin mihin itse olen tottunut, joten aika vaisun aloituksen parhaita olivat ruokokerttuset, hernekerttu, urpiainen sekä salmessa olleet harmaahaikarat, -sorsat, mustaviklot, muuttanut mehiläishaukkapari ym. Nuijipuolelle meni tien yli vilahtanut mustarastas, joka jäi päivän ainoaksi.

Pikkuhiljaa lähdimme valumaan kohti Riisinnokkaa pysähdellen tien varressa ja saimmekin muutamia mukavia haviksia kuten pikkutikan, pikkukäpylintuja, kirjosiepon sekä nuolihaukan. Louekarin tienoilta löytyi jopa viiden käen parvi. Rautaleton kävely oli kuitenkin todella hiljainen, emmekä saaneet lajin lajia. Riisinnokalta tietysti irtosi iso liuta tavallisia lajeja sekä parempina mm. muuttohaukka, merikotka, pilkkasiipiparvi, suosirrejä, kuovisirri, ristisorsa, kalasääski sekä pari pikkutiiraa. Paluukävely autolle tuotti sentään puukiipijän ja paluuajo Kirkkosalmelle teeriperheen. Kirkkosalmella oli pelottavan hiljaista eikä lajilistamme juuri kasvanut.

Järventakustan pelloilta löytyi molemmat taskut helposti ja puskien suhistelu tuotti myös lehtokertun ja peltokomppaus pari kiurua. Sitten ajoimme Pöllään, josta löytyi useampikin tavallinen puutelaji sekä parempina pikkulepinkäinen ja muutama uivelo. Kuivasäikästä irtosi vielä tylliparvessa ollut pikkutylli sekä jänkäsirriäinen.

Taas kylällä ajaessamme, näkyi ylitsemme lentänyt nuori sinisuohaukka ja Koivukylän pelloilta irtosi pensaskerttu, pikkuvarpuset sekä naakat. Marjaniemeen päästyämme huomasi Pirkka rantavedessä kahlaavan miehen, jolla näytti olevan haavi kädessään. Ihmeteltyään mitä äijä puuhasi, katsoi Pirkka miestä tarkemmin ja totesi, ettei valkoinen ollutkaan haavi vaan lokki! Itse katselin merelle putkella, mutta sanoin lakonisesti, että: “Mitä jos lokki on fuscus, voiko siitä ottaa pinnan?” Käänsin samalla putken miehen suuntaan ja totesin: “Se on fuscus! Ja mies on Aallon Esa!” Samaan hengenvetoon totesimme, että lintua tuskin on siirretty liian paljon, jottei se olisi pinnakelpoinen ja kohta Esa kävelikin lokin kanssa rantaan. Pian Esan pyöräjoukkue saapui lokin kanssa luoksemme ja he totesivat linnun olevan täysin siipirikko ja lintu näytti siltä, että sitä olisi ammuttu! Pienen pähkäilyn jälkeen lintu päätettiin surumielin lopettaa, mutta se annettiin paikalle saapuneen Markkolan “Jurtsin” joukkueen mukaan, jotta se voitaisiin myöhemmin tutkia paremmin ja mahdollisesti saada lokin ampunut henkilö vastuuseen teostaan tai saareen myönnetty lokkien ampumislupa katkolle. Muuten Marjaniemestä löytyi pilkkasiipi- sekä mustalintupoikueet lajilistaamme koristuttamaan.

Meillä matka jatkui kuitenkin pienen matkan kohti pohjoisrantaa, jonka tien tiesimme olevan pitemmällä ajokelvoton. Niinpä kävimme vain pienen ajon päässä toteamassa, ettei sielläkään ollut rastaita – meillähän ei ollut vielä mitään muuta rastasta kuin räksä, joita oli näkynyt yksi parvi!

Ulkokarvon Petsamon laiturilta näimme päivän toiset muuttohaukan sekä kalasääsken sekä vihdoin ensimmäiset tervapääskyt. Takaisin päätietä kohti ajellessamme, lähti tieltä lentoon uuttukyyhky. Ojakylän pikastoppi tuotti vihdoin kulorastaan sekä kanahaukan, mutta pikainen Huikun käynti oli turha, mihin oli isona osasyynä todella ruuhkainen satama-alue. Jonot lautalle olivat todella pitkät ja lautta oli juuri saapunut.

Niinpä säntäsimme lopetuspaikallemme Pökönnokalle, jossa saimme kimppuumme aivan järkyttävän määrän äkäisiä hyttysiä. Havispuolikin jäi vaatimattomaksi, mutta 2 kuovisirrin, kiurun ja 7 ristisorsan lisäksi onneksi löytyi myös 2 kapustarintaa ja pikkukuovi. Lopulta aika oli täysi ja suuntasimme pikaisen kämpillä käynnin jälkeen kohti purkua.

Purku ei ollut kovinkaan jännä, sillä valtaisa peruslajipuutelistamme ratkaisi sen, että kilpailimme ainoastaan pronssisijasta. Voittokin ratkesi Lampila, Taavetti, Lehikoinen -kolmikolle aika hyvissä ajoin ja hopeasijalle ylsi Harry, Jari sekä Jani. Onneksi lähinnä hyvän hysylistamme ansiosta nousimme lopulta pronssille, voittokolmikon lajimäärien oltua 114, 109 ja 104. Todella tasaista oli heti takanammekin. Yhteensä rallissa havaittiin jopa 145 lajia!

Illan vietto oli lyhyt mutta sitäkin sähäkämpi, kun Harrylla oli taas mukanaan palkintoja ja muita ihme-eväitä mm. Maailman tulisinta chiliä. Sitä maistamaan erehtyneet saattoivat pian todeta kohdanneensa voittajansa. Meidän joukkue vietti iltaa hieman pitempään muiden jo sammuttua mutta aika aikaisin mekin painuimme pehkuihin.

17.8. heräsimme seitsemältä ja kämpän siivouksen ym. jälkeen meidän joukkue suuntasi vielä Pökönnokalle. Nyt paikalta löytyi 3 vesipääskyä, 4 kapustarintaa, jänkäsirriäinen, 2 ampuhaukkaa sekä punasotka ym. Aika pian kuitenkin suuntasimme lautalle, jottemme vain joutuisi edellispäivän kaltaisiin jonoihin.

Oulunsalon puolella heitimme hyvästit Mikollekin ja pian näimme tien varressa kipitelleen fasaanin. Pirkan ja Potun kanssa suuntasimme Oulun Oritkariin, jossa bongasimme pitkän kävelyn päätteeksi uuden penkkatien päästä merihanhiparvessa olleet keltaisilla värirenkailla varustetut kumi- eikun lumihanhet. Näkyipä paikalla mm. 12 rantasipiä sekä 5 uuttukyyhkyäkin. Sitten kävimme vielä kahveilla ym. veljeni Rikun luona, ennen kuin hyvästelimme Pirkankin ja lähdimme pitkälle kotimatkalle.

Siilinjärven Raasiossa pysähdyimme kesken EM keihäsfinaalin kuuntelun ja näimme 3 kuovi-, 1 suo- ja 1 pikkusirrin sekä pikkulokin ja kuovin. Keihäsfinaali päättyi kulta- ja pronssijuhliin, mutta meillä oli vielä pitkä matka ajettavana. Lopulta tipautin “Potun” Juvalle ja itse pääsin kotiin Parikkalan hieman iltakymmenen jälkeen.

Seuraavien päivien juoksulenkeillä näkyi mm. mustaviklo, pari teertä, lehtokurppa sekä käki ja kuuluipa naaras tai joku nuori naaraan tyyliin äännellyt varpuspöllökin.

J.A.

Elokuun 1. päivä löytyi Kangaskylältä aseman sembroilta pari pähkinähakkia odotetuksi vuodenpinnaksi. Seuraavan päivän Siikalahtikäynti tuotti vain muutaman harmaahaikaran sekä aivan liian suuren 125 variksen parven. Illalla sitten piippari kertoi Virolahdelta löytyneestä ruskohaikarasta ja lähdin kiireellä ajamaan pimeyttä vastaan kohti etelää. Ehdin Virolahdelle, kun oli jo aika pimeää eikä haikarasta ollut enää nähty vilaustakaan. Puheet haikaran käytöksestä kuitenkin alkoivat epäilyttää, sillä oman kokemukseni perusteella ruskohaikarat harvemmin viihtyvät harmaahaikaroiden seurassa ja muutenkaan kovin avoimesti näkyvillä. Niinpä ei ollut kauhean suuri yllätys, että pian tuli tieto, että huonojen kuvien perusteella lintua ei kuitenkaan enää pidetty ruskohaikarana. Paluumatkalla kuitenkin kävimme Caireniuksen Sampsan kanssa pointsamassa Joutsenon Kuurmanpohjan viirusirkkalinnun kuukausipinnaksi. Lintu tirisi vielä pari säettä hepokattien säestäessä antaumuksella.

Seuraavat päivät eivät kummempia havaintoja tuottaneet, mutta 7.8. parikin erillistä Siikalahtikäyntiä tuottivat harmaasorsan, uivelon, rytikerttusen, pikkusiepon, palokärjen ym.

9.8. lähdimme Hannan kanssa aamulla vihdoin herättyämme Saarelle. Ajoimme suoraan Akanvaaran Tetrisuolle, jossa hiekkatietä noin 500 metriä ajettuamme, huomasin pensaan latvassa vaalean linnun. Se näytti heti lupaavalta – vaalealta lepinkäiseltä! Nostin kiikarit silmille ja kyllä – se oli mustaotsalepinkäinen! Sponde oli tosiasia! Kuvailimme lintua jonkin aikaa linnun oltua koko ajan samassa latvassa. Kertaalleen se pyydysti kimalaisen ja laskeutui taas samaan latvaan sitä syömään. Yhtäkkiä lintu kuitenkin nousi korkealle taivaalle, lensi ylitsemme ja laskeutui lopulta reilun sadan metrin päähän papupellon reunaan, johon se kohta syöksähti kadoten sakeaan kasvustoon. Kävelimme lähemmäksi ja totesimme pellon olevan aivan täynnä lintuja – kerttuja, kerttusia, keltavästäräkkejä ym. oli runsaasti, mutta lepinkäistä ei enää löytynyt, vaika pari bongariakin haki sitä ainakin parin tunnin ajan.

Me jatkoimme Saaren kierrosta havaiten Pohjasuolla pikkulepinkäispoikueen, Pohjanrannassa 4 hyyppää, 3 suokukkoa, 2 kuovia ym., Kanavalammella kanahaukan ja Rautalahdella 2 harmaahaikaraa.
Illalla suuntasin pitkästä aikaa Svetogorskiin tankkaamaan. Matkan varrella kävin tarkistamassa, että Vuoksen tiibetinhanhi oli yhä paikalla. Palaillessani kaverin Honkasen Juhan kanssa tankilta taas Suomeen, laskeutui Suomen passijonossa ollessamme Juhan auton sivupeilille yhtäkkiä naaraspukuinen mustaleppälintu! Aika uskomaton havis tämäkin!

10.8. poljimme aamuvarhain Partasen Harrin kanssa Siikalahdelle, jossa patotiellä oli melkoinen hyönteissyöjävilinä. Lavan edustalla näkyi aamun aikana kerttuja, viita-, ryti-, rastaskerttunen sekä tietysti ruokokerttusia, kultarinta, satakieli sekä ainakin yksi pohjansirkku. Kuhankeittäjät ääntelivät aktiivisesti ja yksi aikuinen lintu rähisi lennossa äännellen varpushaukallekin. Muita aamun haviksia olivat mm. 6 lapinsirriä, 204 mustalintua, pilkkasiipi, mustaviklo, 2 luhtakanaa, 2 uiveloa, kaulushaikara, 5 harmaahaikaraa sekä valkoselkätikka.

J.A.

Lapinreissun jälkeen säät todellakin suosivat! Lämpötila keikkui päivittäin vähintään +25 asteessa ja kipusi aika ajoin jopa kolmeenkymppiin! Vielä samana iltapäivänä, kun olimme palanneet pohjoisesta, kävin kääntymässä Kullinsuon ja Tetrisuon tulvilla, jotka olivat jo lähes kuivuneet. Löysin silti Tetrisuolta 4 lapinsirriä ja kuulin kuhankeittäjän, Siikalahdella näkyi ohiajaessa tänä vuonna vähissä olleita pikkulepinkäisiä pariskunta. Seuraavana päivänä tulvat olivat entistäkin kuivemmat, mutta vielä oli ainakin yksi lapinsirri pikkutyllin kanssa Tetrisuolla ja Kullinsuolla näkyi pikkukuovi. 15.7. tulvat olivat kuivuneet, mutta Tetrisuon kostealla painanteella seisoskeli vielä suokukko.

16.-17.7. kävimme parin kaverini kanssa tankkaamassa Venäjän Svetogorskissa, kun meillä oli salibändyturnauksen ansiosta vuoden viisumit. Yöllä palattuamme Imatralle, ajoin Joutsenon Kuurmanpohjaan, jossa hepokattien lomassa lauloi paikalla pari päivää ollut viirusirkkalintu kilpaa pensassirkkalinnun kanssa. Jatkoin saman tien Taipalsaaren Peltoille, jossa parkkeerasin auton armeija-alueen viereen ja päätin nukkua muutaman tunnin, jotta voisin herätä, kun linnut alkavat aktivoitua. Lopulta heräsin neljän jälkeen ja ajoin Sillanmäelle, josta oli jo jonkin aikaa aiemmin löytynyt lapinuunilintu. Nukahdin uudelleen autoon, mutta heräsin kun raollaan olleesta ikkunasta kuului ensimmäinen lapulin säe klo 4:33. Lintu aktivoitui pikkuhiljaa ja kohta se lauloi ja kutsuäänteli täyttä päätä. Lopulta päätin lähteä ajelemaan kohti Lappeenrantaa. Lappeenrannassa suuntasin Askolan lintutorniin ja lietteellä olikin yllättävän mukavasti kahlaajia: 3 kuovisirriä, 7 suosirriä, 3 lapinsirriä, meriharakka, punajalkaviklo ym. Olin siis saanut kome vuodaria tällä retkellä! Työpäivän jälkeen kävin Siikalahdella, jossa näkyi pari harmaahaikaraa ja kuului nuori luhtakana.

19.7. kävimme pitkästä aikaa Siikalahden lintutornilla, josta näkyi yllättävän mukavasti vesilintuja; uivelo ja pari jouhisorsaa olivat kuitenkin ainoat paremmat. 20.7. poljimme Partasen Harrin kanssa aamuretkelle lahdelle, mutta pikkulepinkäistä, paria kuhankeittäjää, rastaskerttusta, palokärkeä ja valkoselkätikkaa kummempaa emme löytäneet. Härskiinmustasta laskimme mm. 90 silkkiuikkua. 21.7. pitkällä juoksulenkillä näin Härskiinmutkassa käenpiian ja Siikalahdella mustaviklon sekä pari harmaahaikaraa. 22.7. lyhyempi lenkki Likolammelle tuotti kuhankeittäjän sekä pari sirittäjää.

24.7. lähdimme Honkasen Juhan kanssa Tour de Saimaa pyöräretkelle. Illalla ajoimme Lappeenrantaan eli ensimmäisen 107km etapin. Seuraavana päivänä ajoimme mukaan liittyneiden Kenneth Erikssonin, Hannu Honkasen sekä Jarmo Laukkasen kanssa Ristiinaan 81km, mutta reitille osui aika rankka hiekkatiepätkäkin. Lauantaina joukkoon liittyi vielä Kimmo Asikainenkin ja seuraava etappi vei meidät Puumalan kautta Sulkavalle eli 130km. Tähän osui myös minun huoltoauton ajopätkä, joten oma osuuteni jäi 102 kilsaan. Sunnuntaina ajoimme vielä Savonlinnan kautta takaisin Parikkalaan ja illalla minun piti heittää vielä 7 kilsan kierros, jotta päivän ajoannokseksi tuli 110km ja neljän päivän saldoksi 400 kilometriä! Lintuhavaintoja ei kuitenkaan maisemiltaan varsin upealla reitillä juuri tullut – pikulepinkäinen Savitaipaleella lie ollut paras ja Parikkalan iltalenkillä kuului nokkavarpunen.

28.7. Siikalahden iltakäynti tuotti rätisseen pikkusiepon ja 28.7. lähdin vuoden kolmannelle (säälittävä vuosi) bongaukselle, kun Ruokolahdelta oli löytynyt mustaotsalepinkäinen. Matkalla oli oikein kunnon ukkoset, jotka jatkuivat vielä kun pääsin perille. Niinpä odottelin tunnin verran autossa, kunnes lopulta sade hieman hellitti ja kohta lepinkäinen näyttäytyikin hevosaitauksen aidantolpilla. Kohta alkoi taas sataa ja lintu meni taas piiloon. Kun sado vihdoin loppui, näyttäytyi lintu kuitenkin puoleen tuntiin vain hyvin lyhyesti, joten päätin lähteä kohti Imatraa. Vuoksen Imatrankoskelta bongasin vielä kanadanhanhien seuraan lyöttäytyneen tiibetinhanhen, joka käyttäytyi kuten kunnon häkkilinnun kuuluukin, eli ruokaili rannassa vain muutaman metrin päässä.

30.7. Kangaskylällä näkyi 3 kesykyyhkyä, Härskiinmutkasta 3 kanadanhanhea ja Tarvaslammella kuului saunareissulla taivaalta kapustarinnan laulua. Ja lämmintä riitti!

J.A.

Skotlantilaisten lähdettyä oli meillä edessä paluu arkeen. Samalla säät muuttuivat todella sateisiksi ja myös aika kylmiksi. Niinpä retkeily jäi todella vähiin. Toki koko kevään kasaantuneista univeloista olisi pitänyt myös yrittää päästä eroon, mutta iltaisin tuli aina televisiosta jalkapallon MM-kisaotteluita, joten lopulta univelkaa kertyi vain lisää – niinpä toivomilleni yöretkille ei todellakaan ollut virtaa lähteä.

Kävin kyllä lyhyillä iltakierroksilla sekä jonkin verran juoksu- ja pyörälenkeillä, joten jotain havaintoja sentään kertyi. 15.6. aamulla Parikkala-pyöräilyn reitin tarkistuskierroksella näkyi Tyrjällä 2 palokärkeä ja 80 kilsan kisan ohessa Siikalahdella harmaapäätikka ja 16.6. rastaskerttunen oli yhä äänessä patotiellä.

19.6. Parikkalan perinteiselle kurppapellolle oli taas saapunut heinäkurppia soidintamaan ja myös viiriäinen pytpytteli samalla paikalla, myös lehtopöllön poikaset olivat yhä paikoillaan Kasurissa.

21.6. tein ekoyöretken, jolla hoidin heinäkurpat, myös viiriäinen, uusi luhtakerttunen, pari kehrääjää sekä sarvipöllön poikanen kuului, ennen kuin alkoi taas sataa aivan kaatamalla ja jouduin polkemaan kotiin aivan läpimärkänä. Aamupäivälla kävimme maisemiin saapuneiden vanhempieni kanssa retkellä Oronmyllyn maisemissa mm. kämmekkäsuolla ja tarkistimmepa ohimennen, että varpuspöllön 8 poikasta olivat yhä vain pöntössään. Kotiin palaillessamme näimme 36 muuttavan valkoposkihanhen parven ihan normaali arktikareitillä. Illalla kävimme Hannan kanssa taas katsomassa heinäkurppia ja näimme jopa 7 yksilöä – tn. 5 koirasta ja 2 naarasta.

22.6. kiertelimme vanhempieni kanssa kuukkelimetsissä, mutta päätähdet pysyivät taas piilossa. Useita peukaloispoikueita, pikkusieppo sekä isokäpylintu kuitenkin havaittiin. Päivän pyörälenkillä näin Valkialammella fasaanin ja Siikalahden maisemissa lauloi vielä pari kultarintaa. Illemmalla kävimme porukalla Siikalahdella, jossa näkyi pari valkoselkätikkaa sekä uivelo ja jatkoimme vielä pelloillekin, jossa näkyi nyt vain pari heinäkurppaa.

Seuraavinakin iltoina kävin pelloilla, jossa oli sateiden ansiosta ihan kelpo tulvat, mutta näin vain joitakin suokukkoja, liroja ja valkovikloja sekä tietysti yhä heinäkurppia, harmaapäätikan ja leukistisen tavinaaraan.

26.-30.6. osallistuimme kaveriporukalla Pietarin kansainväliseen salibandyturnaukseen ja reissu oli todella mukava. Kymmenen joukkueen turnauksessa sijoituimme kolmanneksi, vaikka päiväohjelmamme olivat kaikin puolin aika pitkiä.

1.7. kotipihalla näkyi ja kuului ylilentänyt isokäpylintu ja 2.7. tulvat olivat houkutelleet jouhisorsan, 60 töhtöhyyppää, 2 suokukkoa, 3 pikkukuovia, 13 kuovia, 12 liroa, mustaviklon sekä 12 valkovikloa. Viiriäinen ja pari heinäkurppaa olivat yhä vain äänessä. Tetrisuolla näin vielä 2 harmaahaikaraa, 110 hyyppää, 2 suokukkoa, 21 valkovikloa, 60 liroa sekä suopöllön. Siikalahdella näkyi vielä teeripoikue ja kuului viitasirkkalintu. Oikeasti nämä kahlaajamäärät ovat ihan poikkeuksellisia näillä nurkilla…

Mutta seuraavat päivät olivat taas aivan liian sateisia ja jalkapalloa tuli katsottua antaumuksella. Onneksi luvassa oli kuitenkin retkeilyäkin, kun suuntasimme kohti Käsivarren Lappia!

J.A.

Oulusta palattuani en jäänyt lepäämään laakereillani vaan viimeisetkin kevätpäivät oli retkeiltävä kovaa. Niinpä 28.5. jo ennen töihin menoa, hoidin Siikalahden patotieltä rastaskerttusen Parikkala-vuodariksi, joita tuntuu kertyvän tänä vuonna mukavasti. Ruokatunnilla kimposin todella pikaisesti tsekkaamaan Saaren parhaat mullokset eli Akanvaaran Tetrisuon ja Pohjasuon ja onnistuinkin löytää yksinäisen keräkurmitsan ensimmäiseltä pellolta, jonka tarkistin. Tetrisuolla rääkyi myös fasaani, joita tuntuu olevan nyt siellä täällä. Ovat tainneet metsästäjät istutella niitä enemmänkin. Iltalenkillä näin vielä kylän vierasvenesatamassa meriharakan.

29.5. kiertelin ruokatunnilla lähialueen pellot, mutta pieniä valkoposkihanhiparvia ja Kullinsuon 7 tylliä kummempaa ei löytynyt. Illalla tuli tueto, että edellispäivinä pariin otteeseen Konnunsuon ympäristössä nähty aroharmaalokki oli taas hallinnassa ja koskapa taivaalta tuli vettä kuin saavista kaatamalla, ajattelin sen pysyvänkin paikoillaan. Niinpä lähdin bongaamaan. Olin vajaan 5 minuutin matkan päässä peltotieltä, kun Punnosen Pekka soitti, että lintu oli juuri lähtenyt Konnunsuon tornille päin ja kuinka ollakkaan olin juuri tornin kohdalla. Löysin heti 4 lokkia taivaalta ja yksi näistä näyttikin lupaavalta. Ehdin katsoa lintua jonkin aikaa ja näin linnun lopulta erittäin hyvin! Siiven ylä- ja alapinnat olivat klassiset ja linnun laskeuduttua pääsin näkemään myös pään ja nokan muotoa, niskavyön, jalkojen pituuden ym. Kohta alkoi kuitenkin taas sataa aivan kaatamalla ja pian linnusta ei enää etäisyydenkään takia saanut mitään selvää. Niinpä päätin katsella takamulloksille, joilla tiesin olevan ehkä kaikkien aikojen suurimmat keräkurmitsakerääntymät! Vaikka linnut olivat kaukana, sain minäkin laskettua ainakin 133 lintua yhdeltä mullokselta!
Törmättyäni Punnosen Pekkaan sekä tämän kyydissä olleeseen Vanhapellon Mattiin, päätimme lähteä tarkistamaan Vapon altaat. Matkalla saimme sitten tiedon, että altailta oli juuri löytynyt rantakurvi. Kohta meillä oli kurvi putkessa ja löytyipä altailta myös 7 suosirriä, 2 pikkusirriä sekä jänkäsirriäinen. Lopulta olin kuitenkin aivan läpimärkä, joten päätin lähteä ajelemaan kotia kohti.

30.5. työpäivän jälkeen olimme lähdössä Harri Partasen ja Rolf Mortensenin kanssa Saarelle kiertelemään, kun sain Lötjösen Matilta viestin, että Tetrisuon pelloilla oli turturikyyhky. Singahdin paikalle napaten “rollen” matkan varrelta kyytiin ja soitin Harrille, että tulisi paikalle autolla, jottemme menettäisi aikaa. Ehdimme rollen kanssa kävellä Matin luokse, joka näytti mihin suuntaan lintu oli lentänyt ja mistä oli hetkeä aiemmin kuulunut vielä turinaakin. Kohta metsiköstä kuuluikin komeasti turturin turinaa, joten lintu oli yhä paikalla. Harri saapui hetkeä myöhemmin, mutta lintu oli vaiti. Sitten alkoi taas yhtäkkiä sataa kaatamalla, joten päätimme lähteä ajelemaan kohti Saarta, jossa näytti olevan selkeää.
Saarella suuntasimme taas perinteiseen tyyliin ensin Akanvaaran Tetrisuolle, jossa näimme sinisuohaukan ja suopöllön sekä kuulimme fasaanin ja ainakin kolme peltosirkkua. Pohjanrannassa näkyi vielä 405 valkoposkihanhea ja Suurenjärvenlietteellä näkyi jo retken toinen suopöllö. Sitten jatkoimme Jyrkilään, jonne päästyänne huomasin vierellämme lentävän pienen jalohaukan, joka näytti heti hyvältä! Lintu tippui langalle viereemme, joten pyysin Harria pysäyttämään ja kyllä – langalla oli komea 2kv koiras punajalkahaukka! Kuvailimme lintua aikamme, mutta pikkuhiljaa se siirtyi kauemmaksi tiputtauduttuaan langalta monta kertaa peltoon nappaamaan jotain önniäisiä, jotka se söi taas langalle noustuaan. Jyrkilässä näkyi myös 62 valkoposkea ja 6 tundrahanhea sekä 2 uuttukyyhkyä.

Kanavalammella näimme vielä tundrametsähanhen sekä kuulimme ruisrääkän, ennen kuin lähdimme ajelemaan takaisin kohti Parikkalaa. Särkisalmen jälkeen näimme kuitenkin vielä 2 tien yli lentänyttä nokkavarpusta, joten retki oli ollut todella onnistunut. Illalla kävin vielä lenkillä ja näin valkoselkätikan samassa paikassa, missä nokkavarpuset olivat olleet. Ja lenkiltä palattuani lensi pihamme yli 150 sepelhanhen parvi.

31.5. lähdin aamukahden aikaan pyöräretkelle ja kiersin Ristiharjun, Sammallammen ja Lahdensuon kautta Kullinsuolle, josta vielä Kontiolammen kautta Siikalahdelle. Pitkästä aikaa oli hyvä keli, joten linnut olivat aivan järkyttävän innokkaasti äänessä. Olin kuitenkin liian myöhään liikenteessä, joten etsimääni kehrääjää ei enää kuulunut. Ruisrääkkiä kuului yllättävän vähän, vain 4 lintua, Sammallammella oli 1 ja Kontiolammella 2 viitasirkkalintua, jälkimmäisellä myös pensassirkkalintu ja muita mukavia havaintoja olivat 3 kultarintaa, 2 kuhankeittäjää, 3 peukaloista sekä Kannaksella kuulunut pikkusieppo. Paras havainto tuli kuitenkin Siikalahdelta, jossa kuulin todella kaukaa kurinaa, josta ei minulle tullut mieleen mitään muuta kuin pikkuhuittinaaras. Olimme kuitenkin suunnitelleet seuraavalle yölle Siikalahden yölaulajalaskentaa, joten olin varma, että lintu varmistuu tuolloin jos on varmistuakseen. Kuin kruunuksi retkelle onnistuin vielä kuulemaan Tetrisuon turturikyyhkynkin!
Päivällä kävimme vielä Hannan kanssa Siikalahdella, mutta havainnot jäivät 2 laulujoutsenpoikueeseen ja 8 nuolihaukkaan sekä rastaskerttuseen.

1.6. yöllä ajoimme Sounioon hoitamaan kehrääjän minulle vuodariksi. Yllätys oli kuitenkin melkoinen, kun kehrääjän lisäksi sorakuopalle kuului myös viiriäinen! Lintu huuteli aika kaukana Ristiharjuntien varressa olleella pellolla. Kohta olimme kuitenkin patotiellä työntämässä Metsähallituksen venettä lahdelle ja aloittamassa yölaulajalaskentaa ruokosirkkalinnun suristessa ja rastaskerttusen raksuttaessa taustalla. Ruokokerttusia oli aivan tolkuttomasti, mutta muuten lahti oli huolestuttavan hiljainen. Luhtakanat ja -huitit olivat jo pesimässä, joten niitä kuului vain harvakseltaan, yhteensä 6 kanaa ja 3 huittia. Eteläpuolelle päästyämme emme meinanneet millään kuulla edellisöistä ääntelijää, mutta lopulta olin kuulevinani jotain sen tyylistä ja soudettuamme lähemmäksi, oli helpotus suuri, kun ääntelijä oli aivan selvä pikkuhuittinaaras! Jatkoimme soutuamme ja toiveissa oli laskea rytikerttuset huolella, mutta eipä niitä löytynyt ainuttakaan! Pian kuitenkin kuulimme yhden sarjan myös toista pikkuhuittinaarasta, joten saatoimme tyytyväisinä alkaa palailla kohti patotietä. Kuulimme vielä yhteensä 10 satakieltä, 5 kaulushaikaraa, 2 viitakerttusta, 3 kuhankeittäjää sekä ruisrääkän.
Päivällä kävimme vielä Punnosen Pekan kanssa rengastamassa isoimman varpuspöllöpoikueen, jossa kuitenkin vain 3 poikasta oli selvinnyt. Toisella tarkistamallamme pöllöllä oli vieläkin aivan pienet poikaset. Illalla kävin vielä pyörälenkillä Punkaharjulla ja matkalla kuulin pyrstötiaisen sekä pikkusiepon.

1.-2.6. yöllä teimme Harrin kanssa pyörälenkin Siikalahdelle ja näin tuli kehrääjä hoidettua ekolistalle. Viiriäinen oli kuitenkin jatkanut matkaansa. Näimme myös pari sarvipöllöä ja kuulimme molemmat pikkuhuitit. Raviradalla kuului vielä viitasirkkalintu ja Kukonkannasta hoidimme rytikerttusen, joten retki oli ollut onnistunut. Päivällä ja myös 3.6. kävin lyhyesti Siikalahdella mutten havainnut oikeastaan mitään muuta kuin yhä vain pää punaisena raksuttaneen rastaskerttusen.

4.6. kävimme Lötjösen Matin kanssa rengastamassa keskimmäisen kokoiset varpuspöllön poikaset; 6 poikasta sai hilun kinttuunsa. Matkalla näimme Melkoniemen Lahdenpohjassa koiras ampuhaukan.

6.6. tein kunnon pyörälenkin Melkoniemen metsiin aikaisin aamulla ja havaintoja tulikin mukavasti. Luhtakerttunen, pari idänuunilintua, pikkusieppo, metsopari, muutama pyy, palokärkiä sekä viitasirkkalintu löytyi, ennen kuin piti kiiruhtaa töihin. Päivällä Siikalahdella näkyi merikotka ja Kasurissa nokkavarpunen. Illalla suuntasin taas pyörälenkille, tällä kertaa rajan suuntaan ja taas meni hyvin, kun heti alkumatkasta törmäsin Kasurissa lehtopöllöpoikueeseen! Ristiharjuun kuului puolestaan yllättäen kaksikin viiriäistä! Lopulta oli minun singahdettava nukkumaan, sillä seuraavana päivänä oli alkamassa viikon kestävä opastusreissu.

J.A.

Palattuani viikonlopun arktikakeikalta, irtosi ensimmäinen vuodari 19.5. jo kotipihasta, jossa lauloi viitakerttunen. Siikalahden patotiellä lauloi sitten lehtokerttu ja nähtyäni illan juoksulenkillä, että ainakin valkoposkia tuntui olevan yhä muutolla, poljin pyörällä vielä iltastaijille Moskuunniemeen. Partasen Harri lähti mukaan ja tämän pihalla laulaa joikhasi pari kuhankeittäjää ja matkalla venerantaa kuului vielä kultarintakin. Sääennuste olikin sitten taas kerran aivan väärässä ja kohta järveltä alkoi nousta aivan järkyttävän komea ukkospilvi. Niinpä näimme vain yhden parvet kaikkia merisorsia eli pilkkasiipiä, alleja ja mustalintuja sekä yhden reilun 500 valkoposkihanhen parven, mutta siinä oli mukana tundrahanhi sekä yksi jopa valkoposkia pienempi tumma anser-hanhi, siis hyvin todennäköinen kiljuhanhi. Valitettavasti parvi meni turhan kaukaa. Kun tuuli alkoi yltyä myrskyisäksi, lähdimme polkemaan kotia kohti. Itse pääsin Parikkalan kylälle saakka ennen kuin alkoi salamoida ja jyristä yhtä aikaa. Olin vain muutaman sadan metsin päässä kotoa, kun näin aivan uskomattoman komean salama iskevän järven selän yllä. Aivan heti perään näin ohuen yksisäikeisen salaman yläpuolellani ja ehdin vain ajatella, että tuo muuten tulee suoraan kohti! Salama näytti oikeasti osuvan minuun, kunnes se aivan katulamppujen yläpuolella haarautui oksamaiseksi ja hajosi kipinöinä ilmaan. Näytti kuin tämä olisi oikeasti tapahtunut vain parin kymmenen metrin korkeudessa, mutta oikeastihan ei näin varmaan kuitenkaan ollut. Säikähdinpä kuitenkin aika tavalla!

20.5. heräsin aamusta aikaisin aamustaijille kotirantaan, jossa näin 3 lapasotkaa, 2 pilkkasiipeä sekä 9 pikkukäpylintua parhaimpina haviksina. Muutto oli kuitenkin niin vaisua, että ajelin vielä Siikalahdellekin, jossa ruokosirkkalintu yhä surisi patotiellä ja tornilta näin merimetson, mustapyrstökuirin sekä taas 7 pikkukäpylintua. Loppupäivä menikin sitten töissä ja kotona sadetta pidellessä.

21.5. retket jäivät myös vähiin, mutta iltapäivän pyörälenkillä näin Kesusmaalla fasaanin. Illalla sain viestin, että Siikalahdella oli mustatiira, joten polkaisin äkkiä paikalle ja hoidin linnun helposti. 22.5. Suuntasimme metsiin rengastamaan toisen helmipöllöpoikueemme, jossa vain 2 poikasta oli selvinnyt. Kävimme myös tarkistamassa pari varpuspöllöpesuetta, mutta poikaset olivat vielä aivan liian pieniä.

Seuraavana yönä heräsin pai kertaa linnun ääniin; ensin kuulin muuttavan pikkujoutsenparven ääntä ja myöhemmin pihallamme lauloi kuhankeittäjä. Päivällä lähdin sitten pitkälle ajomatkalle ja sataisessa kelissä ajoin suoraan Ouluun asti, jossa majoituin Ala-Kojolan Mikon luokse Saarelaan, jossa illan aikana palaveerasimme joukkueemme kesken, johon kuuluivat myös Harry Nyström sekä Antti Peuna. Viides vakiojäsenemme Antti Vierimaakin kävi paikalla antamassa meille jotain vinkkejä rallia varten, mutta itse hän oli estynyt tällä kertaa osallistumasta.

24.5. heräilimme seiskan aikoihin ja pian Harrykin oli jo pihalla meitä muita odottamassa. Suuntasimme noin yhdeksäksi Hietasaareen, jossa levisimme ympäri saarta pohjustamaan. Tarkoitus oli löytää vähintään pari niin kovaa lajia, että voisimme aloittaa rallin täältä. Mikäli emme mitään löytäisi, suuntaisimme aloittamaan Sanginjoelle ja unohtaisimme Hietasaaren kokonaan, sillä päivällä saari täyttyisi taas maratoonareista. Itse en ehtinyt kävellä kuin muutamia kymmeniä metrejä, kun kuulin mukavan laulunsäkeen – idänuunilintu! Puolessa tunnissa olin saanut kaksi hieman epävarmaa havaintoa nokkavarpusista sekä löytänyt useita lehto- ja mustapääkerttuja sekä tiltaltteja, muttei oikein muuta. Muilla ei ollut sirittäjiä ja uuttukyyhkyjä kummempia havaintoja. Kello kymmeneltä päätimme kuitenkin kerääntyä idulin luokse ja aiemmin todella aktiivisesti laulanut ja näytillä ollut lintu lauloikin enää todella harvakseltaan. Niinpä päätimme aloittaa rallimme tästä klo 10:03. Kävelimme sitten vielä perinteiselle nokkavarpuspaikalle ja yllättäen kaksi lintua tiksuikin nyt paikalla näkyvillä! Alku oli siis lähtenyt hyvin! Pointsasimme vielä nopeasti mupäken, leken, tiltaltin, harmaasiepon sekä käpytikan ym. ja lensipä ylitsemme tiklikin äännellen. Sitten ajoimme sitten hoitamaan vähän matkan päästä uuttukyyhkyn sekä sirittäjän. Seuraavaksi siirryimme Toppilansaaren Pitkämöljään, jossa yllättäen oli todella kova tuuli. Meren väreilystä huolimatta löysimme kolme pilkkasiipeä, varpushaukan sekä pikkutiiroja ym.

Sitten lähdimme kiireellä Sanginjoelle. Matkan varren perinteinen peltosirkkupaikka ei tuottanut ko. lajia mutta pikkulepinkäisen sentään. Kuparisenpolkua kohti ajaessamme ponkaisi tien varresta lentoon koppelo, mutta vain me etupenkkiläiset ehdimme nähdä sen. Komppasimme lintua jonkin aikaa emmekä onneksi turhaan, sillä löysimme metsästä pyyn. Autolle palatessamme tajusimme jättäneemme auton keskelle tietä ja tietysti siellä oli nuoria tyttöjä autolastillinen odottamassa. Kyllä hävetti…
Kuparisenpolun tienoo oli todella hiljainen, mikä ei ollut yllätys, sillä kello läheni jo puoltapäivää. Onneksi varpuspöllö ja peukaloinen sentään hoituivat. Isokankaan läpiajo tuotti vielä punatulkun. Sitten otimme suunnan Keskustan kulttuurilintuja vauhdista pointsaten Iinatin kasalle, jossa staiji ei tuottanut ainoatakaan petolintua, ainoastaan hempon.

Matka jatkui Oritkariin, jossa käyränokka huuteli itsensä pinnalistalle ja kohta talsimme jo Kiviniemen uimarannalla pensaskerttu pinnoissamme. Vihiluodosta hoitui fasaani helposti ja kärjestä ja lintulavalta näkyi ristisorsia sekä harmaasorsapari ym. Kempeleen Teppolan pikapysäys ei antanut pinnoja. Niinpä matka jatkui vauhdilla kohti Liminkaa ja keskustasta hoitui perinteiseen tyyliin turkinkyyhky helposti. Rantakylän pelloilla auton editse lentänyt koiras arosuohaukkakaan ei juuri tunteita nostattanut, sen verran tavallinen laji on nykyisin. Harry, joka linnu plokkasi, ei juuri ääntään korottanut todetessaan, että: “Hei, macro”. Virkkula oli iskussa! Tyllien seasta löytyi jänkäsirriäinen sekä lapinsirrejä ja rannoilla seisoskeli merikotka sekä näkyi pari heinätavikoirasta lennossa. Kova staiji ei tuottanut petoja ennen kuin yhtä aikaa Harry puhui taas macrosta ja Antti pyggestä. Macroa ei kukaan vilkaissutkaan, mutta jossain vaiheessa pyrstönsä menettänyt nuoremman puoleinen naaras pygge otettiin riemulla vastaan. Pian perään kuului taivaalta selvää sitruunavästäräkin ääntä, mutta lintua ei saatu näkyville, joten tarpeeksi moni meistä ei saanut lintua naulattua. Merellä lenteli vielä räyskä sekä meriharakkaparvi perässään pari karikukkoa, joita muut eivät kuitenkaan ehtineet nähdä. Lopulta tornin alkaessa täyttyä muista joukkueista, päätimme jatkaa matkaa.

Sallisen tienoilla hoidimme pakkopullan eli helmipöllön pöntöltä ja kohta olimme Lumijoen Sannanlahdella. Lahdella oli todella paljon lintuja, muttei mitään mielenkiintoista. Lamukarilta saatiin väännettyä hanhien seasta pari valkoposkea. Säikkälänperän pelloilta isosta joutsenparvesta löytyi pari metsähanhea ja sitten matka jatkui kohti Siikajoen Tauvoa. Ollessamme sopivasti Karinkannan risteyksen kohdalla, tuli tiedotukseen viesti avosetista Säären rannasta. Singahdimme nopeasti paikalle edellämme Timosen Samin joukkue. Rantaa kohti kävellessämme nostalgisoin elämäni toistaiseksi ainoalla Suomi-avosetilla, jonka Sami oli löytänyt vuonna 1991 vastaavassa rallissa. Änkytys oli tuolloin melkoista, kun Hailuodon Pökönokan ristisorsien seurassa nukkui sponde av-av-av-avo-avo… avosetti. Noustessamme perinteiselle kasalle, josta aukeni näkyvyys rantaan, kuului edestämme taivaalta “plit… plit” – avosetti olikin lennossa! Se lensi upeasti aivan editsemme ja jatkoi rantaa seuraillen kohti pohjoista. Antti sai tästä eliksen eikä meillä muillakaan ollut kuin yksi havainto ennestään, joten tästä oli hyvä jatkaa rannan lintujen seulomista. Kaukaa löytyikin kahlaajaparvi, jossa oli etelänsuosirri, pikkusirri sekä jokunen jänkäsirriäinen.

Mutta aikataulu painoi jo pahasti päälle, joten meidän oli pakko jatkaa kohti Tauvoa. Onneksi maltoimme sentään hieman tarkkailla ympärillekin ja näin lajilista täydentyi vauhdissa ikkunasta plokatulla laulavalla peltosirkulla sekä parilla tien varressa hiippailleella peltopyyllä. Kohta kävelimmekin taas kohti Munahiedan ja Ulkonokan loputonta hiekka-aavikkoa. Tauvo olikin sitten todella hiljainen! Mereltä ei irronnut kuin pakolliset allit ja mustalinnut, mutta ranta oli aivan tyhjä, ellei isoa kurkiparvea ottanut huomioon. Havainnointiin tuli hieman taukoakin, kun Antti löysi jalastaan kiinni porautuneen punkin. Sitä sitten ihmeteltiin ja tehtiin poisottosuunnitelmia, sillä onhan kyseessä Suomen luonnon ainoa oikeasti vaarallinen eläin. Lopulta Harry nykäisi punkin onnistuneesti kokonaisena pois ja matka jatkui. Jonkin matkaa käveltyämme katsoin taaksemme ja näin jotain aivan älytöntä – meitä kohti tallusteli naali! Tajusin toki heti, että kyseessä täytyi olla joku tarhasta karannut elikko, mutta olihan se silti melko söpö ja jotenkin maisema sopi aivan täysin naalille. Otus hölkkäili aivan vierestämme ja saimme siitä melkoisen hyviä kuvia aikaiseksi. Tietysti otus oli aivan väärässä paikassa ja vaikka se söpö onkin, niin toivottavasti joku tekee siitä varpaanlämmittimet ennen kuin se tuhoaa kaikki pesinnät lähiympäristöstä. Meillä kuitenkin taas fiilis nousi ja kuitattuamme rannasta vielä merikihut, lähdimme palailemaan autoa kohti.

Kaulushaikaroiden aloitellessa puhalteluaan, pakkauduimme taas autoon ja siirryimme läheiselle Säikänlahdelle. Kiipesin itse taas naurettavaan torniin ja aloin seuloa pikkulokki- ja vesilintumassaa. Löysinkin pari lapasotkaa sekä mustakurkku-uikun, jotka muut kiipesivät yksi kerrallaan kuittaamaan. Luhtakanakin aloitti käkättämisen, joten stoppi oli erinomainen.

Vuorokauden vaihduttua suuntasimme perinteiselle metsäkierrokselle, jolta olimme aina hoitaneet helposti jänkäkurpan sekä riekon. Nyt kuitenkaan kurppia ei kuulunut mutta riekot sentään löytyivät pienen komppauksen päätteeksi. Ja mieliala nousi entisestään, kun auton edestä ponkaisi lentoon komea metso. Pian matka jatkui Raaheen, jossa Aittalahdelta hoitui vielä puuttuneet punasotka sekä nokikana ja Lapaluodossa yön pimeimmällä hetkellä hoituivat kyhmyjoutsen, merimetso sekä karikukko. Maivanperässä näkyi myös punasotka ja sitten pitikin jo kiiruhtaa kohti Pyhäjokea, sillä yölaulajajiakin piti löytää. Perinteiset Heinikarinlampi ja Hietakarinlahti olivat täysin tyhjiä ja Teerelänpuhdon kierros tuotti ainoastaan pikkukuovin. Onneksi Pyhäjoen eteläinen penkkatie sentään tuotti pika-ajelulla pari viitakerttusta sekä satakielen. Sitten meillä olikin jo kiirus aamustaijille, sillä aamu alkoi olla jo turhankin pitkällä.

Elävisluodon kärkeen käveltyämme oli listallamme jo järripeippo sekä jo kävellessä näkyneet ensimmäiset kuikat ja kaakkurit. Itse plokkasin pari karikukon kanssa meitä kohti lentäneet pari pulmussirriä, jotka eivät muulle porukalle olleet niin tuttuja, joten Harry päätti käydä hakemassa autolta lintkirjan, josta määritys voitaisiin varmistaa koko porukalle. Tietysti Harryn ollessa autolla, löysin etelää kohti lentäneen ruokin, jonka vain Antti ehti saada putkeensa ennen kuin se tipahti mereen, josta sitä ei enää erottanut. Onneksi pulmussirri sentään varmistui ja pian löysin vielä mereltä saalistelevan nuolihaukan, joten lopulta aamustaiji oli kuitenkin saatu plussan puolelle. Lähenevät todella synkät pilvet eivät kuitenkaan mieltämme ylentäneet, sillä meillä oli vielä todella paljon erittäin pahoja puutteita lajilistallamme ja sääennuste ei todellakaan ollut luvannut sadetta tänne alueen eteläosiin! Parhalahdelta ei löytynyt mitään uutta ja kohta tuuli yltyi raivoisaksi ja pian alkoi myös sataa – olimme todella pulassa!

Suunnitelmamme täytyi laittaa täysin uusiksi, sillä esim. petolinnut ja laulajat täytyi nyt unohtaa täysin. Meillä oli puutteita vielä kahlaajalajistossakin, mutta muut eivät oikein syttyneet ehdottamastani Raahen Takarannasta – olisi kannattanut… Me suuntasimme sitten lopulta Pattijoen Mikonkariin, jossa ainoastaan Mikko oli käynyt aiemmin. Sentään kanadanhanhi sieltä sitten hoituikin. Sitten meidän oli pakko suunnata kohti normaalisti parasta paikkaamme eli Siikajoen Varttia – mutta tällä kertaa odotukset eivät olleet kovin korkealla, sillä vettä tuli nyt kaatamalla. Perille pästyämme olivat kohta pankkilajit lapin- ja viirupöllö listoillamme. Mutta kun kymmenestä helposta puutteesta löytyi enää närhi ja puukiipijä, päätimme vielä singahtaa Säären suuntaan, josko saisimme edes jonkin kahlaajan tai pedon vielä hoidettua. Emme tässä kuitenkaan enää onnistuneet ja niinpä aika loppui kivikasan pelloilla ollessamme.

Purku oli sitten Virkkulassa ja ennen sitä söimme seisovasta pöydästä maittavan aterian. Ikkunasta näkynyt sinisuohaukka olisi saanut näyttäytyä aiemmin… Purku oli alkuun ihan jännä, kun neljä joukkuetta oli aika tiiviisti samoissa lukemissa, mutta pian oli selvää, että Lampila, Soilevaara, 2xLehikoinen joukkue menisi menojaan. Lopulta heidän voittotulos 167 lajia oli aivan uskomattoman kova suoritus! Toiseksi nousi komeasti ehkä hieman yllättäen Siira, Herva, Simonen ja Suorsa ja me jaoimme kolmannen sijan 151 lajillamme yhdessä Jaakkonen, Tuohimaa, Väyrynen -tiimin kanssa.

Kun Harry oli tipauttanut meidät Mikolle ei Nukku-Mattia tarvinnut pahemmin odotella. Antti heräsi aikaisin ja lähti yliopiston kautta kohti Rovaniemeä, itse lähdin liikenteeseen kasin pintaan Mikon jäätyä vielä heräilemään. Suuntasin vielä Hietasareen, jossa iduli lauloi yhä täyttä päätä. Sitten kävin Oritkarissa katsomassa taas käyränokkaa ja jatkoin sitten Vihiluodon tornille tarkistamaan, olisiko Vierimaan Antin paikalta edellispäivänä (sama) löytämä avosetti yhä paikalla, vaan eipä ollut. Virkkulassa oli myös lintupuolella hiljaista, mutta koululaisryhmiä liikaakin. Niinpä aika pian päätin lähteä ajelemaan kotia kohti.

Siilijärven Raasiossa kävin tsekkaamassa koillisaltaat, mutta sateiden takia vettä oli liikaa. Vain yksi suosirri näkyi, mutta altaalla kellui 3 lapasotkaa ja ruovikossa äänessä olleet luhtakana ja rytikerttunen olivat kovia Pohjois-Savo -lajeja. Koskapa olin ajamassa Lappeenrantaan, oli Mikkeli matkan varrella, joten pointsasin Pynnönsaaressa iltakuudenkin aikaan aktiivisesti äännelleen pikkuhuittikoiraan vuodariksi.

Lappeenrantaan päästyäni satoi taas aivan taivaan täydeltä, mutta suuntasin silti Joutsenoon ja Konnunsuon peltotielle. Välillä sateessa oli taukoja ja saatoin yrittää kuunnella yön laulajia, mutta havainnot jäivät pariin ruisrääkkään. Kävin vielä tarkistamassa, olisiko sade pudottanut kahlaajia Kotasaareen tai Vapon altaille, mutta hiljaista oli. Lopulta kömmin auton takapenkille nukkumaan. Aamulla heräsin taas pariin otteeseen kuuntelemaan, mutta lopulta heräsin siihen, että olin aikalailla jäässä. Niinpä ajoin taas tarkistamaan Kotasaaren ja Vapon altaat, mutta havikset jäivät Kotasaaren rastaskerttuseen. Peltotielle palattuani oli kolme peltosirkkua äänessä ja lopulta laulunsa aloitti myös pikkukultarinta. Sitten päätin lähteä Lappeenrantaan. Stoppasin Askolaan, jossa kiipesin torniin ja yllättäen altailla oli komea 14 tundrakurmitsan ja 5 suosirrin parvi, joka kuitenkin nousi kohta taivaalle. Pointsattuani vielä luhtakerttusen Toikansuolta, piti minun jo kiirehtiä Keskussairaalaan, jossa minulla oli taas vaihteeksi korvakontrolli kuulon tarkastuksineen – ja mainittakoon, että kuulossa ei tällä kertaa ollut moittimista.

J.A.