. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

1.10. ruokatuntihavikset Siikalahdella jäivät 9000 valkoposkihanheen ja niitä pöllyttäneeseen merikotkaan. Työpäivän jälkeen singahdin Saarelle, jossa lintuja löytyi vasta Jyrkilästä, jossa olikin sitten melkoinen kuhina! Arviolta ainakin 17000 valkoposkihanhea oli pelloilla ruokailemassa ja niiden seasta löytyi mukavasti parempiakin lajeja. Heti ensimmäiseltä pellolta löysin edellispäivänä Rantasen Joukon löytämän punakaulahanhen! Isommat massat olivat sitten peltojen keskiosassa ja valtava määrä hanhia oli todella lähellä tietä Niitä seuloinkin sitten toista tuntia löytäen metsä- ja tundrahanhien lisäksi lyhytnokkahanhen, merihanhen sekä taas vanhan tutun valkopäisen kummajaishanhen. Joutsenten seassa oli 4 pikkujoutsentakin. Muuten Saaren kierroksen havikse jäivät muutamiin isolepinkäisiin, tuulihaukkaan, sinisuohaukkaan sekä merikotkaan. 2.10. Siikalahdella näkyi vain hiiri- ja kanahaukka sekä merikotka ja Kullinsuolla oli 8000 valkoposkihanhea sekä ampuhaukka. Ja seuraavanakin päivänä havainnot jäivät aika lailla samoiksi. Illalla veljeni Pirkka saapui meille ja viikonloppu olikin sitten tarkoitus revittää oikein kunnolla!

4.10. heräsimme jo klo 5:30 ja aamiaisen jälkeen suuntasimme Siikalahdelle, joka oli kuitenkin sankan sumun peitossa. Olimme päättäneet Parikkalan ja Rautjärven Lintukerhon kanssa jatkaa mukavaa Lintupaikkaisa-perinnettä, vaikkei kisaa enää jostain syystä järjestettykään. Päätimme siis kisailla vain itseämme vastaan eli parin edellisvuoden tuloksia vastaan. Me lähdimme Pirkan ja Hannan kanssa kävelemään kohti pohjoispäätä ja Raikanniemeä ja meitä vastaan ajaneet Harri Partanen ja Jari Kiljunen suuntasivat kävelemään lahden itäpuolelle. Veijo Vilska sen sijaan oli saapunut jo meitä aikaisemmin ja suunnannut tornille. Tavallisia haviksia ropisi pikkuhiljaa, mutta sumu pysyi lahdella pitkään. Parempia haviksia olivat taivaanvuohi, teeret, puukiipijät, pikkukäpylinnut, palokärki sekä tiltaltti. Patotielle palattuamme sumu oli yhä vain sakea, mutta luhtakanat olivat silti aktiivisesti äänessä. Jassi ja Harri olivat löytäneet muutamia lisälajeja ja Veijoltakin saimme pari lajia listamme täytteeksi. Mortensenin Rollekin saapui lavalle ja lopulta sumukin hälveni.

Staijailimme lopulta aina kahteen saakka iltapäivällä, mutta muutto oli vaisua. Parhaan haviksen tekivät Jassi ja Harri, jotka löysivät itäpuolelta pikkulepinkäisen, joka kuitenkin katosi ennen kuin ehdimme paikalle. Hanhimuuttoa toki oli jonkin verran, mutta parvet menivät turhan kaukaa. Yhdestä parvesta sentään löysimme merihanhen. Parasta antia olivatkin komeat kuikkaparvet, joista suurimmassa oli jopa 106 lintua! Yhteensä laskimme 296 kuikkaa ja 2 kaakkuria. Muita parempia haviksia olivat 5 kurkea, 2 merikotkaa, kanahaukka, hiirihaukka, 2 tiltalttia, 12 pyrstötiaista sekä itään lentänyt pähkinähakki. Pikainen käynti tornissa oli lähes yhtä tyhjän kanssa, sillä vesilintuja ei juuri lahdella ollut. Pohjoispäästä olisi varmaan jokunen laji vielä irronnut, mutta päätimme lähteä iltapäiväretkelle Saarelle.

Saarella oli kuitenkin todella hiljaista ja lopulta kaikki hanhet löytyivät Kuposenmäen edustalta ja suurin osa linnuista oli järvessä uimassa. Seuloimme parvia todella huolella, mutta löysimme ainoastaan yhden merihanhen. Muuttoa oli ihan mukavasti ja taas parvet olivat varsin sekaisia, kun neljää lajia muutti yhtäaikaa. Yhdestä parvesta löysimme taas lyhytnokkahanhenkin. Illemmalla kuitenkin näkyi komeita tundrahanhiparvia ja jokunen sepelhanhiparvikin. Joutsenparvista erotettiin 11 pikkujoutsentakin. Illalla kävimme Tarvaslammella saunomassa ja yritimme pari tuntia pyytää helmipöllöjäkin mutta tuloksetta.

Sunnuntaina 5.10. päätimme suunnata heti aamusta Savonlinnan Punkaharjun Hirvikoskelle, jossa emme olleet käyneet staijaamassa vuosiin. Päätavoitteena oli löytää paikallisia tai muuttavia kihuja sekä saimaannorppa. Pääsimme perille aamuseitsemältä ja läes heti löysimme kaukaa selältä kolme kihua kiertelemässä paikallisena. Tuijottelimme lintuja aina, kun ne näyttivät tulleen edes hieman lähemmäksi ja lopulta ainakin kaksi niistä saatiin varmasti määritettyä leveäpyrstökihuiksi. Hanhimuuttoakin oli alkuun ihan mukavasti, mutta valtaosa parvista meni turhan kaukana lännessä. Myös pari alliparvea, jokunen kaakkuri ja kuikka sekä yksi mustalintu nähtiin, mutta lopulta yhdeksän aikaan tuuli tyyntyi ja muutto loppui kuin seinään. Päätimme jatkaa staijia kymmeneen asti ja lopulta noin kymmentä vaikke löysin saimaannorpan, joka kellutti lähinnä vain sieraimiaan tyvenen järven pinnalla. Onneksi se lopulta nosti päätään ja alkoi kurkkia vieressään uineita alleja ja pääsimme näkemään sen ihan kelvollisen hyvin.

Jatkoimme retkeä Saarelle, joka oli kuitenkin lähes tyhjentynyt! Niinpä singahdimme vielä Parikkalaan ja Kullinsuolle, jotta Pirkka pääsisi vielä näkemään lisää hanhia pellossa. Paikalla olikin onneksi vielä parituhatta valkoposkea sekä muutamia kymmenia tundrametsähanhia sekä pari tundrahanhea. Paras havainto oli kuitenkin taivaalta plokkaamani kiurulintu, jonka välittömästi tunnistin tunturikiuruksi! Onneksi lintu laskeutui peltoon ja pääsimme katsomaan sitä ihan kunnolla. Kyseessä oli 220. Parikkala-vuodarini!

Päivällä Pirkka lähti pitkälle kotimatkalle. Itse kävin vielä Harrin kanssa kääntymässä parilla paikalla Simpelejärven eteläosissa kihujen toivossa, mutta havainnot jäivät 15 kaakkurin muuttoparveen.

6.10. näin vielä pähkinähakin ennen kuin työpäivän jälkeen lähdin kohti etelää – seuraavana aamuna olin suuntaamassa taas Azoreille!

J.A.

Jatkoin syksyretkeilyä päivittäin Siikalahdella ja 16.9. näkyivät ensimmäiset 5 kiertelevää valkoposkihanhea, pari urpiaista pari sinirintaa sekä 2 haarapääskyä. Harmaapäätikka ja vielä ainakin 4 luhtakanaa mekastivat, mutta puskista ei löytynyt toivomiani uunilintulajeja, vain pajulintu ja pari tiltalttia. Härskiinmutkasta näin 13 mustalinnun parven. Illalla Imatralla ollessani näin jo 80 valkoposken parven, joten arktika oli aluillaan.

17.9. Siikalahdella olikin jo 200 kiertelevää valkkaria sekä 13 muuttavaa metsähanhea. Ruokatunnin kohokohtia olivat kuitenkin 2 muuttavaa maakotkaa. Mukava ylläri oli myös työpaikan viereisen rakennuksen katolla olleet 15 pulua, joita oli siis jostain tullut yhtäkkiä kymmenen lisää. 18.9. näin vielä ruskosuohaukan, mehiläishaukan, pari metsäkirvistä, mutta päivän paras löytö oli Härskiinmutkasta todella kaukaa järveltä erään saaren kaislikon edustalta äkkäämäni pikku-uikku! Lintu oli todella kaukana, mutta määrittäminen oli helppoa, sillä näkyvyys oli erinomainen ja kävipä silkkiuikkukin linnun vieressä uimassa. Iltapäivällä tein Saaren kierroksen mutta havikset jäivät Pohjanrannan 27 suokukkoon ja Jyrkilän 200 kurkeen ym. sälään. Moskuunniemessä kuulin vielä valkoselkätikan.

19.9. ruokatunnilla alkoi muuttaa sepelhanhia, joten työpäivän jälkeen singahdin myös saman tien lahdelle. Näinkin päivän aikana lopulta 4910 sepelhanhea, mutta muuten havainnot jäivät pitkälti samoihin lintuihin kuin aiempina päivinä. 20.9. kävin vain aamuvarhain lahdella ja loppupäivä meni Joutsenon puolimaratonissa.

21.9. olin sitten lahdella edellispäivänkin edestä mutta aamusumun hälvettyä muutto oli kuitenkin vaisua. Ainoassa anser-parvessa muutti kuitenkin lyhytnokkahanhi, pari merikotkaa kävi saalistelemassa lahdella, ruskosuohaukka ja haarapääsky näyttäytyivät viimeistä kertaa ja aamun sumutaivaalta kuului tundrakurmitsan ääntä. Pari sinirintaa oli yhä patotien puskissa, joissa näkyi myös peukaloinen, tiltaltteja ja pari ruokokerttusta. 22.9. näin Härskiinmutkassa valkoselkätikan ja pikainen Pohjanrannan käynti tuotti vain 7 suokukkoa. Pohjasuolla oli jo 900 valkoposkihanhea, joiden seasta äkkäsin omituisen näköisen valkopäisen risteymähanhen harmaapäätikan huudellessa taustalla.

23.9. kylällä oli yllättäen 18 pulua, mutta töistä päästyäni sateinen loppupäivä meni taas Venäjän tankkausreissuun. Imatran Vuoksella näin sentään lapasotkan. 24.9. staijailin vapaa-ajat kotirannassa kihujen toivossa, mutta havainnot jäivät 14 kuikan parveen sekä 5 hiirihaukkaan. Iltapäivän Saaren keikka tuotti Tetrisuolta 2800 valkoposkea seuranaan taas sama valkopäinen kummajainen. Pohjanrannassa näkyi 2 harmaahaikaraa ja Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä muuttava mehiläishaukka.

25.9. Siikalahdella muutti ruokatunnilla sateessa pari pientä parvea alleja ja hiljaista oli lähipelloillakin. 26.9. Siikalahdelle oli kerääntynyt 900 valkoposkea ja syksyn ensimmäinen piekana näkyi muutolla. Harmaahaikarakin muutti kohti etelää. Iltapäivällä päätin singahtaa Joensuuhun bongaamaan ruskouunilintua. Olin jo edellissyksynä hoitanut lajin eliksiin ja jopa WP-pinnoihin Joensuusta, mutta silloin en ollut nähnyt lintua kuin kertaalleen vilaukselta lennossa. Niinpä nyt halusin kuumeisesti myös nähdä linnun. Minulla oli kuitenkin vaikeuksia löytää Penttilän ruderaattia, mutta onneksi sain puhelimitse Koskisen Jannelta hyvät nuotit paikalle ja pian törmäsinkin juuri paikalle saapuneihin Mika Ilari Koskiseen sekä Tarmo Lehtilään ja aloimme etsimään lintua, jonka tarkan paikan nyt tiesimme. Pian kuulinkin pusikoista oikeanlaista taksutusta, mutta ei lintua tietenkään näkynyt. Tiltaltteja pajulintu, rautiainen, pari sinirintaa ym. löytyi näkyville mutta aika liikkuvaista ja noin puolen tunnin välein äännellyttä päätähteä ei meinattu millään saada näkyville. Hannan veli Miikakin oli saapunut viestini saatuaan paikalle lintua etsimään ja etsiskelimme lintua tovin yhdessä, mutta Miika joutui tyytymään äänihavaintoon, sillä hänen piti joutua kotiin aika pian. Me jatkoimme linnun odottelua lähinnä hyvällä paikalla seisten ja puskia tuijotellen. Lopulta Mika pääsi linnun näkemään ja me päätimme odottaa, tulisiko lintu samaan paikkaan uudestaan. Lopulta tunnin odottelun jälkeen pääsin näkemään lintua pari sekuntia erään puskan juurella, nähtyäni sen ainakin 5 kertaa ensin lennossa. Kuultuamme vielä valkoselkätikan lähimetsästä, päätimme antaa linnun olla ja lähdimme kotimatkalle.
Matkan varrella laskin vielä Kiteen Puhoksesta 3000 valkoposkea, mutta saaren pelloilta en löytänyt hanhia pikavilkaisulla ollenkaan.

Viikonloppu meni taas Siikalahdella. Lauantaina 27.9. olin liikkeellä pyörällä mutta kovasta 7 tunnin staijista huolimatta en saanut kaivattua 200:tta ekovuodaria. Mukavia haviksia olivat harmaahaikara, 2 muuttohaukkaa, suosirri, sinirinta sekä ruokokerttunen. Kylällä näkyi pitkästä aikaa 2 hakkia ja iltapäivän lähipeltojen kierros tuotti Kullinsuolta 1000 valkkaria ja Kannakselta 140 metsuria, 20 tundraa sekä 77 laulujoutsenta seurassaan 3 pikkujoutsenta. Sunnuntaina 28.9. olimme Hannan kanssa staijaamassa taas kuutisen tuntia, mutta vaikka aamulla oli todella kovaa pikkulintu-, rastas- ja sepelkyyhkymuuttoa, ei päivällä kuitenkaan pedot saati hanhet liikkuneet. Tiaisiakin (tali- 200) oli liikkeellä ja jopa hippiäisiä (40), mutta kovalla tikistyksellä emme löytäneet niiden seasta kuin pari tiltalttia sekä yhden vilauksen mahdollisesta ohilentäneestä taigauunilinnusta. Muutolta lähipuskiin hetkeksi pysähtynyt nuori pikkulepinkäinen nostatti pulssia piilottelemalla taidokkaasti puskien sisällä, mutta lopulta saimme linnun kunnolla näkyviin ja kuvattua, joten määritys varmistui. Muuttohaukka saapui lahdelle saalistelemaan ja pöllyttelemään noin 1000 valkkaria sekä vesiäisiä. Pikkujoutsen laskeutui laukkariparvessa lahden pohjoispuolelle ja vielä oli pitkään paikalla ollut kalasääskikin paikalla. Illalla tein vielä lähipeltojen kierroksen, joiden saldoa olivat mm. 3300 valkkaria Kullinsuolla sekä Kannaksen 270 anserin seurassa ollut lyhytnokkahanhi.

29.9. kalasääski yhä vain kalasteli lahdella ja luhtakana möykkäsi. Sepelhanhia muutti reilussa puolessa tunnissa ruokatunnilla 2000 lintua kolmessa parvessa, mutta muuten muuttoa ei juuri ollut. Kullinsuolla oli kuitenkin jo 3500 valkoposkihanhea paikallisena.

30.9. oli sitten kova muuttopäivä, mutta oli itse töissä. Muutto oli kuitenkin aika hankalaa, sillä parvet olivat aika pieniä ja ne menivät todella korkealla ja laajalla rintamalla. Niinpä ruokatunnilla en montakaan parvea saanut lajilleen, varsinkin kun valtaosassa parvia oli useampaa lajia, jopa neljää, sekaisin. Ruokatunnin mukavin havis olikin komea 77 kuikan muuttoparvi.

J.A.

Perjantaina 12.9. kävin vielä aamulla ennen töitä Siikalahdella, jossa muutama luhtakana mekasti, harmaapäätikka kuikutti, valkoselkätikka rummutti ja tien varresta löytyi ruokokerttusia ja tiltaltti yli muutti mm. metsäkirvinen ja rautiainen. Härskiinmutkassa näkyi vielä nuori kalatiirakin.

Työpäivän jälkeen lähdimme Hannan kanssa ajamaan kohti luodetta. Matka oli pitkä mutta lopulta iltaseitsemän aikaan käännyimme Siikajoella kohti Tauvoa sopivasti siten, että edellämme risteykseen osuneessa autossa olivat kaverimme Mikko Ala-Kojola ja Antti Peuna. Asemalle päästyämme ja löydettyämme vihdoin aseman avaimet, suuntasimme saman tien pystyttämään lintuverkkoja, joita ei ollut kukaan käyttänyt sitten kesäkuun! Verkot olivat muovipusseissa siten, ettei pusseista ottanut mitenkään selvää, mitä verkkoja niissä oli. Ja verkkoja saattoi olla yhdessä pussissa lähes kymmenen! Onneksi suurimmasta osasta verkoista löytyi koodi, jonka tiesimme kertovan verkon paikan ja löysimmekin aseman sisältä kartan, joka kertoi verkkojen sijainnin. Kartta tosin oli vuodelta 2011, mutta piti vain toivoa, että se piti yhä paikkansa. Harjun verkot saimme aika helposti paikoilleen, mutta pikku hiljaa ilta alkoi hämärtyä, kun siirryimme pitkää linjaa pystyttämään. Hanna suuntasi asemalle kokeilemaan, saisiko hän aseman sähköt toimimaan ja varpuspöllönauhan soimaan ja me jatkoimme verkkourakkaa Antin ja Mikon kanssa. Nyt kaikki verkkoja ei sitten löytynytkään ja ainakin yhtä verkkoa löytyi parikin kappaletta ja kun kaikki verkot olivat eri pituisia ja vieläpä aivan käsittämättömän hankalilla lenkkivirityksillä viritettyjä, alkoi meillä melkoiset vaikeudet. Lopulta jouduimme antamaan periksi, kun varmaan itsekin oikeita verkkoja pussien pohjilta etsiessämme, olimme sotkeneet verkot sellaiseen solmuun, ettei niitä enää pimeässä pystynyt selvittämään.

Hanna oli kuin olikin saanut aseman sähköt päälle ja illan pimennyttyä vaihdoimme helmipöllönauhan soimaan ja heti alkoi taivaalta kuulua lupaavaa napsetta. Taivaalla alkoi myös näkyä revontulia, joten tunnelma alkoi kohota. Kohta ensimmäinen helmari oli verkossa ja heti perään toinen. Pulttasimme Hannan kanssa pöllöt ja kun verkoissa notkui taas muutama lisää, aloimme kaivata Pirkkaa paikalle, sillä tämä oli vielä matkalla ja hänellä oli mukanaan asemanhoitaja Matti Tynjältältä hakemansa lintupussit, joita meillä ei nyt ollut siis ainoatakaan. Onneksi muistimme, että rengastushuoneessa on pahvilaatikoita, joissa pöllöjä voi säilyttää, mutta kohta olivat nekin laatikot täynnä pöllöjä. Onneksi Pirkka saapui pian ja hän pääsi aloittamaan rengastusta, meidän muiden kiikuttaessa pöllöjä verkoista. Puoleen yöhön mennessä olimme saaneet rengastaa 11 helmipöllöä. Taivaalta oli kuulunut koko ajana napsetta, joten yhteensä pöllöjä oli havaittu vähintään parikymmentä. Revontulien peittyessä sumuun, hiljenivät myös pöllöt ja me päätimme sulkea atrapin ja mennä nukkumaan, sillä aamuvarhain meillä olisi vielä puolet verkoista pystytettävänä.

13.9. heräsin itse jo viideltä ja hain pari itsekseen yön aikana verkkoon osunutta pöllöä sisälle odottamaan kihlausta. Kohta olimmekin sitten Hannan kanssa pystyttämässä verkkoja ja päätimme aloittaa takalinjalta, jonne Pirkkakin saapui avuksi vapautettuaan helmarit. Mikko ja Antti olivat jo aiemmin suunnanneet Raaheen ja Surnian syyspinnaralliin. Onneksi pitkän linjan verkot osuivat kerralla kohdilleen, kun niissä oli kaikissa merkinnät kunnossa. Ensimmäiset pajusirkut ja punarinnat olivat löytäneet tiensä verkkoihin, joten Pirkka suuntasi rengastamaan ja me Hannan kanssa jatkoimme vielä laittamaan puuttuvat pitkän linjan sekä aukean verkot. Välillä kiersimme kaikki verkot ja kiikutimme Pirkalle lisää rengastettavaa ja lopulta saimme kaikki paitsi yhden verkon paikalleen. Tähän yhteen ei löytynyt sopivan mittaista verkkoa, koska yöllä olimme kaiketi kuitenkin laittaneet ainakin pari verkkoa väärin, ne kun roikkuivat paikoillaan turhankin löysinä. Viimeiseksi pystytimme vielä harjun petoverkon ja näin aamun ollessa jo pitkällä olimme viimein valmiita aloittamaan kunnon lintuasemaelämän.

Aamun oli ollut sumuinen mutta silti ainakin pajusirkkuja oli liikkunut hyvin. Saatuamme verkot pystyyn, oli meno jo hiljentynyt. Aamun ja päivän aikana saimme rengastettavaksemme kuitenkin 18 hömötiaista, 9 talitiaista, 5 punarintaa, 4 pajusirkkua, 4 pajulintua, 2 sinitiaista, 2 töyhtötiaista, 2 rautiaista, laulurastaan, puukiipijän sekä keltasirkun. Muutenkin lintuja oli havaittu, mm 2 riekkoa ja tik-sirkkua oli kuultu, pari merikotkaa nähty kuten myös ainakin puolenkymmentä vaeltavaa töyhtötiaista.

Iltapäivällä suljimme verkot ja aloimme valmistautua Ulkonokan kierrokseen. Tuolloin Pirkan kaveri Allan Hamari soitti ja ilmoitti hieman yllättäen olevansa tulossa meitä moikkaamaan. Niinpä odottelimme hänetkin paikalle ja lähdimme porukalla kävelemään aukean reunaa kohti Munahietaa. Aika alkumatkasta pärähti edestämme komea 12 riekon parvi lentoon. Munahieta oli aivan tyhjä ja niin oli Ulkonokkakin pitkään. Onneksi aivan perimmässä nurkassa näkyi paljon lintuja, joten ei auttanut kuin kävellä lähemmäksi. Ampuhaukka tuntui seuraavan meitä ja osui putkeen aina kun pysähdyimme merta tai rantoja skannaamaan. Lopulta näimme edessämme ensimmäiset kahlaajat, joista lähimmät tunnistuivat pulmussirreiksi. Merelle tuijotellessamme Pirkka huomasi kihun, jonka kuittasimme ensin merikihuksi, mutta onneksi jäin itse katsomaan lintua tarkemmin. Lintu tuli navakahkoon vastatuuleen kuitenkin turhan kevyesti ja olihan viime aikoina havaittu joitakin tunturikihuja. Kertaalleen olin näkevinäni todella pitkän pyrstöjouhen ja pyysin muitakin katsomaan lintua, mutta juuri tällöin se otti ja laskeutui keskelle merta uimaan. Tokaisin tähän, että tällainen käytös kyllä sopi paremmin tunturikihulle, kun lintu nousikin taas ilmaan ja kääntyi vihdoin parempaan asentoon ja paljasti itsensä komeaksi vanhaksi tunturikihuksi! Lintu jatkoi meren pintaa hivotellen SSW ja me jatkoimme tolkuttoman pitkää hietikkoa eteenpäin. Lopulta pääsimme katsomaan kahlaajia ja vesilintuja lähempää ja ynnäsimme mm. yhteensä 8 pulmussirriä, 7 suosirriä, 4 pikkusirriä, 19 suokukkoa, ristisorsan, kiertelevän merihanhen jne. Merikylänlahden rannalla jahtasimme ensin superkähmyä kirvistä, joka osoittautui niittykirviseksi ja sitten aivan järjettömän räjähtänyttä kiurua, joka vieläpä äänteli aivan väärin, mutta lopulta toistakymmentä kertaa sen ilmaan ajettuamme Hanna sai siitä jonkinlaiset kuvat, joista se pystyttiin määrittämään ihan vain tavalliseksi kiuruksi.

Asemalle palattuamme olivat Mikko ja Antti saapuneet rallista ja pystyttämässä jo pauloille laittamiamme verkkoja. Pian oli taas pöllöatrappi soimassa ja kun nauha vaihtui helmipöllöksi, alkoi taivaalla taas napsua. Puoleen yöhön mennessä olimme taas saaneet rengastaa 10 helmipöllöä sekä kontrolloineet yhden vieraan linnun mutta silti pöllöjä oli nyt vähemmän liikkeellä ja taivas myös hiljeni aivan tyystin, joten suuntasimme nukkumaan.

14.9. olimme ensimmäisellä verkkokierroksella kuudelta, mutta aamu oli todella tuulinen ja niinpä lintuja ei juuri liikkunut. Vaikka taas soittelimme parillakin verkolla houkutuatrappeja, ei verkoilla ollut kovinkaan vilkasta. Aamun ja päivän aikana rengastimme yhteensä 20 hömötiaista, 13 pajusirkkua, 5 punarintaa, 3 sinitiaista, 2 talitiaista, 2 rautiaista, 2 vihervarpusta, 2 tiltalttia, 2 laulurastasta, punakylkirastaan, pikkutikan sekä kuusitiaisen. Muuten havainnot jäivät aika vaatimattomiksi – joitakin pikku- ja isokäpylintuja, pohjantikka, pyy sekä taas pari töyhtötiaista sentään.

Iltapäivällä otimme taas verkot pois, kun seuraavaa miehittäjää ei asemalle ollut tiedossa – surullista! Tähänkin urakkaan tuhrautui niin pitkään, että lopulta Mikon ja Antin piti suunnata kohti Oulua, sillä Antin juna oli lähdössä turhan pian. Saatuamme asemarakennukset siivottua suuntasimme me Hannan, Pirkan ja Allun kanssa vielä Ulkonokalle pikakäynnille. Reissu oli kuitenkin aika turha ja havainnot jäivät pitkälti samoiksi kuin edellispäivänäkin. Lopulta olimme valmiit jättämään asemalle hyvästit ja parkkipaikalla hyvästelimme myös Allun ja Pirkan ja Hannan kanssa otimme suunnan kohti Raahen kaatopaikkaa, josta oli edellispäivän rallissa löytynyt sitruunavästäräkki. Komppailimme kaatiksella jonkin aikaa, mutta havainnot jäivät 100 haarapääskyyn, joiden seessa näkyi törmä- ja räystäspääskykin sekä 10 tikliin. Kertaalleen näin lennossa västäräkkiparven, jossa oli erimuotoinen yksilö mukana, mutta emme sitä enää löytäneet, vaikka yksittäisiä västäräkkejä ja pikkuparvia löysimmekin sieltä täältä.

Lopulta hyvästelimme Pirkan ja lähdimme pitkälle ajomatkalle kohti kotia. Matkalla havainnot jäivät pariin tien vieressä parin sadan metrin välein olleeseen ukkometsoon. Olimme lopulta Parikkalassa hieman ennen puoltayötä.

J.A.

Jättimäinen auringonpurkaus osui maapalloon perjantaina 12.9. ja taivaalle levisivät hienot revontulet. Korkealla ollut kuu valaisi hieman sumuista Tauvon Ulkonokan taivasta harmillisesti. Revontulet muuttuivat hyvin nopeasti, enkä ehtinyt parhaisiin tilanteisiin mukaan.

H.A.

Syyskuun alussa saatiin nauttia vielä varsin kesäisistä säistä. Peltokiertelyt tuottivat vielä nuoria pikkulepinkäisiä ja muita kesäisiä lajeja ja 2.9. sain kuukausipinnaksi viitakerttusen ja vihdoin vuodariksi lapinkirvisenkin, joita seuraavina päivinä löytyi joka pellolta. Illalla kaukalopallokauden avausvuorolta palaillessa näin Rautjärven Vertasenlahdella viirupöllön.

4.9. työkavereiden virkistyspäivällä Imatran Lammassaaressa näkyi harmaapäätikka ja 5.9. ruokatuntiretki Kullinsuolle alkoi heti mukavasti, kun löysin kaukaa mullokselta hyvän näköisen kirvisen. Lintu oli kaukana ja väreilyssä, mutta se vaikutti heti suurelta ja muutenkin isokirvismäiseltä. Lintu hypähteli useita kertoja lentoon kohoten parin metrin korkeuteen, josta nappasi hyönteisiä ja palasi taas mullokselle. Vihdoin se viereen saapui kivitasku ja suora kokovertailu varmisti määrityksen – isokirvinen! Mutta lintu piti nähdä lähepääkin! Niinpä lähdin kävelemään pellon vierusta mullosta kohti, mutta lintu oli jo tuolloin kateissa. Kiesin mulloksen perälle ja vihdoin aivan perimmäisestä nurkasti ponkaisi isokirvinen edestäni äännellen lentoon! Se laskeutui lopulta hetkeksi sähkölinjalle, jolloin ehdin katsoa kaikki tarvittavat tuntomerrkit ennen kuin se laskeutui viljapeltoon piiloon. Sitten minulla olikin jo kiire takaisin töihin.

Iltapäivällä poljimme Lötjösen Matin kanssa Kullinsuolle, sillä pitihän isokirvistä kokeilla ekopinnaksikin. Hieman ennen kuin olimme perillä, saimme päivitysviestin, että Kiljusen “Jassi” oli kuullut isokirvisen ääntelyä useampaankin kertaan paikalla. Perille päästyämme oli kuitenkin hiljaista ja tovin odoteltuamme, päätimme kävellä taas mullokselle. Emme kuitenkaan löytäneet kuin muita tavallisia kirvisiä, joista lapinkirvinen oli runsain. Ollessamme jo kävelemässä takaisin päin, kuulin takaamme isokirvisen ääntä ja lintu lensi aivan suoraan ylitsemme komeasti laskeutuen mulloksen taakse. Kohta se kuitenkin nousi taas lentoon ja lensi samaan suuntaan, josta oli aiemmin tullutkin. Matti ja Jassi saivat linnusta eliksen!
Kävimme vielä Kontiolammella ja Siikalahdella, mutta havikset jäivät merikotkaan ja syksyn ensimmäiseen järripeippoon. Illalla lenkillä näin lehtokurpan.

6.9. poljin heti aamusta Siikalahdelle kuullen matkalla Muttelinmäessä kuusitiaisen. Patotiellä staijailin sitten viitisen tuntia. Luhtakanat olivat vielä hyvin äänessä ja patotien varresta löytyi 12 ruokokerttusta, 2 sinirintaa, pensaskerttu, lehtokerttu ym. Muuto oli hiljaista, mutta pähkinänakkeli oli mukava ohimuuttaja. Lapinkirvisiä ja keltavästäräkkejä muutti pari, 8 metsähanhea pyöri lahdella, valkoselkätikka rummutti, pari palokärkeä vaelsi eri suuntiin, merikotka kuljetti vesilintusaalistaan Tyrjän suuntaan ja harmaahaikara yllätti seisoskelemalla sähkölinjalla. Tetrisuon komppaus tuotti taas kirvisiä ja 3 lapinsirkkua. Sen sijaan iltapäivän Saaren kierros oli varsin köyhä – mainittavimpana 52 suokukkoa seisoskeli särkällä Pohjanrannassa.

7.9.aamu oli sumuinen, joten suuntasimme Hannan kanssa Siikalahdelle vasta yhdeksän aikaan. Yksinäinen metsähanhi muutti ylitsemme ja 8 vielä kierteli lahdella. Merikotka näkyi kaartelemassa kaukana kaakossa ja sinisuohaukkanaaras saalisteli lähipelloilla. Luhtakanat ääntelivät aktiivisesti ja suokukko lenteli hetken lahden yllä mustaviklo seuranaan. Lapinkirvisiä muutti 6 yksilöä, sinirinta raksui ruovikossa ja keli oli yhä vain todella leppoisa. Kullinsuolta ei enää löytynyt isokirvistä, mutta muita kirvisiä sekä lapinsirkku. Iltapäivän pitkällä juoksulenkillä näin vielä 4 pulua ja lehtokertun Eskolassa sekä keltavästäräkin ja tiltaltin Kaukolassa.

8.9. ruokatuntiretki Siikalahdelle alkoi mukavasti, kun löysin eteläpuolelta puun latvasta isolepinkäisen. Kun muutakaan tekemistä ei ollut, aloin tuijottaa lepinkäistä normaalia tarkemmin ja kiinnitin ensin huomiota silmäkulmanjuovan yläpuoleiseen valkoiseen alueeseen, joka oli selvimmillään otsassa. Sitten huomasin myös kaksiosaisen suurehkon siipilaikun ja valkoisen yläperän – lintuhan näytti aivan homeyeriltä! Lopulta lintu lennähti ja paljasti todella suuret siipilaikkunsa sekä myöskin laajemmin valkoisen pyrstön tyven. Kohta lintu lensi suoraan ylitsemme laskeutuen vielä kauas eteläpuolellemme ennen kuin katosi etelään. Näin vielä vilaukselta juovattoman kerttusen sekä kuulin tiltaltin, mutta muuten oli vaisua, kuten oli seuraavankin päivän ruokatunnilla, jonka havainnot jäivät vain paikallisiin petolintuihin sekä yhä vain
aktiivisesti huudelleisiin nuoriin luhtakanoihin. Härskiinmutkan stoppi tuotti vielä pari kalatiiraa.

10.9. Siikalahden aamukäynnillä löytyi patotien varresta 2 sinirintaa, 5 ruokokerttusen, pajulinnun ja tiltaltin lisäksi. Härskiinmutkassa näkyi 10 allin parvi ja iltapäivällä Saaren Pohjanrannassa harmaahaikara, tylli ja 82 suokukkoa. 11.9. patotiellä näkyi 2 harmaasorsaa, jotka laskeutuivat pohjoispuolelle, 7 taigametsähanhea ym.

J.A.

20. ja 21. 8. havainnot jäivät vielä tavallisiin paikallisiin petolintuihin – etenkin hiiri-, mehiläis- ja nuolihaukkoja sekä kalasääskiä oli aika mukavasti ilmatilassa – ja pari sinisuohaukkaakin näkyi Lahdensuolla.

22.8. alkoi olla sen verran syksyfiilis, että sain aikaiseksi herätä aikaisin ja kävellä kotiovelta satakunta metriä Simpelejärven rantaan staijaamaan. Kymmenisen minuuttia tyhjää taivasta tapiteltuani, kuului yläpuoleltani tuttu klyyiii ja löysin kahlaajaparven muuttamasta korkealla sinitaivaalla. Parvessa oli mukavasti 7 tundrakurmitsaa sekä 6 punakuiria eli pari ekopinnaa napsahti tilille. Tunnin staiji ei muuten tuottanut kuin yhden sekasorsaparven, 11 kapustarintaa sekä 4 merimetsoa.
Iltapäivällä päätin suunnata Saarelle, jossa heti Pohjanrannassa kävi tuuri, kun löysin taivaalta 6 merikihun muuttoparven. Nämä 4 vaaleaa ja 2 tummaa lintua nostivat Parikkalavuodarisaldoni jo 215 lajiin. Lietteeltä löytyi myös 2 töyhtöhyyppää, 2 lapinsirriä, 32 suokukkoa ja 4 liroa. Räystäspääskyjä oli runsaasti ja ampuhaukka oli niitä hätyyttelemässä. Akanvaaran Tetrisuo ja Pohjasuo eivät tuottaneet kummempia haviksi, pari käkeä ja palokärki ym. Jyrkilässä oli jo 330 kurkea kerääntyneenä ja Tarassiinlahdella näkyi 5 harmaahaikaraa ja Rautalahdellakin näkyi yksi ardea. Kotiin päästyäni näin vielä kauppareissulla S-marketin rannassa nuoren pikkutyllin sekä pari pähkinähakkia aseman sembroilla.

23.8. suuntasimme Partasen Harrin kanssa Moskuunniemen rantaa aamustaijille, mutta vaikka keli oli muuttunut todella syksyiseksi ja itselläni oli aivan liian vähän vaatetta päällä, ei muuttoa juuri näkynyt – 14 kapustarintaa ja 5 merimetsoa – sitten minun oli annettava periksi, kun olin ihan liian jäässä. Kylällä näkyi sama pikkutylli, rantasipi ja hakki. 24.8. poljimme heti aamusta Siikalahdelle ja nyt alkoi sitten tapahtua! Aamun tähtihetki oli, kun ylitsemme lensi turturikyyhky, joka laskeutui tornin suuntaan metsään kadoten. Eikä mennyt kauankaan, kun samasta suunnasta alkoi kuulua pähkinänakkelin tuittailua ja lintu saatiin houkuteltua näkyviin ja todettiin europeaksi. Muita hyviä haviksia olivat muuttohaukka, kanahaukka, 2 taiga- ja 1 tundrametsähanhi, 4 luhtakanaa, 150 kurkea, uuttukyyhky, käki, valkoselkätikka, rytikerttunen, pikkusieppo, kuhankeittäjä, 2 pikkulepinkäistä sekä pähkinähakki. Päivällä innostuin vielä suuntaamaan Saarellekin, josta löytyi Pohjanrannasta 4 harmaahaikaraa, lapinsirri, ampuhaukka, 2 kuovia ym. Oikein leppoisa syyspäivä siis!

26.8. kävin Siikalahden tornilla, mutta metsästyksen alkaminen ei juuri näkynyt vesilintumäärissä. Kolme uiveloa uiskenteli lahdella, muttei muuta parempaa. Kullinsuolla kuului isokäpylintuparvi ja Lahdensuolla näkyi käki. 27.8. peltokierros tuotti sinisuohaukan Lahdensuolta ja 3 tylliä Kullinsuolta. 28.8. samanlainen peltokierros tuotti käen, 2 kapustarintaa, pikkulepinkäisen, ampu- ja sinisuohaukan sekä kylältä kanahaukan ja hakin.

Kuun viimeiset päivät menivät taas Tour de Helsinki -pyöräilytapahtumassa. 140 kilsaa poljettiin tällä kertaa pääosin yhdessä Honkasen Juhan ja tämän kahden ruotsalaiskaverin kanssa joukkueena. Lopussa päätin nykäistä hieman, että sain edellisvuotista aikaa kuitenkin parannettua.

J.A.