. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Perjantaina 12.9. kävin vielä aamulla ennen töitä Siikalahdella, jossa muutama luhtakana mekasti, harmaapäätikka kuikutti, valkoselkätikka rummutti ja tien varresta löytyi ruokokerttusia ja tiltaltti yli muutti mm. metsäkirvinen ja rautiainen. Härskiinmutkassa näkyi vielä nuori kalatiirakin.

Työpäivän jälkeen lähdimme Hannan kanssa ajamaan kohti luodetta. Matka oli pitkä mutta lopulta iltaseitsemän aikaan käännyimme Siikajoella kohti Tauvoa sopivasti siten, että edellämme risteykseen osuneessa autossa olivat kaverimme Mikko Ala-Kojola ja Antti Peuna. Asemalle päästyämme ja löydettyämme vihdoin aseman avaimet, suuntasimme saman tien pystyttämään lintuverkkoja, joita ei ollut kukaan käyttänyt sitten kesäkuun! Verkot olivat muovipusseissa siten, ettei pusseista ottanut mitenkään selvää, mitä verkkoja niissä oli. Ja verkkoja saattoi olla yhdessä pussissa lähes kymmenen! Onneksi suurimmasta osasta verkoista löytyi koodi, jonka tiesimme kertovan verkon paikan ja löysimmekin aseman sisältä kartan, joka kertoi verkkojen sijainnin. Kartta tosin oli vuodelta 2011, mutta piti vain toivoa, että se piti yhä paikkansa. Harjun verkot saimme aika helposti paikoilleen, mutta pikku hiljaa ilta alkoi hämärtyä, kun siirryimme pitkää linjaa pystyttämään. Hanna suuntasi asemalle kokeilemaan, saisiko hän aseman sähköt toimimaan ja varpuspöllönauhan soimaan ja me jatkoimme verkkourakkaa Antin ja Mikon kanssa. Nyt kaikki verkkoja ei sitten löytynytkään ja ainakin yhtä verkkoa löytyi parikin kappaletta ja kun kaikki verkot olivat eri pituisia ja vieläpä aivan käsittämättömän hankalilla lenkkivirityksillä viritettyjä, alkoi meillä melkoiset vaikeudet. Lopulta jouduimme antamaan periksi, kun varmaan itsekin oikeita verkkoja pussien pohjilta etsiessämme, olimme sotkeneet verkot sellaiseen solmuun, ettei niitä enää pimeässä pystynyt selvittämään.

Hanna oli kuin olikin saanut aseman sähköt päälle ja illan pimennyttyä vaihdoimme helmipöllönauhan soimaan ja heti alkoi taivaalta kuulua lupaavaa napsetta. Taivaalla alkoi myös näkyä revontulia, joten tunnelma alkoi kohota. Kohta ensimmäinen helmari oli verkossa ja heti perään toinen. Pulttasimme Hannan kanssa pöllöt ja kun verkoissa notkui taas muutama lisää, aloimme kaivata Pirkkaa paikalle, sillä tämä oli vielä matkalla ja hänellä oli mukanaan asemanhoitaja Matti Tynjältältä hakemansa lintupussit, joita meillä ei nyt ollut siis ainoatakaan. Onneksi muistimme, että rengastushuoneessa on pahvilaatikoita, joissa pöllöjä voi säilyttää, mutta kohta olivat nekin laatikot täynnä pöllöjä. Onneksi Pirkka saapui pian ja hän pääsi aloittamaan rengastusta, meidän muiden kiikuttaessa pöllöjä verkoista. Puoleen yöhön mennessä olimme saaneet rengastaa 11 helmipöllöä. Taivaalta oli kuulunut koko ajana napsetta, joten yhteensä pöllöjä oli havaittu vähintään parikymmentä. Revontulien peittyessä sumuun, hiljenivät myös pöllöt ja me päätimme sulkea atrapin ja mennä nukkumaan, sillä aamuvarhain meillä olisi vielä puolet verkoista pystytettävänä.

13.9. heräsin itse jo viideltä ja hain pari itsekseen yön aikana verkkoon osunutta pöllöä sisälle odottamaan kihlausta. Kohta olimmekin sitten Hannan kanssa pystyttämässä verkkoja ja päätimme aloittaa takalinjalta, jonne Pirkkakin saapui avuksi vapautettuaan helmarit. Mikko ja Antti olivat jo aiemmin suunnanneet Raaheen ja Surnian syyspinnaralliin. Onneksi pitkän linjan verkot osuivat kerralla kohdilleen, kun niissä oli kaikissa merkinnät kunnossa. Ensimmäiset pajusirkut ja punarinnat olivat löytäneet tiensä verkkoihin, joten Pirkka suuntasi rengastamaan ja me Hannan kanssa jatkoimme vielä laittamaan puuttuvat pitkän linjan sekä aukean verkot. Välillä kiersimme kaikki verkot ja kiikutimme Pirkalle lisää rengastettavaa ja lopulta saimme kaikki paitsi yhden verkon paikalleen. Tähän yhteen ei löytynyt sopivan mittaista verkkoa, koska yöllä olimme kaiketi kuitenkin laittaneet ainakin pari verkkoa väärin, ne kun roikkuivat paikoillaan turhankin löysinä. Viimeiseksi pystytimme vielä harjun petoverkon ja näin aamun ollessa jo pitkällä olimme viimein valmiita aloittamaan kunnon lintuasemaelämän.

Aamun oli ollut sumuinen mutta silti ainakin pajusirkkuja oli liikkunut hyvin. Saatuamme verkot pystyyn, oli meno jo hiljentynyt. Aamun ja päivän aikana saimme rengastettavaksemme kuitenkin 18 hömötiaista, 9 talitiaista, 5 punarintaa, 4 pajusirkkua, 4 pajulintua, 2 sinitiaista, 2 töyhtötiaista, 2 rautiaista, laulurastaan, puukiipijän sekä keltasirkun. Muutenkin lintuja oli havaittu, mm 2 riekkoa ja tik-sirkkua oli kuultu, pari merikotkaa nähty kuten myös ainakin puolenkymmentä vaeltavaa töyhtötiaista.

Iltapäivällä suljimme verkot ja aloimme valmistautua Ulkonokan kierrokseen. Tuolloin Pirkan kaveri Allan Hamari soitti ja ilmoitti hieman yllättäen olevansa tulossa meitä moikkaamaan. Niinpä odottelimme hänetkin paikalle ja lähdimme porukalla kävelemään aukean reunaa kohti Munahietaa. Aika alkumatkasta pärähti edestämme komea 12 riekon parvi lentoon. Munahieta oli aivan tyhjä ja niin oli Ulkonokkakin pitkään. Onneksi aivan perimmässä nurkassa näkyi paljon lintuja, joten ei auttanut kuin kävellä lähemmäksi. Ampuhaukka tuntui seuraavan meitä ja osui putkeen aina kun pysähdyimme merta tai rantoja skannaamaan. Lopulta näimme edessämme ensimmäiset kahlaajat, joista lähimmät tunnistuivat pulmussirreiksi. Merelle tuijotellessamme Pirkka huomasi kihun, jonka kuittasimme ensin merikihuksi, mutta onneksi jäin itse katsomaan lintua tarkemmin. Lintu tuli navakahkoon vastatuuleen kuitenkin turhan kevyesti ja olihan viime aikoina havaittu joitakin tunturikihuja. Kertaalleen olin näkevinäni todella pitkän pyrstöjouhen ja pyysin muitakin katsomaan lintua, mutta juuri tällöin se otti ja laskeutui keskelle merta uimaan. Tokaisin tähän, että tällainen käytös kyllä sopi paremmin tunturikihulle, kun lintu nousikin taas ilmaan ja kääntyi vihdoin parempaan asentoon ja paljasti itsensä komeaksi vanhaksi tunturikihuksi! Lintu jatkoi meren pintaa hivotellen SSW ja me jatkoimme tolkuttoman pitkää hietikkoa eteenpäin. Lopulta pääsimme katsomaan kahlaajia ja vesilintuja lähempää ja ynnäsimme mm. yhteensä 8 pulmussirriä, 7 suosirriä, 4 pikkusirriä, 19 suokukkoa, ristisorsan, kiertelevän merihanhen jne. Merikylänlahden rannalla jahtasimme ensin superkähmyä kirvistä, joka osoittautui niittykirviseksi ja sitten aivan järjettömän räjähtänyttä kiurua, joka vieläpä äänteli aivan väärin, mutta lopulta toistakymmentä kertaa sen ilmaan ajettuamme Hanna sai siitä jonkinlaiset kuvat, joista se pystyttiin määrittämään ihan vain tavalliseksi kiuruksi.

Asemalle palattuamme olivat Mikko ja Antti saapuneet rallista ja pystyttämässä jo pauloille laittamiamme verkkoja. Pian oli taas pöllöatrappi soimassa ja kun nauha vaihtui helmipöllöksi, alkoi taivaalla taas napsua. Puoleen yöhön mennessä olimme taas saaneet rengastaa 10 helmipöllöä sekä kontrolloineet yhden vieraan linnun mutta silti pöllöjä oli nyt vähemmän liikkeellä ja taivas myös hiljeni aivan tyystin, joten suuntasimme nukkumaan.

14.9. olimme ensimmäisellä verkkokierroksella kuudelta, mutta aamu oli todella tuulinen ja niinpä lintuja ei juuri liikkunut. Vaikka taas soittelimme parillakin verkolla houkutuatrappeja, ei verkoilla ollut kovinkaan vilkasta. Aamun ja päivän aikana rengastimme yhteensä 20 hömötiaista, 13 pajusirkkua, 5 punarintaa, 3 sinitiaista, 2 talitiaista, 2 rautiaista, 2 vihervarpusta, 2 tiltalttia, 2 laulurastasta, punakylkirastaan, pikkutikan sekä kuusitiaisen. Muuten havainnot jäivät aika vaatimattomiksi – joitakin pikku- ja isokäpylintuja, pohjantikka, pyy sekä taas pari töyhtötiaista sentään.

Iltapäivällä otimme taas verkot pois, kun seuraavaa miehittäjää ei asemalle ollut tiedossa – surullista! Tähänkin urakkaan tuhrautui niin pitkään, että lopulta Mikon ja Antin piti suunnata kohti Oulua, sillä Antin juna oli lähdössä turhan pian. Saatuamme asemarakennukset siivottua suuntasimme me Hannan, Pirkan ja Allun kanssa vielä Ulkonokalle pikakäynnille. Reissu oli kuitenkin aika turha ja havainnot jäivät pitkälti samoiksi kuin edellispäivänäkin. Lopulta olimme valmiit jättämään asemalle hyvästit ja parkkipaikalla hyvästelimme myös Allun ja Pirkan ja Hannan kanssa otimme suunnan kohti Raahen kaatopaikkaa, josta oli edellispäivän rallissa löytynyt sitruunavästäräkki. Komppailimme kaatiksella jonkin aikaa, mutta havainnot jäivät 100 haarapääskyyn, joiden seessa näkyi törmä- ja räystäspääskykin sekä 10 tikliin. Kertaalleen näin lennossa västäräkkiparven, jossa oli erimuotoinen yksilö mukana, mutta emme sitä enää löytäneet, vaikka yksittäisiä västäräkkejä ja pikkuparvia löysimmekin sieltä täältä.

Lopulta hyvästelimme Pirkan ja lähdimme pitkälle ajomatkalle kohti kotia. Matkalla havainnot jäivät pariin tien vieressä parin sadan metrin välein olleeseen ukkometsoon. Olimme lopulta Parikkalassa hieman ennen puoltayötä.

J.A.

Jättimäinen auringonpurkaus osui maapalloon perjantaina 12.9. ja taivaalle levisivät hienot revontulet. Korkealla ollut kuu valaisi hieman sumuista Tauvon Ulkonokan taivasta harmillisesti. Revontulet muuttuivat hyvin nopeasti, enkä ehtinyt parhaisiin tilanteisiin mukaan.

H.A.

Syyskuun alussa saatiin nauttia vielä varsin kesäisistä säistä. Peltokiertelyt tuottivat vielä nuoria pikkulepinkäisiä ja muita kesäisiä lajeja ja 2.9. sain kuukausipinnaksi viitakerttusen ja vihdoin vuodariksi lapinkirvisenkin, joita seuraavina päivinä löytyi joka pellolta. Illalla kaukalopallokauden avausvuorolta palaillessa näin Rautjärven Vertasenlahdella viirupöllön.

4.9. työkavereiden virkistyspäivällä Imatran Lammassaaressa näkyi harmaapäätikka ja 5.9. ruokatuntiretki Kullinsuolle alkoi heti mukavasti, kun löysin kaukaa mullokselta hyvän näköisen kirvisen. Lintu oli kaukana ja väreilyssä, mutta se vaikutti heti suurelta ja muutenkin isokirvismäiseltä. Lintu hypähteli useita kertoja lentoon kohoten parin metrin korkeuteen, josta nappasi hyönteisiä ja palasi taas mullokselle. Vihdoin se viereen saapui kivitasku ja suora kokovertailu varmisti määrityksen – isokirvinen! Mutta lintu piti nähdä lähepääkin! Niinpä lähdin kävelemään pellon vierusta mullosta kohti, mutta lintu oli jo tuolloin kateissa. Kiesin mulloksen perälle ja vihdoin aivan perimmäisestä nurkasti ponkaisi isokirvinen edestäni äännellen lentoon! Se laskeutui lopulta hetkeksi sähkölinjalle, jolloin ehdin katsoa kaikki tarvittavat tuntomerrkit ennen kuin se laskeutui viljapeltoon piiloon. Sitten minulla olikin jo kiire takaisin töihin.

Iltapäivällä poljimme Lötjösen Matin kanssa Kullinsuolle, sillä pitihän isokirvistä kokeilla ekopinnaksikin. Hieman ennen kuin olimme perillä, saimme päivitysviestin, että Kiljusen “Jassi” oli kuullut isokirvisen ääntelyä useampaankin kertaan paikalla. Perille päästyämme oli kuitenkin hiljaista ja tovin odoteltuamme, päätimme kävellä taas mullokselle. Emme kuitenkaan löytäneet kuin muita tavallisia kirvisiä, joista lapinkirvinen oli runsain. Ollessamme jo kävelemässä takaisin päin, kuulin takaamme isokirvisen ääntä ja lintu lensi aivan suoraan ylitsemme komeasti laskeutuen mulloksen taakse. Kohta se kuitenkin nousi taas lentoon ja lensi samaan suuntaan, josta oli aiemmin tullutkin. Matti ja Jassi saivat linnusta eliksen!
Kävimme vielä Kontiolammella ja Siikalahdella, mutta havikset jäivät merikotkaan ja syksyn ensimmäiseen järripeippoon. Illalla lenkillä näin lehtokurpan.

6.9. poljin heti aamusta Siikalahdelle kuullen matkalla Muttelinmäessä kuusitiaisen. Patotiellä staijailin sitten viitisen tuntia. Luhtakanat olivat vielä hyvin äänessä ja patotien varresta löytyi 12 ruokokerttusta, 2 sinirintaa, pensaskerttu, lehtokerttu ym. Muuto oli hiljaista, mutta pähkinänakkeli oli mukava ohimuuttaja. Lapinkirvisiä ja keltavästäräkkejä muutti pari, 8 metsähanhea pyöri lahdella, valkoselkätikka rummutti, pari palokärkeä vaelsi eri suuntiin, merikotka kuljetti vesilintusaalistaan Tyrjän suuntaan ja harmaahaikara yllätti seisoskelemalla sähkölinjalla. Tetrisuon komppaus tuotti taas kirvisiä ja 3 lapinsirkkua. Sen sijaan iltapäivän Saaren kierros oli varsin köyhä – mainittavimpana 52 suokukkoa seisoskeli särkällä Pohjanrannassa.

7.9.aamu oli sumuinen, joten suuntasimme Hannan kanssa Siikalahdelle vasta yhdeksän aikaan. Yksinäinen metsähanhi muutti ylitsemme ja 8 vielä kierteli lahdella. Merikotka näkyi kaartelemassa kaukana kaakossa ja sinisuohaukkanaaras saalisteli lähipelloilla. Luhtakanat ääntelivät aktiivisesti ja suokukko lenteli hetken lahden yllä mustaviklo seuranaan. Lapinkirvisiä muutti 6 yksilöä, sinirinta raksui ruovikossa ja keli oli yhä vain todella leppoisa. Kullinsuolta ei enää löytynyt isokirvistä, mutta muita kirvisiä sekä lapinsirkku. Iltapäivän pitkällä juoksulenkillä näin vielä 4 pulua ja lehtokertun Eskolassa sekä keltavästäräkin ja tiltaltin Kaukolassa.

8.9. ruokatuntiretki Siikalahdelle alkoi mukavasti, kun löysin eteläpuolelta puun latvasta isolepinkäisen. Kun muutakaan tekemistä ei ollut, aloin tuijottaa lepinkäistä normaalia tarkemmin ja kiinnitin ensin huomiota silmäkulmanjuovan yläpuoleiseen valkoiseen alueeseen, joka oli selvimmillään otsassa. Sitten huomasin myös kaksiosaisen suurehkon siipilaikun ja valkoisen yläperän – lintuhan näytti aivan homeyeriltä! Lopulta lintu lennähti ja paljasti todella suuret siipilaikkunsa sekä myöskin laajemmin valkoisen pyrstön tyven. Kohta lintu lensi suoraan ylitsemme laskeutuen vielä kauas eteläpuolellemme ennen kuin katosi etelään. Näin vielä vilaukselta juovattoman kerttusen sekä kuulin tiltaltin, mutta muuten oli vaisua, kuten oli seuraavankin päivän ruokatunnilla, jonka havainnot jäivät vain paikallisiin petolintuihin sekä yhä vain
aktiivisesti huudelleisiin nuoriin luhtakanoihin. Härskiinmutkan stoppi tuotti vielä pari kalatiiraa.

10.9. Siikalahden aamukäynnillä löytyi patotien varresta 2 sinirintaa, 5 ruokokerttusen, pajulinnun ja tiltaltin lisäksi. Härskiinmutkassa näkyi 10 allin parvi ja iltapäivällä Saaren Pohjanrannassa harmaahaikara, tylli ja 82 suokukkoa. 11.9. patotiellä näkyi 2 harmaasorsaa, jotka laskeutuivat pohjoispuolelle, 7 taigametsähanhea ym.

J.A.

20. ja 21. 8. havainnot jäivät vielä tavallisiin paikallisiin petolintuihin – etenkin hiiri-, mehiläis- ja nuolihaukkoja sekä kalasääskiä oli aika mukavasti ilmatilassa – ja pari sinisuohaukkaakin näkyi Lahdensuolla.

22.8. alkoi olla sen verran syksyfiilis, että sain aikaiseksi herätä aikaisin ja kävellä kotiovelta satakunta metriä Simpelejärven rantaan staijaamaan. Kymmenisen minuuttia tyhjää taivasta tapiteltuani, kuului yläpuoleltani tuttu klyyiii ja löysin kahlaajaparven muuttamasta korkealla sinitaivaalla. Parvessa oli mukavasti 7 tundrakurmitsaa sekä 6 punakuiria eli pari ekopinnaa napsahti tilille. Tunnin staiji ei muuten tuottanut kuin yhden sekasorsaparven, 11 kapustarintaa sekä 4 merimetsoa.
Iltapäivällä päätin suunnata Saarelle, jossa heti Pohjanrannassa kävi tuuri, kun löysin taivaalta 6 merikihun muuttoparven. Nämä 4 vaaleaa ja 2 tummaa lintua nostivat Parikkalavuodarisaldoni jo 215 lajiin. Lietteeltä löytyi myös 2 töyhtöhyyppää, 2 lapinsirriä, 32 suokukkoa ja 4 liroa. Räystäspääskyjä oli runsaasti ja ampuhaukka oli niitä hätyyttelemässä. Akanvaaran Tetrisuo ja Pohjasuo eivät tuottaneet kummempia haviksi, pari käkeä ja palokärki ym. Jyrkilässä oli jo 330 kurkea kerääntyneenä ja Tarassiinlahdella näkyi 5 harmaahaikaraa ja Rautalahdellakin näkyi yksi ardea. Kotiin päästyäni näin vielä kauppareissulla S-marketin rannassa nuoren pikkutyllin sekä pari pähkinähakkia aseman sembroilla.

23.8. suuntasimme Partasen Harrin kanssa Moskuunniemen rantaa aamustaijille, mutta vaikka keli oli muuttunut todella syksyiseksi ja itselläni oli aivan liian vähän vaatetta päällä, ei muuttoa juuri näkynyt – 14 kapustarintaa ja 5 merimetsoa – sitten minun oli annettava periksi, kun olin ihan liian jäässä. Kylällä näkyi sama pikkutylli, rantasipi ja hakki. 24.8. poljimme heti aamusta Siikalahdelle ja nyt alkoi sitten tapahtua! Aamun tähtihetki oli, kun ylitsemme lensi turturikyyhky, joka laskeutui tornin suuntaan metsään kadoten. Eikä mennyt kauankaan, kun samasta suunnasta alkoi kuulua pähkinänakkelin tuittailua ja lintu saatiin houkuteltua näkyviin ja todettiin europeaksi. Muita hyviä haviksia olivat muuttohaukka, kanahaukka, 2 taiga- ja 1 tundrametsähanhi, 4 luhtakanaa, 150 kurkea, uuttukyyhky, käki, valkoselkätikka, rytikerttunen, pikkusieppo, kuhankeittäjä, 2 pikkulepinkäistä sekä pähkinähakki. Päivällä innostuin vielä suuntaamaan Saarellekin, josta löytyi Pohjanrannasta 4 harmaahaikaraa, lapinsirri, ampuhaukka, 2 kuovia ym. Oikein leppoisa syyspäivä siis!

26.8. kävin Siikalahden tornilla, mutta metsästyksen alkaminen ei juuri näkynyt vesilintumäärissä. Kolme uiveloa uiskenteli lahdella, muttei muuta parempaa. Kullinsuolla kuului isokäpylintuparvi ja Lahdensuolla näkyi käki. 27.8. peltokierros tuotti sinisuohaukan Lahdensuolta ja 3 tylliä Kullinsuolta. 28.8. samanlainen peltokierros tuotti käen, 2 kapustarintaa, pikkulepinkäisen, ampu- ja sinisuohaukan sekä kylältä kanahaukan ja hakin.

Kuun viimeiset päivät menivät taas Tour de Helsinki -pyöräilytapahtumassa. 140 kilsaa poljettiin tällä kertaa pääosin yhdessä Honkasen Juhan ja tämän kahden ruotsalaiskaverin kanssa joukkueena. Lopussa päätin nykäistä hieman, että sain edellisvuotista aikaa kuitenkin parannettua.

J.A.

11.8. Kangaskylällä näkyi taas pähkinähakki ja seuraavan päivän lenkillä kuulin varoittelevan peukaloisen. 13.8. ruokatuntiretki lähipelloille tuotti Kullinsuolta yhä pytpytelleen viiriäisen sekä kanahaukan ja Lahdensuolta mm. pari pikkulepinkäistä ja punavarpusen. Illan pitkällä lenkillä kuulin Siikalahden lähistöllä pikkusiepon ja Kaukolaan oli kerääntynyt jo 45 kurkea. 14.8. kävimme Harrin kanssa pikaretkellä Saaren Akanvaaran Tetrisuolla ja Pohjanrannassa sekä Rautalahdella, mutta havikset jäivät pariin sinisuohaukkaan, palokärkeen, 5 harmaahaikaraan, 6 kuoviin, suokukkoon, 10 liroon ja 2 pikkulepinkäiseen.

15.8. työpäivän päätyttyä lähdin ajamaan kohti luodetta. Juvalta poimin Suojarinteen “Potun” kyytiin ja jatkoimme illaksi aina Oulunsalon lauttarantaan, josta pienen odottelun jälkeen lähti lautta kohti Hailuotoa. Ilta oli jo pitkällä, mutta Huikun lauttarannassa olivat aiemmilla lautoilla saapuneet Pirkka, Ala-kojolan Mikko sekä Nyströmin Harry pitämässä kohteliaasti meille paikalla jo pari päivää ollutta mustatiiraa hallinnassa. Lintu lenteli aika kaukana, mutta näkyi kuitenkin hyvin. Niinpä pääsimme pian ajelemaan Santosesta vuokraamallemme mökille, jossa ensimmäisinä saareen tulleet Kiljusen Jari ja Variksen Jani jo odottelivat. Ilta meni taas syödessä, rupatellessa ja saunoessa. Rallisuunnitelmat jäivät tuttuun tyyliin taas tekemättä.

16.8. Koska ralli oli alkamassa vasta seitsemältä, kun oululaiset pääsevät ensimmäisellä lautalla saareen, päätimme me painua maastoon jo tuntia aiemmin. Harry, Jani ja “Jassi” olivat nopeampia ja heidän lähdettyä, päätimme hieman levittää saaren karttaa levälleen ja katsoa, missä sitä taas pitäisi seuraavien 12 tunnin aikana käydä. Aika pian olimme päässeet yhteisymmärrykseen, että aamu pitäisi aloittaa hyönteissyöjiin keskittyen. Niinpä suuntasimme Patelanselälle, jossa kuitenkin oli aika hiljaista. Niinpä lopulta ajoimme Kirkkosalmen sillan kupeeseen ja pian olikin aika aloittaa ralli kellon ollessa seitsemän. Mutta eihän pohjoisessa tietenkään ole lähellekään samanlaista hysy-vilinää kuin mihin itse olen tottunut, joten aika vaisun aloituksen parhaita olivat ruokokerttuset, hernekerttu, urpiainen sekä salmessa olleet harmaahaikarat, -sorsat, mustaviklot, muuttanut mehiläishaukkapari ym. Nuijipuolelle meni tien yli vilahtanut mustarastas, joka jäi päivän ainoaksi.

Pikkuhiljaa lähdimme valumaan kohti Riisinnokkaa pysähdellen tien varressa ja saimmekin muutamia mukavia haviksia kuten pikkutikan, pikkukäpylintuja, kirjosiepon sekä nuolihaukan. Louekarin tienoilta löytyi jopa viiden käen parvi. Rautaleton kävely oli kuitenkin todella hiljainen, emmekä saaneet lajin lajia. Riisinnokalta tietysti irtosi iso liuta tavallisia lajeja sekä parempina mm. muuttohaukka, merikotka, pilkkasiipiparvi, suosirrejä, kuovisirri, ristisorsa, kalasääski sekä pari pikkutiiraa. Paluukävely autolle tuotti sentään puukiipijän ja paluuajo Kirkkosalmelle teeriperheen. Kirkkosalmella oli pelottavan hiljaista eikä lajilistamme juuri kasvanut.

Järventakustan pelloilta löytyi molemmat taskut helposti ja puskien suhistelu tuotti myös lehtokertun ja peltokomppaus pari kiurua. Sitten ajoimme Pöllään, josta löytyi useampikin tavallinen puutelaji sekä parempina pikkulepinkäinen ja muutama uivelo. Kuivasäikästä irtosi vielä tylliparvessa ollut pikkutylli sekä jänkäsirriäinen.

Taas kylällä ajaessamme, näkyi ylitsemme lentänyt nuori sinisuohaukka ja Koivukylän pelloilta irtosi pensaskerttu, pikkuvarpuset sekä naakat. Marjaniemeen päästyämme huomasi Pirkka rantavedessä kahlaavan miehen, jolla näytti olevan haavi kädessään. Ihmeteltyään mitä äijä puuhasi, katsoi Pirkka miestä tarkemmin ja totesi, ettei valkoinen ollutkaan haavi vaan lokki! Itse katselin merelle putkella, mutta sanoin lakonisesti, että: “Mitä jos lokki on fuscus, voiko siitä ottaa pinnan?” Käänsin samalla putken miehen suuntaan ja totesin: “Se on fuscus! Ja mies on Aallon Esa!” Samaan hengenvetoon totesimme, että lintua tuskin on siirretty liian paljon, jottei se olisi pinnakelpoinen ja kohta Esa kävelikin lokin kanssa rantaan. Pian Esan pyöräjoukkue saapui lokin kanssa luoksemme ja he totesivat linnun olevan täysin siipirikko ja lintu näytti siltä, että sitä olisi ammuttu! Pienen pähkäilyn jälkeen lintu päätettiin surumielin lopettaa, mutta se annettiin paikalle saapuneen Markkolan “Jurtsin” joukkueen mukaan, jotta se voitaisiin myöhemmin tutkia paremmin ja mahdollisesti saada lokin ampunut henkilö vastuuseen teostaan tai saareen myönnetty lokkien ampumislupa katkolle. Muuten Marjaniemestä löytyi pilkkasiipi- sekä mustalintupoikueet lajilistaamme koristuttamaan.

Meillä matka jatkui kuitenkin pienen matkan kohti pohjoisrantaa, jonka tien tiesimme olevan pitemmällä ajokelvoton. Niinpä kävimme vain pienen ajon päässä toteamassa, ettei sielläkään ollut rastaita – meillähän ei ollut vielä mitään muuta rastasta kuin räksä, joita oli näkynyt yksi parvi!

Ulkokarvon Petsamon laiturilta näimme päivän toiset muuttohaukan sekä kalasääsken sekä vihdoin ensimmäiset tervapääskyt. Takaisin päätietä kohti ajellessamme, lähti tieltä lentoon uuttukyyhky. Ojakylän pikastoppi tuotti vihdoin kulorastaan sekä kanahaukan, mutta pikainen Huikun käynti oli turha, mihin oli isona osasyynä todella ruuhkainen satama-alue. Jonot lautalle olivat todella pitkät ja lautta oli juuri saapunut.

Niinpä säntäsimme lopetuspaikallemme Pökönnokalle, jossa saimme kimppuumme aivan järkyttävän määrän äkäisiä hyttysiä. Havispuolikin jäi vaatimattomaksi, mutta 2 kuovisirrin, kiurun ja 7 ristisorsan lisäksi onneksi löytyi myös 2 kapustarintaa ja pikkukuovi. Lopulta aika oli täysi ja suuntasimme pikaisen kämpillä käynnin jälkeen kohti purkua.

Purku ei ollut kovinkaan jännä, sillä valtaisa peruslajipuutelistamme ratkaisi sen, että kilpailimme ainoastaan pronssisijasta. Voittokin ratkesi Lampila, Taavetti, Lehikoinen -kolmikolle aika hyvissä ajoin ja hopeasijalle ylsi Harry, Jari sekä Jani. Onneksi lähinnä hyvän hysylistamme ansiosta nousimme lopulta pronssille, voittokolmikon lajimäärien oltua 114, 109 ja 104. Todella tasaista oli heti takanammekin. Yhteensä rallissa havaittiin jopa 145 lajia!

Illan vietto oli lyhyt mutta sitäkin sähäkämpi, kun Harrylla oli taas mukanaan palkintoja ja muita ihme-eväitä mm. Maailman tulisinta chiliä. Sitä maistamaan erehtyneet saattoivat pian todeta kohdanneensa voittajansa. Meidän joukkue vietti iltaa hieman pitempään muiden jo sammuttua mutta aika aikaisin mekin painuimme pehkuihin.

17.8. heräsimme seitsemältä ja kämpän siivouksen ym. jälkeen meidän joukkue suuntasi vielä Pökönnokalle. Nyt paikalta löytyi 3 vesipääskyä, 4 kapustarintaa, jänkäsirriäinen, 2 ampuhaukkaa sekä punasotka ym. Aika pian kuitenkin suuntasimme lautalle, jottemme vain joutuisi edellispäivän kaltaisiin jonoihin.

Oulunsalon puolella heitimme hyvästit Mikollekin ja pian näimme tien varressa kipitelleen fasaanin. Pirkan ja Potun kanssa suuntasimme Oulun Oritkariin, jossa bongasimme pitkän kävelyn päätteeksi uuden penkkatien päästä merihanhiparvessa olleet keltaisilla värirenkailla varustetut kumi- eikun lumihanhet. Näkyipä paikalla mm. 12 rantasipiä sekä 5 uuttukyyhkyäkin. Sitten kävimme vielä kahveilla ym. veljeni Rikun luona, ennen kuin hyvästelimme Pirkankin ja lähdimme pitkälle kotimatkalle.

Siilinjärven Raasiossa pysähdyimme kesken EM keihäsfinaalin kuuntelun ja näimme 3 kuovi-, 1 suo- ja 1 pikkusirrin sekä pikkulokin ja kuovin. Keihäsfinaali päättyi kulta- ja pronssijuhliin, mutta meillä oli vielä pitkä matka ajettavana. Lopulta tipautin “Potun” Juvalle ja itse pääsin kotiin Parikkalan hieman iltakymmenen jälkeen.

Seuraavien päivien juoksulenkeillä näkyi mm. mustaviklo, pari teertä, lehtokurppa sekä käki ja kuuluipa naaras tai joku nuori naaraan tyyliin äännellyt varpuspöllökin.

J.A.

Elokuun 1. päivä löytyi Kangaskylältä aseman sembroilta pari pähkinähakkia odotetuksi vuodenpinnaksi. Seuraavan päivän Siikalahtikäynti tuotti vain muutaman harmaahaikaran sekä aivan liian suuren 125 variksen parven. Illalla sitten piippari kertoi Virolahdelta löytyneestä ruskohaikarasta ja lähdin kiireellä ajamaan pimeyttä vastaan kohti etelää. Ehdin Virolahdelle, kun oli jo aika pimeää eikä haikarasta ollut enää nähty vilaustakaan. Puheet haikaran käytöksestä kuitenkin alkoivat epäilyttää, sillä oman kokemukseni perusteella ruskohaikarat harvemmin viihtyvät harmaahaikaroiden seurassa ja muutenkaan kovin avoimesti näkyvillä. Niinpä ei ollut kauhean suuri yllätys, että pian tuli tieto, että huonojen kuvien perusteella lintua ei kuitenkaan enää pidetty ruskohaikarana. Paluumatkalla kuitenkin kävimme Caireniuksen Sampsan kanssa pointsamassa Joutsenon Kuurmanpohjan viirusirkkalinnun kuukausipinnaksi. Lintu tirisi vielä pari säettä hepokattien säestäessä antaumuksella.

Seuraavat päivät eivät kummempia havaintoja tuottaneet, mutta 7.8. parikin erillistä Siikalahtikäyntiä tuottivat harmaasorsan, uivelon, rytikerttusen, pikkusiepon, palokärjen ym.

9.8. lähdimme Hannan kanssa aamulla vihdoin herättyämme Saarelle. Ajoimme suoraan Akanvaaran Tetrisuolle, jossa hiekkatietä noin 500 metriä ajettuamme, huomasin pensaan latvassa vaalean linnun. Se näytti heti lupaavalta – vaalealta lepinkäiseltä! Nostin kiikarit silmille ja kyllä – se oli mustaotsalepinkäinen! Sponde oli tosiasia! Kuvailimme lintua jonkin aikaa linnun oltua koko ajan samassa latvassa. Kertaalleen se pyydysti kimalaisen ja laskeutui taas samaan latvaan sitä syömään. Yhtäkkiä lintu kuitenkin nousi korkealle taivaalle, lensi ylitsemme ja laskeutui lopulta reilun sadan metrin päähän papupellon reunaan, johon se kohta syöksähti kadoten sakeaan kasvustoon. Kävelimme lähemmäksi ja totesimme pellon olevan aivan täynnä lintuja – kerttuja, kerttusia, keltavästäräkkejä ym. oli runsaasti, mutta lepinkäistä ei enää löytynyt, vaika pari bongariakin haki sitä ainakin parin tunnin ajan.

Me jatkoimme Saaren kierrosta havaiten Pohjasuolla pikkulepinkäispoikueen, Pohjanrannassa 4 hyyppää, 3 suokukkoa, 2 kuovia ym., Kanavalammella kanahaukan ja Rautalahdella 2 harmaahaikaraa.
Illalla suuntasin pitkästä aikaa Svetogorskiin tankkaamaan. Matkan varrella kävin tarkistamassa, että Vuoksen tiibetinhanhi oli yhä paikalla. Palaillessani kaverin Honkasen Juhan kanssa tankilta taas Suomeen, laskeutui Suomen passijonossa ollessamme Juhan auton sivupeilille yhtäkkiä naaraspukuinen mustaleppälintu! Aika uskomaton havis tämäkin!

10.8. poljimme aamuvarhain Partasen Harrin kanssa Siikalahdelle, jossa patotiellä oli melkoinen hyönteissyöjävilinä. Lavan edustalla näkyi aamun aikana kerttuja, viita-, ryti-, rastaskerttunen sekä tietysti ruokokerttusia, kultarinta, satakieli sekä ainakin yksi pohjansirkku. Kuhankeittäjät ääntelivät aktiivisesti ja yksi aikuinen lintu rähisi lennossa äännellen varpushaukallekin. Muita aamun haviksia olivat mm. 6 lapinsirriä, 204 mustalintua, pilkkasiipi, mustaviklo, 2 luhtakanaa, 2 uiveloa, kaulushaikara, 5 harmaahaikaraa sekä valkoselkätikka.

J.A.