. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

11.8. Kangaskylällä näkyi taas pähkinähakki ja seuraavan päivän lenkillä kuulin varoittelevan peukaloisen. 13.8. ruokatuntiretki lähipelloille tuotti Kullinsuolta yhä pytpytelleen viiriäisen sekä kanahaukan ja Lahdensuolta mm. pari pikkulepinkäistä ja punavarpusen. Illan pitkällä lenkillä kuulin Siikalahden lähistöllä pikkusiepon ja Kaukolaan oli kerääntynyt jo 45 kurkea. 14.8. kävimme Harrin kanssa pikaretkellä Saaren Akanvaaran Tetrisuolla ja Pohjanrannassa sekä Rautalahdella, mutta havikset jäivät pariin sinisuohaukkaan, palokärkeen, 5 harmaahaikaraan, 6 kuoviin, suokukkoon, 10 liroon ja 2 pikkulepinkäiseen.

15.8. työpäivän päätyttyä lähdin ajamaan kohti luodetta. Juvalta poimin Suojarinteen “Potun” kyytiin ja jatkoimme illaksi aina Oulunsalon lauttarantaan, josta pienen odottelun jälkeen lähti lautta kohti Hailuotoa. Ilta oli jo pitkällä, mutta Huikun lauttarannassa olivat aiemmilla lautoilla saapuneet Pirkka, Ala-kojolan Mikko sekä Nyströmin Harry pitämässä kohteliaasti meille paikalla jo pari päivää ollutta mustatiiraa hallinnassa. Lintu lenteli aika kaukana, mutta näkyi kuitenkin hyvin. Niinpä pääsimme pian ajelemaan Santosesta vuokraamallemme mökille, jossa ensimmäisinä saareen tulleet Kiljusen Jari ja Variksen Jani jo odottelivat. Ilta meni taas syödessä, rupatellessa ja saunoessa. Rallisuunnitelmat jäivät tuttuun tyyliin taas tekemättä.

16.8. Koska ralli oli alkamassa vasta seitsemältä, kun oululaiset pääsevät ensimmäisellä lautalla saareen, päätimme me painua maastoon jo tuntia aiemmin. Harry, Jani ja “Jassi” olivat nopeampia ja heidän lähdettyä, päätimme hieman levittää saaren karttaa levälleen ja katsoa, missä sitä taas pitäisi seuraavien 12 tunnin aikana käydä. Aika pian olimme päässeet yhteisymmärrykseen, että aamu pitäisi aloittaa hyönteissyöjiin keskittyen. Niinpä suuntasimme Patelanselälle, jossa kuitenkin oli aika hiljaista. Niinpä lopulta ajoimme Kirkkosalmen sillan kupeeseen ja pian olikin aika aloittaa ralli kellon ollessa seitsemän. Mutta eihän pohjoisessa tietenkään ole lähellekään samanlaista hysy-vilinää kuin mihin itse olen tottunut, joten aika vaisun aloituksen parhaita olivat ruokokerttuset, hernekerttu, urpiainen sekä salmessa olleet harmaahaikarat, -sorsat, mustaviklot, muuttanut mehiläishaukkapari ym. Nuijipuolelle meni tien yli vilahtanut mustarastas, joka jäi päivän ainoaksi.

Pikkuhiljaa lähdimme valumaan kohti Riisinnokkaa pysähdellen tien varressa ja saimmekin muutamia mukavia haviksia kuten pikkutikan, pikkukäpylintuja, kirjosiepon sekä nuolihaukan. Louekarin tienoilta löytyi jopa viiden käen parvi. Rautaleton kävely oli kuitenkin todella hiljainen, emmekä saaneet lajin lajia. Riisinnokalta tietysti irtosi iso liuta tavallisia lajeja sekä parempina mm. muuttohaukka, merikotka, pilkkasiipiparvi, suosirrejä, kuovisirri, ristisorsa, kalasääski sekä pari pikkutiiraa. Paluukävely autolle tuotti sentään puukiipijän ja paluuajo Kirkkosalmelle teeriperheen. Kirkkosalmella oli pelottavan hiljaista eikä lajilistamme juuri kasvanut.

Järventakustan pelloilta löytyi molemmat taskut helposti ja puskien suhistelu tuotti myös lehtokertun ja peltokomppaus pari kiurua. Sitten ajoimme Pöllään, josta löytyi useampikin tavallinen puutelaji sekä parempina pikkulepinkäinen ja muutama uivelo. Kuivasäikästä irtosi vielä tylliparvessa ollut pikkutylli sekä jänkäsirriäinen.

Taas kylällä ajaessamme, näkyi ylitsemme lentänyt nuori sinisuohaukka ja Koivukylän pelloilta irtosi pensaskerttu, pikkuvarpuset sekä naakat. Marjaniemeen päästyämme huomasi Pirkka rantavedessä kahlaavan miehen, jolla näytti olevan haavi kädessään. Ihmeteltyään mitä äijä puuhasi, katsoi Pirkka miestä tarkemmin ja totesi, ettei valkoinen ollutkaan haavi vaan lokki! Itse katselin merelle putkella, mutta sanoin lakonisesti, että: “Mitä jos lokki on fuscus, voiko siitä ottaa pinnan?” Käänsin samalla putken miehen suuntaan ja totesin: “Se on fuscus! Ja mies on Aallon Esa!” Samaan hengenvetoon totesimme, että lintua tuskin on siirretty liian paljon, jottei se olisi pinnakelpoinen ja kohta Esa kävelikin lokin kanssa rantaan. Pian Esan pyöräjoukkue saapui lokin kanssa luoksemme ja he totesivat linnun olevan täysin siipirikko ja lintu näytti siltä, että sitä olisi ammuttu! Pienen pähkäilyn jälkeen lintu päätettiin surumielin lopettaa, mutta se annettiin paikalle saapuneen Markkolan “Jurtsin” joukkueen mukaan, jotta se voitaisiin myöhemmin tutkia paremmin ja mahdollisesti saada lokin ampunut henkilö vastuuseen teostaan tai saareen myönnetty lokkien ampumislupa katkolle. Muuten Marjaniemestä löytyi pilkkasiipi- sekä mustalintupoikueet lajilistaamme koristuttamaan.

Meillä matka jatkui kuitenkin pienen matkan kohti pohjoisrantaa, jonka tien tiesimme olevan pitemmällä ajokelvoton. Niinpä kävimme vain pienen ajon päässä toteamassa, ettei sielläkään ollut rastaita – meillähän ei ollut vielä mitään muuta rastasta kuin räksä, joita oli näkynyt yksi parvi!

Ulkokarvon Petsamon laiturilta näimme päivän toiset muuttohaukan sekä kalasääsken sekä vihdoin ensimmäiset tervapääskyt. Takaisin päätietä kohti ajellessamme, lähti tieltä lentoon uuttukyyhky. Ojakylän pikastoppi tuotti vihdoin kulorastaan sekä kanahaukan, mutta pikainen Huikun käynti oli turha, mihin oli isona osasyynä todella ruuhkainen satama-alue. Jonot lautalle olivat todella pitkät ja lautta oli juuri saapunut.

Niinpä säntäsimme lopetuspaikallemme Pökönnokalle, jossa saimme kimppuumme aivan järkyttävän määrän äkäisiä hyttysiä. Havispuolikin jäi vaatimattomaksi, mutta 2 kuovisirrin, kiurun ja 7 ristisorsan lisäksi onneksi löytyi myös 2 kapustarintaa ja pikkukuovi. Lopulta aika oli täysi ja suuntasimme pikaisen kämpillä käynnin jälkeen kohti purkua.

Purku ei ollut kovinkaan jännä, sillä valtaisa peruslajipuutelistamme ratkaisi sen, että kilpailimme ainoastaan pronssisijasta. Voittokin ratkesi Lampila, Taavetti, Lehikoinen -kolmikolle aika hyvissä ajoin ja hopeasijalle ylsi Harry, Jari sekä Jani. Onneksi lähinnä hyvän hysylistamme ansiosta nousimme lopulta pronssille, voittokolmikon lajimäärien oltua 114, 109 ja 104. Todella tasaista oli heti takanammekin. Yhteensä rallissa havaittiin jopa 145 lajia!

Illan vietto oli lyhyt mutta sitäkin sähäkämpi, kun Harrylla oli taas mukanaan palkintoja ja muita ihme-eväitä mm. Maailman tulisinta chiliä. Sitä maistamaan erehtyneet saattoivat pian todeta kohdanneensa voittajansa. Meidän joukkue vietti iltaa hieman pitempään muiden jo sammuttua mutta aika aikaisin mekin painuimme pehkuihin.

17.8. heräsimme seitsemältä ja kämpän siivouksen ym. jälkeen meidän joukkue suuntasi vielä Pökönnokalle. Nyt paikalta löytyi 3 vesipääskyä, 4 kapustarintaa, jänkäsirriäinen, 2 ampuhaukkaa sekä punasotka ym. Aika pian kuitenkin suuntasimme lautalle, jottemme vain joutuisi edellispäivän kaltaisiin jonoihin.

Oulunsalon puolella heitimme hyvästit Mikollekin ja pian näimme tien varressa kipitelleen fasaanin. Pirkan ja Potun kanssa suuntasimme Oulun Oritkariin, jossa bongasimme pitkän kävelyn päätteeksi uuden penkkatien päästä merihanhiparvessa olleet keltaisilla värirenkailla varustetut kumi- eikun lumihanhet. Näkyipä paikalla mm. 12 rantasipiä sekä 5 uuttukyyhkyäkin. Sitten kävimme vielä kahveilla ym. veljeni Rikun luona, ennen kuin hyvästelimme Pirkankin ja lähdimme pitkälle kotimatkalle.

Siilinjärven Raasiossa pysähdyimme kesken EM keihäsfinaalin kuuntelun ja näimme 3 kuovi-, 1 suo- ja 1 pikkusirrin sekä pikkulokin ja kuovin. Keihäsfinaali päättyi kulta- ja pronssijuhliin, mutta meillä oli vielä pitkä matka ajettavana. Lopulta tipautin “Potun” Juvalle ja itse pääsin kotiin Parikkalan hieman iltakymmenen jälkeen.

Seuraavien päivien juoksulenkeillä näkyi mm. mustaviklo, pari teertä, lehtokurppa sekä käki ja kuuluipa naaras tai joku nuori naaraan tyyliin äännellyt varpuspöllökin.

J.A.