Viikonloppu Tauvossa
Perjantaina 12.9. kävin vielä aamulla ennen töitä Siikalahdella, jossa muutama luhtakana mekasti, harmaapäätikka kuikutti, valkoselkätikka rummutti ja tien varresta löytyi ruokokerttusia ja tiltaltti yli muutti mm. metsäkirvinen ja rautiainen. Härskiinmutkassa näkyi vielä nuori kalatiirakin.
Työpäivän jälkeen lähdimme Hannan kanssa ajamaan kohti luodetta. Matka oli pitkä mutta lopulta iltaseitsemän aikaan käännyimme Siikajoella kohti Tauvoa sopivasti siten, että edellämme risteykseen osuneessa autossa olivat kaverimme Mikko Ala-Kojola ja Antti Peuna. Asemalle päästyämme ja löydettyämme vihdoin aseman avaimet, suuntasimme saman tien pystyttämään lintuverkkoja, joita ei ollut kukaan käyttänyt sitten kesäkuun! Verkot olivat muovipusseissa siten, ettei pusseista ottanut mitenkään selvää, mitä verkkoja niissä oli. Ja verkkoja saattoi olla yhdessä pussissa lähes kymmenen! Onneksi suurimmasta osasta verkoista löytyi koodi, jonka tiesimme kertovan verkon paikan ja löysimmekin aseman sisältä kartan, joka kertoi verkkojen sijainnin. Kartta tosin oli vuodelta 2011, mutta piti vain toivoa, että se piti yhä paikkansa. Harjun verkot saimme aika helposti paikoilleen, mutta pikku hiljaa ilta alkoi hämärtyä, kun siirryimme pitkää linjaa pystyttämään. Hanna suuntasi asemalle kokeilemaan, saisiko hän aseman sähköt toimimaan ja varpuspöllönauhan soimaan ja me jatkoimme verkkourakkaa Antin ja Mikon kanssa. Nyt kaikki verkkoja ei sitten löytynytkään ja ainakin yhtä verkkoa löytyi parikin kappaletta ja kun kaikki verkot olivat eri pituisia ja vieläpä aivan käsittämättömän hankalilla lenkkivirityksillä viritettyjä, alkoi meillä melkoiset vaikeudet. Lopulta jouduimme antamaan periksi, kun varmaan itsekin oikeita verkkoja pussien pohjilta etsiessämme, olimme sotkeneet verkot sellaiseen solmuun, ettei niitä enää pimeässä pystynyt selvittämään.
Hanna oli kuin olikin saanut aseman sähköt päälle ja illan pimennyttyä vaihdoimme helmipöllönauhan soimaan ja heti alkoi taivaalta kuulua lupaavaa napsetta. Taivaalla alkoi myös näkyä revontulia, joten tunnelma alkoi kohota. Kohta ensimmäinen helmari oli verkossa ja heti perään toinen. Pulttasimme Hannan kanssa pöllöt ja kun verkoissa notkui taas muutama lisää, aloimme kaivata Pirkkaa paikalle, sillä tämä oli vielä matkalla ja hänellä oli mukanaan asemanhoitaja Matti Tynjältältä hakemansa lintupussit, joita meillä ei nyt ollut siis ainoatakaan. Onneksi muistimme, että rengastushuoneessa on pahvilaatikoita, joissa pöllöjä voi säilyttää, mutta kohta olivat nekin laatikot täynnä pöllöjä. Onneksi Pirkka saapui pian ja hän pääsi aloittamaan rengastusta, meidän muiden kiikuttaessa pöllöjä verkoista. Puoleen yöhön mennessä olimme saaneet rengastaa 11 helmipöllöä. Taivaalta oli kuulunut koko ajana napsetta, joten yhteensä pöllöjä oli havaittu vähintään parikymmentä. Revontulien peittyessä sumuun, hiljenivät myös pöllöt ja me päätimme sulkea atrapin ja mennä nukkumaan, sillä aamuvarhain meillä olisi vielä puolet verkoista pystytettävänä.
13.9. heräsin itse jo viideltä ja hain pari itsekseen yön aikana verkkoon osunutta pöllöä sisälle odottamaan kihlausta. Kohta olimmekin sitten Hannan kanssa pystyttämässä verkkoja ja päätimme aloittaa takalinjalta, jonne Pirkkakin saapui avuksi vapautettuaan helmarit. Mikko ja Antti olivat jo aiemmin suunnanneet Raaheen ja Surnian syyspinnaralliin. Onneksi pitkän linjan verkot osuivat kerralla kohdilleen, kun niissä oli kaikissa merkinnät kunnossa. Ensimmäiset pajusirkut ja punarinnat olivat löytäneet tiensä verkkoihin, joten Pirkka suuntasi rengastamaan ja me Hannan kanssa jatkoimme vielä laittamaan puuttuvat pitkän linjan sekä aukean verkot. Välillä kiersimme kaikki verkot ja kiikutimme Pirkalle lisää rengastettavaa ja lopulta saimme kaikki paitsi yhden verkon paikalleen. Tähän yhteen ei löytynyt sopivan mittaista verkkoa, koska yöllä olimme kaiketi kuitenkin laittaneet ainakin pari verkkoa väärin, ne kun roikkuivat paikoillaan turhankin löysinä. Viimeiseksi pystytimme vielä harjun petoverkon ja näin aamun ollessa jo pitkällä olimme viimein valmiita aloittamaan kunnon lintuasemaelämän.
Aamun oli ollut sumuinen mutta silti ainakin pajusirkkuja oli liikkunut hyvin. Saatuamme verkot pystyyn, oli meno jo hiljentynyt. Aamun ja päivän aikana saimme rengastettavaksemme kuitenkin 18 hömötiaista, 9 talitiaista, 5 punarintaa, 4 pajusirkkua, 4 pajulintua, 2 sinitiaista, 2 töyhtötiaista, 2 rautiaista, laulurastaan, puukiipijän sekä keltasirkun. Muutenkin lintuja oli havaittu, mm 2 riekkoa ja tik-sirkkua oli kuultu, pari merikotkaa nähty kuten myös ainakin puolenkymmentä vaeltavaa töyhtötiaista.
Iltapäivällä suljimme verkot ja aloimme valmistautua Ulkonokan kierrokseen. Tuolloin Pirkan kaveri Allan Hamari soitti ja ilmoitti hieman yllättäen olevansa tulossa meitä moikkaamaan. Niinpä odottelimme hänetkin paikalle ja lähdimme porukalla kävelemään aukean reunaa kohti Munahietaa. Aika alkumatkasta pärähti edestämme komea 12 riekon parvi lentoon. Munahieta oli aivan tyhjä ja niin oli Ulkonokkakin pitkään. Onneksi aivan perimmässä nurkassa näkyi paljon lintuja, joten ei auttanut kuin kävellä lähemmäksi. Ampuhaukka tuntui seuraavan meitä ja osui putkeen aina kun pysähdyimme merta tai rantoja skannaamaan. Lopulta näimme edessämme ensimmäiset kahlaajat, joista lähimmät tunnistuivat pulmussirreiksi. Merelle tuijotellessamme Pirkka huomasi kihun, jonka kuittasimme ensin merikihuksi, mutta onneksi jäin itse katsomaan lintua tarkemmin. Lintu tuli navakahkoon vastatuuleen kuitenkin turhan kevyesti ja olihan viime aikoina havaittu joitakin tunturikihuja. Kertaalleen olin näkevinäni todella pitkän pyrstöjouhen ja pyysin muitakin katsomaan lintua, mutta juuri tällöin se otti ja laskeutui keskelle merta uimaan. Tokaisin tähän, että tällainen käytös kyllä sopi paremmin tunturikihulle, kun lintu nousikin taas ilmaan ja kääntyi vihdoin parempaan asentoon ja paljasti itsensä komeaksi vanhaksi tunturikihuksi! Lintu jatkoi meren pintaa hivotellen SSW ja me jatkoimme tolkuttoman pitkää hietikkoa eteenpäin. Lopulta pääsimme katsomaan kahlaajia ja vesilintuja lähempää ja ynnäsimme mm. yhteensä 8 pulmussirriä, 7 suosirriä, 4 pikkusirriä, 19 suokukkoa, ristisorsan, kiertelevän merihanhen jne. Merikylänlahden rannalla jahtasimme ensin superkähmyä kirvistä, joka osoittautui niittykirviseksi ja sitten aivan järjettömän räjähtänyttä kiurua, joka vieläpä äänteli aivan väärin, mutta lopulta toistakymmentä kertaa sen ilmaan ajettuamme Hanna sai siitä jonkinlaiset kuvat, joista se pystyttiin määrittämään ihan vain tavalliseksi kiuruksi.
Asemalle palattuamme olivat Mikko ja Antti saapuneet rallista ja pystyttämässä jo pauloille laittamiamme verkkoja. Pian oli taas pöllöatrappi soimassa ja kun nauha vaihtui helmipöllöksi, alkoi taivaalla taas napsua. Puoleen yöhön mennessä olimme taas saaneet rengastaa 10 helmipöllöä sekä kontrolloineet yhden vieraan linnun mutta silti pöllöjä oli nyt vähemmän liikkeellä ja taivas myös hiljeni aivan tyystin, joten suuntasimme nukkumaan.
14.9. olimme ensimmäisellä verkkokierroksella kuudelta, mutta aamu oli todella tuulinen ja niinpä lintuja ei juuri liikkunut. Vaikka taas soittelimme parillakin verkolla houkutuatrappeja, ei verkoilla ollut kovinkaan vilkasta. Aamun ja päivän aikana rengastimme yhteensä 20 hömötiaista, 13 pajusirkkua, 5 punarintaa, 3 sinitiaista, 2 talitiaista, 2 rautiaista, 2 vihervarpusta, 2 tiltalttia, 2 laulurastasta, punakylkirastaan, pikkutikan sekä kuusitiaisen. Muuten havainnot jäivät aika vaatimattomiksi – joitakin pikku- ja isokäpylintuja, pohjantikka, pyy sekä taas pari töyhtötiaista sentään.
Iltapäivällä otimme taas verkot pois, kun seuraavaa miehittäjää ei asemalle ollut tiedossa – surullista! Tähänkin urakkaan tuhrautui niin pitkään, että lopulta Mikon ja Antin piti suunnata kohti Oulua, sillä Antin juna oli lähdössä turhan pian. Saatuamme asemarakennukset siivottua suuntasimme me Hannan, Pirkan ja Allun kanssa vielä Ulkonokalle pikakäynnille. Reissu oli kuitenkin aika turha ja havainnot jäivät pitkälti samoiksi kuin edellispäivänäkin. Lopulta olimme valmiit jättämään asemalle hyvästit ja parkkipaikalla hyvästelimme myös Allun ja Pirkan ja Hannan kanssa otimme suunnan kohti Raahen kaatopaikkaa, josta oli edellispäivän rallissa löytynyt sitruunavästäräkki. Komppailimme kaatiksella jonkin aikaa, mutta havainnot jäivät 100 haarapääskyyn, joiden seessa näkyi törmä- ja räystäspääskykin sekä 10 tikliin. Kertaalleen näin lennossa västäräkkiparven, jossa oli erimuotoinen yksilö mukana, mutta emme sitä enää löytäneet, vaikka yksittäisiä västäräkkejä ja pikkuparvia löysimmekin sieltä täältä.
Lopulta hyvästelimme Pirkan ja lähdimme pitkälle ajomatkalle kohti kotia. Matkalla havainnot jäivät pariin tien vieressä parin sadan metrin välein olleeseen ukkometsoon. Olimme lopulta Parikkalassa hieman ennen puoltayötä.
J.A.