. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Koskapa Nakkilasta löytynyt isohaarahaukka oli jo ollut pitkään paikalla, olin jo hyvissä ajoin päättänyt, että lähden bongaamaan sen vuoden ensimmäiseksi elikseksi, kun minulla vihdoin on vapaa viikonloppu. Hyvissä ajoin viikolla aloin kysellä kavereita reissuun, sillä en todellakaan halunnut ajaa yksin koko Suomen poikki edestakaisin, mutta vaadin myös osallistujia olemaan valmiina siihen, että reissussa oltaisiin sitten koko viikonloppu. Sainkin houkuteltua Punnosen Pekan mukaan ja Caireniuksen Sampsaa ei tarvinnut edes houkutella, vaikka tämä oli jo kertaalleen paikalla käynytkin.

Perjantaina päätimme sitten, että lähdemme reissuun alkuperäisistä suunnitelmista poiketen vasta yöllä, joten töistä päästyäni nukuin minkä pystyin ja lopulta lauantain puolella ennen aamukahta lähdin ajamaan kohti etelää. Poimin Sampsan kyytiin Joutsenosta klo 2:40 ja hieman kolmen jälkeen Pekan Lappeenrannasta. Etelä-Suomeen iskenyt myräkkä ei ollut onneksi niin paha matkan varrella ja sääennusteet lupailivatkin myräkän loppuvan länsirannikolta kokonaan. Lopulta pysähdyimme aamiaiselle vasta perillä Porissa. Kun aamu alkoi hieman sarastaa suuntasimme kuitenkin ensin Yyteriin, jossa kävelimme uudelle lintutornille. Siellä tajusimme, ettei Munakari näkynytkään tähän vielä lainkaan ja lähdimme kävelemään äärimmäisen liukkaita pitkoksia kohti uusia lintulavoja. Pekka jäi lopulta ensimmäiselle lavalle, mutta Sampsan kanssa luistelimme vielä seuraavalle. Tälle lopulta näkyi Munakarikin, jolta aloimme etsiä siellä edellispäivinä viihtynyttä isosirriä. Kari ei kuitenkaan vielä tähänkään näkynyt kunnolla ja kun lintua ei menannut näkyä, lähti Sampsa kävelemään yhä vain lähemmäksi. Jonkin ajan odottelun jälkeen karille käveli kalastajia ja löysinkin kohta isosirrin lentämästä merta vasten ja onneksi Sampsakin sai linnun hoidettua. Niinpä lähdimmekin sitten todella vauhdikkaasti kohti parkkipaikkaa, sillä retken varsinainen kohdelaji alkoi jo poltella, olihan päivä jo pitkällä!

Lopulta pääsimme Nakkilan Järvikylään vasta ennen puoltapäivää ja tietysti päivän ainoa muu ihahaabongari oli jo paikalta poistunut linnun nähneenä, mutta surkeasti tiedottaneena. Ei siinä sitten muu auttanut kuin alkaa staijailla kanalan takana olevaa metsää, jossa kuulemma oli joitakin haaskoja, joiden liepeillä lintu viihtyi. Tunnin odottelun jälkeen Pekka plokkasi kuitenkin aivan päin vastaisesta suunnasta suurien peltojen takaa merikotkan ja kohta huomasimme toisenkin ja kohta niiden perässä horisontissa näkyi kolmaskin petolintu, joka roikotti siipiään lupaavasti! Lintu oli niin kaukana, että hukkasin sen aina, kun se tippui metsää vasten, mutta lopulta sain sen putkeen ja siinä se oli – isohaarahaukka! Sampsa oli kävellyt hieman meistä erilleen, mutta onneksi hänkin ehti nähdä linnun ennen kuin se katosi erään metsäsaarekkeen taakse eteläpuolellamme. Pienen odottelun jälkeen Pekka kuitenkin löysi linnun istuskelemasta keskeltä peltoa, josta se kuitenkin nousi turhan pian siivilleen ja jatkoi taas saman metsäsaarekkeen taaksi, mutta nyt kuitenkin paljon lähempänä! Singahdin itse perään ja sain surkean videon kuvattua linnun kadotessa taas metsien taakse. Kohta se kuitenkin saapui haaskoille, jonne tipahti kuitenkin taas saman tien piiloon.

Odottelimme haukkaa vielä jonkin aikaa ja yllttäen näimme uuttukyyhkyn lentävän ylitsemme – sain siitä kuukausiässän. Muita havaittuja lintuja paikalta olivat äännellyt hiirihaukka, palokärki sekä isolepinkäinen.

Lopulta jatkoimme taas Poriin, jossa kävimme etsiskelemässä tundrametsähanhea Halkokarissa, mutta löysimmekin vain 3 harmaahaikaraa. Sitten päätimme lähteä ajamaan Lavialle, josta saimme bongattua Ruojärveltä kurjen ennen kuin alkoi hämärtää. Jatkoimme lopulta aina Kauhajoelle, jossa kävimme syömässä ja sitten Teuvaan, jossa majoituimme mukavaan Opintola Bed&breakfastiin. Saunottuamme olimme aika aikaisin valmiit nukkumaan. Odotukset seuraavalla päivälle eivät kuitenkaan olleet kauhean korkealla, sillä Sampsan mielestä seuraava päivä oli päivämäärältään 13.13. ja Pekan ostaman Onnen-Pekka oluen korkki ei suostunut aukeamaan ja lopulta korkki lähti irti pullon suuosa mukanaan ja lasinsiruvaaran takia Onnen-Pekka olut jäi juomatta.

14.12. hyvän aamiaisen jälkeen suuntasimme Kauhajoen pelloille, jossa tarkoituksenamme oli löytää paikalla jo pitkään ollut tunturipöllö. Ensin staijasimme aukeaa Anintien lintutornista, mutta kun mitään ei meinannut löytyä, jäi Sampsa yhä torniin ja Pekan kanssa suuntasimme kiertämään aukeaa teitä pitkin. Kolme tuntia kiertelimme, muttemme löytäneet pöllöä. Lopulta palasimme tornille ja lähdimme vielä uudelle kierrokselle koko porukalla, kun muitakin etsijöitä oli nyt tornin lähistöllä vaikka kuinka. Etsinnät eivät kuitenkaan tuottaneet toivottua tulosta, mutta muuten havaintoja kertyi ihan mukavasti kun näimme mm. merikotkan, kanahaukan, 2 varpushaukkaa, ampuhaukan, isolepinkäisen, peipon sekä hempon. Lopulta reilun 7 tunnin jälkeen alkoi hämärtää ja jouduimme antamaan periksi ja lähtemään pitkälle kotimatkalle. Matka olikin sitten pitkä ja puuduttava, mutta lopulta olin kotona yhdentoista aikaan illalla.

J.A.

Perjantai-iltana ajelin Lapinjärvelle, jossa Juha Tuomaalan luona suunnittelimme hieman seuraavan päivän rallikoitosta ja turisimme muuten niitä näitä, ennen kuin lopulta painuimme pehkuihin. 6.12. herätys oli ennen kuutta ja pian olimme ulkona kuulostelemassa pöllöjä. Klo 6:30 poimimme Keskitalon Markuksen kyytiin läheiseltä huoltikselta. Keli oli lämmin, räntäsateinen ja aika tuulinen, joten odotukset minkään kuulemiselle eivät olleet kovinkaan korkealla. Emmekä sitten mitään kuulletkaan ja lopulta lähdimme ajamaan kohti Loviisan Ruotsinpyhtään Saaristotien kärkeä.

Pääsimme Busholmenin kärkeen parahiksi, kun aamu alkoi hieman sarastaa ja könysimme pienen mökkirakennuksen suojiin staijaamaan merelle. Ensimmäiseksi lajiksemme näkyi isokoskelo klo 8:38. Kohta näkyi merellä viiden pilkkasiiven parvi, mutta muuten havainnot jäivät kalalokkiin ja rantamännyissä piipittäneeseen hippiäiseen. Jatkoimme läheiseen satamaan, josta näkyi kyhmyjoutsenia, telkkiä, merilokki sekä merikotka, mutta kovassa tuulessa ja sakeaksi käyneessä räntäsateessa emme löytäneet mitään muuta. Niinpä lähdimme ajamaan aika ajoin pysähdellen kohti manteretta. Ruokinnoilta löytyi tiaiset helposti, kun kuusitiainenkin on tänä talvena niin tavallinen ja myös musta- ja räkättirastas sekä varis, harakka ja keltasirkku saatiin listalle. Jomalsundissa näkyi päivän ensimmäinen uivelo ja Juhan pohjustama pyy löytyi hieman yllättäen jonkin verran eri paikasta kuin piti. Muutama muu merelle tuijotus ei kuitenkaan tuottanut muuta kuin tukkasotka sekä lisää uiveloita.

Lopulta olimme Loviisan keskusta-alueella, jossa kiertely tuotti naakan, viherpeipon, pikkuvarpusen, tilhen sekä pienen etsinnän ja odottelun jälkeen etsimämme peipon. Sitten singahdimmekin kohti Lapinjärveä, jonne päästyämme oli vesisade muuttunut lumisateeksi ja tiet olivat todella liukkaita. Juhan ruokinnalta ei löytynyt kuin käpytikka ja kuului puukiipijä ja koska turkinkyyhky ei ollut vakiopaikoillaan, vain punatulkkuja, jäi Markus päivystämään paikalle, kun me Juhan kanssa kävimme hoitamassa lähistön ruokinnoilta närhen, fasaanit sekä varpuset. Kun pääsimme takaisin noin 40 minuuttia myöhemmin, oli turkinkyyhky juuri saapunut ja saimme senkin onneksi kuitattua.

Kiiruhdimme sitten Liljendalin suuntaan, jossa harmaahaikara ei ollut pohjustetulla paikalla, mutta onneksi huomasin sen vauhdista erään sillan pielessä lähes kilometriä myöhemmin. Perinteinen Ralfin ruokinta ei tuottanut toivottuja tikkoja, joten kiiruhdimme hoitamaan koskikaraa, mutta se yllättäen jäikin hoitumatta, vaikka yritimme useammaltakin “varmalta” paikalta. Kesykyyhkyparvi sentään näkyi jossain matkan varrella.

Koskenkylässä laulujoutsenia oli paikalla 10 yksilöä ja sitten jatkoimme kohti Isnäsiä havaiten matkalla ensin isolepinkäisen ja sitten jo päivän toisen pyyn. Isnäsistä irtosi vihdoin yhä puuttunut harmaalokki sekä myöskin naurulokki. Ilta alkoi jo hämärtää, kun vihdoin otimme suunnan kohti Porvoota, jossa meidän oli ensin singahdettava kaatopaikalle, sillä meiltä puuttui yhä korppi listaltamme! Onneksi kaksi korppia löytyi nopeasti ja pääsimme jatkamaan keskustan nokkavarpuspaikoille. Kuten arvelimmekin, olivat kekonokat jo kaikki piilossa ja niinpä jatkoimme pikimmiten Ruskiksen 3. sillalle, jossa olimme jo aika pimeässä. Silti pienen odottelun jälkeen kuulimme kaukaa muutamaan kertaan viiksitimalin ääniä, joka jäi viimeiseksi lajiksemme, vaikka vielä epätoivoisesti yritimme varpuspöllöjä ja merimetsoja ym.

Purku oli taas kerran mukava ja kisa todella tiukka! Voittaja sai kasaan 43 lajia ja kolme joukkuetta, me mukaan lukien sai kasaan 42 lajia ja ainakin parilla joukkueella oli vielä 41 lajiakin. Yhteensä mukana oli 13 joukkuetta ja isolla porukalla söimme ja vietimme iltaa purkupaikalla Amarillossa aina klo 23 asti. Sitten ajelimme Juhalle Lapinjärvelle ja puolen yön jälkeen pääsimme nukkumaan.

7.12. heräsimme taas aikaisin ennen seitsemää ja aika pian olimme ajamassa, Juha edellä ja minä perässä, aivan ihmeellisiä oikopolkuja kohti Lahtea. Orimattilan keskustassa ajaessamme näin korkealla taivaalla lentäneen pähkinähakin. Vajaan tunnin ajon jälkeen olimme Lahden Myllysaaren parkissa, josta liukastelimme liukkaita polkuja ja siltoja pitkin saaren päähän, pystytimme putket ja aloimme seuloa lähes tyyntä järven selkää. Aika pitkään seuloimme löytämättä mitään muuta kuin muutamia isokoskeloita, kunnes viimein plokkasin etsimämme nuoren jääkuikan aivan älyttömän kaukaa vastarannan tuntumasta. Lintu näytti uivan aivan Mukkulan kartanon viereisen rannan edustalla, joten päätimme lähteä sinne saman tien. Saimme uskoteltua parkkikselle saapuneelle P-U:n porukalle, että kannatti seurata meitä, jos halusi jäägeen nähdä tyyddyttävämmällä tavalla ja eipä aikaakaan, kun olimme löytäneet aivan oikeaan paikkaan. Ja jääkuikka löytyikin saman tien vain noin 150 metrin päästä rannasta! Nyt sieti jo onnitella Juhaakin eliksestä, kun lintu näkyi todella hyvin. Valitettavasti minulla oli unohtunut skouppikamera reissusta kotiin, mutta sain jonkinlaiset kuvat puhelimen kameralla.

Jonkin aikaa lintua ihailtua, päätin itse lähteä kohti Heinolaa, jossa ajoin pienelle Kirkkolammelle. Kiersin koko lammen, mutten löytänyt etsimääni. Kun olin jo aikeissa lähteä pois, huomasin kuitenkin, että lapasorsa oli kuin olikin tupsahtanut jostain aivan eteeni. Se oli varmaan käynyt lentäen läheisellä ruokinnalla, jossa sinisorsatkin kävivät. Sitten ajoin vielä pikkumatkan Viltasniemen Koivulaan, jossa pitkään paikalla ollut kurki seisoi aivan tien vieressä. Sitten minun pitikin singahtaa kohti Lappeenrantaa, jossa minulla oli kahdelta jääpallopeli. Matkan varrella näin vielä palokärjen sekä teeriä Mäntyharjulla.

8.12. ruokatunnilla kävin Vartialahdella, jossa 147 joutsenta, 30 sinisorsaa, haapana, lapasotka ja 3 pilkkasiipeä kellui yhä sulalla lahdella. Raikanniemessä näkemäni puukiipijä sai sitten kunnian olla lintu, joka oli 36600 päiväpinnani eli päivien keskiarvo oli näin tasan sata lajia. Olen Tiiraan havaintoja syöttäessäni aina käynyt tätä päiväpinnalistaa ruksimassa, jotta muistaisin aina laittaa havaintoni ylös. Siinä ohessa näitäkin pinnoja on siis kertynyt jo ihan jonkin verran. Seuraavana päivänä Vartialahdella oli kaikki samat linnut, mutta näin myös 450 räkättirastasta ja kanahaukan Liuharannassa ja bongasin 2 mustapääkerttua Särkisalmelta.

10.12. samat linnut kelluivat yhä Vartialahdella mutta näin myös ohilentäneen tukkasotkan sekä telkän, taas Petalan mustapääkertun sekä löysin Satumäestä peipon. 11.12. Muttelinmäessä näkyi varpushaukka, Huhmarisessa isolepinkäinen ja Vartialahdella muiden yhä paikalla olleiden lintujen lisäksi kuului taivaalta kirjosiipikäpylinnun ääntelyä. Ja yhä vain 12.12. kävin Vartialahdella, jossa samat linnut sekä Moskuunniemessä, jossa näkyi taas asiatica pähkinänakkeli.

J.A.

Talvi alkoi taas kerran siten, että juuri edellisyönä kylmeni, oli tyyntä ja järvet alkoivat jäätyä. Onneksi pakkasta oli kuitenkin vain pari astetta, joten ihan perinteisiä ei sentään tapahtunut, vaan vain rannoista jäätyneille järville sentään vielä näki, kun väreilyä ei ollut liikaa. 1.12. ruokatunnilla suuntasinkin Vartialahdelle, josta olin laskenut marraskuun viimeisinä päivinä vielä vajaat parisataa joutsenta ja linnuthan tulevat lintujen luo, eli ajattelin paikalta voivan löytyä jotain muutakin. Rantaan päästyäni aloin selata lahtea ja kuinka ollakaan vastarannan tuntumassa olevia joutsenia selatessani, osui näkökenttään keskellä selkää uimassa ollut lokki, joka ei ollutkaan mikä tahansa lokki vaan nuori pikkukajava! Rissa nousi pian siivilleen ja lenteli hetken lahden yllä laskeutuen kuitenkin taas hieman entistäkin lähemmäksi, vain vajaan parin sadan metrin etäisyydelle. Yritin skoupata linnusta kuvia puhelimellani, mutta kaukoputkeni oli aivan huurussa. Sain kuitenkin pari surkeaa videopätkää otettua, joista parhaassa lintu nousi taas lentelemään. Hain autosta paperia puhdistaakseni putken linssejä ja yhtäkkiä kajava ei näkynytkään enää missään. Haroin taivasta kiikareillani ja se löytyi kaukaa taivaalta matkaamassa kohti lounasta.

Hetken spondea EKLY-pinnaa tuuleteltuani jatkoin lahden selausta, joka keskeytyi, kun naaras pikkutikka saapui viereiseen puuhun ääntelemään ja naputtelemaan. Lopulta sain lahden selattua ja laskin 190 laulujoutsenta, 2 lapasotkaa sekä pilkkasiiven. Yksinäinen harmaalokki kierteli taivaalla. Siirryin vielä lahden pohjukkaan Vehkalahdelle, jossa joutsenten seurassa puljasi vielä haapanakin.

Ehdin vielä käydä Siikalahden pohjoispäässä Raikanniemessä, jossa näkyi vain 18 laulujoutsenta, mutta myös 5 kanadanhanhea, 5 sinisorsaa sekä telkkäkoiras. Ei hassumpi talvinen ruokatuntiretki!

- J.A.

Azoreilta palattuani oli Parikkalan linnusto jo varsin talvista. Lokakuun viimeisinä päivinä näin isolepinkäisen, pari silkkiuikkua, 3 naurulokkia, pähkinähakin sekä metsäretkellä pari kuukkelia, 15 pikku- ja 2 isokäpylintua.

Marraskuussa alkoi sitten perinteinen Parikkalan ja Rautjärven Lintukerhon marraskisa, joka on aina ollut kovin leikkimielinen, mutta toki lisännyt silti marraskuun retkeilyä huomattavasti. Sopivasti pääsin itse aloittamaan kisan vieläkin perinteisemmällä talvilintulaskennalla, jota lasken nyt 11. talvea. Kävelin siis taas kotipihalta ensin hieman kylällä ja Simpelejärven rannassa ja suuntasin sitten Siikalahdelle, jonka ympäri kävelin, palaten taas kylän kautta kotiin. Kävelyä tuli taas hieman vajaat 18 kilometriä ja laskentaan meni koko valoisa aika, sillä lintuja oli todellakin mukavasti! Etenkin räkättirastaita oli liikenteessä runsaasti. Pihlajat olivat yhä täynnä marjoja, mutta silti marjat saivat olla rauhassa, räkättejä näkyi lähinnä muutolla sekä muuten vain kiertelevinä jopa 481 yksilöä. Lisäksi näin 4 mustarastasta sekä kulorastaan ja marjalinnuista myös 91 tilheä. Syksyn spesiaalilajia taviokuurnaa en vieläkään onnistunut näkemään. Vesistöt olivat vielä lähes täysin sulat ja näinkin 35 laulujoutsenta, 2 sinisorsaa, 16 isokoskeloa, 3 tukkakoskeloa sekä silkkiuikun ja 17 kala- ja 4 harmaalokkia. Koko kierroksen kohokohta oli kuitenkin Siikalahden eteläpuolella ylitseni muuttanut nuori leveäpyrstökihu! Tikkoja näkyi 5 käpytikkaa sekä valkoselkätikka. Lisäksi näin 3 kesykyyhkyä, 5 hippiäistä, 22 pyrstö-, 11 hömö-, 2 kuusi-, 1 töyhtö-, 41 sini- ja 111 talitiaista, 4 puukiipijää, isolepinkäisen, 9 närheä, 20 harakkaa, 29 naakkaa, 26 varista, 14 korppia, 2 varpusta, 20 pikkuvarpusta, 28 viherpeippoa, 2 tikliä, 4 vihervarpusta, 181 urpiaista, 20 punatulkkua, 4 pikkukäpylintua, 2 nokkavarpusta sekä 26 keltasirkkua. 41 lajia oli selvä reittiennätys ja “lepy”, “kura” ja nokkanilssonit olivat uusia lajeja laskentaan. Laskennan jälkeen kiiruhdin vielä katsomaan Lassi Kujalan Joutsen -kuvaesitystä Harjulinnaan.

Seuraavina päivinä näin Rautalahdella 7 kanadanhanhea, tukkasotkan sekä telkän, Kullinsuolla harmaapäätikan, Moskuunniemessä jopa 32 pyrstötiaista ja vihdoin 6.11. Siikalahdella 4 kiertelevää taviokuurnaa ja Härskiinmutkasta pilkkasiiven. 7.11. Tarvaspohjassa kellui lapasotka ja Tyrjänjoelta löytyi jo 223. Parikkala-vuodarini koskikara.
8.11. teimme aamuretken metsiin Hannan ja tämän nyt linnuista enemmän innostuneen veljen Miikan kanssa. Matkalla näkyi jo Särkisalmella alli, Tarvaspohjassa varpuspöllö ja Muikkulahdela pilkkasiipi. Metsistä löytyi nyt 3 kuukkelia, pohjantikka sekä harmaapäätikka ym. Metsäretken jälkeen kävimme vielä Rautalahdella, jossa kellui joutsenten seurassa 21 kanadanhanhea sekä tukka- ja lapasotka.
9.11. sunnuntaina poljin hoitamaan koskikaran ekovuodariksi numero 201 ja matkan varrella näkyi 4 kuusitiaista, joka tuntuu olevan nyt ilahduttavan runsas.

11.11. Imatralle ajellessani näin Koitsanlahdenkankaalla palokärjen ja 12.11. Rautalahden visiitti tuotti haapanan sekä mustalinnun ja Haljakanrannassa näkyi pilkkasiipi ja uivelo ja Moskuunniemessä yhä silkkiuikku. 14.11. kävin taas kerran etsimässä Moskuunniemessä muiden näkemää viirupöllöä, jota en löytänyt, mutta löysin valkoselkätikkaparin, pähkinänakkelin sekä näimme Partasen Harrin ruokinnalla jopa 6 kuusitiaista!

15.-16.11. viikonloppu meni Jyväskylässä BirdLifen kokouksissa, jonka parasa lintuantia oli sunnuntain edustajiston kokouksen väliajalla hotelli Alban terassilta nähty 2kv isolokki, josta sain 263. vuodenpinnan. Samassa lokkiparvessa kellui myös vanha merilokki. Matkoilla havainnot jäivät Hankasalmella nähtyyn isolepinkäiseen.

Seuraavat retket eivät tuottaneet juuri uutta, mutta Siikalahdelta laskin 102 laulujoutsenta sekä 23 kanadanhanhea, näin sekä harmaapää- että valkoselkätikan. Kangaskylän pähkinähakkikin suvaitsi vihdoin näyttäytyä marraskisalajiksi.

22.11. ajelin Helsinkiin Bongariliiton hallituksen sekä syyskokoukseen, jossa oli aiheena Israelin retkeily. Markus Lampinen ja Roni Väisänen kertoivat lähinnä rengastelusta Eilatissa ja vanha ystäväni Jonathan Meyrav oli saapunut esitelmöimään syys- ja talviretkeilystä Pohjois-Israelissa. 23.11. retkeilin Punnosen Pekan kanssa Lappeenrannassa ja bongattuamme ensin parit pähkinänakkelit Pappilanniemestä, liittyi retkiseuraksemme myös Sampsa Cairenius, kun tämän avulla hoidimme pari naaras mustapääkerttua Rakuunamäestä. Jatkoimme sitten Toikansuolle, josta löysimme todellisen yllätyslajin – sinirinnan! Tämä 1kv koiras lintu on Tiiran mukaan toiseksi myöhäisin koskaan Suomessa. Niinpä lintua saapuikin porukkaa bongaamaan läheltä ja jopa kaukaakin. Onneksi lintu näyttäytyi lopulta Helsingistäkin saapuneille bongareille. Me olimme toki tuolloin jo jatkaneet retkeämme ja nähneet mm. tiklejä, toista tuhatta räkättiä, peipon, kanahaukan, 340 isokoskelon parven ja 3 pikkasiipeä ym. Illalla pelasin Lappeenrannassa vielä 2 jääpallopeliä. Enpä ollut lajia pelannut ainakaan 16 vuoteen, mutta olipahan mukavaa!

24.11. ruokatuntiretken kohokohta oli Moskuunniemen rannasta näkynyt vanha merikotka. Seuraavana päivänä näkyi viimein pyykin marraskisapinnaksi Koitsanlahdenkankaalla. 26.11. sain Moskuunniemen nakkelin vihdoin näkyviin Harrin ruokinnalta, ja sehän olikin ensimmäinen asiatica-nakkelini tälle vuosituhannelle. Ennen vuosituhannen vaihtumista kaikki nakkelini puolestaan olivat olleet asiaticaa. 27.11. Särkisalmella näkyi peippo ja Tarvaslammella kuului palokärki. 28.11. sumuisen ruokatuntiretken havikset meinasivat jäädä nollaan, mutta kylällä näkyi sitten yllättäen 4 kottaraista. Iltapäivän retki tuotti vielä paikallisrarin nuoren merilokin sekä lapasotkan Vartialahdelta sekä punakylkirastaan Tyrjältä. Räkättejä näkyi vielä muutamia satoja pihlajanmarjojen kimpussa.

29.11. kävimme Lappeenrannassa kaupoilla ja leffassa. Ohessa näkyi Hyrymäessä 4 kiertelevää taviokuurnaa. Kuun viimeisen pyhitin hyvän kelin takia mieluummin ekoretkeilyyn kuin marraskisan loppukiriin ja poljin metsiin hakemaan minua ekovuodarikisassa vältellyttä pohjantikkaa. Kiertelin metsissä muutaman tunnin mutta tikka pysyi piilossa. Sen sijaan kuukkelit seurailivat minua pitkään ja ekopinnaksi napsahti todella mukava kirjosiipikäpylintu sekä vähän odotetumpi taviokuurna. Marraskuun saldoksi jäi 67 lajia, jolla irtosi leikkimielisen kisan kolmossija niukasti 69 lajin Jari Kontiokorven ja 68 lajin Jari Kiljusen jälkeen. Ekopinnasaldoni kuitenkin kohosin 203 lajiin.

J.A.

1.10. ruokatuntihavikset Siikalahdella jäivät 9000 valkoposkihanheen ja niitä pöllyttäneeseen merikotkaan. Työpäivän jälkeen singahdin Saarelle, jossa lintuja löytyi vasta Jyrkilästä, jossa olikin sitten melkoinen kuhina! Arviolta ainakin 17000 valkoposkihanhea oli pelloilla ruokailemassa ja niiden seasta löytyi mukavasti parempiakin lajeja. Heti ensimmäiseltä pellolta löysin edellispäivänä Rantasen Joukon löytämän punakaulahanhen! Isommat massat olivat sitten peltojen keskiosassa ja valtava määrä hanhia oli todella lähellä tietä Niitä seuloinkin sitten toista tuntia löytäen metsä- ja tundrahanhien lisäksi lyhytnokkahanhen, merihanhen sekä taas vanhan tutun valkopäisen kummajaishanhen. Joutsenten seassa oli 4 pikkujoutsentakin. Muuten Saaren kierroksen havikse jäivät muutamiin isolepinkäisiin, tuulihaukkaan, sinisuohaukkaan sekä merikotkaan. 2.10. Siikalahdella näkyi vain hiiri- ja kanahaukka sekä merikotka ja Kullinsuolla oli 8000 valkoposkihanhea sekä ampuhaukka. Ja seuraavanakin päivänä havainnot jäivät aika lailla samoiksi. Illalla veljeni Pirkka saapui meille ja viikonloppu olikin sitten tarkoitus revittää oikein kunnolla!

4.10. heräsimme jo klo 5:30 ja aamiaisen jälkeen suuntasimme Siikalahdelle, joka oli kuitenkin sankan sumun peitossa. Olimme päättäneet Parikkalan ja Rautjärven Lintukerhon kanssa jatkaa mukavaa Lintupaikkaisa-perinnettä, vaikkei kisaa enää jostain syystä järjestettykään. Päätimme siis kisailla vain itseämme vastaan eli parin edellisvuoden tuloksia vastaan. Me lähdimme Pirkan ja Hannan kanssa kävelemään kohti pohjoispäätä ja Raikanniemeä ja meitä vastaan ajaneet Harri Partanen ja Jari Kiljunen suuntasivat kävelemään lahden itäpuolelle. Veijo Vilska sen sijaan oli saapunut jo meitä aikaisemmin ja suunnannut tornille. Tavallisia haviksia ropisi pikkuhiljaa, mutta sumu pysyi lahdella pitkään. Parempia haviksia olivat taivaanvuohi, teeret, puukiipijät, pikkukäpylinnut, palokärki sekä tiltaltti. Patotielle palattuamme sumu oli yhä vain sakea, mutta luhtakanat olivat silti aktiivisesti äänessä. Jassi ja Harri olivat löytäneet muutamia lisälajeja ja Veijoltakin saimme pari lajia listamme täytteeksi. Mortensenin Rollekin saapui lavalle ja lopulta sumukin hälveni.

Staijailimme lopulta aina kahteen saakka iltapäivällä, mutta muutto oli vaisua. Parhaan haviksen tekivät Jassi ja Harri, jotka löysivät itäpuolelta pikkulepinkäisen, joka kuitenkin katosi ennen kuin ehdimme paikalle. Hanhimuuttoa toki oli jonkin verran, mutta parvet menivät turhan kaukaa. Yhdestä parvesta sentään löysimme merihanhen. Parasta antia olivatkin komeat kuikkaparvet, joista suurimmassa oli jopa 106 lintua! Yhteensä laskimme 296 kuikkaa ja 2 kaakkuria. Muita parempia haviksia olivat 5 kurkea, 2 merikotkaa, kanahaukka, hiirihaukka, 2 tiltalttia, 12 pyrstötiaista sekä itään lentänyt pähkinähakki. Pikainen käynti tornissa oli lähes yhtä tyhjän kanssa, sillä vesilintuja ei juuri lahdella ollut. Pohjoispäästä olisi varmaan jokunen laji vielä irronnut, mutta päätimme lähteä iltapäiväretkelle Saarelle.

Saarella oli kuitenkin todella hiljaista ja lopulta kaikki hanhet löytyivät Kuposenmäen edustalta ja suurin osa linnuista oli järvessä uimassa. Seuloimme parvia todella huolella, mutta löysimme ainoastaan yhden merihanhen. Muuttoa oli ihan mukavasti ja taas parvet olivat varsin sekaisia, kun neljää lajia muutti yhtäaikaa. Yhdestä parvesta löysimme taas lyhytnokkahanhenkin. Illemmalla kuitenkin näkyi komeita tundrahanhiparvia ja jokunen sepelhanhiparvikin. Joutsenparvista erotettiin 11 pikkujoutsentakin. Illalla kävimme Tarvaslammella saunomassa ja yritimme pari tuntia pyytää helmipöllöjäkin mutta tuloksetta.

Sunnuntaina 5.10. päätimme suunnata heti aamusta Savonlinnan Punkaharjun Hirvikoskelle, jossa emme olleet käyneet staijaamassa vuosiin. Päätavoitteena oli löytää paikallisia tai muuttavia kihuja sekä saimaannorppa. Pääsimme perille aamuseitsemältä ja läes heti löysimme kaukaa selältä kolme kihua kiertelemässä paikallisena. Tuijottelimme lintuja aina, kun ne näyttivät tulleen edes hieman lähemmäksi ja lopulta ainakin kaksi niistä saatiin varmasti määritettyä leveäpyrstökihuiksi. Hanhimuuttoakin oli alkuun ihan mukavasti, mutta valtaosa parvista meni turhan kaukana lännessä. Myös pari alliparvea, jokunen kaakkuri ja kuikka sekä yksi mustalintu nähtiin, mutta lopulta yhdeksän aikaan tuuli tyyntyi ja muutto loppui kuin seinään. Päätimme jatkaa staijia kymmeneen asti ja lopulta noin kymmentä vaikke löysin saimaannorpan, joka kellutti lähinnä vain sieraimiaan tyvenen järven pinnalla. Onneksi se lopulta nosti päätään ja alkoi kurkkia vieressään uineita alleja ja pääsimme näkemään sen ihan kelvollisen hyvin.

Jatkoimme retkeä Saarelle, joka oli kuitenkin lähes tyhjentynyt! Niinpä singahdimme vielä Parikkalaan ja Kullinsuolle, jotta Pirkka pääsisi vielä näkemään lisää hanhia pellossa. Paikalla olikin onneksi vielä parituhatta valkoposkea sekä muutamia kymmenia tundrametsähanhia sekä pari tundrahanhea. Paras havainto oli kuitenkin taivaalta plokkaamani kiurulintu, jonka välittömästi tunnistin tunturikiuruksi! Onneksi lintu laskeutui peltoon ja pääsimme katsomaan sitä ihan kunnolla. Kyseessä oli 220. Parikkala-vuodarini!

Päivällä Pirkka lähti pitkälle kotimatkalle. Itse kävin vielä Harrin kanssa kääntymässä parilla paikalla Simpelejärven eteläosissa kihujen toivossa, mutta havainnot jäivät 15 kaakkurin muuttoparveen.

6.10. näin vielä pähkinähakin ennen kuin työpäivän jälkeen lähdin kohti etelää – seuraavana aamuna olin suuntaamassa taas Azoreille!

J.A.

Jatkoin syksyretkeilyä päivittäin Siikalahdella ja 16.9. näkyivät ensimmäiset 5 kiertelevää valkoposkihanhea, pari urpiaista pari sinirintaa sekä 2 haarapääskyä. Harmaapäätikka ja vielä ainakin 4 luhtakanaa mekastivat, mutta puskista ei löytynyt toivomiani uunilintulajeja, vain pajulintu ja pari tiltalttia. Härskiinmutkasta näin 13 mustalinnun parven. Illalla Imatralla ollessani näin jo 80 valkoposken parven, joten arktika oli aluillaan.

17.9. Siikalahdella olikin jo 200 kiertelevää valkkaria sekä 13 muuttavaa metsähanhea. Ruokatunnin kohokohtia olivat kuitenkin 2 muuttavaa maakotkaa. Mukava ylläri oli myös työpaikan viereisen rakennuksen katolla olleet 15 pulua, joita oli siis jostain tullut yhtäkkiä kymmenen lisää. 18.9. näin vielä ruskosuohaukan, mehiläishaukan, pari metsäkirvistä, mutta päivän paras löytö oli Härskiinmutkasta todella kaukaa järveltä erään saaren kaislikon edustalta äkkäämäni pikku-uikku! Lintu oli todella kaukana, mutta määrittäminen oli helppoa, sillä näkyvyys oli erinomainen ja kävipä silkkiuikkukin linnun vieressä uimassa. Iltapäivällä tein Saaren kierroksen mutta havikset jäivät Pohjanrannan 27 suokukkoon ja Jyrkilän 200 kurkeen ym. sälään. Moskuunniemessä kuulin vielä valkoselkätikan.

19.9. ruokatunnilla alkoi muuttaa sepelhanhia, joten työpäivän jälkeen singahdin myös saman tien lahdelle. Näinkin päivän aikana lopulta 4910 sepelhanhea, mutta muuten havainnot jäivät pitkälti samoihin lintuihin kuin aiempina päivinä. 20.9. kävin vain aamuvarhain lahdella ja loppupäivä meni Joutsenon puolimaratonissa.

21.9. olin sitten lahdella edellispäivänkin edestä mutta aamusumun hälvettyä muutto oli kuitenkin vaisua. Ainoassa anser-parvessa muutti kuitenkin lyhytnokkahanhi, pari merikotkaa kävi saalistelemassa lahdella, ruskosuohaukka ja haarapääsky näyttäytyivät viimeistä kertaa ja aamun sumutaivaalta kuului tundrakurmitsan ääntä. Pari sinirintaa oli yhä patotien puskissa, joissa näkyi myös peukaloinen, tiltaltteja ja pari ruokokerttusta. 22.9. näin Härskiinmutkassa valkoselkätikan ja pikainen Pohjanrannan käynti tuotti vain 7 suokukkoa. Pohjasuolla oli jo 900 valkoposkihanhea, joiden seasta äkkäsin omituisen näköisen valkopäisen risteymähanhen harmaapäätikan huudellessa taustalla.

23.9. kylällä oli yllättäen 18 pulua, mutta töistä päästyäni sateinen loppupäivä meni taas Venäjän tankkausreissuun. Imatran Vuoksella näin sentään lapasotkan. 24.9. staijailin vapaa-ajat kotirannassa kihujen toivossa, mutta havainnot jäivät 14 kuikan parveen sekä 5 hiirihaukkaan. Iltapäivän Saaren keikka tuotti Tetrisuolta 2800 valkoposkea seuranaan taas sama valkopäinen kummajainen. Pohjanrannassa näkyi 2 harmaahaikaraa ja Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä muuttava mehiläishaukka.

25.9. Siikalahdella muutti ruokatunnilla sateessa pari pientä parvea alleja ja hiljaista oli lähipelloillakin. 26.9. Siikalahdelle oli kerääntynyt 900 valkoposkea ja syksyn ensimmäinen piekana näkyi muutolla. Harmaahaikarakin muutti kohti etelää. Iltapäivällä päätin singahtaa Joensuuhun bongaamaan ruskouunilintua. Olin jo edellissyksynä hoitanut lajin eliksiin ja jopa WP-pinnoihin Joensuusta, mutta silloin en ollut nähnyt lintua kuin kertaalleen vilaukselta lennossa. Niinpä nyt halusin kuumeisesti myös nähdä linnun. Minulla oli kuitenkin vaikeuksia löytää Penttilän ruderaattia, mutta onneksi sain puhelimitse Koskisen Jannelta hyvät nuotit paikalle ja pian törmäsinkin juuri paikalle saapuneihin Mika Ilari Koskiseen sekä Tarmo Lehtilään ja aloimme etsimään lintua, jonka tarkan paikan nyt tiesimme. Pian kuulinkin pusikoista oikeanlaista taksutusta, mutta ei lintua tietenkään näkynyt. Tiltaltteja pajulintu, rautiainen, pari sinirintaa ym. löytyi näkyville mutta aika liikkuvaista ja noin puolen tunnin välein äännellyttä päätähteä ei meinattu millään saada näkyville. Hannan veli Miikakin oli saapunut viestini saatuaan paikalle lintua etsimään ja etsiskelimme lintua tovin yhdessä, mutta Miika joutui tyytymään äänihavaintoon, sillä hänen piti joutua kotiin aika pian. Me jatkoimme linnun odottelua lähinnä hyvällä paikalla seisten ja puskia tuijotellen. Lopulta Mika pääsi linnun näkemään ja me päätimme odottaa, tulisiko lintu samaan paikkaan uudestaan. Lopulta tunnin odottelun jälkeen pääsin näkemään lintua pari sekuntia erään puskan juurella, nähtyäni sen ainakin 5 kertaa ensin lennossa. Kuultuamme vielä valkoselkätikan lähimetsästä, päätimme antaa linnun olla ja lähdimme kotimatkalle.
Matkan varrella laskin vielä Kiteen Puhoksesta 3000 valkoposkea, mutta saaren pelloilta en löytänyt hanhia pikavilkaisulla ollenkaan.

Viikonloppu meni taas Siikalahdella. Lauantaina 27.9. olin liikkeellä pyörällä mutta kovasta 7 tunnin staijista huolimatta en saanut kaivattua 200:tta ekovuodaria. Mukavia haviksia olivat harmaahaikara, 2 muuttohaukkaa, suosirri, sinirinta sekä ruokokerttunen. Kylällä näkyi pitkästä aikaa 2 hakkia ja iltapäivän lähipeltojen kierros tuotti Kullinsuolta 1000 valkkaria ja Kannakselta 140 metsuria, 20 tundraa sekä 77 laulujoutsenta seurassaan 3 pikkujoutsenta. Sunnuntaina 28.9. olimme Hannan kanssa staijaamassa taas kuutisen tuntia, mutta vaikka aamulla oli todella kovaa pikkulintu-, rastas- ja sepelkyyhkymuuttoa, ei päivällä kuitenkaan pedot saati hanhet liikkuneet. Tiaisiakin (tali- 200) oli liikkeellä ja jopa hippiäisiä (40), mutta kovalla tikistyksellä emme löytäneet niiden seasta kuin pari tiltalttia sekä yhden vilauksen mahdollisesta ohilentäneestä taigauunilinnusta. Muutolta lähipuskiin hetkeksi pysähtynyt nuori pikkulepinkäinen nostatti pulssia piilottelemalla taidokkaasti puskien sisällä, mutta lopulta saimme linnun kunnolla näkyviin ja kuvattua, joten määritys varmistui. Muuttohaukka saapui lahdelle saalistelemaan ja pöllyttelemään noin 1000 valkkaria sekä vesiäisiä. Pikkujoutsen laskeutui laukkariparvessa lahden pohjoispuolelle ja vielä oli pitkään paikalla ollut kalasääskikin paikalla. Illalla tein vielä lähipeltojen kierroksen, joiden saldoa olivat mm. 3300 valkkaria Kullinsuolla sekä Kannaksen 270 anserin seurassa ollut lyhytnokkahanhi.

29.9. kalasääski yhä vain kalasteli lahdella ja luhtakana möykkäsi. Sepelhanhia muutti reilussa puolessa tunnissa ruokatunnilla 2000 lintua kolmessa parvessa, mutta muuten muuttoa ei juuri ollut. Kullinsuolla oli kuitenkin jo 3500 valkoposkihanhea paikallisena.

30.9. oli sitten kova muuttopäivä, mutta oli itse töissä. Muutto oli kuitenkin aika hankalaa, sillä parvet olivat aika pieniä ja ne menivät todella korkealla ja laajalla rintamalla. Niinpä ruokatunnilla en montakaan parvea saanut lajilleen, varsinkin kun valtaosassa parvia oli useampaa lajia, jopa neljää, sekaisin. Ruokatunnin mukavin havis olikin komea 77 kuikan muuttoparvi.

J.A.