. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

26.12. Tapaninpäivänä oli taas talvilintulaskennan aika ja laskentakaveriksi sain Hannan veljen Miikan. Aloittelimme heti yhdeksän jälkeen ja kylällä oli vielä todella hiljaista. Ylläri oli kuitenkin, kun ulko-oven avattuani, näkyi isolepinkäinen lähipuun latvassa. 17 kesykyyhkyä oli mukava määrä ja muutama pieni tilhiparvi lensi ylitsemme. Kuutostien ylitettyämme Muutelinmäessä oli mukava tiaisvilinä ja kuusitiainenkin saatiin lajilistalle. Hippiäisiä kuului yllättävissäkin paikoissa, punatulkkuja oli mukavasti ja patotielle saavuttuamme, löytyi taivaalta suurehko räkättirastasparvi. Siikalahden kierto oli sitten perinteisen hiljainen ja hikinen, kun vauhtia oli pakko pitää yllä, ettei loppupäässä tarvitsisi kävellä pimeässä. Kolmen mustarastaan parvi, toinen isolepinkäinen ja palokärki kuitenkin piristivät. Lahden länsipuolen kuusikossa sitten paukahti, kun pysähdyimme taas kerran ja kuulimme kahden tikan naputtelua lähistöltä. Sovimme, että Miika tarkistaa toisen ja minä toisen. Kohta Miika jo huusikin, että hänen tikkansa oli naaras valkoselkätikka, mutta minulla oli vaikeuksia löytää korkealla kuusessa naputellutta tikkaani. Lopulta löysin sen ja sehän oli naaras pohjantikka! En koskaan ennen ollut nähnyt Siikalahdella paikallista pohjantikkaa ja tietysti se oli uusi laskentareittipinna! Loppu paineltiin taas aika lujaa ja laskenta saatiin kuin saatiinkin tehtyä loppuun lintujen ollessa vielä aktiivisia. Yhteensä laskennassa näkyi 17 kesykyyhkyä, 2 palokärkeä, 3 käpytikkaa, valkoselkätikka, pohjantikka, 31 tilheä, 4 mustarastasta, 91 räkättirastasta, 10 hippiäistä, 5 pyrstötiaista, 5 hömötiaista, kuusitiainen, 32 sinitiaista, 107 talitiaista, puukiipijä, 2 isolepinkäistä, 4 närheä, 16 harakkaa, 30 naakkaa, 9 varista, 5 korppia, 10 pikkuvarpusta, 22 viherpeippoa, 141 urpiaista, 55 punatulkkua ja 13 keltasirkkua.

27.12. päätimme suunnata Hannan sekä tämän sisarusten Miikan ja Elissan kanssa Savonlinnan Punkaharjun Laukansaareen käppäilemään metsäntutkimuslaitoksen metsiin. Pian löysimme ensimmäisen tiaisparven, joka olikin lähes pelkkää kuusitiaista. Enpä ennen ollut nähnyt parinkymmenen kuusitintin parvea. Pienen kävelyn jälkeen löysimme sitten etsimämme, kun plokkasimme douglaskuusten latvoista käpylintuparven ja kaikki 25 lintua olivat kirjosiipikäpylintuja! Linnut olivat todella aktiivisia ja tööttäilivät todella hienosti – otinkin niistä äänitystä kännykällä kiroillen mielessäni, ettei minulla ollut äänityslaitteita mukanani. Kirjoloxioita kuunnellessa kuulimme kaukaisen pähkinähakin rääyntääkin.
Kävelimme teitä pitkin muutaman tunnin ajan ja havaitsimme vielä 45 pikkukäpylintua, toisen hakin, 15 pyrstötiaista, puukiipijöitä, töyhtötiaisia, 75 räksää, mustarastaan sekä 2 palokärkeä ennen kuin oli aika lähteä kotia kohti. Matkalla näimme vielä Laisennurkan tienoilla männyn latvassa hakomassa olleen metson ja Moskuunniemessä jopa 250 räkätin parven.

Vuoden viimeiset havikset kirjasin 28.12. kun Lappeenrantaan mennessä pysähtelin Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoelle, jossa oli koskikara sekä Imatran Vuoksella, jossa näin 3 merimetsoa.

Vuosi 2014 oli kokonaisuudessaan ollut todella linturikas, mutta suurharvinaisuuksilta oli vältytty lähes täysin koko maassa! Omat pinnasaldoni kertyivät kuitenkin komeiksi etenkin todella aktiivisen kotipaikkaretkeilyn ansiosta. Vuodenpinnoja kertyi lopulta 267, joista 241 oli spondeja. Etelä-Karjalassa havaitsin 236 ja Parikkalassa 224 lajia, mikä on mielestäni varsin komea lukema. Ekosti havaitsin näistä 204 lajia, siis kaikki Parikkalassa. Mutta WP-pinnoja sain vain Azoreilta, 7 lajia ja ainoa Suomi-elis oli joulukuussa bongaamani isohaarahaukka. Spondelistani kasvoi sekin vain yhdellä lajilla, mustaotsalepinkäisellä. Saapa nähdä, millaisia lajimääriä ja pinnoja vuosi 2015 tuo tullessaan?

J.A.

15.12. Vartialahdella kellui yhä jopa 200 laulujoutsenta seuranaan 30 sinisorsaa, haapana, lapasotka sekä pilkkasiipi. 17.12. joutsenmäärät olivat hieman vähentyneet ja haapana kadonnut, mutta lapasotka ja pilkkasiipi olivat yhä paikalla, lisäksi näin Raikanniemessä 15 kanadanhanhea sekä Tyrjällä 9 teertä ja palokärjen. 18.12. Moskuunniemestä näkyi 11 kanadanhanhea sekä telkkä ja Siikalahden pohjoispuolella harmaapäätikka. 19.12. Koitsanlahdella oli 12 laulujoutsenta, 19 sinisorsaa ja isolepinkäinen, Joukiossa mustarastas ja Tähtiniemessä näin 2 pilkkasiipeä sekä 112 muuttavan oloista räkättirastasta. Teeriä näkyi parissakin paikassa. Kylällä näin vielä 3 kottaraista, jotka olivat vältelleet minua pitkään.

20.12. päätin hyvän kelin innostamana kokeilla kaamospinnailua eli kokeilla montako lajia löydän Parikkalasta päivässä näin vuoden pimeimpään aikaan. Aloitin aamuyhdeksältä, jolloin kotipihalla näkyi variksia ja naakkoja ja Särkisalmelle ajellessa näkyi myös harakoita. Jatkoin kokeilemalla Särkisalmella nähtyä punarintaa, mutta Kontiokorpien ruokinnan anti jäi tiaisiin, pikkuvarpuseen sekä harmaapäätikkaan. Ylilentävinä näkyi myös punatulkkuja sekä keltasirkkuja. Jatkoin Petalaan, jossa pihlajat notkuivat tilhiä ja räkättirastaita ja olipa ruokinnalla yhä tuttu mustapääkerttukin. Sitten suuntasin Melkoniemen metsiin, joissa olikin paljon enemmän lunta kuin olin kuvitellut! Ihme kyllä pääsin kuukkelimetsiin jäämättä kiinni ja päätinkin sitten koluta metsiä kunnolla, sillä en ollut lainkaan varma, pääsisinko sieltä enää pois. Lajilista kasvoi käpytikalla, puukiipijällä, urpiaisella, hippiäisellä, pyyllä, pikkukäpylinnulla, hömötiaisella, palokärjellä, taviokuurnalla sekä närhellä muttei kuukkeleilla, jotka pysyivät piilossa saati töyhtötiaisella, jonka kuulin 100 metriä Savonlinnan puolella.

Ajoin pois metsistä reittiä, joka onneksi oli vähälumisempi ja sain korpin vakiopaikalta hoidettua monen yksilön edustamana. Särkisalmella näin vauhdista kantoa koputelleen valkoselkätikan, joka kuitenkin katosi pysähdyttyäni paikalle. Pari ylilentänyttä kesykyyhkyä oli yllärilaji täältä. Moskuunniemestä näin yhä vain sulalla järvella kalalokin, mutta kylältä hoitui vain viherpeippo ja Raikanniemestä vain telkkä. Vartialahdella sentään oli yhä satakunta joutsenta, 15 sinisorsaa sekä yhä vain lapasotka ja pilkkasiipi. Tyrjältä hoitui koskikara helposti, mutta toivomani teeret pysyivät tuulisen kelin takia piilossa. Moskuunniemen nakkeli ei hoitunut toisellakaan yrityksella eivätkä kylän kottaraisetkaan. Onneksi Härskiinmutkasta sentään näkyi parvi isokoskeloita. Jatkoin vielä kohti etelää ja Ristimäessä yllätyksekseni tien yli lensi nokkavarpunen. Jatkoin iltapäivän hämärässä vielä Tähtiniemeen, jossa järvi oli tyhjä, mutta metsästä lensi komea kanahaukka ylitseni ja jäi kiertelemään jostain syystä järven ylle. Se oli päivän 39. lajini, joista siis 38 havaitsin Parikkalassa. Mielestäni lukema on aika kova, kun ajattelee ajankohtaa, päivän lyhyyttä ja sitä etten havainnut mm. varpusta, teertä, pähkinänakkelia, isolepinkäistä, peippoa, kottaraista ym. monta muuta lajia, joita yhä reittinikin varrella on.

21.12. retkeilimme Punnosen Pekan ja Salakan Petrin kanssa Imatralla, jossa Immalanjärvellä näimme 2 kuikkaa, 2 allia ja 2 lapasotkaa ja Vuoksella 7 laulujoutsenta, 2 tukkakoskeloa sekä parhaana nokikanan, jota en ennen ollut Etelä-Karjalassa talviaikaan havainnut. Tilhiä oli runsaasti ja mustarastaitakin siellä täällä. Isolepinkäinenkin näkyi Kymälahdessa mutta etsimämme sepelkyyhky ei suostunut näyttäytymään Rautiossa. Lappeenrannan Toikansuolla näimme Pekan kanssa vielä 3 kottaraista, mutta iltapäivä minulla menikin sitten jääpallopelissä.

22.12. Vartialahdella näkyi vielä 71 laulujoutsenta, 3 kanadanhanhea ja telkkä ja osin jäätyneellä Kirkkoselällä Moskuunniemestä 12 muuttavaa sekä 6 paikallista laulujoutsenta. Kylällä näkyi taas kottarainen. 23.12. päivän aikana sää kylmeni oikein todella ja ruokatunnilla kävin etsimässä Kirkkoselältä viimeisiä sulia ja löysinkin vielä sulaa Haikanniemestä ja Tähtiniemestä, mutta en löytänyt toivomiani allihaahkoja tms. Itse asiassa en löytänyt enää ainoatakaan lintua. Ristimäessä näin mustarastaan ja Koitsanlahdella vihdoin ensimmäiset pihljajissa ruokailemassa olleet 20 taviokuurnaa.

Jouluaattona vierailimme Hannan sukulaisilla ja söimme hyvin. Joulupäivänä sitten vain söimme…

J.A.

Koskapa Nakkilasta löytynyt isohaarahaukka oli jo ollut pitkään paikalla, olin jo hyvissä ajoin päättänyt, että lähden bongaamaan sen vuoden ensimmäiseksi elikseksi, kun minulla vihdoin on vapaa viikonloppu. Hyvissä ajoin viikolla aloin kysellä kavereita reissuun, sillä en todellakaan halunnut ajaa yksin koko Suomen poikki edestakaisin, mutta vaadin myös osallistujia olemaan valmiina siihen, että reissussa oltaisiin sitten koko viikonloppu. Sainkin houkuteltua Punnosen Pekan mukaan ja Caireniuksen Sampsaa ei tarvinnut edes houkutella, vaikka tämä oli jo kertaalleen paikalla käynytkin.

Perjantaina päätimme sitten, että lähdemme reissuun alkuperäisistä suunnitelmista poiketen vasta yöllä, joten töistä päästyäni nukuin minkä pystyin ja lopulta lauantain puolella ennen aamukahta lähdin ajamaan kohti etelää. Poimin Sampsan kyytiin Joutsenosta klo 2:40 ja hieman kolmen jälkeen Pekan Lappeenrannasta. Etelä-Suomeen iskenyt myräkkä ei ollut onneksi niin paha matkan varrella ja sääennusteet lupailivatkin myräkän loppuvan länsirannikolta kokonaan. Lopulta pysähdyimme aamiaiselle vasta perillä Porissa. Kun aamu alkoi hieman sarastaa suuntasimme kuitenkin ensin Yyteriin, jossa kävelimme uudelle lintutornille. Siellä tajusimme, ettei Munakari näkynytkään tähän vielä lainkaan ja lähdimme kävelemään äärimmäisen liukkaita pitkoksia kohti uusia lintulavoja. Pekka jäi lopulta ensimmäiselle lavalle, mutta Sampsan kanssa luistelimme vielä seuraavalle. Tälle lopulta näkyi Munakarikin, jolta aloimme etsiä siellä edellispäivinä viihtynyttä isosirriä. Kari ei kuitenkaan vielä tähänkään näkynyt kunnolla ja kun lintua ei menannut näkyä, lähti Sampsa kävelemään yhä vain lähemmäksi. Jonkin ajan odottelun jälkeen karille käveli kalastajia ja löysinkin kohta isosirrin lentämästä merta vasten ja onneksi Sampsakin sai linnun hoidettua. Niinpä lähdimmekin sitten todella vauhdikkaasti kohti parkkipaikkaa, sillä retken varsinainen kohdelaji alkoi jo poltella, olihan päivä jo pitkällä!

Lopulta pääsimme Nakkilan Järvikylään vasta ennen puoltapäivää ja tietysti päivän ainoa muu ihahaabongari oli jo paikalta poistunut linnun nähneenä, mutta surkeasti tiedottaneena. Ei siinä sitten muu auttanut kuin alkaa staijailla kanalan takana olevaa metsää, jossa kuulemma oli joitakin haaskoja, joiden liepeillä lintu viihtyi. Tunnin odottelun jälkeen Pekka plokkasi kuitenkin aivan päin vastaisesta suunnasta suurien peltojen takaa merikotkan ja kohta huomasimme toisenkin ja kohta niiden perässä horisontissa näkyi kolmaskin petolintu, joka roikotti siipiään lupaavasti! Lintu oli niin kaukana, että hukkasin sen aina, kun se tippui metsää vasten, mutta lopulta sain sen putkeen ja siinä se oli – isohaarahaukka! Sampsa oli kävellyt hieman meistä erilleen, mutta onneksi hänkin ehti nähdä linnun ennen kuin se katosi erään metsäsaarekkeen taakse eteläpuolellamme. Pienen odottelun jälkeen Pekka kuitenkin löysi linnun istuskelemasta keskeltä peltoa, josta se kuitenkin nousi turhan pian siivilleen ja jatkoi taas saman metsäsaarekkeen taaksi, mutta nyt kuitenkin paljon lähempänä! Singahdin itse perään ja sain surkean videon kuvattua linnun kadotessa taas metsien taakse. Kohta se kuitenkin saapui haaskoille, jonne tipahti kuitenkin taas saman tien piiloon.

Odottelimme haukkaa vielä jonkin aikaa ja yllttäen näimme uuttukyyhkyn lentävän ylitsemme – sain siitä kuukausiässän. Muita havaittuja lintuja paikalta olivat äännellyt hiirihaukka, palokärki sekä isolepinkäinen.

Lopulta jatkoimme taas Poriin, jossa kävimme etsiskelemässä tundrametsähanhea Halkokarissa, mutta löysimmekin vain 3 harmaahaikaraa. Sitten päätimme lähteä ajamaan Lavialle, josta saimme bongattua Ruojärveltä kurjen ennen kuin alkoi hämärtää. Jatkoimme lopulta aina Kauhajoelle, jossa kävimme syömässä ja sitten Teuvaan, jossa majoituimme mukavaan Opintola Bed&breakfastiin. Saunottuamme olimme aika aikaisin valmiit nukkumaan. Odotukset seuraavalla päivälle eivät kuitenkaan olleet kauhean korkealla, sillä Sampsan mielestä seuraava päivä oli päivämäärältään 13.13. ja Pekan ostaman Onnen-Pekka oluen korkki ei suostunut aukeamaan ja lopulta korkki lähti irti pullon suuosa mukanaan ja lasinsiruvaaran takia Onnen-Pekka olut jäi juomatta.

14.12. hyvän aamiaisen jälkeen suuntasimme Kauhajoen pelloille, jossa tarkoituksenamme oli löytää paikalla jo pitkään ollut tunturipöllö. Ensin staijasimme aukeaa Anintien lintutornista, mutta kun mitään ei meinannut löytyä, jäi Sampsa yhä torniin ja Pekan kanssa suuntasimme kiertämään aukeaa teitä pitkin. Kolme tuntia kiertelimme, muttemme löytäneet pöllöä. Lopulta palasimme tornille ja lähdimme vielä uudelle kierrokselle koko porukalla, kun muitakin etsijöitä oli nyt tornin lähistöllä vaikka kuinka. Etsinnät eivät kuitenkaan tuottaneet toivottua tulosta, mutta muuten havaintoja kertyi ihan mukavasti kun näimme mm. merikotkan, kanahaukan, 2 varpushaukkaa, ampuhaukan, isolepinkäisen, peipon sekä hempon. Lopulta reilun 7 tunnin jälkeen alkoi hämärtää ja jouduimme antamaan periksi ja lähtemään pitkälle kotimatkalle. Matka olikin sitten pitkä ja puuduttava, mutta lopulta olin kotona yhdentoista aikaan illalla.

J.A.

Perjantai-iltana ajelin Lapinjärvelle, jossa Juha Tuomaalan luona suunnittelimme hieman seuraavan päivän rallikoitosta ja turisimme muuten niitä näitä, ennen kuin lopulta painuimme pehkuihin. 6.12. herätys oli ennen kuutta ja pian olimme ulkona kuulostelemassa pöllöjä. Klo 6:30 poimimme Keskitalon Markuksen kyytiin läheiseltä huoltikselta. Keli oli lämmin, räntäsateinen ja aika tuulinen, joten odotukset minkään kuulemiselle eivät olleet kovinkaan korkealla. Emmekä sitten mitään kuulletkaan ja lopulta lähdimme ajamaan kohti Loviisan Ruotsinpyhtään Saaristotien kärkeä.

Pääsimme Busholmenin kärkeen parahiksi, kun aamu alkoi hieman sarastaa ja könysimme pienen mökkirakennuksen suojiin staijaamaan merelle. Ensimmäiseksi lajiksemme näkyi isokoskelo klo 8:38. Kohta näkyi merellä viiden pilkkasiiven parvi, mutta muuten havainnot jäivät kalalokkiin ja rantamännyissä piipittäneeseen hippiäiseen. Jatkoimme läheiseen satamaan, josta näkyi kyhmyjoutsenia, telkkiä, merilokki sekä merikotka, mutta kovassa tuulessa ja sakeaksi käyneessä räntäsateessa emme löytäneet mitään muuta. Niinpä lähdimme ajamaan aika ajoin pysähdellen kohti manteretta. Ruokinnoilta löytyi tiaiset helposti, kun kuusitiainenkin on tänä talvena niin tavallinen ja myös musta- ja räkättirastas sekä varis, harakka ja keltasirkku saatiin listalle. Jomalsundissa näkyi päivän ensimmäinen uivelo ja Juhan pohjustama pyy löytyi hieman yllättäen jonkin verran eri paikasta kuin piti. Muutama muu merelle tuijotus ei kuitenkaan tuottanut muuta kuin tukkasotka sekä lisää uiveloita.

Lopulta olimme Loviisan keskusta-alueella, jossa kiertely tuotti naakan, viherpeipon, pikkuvarpusen, tilhen sekä pienen etsinnän ja odottelun jälkeen etsimämme peipon. Sitten singahdimmekin kohti Lapinjärveä, jonne päästyämme oli vesisade muuttunut lumisateeksi ja tiet olivat todella liukkaita. Juhan ruokinnalta ei löytynyt kuin käpytikka ja kuului puukiipijä ja koska turkinkyyhky ei ollut vakiopaikoillaan, vain punatulkkuja, jäi Markus päivystämään paikalle, kun me Juhan kanssa kävimme hoitamassa lähistön ruokinnoilta närhen, fasaanit sekä varpuset. Kun pääsimme takaisin noin 40 minuuttia myöhemmin, oli turkinkyyhky juuri saapunut ja saimme senkin onneksi kuitattua.

Kiiruhdimme sitten Liljendalin suuntaan, jossa harmaahaikara ei ollut pohjustetulla paikalla, mutta onneksi huomasin sen vauhdista erään sillan pielessä lähes kilometriä myöhemmin. Perinteinen Ralfin ruokinta ei tuottanut toivottuja tikkoja, joten kiiruhdimme hoitamaan koskikaraa, mutta se yllättäen jäikin hoitumatta, vaikka yritimme useammaltakin “varmalta” paikalta. Kesykyyhkyparvi sentään näkyi jossain matkan varrella.

Koskenkylässä laulujoutsenia oli paikalla 10 yksilöä ja sitten jatkoimme kohti Isnäsiä havaiten matkalla ensin isolepinkäisen ja sitten jo päivän toisen pyyn. Isnäsistä irtosi vihdoin yhä puuttunut harmaalokki sekä myöskin naurulokki. Ilta alkoi jo hämärtää, kun vihdoin otimme suunnan kohti Porvoota, jossa meidän oli ensin singahdettava kaatopaikalle, sillä meiltä puuttui yhä korppi listaltamme! Onneksi kaksi korppia löytyi nopeasti ja pääsimme jatkamaan keskustan nokkavarpuspaikoille. Kuten arvelimmekin, olivat kekonokat jo kaikki piilossa ja niinpä jatkoimme pikimmiten Ruskiksen 3. sillalle, jossa olimme jo aika pimeässä. Silti pienen odottelun jälkeen kuulimme kaukaa muutamaan kertaan viiksitimalin ääniä, joka jäi viimeiseksi lajiksemme, vaikka vielä epätoivoisesti yritimme varpuspöllöjä ja merimetsoja ym.

Purku oli taas kerran mukava ja kisa todella tiukka! Voittaja sai kasaan 43 lajia ja kolme joukkuetta, me mukaan lukien sai kasaan 42 lajia ja ainakin parilla joukkueella oli vielä 41 lajiakin. Yhteensä mukana oli 13 joukkuetta ja isolla porukalla söimme ja vietimme iltaa purkupaikalla Amarillossa aina klo 23 asti. Sitten ajelimme Juhalle Lapinjärvelle ja puolen yön jälkeen pääsimme nukkumaan.

7.12. heräsimme taas aikaisin ennen seitsemää ja aika pian olimme ajamassa, Juha edellä ja minä perässä, aivan ihmeellisiä oikopolkuja kohti Lahtea. Orimattilan keskustassa ajaessamme näin korkealla taivaalla lentäneen pähkinähakin. Vajaan tunnin ajon jälkeen olimme Lahden Myllysaaren parkissa, josta liukastelimme liukkaita polkuja ja siltoja pitkin saaren päähän, pystytimme putket ja aloimme seuloa lähes tyyntä järven selkää. Aika pitkään seuloimme löytämättä mitään muuta kuin muutamia isokoskeloita, kunnes viimein plokkasin etsimämme nuoren jääkuikan aivan älyttömän kaukaa vastarannan tuntumasta. Lintu näytti uivan aivan Mukkulan kartanon viereisen rannan edustalla, joten päätimme lähteä sinne saman tien. Saimme uskoteltua parkkikselle saapuneelle P-U:n porukalle, että kannatti seurata meitä, jos halusi jäägeen nähdä tyyddyttävämmällä tavalla ja eipä aikaakaan, kun olimme löytäneet aivan oikeaan paikkaan. Ja jääkuikka löytyikin saman tien vain noin 150 metrin päästä rannasta! Nyt sieti jo onnitella Juhaakin eliksestä, kun lintu näkyi todella hyvin. Valitettavasti minulla oli unohtunut skouppikamera reissusta kotiin, mutta sain jonkinlaiset kuvat puhelimen kameralla.

Jonkin aikaa lintua ihailtua, päätin itse lähteä kohti Heinolaa, jossa ajoin pienelle Kirkkolammelle. Kiersin koko lammen, mutten löytänyt etsimääni. Kun olin jo aikeissa lähteä pois, huomasin kuitenkin, että lapasorsa oli kuin olikin tupsahtanut jostain aivan eteeni. Se oli varmaan käynyt lentäen läheisellä ruokinnalla, jossa sinisorsatkin kävivät. Sitten ajoin vielä pikkumatkan Viltasniemen Koivulaan, jossa pitkään paikalla ollut kurki seisoi aivan tien vieressä. Sitten minun pitikin singahtaa kohti Lappeenrantaa, jossa minulla oli kahdelta jääpallopeli. Matkan varrella näin vielä palokärjen sekä teeriä Mäntyharjulla.

8.12. ruokatunnilla kävin Vartialahdella, jossa 147 joutsenta, 30 sinisorsaa, haapana, lapasotka ja 3 pilkkasiipeä kellui yhä sulalla lahdella. Raikanniemessä näkemäni puukiipijä sai sitten kunnian olla lintu, joka oli 36600 päiväpinnani eli päivien keskiarvo oli näin tasan sata lajia. Olen Tiiraan havaintoja syöttäessäni aina käynyt tätä päiväpinnalistaa ruksimassa, jotta muistaisin aina laittaa havaintoni ylös. Siinä ohessa näitäkin pinnoja on siis kertynyt jo ihan jonkin verran. Seuraavana päivänä Vartialahdella oli kaikki samat linnut, mutta näin myös 450 räkättirastasta ja kanahaukan Liuharannassa ja bongasin 2 mustapääkerttua Särkisalmelta.

10.12. samat linnut kelluivat yhä Vartialahdella mutta näin myös ohilentäneen tukkasotkan sekä telkän, taas Petalan mustapääkertun sekä löysin Satumäestä peipon. 11.12. Muttelinmäessä näkyi varpushaukka, Huhmarisessa isolepinkäinen ja Vartialahdella muiden yhä paikalla olleiden lintujen lisäksi kuului taivaalta kirjosiipikäpylinnun ääntelyä. Ja yhä vain 12.12. kävin Vartialahdella, jossa samat linnut sekä Moskuunniemessä, jossa näkyi taas asiatica pähkinänakkeli.

J.A.

Talvi alkoi taas kerran siten, että juuri edellisyönä kylmeni, oli tyyntä ja järvet alkoivat jäätyä. Onneksi pakkasta oli kuitenkin vain pari astetta, joten ihan perinteisiä ei sentään tapahtunut, vaan vain rannoista jäätyneille järville sentään vielä näki, kun väreilyä ei ollut liikaa. 1.12. ruokatunnilla suuntasinkin Vartialahdelle, josta olin laskenut marraskuun viimeisinä päivinä vielä vajaat parisataa joutsenta ja linnuthan tulevat lintujen luo, eli ajattelin paikalta voivan löytyä jotain muutakin. Rantaan päästyäni aloin selata lahtea ja kuinka ollakaan vastarannan tuntumassa olevia joutsenia selatessani, osui näkökenttään keskellä selkää uimassa ollut lokki, joka ei ollutkaan mikä tahansa lokki vaan nuori pikkukajava! Rissa nousi pian siivilleen ja lenteli hetken lahden yllä laskeutuen kuitenkin taas hieman entistäkin lähemmäksi, vain vajaan parin sadan metrin etäisyydelle. Yritin skoupata linnusta kuvia puhelimellani, mutta kaukoputkeni oli aivan huurussa. Sain kuitenkin pari surkeaa videopätkää otettua, joista parhaassa lintu nousi taas lentelemään. Hain autosta paperia puhdistaakseni putken linssejä ja yhtäkkiä kajava ei näkynytkään enää missään. Haroin taivasta kiikareillani ja se löytyi kaukaa taivaalta matkaamassa kohti lounasta.

Hetken spondea EKLY-pinnaa tuuleteltuani jatkoin lahden selausta, joka keskeytyi, kun naaras pikkutikka saapui viereiseen puuhun ääntelemään ja naputtelemaan. Lopulta sain lahden selattua ja laskin 190 laulujoutsenta, 2 lapasotkaa sekä pilkkasiiven. Yksinäinen harmaalokki kierteli taivaalla. Siirryin vielä lahden pohjukkaan Vehkalahdelle, jossa joutsenten seurassa puljasi vielä haapanakin.

Ehdin vielä käydä Siikalahden pohjoispäässä Raikanniemessä, jossa näkyi vain 18 laulujoutsenta, mutta myös 5 kanadanhanhea, 5 sinisorsaa sekä telkkäkoiras. Ei hassumpi talvinen ruokatuntiretki!

- J.A.

Azoreilta palattuani oli Parikkalan linnusto jo varsin talvista. Lokakuun viimeisinä päivinä näin isolepinkäisen, pari silkkiuikkua, 3 naurulokkia, pähkinähakin sekä metsäretkellä pari kuukkelia, 15 pikku- ja 2 isokäpylintua.

Marraskuussa alkoi sitten perinteinen Parikkalan ja Rautjärven Lintukerhon marraskisa, joka on aina ollut kovin leikkimielinen, mutta toki lisännyt silti marraskuun retkeilyä huomattavasti. Sopivasti pääsin itse aloittamaan kisan vieläkin perinteisemmällä talvilintulaskennalla, jota lasken nyt 11. talvea. Kävelin siis taas kotipihalta ensin hieman kylällä ja Simpelejärven rannassa ja suuntasin sitten Siikalahdelle, jonka ympäri kävelin, palaten taas kylän kautta kotiin. Kävelyä tuli taas hieman vajaat 18 kilometriä ja laskentaan meni koko valoisa aika, sillä lintuja oli todellakin mukavasti! Etenkin räkättirastaita oli liikenteessä runsaasti. Pihlajat olivat yhä täynnä marjoja, mutta silti marjat saivat olla rauhassa, räkättejä näkyi lähinnä muutolla sekä muuten vain kiertelevinä jopa 481 yksilöä. Lisäksi näin 4 mustarastasta sekä kulorastaan ja marjalinnuista myös 91 tilheä. Syksyn spesiaalilajia taviokuurnaa en vieläkään onnistunut näkemään. Vesistöt olivat vielä lähes täysin sulat ja näinkin 35 laulujoutsenta, 2 sinisorsaa, 16 isokoskeloa, 3 tukkakoskeloa sekä silkkiuikun ja 17 kala- ja 4 harmaalokkia. Koko kierroksen kohokohta oli kuitenkin Siikalahden eteläpuolella ylitseni muuttanut nuori leveäpyrstökihu! Tikkoja näkyi 5 käpytikkaa sekä valkoselkätikka. Lisäksi näin 3 kesykyyhkyä, 5 hippiäistä, 22 pyrstö-, 11 hömö-, 2 kuusi-, 1 töyhtö-, 41 sini- ja 111 talitiaista, 4 puukiipijää, isolepinkäisen, 9 närheä, 20 harakkaa, 29 naakkaa, 26 varista, 14 korppia, 2 varpusta, 20 pikkuvarpusta, 28 viherpeippoa, 2 tikliä, 4 vihervarpusta, 181 urpiaista, 20 punatulkkua, 4 pikkukäpylintua, 2 nokkavarpusta sekä 26 keltasirkkua. 41 lajia oli selvä reittiennätys ja “lepy”, “kura” ja nokkanilssonit olivat uusia lajeja laskentaan. Laskennan jälkeen kiiruhdin vielä katsomaan Lassi Kujalan Joutsen -kuvaesitystä Harjulinnaan.

Seuraavina päivinä näin Rautalahdella 7 kanadanhanhea, tukkasotkan sekä telkän, Kullinsuolla harmaapäätikan, Moskuunniemessä jopa 32 pyrstötiaista ja vihdoin 6.11. Siikalahdella 4 kiertelevää taviokuurnaa ja Härskiinmutkasta pilkkasiiven. 7.11. Tarvaspohjassa kellui lapasotka ja Tyrjänjoelta löytyi jo 223. Parikkala-vuodarini koskikara.
8.11. teimme aamuretken metsiin Hannan ja tämän nyt linnuista enemmän innostuneen veljen Miikan kanssa. Matkalla näkyi jo Särkisalmella alli, Tarvaspohjassa varpuspöllö ja Muikkulahdela pilkkasiipi. Metsistä löytyi nyt 3 kuukkelia, pohjantikka sekä harmaapäätikka ym. Metsäretken jälkeen kävimme vielä Rautalahdella, jossa kellui joutsenten seurassa 21 kanadanhanhea sekä tukka- ja lapasotka.
9.11. sunnuntaina poljin hoitamaan koskikaran ekovuodariksi numero 201 ja matkan varrella näkyi 4 kuusitiaista, joka tuntuu olevan nyt ilahduttavan runsas.

11.11. Imatralle ajellessani näin Koitsanlahdenkankaalla palokärjen ja 12.11. Rautalahden visiitti tuotti haapanan sekä mustalinnun ja Haljakanrannassa näkyi pilkkasiipi ja uivelo ja Moskuunniemessä yhä silkkiuikku. 14.11. kävin taas kerran etsimässä Moskuunniemessä muiden näkemää viirupöllöä, jota en löytänyt, mutta löysin valkoselkätikkaparin, pähkinänakkelin sekä näimme Partasen Harrin ruokinnalla jopa 6 kuusitiaista!

15.-16.11. viikonloppu meni Jyväskylässä BirdLifen kokouksissa, jonka parasa lintuantia oli sunnuntain edustajiston kokouksen väliajalla hotelli Alban terassilta nähty 2kv isolokki, josta sain 263. vuodenpinnan. Samassa lokkiparvessa kellui myös vanha merilokki. Matkoilla havainnot jäivät Hankasalmella nähtyyn isolepinkäiseen.

Seuraavat retket eivät tuottaneet juuri uutta, mutta Siikalahdelta laskin 102 laulujoutsenta sekä 23 kanadanhanhea, näin sekä harmaapää- että valkoselkätikan. Kangaskylän pähkinähakkikin suvaitsi vihdoin näyttäytyä marraskisalajiksi.

22.11. ajelin Helsinkiin Bongariliiton hallituksen sekä syyskokoukseen, jossa oli aiheena Israelin retkeily. Markus Lampinen ja Roni Väisänen kertoivat lähinnä rengastelusta Eilatissa ja vanha ystäväni Jonathan Meyrav oli saapunut esitelmöimään syys- ja talviretkeilystä Pohjois-Israelissa. 23.11. retkeilin Punnosen Pekan kanssa Lappeenrannassa ja bongattuamme ensin parit pähkinänakkelit Pappilanniemestä, liittyi retkiseuraksemme myös Sampsa Cairenius, kun tämän avulla hoidimme pari naaras mustapääkerttua Rakuunamäestä. Jatkoimme sitten Toikansuolle, josta löysimme todellisen yllätyslajin – sinirinnan! Tämä 1kv koiras lintu on Tiiran mukaan toiseksi myöhäisin koskaan Suomessa. Niinpä lintua saapuikin porukkaa bongaamaan läheltä ja jopa kaukaakin. Onneksi lintu näyttäytyi lopulta Helsingistäkin saapuneille bongareille. Me olimme toki tuolloin jo jatkaneet retkeämme ja nähneet mm. tiklejä, toista tuhatta räkättiä, peipon, kanahaukan, 340 isokoskelon parven ja 3 pikkasiipeä ym. Illalla pelasin Lappeenrannassa vielä 2 jääpallopeliä. Enpä ollut lajia pelannut ainakaan 16 vuoteen, mutta olipahan mukavaa!

24.11. ruokatuntiretken kohokohta oli Moskuunniemen rannasta näkynyt vanha merikotka. Seuraavana päivänä näkyi viimein pyykin marraskisapinnaksi Koitsanlahdenkankaalla. 26.11. sain Moskuunniemen nakkelin vihdoin näkyviin Harrin ruokinnalta, ja sehän olikin ensimmäinen asiatica-nakkelini tälle vuosituhannelle. Ennen vuosituhannen vaihtumista kaikki nakkelini puolestaan olivat olleet asiaticaa. 27.11. Särkisalmella näkyi peippo ja Tarvaslammella kuului palokärki. 28.11. sumuisen ruokatuntiretken havikset meinasivat jäädä nollaan, mutta kylällä näkyi sitten yllättäen 4 kottaraista. Iltapäivän retki tuotti vielä paikallisrarin nuoren merilokin sekä lapasotkan Vartialahdelta sekä punakylkirastaan Tyrjältä. Räkättejä näkyi vielä muutamia satoja pihlajanmarjojen kimpussa.

29.11. kävimme Lappeenrannassa kaupoilla ja leffassa. Ohessa näkyi Hyrymäessä 4 kiertelevää taviokuurnaa. Kuun viimeisen pyhitin hyvän kelin takia mieluummin ekoretkeilyyn kuin marraskisan loppukiriin ja poljin metsiin hakemaan minua ekovuodarikisassa vältellyttä pohjantikkaa. Kiertelin metsissä muutaman tunnin mutta tikka pysyi piilossa. Sen sijaan kuukkelit seurailivat minua pitkään ja ekopinnaksi napsahti todella mukava kirjosiipikäpylintu sekä vähän odotetumpi taviokuurna. Marraskuun saldoksi jäi 67 lajia, jolla irtosi leikkimielisen kisan kolmossija niukasti 69 lajin Jari Kontiokorven ja 68 lajin Jari Kiljusen jälkeen. Ekopinnasaldoni kuitenkin kohosin 203 lajiin.

J.A.